RAUTJÄRVEN KUNTA Tiiliruukin asemakaava ja Simpele Änkilä osayleiskaavan muutos

Transkriptio

1 RAPORTTI 16X Väliraportti syksyn 2013 kartoituksista RAUTJÄRVEN KUNTA Tiiliruukin asemakaava ja Simpele Änkilä osayleiskaavan muutos Luontoselvitys

2 Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Maastokartoitukset Maa- ja kallioperä Vesistöt ja pohjavesialueet Kasvillisuus Eläimistö 4 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 4 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE 8 7 LÄHTEET 9 Liitteet Liite 1. Pesimälinnustoselvitys. Tehdään keväällä Valokuvat: Soile Turkulainen Kannen kuva: Niemenmäen pohjoisosan rantametsää. Raportin pohjakartat: Ammattilaisen karttapaikka Maanmittauslaitos 2013, lupa nro 495/KP/04. Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu, peruskarttarasteri 10/2013, lisenssi: Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM Ismo Yli-Tuomi biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Juhana Herttuan puistokatu 21, Turku puh: etunimi.sukunimi@poyry.com

3 Rautjärven kunta: Tiiliruukin yleis- ja asemakaavan luontoselvitys 16X JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Rautjärven kunnan Tiiliruukin alueelle osayleiskaavan muutosta ja asemakaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja maastokäynnin perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet. Lisäksi raportissa on annettu ohjeita ja suosituksia luontoarvojen huomioon ottamisesta maankäytön suunnittelussa. Tämä väliraportti perustuu syksyn 2013 maastokäynnin tuloksiin, ja lopullinen raportti valmistuu kevään 2014 liito-oravaja linnustoselvitysten jälkeen. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa Rautjärven kunnan Simpeleen taajaman pohjoispuolella (kuva 1). Selvitysalueen pinta-ala on noin 100 hehtaaria. Se rajoittuu pohjoisessa Kivijärven rantaan ja lännessä Kokkolanjoen yläosaan, jota on louhimalla ja kaivamalla levennetty. Etelässä ja idässä rajana on asutus. Yleispiirteiltään selvitysalue on metsäistä maastoa, jossa lisäksi on kaksi asuinrakennusta ja itäosassa pelto. Ometanmäen ja Niemenmäen lakialueella on laaja hakkuualue, josta on korjattu pois kesän 2010 myrskyissä kaatunutta puustoa. Mäen laen kautta kulkee tieyhteys Kivijärven rannassa olevaan vene- ja uimarantaan. Ympäri mäkialuetta risteilee ulkoilupolkuja ja latu-uria. Rantavyöhykkeellä on varttunutta kuusi- ja sekametsää, jossa on paikoin runsaasti lahopuuta. Kivijärven Natura-alue Selvitysalue Kuva 1. Selvitysalue sijaitsee Simpeleen keskustan pohjoispuolella Ometanmäen ja Niemenmäen alueella. Se rajoittuu Kivijärven rantaan. Kivijärvi sisältyy Natura 2000 verkostoon.

