Eri toimijoiden valmiudet ja mahdollisuudet uusien toimintakäytäntöjen omaksumisessa

Transkriptio

1 Eri toimijoiden valmiudet ja mahdollisuudet uusien toimintakäytäntöjen omaksumisessa ARVO projektin tutkimushankkeen loppuraportti Klemola Liisa, Ensio Anneli Kuopion yliopisto Terveyshallinnon ja talouden laitos Shiftec tutkimusyksikkö

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Teoreettiset lähtökohdat Muuttuva yhteiskunta haasteena moniammatillinen yhteistyö Innovaatioiden diffuusio Innovaatiot ja niiden luokittelu Innovaatioiden diffuusion peruselementit Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimuksen tarkoitus Kyselylomakkeen laadinta Aineiston keruu ja tallennus Aineiston käsittely Kyselyn tulokset Yksilön ominaisuudet innovaatioiden omaksujana Pelot Työyhteisö Yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät Tietokoneen ja oheislaitteiden käyttötaidot Pohdinta Tutkimuksen luotettavuus Tutkimustulosten tarkastelu Lähteet... 36

3 Kuviot Kuvio 1. Päätöksenteko innovaation omaksumisprosessissa... 8 Kuvio 2. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio A Kuvio 3. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osiossa A Kuvio 4. Faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa osiossa A Kuvio 5. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio B Kuvio 6. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osiossa B Kuvio 7. Faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa osiossa B Kuvio 8. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio C Kuvio 9. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osiossa C Kuvio 10. Faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa osiossa C Kuvio 11. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio D Kuvio 12. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osio D Kuvio 13. Faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa osiossa D Kuvio 14. Kuinka usein teet yhteistyötä toisen koulutusammatin kanssa Kuvio 15. Kuinka tarvitsisit yhteistyötä toisen koulutusammatin kanssa Kuvio 16. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio E Kuvio 17. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osio E Kuvio 18. Verkkosalkun hyöty opetuksessa tutkimuksen eri vaiheissa Kuvio 19. Verkkosalkun helppokäyttöisyys tutkimuksen eri vaiheissa Kuvio 20. Verkkosalkun/Intranetin käyttötiheys Kuvio 21. Faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa osiossa E Taulukot Taulukko 1. Kyselylomakkeen rakenne Taulukko 2. Vastaajien määrä vastaajaryhmittäin Taulukko 3. Vastaajien sukupuoli vastaajaryhmittäin Taulukko 4. Vastaajien ikä vastaajaryhmittäin tutkimuksen eri vaiheissa Taulukko 5. Kysymykset ja faktoreiden määrät Taulukko 6. Yksilön ominaisuudet innovaatioiden omaksujana. Faktorit Taulukko 7. Faktoreiden keskiarvot opiskelijoilla tutkimuksen eri vaiheissa Taulukko 8. Pelot. Faktorit 7 ja Taulukko 9. Työyhteisö. Faktorit Taulukko 10. Yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät. Faktorit 12 ja Taulukko 11. Tietokoneen ja oheislaitteiden käyttötaidot. Faktorit Liitteet Liite 1. Kyselylomake Liite 2. Faktoreiden keskiarvot vastaajaryhmittäin ja sukupuolittain jaettuna Liite 3. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin ja tutkimuksen eri vaiheissa... 48

4 3 1 Johdanto Tässä raportissa on esitetty tulokset ARVO projektin arviointitutkimushankkeesta, jossa selvitettiin uusien toimintatapojen ja teknologioiden käyttöönottoa edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä. Näitä tekijöitä selvitettiin sekä yksilön että organisaation näkökulmasta ammattikorkeakoulun opettajilta ja opiskelijoilta sekä verkottumisessa mukana olleilta vanhustyöntekijöiltä. Raportissa arvioidaan ARVO projektin vaikutusta kyseisiin seikkoihin lyhyellä tähtäimellä, noin yhden vuoden aikajänteellä. Tutkimuksen väliraportti on julkaistu huhtikuussa Tämä raportti on kooste tutkimushankkeen ensimmäisestä ja toisesta vaiheesta. Tutkimushanke muodostaa osan Savonia ammattikorkeakoulun hallinnoimaa ARVOprojektia. ARVO projektin tarkoituksena on kehittää moniammatillista opettajuutta ja oppimista sekä yhteistyötä ja verkottumista pilottialueenaan vanhustyö. ARVO projektin avulla ammattikorkeakoulu pyrkii vastaamaan yhteiskunnan ja työelämän muutosten aikaansaamaan haasteeseen, jossa tuloksekkaan toiminnan edellytyksenä on nähty monialainen yhteistyö ja avoimuus sekä uuden teknologian hyödyntäminen niin työelämässä kuin siihen valmentavassa opetuksessa. Kuopion yliopiston terveyshallinnon ja talouden laitoksen Shiftec tutkimusyksikkö vastaa tässä raportissa kuvatun tutkimushankkeen toteutuksesta yhdessä Savonia ammattikorkeakoulun kanssa. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään Rogersin innovaatioiden diffuusioteoriaa, joka kuvaa uudistusten leviämistavat ja kuinka uudistusten omaksumista voidaan edistää. Tässä raportissa kuvataan teoreettista viitekehystä niiltä osin kuin sitä tarvitaan tutkimustulosten tulkitsemiseksi. Viitekehys on esitetty jo tutkimushankkeen 1. vaiheen raportissa: Eri toimijoiden valmiudet ja mahdollisuudet uusien toimintakäytäntöjen ja niitä tukevien teknologioiden omaksumisessa (Laitinen 2005). Tämän raportin pääpaino on tutkimustulosten esittämisessä ja niiden tulkinnassa. Tämä raportti koostuu neljästä osasta, joista ensimmäisessä on kuvattu käytetty teoreettinen viitekehys. Seuraavassa osassa esitetään mittarin laatiminen, tutkimuksen suorittaminen ja kuvataan saatu aineisto. Neljännessä kappaleessa esitetään tutkimustulokset. Viimeisessä osassa kerrotaan tutkimuksen tuloksista nousseet johtopäätökset.

5 4 2 Teoreettiset lähtökohdat Tämän pääkappaleen tarkoituksena on antaa riittävät tiedot niistä teoreettisista lähtökohdista, joihin tässä raportoitava tutkimus perustuu. Kappaleen alussa luodaan katsaus niihin lähtökohtiin ja ongelman asetteluun, johon Savonia ammattikorkeakoulun ARVO projekti pyrkii vastaamaan. Seuraavissa kappaleissa määritellään innovaatioiden diffuusio ja siihen liittyvät tässä tutkimuksessa hyödynnetyt käsitteet. Teoriaosan on kirjoittanut Pertti Laitinen (2005). 2.1 Muuttuva yhteiskunta haasteena moniammatillinen yhteistyö Suomen hallitus on sitoutunut aktiiviseen ja pitkäjänteiseen tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Tätä varten se on käynnistänyt tietoyhteiskuntaohjelman. Tämän ohjelman haasteellisena tavoitteena on parantaa tuottavuutta ja kilpailukykyä, edistää sosiaalista ja alueellista yhdenvertaisuutta sekä kansalaisten hyvinvointia. Näihin tavoitteisiin pyritään hyödyntämällä tieto ja viestintätekniikkaa laajasti koko yhteiskunnassa. Sosiaali ja terveydenhuollon osalta ohjelma painottaa yhteisen perustan rakentamista verkottamalla toimijat, määrittelemällä teknologinen infrastruktuuri sekä kehittämällä lainsäädäntöä. Tämän uskotaan johtavan laajoihin toiminnallisten innovaatioiden käyttöönottoihin sosiaali ja terveydenhuollossa. (Tietoyhteiskuntaneuvoston raportti 2005.) Ohjelma luo puitteet, jonka avulla toimiala voi kehittyä haluttuun suuntaan. Hyvinvointiyhteiskunta pohjoismaissa on rakentunut pitkälti sektorijakoiseen, rationalisoituun, ongelma ja asiantuntijakeskeiseen järjestelmään, jossa kutakin eri ongelma kokonaisuutta varten on luotu oma toimintamalli. (Arnkil, Eriksson, Arnkil 2000, 29 30) Tämä näkyy lääketieteessä sen erikoisaloina ja vielä näiden erikoisalojen sisälle rakentuvina erikoistumisina. Terveydenhoidossa suunta on ollut sama, joskin maltillisempi. Hoitoalalla samankaltainen sektoroituminen näkyy erilaisina täydennyskoulutuskokonaisuuksina, joita järjestetään eri hoitajaryhmille ja käytännön työssä erilaisten tautikohtaisten erikoishoitajien toimintana. Asiantuntijuuden pirstaloituminen on johtanut tilanteeseen, jossa irrallisten toimintojen koordinointi verkottuvassa palvelujärjestelmässä on tullut välttämättömäksi. Tämä on synnyttänyt ajatuksen moniammatillisen yhteistyön kehittämisestä. Tästä selkeimpänä esimerkkinä on ajatus saumattomista palveluketjuista. Joustavat, asiakaslähtöiset yli organisaatiorajojen yli rakentuvat palveluketjut on nähty tavoittelemisen arvoisina keinoina organisoida sosiaali ja

