Saukonmäki-Orajärvenkangas

Transkriptio

1 1 Pello Pellon kunnan alueella tutkittiin yhdeksän POSKI-hankkeeseen valittua pohjavesialuetta ja 10 muuta pohjavesialuetta sekä yksi alue, joka ei ole luokiteltu pohjavesialue. Tarkastelun perusteella 14:lla tutkitulla alueilla on vähintään jossakin määrin merkittäviä luonnonesiintymä- ja maisema-arvoja, minkä perusteella ne luokiteltiin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiksi muodostumiksi. Jai-Paljukka luokiteltiin valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi, jossa on jäätikköjokisyntyisen muodostuman lisäksi erittäin merkittäviä rantakerrostuma- ja kallioluonnon arvoja. Kielisenharju, Orankiharju ja Koiraoja-Kalaselkä ovat maakunnallisesti arvokkaita alueita. Pellon kunnassa oli yksi Lapin harjututkimuksen arvokas harjualue, eikä yhtään harjujensuojelualuetta. Arvokkaat alueet sekä yhteenveto alueiden lukumääristä ja pinta-aloista arvoluokittain esitetään seuraavissa taulukossa ja asetelmassa: Kuva 1. Pellon kunnassa tutkitut ja arvokkaiksi luokitellut harjualueet violetteina monikulmioina. Keltaisella on kuvattu muut tutkitut pohjavesialueet, joilla ei havaittu merkittäviä luonto- tai maisemaarvoja ja sinisellä pohjavesialueet, joita ei inventoitu. Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos.

2 2 Taulukko 1. Arvokkaat harjualueet Pellon kunnassa Arvokkaat harjualueet arvoluokittain: Saukonmäki-Orajärvenkangas Pohjavesialue nro Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 16 km NNE, Orajärven kylän luoteispuolella Arvoluokka: 4 Orajärvenkangas on 1,7-2 km x 1,6 km laajuinen harjudelta. Se erottuu ympäristöstään melko selvästi ja on geologisesti ja maisemallisesti merkittävä. Muodostuman suurin lakikorkeus on luoteisosissa noin 140 m mpy, mistä se loivasti viettää kaakkoon. Luoteisrinne on jyrkähkö. Deltan pinnalla on useita sulamisvesiuomia, syvin itäosassa. Kasvillisuus on kuivaa ja kuivahkoa kangasmetsän kasvillisuutta, kanerva, variksenmarja, mustikka ja puolukka kenttäkerroksen valtalajeina, pientareilla ja vanhojen sorakuoppien reunoilla luoteisosassa sianpuolukkaa ja kissankäpälää. Vedenottamon alapuolisessa ojassa muodostuman luoteisreunassa on lähteikkökasvillisuutta. Eläimistössä havaittiin poro, orava, pajulintu, leppälintu, kulorastas ja talitiainen sekä kekomuurahaisten pesäkekoja. Luoteisosassa Saukonmäen alueella on laajoja maa-ainesten ottoalueita ja betonivalimo. Kaakkois- ja itäosissa on Orajärven kylä. Lisäksi alueella on tieverkkoa. Alueella luonnontilaisissa osissa ja kyläasutuksen alueella on kaunis maisemakuva ja paikoin luonnon kauneusarvoja. Muodostuma sinänsä ja mm. sulamisvesiuomat ovat erikoisia luonnonesiintymiä. Arvoluokka 4, MAL-luokka 1, POSKI-luokka 1 rajauksen alueella, koko muodostumalla 1-2.