4 3 MENETELMÄT Lähtötiedot Luontoselvityksen lähtötietoina käytettiin OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelun (OIVA-palvelun) luontotietoja ja Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Eliölajitrekisterin uhanalaistietoja. Simpeleen tehdasalueen rakennuskaavan ympäristövaikutusten arviointiin (Maa ja Vesi Oy 1996) sisältyy Ometanmäen luonnonympäristön kuvaus, mutta alue on sen jälkeen muuttunut. Selvitysalue rajoittuu pohjoisessa Kivijärven Natura-alueeseen (FI , 119 ha, SPA), jonka osalta oli käytettävissä kohdekuvaus (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2013). Kivijärvi on osa Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin kuuluvaa Parikkalan seudun lintuvedet -kokonaisuutta (320098) (Leivo ym. 2002). Suomen tärkeät lintualueet (Finnish Important Bird Areas FINIBA) -hanke on Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLife Suomi ry:n ja sen jäsenyhdistysten yhteistyönä toteuttama tärkeiden lintualueiden kartoitus- ja seurantahanke. Hankkeen tuloksena on syntynyt koko maan kattava tärkeiden lintualueiden verkosto, joka ei kuitenkaan ole varsinainen luonnonsuojeluohjelma. Kivijärven toisella puolella noin 200 metrin päässä selvitysalueesta on Martinkonnun rantalehdon luonnonsuojelualue (YSA053447). Selvitysalueen lähiympäristössä ei ole muita Natura-alueita, luonnonsuojelualueita tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Alueelle ei sijoitu tiedossa olevia uhanalaisten lajien esiintymiä. 3.2 Maastokartoitukset Luontoselvityksen syksyn maastokartoitus tehtiin Maastokartoitusten tarkoituksena oli selvittää, onko alueella seuraavia maankäytön suunnittelussa huomioon otettavia luontokohteita: luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät vesiluontotyypit ja purot metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt liito-oravaesiintymät ja liikkumisyhteydet muille uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4, Rassi ym. 2010) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan osalta kartoitettiin lajille soveltuvat metsäalueet ja kirjattiin ylös papanahavainnot sekä tarkasteltiin liikkumisyhteyksiä Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -julkaisun menetelmien mukaisesti (Sierla ym. 2004). Tarkempi liito-oravaselvitys ja pesimälinnustoselvitys tehdään keväällä LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Maa- ja kallioperä Selvitysalue sijoittuu lähelle ensimmäistä Salpausselkää sen pohjoispuoliseen maastoon, jossa on kallioisia moreenimäkiä ja niiden liepeillä alavampia hienoainesmaita (Geologian tutkimuskeskus 2013). Selvitysalueen keskiosan Ometanmäki kohoaa noin 110 metriä merenpinnasta ja noin 30 metriä Kivijärven pinnasta. Kallioperältään selvitysalue