6 5 terveydenhuolto. Teknologian hyväksikäyttö on nähty yhtenä vaihtoehtona suoriutua tästä tehtävästä. (Niinimäki 1999, 313.) Moniammatillisessa yhteistyössä on kysymys eri ammattikuntien välisestä yhteistoiminnasta, jossa tietojen, taitojen ja kokemusten jakamisella pyritään yhteisen päämäärän saavuttamiseen (Määttä 2004, 7). Øvretveit (1995) lähestyy kirjassaan moniammatillista yhteistyötä moniammattillisten tiimien kautta. Hän korostaa että fyysisen työympäristön sijasta tulisi kiinnittää huomiota organisaation rakenteeseen ja sen vaikutuksiin moniammattillisten tiimien toiminnassa. Hän tuo esiin kysymyksiä siitä, kuinka yhteistyötä ja yhdessä toimimista voitaisiin parantaa moniammatillisessa yhteistyössä. (Øvretveit 1995, 19, 24.) Moniammatillisen yhteistyön esteitä ja edistäviä tekijöitä sosiaali ja terveydenhuollon välillä on kuvannut Taskinen (1995) lisensiaattitutkielmassaan. Tärkeimmiksi estäviksi tekijöiksi osoittautuivat erilaiset ammatilliset kulttuurit, tietämättömyys toisen työstä ja johtamisjärjestelmät. Tärkeimpinä yhteistyötä edistävinä tekijöinä pidettiin yhteistä asiakasvastuuta, tietoa toisen osapuolen työstä ja tietoa yhteistyökäytännöistä. 2.2 Innovaatioiden diffuusio Innovaatioiden diffuusiotutkimus on saanut alkunsa luvuilla Amerikassa, leviten 1960 luvulla Eurooppaan. Alussa tutkimus keskittyi yksittäiseen päätöksentekijään, mutta 1960 luvulle tultaessa mukaan tuli organisaatioiden tutkimus. Tutkimus on levittäytynyt lukuisille elämän aloille, käsittäen yhdeksän pääsuuntausta, jotka ovat antropologiaan, maanviljelyyn, kasvatukseen, terveydenhoitoon, tiedonvälitykseen, mainostamiseen (uudet tuotteet), maantieteeseen, sosiologiaan ja ryhmään muut (sisältää talouden, hallinnon, politiikan jne.) suuntautuneet tutkimukset. Suomessa innovaatioiden diffuusiotutkimusta ovat tehneet Hölttä (1979) sekä Harisalo (1984, 1995) tutkimuksissaan selvittäessään kunnallishallinnon innovatiivisuutta. Kolehmainen (1997) on tutkinut väitöskirjassaan innovaatioiden diffuusiota Hämeen ammattikorkeakoulussa. Inkinen (2000) on tarkastellut tutkimuksessaan osuuskauppainnovaation levinneisyyttä ja dynamiikkaa 1900 luvun alusta vuoteen Mäki (2000) on tutkinut laadunhallinta innovaation diffuusiota Suomen terveydenhuollossa. Miettinen (1996) puolestaan on vertaillut yliopistosairaalan, terveyskeskuksen ja yksityisen lääkäriaseman innovatiivisuuden edellytyksiä.

7 Innovaatiot ja niiden luokittelu Uusi sivistyssanakirja (1997) antaa innovaatiolle merkitykset uudistus ja uutuus. Se ei ota kantaa siihen, onko uutuuden luonne aineellinen tai materiaalinen. Suomenkielen perussanakirja antaa innovaatiolle samat merkitykset kuin sivistyssanakirja, mutta tarkentaa sitä vielä käsitteellä uutuustuote, joka ymmärretään teollisena tai teknisenä keksintönä. Miettinen (1996) esittää työssään yhteenvetona innovaation laajempana käsitteenä, johon kuuluvat perinteinen ajatus konkreettisesta tuotteesta ja käsitys innovaatiosta henkisesti luovana prosessina. Näistä ensimmäistä edustaa jokin aineellinen tuotos, kuten kone tai väline ja jälkimmäistä luovaa henkistä prosessia ongelmanratkaisu tai uusi toimintatapa. (Miettinen 1996, 30.) Harisalon (1984) mukaan innovaatio voidaan käsittää kahdella eri tavalla: joko innovatiivisena toimintana tai tuon toiminnan lopputuotoksena (Harisalo 84, 27.) Innovaatiotutkimuksen uranuurtajan Rogersin mukaan innovaatio on idea (engl. idea), käytäntö (engl. practice) tai väline (engl. object), joka on omaksujalleen, yksilölle tai ryhmälle uusi. Oleellista on, että omaksuja ei ole kyennyt vielä muodostamaan joko hyväksyvää tai hylkäävää kantaa innovaatioon. (Rogers 2003, 12) Samansuuntaisen määritelmän antaa Harisalo (1984, 37), joka määrittelee innovaation lyhyesti: se on asia tai esine, joka on omaksujalle uusi. Innovaatioita voidaan luokitella usealla eri tavalla. Tässä raportissa esitellään lyhyesti innovaatioiden luokittelu, jota on sovellettu tässä tutkimuksessa. Yleisimmin innovaatio jaetaan sen luonteen, tyypin sekä sitä koskevan päätöksenteon mukaan (Harisalo 1984, 37; Kolehmainen 1997, 48; Mäki 2000, 42 43). Innovaatiot jaetaan niiden luonteen mukaan joko teknisiin tai sosiaalisiin innovaatioihin. Näistä ensimmäiset ovat luonteeltaan aineellisia ja ne syntyvät kehitettäessä erilaisia materiaaleja ja yhdistettäessä niitä toisiinsa. Sosiaaliset innovaatiot määritellään usein teknisten innovaatioiden negaationa; niiden sanotaan olevan aineettomia. (Rogers 2003, 12 15; Harisalo 1984, 30, 37.) Sosiaalisten innovaatioiden voidaan ajatella sisältävän Miettisen (1996, 30 vrt. yllä) esittämän ajatuksen uudesta toimintatavasta luovana henkisenä ratkaisuna, jolle ei ole osoitettavissa selkeää konkreettista tuotetta Innovaatioiden diffuusion peruselementit Innovaatioiden diffuusio käsitteen osittaisena "käännöksenä" voidaan käyttää innovaatioiden leviämistä. (katso Inkinen 2000, 96). Inkinen (2000, 96) ehdottaa sanan innovaatio kääntämistä uudisteeksi, jota myös Hölttä (1985, 4) käyttää lisäten mahdollisuuden käyttää synonyymi

