Uraanin talteenottolaitos, ympäristölupahakemuksen täydennys

Transkriptio

1 Uraanin talteenottolaitos, ympäristölupahakemuksen täydennys Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaarantie Tuhkakylä Finland

2 / 12 Uraanin talteenottolaitos, ympäristölupahakemuksen täydennys Täydennyskehotuksessa täsmennettäväksi pyydetyt asiat: t/a ja 500 t/a uraanin talteenottoa vastaavat louhinta- ja päävirtausliuosmäärät: Nykyinen pääliuosvirtaama metallien talteenottolaitoksella on m 3 /h. 350 t/a vastaa 1500 m 3 /h pääliuosvirtaamaa ja malmin louhintaa 15 Mt/a; 500 t/a vastaa 2000 m 3 /h pääliuosvirtaamaa ja malmin louhintaa 25 Mt/a. Sivukiven huomioon ottaen kokonaislouhintamäärä on sama 45 Mt/a molemille uraanin talteenottokapasiteeteille. 2. Talvivaaran prosessin virtauskaaviot ja uraanipitoisuudet Uraanin tyypilliset pitoisuudet Talvivaaran prosessissa on esitetty kuvan 1 lohkokaaviossa. Kuva 1. Talvivaaran prosessin lohkokaavio ja tämän hetkisen tilanteen tyypilliset uraanipitoisuudet. Talvivaaran kaivoksen, bioliuotuksen ja metallien talteenottoprosessi nykyisellään ja uraanin talteenottolaitoksen kanssa on esitetty virtauskaavioissa liitteessä 1. Kaavioita on neljä: 1. kaivos, murskaus ja liuotus, 2. metallien talteenotto nykyisellään, 3. metallien talteenotto uraanin talteenoton kanssa, 4. metallien talteenoton kaasupesurit. Kaavioiden virtanumerointi vastaa taulukon 1 numerointia ja uraanipitoisuuksia.

3 / 12 Taulukko 1. Uraanipitoisuus prosessin eri vaiheissa. Nykyisen prosessin osalta pitoisuudet perustuvat vuonna 2011 tehtyihin laboratorioanalyyseihin ja uraanin talteenoton sisältävän prosessin osalta nykyisiin analyyseihin, tehtyihin laboratoriokokeisiin ja parhaimpaan arvioon. Kun pitoisuus on ilmoitettu muodossa <x g/l, kyseessä on analyysiraja, jolloin pitoisuus on välillä 0-x g/l. Kaavion numero Kuvaus Tavanomaiset uraanipitoisuudet ilman uraanin talteenottoa Arvio uraanipitoisuuksista uraanin talteenoton kanssa g/l p-% g/l p-% 1 Louhos Malmi Sivukivi Murske Agglomeraatti Malmi toisen vaiheen liuotukseen Raffinaatti Kuparisaostuksen syöttöliuos Kuparisaostuksen suodatinkakku <0.03* <0.03* 10 Sinkkisaostuksen syöttöliuos Sinkkisaostuksen suodatinkakku <0.03* <0.03* 12 Uraaniperoksidisakka Esineutraloinnin syöttöliuos Esineutraloinnin suodatinkakku <0.03* ~0 15 Nikkeli-kobolttisaostuksen syöttöliuos 16 Nikkeli-kobolttisaostuksen suodatinkakku 17 Raudan saostuksen syöttöliuos Rautasakeuttimen alitteen 0.03* kiintoaine 19 Loppuneutraloinnin syöttöliuos * Loppuneutralointilietteen <0.03*- ~0 kiintoaine Loppuneutraloinnin yliteliuos < * ~0 Kuten taulukosta huomataan, uraanin talteenottoprosessi ei aiheuta muutoksia uraanipitoisuuksissa tai -määrissä malmin louhinnassa, murskauksessa, agglomeroinnissa tai liuotusprosessissa. Pääosa uraanista liukenee ensimmäisen vaiheen liuotuksessa ja kokonaisliukenemisen arvioidaan olevan 80-90%. Toisen vaiheen liuotus on vasta aloitettu,

