Sieniyri äjyyden toimintaedellytysten parantaminen: Esiselvitys

Transkriptio

1 Sieniyri äjyyden toimintaedellytysten parantaminen: Esiselvitys LOPPURAPORTTI Hankenumero 6046/6752 Euroopan maaseudun kehi ämisen maatalousrahasto Manner-Suomen maaseudun kehi ämisohjelma Pohjois-Karjalan amma korkeakoulu Biotalouden keskus

2 Sisällys 1 Hankkeen toteu ajan nimi Hankkeen nimi ja hanketunnus Yhteenveto hankkeesta Johdanto Hankkeen tavoi eet Esiselvitykseen otetut sienilajit Talvijuurekas Talvijuurekkaan viljelymenetelmät Huhtasienet Huhtasienten viljelymenetelmät Koivunkantosieni Koivunkantosienen viljelymenetelmät Hankkeen toteutus Sienten viljelyyn lii yvät mahdolliset paten t Viljelyssä olevien kantojen oikeudet ja ominaisuudet Kantojen käy ö kaupallisiin tarkoituksiin (geenipankkisopimus) Aikataulu, resurssit ja toteutuksen organisaa o Rääkkylän Sienikeskuksen kasvatuskokeet Huhtasienten kasvatuskokeet Talvijuurekkaiden ja koivunkantosienten kasvatuskokeet Kustannukset ja rahoitus Raportoin ja seuranta Toteutusoletukset ja riskit Yhteistyökumppanit Hankkeen tulokset ja vaikutukset Uusien sienilajien kasvatuskokeet Saatavissa olevien suomalaisten kasvatusmateriaalien sopivuus uusien lajien kasvatukseen Suomessa uusien, myyn hinnaltaan arvokkaampien sienten soveltuvuus nykyisiin tuotantokonsepteihin Syntyvän uuden markkinapoten aalin, tarvi avan logis ikan sekä investoin - ja osaamistarpeen analyysi Sienikuitujen yms. terveysvaikutustutkimukset Johtopäätökset ja esitykset jatkotoimenpiteiksi Allekirjoi ajat ja päiväys Lähdelue elo Liite 1 Kyselylomake Liite 2 Viljelysienilue elo Liite 3 Benchmarking-matka Japanin sienimöihin ja tutkimuslaitoksiin

3 1 Hankkeen toteu ajan nimi Pohjois-Karjalan amma korkeakoulu, biotalouden keskus 2 Hankkeen nimi ja hanketunnus Sieniyri äjyyden toimintaedellytysten parantaminen: Esiselvitys Hanketunnus 6046/ Yhteenveto hankkeesta Suomalaisen ja pohjoiskarjalaisen sieniyri äjyyden haasteena on globalisaa on myötä vahvistuva Aasian sienituotannon kausi ainen markkinoille tulo Euroopassa, mistä seuraa voimakas hintakilpailu. Tässä esiselvityshankkeessa on (1) selvite y Suomessa uusien, myyn hinnaltaan arvokkaampien sienilajien soveltuvuu a nykyisiin sientenviljelyn tuotantokonsepteihin ja (2) analysoitu saatavissa olevien ko maisten kasvatusmateriaalien sopivuu a näiden uusien lajien kasvatukseen. Lisäksi on (3) analysoitu syntyvää uu a markkinapoten aalia, tarvi avaa logis ikkaa sekä investoin - ja osaamistarve a. Tämän esiselvityshankkeen loppurapor sisältää (4) kirjallisuuskatsauksen, hankkeen aikaiset koejärjestelyt, alustavan markkina- ja investoin selvityksen, yhteenveto-osan johtopäätöksineen sekä Japanin benchmarking-matkan raportoinnin. Lähtökohtana selvityksessä olivat suomalaiset sienilajit talvijuurekas (Flammulina velu pes) ja huhtasienet (Morchella elata, M. esculenta) ja niiden tuotannon toteu aminen Suomessa. Lisäksi arvioi in koivunkantosienen (Kuehneromyces mutabilis) soveltuvuu a siitakkeen viljelyn prosesseihin. Rääkkylän Sienikeskuksen loissa talvijuurekkaan ja koivunkantosienen poten aalisilla kannoilla tehtyjen alustavien kasvatuskokeiden perusteella näitä lajeja voidaan pitää sientenviljelyyn sopivina yritysten nykyisen tuotannon rinnalle. Huhtasienen poten aalisten kantojen mahdollisuuksia ei voida esikokeiden perusteella juurikaan arvioida, sillä i öemiä ei saatu yrityksistä huolima a muodoste ua. Kirjallisuuden mukaan huhtasieniä on kuitenkin mahdollista kasva aa. Koivunkantosienen ja talvijuurekkaan viljely ruokasieniksi ulkona pide ävissä ympätyissä pinoissa pitäisi kirjallisuuden valossa olla mahdollista. Rääkkylän kasvatuskokeiden perusteella talvijuurekkaiden ja koivunkantosienen kasvatus sisällä viljasta ja sahanpurusta tehdyissä kasvualustoissa, pö köissä, on myös mahdollista, vaikka varsinaiseen kasvatusolosuhteiden tarkkaan säätelyyn ei näissä kokeissa tähdä ykään. Koivunkantosienen viljelykokeiluissa tulee lisäksi o aa mallia sen lähisukuisten (Pholiota) sienilajien viljelytekniikoista, esimerkkinä Japanissa yleises viljelty nameko (Pholiota nameko). Uusien viljelysienilajien soveltuvuu a kyselylomakkeiden vastausten perusteella on vaikea arvioida, sillä hajonta vastaajien kesken oli suurta. Vastausten perusteella nähdään ko maisten kasvatusalustojen soveltuvan melko hyvin uusien sienilajien viljelyyn. Niiden mukaantulo viljelyyn ei kuitenkaan sinällään paranna sienimötekniikkaa eikä automaa ota, vaikka joidenkin vastaajien mielestä tämäkin tulisi kysymykseen. Sen sijaan kasvavaa investoin tarve a lojen, lai eiden ja työvoiman kau a on hankalampaa arvioida, sillä vastaukset olivat puolesta ja vastaan. Kyselyn mukaan uusien sienilajien mukaantulo ei lisää merki äväs logis ikkatarve a eli kuljetukseen, varastoin in ja toimitusketjuihin lii yviä kustannuksia. 3

