YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 16X E14.SLU TALVIVAARA SOTKAMO OY Uuden purkureitin ympäristölupahakemus

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 16X E14.SLU TALVIVAARA SOTKAMO OY Uuden purkureitin ympäristölupahakemus

2 2 COPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 1 TIIVISTELMÄ Talvivaara Sotkamo Oy hakee ympäristö- ja vesitalouslupaa purkuputkilinjauksen toteutukselle yhtiön kaivospiirin alueelta Nuasjärven Juurikkalahden edustalle sekä käsiteltyjen jätevesien johtamiselle rakennettua purkuputkilinjaa pitkin. Purkuputkilinjan kokonaispituus on noin kilometriä, ja veden pumppaus putkeen tapahtuu Latosuon alueelta. Vesilain mukaista lupaa haetaan myös purkuputken sijoittamiselle Jormasjoen sekä Nuasjärven pohjaan. Lupaa haetaan myös vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (Vna 1022/2006) määritetyn sekoittumisvyöhykkeen määräämiseen. Talvivaara Sotkamo Oy hakee samalla töiden valmistelupaa sekä oikeutta aloittaa jätevesien johtaminen Nuasjärveen suunnitelman mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Lupaa haetaan siten, että Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökseen (nro 52/2013/1, Dnro PSAVI/12/04.08/2013) kirjatut luparajat vesien johtamiselle nykyisin käytössä oleville purkureiteille Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueille säilyvät voimassa. Yhtiö hakee myös lupaa juoksuttaa vuoden 2015 aikana osan purkuputkelle annettavasta kiintiöstä luontaista vesireittiä pitkin. Kyseistä lupaa haetaan siten, että vesien johtamisoikeus alkaa lupapäätöksestä ja päättyy 6 kk kuluttua tai silloin kun purkuputki on valmis ja otetaan käyttöön. Luontaista reittiä eli Kolmisopen ja Jormasjärven kautta johdettavan veden aiheuttama sulfaattikuorma olisi enimmillään tonnia ja vesimäärä noin 1,5 M m 3. Kaivosalueelta johdetaan käsiteltyjä jätevesiä Nuasjärveen Latosuon kautta, johon vesiä johdetaan Tammalammen vedenkäsittely-yksiköiltä sekä Kuusilammen ja Kuljun patoaltailta. Latosuolle johdetaan käsiteltyjä jätevesiä myös Kuusilammen avolouhoksesta ja kipsisakkaaltailta. Jätevedet käsitellään ennen Latosuolle johtamista ensin kipsialtaalla ja sen jälkeen Tammalammen vedenkäsittely-yksiköllä. Lisäksi Latosuolle johdetaan käsiteltyjä vesiä kaivosalueen eteläisiltä jälkikäsittely-yksiköiltä. Osa eteläisellä jälkikäsittely-yksiköllä käsiteltävästä vedestä johdetaan Lumijokea pitkin Vuoksen vesistöalueelle. Yhtiö suunnittelee keskittävänsä lähitulevaisuudessa valumavesien käsittelyn kipsisakka-altaan läheisyyteen, jolloin vesienkäsittelyssä muodostuvat sakat sijoitetaan kipsisakka-altaalle. Myös tämän muutoksen jälkeen käsitellyt vedet ohjataan Latosuolle, josta ne johdetaan purkuputkeen. Keskitetystä jätevesien puhdistuksesta tullaan jättämään myöhemmin erillinen hakemus Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Putkilinja alkaa Latosuon patoaltaan laidalta ja etenee kaivospiirin alueelta Kolmisopen pohjaa myöten Hovinlahden pohjoispuolelta kohti Niskalanlahtea. Tästä purkuputki etenee Muurainsuon kautta kohti Rannankylää ja Reunasenmäkeä. Putkilinjalla on kolme maantien alitusta eli teiden (seututie 870 Kajaani-Rautavaara, yhdystie 8740 Eevala-Muistolanmutka ja valtatie 6 Helsinki-Joensuu-Kajaani) alitukset sekä muutamien pienempien metsäteiden alituksia. Putkilinja alittaa myös Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin Sotkamon kaivosalueelle vievän rautatien sekä Jormasjoen. Talvivaaran arvion mukaan kaivosalueen vesivarastojen varastointikapasiteetti tulee loppumaan kesällä Mikäli uusi purkuputkilinja saadaan tuotantokäyttöön heinäkuun alkuun 2015 mennessä, on tuolloin kaivosalueelle varastoitu yhteensä noin 11 Mm 3 puhdistettuja tai puhdistusta odottavia jätevesiä. Purkuputken toteutuksella voidaankin näin varmistaa kaivosalueelle varastoitujen vesien hallittu johtaminen ympäristöön ja pienentää merkittävästi todennäköisyyttä vesien hallitsemattomalle purkautumiselle ympäröiviin vesistöihin mahdollisten poikkeustilanteiden aikana. Purkuputki mahdollistaa myös yhtiön materiaalinkäsittely- ja louhintatoimenpiteet tulevina vuosina. Hankkeen vaikutuksia Nuasjärven vedenlaatuun arvioitiin vesistömallilaskelmin. Laskelmat perustuvat Talvivaaran arvioon purkuputken kautta johdettavien vesien määrästä sekä sulfaattikuormituksesta. Sulfaattipitoisten jätevesien kulkeutumista tarkasteltiin purkureitillä kahdessa eri vaiheessa, joista ensimmäisen kolmen vuoden sulfaattikuormitus oli t vuodessa ja jäl-

4 2 kimmäisen kolmen vuoden t vuodessa. Laskelmat toteutettiin sekä kuivana että poikkeuksellisen sateisena vesivuonna. Laskelmissa tarkasteltava purkualue oli Nuasjärven Tikkalahti Tenetinvirran alapuolella Jormasjokisuun itäpuolella. Purkuputkilinjan suunnittelutyön edetessä purkupaikkaa on kuitenkin siirretty Tikkalahdesta Juurikkalahden edustalle mm. putkilinjalla havaittujen luontoarvojen sekä rakennusteknisten seikkojen vuoksi. Myös purkupistettä on siirretty ulommas vesialueelle, jotta rantakiinteistöille aiheutuva haitta jäisi mahdollisimman pieneksi. Purkupisteiden välinen etäisyys on noin 1600 m. Purkupaikan siirtymisestä johtuen, vesistömallilaskelmia on päivitetty hydrologisilta olosuhteiltaan kuivan vuoden osalta, sulfaattikuormituksen ollessa t/a. Putkilinjan rakentamisvaiheen aikana kevättalvella 2015 ranta-alueiden vedenlaatu heikkenee hetkellisesti linjan ruoppaus- ja kaivutöiden yhteydessä. Linja viedään Nuasjärveen Jokiniemen itäpuolelta ja Juurikkasuon länsipuolelta. Rakennustöistä aiheutuva vesistön samentuminen on lyhytaikaista, eikä sillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta Jormasjoen kalakantoihin. Tehtäessä työt toukokuun puolivälin ja elokuun lopun välisen ajan ulkopuolella, töistä ei aiheudu merkittävää haittaa Jormasjoen kalastukselle. Vesistömallilaskelmien perusteella Talvivaara Sotkamo Oy:n päästövesien vaikutukset kohdistuvat lähinnä Nuasjärven eteläosiin. Purkuvesien suolapitoisuudesta johtuen on kerrostuminen purkupaikalla kohtalaisen voimakasta. Tuulettomina jaksoina ja talvella jääkannen estäessä tuulen vaikutuksen ovat virtausnopeudet Juurikkalahden edustalla hyvin pieniä, jolloin jätevettä konsentroituu voimakkaammin purkualueen syvänteiden pohjan läheisiin vesikerroksiin. Tällöin purkualueella voidaan mitata enimmillään 220 mg/l sulfaattipitoisuuksia eli samaa luokkaa kuin viime vuosina on mitattu Jormasjärven keskisyvänteen (Jor3) alusvedestä. Jormasjärven havaintojen perusteella voidaan kohtuullisen luotettavasti arvioida, että pysyvää kerrostumista ei Nuasjärven purkualueella kuitenkaan mitä todennäköisimmin tapahdu, sillä tiheyserot vesistössä eivät kasva riittävän suuriksi. Laimennuslaskelmien perusteella ympäristönlaatunormien ylityksiä on odotettavissa ainakin kadmiumin ja ehkä myös elohopean osalta Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivoksen käsiteltyjen päästövesien purkamisen aloittamisen jälkeen heinäkuussa Purkupaikan lähialueelle onkin näin tulosten perusteella määritettävä sekoittumisvyöhyke. Sekoittumisvyöhyke on arvioitu päästövesien kadmiumpitoisuuden perusteella. Sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (Vna 1022/2006). Päästövesien aiheuttamat vesistövaikutukset konkretisoituvat selkeimmin purkualueen lähialueilla, lähinnä purkualueen viereisten syvänteiden vedenlaadussa, eikä merkittävää vedenlaadun heikkenemistä olisi havaittavissa Joki- ja Tikkaniemen ranta-alueilla. Purkuputken alueella ei havaittu uhanalaisia eliölajeja (Ramboll, 2014). Linjalla ei myöskään sijaitse liito-oravan elinympäristöksi erityisen hyvin soveltuvia metsiä. Muutamat purkuputkilinjan metsiköistä kuitenkin täyttävät liito-oravan elinympäristövaatimukset osittain, ja liito-oravan liikkuminen niillä alueilla on mahdollista. Purkuputkilinjalla ei havaittu liito-oravan pesäpuiksi soveltuvia kolohaapoja. Purkuputkilinjalle sijoittuvat Kolmisopen rannat poikkeavat kasvittuneisuudeltaan ja muilta rannan ominaispiirteiltään selvästi viitasammakon tyypillisesti suosimista kutupaikoista. Purkuputkilinjausta muutettiin toteutetun luontoselvityksen perusteella siten, että aikaisemmalta linjaukselta havaitut arvokkaimmat luontotyyppikohteet eivät enää jää uuden linjauksen alle. Edellä kuvattuun perustuen purkuputken rakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä haittavaikutuksia purkuputkialueen läheisyydessä sijaitseviin arvokkaisiin luonnonympäristöihin tai luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin. Suunniteltu purkuputken linjaus on esitetty myös Kainuun ELY-keskuksen luonnonsuojelusta vastaaville asiantuntijoille.

5 Sisältö 3 TIIVISTELMÄ TAUSTATIEDOT JA TOIMEKSIANTO TOIMINTA, JOLLE LUPAA HAETAAN PURKUPUTKILINJA VALMISTELULUPA JA PURUN ALOITTAMINEN ENNEN PÄÄTÖKSEN LAINVOIMAISEKSI TULEMISTA VOIMASSA OLEVAN LUVAN MUKAISET PURKUREITIT HAKIJA, YHTEISTIEDOT JA OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET HANKEKUVAUS Kaivoksen vesikierto KÄYTÖSSÄ OLEVAT VESIVARASTOT Putkilinja PURKUPUTKI Purkujärjestely Käyttö ja kunnossapito Rakentamisvaiheen kesto ASIANOSAISET TOIMINNASTA AIHEUTUVAT PÄÄSTÖT KAIVOKSEN VESIENHALLINTA Saostusmenetelmät Käänteisosmoosi KAIVOKSEN VESITASE PURKUVESITARVE PURKUVESIEN LAATU MUUT PÄÄSTÖT YMPÄRISTÖN NYKYTILA YLEISKUVAUS KUORMITUS VESISTÖN KÄYTTÖ VEDENPINNANKORKEUDET JA VIRTAAMAT VEDENLAATU Nuasjärven Rehjanselän alue Oulujärven alue SEDIMENTIT JA POHJAN LAATU KAAVOITUSTILANNE LUONTO JA LUONNONSUOJELUARVOT Pohjavesialueet Luonnon yleispiirteet Luonnonsuojelualueet Uhanalaiset ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Liito-orava Viitasammakko Saukko Muut arvokkaat luontokohteet Yhteenveto VESIEKOLOGIA Kasviplankton Pohjaeläimistö Kalasto ja kalastus Nuasjärvi ja Rehjanselkä Kajaaninjoki... 58

6 Oulujärven Paltaselkä Vesistön ekologinen tila HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN JA SEN KÄYTTÖÖN RAKENTAMISVAIHEEN AIKAISET VAIKUTUKSET VEDENLAATUUN Jormasjoki Nuasjärvi MALLILASKELMIEN TOTEUTUS Vesien alkulaimentumisen arviointi Jätevesien kulkeutumisen arviointi VAIKUTUKSET VIRTAAMIIN PURKUVESIEN VAIKUTUS JÄÄPEITTEEN MUODOSTUMISEEN VAIKUTUKSET VEDENLAATUUN Päästövesien alkulaimentuminen purkualueella Kulkeutumismallinnus Nuasjärven säännöstelyn vaikutus mallilaskelmiin Arvio miten nykyinen säännöstelykäytäntö vaikuttaa vesien leviämiseen, kerrostumiseen ja laimenemiseen sekä miten hyvin säännöstely on otettu huomioon mallinnuksessa Mallilaskelmien päivitys Purkupaikkaselvityksen mukaiset laskelmat, Tikkalahti, kuiva vuosi (SO 4 =30000 t/a, 4000 mg/l) Tikkalahti, kuiva vuosi, loppuvuosien kuormitus (SO 4 =10000 t/a, 2000 mg/l) Tikkalahti, märkä vuosi, alkuvuosien kuormitus (SO 4 =30000 t/a, 4000 mg/l) Tikkalahti, märkä vuosi, loppuvuosien kuormitus (SO 4 =10000 t/a, 2000 mg/l) Laskelmiin liittyvät epävarmuudet Vaikutukset vesieliöstöön Vaikutukset kasviplanktoniin ja pohjaeläimistöön Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Vaikutukset ranta-alueisiin Päästöjen vaikutus Nuasjärven ulkoisen ravinnekuormituksen sietokykyyn Johtopäätökset Vaikutukset uhanalaisiin ja arvokkaisiin lajistoihin sekä arvokkaisiin luontoympäristöihin Vaikutukset talousveden ottoon ja käyttöön ARVIO TOIMINNAN RISKEISTÄ TARKKAILU JA RAPORTOINTI PURKUPUTKEN RAKENTAMISEN AIKAINEN TARKKAILU PURKUPUTKEN KÄYTÖN AIKAINEN TARKKAILU KORVAUKSET TOIMENPITEET YMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVIEN HAITTOJEN JA VAHINKOJEN ESTÄMISEKSI KORVAUSESITYS Arvio maa-alueiden omistajille kohdistuvista edunmenetyksistä ARVIO HANKKEEN HYÖDYISTÄ JA HAITOISTA ARVIO HYÖDYISTÄ ARVIO TOIMINASTA AIHEUTUVISTA HAITOISTA VIITTEET

7 Liitteet 5 1. Talvivaara Sotkamo Oy:n lupapäätökset (52/2013/1, 36/2014/1 ja 33/07/1) 2. Pöyry Finland Oy, Selvitys mahdollisista uusista purkupaikoista, KAI-ELY Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta 4. Varastoaltaiden vedenlaatutietoja ja haitta-aineiden ainemääriä 5. Talvivaara Sotkamo Oy, Vesienhallintasuunnitelma, Talvivaara Sotkamo Oy, Vesivarastojen kehittyminen vuosina Purkuputkilinjan yleissuunnitelma 8. Listaus purkuputkilinjan asianosaisista 9. Nuasjärven rantakiinteistöjen omistajatiedot 10. Ammattikalastajatiedot 11. Talvivaara, natriumin ja sulfaatin tase kaivospiirin alueella Oulujoen suuntaan johdettavien päästövesien kehityskuvia. 13. Oulujärven vedenlaadun havaintopaikat 14. Ramboll Finland Oy, Talvivaara, purkuputken luontoselvitys Kartta purkuputkilinjauksesta 16. Mallin kalibroinnissa hyödynnetyt Jormasjärven havaintopisteet 17. Talvivaara Sotkamo Oy:n tarkkailusuunnitelma 18. Verkkokoekalastusten kalastuskohteet

8 Vastuuvapauslauseke Pöyry Finland Oy ( Pöyry ) pidättää kaikki oikeudet tähän raporttiin. Raportti on laadittu yksinomaan Talvivaara Sotkamo Oy:n ( Asiakas ) lupahakemusta varten. Raportin käyttö muuhun kuin Asiakkaan purkuputkilinjan lupahakemusprosessiin on sallittu ainoastaan Pöyryn etukäteen antaman kirjallisen suostumuksen perusteella. Raportti on laadittu noudattaen Pöyryn ja Asiakkaan välisen sopimuksen ehtoja. Pöyryn tähän raporttiin liittyvä tai siihen perustuva vastuu määräytyy yksinomaan kyseisten sopimusehtojen mukaisesti. Raportissa hyödynnetyt vesimäärät, vesitaselaskelmat ja juoksutusvesien laatutiedot perustuvat olennaisilta osin Pöyryn Asiakkaalta, kolmansilta osapuolilta tai ulkopuolisista lähteistä saamiin tietoihin. Pöyry ei ole tarkistanut minkään Asiakkaalta, kolmansilta osapuolilta tai ulkopuolisista lähteistä saadun ja raportin laatimiseen käytetyn tiedon oikeellisuutta tai täydellisyyttä, koska se ei ole kuulunut Pöyryn toimeksiannon laajuuteen. Pöyry ei vastaa kolmannelle osapuolelle tämän raportin käyttämisen tai siihen luottamisen perusteella aiheutuneesta haitasta taikka mistään välittömästä tai välillisestä vahingosta. 6

9 1 TAUSTATIEDOT JA TOIMEKSIANTO Pohjois-Suomen aluehallintovirasto velvoitti kaivoksen toimintaa koskevan ympäristöluvan n:o 33/07/1 muuttamisesta antamansa päätöksen (nro 52/2013/1, Dnro PSAVI/12/04.08/2013) lupamääräyksessä E Talvivaara Sotkamo Oy:n ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin uusien jätevesien purkupaikkojen selvittämiseksi (Liite 1). Päätöksen perusteluissa aluehallintovirasto muutti ja tarkensi myös määräyksiä koskien kaivoksen jätevesien varastointia, puhdistamista ja johtamista Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin. Uudessa päätöksessä on annettu vuodesta 2014 lähtien tiukkenevat raja-arvot kokonaiskuormitukselle nykyisiin pieniin latvavesistöihin lupapäätöksessä mainittujen kuormitussuureiden osalta. Niiden saavuttaminen edellyttää nopealla aikataululla tapahtuvaa vesien käsittelyn tehostamista. Mikäli teknisin toimenpitein kuormitusta ei saada pienennettyä kyseiselle tasolle, on luvan saajan toiminnan jatkamisen mahdollistamiseksi löydettävä yksi tai useampi, laimenemisolosuhteiltaan parempi purkupaikka ainakin osalle muodostuvista jätevesistä. Pöyry Finland Oy toteutti lupamääräyksen E mukaisen selvityksen Talvivaara Sotkamo Oy:n toimeksiannosta toukokuussa 2014 (Liite 2). Selvityksessä kartoitettiin kaikki ne potentiaaliset purkuvesistöt, jotka sijaitsevat noin 50 km:n säteellä kaivoksesta ja missä valuma- alueiden koon ja järvisyyden perusteella voidaan arvioida olevan selvästi nykyistä paremmat laimenemisolot. Virtaamien arvioinnissa käytettiin apuna ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmää. Karkean virtaamatarkastelun perusteella selvityksessä päädyttiin siihen, että potentiaalisia purkualueita on löydettävissä vain Oulujen vesistöalueelta. Selvityksessä tarkasteltiin aluksi seuraavaa viittä eri purkupaikkavaihtoehtoa, jotka kaikki sijaitsevat Oulujoen vesistöalueella (59.): 3. Nuasjärven Tikkalahti 4. Oulujärven Toukansalmi 5. Oulujärven Alassalmi 1. Katerma 2. Tenetin virta Alustavien tarkastelujen perusteella mahdollisiksi purkupaikkavaihtoehdoiksi valikoitui lopulta kolme vaihtoehtoa, jotka olivat, a) Tenetin virta, b) Tikkalahti ja c) Toukansalmi. Selvityksessä purkupaikkavaihtoehtoja vertailtiin keskenään vesistömallilaskelmin. Vesistömallilaskelmien sekä purkupaikkojen alustavan vertailun perusteella Nuasjärven Tikkalahden vaihtoehto osoittautui parhaiten soveltuvaksi vaihtoehdoksi Talvivaara Sotkamo Oy:n päästövesien johtamiselle. Mallilaskelmien perusteella Tikkalahden vaihtoehdossa vaikutukset kohdistuvat lähinnä Nuasjärveen ja Rehjanselkään (Liite 2). Perustuen edellä mainittuun purkupaikkaselvitykseen Talvivaara Sotkamo Oy toimitti Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (KAIELY) tarveharkintaselvityksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeelle, joka käsittää käsiteltyjen jätevesien purkuputkilinjan rakentamisen sekä vesien johtamisen yhtiön tehdasalueelta Nuasjärven Tikkalahteen. Päätöksessään (KAIELY/1/07.00/2013) ELYkeskus päätyi siihen, ettei hankkeelle tarvitse soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (Liite 3). Päätöksen perusteluissa todettiin myös, että hankkeen toteuttamis- 7

10 8 kelpoisuus tullaan lopulta arvioimaan ympäristölupamenettelyssä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimesta. Päätökseen perustuen Talvivaara Sotkamo Oy on antanut Pöyry Finland Oy:lle toimeksiannon laatia ympäristölupahakemus purkuputkilinjan toteuttamiselle sekä käsiteltyjen jätevesien johtamisen aloittamiselle Nuasjärven Juurikkalahden edustalle. 2 TOIMINTA, JOLLE LUPAA HAETAAN 2.1 Purkuputkilinja Talvivaara Sotkamo Oy hakee ympäristö- ja vesitalouslupaa purkuputkilinjauksen toteutukselle yhtiön kaivospiirin alueelta Nuasjärven Juurikkalahden edustalle sekä käsiteltyjen jätevesien johtamiselle rakennettua purkuputkilinjaa pitkin. Yhtiö hakee lupaa myös talousvesilinjan sijoittamiseen samaan kaivantoon. Talousvesilinja ei vaikuta putkikaivannon toteutukseen tai mitoitukseen. Purkuputken kanssa samaan kaivantoon on suunniteltu 110 mm juomavesiputki, joka liitettäisiin Jormasjoen vesiosuuskunnan verkostoon Määttälänmäentien varressa purkuputken paalulla m. Putki tulisi purkuputken rinnalla yhtenäisenä Tuhkalantien (seututie 870) varteen purkuputken paalulle 6760m. Tästä putki jatkuisi erillisputkena purkuputken rinnalla Latosuon pumppaamolle asti ja Jormasjoen vesiosuuskunta voisi haaroittaa putkea kaikille osuuskunnan uusille asiakkaille. Purkuputkilinjan kokonaispituus on noin kilometriä, ja veden pumppaus putkeen tapahtuu Latosuon alueelta. Veden kulku putkessa tapahtuu nostokorkeuden saavuttamisen jälkeen painovoimaisesti. Tarkempi kuvaus purkuputken rakenteesta on esitetty kappaleessa Suunniteltu purkuputkilinja kulkee kaivosalueelta Nuasjärven Juurikkalahden edustalle siten, että linjaus ylittää myös Jormasjoen pääuoman. Jormasjoen alitukselle haetaankin näin vesilain mukaista lupaa. Vesilain mukaista lupaa haetaan myös purkuputken sijoittamiselle Nuasjärven pohjaan. Käsiteltyjen jätevesien osalta lupaa haetaan taulukon (Taulukko 2-1) mukaiselle kuormitukselle. Kuormitus Nuasjärveen on korkeimmillaan ensimmäisen kolmen toimintavuoden aikana, mutta laskee tästä eteenpäin. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana sulfaattikuormitus on tonnia vuodessa. Tämä mahdollistaa kaivokselle kertyneiden vesivarastojen purkamisen sekä keskeytymättömän louhinnan vesien varastoinnin aikana. Purkuputken kautta on tarkoitus purkaa kaivosalueelle kertyneitä ylijäämävesiä sekä käsiteltyjä jätevesiä noin m 3 /h keskivirtaamalla. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana vuosikuormituksen laskennassa on sulfaatin osalta käytetty pitoisuutta n mg/l, joka vastaa tyypillistä Kuusilammelta lähtevän käsitellyn veden keskimääräistä sulfaattipitoisuutta (liite 4). Kolmen ensimmäisen vuoden aikana merkittävä osa purkuputkeen johdettavasta vedestä otetaan louhokselta ja johdetaan Tammalammen ja Kuusilammen kautta Latosuolle, joten Kuusilammen vesi kuvaa hyvin ensimmäisien vuosien pitoisuustasoja. Nikkelin ja kuparin osalta laskennassa on käytetty pitoisuutta 100 µg/l. Juoksutettavan vesimäärän on arvioitu olevan m 3, kuten on esitetty myöhemmin tässä hakemuksessa (kpl 3.3). Näillä kuormitusarvoilla on arvioitu varastojen purkamisen olevan ensimmäisen kolmen vuoden aikana mahdollista siten, että kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen sulfaatin vuosikuormitus on tonnia. Tällöin vesimäärä on n. 2,5 5,0 Mm 3 ja keskimääräinen sulfaattipitoisuus on n mg/l. Talvivaara arvio purkuvesien sulfaattipi-

11 9 toisuuden laskevan ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen sekä vesien laimentumisen että käsittelyn johdosta. Arvio perustuu siihen, että ensimmäisen kolmen vuoden aikana Kuusilammen louhoksen runsaasti sulfaattia sisältävät vesivarastot saadaan käsiteltyä ja tyhjennettyä. Taulukko 2-1. Ehdotus vuosikuormitusrajoista Nuasjärven purkuputkilinjalle. Vuodet Muuttuja Kuormitus [t/a] 1, 2 ja 3 Ni 0,8 Cu 0,8 Zn 2,0 Mn SO Na Ni 0,5 Cu 0,5 Zn 1,3 Mn SO Na Lupaa haetaan siten, että purkuputken kautta Nuasjärveen johdettavien käsiteltyjen kaivosvesien kokonaispitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna taulukon (Taulukko 2-2) mukaiset virtaamapainotteiset kuukausikeskiarvot.

