Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 2009

Transkriptio

1 Häeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 2009 Heli Jutila Häeenlinnan ypäristöjulkaisuja

2 Kannen kuva: Kalvolan kanpunginosan Kotkajärvi syysasussa Sisäkannen kuva: Ruokojärven pohjoisrannan niittyä Valokuvat ovat Heli Jutilan ottaia. Lähdeviite: Jutila H 2010: Häeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna Häeenlinnan ypäristöjulkaisuja sivua ja 2 liitettä ( sivua). Häeenlinnan kaupunki, Maankäyttö ja ypäristö. ISBN ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 2

3 Sisällys Tiivistelä 5 1. Tutkiuskohteet ja enetelät 6 2. Hattula Kynnösjärvi Lehijärvi Vuoden 2009 tulokset Töäjärvi Häeenlinna, Hauhon kaupunginosa Kalijärvi Kenkijärvi Särkijärvi Urasjärvi Häeenlinna, Kanta-Häeenlinnan kaupunginosa Hirvilapi Iso-Munakas Katuajärvi Linnusto Kalasto Tutkiukset Vuoden 2009 tulokset Katuajärven kasviplanktontutkius kesällä Ekologinen luokka Häeenlinna, Kalvolan kaupunginosa Kotkajärvi Häeenlinna, Lain kaupunginosa Ekojärvi Hervonjärvi Vuoden 2009 tulokset Nerosjärvi Häeenlinna, Rengon kaupunginosa Leskijärvi Raidonjärvi Ruokojärvi Häeenlinna, Tuuloksen kaupunginosa Kastanajärvi Lehee Takanen Pannujärvi 35 3

4 Kasviplanktontutkius kesällä Ekologinen luokka Yhteenveto Lähdeluettelo 39 Liite 1. Järvivesinäytetulokset Liite 2. Pannujärven kasviplanktonraportti. Tervaleppä Katuajärven Idänpään uiarannalla talvella

5 Tiivistelä Häeenlinnan seudullinen ypäristötoii tutki vuoden 2009 aikana kaikkiaan 19 järven tai laen tilaa Häeenlinnassa ja Lehi- (KT), Töä- (K) ja Kynnösjärven (K) tilaa Hattulassa. Tutkitut järvet on iloitettu kaupunginosittain ja näytteenottoajankohta on erkitty sukuihin (T= talvi ja K= kesä): Hauhon kaupunginosassa Kenkijärvi (TK), Urasjärvi (TK), Kalijärvi (K) ja Särkijärvi (K); Kanta-Häeenlinnassa Katuajärvi (TK), Iso-Munakas (K) ja Hirvilapi (K); Kalvolan kaupunginosassa Riinlai (K) ja Kotkajärvi (K), Lain kaupunginosassa Ekojärvi (TK), Hervonjärvi (K) ja Nerosjärvi (K); Rengon kaupunginosassa Leskijärvi (K), Raidonjärvi (TK) ja Ruokojärvi (TK) sekä Tuuloksen kaupunginosassa Kastanajärvi (K), Lehee (K) ja Takanen (K). Tuuloksen Pannujärven kasviplanktontutkius tilattiin Lain biologiselta asealta. Katuajärven suojeluyhdistys aksoi Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen teettään kasviplanktonselvityksen. Leväseurantaa jatkettiin viikoittain kesällä Kalvolan Äiäjärven Kutilan uiarannalla, Hattulan Lehijärven uudella uiarannalla, Häeenlinnan Alajärven Tervanieen uiarannalla ja Katuajärven Idänpään uiarannalla sekä Hauhon Pappilanaron uiarannalla. Vesistönäytteistä tutkittiin seuraavat suureet Kanta-Häeen ypäristön tilan seurantaohjelan ukaisesti: saeus, sähköjohtavuus, ph, väri, alkaliteetti, COD, kokonaistyppi, nitraatti-nitriittityppi, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, rauta ja angaani. Lisäksi järvien päällysvedestä otetuista näytteestä tutkittiin klorofylli-a. Näytteenoton yhteydessä itattiin veden happipitoisuus ja hapen kyllästysaste sekä näkösyvyys. Tulosten tarkastelussa käytettiin apuna OIVA-ypäristö- ja paikkatietojärjestelän Hertta-osiota ja Häeenlinnan seudullisen ypäristötoien aikaisein ottaia näytteitä. Vuosittaiseen näytteiden ottoon velvoittavat laki kuntien ypäristönsuojelun hallinnosta ( /1013) sekä ypäristösuojelun erityislait (ypäristönsuojelulaki /86: 25 ). Vesienhoidon järjestäisestä annetun lain (1299/2004) ukaisesti ja Ypäristöinisteriön ohjekirjeen pohjalta arvioitiin vesistöjen ekologista tilaa käytettävissä olevien suureiden pohjalta. Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n julkaisua Opasvihkonen vesistötulosten tulkitseiseksi havaintoesierkein varustettuna käytettiin tulosten tulkintaapuna. Tutkiusjärvet olivat varsin hyvässä kunnossa. Erinoaiseksi luokitettiin ypäristöinisteriön ohjeiden perusteella viisi järveä: Hattulan Kynnösjärvi ja Töäjärvi, Hauhon Kalijärvi ja Särkijärvi sekä Tuuloksen Kastanajärvi. Hyväkuntoisiksi arvioitiin kuusi järveä: Hauhon Urasjärvi, Kanta-Häeenlinnan Iso-Munakas, Kalvolan Kotkajärvi, Lain Nerosjärvi, Rengon Leskijärvi ja Tuuloksen Lehee. Osin tulokset ovat vähän yllättäviäkin johtuen uuden vesiluokituksen soveltaisesta ja toisaalta onen järven kohdalla käytössä olleista varsin niukoista tiedoista. Yhdeksän järvistä oli tyydyttäviä ja vain yksi eli Hauhon Kenkijärvi oli laadultaan välttävä. 5

6 1. Tutkiuskohteet ja enetelät Häeenlinnan seudullinen ypäristötoii tutki vuoden 2009 aikana kaikkiaan 19 järven tai laen tilaa Häeenlinnassa ja Lehi-, Töä- ja Kynnösjärven tilaa Hattulassa. Seuraavassa tutkitut järvet on iloitettu kaupunginosittain ja näytteenottoajankohta on erkitty sukuihin (T= talvi ja K= kesä): Hauhon kaupunginosassa Kenkijärvi (TK), Urasjärvi (TK), Kalijärvi (K) ja Särkijärvi (K); Kanta-Häeenlinnassa Katuajärvi (TK), Iso-Munakas (K) ja Hirvilapi (K); Kalvolan kaupunginosassa Riinlai (K) ja Kotkajärvi (K), Lain kaupunginosassa Ekojärvi (TK), Hervonjärvi (K) ja Nerosjärvi (K); Rengon kaupunginosassa Leskijärvi (K), Raidonjärvi (TK) ja Ruokojärvi (TK) sekä Tuuloksen kaupunginosassa Kastanajärvi (K), Lehee (K) ja Takanen (K) ja Pannujärvi (kasviplankton). Häeen ypäristökeskus toteutti neljä kertaa vuodessa tapahtuvaa näytteenottoa seuraavilla kohteilla vuonna 2009: Äiäjärvi, Renkajärvi, Iso-Roine, Kukkia, Hauhonselkä, Pyhäjärvi, Iloilanselkä, Kuohijärvi, Pääjärvi, Evojoki, Suoenjoki-Porraskoski ja Padasjoki. Häeen ypäristökeskus otti lisäksi kertaluonteiset kartoitusnäytteet vuoden 2009 talven aikana seuraavista järvistä: Vuolijärvi, Säynäjärvi, Ylinen Rautjärvi, Iso Vehkajärvi, Savijärvi, Pyyttäö ja Kyynäräjärvi. Pannujärvi ja siihen laskeva oja olivat yös Häeen ypäristökeskuksen erityisseurannassa. Velvoitetarkkailuissa tutkittiin Hauhonselän, Kirrisen ja Vuorenselän veden laatua Hauholla, Vanajaveden ja Alajärven laatua Häeenlinnassa ja Hattulassa sekä Renkajoen ja Heiniojan veden laatua Rengossa sekä Orajärven, Moilanjärven ja Evojoen veden laatua Lailla. Vanajaveden reitillä kalaston PCB-pitoisuus, rantojen tarkkailu, vesikasvillisuus, pohjaeliöstö ja sedientti ovat olleet seurantakohteina noraalin veden laadun seurannan vuoksi. Lain biologinen asea oli ukana vuoden 2009 alussa käynnistyneessä Vanajanselälle kohdistuvassa autoatisoidussa sinilevien ja veden laadun seurannassa. Leväseurantaa jatkettiin viikoittain kesällä Kalvolan Äiäjärven Kutilan uiarannalla, Hattulan Lehijärven uudella uiarannalla, Häeenlinnan Alajärven Tervanieen uiarannalla ja Katuajärven Idänpään uiarannalla sekä Hauhon Pappilanaron uiarannalla. Ypäristötoii vastasi havainnoinnista ja näytteenotosta, ja ypäristökeskus välitti tiedot edelleen Suoen ypäristökeskukseen. Lisäksi Hattulan Retulansaaren osalta ypäristökeskus hoisi koko leväseurannan. Katuajärven suojeluyhdistys aksoi Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen teettään kasviplanktonselvityksen. Renkajärven suojeluyhdistys otti näytteitä ja aksoi Renkajärveen laskevista suuripien ojien näyteanalyysit. Häeen TE-keskus suoritti koekalastuksen Renkajärvellä. Ypäristötoii otti näytteitä yös lähteistä osana Häeen ypäristökeskuksen kanssa toteutettua yhteistyöhanketta, jossa ypäristökeskus vastasi näyteanalyyseistä. Häeen aattikorkeakoulun kanssa tehtiin yhteistyötä hulevesistrategiatyöhön ja kaupunkiojien veden laatuun liittyen. Opiskelijat ottivat osan näytteistä ja analysoivat tulokset. 6

