Luontoselvitys BRL (korjattu sivu 17) Joutsenmaa Oy Joutsenon kaupunki Tiurun ja Rauhan osayleiskaavan muutoksen luontoselvitys

Transkriptio

1 Luontoselvitys BRL (korjattu sivu 17) Tiurun ja Rauhan osayleiskaavan muutoksen luontoselvitys

2 1 Esipuhe Tiurun ja Rauhan osayleiskaavan muutoksen luontoselvitys on tehty Joutsenon kaupungin kaavoitus- ja ympäristöosaston sekä Joutsenmaa Oy:n toimeksiannosta. Työ käsittelee luonto- ja maisema-arvoja yleiskaavatasoisesti Tiurun ja Rauhan alueilla. Työhön on projektin etenemisen yhteydessä liitetty myös Masteensaarta koskevat luontoselvityksen tiedot. Työssä on hyödynnetty Rauhan sairaalan ja Vipelen alueille tehdyn asemakaavan (v. 2006) luontotiedot. Toimeksiannossa on päivitetty selvitysalueelle vuonna 1999 tehty Tiurun ja Rauhan osayleiskaavan luontoselvitys nykyvaatimusten mukaiseksi. Luontoselvityksestä vastasi FM Kai Vuorinen. Turussa Pöyry Environment Oy Tommi Lievonen toimialapäällikkö Kai Vuorinen projektipäällikkö Yhteystiedot Pöyry Environment Oy Ilmarisenkatu Turku Kotipaikka Helsinki Y-tunnus Puh. (02) Fax (02) Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Environment Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 Sisältö BRL 1 Esipuhe 1 JOHDANTO 1 2 MENETELMÄT 1 3 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Sijainti ja yleispiirteet Luonnonsuojelualueet ja luontoarvot 3 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Kasvillisuus Eläimistö Nisäkkäät Linnut Muut lajit Vesistöt ja pohjavesialueet Kallio- ja maaperä 6 5 UHANALAISET LAJIT JA DIREKTIIVILAJIT Lintudirektiivin liitteiden mukaiset lajit Luontodirektiivin liitteen IV a mukaiset lajit Muut uhanalaiset ja harvinaiset lajit 8 6 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Mahdolliset metsälain ja vesilain mukaiset kohteet Muut huomionarvoiset kohteet Muut huomioitavat kohteet Numeroimattomat luontokohteet 19 7 MASTEENSAARI Yleiskuvaus Luontoarvoiltaan huomionarvoiset kohteet 20 8 TULOSTEN TARKASTELU 20 9 LÄHTEET 21

4 2 Liitteet Liitekartta I Liitekartta II Tiuruniemen ja Rauhan luontoselvityskartta Masteensaaren luontoselvityskartta Raportin valokuvat: Kai Vuorinen

5 1 1 JOHDANTO Tiurun ja Rauhan osayleiskaavan muutoksen luontoselvitys on tehty Joutsenon kaupungin kaavoitus- ja ympäristöosaston ja Joutsenmaa Oy:n toimeksiannosta. Työ on jatkoa selvitysalueen ympäristöön tehdylle Tiurun ja Rauhan yleiskaavan (v. 1999) luontoselvitykselle. Nyt tarkennetussa yleiskaavatasoisessa luontoselvityksessä työ on tehty nykyvaatimusten mukaiseksi koskien keskeisimpiä rakentamisalueita. Luontoselvitys on tehty lisäksi Masteensaarelle, joka sijoittuu Tiuruniemen pohjoispuolelle. Luontoselvityksen teki FM Kai Vuorinen, joka vastasi tässä työssä maastotöistä, kohteiden identifioinnista ja arvottamisesta sekä raportoinnin asiasisällöstä. Raportin loppuvaiheen toimittamisesta vastasivat FM Tommi Lievonen ja FM Soile Turkulainen. 2 MENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käymällä maastossa läpi osayleiskaava-alue kaksi kertaa. Niiden lisäksi Rauhan sairaalan ja Vipelen asemakaava-alueelle ja sen ympäristöön on tehty useita erillisiä maastokäyntejä (asemakaava-alueen luontoselvitys 2006). Kevättalvella ja kesällä 2006 tehtiin luontoselvitys Masteensaaressa. Ennen maastokäyntiä tarkistettiin ympäristökeskusten Hertta-järjestelmästä mahdollisesti alueella esiintyvät uhanalaisuusluokituksen mukaiset lajit ja olemassa olevat muut huomioitavat luontokohteet. Työn edetessä lähtöaineistoa on saatu Joutsenon kaupungin ympäristötoimesta ja kaavoitus- ja ympäristöosastosta. Selvitystyön pohjana on elo-syyskuussa 1999 tehty yleiskaavan luontoselvitys. Selvityksessä on käytetty hyväksi peruskarttaa (1:20 000), kallioperäkarttaa (1: ), geokarttaa ( sekä niistä saatavia tietoja topografiasta, puustosta, rakennetusta ympäristöstä ja rakentamattomista alueista. Työssä on hyödynnetty paikallisten asiantuntijoiden tiedot selkärangattomista lajeista, erityisesti perhosista. Lisäksi joitakin hajatietoja on saatu paikallisilta luontoharrastajilta. Yleiskaavallista luontoselvitystä varten tärkeää tietoa on saatu myös viistoilmakuvien kautta. Eri luontokohteiden muutosta on myös voitu seurata vuonna 1999 ja 2006 tehtyjen maastokäyntien pohjalta. Työssä huomio keskitettiin sellaisiin luontoarvoihin, jotka vaikuttavat maankäytön suunnitteluun. Tällaisia arvoja ovat: o Luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaiset luontotyypit o Metsälain 1093/ luvun 10 mukaiset tärkeät elinympäristöt o Vesilain 1961/264 1 luvun 15a, 17a mukaiset luonnontilaisena säilytettävät kohteet o Uhanalaisuusluokituksen (Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus 2000) mukaiset lajit o Luontodirektiivin 79/409/ETY liitteen IV(a) mukaiset lajit (mm. liito-orava) o Lintudirektiivin 92/43/ETY liitteen I mukaiset lajit