8 7 na sanaa uutuus (vrt. Uusi sivistyssanakirja 1977). Tässä tutkimuksessa puhutaan vakiintuneesta käsitteestä innovaatioiden diffuusio, kun sitä käytetään ilmaisemaan koko sitä prosessia ilmiötä ja tutkimusalaa, jonka Rogers on teoksessaan kuvannut. Osa tätä prosessia on yksilön kannalta katsottuna innovaation omaksuminen. Rogers (2003, 5 6, 11) määrittelee diffuusion ajassa tapahtuvaksi prosessiksi, missä innovaation leviäminen siirtyy tiettyjä kanavia pitkin sosiaalisessa järjestelmässä. Määritelmästä nousee esille innovaatioiden diffuusion neljä peruselementtiä, jotka ovat: 1) innovaatio, 2) kanavat, 3) aika ja 4) sosiaalinen järjestelmä (ks. Mäki 2000, 42). Seuraavissa kappaleissa luodaan katsaus kanaviin ja siihen, mitä Rogers tarkoittaa ajalla innovaatioiden diffuusion peruselementtinä. Peruselementeistä Rogersin käyttämä innovaation käsite on määritelty jo ylempänä. Tämä luku päättyy Rogersin ajatuksiin sosiaalisen järjestelmän merkityksestä innovaatioiden diffuusion peruselementtinä. Tämä näkökulma on tarkastelun kohteena tässä tutkimuksessa. Rogersin mukaan (2003, 18) merkittävää innovaatioiden diffuusiolle on yksilöiden välinen kommunikaatio informaation vaihto, joka voi tapahtua useiden kanavien kautta. Kommunikaatiossa mukana ovat 1. innovaatio, 2. sen omaksunut yksilö tai ryhmä ja 3. henkilö(t), jolla(joilla) ei ole tietoa tai kokemusta kyseisestä innovaatiosta sekä 4. näitä ryhmiä yhdistävä kommunikaatiokanava. Hän jakaa diffuusiossa käytettävät kanavat kahteen pääryhmään: yksilöiden väliseen ja tiedotusvälineiden kautta tapahtuvaan kommunikaatioon. Näistä jälkimmäinen sisältää lehdistön, radion, television ja nykyisin yhä enenevässä määrin internetin. Nimensä mukaisesti nämä kerralla suurille massoille leviävät palvelut ovat käytännöllisiä tietoisuuden levittämisessä potentiaalisille innovaatioiden omaksujille. Rogers korostaa kuitenkin yksilöiden välisen kommunikaation tärkeyttä ja tehokkuutta suostuteltaessa yksilöä hyväksymään uusi toimintatapa tai teknologia. Kommunikaation onnistumiseen vaikuttaa myös sitä käyvien yksilöiden samankaltaisuus niin uskomusten, sosioekonomisen aseman kuin koulutuksenkin suhteen. (Rogers 2003, ) Innovaatioiden diffuusion tutkimuksessa aikaulottuvuus on oleellinen osa prosessia, toisin kuin muissa käyttäytymistieteissä, joissa siitä ei välitetä tai sitä ei huomioida lainkaan. Ajan huomioimista yhtenä innovaatioiden diffuusioon vaikuttavana tekijänä voidaan pitää kyseisen tutkimusalan vahvuutena, joskin sen mittaamisen monimuotoisuutta on kritisoitu. Aikaa innovaatioiden diffuusion mittaamisessa voidaan hyödyntää kolmella tavalla.

9 8 1. aika siitä, kun yksilö tai ryhmä sai tietää innovaatiosta sen omaksumiseen 2. omaksuvatko yksilö tai ryhmä innovaation jo varhaisessa vai vasta myöhemmässä vaiheessa verrattuna muihin jäseniin tai ryhmiin 3. sosiaalisen järjestelmän kannalta aikaa voidaan mitata ryhmän (organisaation) innovaation omaksumisen asteena tiettynä ajankohtana siis moniko jäsen on hyväksynyt innovaation tuolloin. (Rogers 2003, 20 23; vrt. Mäki 2000, 44.) Päätöksentekoa innovaatioiden omaksumisessa Rogers (2003, 20) kuvaa viisi askelmaisena prosessina (Kuvio 1.). implement käyttöönotto confirmation vakiinnuttaminen päätöksen vakiinnuttaminen hankkimalla lisää tietoa decision päätös innovaation käyttöönotto, kokeilu persuasion suostuttelu käytännön toimet innovaation hyväksymisen tai hylkäämisen puolesta knowledge tieto innovaatiota suosiva tai sitä hylkäävä asenne tieto innovaatiosta, ymmärrys sen toiminnasta Kuvio 1. Päätöksenteko innovaation omaksumisprosessissa Päätöksentekoprosessi innovaatioiden omaksumisessa on informaation etsimistä, hakemista ja saadun tiedon aktiivista prosessoimista, jolla yksilö pyrkii vähentämään innovaatiota kohtaan tuntemaansa epävarmuutta. Oleellista on, että päätöksentekoprosessissa yksilölle selviää se seikka hyväksyykö (engl. adopt) vai hylkääkö (engl. reject) hän innovaation omalta osaltaan. Tämän prosessin viimeistä vaihetta Rogers kutsuu päätöksen vakiinnuttamiseksi. (Rogers 2003, ) Toisena ajan huomioimisen muotona Rogers liittää yksilön tai ryhmän innovatiivisuuden siihen, kuuluvatko he henkilöihin, jotka omaksuvat innovaation aikaisemmin, kuin ryhmän muut

10 9 jäsenet. Tutkimustensa pohjalta hän esittää omaksujien lähes normaalijakaumaa noudattelevan ajallisesti etenevän luokituksen innovaattorit (2,5 %), varhaiset omaksujat (13,5 %), varhainen enemmistö (34 %), myöhäinen enemmistö (34 %) ja vitkastelijat (16 %). Innovaattoreita hän kuvaa aktiivisiksi tiedon hakijoiksi, jotka seuraavat aktiivisesti tiedotusvälineitä; heidän henkilökohtaiset verkostonsa ovat laajoja ulottuen oman organisaation ulkopuolelle. He myös kestävät hyvin epävarmuutta, joka on luonteenomaista omaksuttaessa täysin uutta innovaatiota. (Rogers 2003, 22, ) Kolmantena ajan ulottuvuutena Rogers tarkastelee omaksumisen astetta, joka useimmissa tapauksissa noudattelee S muotoista käyrää innovaattoreiden ollessa ensimmäisiä omaksujia. Jonkin ajan päästä omaksumisen aste nousee jyrkästi molempien enemmistöryhmien omaksuessa innovaation ja omaksumisen aste tasaantuu taas vitkastelijoiden eli viimeisten omaksujien liittyessä mukaan. Mitatessa omaksumisen astetta määritellään prosenttiosuus, esimerkiksi 16 % tai 50 % organisaation jäsenistä ja mitataan omaksumisen asteen sen hetkinen tilanne tai katsotaan, kuinka kauan joltakin organisaatiolta menee aikaa saavuttaa jokin ennalta määrätty omaksumisen aste. (Rogers 2003, 22 23; ) Sosiaalisen järjestelmän Rogers määrittelee joukoksi yksiköitä, joilla on sama ongelma, jonka ratkaisemalla he saavuttavat yhteisen päämäärän. Nämä yksiköt voivat muodostua yksilöistä, epävirallisista ryhmistä, organisaatioista ja/tai niiden osista. Yksiköt voivat olla hyvin laajoja, koko kylää tai koko maata käsittäviä, mutta niitä kuitenkin yhdistää yhteinen päämäärä jonkin havaitun ongelman ratkaisemiseksi. (Rogers 2003, ) Sosiaalisen järjestelmän rakenne vaikuttaa siinä ilmenevään kommunikaatioon. Rogers kuvaa virallisen rakenteen tyypillisenä esimerkkinä byrokraattisen organisaation (valtion viraston), jossa ylemmässä asemassa olevat johtajat voivat antaa määräyksiä alaisilleen asemaansa perustuen olettaen, että niitä noudatetaan. Tämän muodollisen rakenteen, tehtävien jako käskyttämällä, ohella organisaatioissa on olemassa epämuodollinen rakenne, jonka kommunikaatiota hän kuvaa epävirallisena. Epämuodolliseen rakenteeseen kuuluvat omaksujien lisäksi, mielipidejohtajat ja muutosagentit. Sekä järjestelmän virallinen että epämuodollinen rakenne voivat joko edistää tai ehkäistä innovaatioiden diffuusiota. Samoin kyseisen järjestelmän normeilla on merkitystä innovaatioiden diffuusioon ja pahimmillaan ne voivat estää jonkin innovaation omaksumisen kokonaan. (Rogers 2003, )