7 Vesistönäytteistä tutkittiin seuraavat suureet Kanta-Häeen ypäristön tilan seurantaohjelan ukaisesti: saeus, sähköjohtavuus, ph, väri, alkaliniteetti, COD, kokonaistyppi, nitraatti-nitriittityppi, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, rauta ja angaani. Lisäksi järvien päällysvedestä otetuista näytteestä tutkittiin klorofylli-ά. Näytteiden otolla pyrittiin selvittäään alueen järvien tilaa ja tilan ahdollisia uutoksia. Vertailussa on käytetty apuna ypäristökeskuksien, Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n ja Häeenlinnan seudullisen ypäristötoien aikaisein ottaia näytteitä. Vuosittaiseen näytteiden ottoon velvoittavat laki kuntien ypäristönsuojelun hallinnosta ( /1013) sekä ypäristösuojelun erityislait (ypäristönsuojelulaki /86: 25 ). Vesienhoidon järjestäisestä annetun lain (1299/2004) ukaisesti ja Ypäristöinisteriön ohjekirjeen pohjalta arvioitiin vesistöjen ekologista tilaa käytettävissä olevien suureiden pohjalta. Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n julkaisua Opasvihkonen vesistötulosten tulkitseiseksi havaintoesierkein varustettuna käytettiin tulosten tulkintaapuna. Hattulan Kynnösjärvi Hattula Hattulassa on yli 55 järveä ja lapea. Näytteet otettiin tällä kertaa Kynnös-, Lehi- ja Töäjärvestä. Lisäksi Töäjärven kuoritusta selvitettiin yhteistyössä Töäjärven suojeluyhdistyksen kanssa tutkialla kahden järveen laskevan ojan veden laatua. 7

8 2.1. Kynnösjärvi (A=29,5 ha, ax. syvyys 2,2, kokonaisrantaviiva 4,5 k) Kynnösjärvi on n. 1,5 k pitkä ja 300 leveä hevosenkengän allinen järvi (kuva 2), josta on veneellä siltaruun kautta yhteys isopaan 10 k pitkään Renkajärveen. Kynnösjärven valua-alue on etsäinen ja soinen. Hertta-ypäristötietojärjestelästä löytyi kole aiepaa näytteenottokertaa: ja näytteitä oli otettu järven keskiosasta ja Kynnösjärven salesta. Häeenlinnan seudullinen ypäristötoii otti vesinäytteitä ja järven keskiosasta. Näiden perusteella Kynnösjärvi voidaan luokitella varsin luonnontilaiseksi, erittäin tuavetiseksi huusjärveksi, jonka fosforipitoisuudet ovat talviaikaan olleet lievää rehevyyttä ja kesällä rehevyyttä osoittavia. Kesällä 2009 näyte (1 ) otettiin järven keskiosasta Vesi oli erittäin ruskeavetistä eli voiakkaasti huusvaikutteista ja keiallinen hapenkulutus oli tähän liittyen korkea (21 ). Pintavedessä ph oli aivan neutraali ja alkaliteetti eli haponsitoiskyky tyydyttävä aikaisepien vuosien tapaan. Pintavesi oli saeaa ja sähkönjohtavuus oli alhainen. Hapen kyllästysaste oli pintavedelle tyypillisesti korkea, joskin ei aivan sadan tuntuassa (87 %). Pintaveden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Kynnösjärvi oli rehevä (23 ). Kokonaistyppi oli noraaleissa rajoissa huusvedelle. Klorofylli a-pitoisuus oli 6,8 eli järvi oli lievästi rehevä. Järven tilassa ei liene tapahtunut suuria uutoksia vuosien aikana. Kynnösjärvi 0 0,15 0,3 kiloetriä Kynnösjärven näytepiste. Kynnösjärven rannoilla kasvaa onin paikoin järviruokoa (Phragites australis) kapeana vyönä. Paikoin on soista ja äntyistä pullosarojen (Carex rostrata) ja juolukka (Vacciniu uliginosu) luonnehtiaa rantaa. Kelluslehtisistä tavallisipia ovat pohjanlue 8

9 (Nyphaea candida ssp. candida), isoulpukka (Nuphar lutea) ja uistinvita (Potaogeton natans). Kauttaaltaan atalan Kynnösjärven rannoilla tavallisia ovat yös järvikorte (Equisetu fluviatile), rantakukka (Lythru salicaria), siniheinä (Molinia caerulea), terttualpi (Lysiachia thyrsiflora) ja ranta-alpi (Lysiachia vulgaris). Harvalukuisepina esiintyvät kurjeniekka (Iris pseudacorus) ja tervaleppä (Alnus glutinosa). Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan kohde lienee atala ja runsashuuksinen järvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja typpipitoisuuden ediaanit sekä klorofyllipitoisuuden ainoa arvo ovat olleet erittäin hyvässä luokassa. Kokonaisuutena Kynnösjärven ekologinen tila on käytettävissä olevan suppean aineiston perusteella erittäin hyvä Lehijärvi (A= 704,0 ha, keskisyvyys 6,5, suurin syvyys 18,1, keskisyvyys 6, kokonaisrantaviiva 13,5 k, tilavuus 45,9 ³, korkeustaso N60+80,80) Lehijärvi on 1960-luvulta lähtien ollut elko säännöllisen, viie vuosikyeninä vuosittaisen tarkkailun kohteena pääosin suojeluyhdistyksen ja kunnan aktiivisuuden ansiosta. Järven fysikaalis keiallista tilaa tarkkaillaan keskiosan (2) syvännepisteellä talvi- ja kesäaikaan tehtävällä näytteenotolla, jossa näytteitä on otettu 1, 5, 10 ja 15 (eli 1 pohjasta). Näytteitä on otettu kaiken kaikkiaan 198 kertaa, lisäksi vuosina ja 2007 on vesistönäytteenoton rinnalla tehty kasviplanktonääritys. Näytteenottajina ovat toiineet Uudenaan ypäristökeskus ( , , ), Kokeäenjoen vesistön vsy. ry. ( , , , , 2003), Häeen ypäristökeskus (1997), Pirkanaan ypäristökeskus ( ) ja Häeenlinnan seudullinen ypäristötoii (ktt ky yo) ( ) ja Häeenlinnan kaupungin ypäristöpalvelut (19.3. ja ) Vuoden 2009 tulokset Vuoden 2009 talvituloksissa Lehijärven happitilanne oli hyvä lukuun ottaatta pohjaa, issä oli selvä happivaje (1,1, 8%). Kesällä happipitoisuus oli heikko harppauskerroksen alapuolella 10 syvyydestä pohjaan, ja läpötilakin oli alusvedessä korkea (11 o C). Vesi oli talvella lievästi saeaa ja kesällä saeaa kaikissa tutkituissa vesikerroksissa (1, 5 10, 16 ). Lievästi huuksisen veden väri tueni talvesta kesään ja erityisesti pohjaa kohden ennessä. Lehijärven alkaliniteetti eli haponsitoiskyky oli hyvä (talvella 0,84 ol/l ja kesällä 0,87 ol/l). Järven puskurikyky happaoituista vastaan on siis varsin hyvä. Järven ph on lähellä neutraalia, hiukan eäksen puolella (7-7,8). Sähkönjohtavuus oli varsin korkea (19,2 S/ 21,7 S/). Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli talvella 17 ja kesällä 35 eli Lehijärvi oli rehevä. Pohjalla oli yös erkittävä äärä fosfaattifosforia, ikä kuvaa heijastaa labiilin fosforin siirtyistä vesiassaan hapettoassa alusvedessä. Kokonaistyppipitoisuus heijastelee lievää rehevyyttä ja pohjalla rehevyyttä (talvella 1260 ). Rauta- ja angaanipitoisuuksien kohoainen alusvedessä kertonee sisäisestä kuorituksesta. Näkösyvyys oli kesällä vain 1,5, ikä on keskiarvoa selvästi alhaisepi lukea (3,31 ). Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Lehijärvi on keskikokoinen vähähuuksinen järvi (Vh), jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja typpi- 9