5 3 on svekokarjalaisia kiillegneissejä ja kiilleliusketta. Ometanmäen ja Niemenmäen laella ja luoteisrinteessä on näkyvissä kalliopaljastumia. Ranta-alueella erottuu Simpelejärven vedenpinnan laskuja edeltäneen ajan rantatörmiä ja kivikoita. Selvitysalueen länsireunalla näkyy jälkiä Kivijärvenkosken syventämiseen ja leventämiseen järvenlaskujen aikaan liittyneistä louhintatöistä. 4.2 Vesistöt ja pohjavesialueet Selvitysalue rajoittuu Kivijärven länsiosaan pohjoisessa ja siitä alkunsa saavaan Kokkolanjokeen lännessä. Kivijärvi on pienehkö rehevä järvi, jonka kautta yläpuolisen Simpelejärven vedet purkautuvat Kokkolanjokeen. Kokkolanjoki virtaa etelään Simpeleen taajaman sivuitse, ja sen varrelle selvitysalueen eteläpuolelle sijoittuvat Simpeleen tehtaat. Selvitysalueella pintavedet virtaavat joko pohjoiseen Kivijärven suuntaan tai länteen suoraan Kokkolanjokeen. Edellinen on Simpelejärven alaosan lähialuetta ja jälkimmäinen Kokkolanjoen aluetta. Vesistöalueena on Hiitolanjoen vesistöalueen Suomen puoleinen osa. Kokkolanjoki eli Hiitolanjoki laskee Laatokkaan noin 40 kilometrin päässä kaakossa. Simpelejärveä on laskettu useaan otteeseen mm. Kivijärven alapuolista koskea perkaamalla. Vuosina tehty lasku laski järven pintaa noin 2,4 metriä ja vuosina tehty lasku noin 0,8 metriä (Juvonen 1996). Nykyisin Simpelejärven ja Kivijärven keskivedenpinta on +68,8 metriä merenpinnasta. Selvitysalue ei ole luokiteltua pohjavesialuetta. 4.3 Kasvillisuus Selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle ja kuuluu kasvimaantieteellisessä aluejaossa Järvi-Suomeen (OIVA-palvelu 2013). Eliömaakuntana on Laatokan Karjala (LK). Simpele sijaitsee Laatokan Karjalan lehtokeskuksen reuna-alueella, mikä näkyy kasvillisuuden keskimääräistä suurempana rehevyytenä. Pääosa selvitysalue on metsäistä maastoa. Aiemmin siitä on saattanut olla suuri osa kaskettua aluetta ja niitty- ja hakamaata, koska kiviröykkiöitä ja kiviaitoja näkyy ympäri aluetta. Koillisosassa on viljelyskäytössä oleva rantapelto. Eteläosassa Simpeleentien varressa on entistä peltoa tai niittyä, joka kasvaa varttuvaa koivikkoa, jossa on seassa nuorta kuusta ja yläosassa nuorta mäntyä. Ometanmäen etelärinteestä ulottuu mäen lakialueelle ja edelleen itään Niemenmäen pohjoisrinteeseen noin 20 hehtaarin laajuinen hakkuualue, josta on korjattu kesän 2010 Veera-myrskyssä kaatunutta puustoa (kuva 2). Niemenmäen laelta etelään päin on nuorta koivikkoa ja kuusikkoa. Myös itäosassa astutuksen ja pellon välissä on hakkuualue ja pensoittunutta peltoa. Ometanmäen etelärinteessä on ilmeisesti kasvanut nuorta puustoa jo ennen myrskyä. Aiemmin siinä on kasvanut vankkaa haavikkoa (Maa- ja Vesi Oy 1996). Ometanmäen aluetta on hoidettu puistomaisena, sillä luoteisrinteessä kasvaa istutettuina lehtikuusia ja eteläosasta löytyy muutamia tuijia, metsälehmuksia, poppeleita ja vaahteroita. Varttuneen puuston, lehtipuuston ja lahopuuston luonnehtima rantametsävyöhyke ulottuu melko yhtenäisenä läpi koko selvitysalueen. Idässä se jatkuu Niemenmäen alarinteessä ja kaartuu lännessä kapeana kaistaleena Ometanmäen eteläpuolelle. Ometanmäen länsi- ja pohjoisrinteessä on varttunutta kuusikkoa, jossa on seassa koivua, haapaa, tuomea ja kumparekohdissa mäntyä. Aluskasvillisuudessa esiintyy yleisesti lehtomaisen kankaan ja tuoreen lehdon lajeja kuten sinivuokkoa, käenkaalia, lehtokuusamaa ja kosteimmissa paikoissa hiirenporrasta. Muita lajeja ovat mm. kivikko- ja metsäalvejuuri, metsäkastikka, lillukka, mansikka ja puna-ailakki. Maasto on vanhojen rantatörmien kohdalla paikoin kivikkoista. Pohjoisessa Lehmusniemen alavat rannat ovat paljastuneet

