PUDASJÄRVEN KURENALAN OSAYLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 PUDASJÄRVEN KURENALAN OSAYLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS Natans Oy Laatinut Lassi Kalleinen Kuvat Lassi Kalleinen

2 SISÄLLYS I Yleisiä lähtökohtia 1..Yleistä Pudasjärven ja Kurenalan luonnosta 1 2. Kaavoituksen lähtökohtia ja työn kohdennus 2 II Aiempia tietoja kaava-alueelta 1. Kulttuuriympäristöt 2 2. Rissasenperä 3 3. Pudasjärven ja Iijoen rannat ja tulvaluhdat 3 III Mahdolliset lakikohteet 1. Tuore lehtolaikku Kurenalan keskustassa 4 2. Tuulijärven luonnontilainen hiekkaranta 6 3. Pilliojan alajuoksu 8 IV Muita maastotarkastuksia 1. Lämpsänoja 9 2. Iijokivarsi, Haapokari 9 3. Kuusamontien varret keskustan tuntumassa Satunnaisia perhoshavaintoja 10 V Yhteenveto 11 LIITTEET LIITE 1 Pudasjärven lintuvesialue, esite ja kartta LIITE 2 Lehtolaikun lajilista LIITE 3 Luettelo liitetiedostoina cd:llä toimitettavista valokuvista

3 1 I Yleisiä lähtökohtia 1. Yleistä Pudasjärven ja Kurenalan luonnosta Pudasjärven kunnan länsiosat kuuluvat keskiboreaaliseen ja itäosat pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Kunnan länsi- ja eteläosa on alavaa soitten ja metsien mosaiikkia, itäosa metsäistä vaara-aluetta. Soiltaan Pudasjärvi luetaan Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen. Aapasoiden keskustat koostuvat rimpisistä nevoista, joita halkovat kuivemmat jänteet ja joita rämeet reunustavat. Kunnan arvokkaimmat suo-alueet eivät sijoitu kaavoitusalueelle. Kaavaaluettakin halkoo Iijoki ja siihen laskevat vesistöt. Arvokkaimmat luontotyypit liittyvät niihin. Kureanalan kaava-alueelle leimaa-antavia ovat rämeet ja kankaat sekä toisaalta Pudasjärven- Tuulijärven luhtaiset alueet ja niihin liittyvä Iijoki. Iijoen rannat on melkein rakennettu. Kulttuuriympäristöjä on Kurenalan keskustassa, Iijokivarressa ja Pudasjärven kirkonkylässä. Huomioitavia vanhoja perinnekasvien kasvupaikkoja alueelta ei tunneta, mutta vanhoja niittyjä ja pihaketoja voi alueella olla. Kurenalan pohjoispuolinen Iijoen järvilaajentuma-alue kuuluu Natura-verkostoon (Pudasjärvi, FI0389, 548 ha). Alue koostuu tulvametsistä ja niityistä. Niittyjä on myös niitetty 970-luvun puoliväliin saakka. Pudasjärvi on luokiteltu lintuvesiensuojeluohjelmassa valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. IBA- tai FINIBA-alueiden luetteloissa sitä ei kuitenkaan esiinny. Naturaalueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. Pudasjärven ja Mursunlammen tulvaniityt on luokiteltu myös paikallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi. Natura-alue ei kuulu kaavoitusalueeseen eikä sen luontoa tässä tarkastella, mutta kaava-alueen mahdollinen vaikutus Natura-alueeseen on huomioitava. Pudasjärven Natura-alueen linnustoon kuuluu yksi uhanalainen laji, ja useita direktiivilajeja sekä luontodirektiivin luontotyyppejä. Valtakunnallisesti uhanalaisia kasveja alueelta ei ilmeisesti tunneta. Joitakin alueellisesti uhanalaisia ja muuten huomioarvoisia on alueella tai sen lähituntumassa. Pudasjärven lintuvesialueeseen voi tutustua lintutornista Pudasjärven pohjoisrannalta. Uimarannalla on myös lintuvesialuetta esittelevä infotaulu. Infotaulun kartta ja teksti on liitteenä (LIITE ). Infotaulussa Pudasjärven lintuvesialue ulottuu Kurenalalle asti, ja esimerkiksi myöhemmin esiteltävä Pillioja kuuluu lintuvesialueeseen. Alueella on toteutettavana Iijoen ympäristönhoitoohjelma, joka on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen ja ympäristökeskuksen sekä Iijoen kuntien hankekokonaisuus ( ). Hankkeessa pyritään yhdistämään luonnonhoito, luontomatkailun edellytysten parantaminen ja työpaikkojen luominen. Luonnonhoitotoimilla edistetään luonnon monimuotoisuutta, maisemanhoitoa ja luontotyyppien suojelua. Myös Livojoen veneretkeilyreitti ulottuu Pudasjärvelle. Ja mainittakoon vielä Liepeen saaren metsäpolku, johon tämän työn yhteydessä ei myöskään tutustuttu. Eliömaakuntajaossa Pudasjärvi luetaan Oulun Pohjanmaahan (OP). Nykyisessä alueellisessa uhanalaistarkastelussa kunnan alue jakaantuu peräti kolmeen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Länsiosat, johon Kurenalan kaava-alue sijoittuu, kuuluvat luokkaan 3a (Keskiboreaalinen, Pohjanmaa) kun taas esimerkiksi koillisnurkka kuuluu luokkaan 4a (Pohjoisboreaalinen, Koillismaa). Alueiden rajoja ei kuitenkaan pidetä jyrkkinä, minkä takia Pudasjärven alueellisissa uhanalaistarkasteluissa joudutaan kunkin lajin kohdalla vertailemaan sen esiintymistä kullakin kasvillisuusvyöhykealueella.