6 2 Mahdolliset muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet on huomioitu edellä mainittujen arvojen lisäksi. Maankäytön suunnittelua varten selvitysalue on jaettu kolmeen suositusluokkaan (I-III): I Luontoarvoiltaan erityisen arvokkaat alueet: luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit, metsälain mukaiset tärkeät elinympäristöt, vesilain mukaiset kohteet, uhanalaisten ja luonto- ja lintudirektiivilajien esiintymispaikat. II Luontoarvoja sisältävät alueet: muut monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset luontokohteet kohteet, joilla on maisemallista arvoa. III Luontoarvoiltaan tavanomaiset alueet. Luokkiin I ja II luokitellut kohteet on esitelty luvussa 6.2. ja 6.3. Muu osa selvitysalueesta on tämän selvityksen perusteella luontoarvoiltaan tavanomaista. Luontoselvityksen päivityksen ensimmäinen maastokäynti tehtiin ja toinen Jälkimmäisellä käynnillä tarkennettiin Rauhan sairaalan ja Vipelen asemakaava-alueen reuna-alueiden luontokohteita. Osalle selvitysalueista on maastokäynti tehty jo kevättalvella Tällöin tarkistettiin mm. Masteensaaren luonnonympäristö sekä Vipelen ja Rauhan asemakaavoitettavien alueiden liito-oravatilanne. 3 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS 3.1 Sijainti ja yleispiirteet Selvitysalue on noin 5 km² laajuinen ja sijaitsee Joutsenon kaupungin Tiurun ja Rauhan alueella. Alueelta on noin 17 kilometrin matka Joutsenon keskustaan ja 9 kilometrin matka Imatran keskustaan. Aluetta rajoittavat pohjoisessa Saimaa, koillisessa Imatran kaupungin raja ja kaakossa rautatie. Erillisenä muusta selvitysalueesta oleva Masteensaari sijoittuu Tiuruniemen luoteispuolelle kapean Vipeleenvirran erottamana. Pinnanmuodoiltaan selvitysalue on I Salpausselän reunamuodostuma-aluetta. Alueen luonnonympäristöä ja maisemaa luonnehtii vaihteleva harjumaasto, johon kuuluu mäntykankaita, suppia ja harjurinteitä sekä huomionarvoinen suoalue Vipeleensuo. Tiuruniemen ja Masteensaaren ranta-alueita luonnehtivat kivikkoisuus ja ruovikkoisuus sekä rantavoimien muokkaamat muinaisrantavallit. Selvitysalue on I luokan pohjavesialuetta. Selvitysalueella sijaitsevat Rauhan ja Tiurun sairaala-alueet ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Lisäksi alueella on muuta rakennettua ympäristöä ja rakennettuihin alueisiin liittyen puistoa ja kulttuurikasvillisuutta. Alueella on useita kaskiraunioita mm. Tetrinotkon ympäristössä ja selvitysalueen itäreunalla.

7 3 Kuva 1. Yleiskaava-alue on kolmiosainen. Luoteessa on Masteensaaren alue, läntinen alue käsittää Tiuruniemen keskeisen osan ja itäinen vastaavasti metsäisen itäreunan. Selvitysalueet sijoittuvat kuvan punaisen rajauksen mukaisesti. Karttapohja Maanmittauslaitos, kopiointilupa 495/KP/04. Mittakaava noin 1: Luonnonsuojelualueet ja luontoarvot Tarkistettujen lähdetietojen perusteella selvitysalueelle ei sijoitu kaavojen luonnonsuojelualueita, Natura 2000-alueita, valtakunnallisten suojeluohjelmien alueita tai luonnonsuojelulailla rauhoitettuja suojelualueita. Alueella ei ole arvokkaita kallioita, pienvesiä tai perinnemaisemia. Tiuruniemen ja Rauhan sairaala-alueilla on huomionarvoista kasvilajistoa (Saarinen & Valtonen 2006). Myös alueen perhoslajistosta on selvitetty (Suomen Perhostutkijain Seura, v. 1999). Tiuruniemen luontopolku (liite 1) on tärkeä opetuskohde.

8 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET BRL Kasvillisuus Kasvillisuudeltaan selvitysalue on monipuolinen. Kenttäkerroksen kasvillisuus on laajoilla alueilla varpuvaltainen: mustikka, puolukka, variksenmarja ja kanerva. Heinistä esiintyy mm. tesmaa, nurmipuntarpäätä, metsälauhaa, metsäkastikkaa, kevätpiippoa ja rönsy- ja nurmirölliä. Lehtomaisissa metsissä ja lehtolaikuissa tavataan mm. sinivuokkoa, syyläjuurta ja kalliokieloa. Rehevyyttä metsiin tuovat lisäksi vuohenputki, mesiangervo, nokkonen, taikinamarja, musta- ja punaherukka sekä sanikkaiset. Pensaskerroksessa esiintyvistä lajeista mainittakoon lehtokuusama, tuomi, terttuselja ja koiranheisi. Kuvat 2 ja 3. Kuvista havainnollistuu selvitysalueen harjuluonnon keskeiset piirteet: harju ja kivikkoranta. Suomen kasvimaantieteellisessä luokituksessa Joutseno kuuluu Järvi-Suomen alueeseen. Selvitysalueella yleisimmät metsätyypit ovat tuoreet (MT) ja lehtomaiset kankaat (OMT). Niiden lisäksi on monin paikoin lehtolaikkuja (OMaT) sekä kuivahkoja (VT) ja kuivia kankaita (CT). Huomattava osa eteläisestä selvitysalueen osasta on kuivaa kangasta, joka muuttuu vain muutamin kohdin karukkokankaaksi (CIT ). Lehtipuumetsiä on muutamia ja järvenrantavyöhykkeillä pieniä pensaikkoja (lepät, koivut ja pajut). Kuivia lehtolaikkuja on muutamissa kohdin selvitysalueen läntisessä ja pohjoisessa reunassa. Selvitysalueella esiintyy muutamin paikoin lehtopensaita, osin viljelyskarkulaisina. Mänty on selvitysalueella yleisin puulaji. Kuusta kasvaa tuoreilla kankailla suppien ympärillä, mm. alueen länsi- ja lounaisosissa. Myös sekametsät ovat ranta-alueella hyvin yleisiä. Useilla paikoin tavataan iäkkäitä kuusia, mäntyjä ja rauduskoivuja. Länsiosien kuusikko on suureksi osaksi keski-ikäistä, vuotiasta. Tiheissä hakkuun jälkeisissä mäntytaimikoissa länsi-lounaan suppien alueella puusto on tasaisen tiheätä, noin vuotiasta. Kulttuurivaikutteisilla alueilla kasvaa istutettuina tai istutuista puista levinneinä jaloja lehtipuita - vaahteroita, pyökkejä, lehmuksia, poppeleita, pähkinäpensaita ja lehtikuusia. Lähellä selvitysalueen pohjoisreunaa on pieni lehmusmetsikkö, joka koostuu useista kookkaista lehmuksista sekä kymmenistä nuorista lehmuksista. Rakennetut alueet, sairaalan ympäristö ja Repokiven asuinalue pilkkovat selvitysalueen metsäkuviot pieniksi. Metsäkuvioiden rikkonaisuutta aiheuttavat myös tiet, polut ja ennen kaikkea hakkuut. Muutamat pikkutiet ovat varsin vähäliikenteisiä ja niiden haittavaikutus ympäristöön vähäinen.