11 10 3 Tutkimuksen toteuttaminen 3.1 Tutkimuksen tarkoitus Arviointitieto hyödyntää sekä ARVO projektia että vastaavan tyyppisiä kehittämishankkeita. Tulokset antavat tietoa siitä, muuttaako projektissa toteutettu toimintamalli toimijoiden valmiuksia ja asenteita. Tämä puolestaan edesauttaa uusien toimintatapojen ja teknologioiden käyttöönottoa ja kehittämistä asiakkaiden sekä eri sidosryhmien näkökulmat huomioiden. Valtakunnallisesti ARVO projektilla on tärkeää merkitystä, sillä STM:n kansallisen sosiaalialan kehittämishankkeen toimeenpanosuunnitelmassa yhtenä keskeisenä toimenpiteenä on kehittämis, koulutus ja arviointityön vahvistaminen ja kokoaminen asiakastyötä tekeviin seudullisiin yksiköihin (esim. vanhusten palvelukeskus). ARVO projekti ja siihen liittyvä tutkimus ja arviointitoiminta tukee tätä kehityskulkua myös Leväsen palvelukeskuksen osalta. Terveyshallinnon ja talouden laitoksen Shiftec tutkimusyksikön arviointitutkimuksen yksilöidymmät tutkimustehtävät ovat: 1. Kuvata eri toimijoiden valmiudet ja mahdollisuudet (mukaan lukien estävät ja edistävät tekijät) ottaa käyttöön uusia toimintakäytäntöjä ja niitä tukevia teknologioita. 2. Selvittää, miten opettajat, opiskelijat ja henkilöstö kokevat uudet toimintakäytännöt ja teknologian. 3. Verrata eri toimijoiden valmiuksien ja mahdollisuuksien muutosta projektin alku ja loppuvaiheessa. 3.2 Kyselylomakkeen laadinta Tämän tutkimuksen kyselylomakkeen laadinnassa hyödynnettiin Miettisen (1996), Kolehmaisen (1997), Lappalaisen (2000), Taskisen (1995) ja Taskisen, Sinkkosen ja Kinnusen (1995) raportoimia tutkimuksia. Mittarin rakenne esitetään taulukossa 1.

12 11 Taulukko 1. Kyselylomakkeen rakenne Kysymykset Kysymyksien sisältö Osio Taustatiedot Yksilön ominaisuudet innovaatioiden omaksujana A Pelot B Organisaation ominaisuudet C Yhteistyön edistävät ja estävät tekijät D Uuden teknologian käyttö E. Mittarina toiminut kyselylomake käsitti kaikkiaan 124 kysymystä (liite 1). Kysymykset 1 5 olivat taustakysymyksiä. Kysymykset 6 41 käsittelivät yksilön ominaisuuksia innovaatioiden omaksujina (kyselylomake osio A). Kysymykset mittasivat henkilön pelkoja (osio B) ja vastaavasti kysymykset käsittelivät organisaation ominaisuuksia (osio C). Kysymyksillä kysyttiin organisaatioiden välisen yhteistyön edistäviä ja estäviä tekijöitä (osio D). Kysymyksillä selvitettiin erilaisten uusien teknologioiden käyttöä ja osaamista Savonia ammattikorkeakoulussa (kyselykaavake osio E). Kaikissa näissä osioissa kysymykset olivat viisiportaisia Likert asteikollisia väittämiä. Kysymys numero 124 oli avoin, johon vastaajia pyydettiin kirjaamaan omia käsityksiään uusien toimintatapojen ja teknologioiden käyttöönotosta. Avoimeen kysymykseen tuli erittäin vähän vastauksia ja siksi niitä ei analysoida. Kyselylomakkeet muokattiin molemmille ryhmille sopiviksi niin, että kysymykset vastasivat sisällöltään toisiaan esimerkiksi siten, että opiskelijoiden kyselyssä puhuttiin opiskeluympäristöstä ja vanhustyöntekijöiden kyselyssä työympäristöstä. Liitteessä 1 on esimerkkinä opettajille suunnattu kysely ja vastaavasti faktorianalyysin yhteydessä muuttujat ovat siinä muodossaan kuin ne olivat opiskelijoiden kyselyssä. 3.3 Aineiston keruu ja tallennus Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineisto koottiin joulukuussa Tiedon keruumenetelminä käytettiin sekä perinteistä kyselylomaketta että elektronista kyselyä Verkkosalkun; www pohjaisen oppimisympäristön, kautta. Opiskelijoiden osalta otantamenetelmänä käytettiin ryväsotantaa, jossa ammattikorkeakoulun sosiaali ja terveysalan kaikilta koulutusohjelmilta (restonomi, tradenomi, muotoilija, medianomi, fysioterapeutti, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja, kätilö, toimintaterapeutti, suuhygienisti, sosionomi sekä elektroniikka ja tuotekehitysinsinööriopiskelijat) valittiin yksi vuosikurssi, jonka kaikilta opiskelijoilta vastauksia pyydettiin. Ammattikorkeakoulun muilta aloilta (kulttuuri, liiketalous, matkailu ja

13 12 ravitsemis sekä tekniikan alat) valittiin mukaan koulutusohjelmat, jotka ovat mukana ARVOprojektissa. Samoin näiltä koulutusohjelmilta valittiin mukaan yksi vuosikurssi. Vuosikurssit pyrittiin valitsemaan siten, että vastaajat pystyisivät osallistumaan ARVO projektiin opiskelijoina myös silloin, kun kyselyn 2. vaihe toteutettiin. Opiskelijoille kysely suoritettiin tavallisen paperisen kyselykaavakkeen avulla. Opettajat jakoivat valituille luokille kysymyskaavakkeet ja oppilaat palauttivat ne opettajille. Vastausaikaa heille annettiin viikko. Opettajat jakoivat yhteensä 247 kaavaketta ja vastattuina niitä palautui 210 kappaletta (85 % pyydetyistä). Opettajien kysely kohdistettiin elektronisena kaikkille Savonia ammattikorkeakoulun opetustyötä tekeville. Heitä pyydettiin sähköpostin välityksellä vastaamaan kyselyyn. Sähköpostit lähetettiin ryhmäviesteinä, jokaiselle koulutusalalle erikseen. Vastaajat liitettiin sähköpostiohjelman BCC kenttään (blind carbon copy), jolloin he eivät nähneet kenelle muille kysely oli samalla kertaa lähetetty. Sähköposteja palautui 7 kappaletta virheellisen osoitteen vuoksi, joista kolmelle löydettiin toimiva sähköpostiosoite. Loput neljä osoitetta kuuluivat henkilöille, jotka eivät enää olleet töissä Savonia ammattikorkeakoulussa tai heillä ei ollut muusta syystä toimivaa ammattikorkeakoulun antamaa sähköpostiosoitetta. Vastauspyyntöjä lähetettiin 268 kappaletta ja vastauksia saatiin 91 kappaletta (34 %). Sosiaali ja terveysalan opettajille lähetettiin 92 vastauspyyntöä ja vastauksia saatiin 40 henkilöltä (44 %). Muiden alojen (kulttuuri, viestintä, matkailu ja ravitsemis, tekniikan sekä liiketalouden alat) opettajista (N=176) vastasi 29 prosenttia (n=51). Opettajia kyselystä oli informoitu noin viikkoa aikaisemmin ja opiskelijoille siitä tiedotti kyselykaavakkeet jakanut opettaja. Vastausaikaa molemmilla ryhmillä oli viikko. Elektronisena saatu aineisto oli pienin toimenpitein siirrettävissä valmiiseen SPSS pohjaan. Opiskelijoiden vastaukset siirrettiin SPSS tiedostoon käsin, jonka jälkeen ne tarkastettiin. Ensin listattiin kaikista muuttujista niiden minimi ja maksimiarvot ja verrattiin muuttujalistauksen vastaaviin arvoihin. Näin huomatut poikkeavuudet tarkastettiin ja korjattiin. Tämän jälkeen kaikki lomakkeet käytiin vielä kertaalleen läpi ja verrattiin SPSS tiedostoon syötettyyn aineistoon. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa saatujen vastausten määrä kokonaisuudessaan (n) oli 301, joista opettajia oli 91 kappaletta. Opiskelijoiden prosenttiosuudeksi muodostui näin 70 % ja vastaavasti opettajien 30 % kaikista vastaajista. Vastaajien määrät ja prosenttiosuudet näkyvät taulukosta 2. Ensimmäisessä vaiheessa vastaajista 189 henkilöä (63 %) työskenteli sosiaali ja terveysalalla.