4 2 2. Kaavoituksen lähtökohtia ja työn kohdennus Tekeillä oleva Kurenalan osayleiskaavan muutos ja laajennus ovat luonteeltaan toimintoja keskittäviä. Uusia aluevarauksia ei ole tiedossa. Siksi tämä luontoselvitys on yleispiirteinen. Koko alueelta on selvitetty aikaisemmat tiedot erityisesti kasvillisuudesta. Niiden ja karttatarkastelun perusteella on valittu muutamia maastotarkastelun kohteita. Maastotyöt keskitettiin avainbiotooppeihin eli mahdollisiin ns. lakikohteisiin (Tuulijärven hiekkaranta, Pilliojan yläjuoksu Natura-alueeseen asti, Kivarinjärven Lämpsänoja,) ja eräisiin kaavoituksen kannalta keskeisiin solmukohtiin (tuore lehtolaikku Kurenalan Kuusamontien sillan länsipuolella, kaksi kohdetta Iijoen pohjoisrannalta ja Kuusamontien lähiympäristöt). Avainbiotooppeihin perustuvan selvityksen perusta on kasvillisuustiedoissa. Muita eliöryhmiä ei selvitetty (paitsi kyselyllä Hertasta). Näiden tarkastelujen yhteydessä luotiin yleiskatsaus Tuulijärven Palokankaaseen ja Kivarinjärven Raiskiokankaaseen. Maastokäyntejä oli yhteensä kolme ( , ) Alueella saattaa olla vielä useitakin mahdollisia metsälakikohteita, mm. ojittamattomia vähäpuustoisia soita, kangasmetsäsaarekkeita ojittamattomilla soilla, vähäpuustoisia soita ja rantaluhtia. Toisaalta soisia alueita on Pudasjärvellä runsaasti, ja Pudasjärven Natura-aluekin koostuu tulvametsistä, joten kaikkien näiden selvittämistä ei pidetty tässä yhteydessä tarpeellisena. Niitä voidaan selvittää myöhemmin tarpeen mukaan myös mahdollisen asemakaavan yhteydessä. II Kasvillisuustietoja kaava-alueelta Kasvillisuustietoja on selvitetty Oulun yliopiston Kasvimuseon kenttäkortistosta ja arkistoista. Tietoja kertyi kaikkiaan noin 2400 näytteestä. Lisäksi tehtiin kysely Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietokantaan. Hertta ei tuonut ennakkotietoihin nähden mitään lisää, eikä tietoja myöskään muista eliöryhmistä. Lisäksi on haastateltu Kasvimuseon eläkkeellä olevaa johtajaa Tauno Ulvista, joka oli yksi Kurenalan seutua ja 1980-luvulla kartoittaneista. Muita kenttäkorteille tietoja tallentaneita olivat mm. Esteri Ohenoja, Eero ja Saara Kaakinen, Marketta Hyvärinen, Kaisu Kynsilehto ja Sirpa Leinonen. Lisäksi Kurenalan ympäristöstä on tallennettu kasvimuseolle J. Haverisen kasvikokoelma. Kasvillisuustietoja on saatavissa jonkin verran Rissasenperältä Hyrsynlammen tuntumasta, Kivarinjärven eteläpuolelta, Pudasjärven pohjoisrannalta kirkon seutuvilta ja Pudasjärven luhtarannoilta. Tietoja ei ollut lainkaan alueen länsiosasta, Tuulijärven tuntumasta. Alueen monilla pienillä soilla ei ole myöskään käyty. Alueelta ei ole havaintoja varsinaisista uhanalaisista lajeista, mutta joitakin alueellisesti uhanalaisia (RT) täällä kasvaa. Jotkut ovat myös valtakunnallisesti silmälläpidettäviä (NT). Näiden lisäksi on mainittu muutamia harvinaisia ja huomionarvoisia kasveja. 1. Kulttuuriympäristöt Kirkonkylästä on tavattu aikoinaan ahonoidanlukkoa (Botrychium multifidum). Se luetaan silmälläpidettäväksi ja alueellisesti uhanalaiseksi (NT/RT 3a alueella). Ahonoidanlukko on kuivien ketojen ja pihojen erikoinen itiökasvi. Uusia tietoja ei ole, ja sen ihmisvaikutteisten kasvuympäristöjen suojelu on muutenkin hankalaa. Kulttuuriympäristöissä on tavattu myös alueellisesti uhanalaista pulskaneilikkaa kirkon luona (Dianthus superbus LC/RT) ja pikkutervakkoa

