Paloturvallisuuskatsaus aiheutuneet vahingot

Transkriptio

1 Paloturvallisuuskatsaus aiheutuneet vahingot Paloturvallisuusseurannan kehittäminen Sami Häkkinen Suomen Palopäällystöliitto

2 Sisältö Alkusanat ja johdanto Laskennassa käytetyt perustiedot Palokuolemat Tulipalojen terveyshaitat Syttyneet tulipalot Tahalliset tulipalot Asuinrakennuspalot Suurpalot Taloudelliset vahingot Palot omaisuusvahingoiltaan merkittävimmissä rakennustyypeissä Syttymissyyt Johtopäätökset Lähteet Liite 1. Tulipalot 2011 syttymissyittäin ja pelastustoimen alueittain Liite 2. Syttymissyiden indeksiluvut eri vertailutasoihin nähden... 34

3 3 Alkusanat ja johdanto Tämä julkaisu on osa Paloturvallisuusseurannan kehittäminen -hanketta. Hanke on Palosuojelurahaston rahoittama ja sen päätoteuttajaorganisaationa on Suomen Palopäällystöliitto. Hankkeen ohjausryhmässä ovat edustettuina Pelastusopiston ja sisäasiainministeriön pelastusosaston lisäksi pelastuslaitokset kaikista verrokkiryhmistä (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely). Julkaisun tarkoituksena on herättää keskustelua pelastuslaitosten toimintansa seurantaan käyttämistä mittareista ja antaa osaltaan kuvaa Suomen paloturvallisuuden tilasta. Katsauksessa käytetyt mittarit löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastosta (PRONTO) automaattisina poimintoina. Tarkoituksena ei ole asettaa pelastustoimen alueita vastakkain vaan tuottaa tietoa kunkin alueen ja verrokkiryhmän keskeisistä riskeistä. Vertailukohtina kullekin pelastustoimen alueelle on käytetty valtakunnallista vertailutasoa (pl. Ahvenanmaa), alueen omaa verrokkiryhmää ja vuosien vuosittaista keskiarvoa. Kaikkia aiheutuneiden vahinkojen lukuja tulee peilata toimintaympäristöä vasten, jonka mittareista tehdään toinen julkaisu lähitulevaisuudessa. Yksittäiset mittarit antavat suppean ja jopa vääristyneen kuvan paloturvallisuudesta, joten lukuja tulee tarkastella kokonaisuutena. Syttymissyytilastoissa on tapahtunut muutoksia, rakennuspalovaara on otettu onnettomuustyyppinä käyttöön ja omaisuusvahinkojen laskennan perusteet ovat muuttuneet (Arvio tulipalon syystä; Tillander 2008a; Tillander 2008b). Syttymissyiden kronologisessa tarkastelussa on käytetty tästä syystä poikkeuksellisesti vuosia 2009 ja Mittareiden lukujen esittäminen ei vielä vastaa kysymykseen niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä. Riskienhallinta edellyttää täsmällisempää pelastustoimen alueen tasolla tapahtuvaa tarkastelua, joka ei tämän julkaisun puitteissa ole mahdollista, vaan tarkoitus on tukea pelastuslaitoksissa tapahtuvaa työtä julkaisujen ja mittareiden avulla ja lisätä keskustelua Suomen paloturvallisuustilanteesta ja sen seurantaan käytetyistä tunnusluvuista. Helsingissä Sami Häkkinen

4 4 1. Laskennassa käytetyt perustiedot Pelastustoimen alueet on jaettu neljään verrokkiryhmään (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely). Taulukossa 1 on esitetty verrokkiryhmäjaottelun lisäksi pelastustoimen alueiden numerot, joita on käytetty liitteissä 1 ja 2. Verrokkiryhmät on esitetty myös kuvassa 1. Taulukossa 1 on vuosien väestökeskiarvo, jota on käytetty kronologisten tilastojen pohjana, sekä uusimmat vuoden 2010 väestömäärät, joita on käytetty vuoden 2011 mittareiden laskennassa. (Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain) Taulukko 1. 1 Pelastustoimen alueiden perustiedot Verrokkiryhmä Alueen numero Pelastuslaitos Väestö 2010 Väestö (ka ) 1 1 Helsinki Länsi-Uusimaa Keski-Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Keski-Suomi Tampere Satakunta Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Jokilaaksot Kainuu Oulu-Koillismaa Lappi verrokkiryhmä verrokkiryhmä verrokkiryhmä verrokkiryhmä Kaikki yhteensä

5 5 Kuva 1. 1 Pelastustoimen alueiden verrokkiryhmät Verrokkiryhmän 1 pelastustoimen alueet on kuvassa 1 tummanvihreitä ja verrokkiryhmän 2 alueet metsänvihreitä. Verrokkiryhmän 3 alueet ovat vaaleanvihreitä ja verrokkiryhmän 4 alueet kirkkaanvihreitä. (Pelastustoimen verrokkiryhmittely) Vuoden 2011 onnettomuustietojen vertailu vuoden 2010 väestötietoihin aiheuttaa tilastovirhettä. Niillä alueilla, joilla väestömäärä on kasvanut, väestösuhteutetut onnettomuusluvut ovat esitettyjä pienempiä ja alueilla, joilla väestömäärä on pienentynyt, onnettomuusluvut ovat esitettyjä suurempia. Virhe on kuitenkin kokoluokaltaan pieni eikä vuoden 2011 väestötietoja ollut julkaisua laadittaessa saatavilla, joten väestösuhteutetut onnettomuustilastot ovat riittävän luotettavia. Esitetyt indeksiluvut ovat prosentuaalisia. Indeksiluku 105 tarkoittaa siis viisi prosenttia korkeampaa väestösuhteutettua onnettomuuslukua kuin vertailukohdassa ja indeksiluku 82 tarkoittaa 18 prosenttia pienempää onnettomuuslukua. Taulukoissa ja kartoissa käytetyt värit noudattavat indeksilukuja siten, että mitä vaaleampi sävy sitä parempi indeksiluku. Valkoinen tausta tarkoittaa alle 80:n indeksilukua ja erinomaista tasoa vertailukohtaan nähden. Vaaleanharmaa tarkoittaa indeksilukua ja oikein hyvää tasoa. Keskiharmaa mustalla tekstillä tarkoittaa indeksilukua ja hyvää tasoa, keskiharmaa valkealla tekstillä tarkoittaa indeksilukua sekä tyydyttävää tasoa ja tummanharmaa indeksilukua ja välttävää tasoa. Musta tausta on merkkinä yli 120:n indeksiluvusta ja heikosta tasosta. Lisäksi taulukoissa on lihavoitu ja alleviivattu yli 150:n indeksiluvut, jotka tarkoittavat siis yli 50 % korkeampaa onnettomuuslukua vertailutasoon nähden.