9 5 Kuvat 4 ja 5. Kuvissa on tyypillistä varvikkoa ja pienen supan sanikkaisia. 4.2 Eläimistö Nisäkkäät Nisäkkäistä tehtiin maastokartoitusten aikaan joitakin havaintoja. Alueella on tiedetty olleen liito-orava noin 10 vuotta aiemmin (suullinen tieto, Karri Kuitunen, 6/2006), mutta nyt lajia ei havaittu. Tavallisten nisäkkäiden (oravan, hirven, rusakon, metsäjäniksen, eri myyrälajien) hankeen jättämiä jälkiä tavattiin kevättalvella tehdyn kartoituksen aikana Linnut Vuonna 2006 tehtyjen asemakaavojen ja osayleiskaavojen aikana tehtyjen havaintojen perusteella selvitysalue on linnustoltaan varsin monipuolinen. Linnuille tärkeimmät pesintä- ja ruokailualueet sijoittuvat lehtipuuvaltaiselle rantavyöhykkeelle. Vipeleen ympäristössä olevat lehtoalueet ja lehtomaiset metsät ovat myös tärkeitä elinympäristöjä useiden lajien pesintää ajatellen. Rauhan ydinalueen kulttuurivaikutteinen ympäristö on myös monien lintulajien elinympäristö. Vuonna 1999 tehtyihin lintuhavaintoihin kuuluivat seuraavat lajit: kuikka 2 yksilöä, palokärki1 yksilö, teeri 2 yksilöä, harakka 2 yksilöä, kirjosieppo 1 yksilö, käpytikka 2 yksilöä, naakka n.10 yksilöä, niittykirvinen 4, yksilöä, närhi 2 yksilöä, peippo 1 yksilö, punakylkirastas 5 yksilöä, punatulkku 1 yksilöä, räkättirastas 1 yksilö, sinisorsa 13 yksilöä, talitiainen 4 yksilöä, varis 4 yksilöä ja västäräkki 3 yksilöä. Kevään ja kesän 2006 aikana tehtyjen maastokäyntien aikana havaitut lintulajit olivat: pyy (useita yksilöitä + poikueita), metsäviklo (1 pari), tiltaltti (3 paria), puukiipijä (1 yksilö), pensaskerttu (1 pari), satakieli (3 paria), palokärki (1 yksilö), käpytikka (6 paria), isokuovi (1 pari), kiuru (2-3 paria), töyhtöhyyppä (1 pari), lehtokurppa (1 yksilö) ja sepelkyyhky (7 yksilön parvi). Rannoilla havaittuja lajeja olivat pikkulokki (2 paria), naurulokki (2-3 paria), kalatiira (2 paria), rantasipi (1 pari), telkkä (2 paria), haapana (1 pari) ja silkkiuikku (2 paria).

10 4.2.3 Muut lajit BRL 6 Selvitysalueen avoimilla ja lämpimillä hiekkamailla ja niiden kasvillisuudella on merkitystä monille perhoslajeille sopivina elinympäristöinä. Suomen Perhostutkijain Seura teki aiemman osayleiskaavan aikaan (v. 1999) selvitystä Suomen perhoslajistosta ja silloin todetut merkittävimmät Tiurun alueen lajit on lueteltu tässä. Yhteensä perhoslajihavaintoja oli selvityksessä 250 ja perhoshavaintoja yhteensä 8139 kpl. Havainnot on tehty Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin toimesta instituutin toimipisteensä rinnepihalta yhdellä jatkuvatoimisella valorysällä ajalla Taulukko 1. Tiurussa havaitut merkittävät perhoslajit. nimi suomenkielinen nimi muuta määrä (Mom alpium) 1 kpl (Aut excelsa) 10 kpl (Ipi contusa) poppelikääröyökkönen silmällä pid. harv. 1 kpl (Eup venosata) pikkumittarit 1 kpl (Our sambucaria) 1 kpl (Cos lunigera) 1 kpl (Clo anastomosis) hopeatäplät 1 kpl (Eil deplanum) 1 kpl 4.3 Vesistöt ja pohjavesialueet Selvitysalueelle rajoittuu pohjoisreunaltaan Saimaaseen, jonka vesipinta on tasolla +75,7 mpy. Alueella on kaksi pientä lampea, jotka ovat syvimmiltä kohdiltaan vain hiukan yli metrin syvyisiä ja rannoiltaan matalat. Lisäksi alueella on muutamia puroja. Koko selvitysalue kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen, jonka vedenjakajana Salpausselkä selvitysalueen kohdalla toimii. Koko selvitysalue sijoittuu Tiuruniemen I lk:n pohjavesialueelle (tunnus ). Sen alueella arvioidaan muodostuvan pohjavettä 8500 m³/d. Pohjavesialueen kokonaispintaala on melko suuri, 15,28 km², ja muodostumisalueen koko 10,90 km². Pohjavesialue on rajattuna liitteessä I. 4.4 Kallio- ja maaperä Selvitysalueen kallioperä on kokonaan maaperän peitossa, eikä kallio ole kovin lähellä maanpintaa. Alueen kallioperän muodostavat svekofenniset liuskeet, mutta se sijaitsee aivan Kaakkois-Suomen rapakivialueen rajoilla. Harvakseltaan esiintyy jääkauden kuljettamia ja muovaamia irtolohkareita. Geokemiallisessa luokituksessa alue kuuluu svekokarjalaisten liuskeiden ja gneissien alueeseen. Kallioperän uurteiden perusteella mannerjään yleisin virtaussuunta on luoteesta kaakkoon. Maaperältään alue on selväpiirteistä hiekka- ja sora-aluetta. Karkearakeinen hiekka ja sora ovat maastossa vallitsevia. Myös jäätikköjokimuodostumat ovat jättäneet näkyviä merkkejä harjuihin. Turvemaita alueella on varsin niukasti: ne sijaitsevat Vipeleensuon ympäristössä ja niiden turvekerrokset ovat melkoisen ohuita.

11 7 Geomorfologisesti alue on rakentunut Salpausselän reunamuodostuman reunatasanteen (kuvassa 6; nro 2) mukaiseksi niemeksi. Alueelta voidaan erottaa reunamoreeniselänne (3) läntisessä osassa, niemen kärkeen kurottunut harjuselänne (1) ja sen molemmin puolin harjukumpu/kamee-muodostuma (4). Kaakosta alueelle työntyy kapea sulamisvesiuoma (7). Harjukuoppia (6) on muutama alueen itäisessä osassa. Kameemuodostumia/harjukumpuja on myös koillisosassa, johon päätyy toinen harjuselänne. Alue on geomorfologisesti monipuolinen ja sopii opetuskohteeksi. Kuva 6. Kuvassa on Tiurun ja Rauhan geomorfologinen kartta. Lähde: Kontturi & Lyytikäinen Rakennettavuudeltaan selvitysalueen sora- ja hiekkapitoiset maat ovat hyviä. Mahdollisia pilaantuneita maa-alueita ovat lähialueen sahat ja huoltamot (selvitysalueen eteläpuolella Korvenkylän taajamassa) sekä selvitysalueella olevat kaksi entistä kaatopaikkaa.