4 / 12 minkä vuoksi kokonaissaannista ei ole tarkkaa tietoa. Myös uraanin pienet pitoisuudet vaikeuttavat liukenemisasteen arviointia, koska monin paikoin pitoisuus on alle analyysirajan. Uraanin on havaittu pysyvän liukoisessa muodossa kuparin ja sinkin sulfidisaostuksessa ja esineutraloinnissa. Pieni pitoisuuden lasku näissä vaiheissa johtuu lähinnä suodattimien pesuvesien kierrättämisestä aiheutuvasta laimentumisesta. Nikkelin-koboltin sulfidisaostuksessa lopputuotteen uraanipitoisuus on välillä ppm. Valtaosa uraanista saostuu ph:ta nostettaessa raudan saostuksessa. Loppuneutraloinnin jälkeisessä liuoksessa uraanipitoisuus on alle analyysirajan. Raudan saostuksen ja loppuneutraloinnin kiintoaineet varastoidaan kipsisakka-altaalle. Uraanitasetta tarkasteltaessa on hyvä huomioida, että talteenottoprosessia ajetaan välillä peruskytkennästä poikkeavalla tavalla. Esimerkiksi raudan saostuksen kautta kasojen kasteluun ja kipsisakka-altaalle menee välillä vain noin puolet pääliuosvirtaamasta. Tällöin siis osa nikkelikobolttisaostuksen jälkeisestä liuoksesta menee takaisin kasteluun. Taulukossa tämä huomataan mm. raffinaatin pitoisuudesta, joka on tällä kytkennällä ajettaessa korkeampi kuin peruskytkennässä. Loppuneutraloinnissa käsitellään aika-ajoin kipsisisakka-altaan ylitettä raudan saostuksen ylitteen sijasta tai ohella. 3. Uraanin ja sen hajoamistuotteiden kulkeutuminen Pääosa uraanista liukenee ensimmäisen vaiheen liuotuksessa ja kokonaisliukenemisen arvioidaan olevan 80-90%. Toisen vaiheen liuotus on vasta aloitettu, minkä vuoksi kokonaissaannista ei ole tarkkaa tietoa. Uraanin osittainenkin liukeneminen vähentää uraanin ja sen hajoamistuotteiden määrää liuotusjäännöksessä. Uraanin talteenotto taas vähentää uraanin ja sen hajoamistuotteiden määrää kipsisakassa. Se osa uraanista, joka ei liukene ensimmäisen tai toisen vaiheen liuotuksesta, jää siis toisen vaiheen liuotuskasaan, kun se on poistettu käytöstä ja maisemoitu. Myös uraanin hajoamistuotteet jäävät liuotusjäännöksen loppusijoituspaikalle maisemoituun kasaan. Sivukivessä oleva uraani ja sen hajoamistuotteet jäävät sivukivikasoihin samassa suhteessa, kuin mitä ne ovat ennen louhintaa. Malmin ja sivukiven uraanipitoisuus sama, keskimäärin 0,0017 %. Uraanin talteenottolaitoksella pieni osa liuenneesta uraanista jää liuokseen (saanti ei ole 100%) ja päätyy osittain kipsisakka-altaalle. Uraani on sitoutunut kipsisakkaan eikä ole vesiliukoista (Lähde 1 ). Uraanin myöhempi liukeneminen liuotusjäännöksestä tai sivukivestä ei ole todennäköistä, koska jakeita ei kastella happamalla liuoksella. 4. Orgaanisten aineiden kulkeutuminen prosessissa ja mahdolliset vesistövaikutukset Orgaanisen uuttoliuoksen pitoisuus heti uuton jälkeen uuttolaitoksen raffinaattipondille menevässä liuoksessa on tyypillisesti 0,0015-0,003 til-%. Tästä noin 90 til-% on liuotinta, jonka arvioidaan haihtuvan talteenottolaitoksella. Osa orgaanisesta (arvio 50 %) erottuun raffinaattialtaan pinnalle eikä päädy suoraan metallien talteenottolaitokselle menevään liuokseen. Metallien talteenottolaitoksella pääliuosvirtaama laimenee mm. kemikaalien ja suodatinkakkujen pesuvesien vuoksi, arviolta noin puoleen siinä loppuneutraloinnin kirkkaassa yliteliuoksessa, joka johdetaan jälkikäsittelyalueille.