6 6 2. Palokuolemat Palokuolemia oli Suomessa ensitiedon mukaan vuonna 2011 yhteensä 61 (PRONTO). Jos PRONTOn vapaalla poiminnalla tekee listauksen onnettomuuksista, joissa ensisijainen onnettomuustyyppi on tulipalo, palokuolemia oli vuonna 2011 tilaston mukaan 64. Taulukossa 2 on ensitiedon mukaisista palokuolemista lasketut luvut vuodelle Suluissa esitetyt arvot ovat vapaan poiminnan listauksesta. Taulukko 2. Palokuolemat (PRONTO; Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan) Palokuolemasuhde ( asukasta kohden) asukasluku (2010) palokuolemat (ensitiedon mukaan) 2011 palokuolemasuhde (2011) kronologinen indeksiluku valtakunnallinen ,81 61 (64) 1,14 (1,20) 63 (66) verrokkiryhmä ,47 21 (23) 0,90 (0,99) 61 (67) verrokkiryhmä ,41 8 0,91 38 verrokkiryhmä , ,40 76 verrokkiryhmä ,07 13 (14) 1,68 (1,81) 81 (88) Indeksiluvussa kunkin alueen ensitiedon mukaista palokuolemasuhdetta vuodelta 2011 on vertailtu vuosien palokuolemasuhteeseen. Näiden perusteella palokuolemat ovat laskeneet vuonna 2011 merkittävästi vuosiin nähden kaikissa verrokkiryhmissä. (PRONTO) Merkittävintä lasku on ollut verrokkiryhmässä 2, johon kuuluvat Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Satakunnan pelastuslaitosten alueet (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely). Verrokkiryhmässä 4 lasku oli loivinta ja palokuolemasuhde vuonna 2011 verrokkiryhmistä korkein. Palokuolemia oli verrokkiryhmän 4 alueilla vuonna 2011 kuitenkin vain 13 (14), joten yksittäistapausten vaikutus lukuun on merkittävä. Verrokkiryhmään 4 kuuluvat Etelä-Savon, Jokilaaksojen, Kainuun, Lapin ja Pohjois-Karjalan pelastuslaitokset (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely). 3. Tulipalojen terveyshaitat Tulipalojen terveyshaittojen seurantaan mielekkäin mittari on poiminta ICD 10 -luokitelluista hoitopäivistä, mikä antaa tarkemman kuvan tulipalojen aiheuttamista henkilövahingoista kuin pelkkä PRONTO-arvio loukkaantuneista (Häkkinen 2011, 5). Taulukossa 3 on THL:n tutkija Kari Haikosen (2011) lähettämä taulukko hoitopäivistä, jotka voidaan ulkoisen syydiagnoosin perusteella arvioida tulipalon aiheuttamiksi. Kuvassa 2 on esitetty sama kartoilla.

7 7 Taulukko 3. Tulipalojen aiheuttamat hoitopäivät Pelastustoimen alue Hoitopäivien määrä Hoitopäiviä ( /1000 as) Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen ( ) Helsinki 333 0, Länsi-Uusimaa 47 0, Keski-Uusimaa 158 0, Itä-Uusimaa 168 1, Varsinais-Suomi 547 1, Kanta-Häme 108 0, Päijät-Häme 180 0, Kymenlaakso 120 0, Etelä-Karjala 185 1, Etelä-Savo 255 1, Keski-Suomi 205 0, Tampere 147 0, Satakunta 251 1, Etelä-Pohjanmaa 93 0, Pohjanmaa 61 0, Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 45 0, Pohjois-Savo 364 1, Pohjois-Karjala 210 1, Jokilaaksot 86 0, Kainuu 110 1, Oulu-Koillismaa 221 0, Lappi 205 1, verrokkiryhmä ,52 67 N/A 61 verrokkiryhmä , N/A 97 verrokkiryhmä , N/A 120 verrokkiryhmä , N/A 116 Manner-Suomi ,77 N/A N/A 89

8 8 Kuva 2. 2 Pelastustoimen alueet hoitopäivien mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden On tietojen käytettävyyden kannalta valitettavaa, että uusimmat valmiit tilastot ovat vuodelta 2009, joten toiminnassa ja toimintaympäristössä viimeisten kahden vuoden aikana tapahtuneet muutokset eivät vielä näy tilastoissa. Hoitopäivissä on vuosittain suuria muutoksia, ja niiden todistusvoima paloturvallisuuden hyvästä tai huonosta tasosta on kyseenalainen. Muutokset voivat myös olla seurausta terveydenhuollon palvelurakenteen muutoksesta tulipalojen vakavuuden sijaan. Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla sattui vuonna 2009 vain 47 ICD 10 - luokituksista X00-X09, X76, X97 ja Y26 aiheutunutta hoitopäivää. Vuonna 2004 vastaava luku oli 675. Helsingissä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Pohjanmaalla hoitopäivät putosivat lähes puoleen vuosien tasosta. Tampereen aluepelastuslaitoksen alueella tulipaloista aiheutuneita hoitopäiviä oli vuonna 2007 ennätykselliset 1 303, vuonna 2008 enää 250 ja vuonna 2009 vain 147 eli kronologisessa vertailussa määrä on pudonnut alle viidennekseen. Alueelliset erot ovat niin ikään suuria: Itä-Uudellamaalla oli väestömäärän suhteutettuna yli 16- kertainen määrä hoitopäiviä verrattuna Länsi-Uuteenmaahan ja verrokkiryhmässä 2 yli 80 % enemmän kuin verrokkiryhmässä 1. Hoitopäivätietojen perustavanlaatuisin ongelma on niiden hitaus eli uusimmatkaan hoitopäiväluvut eivät kerro vuoden 2011 paloturvallisuustilanteesta. Taulukossa 4 ja kuvassa 3 on tarkasteltu PRONTOon kirjattuja tulipalojen aiheuttamia vakavia ja lieviä loukkaantumisia ja suhteutettu ne väkilukuun. Suhdelukuja on tämän jälkeen verrattu eri vertailukohtiin.

