Mesotelioomadiagnostiikan osuvuus ja ammattisyövän toteamisen käytännöt Suomessa. 1 Loppuraportti Sisko Anttila

Transkriptio

1 1 Mesotelioomadiagnostiikan osuvuus ja ammattisyövän toteamisen käytännöt Suomessa Vastuututkija: Muut osallistujat:, HUSLAB ja TTL Henrik Wolff, TTL Eeva Kettunen, TTL Tom Böhling, HUSLAB Aija Knuuttila, HYKS

2 2 Tausta Malignin mesoteliooman ilmaantuminen väestössä kuvastaa hyvin asbestialtistumista vuoden viiveellä. Asbestille altistuneissa populaatioissa esimerkiksi Australian Wittenoomin krokidoliitille (sininen asbesti) altistuneilla kaivostyöläisillä on todettu, että mesotelioomainsidenssin huippu saavutetaan n. 20 vuotta myöhemmin kuin asbestoosin ja keuhkosyövän insidenssin huippu altistumisen alusta lukien (1997; Jamrozik et al.). On arvioitu, että länsimaissa mesoteliooman ilmaantuminen on korkeimmillaan 2010-luvulla. Tällä hetkellä Suomessa todetaan uutta mesotelioomaa vuodessa ja näistä on ilmoitettu Työperäisten sairauksien rekisteriin. Asbestiin liittyvien mesotelioomien ja keuhkosyöpien suhteeksi arvioidaan noin 1:2 riippuen tupakoinnin yleisyydestä väestössä (1997). Ammattikeuhkosyöpiä tunnistetaan odotettua vähemmän kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Malignin meseteliooman kliininen kuva on usein samankaltainen kuin ruumiinonteloon levinneen muun syöpätaudin. Diagnoosia ei voida koskaan tehdä ilman sen varmennusta kudosnäytteestä. Malignin mesoteliooman kudosopillista varmennusta vaikeuttaa se, että mesoteliooman mikroskooppinen kuva on erittäin monimuotoinen ja mesoteliooma voikin muistuttaa monia muita epiteliaalisia ja mesenkymaalisia kasvaimia. Mesotelioomia erotetaan mikroskooppisen kuvan perusteella 4 päätyyppiä: epiteloidi, sarkomatoidi, desmoplastinen ja sekatyyppi, jossa on epiteloideja ja sarkomatoideja tai desmoplastisia alueita, ja kumpikin tyyppi kattaa vähintään 10 % kasvainalueesta (Galateau-Salle, 2006). Immunohistokemiallisia tutkimuksia käytetään patologiassa nykyisin laajasti eri kasvaintautien erotusdiagnostiikassa. Mitä tulee mesotelioomiin, immunohistokemiasta on oleellista hyötyä vain epiteloidin mesoteliooman tunnistamisessa. Sarkomatoidi mesoteliooma muistuttaa sarkoomia ja desmoplastinen taas hyvänlaatuista keuhkopussin sidekudostumista (fibroosia) (Klebe et al., 2010; Mangano et al., 1998). Diagnostiikassa onkin oleellista yhdistaa kliiniset löydökset, kuvantamislöydökset ja mikroskooppinen kuva oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi. Ruumiinontelot, joiden pinnasta mesoteliooma saa alkunsa, ovat erittäin tavallisia sijaintipaikkoja monille kasvaintyypeille, jotka joko syntyvät ontelon seinämässä tai leviävät sinne muista elimistä. Lisävaikeus on, että monet näistä kasvaimista ovat erittäin harvinaisia. Useissa maissa, kuten esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa, onkin erityinen mesotelioomarekisteri. Esimerkiksi Ranskassa kaikki rekisteriin ehdotetut tapaukset tutkii ja hyväksyy mesotelioomadiagnostiikkaan perehtynyt asiantuntijaraati, jonka hyväksyntä on ammattitautistatuksen ja kompensaation edellytys. Suomessa on toiminut vuodesta 1989 alkaen Työterveyslaitoksen mesotelioomapaneeli. Ongelmatapausten lähettämiseen paneelin tutkittavaksi ei ole minkäänlaista velvoitetta ja lisäksi se on lähettäjälle maksullista toimintaa. Paneeliin lähetettyjen tapausten määrä on vaihdellut n. 20 ja nykyisten parin vuosittaisen tapaukset välillä. Suomessa mesotelioomien ilmaantumisessa on suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä (Taulukko 1). Tästä seuraa, että diagnostiikkaa tekevien lääkärien kokemus vaihtelee suuresti alueittain. Lisäksi ammattitautien toteamiskäytännöt sekä kuolemansyynselvitysten käytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea. Esimerkiksi läheskään kaikissa keskussairaaloissa ei ole käytettävissä työlääketieteellistä asiantuntemusta altistumisen arviointiin. Suomessa ammattitautikuolemat ja sellaisiksi epäillyt kuuluvat oikeuslääketieteellisten kuolemansyynselvitysten piiriin. Toisaalta oikeuslääkärien koulutus ei ole juurikaan kohdistunut ammattitauteihin, tai syövän diagnosoimiseen, mihin patologien koulutus painottuu. STM:n toimeksiannosta on valmistunut selvitystyö, jonka pohjalta on tarkoitus yhdenmukaistaa vakavien ammattitautien toteamisen ja kuolemansyynselvitysten käytännöt Suomessa. Tämä tutkimus antaa tietoa siitä, miten mesoteliooman diagnostiikan ja kuolemansyynselvitysten käytäntöjä tulisi parantaa.