3 Kuva 2. Saukonmäki-Orajärvenkankaan arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva) 3

4 4 Haikaja Pohjavesialue nro Muu pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 19 km NNE, Orajärven kylätalolta 4,7 km NNW. Arvoluokka: 4 Drumlinimaisen moreenimuodostuman häntää sivuava pienen harjujakson osa, jossa on 5-12 m korkeita kapeita selänteitä, kumpuja, sivuharjanteita ja -laajentumia. Muodostuma on pinnalta monin paikoin lohkareinen. Kaakkoisosassa on rinnakkaiset selänteet, joista itäisempi on kapea, pyöreälakinen, läntinen loivamuotoinen ja matala. Selänteiden välissä on melko jyrkkä suppalaakso, jossa on virrannut sulamisvesiä. Pohjoisosan korkeimmassa kohdassa on selänteen laajentuma, jonka korkeimmassa kohdassa pieni tasanne. Kesiosassa rinnakkaisten selänteiden välissä luonnontilainen, puuton suo. Kasvillisuus on kuivan ja kuivahkon kangasmetsän männikköä tai mäntyvaltaista sekametsää, itäosassa paikoin kuusta seassa. Keskiosan suon reunoilla on jonkin verran koivua, samoin painanteiden kangasrämesoistumilla. Lahopuuta on melko niukasti. Eläimistössä havaittiin hirvi, poro, hiirihaukka (todennäköisesti pesivä pari), kulorastas, pajulintu ja peippo. Varsinkin itäosan tasanteella on useita kookkaita muurahaiskekoja. Muodostumasta ei ole otettu maa-aineksia. Kaakkoispäässä on vanha metsäkoneura ja metsätie sivuaa lounaisrajaa. Alueella on luonnon merkittäviä kauneusarvoja sekä jossakin määrin merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Arvoluokka 4, MAL-luokka 1, POSKI-luokka 1. Kuva 3. Haikajan pohjoisosan lohkarepintainen selänne

5 Kuva 4. Haikaja. Arvokkaan harjualueen rajaus violetilla rajaviivalla. 5

6 6 Siikatievat Pohjavesialue nro Muu pohjavesialue Sijainti: 19 km Pellon keskustasta NNE, 3,8 km Orajärven kylätalolta NNW. Arvoluokka: 4 Siikatievat on vesimaisemaan ja suomaisemaan liittyvä, varsin monimuotoinen harjualue. Alueella on selänteitä, harjukumpuja, laajentumia, harjukuoppia, tasanteita ja rantamuodostumia. Pohjoisosan selänteen korkein kohta on m mpy. Laella on tasanne. Sen länsireunalla ja selänteen länsirinteellä on loivia, paikoin kivisiä rantavalleja. Kasvillisuus on kuivien ja karukkoisten kangasmetsien mäntymetsää. Jäkälävaltaisia, tosin kuluneita alueita on melko paljon. Siikajärvien ja Kangaslammen rannoilla on saranevaa ja saraluhtaa. Lapinjänkän puustoinen osa pääasiassa korpea, kangasmaiden suppa- ja uomasoistumat kangasrämettä. Eläimistössä havaittiin poro ja hirvi (jälkiä), korppi ja kulorastas. Keskiosassa on vanha sora- ja varastoalue. Alueella on kauniita maisemakuvia ja luonnon merkittäviä kauneusarvoja sekä jokseenkin merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Arvoluokka 4, MAL-luokka 1, POSKI-luokka 1. Kuva 5. Siikatievojen keskiosasta

7 7 Kuva 6. Siikatievat. Arvokkaan harjualueen rajaus violetilla rajaviivalla. Myllylaki Pohjavesialuenumero Muu pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 17 km NNE, Orajärven kylätalolta 2,2 km N Arvoluokka: 4

8 8 Myllylaki on osa Orajärvenkankaan muodostumakokonaisuutta. Orankijoen uoma erottaa sen Saukonmäestä. Pohjoisosa on noin 20 m korkea, kumpuileva selänne ja kaakkoisosa terassimainen tasanne ja sen rinne kallio- ja moreenikohouman sivulla. Lounaisrinteessä on rantavalleja ja joen kulutusmuotoja. Kasvillisuus on kuivaa tai paikoin karua mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Jäkäliköt ovat hyvin kuluneita. Länsirinteen juurella Saukonmäenvuoman reunassa on lähde. Eläimistössä havaittiin poro, kulorastas, peippo. Myllykosken pohjoissivulla on tervahauta. Keskiosassa on vanha sorakuoppa, joka on jäänyt metsittymään ja maisemoitumaan. Kuva 7. Myllylaen arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva)