9 9 Taulukko 4. Tulipaloissa loukkaantuneet 2011 PRONTOn tilastoissa Pelastuslaitos Vakavasti loukkaantuneet (2011) Lievästi loukkaantuneet (2011) _oukkaantumisia 2011 ( / as.) Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Helsinki , Länsi-Uusimaa , Keski-Uusimaa , Itä-Uusimaa 0 9 9, Varsinais-Suomi , Kanta-Häme , Päijät-Häme , Kymenlaakso , Etelä-Karjala , Etelä-Savo , Keski-Suomi , Tampere , Satakunta , Etelä-Pohjanmaa 1 9 5, Pohjanmaa 1 7 5, Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 0 6 6, Pohjois-Savo , Pohjois-Karjala 0 5 3, Jokilaaksot 2 6 6, Kainuu 1 7 9, Oulu-Koillismaa , Lappi , verrokkiryhmä ,6 101 N/A 67 verrokkiryhmä ,1 118 N/A 102 verrokkiryhmä ,6 91 N/A 80 verrokkiryhmä ,6 91 N/A 76 Kaikki yhteensä ,4 N/A N/A 76 Vuoden 2011 loukkaantumistilastojen perusteella tulipalojen henkilövahingot olivat merkittävimmät Etelä-Karjalassa, Kanta-Hämeessä ja Satakunnassa. Myös Etelä-Savossa suunta on ollut huolestuttava, joskin vakavasti loukkaantuneita oli yhä vain kaksi ja lievästi loukkaantuneita 13.

10 10 Kuva 3. 3 Pelastustoimen alueet loukkaantumisten mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Lapissa, Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä sattui tulipaloissa väestömäärän suhteutettuna paljon loukkaantumisia, mutta kronologisen indeksiluvun perusteella henkilövahingot ovat merkittävästi vähentyneet. Kaikkiaan 18 pelastustoimen alueella väestösuhteutetut henkilövahingot ovat laskeneet vuosien tasosta (taulukko 4 ja kuva 3). Koko Pohjanmaan alueella Etelä-Pohjanmaalta Jokilaaksoihin sekä Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa tulipalojen loukkaantumiset ovat esimerkillisen hyvällä tolalla. (taulukko 4) 4. Syttyneet tulipalot Asukaslukuun suhteutettu tulipalojen määrä noudattaa verrokkiryhmäjakoa melko tarkkaan. Neljä pelastustoimen aluetta, joilla tulipalotaajuus oli vuonna 2011 pienin, kuuluvat verrokkiryhmään 1. Vastaavasti kolme pelastuslaitosta, joiden tulipalotaajuus oli korkein, kuuluvat verrokkiryhmään 4. Jako näkyy taulukon 5 valtakunnallinen -sarakkeen verrokkiryhmä -riveillä. Kuvassa 4 on esitetty sama tilanne kartalla. Omissa verrokkiryhmissään esimerkillisimpiä pelastuslaitoksia ovat Helsinki, Oulu-Koillismaa ja Pohjanmaa. Myös Kainuun, Keski-Uudenmaan sekä Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren pelastuslaitokset pärjäsivät hyvin.

11 11 Taulukko 5. Tulipalotaajuus pelastustoimen alueittain ja verrokkiryhmittäin Pelastuslaitos tulipalot 2011 tulipalotaajuus 2011 valtakunnallinen verrokkiryhmä kronologinen Helsinki , Länsi-Uusimaa 954 2, Keski-Uusimaa 886 2, Itä-Uusimaa 291 3, Varsinais-Suomi , Kanta-Häme 533 3, Päijät-Häme 691 3, Kymenlaakso 558 3, Etelä-Karjala 423 3, Etelä-Savo 522 3, Keski-Suomi 797 2, Tampere , Satakunta 740 3, Etelä-Pohjanmaa 666 3, Pohjanmaa 382 2, Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 267 2, Pohjois-Savo 727 2, Pohjois-Karjala 584 3, Jokilaaksot 431 3, Kainuu 268 3, Oulu-Koillismaa 698 2, Lappi 706 3, verrokkiryhmä ,28 83 N/A 93 verrokkiryhmä , N/A 102 verrokkiryhmä , N/A 99 verrokkiryhmä , N/A 107 Kaikki yhteensä ,76 N/A N/A 98 Tulipalotaajuus laski vuonna 2011 voimakkaimmin Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla, Keski- Pohjanmaalla sekä Länsi-Uudellamaalla. Vastaavasti suurinta tulipalotaajuuden kasvu oli Pohjois-Karjalassa, Päijät-Hämeessä, Etelä-Savossa ja Kanta-Hämeessä (taulukon 4 kronologinen -sarake).

12 12 Kuva 4. 4 Pelastustoimen alueet tulipalotaajuuden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Tämä mittari mittaa tulipalojen kokonaismäärää ja sen muutosta suhteessa väkilukuun. Mittari ei siis ota kantaa tulipalojen tyyppiin, aiheuttamiin vahinkoihin ja vakavuuteen tai syihin. (Häkkinen 2011, 6) 5. Tahalliset tulipalot Tahallisia tulipaloja oli vuonna 2011 koko maassa yhteensä Niistä tulipaloista, joiden tahallisuutta oli arvioitu, osuus oli 35,5 %. Osuus oli laskenut vuosista , jolloin tahallisia oli 38,4 %. (taulukko 6) Taulukko 6. Tahallisten tulipalojen osuus (PRONTO) Pelastustoimen alue Ei voida arvioida Tahallinen Tuottamuksellinen Vahinko tai tahaton (tyhjä) Kaikki yhteensä Tahallisten osuus 2011 Tahallisten osuus Helsinki ,8 41, Länsi-Uusimaa ,6 43, Keski-Uusimaa ,1 54, Itä-Uusimaa ,2 39, Varsinais-Suomi ,6 47, Kanta-Häme ,2 36, Päijät-Häme ,2 43, Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen

13 13 Kymenlaakso ,9 38, Etelä-Karjala ,3 41, Etelä-Savo ,0 31, Keski-Suomi ,6 33, Tampere ,9 36, Satakunta ,9 37, Etelä- Pohjanmaa ,7 22, Pohjanmaa ,9 30, Keski- Pohjanmaa ja Pietarsaari ,7 30, Pohjois-Savo ,8 24, Pohjois-Karjala ,8 27, Jokilaaksot ,7 23, Kainuu ,7 23, Oulu-Koillismaa ,2 42, Lappi ,7 29, Verrokkiryhmä ,1 44,4 116 N/A 93 Verrokkiryhmä ,1 39,3 105 N/A 95 Verrokkiryhmä ,0 32,9 82 N/A 88 Verrokkiryhmä ,3 27,6 82 N/A 106 Kaikki yhteensä ,5 38,4 N/A N/A 93 Kuva 5. 5 Pelastustoimen alueet tahallisten osuuden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden

14 14 Verrokkiryhmistä ensimmäisellä oli selkeästi korkein tahallisten osuus, 41,1 %, vaikka osuus oli laskenut vuosien vastaavasta yli kolme prosenttiyksikköä. Verrokkiryhmässä 4 oli vuosina selkeästi matalin tahallisten osuus, mutta nyt verrokkiryhmän 3 tahallisten osuus oli pienempi ja se oli laskenut kaikista verrokkiryhmistä eniten, kuten kronologinen indeksiluku kertoo. (taulukko 6) Yksittäisistä laitoksista Itä-Uusimaa on parantanut tahallisten tulipalojen osuutta eniten (39,6 % > 30,2 %). Etelä-Karjala ja Keski-Suomi ovat myös tehneet merkittävän kohennuksen. Vuosina Etelä-Karjalan paloista lähes 42 % ja Keski-Suomen paloista noin kolmannes oli tahallaan sytytettyjä niistä paloista, joissa tahallisuutta oli arvioitu. Vuonna 2011 tahallisten osuudet olivat enää 32,3 % ja 25,6 %. Verrokkiryhmiinsä ja valtakunnalliseen tasoon nähden Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Savo ovat poikkeuksellisen hyvällä tasolla ja tahallisten osuus on vain noin viidennes. Kainuussa ja Jokilaaksoissa tahallisten osuus on kasvanut voimakkaasti. Keski-Uudellamaalla osuus on laskenut voimakkaasti, mutta on yhä korkeampi kuin millään muulla pelastustoimen alueella, 47,1 %. 6. Asuinrakennuspalot Asuinrakennuspaloja sattui vuonna 2011 yhteensä Erillisissä pientaloissa ja asuinkerrostaloissa sattui molemmissa vajaa paloa ja rivitaloissa reilu 300 paloa. Historiallisesti asuinkerrostalopaloja oli yhtä paljon kuin erillisten pientalojen paloja. Vielä vuonna 2003 pientalopaloja oli kaksinkertainen määrä asuinkerrostalopaloihin nähden. (PRONTO) Taulukossa 7 on esitetty rakennuspalojen määrä ja syttymistaajuustiheys asuinrakennusluokittain eri pelastustoimen alueilla. Kerrostaloissa sattuu myös kerrosalaan nähden huomattavasti suurempi määrä tulipaloja verrattuna pientaloihin. Tarkempi tilastollinen tarkastelu osoittaa, että kerrostalojen rakennuspaloista 75 % on onnettomuustyypiltään rakennuspalovaaroja, kun pientaloissa vastaava osuus on 53 %. Onnettomuustyypiltään rakennuspaloiksi luokiteltuja paloja sattui pientaloissa yhä kerrosalaan nähden enemmän kuin kerrostaloissa. Taulukko 7. Asuinrakennusten syttymistaajuustiheydet Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot Kaikki yhteensä Syttymistaajuustiheys Erilliset Rivi- ja Asuin- pientalolot ketjutakerrostalot Kaikki yhteensä Helsinki ,3 5,0 16,1 14,0 Länsi-Uusimaa ,2 9,1 16,0 11,4 Keski-Uusimaa ,3 4,6 11,1 8,4 Itä-Uusimaa ,0 38,3 19,5 11,3 Varsinais-Suomi ,8 7,3 12,9 9,4 Kanta-Häme ,4 12,2 19,2 12,4

15 15 Päijät-Häme ,2 6,7 15,6 11,4 Kymenlaakso ,6 9,0 9,6 8,9 Etelä-Karjala ,5 12,3 20,5 12,8 Etelä-Savo ,3 7,6 8,2 8,8 Keski-Suomi ,7 10,0 18,9 12,9 Tampere ,5 12,1 17,8 12,9 Satakunta ,7 10,1 13,9 12,0 Etelä-Pohjanmaa ,0 8,3 17,2 11,3 Pohjanmaa ,7 9,4 15,4 12,4 Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari ,3 6,5 18,7 12,8 Pohjois-Savo ,5 11,0 20,9 14,7 Pohjois-Karjala ,3 13,1 14,6 12,9 Jokilaaksot ,0 22,6 18,3 12,5 Kainuu ,1 12,1 21,0 14,6 Oulu-Koillismaa ,5 9,5 20,0 11,4 Lappi ,8 21,6 18,5 13,7 Verrokkiryhmä ,3 7,9 15,2 11,4 Verrokkiryhmä ,5 11,8 14,9 11,2 Verrokkiryhmä ,7 9,7 19,3 12,6 Verrokkiryhmä ,9 15,3 15,0 12,3 Kaikki yhteensä ,7 10,1 15,9 11,8 Alueen kerrospinta-alaan suhteutettu syttymistaajuustiheys oli korkein Pohjois-Savossa ja Kainuussa (taulukon 7 oikeanpuoleisin sarake ja taulukon 8 sarake kaikki: valtakunnallinen ). Itä- Uudenmaan kerros- ja rivitalopaloja on kaikkiin vertailukohtiin nähden poikkeuksellisen paljon. Vaikka rivitalopaloja ei ole Itä-Uudellamaalla määrällisesti kuin 15, esimerkiksi Keski- Uudellamaalla sattui vähemmän rivitalopaloja lähes seitsenkertaisesta kerrosneliömäärästä huolimatta. Itä-Uudenmaan kerros- ja rivitalopalojen lisäksi erityistä huomiota herättävät muun muassa Etelä-Karjalan, Kainuun ja Varsinais-Suomen voimakkaasti kasvaneet palojen määrät ja vastaavasti Kymenlaakson, Keski-Uudenmaan ja Lapin laskeneet palojen määrät (taulukko 7). Helsingissä sattui kerrosneliöihin nähden poikkeuksellisen paljon rakennuspaloja valtakunnalliseen ja verrokkiryhmän tasoon nähden. Pientaloissa ja rivitaloissa tilanne on esimerkillinen pienestä pientalojen syttymistaajuustiheyden kasvusta huolimatta. Selitys korkealle syttymistaajuustiheydelle on asuinkerrostalopaloissa. Vaikka asuinkerrostaloissa ei satu Helsingissä tulipaloja merkittävästi enempää kerrosalaa kohden kuin valtakunnassa keskimäärinkään (taulukko 8, sarake asuinkerrostalot: valtakunnallinen ), kerrostaloissa syttyy kerrosalaan nähden noin 60 % enemmän paloja kuin erillisissä pientaloissa tai rivi- ja ketjutaloissa. Näinpä Helsinki, jossa kerrostaloasumisen osuus on merkittävästi korkeampi kuin millään muulla pelastustoimen alueella, näyttäytyy palovaarallisena alueena. Tilastovirhettä ei näy kuvissa 6, 7 ja 8, joissa on esitetty samat indeksiluvut kartoilla erillisille pientaloille, rivi- ja ketjutaloille ja asuinkerrostaloille.