3 3 Tavoitteet 1) Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää mesoteliooman histopatologista diagnostiikkaa ja asbestietiologian selvittämistä palvelevia menetelmiä, sekä tehdä selvitys mesotelioomadiagnostiikan osuvuudesta Suomessa ja siinä tapahtuneista muutoksista ajanjaksolla Selvityksen perusteella arvioitiin, minkä tyyppisissä tapauksissa on eniten diagnostisia ongelmia. 2) Toisena tavoitteena oli selvittää mesotelioomapotilaiden asbestialtistumisen muutoksia niillä potilailla, joille on tehty Työterveyslaitoksella keuhkokudoksen asbestikuituanalyysi. 3) Kolmantena tavoitteena oli koota kerättyjen mesotelioomatapausten kudosnäytteistä monikudosblokit mesoteliooman molekyylitutkimuksia varten. Aineistot ja menetelmät Potilastapausten valinta Tutkimusotokseksi valittiin ne mesotelioomapotilaat, joille on tehty kuoleman jälkeinen keuhkokudoksen asbestianalyysi Työterveyslaitoksella osana ammattitautiselvityksiä. Työterveyslaitoksella on tehty keuhkokudoksen asbestikuitumäärityksiä palvelututkimuksena 1990-luvun alusta lähtien. Tutkimuksessa etsittiin aluksi palvelututkimuspyynnöistä vuosilta ne tapaukset, joissa potilaalla lähetteen mukaan oli todettu tai epäilty mesoteliooma. Tieto yhdistettiin Suomen Syöpärekisterin mesotelioomadiagnoosiin, jolloin tapauksia löytyi 322. Näistä 310 oli rekisteröity pleuraalisiksi ja vain 12 peritoneaalisiksi mesotelioomiksi. Ennen tutkimuksen aloittamista päivitettiin eettisen toimikunnan ja STM:n aikaisemmin myöntämät tutkimusluvat ja anottiin VALVIRAN (aik. TEO) lupa kudosnäytteiden kokoamiseen niitä säilyttävistä laboratorioista. Suomen Syöpärekisteristä saatiin tieto kaikista Suomessa tehdyistä mesotelioomadiagnooseista, potilaista, diagnoosin tehneestä terveydenhuollon yksiköstä, sekä tutkimuksista, joihin diagnoosi perustui. Suomen Syöpärekisteriin on ilmoitettu 1142 mesotelioomaa v Työterveyslaitoksen ja Syöpärekisterin tiedot yhdistettiin. Osassa tapauksista diagnoosi perustui sytologisiin näytteisiin ja/tai oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen, eikä elämän aikana otettuja kudosnäytteitä ollut olemassa. Nämä tapaukset jätettiin otoksen ulkopuolelle, koska 1) sytologisia näytteitä ei pääsääntöisesti pidetä riittävinä varmaan mesotelioomadiagnoosiin ja 2) oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa otetut kudosnäytteet ovat yleensä huonolaatuisia. (Viimeksi mainittu seikka johtuu pitkästä viiveestä kuoleman ja ruumiinavauksen välillä.) Mesotelioomapotilaiden syöpäkudosnäytteet tilattiin sairaaloiden patologian laboratorioista alkaen suurimmista laboratorioista. Taulukossa 1 on annettu tutkittujen tapausten määrät sairaanhoitopiireittäin. Kaikkia tilattuja kudosnäytteitä ei löytynyt. Osassa tapauksista taas näyte oli niin pieni, ettei diagnoosin varmistusta lisätutkimuksin voitu tehdä. 130 tapausta voitiin uusintatutkia histologisesti.