5 / 12 Noin 5 til-% uuttolaitoksen orgaanisesta on uuttoreagenssia (D2EHPA), mikä yllä mainituilla laskentatiedoilla tarkoittaa pitoisuutta 0,17-0,24 mg/l jälkikäsittelyalueille menevässä liuoksessa, mikä on selvästi alle kalojen LC50- arvon (20-36 mg/l). Pitoisuus on laskettu ottaen huomioon ainoastaan prosessissa tapahtuva laimeneminen, ei hajoamista. D2EHPA hajoaa nopeasti ilmassa reagoidessaan hydroksyyliradikaalien kanssa. Tämä hajoaminen alkaa jo metallien talteenottoprosessissa, koska prosessiliuos on kosketuksissa ilman kanssa ja hajoaminen jatkuu edelleen jälkikäsittelylalueilla. Jälkikäsittelyalueilla on mahdollista lisätä viivettä pumppaamalla vettä jälkimmäisistä altaista aiempiin. Noin 4 til-% orgaanisesta on modifiointiainetta (Cyanex 923), mikä yllä mainituilla laskentatiedoilla tarkoittaa jälkikäsittelyalueille menevässä liuoksessa pitoisuutta 0,15-0,3 mg/l. Kaloilla Cyanex 923:n LC50-arvojen on todettu olevan luokkaa 0,14-0,42 mg/l, joten teoriassa maksimaalinen pitoisuustaso on jälkikäsittely-yksiköille tultaessa kalojen LC50 arvojen tasolla. Pitoisuus on kuitenkin laskettu ottaen huomioon ainoastaan prosessissa laimenemisen, ei hajoamista. Modifiointiaineen on todettu olevan helposti biohajoavaa ja hajoaminen käynnistyy jo metallien talteenottoprosessissa. Jälkikäsittely-yksiköille tulee valumavesiä myös niiden lähivaluma-alueilta, joten pelkästään laimeneminen pienentää pitoisuutta huomattavasti. Hajoaminen jatkuu edelleen jälkikäsittelyaltailla, kuten uuttoreagenssi D2EHPA:n kohdalla edellä on kuvattu. Cyanex 923:n hajoamisajaksi on ilmoitettu 28 vrk, jälkikäsittelyyksiköiden viipymä on noin vrk, joten modifiointiaine ehtii hajoamaan jälkikäsittely-yksiköillä ennen alapuolisiin vesistöihin kulkeutumista. Tarvittaessa jälkikäsittelyalueilla on mahdollista lisätä viivettä pumppaamalla vettä jälkimmäisistä altaista aiempiin. Takaisinuuttoliuoksessa olevan orgaanisen liuoksen pitoisuuden arvioidaan olevan 0,0015-0,0025 til- %. Arvio perustuu vastaavaan selkeytyslaitteistoon olemassa olevalla laitoksella (Lähde 2). Tällöin takaisinuutosta tulevan liuoksen virtaamalla 4 m 3 /h tämä vastaa vuodessa alle 1 m 3 orgaanista liuosta. 5. Prosessiliuoksessa olevan uraanin myrkyllisyys eliöstölle Uraanin talteenottolaitokselle tulevan pääliuoksen uraanipitoisuus on keskimäärin tasolla 20 mg/l. Talteenottolaitokselta pääliuoskiertoon palautettavan liuoksen uraanipitoisuus on enää noin 10 % pääliuksen pitoisuudesta. Uraanin talteenottolaitoksen sisällä uraanipitoisuus on saostusvaiheessa tasolla g/l. Talteenottolaitoksen prosessi rakennetaan siten, ettei laitokselta pääse uraanipitoisia vesiä ympäristöön. Talvivaaran kaivosaluetta ympäröivissä vesistöissä veden uraanipitoisuus on vaihdellut tarkkailutulosten perusteella välillä 0,05 0,68 µg/l. Aivan louhoksen vieressä, mustaliuskealueella on mitattu alueen korkeimmat uraanipitoisuudet 1,02 1,64 µg/l. Suomessa pintavesien uraanipitoisuudet vaihtelevat tyypillisesti tasolla 