16 16 Taulukko 8. Syttymistaajuustiheyden indeksiluvut 2011 Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot Kaikki Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Helsinki Länsi-Uusimaa Keski-Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Keski-Suomi Tampere Satakunta Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Keski- Pohjanmaa ja Pietarsaari Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Jokilaaksot Kainuu Oulu-Koillismaa Lappi Verrokkiryhmä 1 86 N/A N/A N/A N/A 103 Verrokkiryhmä 2 97 N/A N/A N/A N/A 102 Verrokkiryhmä N/A N/A N/A N/A 106 Verrokkiryhmä 4 Kaikki yhteensä 113 N/A N/A N/A N/A 104 N/A N/A 97 N/A N/A 104 N/A N/A 112 N/A N/A 104

17 17 Kuva 6. 6 Pelastustoimen alueet erillisten pientalojen syttymistaajuustiheyden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Kuva 7. Pelastustoimen alueet rivi- ja ketjutalojen syttymistaajuustiheyden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden

18 18 Kuva 8. Pelastustoimen alueet asuinkerrostalojen syttymistaajuustiheyden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Pientalopaloissa tilanne on valtakunnalliseen tasoon nähden paras Oulu-Koillismaalla, Itä- Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja verrokkiryhmän 1 pelastustoimen alueilla. Kainuussa, Satakunnassa, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa kehitys on ollut vuonna 2011 vääränsuuntaista ja pientaloja sattuu kerrosalaan nähden paljon. 7. Suurpalot Suuronnettomuudella tarkoitetaan pelastustoimessa onnettomuuksia, joissa on kuollut viisi ihmistä tai kuollut tai loukkaantunut yhteensä kymmenen ihmistä tai aiheutunut yli euron taloudelliset vahingot (Häkkinen 2008, 65). Tulipaloja, jotka täyttivät jonkun näistä ehdoista, oli vuonna 2011 yhteensä 30. Yhtä vaille kaikki olivat paloja, joissa taloudelliset vahingot ylittivät euroa. Yhdessä palossa loukkaantuneita oli yhteensä 13, jolloin toinen ehto täyttyi. Kaikki palot olivat onnettomuustyypiltään rakennuspaloja tai rakennuspalovaaroja. (PRONTO)

19 19 Taulukko 9. Suurpalot verrokkiryhmittäin Alue suurpalot 2011 suurpalot suurpalotaajuus 2011 ( / as.) valtakunnallinen kronologinen Verrokkiryhmä , Verrokkiryhmä , Verrokkiryhmä , Verrokkiryhmä , Kaikki yhteensä ,56 N/A 56 Suurpaloja oli vähän vuosien tasoon nähden ja laskua tapahtui kaikissa pelastustoimen verrokkiryhmissä. Vaikka kyse on yksittäisistä tapahtumista, tulos voi enteillä muutosta ja onnistunutta suurpalojen torjuntaa esimerkiksi teollisuuskohteiden toiminnanharjoittajien ja työtekijöiden koulutuksella. (Taulukko 9) 8. Taloudelliset vahingot Taloudelliset vahingot aiheutuvat useimmin suurissa teollisuus- ja kokoontumisrakennuksissa siinä missä merkittävimmät henkilövahingot sattuvat asuinrakennuksissa (PRONTO). Taulukossa 10 on esitetty tulipalojen asukaskohtaisten taloudellisten vahinkojen jakaantuminen pelastustoimen alueittain ja kuvassa 9 on esitetty sama kartalla. Kanta-Hämeessä, Kainuussa, Keski-Suomessa ja Satakunnassa vahinkomäärä on vuosiin verrattuna huomattavan korkea. Kanta-Hämeessä 77,5 % vahinkokertymästä on kolmesta vuonna 2011 sattuneesta suurpalosta. Kainuussa sattui yksi suurpalo ja Keski- Suomessa kaksi. Nämä selittävät noin kolmanneksen kyseisten alueiden vahinkokertymästä. Satakunnan kaksi suurpaloa nekin aiheuttivat lähes neljänneksen alueen kaikista taloudellisista tulipalovahingoista. Maastopalojen osalta taloudellista vahinkoa ei ole arvioitu PRONTOssa, joten esimerkiksi kesien 2010 ja 2011 myrskyt ilmenevät ainoastaan mahdollisina rakennusten ja infrastruktuurin vahinkoina. Taloudellisten vahinkojen arviointi ei perustu vakuutusyhtiöiden tietoihin vaan pelastushenkilöstön arvioihin, joten erot eri tilastojen välillä ovat mahdollisia. Lapissa tilanne on yhä valtakunnalliseen ja verrokkiryhmän tasoon nähden heikko, mutta asukaskohtaiset vahingot ovat vähentyneet huomattavasti, jopa valtakunnallista ja verrokkiryhmän vauhtia nopeammin. Vuosi 2011 oli taloudellisilla vahingoilla mitattuna erityisen hyvä 12 pelastustoimen alueella. Vahingot laskivat aiempien vuosien tasoon nähden alle puoleen Keski- Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa, Päijät-Hämeessä, Itä-Uudellamaalla ja Tampereen aluepelastuslaitoksen alueella. Valtakunnalliseen tasoon nähden muita haasteellisia alueita ovat edellä mainittujen lisäksi Etelä- Pohjanmaa ja Jokilaaksot. Verrokkiryhmissä 2 ja 4 taloudelliset vahingot ovat noin puolet suu-

20 20 Taulukko 10. Taloudelliset vahingot tulipaloissa 2011 (PRONTO) Pelastuslaitos remmat kuin valtakunnallisesti keskimäärin. Vastaavasti pienimmät vahingot ovat Keski- Uudellamaalla, Helsingissä, Päijät-Hämeessä, Tampereen aluepelastuslaitoksen alueella ja Etelä-Karjalassa. Omaisuusvahingot yhteensä taloudelliset vahingot per asukas valtakunnallinen verrokkiryhmä kronologinen Helsinki , Länsi-Uusimaa , Keski-Uusimaa , Itä-Uusimaa , Varsinais-Suomi , Kanta-Häme , Päijät-Häme , Kymenlaakso , Etelä-Karjala , Etelä-Savo , Keski-Suomi , Tampere , Satakunta , Etelä-Pohjanmaa , Pohjanmaa , Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari , Pohjois-Savo , Pohjois-Karjala , Jokilaaksot , Kainuu , Oulu-Koillismaa , Lappi , verrokkiryhmä ,6 64 N/A 64 verrokkiryhmä ,8 150 N/A 115 verrokkiryhmä ,6 105 N/A 90 verrokkiryhmä ,1 151 N/A 73 Kaikki yhteensä ,2 N/A N/A 81