4 4 Taulukko 1. Uusien mesotelioomatapausten keskimääräinen vuosittainen lukumäärä, asbestikuituanalyysit ja tutkimuksessa tarkistetut diagnoosit sairaanhoitopiireittäin Sairaanhoitopiiri Mesotelioomat Asbestikuituanalyysit Tarkistetut diagnoosit lkm/v (%) 1 suhdeluku 2 lkm 3 lkm 4 Helsinki ja Uusimaa 30 (34,1) 2, Varsinais-Suomi 17 (19,3) 3, Satakunta 4 (4,5) 1,4 8 8 Kanta-Häme 2 (2,3) 1,0 7 4 Pirkanmaa 4 (4,5) 1, Päijät-Häme 3 (3,4) 1, Kymenlaakso 3 (3,4) 1,5 6 Etelä-Karjala 2 (2,3) 1, Etelä-Savo <1 0,3 6 Itä-Savo <1 0,2 2 Pohjois-Karjala 2 (2,3) 0,9 5 4 Pohjois-Savo 3 (3,4) 1,1 9 2 Keski-Suomi 4 (4,5) 1,3 6 3 Etelä-Pohjanmaa 2 (2,3) 0,9 2 Vaasa 2 (2,3) 1,1 9 9 Keski-Pohjanmaa 1 (1,1) 2,9 0 Pohjois-Pohjanmaa 4 (4,5) 1,2 0 Kainuu <1 0,5 1 Länsi-Pohja 2 (2,3) 1,4 1 Lappi 1 (1,1) 1,2 0 Ahvenanmaa 1 (1,1) 1,7 0 Koko maa 88 1, Keskimääräinen vuosittainen lukumäärä Syöpärekisterin mukaan v ja %-osuus Suomessa vuosittain todetuista mesotelioomista. 2 Ikävakioitu ilmaantuminen henkilövuotta kohden Syöpärekisterin mukaan 3 Asbestikuituanalyysien lukumäärä v mesotelioomaepäilytapauksissa sairaanhoitopiireittäin, jos shp tiedossa. 4 Tarkistettujen diagnoosien lukumäärä sairaanhoitopiireittäin ja %-osuus kaikista uudelleen tutkituista tapauksista. Diagnoosien varmistus Kirjallisuuden perusteella mesotelioomadiagnostiikassa käytettävät histopatologiset menetelmät riippuvat mesoteliooman alatyypistä ja erotusdiagnostisista vaihtoehdoista. Mesotelioomadiagnoosi tulee aina varmistaa käyttäen immunohistokemiallisia tutkimuksia useilla merkkiaineilla (Butnor, 2006; Husain et al., 2009). Suomessa tiettävästi ainakin kahdessa isossa sairaanhoitopiirissä mesotelioomadiagnoosi on patologian laboratorion laatujärjestelmän mukaan kaksoisluettava, toisin sanoen diagnoosi edellyttää, että vähintään 2 patologia on tutkinut näytteen ja ollut diagnoosista yksimielisiä. Mesotelioomapaneelin diagnoosi voidaan ilmoittaa asteikolla: varma, todennäköinen, mahdollinen, epätodennäköinen mesoteliooma, ja varmasti muu kuin mesoteliooma. Tutkimuksessa noudatettiin seuraavia kirjallisuudessa esitettyjä suosituksia tutkimusmenetelmistä, mikroskooppilasien luennasta ja tulosten tulkinnasta.