6 4 aikanaan järvenlaskuissa, olleet sen jälkeen ilmeisesti viljeltyjä ja kasvavat nyt varttuvaa kuusikkoa, nuorta koivikkoa ja harmaa- ja tervalepikkoa. Niemenmäen alarinteessä on vanhan rantarinteen harmaalepikkoa ja nuorta kuusikkoa. Lahopuustoa on myrskyn jäljiltä erittäin runsaasti etenkin Ometanmäen luoteisrinteessä, Lehmusniemen alueella ja Niemenmäen itäpuolella pellon reunassa. Lahopuissa on etenkin järeähköjä kuusia, mutta myös lehtipuita. Lehtipuupökkelöitä on etenkin Lehmusniemen ranta-alueella. Rantakasvillisuus on runsainta Lehmusniemen ympäristön matalilla rannoilla, joissa on sara- ja kastikkavaltaista rantaluhtaa ja järvikortekasvustoja. Kokkolanjoen ranta-alue on kauttaaltaan kaivettua ja louhittua ja eteläosassa rakennettua. Kuva 2. Latu-ura ja myrskyn jälkeinen hakkuu Ometanmäellä. 4.4 Eläimistö Selvitysalueen eläimistössä on sekä kulttuuriympäristöjen että metsien ja vesistöjen lajeja. Liito-oravan papanoita löytyi syksyn maastokäynnillä uimarantaan menevän tien länsipuolelta läheltä rantaa sekä yhden kuusen alta itäosan pellonreunametsästä. Rantametsät ovat lajille sopivaa elinpiiriä ja niiden kautta muodostuu mahdollinen kulkuyhteys. Ne saattavat olla myös lepakoiden ruokailualueita tai siirtymäreittejä. Liito-orava ja lepakot kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Lehtilahopuustoiset rantametsät tarjoavat sopivaa pesimä- ja ruokailualuetta myös kolopesijälinnuille kuten erittäin uhanalaiselle (EN) valkoselkätikalle. 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 1. Kivijärven Natura-alue ja FINIBA-alue Selvitysalue rajoittuu pohjoisreunalla noin kilometrin matkalla Kivijärven Naturaalueeseen (FI , 119 ha, SPA) (kuvat 1 ja 4). Kivijärvi on merkittävä linnuston pesimäalue ja muutonaikainen levähdysalue (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2013). Etenkin mustakurkku-uikun pesimäkanta on huomattavan suuri. Järven rannoilla esiin-

7 5 tyy paikka paikoin ruoikkoa, mutta enemmän kuitenkin kortteikkoa, jota on etenkin Juhonsaaren ja järven etelärannan välillä. Selvitysalue ulottuu idässä Juhonsaaren kohdalle. Selvitysalueen länsiosassa sijaitsevan uima- ja venerannan kohdalla kasvillisuus on vähäistä ja vesialue melko avoin. Kivijärvi kuuluu Natura-alueen kanssa lähes samalla rajauksella Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin. Se on osa Parikkalan seudun lintuvedet -kokonaisuutta (320098), joka on laaja erikokoisten, vierekkäisten lintuvesien kokonaisuus Parikkalassa ja sen lähialueilla (Leivo ym. 2002). Kokkolanjoen ja Kivijärven alue on tärkeä etenkin alkukevään lepäilypaikkana vesilinnuille (Kontiokorpi 2013). Kohteen arvo: Kivijärvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi ja sisältyy Natura verkostoon lintudirektiiviin perusteella. Kaavahankkeen aikana tulee arvioida, kohdistuuko siitä Natura-alueelle sellaisia vaikutuksia, jotka voisivat heikentää Natura-alueen suojelun perusteena olevia luontoarvoja. Tarvittaessa vaikutukset tulee arvioida luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämällä tavalla. 2. Uimarannan liito-oravaesiintymä ja noro Uimarannantien länsipuolella rantarinteessä kasvaa varttuvaa kuusisekametsää, jossa on kymmenkunta järeää haapaa (kuvat 3 ja 4). Kolmen haavan alta löytyi syksyllä 2013 tuoreita liito-oravan papanoita. Alueella on ainakin kaksi kolohaapaa. Esiintymän rajaus tarkentuu keväällä 2014 tehtävässä liito-oravaselvityksessä. Rinnettä alas virtaa noro, jonka varrella kasvaa mm. hiirenporrasta, sinivuokkoa, ojakellukkaa, lehtotähtimöä ja kevätlinnunsilmää. Noron alku on hakkuulla ja se alittaa latu-uran putkessa. Noron länsipuolella erottuu vanha tieura. Kohteen arvo: Rantarinteeseen sijoittuu liito-oravaesiintymä, jonka ydinalue on syksyn havaintojen perusteella uimarannan kohdalla tien länsipuolella. Alueella on lisäksi mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluva noron lähiympäristö. Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Kuva 3. Liito-oravapuita uimarannan rinteessä.