4 4 Johdanto Tietoa Suomessa viljeltyjen sienten ominaisuuksista ja käytöstä on ollut melko vähän saatavilla ja se ollut hajanaista. Vuonna 1993 julkais in Sieniviljelijän pieni käsikirja (Seppälä 1993), jossa anne in ohjeita viiden eri sienilajin viljelyyn. Ka avin alaa käsi elevä teos on yhä Meli Valtosen Pyhäjärviins tuu n julkaisusarjassa vuonna 2000 julkaistu Viljeltyjen sienten ominaisuudet ja käy ö (Valtonen 2000), joka käsi elee alaa monipuolises, vaikkei teosta olekaan tarkoite u viljelyoppaaksi. Vaikka sieniä on viljelty Suomessa jo 1940-luvulta läh en, vasta 1990-luvulla on ko mainen sienten tuotanto laajentunut. Viljeltyjä sieniä käytetään Suomessa edelleenkin vähän moneen muuhun Euroopan maahan tai suomalaisten luonnonsienten käy öön verra una. Uu a etoa sienten ravitsemuksellisista ominaisuuksista ja monipuolisista käy ötavoista saadaan koko ajan lisää, mikä au aa lisäämään myös viljeltyjen sienten käy öä ja alan tulevaisuuden näkymiä (Philippoussis ym. 2001, Sánchez 2004, Lindequist ym. 2005, Zhu ym. 2008). Sienten teollinen tuotanto Suomen olosuhteissa edelly ää korkeaa teknologiaa ja etointensiivistä osaamista. Suomessa tuotetaan teollises pääosin kolmea sienilajia: herkkusientä (Agaricus bisporus), osterivinokasta (Pleurotus ostreatus) ja siitakesientä (Len nula edodes). Herkkusieni on maailman viljellyin sieni, jota on viljelty Ranskassa jo 1700-luvulta saakka. Herkkusienen viljely aloite in Suomessa 1940-luvulla. Villinä herkkusieni kasvaa mm. Etelä-Euroopassa. Osterivinokas on vaaleanvärinen viljelty ruokasieni, joka kasvaa myös suomalaisessa luonnossa. Suomessa sieni on huoma avan eteläpaino einen lehtosieni, jota esiintyy kannoissa ja lahoavissa puissa. Tuntomerkkeinä ovat huoma avan heät heltat ja epäkeskinen kasvu ja esiintyminen ryhminä. Kaiken kaikkiaan vaihtelevuu a esimerkiksi värityksessä on paljonkin. Osterivinokkaan kaupallinen viljely alkoi Suomessa 1980-luvun loppupuolella. Siitake on Itä-Aasiasta kotoisin oleva ruokasieni, jota viljellään ja käytetään runsaas ruoanlaitossa monissa Aasian maissa. Se on ruoka-aineiden osana esimerkiksi Japanin, Kiinan, Korean ja Thaimaan kei öissä. Länsimaissa siitake tunnetaan japanilaisella nimellään shiitake. Sieniviljely-yritysten nopea lisääntyminen alkoi Suomessa 1980-luvulla, kun VTT aloi siitakesienen viljelytutkimukset puupölkyissä ja myöhemmin rihmaston valmistajana. Nykyisin suurin osa siitakkeen ko maisesta tuotannosta kasvatetaan sisällä viljasta ja sahanpurusta tehdyissä kasvualustoissa, pö köissä. Alustanvalmistuksen merki ävä yritys Polar Log Oy toimii Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa. Nykyisin yh ö on fuusioitumisen myötä osa Polar Shiitake Oy:tä. Pohjois-Karjalassa viljellään vain osterivinokasta ja siitakesientä. Näistä vain osterivinokas kasvaa suomalaisessa luonnossa. Suomessa viljeltyjen sienten markkinoinnin ja käytön haasteena on mm. Aasian vahva sienituotanto, mistä seuraa voimakas hintakilpailu. Suomessa viljellyt sienet ovat runsaas viljeltyjä monissa Aasian maissa. Käytännössä lähes kaikki suomalaiset viljelysienten kasva ajat voisivat nostaa tuotantoaan, jos markkinoita vain olisi tarpeeksi (M. Leppänen, suull.). Puuta laho avien viljelysienten avulla markkinoin saadaan suunnitelmalliseksi, koska tuo eiden satomäärät ovat ennakoitavissa. Suomessa viljellyt sienet kilpailevat vähintään kausiluonteises luonnonsienten vapaan poiminnan kanssa. Pohjois-Karjalassa erikoissienten tuotantoon lii yvää toimintaa tehoste in 2000-luvulla neljällä eri hankkeella, joita olivat (1) Erikoissienten viljelyn kehi ämishanke, (2) Sienikeskus-hanke, (3) Food Scient -hanke ja (4) Viljeltyjen sienten markkinoin hanke. Erikoissienten viljelyä, tutkimusta ja markkinoin a pysty in kehi ämään hankkeiden aikana olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka yksi niistä (3) 4

5 joudu inkin keskey ämään. Erityises Sienikeskus-hankkeen toiminta-ajatuksena on ollut sieniosaamisen keski äminen sekä tutkimus- ja kehi ämistoiminnan nostaminen sienielinkeinojen käy öön. Puoluee oman ja riippuma oman sienitutkimuksen jatkaminen olisi edelleenkin tarpeellista ruokasieniä tuo avien yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseksi sekä sientenviljelyyn kohdiste ujen investoin en kanna avuuden säily ämiseksi. Suomalainen viljelty sieni on markkinoilla pärjännyt puhtaan tuotannon maineellaan vielä kohtuullises, vaikka tuotannon haasteet ovat globalisaa on edessä vain kasvaneet. Suomalaisella sienituotannolla on kuitenkin lisääntyviä vaikeuksia kanna avuuden jatkuvassa parantamisessa kustannusrakenteen vuoksi. Tulevaisuudessa työvoiman kallistuessa automaa o viljelysienten tuotannossa tulee lisääntymään ja ala teknistyy väistämä ä. Näin saadaan lisää kilpailukykyä, mikä myös näkyy tuo eiden hinnoissa. Sienten tunne uuden ja saatavuuden edistäminen, luomustatuksen, jalostusarvon ja viljelyssä olevien sienten lajimäärän lisääminen ovat todennäköisiä keinoja suomalaisen sieniviljelyn haasteiden voi amisessa. 5 Hankkeen tavoi eet Ylemmän tason tavoi eena osana laajempaa elintarvikealaa on kehi ää haasteellista ja globalisaa onkin myötä kausi aises vaikeuksissa olevaa suomalaista sientenviljelyä. Tämän esiselvityshankkeen tavoi eena on parantaa sieniyri äjyyden toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia liiketoiminnan lisäämiseen ja tuotannon tehostamiseen uusien viljelysienilajien myötä. Kasvatuskokeiden tavoi eena on saada selville kuinka hyvin suomalaiset kasvualustat ja teollisuusprosessit sopivat näiden uusien sienten viljelyyn. Kirjallisuusselvityksen, Japanin sienimöihin ja tutkimuslaitoksiin suuntautuneen asiantun javierailun sekä suomalaisille sieniviljelijöille suunnatun kyselyn avulla tarkoituksena on alustavas analysoida syntyvää uu a markkinapoten aalia, tarvi avaa logis ikkaa sekä investoin - ja osaamistarve a. 6 Esiselvitykseen otetut sienilajit Kaikki nykyisin keinollises viljeltävät sienet ovat kantasieniin (kantasieni tarkoi aa sienilajia, jonka i öt kehi yvät basidion eli i ökannan ulkopintaan) kuuluvia laho ajasieniä, joille on luotu kuollu a kasvimateriaalia mukaileva keinotekoinen kasvuympäristö (Seppälä 1993, liite 2). Periaa eessa kaikkia puuaineksella kasvavia sienilajeja voidaan yri ää viljellä, joskin i öemien syntyminen saa aa olla monilla lajeilla sa umanvaraista. Lähtökohtana ovat puhdasviljelmät ja steriloidut alustat, sillä i ötä tai i öemän kappaleita suoraan alustaan esim. leh karikkeeseen tai puuainekseen ympä äessä tyydy äviä tuloksia saadaan harvoin. Kantasienillä kasvuun alkuunpääsy on huoma avas hitaampaa kuin homeilla ja bakteereilla, jotka tehokkaas leviävinä eh vät kilpailussa ensin valtaamaan alustan ja siten estävät kantasienen kasvun. Mikäli kantasieni saa ensin vallata puukappaleen sisäosia myöten, se pystyy luonnonoloissa säily ämään kasvualustan itsellään ja mahdollises myös muodostamaan i öemiä pitkänkin ajanjakson kuluessa. Lähtökohtana selvityksessä ovat suomalaiset sienilajit talvijuurekas (Flammulina velu pes) ja huhtasienet (Morchella elata, M. esculenta). Näiden lajien tunne uus ja arvostus ovat hyvät entuudestaan ja viljelymenetelmät maailmalla jo siinä kehitysvaiheessa, e ä tuotanto Suomessa olisi lähtökohtaises mahdollista toteu aa suhteellisen nopealla aikataululla. Lisäksi arvioidaan koivunkantosienen 5