0,007 0,7 µg/l, Itä- ja Keski-Uudellamalla pintaveden uraanipitoisuudet ovat hieman korkeampia, tyypillisesti tasolla 0,5 2,0 µg/l (Geokemian atlas, 1996). Suomessa ei ole määritelty pintavesien uraanipitoisuuksille suositeltua ylärajaa, koska pintaveden uraani on luontaista alkuperää. Sen sijaan esim. Kanadassa, jossa on useita vanhoja uraanikaivoksia, ympäristöviranomaiset ovat esittäneet uraanipitoisuudelle vesieliöiden kannalta turvalliset pitoisuudet. Makean veden eliöstolle on turvallisen pitoisuuden rajaksi määritelty lyhyen ajan altistuksessa 33 µg/l ja pitkänajan altistuksessa 15 µg/l (Canadian Council of Ministers of the Environment, 2011). Vesieliöillä tehtyjen toksisuuskokeiden perusteella makeanveden kalojen LC50

6 / 12 arvot (24-96 h altistuksessa) uraanille vaihtelevat välillä µg/l ja selkärangattomien vesieliöiden välillä µg/l (Parkhurst et. al. 1984). Vesieliöillä tehtyjen toksisuuskokeiden perusteella arvioiden pääliuoksen uraanipitoisuus ennen uraanin talteenottolaitosta (20 mg/l) on vesieliöille selvästi haitallisella tasolla, uraanin talteenottolaitoksen jälkeen pitoisuus putoaa kaloilla todetun LC50 arvojen alarajoile. Vaikka pääliuksen pitoisuustaso voidaan luokitella toksiseksi, ei sillä ole käytännön merkitystä, koska liuosta ei voi päästä vesistöön ennen uraanin talteenottolaitosta eikä myöskään sen jälkeen. Kaikki prosessiliuosta kuljettavat putkilinjat on sijoitettu siten, että mahdollisen putkirikon sattuessa vuotava liuos valuu muovitettuja putkikanaaleja pitkin altaisiin. Uraanin talteenottolaitoksen prosessi rakennetaan siten, ettei uraanipitoisia vesiä pääse vesistöihin. 6. Uraanin talteenottolaitoksen kaasupesurien vaikutus jätevesipäästöjen Na- ja S-pitoisuuksiin Natriumsulfaattipitoisuus nousee arviolta 0,15 g/l luontoon päästettävissä vesissä, mikä vastaa laskennallisesti 1-2 %:n lisäystä nykyiseen. Ero on siis pieni ja pitoisuuden muutos ei erotu prosessissa normaalisti havaittavasta vaihtelusta. 7. VOC-päästöt Uuttolaitoksen pesurit vähentävät VOC-määrää poistokaasussa kondensoitumisen kautta. Osa orgaanisista yhdisteistä tyypillisesti tiivistyy jo kaasukanavien pinnoille, joista se valuu takaisin laitteisiin. Loppupitoisuuden arvioidaan tiivistymisen vaikutuksesta olevan alle 270 mg/nm 3 ; tämä arvo on selvästi alle liuotinbensiinien HTP-arvon (500 mg/m 3 ) Rikkivetypitoisten kaasujen poltto, jonka testaamismahdollisuuksia selvitetään vuodelle 2011, pienentäisi VOCpäästöt korkeintaan muutaman mg/m 3 pitoisuuteen, koska hiilivetyjen palaminen olisi lähes täydellistä. 