5 3 (Lychnis alpina LC/RT) niin ikään kirkon luota ja Kurenalalta Koskenhovista. Koskenhovista se tavattiin edelleen tämän kartoituksen yhteydessä. Se kasvaa Iijokikitörmän yläreunassa, metriä rakennuksesta pohjoiseen (GRID E : YKJ). Viidessäkuudessa ryhmässä oli yhteensä parikymmentä kukkivaa versoa. Koskenhovin pikkutervakosta on nyt kunnioitettava sarja havaintoja: Haverinen, J. 1948, Ahonen, T. 1956, Ohenoja, E. 1988, Kalleinen, L Pikkutervakon esiintyminen muuallakin Iijokitörmissä on mahdollista ja syytä huomioida, sillä se esiintyy luontaisesti Peräpohjolan jokivarsissa. Tässä se ei kuitenkaan kasva luonnontilaisessa ympäristössä. Kirkonkylän tuntumasta, Papinpalosta, on vanhoja tietoja tervalepästä (Alnus glutinosa) hetteen reunalta (J. Haverinen 1950). Nykyään alueelle ulottuu teollisuusalue. Hetettä ei ole nykykartoissa eikä 1966 peruskartassa. Pappilanpalon pohjoispuolella on 1966 kartassa paikannimenä myös Hetetharju. - Tervaleppää kasvaa harvakseltaan Oulun Pohjanmaalla (alue 3a) mutta Koillismaalla (alue 4a) se on alueellisesti uhanalainen. Tietoa ei yritetty tarkistaa maastossa, mutta tervalepän kasvaminen alueeen luhtaisilla paikoilla on mahdollista ja silmällä pidettävää. 2. Rissasenperä Kuva 1 1 Koskenhovin pikkutervakko Rissasenperän Hyrsynlammelta on tavattu kulleroa (Trollius europaeus, LC/RT). Tarkempaa paikkatietoa ei ole. Esiintymän nykytilaa ei tässä yhteydessä tarkastettu. Hyrsynlammen kasvillisuudesta on kenttäkorttitietoja (Atlas-kartoitus 1989), ja niiden mukaan lammen ympäristössä kasvillisuus on ympäristöön nähden tavanomaista. Luonnontilainen se saattaa silti olla. Kaava-alueelle Hyrsynlammesta on rajattu vain yksi lahti. 3. Pudasjärven ja Iijoen rannat ja tulvaluhdat Merkittävimmät lajihavainnot on tehty tulvasammalesta (Myrinia pulvinata). Tulvasammal on silmälläpidettävä alueellisesti uhanalainen laji (NT/RT), ja lisäksi kansainvälinen vastuulaji. Sille sopivia ympäristöjä saattaa Pudasjärven luhta-alueella kuitenkin olla runsaamminkin, ehkä myös Naturarajauksen sisäpuolella. Yksi esiintymä tunnetaan varsinaisen Pudasjärven luhta-alueelta Hilturannan tien eteläpuolelta (Ulvinen, Tauno 1992, Kartta 1.). Esiintymä on aivan kaavarajalla. Tulvasammalta on kerätty myös Iijoen pohjoisrannalta Kuusamontien tuntumasta (Ulvinen, Tauno 1992, Kartta 2) ja Jyrkkäkoskelta Törrönkankaan Kartta 1 Kaavan Rihmasaaren nurkka. Kuvassa myös Pilliojan mahdollinen lakikohde, puron välitön lähiympäristö.

6 4 osayleiskaavan alueelta (Takala, K. 1966). Rihmasaaren seudulla, edelleen kaavan Hilturannan puoleisessa nurkassa, on runsaasti paatsamapensasta (Frangula alnus). Kortepuronsaaressa kasvaa koiranheittä (Viburnum opulus) ja pitkäpääsaraa (Carex elongata). Molemmat tiedot perustuvat Tauno Ulvisen näytteisiin (1992). Kortepuronsaari on Rihmasaaren pohjoispuolella oleva saari eli kartalla alavia luhtaisia ympäristöjä korkeampi paikka. (Kartta 1. ). Mitään näistä tiedoista ei tässä yhteydessä tarkastettu maastossa. Edellä mainittua pitkäpääsaraa (Carex elongata) on tavattu Kurenalalta, Iijoen sillan etelä- ja länsipuolella olevasta metsiköstä (v H. Heinonen ja 1974 T. Ulvinen). Sitä on etsitty myöhemmin mutta ei ole enää löydetty (Tauno Ulvinen, suul.). Esiintymä tarkistettiin tämän työn yhteydessä mutta lajia ei havaittu. Paikka esitellään seuraavassa luvussa kuitenkin mahdollisena metsälain mukaisena tuoreena lehtolaikkuna. Pudasjärven pohjoisrannalta tunnetaan aivan kaava-alueen tuntumasta, Karilan talon kohdalta, merenrantojen suomyrtin (Myrica gale) harvinainen sisämaaesiintymä. Aiempia tietoja on myös Pudasjärven lounaisnurkasta, Vaassanperältä. Mikäli niitä on alueella muuallakin, ne olisi syytä huomioida. Johtopäätöksiä ja tulkintaa Alueella ei ole sellaista lajistoa, joka tarvitsisi välitöntä suojelua. Lajistosta keskeisin on tulvasammal, jolle sopivia kasvupaikkoja alueella on todennäköisesti enemmänkin. Eniten arvokkaimpia havaintoja on kaava-alueen reunalla Rihmasaaren kohdalla. Havaintoja on Karjoperältä (tulvammal) Kortepuronsaarelle (pitkäpääsara, koiranheisi, runsaasti paatsamaa). Luhtainen alue jatkuu Pilliojaan asti. Pillioja esitellään seuraavassa luvussa mahdollisena metsälakikohteena. Nämä alavat alueet on syytä huomioida luonnoltaan paikallisesti arvokkaana kokonaisuutena. Luontoselvityksen loppuvaiheessa selvisi, että työn alkuperäinen rajaus menee tässä osittain päällekkäin Natura-rajauksen kanssa (Rihmasaari, Kortetpuron saari, Pilliojan leveä osa kartassa). Kaavarajausta tullaan luultavasti muuttamaan Natura-rajauksen mukaiseksi. Suomen ympäristökeskus, ote Hertta-tietokannasta kesäkuussa 2006 Oulun yliopiston kasvimuseo, kenttäkorttiarkisto Oulun yliopiston kasvimuseo, sammalkokoelma Tauno Ulvinen, haastattelu lokakuussa 2005 III Mahdolliset lakikohteet 1. Tuore lehtolaikku Kurenalan keskustassa Kurenalan keskustassa, Mursunsaaren ja Iijoen sillan välissä, on rakentamaton metsäalue (Kartta 2). Se päätettiin tarkastaa maastokäynnein, koska se on kaavan kannalta keskeinen alue ja koska sieltä oli hiukan tietoa arvokkaasta kasvillisuudesta (pitkäpääsara). Alue oli odotuksia rehevämpi. Se täyttää mielestäni täysin metsälain tarkoittaman tuoreen lehtolaikun vaatimukset. Ainoa rajoitus on alueen koko, Kartta 2 Iijoen silta W