5 5 1) Epiteloidin ja bifaasisen kasvaimen mesotelioomadiagnoosin varmistamiseen tarvitaan vähintään 2 positiivista ja 2 negatiivista yksiselitteisesti tulkittavaa merkkiainetta sekä yleissytokeratiinia (Butnor, 2006). Positiivisina merkkiaineina käytettiin seuraavia: calretinin, sytokeratiini 5/6, WT-1, D2-40 tässä järjestyksessä, ja negatiivisina TTF-1, Ber-EP4, CEA, CD15 ja tarvittaessa muita riippuen erotusdiagnostisista vaihtoehdoista, kliinisistä tiedoista ja kasvaimen sijainnista. 2) Sarkomatoidin mesoteliooman diagnosoimiseen ei ole spesifejä merkkiaineita, vaan diagnoosi perustuu sopivaan radiologiseen/makroskooppiseen ja mikroskooppiseen löydökseen ja muiden kasvainten kuten sarkomatoidien karsinoomien ja sarkoomien poissulkuun (Travis, 2010). Tähän käytetään sytokeratiini- ja muita merkkiaineita, ja tarvittaessa kuten esimerkiksi epäiltäessä synoviaalisarkoomaa, molekyylitutkimuksia. Valmiina saadut immunohistokemialliset preparaatit luettiin ja puuttuvat tutkimukset tilattiin. 3) Mesotelioomapaneelin jäsenet osallistuivat lasien lukemiseen. Jos ensimmäinen lukija ei pitänyt diagnoosia varmana tai kyseessä oli sarkomatoidi kasvain, toinen patologi tutki tapauksen. Ristiriitaiset tulkinnat ja sarkoomaepäilyt tutki kolmas patologi. Asbestialtistumisen muutosten arviointi Mesotelioomapotilaiden keuhkokudoksen asbestikuitupitoisuuksien muutoksia tutkittiin suhteessa tutkimusvuoteen ja potilaan syntymävuoteen. Tämä tutkimuksen osa jatkuu ja siitä osia pyritään raportoimaan myös englanninkielisessä lehdessä. Mesotelioomien molekyylimuutosten analysointi Niistä mesotelioomatapauksista, joista saatiin riittävät kokoiset kudosnäytteet, otettiin kudosnäytettä talteen mesoteliooman molekyylimuutosten analysointia varten. Olemme aikaisemmin kuvanneet asbestiin liittyvälle keuhkosyövälle ominaisia geenikopiolukumuutoksia (Kettunen et al., 2009; Nymark et al., 2009; Ruosaari et al., 2008; Wikman et al., 2007). Puheena olevaa aineistoa käyttäen voidaan selvittää, liittyvätkö nämä muutokset myös mesotelioomissa asbestialtistumiseen tai sen voimakkuuteen. Patologi on arvioinut mesoteliooman kudosnäytteiden edustavuudet ja valinnut tutkittavat kudosalueet. Olemme rakentaneet näistä maligneista mesotelioomanäytteistä monikudosblokkeja (tumor microarray, TMA) geenikopiolukujen tutkimista varten in situ menetelmällä. Kudosmikrorarraylla (TMA) oleville mesotelioomakudosnäytteille tehtiin kromosomien 2, 9, 10, ja 15 kaupallisten sentromeerikoettimien avulla fluoresenssi in situ hybridisaatiot, jolla mesotelioomanäytteiden kromosomien kopioluvut määritettiin. Lokusspesifiset koettimet valmistettiin kasvattamalla bakteereja jotka sisältävät halutun DNA-pätkän (BAC, bacterial artificial chromosome), jonka jälkeen DNA eristettiin ja leimattiin hybridisaatioita varten. Hybridisoimalla BAC koettimet mesoteliooman TMA laseille, tutkittiin kromosomialueiden 2p16, 9q33.1 ja 19p13 DNA kopiolukuja fluoresenssimikroskopialla (Kettunen et al., 2009). Tulokset Diagnoosien varmistus Taulukossa 2 on esitetty diagnoosien jakauma uusintatarkastetuissa näytteissä. Alle 10 % diagnooseista osoittautui virheellisiksi. Virheellisiä diagnooseja oli tehty sekä että 2000-luvulla.