8 Rautjärven kunta: Tiiliruukin yleis- ja asemakaavan luontoselvitys 16X Ometanmäen lounaisrinteen lehtolaikut Ometanmäen lounaisrinteessä on varttunutta kuusikkoa ja harmaalepikkoa, josta on kaatunut melko paljon puita (kuva 4). Rinne on kivikkoinen ja siinä saattaa virrata piilopurona noro. Rehevään kasvillisuuteen kuuluvat mm. hiirenporras, mesiangervo, ojakellukka ja kevätlinnunsilmä. Alempana rannassa on kalliokumpareen reunoilla rehevä rantalehto, jossa kasvaa kookkaita tervaleppiä ja tuomia sekä mm. sinivuokkoa ja lehtokuusamaa (kuva 4). Kohteen arvo: Alueella on kaksi mahdollista metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvaa rehevää lehtolaikkua Kuva 4. Luontoarvoiltaan merkittävät kohteet selvitysalueella.

9 4. Lehmusniemi Lehmusniemen korkeimmalla kohdalla on varttunutta kuusi-mänty-koivusekapuustoa, jossa on myrskyn jäljiltä paljon kaatuneita runkoja (kuvat 4, 5 ja 6). Alueella kasvaa myös harmaaleppää ja tuomea ja aluskasvillisuudessa tavataan mm. sinivuokkoa, lehtopähkämöä, lehtokuusamaa, punaherukkaa ja kivikkoalvejuurta. Alavat ranta-alueet ovat lehtipuustoisia entisiä peltoja tai niittyjä, niin että niemen itäpuolella kasvaa koivua ja harmaaleppää ja länsipuolella kookkaita tervaleppiä. Eteläosassa on istutuskuusikkoa, mutta myös sen alueella on kaatuneita runkoja ja kuusten seassa harmaaleppää. Lounaiskulmassa on lampareita, jotka lienee kaivettu. Kohteen arvo: Alue on huomionarvoinen rehevän kasvillisuuteensa ja lahopuustoisuutensa vuoksi. Sitä voidaan osin pitää mahdollisena metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. 7 Kuva 5. Lehmusniemessä on erityisen paljon lahopuustoa. 5. Niemenmäen itärinne Niemenmäen koillisrinteen alla pellon reunassa on vanhaa rantakivikkoa, jossa kasvaa harmaaleppää ja muutamia tervaleppiä (kuva 4). Joukossa on lahojakin runkoja. Erityisen paljon lahopuustoa oli syksyllä 2013 itärinteen alla peltoon rajoittuvalla kaistaleella. Ylempänä rinteessä on harmaalepikkoa, jossa on myös tuomea ja nuoria kuusia aluspuustona. Liito-oravan papanoita löytyi yhden pohjoisosassa kasvavan järeähkön haavan alta. Alueen merkitys liito-oraville tarkentuu keväällä 2014 tehtävässä selvityksessä. Kohteen arvo: Alue on huomionarvoinen rehevän kasvillisuuteensa ja lahopuustoisuutensa vuoksi. Sitä voidaan osin pitää mahdollisena metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Sinne saattaa sijoittua liitooravaesiintymä tai sen kautta kulkee liito-oravien liikkumisyhteys.