7 5 sillä laikuksi se on ehkä suuri. Kyseessä on keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen keskiravinteinen metsäkurjenpolvi-käenkaali-oravanmarjatyypin lehto (GOMaT). Tyyppilajeista eteläisin, käenkaali, voi tästä tyypistä pohjoisempana puuttua, kuten tässäkin on laita. Metsäkurjenpolven ja oravanmarjan lisäksi alueella on runsaasti muita lehtoruohoja ja -pensaita. Puusto on jo aika iäkästä, lehtipuuvaltaista, mutta alueella on myös suuria kuusia. Koivun lisäksi paikalla kasvaa mm. pihlajaa, tuomea ja halavaa. Maantien reunaan on istutettu muutamia siperianpihtoja, mutta muutoin siihen ei sisälly istutettuja vieraita lajeja. Kulttuuritulokkaitakin on melko niukasti (kuten tavallinen nokkonen). Lähellä Kuusamontietä on myös jonkun verran varpuja, jotka eivät ole varsinaisia lehtokasveja. Lahopuustoa on vähän. Alueella on myös yksittäisiä ojia, ja sen halkaisee sähkölinja, jonka lehtopensaat ovat täyttäneet. Alueen luonnontilaisuus ei ole kuitenkaan menetetty peruuttamattomasti. Kyseessä ei ole aivan luonnontilainen vaan luonnontilaisen kaltainen lehto. Alueella on saattanut aiemmin olla suotyypiksi laskettava lehtokorpi, josta olisi siis kuivuessa syntynyt lehto. Lehdon ja lehtokorven raja voi olla liukuva. Kuva 2 Metsäruusua ja metsäkurjenpolvea Keskeisiä lehtopensaista ovat paatsama, mustaherukka (useita pensaikkoja, kenties tulokas) ja harvinaisen runsas metsäruusu. Saniaisista runsain on metsäimarre, mutta myös metsäalvejuurta ja korpi-imarretta on kasvustoina.. Sen sijaan hiirenporrasta on vain yksittäin. Lehtokortetta on runsaasti. Muita lehtoruohoja ovat sudenmarja ja lillukka, kumpaakin aika niukasti. Lehdon heiniä ovat lehtonurmikka ja nuokkuhelmikkä, ja lehtoniittyjen saroja tuppisara. Alueelta on tavattu aiemmin OP:n eliömaakunnassa harvinaista pitkäpääsaraa, viimeksi 1974 (Tauno Ulvinen). Nyt saraa ei havaittu, mutta aika saattoi olla liian varhainen. Ehkä oja on kuivunut ja kuivannut ympäristöä. Aiemmin paikalta on havaittu myös kämmekkäkasveista tavallisinta eli harajuurta. Sen havaitsemiseen tarvitaan kuitenkin hiukan onnea näin tiheässä ympäristössä eikä sitä nyt nähty.