8. Uraanin talteenottolaitoksen kaasupesurien toiminta häiriötilanteessa Mahdollisia häiriötilanteita, jotka voivat vaikuttaa kaasupesurien toimintaan: Sähkökatkos: kaasupesurien pumput ja puhaltimet ovat varavoimalla varmistettuja, joten ne jatkavat toimintaansa sähkökatkoksen aikana. Pitemmän katkon sattuessa koko metallien talteenottolaitos pysäytetään kokonaan, jolloin uutta pestävää kaasua ei tule pesureille. Häiriö pesukemikaalisyötössä (lipeä uutto- ja allasalueella, vesi saostus- ja kuivausalueella): kullakin pesurilla on pesuliuostankki, josta liuos pumpataan pesuriin. Pesutankin liuos riittää lyhyen kemikaalisyöttöhäiriön ajalle, jos häiriö on uraanilaitoksella sijaitsevan lipeä- tai vesitankin välissä. Jos häiriö on ennen lipeä- tai vesitankkia, ne toimivat puskurina häiriön aikana. Uraanin talteenottolaitos ohitetaan (pysäytetään), mikäli pesuliuos ehtii konsentroitua liikaa pesukemikaalin syöttöhäiriön aikana. Pesurikokonaisuuteen kuuluvan laitteen rikkoutuminen: Koska kaasupesurissa ei ole erityisesti korroosiota tai kulumaa aiheuttavia komponentteja, laitteen rikkoutuminen kulumisen seurauksena on epätodennäköistä. Kokonaisuuteen kuuluvan pumpun tai puhaltimen tai niiden osan rikkoutumisen varalta laitoksella tulee

7 / 12 olemaan valmiina varaosia, jolloin laitteet saadaan korjattua nopeasti. Uraanin talteenottolaitos ohitetaan (pysäytetään), jos korjausta ei saada tehtyä heti. Varajärjestelmä kaasunpuhdistuslaitteille: Kaasunpuhdistuslaitteiden varajärjestelmä voisi koostua suihkukammiosta, jossa pesuliuos jaetaan suuttimien kautta kolonniin, jonka alaosasta kaasu virtaa pesurille. Suihkukammiolla ei saavuteta yhtä hyvää pesutulosta kuin varsinaisella pesurilla, mutta se vähentää silti selvästi päästömäärää. Kuivaus-pakkausalueella pesurin lisäksi tulee joka tapauksessa suodatin, jolla varmistetaan, ettei kiintoainehiukkasia pääse luparajoja enempää ilmaan. Koska uraanin talteenottolaitoksen lyhyt seisakki ei vaikuta nikkelituotantoon, kovin laajoja varajärjestelmiä ei ole tarpeen rakentaa. 9. Hajukaasujen ja vesistöpäästöjen hallinta tällä hetkellä Talvivaarassa Hajukaasun eli rikkivetypitoisen kaasun määrää ilmaan päästettävissä kaasuissa vähennetään keräämällä kaasu pesureille. Pesureilla lipeäliuos sitoo valtaosan poistokaasujen rikkivedyistä. Lisäksi neutraloiviin saostuksiin menevistä liuoksista poistetaan jäämärikkivety syöttämällä liuokseen vetyperoksidia. Selvityksen alla on myös biologiseen rikkivedyn hapettamiseen perustuva menetelmä, jolla haetaan pienempää lipeän kulutusta, minkä avulla voitaisiin mahdollisesti pienentää luontoon johdettavien vesien sulfaattipitoisuutta. Kaikkien pesurien tehokkuutta seurataan säännöllisesti poistokaasusta ja pesuliuoksesta tehtävin mittauksin. Talvivaarassa suunnitellaan poistokaasujen polttamisen testaamista, jotta lipeän käyttöä ja sen myötä natriumsulfaattipäästöjä saataisiin pienennettyä. Testaus on tarkoitus aloittaa vuoden 2011 aikana. Uraanilaitokselta ei synny vesistöpäästöjä, vaan laitokselta lähtevät liuokset palautetaan pääliuoskiertoon ja nykyiselle laitokselle. Nykyisen laitoksen vesienkäsittely koostuu loppuneutraloinnista ja jälkikäsittelyaltaista. Loppuneutraloinnissa ph:ta nostetaan kalkkimaidolla metallien ja sulfaatin saostamiseksi ja saostuma erotetaan liuoksesta sakeuttimessa. Saostuksesta saatavan liuoksen metallipitoisuuksia ja kiintoainetta analysoidaan säännöllisesti. Sakeuttimen kirkas yliteliuos johdetaan pohjoiseen ja eteläiseen jälkikäsittely-yksikköön. Jälkikäsittelyyksiköt muodostuvat peräkkaisistä suurista altaista. Vedenlaatua tarkkaillaan jälkikäsittelyaltaissa. Tarvittaessa on mahdollista syöttää altaiden ylivuotokohdissa kalkkimaitoa alueelta uloslähtevän veden laadun varmistamiseksi.