6 (Kuehneromyces mutabilis) soveltuvuu a siitakkeen viljelyn prosesseihin. 6.1 Talvijuurekas Talvijuurekas (Flammulina velu pes), syn. enokitake, on leh puiden rungoilla kasvava kantasienilaji. Laji kestää hyvin pakkasia esiintyen myöhäissyksystä kevääseen saakka. Sienen lakki on kellanruskea, 1 5(7) cm kokoinen, jalka ja heltat ovat kellanvalkoiset. Sieni on yleinen ja sukunsa ainoa laji Suomessa. Talvijuurekkaat ovat olennainen osa aasialaista ruokavaliota. Talvijuurekkaan viljelyn on arveltu alkaneen Kiinassa jo luvulla (Miles & Chang 1997). Talvijuurekasta esiintyy laajal maapallon lauhkeilla vyöhykkeillä merenpinnan tasosta aina puurajalle as (Stamets 2000). Laji kasvaa yleensä leh puilla (hardwoods), mu a joskus myös havupuilla. Tämä sieni voi viileissä olosuhteissa jäätyä, sulaa, ja si enkin jatkaa kasvuaan. Talvijuurekkaan on havai u sisältävän an karsinogeenisiä ja veren kolesterolipitoisuu a alentavia yhdisteitä sekä lisäävän an oksidan ak vitee a (Ko ym. 1995, Miles & Chang 1997, Fukushima ym. 2001, Bao ym. 2008, 2009). An karsinogeeninen yhdiste on esimerkiksi polysakkaridi FVP (Flammulina velu pes polysaccharide; flammulin), jonka on merki äväs havai u vähentävän syöpäriskiä Japanissa ja Kiinassa (mm. Komatsu ym. 1963, Watanabe ym. 1964, Ikekawa ym. 1968, Ying ym. 1987, Zeng ym. 1990, Leung ym. 1997, Ikekawa 2001) Talvijuurekkaan viljelymenetelmät Talvijuurekas on hyvä ruokasieni, jonka viljelymenetelmä on lähes täysin koneelliste u Japanissa, missä sitä on viljelty yli 300 vuoden ajan. Viljelty sieni säilyy kuljetuksessa ja kaupassa paremmin kuin nykyiset viljellyt sienet, koska markkinoitavan sienituppaan mukana voi seurata kantarihmastoa ja pala kasvualustaa. Viljellyt talvijuurekkaat eroavat ulkonäöltään luonnossa kasvavista kumppaneistaan, sillä viljeltyinä ne ovat huoma avan pitkä- ja ohutvar sia ja väriltään valkoisia (ks. liite 3). Suomessa mm. Yrjö Mäkinen, Katri Nevalainen ja Kaisa-Liisa Hongisto ovat julkaisseet talvijuurekkaan viljelyohjeita (Mäkinen ym. 1978). Veikko Hin kan kasvatuskokeiden perusteella voi talvijuurekas koivuun lopputalvella ympä ynä ja huoneenlämmössä pide ynä tuo aa jo alkutalvesta parvekkeella pide ynä i öemiä (Hin kka 1997). Talvijuurekkaan (Flammulina velu pes) i öemiä muovipulloissa Rääkkylän Sienikeskuksen kasvatuskaapissa vuonna Liisa Virta 6

7 Liisa Virta selvi esikasvatuskokein talvijuurekkaan rihmastoa kasva amalla suomalaisten puulajien ja eri rihmastokantojen soveltuvuu a i öemien tuotantoon (Virta 2007). Viljelykokeilla puolestaan selvite in sienikannan, alustatyypin, ymppityypin ja induk olämpö lan vaikutus talvijuurekkaan satoon ja biologiseen tehokkuuteen. Laboratoriokokeissa tode in rihmaston kasvavan hyvin eri puulajeilla ja suomalaisista puulajeista sekä pajut e ä lepät osoi autuivat soveltuvan talvijuurekkaan viljelyyn. Kasvualustan tode in tarvitsevan sahanpurun lisäksi rii äväs ravinteita, esimerkiksi ruista ja kipsiä. Rihmastokantojen väliset erot eri kasvuvaiheissa olivat suuria ja lisäksi tutkimuksessa ilmeni rihmastokannan ja alustatyypin välistä yhdysvaikutusta. Rihmastokanta sekä käyte y viljelytekniikka vaiku vat myös i öemien ulkonäköön. Erilaisella induk olämpö lalla (+6 C ja +10 C) tai ymppityypillä (nesteymppi, viljaymppi) ei ollut vaikutusta sadon määrään (Virta 2007). Viljeltyjen talvijuurekkaiden ulkonäkö poikkeaa luonnossa kasvavista siten, e ä viljeltyjen jalat ovat pitkiä ja lakit pieniä. Tällainen ulkonäkö saadaan aikaan pienellä valon määrällä (lakit), koho amalla kasvupaikan hiilidioksidipitoisuu a korkeintaan 5 %:iin (jalat) sekä ase amalla kasvatuspulloihin muoviset tai vahatusta paperista tehdyt kaulukset (Chang & Miles 2004). Virran (2007) tutkimuksessa i öemien jalat jäivät kasvatuspulloissa lyhyiksi ja lakit melko suuriksi, koska valaistus pide in tasaisena, ilman CO 2 -pitoisuu a ei noste u keinotekoises eikä pulloihin laite u kauluksia. Tulevissa tutkimuksissa on syytä selvi ää miten valmiita suomalaiset kulu ajat ovat talvijuurekkaan käytölle ruokasienenä ja millaisiin i öemiin he ovat mieltyneet ruskeisiin vai valkoisiin, pieni- vai suurilakkisiin, miedompiin vai voimakkaamman makuisiin. Lisäksi tulisi selvi ää esim. männyn käy öä sahanpuruna ja monenlaisten maanviljelyksen sekä teollisuuden jätevirtojen ja sivutuo eiden käy öä kasvualustojen valmistuksessa. Suomessa Mäkinen ja Nevalainen (1978) kasva vat talvijuurekkaan rihmastoa kasvualustassa, johon oli lisä y elintarviketeollisuuden marjasakkaa (mm. punaviinimarjaa), mu a rihmaston kasvu ei ollut toivo ua eikä i öemien tuotantoa kokeiltu. Teollisuuden sivutuotteiden käy ö sienten viljelyssä on kehi ämisen arvoinen asia, sillä niitä on edullises saatavissa suuria määriä. Tämä au aa yritystä vähentämään jätekuormaansa ja toisekseen puun osuu a kasvualustassa voidaan pienentää. 6.2 Huhtasienet Kar ohuhtasieni (Morchella elata) on nimensä mukaises muodoltaan kar omainen ja sen lakki on 5 10 sen ä korkea. Pallohuhtasienen (Morchella esculenta) lakki taas on pallomaisen pyöreä ja Suomessa se on kar ohuhtasientä harvinaisempi ja eteläisempi laji. Harmahtavan kellanruskeaa lakkia pei ää verkkopoimuinen pinta. Jalka on vaalea ja sileä. Sieni on on o ja sen malto on ohu a ja haurasta. Kar ohuhtasieni kasvaa touko-kesäkuussa koko Suomessa. Huhtasienet kasvavat hyvin vaihtelevissa ympäristöissä ja elinolosuhteissa sekä elävien e ä kuolevien puiden rinnalla (Pilz ym. 2007). Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat puun kuorikasat, paloalueet, kulote u metsä ja rehevät pihamaat. Laji on kalkinsuosija. Huhtasieniä kasvaa kaikkialla pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean ja boreaalisen vyöhykkeen metsissä alueilla, joilla on selkeä vuotuinen kylmä kausi tai lumipeite (Arora 1986). Niitä tavataan jossain määrin myös Välimeren ympäristössä, Kalifornian rannikolla, Meksikon ja Guatemalan ylämailla sekä Lähi-idässä (Guzmán-Dávalos & Rodríguez-Alcantar 1993, Guzmán & Tapia 1998, Goldway ym. 2000, Kuo 2005). Monet eteläisen pallonpuoliskon huhtasienilöydöt koskevat ihmisen pohjoisesta mukanaan tuomia lajeja, mu a myös endeemejä esiintymiä on löyde y esim. Australiasta, Argen inasta ja Chilestä (Faris ym. 1996, Barnes & Wilson 1998, Gamundí ym. 2004). Eräiden tutkijoiden mukaan huhtasienisuvussa olisi vain 3 6 lajia, kun toiset luoki elevat sen jopa 50 eri lajiin (Bunyard ym. 1994). 7