14 13 Tutkimuksen toisen vaiheen aineisto kerättiin marras joulukuussa Keruumenetelmänä käytettiin pääasiassa elektronista kyselyä Verkkosalkun kautta. Kyselyyn (ja ARVOprojektiin) osallistuvien opiskelijoiden ja opettajien nimet sekä sähköpostiosoitteet saatiin ARVO projektin projektipäälliköltä. Vanhustyötä tekeviin organisaatioiden esimiehille lähettettiin sähköposti, jossa pyydettiin välittämään henkilökunnalle kyselyyn osallistumiseen tarvittavat tiedot (www osoite sekä kyselyn tunnus ja salasana). Vastaajille tiedotettiin kyselyn alkamisesta sähköpostilla kaksi viikkoa ennen kyselyn aloittamista. Samalla testattiin sähköpostiosoitteiden toimivuus, sähköpostin virheilmoituksia tuli tutkijalle 42 kappaletta. Osalle löydettiin oikea osoite ja perille menneitä vastauspyyntöjä lähetettiin 388. Vastauksia Verkkosalkkuun saatiin 133 henkilöltä (34 % pyydetyistä). Osalla vanhustyöntekijöistä (N=36) ei ollut mahdollisuutta käyttää vastaamiseen tietokonetta ja heille lähetettiin perinteinen paperinen kyselylomake. Paperimuotoisten kyselylomakkeiden mukaan laitettiin palautuskuori, jonka postimaksu oli maksettu. Palautuneiden paperilomakkeiden (n=23, 64 %) tiedot tutkija tallensi Verkkosalkun vanhuskyselyyn. Jokaiselle vastaajaryhmälle (opettajat, opiskelijat, vanhustyöntekijät) tehtiin Verkkosalkkuun oma kysely, jonka tunnukset ja salasanat ilmoitettiin ryhmittäin. Vastausaikaa annettiin kaksi viikkoa. Koska kahden viikon kuluessa vastaajia oli vähän (31 %), pidennettiin vastausaikaa viikolla. Kyselyajan kuluessa vastaajille lähetettiin vielä kaksi kertaa sähköposti, jossa motivoitiin ja muistutettiin kyselyyn vastaamisesta. Toisen vaiheen vastausosuudeksi tuli Verkkosalkkuun ja paperilomakkeelle vastanneet huomioiden 156 henkilöä (46%). Opettajia (Taulukko 2) toisen vaiheen vastaajista oli 19 % (n=30), vanhustyötekijöitä 33% ja opiskelijoita 48%. Vastanneista opettajista puolet (n=15) toimi sosiaali ja terveysalalla, 7 kulttuurialalla, 4 liiketalouden alalla ja 2 matkailu ja ravitsemis sekä 2 tekniikan aloilla. Toisen vaiheen aineisto siirrettiin SPSS pohjaan ja yhdistettiin ensimmäisen vaiheen aineistoon. Muuttujat ristiintaulukoitiin poikkeavuuksien huomaamiseksi ja korjaamiseksi. Taulukko 2. Vastaajien määrä vastaajaryhmittäin Kyselyn ajankohta 1. vaihe 2. vaihe Ryhmä n % n % Opettaja Vanhustyöntekijä Opiskelija Yhteensä

15 14 Kyselyn molemmat vaiheet huomioiden kaikista vastaajista 413 oli naisia ja 42 miehiä (Taulukko 3). Naisten ja miesten määrä ei eronnut merkitsevästi vastaajaryhmien sisällä. Taulukko 3. Vastaajien sukupuoli vastaajaryhmittäin Vastaajan sukupuoli Nainen Mies Ryhmä n % n % Opettaja Vanhustyöntekijä Opiskelija Yhteensä Vastaajien ikä (Taulukko 4) vaihteli merkitsevästi vastaajaryhmästä riippuen. Kyselyyn vastanneiden opettajien keski ikä oli 47 vuotta, vanhustyöntekijöiden 38 vuotta ja opiskelijoiden 26 vuotta. Taulukko 4. Vastaajien ikä vastaajaryhmittäin tutkimuksen eri vaiheissa Ikä vastaajaryhmittäin (keskiarvo) Ryhmä 1. vaihe 2. vaihe Yhteensä Opettaja Vanhustyöntekijä Opiskelija Yhteensä Aineiston käsittely Tässä raportissa aineistoa käsitellään sekä kokonaisuutena että jaettuna selittäviin muuttujiin Ryhmä (opiskelija / opettaja / vanhustyöntekijä), Sukupuoli, Ikäryhmä sekä Kyselyn tekemisen ajankohta (kyselyn ensimmäinen / toinen vaihe). Aineistoon tutustuminen suoritettiin kaikkien edellä lueteltujen ryhmien osalta tarkastelemalla suoria jakaumia. Muuttujien määrää pienennettiin faktorianalyysin avulla. Kysymysten viidestä osiosta (A E) tehtiin kaikista omat faktorianalyysit (Taulukko 5), joilla kyseisten ryhmien muuttujien määrää supistettiin 17:aan. Taustatietoja koskevia kysymyksiä (1 5), yhteistyön aktiivisuutta koskevia kysymyksiä (75,76) ja verkkosalkun hyödynnettävyyttä koskevia kysymyksiä ( ) ei otettu mukaan faktorianalyysiin. Nämä kysymykset analysoitiin erikseen muilla tilastollisilla menetelmillä.

16 15 Taulukko 5. Kysymykset ja faktoreiden määrät Osio Kysymykset Faktoreiden määrä A. Yksilön ominaisuudet B. Pelot C. Työyhteisön ominaisuudet D. Yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät E. Uuden teknologian käyttö Faktorianalyysi aloitettiin etsimällä luonnollista korrelaatiota osioiden muuttujien välillä. Korrelaatio testattiin tutkimalla aineistoa Spearmanin järjestyskorrelaatiolla, koska muuttujien asteikot olivat järjestysasteikkoja. Osiosta A faktorianalyyseista jätettiin pois muuttujat 12. Olen viimeisen vuoden aikana osallistunut johonkin työhöni liittyvään projektiin, 13. Epätietoisuus tulevaisuudesta laskee työtehoani, 14. Haluan tehdä työni siten kuin olen tehnyt sen ennenkin, 15. Byrokraattisuus vähentää aloitteellisuuttani, 22. Satunnainen epäonnistuminen kuuluu oleellisesti työssä kehittymiseen, 24. Minulla on mahdollisuus kehittyä nykyisessä työssäni sellaiseen suuntaan kuin haluan, 30. Olen väsynyt muutoksiin, enkä jaksa suhtautua niihin myönteisesti, 32. Epäonnistuminen työtehtävässä johtaa parempiin työsuorituksiin myöhemmin, 38. Tehdyn työn ei aina tarvitse olla käyttökelpoista ja hyödyllistä 40. Epäonnistuessani työtehtävässäni, osaan suhtautua siihen tilanteen mukaan huumorilla ja 41. Teen työni mieluimmin yksin kuin ryhmässä. Osion C faktorianalyysistä poistettiin muuttujat 53. On paljon sitovia sääntöjä ja määräyksiä, 56. Työntekijöillä on laaja vastuu työn tuloksista ja 60. Ilmapiiri on epämuodollinen, 70. Riskien ottaminen ei kuulu yhteisömme toimintaan. Muuttujat poistettiin, koska ne korreloivat heikosti (<0,3) ryhmänsä muuttujien kanssa (Tampereen yliopisto FSD 2006). Osioiden B, D ja E kaikki muuttujat olivat mukana faktorianalyysissä, koska ne korreloivat ( 0,3) ainakin yhden muuttujan kanssa. Muuttujien määrän supistaminen faktorianalyysillä Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin exploratiivista faktorianalyysia, jonka avulla muuttujajoukosta pyrittiin etsimään faktoreita, jotka pystyvät selittämään havaittujen muuttujien vaihtelua. Eksploratiivisuus tarkoittaa sitä, että tutkijalla ei ollut selkeää kuvaa faktoreiden määrästä ja niiden tulkinnasta ennen analyysin suorittamista. Faktorianalyysin avulla haettiin kokeilemalla sellaista ratkaisua, jonka tulkinta näytti mielekkäältä. Tulkinnassa muuttujista johdettiin jokaista faktoria kuvaava nimi. Kullekin faktorille latautuneet muuttujat esitellään taulukoissa. Muuttujien lataukset kertovat kuinka hyvin faktori kuvaa kyseisen muuttu