10 pitoisuuden ediaanit osoittavat tyydyttävää ja a-klorofyllipitoisuus välttävää luokkaa. Kalaston pohjalta järven tila on tyydyttävä. Lehijärven ekologinen tila on ypäristökeskuksen päätöksen ukaisesti tyydyttävä. Lehijärven ulappaa Töäjärvi (A= 75,998 ha, syvyys 10,5, korkeustaso N60+109,20, kokonaisrantaviiva 4,331 k) Töäjärvestä on Hertta-ypäristötietojärjestelän ukaan otettu 10 kertaa vesistönäytteitä: , , , , , , , , ja Pääosin näytteet on otettu kesäaikaan (vain 2 talvinäytteenottokertaa). Näytteenottajina ovat toiineet Uudenaan ypäristökeskus (1979) ja Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry ( ). Töäjärven veden ph on lähes neutraali ja alkaliteetti on hyvä. Huuspitoisen veden keiallinen hapenkulutus, sähkönjohtavuus ovat alhaiset ja saeus on vain lievää. Kokonaisfosforipitoisuuden ediaani on 16 :ssa ja kokonaistyppipitoisuuskin on ollut varsin alhainen. Töäjärven veden läpötilan harppauskerros asettui neljän ja viiden etrin syvyyskerroksen väliin, issä läpötila putosi 18:sta 14,4:ään o C:een ja happipitoisuus 1,4 0,6. Happipitoisuus lähti putoaaan jo kolesta etristä neljään siirryttäessä 10

11 (3: 7,4 ). Töäjärven vesi oli vuonna 2009 kokolailla neutraalia (7-7,4) ja alkaliteetti hyvä (0,42 ol/l). Väri kertoo lievästä huusleiasta elko kirkkaassa vedessä (40-55 Pt/l). Tää saattaa olla seurausta valua-alueella olevista useista suo-ojista. Vesi oli kirkasta pinnalla, utta pohjalla saeaa. Keiallinen hapenkulutus oli ehkä hiean kirkkaille vesille tyypillistä korkeapi. Pinta- ja väliveden kokonaisfosforipitoisuus oli iltei karun puolella ja pohjalla pitoisuus kohosi 29 :ssa. Typpipitoisuudet olivat lievästi kirkkaille vesille tyypillisiä arvoja korkeapia. Raudan ja angaanin selkeä sekä fosfaattifosforin aavistuksenoainen arvojen kohoainen alusvedessä kertonee vähäisen sisäisen kuorituksen oleassaolosta. Kesäaikainen pintaveden klorofyllipitoisuus (5 µg/l) osoitti sekin lievää rehevyyttä. Töäjärven pohjoisrantaa Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Töäjärvi on pieni huusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosforipitoisuuden ja a-klorofyllipitoisuuden ediaanit osoittavat erittäin hyvää ja kokonaistyppipitoisuuden ediaani hyvää ekologista luokkaa. Kokonaisuutena Töäjärven ekologinen tila on käytettävissä olevan aineiston perusteella erittäin hyvä. 3. Häeenlinna, Hauhon kaupunginosa Hauholla on 74 järveä, joista vuoden 2009 näytteenotto kohdistui Kali-, Kenki- Särki- ja Urasjärveen. 11

12 3.1. Kalijärvi (A= 17,3 ha, ax. syv. 16,32, kork. py 120,5 ) Kalijärvi on syvä ja karu pikkujärvi, josta ei ole aikaisepia tutkiustietoja. Kesällä 2009 Kalijärvestä otettiin neljä näytettä (1, 5, 10, 15 ) syvännepisteeltä (kokonaissyvyys 15,8 ). Veden läpötila laski neljästä viiteen etriin entäessä 15,5 o C:sta 10,9 o C:een ja edelleen 7,6 o C:een kuudessa etrissä eli harppauskerros asettui näille paikkeille. Hapen äärä toki väheni syvyyden yötä, utta aina 15 etriin asti kyllästysaste oli yli 30 % eli varsin hyvä. Vasta 15,5 etrissä itattiin vain 2 %:in hapen kyllästys. Kokonaisfosforipitoisuuden (9 ) perusteella karuksi luokiteltavan, lievästi huusväritteisen, utta kirkasvetisen Kalijärven alkaliteetti oli tyydyttävä. PH oli pintavedessä lähellä neutraalia, utta laski jonkin verran syveälle entäessä. Sähkönjohtavuus ja keiallinen hapenkulutus olivat alhaiset karuille ja kirkkaille vesille tyypillisesti. Kokonaistyppipitoisuus (ediaani 345 ) ja klorofylli-a-pitoisuus (2,9 ) kertoivat nekin niukkaravinteisuudesta. Rauta- ja angaanipitoisuudet olivat varsin alhaisia, joskin kohoten syveälle entäessä. Kalijärven rantaa Järven vesi- ja rantakasvillisuus oli suhteellisen niukkaa. Rantakasviston karuudesta kertovat. korpipaatsaa (Rhanus frangula), suopursu (Ledu palustre), variksenarja (Epetru nigru) ja kurjenjalka (Potentilla palustris). Ilaveroislajistoon kuuluvat järviruoko ja järvikorte ja kellulehtisiin ulpukka. Järvellä on tavattu kuikka (Gavia arctica). 12

13 Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Kalijärvi on pieni huusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja -typpi- sekä a-klorofyllipitoisuuden ediaanit osoittavat erinoaista ekologista luokkaa. Kokonaisuutena Kalijärven ekologinen tila on siis käytettävissä olevien niukkojen tietojen perusteella erinoainen Kenkijärvi (A= 34,2 ha, ax. syv. 2, V= 341 3, kork. py 84,3, rantaviiva 3,1 k) Kenkijärvi on atala (keskisyvyys 1 ), erittäin rehevä, ja kasvillisuuden täyttää, veden laadultaan sekä virkistyskäyttöarvoltaan huononlainen pieni järvi. Huuspitoisen järven näkösyvyys on ollut lähes aina jonkin verran alle etrin. Alkaliniteetti on ollut hyvä ja ph neutraali. Järven tilassa ei ole tapahtunut oleellisia uutoksia verratessa 20 vuoden takaiseen jaksoon, jolta tietoja löytyy. Suuriat uutokset olivat tapahtuneet alkaliteetissä, joka oli parantunut 0,2 ol/l:ssa 0,8 ol/l:a. Täysin hapettoaksi Kenkijärvi ei ollut talvellakaan ennyt tutkituilla kerroilla. Yleisluokitukseltaan Kenkijärvi on arvioitu välttäväksi. Sen valua-alue on lähinnä peltoa (Jutila 2004), ikä näkyykin veden korkeina ravinnepitoisuuksina. Aiein Kenkijärveä on tutkittu jaksolla (Uudenaan ypäristökeskus) seitseän kertaa ja lisäksi Häeenlinnan seudullisen ypäristötoien toteuttaana (Jutila y. 2007). Kenkijärvi Vuonna 2009 Kenkijärveltä otettiin näytteitä Häeenlinnan kaupungin ypäristöpalveluiden toiesta (1 ) ja (0,5 ). Veden väri oli erittäin ruskea (200 Pt/l) oleilla näytteenottokerroilla ja tää näkyi yös kohonneena happea kuluttavan aineen ääränä (COD ). Vesi oli saeaa (5,7-5,4 FTU) ja sähkönjohtavuus (15,1-20,5 13