9 9 Orankiharju Pohjavesialue Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 18,8 km NNE, Orajärven kylätalolta 6 km NW. Arvoluokka: 3 Kuva 8. Orankiharjun arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva) Orankiharju on pääosaksi moreenipeitteinen, mutta poikkeuksellisen hyvin jyrkkäpiirteisen kohomuotonsa säilyttänyt, suurehkon harjujakson monimuotoinen osa. Noin 4 km pitkällä alueella on ESE-WNWsuuntainen, lievästi polveileva, kaakkoisosassa lähes suora, m leveä ja m korkea, korkeimmissa osissa jyrkähkörinteinen ja kapealakinen selänne. Pääselänteen sivuilla on useita m pitkiä, 5-10 m korkeita rinnakkais- ja sivuharjanteita. Sivuharjanteita ja -kumpuja sekä pieniä laajentumia on alueen itäosassa varsinkin pohjoissivulla. Länsikärjessä selänteen keskellä on noin 10 m syvä harjukuoppa. Selänteen laki on korkeimmissa kohdissa m mpy. Selänne on monin paikoin huomattavan lohkarepintainen. Keskiosassa lakikummun päässä on pieni terassi ja valleja m mpy. Kasvillisuus on kanerva-jäkälätyypin ja variksenmarja-mustikkatyypin sekä paikoin suopursu-variksenmarjamustikkatyypin kangasmetsää. Harjun sivuilla sekä sivumuotojen välissä on puustoisia soita. Orankijoki virtaa harjun pohjoissivulla ja Naamijoki länsikärjessä. Eläimistössä havaittiin poro, kulorastas ja västäräkki. Alueen kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat pyyntikuopat ja kivikautinen asuinpaikka länsikärjessä.

10 10 Keskiosassa on laajahko, toiminnassa oleva sora-alue. Vanhoja, metsittyneitä kuoppia on länsiosassa ja kaakkoispäässä. Orankiharjun arvokkaan harjualueen rajausta on täydennetty muodostuman länsiosassa. Kuva 9. Orankiharjun kaakkoisosan korkokuva. Jyrkkärinteinen selänne on kapealakinen. (C) GTK, Maanmittauslaitos Kuva 10. Orankiharjun lounaisrinnettä taiteilijatalon lähellä

11 11 Kuva 11. Orankiharjun keskiosassa on laaja maa-ainesalue Kuva 12. Kielisenharjun korkeusmalli

12 12 Kielisenharju Pohjavesialue Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 19,6 km pohjoiseen, Naamijoelta 2,7 km NNE. Arvoluokka: 3 Kielisenharju on geologisesti ja maisemallisesti merkittävä, biologisesti jokseenkin merkittävä harjualue. Se liittyy Naamijoen vesimaisemaan ja toiselta puolelta Kielisenvuoman luonnontilaisen kaltaiseen suomaisemaan. Harjun pääselänne on loivasti polveileva, korkeimmilta paikoilta kapealakinen ja jyrkkärinteinen, moreenipeitteinen ja pintalohkareita on paikoin runsaasti. Selänteen korkeus on m, laki m mpy. Kielisenjärvien kohdalla on saattanut olla korkeampi kohta, mutta siitä on selänne otettu 650 metrin matkalta jo 1970-luvun alkupuolella. Kielisenvaaran selännelaajentuma pääharjun pohjoissivulla on korkeampi; sen laki on m mpy, korkein kumpu 135 m mpy. Väliin jää Kielisenjärvien harjuhauta. Selänteen eteläsivulla on sivukumpuja ja harjanteita sekä kumpuileva sivulaajentuma. Kasvillisuus on kuivan ja karukkokankaan metsäkasvillisuutta, mustikka, variksenmarja, kanerva, puolukka, paikoin juolukka luonnehtijalajeina. Vedenottamon luona kasvaa kissankäpälää. Puustoiset suot ovat isovarpuisia tai tupasvillaisia rämeitä, harjun eteläsivun vanha suoniitty koivikkoa, pohjoisreunan avosuot rimpinevaa, jossa saattaa paikoin olla lettoisuutta. Linnustossa havaittiin haapana, metso (DIR), piekana (DIR) ja käpytikka. Alueella on neljästä vanhasta sorakuopasta huolimatta merkittäviä luonnon kauneusarvoja sekä sangen merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Arvoluokka 3, MAL-luokka 1, POSKI-luokka 1. Kuva 13. Kielisenharjun arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva)