8 Huhtasienet kuuluvat mm. korvasienten ohella kotelosieniin (kotelosieni tarkoi aa sienilajia, jonka i öt kehi yvät askuksen eli i ökotelon sisälle). Kotelosieniin kuuluu monia ihmiselle tärkeitä sieniä, joita käytetään elintarvike- ja lääketuotannossa, esimerkkinä homejuustoista tunne u Penicillium glaucum. I öemiä tuo avia kotelosieniä ei ole vielä opi u viljelemään huhtasientä lukuun o ama a. Huhtasienen viljelymenetelmät ja kasvatusalusta ovat edelleenkin innokkaan kehitystyön alla (mm. Winder 2006). Huhtasieni on herkullinen, ja päinvastoin kuin korvasieni, tuoreenakin täysin myrkytön. Aiemmin huhtasientä pide in lajina, joka ei kaipaa edes kiehautusta, mu a koska useat ihmiset ovat saaneet oireita raakojen sienten syönnistä, on parhaaksi tode u kiehau aa sienet kunnolla ennen ruokailua (Arora 1986, Stamets 2000). Huhtasieni on laajal arvoste u sieni, mu a esim. Suomessa se kasvaa lähes koko maassa varsin oikullises eivätkä luonnonsadot ole siten kovin suuria. Huhtasienillä ei edetä olevan lääke eteellisiä tms. vaikutuksia (Stamets 2000). Yhdessä tutkimuksessa kuitenkin huhtasienestä on eriste y polysakkaridi (galactomannan), joka tehostaa makrofagivaste a, ts. elimistön soluväli eistä immuunipuolustusta (Duncan ym. 2002) Huhtasienten viljelymenetelmät Huhtasienet on eräitä arvostetuimpia ruokasienistä ja lukuisista viljelykokeiluista huolima a lajeja ei ole vielä saatu kunnolla kaupalliseen tuotantoon. Eräänä syynä voidaan pitää lajien elinkierron epätäydellistä etämystä (Dahlstrom ym. 2000, Güler & Arkan 2000). Ower (1982) raportoi huhtasienten tuotannosta laboratorioviljelmässä, mikä sai aikaan lisätutkimusten käynnistämisen lajin elinkierrosta ja lisääntymisestä (mm. Schmidt 1983). Näiden ja muiden tutkimusten perusteella on osoite u e ä rihmastokove umalla (sclero um) on tärkeä rooli huhtasienten elinkierrossa. Volk ja Leonard (1989a, b) ovat tutkineet tarkkaan huhtasienten rihmaston tuotantoa, sillä rihmaston on havai u olevan laajaalainen ja merki ävässä roolissa i öemien muodostuksessa. Rihmaston kaupallista poten aalia kontrolloidussa viljelyolosuhteissa on selvi änyt etenkin Ronald Ower tutkimusryhmänsä kanssa (1986). Tämänhetkisen etämyksen perusteella voidaan todeta, e ä huhtasienten kasvatus voi onnistua myös kaupalliseen tarkoitukseen, mu a sato ja i öemien koko jäävät pieniksi. Lajien elinkierto tunnetaan tyydy äväs, mu a joitakin yksityiskoh a ei ymmärretä rii äväs halu ujen ominaisuuksien tuo amiseksi viljelyssä. Vuonna 1992 Morel Mountain -yh ön Michiganissa kerro in tuo aneen 227 kiloa huhtasieniä viikossa patentoitua menetelmää käy äen (Sto & Mohammed 2004). Paten myy in myöhemmin Terry Farms -yh ölle ja tuotanto siirre in Alabaman Auburniin, missä viljeltyjä huhtasieniä tuote in jopa yli 2000 kiloa viikossa (MushroomWorld, Vol. 2002: Mushroom for Gourmet - Morel). Vaikka huhtasienten tuotannon voisi ole aakin jo olevan vakiintunu a tässä yhdysvaltalaisessa yh össä, asiakkaiden kommen en mukaan niiden maku ja koko eivät vastaa luonnossa kasvavia huhtasieniä. 6.3 Koivunkantosieni Eräs poten aalinen viljelysienilaji voisi olla koivunkantosieni (Kuehneromyces mutabilis). Se on erinomainen ruokasieni monin tavoin käyte ynä. Luonnossa sen voi kuitenkin helpos sekoi aa myrkkynääpikkään (Galerina marginata), joka sisältää samaa myrkkyä kuin valkokärpässieni. Koivunkantosieni kasvaa kimppuina koivun ja muiden leh puiden kannoilla koko maassa keskikesästä alkaen, joten sen viljely olisi todennäköises sovite avissa esim. siitakkeen viljelyn prosesseihin. Koivunkantosienen viljelymenetelmät eivät kuitenkaan ole tunne uja, mistä johtuen ko. sienilaji on tässä esiselvityksessä vain arvioitavana. 8

9 Koivunkantosienellä on tode u olevan influenssaviruksen toimintaa sekä syöpäsolujen kasvua ehkäisevää ak vitee a (Mentel ym. 1994, Ohtsuka ym. 1973) Koivunkantosienen viljelymenetelmät Koivunkantosieni näy äisi Veikko Hin kan kasvatuskokeiden perusteella tuo avan i öemiä ainakin 2 3 vuoden aikana, edelly äen e ä rihmasto ei pääse kuivina kesinä kuivumaan (Hin kka 1997). Siten koivunkantosienen ja talvijuurekkaan viljely ruokasieniksi ulkona pide ävissä ympätyissä pinoissa pitäisi olla mahdollista, joskin parasta olisi ensin harrasteluonteises kokeilla viljelmien onnistumista pienemmissä pui eissa. Eräässä pitkäaikaistutkimuksessa tode in koivunkantosienen kasvaneen samassa kannossa 13 peräkkäisenä vuotena, mikä kertoo merki ävästä rihmaston pitkäikäisyydestä (Hin kka 1993). Koivunkantosienen puoliviljelyn mahdollisuuksia luonnosta kerä yjen i ökantojen avulla tutkitaan tällä hetkellä Turun Ruissalossa (J. Issakainen, suull.). Tutkimuksia kylmemmillä kasvuvyöhykkeillä olisi myös syytä tehdä tulevaisuudessa. Koivunkantosienen viljelyyn voisi o aa mallia sen lähisukuisten (Pholiota) sienilajien viljelytekniikoista, esimerkkinä Japanissa yleises viljelty nameko (Pholiota nameko). Maini avaa on e ä myös koivunkantosieni on aiemmin kuva u Pholiota-sukuun kuuluvaksi. Namekon viljelyä on kuva u lii een 3 Japanin matkakertomuksessa. 7 Hankkeen toteutus 7.1 Sienten viljelyyn lii yvät mahdolliset paten t Paten on kielto-oikeus, jonka mukaan paten n hal jalla on oikeus kieltää muilta paten nsa mukaisen keksinnön amma mainen hyväksikäy ö. Koska paten t ovat voimassa vain sen myöntäneessä maassa, keksinnöt on usein suoja ava erikseen eri val oissa. Paten etokannoista ei löytynyt VTT:n Markku Pellisen, Yrjö Mälkin ja Aimo Niskasen ravinnealustapaten a (Pellinen ym. 1987) lukuun o ama a em. sienilajeihin lii yviä suomalaisia paten eja, sen sijaan kansainvälisiä paten eja löytyy runsaas (erityises USA), osa sovelluksina (ks. lähdelue elosta myös Espacenet, Google, PRH). Sähköisiä internet- etokantoja on runsaas, sekä maksullisia e ä maksu omia. Talvijuurekkaan paten eja löytyy mm. biologiseen ak ivisuuteen (Ikekawa ym. 2003, 2004), immuunipuolustukseen (Keith ym. 2004), oksidaasiak ivisuuteen ja värjäykseen (Tsujino ym. 2006), ravitsemukseen (Dona ni 2004), sienikantoihin (Eger & Lara 1981), suorituskykyyn ja fysikaalisiin parametreihin (Morrissey 2010) sekä tuhosienten torjuntaan (Hsieh 2010) lii yen. Huhtasienten paten eja löytyy mm. kasvatukseen (Szuecs 1956, Benne 1967, Carroll & Schisler 1976, Ower ym. 1986, 1989, Miller 2005), pieneliöiden torjuntaan (Hiromoto 2002), rihmaston kasvatukseen (Heinemann 1963) sekä ymppäykseen (Laniece 1966) lii yen. Koivunkantosienen paten eja löytyy mm. kasvatukseen ja kasvualustoihin (Pellinen ym. 1987), sienikantoihin (Eger & Lara 1981), syöpäsolujen kasvua ehkäisevään ak vitee in (Ohtsuka ym. 1973, Mahajna ym. 2007) sekä ymppäykseen (Kananen & McDaniel 2000) lii yen. 7.2 Viljelyssä olevien kantojen oikeudet ja ominaisuudet Nykyisin kaupallisessa sientenviljelyssä inokuloin in käytetään ainoastaan ns. puhdasviljeltyjä rihmas- 9