14 S/) kertoi vedessä olevan suoloja ahdollisen peltolannoituksen tai jätevesivaikutuksen takia. Talvella happipitoisuus oli alusvedessä vähissä (1 etrissä hapen kyllästysaste oli 6 %), utta kesällä atalan altaan sekoittuisen ja runsaan tuotannon ansiosta korkea. Sekä talvinen että kesäinen kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin rehevästä vedestä kertova, joskin kesällä (99 ) vielä paljon talvea (52 ) korkeapi. Kokonaistyppipitoisuus oli yös korkea (2110 talvella ja 1650 kesällä). Nitraatin ja aoniuin äärä oli vähäinen kesällä, utta talvella tuotannon taukoaisen vuoksi korkea. Korkeat rauta- ja angaanipitoisuudet kielivät sisäisestä kuorituksesta. Näkösyvyys oli 0,5 talvella ja 0,9 kesällä. Kenkijärven veden ph on hiean noussut ja kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuus on kohonnut reilun kahdenkyenen vuoden aikana käytettävissä olevien tietojen perusteella. Talvinen happitilanne näyttäisi heikentyneen. Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Kenkijärvi on atala runsashuuksinen järvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja typpi- sekä a- klorofyllipitoisuuden ediaanit osoittavat tyydyttävää ekologista luokkaa. Kokonaisuutena Kenkijärven ekologinen tila voidaan kuitenkin arvioida vesikasvillisuus ja kalastokin huoioiden välttäväksi Särkijärvi (A= 12,3 ha, ax. syv. 14, V=? 3, kork. py 99,5, rantaviiva k) Särkijärvi on syvä, karu, ja huusvetinen järvi. Hertta-ypäristötietojärjestelästä ei löydy Särkijärveä koskevia aikaisepia tietoja, utta yksityishenkilön ileisesti rantavedestä ottaa näyte (Lepolantie 284) on erkitty Häeenlinnan kaupungin ypäristöpalveluiden tiedostoihin Särkijärven pienehköllä ja etsäisellä valua-alueella sijaitsee Mytöönjärvi. Särkijärvi laskee Kyläjärveen. Särkijärven etelärantaa

15 Särkijärven veden läpötilan harppauskerros sijoittui käyntikerralla ( ) kolen ja neljän etrin väliin, joskin jo kahden etrin jälkeen läpötila alkoi laskea selkeästi. Pohjalla vesi oli 5 asteista ja hapen kyllästysastekin oli vielä 7 % 11 etrin syvyydessä, pohjan tuntuassa (kokonaissyvyys 11,7 ) eli varsin kohtuullinen. Väriarvo kertoi veden olevan varsin runsashuuksista (90 Pt/l) ja happea kuluttavan aineksen äärää ittaava COD oli sen ukaisesti kohonnut taustatasosta. Alkaliteetti jäi tyydyttävälle tasolle ja ph hiean neutraalin alapuolelle. Karulle vedelle tyypillisesti kokonaisfosfori- (pinta 8 ) ja kokonaistyppipitoisuus (420 ) sekä sähkönjohtavuus olivat alhaiset. Alhaiset rauta- ja angaanipitoisuudet kohosivat alusvedessä selkeästi kertoen pohjan ahdollisesta sisäisestä kuorituksesta. Klorofylli-a-pitoisuus oli alhainen (2,6 ). Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Särkijärvi on pieni huusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja -typpi- sekä a-klorofyllipitoisuuden ediaanit osoittavat erinoaista ekologista luokkaa. Kokonaisuutena Särkijärven ekologinen tila on siis käytettävissä olevien niukkojen tietojen perusteella erinoainen Urasjärvi (A= 45,8 ha, syvyys 7, kokonaisrantaviiva 5,1 k) Urasjärvi on huusvetinen järvi, jota on aiein tutkittu neljä kertaa ( , , ), ja näytteenotot ovat aina ajoittuneet talviaikaan. Näytteitä ovat ottaneet Pirkanaan ja Uudenaan ypäristökeskukset sekä Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. Urasjärven valua-alueella on suota, etsää ja peltoa, ja se laskee lyhyttä ojaa yöten Iso-Roineeseen. Vuonna 2009 näytteitä otettiin ja Häeenlinnan kaupungin ypäristöpalvelujen toiesta. Varsin ruskeasta vedestä huoliatta happea kuluttavan aineksen äärä oli suhteellisen alhainen ja ph oli neutraalin tuntuassa sekä alkaliteetti hyvä läpötilan harppauskerros sijoittui kolen ja neljän etrin väliin (17,4 o C:sta 11,1 o C:een), illä syvyydellä yös hapen äärä kävi niukaksi, loppuen kokonaan viidessä etrissä. Talvella happea oli alusvedessä hiean eneän (1,1 eli 8 % kyllästysaste). Hapettouus aiheutti pohjanläheisessä vedessä kokonaistyppi- ja -fosfori- sekä rauta-, angaani- ja saeusarvojen kohoaisen kertoen sisäisestä kuorituksesta. Klorofylli-a-pitoisuus oli 5,7 ja näkösyvyys noin 1,3 etriä. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus (22 ) osoittautui kohtalaisen rehevälle järvelle tyypilliseksi, typpipitoisuuden jäädessä altillisealle tasolle varsinkin kesällä. Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Urasjärvi on pieni huusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet osoittavat hyvää ekologista luokkaa sekä a-klorofyllipitoisuus (ainoana kesänäytekertana vuonna 2009) osoittaa erinoaista ekologista luokkaa. Kokonaisuutena Urasjärven ekologinen tila on siis käytettävissä olevien niukkojen tietojen perusteella hyvä. 15

16 Näytteenottoa Hauhon Urasjärvellä Häeenlinna, Kanta-Häeenlinnan kaupunginosa Kanta-Häeenlinnan alueella on 22 järveä ja lapea, joista näytteet otettiin Katuajärvestä, Iso-Munakkaasta ja Hirvilaesta Hirvilapi (A= 1,99 ha, syvyys 8, kokonaisrantaviiva 0,569 k) Vuorenharjun pohjoispäässä sijaitsevalta Hirvilaelta on Hertta-ypäristötietojärjestelän ukaan otettu kahdesti näyte Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry.:n toiesta: ja Häeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtyän ypäristöosasto on ottanut näytteitä Hirvilaesta ja Kaikki näytteenottokerrat ovat osuneet kesäaikaan. Hirvilaella on aikanaan toteutettu fosforin keiallinen saostus käyttäen rautasulfaattia. Hirvilaen vedessä on vähäinen huusleia ja alkaliteetti on tyydyttävä. Tää harjujärvi lienee aikanaan ollut vähähuuksinen. Vuonna 1997 Hirvilaen saeus oli suurta pinnasta pohjaan, utta sittein järvi on vähäisten näytteenottojen perusteella uuttunut kirkasvetiseäksi. Pohjanläheisen alusveden hapettouus on ollut kesäaikaan tyypillistä Hirvilaelle. Tää on näkynyt yös erittäin korkeina kokonaisfosfori-, -typpi- ja a- 16