21 21 Kuva 8. Pelastustoimen alueet taloudellisten vahinkojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Taulukossa 11 on tarkasteltu niitä tulipaloja, jotka eivät ole taloudellisilla vahingoilla tarkasteltuna suurpaloja eli yhteenlasketut vahingot ovat korkeintaan euroa. Valtakunnallisella tasolla tulipalokohtaiset vahingot ovat kasvaneet 16 % (taulukon 10 kronologinen -sarakkeen viimeinen rivi). Nousua on tapahtunut kaikissa verrokkiryhmissä ja 18 eri pelastustoimen alueella (kuvan 9 oikeanpuoleisin kartta). Koska vahinkokertymä on kuitenkin laskenut, tämä voi tarkoittaa kahta asiaa: suurpalojen aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat pienentyneet merkittävästi vähäistä taloudellista vahinkoa aiheuttaneet tulipalot ovat vähentyneet. Tulipaloluokituksen muutokset eivät vaikuta kyseiseen tilastoon, koska mukaan on luettu kaikki tulipalojen onnettomuustyypit. Vuonna 2011 suurpalovahingot olivat noin 41 miljoonaa euroa, kun ne vuosina olivat keskimäärin noin 82 miljoonaa eli ensimmäinen väittämä pitää paikkansa. Vuosina ,9 % niistä paloista, joissa taloudelliset vahingot olivat euroa, vahingot jäivät enimmillään 500 euroon. Vuonna 2011 vastaava osuus oli 40,4 % eli vähäistä vahinkoa aiheuttaneita paloja ei ollut suhteessa vähempää kuin aiempinakaan vuosina eli toinen arvio ei pidä paikkaansa. Johtopäätöksenä tämän perusteella tavallisissa paloissa, joissa vuosina on sattunut euron vahingot, aiheutui vuonna 2011 keskimäärin euron vahingot. Tämä viittaa niin palovahinkojen inflaatioon kuin ihmisten kasvaneeseen omaisuuteenkin. Inflaation aiheuttama ero vuoden 2011 ja vuosien välillä oli keskimäärin 4,25 %, joten onnettomuuksien vahingot ovat kasvaneet myös reaaliarvoisesti (Kuluttajahintaindeksi 2005=100; Kuluttajahintaindeksi 2010=100).

22 22 Taulukko Vahingot per tulipalo 2011 (PRONTO) Pelastuslaitos Kaikki palot Palot (pl. 0 ja > vahingon palot) Euroa / palo (pl. 0 ja > vahingot) Omaisuusvahingot ilman suurpalovahinkoja valtakunnallinen verrokkiryhmä kronologinen Helsinki Länsi-Uusimaa Keski-Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Keski-Suomi Tampere Satakunta Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Jokilaaksot Kainuu Oulu-Koillismaa Lappi verrokkiryhmä N/A 110 verrokkiryhmä N/A 111 verrokkiryhmä N/A 123 verrokkiryhmä N/A 123 Kaikki yhteensä N/A N/A 116

23 23 Kuva 9. 9 Pelastustoimen alueet tulipalokohtaisten taloudellisten vahinkojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Kalleimmat palot olivat keskimäärin Lapissa, Oulu-Koillismaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että palokunta ei saavu niin nopeasti paikalle kuin eteläisessä Suomessa, jossa on paljon riskialuetta I ja II. Omaisuusarvojen kasvaessa palokunnan toiminnalla, alkusammutuksella ja automaattisilla sammutuslaitteistoilla on yhä suurempi merkitys omaisuusvahinkojen torjunnalle. 9. Palot omaisuusvahingoiltaan merkittävimmissä rakennustyypeissä Taulukossa 12 on ne vuonna 2011 sattuneet tulipalot, joiden onnettomuustyyppi on ollut joko rakennuspalo tai rakennuspalovaara. Tulipalojen määrä on esitetty sekä verrokkiryhmittäin että koko maan osalta. Koko maan osalta on myös esitetty kussakin rakennustyypissä sattuneiden tulipalojen yhteiset omaisuusvahingot ja euromääräiset omaisuusvahingot jyvitettynä tulipalojen määrälle. Lihavoidut rakennustyypit ovat sellaisia, joissa sattui vuosina keskimäärin vähintään kymmenen tulipaloa vuodessa ja tulipalon keskimääräinen vahinko oli yli euroa (Häkkinen 2011, 10-11). Tällaisia rakennuksia olivat vuonna 2011 ainoastaan teollisuushallit, joten suunta on niiltä osin hyvä. Tummennetuissa rakennustyypeissä sattui vuonna 2011 kuitenkin enemmän paloja kuin vuosina keskimäärin, kuten kronologinen tarkastelu taulukon 12 toiseksi viimeisellä rivillä osoittaa.

24 24 Taulukon oikealla puolella olevat huutomerkit osoittavat vuoden 2011 rakennuspalotilastojen perusteella keskeisimmät rakennustyypit (joko yli euron tulipalokohtaiset omaisuusvahingot tai yli euron tulipalokohtaiset vahingot ja yli kymmenen tapausta vuodessa). Taulukko Omaisuusvahingot eri rakennustyypeissä 2011 Verrokkiryhmä Omaisuusvahingot Vahingot Rakennustyyppi Yht. per palo Ammatillisen oppilaitoksen raken- nus Asuntola yms Elokuvateatteri Eläinsuoja, ravihevostalli, maneesi yms Hotelli yms Järjestön, liiton, työnantajan yms. opetusrakennus Jäähalli Kahden asunnon talo Kasvihuone Kauppavarasto Kehitysvammaisten hoitolaitos Keskussairaala ! Ketjutalo Kirjasto tai arkisto ! Kirkko, kappeli, luostari tai ruko- ushuone Korkeakoulurakennus Kulkuneuvojen suoja- tai huoltorakennus Lasten päiväkoti Lasten- tai koulukoti Liike- tai tavaratalo, kauppakeskus Loma-, lepo- tai virkistyskoti Luhtitalo Monitoimihalli tai muu urheiluhalli Museo tai taidegalleria Muu asuinkerrostalo Muu asuntolarakennus Muu erillinen pientalo Muu huoltolaitosrakennus Muu kokoontumisrakennus Muu liikenteen rakennus Muu maa-, metsä- tai kalatalouden rakennus Muu majoitusliikerakennus Muu myymälärakennus