12 10 Taulukko 2-2. Luparajaehdotus purkuputkilinjan kautta Nuasjärveen johdettaville kaivosvesille. Kadmiumille ja elohopealle ehdotetaan vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteen 1B rajaarvoja alhaisempia pitoisuustasoja. Muuttuja Pitoisuus [mg/l] Nikkeli 0,3 Kupari 0,3 Sinkki 0,5 Rauta 10,0 Uraani 0,01 Kadmium (liukoinen) 0,003 Elohopea (liukoinen) 0,0015 Sulfaatti 6000 Kiintoaine 30 Lupaa haetaan siten, että Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökseen (nro 52/2013/1, Dnro PSAVI/12/04.08/2013) kirjatut luparajat vesien johtamiselle nykyisin käytössä oleville purkureiteille Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueille säilyvät voimassa (kpl 2.3). Lupaa haetaan myös vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (Vna 1022/2006) määritetyn sekoittumisvyöhykkeen määräämiseen nikkelille, kadmiumille ja elohopealle. Lupaa haetaan siten, että osa purkuputkelle vuodelle 2015 annettavasta kiintiöstä voidaan johtaa käsiteltyjä jätevesiä Kuusijoen kautta Kalliojokeen. Kalliojokeen johdettava vesimäärä on noin 1,5 Mm 3 ja jokeen kohdistuva sulfaattikuormitus noin 6000 tonnia. Lupaa haetaan siten, että se on voimassa enimmillään 6 kk lupapäätöksestä alkaen tai siihen saakka kun purkuputki on otettu käyttöön. Luontaista reittiä pitkin johdettu kuormitus vähennetään purkuputkelle vuodelle 2015 annetusta kiintiöstä. Kaivoksen vesivarastot ovat täynnä kesällä 2015, mikäli vettä ei voida juoksuttaa nykyisen luvan kiintiöiden täytyttyä. Mahdollinen viivästys purkuputken lupaprosessin tai putkilinjan rakentamisen aikataulussa voisi tarkoittaa vesienhallintaan liittyvien riskien kasvamista, joten yhtiön näkemyksen mukaan on perusteltavissa, että osa purkuputken vuoden 2015 kuormituskiintiöstä käytetään johtamalla vesiä luontaista reittiä pitkin lupapäätöksen antamisen ja purkuputken valmistumisen välisenä aikana. 2.2 Valmistelulupa ja purun aloittaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista Talvivaara Sotkamo Oy hakee samalla töiden valmistelupaa sekä oikeutta aloittaa jätevesien johtaminen Nuasjärveen suunnitelman mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Vaikutusarvion mukaan jätevesien johtaminen sekoittumisoloiltaan selvästi paremmalle purkupaikalle vähentää toiminnan ympäristövaikutuksia merkittävästi. Kaivosalueelle syntyy jatkuvasti vettä enemmän kuin nykyisten lupien kuormitusrajojen puitteissa on mahdollista johtaa nykyisille purkupaikoille. Mikäli toimintaa ei voida aloittaa suunniteltuna ajankohtana, kaivosalueen vesivarastot eivät riitä, kuten hakemuksen liitteenä olevasta vesien hallintasuunnitelmasta käy ilmi. Tämä johtaa tilanteeseen, että vedet purkautuvat, lupaehtojen vastaisesti laimennusolosuhteiltaan selvästi huonompiin nykyisten purkupaikkojen vesistöihin. Kaivoksen toiminnan lopettaminen ei ratkaise vesiongelmaa, vaan sadantaa kaivosalueella ja siellä likaantuneita vesiä syntyy edelleen. Purkuputken rakentaminen ja vesien johtaminen parantaa laajemmin ottaen ympäristön tilaa verrattaessa vaihtoehtoon, että jo kaivosalueella olevat vedet pure-

13 11 taan nykyisille purkupaikoille. Rakentaminen ja purku eivät aiheuta peruuntumattomia ympäristövaikutuksia. Päätöksen mahdollisen kumoamisen tai muuttamisen jälkeen aiheutuneet haitat voidaan korvata. Purkamisen aikana maksimikorvaukset ovat vesialueella ennalta arvioiden luokkaa vuodessa. Tämän lisäksi vesialueelta jouduttaisiin poistamaan rakenteet, noin 1,5 km purkuputkea, ja kuljettamaan putket ja painot takaisin kaivosalueelle, minkä karkea kustannusarvio kaikkine kuluineen on luokkaa Maa-alueiden korvaukset maksetaan maa-alueiden omistajille ennen työn aloittamista, ja mikäli purku evättäisiin, maa-alueilla putki jää maahan routarajan alapuolelle tyhjennettynä. Vakuudeksi esitetään kahden vuoden ennallistamiskustannuksia Voimassa olevan luvan mukaiset purkureitit Päätöksen lupamääräyksen 8 mukaisesti kaikki vesistöön johdettavat likaantuneet vedet on käsiteltävä niin, että jokaisesta käsittelykohteesta vesistöön johdettavan veden kokonaispitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna taulukossa (Taulukko 2-3) esitetyt raja-arvot. Taulukko 2-3. Talvivaaran kaivoksen päästövesille asetetut laatuvaatimukset v annetun ympäristölupapäätöksen mukaisesti. Muuttuja Nikkeli Kupari Sinkki Rauta Uraani Sulfaatti Kiintoaine Luparaja 0,3 mg/l 0,3 mg/l 0,5 mg/l 4 mg/l 10 µg/l mg/l 20 mg/l Virtaamapainotteisten kuukausikeskiarvojen lisäksi annettiin seuraavat määräykset, Yksittäisen näytteen nikkeli-, kupari- tai sinkkipitoisuus ei saa olla yli 1,0 mg/l. Vesistöön johdettavan veden mangaanipitoisuuden on oltava tavoitearvona alle 6,0 mg/l virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna. Vesistöihin johdettavan veden ph ei saa ylittää arvoa 10,5. Veden ph-lukujen virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon on oltava alle 10. Vesistöön johdettavan veden elohopea- ja kadmiumpitoisuutta koskevat lisäksi seuraavat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1B määrätyt raja-arvot: o liukoinen elohopea < 5,0 µg/l o liukoinen kadmium < 10,0 µg/l Käsitellyt jätevedet on päätöksen mukaisesti juoksutettava vesistöihin tasaisesti vastaanottavien vesistöjen virtaamatilanteisiin suhteutettuna. Kuhunkin purkusuuntaan johdettavan jäteveden vuorokausivirtaama saa olla enintään 15 % ja muina aikoina enintään 10 % johtamista edeltäneen Kalliojoen alaosan 7 vuorokauden keskivirtaamasta. Vuoksen vesistön suunnassa käsitellyt jätevedet on johdettava Ylä- Lumijärven ohi Lumijokeen.

14 12 Kaivosalueelta nykyisiin purkupaikkoihin, Oulujoen vesistössä Kolmisopen yläpuolelle ja Vuoksen vesistössä Lumijokeen johdettavien, lupamääräyksien 6 ja 8 mukaisten käsiteltyjen jätevesien aiheuttama yhteenlaskettu kuormitus purkuvesistöihin saa päätöksen mukaisesti olla jatkossa enintään taulukon (Taulukko 2-4) mukainen. Taulukko 2-4. Suurin sallittu vuosikuormitus ympäröiviin vesistöihin vuodesta 2015 lähtien. Muuttuja Nikkeli Kupari Sinkki Mangaani Sulfaatti Natrium Kuormitus 250 kg 150 kg 300 kg kg t 650 t Lisäksi luvan saajan on järjestettävä toiminta niin, että Vuoksen vesistössä Lumijokeen tai Oulujoen vesistössä Kolmisopen yläpuolelle johdetaan enintään 60 % vuoden kokonaispäästöistä. Vaasan hallinto-oikeuden antaman välipäätöksen 13/0297/1 mukaan jätevesien johtaminen Vuoksen suuntaan on toteutettava niin, että kyseiset jätevedet sisältävät enintään 40 % lupamääräyksessä 9a mainittujen haitta-aineiden vuosipäästöistä. Talvivaaran näkemyksen mukaan lupa voidaan myöntää siten, että vuonna 2013 myönnetty lupa (52/2013/1, Dnro PSAVI/12/04.08/2013) jää voimaan, jolloin nykyisiä purkureittejä pitkin johdetaan edelleen pieni määrä vesiä. Perusteluiksi yhtiö esittää sen, että vuodesta 2015 alkaen vuosittaiset kuormituskiintiöt ovat niin pienet, ettei purkuvedellä ole merkittäviä vaikutuksia nykyisillä purkureiteillä olevien vesistöjen tilaan. Pieni vuosittainen kiintiö nykyisille purkureiteille helpottaa vesienhallintaa erityisesti siinä vaiheessa, kun esim. Kortelammen alue on kokonaisuudessaan puhdistettu ja alueelle kertyy vain sadevesiä. Tällöin voidaan osa padon taakse kertyvistä, todennäköisesti ilman puhdistustakin luparajat täyttävistä vesistä johtaa suoraan luontoon, jolloin kaikkia vesiä ei tarvitse pumpata Kortelammelta purkuputkeen. Pohjoisen suunnassa olevalle Haukilammelle ja Kärsälammelle ei ole enää käytännössä juurikaan johdettu puhdistettuja prosessivesiä sen jälkeen kun käänteisosmoosilaitoksen kolmas linja saatiin käyttöön vuoden 2013 syksyllä. Kärsälammen ja Haukilammen vedet tulevat olemaan hyvin laimeita siinä vaiheessa, kun Haukilammen pohjalla olevat sakat on loppusijoitettu. Myös Haukilammen ja Kärsälammen vedet on järkevää johtaa pois nykyisiä reittejä pitkin pienen vuosittaisien kiintiön puitteissa.

15 2.4 Hakija, yhteistiedot ja oikeudelliset edellytykset Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä hakee Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta ympäristö- ja vesilain mukaista lupaa. Hakijan edustajana toimii Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesän pesänhoitaja Varatuomari Jari Salminen JB Eversheds Fabianinkatu 29 B Helsinki 13 Vesitalousluvan myöntämisen yleinen edellytys on, että hakijalla on haettavaa toimintaan varten tarvittavien alueiden käyttöoikeus laitteiden sijoittamista, käyttöä ja huoltoa varten. Hakija on aloittanut asianosaisten kanssa neuvottelut tarpeellisten käyttöoikeuksien saamiseksi ja käyttökorvauksien sopimiseksi. Hakija on teettänyt Kainuun Metsäkeskuksella arvion purkuputkilinjan alle jäävien maa-alueiden korvausarvosta ja käyttöhaitasta ja tavannut asianosaisia. Luvan jättämishetkellä ( ) sopimusneuvottelut ovat kuitenkin vielä kesken ja myöhemmin tehtävät sopimukset tullaan esittämään erillisellä, ei julkisella, hakemusliitteellä. Niiltä osin kuin sopimukseen ei päästä, hakija pyytää Pohjois-Suomen aluehallintovirastoa käsittelemään asian lunastusmenettelynä käyttäen korvausperusteena hakemusaineistossa esitettyjä haitta-arvioita. Konkurssipesä hakee purkuputken rakentamiselle ja käytölle aloittamislupaa muutoksenhausta huolimatta YSL 199 :n nojalla. Hakija katsoo, että tarvittavat rakennelmat ovat vähäisiä eivätkä niistä johtuvat muutokset ole huomattavia. Ympäristön ja yhteiskunnan kannalta hanke on yleisen tarpeen vaatima, jotta kaivosalueella syntyvät vedet saadaan käsiteltyä ympäristön kannalta järkevästi ja mahdollisimman haitattomasti. 2.5 Hankekuvaus Talvivaaran monimineraaliesiintymät muodostavat yhden Euroopan suurimmista tunnetuista sulfidisen nikkelin varannoista. Kaivoksella on kaksi erillistä malmiesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi, joiden todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan 1121 Mt. Nämä varannot riittävät ylläpitämään suunnitellulla tuotantotavoitteella tuotantoa kymmeniä vuosia. Kaivospiirin pinta-ala on noin 60 km 2. Käytössä olevat tuotantoalueet ovat Kuusilammen louhos, primääriliuotus (n. 200 ha), sekundääriliuotus (n. 200 ha), pintamaiden läjitysalue (n. 190 ha), kipsisakka-allas (n. 80 ha) ja tehdasalue (Kuva 2-1). Sivukivikasalle on aluevaraus, mutta sivukiveä ei ole vielä läjitetty, koska se on hyödynnetty sekundääriliuotusalueen rakentamisessa. Vuoden 2013 aikana Kuusilammesta louhittiin kiveä 10,5 Mt, josta malmin osuus oli 7,4 Mt. Vuonna 2013 nikkelituotanto oli 8741 tonnia (v n t) ja sinkkituotanto tonnia (v n tonnia). Kaupallinen tuotanto alkoi vuonna 2009.

16 14 Kuva 2-1. Kaivoksen toimintojen sijainti kaivospiirin alueella. Tuotanto perustuu biokasaliuotukseen, jossa metallit irrotetaan malmista bakteerien avulla. Biokasaliuotuksessa mikrobeille luodaan optimaaliset kasvuolosuhteet. Tuotantoprosessin keskeisimmät vaiheet ovat: louhinta, murskaus, agglomerointi, biokasaliuotus ja metallien talteenotto. Agglomeroinnin jälkeen malmi kasataan noin kahdeksan metriä korkeiksi kasoiksi, joissa sitä liuotetaan bakteerien avulla noin puolentoista vuoden ajan. Kasaan asennetun putkiston läpi puhalletaan malmikasaan alhaisella paineella ilmaa. Kasaa kastellaan rikkihapon vesiliuoksella, jota kierrätetään kasan läpi metallien

17 15 liuotuksen ja mikrobitoiminnan kannalta välttämättömien, happamien olosuhteiden luomiseksi. Happaman vesiliuoksen metallipitoisuuden noustessa riittävän korkeaksi, liuos johdetaan metallien talteenottoon. Primääriliuotuksen jälkeen kasa siirretään sekundäärialueelle, missä liuotusta jatketaan, jotta metallit saadaan talteen myös osittain liuenneista kasan osista. Sekundäärikasa on myös liuotetun malmin loppusijoituspaikka. Bioliuotuksessa malmin sisältämät metallisulfidit hapetetaan mikrobitoiminnan kautta liukoisiksi yhdisteiksi. Metallien talteenotossa nikkeli, kupari, sinkki ja koboltti saostetaan liuotuskasalta saatavasta liuoksesta pelkistämällä ne jälleen metallisulfideiksi. Saostus suoritetaan rikkivedyllä kolmessa eri vaiheessa. Prosessit ovat toteutusjärjestyksessä kuparisulfidin, sinkkisulfidin ja nikkeli-koboltti sekasulfidin saostus. Saostukset tehdään eri saostuslinjoissa, jotka ovat prosessivaiheiden suhteen lähes identtiset. Sakat erotetaan liuoksesta sakeuttimessa. Osa sakasta kierrätetään takaisin saostusprosessiin, mutta suurin osa siitä suodatetaan ja pestään. Viimeisen prosessivaiheen jälkeen liuos syötetään loppuneutralointiin (LoNe). LoNevaiheen saostus toteutetaan nostamalla liuoksen ph emäksiselle tasolle (ph = 10) sammutetulla kalkilla, mikä mahdollistaa jäännös- ja muiden metallien saostamisen hydroksidina. Kipsiä sisältävä hydroksidisakka erotetaan sakeuttamalla. Sakka johdetaan kipsisakka-altaaseen. Yhtiön louhinta- ja materiaalinkäsittelytoiminnot ovat olleet keskeytettyinä marraskuusta 2013 saakka lukuun ottamatta kevään 2014 muutamien viikkojen ajan tehtyä koeluontoista vanhojen primäärikasojen purkua Kaivoksen vesikierto Talvivaaran kaivosalueelle kertyy yhtiön arvion mukaan keskimääräisellä sadannalla vuosittain noin 5,5 Mm 3 vettä, joka tulee voida käsitellä ja johtaa pois kaivosalueelta. Talvivaaran kaivosalueen vesienhallintasuunnitelma käsittää kaivosalueelle tulevat vedet sekä kaivosalueella näistä vesistä muodostuvien erilaatuisten jätevesien määrät ja laadut sekä kuvauksen vesienkäsittelystä ja vesitaseeseen liittyvien riskien hallitsemisesta. Suunnitelma linkittää yhteen ympäristöluvassa annetut lupamääräykset puhtaiden vesien erottamisesta, kipsisakka-altaan tyhjentämisestä, päästöjen vähentämisestä ympäröivään vesistöön, vesien varastoimisesta, mahdollisesti uusien purkupaikkojen tarpeesta ja mahdollisuuksista päästöjen vähentämiseen puhdistustekniikkaa sekä käsittelyä parantamalla (Liite 5). Loppuneutraloinnin ylitevesi on mennyt vuodesta 2013 alkaen pääosin käyttövedeksi tai käänteisosmoosilaitokselle syöttövedeksi. Vuonna 2013 LoNe-ylitettä johdettiin myös pohjoiselle jälkikäsittely-yksikölle ja yksittäisinä päivinä myös suoraan Lumijokeen Vuoksen vesistöalueelle. Syksyllä 2013 on otettu käyttöön kolmas käänteisosmoosiyksikkö (RO-yksikkö), jonka jälkeen valtaosa loppuneutraloinnin ylitevedestä on johdettu käänteisosmoosilaitokselle ja siitä on valmistettu käyttövettä tehtaan vaativiin vedenkäyttökohteisiin. Valtaosa vuonna 2013 ympäristöön johdetusta ylimäärävedestä on koostunut alueelle kertyneestä sade- ja valumavedestä. Kortelammelle ym. kontaminoituja vesiä sisältäville alueille tulevat sade- ja valumavedet on puhdistettu ennen johtamista ympäröiviin vesistöihin. Alueelle rakennettiin vuonna 2013 kenttäpuhdistamoja, joiden kapasiteetti on yhteensä n m 3 /h. Vesiä on käsitelty Kortelammen, SEM2-altaan, Torvelansuon ja Tammalammen käsittelypisteissä (Kuva 2-2). Käsiteltävät vedet ovat alueen suoja-

18 16 pumppaus-, hule- ja sadevesiä, kipsisakka-altaan ylitevettä sekä alueella varastoituja, osin kipsisakka-altaan vuodosta kontaminoituneita vesiä. Neutralointia on tehty pääasiassa kalkkimaidolla, jolloin raskasmetallit saostuvat hydroksideina, ja sakka on erotettu ulos laskettavasta vedestä. Tehdasalueelta johdettiin prosessi- ja ylijäämävesiä vesistöön vuonna 2013 noin 5,7 Mm 3, josta n. 60 % pohjoiseen Oulujoen vesistöön ja 40 % etelän suuntaan Vuoksen vesistöön. Salminen/Kalliojoki Oulujoen vesistöalue Nuasjärvi, Juurikkalahden edusta SEM2 (Torrakkopuro), Pohjoinen jälkikäsittely-yksikkö (Kärsälampi ja Haukilampi) Kipsisakka-altaat liuostilavuus (vko 41/2014) noin m 3 arvioitu sulfaattikuorma t Latosuo Kaivosalueen vedenkäsittely (Tammalammen vedenkäsittely-yksikkö sekä Kuusilammen ja Kuljun patoaltaat Sulfaatin reduktioaste vuoden 2014 pitoisuustasoilla noin 73 % Eteläinen jälkikäsittely-yksikkö Liuostilavuus (vko 41/2014) noin m 3 Arvioitu sulfaattikuorma t Kuusilammen avolouhos liuostilavuus (vko 41/2014) noin m 3 arvioitu sulfaattikuorma t Lumijoki, Vuoksen vesistöalue Kuva 2-2. Talvivaaran kaivoksen suunniteltu vesikierto Kipsisakka-altaan sulfaattikuorma kuvaa altaalta vuosittain käsittelyyn johdettavan veden ainemäärää. Avolouhoksen ja Kortelammen (eteläinen jälkikäsittely-yksikkö) sulfaattimäärät kuvaavat vastaavasti altaassa olevan veden ainemäärää. Kaivosalueelta johdetaan käsiteltyjä jätevesiä Nuasjärveen Latosuon kautta, johon vesiä johdetaan Tammalammen vedenkäsittely-yksiköiltä sekä Kuusilammen ja Kuljun patoaltailta. Latosuolle johdetaan käsiteltyjä jätevesiä myös Kuusilammen avolouhoksesta ja kipsisakka-altailta, jotka käsitellään ennen Latosuolle johtamista ensin kipsisakka-altailla ja myöhemmin vielä Tammalammen vedenkäsittely-yksiköllä. Lisäksi Latosuolle johdetaan vettä kaivosalueen eteläisiltä jälkikäsittely-yksiköiltä (Kuva 2-2). Latosuolta juoksutetaan vesiä Nuasjärveen taulukon (Taulukko 2-5) mukaisesti. Osa eteläisellä jälkikäsittely-yksiköllä käsiteltävästä vedestä johdetaan Lumijokea pitkin Vuoksen vesistöalueelle. Vuonna 2015 ja siitä eteenpäin kuormitus tulee olemaan 40 % nykyisen luvan mukaisesta vuosikiintiöstä (1300 t/a), eli 520 tonnia vuodessa. Torrakkopurolta käsiteltyjä jätevesiä johdetaan jatkossa pieniä määriä Kuusijoen kautta Kalliojokeen Oulujoen vesistöalueelle (Kuva 2-2). Pohjoisilta jälkikäsittely-yksiköiltä käsitel-

19 17 lyt jätevedet johdetaan Salmisen kautta Oulujoen vesistöalueelle. Vuonna 2015 ja siitä eteenpäin kuormitus tulee olemaan 60 % nykyisen luvan mukaisesta vuosikiintiöstä (1300 t/a), eli 780 tonnia vuodessa. Taulukko 2-5. Latosuolta Nuasjärveen juoksutettavat vesimäärät ja Nuasjärveen kohdistuva sulfaattikuormitus vuosina Vuosi Juoksutettava vesimäärä [m 3 ] Sulfaattikuorma [t] Vuonna 2015 käsiteltyjä jätevesiä johdetaan edellä kuvatuin lisäksi n. 1,5 Mm 3 Kuusijoen kautta Kalliojokeen ja siitä Kolmisopen kautta eteenpäin Oulujoen vesistöalueelle. Kalliojokeen kohdistuu tällöin sulfaattikuormitusta 6000 tonnia. Päästö on Talvivaaran laskelmien mukaisesti noin 42 % Oulujoen vesistöalueelle kohdistuneesta sulfaattikuormituksesta vuonna 2013 ja vastaa kutakuinkin vuoden 2014 sulfaattikuormitusta. 2.6 Käytössä olevat vesivarastot Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivosalueella on tällä hetkellä varastoituneena vettä noin 6,7 Mm 3 (Taulukko 2-6). Varastoiduista kontaminoiduista vesistä n. 69 prosenttia (3,5 Mm 3 ) on varastoitu Kuusilammen avolouhokseen. Kontaminoiduista vesijakeista loput ovat jakautuneena pääosin Kortelammen (1,5 Mm 3 ) varastoaltaaseen. Puhtaammat vesijakeet eli kaivosalueen käsitellyt sade- ja sulamisvedet on varastoitu pääosin Kuusilammen (0,3 Mm 3 ) ja Latosuon (1,1 Mm 3 ) varastoaltaisiin (Liite 6). Taulukko 2-6. Talvivaaran kaivospiirin sisälle varastoidut vesimäärät syyskuussa 2014 sekä varastointikapasiteetti. Vesivarastoalue Kontaminoituja vesiä varastoitu [m 3 ] Puhdistettuja vesiä varastoitu [m 3 ] Maksimitilavuus [m 3 ] HW HHW Lumelan allas Kortelampi Avolouhos: pääramppi Avolouhos: etelä Avolouhos: pohjoinen ( ) - Latosuo Kuusilampi Haukilampi/Kärsälampi Kuljun allas Yhteensä [m 3 ] Yhteensä [Mm 3 ] 5,9 2,3 9,1 (13,8 a ) 10,8 (15,5 a ) a Kokonaistaselaskennassa on mukana edellä listattujen lisäksi myös kipsisakka-altaat ( m 3 ) ja maauimala ( m 3 ). Talvivaaran arvion mukaan kaivosalueen vesivarastojen varastointikapasiteetti tulee loppumaan kesällä Mikäli uusi purkuputkilinja saadaan tuotantokäyttöön heinä-

20 2.6.1 Putkilinja 18 kuun alkuun 2015 mennessä, on tuolloin kaivosalueelle varastoitu yhteensä noin 11 Mm 3 puhdistettuja jätevesiä. Kaivoksella on tällä hetkellä rakenteilla ns. Kuljun allas, jonka varastokapasiteetti on noin 1 Mm 3. Vesien varastointi altaalle aloitetaan Kuljunpadon valmistuttua loppuvuoden 2014 aikana. Lisäksi yhtiöllä on menossa lupakäsittely Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa louhokseen rakennettavasta vesivarastosta, jonka kapasiteetti on 2,1 Mm3. Putkilinja (Kuva 2-3) alkaa Latosuon patoaltaan laidalta ja etenee kaivospiirin alueelta Kolmisopen pohjaa myöten Hovinlahden pohjoispuolelta kohti Niskalanlahtea (Kuva 2-4). Tästä purkuputki etenee Muurainsuon kautta kohti Rannankylää ja Reunasenmäkeä. Putkilinjalla on kolme maantien alitusta eli teiden (seututie 870 Kajaani- Rautavaara, yhdystie 8740 Eevala-Muistolanmutka ja valtatie 6 Helsinki-Joensuu- Kajaani) alitukset sekä muutamien pienempien metsäteiden alituksia. Putkilinja alittaa myös Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin Sotkamon kaivosalueelle vievän rautatien sekä Jormasjoen. Purkuputken kanssa samaan kaivantoon on suunniteltu 110 mm juomavesiputki, joka liitettäisiin Jormasjoen vesiosuuskunnan verkostoon Määttälänmäentien varressa purkuputken paalulla m. Putki tulisi purkuputken rinnalla yhtenäisenä Tuhkalantien (seututie 870) varteen purkuputken paalulle 6760 m. Tästä putki jatkuisi erillisputkena purkuputken rinnalla Latosuon pumppaamolle asti ja Jormasjoen vesiosuuskunta voisi haaroittaa putkea kaikille osuuskunnan uusille asiakkaille.