10 tokantoja. Tällaiset rihmastot tuotetaan laboratorioissa, joissa myös ylläpidetään ja seurataan rihmastoja ja niiden ominaisuuksia. Tähän esiselvityshankkeeseen la in sienikantoja hollan laisesta CBS 1 - geenipankista (VTT:llä ei ole näitä lajeja). Geenipankista keväällä 2010 latut sienikannat: Talvijuurekas FLAVEL: CBS Pallohuhtasieni MORESC: CBS , , Kar ohuhtasieni MORELA: CBS A, , Koivunkantosieni KUEMUT: CBS , , Rääkkylän Sienikeskuksen alkuvuosilta (v ) on olemassa 6 kantaa talvijuurekasta, joista neljä on Saksasta la uja DSMZ 2 -kantoja (DSM 1658, 8462, 9401, 9614) ja kaksi luonnosta kerä yä i öviljelmää. Nämä DSMZ-kannat ovat samoja kuin mitä on kaupallises myynnissä tälläkin hetkellä (yhtä lukuun o ama a), tosin viljelyssä tulee aina huomioida kantojen elinkelpoisuus ja mahdollinen mutatoituminen vuosien varrella. Pallohuhtasientä ei ole Sienikeskuksen alkuvuosilta varastoituna, ainoastaan yksi kanta kar ohuhtasientä, mu a sen elinkelpoisuudesta ei ollut etoa hankkeen aikana. Koivunkantosientä on ollut yksi kanta Sienikeskuksella (ilmeises luonnonkanta), mu a senkään elinkelpoisuudesta ei ollut etoa. 7.3 Kantojen käy ö kaupallisiin tarkoituksiin (geenipankkisopimus) Geenipankki koostuu eläinten, kasvien, sienten tai niiden siementen, i öiden tai alkioiden kokoelmista, joiden pääasiallinen käy ötarkoitus on luonnon monimuotoisuuden säily äminen tai kasvien ja ko eläinten jalostus. Rion ympäristökokouksessa vuonna 1992 allekirjoitetun biodiversitee sopimuksen 3 periaa eisiin pohjautuvien kansainvälisten ohjeiden ja säädösten valmistelua koordinoi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO. Eliölajit ja niiden geenit ovat sopimuksen mukaan sen val on suvereenia omaisuu a, jonka luontoon ne kuuluvat. Säädösten toimeenpano on kunkin maan omalla vastuulla, mikä edelly ää suunnitelmia ja toteutusohjelmia geenivarojen suojelulle ja käytölle. Kasvigeenivarat ovat paljol julkisissa geenipankeissa, millä taataan kasvigeenivarojen saatavuus jalostuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Kasveista poiketen eläingeenivarat ovat tuo ajien ja Kõljalg U, Larsson KH, Abarenkov K, Nilsson RH, Alexander IJ, Eberhardt U, Erland S, Høiland K, Kjøller R, Larsson E, Pennanen T, Sen R, Taylor AF, Tedersoo L, Vrålstad T, Ursing BM UNITE: a database providing web-based methods for the molecular iden fica- on of ectomycorrhizal fungi. New Phytologist 166: Ins tute of Botany, University of Tartu, 40 Lai Str., EE Tartu, Estonia. urmas.koljalg@ut.ee Abstract Iden fica on of ectomycorrhizal (ECM) fungi is o en achieved through comparisons of ribosomal DNA internal transcribed spacer (ITS) sequences with accessioned sequences deposited in public databases. A major problem encountered is that annota on of the sequences in these databases is not always complete or trustworthy. In order to overcome this deficiency, we report on UNITE, an open-access database. UNITE comprises well annotated fungal ITS sequences from well defined herbarium specimens that include full herbarium reference iden fica on data, collector/source and ecological data. At present UNITE contains 758 ITS sequences from 455 species and 67 genera of ECM fungi. UNITE can be searched by taxon name, via sequence similarity using blastn, and via phylogene c sequence iden fica on using galaxie. Following implementa on, galaxie performs a phylogene c analysis of the query sequence a er alignment either to pre-exis ng generic alignments, or to matches retrieved from a blast search on the UNITE data. It should be noted that the current version of UNITE is dedicated to the reliable iden fica on of ECM fungi. The UNITE database is accessible through the URL h p://unite.zbi.ee 1 CBS (Centraalbureau voor Schimmelcultures) - an Ins tute of the Royal Netherlands Academy of Arts and Sciences (KNAW) 2 DSMZ (Deutsche Sammlung für Mikroorganismen und Zellkulturen GmbH) (German Collec on of Microorganisms and Cell Cultures) 3 The Conven on on Biological Diversity (CBD), epäviralliselta nimeltään biodiversitee sopimus (the Biodiversity Conven on) astui voimaan 29. joulukuuta

11 jalostusjärjestöjen omistamia, ja niiden kansainvälisessä vaihdossa sovelletaan usein yksityisoikeudellisia sopimuksia. Eräs soveltavan maa- ja elintarviketalouden kehi ämisen kulmakivistä on siten myös sienten geenivarojen hyödyntäminen eli niiden toivo ujen ominaisuuksien valinta jalostuksessa. Pohjoismainen mykorritsageenipankki on (ollut) nimeltään UNITE 4, jonka verkkosivut h p://unite.zbi.ee/ eivät tällä hetkellä näy käytetyillä selaimilla. Myöskään verkkosivut h p:// (Ins tute of Zoology and Botany, Estonian Agricultural University) eivät ole käyte ävissä. Suomessa ei ole geenivarojen saatavuu a koskevaa erillislainsäädäntöä. Jokamiehen oikeus antaa mahdollisuuden eräiden luonnontuo eiden, mm. käpyjen, pähkinöiden, luonnonvaraisten marjojen, sienten ja kukkien, myös luonnonvaraisten yr en ja maustekasvien poimimiseen alueilta, missä liikkuminen on salli ua. 7.4 Aikataulu, resurssit ja toteutuksen organisaa o Esiselvityshanke toteute in ajalla Hankkeelle hae in jatkoaikaa vuodelle 2011, koska hanke pääsi kunnolla alkamaan vasta maaliskuussa Hankkeessa työskenteli kaikkiaan 4 henkilöä, joista yksi kokoaikaisena ja kolme osa-aikaisina tai tun töitä tehneinä. Markku Hu unen toimi kokoaikaisena projek asiantun jana ja 1.9. alkaen myös hankkeen vastuuhenkilönä. Suvi Kuit- nen ja Helena Puhakka-Tarvainen toimivat projek asiantun joina tehden tun töitä hankkeelle. Ari Pappinen toimi hankkeen projek päällikönä as ja sen jälkeen hankkeen ulkopuolisena asiantun jana. Resurssit hankkeeseen saa in vuonna 2002 perustetusta Rääkkylän Sienikeskuksesta, jonka puhdasilmalai ein ja ilmastoinnein varustetut tutkimus- ja prosessilaboratorion lat kasvatuskaappeineen vuokra in hankkeen käy öön. Polar Shiitake Oy toimi uusien sienilajien kasvatuskokeiluja varten sahanpurualustoja. Uusiin viljelysienilajeihin kohdistunut kyselylomake (liite 1) lähete in maakunnallisen tason ja laajenne una myös valtakunnallisen tason sieniyri äjille, sienitutkijoille sekä muille asiantun joille elo-syyskuussa Esiselvityshankkeen aikana Puolangan Mycofoodin sienimötyöntekijöille ja yri äjiksi opiskeleville esitel in kahteen o eeseen ( ja ) sientenviljelyyn ja sieniin lii yviä kohteita Pohjois-Karjalassa. Tutustumiskohteina olivat Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen työskentely lat ja kokoelmat Natura- ja Borealis-taloilla sekä viljelysienten koekasvatus lat (Sienikeskus) ja siitakesienimö (Polar Shiitake Oy) Rääkkylässä. Opastusta kohteissa antoivat Markku Kirsi, Ari Pappinen, Riikka Linnakoski, Markku Hu unen ja Markku Leppänen. Helena Puhakka-Tarvainen pi sienikoulutuspäivän Puolangalla Lisäksi hankkeen pui eessa anne in autoklaavikoulutusta rääkkyläläisen (Oravisalo) siitakesienimön yri äjälle Hannu Iloselle. Opastusta paikanpäällä antoivat Helena Puhakka-Tarvainen ja Markku Hu unen. Juvalla järjeste in try elikongressi, jonne osallistuivat Suvi Kui nen, Ari Pappinen ja Helena Puhakka-Tarvainen. 7.5 Rääkkylän Sienikeskuksen kasvatuskokeet CBS-geenipankista keväällä 2010 la uja sienikantoja siirroste in vinopinnoilta MEA-alustoille (mallasuute-agar) Alustoja jatke in tarpeen mukaan kesän ja syksyn 2010 aikana. 4 The UNITE database providing web-based methods for the molecular iden fica on of ectomycorrhizal fungi 11