25 25 Muu sairaala Muu teollisuuden tuotantorakenn- nus Muu terveydenhuoltorakennus Muu urheilu- tai kuntoilurakennus Muu uskonnollisen yhteisön rakennus ! Muu varastorakennus Muualla luokittelematon opetusrakennus Muualla luokittelematon rakennus Muualla luokittelematon sosiaalitoimen rakennus Myymälähalli ! Navetta, sikala, kanala yms ! Pysäköintitalo Rautatie- tai linja-autoasema, lentotai satamaterminaali Ravintola yms ! Rivitalo Saunarakennus Seura- tai kerhorakennus yms Seurakuntatalo Talousrakennus Teatteri, ooppera-, konsertti- tai kongressitalo Tennis-, squash- tai sulkapallohalli Teollisuus- tai i pienteollisuustalo ! ! Teollisuushalli ! Teollisuusvarasto Terveydenhuollon erityislaitos Terveyskeskus Tietoliikenteen rakennus Toimistorakennus Tutkimuslaitosrakennus Uimahalli Vanhainkoti Vankila Vapaa-ajan asuinrakennus Viljankuivaamo ja viljan säilytysrakennus Voimalaitosrakennus Vuokrattava lomamökki tai -osake Yhden asunnon talo Yhdyskuntatekniikan rakennus

26 26 Yleissivistävän oppilaitoksen rakennus (tyhjä) väestö Paloja lihavoiduissa rakennustyypeissä asukasta kohden 9,4 20,6 18,3 20,1 14,9 valtakunnallinen N/A kronologinen Kaikki yhteensä Poiketen vuosien omaisuusvahingoiltaan merkittävimmistä rakennustyypeistä keskussairaalat, kirjastot ja arkistot, muut uskonnollisten yhteisöjen rakennukset ja ravintolat yms. ovat vuoden 2011 tilastojen perusteella keskeiset turvallisuuden kehittämiskohteet. Niin vuosien kuin vuoden 2011 tilastojen perusteella myymälähallit, navetat, sikalat, kanalat yms., teollisuus- ja pienteollisuustalot sekä erityisesti teollisuushallit ovat rakennustyyppeinä keskeisessä asemassa omaisuusvahinkojen torjunnassa. Verrokkiryhmien väliseen rakennustyyppikohtaiseen tarkasteluun aineisto on suppea. Teollisuushalli- sekä teollisuus- ja pienteollisuustalopaloja on verrokkiryhmän 1 pelastustoimen alueilla väestömäärään suhteutettuna alle puolet verrokkiryhmien 2 ja 3 alueisiin nähden ja noin kolmannes verrokkiryhmään 4 verrattuna. Tämä voi osin selittyä myös erilaisella elinkeinorakenteella, mikä ei kuitenkaan tarkoita, ettei asiaan tulisi suhtautua verrokkiryhmissä 2, 3 ja 4 sitä vakavammin. 10. Syttymissyyt Syttymissyitä on PRONTO-luokittelussa 30, joiden lisäksi on vaihtoehto Ei voida arvioida ja joitain selosteita, joissa kyseinen kenttä on jätetty tyhjäksi. Näiden pohjalta syttymissyitä yhdistelemällä on laadittu 18 kohdan lista, joka löytyy myös PRONTOn aiheutuneiden vahinkojen mittareista (PRONTO). Liitteessä 1 on tulipalot syttymissyittäin ja pelastustoimen alueittain. Liitteessä 2 on laskettu tulipalomääristä kullekin pelastustoimen alueelle ja verrokkiryhmälle syttymissyykohtainen tulipalosuhde, jota on verrattu valtakunnalliseen, verrokkiryhmän sekä vuosien tasoon. Kronologisena vertailutasona on käytetty poikkeuksellisesti vuosia 2009 ja 2010, koska vuoden 2008 syttymissyytilastointi eroaa merkittävästi muista vertailuajanjakson tilastoista. Vuonna 2011 merkittävimmät yksittäiset tulipalojen syttymissyyt liittyivät koneisiin, laitteisiin ja prosesseihin, jotka aiheuttivat tulipaloa. Kone-, laite- ja prosessipalot olivat hienoisessa

27 27 kasvussa kaikissa verrokkiryhmissä (liitteet 1 ja 2), vaikka yleisesti Pohjanmaalla paloissa oli laskua (kuva 10). Kuva 10. Pelastustoimen alueet kone-, laite- ja prosessipalojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Tahallaan sytytettyjä paloja oli Niiden määrä oli noussut noin viidenneksellä vuosien keskiarvosta ja nousua oli 17 pelastustoimen alueella (kuvan 11 oikeanpuoleisin kartta). Tahallaan sytytetyt palot olivat toiseksi suurin välitön syy palokuolemiin (PRONTO). Tahallaan sytytetyt palot olivat merkittävin syttymissyy onnettomuustyypiltään muiksi tulipaloiksi luokitelluissa paloissa (taulukko 13).

28 28 Kuva 11. Pelastustoimen alueet tahallisten palojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Salaman aiheuttamia paloja oli vuonna 2011 yhteensä 579 ja niitä oli 76 prosenttia enemmän kuin vuosina keskimäärin. Salamat ovat syttymissyynä viidenneksi yleisin. (liitteet 1 ja 2) Onnettomuustyyppikohtaisessa tarkastelussa salamat ovat maastopalojen kolmanneksi yleisin syy nuotioiden ja roskien polton jälkeen, mutta rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen yhteenlasketulla määrällä vasta kahdeksanneksi yleisin syy (taulukko 13). Taulukko 13. Tulipalot syttymissyittäin ja onnettomuustyypeittäin Liiken ken- nevä väli li- Maas- Muu tuli- Raken ken- nuspa pa- Raken ken- nuspa pa- Raken kennus nuspa pa- lot ja raken ken- Kaikki Syttymissyy nepalo topa palo palo lo lovaa vaara nuspa palo lovaa vaarat yhteensä Kulotus Ilotulite, pyrotekniset tuotteet Nuotio, grilli Roskien poltto Lasten tulenkäsittely Kynttilä, ulkotuli Hankauslämpö, itsesyttymä, räjähdys Tulityö Salama Savuke tai muu tupakka-aine Kuuma esine, tuhka tai kipinä Tahallaan sytytetty palo Nokipalo Tulisija, hormi (ei nokipalo)

