SUOMALAISET SENIORIT MAAILMALLA -SEMINAARI , Kirkkohallituksen juhlasali, Helsinki

Transkriptio

1 MUISTIO SUOMALAISET SENIORIT MAAILMALLA -SEMINAARI , Kirkkohallituksen juhlasali, Helsinki SEMINAARIN AVAUS Seminaarin avasi Suomi-Seuran varapuheenjohtaja, valtiopäiväneuvos Elsi Hetemäki-Olander. Avajaispuheessaan hän korosti seniorien asemaan liittyvien seminaarien tärkeyttä ikärakenteen muuttuessa sekä eri tahojen koordinaation merkitystä toimien tehostamiseksi. Erityisesti vanhustenhuollon nousemista yhdeksi Suomen kunnallisvaalien alla käytyjen keskustelujen tärkeimmiksi aiheiksi, valtiopäiväneuvos Elsi Hetemäki-Olander piti merkkinä kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen huolestuneisuudesta vanhustenhuollon nykytilasta ja vastuukysymyksistä. Koska Suomessa vanhustenhuolto on kuntien vastuulla, on kysymys valtion vastuusta vanhustenhuollon valvojana ja kustantajana tullut ajankohtaiseksi. Vanhustenhuollon tilaa ja vastuukysymyksiä on käsitelty välikysymyksenä eduskunnassa. TIETOISKUT VANHUSTENHUOLTO SUOMESSA Vanhustyönkeskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen käsitteli sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien jakaumaa, ikääntyneiden asumismuotoja, vanhuspalvelujen eri mahdollisuuksia sekä väestön ikääntymiseen liittyviä ennusteita Suomessa. Vanhustyönkeskusliitto edistää vanhustenhuoltoa ja siihen kuuluu 340 vanhustyössä toimivaa kolmannen sektorin yhteisöä. Karjalainen kertoi vanhustenhuollon tarpeitten kasvusta ja kysymyksestä, miten ne pystytään tyydyttämään. Suomessa palvelujen tarjontaan eri kunnissa vaikuttaa myös ikärakenne, koska yli 65-vuotiaiden suhde työikäisiin vaihtelee paikkakunnittain suuresti. Karjalaisen tekemästä yhteenvedosta kävi ilmi, että Suomessa yli 75-vuotiaista asuu kotona ilman palveluja 75%. Kotona asuvia, jotka saavat säännöllistä kodinhoito- ja kotisairaanhoitoapua on 13%. Yli 75-vuotiaista 4% asuu palvelutaloissa, 5% vanhainkodeissa ja 3% sairaaloissa. Karjalainen mainitsi samassa yhteydessä, että Suomen perustuslaki takaa vanhuksille oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin. Suomessa ei kuitenkaan ole vanhustenhuoltolakia, vaan kunnilla on vastuu vanhusten palveluiden järjestämisestä. 1(6)

2 Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien jakauma oli vuonna 1997 seuraava: terveyspalveluista kunnat ja kuntayhtymät tarjosivat 78%, yritykset 13%, yleishyödylliset yhteisöt 8% ja valtio noin 1 %:n. Sosiaalipalvelujen tarjoajat jakautuivat seuraavasti: kunnat ja kuntayhtymät 80%, yritykset 3%, yleishyödylliset yhteisöt 17% ja valtio noin 1%. Karjalainen esitteli myös Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) laatiman kuvion vanhuspalvelujen monimuotoistumisesta. Kuviossa vanhuspalvelut on jaettu laitospalveluihin (vaativa tutkimus ja hoito, akuuttihoito ja kuntoutus sekä pitkäaikainen laitosasuminen ja hoito) ja avopalveluihin (keskitetyt ns. välimuotoiset palvelut, kotiin viedyt palvelut sekä vastaanottopalvelut). Laitos- ja avopalvelut on suhteutettu tutkimuksen, kuntoutuksen ja hoidon intensiteettiin. Karjalaisen mukaan järjestösektori toimii kotona asumista tukevien palvelujen puolella, joihin kuuluu myös vapaaehtoistoiminta (Suomessa mm. Punainen Risti ja kirkko). Noin puolet palveluasuntotarjonnasta on järjestöjen ylläpitämää Raha-automaatti-yhdistyksen avustusten turvin. Kotipalvelut ovat pitkälti järjestöjen ylläpitämiä. Lopuksi Karjalainen totesi, että