12 8 5 UHANALAISET LAJIT JA DIREKTIIVILAJIT 5.1 Lintudirektiivin liitteiden mukaiset lajit Lintudirektiivin I-liitteen lajeista selvitysalueella havaittiin pikkulokki, kalatiira, pyy ja palokärki. Rannoilla havaittuja lajeja olivat pikkulokki (2 paria) ja kalatiira (2 paria). Pyytä havaittiin kohteissa 5, 7 ja 12 (useita yksilöitä + poikueet). Palokärki nähtiin vain kertaalleen lentämässä selvitysalueella (kohde 4), eikä sen pesintää voitu varmistaa havainnoin tai muilla keinoin. Kaikki edellä mainitut lintulajit kuuluvat IUCN-luokituksen mukaisesti luokkaan LC eli elinvoimaisiin uhanalaisiin lajeihin. Vuonna 1999 havaituista lajeista myös kuikka 2 yksilöä ja palokärki 1 yksilö kuuluvat luokkaan LC. Niiden lisäksi havaitut direktiivilajit teeri ja pikkulepinkäinen kuuluu luokkaan NT silmällä pidettävät uhanalaiset lajit. 5.2 Luontodirektiivin liitteen IV a mukaiset lajit Selvitysalueella ei tavattu luontodirektiivin liitteen IV a mukaisia lajeja, kuten liitooravaa. Koko selvitysalueen metsäalueet tarkistettiin liito-oravien elinpiirien löytämiseksi maaliskuun puolivälissä 2006 tuloksetta, vaikka elinpiiriksi sopivia kohteita on paikoitellen selvitysalueella. Alueella on tiedetty olleen liito-orava noin 10 vuotta aiemmin (suullinen tieto, Karri Kuitunen, 6/2006). 5.3 Muut uhanalaiset ja harvinaiset lajit Hertta-tietokannassa (Suomen ympäristökeskus) on vanha rekisteritieto kahdesta uhanalaisesta kasvilajeista Tiuruniemessä: sykeröpoimulehdestä (Alchemilla hirsuticaulis) v ja idänkurhosta (Carlina biebersteinii) v Niiden nykytilanteen kartoituksessa kumpaakaan lajia ei havaittu. Tiuruniemen pohjoisosaan on tehty kasvillisuuden ruutukartoitus kesällä 2005 (Saarinen & Valtonen 2006). Kartoituksen mukaan Tiuruniemen harjualueella tyypillistä harjulajistoa edustavat mm. häränsilmä, kangaskorte ja mäkilehtoluste, mutta hikevillä rinteillä kasvaa myös lehtoneidonvaippaa, valkolehdokkia ja sinivuokkoa. Pihapiirien ja entisten peltojen liepeiltä löytyy kulttuurikasvilajistoa, kuten rehuvuohenhernettä sekä vanhempaa perua olevia vuorikaunokkia, mahoniaa, ukkomansikkaa, pihlaja-angervoa, lehtoakileijaa, suikeroalpia, suopayrttiä, ukonkelloa ja kultavihmaa. Jakosenrannassa kasvaa Etelä-Karjalassa harvinaisia lehtotähtimöä, valkopiippoa ja mäkikauraa. Rauhan alueella on entisiä sairaalan puutarhoja ja puistomaisia kenttiä, jotka ovat viime vuodet olleet hoitamattomia. Huomionarvoisia ovat mm. pähkinäpensaikko Setälän pohjoispuolella, isot jättitatarkasvustot, venerannassa kasvavat kaukasiankirahvinkukat ja karvamesiheinäkasvusto uimarannan lähellä. Monia vanhoja viljelyjäänteitä löytyy tienvarsilta ja lähimetsistä.

13 9 6 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Tässä osiossa esitetään Tiurun ja Rauhan osayleiskaavan selvitysalueen arvokkaimmat luontokohteet. Mukana ovat myös vuonna 2006 laaditun Rauhan sairaalan ja Vipeleen alueen asemakaavan luontoselvityksen mukaiset luontokohteet. 6.1 Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Tiurun ja Rauhan osayleiskaavan selvitysalueelta ei ole tiedossa luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. Kohteen 6 lehmusmetsikkö on lähellä luonnonsuojelulain mukaista luontokohteen määritelmää. Masteensaaren hiekkaranta (kohde M 1) on mahdollinen luonnonsuojelulain mukainen luonnontilainen hiekkaranta. 6.2 Mahdolliset metsälain ja vesilain mukaiset kohteet Selvitysalueelta on havaittu seitsemän mahdollista metsälain mukaista tärkeää elinympäristöä. Kohde 4. Koivulehto: Rehevän koivulehdon ympäristössä kasvaa runsaasti kookkaita koivuja, muutamia raitoja, tuomia, haapoja sekä varttuvia lehmuksia ja vaahteroita. Pensaina kohteessa kasvavat nuorten lehtipuiden lisäksi korallikanukka ja terttuselja. Ympäristössä on myös jonkin verran lahopuustoa. Kenttäkerroksen kasvilajistoon kuuluvat sinivuokko, metsäimarre, metsäalvejuuri, hiirenporras, vuohenputki, koiranputki, lillukka, ahomansikka, metsämaitikka, kangasmaitikka, metsälauha, lehtonurmikka, nuokkuhelmikkä ja metsäorvokki. Kohteen rehevyyttä lisäävät lisäksi mm. nokkonen, vadelma, syyläjuuri, musta- ja punaherukka sekä sudenmarja. Kuvat 7 ja 8. Kuvissa näkyy lehtoalueen nuorta lehtipuustoa, heinikkoa ja kaatuneita puita.