8 6 Sama joenrantalehto on varmaan aikanaan jatkunut sillan itäpuolelle. Siellä on edelleen runsaasti mm. metsäkurjenpolvea ja lehtokortetta, mutta lajisto on niukempaa ja kulttuurivaikutus rakennuksineen paljon selvempää. Siellä on myös istutuspuita (ainakin siperianlehtikuusia ja siperianpihtoja) ja - ehkä istutusperäisenä - myös kieloa. Lajilista, joka sisältää myös mm. tavanomaisemmat metsälajit, on liitteenä (LIITE 2). Johtopäätöksiä ja tulkintaa Kyseessä on tyypillinen, jopa runsaslajinen, keskiravinteinen tuore lehto. Erityisen harvinaisia tai arvokkaita lehtolajeja siellä ei kuitenkaan kasva. Kuusamontien kahta puolen olevien alueiden luonto muodostaa jyrkän kontrastin Kurenalan muun luonnon kanssa. Toisaalta Kurenala on rämeistä ja luhtaista, toisaalta jokirannat ja törmät vaihettuvat yleensä puolukka- tai mustikkakankaiksi. Näistä lehtoalueista saisi luontaisesti puistomaista maisemaa keskelle keskustaa. Puistomaisuus merkitsee myös kaupunkimaisuuden korostumista. Lehtomaiseen ympäristöön perustettu puisto on helppo- ja vähähoitoinen. Puistomainen hoito lienee paras tae tämän alueen osittaisen luonnontilaisuuden säilyttämiseksi näin lähellä keskustaa. Varoen sinne voidaan sijoittaa erilaisia palveluja ja kävelyreittejä. Nyt alue onkin muusta kaupunkirakenteesta irrallaan. Meriluoto-Soininen 998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt s Oulun yliopiston kasvimuseo / kenttäkorttiarkisto 2. Tuulijärven hiekkaranta Tuulijärven kaakkoisnurkassa on peruskarttaankin merkitty hiekkaranta. Alue päätettiin tarkastaa, koska luonnontilaiset hiekkarannat ovat Luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja luontotyyppejä. Tuulijärvellä on korkeat kevättulvat. Ilmaisesti juuri tämä tulvaeroosio ylläpitää avonaista hiekkarantaa. Ranta on keskeisiltä osiltaan avoin, mutta osittain siinä on pysyvää lyhytkasvuista ruohoa ja sammalta. Pituutta rannalla on kaikkiaan n. 400 metriä kartalta mitattuna. Ranta on luonnontilainen, ja sitä on käytetty syrjäisenä uimarantana. Rantaa ei ole muutettu rakentaen, täyttäen tai tasoittaen. Paikalla on pari paikalle tuotua uimakoppia ja särkynyt saunarakennus. Rakennelmat eivät ole kiinteitä. Soutuveneitä rannalla näkyi pari. Kartta 3 Tuulijärvi Hiekkarantojen kasvillisuus on tyypillisesti niukkaa. Rannan yläreunassa kasvaa paikoitellen erinäköisiä hanhenpajuja, kanervaa, karhunsammalta ja alareunassa esim. kaarlenvaltikkaa ja pitkälehtikihokkia, joka kestää ajoittaista tulvimista. Rannan puut ja varvut joutuvat ajoittain myös jäitten runtelemiksi. Rungoissa ja rakennelmissa näkyy selvästi tulvaraja. Uimarannan kohdalla on myös kosteampi tihkuvetinen paikka. Tällä kohdin reunimmaisena mäntyjen joukossa kasvaakin juolukkaa, paatsamaa ja ruohokanukkaa. Muualla kasvillisuuden reuna on karumpi. Hietikoilla saattaa elää myös niille tyypillisiä hyönteisiä. Niitä ei pystytty nyt tarkastamaan.

9 7 Kuva 3 Tuulijärven hiekkaranta Rannan hanhenpajut (Salix repens) ovat ulkonäöltään hyvin vaihtelevia. Osin ne näyttävät olevan nimiala-lajia, osin ne lähestyvät hietikkopajua (ssp. argentea). Hietikkopajun ja hanhenpajun erottaminen toisistaan on kuitenkin ongelmallista. Mikäli rajanveto tehdään samaan tapaan kuin esim. Oulun kasvit kirjassa, osa pajuista täytynee nimetä hanhenpajun ja hietikkopajun välimuodoiksi, ja osa varsinaiseksi hanhenpajuksi (ssp. repens). Hietikkopajua kasvaa pääasiassa Pohjanlahden rannikkoseudulla hiekkaisilla alueilla. Välimuotoisuus saattaa olla sopeutumaa hiekkaisiin elinoloihin. Eteläpuolisen niemen ja mantereen välissä on myös kausikostea suo, joka liittyy välittömästi hiekkarantaan. Tulva tuo siihen keväisin vettä. Senkin kasvillisuus on karu, mutta kyseessä voi olla metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, rantaluhta. Kyseessä on sara- ja ruoholuhta tulvavaikutteisella metsäisellä rannalla. Toisaalta Tuulijärven ja Pudasjärven tuntumassa on laajoja luhtaisia alueita muutenkin, myös Natura-alueella. Johtopäätöksiä ja tulkintaa Kyseessä on mahdollinen luonnonsuojelulain nojalla suojeltu luontotyyppi. Luontotyypin rajaus kuuluu alueellisen ympäristökeskuksen tehtäviin. Suomen Ympäristökeskuksen sivujen mukaan suojellun luontotyypin mukaisen hiekkarannan riittävä pituus sisävesillä on 50 m, leveys 5 metriä (Ymparisto.fi >Luonnonsuojelu>Luontotyyppien suojelu>hiekkarannat). Mitat täyttyvät monin verroin. Täysin kasvitontakin rantaa on enemmän. Hämet-Ahti, L. ym. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 2:4-85. Meriluoto-Soininen 998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt s. 7-8, s Henry Väre, Tauno Ulvinen, Erkki Vilpa ja Lassi Kalleinen: Oulun kasvit Piimäperältä Pilpasuolle Ks. s. 9. Suomen ympäristökeskuksen Internet-sivut Oulun yliopiston kasvimuseo / kenttäkorttiarkisto.