10 6. Niemenmäen koillispuolen pellonreuna Rinteen alla on peltoon rajoittuva entinen pelto tai niitty, jossa kasvaa pajuja ja nuoria koivuja ja korkeaa heinä- ja ruohovaltaista kasvillisuutta (kuva 4). Kapea kaistale on harmaaleppä- ja koivuvaltainen ja aluskasvillisuudessa on lehtolajeja. Sen kohdalla pellon reunassa on haavikko, jossa kasvaa parikymmentä järeähköä haapaa. Liito-oravasta ei havaittu merkkejä, mutta tilanne tarkistetaan keväällä Kohteen arvo: Alue on huomionarvoinen rehevän kasvillisuuteensa ja lahopuustoisuutensa vuoksi. Sitä voidaan osin pitää mahdollisena metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Se on myös mahdollista liitooravien elinpiiriä tai sen kautta voi kulkea liikkumisyhteys. 8 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE Selvitysalue on ihmistoiminnan vaikutuspiirissä olevaa metsäistä aluetta, joka on aikaisemmin ollut nykyistä enemmän pelto-, niitty- tai laidunkäytössä. Nykytilanteessa alueella on merkitystä taajaman virkistysalueena. Vuoden 2010 myrsky on muuttanut sen luonnonympäristöä, niin että alueelle on muodostunut myrskytuhojen korjaamisen jälkeen laaja hakkuualue. Ne rantametsäalueet, joista kaatuneita puita ei ole raivattu pois, ovat lahopuustoisuutensa vuoksi luontoarvoiltaan huomionarvoisia ja liittyvät linnustoltaan arvokkaaseen Kivijärven Natura-alueeseen. Rantametsien linnustollinen arvo selvitetään keväällä Niihin sijoittuu muutamia reheviä lehtolaikkuja ja noroja, joita voidaan pitää metsälain (10 ) tarkoittamina metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeinä elinympäristöinä, joiden metsänhoidolliset hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Sekä mahdolliset lakikohteet että muut luontokohteet tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, niin että suunnittelu muun muassa edistää maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden mukaisesti luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä. Selvitysalueella ei todettu kohteita, jotka voisivat täyttää luonnonsuojelulain (29 ) suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Lehdot ja lahopuustoiset lehtomaiset kankaat edustavat luontotyyppejä, jotka on arvioitu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ym. 2008) uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Selvitysalueella havaittiin syksyllä 2013 merkkejä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvasta liito-oravasta. Elinpiirin ydinalue sijoittuu todennäköisesti uimarannan rinteeseen ja rantametsäalue muodostaa sinne liikkumisyhteyden. Liito-oravat kartoitetaan tarkemmin keväällä Liito-orava tulee ottaa kaavassa huomioon ympäristöministeriön ohjeen Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa ( ) mukaisesti. Liito-oravan pesäpuita ja mahdollisia pesäpuita sekä niiden läheisiä puita ei saa kaataa ja esiintyminä rajatut alueet tulisi säilyttää yhtenäisinä, niin ettei niitä voimakkaasti muuteta esimerkiksi rakentamisella. Esiintymiä ympäröivillä laajemmilla metsäalueilla tulee huomioida liito-oravien kannalta tarpeellisten liikkumisyhteyksien säilyminen. Selvitysalue ja kaava-alue rajoittuu Kivijärven Natura-alueeseen noin kilometrin matkalla. Sen osalta tulee arvioida, kohdistuuko kaavahankkeesta suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin sellaisia vaikutuksia, että on tarpeen laatia luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittama Natura-arviointi.

11 7 LÄHTEET Rautjärven kunta: Tiiliruukin yleis- ja asemakaavan luontoselvitys 16X Geologian tutkimuskeskus 2012: Geokartta-palvelu. Juvonen 1996: Parikkalan historia. Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2013: Kivijärven Natura-alueen kohdekuvaus. Kajoniemi, M., Eskelinen, A., Keskitalo, K., Rajamäki, R., Rautanen, H., Sahala, L., Sääksniemi, E., Timperi, J., Tossavainen, J., Vallius, P. & Vuokko, J. 2008: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Etelä-Karjalan loppuraportti. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2008. Kontiokorpi, J. 2013: Etelä-Karjalan lintuliikenteen pullonkaula-alueet ja muuttoreittejä. Etelä- Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden kartoitus. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E. Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. ja Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). Maa ja Vesi Oy 1996: Simpeleen tehdasalue, rakennuskaava ja rakennuskaavan muutos, ympäristövaikutusten arviointi. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu. 9 Rekisteritiedot: Ympäristöhallinnon virastojen rekisteri uhanalaisista lajeista