6 6 Taulukko 2. Diagnoosit uusintatarkastuksessa. Kaikki tarkastetut tapaukset on rekisteröity mesotelioomaksi Suomen Syöpärekisterissä. Diagnoosi lkm (%) Pleura/Peritoneum Mies/Nainen Epiteloidi mesoteliooma 83 80/3 77/6 Bifaasinen mesoteliooma 11 11/0 10/1 Sarkomatoidi mesoteliooma 10 10/0 10/0 Desmoplastinen mesoteliooma 1 1/0 1/0 Maligni mesoteliooma 105 (81) 102/3 98/7 yhteensä Epävarma mesoteliooma 1 14 (11) 14/0 14/0 Adenokarsinooma 6-5/1 Sarkomatoidi karsinooma 2-2/0 Jokin muu diagnoosi 3-3/0 Muu diagnoosi yhteensä 11 (8) Epävarma diagnoosi: liian pieni näyte tai näytteessä ei invaasiota. Ruumiinavaus on vahvistanut mesotelioomadiagnoosin. Asbestialtistumisen muutokset mesotelioomapotilailla Asbestialtistumisen muutoksia mesotelioomapotilailla on kuvattu taulukossa 3 käyttäen altistumisen mittarina keuhkokudoksen asbestikuitupitoisuutta. Aineistona tässä on uusintatarkastuksessa varmistetut mesotelioomatapaukset. Tulokset osoittavat kuitupitoisuuksien olevan korkeimpia 1940-luvulla syntyneillä. Altistumisen voimakkuus ei korreloinut mesoteliooman histologiseen alatyyppiin. Miehillä asbestikuitupitoisuudet olivat korkeampia kuin naisilla. Aineistossa oli niin vähän peritoneaalisia mesotelioomia, ettei altistumisen eroja kasvaimen sijainnin mukaan voitu tutkia luotettavasti. Altistumisen analysointia aineistossa jatketaan. Taulukko 3. Mesotelioomapotilaiden keuhkokudoksen asbestikuitupitoisuus (milj. kuitua/g keuhkon kuivapainoa) suhteessa histologiaan ja kliinisiin parametreihin (uusintatarkastetut näytteet). Kliininen/histologinen parametri Sukupuoli Mies Nainen Histologinen alatyyppi Epiteloidi Bifaasinen Sarkomatoidi (ja desmoplastinen) Syntymävuosi (potilaiden lkm) (8) (37) (30) (34) (10) Asbestikuitupitoisuus Mediaani 1,7 0,4 1,7 0,6 2,0 3,4 1,4 9,9 13 3,4 Asbestikuitupitoisuus Jakauma 0, ,0-1,9 0, ,0-71 0, ,4-45 0, , , ,0-74

7 7 Mesotelioomien molekyyligeneettiset analyysit Mesotelioomanäytteiden kromosomien kopioluvut määritettiin kaupallisten sentromeerikoettimien avulla. Yhteenvetona tähän mennessä (n=17-50) tulokset osoittavat polyploidian olevan mesotelioomasoluissa paljon vähäisempää kuin mitä aikaisemmin on havaittu olevan keuhkosyövissä. Kromosomialueiden 2p16, 9q33.1 ja 19p13 DNA kopiolukuja tutkittiin BAC koettimien avulla fluoresenssimikroskopialla. 2p16:n kopioluku vaihteli välillä , 19p13 kopioluku välillä , ja 9q33.1 oli 2.0. Mesoteliooman lokusspesifiset kopioluvut näillä alueilla näyttäisivät olevan lähempänä normaalia lukumäärää kuin mitä havaittiin asbestialtistuneiden potilaiden keuhkosyövissä. (Kettunen E. ym. käsikirjoitus valmisteilla). Tilastollisia analyyseja vertailuista ei kuitenkaan ole vielä ehditty suorittaa. Tämä tutkimuksen osa jatkuu FT Eeva Kettusen johdolla. Pohdinta Tutkimuksessa tarkasteltiin mesoteliooman histopatologisten diagnoosien luotettavuutta uusintatarkastamalla mesotelioomien otos. Näytteiden keräys painottui niihin laboratorioihin, joissa diagnooseja oli tehty eniten. Yli 90 % mesotelioomadiagnooseista oli oikeita. Jopa 1990-luvun näytteissä vääriä positiivisia mesotelioomadiagnooseja oli otoksessa vähän, vaikka immunohistokemiallisia merkkiaineita oli silloin niukasti käytettävissä ja niiden spesifisyys oli huonompi kuin nykyisten vastaaineiden. Vääriä mesotelioomadiagnooseja oli tehty sekä että 2000-luvuilla. Immunohistokemiallisten tekniikoiden kehitys patologian laboratorioissa on ollut voimakasta 