12 Huhtasienen, talvijuurekkaan ja koivunkantosienen poten aalisten kantojen mahdollisuuksia arvioi- in Rääkkylän Sienikeskuksen loissa kasvatuskaapeissa tehdyin kasvatuskokein syksyn 2010 ja alkuvuoden 2011 välisenä aikana. Huhtasienten kasvatusalustoja varten saatavissa olevia puulajeja olivat mm. paju, harmaaleppä ja haapa valmiiksi hakete uina. Alustoihin lisä in ravinteina ruista ja kipsiä (kalsiumsulfaa -dihydraa CaSO 4 *2H 2 O). Talvijuurekkaiden ja koivunkantosienten kasvua arvioi in Polar Shiitake Oy:n sahanpurualustoihin ympä yinä rihmastokantoina. Kasvatuskaappeja ale in käynnistellä keväällä 2010, mu a ne saa in kokonaan toimiviksi vasta syksyllä. Kaappien sumutuksen tasaamista varten oli käytössä vedenpehmennin HOH ET55/110, johon viiko ain lisä in elvytysaineeksi tyynysuolaa. Sienikeskuksen loissa käytöstä pois ollut autoklaavi saa in toimintakuntoon loppusyksyllä Huhtasienten kasvatuskokeet Huhtasienten kasvatusta varten valmiste in jyväymppi rukiinjyvistä Kosteuspitoisuus määrite in 60 %:iin ja jyviin lisä in 3 % kipsiä. Sekoituksen jälkeen massa kaade in autoklaavipusseihin ja pussit autoklavoi in. Pussien anne in jäähtyä laminaarissa, minkä jälkeen aiemmin valmiste u nesteymppi kaade in jyväpusseihin ja pussit sulje in nitojalla. Kasvatushuoneen kosteus oli mi arin mukaan 71 % ja lämpö la +20 C. Valaistus oli suurempaa huoneen alaosassa, joten jyväpussit laite in ylähyllylle hämärään. Jyväymppi tarkaste in ja varovas sekoite in Jyväymppi tarkaste in uudelleen , jolloin ote in jyvänäy eet maljoille. Maljoilla selvite in homesienten mahdollinen kasvu. Jyväymppi oli homehtunut mennessä, jolloin myös maljanäytteissä tode in homepisteitä. MEA-alustoja jatke in uusille maljoille Petrimaljat tarkaste in , jolloin osassa näy eistä havai in homepisteitä. Uudet maljat valmiste in näiden lalle. Uusi jyväymppi valmiste in rukiinjyvistä huhtasienten kasvatusta varten Rukiinjyviä liote in yön yli laakeassa as assa ja suodate in ylimääräinen vesi pois. Punni in 1000 g rukiinjyviä (w.w.) autoklaavipusseihin, lisä in 3 % kipsiä ja sekoite in huolellises. Teh in autoklavoin +121 C MEA-alustojen jatkaminen vanhoilta maljoilta. Markku Hu unen 12

13 30 min., minkä jälkeen pussit jäähdyte in laminaarissa. Ymppi siirroste in huhtasienimaljoilta suoraan jyväpusseihin, jotka sulje in nitojalla ja siirre in kasvatushuoneeseen. Teh in 8 sienialustaa ja 2 kontrollialustaa huhtasienten kasvatuskokeiluja varten Rääkkylän Sienikeskuksella. Sienialustat (Bürkle, 3500 ml PP-muovinen): 500 ml hiekkaa (kivituhka) 1500 ml orgaaninen aines: 1250 ml harmaaleppärouhe 150 ml luomuruisjauho 100 ml pajurouhe 20 ml kipsiä sekoite in huolellises lisä in ve ä 1100 ml Huhtasienten kasvatusalustojen valmistusta. Markku Hu unen Steriloin teh in Tu nauer 5075 EL 2D -autoklaavilla 5Liquids 121 -nesteohjelmalla, jonka kokonaiskesto käynnistyksestä jäähdytysvaiheen loppuun oli noin 2 h 10 min. Alustat jäähdyte in laminaarissa, minkä jälkeen jyväymppipusseista inokuloi in rihmastoa ja sclero a-palasia alustoille. Nämä siirre in kasvatuskaappeihin kontrollialustojen (ei siirrostusta) kera. Huhtasienten rihmaston ja sclero a-palasten inokuloin kasvualustoille. Markku Hu unen 13

14 Taulukko 1. Koeasetelma huhtasienten viljelyyn Kaappi 1 Kaappi 2 lpt C 4,0 15,0 kosteus % 98,0 98,0 CO 2 (ei anturia) 4,0 4,0 poistoven ili % 2,0 2,0 ylähylly Morela 1, Moresc 3, Kontr 5 Morela 1, Moresc 3, Kontr 5 keskihylly Moresc 4, Morela 2 Moresc 4, Morela 2 Ymppäykseen käytetyt puhdasviljellyt sienirihmastokannat: 1 Morchella elata (220910) CBS Morchella elata (220910) CBS Morchella esculenta (220910) CBS Morchella esculenta (220910) CBS Kontrollit Lämpö loja noste in kasvatuskaapeissa , Stametsin (2000) ohjeistusta mukaillen uusiksi lämpö loiksi 7,0 (kaappi 1) ja 18,0 (kaappi 2) aste a. Huhtasienirihmaston kasvua. Markku Hu unen Huhtasienialustoissa ei ollut tapahtunut rihmastonkasvua lukuun o ama a kehitystä mennessä. Myös jonkun verran homekasvustoa oli ollut silmämääräises havai avissa kaikilla alustoilla, 14

15 myös kontrolleissa. Tällöin alustoille lisä in puoli muovikauhallista ve ä, minkä päälle laite in paksuhko kerros harmaaleppärouhe a. Toiveissa oli edelleen huhtasienten i öemien nouseminen alustalta. Huhtasienialustojen elvytys. Markku Hu unen Talvijuurekkaiden ja koivunkantosienten kasvatuskokeet Polar Shiitake Oy:n loissa ympätyt pö kät tuo in laa koissa Sienikeskukselle Laa kot levitel in la alle valon tasaisen jakaantumisen varmistamiseksi. 15. lokakuuta 2010 ympätyt pö kät sisälsivät talvijuurekasta (6 laa kkoa) ja koivunkantosientä (5 laa kkoa). Pö kät, 42 kpl talvijuurekasta ja 35 kpl koivunkantosientä, rei ite in ilman/kaasujenvaihdon turvaamiseksi. Rei itys teh- in steriilillä 1,4 mm neulalla 6 riviin pö kän yläpinnalle noin 1 cm välein. Neula steriloi in alkoholilla ennen uuden pö kän rei itystä. Ympätyt pö kät, niiden rei itys ja ase elu kasvatuskaappeihin. Markku Hu unen 15