vaikka ikärakenteen muuttuessa on Suomen vanhustenhuollossa odotettavissa suuria ongelmia, on vanhustenhuollossa kuitenkin kehitytty valtavasti viimeisen puolen vuosisadan aikana. Suurin tulevaisuuden ongelma on yli 65-vuotiaiden ikäryhmien kasvaminen kaksinkertaiseksi. Vuonna 2000 yli 65-vuotiaita on Suomessa laskettu olevan , mutta kolmenkymmenen vuoden kuluttua vuonna 2030 heitä on arvioitu olevan jo 1,34 miljoonaa. HELPING HANDS VAPAAEHTOISRYHMÄN TOIMINTA Maila Andersson oli mukana kahdeksan vuotta Suomalaisen Lepokodin Helping Hands Auttavat Kädet vapaaehtoisryhmän toiminnassa asuessaan Floridassa. Suomalainen Lepokoti Finnish-American Rest Home (FARH) on yhdentoista amerikansuomalaisen yhdistyksen vuonna 1970 perustama lepokoti, jonka johtokunta muodostuu näiden yhdistysten valitsemista vapaaehtoisista jäsenistä. Lepokodissa on kaksi yksikköä, joista toinen on 150-paikkainen palvelutalo (assisted living Rest Home) ja toinen 60-paikkainen hoiva/sairaskoti (Skilled Nursing Facility). Lepokodin henkilökunnasta monet puhuvat suomea. Vapaaehtoistyöntekijöiden ansiosta lepokoti voi tarjota asukkaille palveluja, joiden järjestäminen muutoin olisi vaikeaa jo kustannussyistä. Suomalaisen lepokodin ystävät järjestävät toiminnan tukemiseksi myyjäisiä ja tapahtumia mm. konsertteja. Maila Andersson kertoi Helping Hands vapaaehtoisten kokoontuvan lepokodille keskiviikko aamuisin. He tekevät asukkaille esim. permanenttejä ja kampauksia. Vapaaehtoiset lukevat asukkaille lehtiä ja kirjoja ja lähtevät tueksi ja avuksi kävelylle tai ostoksille. Maila Andersson pitää kuitenkin kaikkein tärkeimpänä laitoksissa asuvien vanhusten kanssa keskustelua. Suomen kielen käyttö on ulkosuomalaisten vanhusten hyvinvoinnin kannalta keskeisessä asemassa. Ollessaan Floridan lepokodilla vapaaehtoistyössä Maila Andersson perusti lepokodin oman tiedotuslehtisen FARH news Suomalaisen Lepokodin Uutiset. 2(6)

3 MITÄ OIKEUKSIA JA MAHDOLLISUUKSIA ON SAADA TUKEA SUOMESTA? Vanhempi hallitussihteeri Marja-Terttu Mäkiranta sosiaali- ja terveysministeriöstä totesi sosiaaliturvan lähtökohtana pidettävän, että jokainen maa vastaa asukkaittensa sosiaali- ja terveyspalveluista. Eri maissa henkilön sosiaaliturva voi määräytyä eri perustein. Pohjoismaissa sosiaaliturvaan on yksilölliset oikeudet eikä sosiaaliturva ole työsidonnainen kuten monissa muissa Euroopan maissa. Suomen sosiaaliturva on asumisperusteinen. Suomessa vakituisesti asuva henkilö on oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan kansalaisuudesta riippumatta. Sosiaaliturvalainsäädäntöön perustuvat etuudet esim. eläke maksetaan ulkomaille perustuen sosiaaliturvasopimuksiin ja Euroopan Unionin alueella perustuen EU-lainsäädäntöön. Vuonna 1994 voimaan tulleen EUasetuksen mukaan mm. oikeus sairaanhoitoetuuksiin ja työttömyysturvaan siirtyy toiseen EU-maahan. Suomen valtiolla on sosiaaliturvasopimukset niiden maiden kanssa, joihin suomalaiset ovat perinteisesti muuttaneet siirtolaisiksi. Australian kanssa käydään neuvotteluja edelleen sosiaaliturvasopimuksesta, joka mahdollistaisi kansaneläkkeiden maksun maitten välillä. Ulkomailta saapuvat eläkehakemukset käsitellään kansaneläkelaitoksella (Kela). Sieltä eläkehakemus lähetetään edelleen Eläketurvakeskukselle, joka selvittää henkilön oikeuden työeläkkeeseen Suomesta. Mäkiranta totesi eläkehakemusten käsittelyajan olevan tällä hetkellä keskimäärin yhden vuoden. Työeläkekertymäänsä Suomessa jokainen voi tiedustella Eläketurvakeskukselta tietosuojatulla kyselylomakkeella. Paluumuuttajilla on perustuslaillinen oikeus muuttaa Suomeen, jos he ovat Suomen kansalaisia. Muiden maiden kansalaiset tarvitsevat oleskeluluvan, jonka saaminen entisille Suomen kansalaisille tai suomalaiset sukujuuret omaaville henkilöille on helppoa. Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin pääseminen ei ole sidonnainen kansalaisuuteen. Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat kaikki Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt, joilla on rekisteröity kotikunta. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee erilaisia esitteitä mm. sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä vanhuspolitiikasta. Ministeriön internetsivut sisältävät linkkejä eri sosiaali- ja terveydenhuoltolaitoksiin esimerkiksi Kansaneläkelaitokseen ( NÄIN MEILLÄ KOKEMUKSIA NELJÄSTÄ MAASTA Ruotsi, Helena Kivisaari, Ruotsinsuomalaiset eläkeläiset Helena Kivisaari totesi ruotsinsuomalaisia olevan jo puoli miljoonaa. Alun perin suurin osa suomalaissiirtolaisista suunnitteli muuttavansa vain muutamaksi vuodeksi töihin Ruotsiin. Ruotsissa asuminen koettiin väliaikaiseksi eikä kielen opettelemiseen panostettu. Suomea puhuttiin työpaikoilla, joissa etenkin työnjohtajina toimi suomalaisia. Vuonna 1999 Ruotsissa oli suomalaista vanhuuseläkeläistä. Vuonna 2020 heitä on arvioitu olevan Ruotsissa eläkkeelle jäävistä suomalaisista osa palaa Suomeen. 3(6)

4 1970 -luvun lopulla suomenkielisten vanhusten huomattiin ruotsinkielisissä hoitopaikoissa muuttuvan melkein puhekyvyttömiksi, koska heiltä puuttuivat virikkeet. Vuonna 1984 Tukholman kunnan palvelutaloon saatiin suomenkielinen osasto. Vaikka vallalla oli käsitys, että ns. kansankoti tulisi järjestämään suomenkielisten vanhusten huollon, huomasivat ruotsinsuomalaiset järjestöt, että suomalaisten on itse järjestettävä suomenkielinen hoito vanhuksille Tukholman Suomi-Koti aloitti toimintansa Kodissa on yksi sairasosasto, ryhmäasunto, dementiaosasto, vanhainkotiasuntoja sekä päivähoitomahdollisuus vanhuksille. Suomi-Kodissa toimii ruotsinsuomalaisten eläkeläisten päiväkeskus, jonne eläkeläiset voivat tulla tapaamaan muita, lukemaan lehtiä tai lounaalle. Henkilökunta on kaksikielistä. Suomi-Kodin asukkaille sekä kotona asuville suomenkielisille vanhuksille järjestetään ystäväpalvelua ja toimintaa vapaaehtoisvoimin Tukholman suomalaisen seurakunnan kanssa. Ruotsissa on jo useampia suomenkielisiä senioritaloja esim. Jönköpingin Ruskakoti. Ruotsinsuomalaiset ovat perustaneet erilaisia työryhmiä suomenkielisten vanhuspalvelujen turvaamiseksi mm. paikkakunnan eri tahojen kanssa. Pyrkimyksenä on saada alueelliset suomenkieliset hoitokeskukset. Tavoitteena on myös saada lakimääräinen oikeus suomenkieliseen vanhustenhuoltoon. Ruotsissa sosiaalipalvelulaki säätelee vanhustenhuoltoa. Laki mahdollistaa muuton toiseen kuntaan, jos vanhuksella on siellä esim. lapsia tai hän haluaa suomenkieliselle alueelle. Ruotsinsuomalaisille vanhuksille annetaan dementia diagnoosi usein vain ruotsinkielellä tehtyjen tutkimusten perusteella. Ruotsinsuomalaisten ikääntyvien tarpeita on tutkinut Karoliinisen Instituutin hoitotutkimusjohtaja Sirkka-Liisa Ekman. Ruotsin sosiaalihallituksen julkaisu Lempi käsittelee suomalaisten vanhustenhuoltoa Ruotsissa. Kanada, Niilo Saari, Sudburyn suomalainen lepokotiyhdistys ja Veli Ylänkö, ulkosuomalaisparlamentin varapuhemies Veli Ylänkö esitteli ikääntyvien kanadansuomalaisten tilannetta Toronton alueella. Toronton alueella asuvista suomalaisista yli 50% on yli 65-vuotiaita. Myös Kanadassa väestön ikärakenteen muutos ja vanhustenhoidon rahoitus on ajankohtainen poliittinen keskustelunaihe. Kanadassa hyvänä puolena on ilmainen terveydenhoito. Ylänkö korosti kanadansuomalaisten erityistarpeiden ja niiden toteuttamiskeinojen tutkimisen tärkeyttä. Suomenkielisen vanhuuden varmistamiseksi olisi suomenkielisen henkilökunnan saaminen ensiarvoisen tärkeää. Tällä hetkellä 30% Kanadan Suomi-kotien henkilökunnasta on suomenkielentaitoisia. Ylänkö ehdotti ratkaisuksi Suomen ja Kanadan kahdenvälistä sopimusta henkilökunnan saamiseksi Suomi-Koteihin Suomesta. Niilo K. Saari kertoi Sudburyn lepokodin toiminnasta. Sudburyn lepokotiyhdistys perustettiin 1982 ja 90 senioriasuntoa tarjoava Finlandia-Koti avattiin vuonna Vuonna 1992 Sudburyn Lepokodin Finlandia Village laajentui, kun 136 yhden ja kahden makuuhuoneen asuntoa sisältävä palvelukoti avattiin. Vuonna 1995 lisäksi tulivat seniorien rivitalot. Tänä vuonna avattiin 110-paikkainen hoivakoti. 16 paikkaa on varattu dementiapotilaille. Hoivakoti on suunniteltu kodinomaiseksi mm. korvaamalla suuri 4(6)

5 yhteinen ruokasali pienemmillä ruokailu- ja oleskelutiloilla. Finlandia Villagen n asukkailla on mahdollisuus käyttää uima- ja porealtaita sekä saunaa. Myös kappeli, kirjasto ja kauppa ovat asukkaiden käytettävissä. Finlandia Villagen henkilökunnasta vain 10% osaa suomea. Asukkaiksi pyrkivät nykyisin muutkin kuin suomalaisseniorit, koska alue on palveluiltaan korkeatasoinen ja viihtyisä. Niilo K. Saari jakaa asukkaat ns. go-go ja no-go senioreihin. Go-go seniorit viettävät usein talvensa etelässä, jolloin Finlandia Villagessa sijaitseva asunto on huoleton ja turvattu. No-go seniorit asuvat joko palvelu- tai hoivakodissa. Kaiken kaikkiaan Finlandia Villagen kiinteistöt ovat arvoltaan 20 miljoonaa Kanadan dollaria. Kanadansuomalaisten huolena ei ole niinkään Suomi-Kotien rahoitus vaan suomenkielisen hoitohenkilökunnan saaminen. Saksa, Päivi Oksi-Walter, ulkosuomalaisparlamentin varapuhemies Päivi Oksi-Walter kertoi Saksassa olevan Suomen kansalaista sekä toisen polven suomalaisia ja kansalaisuutensa vaihtaneita yhteensä Yli 50-vuotiaitten osuus on 24% eli siis joka neljäs saksansuomalainen voidaan luokitella ikääntyvään väestöön. Saksaan muutti 60- ja 70-luvuilla enimmäkseen naisia. Toisin kuin saksalaisnaiset yleensä, heistä on yli 64% ansiotyössä. Ikääntyvien saksansuomalaisten keskuudessa vanhenemiseen liittyvät järjestelyt ovat tulleet ajankohtaisiksi vasta 90-luvulla. Suomalaisen kirkollisen työn keskus Kölnissä aloitti vanhenemisprojektin, jonka yhtenä tuloksena on saksansuomalaisten keskuudessa tehty kyselytutkimus Vanhenevat suomalaiset Saksassa. Suomen kirkon tutkimuskeskus myönsi tarkoitukseen apurahan ja se on tehty yhteistyössä Erlangenin yliopiston gerontopsykologian laitoksen kanssa. Tutkija Johanna Myllymäki-Neuhoff n loppuraportti valmistuu keväällä Saksansuomalaiset kokevat sosiaaliset suhteet ja kielen tärkeäksi. Monien haaveena on viettää eläkepäivinä pitempiä ajanjaksoja Suomessa. Kuitenkin perhe ym. syistä asumista Saksassa halutaan jatkaa. Kölnin suomalaiset perustivat 1998 tukiyhdistyksen Betreutes Wohnen, jonka päämääränä on yhdistää saksalaisen yhteiskunnan palvelut suomalaisten keskinäisen avunannon kanssa. Kölnin suomalainen seurakunta järjestää senioriprojektin