17 16 jan vaihtelua. Arvo 1 tarkoittaa sitä, että faktori selittää täysin kyseisen muuttujan vaihtelut. Tähän raporttiin on poimittu mukaan ne muuttujat, joiden lataus on hyvä (> 0,5). (Tampereen yliopisto FSD, Metsämuuronen 2003, ). Seuraavaksi raportissa kuvataan faktoreiden sisältöä, esitetään faktoreille annetut nimet, niihin kuuluvat kysymyslomakkeen muuttujat numeroineen sekä kyseisten muuttujien saamat lataukset. Faktorianalyysissä yleensä esitetään myös kommunaliteetti (latauksen neliön summa), mutta koska tässä raportissa taulukoiden esitysmuoto haluttiin pitää selkeänä, latausten kommunaliteetteja ei esitetä. Kaikkien faktoreiden vastaajamäärät ja aritmeettiset keskiarvot esitetään liitteissä jaoteltuna selittävien muuttujien vastaajaryhmä (Liite 2), sukupuoli (Liite 3), ikä (Liite 4) ja tutkimuksen vaihe (Liite 5) mukaan. Faktoreiden keskiarvojen tilastollisten erojen merkitsevyyttä testattiin riippumattomien ryhmien T testillä, jossa ryhminä toimivat selittävät muuttujat sukupuoli ja tutkimuksen vaihe. Vastaajaryhmien ja ikäryhmien keskiarvojen merkitsevyys testattiin Levenen testillä. Selittävien muuttujien keskiarvojen tulkinnan merkitsevyystasona käytettiin arvoa 0,05. Tämä tarkoittaa sitä että hylättäessä ryhmien välisten keskiarvojen suuruus, on mahdollista tehdä virheellinen johtopäätös alle 5 % tapauksista. Apuna ryhmien välisessä vertailussa ja myöhemmin tulkinnassa käytetään faktoreista laskettuja aritmeettisia keskiarvoja, joita lukijan on helpompi tulkita. Tällöin arvo 5 tarkoittaa parasta mahdollista (täysin samaa ) ja arvo 1 vastaavasti huonointa (täysin eri ). Arvo 3 kuvaa "En osaa sanoa" vaihtoehtoa. Muuttujien 13, 14, 15 ja 26 sisältö oli negatiivinen ja niiden asteikot käännettiin siten, arvo 5 tarkoittaa parasta mahdollista (täysin eri ) ja arvo 1 vastaavasti huonointa (täysin samaa ). Tuloksien kuvioissa esitetään keskiarvojen tilastollisesti merkitsevät erot, ellei taulukon tai kuvion selitteessä ole toisin mainittu. Tulokset raportoidaan jaettuina samoihin osioihin kuin kyselylomakkeen kysymykset oli jaettu.

18 17 4 Kyselyn tulokset 4.1 Yksilön ominaisuudet innovaatioiden omaksujana Osion A (Yksilön ominaisuudet innovaatioiden omaksujana) faktorit ja niille latautuneet muuttujat esitetään taulukossa 6. Faktorille 1 latautuneet osiot kuvaavat vastaajien luovuuden arvostusta (kysymykset 21 ja 37) sekä palautteen merkitystä yksilön kehittymisen välineenä (kysymys 31). Sosiaalisten innovaatioiden syntymisen edellytykseksi voidaan ajatella luovuutta, jonka avulla uusi toimintatapa luodaan (katso Miettinen 1996, 30). Faktorille 2 ovat latautuneet yksilön muutoshalukkuutta kuvaavat tekijät. Innovaatioiden omaksumisessa keskeistä on yksilön oma muutoshalukkuus, koska omaksumisprosessissa on aina kysymys jonkinasteisesta muutoksesta hänen toiminnassaan. Faktori 3 kuvaa yksilön sitoutumista ryhmään. Faktorin suurimman painokertoimen sai aktiivinen ryhmässä syntyneiden ristiriitatilanteiden selvittäminen (25). Ryhmällä, yksilön sosiaalisella toimintaympäristöllä ja siinä ilmenevällä kommunikaatiolla on vaikutusta siihen, kuinka hän käyttäytyy omaksuessaan uusia toimintatapoja tai teknologioita. Uusille ajatuksille avoin (39), yhteiseen päämäärään sitoutunut (16, 17) toiminta on nähty innovaatioita tukevana toimintana. Faktori 4 kuvaa asennetta opiskelua ja työtä kohtaan. Parhaiten latautui ponnistelu opiskelussa ja työssä (kysymys 18). Faktori 5 kuvaa ajankohtaisten asioiden seuraamista. Vastaajat seurasivat aktiivisesti alan kirjallisuutta ja ajankohtaisia asioita tiedotusvälineistä. Rogersin mukaan (2003, 18) innovaatioiden leviämisen edellytys on yksilöiden välinen kommunikaatio informaation vaihto, joka voi tapahtua useiden kanavien kautta, esimerkiksi tiedotusvälineiden ja kirjallisuuden avulla. Faktori 6 kuvaa tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön aloitteellisuuteen sitä tukahduttavasti. Erilaiset ristiriidat, kateellisuus ja epätietoisuus tulevasta (23, 35) saavat yksilön pitäytymään entisessä toiminnassa ja varomaan uuden kokeilua.

19 18 Taulukko 6. Yksilön ominaisuudet innovaatioiden omaksujana. Faktorit 1 6 FA1 Luovuus ja palautteen antaminen Nro Kysymys Lataus 21. Arvostan luovuutta opiskelutovereissani 0, Annan palautetta opiskelutovereilleni heidän työstään 0, Kannustan opiskelutovereitani esittämään omia mielipiteitään 0, Pyrin rohkaisemaan opiskelutovereitani luovuuden käyttöön 0,73 FA2 Muutoshalukkuus Nro Kysymys Lataus 9. Työtä tehdessäni yhdistelen aikaisemmin oppimiani asioita uudenlaisella tavalla 0, Kokeilen uusia asioita työssäni epäonnistumisen mahdollisuudesta huolimatta 0, Haen uusia haasteita työhöni Kokeilen rajojani ja kykyjäni löytääkseni parhaan mahdollisen opiskelusuorituksen 0, Kokeilen opiskelussani uusia asioita, opiskelutapoja, menetelmiä 0,67 FA3 Yhteisöön sitoutuminen Nro Kysymys Lataus 16. Haluan osallistua oppilaitokseni kehittämiseen 0, Oppilaitokseni toimintaa ohjaavat periaatteet ohjaavat työtäni 0, Pyrin ratkaisemaan aktiivisesti oppilaitoksessani syntyviä ristiriitatilanteita 0, Teen aloitteita, joilla oppilaitokseni toimintaa voisi kehittää 0,74 FA4 Asenne opiskelun suorittamiseen Nro Kysymys Lataus 11. Haluan suorittaa opiskeluni keskimääräistä paremmin 0, Ponnistelen opiskelussani onnistuakseni siinä 0,74 FA5 Ajankohtaisten asioiden seuraaminen Nro Kysymys Lataus 6. Seuraan aktiivisesti ajankohtaisia asioita eri tiedotusvälineistä 0,69 7. Seuraan alani ammattikirjallisuutta 0,58 FA6 Työyksikön/opiskeluilmapiiri Nro Kysymys Lataus 23. Työyksikön riitaisuus vähentää aloitteellisuuttani 0,8 35. Työyksikössäni oleva kateellisuus vähentää aloitteellisuuttani 0,78 Verrattaessa eri ryhmien välisiä keskiarvoja osiossa A (Kuvio2), ero ryhmien välillä oli merkitsevä kaikilla faktoreilla. Yksilön ominaisuudet innovaatioiden omaksujana osiossa opiskelijoiden keskiarvot olivat matalimmat. Kaikkien faktoreiden ryhmäkohtaiset keskiarvot on luettavissa liitteessä 2. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio A Keskiarvo FA1 FA2 FA3 FA4 FA5 FA6 Faktorit Opettaja Vanhustyöntekijä Opiskelija FA1 Luovuus ja palautteen antaminen, FA2 Muutoshalukkuus, FA3 Yhteisöön sitoutuminen, FA4 Asenne opiskelun suorittamiseen, FA5 Ajankohtaisten asioiden seuraaminen, FA6 Opiskeluilmapiiri Kuvio 2. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio A