16 Taulukko 2. Koeasetelma talvijuurekkaiden ja koivunkantosienten viljelyyn Esikasvatusvaihe muovit päällä 2 5 viikkoa kahdessa eri lämpö lassa valot päällä. Kaappi 3 Kaappi 6 lpt C 15,0 20,0 kosteus % 98,0 98,0 CO 2 (ei anturia) 4,0 4,0 poistoven ili % 2,0 2,0 ylähylly (v/o) 7 Fla/6 Kue 7 Fla/6 Kue keskihylly (v/o) 6 Kue/7 Fla 6 Kue/7 Fla alahylly (v/o) 7 Fla/6 Kue 7 Fla/5 Kue v/o = vasen/oikea Fla = Flammulina velu pes Kue = Kuehneromyces mutabilis Talvijuurekkaat olivat aloi aneet i öemien tuotannon mennessä, jolloin muovit ava in ja poiste in pö köiden ympäriltä. Kasvu oli ollut silmämääräises nopeampaa alhaisemmassa lämpö lassa (kaappi 3). Koivunkantosienet eivät olleet alkaneet tuo aa i öemiä vielä , jolloin talvijuurekkaista osa oli jo kuivunut. Koivunkantosienet olivat aloi aneet i öemien tuotannon mennessä, jolloin muovit ava in ja poiste in pö köiden ympäriltä. Kaikki talvijuurekaspö kät olivat tuolloin jo kuivuneet. Koivunkantosienissä oli tapahtunut vain vähäistä kehitystä mennessä, vaikka pieniä i öemiä oli ilmaantunut lisää sekä muutamia isompia epätasaises kasvaneina. Sienet muistu vat kovas siitakesieniä, joiksi ne si emmin tode in. Rihmastoympin kanssa oli tapahtunut sekaannus jossain vaiheessa loppusyksyä Talvijuurekkaan (Flammulina velu pes) i öemiä 9 ja 13 viikon kulu ua ymppäyksestä Polar Shiitake Oy:n pö köihin. Markku Hu unen 16

17 Siitakesienet olivat kasvaneet epätasaises mennessä, osa sienistä kuitenkin kelvollisen näköises. Myös pieni erä uusia talvijuurekkaita oli noussut jo kuivuneisiin pö köihin. Uusia koivunkantosienirihmastolla ympä yjä pö köitä saa in Sienikeskukselle yhteensä 42 kpl. Kyseessä oli Jouni Issakaiselta Turun seudulta saatuja luonnonkantoja seuraavas (kannat, määrä): n:o 1 (3), n:o 2 (1), n:o 4 (18), n:o 5 (4) ja n:o 7 (16). Sienikannat oli ympä y Pö kät rei ite in aiemmin kuvatun mukaises ja laite in kasvatuskaappeihin 3 ja 6. Taulukko 3. Koeasetelma koivunkantosienten viljelyyn Koivunkantosienten esikasvatusvaihe muovit päällä 2 viikkoa kahdessa eri lämpö lassa valot päällä. Kaappi 3 Kaappi 6 lpt C 10,0 15,0 kosteus % 98,0 98,0 CO 2 (ei anturia) 4,0 4,0 poistoven ili % 2,0 2,0 ylähylly (v/o) 3k4,2k7/2k4,2k7 3k4,2k7/2k4,2k7 keskihylly (v/o) 1k1,1k5/1k1,1k5 1k1,1k5/1k2,1k5 alahylly (v/o) 2k4,2k7/2k4,2k7 2k4,2k7/2k4,2k7 Siitakkeen i öemien ilmaantuminen pö köistä. Markku Hu unen v/o = vasen/oikea 3k4 = 3 kpl pö köitä kannalla 4 ympä ynä jne. Koivunkantosienet olivat aloi aneet pienten i öemien tuotannon mennessä, jolloin muovit ava in ja poiste in pö köiden ympäriltä. Sienet olivat kasvaneet muutamassa pö kässä mennessä kasvun keski yessä rihmastokantoihin k1, k4 ja k5. Osassa sienistä oli mielly ävä lakritsimainen tuoksu. Kasvatuslämpö lan vaikutusta ei voitu vielä arvioida mennessä sieniä oli noussut lisää, varsinkin pieniä sieniä röykkiöi äin joidenkin pö köiden rei ityskoh in. Osa sienistä oli kasvanut lakiltaan n. 4 cm kokoiseksi. Myös rihmastokantaa k2 oleva pö kkä oli alkanut tuo aa i öemiä. Kasvu oli ollut silmämääräises parempaa korkeammassa lämpö lassa (kaappi 6). Koivunkantosienen (Kuehneromyces mutabilis) i öemiä 9 ja 10 viikon kuluttua ymppäyksestä Polar Shiitake Oy:n pö köihin. Markku Hu unen 17

18 7.6 Kustannukset ja rahoitus Tämän elinkeinojen kehi ämishankkeen hyväksytyt kustannukset olivat yhteensä 89000,00 euroa alla esitetyn hyväksytyn kustannusarvion mukaises. Esiselvityssuunnitelman budje a tarkenne in tehdyllä muutoshakemuksella. Esiselvityksen sisällöt ja suunnitelma eivät budje n tarkentamisesta huolima a muu uneet. Myöskään esiselvityshankkeen kokonaisbudje ja rahoitusosuudet eivät muu uneet. Kustannukset Hae u euroa Hyväksy y euroa Alkuperäinen Palkkauskulut ja palkkiot 54000, , ,00 Vuokrat 9000, , ,00 Ko maan matkakulut 5000, , ,00 Ulkomaan matkakulut 12200, , ,00 Muut kustannukset 8800, , ,00 Kokonaiskustannukset 89000, , ,00 Hyväksy ävät kustannukset yhteensä 89000, , ,00 Tämän elinkeinojen kehi ämishankkeen hyväksy y rahoitus oli yhteensä 89000,00 euroa alla esitetyn hyväksytyn rahoitussuunnitelman mukaises. Avustusta on makse u hankkeen toteutuneista tukikelpoisista kustannuksista. Rahoitus Hae u euroa Hyväksy y euroa EU + val o 80100, ,00 EU-osuus 40050,00 Val on osuus 0, ,00 Kunnat 8900, ,00 Julkinen rahoitus yhteensä 89000, ,00 Hyväksy y rahoitus yhteensä 89000, ,00 Kokonaisrahoitus 89000, ,00 Julkisen rahoituksen osuus hankkeen hyväksy ävästä rahoituksesta oli 100 % eli 89000,00 euroa, josta EU-rahoituksen osuus oli 45 % eli 40050,00 euroa. Yksityisen rahoituksen osuus hankkeen hyväksy ävästä rahoituksesta oli 0 % eli 0,00 euroa. 7.7 Raportoin ja seuranta Alun perin vuoden mi aiseksi suunnitellulla hankkeella ei ollut määrä yä ohjausryhmää. Hankkeen pui eissa pide in kokouksia yhteistyökumppanin ja/tai muiden sidosryhmien kanssa Rääkkylän Sienikeskuksella ja virastotalolla, Polar Shiitake Oy:n toimi loissa, PKAMK:n loissa Metla-talolla ja Sirkkala-kampuksella yhteensä 8 kertaa. Hanke a tarkastel in tekijöiden kesken kuukausi ain. 7.8 Toteutusoletukset ja riskit Hankkeelle asetetut tavoi eet saavute in melko hyvin, vaikka hankkeen alku hieman viivästyikin alkuperäisistä suunnitelmista ja aikataulusta. Sienikeskuksen jo olemassa olevien resurssien uudelleen käynnistäminen kulu voimavaroja, jotka si en olivat pois muusta kehi ämistyöstä. Tämä koski 18