8 / Allaskatteiden kuvaus Altaiden katteiden toimittajaa ei olla vielä valittu ja jotkin tekniset yksityiskohdat saattavat poiketa eri toimittajien ratkaisuissa. Perusajatus on käyttää kelluvaa HDPE muovista valmistettua modulaarirakenteista katetta. Kattokennot voivat olla rakenteeltaa esimerkiksi 50 mm paksuisia. Yksittäinen kenno on täytetty esimerkiksi polyeteenivaahdolla ja kennon kuori on valmistettu 1,5 mm:n paksuisesta HDPE muovikalvosta. Kelluva kate varmistaa sen, että altaan liuospinnan yläpuolinen kaasutila on minimoitu eikä konvektion aiheuttamaa rikkivetykaasun aineensiirtoa ilmakehään tapahdu. Yksittäiset kattokennot yhdistetään ryhmiksi, jotka liitetään yhteen. Jokainen kennoryhmä varustetaan kaasun imuyhteellä, jotka yhdistetään yhteiseen kaasukanavaan, joka johdetaan kaasunpuhdistukseen. Kaasukeräys järjestely on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Järjestely altaan hajukaasujen keräämiseksi. Oheisesta linkistä löytyy tietoja erään toimittajan ratkaisuista:

9 / Rikkivedyn mahdollisuus vapautua hajukaasupäästönä, jos sitä ei saada hyödynnettyä metallinsaostuksessa Uraanintalteenottolaitos ei muuta tässä mielessä nykyistä toimintaa. Uraanin talteenotto ei lisää rikkivedyn määrää liuoksessa, koska rikkivetyä ei käytetä uraanilaitoksella. Nykyisen metallien talteenottolaitoksen reaktoreista ja sakeuttimista on järjestetty kaasujen kerääminen ja niiden käsittely ja niiden käyttö jatkuu myös uraanilaitoksen käyttöönoton jälkeen. Meneillään on myös projekteja hajukaasupäästöjen edelleen pienentämiseksi. 12. Arvio uraanin talteenottolaitoksella olevien ulkoaltaiden rikkivetypäästöistä ilman kalvopeitettä ja kalvopeitteen kanssa Rikkivetypäästöjen arvioinnin pohjana on laskelma, joka perustuu Henryn lakiin. Henryn laki määrittää yhteyden komponentin (rikkivedyn) liuospitoisuuden ja kaasupitoisuuden välille Henryn vakion kautta. Laskelmissa on käytetty rikkivedylle Henryn lain vakiota H= 0,5408 ja laskelma on tehty lähteessä 3 esitetyllä tavalla. Rikkivedyn liuokoisuus veteen on 2,5 g/l (40 C) (lähde 4). Maksimi rikkivetypitoisuus ilmassa on tällöin 1020 ppmv, mikä vastaa pitoisuutta altaan nestepinnan läheisyydessä ilman katetta olettaen, että tuleva liuos on kylläistä rikkivedyn suhteen. Jos uraanin talteenottoa edeltävässä sinkin saostusvaiheessa rikkivetyä annostetaan 1,3 kertaa stokiometrinen määrä ja jos tämä ylimäärä joutuisi prosessiliuoksen mukana kokonaisuudessaa uraanilaitoksen syöttöaltaaseen rikkivetypitoisuus liuoksessa olisi maksimissaan 1 g/l. Todellisuudessa tästä ylimäärästä valtaosa menisi poistokaasujen mukana kaasunpuhdistukseen. Rikkivetypitoisuudella 1 