13 13 Koiraoja-Kalaselkä Pohjavesialue Koiraoja Muu pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta noin 35 km ENE, Ruuhijärven kylältä 3,5 km itään. Arvoluokka: 3 Jäätikön sulamisvesien kuluttamat uomat, ylivirtausuomat ja uomien päihin kerrostuneet pienet deltat luonnehtivat laajaa ja varsin monimuotoista aluetta. Polveileva pääuoma alkaa selänteen päältä Taka- Katajavaaran ja Palo-Kalaselän välistä ja jatkuu alueen eteläosaan. Kalaselän eteläosan länsi- ja lounaispuolelle on kerrostunut lajittunutta ainesta ohuehkoksi kerrokseksi uoman reunalle ja päähän. Runsaimman virtauksen aikana sulamisvedet ovat virranneet useasta kohdasta Juurilehdon länsipuolen kallioselänteen yli saaden aikaan näyttäviä eroosiouomia sekä lajittuneita kerrostumia Juurilehdon puoleisen rinteen alaosaan ja laaksoon. Vastaava, joskin pienempi ylivirtausuomasto on Palo-Kalaselän eteläsivulla. Pääuomassa virtaava Koiraoja saa alkunsa Palo-Kalaselän eteläpuolen uomien noroista sekä Kalaselän suon lähdepuroista. Koiraojan uoma on rajausalueella pääosaksi luonnontilainen. Alueen eteläosan syvin uoma on myös melko luonnontilainen ja sen pohjalla virtaa noro. Alueen eteläosan tasanteet ovat noin 200 m mpy, Kalaselän eteläosan ylivirtauskynnykset m mpy ja Palo-Kalaselän etelärinne m mpy. Kasvillisuustyypit vaihtelevat kallioiden ja louhikoiden karukkoista uomanpohjien ruohoisiin korpiin. Kalaselän suo on luonnontilainen, keskiosistaan rimpistä avosuota ja sen itä- ja pohjoisreunoilla on lähteitä. Lähdepurojen reunoilla kasvaa mm. pohjanhorsmaa ja Marchantia polymorpha maksasammalta. Koiraojan pohjavesialue on rajauksen eteläosassa. Eläimistössä havaittiin poro ja orava. Alueella on luonnon merkittäviä kauneusarvoja sekä kauniita maisemakuvia ja varsin merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Arvoluokka 3, MAL-luokka 1, POSKI-luokka 1. Alueen eteläosasta Koiraojan puoleiselta reunalta on otettu maa-aineksia pitkähkön ajan kuluessa, mutta voimassa olevaa maa-aineslupaa ei liene.

14 Kuva 14. Koiraoja-Kalaselän arvokkaan alueen rajaus (violetti rajaviiva) 14

15 15 Juurilehto Pohjavesialuenumero: A, B Muu pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 35,5 km ENE, Ruuhijärven kylältä 4,4 km itään. Arvoluokka: 4 Juurilehdon alueella on laaksoon kerrostuneita glasifluviaalisia tasanteita, 5-10 m korkeita kumpuja ja harjanteita, vallimaisia muotoja ja sulamisvesiuomia. Matalimmat tasanteet maantien kohdalla ovat m mpy, keskiosan korkein kohta 200 m mpy, pohjoisosa , samoin eteläosan Korkealaen kärkeä kiertävä tasanne. Laavajärven kohdalla muodostuman sisään jää pieni, luonnontilainen suo, joka on osaksi rimpinevaa. Laavajärvi on rajauksen länsireunalla. Kasvillisuus on pääosaksi kuivaa, paikoin karua kangasmetsäkasvillisuutta. Kulunutta poronjäkälikköä on melko laajoinakin laikkuina. Painanteissa ja uomissa on puustoista suota, pääasiassa rämettä, ja keskiosan kaksi avosuota ovat rimpinevaa ja lyhytkortisnevaa. Eläimistössä havaittiin poro ja korppi. Alueen pohjoispäässä on erotuspaikka. Maantien pohjoispuolella on metsittynyt maa-ainesten ottoalue, samoin eteläosassa Korkealaen koillispuolella. Alueella on jonkin verran merkittäviä luonnon kauneusarvoja ja kauniita maisemakuvia sekä jossakin määrin merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Arvoluokka 4, MAL-luokka 1, POSKIluokka 1.

16 16 Kuva 15. Juurilehdon arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva). Nuasvaara Pohjavesialuenumero: Muu pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 40,6 km itään, Rattosjärven kylältä 6,5 km etelään.