21 19 Kuva 2-3. Talvivaara Sotkamo Oy:n suunnitelma purkuputken linjauksesta kaivosalueelta Nuasjärveen. Maanteiden ja rautatien alitukset toteutetaan poraamalla penkereen läpi tai kaivamalla putki penkereeseen, mikäli liikenne saadaan järjestettyä toimenpiteiden ajaksi. Pienemmät tiet kaivetaan auki alituksen tekemiseksi. Jormasjoen alitus pyritään toteuttamaan suvantopaikalta siten, että alituksesta aiheutuu vain vähäisessä määrin haitallisia vaiku-

22 20 tuksia joen vedenlaatuun. Putkilinjan asennetaan Jormasjokeen siten, ettei linjauksella ole vaikutusta joen vedenpinnankorkeuksiin ja virtauksiin. Tämä varmistetaan asentamalla putki niin syvälle, että putken yläreuna on jokiuoman pohjan luontaisella tasolla. Lisäksi putki painotetaan siten, ettei siitä ole haittaa vesistön käytölle. Nuasjärven ja Kolmisopen rantavyöhykkeillä putki kaivetaan pohjaan niin, että päälle jää vettä ja maata yhteensä noin 2,5 metriä. Kuva 2-4. Purkuputkilinjan eteneminen Kolmisopen alitse. 2.7 Purkuputki Purkuputken kokonaispituus on noin kilometriä. Putkireitti (Kuva 2-3) alkaa Latosuon patoaltaan laidalta, minne vettä voidaan johtaa myös Kuusilammen ja Kuljun puhtaiden vesien varastoista. Myöhäisemmässä vaiheessa on mahdollista, että vesienkäsittely keskitetään kipsialtaiden läheisyyteen, jolloin vesi johdetaan Latosuon vesivaras-

23 21 toaltaaseen kipsisakka-altailla tehtävän puhdistuksen ja selkeytyksen kautta. Putkilinja viedään kaivospiirin pohjoisosaan Kolmisopen pohjan kautta. Putkilinja tuodaan Kolmisopelta Nuasjärvelle suoalueiden kautta, jotta putken kaivaminen olisi mahdollisimman helppoa. Nuasjärven rannalla vesistön pohjaan siirtymiskohta valitaan siten, että rantakiinteistöjä häiritään mahdollisimman vähän ja että purkuputken pää saadaan purkuvesien sekoittumisen kannalta optimaaliseen kohtaan Nuasjärvessä (Juurikkalahden edusta). Lisäksi putken pää on pyritty saamaan vesialueelle siten, että päästövesien johtamisesta olisi mahdollisimman vähän haittaa Juurikka- ja Tikkalahden rantakiinteistöille. Veden kulku putkessa tapahtuu alkupään pumppauksen jälkeen painovoimaisesti. Putken alkupään ja purkupisteen välinen lasku on noin 45 metriä. Lähtöpumppaamo on näin mitoitettava alun vastamäkien ylittämiseksi. Aikaisemmin toteutetun purkupaikkaselvityksen (Liite 2) vesistömallilaskelmien lähtöoletuksena on käytetty pyöreää pohjalle asennettua ylöspäin suunnattua purkuputkea, jonka halkaisija on noin 600 mm ja purkautuvan veden nopeus tällöin luokkaa 1,0 m/s. Alustavien teknisten suunnitelmien mukaiselle purkuputkelle purkupaikkaselvityksen mukaisilla keskimääräisillä virtaamilla (856 m 3 /h) virtausnopeus putken suulla olisi luokkaa 1,2 m/s eli hieman korkeampi kuin mallilaskelmissa käytetty virtausnopeus. Huomioitavaa kuitenkin on, että korkeampi virtausnopeus tehostaa päästövesien sekoittumista Nuasjärveen ja alentaa osaltaan päästövesien aiheuttamia vesistövaikutuksia. Purkulinja toteutetaan maa-alueilla maanalaisena. Alustavaksi asennussyvyydeksi on arvioitu 2 2,5 m ja lopullinen vähimmäispeitesyvyys tarkistetaan maaperän ja putkilaadun mukaan siten, että varmistetaan roudaton asennussyvyys. Talvivaara on kesällä 2014 tutkinut suunnitellun purkuputkilinjan maastoa ja todennut, ettei maaperätutkimuksia tarvita, kuin yleisten teiden, radan sekä Nuasjärven matalalla ranta-alueella. Putken peittäminen onnistuu pääsääntöisesti paikalla olevilla suo- ja turv la eikä putkea tarvitse pengertää kauempaa tuotavalla maalla. Alustavasti hankalimpia kohtia kaivusyvyyden saavuttamiseksi ovat maantien 8740 läheisyydessä olevien Pitkäsuolle ja Papinmäkeen menevien metsäautoteiden alitukset. Kyseisiin paikkoihinkin on kuitenkin mahdollista tuoda lisätäyttöjä tai tarvittaessa louhia kalliota roudattoman asennussyvyyden saavuttamiseksi. Tarkempi kuvaus purkuputkilinjasta sekä suunnitelluista pumppausjärjestelyistä tarkentuu linjan yleissuunnitelman laadinnan edetessä. Yleissuunnitelma (Liite 7) toimitetaan lupaviranomaiselle lupahakemuksen toimittamisen jälkeen suunnitelman valmistuttua Purkujärjestely Purku toteutetaan pyöreällä pohjalle asennetulla ylöspäin suunnatulla purkuputkella, jonka päähän asennetaan tarvittaessa levy. Tavoitteena on saada virtaus tasaisesti purkuputken joka puolelle järven pinnan suuntaisena virtauksena Käyttö ja kunnossapito Purkuputken käyttö tapahtuu ensisijaisesti lähtöpumppaamon pumppuja ja venttiilejä säätämällä. Lisäksi Nuasjärven rantaan tulee kauko-ohjattava säätöventtiili paineen säätöä varten. Lähtöpumpun painetta tarvitaan mittapaaluilla 5900 tai olevien kohoumien ylittämiseen. Kriittisen kohouman paikka riippuu virtausnopeudesta. Rantaan

24 22 tulevalla venttiilillä kuristetaan virtaamaa niin että putkeen ei synny tyhjiötä mihinkään kohtaan ja pumpulla pysyy pieni vastapaine minimivirtaamillakin. Putken molempiin päihin asennetaan virtaus- ja painemittaukset, joiden perusteella putken virtaama voidaan säätää halutulle tasolle. Virtausmäärän säätämisen tueksi voidaan asentaa vielä Latosuon altaaseen vedenpinnankorkeuden mittausasema ja putken lähtöpäähän ph ja sähkönjohtavuusmittaus. Virtaamaa säädetään bioliuotuksen, vesienhallinnan ja metallien talteenottotehtaan valvomosta automaatiojärjestelmän kautta. Päätökset virtaaman muutoksista tekee vesienhallinnasta vastaava henkilö. Hän perustaa päätöksensä Latosuon altaalla tehtäviin mittauksiin ja tarkkailutuloksiin. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, ettei virtaamaa muuteta viikoittain, vaan muutokset konkretisoituvat kuukausitasolla. Yleisenä tavoitteena on, että putken läpi menevä virtaama pidetään mahdollisimman vakiona ympäri vuoden. Putkea täytettäessä mäkien päälle asennettavia ilmausventtiilejä joudutaan operoimaan paikan päällä. Jos putkea joudutaan välillä tyhjentämään, pitäisi mäkien päälle asennetut ilmaa antavat venttiilit toimia itsekseen ja alimmissa tyhjennyskohteissa olevia venttiilejä pitäisi käydä operoimassa paikan päällä. Tarkoituksena on kuitenkin käyttää putkea jatkuvasti niin, että virtausta säädetään vesitilanteen mukaan. Maan suojaan peitetyn putken pitäisi toimia vuosikymmeniä ilman korjausta tai kunnossapitotöitä. Venttiilejä pitää kuitenkin tarkastaa säännöllisesti ja korjata tai vaihtaa vialliset Rakentamisvaiheen kesto Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen (nro 52/2013/1) mukaan Talvivaara Sotkamo Oy:n lupaehdot tiukentuvat merkittävästi vuoden 2015 aikana. Yhtiö on vuosien 2012 ja 2013 aikana toteuttanut lukuisia vesienhallinnan tehostamiseen liittyviä toimenpiteitä ja teknisiä parannuksia. Toteutetuista toimenpiteistä voidaan mainita prosessivesien kierrätysasteen nostaminen kaivosalueella sekä metallien talteenoton vesikierron sulkeminen. Toimenpiteistä huolimatta yhtiön mahdollisuudet kaivosalueelta vesistöihin aiheutuvan kuormituksen alentamiseksi lupaehtojen mukaiseksi, ovat rajallisia. Lisäksi kaivosalueen vesivarastokapasiteetti on tämän hetken arvion perusteella täyttymässä vuoden 2015 maalis-huhtikuussa. Purkuputken rakentaminen kaivosalueelta Nuasjärveen onkin näin välttämätöntä kaivoksen vesienhallinnan parantamiseksi ja tehostamiseksi. Talvivaaran arvion mukaan purkuputkilinjan rakentamistyöt kestävät noin kolme kuukautta luvan saamisen jälkeen, mikäli kaikki valmistelevat työt on saatu tehtyä ennen sitä. Tämä edellyttää, että kaivospiirin alueella rakennustyön on tehty etukäteen ja kaivospiirin ulkopuolellakin on tehty valmistelevia töitä. Eli mikäli lupa purkuputkilinjan toteutukselle saadaan maaliskuun loppuun 2015 mennessä, voidaan vesien purkaminen aloittaa Nuasjärveen aikaisintaan heinäkuun 2015 alussa. Putkimateriaalin tilaukset on tarkoitus tehdä jo vuoden 2014 puolella, jotta ensimmäisiä putkia voisi liittää yhteen heti alkuvuodesta Putkimateriaalin toimitus kestää kaikkiaan noin neljä kuukautta. Asennustyöt aloitetaan kaivospiirin alueelle ennen luvan saamista. Putkilinjasta neljä ensimmäistä kilometriä on kaivospiirin alueella. Luvan saannin jälkeen on tarkoitus toteuttaa rakennustyöt 3-4 erillisen työryhmän voimin samanaikaisesti eri osissa purkuputkilinjaa kaivospiirin ulkopuolella, jotta linja saataisiin valmiiksi aikataulussa.

25 2.8 Asianosaiset Purkuputkilinjalla olevien kiinteistöjen lainhuutotiedot on poimittu kiinteistöpalvelusta (KTP) ja asianosaisten osoitetiedot väestö-tietojärjestelmästä (VTJ) sekä yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ). Talvivaara Sotkamo Oy:n purkuputkilinjan asianosaisten kiinteistöjen osalta kuulemisalueeksi rajattiin alue, joka jää purkulinjauksen alle (Liite 8). Nuasjärven rantakiinteistöjen omistajatiedot yhteystietoineen poimitaan arvioidulta vaikutusalueelta (Kuva 2-5) Maanmittauslaitoksen toimesta ja toimitetaan lupaviranomaiselle. Purkuputkilinjan asianosaiset on esitetty liitteessä 8. Vaikutusalueen rantakiinteistöjen sekä vesialueiden asianosaiset yhteystietoineen (Liite 9) toimitetaan erikseen lupaviranomaiselle tietojen keräämisen valmistuttua. Nuasjärvi kuuluu hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa Sotkamon kalastusalueeseen ja Oulujärvi Oulujärven kalastusalueeseen. Kalastusoikeuden haltijoita Nuasjärvellä ovat Jormaskylän osakaskunta, Nuaskylän osakaskunta, Ala-Sotkamon osakaskunta ja Paltaniemi-Jormuan osakaskunta. Jormasjoki on Jormaskylän osakaskunnan vesialuetta. Oulujärven Paltaselän eteläosa ja Kajaaninjoki ovat myös Paltaniemi-Jormuan osakaskunnan vesialuetta. Paltaselän pohjoisosassa kalastusoikeuden haltija on Paltamo I osakaskunta. Nuasjärvellä ammattimaista verkkokalastusta harjoittavat henkilöt on esitetty liitteessä

26 24 Kuva 2-5. Hakijan arvio vaikutusalueen laajuudesta.

27 3 TOIMINNASTA AIHEUTUVAT PÄÄSTÖT Kaivoksen vesienhallinta Talvivaara Sotkamo Oy:n merkittävimmät vesistövaikutukset ovat pääosin peräisin purkuvesimääristä ja päästövesien korkeista sulfaatti- ja natriumpitoisuuksista. Korkea natrium- ja sulfaattikuormitus yhdessä kaivospiirin sijainnin (vedenjakajalla) kanssa ovat johtaneet nykyisten purkureittien pienten järvien ja latvapurojen suolaantumiseen, mikä on ollut havaittavissa kaivosalueen alapuolisissa vesissä korkeina sulfaatti- ja natriumpitoisuuksina. Päästövesien suolapitoisuudesta johtuen päästövedet ovat olleet myös vastaanottavia vesiä raskaampia, mikä on johtanut kaivospiirin lähijärvien kerrostumiseen ja suolapitoisten vesien kertymiseen järvien alusveteen. Kerrostuneisuudesta johtuen järvien normaali vedenvaihto (kevät- ja syystäyskierrot) ja aineiden kierto on myös estynyt. Yhtiön vesienkäsittelyä toteutetaan useissa eri vaiheissa ja kohteissa Talvivaaran laitosalueella. Osa käsittelyjärjestelmistä on varsinaisia prosesseja, kuten metallien talteenottolaitoksen neutralointireaktorit sekä niitä seuraavat sakeutusaltaat eri metallien sekä sulfaatin poistamiseksi ja kierrätysveden valmistamiseksi. Lisäksi metallitehtaalla on käänteisosmoosilaitteet edelleen prosessiveden kierrätyksen parantamiseksi. Näiden ohella alueelta poistuvia vesiä käsitellään kalkkineutraloinnilla joko reaktoreissa ja niitä seuraavissa selkeytysaltaissa tai luonnonaltaissa. Käsittely-yksiköt ovat kohteittain: Vesien puhdistusprosessit metallien talteenotossa (raudansaostus, loppuneutralointi ja käänteisosmoosi) Neutralointiyksiköt Kortelammella ja Tammalammella Suojapumppausten käsittely sekundääriliuotuskasoilta (SEM2) Muut jälkikäsittely-yksiköt (Haukilampi/Kärsälampi, Torrakkopuro ja Härkälampi) Käsittelyalueiden ja altaiden sijainti on kartalla kuvassa (Kuva 2-1) Saostusmenetelmät Kaikki kaivosalueelta ulos johdettavat ja käsittelyä vaativat vedet käsitellään nostamalla käsitellyn veden ph emäksiselle tasolle kalkkipohjaisilla tuotteilla, kuten poltettu kalkki (CaO). Kalkkikäsittelyllä pyritään saostamaan jätevesien sisältämät metallit niukkaliukoisina hydroksideina. Kalkkikäsittely on laajasti käytetty ja tunnettu menetelmä sekä sulfaatin että metallien poistamiseksi jätevesistä. Vedessä oleva sulfaatti saostuu prosessissa kalsiumin kanssa kipsiksi (CaSO 4 ). Kipsin liukoisuus huomioiden kalkkisaostuksella ei kuitenkaan voida laskea päästövesien sulfaattipitoisuutta pitoisuustasoa mg/l alhaisemmalle tasolle. Lisäksi alkalimetallien, kuten natriumin (Na) on havaittu heikentävän kipsin saostumista, mikä näkyy päästövesissä edellä mainittua pitoisuustasoa selvästi korkeampina sulfaattipitoisuuksina. Käsittelyssä syntyvä sakka poistetaan samanaikaisesti kiintoaineena esim. laskeuttamalla joko sakeuttimessa tai selkeytysaltaassa. Kalkkikiveä käytetään prosessissa yhdessä poltetun kalkin kanssa niin, että kalkkikivellä saostetaan ensi vaiheessa alumiini sekä rauta matalammassa ph:ssa (ph = 5,5 6,0), ja poltetulla kalkilla saostetaan toisessa vaiheessa korkeammassa ph:ssa (ph = 9,0 10,5) saostuvat raskasmetallit ja mangaani.

28 26 Kalkkituotteilla tehtävään neutralointiin perustuvaa vedenpuhdistustekniikkaa on kaivoksella käytössä noin m 3 /h kapasiteetti Käänteisosmoosi Käänteisosmoosi on suolanpoistomenetelmä, jossa puoliläpäisevän kalvon läpi suodatetaan vettä korkeassa paineessa. Kalvon painepuolelle jää suolapitoinen vesi (hylkyvesi), ja puhdas vesi suodattuu kalvon toiselle puolelle. Suolojen erotusprosentti on menetelmällä hyvä. Kalvolla poistuu suoloista 95 % tai enemmän. Käsiteltävästä vedestä saadaan RO-laitoksella talteen vähintään 50 %. Talvivaaran kaivosalueelle on perustettu käänteisosmoosilaitos vuosina Laitos pystyy käsittelemään vettä 420 m 3 /h, josta lopputuotteena on 210 m 3 /h erittäin puhdasta vettä metallitehtaan käyttötarpeisiin. Käänteisosmoosilaitoksen käyttöönoton jälkeen raakaveden ottotarve on vähentynyt kaivoksella selvästi (Kuva 3-1). Kuva 3-1. Kolmisopesta otettavan raakaveden käyttö vuoden 2014 aikana (Liite 6). Kaivokselle ollaan hankkimassa lisää käänteisosmoosikapasiteettia vuoden 2014 loppuun mennessä. Lisäyksikön kapasiteetti on 150 m 3 /h syötettä eli 75 m 3 /h puhdistettua vettä. Kapasiteetin noustessa käänteisosmoosin rejektin määrän oletetaan nousevan tasolle m 3 /kk eli noin 1,1 Mm 3 vuodessa vuoden 2015 alusta lähtien. 3.2 Kaivoksen vesitase Kaivosalueen vesitaseen muodostavat alueelle tulevat vedet, siellä haihtuvat vedet, varastoituvat vedet sekä sieltä poistuvat ympäristöön johdettavat vedet. Alueelle vedet tulevat joko sadantana tai raakavetenä Kolmisopesta sekä avolouhokseen kertyvinä kalliopohjavesinä. Poistuvien vesien määrää säätelee voimassa oleva ympäristölupa (PSAVI nro 52/2013/1) sekä niiden laadun että virtaaman suhteen. Lisäksi vesitaseeseen vaikuttavat jo alueella olevat varastoidut vedet. Vesitaseen laskentaperusteena on käytetty seuraavia lähtöoletuksia (Liite 6): vuosisadanta alueelle on 810 mm/a haihtuminen 300 mm/a (n. viiden (5) kesäkuukauden aikana) lumen keskimääräinen vesiekvivalentti 180 mm (huhtikuu) lumen maksimaalinen vesiekvivalentti 240 mm (huhtikuu) malmiin sitoutuvaksi vesimääräksi on arvioitu 1,2 Mm 3 /a

29 27 Kokemuksen perusteella voidaan todeta, että Talvivaara Sotkamo Oy:n monimetallikaivoksen vuosittainen vesitase on nettopositiivinen eli vettä tulee myös tulevaisuudessa kaivosalueelle enemmän kuin sitä kulutetaan. Kaivoksen natriumin ja sulfaatin tase on esitetty liitteessä Purkuvesitarve Talvivaaran arvion mukaisesti kaivosalueelle kertyy sadevesiä haihdunta huomioiden 5,5 Mm 3 normaalina vesivuonna ja 8,3 Mm 3 poikkeuksellisen sateisena vuotena. Tästä vesimäärästä arvioidaan sitoutuvan malmiin noin 1,2 Mm 3 vuodessa. Kaivoksen vuotuinen purkuvesitarve on tällöin 4,3 Mm 3 keskimääräisenä vesivuonna ja 7,1 Mm 3 poikkeuksellisen sateisena vesivuonna. Taulukossa (Taulukko 3-1) on esitetty purkuvesitarve keskimääräisenä sekä poikkeuksellisen sateisena vuotena ja alueelle jo varastoitujen vesien määrät sekä arvio vuotuisesta purkuvesimäärästä Nuasjärveen. Keskimääräisinä vesivuosina kaivosalueen vesivarastot saadaan tyhjennettyä yhtiön arvion mukaan kolmen ensimmäisen vuoden aikana, mikäli päästövedet alittavat lupaehtoihin kirjatut luparajat. Huomioitavaa myös on, että varastojen purkaminen hidastuu, mikäli kaivosalueelle kertyvät vesimäärät nousevat vesitaselaskelmissa arvioiduista. Taulukko 3-1. Talvivaara Sotkamo Oy:n vesitaselaskelmien mukainen sekä jo varastoitujen vesien määrä kaivosalueella (Liite 6). purkuvesitarve Purkuvesitarve [Mm 3 /a] Vesivarastot [Mm 3 ] Purkuvesimäärä [Mm 3 /a] Purkuvesimäärä [Mm 3 /a] 4,3 11 7,5 2,5-5 7,1 11 7,5 2, Purkuvesien laatu Talvivaaran kaivoksen päästötarkkailu käsittää vesipäästöjen (aluevedet, prosessin ylijäämävedet ja saniteettivedet) tarkkailun. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto edellytti yhtiön lupapäätöksessään (nro 52/2013/1) käsittelemään ympäristöön johdettavat vetensä siten, että jokaisesta käsittelykohteesta vesistöön johdettavan veden kokonaispitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna taulukon (Taulukko 2-3) mukaiset pitoisuustasot. Loppuneutraloinnin ylitevedestä (Lone) on otettu näyte konsultin toimesta silloin, kun se on juoksutettu suoraan vesistöön ja silloin, kun sitä on ohjattu jälkikäsittelyyksiköille. Lone-vesien sulfaattipitoisuus on vaihdellut välillä mg/l ja natriumpitoisuus välillä mg/l tammi-elokuussa Lone-vesien kadmiumpitoisuus on ollut korkeimmillaan 0,17 µg/l µg/l, nikkelipitoisuus 100 µg/l ja mangaanipitoisuus 5000 µg/l. Muista vesistöihin johdettavista vesijakeista otetaan näytteet viikoittain. Tarkkailupisteitä on tällä hetkellä seitsemän (Taulukko 3-2).

30 X E14.SLU Taulukko 3-2. Vesistöön johdettavien vesien näytepisteet. 28 Oulujoen suunta Kärsälampi Näytepiste on ollut mukana tarkkailun alusta asti (v. 2009). Analyysivalikoimaa on laajennettu myöhemmin. Kuusilampi Kuusilampeen varastoitujen valumavesien tarkkailu aloitettiin elokuussa 2012 ja purkaminen vesistöön Sekundäärikasan rakentamiseen liittyen kiintoainepitoisuutta on tark- Torrakkopuro kailtu Torrakkopuron pisteellä viikoittain toukokuusta 2010 lähtien (ent. SeP9). Analyysivalikoimaa on laajennettu myöhemmin. Latosuo Latosuon pato rakennettiin kesällä Vuoksen suunta Kortelampi 1 ja 2 Torvelansuo Tarkkailu alkoi huhtikuussa Korvaa aiemmat Vuoksen suunnan pisteet Mourunpuro ja K21. Tulvakaudella Kortelammella juoksutetaan kahden linjan kautta, jolloin näytepisteet ovat Kortelampi 1 ja 2. Muuna aikana juoksutus tapahtuu pääasiassa yhdestä pisteestä. Torvelansuon altailta lähtevää vettä tarkkailtiin huhti-heinäkuussa Syksyllä 2013 altaat eivät ole olleet käytössä. Oulujoen suunnan vesijakeiden sulfaattipitoisuus on ollut vuoden 2014 aikana korkeimmillaan Kuusilammelta lähtevässä vedessä (Kuva 3-2) vaihdellen välillä mg/l (Liite 4). Jälkikäsittelyalueilta Oulujoen suuntaan johdettavien päästövesien nikkelipitoisuus on ollut korkeimmillaan Kuusilammesta lähtevässä vedessä tasolla 700 µg/l. Muutoin nikkelipitoisuudet ovat olleet keskimäärin alle 100 µg/l vuoden 2014 päästötarkkailutuloksissa (Kuva 3-3). Mangaanipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan Kuusilammesta lähtevässä vedessä vaihdellen vuoden 2014 aikana välillä µg/l. Kärsälammelta lähtevän veden keskimääräinen mangaanipitoisuus on ollut vuonna 2014 noin 660 µg/l, Torrakkopurolla noin 950 µg/l ja Latosuolla likimain 3670 µg/l. mg/l Kärsälampi Kuusilampi Torrakkopuro Latosuo Kuva 3-2. Talvivaaran jälkikäsittely-yksiköiltä Oulujoen suuntaan johdettavien päästövesien sulfaattipitoisuus.

31 X E14.SLU 29 µg/l Kärsälampi Kuusilampi Torrakkopuro Latosuo Kuva 3-3. Talvivaaran jälkikäsittely-yksiköiltä Oulujoen suuntaan johdettavien päästövesien nikkelipitoisuus. Oulujoen suuntaan Talvivaaran jälkikäsittely-yksiköiltä johdettavien vesien sinkin, raudan, mangaanin, natriumin ja kuparin kehityskuvat on esitetty liitteessä 12. Vuoksen suunnan vesijakeiden sulfaattipitoisuus on ollut vuoden 2014 aikana korkeimmillaan Kortelammen jälkikäsittely-yksiköiltä lähtevissä vesissä (Kuva 3-4) vaihdellen välillä mg/l. Talvivaara Sotkamo Oy:n jälkikäsittely-yksiköiltä Vuoksen suuntaan johdettavien päästövesien nikkelipitoisuus on ollut korkeimmillaan tasolla 5200 µg/l Torvelansuolta lähtevässä vedessä. Kyseinen pitoisuustaso havaittiin puhdistusprosessilla tapahtuneen häiriötilanteen yhteydessä. Muutamaa poikkeustilannetta lukuun ottamatta päästövesien nikkelipitoisuudet ovat olleet keskimäärin alle 100 µg/l vuoden 2014 päästötarkkailutuloksissa (Kuva 3-5). Mangaanipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan Torvelansuolta lähtevässä vedessä vaihdellen vuoden 2014 aikana välillä µg/l. Kortelammelta (sis. molemmat Kortelammen jälkikäsittely-yksiköt) lähtevän veden keskimääräinen mangaanipitoisuus on ollut vuonna 2014 noin 2950 µg/l.

32 X E14.SLU 30 mg/l Mourunpuro Kortelampi1 Kortelampi2 Torvelansuo Kuva 3-4. Talvivaaran jälkikäsittely-yksiköiltä Vuoksen suuntaan johdettavien päästövesien sulfaattipitoisuus. µg/l Mourunpuro Kortelampi1 Kortelampi 2 Torvelansuo Kuva 3-5. Talvivaaran jälkikäsittely-yksiköiltä Vuoksen suuntaan johdettavien päästövesien nikkelipitoisuus. Huomioitavaa on, että päästövesien korkeimmat pitoisuudet kytkeytyvät voimakkaasti kaivosalueella havaittuihin poikkeustilanteisiin. Purkuputkilinjauksen käyttöönoton jälkeen päästövesien laadun arvioidaan vaihtelevan maltillisemmin, Latosuon vesitilavuuden tasoittaessa vaihtelua. Taulukossa 3-3 on esitetty yhtiön v juoksutusten keskimääräiset pitoisuudet. On huomattava, että käsiteltävien veden laatu vaihtelee käsittely-yksiköittäin ja taulukossa on esitetty kaikkien käsittely-yksiköitten keskiarvo. Käsittely-yksikkökohtaiset kuukausikeskiarvot on esitetty liitteessä 4. Purkuputkeen tullaan johtamaan kolmena ensimmäisenä vuonna merkittävissä määrin louhoksen puhdistettua

33 31 vettä, jolloin putkeen johdettavan veden sulfaattipitoisuus tulee olemaan hieman suurempi kuin vuoden 2014 keskimääräinen sulfaattipitoisuus. Taulukko 3-3. Talvivaaran juoksutusten havaitut pitoisuuskeskiarvot vuoden 2014 tammielokuussa. Muuttuja Pitoisuus [µg/l] Cu 4,1 Ni 36,6 Zn 64,1 Mn 2927 Fe 1341 SO 4 [mg/l] 2518 U 0,9 Hg 0,1 Cd 0,2 Na [mg/l] Muut päästöt Putkilinjasta aiheutuvat ilma- ja melupäästöt rajoittuvat pääosin putkilinjan rakentamisaikaan. Putkilinjan rakentamisen aikana syntyy ilmapäästöjä ja melua lähinnä työkoneista ja kuljetuksista. Päästöjen arvioidaan olevan kuitenkin vain murto-osa kaivoksen tavanomaisiin työkone- ja liikennepäästöihin verrattuna. Toiminnan aikana ei arvioida aiheutuvan ilmapäästöjä ympäristöön.

34 4 YMPÄRISTÖN NYKYTILA Yleiskuvaus Nuasjärvi (Rehja-Nuasjärvi) on Sotkamon reittivesistöön kuuluva järvi Kainuun maakunnassa ( ). Järvi on reilun kilometrin levyisen salmen kautta yhteydessä Rehjaan eli Rehjanselkään. Yhdessä kaksikon kokonaispinta-ala on 96,4 km 2, minkä johdosta järvi luokitellaankin keskikokoiseksi järveksi. Järvi tunnetaan yhdessä samassa tasossa olevien Iso-Kiimasen, Pirttijärvi-Kaitainjärven, Sapsojärvien sekä Kiantajärven kanssa Sotkamonjärvinä. Nuasjärven valuma-alueen pinta-ala on järven luusuassa 7475 km² ja järvisyys 11,7 %. Nuasjärvi-Rehjanselän keskisyvyys on 8,5 m ja suurin syvyys 42 m. Saaria ei ole kovin runsaasti, suurin on Rehjansaari (30 ha). Suunniteltu purkupaikka Nuasjärven Juurikkalahden edustalla sijaitsee Tenetinvirran alapuolella ja Jormasjoen suistoalueen itäpuolella. Pääosa Tenetinvirrasta purkautuvista vesistä virtaa Juurikkalahden pohjoisosan kautta, osan kiertäessä lahden kautta. Lahden virtauksiin ja veden vaihtoon vaikuttaa Tenetinvirran virtaustilanteen lisäksi tuulten aiheuttamat virtaukset. Uuden purkupaikan syvyys on noin 7-8 m (Kuva 4-1) ja etäisyys kaivosalueelta noin km. Kuva 4-1. Tikkalahden syvyysolot. Nuasjärvi laskee Kajaaninjoen kautta säännösteltyyn Oulujärveen, joka on Suomen viidenneksi suurin järvi. Oulujärvi jakautuu kolmeen suureen altaaseen: Paltaselkään, Ärjänselkään ja Niskanselkään (Kuva 4-2). Oulujärven keskiosa, Ärjänselkä, on Suomen suurin järviulappa. Oulujärvessä yhtyy kaksi suurta reittiä, Kiehimäjoen kautta laskeva Hyrynsalmen reitti (8665 km², järvisyys 7,5 %) ja Kajaaninjoen kautta tuleva Sotkamon reitti (7535 km², järvisyys 11,7 %). Sotkamon reitin viimeisiä järviä, Sokajärveä ja Pal-

35 33 tajärveä, voidaan pitää Oulujärven osa-alueina. Lisäksi järveen laskee useita pienempiä jokia ja puroja. Oulujärven pinta-ala on keskimäärin 887 km 2 ja keskisyvyys 7,6 m, joten järvi on suomalaiseksi suurjärveksi huomattavan matala. Syvimmillään järvi on noin 35 m syvä (Järviwiki). Suurista virtaamista johtuen Oulujärven viipymä on verrattain lyhyt, 329 päivää. Läntisen Paltaselän vesimassa vaihtuu keskimäärin kerran kuukaudessa. Oulujoki Hyrynsalmen reitti Niskanselkä O U L U J Ä R V I Ärjänselkä Paltaselkä KAJAANI Sotkamon reitti km Kuva 4-2. Oulujärven alue. 4.2 Kuormitus Nuasjärven yläpuolisen Sotkamon reitin kuormitus koostuu pääosin ravinnekuormituksesta, joka on peräisin luonnonhuuhtouman lisäksi hajakuormituslähteistä sekä pistekuormituksesta. Pistekuormitusta tulee Sotkamon ja Kuhmon jätevedenpuhdistamoilta, reitin kalankasvatuslaitoksilta, teollisuuslaitoksilta, kuten Kuhmon Lämpö Oy, sekä Kuhmon ja Sotkamon suljetuilta kaatopaikoilta. Merkittävää kaivannaisteollisuuden aiheuttamaa pistekuormitusta Tenetin virran yläpuoliselle reitille ei kohdistu. Nuasjärven valuma-alueen maanpeitteisyyttä on tarkasteltu yleispiirteisesti CorineLandCover (CLC2006) aineiston perusteella, ruutujaolla m (Kuva 4-3). CLC2006 on koko Suomen kattava paikkatietokanta maankäytöstä ja maanpeitteestä. Aineisto on tuotettu osana eurooppalaista CORINE2006-hanketta. Suomessa aineiston tuotannosta vastaa Suomen ympäristökeskus.