17 oniupitoisuuksina sekä sähkönjohtavuuden kohoaisena alusvedessä. Hirvilaen näkösyvyys on jäänyt alle etriin ja klorofyllipitoisuus on ollut välillä Hirvilaen vesi oli vain lievästi saeaa, hiean huusväritteistä ja sähkönjohtokyky oli alhainen. Alkaliteetti oli tyydyttävä ja ph hiean happaan puolella. Hirvilaen vesi oli suureksi osaksi läintä ja harppauskerros asettui 3,5 ja 4 etrin väliin 4,5 etrin syvyisessä laessa. Pohjalla vesi oli varsin läintä, 13,9 o C. Hapen kyllästysaste laski selvästi kolesta koleen ja puoleen etriin laskeuduttaessa (66 % -> 8 %) ja putosi neljässä etrissä hapettoaksi. Keiallinen hapenkulutus oli aikaisepiin ittauksiin verrattuna alhainen (7,9 ). Kokonaisfosfori- ja typpipitoisuus kertoivat oleat lievästi rehevästä vedestä. Pohjan läheisyydessä aoniu- ja rautapitoisuudet kohosivat aavistuksen, utta kaiken kaikkiaan laen tila vaikutti parealta kuin aikaisein eikä sisäistä kuoritusta juurikaan ollut. Pintaveden klorofylli-a-pitoisuuskin oli vain 15. Hirvilapi Hirvilapea luonnehtivat laajat ulpukka- ja uistinvitakasvustot, jotka peittivät 20 % järvestä. Ilaversoislajistoon kuuluivat yös. vehka (Calla palustris), pullosara (Carex rostrata), kalojuuri (Acorus calaus), kurjenjalka, korpikaisla (Scirpus sylvaticus), rantakukka, kurjeniekka ja leveäosankääi (Typha latifolia). Rannalta löytyi ännyn juurelta tervakääpä (Ischodera benzoinu). Käytettävissä olevien veden laatu tietojen perusteella Hirvilapi lienee pieni huusjärvi, utta kun huoioidaan järven sijainti harjulla, voidaan epäillä, että laen luontainen tyyppi saattaisi olla yös pieni vähähuuksinen järvi. Kasvukauden aikainen 2000-luvun 17

18 pintaveden kokonaisfosforipitoisuus osoittaa hyvää ekologista luokkaa, kokonaistyppi- ja a-klorofyllipitoisuuksien ediaanit (15 ) tyydyttävää ekologista luokkaa. Kokonaisuutena Hirvilaen ekologinen tila on siis käytettävissä olevien vähäisten tietojen perusteella tyydyttävä Iso-Munakas (A= 71,906 ha, syvyys 8,6, Korkeustaso N60+98,40) Iso-Munakkaasta on otettu vesistönäytteitä yhteensä 12 kertaa ennen vuotta Näytteenottajana on aina ollut Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Ensiäinen näyte otettiin 1986 ja viieisin Iso-Munakas saa suuren osan vesistään Alajärvestä ja lasku-uoan yötä vedet virtaavat Vähä-Munakkaaseen. Iso-Munakkaan vesi on ollut neutraalin tuntuassa, pinnalla hiean eäksisen ja syveälle ennessä hiean happaen puolella. Iso-Munakkaan väriarvojen ediaani on 50 Pt/l eli järvi on huusvaikuttinen, ikä näkyy yös keiallisen hapenkulutuksen hiean kohonneissa arvoissa. Alkaliteetti oli aiein tutkittu vain kevättalvella 2008 ja osoittautui tuolloin hyväksi. Iso-Munakkaalle on ollut tyypillistä hapen käyinen vähiin pohjanläheisessä alusvedessä kesäaikaan. Kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuus ovat olleet lähes karulle vedelle oinaisia (10,6 ) ja a-klorofyllipitoisuus on osoittanut lievää rehevyyttä (5,7, n=4). Näkösyvyyden keskiarvo on ollut noin 2,8. Talvinen kuva Iso-Munakkaan pohjoisrannalta Kesän 2009 näytteiden perusteella Iso-Munakkaan huusväritteinen vesi oli lähes neutraalia ja lievästi saeasta pintavedestä saeus kasvoi pohjaa kohden selvästi. Läpötilan harppauskerros näytti asettuneen neljän etrin alapuolelle. Hapen kyllästysaste alkoi sen sijaan pudota selvästi jo parin etrin jälkeen, ja oli 5 :ssä 1 % ja 7,5 :ssä, poh- 18

19 jan tuntuassa 0 %. Kokonaisfosforipitoisuus oli pintavedessä 11 ja lisääntyi vain vähän pohjaa kohti. Kokonaistyppipitoisuus oli pintavedessä karulle vedelle tyypillinen, utta nousi hiean pohjaa kohden. Aoniu- ja nitraattipitoisuuksissakin pohjan arvot olivat selvästi pintaa korkeaat. Rauta- ja angaanipitoisuudet kertoivat yös todennäköisestä sisäisestä kuorituksesta. Klorofylli-a-pitoisuus oli lievää rehevyyttä kuvaava, 7,1. Iso-Munakkaan rantakasvillisuus on suhteellisen niukkaa. Vesikasvistoon kuuluvat. ahvenvita (Potaogeton perfoliatus), nuottaruoho (Lobelia dortanna), pohjanlue ja isoulpukka. Ilaversoisiin lukeutuvat järvikorte, -ruoko, -kaisla (Schenoplectus lacustris), kurjeniekka, isosorsio (Glyceria fluitans), rentukka (Caltha palustris), kurjenjalka ja suoputki (Peucedanu palustre). Rantakasvistoon kuuluvat. luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), luhtaatara (Galiu palustre), suo-orvokki (Viola palustris). Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Iso-Munakas on pieni huusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- (11 ) ja -typpipitoisuudet (490 ) osoittavat erinoaista ekologista luokkaa sekä a-klorofyllipitoisuuden ediaani (5,8 ) hyvää ekologista luokkaa. Kokonaisuutena Iso-Munakkaan ekologinen tila on käytettävissä olevien tietojen perusteella hyvä Katuajärvi Kunta Häeenlinna Karttalehti , Pinta-ala 373 ha Tilavuus 26,7 ilj. 3 Suurin syvyys 18,9 Keskisyvyys 7,1 Viipyä 630 d Valua-alue 5100 ha Peltoisuus 20 % Järvisyys 13,2 % Tila hyvä tyydyttävä Näkösyvyys 3,43 Ravinnesuhde 26,95 Katuajärvi pohjoispäästä. Karri Jutila Kokonaisrantaviiva 17,5 k Vanajaveden laakson kulttuuriaiseaan sijoittuva Katuajärvi on perinteisesti luokiteltu veden laadultaan hyväksi. Luontaisesti karu Katuajärvi on uuttunut keskiravinteiseksi ja varsinkin alusveden kokonaisfosforipitoisuus on kohonnut viie vuosikyenien aikana elko reheväksi. Tyydyttäväksi luokitettu alusveden happitilanne on heikentynyt, ja järven ravinnenielu vuotaa varsinkin lopputalven hapettoina aikoina tarjoten ravinnepulsseja, jotka ilenevät ajoittain levien assaesiintyisinä. Katuajärven ph:n kasvu on ollut erittäin erkitsevää, joskin äärällisesti vähäistä (keskiarvo=6). Myös sähkönjohtokyky on kasvanut erittäin erkitsevästi. Katuajärven rehevöityistä ilentää yös kesäaikaisen näkösyvyyden erkitsevä lasku. Katuajärven tilaa on seurattu säännöllisesti vuodesta 1965 (Jutila & Salinen 2006, Jutila 2006). 19