14 10 Toimintasuositus: Koivulehdon ympäristö tulisi säilyttää nykyisellään, metsäisenä ja luonnontilaisena. Loivan rinteen vanhan puuston säilyttämisellä on myös merkitystä lintulajiston pesintä- ja ruokailualueiden säilymisen kannalta. Luokitus: Paikallisesti arvokas, mahdollisesti metsälain mukainen kohde. Suositusluokka I. Kohde 6. Lehmusmetsikkö: Rehevän lehtolaikun puuston muodostavat lehmukset. Historiatietojen (vanhat kartat) perusteella metsikkö on muodostunut alueella aiemmin olleen rakennuksen lähistöön, ja todennäköisesti lehmukset ovat alkuperältään istutettuja. Muina puu- ja pensaslajeina kohteessa kasvavat vaahtera, harmaaleppä, raita, rauduskoivu, pihlaja, kataja ja kuusi. Kasvilajistoon kuuluvat mm. puna- ja mustaherukka, taikinamarja, käenkaali, sudenmarja, syyläjuuri, särmäkuisma, kielo, kalliokielo, metsäkastikka, kevätlinnunherne, syylälinnunherne, metsäkurjenpolvi, hiirenvirna, sananjalka, nuokkuhelmikkä, metsäalvejuuri, metsäimarre, lehto-orvokki, kultapiisku ja aitovirna. Toimintasuositus: Kohteen ympäristö tulisi säilyttää nykyisellään, rehevänä ja luontaisen kaltaisena. Lehmusten säilyttämisellä on merkitystä myös kenttäkerroksen lajiston muuttumattomuudelle sekä linnustolle sopivien pesintä- ja ruokailualueiden säilymisen kannalta. Luokitus: Paikallisesti arvokas, mahdollisesti metsälain mukainen kohde. Suositusluokka I. Kuvat 9 ja 10. Kahdessa kuvassa näkyy lehmusten tasakasvuisuus ja kenttäkerroksen lajiston rehevyys. Oikean kuvan vasemmassa reunassa on kohteen varttunutta lehmuskasvustoa. Kohde 13. Rinnelehto: Rehevän lehtokoivikon ympäristössä kasvaa runsaasti kookkaita lehtipuita. Yleisimmin kohteessa kasvaa kookkaita rauduskoivuja, mäntyjä, muutamia haapoja ja kuusia. Pensaista tavataan tuomea, pihlajaa ja lehtokuusamaa runsaasti. Katajaa on paikoin rinteen valoisilla kohdilla. Kenttäkerroksen lajisto on monin paikoin heinävaltainen (metsäkastikka, korpikastikka, nuokkuhelmikkä, lehtonurmikka, koiranheinä ja metsälauha). Sanikkaisista tavataan mm. metsäalvejuurta, metsäimarretta, korpiimarretta ja sananjalkaa. Lajistoon kuuluvat myös metsäorvokki, iso- ja pikkutalvikki, kevätlinnunherne, kalliokielo ja kielo. Toimintasuositus: Kohteen ympäristö tulisi säilyttää nykyisellään luonnontilaisena. Ympäristön kuusien ja haapojen säilyttämisellä on myös merkitystä rinnelehdon nykyti-

15 11 lan säilymisen kannalta. Rinteen ympäristö on esim. liito-oraville soveltuva elinympäristö. Luokitus: Paikallisesti arvokas, mahdollisesti metsälain mukainen kohde. Suositusluokka I. Kuvat 11 ja 12. Kuvista on helposti havaittavissa lehtorinteen rehevyys. Kohteessa on myös maapuita. Kohde 23. Vähäpuustoinen suo: Alue on vähäpuustoista soistunutta maastoa, jossa kasvillisuuden muodostavat heinät ja sarat sekä vehka, metsäalvejuuri, hiirenporras, metsäimarre, korpi-imarre ja mesiangervo. Puista alueella kasvaa haapaa, terva- ja harmaaleppää, koivuja, mäntyä ja katajaa. Toimintasuositus: Aluetta ei tulisi osoittaa rakentamiselle. Luokitus: Paikallisesti arvokas, mahdollisesti metsälain mukainen kohde. Suositusluokka I. Kohde 28. Vähäpuustoinen suo: Alueen keskellä oleva suo on vähäpuustoinen. Kohde on samantyyppinen kuin kohde 23. Toimintasuositus: Aluetta ei tulisi osoittaa rakentamiselle. Luokitus: Paikallisesti arvokas, mahdollisesti metsä- ja vesilain mukainen kohde. Suositusluokka I. Kuvat 13 ja 14. Suppien pohjalla on pieniä soita, jotka olivat kesän 2006 vähäsateisuudesta johtuen hyvin kuivia. Matala lampi on lähes umpeenkasvanut.

16 12 Kohde 48. Suppalampi ja suo: Harjusupan pohjalla on matala lampi, joka oli kesällä 2006 lähes kuiva. Alueella kasvaa saroja, vehkaa, sammalia, kurjenjalkaa, kevätpiippoa, koiranheinää, sananjalkaa ja metsäimarretta. Lammen ympärillä on nuorta koivikkoa ja sitä reunustavat rinteet ovat melko jyrkät. Toimintasuositus: Suppalammen alue on kosteikkoalueena huomionarvoinen. Luokitus: Paikallisesti arvokas, mahdollisesti metsälain mukainen kohde. Suositusluokka I. Kohde 50. Vipeleensuo ja lampi: Vipeleensuo on avoin ja vähäpuustoinen räme, jossa kasvaa. harvassa nuorta mäntyä sekä aluskasvillisuudessa mustikka, puolukka, karpaloa, hillaa ja variksenmarjaa. Suolla on vanhoja ojia ja pohjoispäässä matala lampi. Toimintasuositus: Suo on huomionarvoinen luontokohde. Luokitus: Paikallisesti arvokas, mahdollisesti metsä- ja vesilain mukainen kohde. Suositusluokka I. 6.3 Muut huomionarvoiset kohteet Selvitysalueella on useita selvästi ympäristöstään erottuvia luontokohteita, joita voidaan pitää metsäluonnon muina arvokkaina elinympäristöinä (Meriluoto & Soininen 1998) tai niillä on maisemallista arvoa. Näitä ovat kohteet 1 (vanha rantapuusto), 2 (nuori jalopuumetsikkö), 5 (vanha sekametsä), 7 (vanha sekametsä), 8 (tuore lehtorinne), 11 (vanha sekametsä) ja 12 (suppa / tuore lehtolaikku). Kaikissa kohteissa kasvillisuus on alueen tavallista ympäristöä monipuolisempaa ja lisää luonnon monimuotoisuutta alueella. Kohde 1. Vanha rantapuusto: Saimaan ranta-alueella on kapea vyöhyke kookkaita ja vanhoja mäntyjä. Joukossa on myös muita suuria puita kuten rauduskoivua, raitaa ja muutamia haapoja. Kenttäkerroksen lajisto on lehtomaista. Toimintasuositus: Rantavyöhykkeen kookkailla männyillä on maisemallista merkitystä ja ne tulisi huomioida ranta-alueen suunnittelussa. Luokitus: Maisemallisesti merkittävä vanha rantapuusto. Suositusluokka Kohde 2. Nuori jalopuumetsikkö: Kapean hiekkatien varrella kasvaa useita nuoria lehmuksia ja muutamia varttuvia jalavia. Niiden ympäristössä kenttäkerroksen kasvillisuus on varsin runsasta ja monipuolista. Lehtolaikun vieressä on myös pienialainen niitty, jossa kasvavat mm. syyläjuuri, vuohenputki, särmäkuisma ja heinät. Toimintasuositus: Kohteen nuoret jalavat ja lehmukset tulee huomioida ympäristöä rakennettaessa. Kohteesta voi myöhemmin kehittyä edustava lehtolaikku. Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, jalopuumetsikkö. Suositusluokka Kohde 5. Vanha sekametsä: Rantavyöhykkeessä kasvaa kookkaita tervaleppiä ja rauduskoivuja, joitakin kuusia ja mäntyjä sekä pajuja ja pihlajaa. Kenttäkerroksessa on runsaasti luhtalemmikkiä, mesiangervoa, puna- ja mustaherukkaa sekä sanikkaisia. Toimintasuositus: Monipuolinen rantametsä tulee jättää keskeisiltä osiltaan rakentamattomaksi. Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, vanha sekametsä. Suositusluokka