36 34 Kuva 4-3. Nuasjärven valuma-alueen maanpeitteisyys (CorineLandCover 2006). Nuasjärveen kohdistuvaa ulkoista kuormitusta arvioitiin myös ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmän avulla aikajaksolla Rehja-Nuasjärven valuma-alue on laaja ja hajakuormitus merkittävää. Ravinne- sekä kiintoainekuormitusta järveen tulee lähinnä maa- ja metsätaloudesta (Kuva 4-4). Kuva 4-4. Vesistömallijärjestelmän tietoihin perustuva arvio Nuasjärveen kohdistuvasta ulkoisesta ravinne- ja kiintoainekuormituksesta. Nuasjärveen on kohdistunut kaivosvesikuormitusta Mondo Minerals B. V. Branch Finlandin Sotkamon Lahnaslammen kaivokselta sekä Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivokselta. Lahnaslammella kaivostoiminta alkoi vuonna Kaivokselta on louhittu talkkimalmia, joka rikastetaan ja jalostetaan lopputuotteiksi kaivoksen yhteydessä olevalla rikastamolla ja tehtaalla. Talkkirikasteen lisäksi rikastusprosessi tuottaa nikkelirikastetta sekä magnesiittipitoista rikastushiekkaa. Rikastushiekka ja louhittava sivukivi on läjitetty kaivoksen alueelle. Kaivosalueen vedet ovat päätyneet Nuasjärven Jormaslahteen. Malmin louhinta Lahnaslammen avolouhoksesta loppui syksyllä 2010, minkä jälkeen louhoksesta ei ole tarvinnut enää pumpata vesiä pois. Samalla louhinta siirtyi kokonai-

37 35 suudessaan Punasuon uuteen kaivokseen, josta kuivanapitovedet on johdettu joulukuusta 2010 lähtien suljettuun Lahnaslammen louhokseen. Kaivoksen ja tehtaan vesistökuormitus on näin ollen koostunut joulukuusta 2010 lähtien pelkästään hajakuormituksesta. Vuonna 2013 Papinlammen eteläpään altaasta Lahnasjokeen tuleva kuormitus oli 10,8 kg nikkeliä ja 0,35 kg arseenia eli hyvin pieni lupamääräyksen mukaisiin enimmäismääriin (400 kg/a Ni ja 200 kg/a As) verrattuna. Lisäksi kalkkikivisuoto-ojasta ja SAPSkosteikolta päätyy Lahnasjokeen hajakuormitusta. Koko Lahnasjoen valuma-alueelta Nuasjärveen tuleva nikkelikuormitus oli vuonna kg, vuonna kg ja kg. Luvuissa on mukana Sotkamon tehtaan ja kaivoksen hajakuormituslähteiden lisäksi myös valuma-alueen luonnonhuuhtouma (Pöyry Finland Oy, 2014a). Vastaavilla vesimäärillä sulfaattikuormitus on vuosina ollut keskimäärin 2500 tonnia vuodessa (4 5 määritystulosta/vuosi). Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä Rakentamistyöt olivat käynnissä koko vuoden 2008, ja samanaikaisesti käynnisteltiin myös tuotantoa, lähinnä louhintaa ja bioliuotusta. Talvivaara Sotkamo Oy:n purkuvedet johdetaan nykyisellään sekä Oulujoen että Vuoksen vesistöalueelle. Oulujoen suuntaan purkureitti on Salmisesta eteenpäin lopulta aina Nuasjärven Jormaslahteen saakka. Oulujärveen kohdistuu lähinnä ravinne- ja orgaanista kuormitusta luonnonhuuhtouman lisäksi maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta ja turvetuotannosta. Kuormitusta syntyy myös jätevedenpuhdistamoilta, lämpölaitoksilta, kalanviljelylaitoksilta ja teollisuusyrityksiltä. Oulujärven ympäristön tarkkailuvelvollisia olivat vuonna 2013 UPM- Kymmene Oyj:n entinen paperitehdas, Kainuun Voima Oy:n lämpövoimalaitos, Kajaanin Vesi, Paltamon kunta, RKTL:n Kainuun kalanviljelylaitos, Puolangan Kotilan jätevedenpuhdistamo sekä Transtech Oy. Kajaanin Vesi vastaa Kajaanin kaupungin sekä Vuolijoen ja Otanmäen taajamien jätevedenpuhdistamon tarkkailuista. Transtech Oy:n vesistötarkkailu on yhteinen Otanmäen taajaman kanssa. UPM-Kymmene Oyj:n Kajaanin paperitehdas lopetti toimintansa joulukuussa 2008, mutta vesistötarkkailuvelvoite jatkuu toistaiseksi. Lisäksi Oulujärven alueella on tarkkailun piirissä yksi toiminnassa oleva ja kolme suljettua kaatopaikkaa sekä turvetuotantoalueita. 4.3 Vesistön käyttö Oulujoen vesistössä Kainuun suurimmat reittivesistöt on muutettu palvelemaan energiantuotantoa patoamalla järviä ja jokia säännöstelyaltaiksi sekä säätelemällä virtaamia ja vedenkorkeuksia. Kainuun puolella Oulujoen vesistössä on 11 merkittävää vesivoimalaitosta. Säännöstelyaltaina käytetään Oulujärveä ja pääosaa siihen laskevien Hyrynsalmen ja Sotkamon reittien suurista järvistä. Lentuaa ja Lammasjärveä lukuun ottamatta kaikkia Oulujoen vesistön suurimpia järviä säännöstellään. Vuokatin loma- ja vapaa-ajankeskittymässä järjestetään sulan veden aikaan monenlaisia ohjelmapalvelutoimintoja, joissa hyödynnetään ympäröivää vesistöä. RIB-veneellä (RIB = rigid inflatable boat, maksiminopeus 100 km/h, 1 12 matkustajaa) tehdään lyhyitä kierroksia, joilla käydään Napiksen lomakylässä sekä ajetaan Sotkamon keskustasta Tenetin kapeikon kautta Nuasjärvelle ja Katinkultaan. Illanviettoreitti vie Hiekkahovin satamasta Sotkamoon ja pisin venesafari Katinkullasta tai Sotkamon satamasta Kajaaniin saakka ( , Kainuun ulkoilukartta ).

38 36 Tenetin kautta kulkee seudullisesti/maakunnallisesti merkittävä veneväylä. Oulujärvellä ja Kajaaninjoessa ei ole säännöllistä laivaliikennettä. Alueella voi harrastaa omatoimisesti veneilyä ja melontaa (Kainuun ulkoilukartta ). Talvella järvellä esimerkiksi lumikenkäillään ja pilkitään. Juurikkalahden editse kulkee Nuasjärven moottorikelkkaura, jota pitkin pääsee mm. Vuokattiin ja Kajaaniin. Nuasjärven keskellä on talvisin Rimpilänniemen hiihtolatu. Jormasjoen kautta Nuasjärvelle kulkee Jormasjoen melontareitti. Jormasjoen suulla on sekä veneenlaskupaikka että kalastuspaikka (Kainuun ulkoilukartta ). Myös Kajaaninjoesta löytyy merkitty Linnanvirran kalastuspaikka. Nuasjärvessa on kaksi (Korholanmäki ja Kuluntalahti) ja Kajaaninjoessa kaksi (Kesäniemi ja Lukkarinnurmi) merkittyä uimapaikkaa. Kesäniemen uimaranta on EU-uimaranta. Lukkarinnurmen uimaranta on kyläyhdistyksen ylläpitämä, ja rannalta löytyy myös nuotiopaikka ja taukokatos. Alueella sijaitsevat veneenlaskupaikat sekä kalastus- ja uimapaikat on merkitty kuvaan (Kuva 4-5). Nuasjärven kalastoa ja kalastusta on tarkasteltu tarkemmin kappaleessa (4.9.3). Kesäniemi Kuva 4-5. Alueella sijaitsevat kalastus- ja uimapaikat (Kainuun ulkoilukartta ). Kajaanin Vesi -liikelaitokselta saadun tiedon mukaan Kajaanin Veden päävedenottamo, Heterannan pohjavedenottamo, sijaitsee Nuasjärven Kuluntalahdessa (sähköposti, Kovalainen ). Kajaanin Vesi -liikelaitos käyttää raakavetenään ainoastaan pohjavettä (Aluehallintovirasto, 2011). Yksi Sotkamon kunnan pohjavedenottamoista sijaitsee Nuasjärven Rimpilänniemellä. Kainuun Voima Oy ja Renforsin Ranta ottavat vettä Kajaaninjoesta teollisuusalueella olevien yritysten tarpeisiin. Vedenotto sisältää varaukset mm. jäähdytys-, prosessi- ja palovedeksi. Osa vedestä johdetaan kemialliseen käsittelyyn orgaanisen aineksen ja

39 37 muiden joesta tulleiden epäpuhtauksien poistamiseksi. Kemikaalien lisäyksen jälkeen vesi johdetaan suodatukseen. Suodatettu vesi johdetaan kemiallisesti puhdistetun veden altaaseen ja sieltä edelleen käyttäjille. Kajaaninjokeen ei kohdistu muuta merkittävää vedenottoa, mutta mm. Parkinniemen puutarha Kajaaninjoen suualueella ennen Paltajärveä ottaa kasteluvetensä Kajaaninjoesta. Muita joen läheisyyteen sijoittuvia puutarhoja, jotka saattavat hyödyntää jokivettä kastelussa, on Nissisen puutarha ja Paltaniemen puutarha. Lisäksi yksittäiset kiinteistöt voinevat hyödyntää joen vettä kasteluvetenä (Aluehallintovirasto, 2011). 4.4 Vedenpinnankorkeudet ja virtaamat Nuasjärven säännöstelyluvassa vuodelta 1960 yläraja on Rehjanselän asteikkolukemana NN+ 138,00 m ja alaraja NN+ 135,70 m. Nuasjärven vedenkorkeutta mitattiin vuosina järven itäpäässä sijainneella asteikolla. Rehjanselällä mittaukset aloitettiin 1956, ja ne jatkuvat edelleen. Keskivedenkorkeus on koko mittausjakson aikana ollut NN+ 137,33 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeuden vaihtelu oli ennen säännöstelyä noin 130 cm ja säännöstelykaudella noin 170 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN+ 139,11 m (kesäkuussa 1899) ja alin NN+ 135,66 m (huhtikuussa 1976), joten äärivaihtelu on ollut 345 cm (Järviwiki). Purkualueen yläpuolella Tenetin virran kohdalla (F=6675 km 2 ) keskivirtaama (MQ) vuosijaksolla (Vesistömallijärjestelmä) on ollut 76 m 3 /s, keskialivirtaama (MNQ) 13,3 m 3 /s ja keskiylivirtaama 167 m 3 /s (Kuva 4-6). Suunnitellun purkupaikan läheisyyteen laskee Talvivaaran suunnasta Jormasjoki (F=312,5 km 2 ), jonka keskivirtaama on vuosijaksolla ollut 3,9 m 3 /s, keskiylivirtaama 18,2 m 3 /s ja keskialivirtaama 0,95 m 3 /s (Kuva 4-7). Nuasjärven luusuassa Koivukosken voimalaitoksella (F=7475 km 2 ) keskivirtaama on vuosijaksolla ollut 84,7 m 3 /s, keskiylivirtaama 231 m 3 /s ja keskialivirtaama 16,6 m 3 /s (Kuva 4-8). Kuva 4-6. Sotkamon reitin Tenetinvirran vuorokausivirtaamien keski- ja ääriarvoja.

40 38 Kuva 4-7. Sotkamon reitin Jormasjoen vuorokausivirtaamien keski- ja ääriarvoja. Kuva 4-8. Sotkamon reitin Koivukosken vuorokausivirtaamien keski- ja ääriarvoja. 4.5 Vedenlaatu Nuasjärven Rehjanselän alue Rehja-Nuasjärvi on tyypitelty suureksi humusjärveksi (Sh). Veden laatu ilmentää selkeästi hyvää tilaa. Hydrologis-morfologisesti vesistö ei ole voimakkaasti muutettu. Järven kemiallinen tila on hyvä. Kemiallinen luokitus perustuu suppeaan aineistoon (Oivatietopalvelu ). Nuasjärven vedenlaaduntarkkailu on painottunut Juurikkalahden länsipuolella sijaitsevaan Jormaslahteen ja sen edustalle (Kuva 4-9), joka on Mondo Mineralsin Lahnaslammen kaivoksen ja Talvivaaran kaivoksen vaikutusaluetta. Pisteet Nuasjärvi 16 ja

41 39 Nuasjärven eteläosan syvännepiste Nuasjärvi 23 sijaitsevat lähimpänä, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä uudesta purkupaikasta. Kainuun ELY-keskuksen toimesta on otettu näytteet Nuasjärven pisteiltä 34, 35 ja 36 maaliskuussa 2014 (Kuva 4-9). Rehjanselkä (Reh 135) oli mukana Oulujärven tarkkailussa vuoteen 2012 asti. Seuraavassa on tarkasteltu veden laatua vuosien ja /2013/2014 tarkkailutulosten perusteella pohjautuen ympäristöhallinnon OIVA-palvelusta saatuihin tietoihin ja Talvivaaran velvoitetarkkailutuloksiin vuodelta Yhteenveto tuloksista keskeisten muuttujien osalta on esitetty taulukoissa (Taulukko 4-1 & Taulukko 4-3). Vuosina Talvivaaran jätevesillä ei ollut vielä vaikutusta Nuasjärven veden laatuun. Talvivaaran prosessivesien johtaminen alkoi loppuvuodesta Viipymä Jormasjärven luusuaan on teoreettisesti tarkasteltuna yli kaksi vuotta ja todellinen viipymä mm. järvien lämpötilaeroista johtuvista oikovirtauksista johtuen jonkin verran lyhyempi (Pöyry Finland Oy 2012). Natriumpitoisuudet nousivat Nuasjärvessä (>10 mg/l) maaliskuussa 2012, mikä tukee em. viipymäarviota. Kuva 4-9. Vedenlaadun tarkkailupisteitä Nuasjärvi-Rehja-alueella (OIVA-järjestelmä). Viime vuosina Nuasjärven Jormaslahdella (Nuasjärvi 6, 22 ja 16) happitilanne on ollut pääosin hyvä ja vähintään tyydyttävä myös alusvedessä pisteen 16 yksittäistä, todennäköisesti virheellistä tulosta lukuun ottamatta ( , 1 m) (Taulukko 4-1). Syvänne-

42 40 pisteellä (Nuasjärvi 23) happitilanne on ollut päällysvedessä (1 m) keskimäärin hyvä, alusvedessä välttävä ja yksittäisissä näytteissä alusvedessä elokuussa huono. Rehjanselällä (piste 135) happitilanne on ollut päällysvedessä keskimäärin hyvä ja alusvedessä tyydyttävä. Veden ph on vaihdellut välillä 6,0 7,1. Nuasjärven syvänteen alusvedessä ph oli huhtikuussa ,9. Puskurikyky ulkoista happamuutta vastaan on ollut keskimäärin hyvä (alkaliniteetti 0,10 0,12 mmol/l). Kokonaiskovuudeltaan näytepisteiden vedet ovat keskimäärin erittäin pehmeitä (Taulukko 4-1). Päällysveden sähkönjohtavuus on ollut luonnonvesien tasoa, keskimäärin 3,1 4,0 ms/m, poikkeuksena Nuasjärven Jormaslahti, jossa päällysveden sähkönjohtavuus on ollut keskimäärin 9,1 ms/m. Alusvedessä sähkönjohtavuus on ollut samaa tasoa tai hieman korkeampi kuin päällysvedessä, paitsi Nuasjärven syvänteessä keskimäärin 9,4 ms/m ja korkeimmillaan 43 ms/m huhtikuussa Sulfaattipitoisuus on ollut Jormaslahden pisteellä 6 keskimäärin 29 mg/l, syvännepisteellä päällysvedessä keskimäärin 4,6 mg/l ja alusvedessä 25 mg/l, ollen korkeimmillaan alusvedessä tasolla 62 mg/l huhtikuussa Päällysveden natriumpitoisuudet ovat olleet keskimäärin 1,6 6,2 mg/l, syvänteen alusvedessä keskimäärin 3,9 mg/l ja suurimmillaan tasoa mg/l. Orgaanista ainesta kuvaava kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) on vaihdellut melko vähän ollen keskimäärin mg/l. Taulukko 4-1. Vedenlaadun keski- ja ääriarvoja Nuasjärvessä ja Rehjanselällä v Tieto v lukuun ottamatta ympäristöhallinnon Oiva-järjestelmästä. Paikka Aika Syvyys m Happi kyll.% ph S-joht. CODMn Kok.P ms/m mg/l µg/l Kok.N µg/l SO 4 mg/l Na mg/l As µg/l Cd liuk. µg/l Ni µg/l Ni liuk. µg/l Mn Kok.kov. Klor-a µg/l mmol/l µg/l Nuasjärvi, ka ,5 9, ,2 0,59 0,051 8,6 5,8 56 0,28 4,9 Jormaslahti 6 n , min 77 6,1 3, ,5 1,3 0,28 0,005 2,9 1,7 18 0,12 2,2 maks 97 7, ,0 2,7 0,091 15,7 10, ,60 9,9 Nuasjärvi 22 ka ,7 4, ,7 0,34 2,7 0,19 5,6 1,5-2,9 84 6,7 4, ,8 0,32 2,4 0,17 n min 74 6,0 2, ,6 0,24 0,65 0,08 2,0 maks 99 7,1 7, ,43 8,8 0,32 16 Nuasjärvi 16 ka ,7 3, ,0 0,33 2,6 0,17 5, ,6 4, ,4 0,34 4,0 0,20 n min 1 6,1 2,6 9, ,3 0,27 0,85 0,08 1,7 maks 95 7,1 10, ,46 12,8 0,35 13,4 Nuasjärvi 23 ka ,6 3, ,6 1,6 0,46 0,017 2,0 1,8 63 0,16 5, ,4 9, ,9 0,62 0,023 6,9 2, ,33 n min 29 5,9 2,6 9, ,4 0,86 0,22 0,005 1,2 1,2 6,9 0,06 1,0 maks 99 7, ,8 3,0 0, , ,79 9,7 Rehjanselkä 135 ka ,8 3, , ,5 3, min 56 6,3 2,9 9, ,2 maks 92 7,0 3, ,1 Päällysveden kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin µg/l ollen korkeimmillaan Jormaslahden pisteellä 6 (Kuva 4-9, Taulukko 4-1). Epäorgaanisessa muodossa typestä on ollut noin µg/l. Nuasjärven syvänteen alusvedessä typpipitoisuus on ollut keskimäärin 482 µg/l. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut Nuasjärven alueella keskimäärin µg/l ja Rehjanselällä hieman korkeampi, 18 µg/l, mikä voi osaltaan johtua pienemmästä näytemäärästä (n=5). Keskimääräiset typpipitoisuudet ovat karuille vesille tyypillisiä, paitsi Jormaslahdella lievästi rehevää tasoa,

43 41 ja fosforipitoisuudet karujen ja lievästi rehevien vesien rajan tuntumassa. Kasviplanktonin määrää kuvaavat kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet lievästi reheville vesille tyypillisiä, Nuasjärvessä 4,9 5,6 µg/l ja Rehjanselällä 6,6 µg/l (n=3). Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat erinomaista tai hyvää tilaa. Kokonaisnikkelipitoisuus on ollut Jormaslahden pisteellä 6 keskimäärin 8,6 µg/l ja muilla Nuasjärven pisteillä päällysvedessä keskimäärin 2,0 2,7 µg/l ja syvännepisteen alusvedessä 6,9 µg/l, suurimmillaan 26 µg/l. Liukoisen nikkelin pitoisuus (n=7) on vaihdellut välillä 1,2 10 µg/ ollen keskimäärin 1,8 5,8 µg/l. Liukoisen nikkelin pitoisuudet ovat alittaneet nykyisen ympäristönlaatunormin 21 µg/l (tausta+aa-eqs 20 µg/l). Nuasjärven luontaisena nikkelin taustapitoisuutena voidaan pitää yleisesti käytettyä pitoisuustasoa 1 µg/l. Huomioitavaa myös on, että Jormaslahden keskimääräinen liukoisen nikkelin pitoisuus on ollut vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista Euroopan Unionin parlamentin ja neuvoston elokuussa 2013 asettaman direktiivin (2013/39/EU) laatunormin 5 µg/l (tausta+aa-eqs) tuntumassa, mutta ei ylitä korkeimmillaankaan uuden asetuksen suurinta sallittua liukoisen nikkelin pitoisuustasoa 34 µg/l (MAC-EQS) (Taulukko 4-2). Jäsenvaltioiden on saatettava kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään mennessä. Voimaan uuden direktiivin mukaiset ympäristönlaatunormit astuvat joulukuussa Ympäristölaatunormi määritetään jatkossa niin sanotulle biosaatavalle osuudelle haitta-aineista. Taulukko 4-2. Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden nykyisin voimassa olevia ja joulukuussa 2015 voimaan astuvia uusia ympäristönlaatunormeja sekä muiden aineiden ohje- ja raja-arvoja. Talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset (STM 461/2000) Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet (Vna 868/2010 ja EU dir. 2008/105) Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet joulukuusta 2015 lähtien (EU dir. 2013/31) vaatimukset suositukset AA-EQS MAC-EQS AA-EQS MAC-EQS Al µg/l mg/l 250 SO 4 As µg/l 10 Cd µg/l 5 0,08-0,25 0,45 1,5 0,08-0,25 0,45 1,5 Co µg/l Cr µg/l 50 Cu µg/l 2000 Fe µg/l 200 Hg µg/l 1 0,05 0,07 0,07 Mn µg/l 50 ei sovelle- Ni µg/l ta 4 34 ei sovelle- Pb µg/l 10 7,2 ta 1,2 14 Zn µg/l Sb µg/l 5 U µg/l 15* * Asetuksesta (461/2000) ei ole määritetty uraanille raja-arvoa. Kansainvälinen terveysjärjestö (WHO) on antanut v ohjeellisen raja-arvon ylimmäksi sallituksi juomaveden uraanipitoisuudeksi 15 µg/l.

44 42 Liukoisen kadmiumin pitoisuudet (n=6) ovat vaihdelleet sekä Jormaslahdella että syvännepisteellä välillä <0,01 0,091 µg/l ollen keskimäärin 0,017 0,051 µg/l. Kadmiumpitoisuudet ovat olleet sille asetettua ympäristölaatunormia 0,1 µg/l (tausta+aa-eqs pehmeissä vesissä) pienempiä. Arseenipitoisuudet ovat olleet Nuasjärven päällysvedessä keskimäärin 0,33 0,59 µg/l ja Nuasjärven syvänteen alusvedessä keskimäärin 0,62 µg/l (Taulukko 4-1). Yksittäisiä kohonneita pitoisuuksia lukuun ottamatta lähes kaikki pitoisuudet ovat olleet alle 1 µg/l. Päällysveden mangaanipitoisuudet ovat olleet keskimäärin µg/l, syvänteen alusvedessä keskimäärin 207 µg/l ja suurimmillaan 754 µg/l. Ympäristöhallinnon seurantatulosten mukaan Nuasjärven tarkkailupisteillä 34, 35 ja 36 (Kuva 4-9) happitilanne oli maaliskuussa 2014 varsin hyvä myös syvimmän pisteen 35 pohjan läheisyydessä (26 m, kyllästysaste 70 %). Sähkönjohtavuus oli päällysvedessä luonnonvesien tasoa, mutta lievästi koholla (7,5 14 ms/m) syvempien pisteiden 34 ja 35 alusvedessä. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli koko vesimassassa välillä µg/l ja kokonaistyppipitoisuus välillä µg/l. Rautapitoisuus vaihteli välillä µg/l. Muita metalleja ja sulfaattia ei ollut analysoitu. Veden laadun kehitys Nuasjärven syvänteen alusveden sulfaattipitoisuuksissa ei ole tapahtunut tarkkailutulosten perusteella merkittävää muutosta viimeisen viiden vuoden aikana (Kuva 4-10). Suurimmillaan sulfaattipitoisuudet ovat olleet vuonna 2009 eli ennen Talvivaaran päästövesien johtamisen alkamista syksyllä Myös alusveden nikkelipitoisuudet ovat olleet suurimmillaan vuonna 2009, minkä jälkeen pitoisuudet ovat laskeneet (Kuva 4-10). Happitilanteessa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa, ja myös alusvesi on pysynyt hapellisena. Alusveden mangaanipitoisuudet ovat olleet alimmillaan vuosina (Kuva 4-10). Syvänteen veden laadussa on havaittavissa järville luontaista syklisyyttä, mikä on nähtävissä päällys- ja alusveden sekoittumisena kevään ja syksyn täyskiertojen yhteydessä. Kuva Nuasjärven Lamposaaren pohjoispuolella sijaitsevan syvänteen (piste 23) päällys- ja alusveden sulfaatti-, nikkeli-, mangaani- ja happipitoisuuden vaihtelu vuosina (Pöyry Finland Oy, 2014b ja v tarkkailutulokset).