20 19 Vastaajien sukupuoli ei vaikuttanut osion A faktoreiden latautumiseen. Sukupuolittain lasketut keskiarvot esitetään liitteessä 2. Kaikkien faktoreiden keskiarvot osiossa A (Kuvio 3) olivat merkitsevästi korkeimmat ikäryhmässä 41 vuotta ja vanhemmat. Kahden muun ikäryhmän keskiarvoissa ei ollut eroa. Ikäryhmittäiset keskiarvot on esitetty liitteessä 4. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osio A Keskiarvot FA1 FA2 FA3 FA4 FA5 FA6 Faktorit 25 v tai alle v 41 v tai enemmän FA1 Luovuus ja palautteen antaminen, FA2 Muutoshalukkuus, FA3 Yhteisöön sitoutuminen, FA4 Asenne opiskelun suorittamiseen, FA5 Ajankohtaisten asioiden seuraaminen, FA6 Opiskeluilmapiiri Kuvio 3. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osiossa A Kaikkien faktoreiden keskiarvot (Kuvio 4) nousivat kyselyn edetessä lukuun ottamatta faktoria 6 (Työyksikön/opiskeluilmapiiri), mutta lasku tarkoittaa ilmapiirin parantumista. Faktorin 6 keskiarvo laski ja sijoittuu "osittain eri " ja "en osaa sanoa" vaihtoehtojen välille. Kaikkien faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa on luettavissa liitteessä 5.

21 20 4,5 FA1 4,2 Luovuus ja palaute 4,0 3,5 3,5 3,7 3,9 3,8 4,0 3,9 3,5 4,1 FA2 Muutoshalukkuus FA3 Yhteisöön sitoutum. FA4 Asenne opiskeluun Keskiarvo 3,0 2,9 2,8 2,7 2,5 Kyselyn 1. vaihekyselyn 2. vaihe FA5 Ajankohtaisten asiat FA6 Opiskeluilmapiiri Kuvio 4. Faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa osiossa A Vastaajien mukaan kyselyn eri vaiheiden välillä osiossa A yhteisössä lisääntyivät FA1 Luovuus ja palautteen antaminen, FA2 Muutoshalukkuus, FA3 Yhteisöön sitoutuminen FA4, Asenne työn/opiskelun suorittamiseen, FA5 Ajankohtaisten asioiden seuraaminen. FA6, Työyksikön/opiskeluilmapiiri parantui (keskiarvo aleni) kyselyn eri vaiheiden välillä, mutta muutos ei ollut merkitsevä. Verrattaessa faktoreita 1 6 tutkimuksen ensimmäisen ja toisen vaiheen välillä opettajien ryhmässä vain Yhteisöön sitoutumisen (FA3) keskiarvo muuttui merkitsevästi. Keskiarvo oli ensimmäisessä vaiheessa 3,87 ja toisessa vaiheessa 4,12. Opiskelijoiden kohdalla osion kaikkien faktorien keskiarvot muuttuivat kyselyn eri vaiheiden välillä: FA1 Luovuus ja palautteen antaminen, FA2 Muutoshalukkuus, FA3 Yhteisöön sitoutuminen FA4, Asenne työn/opiskelun suorittamiseen, FA5 Ajankohtaisten asioiden seuraaminen nousivat. FA6, Työyksikön/opiskeluilmapiiri keskiarvo nousi kyselyn eri vaiheiden kuluessa eli ilmapiiri huonontui. Taulukko 7. Faktoreiden keskiarvot opiskelijoilla tutkimuksen eri vaiheissa. Faktori Kyselyn 1. Vaihe n Kyselyn 2. Vaihe n FA1 3, ,87 75 FA2 3, ,65 75 FA3 2, ,88 75 FA4 3, ,05 75 FA5 3, ,88 75 FA6 2, ,72 75

22 Pelot Osiossa B (Pelot) Faktorin 7 (Taulukko 8) nimeksi annettiin Häpeän tunne. Voimakkaimmin latautui pelko leimautua epäonnistujaksi (49). Toisaalta vastaajat pelkäsivät liian innokkaaksi leimautumista (Faktori 8). Tämän faktorin lataukset ovat hyvin voimakkaita. Taulukko 8. Pelot. Faktorit 7 ja 8. FA7 Häpeän tunne Nro Kysymys Lataus 42. Toisen luottamuksen menettämistä 0, Menettäväni saavuttamani turvallisuuden työyhteisössäni 0, Leimautua johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvaksi 0, Haihattelijaksi leimautumista 0, Imagoni menettämistä 0, Leimautua epäonnistujaksi 0, Häpeän ja syyllisyyden tuntoa jos epäonnistun 0,7 FA8 Leimautuminen liian innokkaaksi Nro Kysymys Lataus 47. Leimautua liian ahkeraksi 0, Leimautua liian osaavaksi 0,91 Verrattaessa eri ryhmien välisiä keskiarvoja osiossa B (Kuvio 5), ero ryhmien välillä oli merkitsevä faktorilla 8. Vähiten pelkoja oli opettajilla, eniten opiskelijoilla. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio B Keskiarvo ,97 2,2 3,21 1,57 1,77 2,14 Opettaja Vanhustyöntekijä Opiskelija FA7 FA8 Faktorit FA7 Häpeän tunne, FA8 Leimautuminen liian innokkaaksi Kuvio 5. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio B Faktorin 8 kohdalla naisten keskiarvo (1,47) oli merkitsevästi alempi kuin miesten keskiarvo (1,79). Tämä tarkoittaa, että miehet pelkäsivät enemmän leimautumista yli innokkaaksi. Sukupuolen vaikutus kaikkien faktoreiden latautumiseen oli merkitsevä vain faktorin 8 kohdalla. Sukupuolten väliset keskiarvot on luettavissa liitteessä 4.

23 22 Ikäryhmittäin vertailtuna (Kuvio 6) faktorin 7 keskiarvo oli korkein ryhmällä 25 vuotiaat tai nuoremmat. Tämä tarkoittaa. että nuorin ikäryhmä kokee eniten häpeän tunnetta. Faktorin 8 kohdalla keskiarvojen erot eivät olleet merkitseviä. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osio B Keskiarvo ,23 2,07 1,92 1,45 1,49 1,52 25 v tai alle v 41 v tai enemmän FA7 FA8 Faktorit FA7 Häpeän tunne, FA8 Leimautuminen liian innokkaaksi Kuvio 6. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osiossa B Osiossa B (Kuvio 7) faktorin 7 keskiarvo pysyi samassa, mutta faktorin 8 (Leimautuminen liian innokkaaksi) keskiarvo nousi kyselyn edetessä. Faktorin 8 keskiarvo sijoittuu "täysin eri " ja "osittain eri " vaihtoehtojen välille. Muutos ei ollut merkitsevä. 2,2 2,1 2,1 2,0 1,8 1,6 FA7 Keskiarvo 1,4 1,5 1,5 Kyselyn 1. vaihe Kyselyn 2. vaihe Häpeän tunne FA8 Leimautuminen innokk Kuvio 7. Faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa osiossa B 4.3 Työyhteisö Osiossa C (Työyhteisö) Faktori 9 (Taulukko 9) kuvaa yhteisön ilmapiiriä, joka käyttää hyväksi yksilön vahvuuksia ja asiantuntemusta. Faktorille annettiin nimeksi Yhteisön toiminta