20 Katuajärvi saa vetensä ensisijaisesti järven pohjoispäähän laskevasta Ruununyllynjoesta, jonka latvavetenä on lähes luonnontilainen, veden laadultaan erinoainen Kankaistenjärvi. Myllyjoki kulkee läpi peltoalueiden ja huusvetisen Matkolain. Katuajärveen laskee 21 ojaa tai uoaa lähivalua-alueelta (Jutila & Salinen 2006). Katuajärven rannalla on viisi virallista uiarantaa, paljon loa- ja haja-asutusta, useita atkailukohteita ja varsinkin länsirannalla kiinteätä asutusta sekä teollisuutta. Katuajärven vedet purkautuvat Kutalanjoen kautta Vanajaveteen ja edelleen Kokeäenjokeen. Katuajärven suojeluyhdistys on toiinut järven hyväksi vuodesta 1991 lähtien. Se on julkaissut kole suojeluopasta (. Jutila y. 2003) ja tehnyt lukuisia toiia ja aloitteita järven hyväksi. Pääosin virkistyskäytöllistä kunnostusta on ollut vesikasvillisuuden niitto, jota on toteutettu Katuajärvellä. Katuajärvellä on yös hoitokalastettu (Jutila 2006) Vesikasvillisuus Katuajärvellä on tehty vesikasvillisuuskartoitukset vuosina 1989 (Metsälä 1989) ja 2003 (osana JÄRKI-hanketta, Jutila & Kouvo 2006). Katuajärven kaakkois- ja luoteispäitä luonnehtivat hiesuvaltaiset rannat kortteikkoineen ja ruovikoineen. Järven keskivaiheilla on kalliorantoja, joiden kohdalla kasvillisuusvyöhykkeet ovat kapeiillaan. Moreenirantoja on siellä täällä ypäri järven. Katuajärven yleisiät ilaversoislajit ovat järvikorte ja järviruoko. Kelluslehtisistä runsaipia ovat ulpukka ja vesitatar (Persicaria aphibia). Sarojen, vesitattaren ja isosorsion äärä näyttäisi kasvaneen verrattuna aikaisepiin vuosiin (Jutila 2007, Jutila & Kouvo 2006). Rehevöityistä kuvaavaa lajistoa ovat ilaversoista kauniskukkainen sarjaripi (Alisa plantago-aquatica), kapeaosankääi (Typha angustifolia) ja haarapalpakko (Sparganiu erectu) sekä kellulehtisistä pystykeiholehti (Sagittaria sagittifolia) ja uposkasveista karvalehti (Ceratophyllu deersu) ja pitkälehtivita (Potaogeton praelongus). Katuajärven vesikasvistoon kuuluvat. isolue, katkeravesirikko (Elatine hydropiper), rantaleinikki (Ranunculus reptans) jne. Runsastunutta tulokaslajistoa ovat vesirutto (Elodea canadensis) ja isosorsio (Jutila 2007, Jutila & Kouvo 2006) Linnusto Katuajärvi on paikallisesti arvokas lintuvesi ja sen pesiälinnustoa ovat naurulokki (Larus ridibundus), nokikana (Fulica atra), ustakurkku-uikku (Podiceps auritus), härkälintu (P. griseigena), kuikka ja silkkiuikku (P. auritus). Katuajärven tuntuan lintulajistoon kuuluu yös nuolihaukka (Falco subbuteo). Ruununyllynjoki- ja Kutalanjokivarressa elää runsaasti yölaulajia, esi. satakieli (Luscinia luscinia), luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) ja harvinainen viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis). Lisäksi talvehtiassa on ajoittain havaittu koskikara (Cinclus cinclus) (Jutila 2007) Kalasto Katuajärvi on elko hyvä kalavesi. Yleisiät kalalajit ovat ahven (Perca fluviatilis) ja särki (Rutilus rutilus), jotka uodostavat noin puolet kalakannasta. Seuraavaksi yleisiät kalalajit ovat lahna (Abrais braa), kiiski (Gynocephalus cernuus), salakka (Alburnus alburnus) ja hauki (Esox lucius). Muikun (Coregonus albula) äärä on vähentynyt. Katuajärveen on istutettu vuoden 1995 jälkeen. karppeja (Cuprinus carpio), kirjolohta 20

21 (Oncorhynchus ykis), siikaa (C. lavaretus), kuhaa (Stizostedion lucioperca sekä joki- ja täplärapuja (Astacus fluviatils, Pacifastacus leniusculus) (Jutila y. 2003, Hakaste 2001) Tutkiukset Katuajärven veden laatua on tarkkailtu jo vuodesta 1962 lähtien. Valtakunnallista syvännepisteseurantaa on tehty vuosina Laassaaren lähellä (B-pisteellä). Häeenlinnan kaupunki ja välillä Häeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtyän ypäristöosasto ja jälleen Häeenlinnan kaupunki ovat seuranneet Katuajärven fysikaalis keiallista tilaa neljällä vedenlaadun tarkkailupisteellä vuodesta Valtion ypäristöhallinto on seurannut järven tilaa säännöllisein uudelleen vuodesta 2003 lähtien. Herttaypäristötietojärjestelän ukaan näytteitä on otettu 129 ajankohtana. Näytteenottajina ovat toiineet niin Uudenaan ypäristökeskus ( ), Kokeäenjoen vesistön vsy. ry ( ), Häeenlinnan paikallinen ypäristöviranoainen (seudullinen ypäristötoii, ktt. ky. yo. ja ypäristöpalvelut) (1998, ), Häeen ypäristökeskus (2002) kuin Pirkanaan ypäristökeskus ( ). Katuajärvi on ukana vesienhoitosuunnittelun ukaisessa seurantatutkiuksessa kolen vuoden rotaatiolla. Keväistä Katuajärven eteläpäätä Heli Jutila, JÄRKI-hanke Vuoden 2009 tulokset Vuonna 2009 näytteitä otettiin Katuajärven syvännepisteeltä ja Häeenlinnan kaupungin ypäristöpalveluiden toiesta. Katuajärven talvinäytteissä ileni erinoainen happitilanne aina pohjanläheistä vettä yöden (15,5 hapen kyllästysaste 41%), utta kesällä happipitoisuus laski harppauskerroksen alapuolella vähiin (10 3 % ja 15 1 % hapen kyllästysaste). Vesi oli kirkasta saeuden ja väriluvun perusteella ja alhainen keiallinen hapenkulutuskin heijasteli tätä, joskin kesänäytteissä oli lievää saeutta ja talvinäytteissä ileni vähäistä huusväriä. PH oli neutraalista hiean eäksien puolella ja alkaliteetti oli hyvä. Katuajärvi oli lievästi rehevä (pintaveden kokonaisfosforipitoisuus 21

22 sekä talvella että kesällä ), ja typpipitoisuudet olivat Katuajärvelle tyypillisiä (kesän pintavesi 450 ). Vuonna 2009 kokonaisfosforipitoisuudet jäivät kaikissa vesikerroksissa alhaisiksi (korkein arvo ,5 :ssä 20 ) eli selvästi alle keskiarvopitoisuuden (23 ) eikä edes kesän alusveden vähähappisuus nostanut pitoisuuksia. Myös Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kesän ittaan tekeissä ittauksissa todettiin kokonaisfosforipitoisuuden säilyinen pintavedessä saalla lievää rehevyyttä osittavalla tasolla (16-19 ). Myös fosfaattifosforipitoisuus oli varsin altillisella tasolla. Kesän alusveden vähähappisuus ehkä näkyi aoniuin ja angaanin pitoisuuksien pienessä kohoaisessa. Katuajärven klorofylli-a-pitoisuudeksi itattiin ,3 :ssa, ikä on hiean Katuajärven keskiarvon (7,92 ) yläpuolella ja koko kesän 2009 klorofylliittauksissa saatujen arvojen, 6,8-11, haarukassa. Kesäinen näkösyvyys oli 2,6, joka on Katuajärven pitkän aikavälin keskiarvojen (3,39 ) alapuolella. Tää ei ole yllätys, sillä kesäaikaiset näkösyvyydet ovat laskeneet Katuajärvessä 1960-luvusta erkitsevästi Katuajärven kasviplanktontutkius kesällä 2009 Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys teki Katuajärven kasviplanktontutkiuksen kesällä 2009 Katuajärven suojeluyhdistys ry:n toieksiannosta. Katuajärvestä otettiin vesi- ja kasviplanktonnäytteitä kesällä 2009 yhdeltä havaintopaikalta yhteensä viisi kertaa (liite 3). Näytteet otettiin kasvikauden aikana eli kesä-elokuussa päällysvedestä 0-2 kokooanäytteenä Linos-noutiella. Vesinäytteistä ääritettiin kokonaisfosfori- ja klorofylli a-pitoisuus. Kasviplanktonnäytteet säilöttiin happaalla Lugolin liuoksella. Ne laskettiin Leica DMI3000 B/1,6 ikroskoopilla 200-, 500- ja 788-kertaisilla suurennuksilla laajalla kvantitatiivisella enetelällä. Kasviplanktonlaskennan teki Sanna Kankainen (Paakkinen 2009). Katuajärven klorofylli a-pitoisuus kohosi jopa rehevien vesien tasolle, utta laski heinäkuun alussa lievästi reheville vesille oinaiseksi ja pysyi tällä tasolla koko loppukesän ajan. Klorofylli a-pitoisuus vaihteli kesän kuluessa 6,8-11. Kasviplanktonin laskennallisen bioassan (0,8-1,9 ) perusteella Katuajärven rehevyysaste oli fosforipitoisuuden tavoin lievästi rehevä läpi kesän eli levää elko vähän läpi kesän. Kesäkuun puolivälissä, jolloin levää todettiin eniten, 1,9, pitoisuus jäi selvästi rehevien vesien raja-arvon (2,5 ) alapuolelle. Kesäkuun puolivälissä valtalajina olivat kasviplanktonin vuodenaikaisvaihtelulle oinaisesti vielä piilevät, ja yös nieluleviä todettiin runsaasti (yhteenlaskettu osuus 73,8 %). Kasviplanktonin bioassa väheni heinäkuussa ja heinäkuun lopulla todettiin kasvukauden ajan inii (0,8 ), joka oli jo varsin lähellä karujen vesien raja-arvoa (0,5 ). Nielulevät siirtyivät valtalajiksi jo heinäkuu alussa ja ne kasvattivat osuuttaan heinäkuun lopulla, jolloin niiden osuus kasviplanktonista oli 32,3 %. Nielulevien lisäksi lajistossa todettiin runsaasti kulta- viher- ja piileviä. Sinilevien osuus kasviplanktonista oli heinäkuussa ja elokuun alussa erittäin vähäinen (2,9-4,2 %). Elokuun puolivälissä sinilevien osuus (7,8 %) oli kesäkauden ajan suurin, utta kaiken kaikkiaan niiden osuutta voitiin pitää tuolloinkin elko vähäisenä. Elokuussa piilevät uodostivat suurian osan bioassasta, sillä elokuun puolivälissä piilevien osuus kasviplanktonista oli peräti 73,3 %. Bioassa oli elokuussa suurepi kuin heinäkuussa. 22