45 43 Nuasjärvessä lähinnä natrium-, sulfaatti- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet luvun alussa jonkin verran alhaisempia kuin vuodesta 2010 lähtien (Taulukko 4-3, Taulukko 4-1). Nuasjärven Jormaslahdella sulfaattipitoisuus on ollut luvun alussa keskimäärin 16 mg/l ja 29 mg/l vuodesta 2010 lähtien. Sulfaattipitoisuuden kasvu näkyy myös hieman kohonneina sähkönjohtavuuksina, mutta yksittäisiä kohonneita arvoja on esiintynyt myös luvun alussa (Taulukko 4-3). Natriumpitoisuus on kasvanut Jormaslahdella keskimäärin tasolta 1,3 mg/l tasolle 6,2 mg/l. Myös mangaanipitoisuus on ollut luvun alussa keskimäärin alempi (38 µg/l) kuin vuodesta 2010 lähtien (56 µg/l). Mangaanipitoisuus on noussut myös Nuasjärven syvännepisteen (piste 23) päällysvedessä, mutta ei alusvedessä. Sulfaattipitoisuus on noussut vain vähän syvännepisteen päällysvedessä ja alusvedessä korkeimmat pitoisuudet on todettu maalishuhtikuussa 2009 (190 mg/l). Natriumpitoisuuden kasvu on ollut vähäistä. Osaltaan tuloksiin voi vaikuttaa erilaiset näytemäärät. Taulukko 4-3. Vedenlaadun keski- ja ääriarvoja Nuasjärvessä ja Rehjanselällä v Tiedot ympäristöhallinnon Oiva-järjestelmästä Paikka Aika Syvyys Happi ph S-joht. COD Mn Kok.P Kok.N SO 4 Na As Cd Ni Mn Kok.kov. Klor-a m kyll.% ms/m mg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mmol/l µg/l Nuasjärvi, ka ,5 7, ,3 0,59 < ,24 4,6 Jormaslahti 6 n min 76 5,9 2,9 8, ,1 0,9 0,20 <2 <1 2,5 0,10 1,5 maks 94 7, ,1 2,3 < ,70 6,2 Nuasjärvi 22 ka ,6 3, ,7 0,37 4,1 0,14 6,3 2, ,7 3, ,1 0,36 6,8 0,13 n min 74 6,2 2, ,2 0,25 <1 0,10 5,1 maks 97 7,1 5, , ,40 8,4 Nuasjärvi 16 ka ,6 3, ,9 0,32 2,2 0,14 5, ,6 3, ,6 0,33 2,8 0,14 n min 53 5,9 2,3 9, ,0 0,20 <1 0,08 4,9 maks 101 7,0 4, ,8 0,60 8,0 0,30 6,4 Nuasjärvi 23 ka ,6 2, ,6 1,0 0,30 <2 2,4 24 0,12 6, , ,1 1,9 < ,62 n min 29 6,0 2,5 6, ,8 0,83 0,10 <2 <1 12 0,07 2,6 maks 102 7, ,8 10,7 < ,2 10 Rehjanselkä 135 ka ,5 2, ,8 19 6, ,2 3, ,2 943 n min 5 5,8 2,5 7,7 7, ,1 5,0 2,6 maks 97 7,1 5, , Metallipitoisuuksissa (As, Cd) ei näyttäisi tapahtuneen merkittäviä muutoksia luvun alun ja viimeisimpien neljän vuoden välillä. Osittain vertailua vaikeuttavat metallien erilaiset määritysmenetelmät ja pienet näytemäärät (Cd) etenkin luvun alussa. Nuasjärven keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat hieman laskeneet vuodesta 2010 lähtien ja typpipitoisuudet pysyneet kutakuinkin samalla tasolla. Rehjanselällä alusveden alhaisimmat happitasot ja korkeimmat ravinne- ja mangaanipitoisuudet on todettu luvun alussa talviaikana.

46 4.5.2 Oulujärven alue Oulujärveen kohdistuva teollisuus- ja taajamakuormitus on pienentynyt tasaisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana johtuen pääosin Kajaani Oy:n sulfiittiselluloosatehtaan lopettamisesta vuonna 1982 ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta (Pöyry Finland Oy, 2014c). UPM Kymmene Oy:n Kajaanin paperitehdas lopetti toimintansa joulukuussa 2008, ja kuormitus pieneni olennaisesti tammikuun 2009 jälkeen. Nykyisin suurin osa Oulujärveen kohdistuvasta pistekuormituksesta on peräisin taajamista. Lisäksi alueelle tulee turvetuotannon ja kalankasvatuksen kuormitusta sekä hajakuormitusta. Oulujärvi on tyypitelty suureksi humusjärveksi (Sh). Selkäalueilla kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ilmentävät jopa erinomaista tilaa. Rehevimmillä lahtialueilla ravinnetasot ovat yleensä hyvän tilan tasolla. Hydrologis-morfologisesti vesistö ei ole voimakkaasti muutettu. Järven kemiallinen tila on hyvä. Kemiallinen luokitus perustuu suppeaan aineistoon (Oiva-tietopalvelu ). Oulujärven alueen veden laatua on tarkkailtu velvoitetarkkailun puitteissa vuoteen 2012 asti vuonna 2000 laaditun tarkkailusuunnitelman mukaan ja vuodesta 2013 lähtien uuden supistetun tarkkailusuunnitelman mukaisesti (Pöyry Finland, 2013a), jonka Kainuun ELY-keskus on eräin täydennyksin hyväksynyt (muistio ). Uuden ohjelman mukaisesti tarkkailu toteutettiin huhtikuussa ja heinäkuussa vuonna 2013 kahdeksalta näytteenottopaikalta. Lisäksi ympäristöhallinnon toimesta tarkkaillaan järveen laskevien vesien laatua suurimpien reittivesistöjen suilla sekä järvestä lähtevien vesien laatua valtakunnallisilla virtahavaintopaikoilla. Oulujärven havaintopaikkojen sijainti ilmenee liitteestä 6. Seuraavassa on tarkasteltu veden laatua läntisellä Paltaselällä (Ouj11, 16 ja 18) ja itäisellä Ärjänselällä (Oyj139). Happitilanne oli läntisellä Paltaselällä talvella 2013 päällysvedessä (1m) keskimäärin tyydyttävä ja alusvedessä välttävä ja kesällä vastaavasti hyvä tai tyydyttävä (Taulukko 4-4). Itäisellä Ärjänselällä päällysveden happitilanne oli hyvä ja alusvedessäkin happea oli melko runsaasti (8,7 mg/l). Vesi oli talvella lievästi hapanta, ja kesällä ph oli neutraalin tuntumassa. Sähkönjohtavuudet olivat luonnonvesille tyypillisen alhaisia. Vedet olivat jossain määrin ruskeita ja humusvaikutteisia, talvella selvemmin kuin kesällä. Kokonaistyppipitoisuus oli talvella päällysvedessä keskimäärin µg/l ja kesällä µg/l ja kokonaisfosforipitoisuus vastaavasti talvella µg/l ja kesällä 13 µg/l. Kesän ravinnepitoisuudet olivat karuille vesille tyypillistä tasoa. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat kesällä alle määritysrajan, joten fosfori rajoitti perustuotantoa, kun epäorgaanista typpeä oli saatavilla. Kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus oli molemmilla alueilla lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa (5,0 6,5 µg/l). Enterokokkibakteerien tiheydet olivat pieniä ja hygieeninen laatu moitteeton. 44

47 Huhtikuu 45 Taulukko 4-4. Vedenlaatu Kajaaninjoessa, Paltajärvessä, Sokajärvessä ja Oulujärven eri osa-alueilla 1 m syvyydellä (happi myös 1 m pohjasta) huhtikuussa ja heinäkuussa Osa-aluejako käy ilmi liitteestä 13 (Pöyry Finland Oy, 2014c). Happi Happi ph S-joht. Väri COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2 + NH 4 -N a-kloro- Entero- 1m pohja - 1m NO 3 -N fylli kokit kyll. % kyll. % ms/m mg/l Pt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pm y/100m l Kajaaninjoki yläp. 75 6,1 2, Kajaaninjoki, telakka 74 6,6 2, # Paltajärvi Ei näytettä huonon jäätilanteen tak ia. Sokajärvi 57 < 1 6,2 3, # Länt. Paltaselkä (II) ,5 2, It. Ärjänselkä (III) ,6 2, Heinäkuu Kajaaninjoki yläp. 84 6,8 3, < ,8 13 Kajaaninjoki, telakka 80 6,8 3, < ,3 Paltajärvi ,8 3, < ,9 1 Sokajärvi ,9 3, < 5 < 5 36,4 Länt. Paltaselkä (II) ,9 2, < ,5 < 1 It. Ärjänselkä (III) 83 ## 7,0 2, < ,0 #Uusintam ittaus, viiveaika ylittyi ## Näytepullo rik koutui, ei tulosta Oulujärveen kohdistuvan jätevesikuormituksen pienentyessä läntisen Paltaselän (havaintopisteet Ouj11, Ouj16, Ouj18) kevättalviset alusveden hapen kyllästysasteet ovat olleet hienoisessa nousussa koko tarkastelujakson ajan, kun puolestaan heinäkuun arvoissa on havaittavissa lievää laskua (Kuva 4-11). Alusveden happitilanne on kuitenkin ollut 2000-luvulla pääosin kohtuullisen hyvä sekä talvella että kesällä. Heinä-elokuussa päällysveden happitilanne on ollut koko tarkastelujakson erinomainen tai hyvä, mutta arvot ovat hieman heikentyneet 1990-luvun alkupuolen tilanteeseen verrattuna. Läntisen Paltaselän ravinnepitoisuudet näyttäisivät olevan lievässä laskussa, vaikka pitoisuusvaihtelua on viime vuosinakin ollut. Fosforipitoisuus on nykyisin noin 15 µg/l ja typpipitoisuus noin 400 µg/l (Pöyry Finland Oy, 2014c).

48 46 Kyll. % Happi, 1 m Kyl l. % Happi, pohja - 1 m µg/l Kok.P, 1 m µg/l Kok.N, 1 m Kuva Läntisen Paltaselän (näytteenottopaikat Ouj11, Ouj16, Ouj18) happitilanteen ja ravinnepitoisuuksien kehitys huhtikuussa ja heinä-elokuussa vuosina (Pöyry Finland Oy, 2014c). Talvivaaran jätevesille tyypillisiä kuormitteita, kuten sulfaattia ja mangaania, ei ole tarkkailtu Oulujärveen tulevien reittivesistöjen suilla. Oulujärvestä lähtevässä vedessä (Jylhämä VP12800) sulfaattipitoisuus on vaihdellut vuosina välillä 2,1 3,1 mg/l (n=62) ja mangaanipitoisuus välillä 2,5 180 µg/l (keskimäärin 26 µg/l). Liukoisen nikkelin pitoisuus on määritetty loppuvuodesta 2012 lähtien, ja se on ollut keskimäärin 0,78 µg/l (n=19), vaihteluväli 0,6 1,0 µg/l. 4.6 Sedimentit ja pohjan laatu Geologian tutkimuskeskus (GTK) toteutti geokemiallisen sekä paleolimnologisen tutkimuksen Nuasjärvessä vuonna 2006 (GTK, 2006). Tutkimuksessa selvitettiin luontaisten ja ihmisen toiminnan aiheuttavien tekijöiden suhdetta järven kuormitukseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös järven trofiatasojen kehitystä aikaisempien vuosien varrella. Näytteenotto toteutettiin tutkimuksissa eri puolilta järveä. Järvestä otettiin neljä noin metrin mittaista sedimenttiprofiilia putkinäytteenottimella sekä 15 lyhyempää sedimenttiprofiilia Limnos-näytteenottimella (Kuva 4-12). Näytteiden vertailukelpoisuuden varmistamiseksi näytteenotto toteutettiin likimain saman syvyisistä syvänteistä ja painau-

49 47 mista (vesisyvyys 7-17 m) (GTK, 2006). Kuten kuvasta (Kuva 4-12) voidaan havaita, suuri osa tutkimuksen näytepisteistä sijaitsee lähellä suunnitellun purkuputken purkupistettä. Kuva Geologian tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen sijainti Nuasjärvessä suhteessa suunniteltuun purkupaikkaan. näytepisteiden Tutkimuksessa hyödynnetty ajoitusmenetelmä perustuu radioaktiivisen 137 Cs-isotoopin syvyysjakauman tutkimiseen otetuista sedimenttiprofiileista. Ajoitustulosten perusteella Nuasjärven sedimentin luontainen kerrostumisnopeus on hidasta. Ajoitusten perusteella Vuoden 1986 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aikamerkki sijoittui näytteissä aivan sedimentin pintakerroksiin. Tutkimustulosten perusteella järven luonnontilaiset sedimenttikerrokset (sedimenttiprofiilien kerrokset 4 ja 5) olivat geokemiallisilta ominaisuuksiltaan keskisuurelle järvelle tyypillisiä (GTK, 2006). Kyseisten sedimenttikerrosten analyysitulokset on esitetty taulukossa (Taulukko 4-5). Havaittu keskimääräinen hiilipitoisuus sekä havaittu hiilityppisuhde (C/N = 12,5) ilmensivät tutkijoiden mukaan alloktonisen hiilen kertymistä soisilta valuma-alueilta. Tulosten perusteella Nuasjärven luonnontilaisten sedimenttikerrosten (syvemmät kerrokset kuin 30 cm) nikkeli-, kromi- ja magnesiumpitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia Suomen keskisuuriin muihin järviin verrattuna (GTK, 2006).

50 48 Taulukko 4-5. Keskimääräiset alkuainepitoisuudet (mg/kg) sedimenttiprofiilien syvemmissä (> 30 cm) kerroksissa (kerrokset 4 ja 5) (GTK, 2006). Alkuaine [mg/kg] Etelä- ja lounaisosa Itä- ja pohjoisosa As Ba Co Cr Fe Mg Mn Ni S Zn C (%) , ,4 Sedimenttitulosten perusteella ihmistoiminnan vaikutus oli nähtävissä erityisesti nikkeli- ja sinkkipitoisuuksien kasvuna ylemmissä sedimenttikerroksissa verrattuna syvempiin kerroksiin (Taulukko 4-6). Kyseisissä pitoisuuksissa näkyi kasvua kaikissa näytepisteissä (GTK, 2006). Vertailun vuoksi sedimentin keskimääräinen nikkelipitoisuus oli Kolmisopen pintasedimentissä (0-2 cm) helmikuun 2013 tutkimustuloksissa 196 mg/kg, sinkkipitoisuus 593 mg/kg ja kadmiumpitoisuus 4,5 mg/kg (Pöyry Finland Oy, 2013b). Vastaavasti Kalliojärvessä, joka on säilynyt suola- ja lämpötilakerrostuneena vuodesta 2011 lähtien vastaavat pitoisuudet olivat nikkelille 90 mg/kg, sinkille 38 mg/kg ja kadmiumille 0,26 mg/kg. Geologian tutkimuskeskuksen tutkimustulosten perusteella Nuasjärven pintasedimentin nikkeli-, rikki- ja sinkkipitoisuuksien kasvu oli peräisin mitä todennäköisimmin järveen kohdistuvasta ulkoisesta kuormituksesta (GTK, 2006). Huomioitavaa kuitenkin on, ettei toiminta Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivospiirin alueella ollut käynnistynyt tuolloin. Geologian tutkimuskeskuksen sedimenttitutkimuksessa havaitut pintasedimentin pitoisuustasot eivät myöskään ole hälyttävän korkeita minkään alkuaineen osalta. GTK:n aineiston perusteella merkittävin Nuasjärven tilaan vaikuttava tekijä oli valuma-alueelta järveen kohdistuva ulkoinen ravinnekuormitus. Tutkimusraportissa mainittiin kuitenkin, että sedimentin rikkipitoisuuden nousu voi johtaa järven sisäisen kuormituksen kasvuun tulevaisuudessa, mikäli pintasedimentin rikkipitoisuus lähtee nousemaan (GTK, 2006). Taulukko 4-6. Nuasjärven sedimenttinäytteiden pintakerrosten (kerros cm ja kerros cm) näytteiden keskimäräiset alkuainepitoisuudet (GTK, 2006). Alkuaine [mg/kg] As Cd Co Cu Fe Mg Mn Ni P S Zn Kerros 1 Kokonaispitoisuus 27 1, Kerros 2 Kokonaispitoisuus Kaavoitustilanne Nuasjärven eteläosassa on voimassa Nuasjärven rantaosayleiskaava (päivätty ) (Kuva 4-13). Yleiskaavassa purkupaikka on vesialuetta (W). Lähirannat ovat loma-asuntoaluetta (RA), maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M) sekä maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Nuasjärvellä on meneillään uuden rantaosayleiskaavan laadinta. Kaavaehdotus on ollut nähtävillä joulu-

51 49 kuussa Kaavahankkeen tarkoituksena on ollut korjata kaavassa olevia virheitä sekä päivittää kaavamääräyksiä. Kuva Ote Nuasjärven rantayleiskaavasta (ei mittakaavassa). Kainuun maakuntakaava 2020:ssa (vahvistettu valtioneuvostossa ) (Kuva 4-14) alueelle ei ole osoitettu erityisiä aluevarauksia. Tikka- ja Juurikkalahden edusta on osa Matkailun vetovoima-alue vyöhykettä (-mv). Lahnaslammen kaivosalue on osoitettu toiminnassa olevana kaivoksena (ekt) sekä teollisuus- ja varastoalueena, jolla on merkittävä, vaarallisia kemikaaleja valmistava tai varastoiva laitos (t/kem). Juurikkalahden edustalla ei ole voimassa olevaa asemakaavaa.

52 50 Kuva Ote Kainuun maakuntakaava 2020:sta (ei mittakaavassa). 4.8 Luonto ja luonnonsuojeluarvot Purkuputkilinjauksen luontoselvitys perustuu maastokartoitukseen sekä viranomaisrekisterien luonnonsuojelu- ja uhanalaistietoihin (Ympäristöhallinnon OIVA - paikkatietopalvelu ja Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmä). Kartoituskäynti toteutettiin Ramboll Finland Oy:n toimesta elokuussa Koska kartoitusajankohta oli sopimaton useiden luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen lajien esiintymisen selvittämiseksi, arvioitiin luontotyyppien ominaispiirteiden perusteella kohdealueiden soveltuvuutta kyseisten lajien elinympäristöiksi (Ramboll, 2014). Suunnittelualueelta selvitettiin seuraavat luonnonympäristön ominaispiirteet (Ramboll, 2014): Natura-alueet Yksityiset luonnonsuojelualueet Luonnonsuojeluohjelmiin ja -strategioihin kuuluvat alueet Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset luontotyypit Vesilain 2 luvun 11 :n mukaiset vesiluontotyypit Metsälain 3 luvun 10 :n mukaiset kohteet Uhanalaiset luontotyypit Arvokkaat kallioalueet Pohjavesialueet Uhanalaisten eliölajien tiedossa olevat elinympäristöt Liito-oravalle, viitasammakolle ja saukolle soveltuvat elinympäristöt

53 4.8.1 Pohjavesialueet Purkuputkilinjalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähimmät pohjavesialueet, Rimpilänniemen ( ) ja Vuokatin ( ) vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet, sijaitsevat Nuasjärven pohjoisella ja itäisellä ranta-alueella yli 5,5 kilometrin etäisyydellä purkuputkesta (Ramboll, 2014) Luonnon yleispiirteet Suunnittelualue sijoittuu eliömaantieteellisessä aluejaossa keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen Pohjois-Karjala Kainuun alueelle sekä Kainuun vaarajakson letto- ja lehtokeskuksen alueelle. Suomen suoaluejaossa suunnittelualue sijoittuu Pohjanmaan Kainuun aapasuoalueelle ja siinä edelleen Suomenselän ja Pohjois-Karjalan aapasoiden alueelle. Keskiboreaalisella aapasuovyöhykkeellä esiintyy vallitsevana oligotrofisia välipintaisia nevoja. Kainuun vaihtelevan topografian alueille on ominaista aapasoiden pieni koko ja reunarämeiden kapeus. Vaihteleva topografia suosii myös korpien ja lähteiden esiintymistä. Suunniteltu purkuputki sijoittuu pääasiassa alaville maille, kiertäen jyrkimmät pinnanmuotojen vaihtelut. Lähes 40 % linjasta sijoittuukin suoalueille. Yli viidennes purkuputkilinjasta sijoittuu vesistöjen alueelle, noin 15 % taimikoihin, vain runsas viidennes metsäisille alueille ja loput pelloille, joutomaille, teille ja muille rakennetuille alueille. Purkuputkilinjalla esiintyvät uhanalaiset luontotyypit on koottu taulukkoon (Taulukko 4-7). Ympäröivien alueiden tapaan myös suurin osa purkuputkilinjalla esiintyvistä uhanalaisista luontotyypeistä on metsäojitusten, hakkuiden ym. metsätaloustoimien muokkaamia. Näin ollen kyseisten metsien ja soiden ekologiset ominaispiirteet ovat laadultaan merkittävästi heikentyneet luonnontilaisiin verrattuna (Ramboll, 2014). Tarkempi kuvaus putkilinjan luonnon erityispiirteistä on löydettävissä liitteestä 14.

54 52 Taulukko 4-7. Purkuputkilinjalla esiintyvät uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit (Raunio ym., 2008). Luontotyyppi Uhanalaisuusluokka Esiintymän luonnontilaisuus purkuputken alueella luonnontilainen Koko Etelä- tai merkittävästi Suomi Suomi luonnontilaisen muuttunut kaltainen ruohokangaskorvet EN EN X metsäkortekorvet EN EN X X ruoho- ja heinäkorvet VU EN X mustikkakorvet VU VU X mustikkakangaskorvet VU VU X lehtokorvet VU EN X korpirämeet VU VU X X sarakorvet NT VU X pallosararämeet NT VU X kangasrämeet NT NT X sararämeet LC VU X tupasvillarämeet LC NT X X isovarpurämeet LC NT X tuoreet keskiravinteiset lehdot VU VU X nuoret tuoreet kankaat VU VU X nuoret kuivahkot kankaat VU VU X kosteat keskiravinteiset lehdot NT NT X lehtomaiset kankaat NT NT X keski-ikäiset havupuuvaltaiset tai sekapuustoiset tuoreet kankaat NT NT X EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, NT= silmälläpidettävä, LC= säilyvä Luonnonsuojelualueet Purkuputken lähiympäristössä sijaitsevien luonnonsuojelualueiden sijainti on esitetty liitteessä 14. Lähin luonnonsuojelualue, Riekkilän luonnonsuojelualue (YSA206315), sijaitsee Nuasjärven rannalla purkuputkilinjan luoteispuolella noin neljän kilometrin etäisyydellä purkuputken suusta. Ison Kohvorin luonnonsuojelualue (YSA204030) sijaitsee Jormasjärven saaressa 4,8 kilometriä purkuputkesta itään. Muut luonnonsuojelualueet sijaitsevat yli viiden kilometrin etäisyydellä suunnitellusta purkuputkilinjasta. Lähin Natura-alue on Losonvaaran Natura-alue, joka sijaitsee noin 5,5 kilometriä purkuputkilinjasta länteen (Ramboll, 2014) Uhanalaiset ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Purkuputkilinjalta tai sen välittömästä läheisyydestä ei ole tiedossa valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymiä (Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmä, rekisteripoiminta ), eikä havaintoja tehty myöskään elokuun 2014 maastokartoituksissa. Lähimmät tiedossa olevat havainnot koskevat liito-oravia sekä runsasravinteisuutta vaativia suokasvilajeja Raatelammen ja Sammakkolammen ympäristössä Kolmisopin itäpuolella, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä purkuputkilinjasta. Kainuussa alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltua koskisiipisammalta (LC, RT 3b KAI) on havaittu Jormasjoessa noin 2 kilometriä purkuputkesta alajuoksulle päin. Lajia voi esiintyä myös muilla Jormasjoen koskipaikoilla. Purkuputkilinja sijoittuu Jormasjoen

55 4.8.5 Liito-orava 53 suvantoalueelle, missä ei ole koskisiipisammalelle soveltuvia kasvupaikkoja. Niin ikään Kainuussa alueellisesti uhanalaiseksi luokitellusta mäkihorsmasta (LC, RT 3b KAI) on tiedossa vanha 1920-luvulla tehty havainto purkuputkilinjan läheisyydestä, Jormasentien länsipuolella sijaitsevan Papinmäen tilan pihapiiristä. Papinmäen pihapiirin ympäristö on sittemmin muuttunut ja umpeutunut, eikä lajia ole enää havaittu paikalta myöhemmin. Mäkihorsma on kuivien kasvupaikkojen laji, joka kasvaa kallioiden rakosissa ja lakialueilla sekä usein myös kulttuurivaikutteisilla paikoilla, kuten kedoilla ja radan varsilla. Purkuputkilinjalla ei esiinny lajille sopivia kasvupaikkoja (Ramboll, 2014). Liito-orava on arvioitu Suomen eliölajien uhanalaisluokituksessa (Rassi ym., 2001) vaarantuneeksi (VU). Liito-oravia esiintyy eniten Länsi-Suomessa Vaasan rannikkoseudulla sekä Lounais-Suomessa. Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla liitooravakanta on harvalukuisin. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuna lajina liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Liito-orava suosii elinympäristöinään varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta tulee toimeen nuoremmissakin metsissä, joissa on riittävästi lehtipuita ravinnoksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Luontaisessa elinympäristössä kasvaa järeitä haapoja sekä kuusia ja koivuja. Tyypillinen liito-oravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevan ikäistä ja puusto muodostaa useita latvuskerroksia. Aikuisen liitooravanaaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 hehtaaria, koiraan keskimäärin noin 60 hehtaaria. Purkuputkilinjalta tai sen välittömästä läheisyydestä ei ole tiedossa havaintoja liitooravasta. Lähimmät tiedossa olevat liito-oravahavainnot on tehty noin puolen kilometrin etäisyydellä purkuputkilinjasta, Kolmisopin itäpuolella Sopenvaaran rinteillä (Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmä, rekisteripoiminta ) (Ramboll, 2014). Tarkempi kuvaus putkilinjan eri osien luontoympäristön soveltuvuudesta liitooravan reviiriksi on löydettävissä liitteestä Viitasammakko Saukko Viitasammakko ei ole Suomessa uhanalainen vaan sen kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC) ja suojelutaso suotuisaksi. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuna lajina sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kuitenkin kielletty. Viitasammakkoa esiintyy lähes koko Suomessa, mutta pohjoiseen päin mentäessä sen esiintymät harvenevat. Keski-Suomessa ja Perämeren rannikolla viitasammakko on ilmeisesti paikoin jopa runsaslukuisempi kuin tavallinen sammakko (Ramboll, 2014). Tarkempi kuvaus putkilinjan eri osien luontoympäristön soveltuvuudesta viitasammakon esiintymisalueeksi on löydettävissä liitteestä 14. Saukko lukeutuu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Saukko viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä. Elinpiirit voivat olla laajoja sisältäen jopa useita kymmeniä kilometrejä vesireittejä. Saukolle soveliaissa elinympäristöissä veden laatu on hyvä ja alueelta toiselle on kulkuyhteys vesireittejä pitkin. Talvella saukko on riippuvainen ympäri vuoden sulana säilyvistä virtapaikoista, sillä saukko ei itse kykene tekemään avantoa jäähän. Saukolla on tavallisesti useita eri lepo- ja pesäpaikkoja eri puolilla elinpiiriään. Usein pesäpaikat sijaitsevat jo-

56 54 kitörmissä tai muutoin lähellä rantaa (Ramboll, 2014). Tarkempi kuvaus putkilinjan eri osien risteävien virtavesien soveltuvuudesta saukon esiintymisalueeksi on löydettävissä liitteestä Muut arvokkaat luontokohteet Yhteenveto Muita arvokkaita luontokohteita suunnittelualueella ovat yksittäiset luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena säilyneet suoalueet sekä vesilain 2 luvun 11 :n ja metsälain 3 luvun 10 :n mukaiset kohteet. Suunnittelualueen pohjoisosassa, purkuputken välittömässä läheisyydessä kulkee luonnontilainen noro, joka virtaa Juurikkasuon poikki Juurikkalahteen. Noro mutkittelee pienipiirteisesti ja etenee paikoin piilopurona sammalikossa, paikoin taas yli puolen metrin levyisenä hiekkapohjaisena uomana. Kiviä uomassa on vain vähän, mutta liekopuita ja uoman ylle kaatuneita lahopuita melko runsaasti (Ramboll, 2014). Purkuputkilinjalla Tuhkalantien länsipuolella sijaitsee rehevä korpialue, jonka poikki luoteesta kaakkoon virtaa perattu puro. Hallitsevia kasvillisuustyyppejä kuviolla ovat lehtokorpi sekä ruoho- ja heinäkorpi. Pienialaisempana tavataan myös metsäkortekorpea. Kuivemmilla alueilla kasvillisuus vaihettuu lehdoksi ja karummiksi kangaskorviksi. Kangaskorvet on kuitenkin pyritty jättämään kohderajauksen ulkopuolelle. Purkuputkilinjan keskivaiheilla, Jormasentien ja Reunasenmäen länsipuolella sijaitsee suo, joka on ojitettu vain reunaosistaan. Ojittamattoman osan keskiosa on vähäpuustoinen täyttäen siten metsälain luvun 10 :n mukaisen monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit (kohde 5). Purkuputkilinja sijoittuu suon ojittamattoman osan pohjoisreunaan, missä on yleisesti havaittavissa lieviä vedenpinnan laskun aiheuttamia kasvillisuusmuutoksia lähinnä varvikoitumisen muodossa. Tarkempi kuvaus arvokkaista luontokohteista on löydettävissä liitteestä 14. Purkuputken alueella ei selvityksessä havaittu uhanalaisia eliölajeja. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitun liito-oravan esiintymistä alueella ei kartoitusajankohdasta johtuen ollut mahdollista selvittää luotettavasti. Linjalla ei sijaitse liito-oravan elinympäristöksi erityisen hyvin soveltuvia metsiä. Muutamat purkuputkilinjan metsiköistä kuitenkin täyttävät liito-oravan elinympäristövaatimukset osittain, ja liito-oravan liikkuminen niiden alueella on mahdollista. Purkuputkilinjalla ei havaittu liito-oravan pesäpuiksi soveltuvia kolohaapoja. Luontoselvityksessä tehtyjen arvokkaiden luontokohdehavaintojen osalta purkuputkilinjausta muutettiin suunnittelutyön edetessä siten, etteivät selvityksessä havaitut arvokohteet jää enää uuden purkuputkilinjauksen (Liite 15) alle.

57 4.9 Vesiekologia Kasviplankton Nuasjärven kasviplanktonyhteisön tilaa on tutkittu vedenlaadun näytteenottopaikalta Nuasjärvi 23 (FM12) vuosina 2009 ja 2013 Mondo Minerals B.V. Sotkamon kaivoksen ja tehtaan tarkkailuun liittyen (Pöyry Finland Oy, 2010 ja 2014a). Ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisterissä ei ole kasviplanktontuloksia muilta Nuasjärven vesistöpisteiltä (ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteri ). Nuasjärven näytteenottopaikan kasviplanktonlajisto koostui vuosina 2009 ja 2013 pääosin piilevistä, nielulevistä, kultalevistä ja vuonna 2009 myös panssarisiimalevistä. Sinileviä näytteissä esiintyi vähän tai melko vähän (<1 10 % näytteen kokonaisbiomassamäärästä) ja elokuussa 2013 jossain määrin (14 % biomassasta). Sinilevälajistossa esiintyi haitallisiksi määriteltyjä lajeja, jotka voivat sopivissa olosuhteissa muodostaa näkyviä leväkukintoja. Osa havaituista sinilevälevälajeista voi sopivissa olosuhteissa tuottaa toksiineja. Nuasjärven kasviplanktonnäytteiden (n=2) keskimääräinen biomassamäärä oli kesällä 2013 lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa, samoin kuin vuonna 2009 (n=3). Vuoden 2013 tulosten ilmentämä ekologinen tila vaihteli tyydyttävästä erinomaiseen, kun vuonna 2009 näytteenottopaikan ekologinen tila oli tyydyttävä. Tulosten perusteella Nuasjärven tilassa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia tutkimusvuosien välillä (Pöyry Finland Oy, 2014a). Ympäristöhallinto on määritellyt Nuasjärven ekologisen tilan hyväksi eli kasviplanktontutkimuksen tulos viittasi hieman huonompaan tilaan kuin ympäristöhallinnon määrittely. Oulujärven kasviplanktonyhteisöjen tilaa on tutkittu viimeksi heinäkuussa 2013 Paltajärvestä, Paltaselältä ja Ärjänselältä otetuista kasviplanktonnäytteistä (Pöyry Finland Oy, 2014c). Ympäristöhallinnon tyypittelyn mukaan Oulujärvi on pintavesityypiltään suuri humusjärvi (Sh). Paltajärvi on hyvin lyhytviipymäinen järvi (Lv). Näytteiden perusteella Paltajärvi ja Paltaselkä olivat lievästi reheviä vesistöjä ja Ärjänselällä rehevöityminen oli alkavaa. Ekologisen tilan tarkastelussa käytettyjen muuttujien (n=3) mukaan Paltaselän ekologinen tila oli hyvä, Paltajärven hyvä tai tyydyttävä ja Ärjänselän ekologinen tila vaihteli tyydyttävästä erinomaiseen riippuen indikaattorista. Kasviplanktonnäytteiden lajisto koostui pääosin piilevistä, nielulevistä, kultalevistä ja limalevistä. Näytteiden lajisto oli hieman rehevöityneille humusvesille tyypillinen. Sinilevien esiintyminen oli useimmiten melko vähäistä (<10 % kokonaisbiomassan määrästä), mutta kaikilla paikoilla todettiin haitallisiksi määriteltyjä sinilevälajeja, jotka voivat sopivissa olosuhteissa muodostaa näkyviä leväkukintoja. Osa havaituista sinilevälevälajeista voi sopivissa olosuhteissa tuottaa toksiineja. Vuoden 2013 näytemäärä oli pienempi kuin vuonna 2010, mutta merkittäviä eroja kahden tutkimusvuoden välillä ei havaittu Pohjaeläimistö Nuasjärven suunniteltua purkupaikkaa lähimpänä sijaitsevat pohjaeläinnäytteenottoalueet sijaitsevat Nuasjärven Jormaslahden edustan syvännealueella. Näytteenottoalueet sijoittuvat vedenlaadun tarkkailupaikan FM12 läheisyyteen. Jormaslahden edustan syvännepohjaeläinyhteisöjä on tutkittu Mondo Mineralsin Sotkamon kaivoksen tarkkailun yhteydessä neljältä näytteenottoalueelta viimeksi vuosina 2009 (Pöyry Finland Oy, 2010)

58 56 ja 2013 (Pöyry Finland Oy, 2014a). Jormaslahden edustan tutkimusalueilta havaittiin vuonna 2013 keskimäärin pienempiä pohjaeläintiheyksiä kuin vuonna 2009, mutta pohjaeläinindeksiarvojen perusteella syvännepohjaeläinyhteisöjen tilassa ei ollut tapahtunut muutoksia. Jormaslahden edustan tutkimusalueet luokittuivat vuosina 2009 ja 2013 syvännepohjaeläimistön PICM -indeksin perusteella joko hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan. Pohjaeläinyhteisökoostumusta kuvaava PMA-indeksi luokitteli puolestaan kaikki neljä tutkimusaluetta molempina vuosina erinomaiseen ekologiseen tilaan. Syvänteen ekologien tila oli siis pysynyt hyvänä tai erinomaisena. Ympäristöhallinnon ylläpitämästä Pohje-rekisterissä on pohjaeläintuloksia Oulujärven Paltaselän ja Ärjänselän näytteenottoalueilta (Pohje-rekisteri 2014). Molemmilta selvitysalueilta on saatavissa ainoastaan yksi ympäristöhallinnon perusseurannan vuoden 2009 syvännepohjaeläinaineisto. Paltaselän ja Ärjänselän pohjaeläinaineistoista laskettujen PICM- ja PMA -arvojen perusteella alueet ovat hyvässä ekologisessa tilassa (Kainuun ELY-keskus; Virtanen, tiedoksianto) Kalasto ja kalastus Nuasjärvi ja Rehjanselkä Kalastuskirjanpidon mukaan tärkeimmät saalislajit Nuasjärvellä ovat kuha ja hauki (Pöyry Finland Oy, 2011a). Kuhakanta on vahvistunut istutusten myötä, ja yksikkösaalit ovat olleet viime vuosina pieniä-kohtalaisia. Kuha lisääntyy Oulujärvellä nykyisin luontaisesti, ja todennäköisesti se tekee samoin myös Nuasjärvellä. Haukikanta on ollut Nuasjärvellä vuosittain varsin tasainen; sen yksikkösaaliit ovat olleet pieniä. Siikakannat ovat heikentyneet Oulujärvellä ja sen reiteillä 1990-luvulta lähtien, ja ne ovat nykyisin heikkoja. Nuasjärvellä siikakanta on pääosin istutusten varassa, mutta istutustulokset ovat olleet heikkoja. Nuasjärven muikkukanta on ollut heikko jo useita vuosia. Nuasjärven taimenkanta on istutusten varassa, mutta istutustulokset ovat olleet heikkoja. Nuasjärvellä kalasti v noin 650 kotitarvekalastajaa (Pöyry Finland Oy, 2011a). Kalastus oli pääasiassa verkko- ja katiskakalastusta sekä vetouistelua. Verkkokalastajat kalastivat keskimäärin 33 päivää vuodessa ja viehekalastajat 16 kertaa kesän aikana. Kokonaissaalis oli noin 55 t, josta kuhaa oli 46 %, haukea 20 % ja ahventa 16 % (Taulukko 4-8). Muikkukanta on ollut Nuasjärvellä heikko jo useita vuosia, ja sen osuus kokonaissaaliista oli alle 1 %. Siika- ja taimenkannat ovat Nuasjärvellä myös heikkoja, ja niiden molempien osuus oli alle 2 % kokonaissaaliista. Muita merkittäviä saalislajeja olivat made, lahna ja särki. Keskimääräinen saalis oli 84 kg kalastajaa kohden. Kalastajien mukaan kalastusta eniten haittaavia tekijöitä olivat Nuasjärvellä vesistön säännöstely ja pyydysten likaantuminen.

59 Taulukko 4-8. Kotitarvekalastajien kokonaissaalis (kg/%) Nuasjärvellä v Laji kg % Muikku 380 0,7 Siika 886 1,6 Taimen 881 1,6 Järvilohi 146 0,3 Kirjolohi 45 0,1 Harjus 28 0,1 Hauki ,4 Ahven ,4 Kuha ,3 Made ,3 Lahna ,7 Säyne 18 0,0 Särki ,6 Salakka 16 0,0 Yhteensä ,0 kg/kalastaja 84.. Kuhakannat ovat vahvistuneet 2000-luvulla Oulujärvellä ja sen yläpuolisilla reiteillä. Nuasjärvellä on kalastanut viime vuosina muutamia ammattikalastajia, jotka ovat keskittyneet kuhan verkkopyyntiin. Nuasjärvellä kalastavat ammattikalastajat selvitettiin Kainuun kalatalouskeskuksesta ja heidät haastateltiin henkilökohtaisesti syyskuussa Nuasjärvellä on kalastanut viime vuosina ammattimaisesti verkoilla 4 kalastajaa, joista 2 oli päätoimista kalastajaa. Kalastajilla oli käytössä noin 630 harvaa verkkoa (# mm), 1 isorysä ja 2 maderysää. Kalastus oli ympärivuotista. Kalastusta harjoitettiin lähes koko Nuasjärven alueella, aivan suunnitellun purkuputken suulta järven luusuaan asti. Isorysä oli pyynnissä suunnitellun purkuputken lähellä Tikkaniemen nokalla. Kokonaissaalis oli v noin 39 t, josta kuhaa oli 62 %, lahnaa 20 % ja haukea 11 % (Taulukko 4-9). Näiden lisäksi saatiin merkittävästi siikaa, madetta ja ahventa ja satunnaisesti taimenta. Kalastajakohtainen kokonaissaalis oli keskimäärin 9,7 t, ilman lahnaa 7,8 t. Lahnan runsaus haittaa kalastusta, sillä se lisää työmäärä, eikä sillä ole kaupallista käyttöä.

60 Taulukko 4-9. Ammattikalastajien kokonaissaalis (kg) Nuasjärvellä v Laji kg % Siika 700 1,8 Taimen 15 0,0 Hauki ,4 Ahven 670 1,7 Kuha ,0 Made ,4 Lahna ,7 Yhteensä ,0 kg/kalastaja Kajaaninjoki Kajaaninjoen alaosalla harjoitetaan lähinnä vapakalastusta ja saalis on siellä pääasiassa haukea, kuhaa ja ahventa. Kajaanin keskustassa, Koivukosken ja Ämmäkosken voimaloiden välissä on Kajaanin Perhokerhon ylläpitämä Linnanvirran erityiskalastuskohde, jossa voi kalasta heittovavalla ilmaisella kalastusluvalla. Kohteeseen istutetaan taimenta ja harjusta Oulujärven Paltaselkä Kalastuskirjanpidon mukaan tärkeimmät saalislajit Paltaselällä ovat kuha ja hauki (Pöyry Finland Oy, 2014d). Kuhakanta on vahvistunut istutusten myötä voimakkaasti luvulla, ja yksikkösaalit ovat olleet viime vuosina kohtalaisia-hyviä. Kuha lisääntyy Oulujärvellä nykyisin luontaisesti. Luontaisen lisääntymisen merkitys kuhan poikastuotannolle on nykyisin jo suurempi kuin istutusten merkitys. Haukikanta on ollut Paltaselällä tasaisen vahva. Siikakannat ovat heikentyneet koko Oulujärvellä 1990-luvulta lähtien, ja ne ovat nykyisin heikkoja kaikilla selillä. Paltaselällä siikakanta on pääosin istutusten varassa, mutta istutustulokset ovat olleet heikkoja. Oulujärven, Paltaselkä mukaan lukien, muikkukanta on ollut varsin vahva koko 2000-luvun. Muikun koko on ollut kuitenkin jo pitkään pieni, mikä on vaikeuttanut sen menekkiä, joten muikun pyynti on vähentynyt merkittävästi. Paltaselän taimenkanta on istutusten varassa, mutta istutustulokset ovat olleet heikkoja. Vuoden 2010 kalastustiedustelun mukaan (Pöyry Finland Oy, 2011b) Paltaselällä oli noin 900 kotitarvekalastajaa ja 13 ansiokalastajaa. Ansiokalastajista osa oli käytännössä kuitenkin kotitarvekalastajia, jotka käyttivät ammattimaisia pyyntivälineitä eli isorysää. Kotitarvekalastajien kalastus oli pääasiassa verkko-, katiska- ja vapakalastusta ja ammattikalastajilla vastaavasti verkko- ja rysäkalastusta. Kotitarvekalastus painottui selvästi kesään touko-syyskuulle. Ammattimaisessa kalastuksessa myös talviaikaisella verkkokalastuksella oli tärkeä merkitys. Kokonaissaalis Paltaselällä oli v noin 120 t, josta kuhaa oli 43 %, haukea 29 % ja ahventa 15 % (Taulukko 4-10). Muita merkittäviä saalislajeja olivat muikku, siika ja made, joiden saalisosuus oli 1-5 %. Muikkusaalis oli todellisuudessa jonkin verran suurempi, sillä saalisarviosta puuttuu Paltaselältä troolattu pienehkö muikkusaalis. Kotitarvekalastajien osuus kokonaissaaliista oli noin kolme neljännestä. Ammattikalastajat keskittyivät selvästi kuhan kaupalliseen pyyntiin. Kotitarvekalastajien saalis oli pääasiassa haukea, kuhaa ja ahventa.

61 59 Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä kalastajat pitivät Paltaselällä vesistön säännöstelyä ja pyydysten likaantumista. Taulukko Kotitarve- ja ammattikalastajien kokonaissaalis (kg) Paltaselällä v Kotitarvekalastajat Ammattikalastajat Yhteensä kg % Muikku ,9 Siika ,2 Taimen ,4 Järvilohi ,2 Hauki ,9 Ahven ,9 Kuha ,7 Made ,5 Lahna ,4 Särki ,6 Muut ,2 Yhteensä , Vesistön ekologinen tila Ympäristöhallinnon tyypittelyn mukaan Rehja-Nuasjärvi on pintavesityypiltään suuri humusjärvi (Sh). Rehja-Nuasjärven ekologinen tila on hyvä, joten vesistön tilatavoite on saavutettu. Kaikki biologiset laatutekijät eli kasviplankton, päällyslevät, pohjaeläimet (litoraali/syvänne) ja kalat ilmentävät hyvää ekologista tilaa. Ekologinen luokitus perustuu laajaan aineistoon (Oiva-tietopalvelu ). Kajaaninjoki on tyypiltään suuri kangasmaiden joki (Sk), ja se on voimalaitosrakentamisen takia voimakkaasti muutettu vesistö. Kajaaninjoen ekologinen tila on hyvä. Paltajärvi on hyvin lyhytviipymäinen järvi (Lv), jonka ekologinen tila on hyvä. Oulujärvi on pintavesityypiltään suuri humusjärvi (Sh). Ympäristöhallinto on määritellyt Oulujärven ekologisen tilan hyväksi eri biologisten laatutekijöiden osalta seuraavasti: kalat (erinomainen), kasviplankton, päällyslevät ja syvännepohjaeläimet (hyvä) sekä vesikasvillisuus ja litoraalin pohjaeläimet (tyydyttävä). Ekologinen luokitus perustuu laajaan aineistoon (Oiva-tietopalvelu ).

62 5 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN JA SEN KÄYTTÖÖN Lupaa haetaan siten, että vuonna 2015 osa purkuputkelle haettavasta kuormituskiintiöstä käytetään käsiteltyjen vesien johtamiseen Latosuolta luontaista reittiä pitkin Nuasjärveen. Tällöin vesi kulkee Kuusijoen, Kalliojoen, Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta Nuasjärveen. Kyseistä vesireittiä pitkin on tarkoitus johtaa enimmillään 6000 tonnia sulfaattia, mikä vastaa kutakuinkin vuoden 2014 vesireitille kohdistunutta kuormitusta ja on noin 42 % vuoden 2013 kuormituksesta. Kyseisien vesireitin tärkein vesistö on Jormasjärvi, jonka rannoilla on runsaasti sekä pysyvää että vapaaajanasutusta. Vuosien tarkkailutulokset osoittavat, ettei kaivoksen käsitellyillä vesillä ole ollut havaittavia vaikutuksia Jormasjärven plankton- ja pohjaeläimistöön tai kalastoon. Myöskään kalansaalissa ei ole todettu merkittäviä muutoksia. Jormasjärvessä ei ole ollut missään vaiheessa vesistöjen käyttöön liittyviä rajoituksia. Koska haettu sulfaattikuormitus tulisi olemaan vuoden 2014 kuormituksen tasolla ja vuoden 2013 kuormitusta selvästi alhaisempi, ei vuoden 2015 kuormituksesta arvioida aiheutuvan aikaisemmasta poikkeavia vaikutuksia Jormasjärven vesieliöstöön tai vesistöjen käyttöön. Kolmisopen osalta voidaan todeta, ettei vuoden 2015 kuormitus todennäköisesti aiheuta pysyvää kerrostuneisuutta, koska näin ei käynyt myöskään vuoden 2013 selvästi suuremman sulfaattikuormituksen aikana. Tuhkajoen taimenen tilannetta on seurattu vuosittaisilla sähkökoekalastuksilla. Talvivaaran purkuvesillä ei ole todettu olevan vaikutuksia taimenen lisääntymiseen Tuhkajoessa myöskään vuonna 2013 jolloin Tuhkajoen sulfaattipitoisuus on ollut korkeimmillaan. Näin olleen vuoden 2015 kuormituksesta ei ole odotettavissa Tuhkajoen taimeneen kohdistuvia vaikutuksia. Hankkeen vaikutuksia Nuasjärven vedenlaatuun arvioitiin vesistömallilaskelmin. Laskelmat perustuvat Talvivaaran arvioon purkuputken kautta johdettavien vesien määrästä sekä sulfaattikuormituksesta. Sulfaattipitoisten jätevesien kulkeutumista tarkasteltiin purkureitillä kahdessa eri vaiheessa, joista ensimmäisen kolmen vuoden sulfaattikuormitus oli t vuodessa ja jälkimmäisen kolmen vuoden t vuodessa (Taulukko 2-1). Laskelmat toteutettiin sekä kuivana että poikkeuksellisen sateisena vesivuonna. Laskelmissa tarkasteltava purkualue oli Nuasjärven Tikkalahti Tenetinvirran alapuolella Jormasjokisuun itäpuolella (Liite 2). Purkupaikkaselvityksen mukaisen purkupaikan (Tikkalahti) syvyys on noin 6-13 m ja etäisyys kaivosalueelta noin 17 km. Tarkemmin lahden virtauksia on laskettu kulkeutumismallinnuksen yhteydessä kappaleessa 5.3. Purkuputkilinjan suunnittelutyön edetessä purkupaikkaa on kuitenkin siirretty Tikkalahdesta Juurikkalahden edustalle (Kuva 4-1). Uuden purkupaikan vesisyvyys on noin 7-8 m ja etäisyys kaivosalueelta on noin 18 km. Purkupisteiden välinen etäisyys on noin 1600 m. Purkupaikan siirtymisestä johtuen, vesistömallilaskelmia on päivitetty hydrologisilta olosuhteiltaan kuivan vuoden osalta, sulfaattikuormituksen ollessa t/a. Mallilaskelmien tulokset on esitetty kappaleessa Purkuputkihankkeen rakentamisvaiheen aikaisia vaikutuksia on arvioitu myös Jormasjoessa. Kolmisopen alituksen osalta arviota ei ole toteutettu, koska Kolmisoppi sijoittuu kokonaisuudessaan Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivospiirin sisäpuolelle. 60

63 5.1 Rakentamisvaiheen aikaiset vaikutukset vedenlaatuun Purkuputkilinjan rakentamisaikana syntyy hetkellistä vesistökuormitusta purkuputkilinjan asentamisen kaivutöiden yhteydessä Kolmisopen, Jormasjoen sekä Nuasjärven pohjaan. Kolmisoppi sijaitsee kokonaisuudessaan Talvivaara Sotkamo Oy:n nykyisen kaivospiirin sisäpuolella, joten putken asentamiselle järven pohjaan ei haeta vesilain mukaista lupaa. Vesilain mukaista lupaa haetaan purkuputkilinjan upottamiselle Jormasjoen sekä Nuasjärven pohjaan Jormasjoki Purkuputkilinja ylittää Jormasjoen Koiraniemen pohjoispuolelta Myllylänkosken niskan yläpuolelta (Kuva 5-1). Jormasjoen leveys ylityskohdassa on noin 70 metriä. Purkuputkilinja upotetaan Jormasjoen sedimenttiin siten, että alituksesta aiheutuu vain vähäisessä määrin haitallisia vaikutuksia joen vedenlaatuun ja virtaamiin. Putkilinjan asennetaan Jormasjoen pohjaan siten, että putken yläreuna on jokiuoman pohjan luontaisella tasolla. Lisäksi putki painotetaan siten, ettei siitä ole haittaa vesistön käytölle putken asentamisen jälkeen. Putken rakentamisvaiheen aikana toteutettavat Jormasjoen rantavyöhykkeen sekä jokiuoman kaivutyöt aiheuttavat uoman pohjaan sedimentoituneen hienoaineksen resuspensiota Jormasjoen vesimassaan. Pohjasedimentin hienoaineksen mobilisaatio voidaan havaita selkeänä samennuspilvenä putkilinjan asennuspaikan alapuolella. Samennuspilvi etenee rakennuspaikalta Jormasjokea pitkin aina Nuasjärven Jormaslahteen. Kulkeutumismatka/samentuman kesto riippuu hienojakoisen kiintoaineksen laskeutumisnopeudesta, joka on riippuvainen esimerkiksi partikkelien koosta. Yleisesti ottaen karkeampi kiintoaines laskeutuu hienoainesta nopeammin. Kaivannon poikkiala tulee olemaan arviolta noin 2 m 2 ja pituus 70 m, jolloin kaivettavan massan määrä on noin 140 m 3. Tästä määrästä voidaan Jormasjokeen huuhtoutuvaksi määräksi arvioida noin10 %, jolloin vesistöön kohdistuu rakentamisaikana kiintoainekuormitusta noin 14 m 3 eli 22,5 t. Jormasjoen keskivirtaamalla (4,2 m 3 /s) joen kiintoainepitoisuus nousee tällöin keskimäärin noin 21 mg/l (rakennustöiden kestoksi arvioitu 3 päivää). Kiintoainepitoisuus voi luonnollisesti hetkellisesti kohota tätä selkeästi korkeammallekin tasolle. Alivirtaamatilanteessa (0,5 m 3 /s) kiintoaineen keskimääräinen pitoisuusnousu on noin 174 mg/l. Suuruusluokan hahmottamiseksi voidaan mainita, että vesilain mukaan alle 500 m 3 kaivutyöt eivät tarvitse pääsääntöisesti vesilupaa. Aineksen laskeutumista on arvioitu laskennallisesti käyttäen aineksen laskeutumisnopeutena siltin (2 m/vrk) sekä saven (0,6 m/vrk) vajoamisnopeutta. Putken asennuspaikan etäisyys Jormasjoen jokisuuhun on noin 2,2 km, jolloin kesivirtaamatilanteessa (4,2 m 3 /s) saadaan vesien viipymäksi noin 2 t 12 minuuttia. Tässä ajassa samennuspilven sisältämä siltti ehtii vajota noin 24 cm ja savi noin 5,5 cm. Jormasjoen uoman syvyyden arvioidaan vaihtelevan putkilinjan asennuspaikan ja jokisuun välillä yhdestä kahteen metriin.

64 62 Kuva 5-1. Jormasjoen alituskohdan sijainti. Joen leveys alituspaikalla on noin 70 metriä. Putkilinjan kaivun yhteydessä vapautuvasta siltistä ehtii näin laskeutua Jormasjoen uoman pohjaan vain pohjanläheisessä kerroksessa kulkeutuva osa. Samennuspilven voidaan kuitenkin olettaa kulkeutuvan lähes sellaisenaan Nuasjärven Jormaslahteen. Jormaslahdessa samennuspilvi laimenee voimakkaasti ja kulkeutuu järven virtausolosuhteiden mukaisesti. Edellä esiteltyjä vajoamisnopeuksia on yleensä hyödynnetty järvi- ja merioloissa. Jokivesissä kiintoaineksen laskeutuminen on mitä todennäköisimmin edellä esitettyä hitaampaa johtuen joissa normaalisti esiintyvistä voimakkaista virtausolosuhteiden muutoksista esimerkiksi koskialueilla. Putkilinjan rakennusvaihe ajoittuu mitä todennäköisimmin kevättalvelle 2015, jolloin Jormasjoen virtaama voi olla edellä esitettyä selvästi alhaisempikin (jopa < 1,0 m 3 /s). Jääpeitteen aikoihin uoman vesisyvyys on myös yllä esitettyä alhaisempi. Virtaaman alentuminen lisää luonnollisesti vesien viipymää joen alajuoksulla. Vesisyvyyden laskun myötä viipymän arvioidaan kuitenkin pysyvän liian lyhyenä samennuspilven laskeutumiseksi Jormasjoen sedimenttiin. Huomioitavaa kuitenkin on, että putken asennustyö kestää yhtäjaksoisesti alle viikon, mikä tarkoittaa muutamien vuorokausien ajan kestävää virtausten suuntaista samennus-

65 5.1.2 Nuasjärvi 63 pilveä. Rakentamisvaiheen aikana syntyykin vesistövaikutuksia hyvin lyhyellä aikavälillä, eikä vaikutusten arvioida olevan merkittäviä Jormasjoessa tai Nuasjärven Jormaslahdessa. Samentuminen nostaa hetkellisesti myös veden fosforipitoisuuksia. Samalla nousee hieman veden kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) ja väriarvo. Kohtuullisen pienet ainepitoisuuksien nousut, samennuksen lyhytaikaisuus ja sen aiheuttaman valon määrän väheneminen eivät vaikuta merkittävästi pinnoille kasvavan perifyton-levästön määrään tai muuta leväyhteisöjen lajirakenteita. Jormasjoelle istutetaan pyyntikokoista kirjolohta ja taimenta sekä harjuksen poikasta ja joen alaosan koskialueilla harjoitetaan aktiivista vapakalastusta (Pöyry Finland Oy, 2014b). Jormasjoella kalasti v noin 260 kalastajaa. Kalastus keskittyi kesäelokuulle. Kokonaissaalis oli 840 kg, josta kirjolohta oli 60 % ja haukea 16 %. Niiden lisäksi saatiin taimenta, harjusta ja ahventa, kutakin 7-8 % kokonaissaaliista. Rakennustöistä aiheutuva vesistön samentuminen on lyhytaikaista, eikä sillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta Jormasjoen kalakantoihin. Tehtäessä työt toukokuun puolivälin ja elokuun lopun välisen ajan ulkopuolella, töistä ei aiheudu merkittävää haittaa Jormasjoen kalastukselle. Purkuputkilinjan pään etäisyys Juurikkalahden rannasta on noin 2 kilometriä (Kuva 2-3). Nuasjärven korkotaso, johon purkupaikan lähialueen syvyystiedot perustuvat on 137,9 m (N60). Nuasjärvi on säännöstelty järvi, jonka vesipinta vaihtelee säännöstelystä johtuen välillä 2 2,5 metriä. Putkilinjauksen ensimmäiset 500 metriä Nuasjärven rantaalueella tullaankin näin asentamaan alueelle, joka jää aika-ajoin kuivalle maalle. Tästä johtuen Nuasjärven rantavyöhykkeellä putki kaivetaan maaperään siten, että päälle jää vettä ja maata yhteensä noin 2,5 metriä roudattoman asennussyvyyden varmistamiseksi. Kaivutöiden yhteydessä myös Juurikkalahden veteen resuspendoituu järven pohjaan kerrostunutta hienoainesta, joka on havaittavissa lahden veden samentumisena. Samentuminen nostaa hetkellisesti myös veden fosforipitoisuuksia. Samalla kasvaa myös veden kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) ja väriarvo. Samennuspilvi etenee järvessä järven virtaustilanteen mukaisesti. Tuulettomina jaksoina, kuten putken rakentamisen aikoihin kevättalvella jääkannen estäessä tuulen vaikutuksen virtausnopeudet ovat Juurikkalahdessa luokkaa 0,3 0,5 cm/s. Tällöin samennuspilvi etenee Nuasjärvessä hitaasti ja kiintoainepitoisuus alenee luontaisesti aineksen laskeutuessa takaisin järven pohjan syvänteisiin. Kaivannon poikkiala tulee olemaan arviolta noin 5 m 2 ja pituus 500 m, jolloin kaivettavan massan määrä on 2500 m 3. Tästä määrästä voidaan Juurikkalahden vesifaasiin huuhtoutuvaksi määräksi arvioida noin 10 %. Tällöin vesistöön kohdistuu rakentamisaikana kiintoainekuormitusta likimain 400 t. Kiintoainekuormitus on näin noin 1 prosentti purkuputken kautta, ensimmäisen kolmen vuoden aikana, Nuasjärveen johdettavasta sulfaattikuormituksesta. Kiintoaineen pitoisuusnousut Nuasjärvessä jäävät näin mitä todennäköisimmin alhaisiksi ja hetkelliseksi. Edellä kuvattu arvio perustuu oletukseen, että järven pohjamaa on pehmeähköä, eikä putken asennus vaadi räjäytystöitä alueella. Purkuputkilinjauksen alle jäävä maaperä Nuasjärvessä tutkitaan ennen rakennustöiden aloittamista. Mahdolliset räjäytystyöt aiheuttavat myös typpipitoisuuden nousua Juurikkalahden vedessä. Huomioitavaa kuitenkin on, että putken asennustyö Nuasjärven vesialueella kestää yhtäjaksoisesti noin kahdesta kolmeen viikkoa, mikä tarkoittaa ajallisesti lyhyttä kuormituspiikkiä Nuasjärvessä.

66 64 Rakentamisvaiheen aikaisten vesistö- ja kalatalousvaikutusten arvioidaankin jäävän näin vähäiseksi Nuasjärvessä. 5.2 Mallilaskelmien toteutus Vesien alkulaimentumisen arviointi Vesien alkulaimennusta, vesien sekoittumista ja syntyneen vesiseoksen ns. pluumin pitoisuuksia sekä vesien liikkeitä tarkasteltiin purkualueiden läheisyydessä käyttäen apuna Cormix (Mixing Zone Expert System, United States Environmental Protection Agency) mallinnusta. Laskentamalli ei ole varsinainen vesistömalli, jossa ratkaistaan tarkasti virtauskentät, mutta se ennustaa kuitenkin matemaattisesti virtaus- ja liikeyhtälöiden avulla annetuissa olosuhteissa syntyvän jätevesiseoksen, pluumin muotoja, liikkeitä ja sekoittumisastetta. Laskentamallin avulla saadaan käsitys alkulaimennuksista ja purkujärjestelyjen ja purkupaikan vaikutuksesta alkulaimennukseen. Sulfaatin lisäksi alkulaimennusta on seuraavassa tarkasteltu myös nikkelin, kadmiumin ja mangaanin osalta. Käsitellyn kaivosveden purkautuessa vesistöön tapahtuu aluksi nopea alkulaimentuminen, jossa pitoisuudet voivat kuitenkin vielä olla korkeita verrattuna kauempana purkuputkesta olevaan tilanteeseen. Mitä lähempänä purkuputkea ollaan, sitä suurempia pitoisuudet ovat, maksimiarvona putken suulla purkuvesistössä hetkellä t 0 päästöveden pitoisuus on sama kuin purkuputkessa. Laskentojen lähtöoletuksena on käytetty pyöreää pohjalle asennettua purkuputkea, jonka halkaisija on noin 60 cm ja purkautuvan veden nopeus luokkaa 1 m/s. Laskelmissa hyödynnetty malli tulostaa lähialueen (near field region), missä se liikeyhtälöiden avulla ennustaa purkautuvan suihkun muodon, taipumisen ja sekoittumisen lähialueella. Lähialueeseen vaikuttavat purkusuihkun ominaisuudet (muoto, suunta, liikeenergia, jne.) ja vesien välinen tiheysero. Lähialueen sekoittumisoloihin voidaan vaikuttaa mm. purkujärjestelyillä. Mallin tulostuspisteitä ei voida kuitenkaan säätää, vaan malli tulostaa tietyt pisteet sekä near field- että far field -alueille Jätevesien kulkeutumisen arviointi Sulfaattipitoisten vesien jatkokulkeutumista arvioitiin 3D-vesistömallin EFDC (Environmental Fluid Dynamics Code) avulla. Mallin on kehittänyt Virginia Institute of Marine Science:ssa John Hamrick alun perin rannikkovesien mallinnustehtäviin. Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviranomainen EPA (Environmental Protection Agency) on jatkanut mallin kehitystyön tukemista, ja malli on nykyään vesistöjen kuormitussietokyvyn arviointiin tarkoitettujen suositeltujen mallien joukossa Yhdysvalloissa. Mallin jatkokehitystä on tehty Dynamic Solutions-International LLC - konsulttialan yrityksessä. Heidän toimestaan on laadittu lisäksi graafinen käyttöliittymä (EFDC Explorer, EE) mallin laadinnan ja tulosten käsittelyn ja havainnollistamisen tueksi (Craig, 2011). Kyseistä mallia on käytetty Talvivaaran jätevesien kulkeutumisen arviointiin useissa eri selvityksissä aikaisemminkin. Ongelmaksi laskennassa on todettu aikaisemmin huonosta alkulaimennuksesta johtuvat poikkeavan korkeat suolapitoisuudet. Lisäksi malli ei ole pystynyt luotettavasti ennustamaan vesien kerrostumista ja sen säilymistä purkualueiden lähijärvissä. Laskennan pystysuoran kuvauksen tarkentamiseksi matalimmissa sulfaattipitoisuuksissa laskentamallia kalibroitiinkin Jormasjärven aineistolla.

67 65 Mallilaskelmat toteutettiin kaivoksen sulfaattipäästöille, koska sulfaatti on Talvivaaran pintavesipäästöjen selkein kemiallinen indikaattori ja antaa näin parhaan kuvan kaivospäästöjen leviämisestä vastaanottavissa vesistöissä. Lisäksi sulfaattipäästöt ovat olleet moninkertaisia muihin päästöihin verrattuna. Haitta-ainepäästöjen osalta vaikutuksia on tarkasteltu purkuputken pään lähialueella Cormix-laskelmin. tarkempi kuvaus laskelmien tuloksista löytyy kappaleesta Tulosten perusteella haitta-ainepitoisuudet jäävät purkuvesistössä alhaiseksi purkualueelta kauemmaksi siirryttäessä. Mallin kalibrointilaskennoissa käytettiin Jormasjärven (Kuva 5-2) tarkkailuaineistoa ja sulfaattikuormitus arvioitiin Tuhkajoesta purkautuvan veden mitatun sulfaattipitoisuuden ja vesistömallin virtaamatietojen perusteella. Jormasjärven valuma-alue on 300 km 2 ja keskivirtaama 3,3 m 3 /s. Järven pinta-ala on 2200 ha ja tilavuus 183 milj. m 3, jolloin sen teoreettinen viipymä on noin 640 päivää. Päivittäiset virtaamat poimittiin vesistömallista. Epätarkkuutta kuormitusarvioon aiheutuu virtaamien arvioinnista (ei suoraan mitattua tietoa) ja pitoisuushavaintojen vähäisestä määrästä, esimerkiksi vuosilta oli käytettävissä vain 3 5 havaintoa vuodessa. Kuva 5-2. Jormasjärven sijaintikartta.

68 66 Kerrostuneisuusoloihin vaikuttaa pääasiassa veden lämpötila- ja tiheyserot. Malli tarvitsee syöttötietona jätevesiseoksen suolaisuuden ja lämpötilan, joiden avulla se laskee tiheyden. Kenttämittauksia jäteveden sulfaattipitoisuuden ja veden tiheyden välisestä riippuvuudesta ei ole. Sulfaattipitoisuuden riippuvuutta tiheydestä kuvattiinkin näin yhtälön (1) mukaisesti. SO 4 johtokyky suolaisuus ( ) tiheys (1) Sulfaattipitoisuuden ja johtokyvyn välillä on havaittu selkeä lineaarinen riippuvuus (Kuva 5-3). Kuva 5-3. Sulfaattipitoisuuden ja johtokyvyn välinen riippuvuus Tuhkajoessa. Suolaisuuden ja tiheyden välistä riippuvuutta kuvattiin Olkiluodon pohjavesiselvityksessä (Ruotsalainen ym., 2000) havaitulla riippuvuudella yhtälön (2) mukaisesti. S [g/l eli ] = 8, joht joht (2) Yhtälössä johtokyky esitetään yksikössä S/m. Tätä riippuvuutta kalibroitiin vuosien aineistolla siten, että järvessä havaitut pitoisuudet vastasivat mahdollisimman hyvin laskettuja pitoisuuksia. Tällöin saatiin kuvan (Kuva 5-4) mukainen sulfaattipitoisuuden ja tiheyden välinen riippuvuus, jota hyödynnettiin jatkolaskennoissa. Sulfaatin poistumana (sedimentaatiokertoimena) mallilaskelmissa käytettiin puoliintumisaikaa 600 vrk eli noin 1,6 vuotta. Arvoon päädyttiin hyödyntämällä eri vuosien tarkkailu- ja kuormitustietoja mallin kalibroinnissa (Pöyry Finland Oy, 2012). Tuulitietoina käytettiin vuosien Kajaanin tuulitietoja, toistaen niitä myös vuosina 2012 ja Näillä arvoilla laskettiin, verifioitiin, mallia myös vuoden 2013 arvojen perusteella. Kalibrointilaskentojen kuvaajat ja vertailu havaittuihin arvioihin on esitetty kuvassa (Kuva 5-5). Havaintopaikkojen sijainti selviää liitteestä 16. Mallilaskelmien kalibroinnin jälkeen voidaan todeta, että näin menetellen malli kuvaa kohtuullisen hyvin (Kuva 5-5) sulfaattipitoisuuden leviämistä ja kerrostumista käytetyillä laskentaparametreilla.

69 67 Kuva 5-4. Tiheyden riippuvuus sulfaattipitoisuudesta. Riipuvuudeksi saatin ρ = 0,0044 SO 4 2 pitoisuus + 999,85. Kuva 5-5. Mallin kalibrointitulokset Jormasjärven aineistolla. Havaintopaikka Jor 5 on Tuhkajoen edustalla, Jor 3 keskellä Jormasjärveä.

70 5.3 Vaikutukset virtaamiin Purkuputken maksimivirtaama on 1000 m 3 /h eli 0,28 m 3 /s ja maksimipurkunopeus noin 1,2 m/s. Purkuputken suulle muodostuu, kuten Cormix-laskelmien perusteella on arvioitu, suihkuvirtaus, jossa virtausnopeudet nopeasti laskevat sekoittumisen ansiosta. Alle 100 m:n päässä purkuputkesta pluumin leveys on luokkaa 300 m. Käyttämällä pluumin korkeutena 0,8 m, saadaan poikkialaksi 240 m 2. Laskennallisesti purkuvesimäärä (0,28 m 3 /s) nostaa virtausnopeutta tällä poikkialalla vain 0,1 cm/s. Näin ollen purkaminen aiheuttaa muutoksia virtausnopeuksiin ja -suuntiin vain välittömällä purkualueella. Purkualueen yläpuolella Tenetin virran kohdalla (F=6675 km 2 ) keskivirtaama (MQ) vuosijaksolla (Vesistömallijärjestelmä) on ollut 76 m 3 /s ja keskialivirtaama (MNQ) 13,3 m 3 /s. Alivirtaamien keskiarvo vastaavalla jaksolla oli 22 m 3 /s ja havaittu minimi 3,1 m 3 /s. Purettava vesimäärä on noin 0,4 % keskialivirtaamasta. Pumpattava vesi on muodostunut sadantana pääasiassa Nuasjärven valuma-alueelle, joten sillä ei ole vaikutusta Nuasjärvestä purkautuviin vesimääriin, korkeintaan bioliuotuskasojen lisäämä haihdunta voi laskennallisesti vähentää vähän purkautuvia vesimääriä. Pumpattava vesimäärä oikaisee purkuputkea pitkin luontaisen virtaamareitin, jolta osin se vähentää virtaamia Jormasjärven valuma-alueella. Esimerkiksi purkureitillä (Salminen - Jormasjärvi luusua) keskivirtaamat ovat tasoa 0,13 3,3 m 3 /s. Käytännössä kaivostoiminta on vähentänyt purkuvesimääriä jo nykyisellään, sillä kuormitusrajat ja purkuehdot ovat vähentäneet syntyvien vesimäärien purkua, mikä näkyy juuri vesivarastojen kasvuna. Nuasjärven suuresta tilavuudesta johtuen purkuvesimäärä ei vaikuta järven veden korkeuksiin Purkuvesien vaikutus jääpeitteen muodostumiseen Pumpattavat vedet kerätään ja varastoidaan Latosuon altaaseen, jossa veden talviset lämpötilat eivät merkittävästi eroa luonnonvesien lämpötiloista ja niiden vaihteluista. Purkualueella sekoittuminen ja virtauskenttien muutokset nostavat kuitenkin lämpimämpää alusvettä pintaosiin, mikä yhdessä kasvaneiden virtausnopeuksien kanssa saa aikaan jään muodostumisen hidastumista Nuasjärven purkualueella. Vesien johtaminen hidastaa siten jääpeitteen syntyä, sekä ohentaa muodostuvaa jääpeitettä, ja välittömällä purkualueella voi esiintyä vaihtelevan sulan alue. Sulan koko ja muoto riippuvat ilman lämpötilasta ja vesistön juoksutuksista. Lämpötilat eivät kuitenkaan purkualueella nouse niin suuriksi, että sula-alueella muodostuisi normaalia avointa koskijaksoa enempää sumua tai jääkiteitä. Talviaikaisella veden lämpötilan muutoksella ei myöskään arvioida olevan vaikutusta kalastoon tai vesieliöstöön. Sula-alue sekä epämääräisesti vaihteleva heikentyneen jään alue vaikeuttaa/estää jäällä liikkumista purkualueella ja sen läheisyydessä. Jään paksuusmittauksin todettu heikentynyt alue merkitään varoitusmerkein onnettomuuksien välttämiseksi.

71 5.5 Vaikutukset vedenlaatuun Päästövesien alkulaimentuminen purkualueella Vähävetisinä vuosina, kuten vuoden 2003 virtaustilanteessa ja keskimääräisessä tuulitilanteessa (vuosi 2008, Kajaani), purkualueen laskennalliset virtausnopeudet alusvedessä olivat varsin tasaisesti luokkaa 1 cm/s (Kuva 5-6). cm/s V % V<0.8 cm/s, keskiarvo=1.2 cm/s Kuva 5-6. Juurikkalahden edustan purkualueen vesistömallilla lasketun pohjavirtauksen jakautuminen vuoden 2003 virtaustilanteessa ja keskimääräisessä tuulitilanteessa (Kajaani 2008). Tuulettomina jaksoina kesällä, samoin kuin talvella jääkannen estäessä tuulen vaikutuksen virtausnopeudet ovat vielä edellä mainittua alhaisempia ollen luokkaa 0,3 0,5 cm/s. Tällöin jätevettä konsentroituu vielä voimakkaammin purkupaikan lähialueen pohjan läheisiin kerroksiin, jolloin sulfaattipitoisuudet voivat olla alusvedessä muutamia satoja mg/l. Kerrostumisen ei arvioida kuitenkaan olevan pysyvää, vaan keväällä jääkannen sulettua vesimassat sekoittunevat purkualueella. Päästövedet tosin äärevöittävät talvi- ja kesäkerrostuneisuutta ja mahdollisesti pidentävät kerrostuneisuusjaksojen kestoa. Purettaessa kaivosvettä (4000 mg/l sulfaattia) purkualueelle käyttäen alueen virtausnopeutena 3 cm/s ja suunnaten purkuputki järven pohjalta suoraan ylöspäin pluumista muotoutuu kuvan (Kuva 5-7) mukainen purkutyyppi, Cormixin tyypittely NV5. Jätevedet valuvat takaisin purkupaikan lähialueen pohjakerrokseen leviten virtausten mukana myös voimakkaasti vastavirtaan samalla hitaasti laimeten. Laimennussuhde 1:50 saavutetaan noin 1500 m:n päässä purkupaikasta (Kuva 5-7). V

72 Juurikkalahti, ρ=1003 kg/m 3 Laimennussuhde = near field region Kuva 5-7. Cormix-laskelman ennustama purkupluumin muoto ja sekoittuminen sulfaattipitoisuuden ollessa mg/l ja vesistön virtausnopeus 3 cm/s. Alkulaimennukseen vaikuttaa vesistön virtausnopeuden ohella jäteveden tiheys, mikä riippuu sen lämpötilasta ja suolapitoisuudesta, lähinnä sulfaatti- ja natriumpitoisuudesta. Käyttämällä vesistön virtausnopeutena arvoa 1 cm/s ja sulfaattipitoisuutena 2000 mg/l, saavutetaan kuvan (Kuva 5-8) mukainen laskennallinen sekoittuminen. Purkuviuhkan muoto pysyy näin ollen samana aikaisempaan laskentatilanteeseen verrattuna, ja laimennussuhde 1:50 saavutetaan noin 600 m päässä purkuputkesta. Mitä todennäköisimmin veden alhaisempi sulfaattipitoisuus aiheuttaa nopeamman sekoittumisen purkuveden ja vastaanottavan veden tiheyseron ollessa pienempi. Pienemmistä lähtöpitoisuuksista johtuen sulfaattipitoisuudet purkualueella jäävät myös alhaisemmiksi. Kuva 5-8. Cormix-laskelman ennustama purkupluumin muoto ja sekoittuminen sulfaattipitoisuuden ollessa mg/l ja vesistön virtausnopeus 1 cm/s. Laimennussuhteiden avulla lasketut pluumin keskilinjan ainepitoisuudet ovat taulukon (Taulukko 5-1) mukaisia. Laskenta on tehty kahdessa kuvien (Kuva 5-7 ja Kuva 5-8) mukaisissa laskentatilanteissa.

73 71 Taulukko 5-1. Purkupluumin keskilinjan laskennallinen ainepitoisuus (matka on pluumin keskiviivan etäisyys purkupaikasta) vesistön virtausnopeuden ollessa 3 cm/s ja sulfaattipitoisuuden tasolla 4000 mg/l (ylempi taulukko) sekä tilanteessa, jossa vesistön virtausnopeus on 1 cm/s ja sulfaattipitoisuus 2000 mg/l (alempi taulukko). Matka 2- SO Mn 4 Ni [µg/l] Cd [µ/l] U [µg/l] Hg [µg/l] Pb [µg/l] [m] [mg/l] [µg/l] , ,0 1,50 3, ,7 0, ,59 0,09 0, ,9 0, ,56 0,08 0, ,1 0, ,54 0,08 0, ,8 0, ,43 0,06 0, ,7 0, ,29 0,04 0, ,6 0, ,19 0,03 0, ,9 0, ,13 0,02 0, ,1 0, ,10 0,02 0,03 Matka 2- SO Mn 4 Ni [µg/l] Cd [µ/l] U [µg/l] Hg [µg/l] Pb [µg/l] [m] [mg/l] [µg/l] , ,0 1,50 3, ,9 0, ,23 0,03 0, ,5 0, ,22 0,03 0, ,9 0, ,20 0,03 0, ,4 0, ,18 0,03 0, ,9 0, ,16 0,02 0, ,4 0, ,15 0,02 0, ,1 0, ,14 0,02 0,04 Tuulettomina jaksoina kesällä sekä talvella jääkannen estäessä tuulen vaikutuksen ovat virtausnopeudet Tikkalahdessa hyvin pieniä, jolloin jätevettä konsentroituu voimakkaammin purkualueelle sen pohjan läheisiin vesikerroksiin. Tällöin purkualueella (alusvedessä) voidaan mitata satoja mg/l olevia sulfaattipitoisuuksia ja sen myötä korkeahkoja metallipitoisuuksia, jotka voivat olla tasoa kymmenesosa lähtöpitoisuudesta. Huomioitavaa on, että keskimääräiset virtaamapainotteiset pitoisuustasot (Taulukko 3-3) ovat vuonna 2014 olleet laskennoissa käytettyjä pitoisuustasoja alhaisempia. Laimennuslaskelmat on toteutettu lupahakemuksessa esitettyjen lupaehtojen mukaisilla pitoisuustasoilla (Taulukko 2-2). Purkualueella metallipitoisuudet nousevat selvästi luonnontasoista. Laskentojen perusteella purkualueilla mitataan muutamia kymmeniä µg/l pitoisuustasoja nikkeliä. Sisämaan pintavesille säädetty nikkelin ympäristölaatunormi (AA EQS) on 21 µg/l (EQS + luontainen taustapitoisuus) (Taulukko 4-2). Kadmiumin asetuksen (Vna 868/2010) mukaisella taustapitoisuudella (0,02 µg/l) korjattu ympäristölaatunormi on 0,1 0,26 μg/l vaihdellen veden kovuuden mukaan. Huomioitavaa on, että purkupaikkojen vedet ovat tarkkailutietojen perusteella kokonaiskovuudeltaan erittäin pehmeitä tai pehmeitä (kts.

74 ). Kadmiumin ympäristönlaatunormi tuleekin näin olemaan Nuasjärvessä tasolla 0,1 µg/l (kovuusluokat 1 ja 2). Sisämaan pintavesille asetettu lyijyn ympäristönlaatunormi on riippuvainen vesistön partikkelimaisen ja liukoisen orgaanisen aineksen määrästä. Nuasjärvi-Rehjanselän keskimääräinen väriluku vaihtelee välillä mg/l. Järvi voidaan näin luokitella humuksiseksi järveksi (Vna 868/2010). Lyijyn ympäristönlaatunormi on tällöin järven luontainen taustapitoisuus (0,2 µg/l) huomioiden 7,4 µg/l (Taulukko 4-2). Sisävesien elohopeapitoisuudelle ei ole asetettu ympäristönlaatunormia edellä mainitussa valtioneuvoston asetuksessa. Euroopan Unionin parlamentti ja neuvosto on kuitenkin asettanut sisävesien elohopeapitoisuudelle laatunormin vuonna 2008 (2008/105/EY). Elohopealle asetettu laatunormi sisämaan pintavesissä oli 0,05 µg/l. Nuasjärven luontaisena elohopean taustapitoisuutena voidaan käyttää tasoa 0,002 µg/l (Verta ym., 2010). Elohopean ympäristönlaatunormiksi (tausta+aa-eqs) saadaan tällöin 0,052 µg/l. Päästövesien nikkelipitoisuus laskee purkualueella nopeasti sille asetettua ympäristönlaatunormia alhaisemmalle tasolle. Kadmiumin osalta syntyvän purkupluumin keskilinjan kadmiumpitoisuus alittaa sille asetetun ympäristölaatunormin vasta noin kilometrin etäisyydellä purkupaikasta (Taulukko 5-1). Lyijyn osalta ympäristönlaatunormin ylityksiä ei ole odotettavissa. Purkupluumin keskiosan elohopeapitoisuus alittaa elohopealle asetetun laatunormin laskennoissa käytetyllä pitoisuustasolla noin kilometrin etäisyydellä purkupaikasta. Huomioitavaa kuitenkin on, että vuoden 2014 tammi-elokuun tarkkailutietojen perusteella päästövesien elohopeapitoisuus on ollut tasolla 0,1 µg/l (Taulukko 3-3). Purkupluumin keskilinjan mangaanipitoisuus ylittää talousveden mangaanin suosituspitoisuuden 50 µg/l vielä 2,5 kilometrin etäisyydellä purkupisteestä. Purkualueen vettä ei näin suositella talousvesikäyttöön. Järvi- ja jokivesiä ei tosin yleisestikään suositella käytettäväksi sellaisenaan juomavetenä. Sulfaatille asetettu talousveden suosituspitoisuus 250 mg/l ei vastaavasti ylity kuin ihan purkupisteen tuntumassa (Taulukko 5-1). Ympäristölaatunormien ylityksiä on näin odotettavissa ainakin kadmiumin, elohopean ja nikkelin osalta, kun Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivoksen käsiteltyjen päästövesien purkaminen aloitetaan. Purkupaikan lähialueelle onkin näin tulosten perusteella määritettävä sekoittumisvyöhyke. Sekoittumisvyöhyke on arvioitu päästövesien kadmium-, elohopea- ja nikkelipitoisuuden perusteella. Sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (Vna 1022/2006). Sekoittumisvyöhyke on määritelty kuvassa (Kuva 5-9). Huomioitavaa kuitenkin on, että vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettuihin ympäristönlaatunormeihin liittyen on Euroopan Unionin parlamentti ja neuvosto asettanut elokuussa 2013 direktiivin 2013/39/EU, direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta luonnonvesien prioriteettiaineiden laatunormien ja ohjearvojen osalta. Jäsenvaltioiden on saatettava kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään mennessä. Uuden asetuksen mukaiset muutokset vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden ympäristönlaatunormeihin on esitetty taulukossa (Taulukko 4-2). Uuden asetuksen mukaiset normit tulevat voimaan Suomessa joulukuussa Ympäristönlaatunormien ylityksiä on näin odotettavissa myös nikkelin osalta nikkelin laatunormien tiukentuessa. Ympäristönlaatunormit on asetettu haitta-aineiden liukoiselle pitoisuudelle ja kyseisten aineiden aritmeettiselle vuosikeskiarvolle (AA-EQS). Suosituksena myös on, että kes-

75 73 kimääräisten pitoisuustasojen laskeminen perustuu tilastollisesti luotettavaan aineistoon (12 näytettä/a). Uudessa asetuksessa on asetettu laatunormit myös suurimmalle sallitulle hetkelliselle pitoisuustasolle (MAC-EQS). Jatkossa laatunormilla tarkoitetaan raskasmetallien biosaatavaa pitoisuutta vesistöissä. Kuva 5-9. Cormix-laskelmiin perustuva esitys Vna 1022/2006 mukaisesta sekoittumisvyöhykkeestä. Vyöhykkeen säde on 1 km ja pinta-ala 314 ha Kulkeutumismallinnus Tässä esitetyt kulkeutumismallilaskelmat perustuvat liitteen (Liite 2) laskelmiin. Toteutetussa purkupaikkaselvityksessä vesien purkaminen tapahtui Nuasjärven Tikkalahteen, jonka syvyysolot vaihtelivat välillä 6-13 metriä. Purkupaikka sijaitsi noin 1,6 kilometrin etäisyydellä nykyisestä Juurikkalahden edustan purkupisteestä (Kuva 2-3). Uuden purkupaikan syvyystiedot on esitetty kuvassa (Kuva 4-1). Purkupaikan vaihtumisesta johtuen sulfaatin leviämismallilaskelmia on päivitetty kuivan vuoden osalta sulfaattikuormituksen ollessa tonnia vuodessa Nuasjärven säännöstelyn vaikutus mallilaskelmiin Nuasjärven nykyisen säännöstelyluvan veden korkeuden rajat Sotkamonjärvien säännöstely perustuu vesistötoimikunnan antamaan päätökseen, jossa vedenkorkeudelle on määrätty vuodenajasta riippuvat ylä- ja alarajat. Nämä rajat eivät ole ehdottomia, vaan vedenkorkeudelle määrättyjen rajojen uhatessa ylittyä, määrätään päätöksessä säännöstely hoidettavaksi juoksutuksin.