29 29 Ruoanvalmistus Kone, laite tai prosessi Muu tunnettu syy Syy tuntematon Yhteensä Ruoanvalmistuksesta johtuvia paloja oli ja se oli kolmanneksi suurin yksittäinen syy. Ruoanlaitosta aiheutuneita paloja oli suhteellisesti eniten Helsingissä, Lapissa, Kanta-Hämeessä ja Itä-Uudellamaalla. (kuva 12 sekä liitteet 1 ja 2) Kuva 12. Pelastustoimen alueet ruoanlaitosta aiheutuneiden palojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Vastaavasti ilotulitteet olivat vähäisin yksittäinen syy ja niiden määrä oli laskenut vuonna 2011 aiempien vuosien noin 160 palosta 112 paloon. Kynttiläpaloja oli myös vähän (114 paloa) ja niiden määrä oli laskussa. Savukkeet ja muut tupakka-aineet olivat aiheuttaneet yhdeksän prosenttia vähemmän tulipaloja kuin vuosina keskimäärin. Tulipalojen syttymissyynä ne ovat yhä neljänneksi suurin ja palokuolemissa ne olivat merkittävin yksittäinen välitön syy. Vaikka nokipalot ovat tulipalojen kokonaismäärällä mitattuna vasta sijalla 11/16, aiheuttavat ne neljänneksi eniten rakennuspaloja koneiden, laitteiden ja prosessien, ruoanvalmistuksen sekä tulisijojen jälkeen. Samoin tulisijapaloista merkittävä osa on rakennuspaloja, ja vaikka ne tulipalojen kokonaismäärässä ovat vasta kymmenenneksi yleisin syttymissyy, ne aiheuttavat kolmanneksi eniten rakennuspaloja (taulukko 13 ja liite 1).

30 Johtopäätökset Paloturvallisuuden kokonaistilanne on parantunut Suomessa seuraavilla tekijöillä tarkasteltuina: + palokuolemat, + tulipalojen aiheuttamat hoitopäivät, + tulipaloissa loukkaantumiset, + tulipalojen kokonaismäärä, + suurpalot, + omaisuusvahingot yleisesti, + omaisuusvahingoiltaan merkittävissä rakennuksissa aiheutuneet omaisuusvahingot ja + tahallisiksi arvioitujen tulipalojen osuus niistä paloista, joissa tahallisuutta on arvioitu. Lisäksi syttymissyinä ruoanvalmistus, lasten tulenkäsittely, tulityöt, tupakointi, nokipalot, tulisijat, ilotulitteet, kynttilät, roskien poltto, nuotiot ja grillit sekä kulotus ovat pienentyneet. Nokipalojen ja tulisijojen aiheuttamien palojen vähentyminen voi olla tekijänä myös erillisten pientalojen palojen vähenemisen taustalla. Mittarit, joilla paloturvallisuudessa on edelleen kehittämistä, ovat: tulipalokohtaiset omaisuusvahingot, palojen määrä omaisuusvahingoiltaan merkittävissä rakennuksissa, asuinrakennuspalojen määrä, tahallisuus syttymissyynä, salamat syttymissyynä, hankauslämpö, itsesyttymä ja räjähdys syttymissyinä, koneet, laitteet ja prosessit syttymissyinä. Asuinrakennuspalojen määrän kasvun taustalla voi olla voimaan astunut tilastollinen muutos, jolla otettiin käyttöön rakennuspalovaara syttymissyynä (Tillander 2008a). Näinpä kronologisessa tarkastelussa vuoden 2008 palot ovat alakanttiin vuosiin nähden etenkin asuinkerrostalopalojen osalta, joista noin kolme neljästä on rakennuspalovaaroja. Se, että omaisuusvahingoiltaan merkittävissä rakennuksissa on pienemmät vahingot tulipalojen kasvaneesta määrästä huolimatta, kertoo mahdollisesta muutoksesta kohteiden toiminnassa ja tekniikassa, joilla tulipalot on saatu rajattua, vaikka paloista on yhä tullut pelastustoimen tehtäviä. Osaltaan tähän vaikuttaa myös edellä mainittu rakennuspalovaara uutena onnettomuustyyppinä, jolloin onnettomuusmäärä kasvaa ja vahingot pienenevät.

31 31 Lähteet Arvio tulipalon syystä. Pelastusopisto. 21 s. Saatavissa: 0C4E/$file/Tulipalonsyy.ppt. Viitattu Haikonen, K Yksityinen tiedonanto. Häkkinen, S Tilastollisen paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Tampereen teknillinen yliopisto. 109 s. + liitt. 29 s. Saatavissa: ittaminen.pdf. Viitattu Häkkinen, S Aiheutuneiden vahinkojen tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet. Paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Suomen Palopäällystöliitto. 23 s. Saatavissa: Viitattu Kuluttajahintaindeksi 2005=100. StatFin-tilastotietokanta. Tilastokeskus. Saatavissa: 5%3D100&path=../Database/StatFin/hin/khi/&lang=3&multilang=fi. Viitattu Kuluttajahintaindeksi 2010=100. StatFin-tilastotietokanta. Tilastokeskus. Saatavissa: 0%3D100&path=../Database/StatFin/hin/khi/&lang=3&multilang=fi. Viitattu Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely (vuoden 2008 tiedoilla). Pelastuslaitokset. Mittaristo. Saatavissa: Viitattu PRONTO - pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto. Saatavissa: Viitattu Tillander, K. 2008a. Rakennuspalovaara ja rakennuspalo. PRONTO-seminaari s. Saatavissa: E176F/$file/Rakennuspalovaara.ppt. Viitattu Tillander, K. 2008b. Omaisuusvahinkojen arviointi. PRONTO-seminaari s. Saatavissa: BD935/$file/Omaisuusvahingot.ppt. Viitattu Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain StatFin-tilastotietokanta. Väestörakenne. Tilastokeskus. Saatavissa:

32 +%281%2Dv%2E%29+ja+sukupuolen+mukaan+alueittain+1980+%2D+2010&path=../Dat abase/statfin/vrm/vaerak/&lang=3&multilang=fi. Viitattu

33 33 Liite 1. Tulipalot 2011 syttymissyittäin ja pelastustoimen alueittain Syttymissyyt Pelastustoimen alueet Verrokkiryhmä Ruoanvalmistus Tahallaan sytytetty palo Lasten tulenkäsittely Tulityö Savuke tai muu tupakka-aine Kone, laite tai prosessi Tulisija, hormi (ei nokipalo) Nokipalo Salama Hankauslämpö, itsesyttymä, räjähdys Ilotulite, pyrotekniset tuotteet Kynttilä, ulkotuli Roskien poltto Nuotio, grilli Kulotus Kuuma esine, tuhka tai kipinä Muu tunnettu syy Syy tuntematon Yhteensä Yht