23 Ekologinen luokka Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Katuajärvi on keskikokoinen vähähuuksinen järvi huoioiden, että järvi on aikanaan ollut nykyistä vielä kirkasvetisepi. Kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja typpi- sekä a- klorofyllipitoisuuden ediaanit osoittavat tyydyttävää ekologista luokkaa. Myös vesikasvillisuuskartoitus, kalastoselvitykset ja pohjaeläinselvitys antavat viitteitä tästä. Kokonaisuutena Katuajärven ekologinen tila on käytettävissä olevien tietojen perusteella tyydyttävä, ja sellaiseksi sen on Häeen ypäristökeskuskin päätöksellään ääritellyt. 5. Häeenlinna, Kalvolan kaupunginosa Kalvolasta näytteet otettiin Kotkajärveltä. Yhteensä järviä ja lapia Kalvolassa on Kotkajärvi (A= 284,84 ha, ax. syvyys 10,1, rantaviiva 17,8 k, korkeus eren pinnasta 120,9 ) Kotkanjärven tila on ollut erinoainen. Suoen ypäristökeskuksen Hertta-tietokannasta löytyy Kotkajärven seurantatuloksia vuodesta 1966 lähtien, joskaan ei joka vuodelta. Näytteitä on otettu kahdelta seurantapisteeltä Sittala 1 (kuva 13) ja Taljala 2 sekä talvella että kesällä kaikkiaan 11 kertaa ja lisäksi on uutaia rantanäytteenottoja. Kotkajärvestä laadittiin tietoja koostava julkaisu vuonna 2006 (Jutila y. 2006) ja sitä on kuvattu yös Kalvolan luonto-oppaassa (Jutila & Harju 2004). Siinä on yös Kotkajärven vesikasvillisuusselvitys. Näytteidenottajina ovat toiineet Häeenlinnan seudullinen ypäristötoii (Jutila 2008), Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Pirkanaan ypäristökeskus ja Uudenaan ypäristökeskus. Kotkajärven valua-alue on pääosin etsää ja siellä on laajoja ojitettuja soita, utta vain vähän peltoja. Valua-alueella sijaitsee kaksi lapea: Perälai ja Ulajanlai. Kotkajärveen laskee kahdeksan isopaa ojaa, joista erkittävin on laajan valua-alueen oaava Myllyoja. Sahajoki laskee Kotkajärven vedet Muulinjärveen. Kotkajärven puskurikyky on ollut erinoainen (x=0,3 ol/l; n=41) ja ph iltei neutraali (x=7; n =59). Alkaliniteettiarvojen kehitys on hienoisesti nouseva. Sähkönjohtavuus on vaihdellut välillä 6,0 8,36 S/, keskiarvon ollessa 6,8 (n = 54). Sähkönjohtavuus näyttää olevan nousussa, ikä ilentää veden nuhraantuista, kuten Katuajärvelläkin on aikaisein osoitettu (Jutila & Salinen 2006). Kotkajärven kirkkaassa vedessä on jonkin verran huusta, ja keskiääräinen näkösyvyys ulottuu koleen etriin. Kotkajärven pintaveden avovesiaikainen saeus on 0,98 FNU eli vesi on kirkasta. Kaikkien näytteiden saeuden keskiarvo on 5,5 FNU (n = 54), koska alusvedessä on ajoittain havaittu saeutta. Kotkajärvellä kaikkien näytteiden (n = 52) keskiääräinen väriluku on 73,4 g Pt/l (Md=40). Väriluvun perusteella vesi on huuspitoista eikä siinä ole tapahtunut selkeää uutosta suuntaan tai toiseen vuosien kuluessa. Kotkajärven syvänteistä happi on loppunut tai happikyllästysaste on laskenut lähelle nollaa ajoittain kerrostuneisuuskauden lopulla. Vuoden 2008 talvi- ja kesänäytteenotossa happipitoisuus aivan pohjan tuntuassa oli lähellä nollaa (0,3 0,4 ja kyllästysaste 3 %). 23

24 Kotkajärvi on karu eli oligotrofinen järvi, jonka pintaveden kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo oli 7,91 μgp/l (n= 50). Kokonaistyppipitoisuudenkin perusteella (keskiarvo 770 μgn/l; n=55) järvi on niukkaravinteinen. Fosforipitoisuus näyttäisi hiean nousseen ajan yötä (kaikkien näytteiden regressiosuora y = -0,0395x + 10,393, selitysaste R2 = 0,0867). Kotkajärvellä tavattiin ensiäiset sinileväesiintyät kesäkuussa 2007 Jylhynlahdella, ja yös kesällä 2008 levää on havaittu vähäisessä äärin. Syksyinen Kotkajärvi otettujen näytteiden perusteella Kotkajärven alkaliteetti oli edelleen hyvä ja ph neutraalin tuntuassa. Sähkönjohtavuus jäi hiean keskiarvon (6,8) alapuolelle (pintavedessä 5,5 S/). Huusvaikutteisessa Kotkajärven vedessä oli havaittavissa lievää saeutta, joka pohjalla nousi erkittävästi. Kotkajärven veden läpötila putosi selvästi 4 ja 5 välillä ja saassa syvyydessä yös happi väheni 103 %:sta 2 %:iin hapen kyllästysasteena itattuna. Tästä alaspäin hapen kyllästysaste vaihteli 0-5 % välillä ollen pohjan tuntuassa nollassa. Hapettouus aiheutti veden saeaan ja tuean värin sekä raudan ja angaanin pitoisuuksien kohoaisen, utta onneksi ravinnepitoisuudet (fosfori ja typpi) pysyivät alhaisina kuten aieinkin kertoen ehkä siitä, että pohjalla ei juurikaan ole helposti irtoavaa labiilia fosforia. Kotkajärvi pintaveden kokonaisfosforipitoisuus (16 ) oli lievää rehevyyttä osoittava ja jatkoi aiein havaittua noususuuntausta (Mediaani koko ajalta 9 ) ja kokonaistyppipitoisuuskin (530 ) noudatteli saaa rehevyystasoa ollen keskiarvon alapuolella (770 ). Pintaveden a-klorofyllipitoisuus oli 16, ikä sekin kertoo tietystä rehevyydestä. Kotkajärven näkösyvyys oli vain 1,7, joka jää selvästi alle pideän ajan keskiarvon, 3,9 (n=16). Kasvillisuuden perusteella Kotkajärvi on karu, oreenirantainen korte ruokotyypin järvi. Kotkajärven niukkaravinteisuudesta kertovat. tualahnaruoho (Isoetes lacustris) ja äiäruoho (Subularia aquatica). Paikoin kelluslehtiset ovat runsastuneet ravinnelisäyksen 24