10 8 3. Pilliojan alajuoksu Pilliojan Natura-alueeseen liittyvä luhtainen suuosa tarkistettiin mahdollisena metsälakikohteena (Kartta 1). Kyseeseen tuleva luokitus voisi olla puron välitön lähiympäristö. Pilliojaa ei voi pitää Vesilain tarkoittamana jokena. Purolta taas edellytetään, että siinä pystyy kala liikkumaan. Sen tärkeimpiä ominaispiirteitä on kuitenkin pinnanmuodoissa ja kasvillisuudessa näkyvä virtaveden vaikutus. Itse uoma on luonnontilainen. Yläjuoksultaan Pillioja on kaivettu. Pilliojan tulvilla on rajatulla alueella voimakas vaikutus ympäristöön. Jo kesäkuun puolessa välissä puro on pienimmillään puolen metrin tai metrin levyinen, mutta tulvavyöhyke kymmenenkaksikymmentä metriä. Tulva pitää uomansa hyvin auki ympäristössä on laajoja saraniittyjä ja luhtapensaikkoja. Maisema on kuitenkin avoin. Puro kiemurtelee laajojen niittyjen keskellä ja siellä täällä reunoja värittävät kiilto- ja hopeanharmaa pohjanpaju. Maisematarkastelukin on tarpeen, koska Pillioja on lopultakin lähellä Rimminkankaan asutusta. Pilliojalla on merkitystä myös talvisena kelkka- ja hiihtoreittinä. Kuva 4 Pilliojan tulvauomaa Pilliojan kasvillisuudessa ei kuitenkaan havaittu harvinaisia tai huomionarvoisia lajeja. Saraniityillä vallitsevat vesi-, pullo- ja viiltosara. Muita luhtarantojen kasveja ovat esimerkiksi kurjenjalka, luhtamatara ja suo-orvokki. Reunamilla on myös hiukan nevapinnan kasveja: suokukkaa, tupas- ja luhtavillaa, tupasluikkaa ja juurtosaraa. Alkukesän perhosista paikalla lentelivät aurora- ja lanttuperhonen sekä mustatäplähiipijä. Uoman rajatulla alueella havaittiin uomassa kaksi sorsalintujen poikasparvea. Pudasjärven lintuvesialueen opaskartoissa myös Pillioja sisällytetään lintuvesialueeseen.

11 9 Johtopäätöksiä ja tulkintaa Pilliojan luhtainen alajuoksu on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Asutuksen läheisyyden takia sillä voisi olla maisemallista arvoa ja virkistysarvoa. Se liittyy myös välittömästi Natura-alueeseen. Pilliojan alajuoksu on syytä säilyttää luonnontilaisena, mikä tarkoittaa mm. että tulvavedet ohjataan siihen edelleen. Tulvavesien väheneminen voisi johtaa pusikoitumiseen ja maiseman sulkeutumiseen. IV Muita maastotarkistuksia 1. Lämpsänoja Kaavoitusalueen lajennuksella sijaitseva, Kivarinjärveen laskeva, Lämpsänoja päätettiin tarkistaa karttatarkastelun perusteella. Jokivarsi kuljettiin suolta järvelle asti. Osa osoittautui näiltä osin lähes kauttaaltaan soudettavaksi eli siihen ei sovelleta metsä- vaan vesilakia. Vesilain tarkoittamassa mielessä kyseessä on joki, ja joen ympäristö hoidetaan hyvän metsänhoidon käytäntöjen mukaan. Lämpsänojan vaikutus ympäristöönsä on lisäksi vähäisempää kuin Pilliojalla. Sen ympärillä ei ole rehevää luhtaa. Kuivahko puolukkakangas alkaa heti ojan tuntumasta, ja puolukanvarvut olivat vielä tulvasta harmaita. Muutenkin Raiskiokangas on ylemmiltä osiltaan karua kuivaa puolukkavaltaista kangasmetsää. Tuoretta metsääkin on alavammilla mailla Kivarinjärven suunnassa. Lämpsänojan suun länsipuolella on ojitettua koivikkoista luhtaa. Alueen ojitetuilla soilla ei käyty. 2. Iijokivarsi, Haapokari Iijoen pohjoisrannalta tarkastettiin kaksi kartalle merkittyä aluetta alueen suunnittelijan toiveesta. Tien ja joen välissä on kummallakin alueella heikosti soistunutta metsää. Jokitörmän yläosa on kuivahkoa tuoretta kangasmetsää. (Kartta 4) Eteläisemmällä alueella on pieni soistuma (kartassa vaaleanpunaisella). Soistuma on lähes joen pinnan tasossa eikä siten sovellu rakentamiseen. Kasvillisuus on toisaalta melko karua (jouhisaraa, suokukkaa) ja osin luhtaista (raate). Ohutturpeisen suon vesitalous riippunee suurelta osin tulvista. Suolla kasvoi kymmenkunta maariankämmekkää. Suota ympäröivät rinteet, ja suo on rinteestä katsottaessa maisemallisesti arvokas. Kartta 4 Haapokarin alueet

12 Kurenalan osayleiskaavan luontoselvitys Kuva 5 Iijoen rantasuo Haapokarin kohdalla Haapokarin alueiden kaakkoisnurkassa jokitörmä on jyrkkä. Se on samalla eroosioaltis ja osin kasvipeitteetön, hiekkainen. 3. Kuusamontien varret keskustan tuntumassa Kaavoituspainetta tulee olemaan Kuusamontien varressa. Tieympäristöt käytiin läpi läpi pikaisesti, ja todettiin, että asutuksen, teollisuusalueiden ja nykyisen tiealueen väliin ei jää mitään avainbiotooppeja. Alueet ovat jo muuttuneet nykyisen rakentamisen myötä. Pilliojat latva on kaivettu jo ainakin ennen vuotta 1966 (peruskartta 1966). Paikalla on ollut ennen rämettä, kangasta ja pieniä peltolaikkuja. Mahdollinen hete lienee hävinnyt (ks. edeltä kasvillisuustiedot / tervaleppä). Näiltä alueilta ei ole myöskään mitään uhanalaistietoja. Luonnonympäristön kannalta asutuksen sisään jäävät jo muuttuneet alueet on mielekästä ottaa käyttöön. Kartta 5 Kuusamontien 4. Satunnaisia perhoshavaintoja Pihlajaperhonen havaittiin Rihmasaaren seudulla Tuulijärventien risteyksen kohdalla ( , Kartta 1). Se lenteli tyypillisellä paikallaan eli hakkuuaukion reunalla. Pihlajaperhonen on Etelä- ja Keski-Suomen laji, joka vuonna 2004 teki laajan vaelluksen Pohjois-Suomeen, jossa se on sittemmin ehkä myös lisääntynyt. Tässä yhteydessä en selvittänyt aiempia havaintoja Pudasjärveltä. Pilliojan varressa näin alkukesän perhosista auroraperhosia, lanttuperhosia ja mustatäplähiipijän ( ). Myös viimemainittu on Pudasjärvellä esiintymisensä pohjoisrajalla. Teollisuustien päässä suon reunalla näin kesän ensimmäisen suokeltaperhosen. Tämä vaihtelevan kellertävä kaaliperhoselta näyttävä perhonen on suolaji, joka poikkeilee hieman elinympäristönsä ulkopuolellekin. Pudasjärvellä suokeltaperhosen voinee tavata myös aivan kaupungin keskustassa; se sopisi Pudasjärven nimikkoperhoseksi. Suokeltaperhonen kuva on raportin ja CD:n kannessa. Nämä inventoinnin aikaiset perhoshavainnot on tallennettu Luonnontieteellisen Keskusmuseon kaikille avoimeen Hatikka-tietojärjestelmään.

13 11 Suokeltaperhonen Pihlajaperhonen V Yhteenveto Kurenalan luonnon keskeisiä elementtejä ovat kangasmetsät ja niiden väliin jäävät karut suot, useimmiten rämeet. Alueella on vielä luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, ojittamattomia soita. Soiden ja metsien mosaiikin rikkoo Iijoen vesistö ja erityisesti sen voimakastulvaiset lähivedet. Niinpä luhdat ovat laajoja ja niitä on muuallakin kuin alueeseen rajoittuvalla Naturaalueella. Luhdat ja luhtaniityt ovat linnustolle tärkeitä. Luontokartoitusta varten on tutkittu aiemmat kasvillisuustiedot Oulun yliopiston kasvimuseolta. Niiden ja karttatarkastelun avulla on pyritty löytämään kaava-alueelta keskeiset avainbiotoopit, jotka tarkastettiin maastossa. Kaava-alueelta esitetään harkittavaksi Tuulijärven hiekkarantaa Luonnonsuojelulain mukaisena suojeltavana luontotyyppinä. Natura-alueeseen välittömästi liittyvää Pilliojan alajuoksua pidetään taas Metsälain mukaisena erityisen tärkeänä elinympäristönä (pienvesien välittömät lähiympäristöt). Pillioja muodostaa maisemallisestikin hienon luhdan. Kurenalan keskustassa Mursunsaaren ja Iijoen sillan väliin jäävä lehto täyttää Metsälain tuoreen lehtolaikun kriteerit. Metsätyyppinä lehdot ovat kangasmetsien, soiden ja luhtien Kurenalalla hyvin harvinaisia. Mahdollisena metsälakikohteena tutustuttiin myös Kivarinjärven Lämpsänojaan, mutta se todettiin jo miltei joeksi ja luhtaisuudeltaan niukaksi. Kaava-alueelta tarkastettiin maastossa myös tulevan kaavan kannalta muita keskeisiä alueita: Iijoen pohjoisranta Haapokarin kohdalla ja Kuusamontien ympäristöt Iijoen sillan eteläpuolella. Niistä ei löytynyt erityisiä luonnonarvoja. Ennakkoon alueelta ei ollut tiedossa valtakunnallisesti uhanalaisia eliölajeja (Kasvimuseo, Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietokanta). Silmälläpidettävästä ja alueellisesti uhanalaisesta tulvasammalesta (Myrinia pulvinata) oli kaava-alueen reunoilta ja Iijoen tulvarannalta muutamia tietoja. Alueellisesti uhanalaisista putkilokasveista oli muutamia tietoja kulttuuriympäristöistä. Niistä katsottiin mahdolliseksi tarkastaa vain Koskenhovin alueelta tunnettu pikkutervakko (Lychnis alpina). Se löytyikin edelleen kasvupaikaltaan Iijokitörmässä. Maastokäyntien aikana tehtiin muutamia havaintoja alkukesän perhosista, erikoisuutena oli pihlajaperhonen. Nämä tiedot tallennettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan.

14 Kurenalan osayleiskaavan luontoselvitys LIITE 1

15 13 LIITE 2 LEHTOLAIKKU / LAJILISTA GRID 7251:3499 COM Pudasjärvi SIT Iijoen silta W, joki S NAM Kalleinen, Lassi DAT Alnus incana, harmaaleppä Alopecurus pratensis, nurmipuntarpää Angelica sylvestris, karhunputki Anthoxanthum odoratum, tuoksusimake Anthriscus sylvestris, koiranputki Athyrium filix-femina, hiirenporras Betula pubescens subsp.pubescens Calamagrostis purpurea subsp. phragmitoides, korpikastikka Carex cespitosa, mätässara Carex vaginata, tuppisara Cornus suecica, ruohokanukka Deschampsia cespitosa, nurmilauha Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri Epilobium angustifolium, maitohorsma Equisetum arvense, peltokorte Equisetum pratense, lehtokorte Filipendula ulmaria, mesiangervo Geranium sylvaticum, metsäkurjenpolvi Geum rivale, ojakellukka Gymnocarpium dryopteris, metsäimarre Lycopodium annotinum, riidenlieko Lysimachia thyrsiflora, terttualpi Maianthemum bifolium, oravanmarja Melampyrum pratense, kangasmaitikka Melampyrum sylvaticum, metsämaitikka Melica nutans, nuokkuhelmikkä Paris quadrifolia, sudenmarja Phegopteris connectilis, korpi-imarre Picea abies, kuusi Poa nemoralis, lehtonurmikka Poa pratensis, niittynurmikka Populus tremula, haapa Potentilla palustris, kurjenjalka Prunus padus, tuomi Pyrola rotundifolia, isotalvikki Ranunculus repens, rönsyleinikki Rhamnus frangula, paatsama Ribes nigrum, mustaherukka Rosa majalis, metsäruusu Rubus arcticus, mesimarja Rubus idaeus, vadelma Rubus saxatilis, lillukka Rumex acetosa, niittysuolaheinä Salix caprea subsp. caprea, raita Salix pentandra, halava Salix phylicifolia, kiiltopaju Silene dioica, puna-ailakki Solidago virgaurea, kultapiisku Sorbus aucuparia, pihlaja Urtica dioica, nokkonen Vaccinium myrtillus, mustikka Vaccinium vitis-idaea, puolukka Valeriana sambucifolia, lehtovirmajuuri Veronica longifolia, rantatädyke Viola palustris, suo-orvokki

16 14 Luettelo liitetiedostoina seuraavista kuvista. Kuvien selityksiä on tekstiosassa. LIITE 3 Yleistä iijoen_ympäristöhoito_ohjelma.jpg iijoen_ympäristöhoito_ohjelma_kartta.jpg liepeen_metsäpolku.jpg koskenhovi_pikkutervakko.jpg pudasjärven_lintuvesialue.jpg HAAPOKARI haapokari_maariankämmekkä.jpg haapokari_suo.jpg haapokari_törmä.jpg KURENALA, LEHTOLAIKKU lehto_lehtokasvillisuutta.jpg lehto_metsäalvejuuri.jpg lehto_metsäkurjenpolvi.jpg lehto_metsäruusu.jpg lehto_ruusu_kurjenpolvi.jpg LÄMPSÄNOJA lämpsänoja_tulvasta_harmaa_puolukka.jpg lämpsänoja_ylävirta.jpg lämpsänpja_raiskiokangas.jpg PERHOSET perhoset_pihlajaperhonen.jpg perhoset_suokeltaperhonen.jpg PILLIOJA pillioja_iijokiyhteys_kyltillä.jpg pillioja_moottorikelkkareitti.jpg pillioja_pohjanpaju.jpg pilliojan_tulvauoma.jpg pilliojan_tulvauoma_02.jpg TUULIJÄRVI tuulijärvi_hanhenpaju_välimuoto.jpg tuulijärvi_hiekkaranta.jpg tuulijärvi_hiekkaranta_kasvillisuutta.jpg tuulijärvi_hiekkaranta_tihkupintaa.jpg tuulijärvi_kangaskarhunsammal.jpg tuulijärvi_tulvaluhta.jpg tuulijärvi_tulvaraja_rakennus.jpg Kuvat Lassi Kalleinen. Kuvia saa käyttää Kurenalan kaavoitukseen liittyvissä yhteyksissä. Kuvaajan nimi on kuitenkin mainittava. Alkuperäiset kuvat ovat pikselimäärältään suurempia, ja varsinaisiin painatustarkoituksiin tulee pyytää niitä.