17 17 Arvoluokka: 4 Nuasvaaran geologisesti ja maisemallisesti merkittävä alue käsittää ympäristöään hallitsevan, jyrkkärinteisen vaaran kallioisen laen, rinteiden rantakerrostumia sekä osan pienestä harjujaksosta. Vaaran laki on noin 243 m mpy ja alimmat lievetasanteiden rantavallit noin 160 m mpy. Nuasvaaraa kohti näyttäisi idästä, Nuasjärven pohjoispään ohi, tulevan pieni harjumuodostuma, joka kiertää vaaran eteläpuolella alarinteellä. Harju jatkuu Nuasvaaran lounaiskulmasta matalana, lohkarepintaisena harjanteena länteen Korpivaaran pohjoisrinteelle. Sulamisvesiä näyttää virranneen myös Nuasvaaran laella olevan kurun läpi. Nuasvaaran itä- ja etelärinteillä on terassimaisia rantamuodostumia noin m mpy ja m mpy. Alempana on rantavalleja. Kasvillisuus on kuivien ja karukkoisten kangasmetsien kasvillisuutta. Vaaran laella on melko luonnontilaista, iäkästä kalliometsää. Länsiosan painanteissa on kangasrämettä ja isovarpurämettä. Kuva 16. Nuasvaaran arvokkaan harju- ja kallioalueen rajaus (violetti rajaviiva) Jai-Paljukka Pohjavesialue - Ei luokiteltu pohjavesialue

18 18 Sijainti: Pellon keskustasta 9,3 km ENE, Ritavalkean hiihtokeskuksesta 2,2 km SE. Arvoluokka: 2 Kuva 17. Jai-Paljukan arvokkaan alueen rajaus (violetti rajaviiva) Geologia Jai-Paljukan muodostuma on jäätikköjoki- ja rantakerrostuma, joka on syntynyt jyrkän kalliovaaran rinteelle purkauskurun suulle. Jai-Paljukka jäi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin vuotta sitten (Johansson ym. 2005) lakea (noin 248 metriä) lukuun ottamatta muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Pellon alueella noin metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981). Mannerjäätikön reunan ollessa Jai-Paljukalla jäätikön reunaan avautui lännestä pituudeltaan ja kestoltaan todennäköisesti suhteellisen lyhyt jäätikköjoki, jota myöten jäätiköltä tulevat sulamisvedet purkautuivat vaaran koillisrinteellä Ancylusjärveen. Purkausvoima näyttää olleen suuri. Jäätikköjoki kulutti Jai-Paljukan laelle lähes 10 metrin syvyisen uoman kallioperän ruhjeeseen ja kuljetti siitä irrottamansa kivimateriaalin uoman suulle purkausdeltaksi, jonka pinta on vaaran ylärinteellä ylimmän Ancylusjärven rannan tasossa