g/l saadaan ilman tasapainopitoisuudeksi nestepinnan läheisyydessä noin 400 ppmv. Rikkivetypitoisuus ilman katetta: rikkivetypitoisuudella 1 g/l, pinta-alalla 4000 m 2 ja 0,05 m/s ilmavirralla nestepinnan läheisyydessä kulkeutuu 108 kg/h rikkivetyä tunnissa. Pitoisuus pienenee arviolta 1/10 osaan 30 metrin päässä päästölähteestä (lähde 3). Kattamattoman altaan ympärillä pitoisuus voisi siten nousta arvoon mg/m 3. Rikkivetypitoisuus allaskatteen kanssa: Jos katteella peitetään 95 % nestepinnasta, vastaava kulkeutuminen on 5,4 kg/h. Pitoisuus altaan lähistöllä pienenee vastaavasti arvoon 27 mg/m 3 verrattuna samaan 4000 m 2 :n pinta-alaan ja 0,05 m/s rajapintanopeuteen. Pitoisuus pienenee arviolta 1/10 osaan 30 metrin päässä päästölähteestä, joten on odotettavissa, että altaan reuna-alueilla rikkivedyn pitoisuus on < 10 mg/m 3 katteella varustetuna myös poikkeustilanteissa, joissa pesuri ei olisi käytössä. 13. Referenssit vastaavista käyttökohteista Samantyyppisiä teknisiä ratkaisuja käytetään esimerkiksi seuraavanlaisissa sovelluskohteissa: Biokaasun kerääminen altaista

10 / 12 Lietelanta-altaiden hajuhaittojen ehkäisy Esimerkiksi oheisista linkeistä löytyy lisää taustatietoa. Huomattavaa on, että esitetyt pitoisuudet ovat erittäin paljon pienempiä kuin Talvivaaran tapauksessa Täsmennys muualta tuotavasta uraaniraaka-aineesta Talvivaara Sotkamo Oy:lla ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa tuoda uraaniraaka-aineita muualta kluin Norilsk Nickel Harjavalta Oy:stä, joten hakija peruu ympäristölupahakemuksen muualta tuotavan raaka-aineen osalta lukuun ottamatta Norilsk Nickel Harjavalta Oy:tä. 15. Norilsk Nickel Harjavalta Oy:stä tuotavan materiaalin purkupaikan tiedot Hakija toimittaa Norilsk Nickel Harjavalta Oy:stä tuotavan uraaniraaka-aineen purkupaikkaa koskevat suunnitelmat syksyn 2011 aikana, kun suunnitelmat ovat valmiina. 16. Prosessikaavio crudin käsittelystä Crudin käsittelykaavio on liitteessä 2. Crudi kerätään kartiopohjaiseen säiliöön, josta se koostumuksesta riippuen pumpataan erotussäiliöön tai neste-kiintoaine-erotukseen. Erotussäiliössä orgaanisen ja vesifaasin annetaan erottua toisistaan. Vesifaasi raskaampana jää pohjalle ja se pumpataan uuttoprosessin osaan, jonka liuoskoostumus on lähinnä erotetun liuoksen koostumusta. Jäljelle jäävä orgaaninen pumpataan uutto-vaiheen sekoitin-selkeyttimeen. Mikäli crudi sisältää kiintoainetta, se erotetaan neste-kiintoaine-erotuslaitteistolla, joka voi koostua esimerkiksi lingosta tai ruuvipuristimesta. Erotettu neste johdetaan erotussäiliöön ja käsitellään yllä mainitulla tavalla. Kiintoaine on mahdollista tyhjentään liuotussäiliöön, jossa se pyritään liuottamaan joko lipeällä tai rikkihapolla. Mikäli osa kiintoaineesta ei liukene, se palautetaan erotuslaitteistolle ja tyhjennetään astiaan lyhytaikaista säilytystä varten. Kiintoaine analysoidaan ja sen perusteella toimitetaan asianmukaiseen paikkaan. 17. Kartta-aineisto Kartta-aineisto on esitetty liitteessä 3.