19 erityises kasvatuskaappien, paineilmakompressorin ja autoklaavin huoltoa ja korjaustoimenpiteitä. Oletukset hankkeen toteutumisesta olivat hyvät, koska alustavaa selvitystyötä talvijuurekkaan viljelyn imoilta oli tehty jo Sienikeskus-hankkeen aikana. Esiselvityshankkeen luonteen mukaises riskien arvioin in ei ollut suurempaa tarve a, eikä yksityistä yritysrahaa tarvinnut budjetoida hankkeelle. Kyselyn osalta pienenä riskinä oli e ei siihen saataisi rii äväs vastauksia. Kyselyyn tuli lopulta vastauksia vain 9/21. Koska kyselylomake oli yksinkertainen ja nopeas täyte ävissä, päällimmäisenä nousi esiin jopa sieniyri äjien uskon hiipuminen omaa alaansa kohtaan. Ko maisen sieniyri äjyyden kehi ämisen ja toiminnan vakiinnu aminen on osoi autunut vaikeaksi, ja jatkossakin kehi ämistyö perustunee erilaisiin hankerahoituksiin. 8 Yhteistyökumppanit Esiselvityshankkeessa yhteistyökumppanina toimi rääkkyläläinen siitakesienimö Polar Shiitake Oy (yhteys edot alla). Yrityksen toimitusjohtajan Markku Leppäsen lisäksi yhteistyötä teh in Erja Kurjen, Mervi Leppäsen ja Anja Toropaisen kanssa. Polar Shiitake Oy Markku Leppänen, toimitusjohtaja Kuismin e Rääkkylä Puh Fax markku.leppanen@shiitake.inet.fi 9 Hankkeen tulokset ja vaikutukset 9.1 Uusien sienilajien kasvatuskokeet Kasvatuskokeiden aikana huhtasienialustoissa ei tapahtunut rihmastonkasvua lukuun o ama a kehitystä. Jonkun verran homekasvustoa oli silmämääräises havai avissa kaikilla alustoilla, myös kontrolleissa. Talvijuurekkaat aloi vat i öemien tuotannon pö köissä joulukuun alussa 2010, ja niiden kasvua kes pari-kolme viikkoa. Kasvu oli silmämääräises nopeampaa alhaisemmassa lämpö lassa. Jonkun verran uusia talvijuurekkaita kasvoi ensi sadon jälkeen lähes kuivuneisiin pö köihin. Rihmastoympin sekaannu ua loppusyksyllä 2010 pö köissä kasvatel in myös siitakesieniä. Koivunkantosienet aloi vat i öemien tuotannon tammi-helmikuun vaihteessa Sienten kasvu näy keski yvän rihmastokantoihin k1, k2, k4 ja k5. Kasvu oli silmämääräises nopeampaa korkeammassa lämpö lassa. 9.2 Saatavissa olevien suomalaisten kasvatusmateriaalien sopivuus uusien lajien kasvatukseen Eniten käyte yjä eri sienilajien kasvualustoja ovat puusta, oljesta ja kompos sta valmistetut alustat (Seppälä 1993). Puuta, yleensä vain leh puita, voidaan käy ää sellaisenaan, erikokoisina pölkkyinä. Puusta voidaan tehdä kasvualustoja myös hake amalla rungot sopiviin as oihin. Olkea käytetään kasvualustana sellaisenaan sekä muiden aineiden (esim. sahanpuru) kanssa silpu una. Perinteisin kom- 19

20 pos taas muodostetaan oljesta ja hevosenlannasta, mu a myös muuta lantaa käytetään. Viljelyyn ote avien hajo ajasienten kasvatus aloitetaan kasvualustan steriloinnilla. Paras tulos saavutetaan kuumentamisella paineistetun höyryn avulla, joka tuhoaa kaikki elävät mikrobit. Höyryautoklaavin toiminta perustuu korkeaan lämpö laan, rii ävään käsi elyaikaan, ylipaineeseen sekä kylläiseen vesihöyryyn. Autoklaavilla suorite u täydellinen steriloin tehdään +121 C lämpö lassa 1 bar:n paineessa vähintään 15 minuu a, mu a maailmalla käytetään sahanpurualustoille usein 2 3 tunnin aikaa (Stamets 2000). Useimmiten rii ää kasvualustan kuumentaminen +65 C:een kuudeksi tunniksi, jolloin lähes kaikki haitalliset kilpailevat mikrobit tuhoutuvat (Seppälä 1993). Kasvualustan valmistu ua se ympätään eli siihen sekoitetaan puhdasviljelty viljelysienirihmasto. Sienirihmasto on tavallises viljanjyviin kasvate u, mu a myös nesteymppäystä käytetään. Ymppäyksessä sienirihmaston valloi amat viljanjyvät tai nesteviljelmä sekoitetaan kasvualustaan. Sienisato on pitkäl riippuvainen edellä maini ujen työvaiheiden (kasvualustan valmistus, steriloin ja ymppäys) onnistumisesta. Käytännössä tämä riippuu useimmiten siitä, kuinka hyvin kilpailevat sienet ja mikrobit voidaan pitää poissa kasvualustasta näiden työvaiheiden aikana. Kasvualustan ymppäämistä seuraavat rihmaston kasvatusvaihe sekä varsinainen satokausi. Koivunkantosienen ja talvijuurekkaan viljely ruokasieniksi ulkona pide ävissä ympätyissä pinoissa pitäisi olla kirjallisuuden valossa mahdollista Suomen olosuhteissa. Rääkkylän kasvatuskokeiden perusteella talvijuurekkaiden ja koivunkantosienen kasvatus sisällä viljasta ja sahanpurusta tehdyissä pö- köissä on myös mahdollista, vaikka varsinaiseen kasvatusolosuhteiden tarkkaan säätelyyn ei näissä kokeissa tähdä ykään. Tulevissa kokeiluissa tulee testata pääpuulajia vaihtelemalla sahanpuruosan merki ävyy ä uusien viljelysienten kasvatuksessa. 9.3 Suomessa uusien, myyn hinnaltaan arvokkaampien sienten soveltuvuus nykyisiin tuotantokonsepteihin Talvijuurekkaan tuotantomäärissä oli selkeää kasvua ja 1990-luvuilla erityises Japanissa ja Yhdysvalloissa (Royse 1996). Japani on talvijuurekkaan merki ävin tuo ajamaa (Furukawa 1987). Viime aikoina maailmalla talvijuurekkaan markkinahinnat ovat olleet melko alhaiset. Vuotuinen menekki on vähentynyt, niin myös tukkuhinnat. Talvijuurekas on mene änyt markkinoiden vetovoimaansa tuottajat eivät tuota eivätkä kulu ajat osta. Talvijuurekkaan hinta on 1990-luvulla ollut Kanadan markkinoilla noin 18 dollaria (13 euroa) kilolta tuoreita sieniä (Khalloufi ym. 2000). Vuonna 2002 Tokion tukkukauppojen läpi kulki 9655 tonnia talvijuurekkaita hintojen ollessa keskimäärin 318 jeniä tai 2,76 US$ (2 euroa) kilolta (Tshering & Vinning 2004). Australiassa tukkukauppiaat maksavat A$ (43 87 euroa) huhtasienikilosta niiden laadusta riippuen (Sto & Mohammed 2004). Kerä yjen huhtasienten kaupallinen arvo län sessä Pohjois-Amerikassa on vuosi ain arviolta 5 10 miljoonaa dollaria (3,7 7,4 milj. euroa) (Wurtz ym. 2005, Pilz ym. 2007). Poimijoille on makse u 1990-luvulla keskimäärin 7 13 dollaria (5 9,5 euroa) kilolta tuoreita huhtasieniä. Kuiva uina niitä on myyty Kanadassa vähi äiskauppiaille kuukaudesta riippuen hintaan dollaria ( euroa) kilolta. Kuiva uun huhtasienikiloon tarvitaan 8 10 kiloa tuoreita huhtasieniä. Säilyvyysaika ja märkä-kuivapainosuhde (10:1) huomioon o aen kuiva ujen huhtasienten hinnat ovat olleet keskimäärin 2,5-kertaiset tuoreisiin nähden. Verra una muihin tärkeisiin ruokasieniin, huhtasientä pidetään arvokkaampana kuin kantarelleja (Cantharellus) ja se on amerikkalaista matsutakea (Tricholoma magnivelare) runsaslukuisempi (Pilz ym. 2007). Maailmanlaajuises on arvioitu 50 miljoonan ihmisen poimivan huhtasieniä eri tarkoituksiin (Lonik 2002). 20