19 19 eli noin 194 metrin korkeudella. Delta on pinta-alaltaan pieni, mutta sillä on erittäin jyrkkä koilliseen avautuva rinne, jonka korkeus on lähes 50 metriä. Deltan pintaosan aines on jäätikköjoen vaaran laelta ja ruhjeesta irrottamia graniittilohkareita ja kiviä. Suurimmat lohkareet ovat mitoiltaan noin 2x3x4 metriä, jotkut hieman suurempiakin. Deltan pinnan painanteissa on jäänteitä kivisestä sorasta, joten todennäköisesti deltaan kerrostui hienompiakin lajitteita. Ancylusjärven aallokko kuljetti ylimmän rannan tasosta irrottamansa soran ja hiekan vaaran alarinteille ja viereisen Jaivuoman pohjalle. Rantavoimien vaikutus näkyy deltan lisäksi myös vaaran rinteillä sen molemmin puolin metrin korkeustasolla on lohkareisia rantakivikoita, joiden kohdalla alarinteessä on hiekkaa ja soraa ohuina kerroksina. Rinteiden jyrkkyydestä johtuen Jai-Paljukan rantakerrostumille ei ole muodostunut rantavalleja. Jaipaljukan vieressä sijaitseva Iso Perävaara (noin 210 m. mpy.) on loivapiirteisempi moreenipeitteinen vaara, jonka rinteillä on ylimmän rannan tasossa paljaaksi huuhtoutuneita kallioita sekä niiden alapuolelle kerrostunutta hiekkaa ja soraa rantakerrostumina. Biologia Jai-Paljukan kallio- ja kivikkokasvillisuus on tavanomaista ja karua. Kallio- ja kivipintoja luonnehtivat kaarrekarve, karttajäkälät ja kivitierasammal. Poronjäkäliköt on kaluttu mataliksi. Kalliopainanteissa ja niiden reunoilla on kanervavarvikoita, joissa kasvaa myös mustikkaa ja puolukkaa. Ylärinteillä ja vedenkoskemattomalla laella Jai-Paljukan puusto on laajalti mäntytaimikkona. Laen kurussa on joitakin varttuneita mäntyjä. Aluskasvillisuus on kuivan ja kuivahkon kankaan varvikkoa. Alempana rinteillä on kasvatusmänniköitä. Laella on joitakin rahkasammaleisia soistumia, joissa kasvaa juolukkaa ja suopursua. Paljukalla ja eteläosassa on varttuneempia metsiä ja lahopuita, joilla kasvaa useita uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kääväkkäitä kuten pikkukennokääpä (VU), pohjanrypykkä (NT), poimukääpä (VU), pursukääpä (NT), riekonkääpä (NT) ja sirppikääpä (NT) (Hertta 2010). Lisäksi maastotarkastuksessa havaittiin raidan keuhkojäkälä vanhan raidan rungolla. Maisema ja muut arvot Jai-Paljukka kivikkoineen hahmottuu maisemassa selvästi erottuvana muotona laajalta alueelta pohjoisesta ja koillisesta sekä osin myös idästä. Deltan ja rantakivikon päältä aukeaa kaunis metsäinen vaaramaisema itään ja pohjoiseen. Idässä näkyy myös Saukkoriipin kylä. Jai-Paljukan laella olevan kallioseinäisen jäätikköjoen uoman pohjalla, deltalla ja rantakerrostumilla olevat isot lohkareet ja kivet sekä vaaran jyrkkärinteinen profiili luovat vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Valtakunnallisesti arvokas Jai-Paljukan kallioalue (KAO120047) sijaitsee muodostuman alueella. Rajattu muodostuma on osa valtakunnallisesti arvokasta Jai-Paljukan tuuli- ja rantakerrostuma-aluetta (TUU ). Kuvaus on pienin lisäyksin julkaisusta Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat (Mäkinen et al. 2011) Myllykangas Pohjavesialuenumero: Muu pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 15,8 km itään, Lankojäven kylältä 4 km NNW Arvoluokka: 4

20 20 Kuva 18. Myllykangas, arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva) Myllykangas on ympäristöstään kohtalaisesti erottuva, geologisesti jossakin määrin ja maisemallisesti jokseenkin merkittävä, Tervajärven ja Konttajoen vesimaisemaan liittyvä harjualue. Laakeaan laaksoon kerrostunut 1,6 km pitkä muodostuma on Tervajärven kohdalla selännemäinen, tasalakinen. Eteläosa on laajentuma. Tasanteet ovat eteläosassa m mpy, keskiosassa m mpy. Tervajärven itärannalla on noin 10 m korkea törmä. Eteläosan tasanteella on joitakin matalia suppia ja uomia. Kasvillisuus on kuivahkoa ja kuivaa kangasmetsää, variksenmarja, mustikka, kanerva ja puolukka luonnehtivat. Poronjäkäläkankaan laikkuja on kuivimmilla alueilla. Tervajärven rantareunuksella ja eteläosan painanteissa on isovarpuista rämettä. Eläimistö: poro, käpytikka Alueella on maisemakuvallisia arvoja ja jossakin määrin luonnonesiintymäarvoja. Arvoluokka 4, MAL-luokka 1, POSKI-luokka 1.