25 seurauksena esi. Jylhynlahdella. Osin isoulpukan ja pohjanlupeen laajat kasvustot Pihlajaäen- ja Järvenpäänlahdilla johtuvat peheistä pohjista (Jutila y. 2007). Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan kohde lienee pieni huusjärvi, jonka kesän 2009 pintaveden kokonaisfosforipitoisuus osoitti erinoaista ja kokonaistyppipitoisuus hyvää sekä a-klorofyllipitoisuus tyydyttävää luokaa. Kokonaisuutena Kotkajärven ekologinen tila arvioidaan yös vesikasvillisuusselvitys huoioiden hyväksi. 6. Häeenlinna, Lain kaupunginosa Lailla näytteet otettiin Eko-, Hervon- ja Nerosjärvestä. Lain kaupunginosassa on 133 järveä (yli 10 ha), joista osa on varsin suuria, kuten Kuohi- ja Nerosjärvi sekä Pääjärvi Ekojärvi (A= 72,6 ha, suurin syvyys 8, kokonaisrantaviiva 7,091 k, V= 1,8 ilj. ³, korkeustaso N60+87,30) Ekojärvestä on Hertta-ypäristötietojärjestelän ukaan otettu vesistönäytteitä neljä (4) kertaa: , , ja Ekojärveltä näytteitä ovat ottaneet Uudenaan ypäristökeskus vuonna 1985, Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. vuonna 1991 ja Pirkanaan ypäristökeskus (Hertta-tietokanta). Lain biologinen asea tutki Ekojärven ja Evojoen laatua vuosina 1997 ja Ekojärveltä otettiin neljä näytettä sulavesiaikana vuonna 1997 ja 22 näytettä v aikana. Ekojärvellä on laaja valua-alue ( ha), ja siihen laskee Ekojoki. Lyhyen uoan kautta vedet päätyvät edelleen Kuohijärveen. Ekojärven lähivalua-alue on 2764 ha. Ekojärvi on runsashuuksinen järvi, ikä näkyy yös kohonneissa happea kuluttavan aineksen pitoisuuksissa. Ekojärven ph on jonkin verran happaen puolella ja alkaliteetti on tyydyttävä. Happipitoisuus on pohjallakin säilynyt kohtuullisena kerrosteisuuskausinakin. Kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet ovat olleet lievästi rehevälle huusvedelle tyypillisiä ja rautapitoisuudet yös kohonneita. Vuosien 1997 ja 1998 näytteiden (n= 26) kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo oli 26,9 ja kokonaistypen keskiarvo 792,3. Vuonna 2009 Häeenlinnan kaupungin ypäristöpalvelut otti vesinäytteitä Ekojärvellä ja Suurin löydetty syvyys oli talvella 5,0 ja kesällä 4,8, joten aivan syvintä paikkaa ei paikallisten ohjeista ja etsiskelystä huoliatta löydetty. Talvella happea oli hyvin neljässä etrissä, pohjan läheisessä alusvedessä. Typpipitoisuus oli korkeapi, ja ph sekä saeus alhaisepia kuin kesäaikaan. Happitilanne oli hyvä kesänäytteenotossa aina 30 c päähän pohjasta, issä havaittiin alentunut hapen kyllästysaste (3 %). Kesällä otetuissa näytteissä kokonaisfosforipitoisuus oli korkeapi kuin talviaikaan. Näkösyvyys jäi etrin tuntuaan kuten aieinkin. Pintaveden klorofylli-a-pitoisuus, ikä itattiin ensiäistä kertaa, oli 21. Ekojärvellä havaittiin kuikka. Järven rannoilla kasvaa paikoin runsaastikin ruokoa, kaislaa, pullosaraa, ulpukka ja järvikortetta. Tuhkapajua (Salix cinerea) kasvoi rannalla. 25

26 Vesienhoito-ohjelien ukaisen järvityypittelyn ukaan Ekojärvi lienee runsashuuksinen järvi, jonka kesän 2009 pintaveden kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus (24 ) ja kokonaistyppipitoisuus (520 ) osoittivat erinoaista luokkaa ja a-klorofyllipitoisuus (21 ) tyydyttävää luokaa. Kokeäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys on arvioinut kirjeessään Ekojärven tilan tyydyttäväksi, vaikka vedenlaatutulokset ovat saankaltaisia kuin nytkin arvion pohjana olleet arvot. Kokonaisfosfori Lain biologisen asean tutkiuksissa (paperi) n. 27. Tää vain osoittaa tiettyjä eroja vanhan ja uuden veden laatuluokitusjärjestelän välillä. Kokonaisuutena Ekojärven ekologinen tila lienee näiden vähäisten tietojen pohjalta tyydyttävä Hervonjärvi (A= 8,8 ha, suurin syvyys 13, V= 0,3 ilj. 3) Hervonjärvestä ei ole kirjattu aiepia vesistönäytteitä Hertta-tietokantaan. Lain biologinen asea on selvittänyt järven vesikeiaa, kasvi- ja eläinplanktonia, kasvillisuutta ja kalastoa vuosina 1997 ja 1998 (Huitu & Mäkelä 1999). Lisäksi Lain-Tuuloksen kansanterveystyön kuntayhtyä on ottanut näytteitä järvestä vuosina Hervonjärvi on pieni, utta syvä, kolesta vierekkäin olevasta supasta uodostuva järvi, joka on pohjavesivaikutteinen. Siihen ei tule eikä siitä lähde puroa, ja valua-alue onkin pieni (45 ha). Vesi on suhteellisen kirkasta ja vähähuuksista, ja näkösyvyys vaihtelee vuodenajasta riippuen 1,9-3,1 välillä. Maatalousaan osuus lähivalua-alueesta on 31% (itse järven osuus koko valua-alueesta n. 20%), ikä altistaa järven rehevöityiselle. Tuulelta hyvin suojaisena ja syvänä Hervonjärven kevät- ja syystäyskierrot jäävät usein vaillinaisiksi eikä alusvesi hapetu kunnolla. Järvi on siis eroiktinen, ja kaikki kole syvännettä ovat pääosan vuodesta hapettoia ja niissä uodostuu rikkivetyä. Alusveden ravinnepitoisuudet ovatkin jatkuvasti 3-6 kertaa päällysveden arvoja korkeapia. Heikko happitilanne ulottuu talviaikaan lähes pintaan, inkä vuoksi järveen ei kannata istuttaa kaloja. Kirkas vesi ahdollistaa tuottavan kerroksen ulottuisen syvälle. Alkaliteettiarvot ovat Hervonjärvessä alhaisia kertoen happaoituisherkkyydestä. Veden ph vaihtelee varsin suurissa rajoissa ja on aliillaan kevät- ja syysvaluntojen aikana. Sekä ravinnepitoisuuksien että klorofyllin perusteella Hervonjärvi sijoittuu rehevään luokkaan (Huitu & Mäkelä 1999). Hervonjärven kasviplanktonin valtalajistoa ovat vuosien 1997 ja 1998 selvitysten perusteella kulta- ja viherlevät. Keväällä ja syksyllä nielulevien osuus on erkittävä. Kesän näytteissä oli jonkin verran sini- ja panssarilevää. Kesällä 2007 Anabaena suvun sinilevä oli vallannut lähes koko järven. Hervonjärvessä tavataan yös oaehtoisesti liikkuaan pystyvää lialevää ja varsin runsaasti bakteereja. Eläinplanktonin valtalaji oli rataseläiiin kuuluva Keratella cochlearis, ja eläinplanktonin aksii havaittiin alkukesän näytteissä. Hankajalkaisten aksii osui elokuuhun, ja alkueläinten äärät kasvoivat syksyyn ja ne olivat vallalla talviaikaan. Vesikirppujen tiheydet olivat alhaisia koko avovesikauden 1997 ajan, utta runsastuivat elokuussa 1998 (Huitu & Mäkelä 1999). Kasvillisuutensa perusteella Hervonjärvi kuuluu kaislajärvityyppiin. Vesikasvillisuuden ala oli varsin pieni ja lajejakin löytyi vain 13 kpl, ihin lienevät vaikuttaneet nopeasti syvenevä rannan profiili, pohjan laatu ja puiden varjostus (Huitu & Mäkelä 1999). 26