2000-luvulla, ja se on tehnyt epiteloidien ja bifaasisten mesotelioomien diagnosoinnin pääsääntöisesti hyvin luotettavaksi. Myös näissä kasvaimissa on diagnostiikan ongelmia silloin kun värjäystulokset ovat ristiriitaisia. On tärkeää, että jokainen immunohistokemiallisia tutkimuksia tekevä laboratorio sisäänajaa mesotelioomadiagnostiikassa käytettävät vasta-aineet käyttäen sarjaa tyypillisiä epiteloideja mesotelioomia. Laboratorio voi myös valita värjäyspaneeliin sellaisia vasta-aineita, jotka ko. laboratoriossa toimivat parhaiten. Kirjallisuudessa on suositeltu, että värjäyspaneelissa pitäisi käyttää merkkiaineita, joiden sensitiivisyys ja spesifisyys mesotelioomadiagnoosin suhteen on vähintään 80 % (Husain et al., 2009). Tämä tutkimus ei paljasta kaikkia mesotelioomadiagnostiikan virheitä, sillä ei ole mitään realistisia keinoja löytää niitä mesotelioomia, jotka on virheellisesti diagnosoitu joksikin muuksi kasvaimeksi. Ongelmallisinta oli odotetusti sarkomatoidien ja joskus myös bifaasisten kasvainten diagnostiikka. Joitakin sarkomatoideja keuhkokarsinoomia oli virheellisesti diagnosoitu mesotelioomiksi. Tutkimuksessa löytyi myös kaksi synoviaalisarkoomaepäilyä (molekyylitesti tarvitaan diagnoosin varmistukseen), jotka oli diagnosoitu bifaasisiksi mesotelioomiksi. Mesotelioomapotilaiden asbestialtistumista suhteessa kliinisiin ja histologisiin parametreihin sekä ajan funktiona tutkittiin alustavasti tässä tutkimuksessa varmistettujen mesotelioomatapausten aineistossa. Tulokset osoittavat kuitupitoisuuksien olevan korkeimpia 1940-luvulla syntyneillä, mikä sopii siihen, että voimakkaimmat altistumiset olivat 1970-luvulla, jolloin asbestin käyttö Suomessa oli huipussaan. Tätä analyysia pyritään syventämään jatkotutkimuksissa. Tämän selvityksen ja kirjallisuuden perusteella voidaan antaa seuraavat suositukset: 1) Mesotelioomadiagnoosi tulisi aina asettaa huomioiden kliiniset ja kuvantamislöydökset (Galateau-Salle, 2006). Patologilla tulisi olla käytettävissä sairauskertomustiedot tai oleelliset tiedot sisältävä kliinikon lähete. 2) Epiteloidin ja bifaasisen mesoteliooman diagnoosi voidaan varmistaa käyttäen vastaainepaneelia (Husain et al., 2009).

8 8 3) Sarkomatoidille mesotelioomalle ei ole olemassa spesifejä merkkiaineita. Diagnoosi asetetaan sopivan morfologisen ja kuvantamislöydöksen perusteella sen jälkeen kun muut sarkomatoidit kasvaimet ja sarkoomat on suljettu pois asianmukaisin tutkimuksin (Travis, 2010). Sytokeratiinivärjäys yleisvasta-aineilla on useimmiten sarkomatoidissa mesotelioomassa positiivinen, mutta harvinaisia sytokeratiinien suhteen negatiivisia tapauksia on olemassa (Klebe et al., 2010). 4) Mesotelioomadiagnoosi on monissa Suomen sairaanhoitopiireissä harvinainen (ks. taulukko 1). On siksi perusteltua, että diagnoosi on kaksoisluettava, ts. kaksi patologia varmistaa diagnoosin. Konsultaatiossa voidaan käyttää myös Työterveyslaitokselta koordinoitavaa mesotelioomapaneelia. Konsultoivalla patologilla tulisi olla merkittävästi kokemusta mesotelioomadiagnostiikasta. Erityisesti sarkomatoidit mesotelioomat ja ne epiteloidit ja bifaasiset kasvaimet, joiden morfologia on mesotelioomalle epätavanomainen, tulisi kokeneen mesotelioomapatologin varmistaa. 