puitteissa senioriasuntoja saksalaisen isäntäseurakunnan tiloihin. Saksassa on toiminut naapuriapuverkosto 90-luvun puolivälistä lähtien. Oksi-Walter toivoi saksansuomalaisten tekemän kartoituksen olevan mallina muillekin. Inkeri, Vladimir Kokko, ulkosuomalaisparlamentin varapuhemies Vladimir Kokko aloitti kertomalla eläkeläisten alhaisesta tulotasosta Venäjällä. Keskimääräinen eläke on noin 200 Suomen markkaa kuukaudessa. Inkerinsuomalaisia asuu Inkerinmaalla , Itä-Karjalassa ja Virossa Inkerinsuomalaisista yli 60-vuotiaita on 35%. 90-luvun alkupuolella aloitetun ns. Inkeri-projektin puitteissa Suomen viranomaiset ryhtyivät yhteistyössä Venäjän ja Viron viranomaisten, kirkon ja inkeriläisjärjestöjen kanssa 5(6)

6 tukemaan inkerinsuomalaisten vanhusten selviytymistä kotiseuduillaan rakentamalla palvelutaloja. Vladimir Kokko totesi, että inkeriläisvanhusten olojen parantamisen avulla on pyritty paluumuuttopaineiden vähentämiseen. Toisaalta vanhukset haluavat pysyä tutussa ympäristössä, jossa heillä on ystäviä ja sukulaisia. Projektin tuloksena avattiin vuonna 1992 ensimmäinen inkerinsuomalaisten palvelutalo ja yhteensä palvelutaloja rakennettiin tai kunnostettiin kymmenen. Inkerinsuomalaisten vanhusten elämään vaikuttaa myös nuorten paluumuutto Suomeen. Inkeriläiskyliin jäävien vanhusten oloja on kohennettu kunnostamalla heidän asuntojaan ja pyrkimällä järjestämään hoitoa vanhusten omissa kodeissa. Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt varat Inkerinmaalla korjattaviin vanhustenasuntoihin ja on tukenut mm. Villa Inkeri palvelutalon rakentamista. Myös suomalaiset yksittäiset seurakunnat ovat tukeneet erilaisia hankkeita inkerinsuomalaisten vanhusten avustamiseksi. RYHMÄTYÖ: Miten elän onnellisen vanhuuden maassa X? Missä sen viettäisin? Miten se toteutuu? Mitä löytöjä? Ryhmäkeskustelun purku ja yleiskeskustelu. Seminaarin osanottajat oli jaettu kuuteen työryhmään. Jokainen työryhmä esitti tiivistelmän keskusteluistaan. Esille tulivat paluumuuton mahdollisuus, mahdollisuus viettää vanhuus osittain Suomessa ja osittain asuinmaassa sekä asuinmaan mahdollisuudet tarjota suomenkielisiä hoivapalveluja. Kaikki työryhmät olivat samaa mieltä ulkosuomalaisen vanhuuden sisällöstä lukuun ottamatta maakohtaisia eroavaisuuksia. Yksi työryhmistä oli tiivistänyt työtehtävän yhteen ajatukseen: Elän onnellisena siinä ympäristössä, missä oma kieleni ja identiteettini tiedostetaan ja hyväksytään ja missä saan olla oma itseni omassa tutussa ympäristössäni myös omaa kieltä käyttäen. Yhteenvedon päivän aikana käsitellyistä aiheista esitti projektipäällikkö Risto Autio Helsingin Diakonissalaitokselta. Seminaarin puheenjohtajana toiminut Merimieskirkon apulaispääsihteeri Heikki Rantanen totesi seminaarin herättävän ajatuksia ja kysymyksiä ja antavan eväitä Ulkosuomalaisparlamentin istuntoa varten. Ensimmäinen Suomalaiset Seniorit Maailmalla seminaari on ollut suuntaa antava ja tästä seminaarista alkanut prosessi tulee jatkumaan. Hän toivoi, että jokaisella seminaariin osallistuneella on tunne, että voimme vaikuttaa ja toimia ikääntyvien ulkosuomalaisten puolesta. Seminaarin isäntänä toiminut Kirkon Ulkosuomalaistyön sihteeri Ilkka Mäkelä totesi lopuksi, että useimmissa maissa, useimmilla paikkakunnilla yleensä löydetään sellainen toimintamalli, joka sinne sopii. Kirkko haluaa tukea ulkosuomalaisten erilaisia hankkeita eri puolilla maailmaa vanhustenhuollon järjestämiseksi. HB/Suomi-Seura 6(6)

7