17 13 Kohde 7. Vanha sekametsä: Kohteen puuston muodostavat kookkaat kuuset ja koivut, joiden lomassa kasvaa raitaa, terttuseljaa ja alueelle levinneenä pihakasvina korallikanukkaa. Lehtomaiseen aluskasvillisuuteen kuuluvat mm. metsäalvejuuri, metsäorvokki, pikkutalvikki, isotalvikki, käenkaali, oravanmarja, lehtonurmikka ja nuokkuhelmikkä. Toimintasuositus: Kohteen kookkaat kuuset ja koivut tulisi säilyttää. Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, vanha sekametsä. Suositusluokka Kohde 8. Harjurinne: Kookkaiden kuusten ja nuorten lehtipuiden lomassa kasvaa lehtokasvilajeja kuten pihlaja, lehtokuusama ja tuomi sekä sinivuokko, kielo ja nuokkuhelmikkä. Toimintasuositus: Länteen päin avautuvan kuivan lehtorinteen ympäristö tulisi jättää rakentamattomaksi. Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, vanha sekametsä. Suositusluokka Kuvat 13 ja 14. Vasemmalla on rehevää rantametsikköä tien varrelta ja oikealla tuore lehtorinne, kohde 8. Kohde 11. Rantaruovikko: Rauhan sairaalan rantavyöhykkeeseen sijoittuu pikkukivikkoinen ranta-alue, jonka edustalla kasvaa laajalti järviruokoa. Kivikkovyöhykkeen jälkeen seuraavana rannan vyöhykkeisyydessä tulevat pajut ja tervalepät. Niiden jälkeen alkaa varpukasvillisuus ja varsinainen metsäalue. Ympäristö on sopiva useille ruovikoiden ja rantametsien lintulajeille. Toimintasuositus: Rannan lehtipuuvyöhyke ja järviruokokasvusto tulee jättää ainakin keskeiseltä osaltaan rakentamattomaksi. Rantavyöhykkeen tervaleppiä ei tulisi kaataa. Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, ruovikko ja rantametsä.. Suositusluokka

18 14 Kuvat 15 ja 16. Kuvia kohteen 12 supasta (vas.) ja Rauhan sairaalan rantavyöhykkeestä, kohde 11. Kohde 12. Suppa ja lehtolaikku: Selvitysalueen kookkaimman supan kasvillisuus on rehevää. Puuston muodostavat rauduskoivu, haapa, harmaaleppä ja pihlaja. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat sanikkaiset ja heinät, joiden lisäksi alueella tavataan myös kulttuurilajeja (metsäruusua, lupiinia ja poimulehteä) sekä lehtolajeista sinivuokkoa, nuokkuhelmikkää ja lehtonurmikkaa. Toimintasuositus: Supan kasvillisuus ja elinympäristö tulee jättää rakentamattomaksi. Kohteen lähellä on lisäksi vedenottamo. Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, harjusuppa ja lehtolaikku. Suositusluokka Kohde 14. Kostea rinne: Kosteassa rinteessä kasvaa mm. mustikkaa, puolukkaa, oravanmarjaa, pikkutalvikkia ja metsäimarretta ja rannan tuntumassa ranta-alpia, terttualpia, järviruokoa ja järvikortetta. Aluetta halkoo tie. Toimintasuositus: Kosteikot ja supat tulee ottaa huomioon alueen maankäytössä. Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, kostea rinne. Suositusluokka Kohde 16. Suppa: Suppien alueen kasvillisuus on tavanomaista. Kohde 17. Suppa: Kohde 18. Harjurinne: Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, rehevä metsä. Suositusluokka Kohde 19. Suppa ja puro:

19 15 Kohde 20. Suppa: Kohde 21. Suppa: Kohde 22. Suppa: Kohde 24. Suppa: Kohde 25. Suppa: Kohde 26. Kuiva ja tuore lehtorinne: Alue on harjumaastoa, jonka paisterinteellä on kuivan lehdon ja varjorinteellä tuoreen lehdon kasvillisuutta. Toimintasuositus: Luokitus Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, harjurinne. Suositusluokka Kohde 27. Suppa: Kohde 31. Kuiva lehtorinne: Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, harjurinne. Suositusluokka Kohde 33. Suppa: Alueella on selväpiirteisiä suppia, joissa mustikkaa, kanervaa, kangas- ja metsämaitikkaa, puolukkaa ja heiniä on huomattavasti enemmän kuin ympäröivällä alueella. Puusto on kuusta, ympäristössä on tehty runsaasti hakkuita. Myös mäntykukkaa kasvaa supissa. Linnuista kohteessa havaittiin mm. palokärki ja käpytikka. Toimintasuositus: Alue on vaihtelevaa suppamaastoa. Kohde 34. Suppa:

20 16 Kohde 35. Suppa: Kohde 36. Suppa: Kohde 37. Suppa: Kohde 38. Harjumetsä: Talvirannassa on maisemallisesti huomionarvoista rantametsää. Jyrkemmän rinteen alla puusto on keskitiheätä vuotiasta mäntyä, vain paikoin esiintyy koivuja ja kuusia. Rannassa on huomattavasti runsaammin lehtipuustoa. Vanhimmat puut sijaitsevat tien/kärrytien vieressä. Aluskasvillisuus on varpuvaltaista: puolukkaa ja variksenmarjaa. Rannassa on kivikkoa, jossa kasvaa harvakseltaan ruokohelpiä, koiranheinää ja järvikortetta. Toimintasuositus: Rakentamisessa tulee huomioida maisemallisten seikkojen vaikutus ranta-alueelle. Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, harjumetsä. Suositusluokka Kohde 39. Suppa: Kohde 41. Suppa: Kohde 42. Suppa: Kohde 43. Suppa: Tetrinotkon alueella kasvaa mm. nuoria vaahteroita, koivuja, korpipaatsamaa sekä suuria haapoja, pihlajia, koivuja, tervaleppiä ja harmaaleppiä. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat ahomansikka, pikkutalvikki, kielo, metsäorvokki, käenkaali ja metsätähti. Rehevässä metsässä viihtyvät mm. peippo ja talitiainen.