5) Mesoteliooman mahdollisuus tulisi pitää mielessä myös peritoneaalisten kasvainten kohdalla. Mesoteliooman mahdollisia, joskin erittäin harvinaisia lokalisaatioita ovat myös perikardium ja tunica vaginalis testis. Tutkijat ja työnjako, osastonylilääkäri, HUSLAB ja Työterveyslaitos projektin koordinaatio, mesotelioomadiagnoosien varmistus, tulosten analysointi ja raportointi Henrik Wolff, ylilääkäri, Työterveyslaitos mesotelioomadiagnoosien varmistus Tom Böhling, osastonylilääkäri, HUSLAB mesotelioomadiagnoosien varmistus Aija Knuuttila, erikoislääkäri, HYKS kliinisen tiedon analysointi ja raportointi Eeva Kettunen, erikoistutkija, Työterveyslaitos molekyylibiologiset analyysit Muut: Helinä Hämäläinen, projektiassistentti, Työterveyslaitos Julkaisut ja käsikirjoitukset Anttila ym. Mesoteliooman diagnostiikka. Käsikirjoitus valmisteilla tämän raportin pohjalta. Anttila S. Epithelioid lesions of the serosa. Katsausartikkeli. Arch Pathol Lab Med 2011, painossa. Kokousesitykset Anttila S. Asbestos-association of lung disease. Kusuttu luento. 23rd European Congress of Pathology. Helsinki, Suomi, Anttila S. Handling the problematic pleural biopsy. Kutsuttu luento. Intercongress Meeting of the European Society of Pathology. Krakova, Puola, Penny Nymark esitti tutkimuksemme Nymark P, Guled M, Kettunen E, Lindholm P, Borze I, Faisal A, Lahti L, Karjalainen A, Salmenkivi K, Nicholson A, Wikman H, Anttila S, & Knuutila S. 'Genomic alterations in asbestos-related lung cancer and malignant mesothelioma'. 10th International Conference of the International Mesothelioma Interest Group. Kioto, Japani,

9 9 Kirjallisuusviitteet (1997). Asbestos, asbestosis, and cancer: the Helsinki criteria for diagnosis and attribution. Scand J Work Environ Health 23: Butnor KJ (2006). My approach to the diagnosis of mesothelial lesions. J Clin Pathol 59: Galateau-Salle F (ed.) (2006) Pathology of Malignant Mesothelioma. Springer-Verlag London Limited. Husain AN, Colby TV, Ordonez NG, Krausz T, Borczuk A, Cagle PT et al (2009). Guidelines for pathologic diagnosis of malignant mesothelioma: a consensus statement from the International Mesothelioma Interest Group. Arch Pathol Lab Med 133: Jamrozik E, de Klerk N, Musk AW Asbestos-related disease. Intern Med J 41: Kettunen E, Aavikko M, Nymark P, Ruosaari S, Wikman H, Vanhala E et al (2009). DNA copy number loss and allelic imbalance at 2p16 in lung cancer associated with asbestos exposure. Br J Cancer 100: Klebe S, Brownlee NA, Mahar A, Burchette JL, Sporn TA, Vollmer RT et al (2010). Sarcomatoid mesothelioma: a clinical-pathologic correlation of 326 cases. Mod Pathol 23: Mangano WE, Cagle PT, Churg A, Vollmer RT, Roggli VL (1998). The diagnosis of desmoplastic malignant mesothelioma and its distinction from fibrous pleurisy: a histologic and immunohistochemical analysis of 31 cases including p53 immunostaining. Am J Clin Pathol 110: Nymark P, Kettunen E, Aavikko M, Ruosaari S, Kuosma E, Vanhala E et al (2009). Molecular alterations at 9q33.1 and polyploidy in asbestos-related lung cancer. Clin Cancer Res 15: Ruosaari ST, Nymark PE, Aavikko MM, Kettunen E, Knuutila S, Hollmen J et al (2008). Aberrations of chromosome 19 in asbestos-associated lung cancer and in asbestos-induced micronuclei of bronchial epithelial cells in vitro. Carcinogenesis 29: Travis WD (2010). Sarcomatoid neoplasms of the lung and pleura. Arch Pathol Lab Med 134: Wikman H, Ruosaari S, Nymark P, Sarhadi VK, Saharinen J, Vanhala E et al (2007). Gene expression and copy number profiling suggests the importance of allelic imbalance in 19p in asbestos-associated lung cancer. Oncogene 26: