Toimintaympäristön tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet

Transkriptio

1 Toimintaympäristön tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet Paloturvallisuusseurannan kehittäminen Sami Häkkinen Suomen Palopäällystöliitto

2 Sisältö Alkusanat ja johdanto Miesten osuus väestöstä Kuntaluokitus Yksinasuminen Työllisyys Ikääntyneiden osuus Rakennuksen ikä Koulutustaso (VKTM-indeksi) Päihteiden käyttö Pientalovaltaisuus Pienituloisuus Syrjäytyminen Lähteet Liite 1. Pelastustoimen tasapainotettu tuloskortti Liite 2. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston Mittarit-välilehti Liite 3. Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin ja rakennuksen iän mukaan (PRONTO; Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan ) Liite 4. Rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen syttymissyyt erillisissä pientaloissa ja asuinkerrostaloissa (PRONTO)... 27

3 Alkusanat ja johdanto Tämä manuaali on toinen osa pelastustoimen tunnuslukujen laskennan, tulkitsemisen ja käytön ohjeista. Manuaalit ovat osa paloturvallisuuden tasapainotettua tuloskorttia, joka on tuotos Paloturvallisuusseurannan kehittäminen -hanketta (SMDnro/2011/46). Tunnusluvuilla on neljä vertailukohtaa: valtakunnallinen taso, samankaltaisten pelastuslaitosten muodostaman verrokkiryhmän taso, oma aiempien vuosien tilastoihin perustuva taso ja mediaanikunnan taso. Muun muassa rakennuskantaa koskevien lukujen osalta vuosittaista kronologista vertailutietoa ei kuitenkaan ole. Tunnuslukujen käytön vakiinnuttua voidaan ryhtyä käyttämään myös muita vertailukohtia kuten ennustetun kehityksen tasoa, jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, kansainvälisiä vertailutasoja ja pelastuslaitoksen asettamaa tavoitetasoa. Tunnusluvuissa käytetään valtakunnallisena vertailukohtana Manner-Suomen tilastoja. Tunnusluvut jaetaan kolmeen eri kategoriaan: vahinko-, toimintaympäristön ja toiminnan tunnuslukuihin. Tämä ohje käsittelee toimintaympäristön mittareita (otsikko 2 liitteessä 1). Toimintaympäristön mittarit ovat monelta osin sellaisia, että pelastustoimen mahdollisuudet vaikuttaa niihin ovat hyvin rajalliset. Niiden muuttaminen ei myöskään kuulu lähtökohtaisesti pelastustoimen ydintehtäviin. Tunnusluvut antavat kuitenkin kuvan siitä, millaisessa toimintaympäristössä pelastuslaitos toimii, ja niillä voidaan arvioida, miltä osin aiheutuneiden vahinkojen tunnuslukujen muutokset ovat seurausta toimintaympäristön muutoksista. Tämän manuaalin pääasiallisena tarkoituksena on tukea pelastuslaitosten työtä mittariston käyttöönottoon liittyen. Oppaaseen koottua tietoa voidaan myös käyttää kaikkien tunnuslukujen laskentaperusteiden jatkokehittämiseen ja tutkimuksellisia tarpeita varten. Tunnusluvut kootaan automaattisiksi poiminnoiksi PRONTOn Parametritilastojen Mittarit-osioon (liite 2). Helsingissä Sami Häkkinen

4 1. Miesten osuus väestöstä Miehille sattuu noin kolme neljännestä palokuolemista (Häkkinen 2008, 45; Kokki et al. 2008). Sukupuolijakaumalla on myös kunnallisella tasolla vaikutusta paloturvallisuuteen (Häkkinen 2008, 40-41). Manner-Suomessa oli miehiä vuoden 2010 lopussa eli 49,08 prosenttia. Mediaanikunnassa miehiä oli 50,29 prosenttia, kun Ahvenanmaan kunnat jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Helsingissä miesten osuus on kaikista kunnista pienin, 46,90 %, ja Pelkosenniemellä suurin, 55,65 %. (Väestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain ) Kuntien sukupuolijakaumaa tarkasteltaessa on tarkoituksenmukaisinta käyttää vertailukohtana mediaanikuntaa, koska vain 41 kunnassa 326 vuoden 2011 kuntajaon mukaisesta kunnasta on enemmän naisia kuin Manner-Suomessa keskimäärin (taulukko 2). Toisaalta erot kuntien välillä ovat niin pieniä, että 323 / 326 kuntaa mahtuu indeksilukujen 96 ja 110 väliin, kun luokkarajat määritellään prosentteina Manner-Suomen tasosta. Näin ollen rajat ovat aiheutuneiden vahinkojen mittareita tiheämmässä. Asetetut rajat ovat taulukossa 1. Taulukko 1. Kuntien sukupuolijakaumaluokat luokkarajat mediaanikunnan taso Manner-Suomen taso 96 48,28 47, ,28 48, ,29 49, ,30 50, ,30 51,04 Pelastustoimen alueen miesvaltaisuuden arviointi on epätarkoituksenmukaista. 19 maakunnasta ainoastaan viidessä on miehiä alle valtakunnallisen tason. Vastaavasti vertailutasona mediaanikunta on huono, koska vain yhdessä maakunnassa miesten osuus on mediaanikuntaa korkeampi. Vaihtelu eri maakuntien välillä on välillä 48,28-50,35 % eli erot ovat suhteellisen vähäisiä alueellisella tasolla. Paikallinen (l. kunta-) taso sen sijaan soveltuu tarkasteluun ja kuten tilastot edellä osoittavat, sukupuoli kertoo paloturvallisuudesta myös yksilötasolla. Kuntien jakaantumista eri luokkiin on kuvattu taulukossa 2. Taulukko 2. Kuntien jakaantuminen eri luokkiin luokkarajat mediaanikunnan taso Manner-Suomen taso

5 Miesten osuus on tunnusluku, johon pelastustoimen omat toimet eivät vaikuta eikä tunnuslukuun ole tarkoituksenmukaista pyrkiä vaikuttamaan. Miesten osuus kuitenkin kertoo niin makro- kuin yksilötasolla, kuinka suuria riskejä toimintaympäristössä on. 2. Kuntaluokitus Tilastollinen kuntaryhmitys jakaa kunnat kolmeen luokkaan: kaupunkimaisiin kuntiin, taajaan asuttuihin kuntiin ja maaseutumaisiin kuntiin (Tilastollinen kuntaryhmitys 2010). Luokituksella on tilastollinen yhteys tulipalosuhteeseen, ja se on nostettu tässä mittaristossa yhdeksi riskinarvioinnissa huomioitavaksi asiaksi (Häkkinen 2008, 42). Pelastustoimen keinot vaikuttaa kuntaluokitukseen ovat hyvin vähäiset ja etäiset, mutta on sinällään hyvä tiedostaa maaseutumaisuuden ja tulipalosuhteen tilastollinen yhteys. Saman havainnon voi tehdä myös riskialueiden välisessä vertailussa (Häkkinen 2008, 40; Kokki et al. 2008, 40-43; Kokki & Jäntti 2009, 53-55; Tillander et al. 2009, 48-49). Kuten miesten osuus edellä, kaupunkiasuminen on passiivinen tunnusluku. Maaseutumaisten kuntien riskit ovat profiililtaan yleisesti ottaen hyvin erilaisia verrattuna kaupunkimaisiin ja taajaan asuttuihin kuntiin, joten kuntaluokitus on pelastustoimen kannalta olennainen tarkastelukohde. Tarkempaa tietoa riskiprofiilien erilaisuudesta saadaan esimerkiksi Syttymissyyt-mittarilla (Häkkinen 2011, 11-13) rajaamalla tarkastelu kuhunkin kuntaan erikseen tai käyttämällä parametritilastossa kuntaa tai riskialuetta sarakemuuttujana ja syttymissyytä rivimuuttujana (PRONTO). 3. Yksinasuminen Yksinasumisella on tilastollinen yhteys tulipalosuhteeseen. Erityisesti erillisissä pientaloissa ja rivitaloissa yksin asuvilla henkilöillä on korkeampi tulipalo- ja palokuolemasuhde. (Häkkinen 2008, 43-44) Vuonna 2009 Manner-Suomessa asui yksin erillisissä pientaloissa henkilöä, mikä on 7,9 prosenttia kaikista erillisissä pientaloissa asuvista henkilöistä. Rivi- ja ketjutaloissa asuu yksin henkilöä (20,9 % henkilöstä) ja asuinkerrostaloissa henkilöä (36,0 % henkilöstä). Muiksi tai tuntemattomiksi määritellyissä asuntokohteissa asuu yksin henkilöä, mikä on 33,2 % kaikista henkilöstä. (Asuntokunnat ja asuntoväestö asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun ja talotyypin) Rajat eri tasojen välillä ovat taulukon 3a mukaiset, kun vertailukohtana on Manner-Suomen taso. Taulukossa 3b on esitetty mediaanikuntaan tehtävän vertailun mukaiset luokkarajat Taulukko 3a. Yksinasuvien osuuksien Manner-Suomen tason luokkarajat eri rakennustyypeissä (Asuntokunnat ja asuntoväestö asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun ja talotyypin) Luokkarajat 80 % 90 % 100 % 110 % 120 %

6 Erillinen pientalo 6,3 7,1 7,9 8,7 9,5 Rivi- tai ketjutalo 16,7 18,8 20,9 23,0 25,0 Asuinkerrostalo 28,8 32,4 36,0 39,6 43,2 Taulukko 3b. Yksinasuvien osuuksien mediaanikunnan tason luokkarajat eri rakennustyypeissä (Asuntokunnat ja asuntoväestö asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun ja talotyypin) Luokkarajat 80 % 90 % 100 % 110 % 120 % Erillinen pientalo 7,9 8,8 9,8 10,8 11,8 Rivi- tai ketjutalo 30,7 34,6 38,4 42,3 46,1 Asuinkerrostalo 35,6 40,0 44,5 48,9 53,4 Pelastustoimen alueen ja sen kuntien yksinasuvien osuutta voidaan verrata valtakunnalliseen ja verrokkiryhmän tasoon, jolloin voidaan arvioida toimintaympäristöä ja sen haasteellisuutta suhteessa muihin alueisiin. Yksinasumisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota pientaloihin. 4. Työllisyys Työllisyydellä on kunnittain vertaillen tilastollisesti voimakkaampi yhteys tulipalosuhteeseen kuin työttömyydellä (Häkkinen 2008, 57-58). Tämän lisäksi työllisyydestä kerätään kattavasti tietoa niin yksilö- kuin alueellisellakin tasolla. Työllisyys lasketaan jakamalla työllisten määrä työikäisen ( vuotiaat) väestön määrällä. Työllisiä oli Suomessa vuonna 2008 Ahvenanmaa poislukien (Työlliset toimialan (TOL2008) mukaan alueittain ). Vastaavasti työikäistä väestöä oli (Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain ). Näin ollen työllisyysaste oli valtakunnallisesti 67,0 %. Kunnista matalin työllisyysaste on Hyrynsalmella, 50,4 %. Korkein työllisyysaste on Mustasaaressa, jossa se on 77,4 %. Vuoden 2011 mukaisessa kuntajaossa 211 kunnan työllisyysaste on alle Manner-Suomen tason ja 109 kunnan yli sen. (Työlliset toimialan (TOL2008) mukaan alueittain ; Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain ) Pelastustoimen alueista Keski-Uudellamaalla on korkein työllisyysaste, 73,6 % ja matalin Kainuussa, 57,7 %. Kahdeksalla pelastustoimen alueella on parempi työllisyys kuin Manner- Suomessa keskimäärin ja vastaavasti 14 alueella työllisyys on Manner-Suomen tasoa heikompi. Edellä mainittujen kahdeksan pelastustoimen alueen joukossa on kaikki uusimaalaiset alueet ja kaikki verrokkiryhmän 1 alueet (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely 2008). (Työlliset toimialan (TOL2008) mukaan alueittain ; Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain )

7 Taulukko 4. Työllisyyden luokkarajat kunnille ja pelastustoimen alueille (Työlliset toimialan (TOL2008) mukaan alueittain ; Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain ) Luokkarajat Manner-Suomen taso 74,5 70,6 67,0 63,8 60,9 mediaanikunnan taso 71,2 67,5 64,1 61,1 58,3 Soveltaen aiheutuneiden vahinkojen ja aiemmin esiteltyjen mittareiden asteikkoa työllisyyden luokkarajat ovat taulukon 4 mukaisia. Koska aiheutuneiden vahinkojen osalta luokittelu menee niin, että alle 80:n tulos on erinomainen ja 120:n ylittävä tulos heikko, on järkevää sovittaa myös sidosryhmien ja yhteiskunnan mittarit samalle asteikolle. Koska korkea työllisyys on paloturvallisuuden kannalta tavoiteltavaa, korkean työllisyysasteen tulee tarkoittaa pientä indeksilukua. Tämän vuoksi indeksiluvun muodostamisessa käytetään käänteislukua (1/X) eli vertailutason arvo jaetaan kunnan/alueen arvolla eikä toisinpäin kuten esimerkiksi aiheutuneiden vahinkojen mittareiden kohdalla. Prosentuaaliset erot kuntien ja pelastustoimen alueiden välillä ovat pienempiä kuin aiheutuneiden vahinkojen mittareissa, joten Manner-Suomen työllisyysasteen ollessa 67,0 % (indeksiluku 100) seuraava luokkaraja on 67,0 % / 0,95 = 70,6 % ja parhaimman tason luokkaraja 67,0 % / 0,9 = 74,5 %. Heikomman tason rajat ovat vastaavasti 67,0 % / 1,05 = 63,8 ja 67,0 % / 1,10 = 60,9 %. Mediaanikunnan vastaavalla tavalla lasketut luokkarajat on esitetty myös taulukossa Ikääntyneiden osuus Paloturvallisuus heikkenee iän myötä ja iällä on tilastollinen yhteys paloturvallisuuteen (Häkkinen 2008, 45-46). Omatoiminen poistuminen ei yleisimmin onnistu, koska henkilöt ovat liikunta-, ymmärrys- tai havaintokyvyltään heikentyneitä (Männikkö 2006, 21), mikä koskettaa monia ikääntyneitä ihmisiä. 45 ikävuoden jälkeen palokuolemariski nousee merkittävästi erityisesti miehillä (Häkkinen 2008, 45-46). Toimintakyky heikkenee iän myötä, jolloin riski kuolla tulipalossa kasvaa. Pelastustoimen toimintaympäristön ymmärtämisen kannalta on tärkeää saada tarvittaessa tietoa myös vanhemmista ikäluokista. Esimerkiksi Naantalissa yli 55-vuotiaiden osuuden indeksiluku on Manner-Suomen tasoon suhteutettuna 105 (taulukko 4). Yli 65-vuotiaiden osuuden indeksiluku on 99, yli 75-vuotiaiden osuuden indeksiluku 91 ja yli 85-vuotiaiden osuuden indeksiluku enää 86. Yli 95-vuotiaita on Manner-Suomessa ja väestöllinen osuus 0,125 %, joten kuntatason tarkastelussa yksittäisten henkilöiden merkitys on liian suuri.

8 Taulukko 5a. Yli 55-, 65-, 75- ja 85-vuotiaiden osuuksien luokkarajat kunnille ja pelastustoimen alueille Manner-Suomen tasoon verrattuna luokkaraja Yli 55-v. osuus Yli 65-v. osuus Yli 75-v. osuus Yli 85-v. osuus 80 25,7 14,0 6,5 1, ,9 15,8 7,3 1, ,1 17,5 8,1 2, ,3 19,3 8,9 2, ,5 21,0 9,7 2,5 Taulukko 5b. Yli 55-, 65-, 75- ja 85-vuotiaiden osuuksien luokkarajat kunnille ja pelastustoimen alueille mediaanikunnan tasoon verrattuna luokkaraja Yli 55-v. osuus Yli 65-v. osuus Yli 75-v. osuus Yli 85-v. osuus 80 30,6 17,1 8,4 2, ,4 19,3 9,4 2, ,2 21,4 10,5 2, ,0 23,6 11,5 3, ,8 25,7 12,6 3,3 Vähintään 55-vuotiaiden osuus oli 2010 Manner-Suomessa 32,1 % ( / ). Tälle tasolle määritellyt rajat eri luokille ovat taulukon 5a mukaisia (Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain ). Kun tarkastellaan yli 65-vuotiaita, ikäluokan suuruus on enää 17,5 % ( / ). Yli 75-vuotiaita on (8,1 %) ja yli 85-vuotiaita (2,1 %). Näistä lineaarisen yksinkertaisesti määritellyt luokkarajat on esitetty taulukossa 5a. Mediaanikunnan vastaavat luvut on esitetty taulukossa 5b. Luokkarajojen määritteleminen edellä mainitulla tavalla sijoittaa suuren osan kunnista heikoimpaan luokkaan (indeksiluku > 120). Taulukoissa 6a ja 6b on esitetty kuntien määrä kussakin luokassa. Taulukko 6a. Kuntien sijoittuminen ikäjakauman mukaisiin luokkiin, vertailukohtana Manner- Suomen taso luokkaraja Yli 55-v. osuus Yli 65-v. osuus Yli 75-v. osuus Yli 85-v. osuus

9 Taulukko 6b. Kuntien sijoittuminen ikäjakauman mukaisiin luokkiin, vertailukohtana mediaanikunnan taso luokkaraja Yli 55-v. osuus Yli 65-v. osuus Yli 75-v. osuus Yli 85-v. osuus Taulukoiden 5a ja 6a perusteella yli 55-vuotiaiden osuus on siis suurempi kuin 38,5 % 156 kunnassa. Vastaavasti yli 75-vuotiaita on = 246 kunnassa enemmän kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Mediaanikuntaan verrattaessa kunnat jakautuvat eri luokkiin tasaisemmin (taulukko 6b). 6. Rakennuksen ikä Rakennuksen iällä on yhteys paloturvallisuuteen (Häkkinen 2008, 48; PRONTO; Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan ) (liite 3). Koska kuntatasolla yksittäisissä rakennustyypeissä tietyissä rakennusten ikäluokissa tapahtuu niin vähän rakennuspaloja ja neliöitä on niin vähän, on kuntatason tarkastelua varten rakennukset jaettu vain asuin- ja muihin rakennuksiin. Pelastustoimen alueen tasolla yksityiskohtaisempi tarkastelu on mahdollista. Liitteen 3 lukujen perusteella ennen vuotta 1960 rakennetut rakennukset ovat paloturvallisuuden kannalta heikompia kuin sen jälkeen rakennetut rakennukset. Myös aiempi tarkastelu osoittaa samaa (Häkkinen 2008, 48). Näin ollen on paloturvallisuuden kannalta edullista mitä pienempi osa rakennuksista on rakennettu ennen vuotta 1960 ja toisaalta mitä suurempi osa rakennuksista on rakennettu vuoden 1960 jälkeen. Näin ollen kunkin kunnan rakennuskantaprofiilissa suhteellista osuutta verrataan normaalisti Manner-Suomen tasoon rakennusikäluokissa , ja ja Tuntematon. Tätä uudemmissa ikäluokissa käytetään käänteislukua (1/X) eli Manner-Suomen rakennusikäluokan osuus jaetaan kunnan/alueen osuudella ja kerrotaan sadalla (taulukot 7a ja 7b). Taulukoissa 7c ja 7d on esitetty vastaavat osuudet mediaanikunnan osalta. Taulukko 7a. Asuinrakennuskannan suhteellisten osuuksien luokkarajat Manner-Suomen tasoon verrattuna (Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan ) Rakennusten ikäluokat ,1 3,5 3,9 4,3 4, ,7 4,2 4,6 5,1 5, ,7 12,0 13,4 14,7 16,0

10 ,1 13,4 12,1 11,0 10, ,2 22,4 20,1 18,3 16, ,9 22,1 19,9 18,1 16, ,8 14,9 13,5 12,2 11, ,8 12,3 11,1 10,1 9,2 Tuntematon 1,1 1,3 1,4 1,6 1,7 Taulukko 7b. Muiden kuin asuinrakennusten rakennuskannan suhteellisten osuuksien luokkarajat Manner-Suomen tasoon verrattuna (Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan ) Rakennusten ikäluokat ,5 3,9 4,4 4,8 5, ,4 3,8 4,2 4,7 5, ,1 9,1 10,2 11,2 12, ,0 13,3 12,0 10,9 10, ,6 21,0 18,9 17,2 15, ,5 25,3 22,8 20,7 19, ,6 15,7 14,1 12,8 11, ,8 12,2 11,0 10,0 9,2 Tuntematon 2,0 2,2 2,5 2,7 3,0 Taulukko 7c. Asuinrakennuskannan suhteellisten osuuksien luokkarajat mediaanikunnan tasoon verrattuna (Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan ) Rakennusten ikäluokat ,2 4,8 5,3 5,8 6, ,7 4,2 4,7 5,1 5, ,7 14,3 15,9 17,5 19, ,4 10,2 9,2 8,3 7, ,9 21,2 19,1 17,4 15, ,5 23,5 21,2 19,3 17, ,1 13,5 12,1 11,0 10, ,8 7,8 7,0 6,4 5,8 Tuntematon 1,1 1,2 1,4 1,5 1,7 Taulukko 7d. Muiden kuin asuinrakennusten rakennuskannan suhteellisten osuuksien luokkarajat mediaanikunnan tasoon verrattuna (Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan ) Rakennusten ikäluokat ,2 2,5 2,8 3,1 3, ,3 2,6 2,8 3,1 3, ,9 8,9 9,9 10,9 11,9

11 ,7 11,3 10,2 9,2 8, ,1 18,7 16,9 15,3 14, ,8 27,4 24,6 22,4 20, ,9 15,9 14,3 13,0 11, ,5 10,2 9,2 8,4 7,7 Tuntematon 2,0 2,3 2,5 2,8 3,0 Toimintaympäristön mittarina rakennuskannan ikä on tunnusluku, johon pelastustoimi voi hyvin vähän omalla toiminnallaan vaikuttaa. Eri-ikäisten rakennusten eritasoinen paloturvallisuus on seurausta toisaalta siitä, että tietynikäiset ja -tyyppiset ihmiset asuvat tietynikäisissä rakennuksissa. Suurelta osin erot eri-ikäisten rakennusten syttymistaajuustiheyksien välillä on myös seurausta kehittyneestä rakenteellisesta paloturvallisuudesta. Tämän mittarin rinnalle on hyvä kehittää rakenteellista paloturvallisuutta täsmällisemmin mittaavia tunnuslukuja, jotka perustuvat esimerkiksi sprinklaamiseen sekä nuohouksilla ja valvonnalla rakenteellisesta paloturvallisuudesta kerättävään tietoon. 7. Koulutustaso (VKTM-indeksi) Koulutuksella on tilastollinen yhteys paloturvallisuuteen, ja monien sosiaalisten tekijöiden kannalta koulutus on positiivinen asia. Parhaiten paloturvallisuutta koulutusta mittaavista tilastoista ennakoi koulutustasomittain. (Häkkinen 2008, 58-60) Tilastokeskuksen VKTMindeksin arvo 100 tarkoittaa yhtä vuotta peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa. Manner-Suomen VKTM-koulutustaso on 327. (Käsitteet ja määritelmät; Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö). Vähiten koulutettu kunta on Rautavaara indeksiluvulla 180 ja korkeimmin koulutettu kunta on Kauniainen indeksiluvulla 563. Mediaanikunnan koulutustaso on 260. Koska Manner-Suomen tasoon vertaaminen jättää yli puolet kunnista luokkaan >120, on kuntatarkastelussa mielekkäämpää käyttää 100 pisteen rajana mediaanikunnan tasoa, VKTM-indeksilukua 260. Taulukko 8. Koulutustason (VKTM-indeksi) luokkarajat (Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö) Luokkarajat (indeksiluku) Manner-Suomen taso mediaanikunnan taso Kuten edellä uusien rakennusten kohdalla, myös koulutustasossa luokkarajojen laskennassa on käytetty käänteislukuja (1/X). Mediaanikunnan/Manner-Suomen luku jaetaan kunnan/alueen luvulla, mistä saadaan koulutustason PRONTO-indeksiluku. 80 pisteen rajana on näin ollen esimerkiksi mediaanikuntaan verraten 260 / 0,8 = 325 VKTM-pistettä ja 120 pisteen rajana

12 260 / 1,2 = 217 VKTM-pistettä. Näin vuoden 2009 kuntajaon mukaiset kunnat jakaantuvat eri luokkiin taulukossa 9 esitetyllä tavalla. Taulukko 8. 8 Kuntien jakaantuminen VKTM-indeksin mukaisiin luokkiin (Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö) Luokkarajat (indeksiluku) Manner-Suomen taso mediaanikunnan taso Päihteiden käyttö Päihteiden käytöllä on selkeä yhteys paloturvallisuuteen (Kokki et al. 2008, 61-62; Kokki & Jäntti 2009, 81-82). Tämä ei kuitenkaan näy kuntakohtaisessa tarkastelussa (Häkkinen 2008, 54). Koska alkoholilla on kuitenkin niin merkittävä rooli myös paloturvallisuudessa, on tähän mittaristoon sisällytetty päihteiden käyttö ilmiönä. Sillä voidaan tarkastella toimintaympäristöä makrotasolla tai yksilötasolla esimerkiksi yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Koska alkoholin tilastoitu kulutus (Alkoholijuomien myynti) on liian kapeakatseinen mittariksi, on mittarissa huomioitu sen lisäksi päihdehuollon laitoshoito (Päihdehuollon laitoksissa olleet asiakkaat), päihteiden kustannukset (Päihdehuollon nettokustannukset) ja päihteiden vuodehoito (Päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidetut potilaat). (Alkoholi- ja huumetietojen indikaattorit) Näistä muodostetaan vertailuun kokonaisindeksi. Kullekin edellä mainitusta neljästä tunnusluvusta on olemassa Manner-Suomen vertailutaso (taulukko 9a) ja mediaanikunnan vertailutaso (taulukko 9b). Alueellista tai kunnallista tasoa verrataan valtakunnalliseen tasoon ja suhteutetaan siihen niin, että kustakin osa-alueesta saa valtakunnallisella tasolla 25 indeksipistettä. Näin ollen, vaikka alueella tai kunnalla olisi jollain mittarilla haasteellinen toimintaympäristö, tilanne voi olla toisilla mittareilla vähemmän synkkä. Alkoholijuomien myynnin ja päihdehuollon laitoshoidon osalta vuoden 2010 tiedot ovat olleet saatavilla , joten taulukoiden 9a ja 9b perusteena käytetään ko. vuoden lukuja. Päihdehuollon nettokustannusten ja vuodeosastoilla päihteiden takia hoidettujen potilaiden osalta uusin tieto on vuodelta Taulukko 9a. Päihteiden käytön Manner-Suomen vertailutaso Luokkarajat (indeksiluku) 20 22, ,5 30 Alkoholin myynti 6,5 7,3 8,1 8,9 9,7 Päihdehuollon laitoshoito 2,6 2,9 3,2 3,5 3,8 Päihdehuollon kustannukset 23,9 26,9 29,9 32,9 35,9 Päihdehuollon vuodehoito 3,0 3,4 3,8 4,2 4,6

13 Taulukko 9b. Päihteiden käytön mediaanikunnan vertailutaso Luokkarajat (indeksiluku) 20 22, ,5 30 Alkoholin myynti 5,6 6,3 7,0 7,7 8,4 Päihdehuollon laitoshoito 1,1 1,3 1,4 1,5 1,7 Päihdehuollon kustannukset 8,2 9,3 10,3 11,3 12,4 Päihteiden vuodehoito 3,5 4,0 4,4 4,8 5,3 Yllä oleva mittari soveltuu makrotason tarkasteluun, mutta toiminnan kohdentamisen kannalta yhteistyö sosiaalitoimen kanssa on makrotason tarkastelua hyödyllisempää. Lisäksi valvontatoiminnan kohdistamisen uudistus tuottaa ja tarvitsee tietoa asuinrakennusten erityisriskikohteista, missä tehtävässä moniviranomaisyhteistyö on tärkeässä roolissa. 9. Pientalovaltaisuus Samoin kuin edellä luvussa 2 kaupunkiasuminen nostettiin yhdeksi paloturvallisuuden mittariksi, pientalovaltaisuudella on tilastollinen yhteys paloturvallisuuteen (Häkkinen 2008, 43), vaikka pientaloasujille sattuukin henkilöä kohden kerrostaloasujia vähemmän rakennuspalo(vaaro)ja. Mediaanikunnassa asuu erillisissä pientaloissa 78,1 prosenttia ihmisistä. Manner-Suomessa pientaloissa asuu vain 51,1 prosenttia suomalaisista, mutta kerrostalovaltaisia kuntia on määrällisesti vähän. Taulukko 10. Pientalovaltaisuus (Asuntokunnat ja asuntoväestö asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun ja talotyypin 2011) Luokkarajat Erillisissä pientaloissa asuvien henkilöiden osuus, vertailukohta mediaanikunta 70,3 73,9 78,1 81,0 84,0 Erillisissä pientaloissa asuvien henkilöiden osuus, vertailukohta Manner-Suomi 46,0 48,5 51,1 53,6 56,2 Kunnat jakaantuvat taulukkoon 10 asetettujen rajojen suhteen hyvin eri tavalla. Kuntien jakaantumista eri luokkiin on esitetty taulukossa 11. Taulukko 11. Kuntien jakaantuminen pientalovaltaisuuden mukaan eri luokkiin (Asuntokunnat ja asuntoväestö asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun ja talotyypin 2011) Luokkarajat Erillisissä pientaloissa asuvien henkilöiden osuus, vertailukohta mediaanikunta Erillisissä pientaloissa asuvien henkilöiden osuus, vertailukohta Manner-Suomi

14 Pientaloasujien riskit ovat erilaisia verrattuna kerrostaloasujiin (PRONTO) (liite 4). Turvallisuusviestintää ja muuta onnettomuuksien ehkäisytyötä tuleekin kohdentaa riskiperustaisesti erilaisten asujien tarpeisiin. 10. Pienituloisuus Pienituloisuus on nostettu viimeaikaisessa tulipalotutkimuksessa yhdeksi palojen aiheuttamien henkilövahinkojen kannalta merkittäväksi sosio-ekonomiseksi tekijäksi. Pienituloisten riski kuolla tulipaloissa oli kahdeksan- tai kymmenkertainen muuhun väestöön nähden riippuen vertailuajankohdasta. (Kokki et al. 2008, 57; Kokki & Jäntti 2009, 74) Edellä mainittujen tutkimustulosten perusteella pienituloisuus on nostettu tähän mittaristoon omaksi seurattavaksi tekijäkseen. Lisäksi sillä on vaikutusta syrjäytymiseen, jota on käsitelty luvussa 11. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilasto- ja indikaattoripankissa SOTKAnetissä on tunnusluku Kunnan yleinen pienituloisuusaste (id: 3099). Se tuottaa kuntien ja koko maan tasolla tietoa pienituloisten suhteellisesta osuudesta ja toimii näin toimintaympäristön mittarina. Pienituloisiksi lasketaan sellaiset henkilöt, joiden käytettävissä olevat tulot ovat 60 % tai vähemmän mediaanituloista. (Kunnan yleinen pienituloisuusaste) Uusimman tilaston mukaan pienituloisia oli Suomessa vuonna 2008 koko maassa 14,9 %. Manner-Suomeen rajattua tilastoa ei ole saatavilla ja Vöyrin osalta tiedot puuttuvat SOTKAnetistä. Näin ollen kunnille määräytyy luokkarajat taulukon 12 mukaisesti. Taulukko 12. Pienituloisuus prosenttiosuutena väestöstä (Kunnan yleinen pienituloisuusaste) Luokkarajat koko maa 11,9 13,4 14,9 16,4 17,9 mediaanikunta 13,8 15,5 17,2 18,9 20,6 Alle 80 indeksipisteen kuntia on koko maan pientuloisuuteen nähden 51 ja mediaanikuntaan nähden 83. Yli 120 indeksipisteen kuntia on 139 eli 44 % vuoden 2011 kuntajaon mukaisesti 319 Manner-Suomen kunnasta (pl. Vöyri). (taulukko 13) Valtakunnallista lukua parempi vertailukohta olisi Manner-Suomen vastaava luku, mutta tietojen päivittämisen ja käytön kannalta on helpointa, että käytetään valmista tilastotietoa. Taulukko 13. Kuntien jakaantuminen pienituloisuuden mukaan (Kunnan yleinen pienituloisuusaste) luokkarajat Koko maa mediaanikunta

15 11. Syrjäytyminen Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa (2008, 6) syrjäytymisen ilmenemistä on kuvattu monilla tekijöillä. Ensimmäisenä mainittuja tekijöitä ovat 1) työttömyys ja 2) muut toimeentuloa vaikeuttavat ongelmat kuten ylivelkaisuus. Syrjäytymistä aiheuttaa myös 3) heikko koulutustaso, 4) osaamisvalmiuksien, erityisesti tietoyhteiskuntavalmiuksien puuttuminen ja harrastuksien puute, jonka on tässä ajateltu liittyvän 5) yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumattomuuteen. Sisäisen turvallisuuden ohjelma (2008, 6) puhuu ylisukupolvisesta syrjäytymisestä, jossa vanhempien elämäntapa ja asenteet siirtyvät lapsille. Tällöin vanhempien kyky auttaa lasta -- on vähäinen ja lasten ja nuorten syrjäytymiseen kuuluu yleisesti 6) puuttuva aikuisuus ja vanhemmuus. Ohjelmassa (2008, 6) syrjäytymiseen liittyy 7) kasaantuvat ongelmat, joita ovat muun muassa 8) alkoholinkäytön lisääntyminen ja jo edellä mainitut 2) taloudelliset ongelmat ja toimeentulovaikeudet. Alkoholin käyttöä sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvänä tekijänä voidaan laajentaa koskemaan päihteiden käyttöä yleisesti. Alkoholin lieveilmiönä 9) riski väkivallan käyttöön perheen sisällä ja lähisuhteissa on myös yhteydessä syrjäytymiseen. Nuorten syrjäytymiseen liittyy 3) oppivelvollisuuden laiminlyönti, minkä seurauksena peruskoulun päättötodistus jää saamatta. Lisäksi heikkoa koulutustasoa voidaan mitata sillä, kuinka monelta henkilöltä puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. 5) Osallistumattomuutta yhteiskunnalliseen toimintaan on kuvattu Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa (2008, 6) nuorten osalta tilanteena, jolloin nuoret eivät olleet työssä tai koulutuksessa, suorittamassa ase- tai siviilipalvelusta eivätkä myöskään olleet ilmoittautuneet työttömiksi. Ikääntyneiden syrjäytymiseen liittyväksi erityisilmiöksi on nostettu 10) yksinäisyys, johon liittyy myös kodin seinien sisäpuolelle sulkeutuminen. Kodin sisäpuolelle sulkeutuminen on tässä ajateltu yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumattomuuden ilmentymänä. Yksinäisyyden mittaamiseen pelkkä yksinasuminen ei riitä vaan siinä tulee ottaa huomioon myös muita tekijöitä. Kodin seinien sisäpuolelle sulkeutuminen koskenee erityisesti niitä henkilöitä, jotka ovat tukiasumisen varassa eivätkä poistu asunnostaan hoitamaan omia asioitaan. Sisäisen turvallisuuden ohjelma (2008, 6) nimeää monta tekijää, jolla se katsoo olevan vaikutusta syrjäytymiseen. Ohjelma ei kuitenkaan määrittele yksiselitteisesti syrjäytyneitä niin, että tilastollinen tarkastelu olisi mahdollista. Mittaamisen kannalta on tarkoituksenmukaista tukeutua johonkin olemassa olevaan määritelmään, jolloin tarvittavaa tietoa on jo saatavilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehittämisohjelmaa (KASTE) varten on tehty THL:n SOTKAnet-palveluun omat tavoiteindikaattorit, joista monet mittaavat edellä lueteltuja tekijöitä (KASTE-ohjelman tavoiteindikaattorit). Hallinnollisen ohjaamisen kannalta on myös edullista, että niin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala kuin sisäasiainministeriönkin hallinnonala tavoittelevat samaa päämäärää, jolloin syrjäytymisen ehkäisytyö on

16 kokonaisvaltaisempaa ja päämäärätietoisempaa. Kunkin KASTE-indikaattorin perään on merkitty, mihin edellä mainittuihin syrjäytymisen tekijöihin kukin indikaattori liittyy. KASTEindikaattoreita ovat: Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä (6, 7, 9) Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä (3, 4) Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä (1, 2, 4, 5) Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä (1, 4, 5) Asunnottomat yksinäiset / 1000 asukasta (5, 10) Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa (8) Alkoholijuomien kokonaiskulutus asukasta kohti 100 %:n alkoholina (8) Ylipainoisia (BMI 25 kg/m 2 ) vuotiaita, % vastaavanikäisestä väestöstä Lihavia (BMI 30 kg/m 2 ) vuotiaita, % vastaavanikäisestä väestöstä Tupakoi päivittäin, % 8. ja 9. luokan oppilaista Lasten pienituloisuusaste (1, 2) Säännöllisen kotihoidon piirissä olleet 75 vuotta täyttäneet asiakkaat, % vastaavanikäisestä väestöstä (10) Vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevat 75 vuotta täyttäneet , % vastaavanikäisestä väestöstä Täyttämättömien lääkäritehtävien (lääkärivaje) osuus kaikista terveyskeskusten lääkäritehtävistä, % Täyttämättömien terveyskeskushammaslääkärin virkojen/toimien (hammaslääkärivaje) osuus kaikista terveyskeskushammaslääkärin viroista/toimista, % Yllä olevasta listasta Sisäisen turvallisuuden ohjelman (2008, 6) määrittelemän syrjäytymisen ulkopuolelle jäävät terveydentilaan ja terveyspalveluiden tarjoamiseen liittyvät mittarit. Terveydentilan mittarit ovat kuitenkin pelastustoimenkin kannalta olennaisia tunnuslukuja, koska niillä on voimakas yhteys henkilön toimintakykyyn. Terveydellisten mittareiden voidaan myös ajatella yhdistyvän syrjäytymisen tekijöissä kohtaan 7) eli kasaantuviin ongelmiin, mutta koska ylipainoa ja lihavuutta seurataan ainoastaan koko maan tasolla, niitä ei sisällytetä tässä kunnalliseen syrjäytymisen tunnuslukuun. Myöskään alkoholijuomien kokonaiskulutuksesta ei ole saatavissa tietoa muulla kuin koko maan tasolla. Taulukko 14. Syrjäytymisen kunnalliset mittarit Manner-Suomen tasoon verraten (KASTEohjelman tavoiteindikaattorit) Luokkarajat (indeksiluku) Painoarvo Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 0,15 1,04 1,17 1,30 1,43 1,56 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 0,13 9,12 10,26 11,40 12,54 13,68 Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä 0,13 2,32 2,61 2,90 3,19 3,48

17 väestöstä Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä 0,13 12,56 14,13 15,70 17,27 18,84 Asunnottomat yksinäiset / 1000 asukasta 0,13 1,20 1,35 1,50 1,65 1,80 Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa 0,05 6,48 7,29 8,10 8,91 9,72 Tupakoi päivittäin, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista 0,05 12,10 13,62 15,13 16,64 18,16 Lasten pienituloisuusaste 0,15 11,28 12,69 14,10 15,51 16,92 Säännöllisen kotihoidon piirissä olleet 75 vuotta täyttäneet asiakkaat, % 0,06 9,12 10,26 11,40 12,54 13,68 vastaavanikäisestä väestöstä Vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevat 75 vuotta täyttäneet , % vastaavanikäisestä väestöstä 0,02 4,32 4,86 5,40 5,94 6,48 Suurimmassa osassa mittareita on vertailukohtana käytetty Manner-Suomen vastaavaa tasoa ja muut tasot on suhteutettu tuohon tasoon eli indeksin arvo 80 on 80 % Manner-Suomen vastaavasta arvosta. Päivittäin tupakoivien 8. ja 9. luokkalaisten sekä lasten pienituloisuuden osalta tietoa ei ole saatavilla Manner-Suomesta, joten vertailukohtana on käytetty koko maan (ml. Ahvenanmaa) tasoa. Vaihtoehtoisesti vertailukohtana on mahdollista käyttää mediaanikunnan vastaavia arvoja (taulukko15). Taulukko 15. Syrjäytymisen kunnalliset mittarit mediaanikunnan tasoon verraten (KASTEohjelman tavoiteindikaattorit) Luokkarajat (indeksiluku) Painoarvo Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 0,15 0,88 0,99 1,10 1,21 1,32 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 0,13 8,64 9,72 10,80 11,88 12,96 Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä 0,13 2,12 2,39 2,65 2,92 3,18 väestöstä Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä 0,13 10,56 11,88 13,20 14,52 15,84 Asunnottomat yksinäiset / 1000 asukasta 0, Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa 0,05 5,60 6,30 7,00 7,70 8,40 Tupakoi päivittäin, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista 0,05 12,53 14,09 15,66 17,23 18,79 Lasten pienituloisuusaste 0,15 12,08 13,59 15,10 16,61 18,12 Säännöllisen kotihoidon piirissä olleet 75 vuotta täyttäneet asiakkaat, % 0,06 9,12 10,26 11,40 12,54 13,68 vastaavanikäisestä väestöstä Vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevat 0,02 4,08 4,59 5,10 5,61 6,12

18 75 vuotta täyttäneet , % vastaavanikäisestä väestöstä Painoarvoissa lasten syrjäytymisen mittarit eli kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus ja lasten pienituloisuus ovat saaneet korkeimmat painoarvokertoimet. Vastaavasti päihdemittarit ovat saaneet pienet kertoimet, koska päihteiden käyttöä seurataan jo toisella tunnusluvulla. Terveyteen liittyvät mittarit eli 8. ja 9. luokkalaisten tupakointi ja 75 vuotta täyttäneiden laitoshoito ovat saaneet pienet kertoimet. Samoin 75 vuotta täyttäneiden säännöllinen kotihoito ei ole erityisen vahva merkki syrjäytymisestä kuten asunnottomuus tai lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle, ja se on huomioitu painoarvokertoimissa. Mikäli jollekin osamittarille ei ole saatavilla arvoa vuosilta , on osamittari jätetty kunnallisen syrjäytymisen kokonaismittarin ulkopuolelle. Painoarvokertoimet on valittu subjektiivisella arvioinnilla. Painoarvokertoimien määrittelyn tulisi kuitenkin olla laajemman poliittisen tahdonilmaisun tulos ja mittarin arvolla pitäisi kaiken kaikkiaan olla pelastustoimen hallinnollista toimintakenttää huomattavasti laajempi ohjaava vaikutus kunnalliseen, alueelliseen ja valtiolliseen päätöksentekoon. Tilastojen ristiinvertailu ei ole näillä tiedoilla mahdollista. Mittari ei siis vastaa kysymykseen, ketkä Suomessa ovat syrjäytyneitä tai miten paljon Suomessa on syrjäytyneitä. Ilmiön laajuutta ja sen alueellista jakautumista voidaan kuitenkin arvioida kyseisen indikaattorin avulla.

19 Lähteet Alkoholi- ja huumetietojen indikaattorit. Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. Saatavissa: Viitattu Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa (id: 714). Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. Saatavissa: Viitattu Asuntokunnat ja asuntoväestö asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun ja talotyypin. Tilastokeskus. Saatavissa: ov%e4est%f6+asuntokunnan+koon+ja+asunnon+huoneluvun+ja+talotyypin&path=../datab ase/statfin/asu/asas/&lang=3&multilang=fi. Viitattu Häkkinen, S Tilastollisen paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Tampereen teknillinen yliopisto. 109 s. + liitt. 29 s. Saatavissa: ittaminen.pdf. Viitattu Häkkinen, S Aiheutuneiden vahinkojen tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet. Paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Suomen Palopäällystöliitto. 23 s. Saatavissa: Viitattu KASTE-ohjelman tavoiteindikaattorit (SI). Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: Viitattu Kokki, E., Jäntti, J., Rasmus, T. & Tervo, V-P Pelastuslaitosten tutkimat palokuolemat Pelastusopiston julkaisu, B-sarja: tutkimusraportit, 1/ s. Saatavissa: $file/t1_2008.pdf. Viitattu Kokki, E. & Jäntti, J Vakavia henkilövahinkoja aiheuttaneet tulipalot Pelastusopiston julkaisu, B-sarja: tutkimusraportit, 2/ s. Saatavissa: 2/$file/T2_2009.pdf. Viitattu Kunnan yleinen pienituloisuusaste (id: 3099). Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. Saatavissa: Viitattu

20 Männikkö, S Palotutkinnan kokeiluhanke vuonna Loppuraportti. Sisäasiainministeriön julkaisut 5/ s. Saatavissa: pdf. Viitattu Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely (vuoden 2008 tiedoilla). Pelastuslaitokset > Palvelut > Mittaristo. Saatavissa: Viitattu PRONTO (Pelastustoimen resurssi- ja tapaturmatilasto) -tietojärjestelmä. Sisäasiainministeriö. Saatavissa: Viitattu Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö koulutusasteen ja kunnan mukaan Saatavissa: i%e4+tutkintoja+suorittanut+v%e4est%f6+koulutusasteen+ja+kunnan+mukaan++2007% 2D2009&path=../Database/StatFin/kou/vkour/&lang=3&multilang=fi. Viitattu PRONTO (Pelastustoimen resurssi- ja tapaturmatilasto) -tietojärjestelmä. Sisäasiainministeriö. Saatavissa: Viitattu Päihdehuollon laitoksissa olleet asiakkaat / 1000 asukasta (id: 1270). Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. Saatavissa: Viitattu Päihdehuollon nettokustannukset, euroa / asukas (id: 1273). Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. Saatavissa: Viitattu Päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidetut potilaat / 1000 asukasta (id: 1278). Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. Saatavissa: Viitattu Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan StatFin. Tilastokeskus. Saatavissa: C+m2%29+k%E4ytt%F6tarkoituksen+ja+rakennusvuoden+mukaan+31%2E12%2E2007&p ath=../database/statfin/asu/rak/&lang=3&multilang=fi. Viitattu Sisäisen turvallisuuden ohjelma Valtioneuvoston yleisistunto Saatavissa: pdf. Viitattu

21 Tilastollinen kuntaryhmitys Alueluokitukset. Tilastokeskus. Saatavissa: Viitattu Tillander, K., Oksanen, T. & Kokki, E Paloriskin arvioinnin tilastopohjaiset tiedot. VTT Tiedotteita - Research notes Saatavissa: Viitattu Työlliset toimialan (TOL2008) mukaan alueittain StatFin. Tilastokeskus. Saatavissa: +%28TOL2008%29+mukaan+alueittain+2007%2D2008&path=../Database/StatFin/vrm/tyo kay/&search=ty%d6ss%c4k%c4ynti&lang=3. Viitattu Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain StatFin. Tilastokeskus. Saatavissa: +%281%2Dv%2E%29+ja+sukupuolen+mukaan+alueittain+1980+%2D+2009&path=../Dat abase/statfin/vrm/vaerak/&lang=3&multilang=fi. Viitattu Väestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain kunkin tilastovuoden aluejaolla. StatFin. Tilastokeskus. Saatavissa: +ja+sukupuolen+mukaan+kunnittain+2003+%2d+2010+kunkin+tilastovuoden++aluejaolla &path=../database/statfin/vrm/vaerak/&lang=3&multilang=fi. Viitattu

22 Liite 1. Pelastustoimen tasapainotettu tuloskortti 1. Aiheutuneet vahingot Palokuolemat Tulipalojen terveyshaitat Syttyneet tulipalot Tahalliset tulipalot Asuinrakennusten palot Suurpalot Taloudelliset vahingot Palot merkittävimmissä rakennustyypeissä 2. Toimintaympäristö Sukupuoli(jakauma) Kaupunkiasuminen Yksinasuminen Työllisyys Yli 55-vuotiaiden osuus (%)

23 Rakennuksen ikä Koulutustasomittain Päihteiden käyttö Pientalovaltaisuus Pienituloisuus Syrjäytyminen 3. Turvallisuusviestintä Pelastustoimen tiedollisen ja taidollisen koulutuksen määrä asukasta kohden (ka , min) Turvallisuusviestinnän henkilötyöaika / 1000 as. (ka ) (Täytetty niin satunnaisesti, että käytetään tapahtumien kestoa Näkyvyyden edistämisen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Taidollisen koulutuksen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Tiedollisen koulutuksen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Erityisriskiryhmille tarjotun viestinnän osuus kaikesta viestinnästä Muille erityisen kiinnostaville kohderyhmille tarjotun viestinnän osuus kaikesta viestinnästä Turvallisuusviestinnän kustannustehokkuus Niiden tapahtumien osuus, joista on kerätty palautetta Palautteesta saadut kehittämisehdotukset ja niiden toteuttaminen Palautteesta saatu numeerinen arvosana Kyselytutkimusten (esim. Pelastusasenteet-tutkimus) arvio turvallisuusviestinnästä Internetiin ja sosiaalisiin medioihin käytetyt resurssit Internet-, Facebook- ja muiden sivustojen kävijämäärät Yhteydenottoja ja viestejä Internetin ja sosiaalisten medioiden kautta 4. Paloturvallisuuteen liittyvä valvonta ja huolto Nuohous Valvonnan suuntaamisen tarkoituksenmukaisuus Ennaltaehkäisytyön resursointi Valvonnan toteutuminen (tehdyt tarkastukset suhteessa suunnitelmaan, perusteet poikkeamille, muu ennaltaehkäisy) Valvonnan vaikuttavuus (asiakaspalautteeseen ja itsearviointiin perustuva arvio tarkastusten onnistumisesta) Valvontasuunnitelman perusteet (tarkastusvälien pidentäminen tai lyhentäminen) 5. Tutkimus ja kehittäminen Tutkimukseen ja kehittämiseen käytetyt henkilö- ja taloudelliset resurssit Henkilöstön koulutus Pelastuslaitosten arvio tutkimus- ja kehittämistoiminnasta Lehtiseuranta ja Pelastusasenteet-tutkimus Julkaisujen ja hankkeiden määrä Strategian 2015 ja PETUn toteutuminen Pelastustoimen tutkimuksen koordinointi

24 Tutkimuksen jalkauttaminen PRONTOn (riittävä) vastausprosentti 6. Toimintaympäristön kehittyminen Asuntotuotanto Väestön ikääntyminen Sprinklattujen asuntojen ja erityiskohteiden osuus Kaupungistuminen ja pientalovaltaisuus Yritysyhteistyö ja omatoiminen varautuminen 7. Henkilöstön toimintakyky, osaaminen ja hyvinvointi Henkilöstön määrä FireFit-mitattu henkilöstön toimintakyky Savusukelluskelpoisuus (päätoimiset operatiiviset, %) Savusukelluskelpoisuus (sivutoimiset, %) Sairaspoissaolot (pv/htv) Tapaturmat Työyhteisön hyvinvointi ja ilmapiiri (kartoitus) Henkilöstön vaihtuvuus Osaamisen taso ja asetettujen tavoitteiden täyttyminen Koulutus- ja kehittämistavoitteiden täyttyminen Järjestetyn ja osallistutun koulutuksen määrä (ktpv:t) Henkilöstön kehittämisen resursointi 8. Resursointi ja kustannukset Kootaan yhteistyössä pelastuslaitosten kumppanuusverkoston tukipalveluiden palvelualueen henkilöstö- ja taloustyöryhmän kanssa 9. Pelastustoiminta ja vahinkojen torjunta Teetetään mittarit erillisenä selvityksenä 10. Viranomaisyhteistyö ja kunnallinen turvallisuustyö Viranomaisyhteistyön valvontasuunnitelman mukaisuus Moniviranomaisvalvonnan osuus kaikesta valvonnasta Sosiaalisten palveluiden ja tukiasumisen kattavuus erityisriskiryhmistä

25 Liite 2. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston Mittarit-välilehti

26 Liite 3. Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin ja rakennuksen iän mukaan (PRONTO; Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan ) Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinrakennukset Asuinkerrostalot Liikerakennukset Toimistorakennukset Liikenteen rakennukset Hoitoalan rakennukset Kokoontumisrakennukset Opetusrakennukset Teollisuusrakennukset Varastorakennukset Muut rakennukset n Yhteensä 7,6 7,5 6,2 8,1 8,0 2,6 5,3 10,2 6,6 3,7 10,5 13,7 325, ,6 13,8 11,6 7,7 13,1 3,4 22,0 9,4 11,4 4,7 10,4 109,0 376, ,4 12,9 10,1 9,1 9,7 2,9 11,8 10,9 10,9 3,9 8,1 71,7 316, ,1 13,6 12,5 10,6 11,9 2,4 7,6 8,7 10,6 2,2 11,6 68,7 494, ,7 8,0 6,0 7,8 8,8 2,6 5,8 10,4 4,2 3,6 9,3 20,3 298, ,9 5,6 7,4 8,2 7,2 2,5 4,7 9,0 6,2 4,4 8,6 8,0 285, ,6 4,4 5,7 8,7 6,5 2,6 5,3 9,3 4,5 2,7 10,2 7,6 178, ,7 4,2 6,7 8,1 8,9 2,8 3,8 12,4 4,4 5,1 11,4 8,8 361, *korjattu 5,7 5,5 4,8 6,3 8,2 2,7 5,7 19,9 7,8 7,4 22,0 9,6 588,1

27 Liite 4. Rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen syttymissyyt erillisissä pientaloissa ja asuinkerrostaloissa (PRONTO) Erilliset pientalot Asuinkerrostalot Arvio tulipalon syttymissyystä rakennuspalo(vaaro)ja syttymissyyn %-osuus rakennuspalo(vaaro)ja syttymissyyn %-osuus Ruoanvalmistus 214 6, ,4 Tahallaan sytytetty palo 99 3, ,8 Lasten tulenkäsittely 31 1,0 22 0,8 Tulityö 60 1,9 17 0,6 Savuke tai muu tupakka-aine 98 3, ,7 Kone, laite tai prosessi , ,3 Tulisija, hormi (ei nokipalot) 311 9,8 43 1,5 Nokipalo ,9 4 0,1 Salama 106 3,3 0 0,0 Hankauslämpö, itsesyttymä, räjähdys 22 0,7 12 0,4 Ilotulite, pyrotekniset tuotteet 15 0,5 10 0,4 Kynttilä, ulkotuli 63 2,0 87 3,1 Roskien poltto 10 0,3 0 0,0 Nuotio, grilli 10 0,3 11 0,4 Kulotus 7 0,2 0 0,0 Kuuma esine tai tuhka, kipinä 124 3,9 58 2,1 Muu tunnettu syy , ,4 Syy tuntematon 306 9, ,1 Yhteensä , ,0