21 17 Toimintasuositus: Tetrinotkon jyrkät supparinteet ovat näyttäviä, vaikka kasvillisuudeltaan kohde on melko tavanomainen. Supan pohjalla on pohjavesi havaittavissa. Kohde 44. Suppa: Kohde 45. Harjumetsä: Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, harjumetsä. Suositusluokka Kohde 46. Suppa: Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, harjumetsä. Suositusluokka Kohde 49. Puustoinen suo: Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, puustoinen suo. Suositusluokka Kohde 52. Suppa ja tuore lehtolaikku: Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, suppa ja tuore lehtolaikku. Suositusluokka Kohde 54. Tuore lehtorinne: Luokitus: Luonnon monimuotoisuutta lisäävä muu arvokas elinympäristö, tuore lehtorinne. Suositusluokka 6.4 Muut huomioitavat kohteet Kohde 3. Entinen kaatopaikka: Kohteeseen sijoittuu entinen kaatopaikka, jonka ympäristö kasvaa tällä hetkellä niittylajistoa, ja reunoilla on nuorta ja varttuvaa puustoa. Toimintasuositus: Alueen ympäristö on puhdistettu pilaantuneista maista, ennen sen kaavoittamista ja ottamista asuinkäyttöön. Luokitus: -. Kohde 9. Koivukuja: Kookkaista koivuista muodostuva koivukuja. Toimintasuositus: Kapean hiekkatien ympäristössä oleva koivukuja tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää nykyisellään. Muun puuston poistaminen puukujan reunoilta ja ympäristön hoito parantaisivat puukujan edustavuutta. Luokitus: Paikallisesti huomioitava puukuja.

22 18 Kohde 10. Puistometsä ja puistopuita: Puistomaisen ympäristön reunalla on kaksi vierekkäistä pienialaista korttelia, joissa kasvaa mm. lehmusta, vaahteraa ja rauduskoivuja. Pensaskerroksessa on runsaasti matalakasvuista lehmusta, pihlajaa ja muita lehtipuita. Kenttäkerroksen lajiston muodostavat lehtomaisen kankaan tyypilliset kasvilajit. Toimintasuositus: Kohteen puustoa voidaan karsia kohtalaisesti, jolloin puistomaisen alueen laajuutta voidaan laajentaa. Alueen kookkaimmat koivut tulisi säästää. Luokitus: Paikallisesti edustava puistoalueen reunavyöhyke. Kuvat 17 ja 18. Vasemmalla on kohteen 3 entinen kaatopaikka ja oikealla kohteen 9 koivukuja. Kohde 15. Venevajat: Rannassa on venevajoja. Toimintasuositus: Aivan kunnan rajalla olevat venevajat tulisi kunnostaa, ja tarkistaa maaperän likaantuneisuus. Rannat ovat hienompaa kivikkoa kuin muualla selvitysalueella. Luokitus: Paikallisesti edustava ranta- ja metsävyöhyke. Kohde 29. Hietikko: Toimintasuositus: Mahdollisesti erityistä hyönteislajistoa. Luokitus: Paikallisesti edustava hietikko. Kohde 30. Hietikko: Toimintasuositus: Mahdollisesti erityistä hyönteislajistoa. Luokitus: Paikallisesti edustava hietikko. Kohde 32. Entinen kaatopaikka: Toimintasuositus: Kohde tulee puhdistaa alueella olevista romuista ja mahdollisesti hiekkaan haudatuista jätteistä. Luokitus: Paikallinen mahdollisesti pilaantunut kohde. Kohde 40. Harjumetsien luonnehtima geomorfologinen kokonaisuus: Toimintasuositus: Alueen maisema-arvot tulee ottaa huomioon. Luokitus: Paikallisesti edustava geomorfologinen kokonaisuus. Kohde 47. Lampi: Mutaisen, matalan lammen keskellä esiintyy turvemättäikköjä, joilla muutamat nuoret koivut kasvavat. Lammen rannoilla kasvaa pullosaraa, raatetta, vehkaa, jokapaikansaraa, kurjenjalkaa sekä koivuja, leppää, pajuja, vaahteraa, kuusia, mäntyjä ja lehtokuusamaa. Toimintasuositus: Mahdollisesti lampi on muodostunut tietä rakennettaessa, esim. vuoden 1943 pitäjänkartassa lampea ei näy.

23 Luokitus: Paikallisesti edustava lampi BRL 19 Kohde 51. Kaskirauniot: Luokitus: Paikallisesti edustavia muinaismuistoja, kaskiraunioita. Kohde 53. Kaskirauniot: Luokitus: Paikallisesti edustavia muinaismuistoja, kaskiraunioita. Kohde 55. Rantakivikko ja -metsää: Tiuruniemen kärkeen on rakennettu aallonmurtaja, jonka lähiympäristöä on muokattu melkoisen paljon. Ranta on kivikkoa ja sen alla hiekkaa. Rantapuusto on lehtipuuvaltaista. Toimintasuositus: Kohteella on maisemallista arvoa ja sen lähistöllä kulkee luontopolku. Luokitus: 6.5 Numeroimattomat luontokohteet Luontopolku: Tiuruniemen luontopolku kiertää sekä yleis- että asemakaavoitettavalla alueella. Polulla kulkijaa opastetaan erilaisilla luontoaiheisilla kylteillä. Polku on pääasiassa hyvässä kunnossa. Luontopolku tulisi huomioida kaavoituksessa säilyttämällä nykyinen reitti tai muuttaa reittiä alueellisten käyttötarpeiden mukaisesti. Niitty 1: Pienialainen niitty, joka on kasvamassa hiljalleen umpeen. Niityn lähellä kasvaa hiukan lehmusta ja jalavaa. Niitty 2: Pienialainen niitty sijoittuu laajan koivikon pohjoisreunaan. Niityn lajisto on monipuolinen vaikkakin tavanomainen. Niittylajistoa tavataan lisäksi koivikon seassa. Haavikot: Selvitysalueelle sijoittuu nuoria haavikoita ainakin kolme kappaletta. Liitteessä 1 esitetyt haavikot monipuolistavat muutoin koivuvaltaista ympäristöä. Ne tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää alueella mm. kolopesijöitä ajatellen. Lehtikuusi: Pienen rantatien lähistöön ja avoimeen metsän reunaan sijoittuu yksi kookas lehtikuusi, joka hallitsee maisemaa erityisesti pellon suunnalta katsottuna. Kookas lehtikuusi tulisi säilyttää alueella mahdollisuuksien mukaan. Raidat: Pellon reunassa on useita kookkaita raitoja. Osa niistä sijoittuu myös lähelle lehtokohteita 4 ja 6. Raidat lisäävät ympäristön monimuotoisuutta ja ylläpitävät linnuston ruokailu- ja pesintäpaikkoja. Kuuset: Rantaan kulkevan hiekkatien varrella on neljä verraten kookasta kuusta. Kuuset sijoittuvat toisaalta myös luontokohteisiin 4, 5 ja 6. Puistopuut: Rauhan sairaalan alueella on runsaasti kookkaita, tai muuten huomattavia yksittäispuita ja puuryhmiä. Puiden lajistoon kuuluu mm. kuusia, mäntyjä, rauduskoivuja, raitoja, tuomia ja pihlajia. Alueella on niiden lisäksi lajistollisia erikoisuuksia kuten pirkkalankoivua (Betula pendula bircalensis), puistolehmuksia, jalostettuja kuusia, pihtoja, vaahteroita, tammia ja raitoja. Sairaalan alueen rakennuksien tuntumassa on kymmeniä erilaisia pensaita ja köynnöksiä. Puistopuut ja muut istutukset tulee huomioida erityisellä huolella, kun rakennuskohteita tullaan mahdollisesti kunnostamaan tai otetaan muutoin niiden lähialueita käyttöön.