24 23 tavat. Muuttujat 55, 63, 66 ja 69 kuvaavat yksilön huomioimisen eri alueita. Muuttujat 61, 51, 58 ja 74 kuvaavat yhteisön kannustavaa ja palkitsevaa ilmapiiriä. Muuttujat 67 ja 69 kertovat avoimuudesta. Faktori 10 nimettiin Työyhteisön ilmapiiriksi. Faktorille latautuivat muuttujat 57, 73 ja 54 kuvaavat yhteisön suhtautumista epäonnistumisiin. Muuttuja 65 kuvaa yhteisön ilmapiiriin liittyen mielipiteiden ilmaisun vapautta. Faktorin 11 nimeksi annettiin Sitoutuminen ja luottamuksellisuus. Tälle faktorille latautuivat muuttujat, jotka kuvaavat yhteisössä vallitsevaa yhteistyön ilmapiiriä. Muuttujat 68 ja 71 kuvaavat luottamusta ja yleistä myönteistä käsitystä yhteisöstä. Taulukko 9. Työyhteisö. Faktorit FA9 Yhteisön toimintatavat Nro Kysymys Lataus 51. Henkilökuntaa kannustetaan myönteisesti kaikissa asioissa 0, Työn tekeminen perustuu jokaisen omiin vahvuuksiin 0,5 58. Hyvästä työsuorituksesta palkitaan 0, Vallitsee henki haluamme olla huippuasiantuntijoita ja osaajia 0, Luotetaan henkilöstön asiantuntemukseen ja käytetään sitä hyväksi 0,6 66. Päätöksiä valmisteltaessa kuullaan niitä, joita päätökset koskevat 0, Työyhteisössä esiintyvät ristiriidat ratkaistaan aktiivisesti 0, Tiedonkulku on avointa 0, Yksilön ja ryhmän työn tuloksia arvostetaan näkyvästi 0,5 FA10 Yhteisön ilmapiiri Nro Kysymys Lataus 51. Henkilökuntaa kannustetaan myönteisesti kaikissa asioissa 0, Epäonnistumisista ei rangaista 0, Ei syyllistetä kohtuuttomasti epäonnistujaa 0, Kaikki voivat vapaasti ilmaista mielipiteitään 0, Jos epäonnistuu yksittäisessä tehtävässä, ei leimaudu helposti epäonnistujaksi 0,58 FA11 Sitoutuminen ja luottamuksellisuus Nro Kysymys Lataus 68. Henkilökunta luottaa toisiinsa 0, Yhteishenki on hyvä 0,66 Verrattaessa eri ryhmien välisiä keskiarvoja osiossa C (Kuvio 8), ero ryhmien välillä oli merkitsevä osion kaikilla faktoreilla. Korkeimmat keskiarvot olivat vanhustyöntekijöillä, jotka kokivat työyhteisönsä toimintatavat, ilmapiirin ja sitoutumisen parhaimmaksi.

25 24 Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio C Keskiarvo FA9 FA10 FA11 Faktorit Opettaja Vanhustyöntekijä Opiskelija FA9 Yhteisön toimintatavat. FA10 Yhteisön ilmapiiri, FA11 Sitoutuminen ja luottamuksellisuus Kuvio 8. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio C Vastaajien sukupuoli ei vaikuttanut osion C faktoreiden latautumiseen. Liitteessä 2 esitetään sukupuolittain lasketut keskiarvot. Ikäryhmittäin vertailtaessa osion C faktoreita (Kuvio 9) korkeimmat keskiarvot olivat vanhimmalla ikäryhmällä. Keskiarvot Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osio C 3,42 3,42 3,47 3,09 3,41 2,73 3,22 3,27 2,41 25 v tai alle v 41 v tai enemmän FA9 FA10 FA11 Faktorit FA9 Yhteisön toimintatavat. FA10 Yhteisön ilmapiiri, FA11 Sitoutuminen ja luottamuksellisuus Kuvio 9. Faktoreiden keskiarvot ikäryhmittäin osiossa C Verrattaessa kysymys osion C latauksia kyselyn ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa (Kuvio 10), osion kaikkien faktoreiden aritmeettiset keskiarvot nousivat tilastollisesti merkitsevästi mittausten välissä.

26 25 3,8 3,6 3,6 3,6 3,4 3,2 3,2 3,3 Keskiarvo 3,0 3,0 2,8 2,6 2,5 2,4 Kyselyn 1. vaihe Kyselyn 2. vaihe FA9 Yhteisön toimintatav FA10 Yhteisön ilmapiiri FA11 Sitoutum./ luottamus Kuvio 10. Faktoreiden keskiarvot kyselyn eri vaiheissa osiossa C Osion C faktoreiden keskiarvojen nousua voidaan tulkita siten, että kyselyn mittausten välillä Yhteisön toimintatavat ja Yhteisön ilmapiiri parantuivat sekä Sitoutuminen ja luottamuksellisuus lisääntyi. 4.4 Yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät Osiossa D (Yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät) Faktorille 12 (Taulukko 10) latautuivat jo mittarin laadinnassa yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi ajatellut muuttujat. Edistävinä tekijöinä ajateltiin joustavia työtapoja (muuttuja 85) sekä halua kehittää toiminnan laatua (muuttuja 86). Muuttujat 87 ja 84 kuvaavat toisen työn arvostusta ja sen merkityksen ymmärtämistä. Muuttujan 88 avulla haettiin tietoa siitä, mikä merkitys tutulla yhteistyökumppanilla on. Faktorille 13 latautuivat jo mittaria suunniteltaessa yhteistyön haitoiksi ryhmitellyt kysymykset. Näistä suurimman painon sai muuttuja 79 Huono yhteistyön suunnittelu ja järjestäminen. Faktori nimettiin Yhteistyötä estäviksi tekijöiksi. Muuttujat 78 ja 80 sisältävät ajatuksen resurssien niukkuudesta. Työyhteisön kommunikaatiota kuvaavat muuttujat 77,79, 82. Muuttujat 81 ja 83 kuvaavat jäykkää byrokraattista yhteisöä, jossa vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset.

27 26 Taulukko 10. Yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät. Faktorit 12 ja 13. FA12 Yhteistyötä edistävät tekijät Nro Kysymys Lataus 84. Tieto toisen osapuolen työstä 0, Joustavat työtavat 0, Halu parantaa toiminnan laatua 0, Yhteistyökumppanien työn arvostus 0, Yhteistyökumppanien pysyvyys 0,76 FA13 Yhteistyötä estävät tekijät Nro Kysymys Lataus 77. Väärät tai puutteelliset tiedot toisen osapuolen työstä 0, Voimavarojen niukkuus 0, Huono yhteistyön suunnittelu ja järjestäminen 0, Kiireisyys omassa työssäni 0, Jäykät työtavat 0, Yhteisen tiedotuskanavan puute 0, Vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteistyössä 0,67 Verrattaessa eri ryhmien välisiä keskiarvoja osiossa D (Kuvio 11), ero ryhmien välillä oli merkitsevä osion kummallakin faktorilla. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio D Keskiarvo ,92 3,85 3,21 3,2 2,81 2,46 FA12 FA13 Faktorit Opettaja Vanhustyöntekijä Opiskelija FA12 Yhteistyötä edistävät tekijät. FA13 Yhteistyötä estävät tekijät Kuvio 11. Ryhmäkohtaiset keskiarvot osio D Vastaajien sukupuoli ei vaikuttanut osion D faktoreiden latautumiseen. Sukupuolittain lasketut keskiarvot esitetään liitteessä 2. Vertailtaessa ikäryhmittäin (Kuvio 12) faktorin 12 (Yhteistyötä edistävät tekijät) korkein keskiarvo oli vanhimmalla ikäryhmällä ja faktorin 13 (Yhteistyötä estävät tekijät) korkein keskiarvo nuorimmalla ryhmällä.