11 / Tarkkailusuunnitelman päivitys Uraanin talteenottolaitosta tarkkaillaan osana kaivoksen koko toiminnan tarkkailua. Uraanin talteenottolaitoksen ympäristövaikutuksia tarkkaillaan Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla ja säteilyvaikutuksia Säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla. Tässä yhteydessä esitetään periaatteet talteenottolaitoksen ympäristötarkkailulle. Tarkempi tarkkailuohjelma laaditaan lupapäätöksen jälkeen. Uraanin talteenottolaitoksen ympäristötarkkailu jaetaan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuun. Käyttötarkkailu: Käyttötarkkailussa raportoidaan mm. uraanin talteenottolaitoksen tuotantomäärät, talteenottolaitoksella käytetyt kemikaalit, laitoksella syntyneet jätteet ja niiden käsittely. Lisäksi raportoidaan mm. mahdolliset poikkeustilanteet. Päästötarkkailu: Vedet ja liuokset, säännöllinen näytteenotto: o Liuoksen uraanipitoisuus prosessin eri vaiheissa: (pääliuos ennen laitosta / laitoksen jälkeen) sekä metallitehtaalta jälkikäsittely-yksiköille johdettava prosessivesi o Orgaaninen uuttoliuos laitokselta lähtevässä prosessivedessä Ilmapäästöt talteenottolaitokselta, säännöllinen näytteenotto: o Hiukkaspäästöt o VOC-päästöt o Rikkivety Vaikutustarkkailu: Uraanipitoisuuden tarkkailu pintavesistä; jälkikäsittely-yksiköt ja alapuoliset vesistöt purkusuunnassa Orgaanisen uuttoliuoksen tarkkailu pintavesistä; jälkikäsittely-yksiköt ja alapuoliset vesistöt purkusuunnassa Uraanipitoisuuden tarkkailu pölykeräimistä; liitetään koko kaivoksen pölytarkkailuun 19. Laboratoriokokeiden aloittaminen ja kesto Tällä hetkellä arvioitu aloitusaika on syys-lokakuussa ja kesto 60 vrk.

12 / Projektiaikataulu Liitteenä olevassa aikataulussa on esitetty viimeisin uraanin talteenottolaitoksen suunnittelu- ja toteutusaikataulu. Lähteet: 1. Talvivaaran ympäristön vesissä ei ole tavanomaista suurempia uraanipitoisuuksia, viitattu Outokumpu SX EW Technology Package, Raimo Kuusisto, Pertti Pekkala, George Carcas, The South African Institute of Mining and Metallurgy, The Third Southern African Conference on Base Metals, 3. Wastewater Collection System Odor Control Design Guidelines: Odor Impact and Vapor-Phase Control and Sulfide Generation and Liquid-phase Control, 4. Rikkivety, viitattu Liitteet: 1. Murskauksen, liuotuksen ja talteenoton virtauskaaviot (4 kpl) 2. Crudin käsittelykaavio 3. Kartta-aineisto 4. Projektiaikataulu