24 7 MASTEENSAARI BRL Yleiskuvaus Masteensaari on vajaan 1 km 2 :n kokoinen saari Tiuruniemen ja suuren Mietinsaaren välissä. Saaren itäosa on harjuainesta länsiosa kallioista moreenimaastoa. Masteensaaren pohjoispuolella sijaitseva Kangassaari on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi (Kontturi & Lyytikäinen 1987). Masteensaaren länsiosassa on kaksi mökkiä, mutta muuten saari on rakentamaton ja sinne kohdistuu jonkin verran virkistyskäyttöä. Saari on kokonaisuudessaan metsäinen ja pääosa metsäkuvioista on nuoria kuivahkon kankaan männiköitä. Saaren länsiosassa on hieman rehevämpää varttunutta kuusi- ja sekametsää. Saaren rannat ovat melko luonnontilaisia ja karuja: eteläsivulla on pitkä kivikkoranta, joka muuttuu lounaiskulmassa hiekkarannaksi. 7.2 Luontoarvoiltaan huomionarvoiset kohteet M1. Saaren kaakkoisosassa on pitkä hiekka- ja soraranta. Hiekkaranta- alue on melko luonnontilainen ja mahdollinen luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi. Kesällä 2006 rantaa lienee ollut näkyvillä tavanomaista enemmän, sillä kuivuuden takia Saimaan vedenpinta oli normaalia alempana. M2. Saaren eteläsivun keskivaiheilla on suojaista ruovikkorantaa, jolla on mahdollista paikallista arvoa vesilintujen ruokailu- ja pesimäalueena. M3. Saaren lounaisrannalla on maisemassa hyvin erottuvia rantakallioita ja louhikkoa. Kuvat 19 ja 20. Masteensaaren itäosassa on kivikko- ja hiekkarantaa, lounaisosassa rantakallioita ja louhikkoa. 8 TULOSTEN TARKASTELU Luontoselvityksen perusteella selvitysalueella sijaitsee 1 mahdollisesti luonnonsuojelulain mukainen hiekkaranta (Masteensaari), 7 metsälaissa määriteltyä tärkeää elinympäristöä, 36 metsäluonnon muuta arvokasta elinympäristöä (pääasiassa suppia) sekä 12 muuta ympäristökohdetta. Niiden lisäksi koko selvitysalue kuuluu I luokan pohjavesialueeseen.

25 21 Selvitysalueelle sijoittuu linnustollista huomioarvoa omaavia kohteita. Niistä tärkeimmät ovat lehdot, lehtomaiset metsät, rantavyöhykkeen luhtaiset metsät, ruovikot ja monipuoliset sekametsät. Selvitysalueen nisäkäslajisto on tavanomainen. 9 LÄHTEET Britschgi, R. & J. Gustafsson (toim.) (1996). Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen ympäristökeskus. 387 s. Helsinki. Ekholm, M. (1993). Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus, painatuskeskus. 166 s. + 6 karttaliitettä. Helsinki Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti. Tiuruniemen luontopolku. Kontturi, O. & A., Lyytikäinen (1987). Etelä-Karjalan harjuluonto. Valtakunnallinen harjututkimus, raportti 36. Etelä- Karjalan seutukaavaliitto. 130 s Lappeenranta. Maanmittaushallitus (1943). Pitäjänkartta Karttalehti (1 : ). Helsinki. Maanmittaushallitus (1980). Peruskartta. Karttalehti (1 : ). Helsinki. Maanmittaushallitus (1985). Peruskartta. Karttalehti (1 : ). Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriö (1981). Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. Maa- ja metsätalousministeriö. 162 s. Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö (1989). Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma; kartat. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston sarja C/44/1989. Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriö (1982). Valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelma. Maa- ja metsätalousministeriö. 75 s. Helsinki. Räike, A. (1994). Valtakunnallinen pienvesi-inventointi: alustavat tulokset. Ympäristöministeriön monistesarja. 98 s. Helsinki. Saarinen, K. & Valtonen, A. 2006: Joutsenon Tiuruniemen ja Rauhan sairaala-alueiden rikas kasviperintö. Lutukka 22: Suomen geologinen kartta (1963). Kallioperäkartta. Karttalehti : Helsinki. Suomen Ympäristökeskus (1997). Uhanalaiset kasvimme. Toim. T.Ryttäri & T. Kettunen.kirjayhtymä oy.335 s. Helsinki. Uski, P. & A., Villanen (1994). Maa-ainesoton ja pohjaveden suojelun yhteensovittaminen Lappeenrannan, Imatran ja Joutsenon alueella. Etelä-Karjalan liitto. 84 s Lappeenranta. Ympäristöministeriö (1984). Valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma. Ympäristön- ja luonnonsuojeluosaston julkaisu D6. Ympäristöministeriö. Helsinki. Ympäristöministeriö (1989). Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston sarja B/19/1989. Helsinki. Ympäristöministeriö (1991). Rantojensuojeluohjelman alueet. Selvitys 97. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. Helsinki. Ympäristöministeriö (1992). Vanhojen metsien suojelu valtion mailla Etelä-Suomessa. Ympäristönsuojeluosaston työryhmän mietintö 70/ s karttasivua. Helsinki. Ympäristöministeriö (1993). Arvokkaat maisema-alueet; maisema- aluetyöryhmän mietintö Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosasto. 204 s. Helsinki. Ympäristöministeriö ja Museovirasto (1993). Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. 278 s. Helsinki.