21 21 Ritavalkea Pohjavesialuenumero A, B, C Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (A), muu pohjavesialue (B, C) Sijainti: Pellon keskustasta 7,5 km itäkoilliseen Arvoluokka 4 Epäyhtenäiseen harjujaksoon kuuluva alue, jossa on lajittuneen aineksen kumpuja, pieniä laajentumia sekä Mellajavaaran alarinteellä terasseina. Pohjavesialueen osissa B ja C on useita vanhoja tai osaksi käytössä olevia maa-ainesten ottoalueita sekä yksi kalliokiviaineksen ottoalue. Näissä osissa ei havaittu luonnonesiintymä- tai maisema-arvoja. Ritavalkean alueella (pohjavesialue A) on tasannetta, jolta on otettu maa-aineksia ja tasattu hiihtostadioniksi pysäköintikenttineen. Makkaravaaran ja Ritavaaran väliin luoteisrinteelle on kerrostunut lajittuneen aineksen kumpuja ja harjanteita. Korkeusero tasanteelta rinteen yläreunaan on noin 50 m. Vaarojen välisessä laaksossa on sulamisvesivirran huuhtomaa kalliota, rapautumisrakka sekä kaksi sulamisvesivirran kuluttamaa laaksoa. Kasvillisuus on kuivahkoa kangasmetsää, laaksoissa ja painanteissa myös tuoretta kangasmetsää sekä sulamisvesiuomissa puustoisia korpia ja rämeitä sekä avointa sara- ja korteluhtaa. Alueella on valaistu kuntoratalatuverkko. Valkeajärven itärannassa on uimaranta. Alueella on melko merkittäviä maisemakuvallisia ja luonnonesiintymäarvoja sekä huomattava merkitys virkistys- ja liikuntapaikkana. Arvoluokka 4, MALluokka 1, POSKI-luokka 1. Kuva 19. Ritavalkean pohjavesialueen luonto- ja maisema-arvot ovat A- osassa. B- ja C-osien tutkitulla alueella (keltainen rajaus) ei luontoarvoja havaittu.

22 22 Kuva 20. Ritavalkean arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva) Puonavaara Pohjavesialuenumero BC Vedenhankintaa varten tärkeä (B) ja vedenhankintaan soveltuva (C) pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta noin 23 km etelään, Juoksengin kylältä 2,2 km itään Arvoluokka: 4 Puonavaaran pohjavesialueeseen kuuluva Hosiokangas on ympäristöstään melko selvästi erottuva, geologisesti ja maisemallisesti jokseenkin merkittävä harjualue. Selännelaajentuman ja loivasti kaartuvan selänteen käsittävä muodostuma on enimmillään lähes 20 m korkea, laen korkeimmat kohdat 115 m mpy. Laajentuman korkeimmalla tasanteella ja sen luoteispuolella on useita kaarevia, 1-2 m korkeita rantavalleja. Kasvillisuus on pääosaksi kuivaa kangasmetsää, kanervavaltaista, variksenmarjaa ja mustikkaa, keskiosan suo lyhytkortisnevaa ja isovarpuista rämettä.

23 23 Eläimistössä havaittiin poro ja kulorastas. Alueella on jokseenkin merkittäviä maisemakuvallisia ja luonnonesiintymäarvoja. Arvoluokka 4, MAL-luokka 1, POSKI-luokka 1. Kuva 21. Puonavaaran Hosiokankaan arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva)

24 24 Alinen Lompolo-Lompolokangas Pohjavesialuenumero Muu pohjavesialue Sijainti: Pellon keskustasta 29 km koilliseen, Konttajärven kylältä 11,4 km NNE Arvoluokka 4 Vesimaisemaan liittyvä, maisemallisesti jokseenkin merkittävä ja geologisesti jossakin määrin merkittävä harjujakson osa. Laaksoon kerrostuneessa harjussa on harjukumpuja, laajentumia, selänteen osia sekä tasanteita ja harjukuoppia. Kasvillisuus on kuivaa kangasmetsää, kanerva ja variksenmarja luonnehtivat, poronjäkälikköä on laikkuina. Suppa- ja painannesuot ovat lyhytkortisnevaa ja isovarpuista rämettä, rannoilla myös saraluhtaa. Puusto on pääasiassa nuorta männikköä. Eläimistössä havaittiin poro, kulorastas, leppälintu ja västäräkki. Muutamasta vanhasta, pääosaksi metsittyneestä maa-ainesten ottoalueesta huolimatta alueella on jokseenkin merkittäviä maisemakuvallisia arvoja sekä jossakin määrin merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Arvoluokka 4, MAL-luokka 1, POSKI-luokka 1. Kuva 22. Alinen Lompolo- Lompolokangas, arvokkaan harjualueen rajaus (violetti rajaviiva)