76 74 Sotkamonjärvien (Kiimasjärven, Kaitainjärven, Pirttijärven, Kiantajärven, Sapso-järven, Nuasjärven ja Rehjänselän muodostama järviallas) säännöstely on hoidettava siten (Oulujoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelma 2009), että vedenkorkeus Rehjanselän vedenkorkeusmittarilla ei ylitä seuraavien taitepisteiden kautta kulkevaa murtoviivaa (NN-taso) (Taulukko 5-2). Taulukko 5-2. Rehjanselän säännöstelyluvan mukaiset vedenpinnankorkeuden ylärajat (NN-taso). Päivämäärä Vedenkorkeus (NN-taso) + 138,00 m + 137,50 m + 137,50 m + 137,70 m + 138,00 m + 138,00 m + 137,70 m + 137,70 m + 137,90 m + 138,00 m Talvella lokakuun ja huhtikuun puolenvälin välisenä aikana vedenkorkeus ei saa alittaa tasoa +135,70 m ja kesällä näiden aikojen välillä alittaa tasoa +136,84 m. Sotkamonjärvien säännöstelylupapäätöksen kevään pakkojuoksutusrajat (lupamääräys 2b) poistettiin AVI:n päätöksellä (Nro 18/12/2), joka annettiin Päätöksen perustelujen mukaan vedenkorkeudelle asetettu tavoitetaso saavutetaan lupaehdon kumoamisen jälkeen keväällä helpommin ja tavoitetasolla on helpompi pysyä kesän virkistyskäyttökauden aikana. Kuvassa (Kuva 5-10) on esitetty Nuasjärven säännöstelyrajat ja pitkän ajanjakson ( ) keskiarvokäyrä (Oulujoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelma 2009). Kuva Nuasjärven säännöstelyrajat ja vedenkorkeuden keskiarvokäyrä vuosilta (Oulujoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelma 2009).

77 Toteutuneet vedenkorkeudet eri vuoden aikoina Kuvassa (Kuva 5-11) on esitetty vuosijakson Nuasjärven vedenkorkeudet (Hertta-rekisteri). Mallinnuksessa käytetyt vuodet on käyräparvessa tummennettu. Tyypillinen huhtikuun kevätkuopan vedenkorkeustaso on välillä 136,0 136,5 m. Huhtikuussa veden pinta on noin 1,5 2 m alempana kuin kesävedenkorkeudet. Luparajat eivät ole ehdottomia, vaan niistä voi poiketa tietyissä tilanteissa, jotka on esitetty lupapäätöksissä. Laskennoissa vähävetistä vuotta edustavana käytetty vuosi 2003 poikkesi selvästi kevättalven keskimääräisestä veden korkeustilanteesta, jolloin vedenkorkeudet olivat koko kevättalven selvästi keskimääräistä alempia (Kuva 5-11). 75 Kuva Nuasjärven vedenkorkeudet (Hertta-rekisteri) sekä säännöstelyrajat Arvio miten nykyinen säännöstelykäytäntö vaikuttaa vesien leviämiseen, kerrostumiseen ja laimenemiseen sekä miten hyvin säännöstely on otettu huomioon mallinnuksessa. Purkupaikalla vesisyvyys keskivedenkorkeudella on noin 7 8 m, joten kevättalvella huhtikuussa purkupaikalla vettä on noin 5 6 m. Lupahakemuksen vaikutusarviossa purkupaikan alkulaimennusta arvioitiin Cormixlaskelmin, jonka avulla saadaan karkea kuva vesien sekoittumisesta purkuputken suualueella. Laskennassa vastaanottavan vesistön virtausnopeutena käytettiin arvoja 1-3 cm ja purkupaikan keskimääräisenä vesisyvyytenä 7 m. Sulfaattipitoisten vesien jatkokulkeutumista arvioitiin 3D-vesistömallin EFDC, avulla. Purkupaikkavertailun vaikutuslaskelmassa oli mukana useita vaihtoehtoja, joten mallinnusalue ulottui Oulujärven luusuaan asti. Syvyyssuunnassa käytettiin kuvaustapaa, jossa laskentakerrosten lukumäärä syvyyssuunnassa oli kaikissa pisteissä sama, 6 tasapaksua kerrosta. Laskennassa virtaamien syöttöpisteet olivat Tenetti, Jormasjoki, Kontinjoki, Kiehimäjoki, Varisjoki ja Aittojoki. Muun lähivaluma-alueen virtaamia ei malliin erikseen syötetty. Laskennassa ei myöskään erikseen syötetty Kajaaninjoen virtaamia, eikä

78 76 huomioitu Kajaaninjoen vuorokausisäännöstelyä. Mallin alareunan veden juoksutusta Jylhämässä säädettiin siten, että laskenta kuvasi Oulujärven veden korkeuden vaihtelua. Laskennan reunaehdoista johtuen kulkeutumismallinnus ei kuvaa tarkasti Nuasjärven keväistä veden korkeuden laskua, kuten kuvasta (Kuva 5-12) voidaan havaita. Laskennassa veden korkeuden vaihtelu oli kuivana vuonna (2003) Nuasjärvessä vain noin 80 cm. Kuva Nuasjärven veden korkeuden vaihtelu kulkeutumismallinnuksessa vuoden 2003 hydrologisissa oloissa laskettuna kolme vuotta samoilla hydrologisilla tiedoilla. Säännöstelystä johtuva ns. kevätkuoppa pienentää järven vesitilavuutta, jota edelleen pienentää paksu jääpeite. Vedenkorkeuden suhteellisen nopea muutos ja samanaikainen vesipoikkipinta-alan pienentyminen voi hieman kasvattaa purkualueen virtausnopeuksia laskennassa käytetyistä arvoista, kun taas tilavuuden pienentyminen nostaa pitoisuuksia. Lyhyehkön kevätjakson aikainen pienempi vesitilavuus lyhentää hetkellisesti myös viipymiä, mutta sulfaatin vähäisestä poistumasta ja jakson lyhyehköstä kestosta johtuen tämän vaikutus ei ole merkittävä. Cormix-laskelman tarkkuustaso huomioiden alkulaimennuslaskelma antaa tarkkuudeltaan riittävän yleiskuvan sekoittumisesta myös kevättalvisessa vedenkorkeustilanteessa. Lupahakemuksessa sekoittumisvyöhykkeen sulfaattipitoisuus kuormalla t/a oli noin 80 m:n päässä purkuputkesta 236 mg/l ja 140 m:n päässä 225 mg/l (Taulukko 5-3). Taulukko 5-3. Sulfaattipitoisuuden muutokset purkualueen lähialueella (Cormix). 2- Matka [m] SO 4 [mg/l] Kevätkuopan merkityksen tarkemmaksi arvioimiseksi suoritettiin kulkeutumismallinnus Nuasjärven osalta lupahakemuksessa esitetyllä uudella purkupaikalla siten, että mallialue katkaistiin Nuasjärven luusuaan ja järven ulosjuoksutus määritettiin siten, että

79 77 Nuasjärven vedenkorkeuden vaihtelu asettui keskimääräiselle tasolle. Laskennassa kevätkorkeudet olivat hieman alle +136, 5 m ja kesällä vesi nousi hitaasti tasolle +137,5 m, ollen siten alkukesästä normaalia alempana (Kuva 5-13). Kuva Tarkennuslaskelman vedenkorkeus verrattuna mitattuihin vedenkorkeuksiin. Laskennan tulosten mukaan purkualueella aivan pohjakerroksessa sulfaattipitoisuudet nousivat korkeammalle kuin lupahakemuksen laskennassa ollen kevättalvella tasoa mg/l. Sen sijaan pintakerrokseen ja kauempana Nuasjärvellä eroja laskentojen välillä ei juuri ollut (Kuva 5-14). Kesällä ero on yleensä esitettyä hieman pienempi, koska tarkistuslaskelmassa kesäveden korkeus oli keskimääräistä matalampi.

80 78 Kuva Lupahakemuksessa esitettyjen pitoisuuksien ja tarkistuslaskelman välinen vertailu purkualueella, Nuasjärvellä ja Rehjanselällä pinta- ja pohjakerroksessa.

81 79 Tilavuusmuutoksen ohella eroja mallilaskentojen välillä selittää purkualueen erittäin voimakas sulfaattipitoisuusgradientti. Mallinnuksessa käytettiin 6 tasapaksua hilakerrospaksuutta kaikilla vedenkorkeuksilla, jolloin veden syvyyden pienentyessä tarkistuslaskennan pohjapitoisuus kuvaa ohuemman pohjakerroksen keskipitoisuutta kuin aiemmassa laskennassa. Kahden alimman, noin metrin paksuisen pohjakerroksen laskennallisia sulfaattipitoisuuksia on esitetty kuvassa (Kuva 5-15), josta voidaan havaita merkittävä ero kerrosten välillä. Pohjimmaisen hilakerroksen (L 1) pienentyminen konsentroi pitoisuuksia, joka on huomioitava tuloksia tarkasteltaessa. Suuresta kerrosten välisestä erosta johtuen pienetkin muutokset laskentakerroksen paksuudessa vaikuttavat nopeasti sulfaatin pitoisuustasoihin. Kuva Tarkistuslaskennan sulfaattipitoisuudet kahdessa alimmassa noin metrin paksuisessa vesikerroksessa purkualueella. L1 = pohjakerros, L2 sen päällä oleva kerros. Vesistömallinnus ei ole eksaktin tarkka kuvaus jätevesien pitoisuuksista vesistössä. Laskenta on kuitenkin erittäin tehokas ja havainnollistava apuväline prosessien ymmärtämisessä ja itse vaikutusarvion muodostamisessa. On huomioitava, että laskennat on tehty lupahakemuksen mukaisella alkuvuosien maksimikuormalla, t/a, kuivana vesivuotena, jolloin kuormitus on ollut jatkuvasti ehdotetussa luparajassa. Käytännön toiminnassa on kuitenkin päästävä selvästi alle luparajojen, jotta lupaehtojen ylityksiä ei tule. Tarkennuslaskelman perusteella ei ole tarvetta muuttaa lupahakemuksen vaikutusarvion johtopäätöstä, vaan tarkistuslaskenta tarkentaa jossain määrin kuvaa sulfaattipitoisten vesien kulkeutumisesta ja voimakkaasta konsentroitumisesta kevättalvella purkualueiden syvänteisiin kuten seuraavissa kappaleissa kuvatussa vaikutusarviossa todetaan Mallilaskelmien päivitys Juurikkalahden edustan pintaveden sulfaattipitoisuus nousee hydrologisilta olosuhteiltaan kuivana vesivuonna purkualueella tasolle 15 mg/l. Alusvedessä laskennalliset pitoisuuden nousut ovat selvästi suurempia, luokkaa mg/l. Vuokatin taajaman länsipuolella ja Petäjäniemen itäpuolella sulfaatin keskimääräinen pitoisuusnousu Nuasjärven päällysvedessä on noin 3 mg/l ja alusvedessä noin 20 mg/l. Tenetinvirtaan asti pääs-

82 80 tövesien vaikutus ei mallitarkastelun perusteella ulotu. Virtaamien vaihtelusta johtuva pitoisuuksien vaihtelu on purkualueella kuitenkin selkeää. Nuasjärven pintaosan keskimääräiset sulfaatin pitoisuusnousut vaihtelevat eri osissa järveä välillä mg/l, Kajaaninjoessa pitoisuusnousu on tasolla 13 mg/l ja Oulujärven Paltaniemen edustalla luokkaa 5 mg/l. Nuasjärvessä tapahtuu laskentatulosten perusteella selvää kerrostumista, erityisesti purkupaikan lähietäisyydellä. Kuvissa (Kuva 5-16 ja Kuva 5-17) on esitetty sulfaattipitoisuuden ajallista että alueellista vaihtelua pinta- ja pohjakerroksessa. Kuva Sulfaattipitoisuuden ajallinen vaihtelu pinta- ja pohjakerroksessa eri laskentapisteissä kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a. Mallilaskelmien perusteella purkupaikan siirtämisen vaikutus on nähtävissä erityisesti purkupaikan viereisten syvänteiden alusveden sulfaattipitoisuuksissa. Uuden purkupaikan läheisyydessä olevien syvänteiden alusveden sulfaattipitoisuus nousee laskelmissa keskimäärin tasolle 80 mg/l, kun vastaava pitoisuusnousu Tikkalahden purkupaikan lähialueella oli noin 50 mg/l. Päästövesien leviämiseen purkupaikan vaihdolla ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta (kuvat Kuva 5-17 vs. Kuva 5-19). Rimpilänsalmesta eteenpäin havaitut sulfaatin pitoisuusnousut Nuasjärvi-Rehjanselällä, Kajaaninjoessa sekä Oulujärvessä ovat aikaisemmin toteutetun mallitarkastelun mukaisia. Mallilaskelmien laajamittainen päivittäminen ei näin ollut perusteltua. Seuraavissa kappaleissa esitetään näin aikaisemmin toteutetun purkupaikkaselvityksen (Liite 2) tuloksia.

83 81 Kuva Uudelle purkupaikalle toteutetun mallitarkastelun mukainen sulfaattipitoisuuden alueelliset keskiarvot pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a.

84 Purkupaikkaselvityksen mukaiset laskelmat, Tikkalahti, kuiva vuosi (SO 4 =30000 t/a, 4000 mg/l) Nuasjärven Tikkalahden pintaveden sulfaattipitoisuus nousee kuivana vesivuotena, sulfaattikuormituksen ollessa tn vuodessa, purkualueella keskimäärin tasolle 15 mg/l. Alusvedessä laskennalliset pitoisuuden nousut ovat selvästi suurempia, luokkaa mg/l. Vuokatin taajaman länsipuolella ja Petäjäniemen itäpuolella Nuasjärven päällysveden keskimääräinen sulfaatin pitoisuusnousu on pintakerroksessa tasolla 3 mg/l ja pohjalla suurempi. Tenetinvirtaan asti vaikutus ei ulotu. Virtaamien vaihtelusta johtuva pitoisuuksien vaihtelu on purkualueella selkeää. Nuasjärven pintaosassa sulfaatin keskimääräinen pitoisuusnousu on laskelmien perusteella tasolla mg/l, Kajaaninjoessa tasolla 13 mg/l ja Oulujärven Paltaniemen edustalla tasolla 5 mg/l. Nuasjärvessä tapahtuu selvää kerrostumista. Kuvissa (Kuva 5-18 ja Kuva 5-19) on esitetty sulfaattipitoisuuden ajallista sekä alueellista vaihtelua pinta- ja pohjakerroksessa. Kuva Sulfaattipitoisuuden ajallinen vaihtelu pinta- ja pohjakerroksessa eri laskentapisteissä kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa tn/a (Liite 2).

85 83 Kuva Sulfaattipitoisuuden alueelliset keskiarvot pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a. Pintakerroksessa sulfaatin maksimipitoisuuksien nousut ovat alivirtaama-aikoina mg/l, alusvedessä kevättalvella lähestytään tasoa 100 mg/l, etäännyttäessä purkupaikalta alueelliset maksimit pienenevät ja lähenevät keskiarvoja (Kuva 5-20). Purkupaikan

86 84 vaihdon johdosta purkupaikan lähisyvänteiden alusveden sulfaattipitoisuuden nousut tulevat kevättalvella ylittämään edellä mainitun tason 100 mg/l. Yli 15 mg/l olevia pitoisuuksien nousuja esiintyy Nuasjärven pohjakerroksessa noin % ajasta ja päällysvedessä % ajasta. Rehjanselällä pintaveden sulfaattipitoisuuden nousu ylittää 15 mg/l noin kolmanneksen ajasta (Kuva 5-21). Jatkuvia yli 5 mg/l pitoisuuden nousuja mitataan Paltajärvellä ja Oulujärven Kajaaninpuoleisen Paltaselän alusvedessä (Kuva 5-22). Kuva Sulfaattipitoisuuden alueelliset maksimiarvot pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a.

87 85 Kuva Yli 15 mg/l sulfaattipitoisuuden esiintyminen pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a.

88 86 Kuva Yli 5 mg/l sulfaattipitoisuuden esiintyminen pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a Tikkalahti, kuiva vuosi, loppuvuosien kuormitus (SO 4 =10000 t/a, 2000 mg/l) Kuormituksen pienentyessä Nuasjärven pintaosan sulfaattipitoisuus asettuu keskimäärin tasolle 5 mg/l. Alusvedessä sulfaatin pitoisuusnousut vaihtelevat välillä mg/l (Kuva 5-23 ja Kuva 5-24). Oulujärvellä pintaveden sulfaattipitoisuus kasvaa 1 3 mg/l. Maksimipitoisuudet Nuasjärven pohjalla ovat tasoa 30 mg/l (Kuva 5-25). Yli 5 mg/l olevia pitoisuuksien nousuja esiintyy Nuasjärvellä noin % ajasta, Rehjanselällä pintaveden sulfaattipitoisuuden nousu ylittää 15 mg/l noin % ajasta. Oulujärven

89 87 Paltajärveltä purkautuvan veden sulfaattipitoisuuden nousu ylittää 5 mg/l raja-arvon % ajasta (Kuva 5-26). Kuva Sulfaattipitoisuuden ajallinen vaihtelu pinta- ja pohjakerroksessa eri laskentapisteissä kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a (Liite 2).

90 88 Kuva Sulfaattipitoisuuden alueelliset keskiarvot pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a.

91 89 Kuva Sulfaattipitoisuuden alueelliset maksimiarvot pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a.

92 90 Kuva Yli 5 mg/l sulfaattipitoisuuden esiintyminen pinta- (ylempi kuva) alusvedessä (alempi kuva) kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a. ja Kevättalvella Nuasjärvi kerrostuu päästövesien purkamisen johdosta selvästi, jolloin alusveden pitoisuudet ovat noin kaksinkertaisia pintaosaan verrattuna. Kapea-alaisten syvänteiden kohdalla purkualueella kerrostuminen on voimakkaampaa, alusveden pitoisuuksien ollessa luokkaa mg/l. Lievää hetkellistä kerrostumista ilmenee myös kesäkaudella, mutta pysyvää kerrostumista ei ilmenne (Kuva 5-27).

93 X E14.SLU 91 Kuva Sulfaattipitoisuuden nousu Nuasjärven päällys- ja alusvedessä kuivana vesivuotena kuormituksen ollessa t/a Nuasjärven tulostuspisteessä. Tuulettomina jaksoina ja talvella jääkannen estäessä tuulen vaikutuksen virtausnopeudet purkupaikalla ovat hyvin pieniä, jolloin jätevettä konsentroituu voimakkaammin purkualueelle sen pohjan läheisiin vesikerroksiin. Uusi purkupaikka sijaitsee Nuasjärven tarkkailupisteen 23 läheisyydessä (Kuva 4-9). Kyseisen tarkkailupisteen päällysveden keskimääräinen sulfaattipitoisuus on ollut tasolla 4,6 mg/l ja alusvedessä tasolla 25 mg/l (Taulukko 4-1). Käyttämällä edellä mainittuja pitoisuustasoja purkualueen luontaisina sulfaatin taustatasoina, nousevat sulfaattipitoisuudet tällöin kuivana vesivuonna sulfaattikuormituksella t/a purkualueen syvänteiden päällysvedessä korkeimmillaan tasolle 30 mg/l ja alusvedessä jopa tasolle 220 mg/l. Jormasjärven keskisyvänteen (Jor3) vedenlaatua on tarkkailtu vuodesta 2007 lähtien. Syvänteen päällysveden sulfaattipitoisuus on vaihdellut tänä aikana välillä 3,3 120 mg/l ja alusveden välillä 5,6 210 mg/l. Syvänteen päällys- ja alusveden välisen tiheysgradientin kasvusta huolimatta järvi ei ole menettänyt luonnontilaisille järville tyypillisiä ominaispiirteitä, mikä on ollut havaittavissa järven vesimassan sekoittumisena täyskiertojen yhteydessä (Kuva 5-28). Jormasjärven havaintojen perusteella voidaan kohtuullisen luotettavasti arvioida, että pysyvää kerrostumista ei Nuasjärven purkualueella kuitenkaan mitä todennäköisimmin tapahdu, sillä tiheyserot vesistössä eivät kasva riittävän suuriksi. SO 4 mg/l Jormasjärvi Jor3 päällysvesi alusvesi Kuva Jormasjärven keskisyvänteen päällys- ja alusveden sulfaattipitoisuuden vaihtelu eri vuosina (lähde: Talvivaara Sotkamo Oy:n ympäristötarkkailutulokset).

94 Tikkalahti, märkä vuosi, alkuvuosien kuormitus (SO 4 =30000 t/a, 4000 mg/l) Märkänä vesivuotena sulfaattikuormituksen ollessa t vuodessa pintaveden sulfaattipitoisuus kasvaa purkualueella Nuasjärvessä keskimäärin noin 7 mg/l, pohjalla laskennalliset pitoisuuden nousut ovat suurempia, luokkaa 30 mg/l. Paltaselällä pitoisuudet nousevat 4 6 mg/l ja Ärjänselällä 2 3 mg/l. Kuvissa (Kuva 5-29 ja Kuva 5-30) on esitetty sulfaattipitoisuuden ajallista sekä alueellista vaihtelua pinta- ja pohjakerroksessa. 92 Kuva Sulfaattipitoisuuden ajallinen vaihtelu pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) eri laskentapisteissä märkänä vesivuotena kuormituksen ollessa t/a (Liite 2).

95 93 Kuva Sulfaattipitoisuuden alueelliset keskiarvot pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) märkänä vesivuotena kuormituksen ollessa t/a. Nuasjärven päällysveden sulfaattipitoisuuden maksiminousut ovat noin mg/l ja alusvedessä tasolla 70 mg/l. Etäännyttäessä purkupaikalta alueelliset maksimit pienenevät ja lähenevät keskiarvoja (Kuva 5-31). Yli 5 mg/l olevia pitoisuuksien nousuja esiintyy Nuasjärven pohjakerroksessa noin % ajasta, pinnassa % ajasta (Kuva 5-32). Rehjanselältä Paltajärven luusuaan olevalla vesialueella yli 5 mg/l pitoisuuksia esiintyy lähes jatkuvasti ainemäärien sekoittuessa koko vesimassaan.

96 94 Kuva Sulfaattipitoisuuden alueelliset maksimiarvot pinta- ja pohjakerroksessa märkänä vesivuotena kuormituksen ollessa tn.

97 95 Kuva Yli 5 mg/l sulfaattipitoisuuden esiintyminen pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) märkänä vesivuotena kuormituksen ollessa t/a.

98 Tikkalahti, märkä vuosi, loppuvuosien kuormitus (SO 4 =10000 t/a, 2000 mg/l) Märkänä vesivuotena sulfaattikuormituksen ollessa t vuodessa sulfaattipitoisuus nousee purkualueella Nuasjärven päällysvedessä noin 2 3 mg/l ja alusvedessä 10 mg/l. Nuasjärvellä keskimääräiset pitoisuusnousut ovat 2 3 mg/l ja Paltaselällä luokkaa 1 2 mg/l. Kuvissa (Kuva 5-33 ja Kuva 5-34) on esitetty sulfaattipitoisuuden ajallista sekä alueellista vaihtelua pinta- ja pohjakerroksessa. 96 Kuva Sulfaattipitoisuuden ajallinen vaihtelu pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) eri laskentapisteissä märkänä vesivuotena kuormituksen ollessa t/a (Liite 2).

99 97 Kuva Sulfaattipitoisuuden alueelliset keskiarvot pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) märkänä vesivuotena kuormituksen ollessa t/a. Nuasjärven päällysvedessä sulfaattipitoisuuden maksiminousut ovat 4 6 mg/l. Maksimipitoisuudet Nuasjärven alusvedessä ovat tällöin tasolla 30 mg/l (Kuva 5-35). Yli 2,5 mg/l olevia pitoisuuksien nousuja esiintyy Nuasjärvellä pohjakerroksessa noin % ajasta. Rehjanselällä pintaveden sulfaattipitoisuuden nousu ylittää ko. raja-arvon noin 40 % ajasta. Oulujärveen Paltajärveltä purkautuvan veden sulfaattipitoisuuden nousu ylittää 2,5 mg/l arvon noin % ajasta (Kuva 5-36).

100 98 Kuva Sulfaattipitoisuuden alueelliset maksimiarvot pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) märkänä vesivuotena kuormituksen ollessa t/a.

101 99 Kuva Yli 2,5 mg/l sulfaattipitoisuuden esiintyminen pinta- (ylempi kuva) ja pohjakerroksessa (alempi kuva) märkänä vesivuotena kuormituksen ollessa t/a.

102 5.5.3 Laskelmiin liittyvät epävarmuudet Arvioinnissa hyödynnetty Cormix-laskentaohjelmisto ei ole varsinainen vesistömalli, jossa ratkaistaan matemaattisesti aina kyseisen alueen virtaussuunnat ja nopeudet. Cormix-laskelma laskee matemaattisten yhtälöiden avulla sekoittumisastetta keskiarvoistaen mm. virtausnopeuksia, syvyyksiä jne. Kyse on siis ennustamisesta käytetyillä keskimääräisillä lähtöarvoilla. Sekoittuminen purkuputken suulla on tapahtuma, johon vaikuttavat monet tekijät. Laskelma on varsin herkkä muutoksille (purkunopeus, tiheys, vastaanottavan vesistön virtausnopeudet ja suunta), mutta se antaa kuitenkin kuvan sekoittumisesta. Vesistömalli on yksinkertaistettu matemaattinen kuvaus vesien liikkeistä ja aineiden kulkeutumisesta. Lähtökohtana on malliin syötetty vesistön morfometria, tunnetut luonnonvakiot ja yleiset virtausyhtälöt. Malli laskee annettujen lähtötietojen perusteella syntyvät virtauskentät ja suunnat, aineiden laimentumisen ja poistuman vedestä. Vesiluonnossa tapahtumat ovat paljon monimutkaisempia, ja siellä tapahtuu prosesseja, joita mallissa ei ole huomioitu, kuten virtausten ja aallokon aiheuttamaa sedimentin resuspendaatiota, olosuhdemuutosten aiheuttamia kemiallisia prosesseja jne. Kaivosalueelta vesistöön purkautuva kuormitus on arvioitu ajallisesti tasaiseksi, todellisuudessa tapahtuu mm. sadannasta johtuvia pitoisuuksien ja vesimäärien vaihteluita. Arvion toteutumisen lähtöedellytyksenä luonnollisesti on, että toteutuneet lähtöpitoisuudet ja vesimäärät ovat laskennassa käytetyillä tasoilla. Tulovesien määrät ja vesistön virtaamat ovat sadannan avulla laskettuja vesistömallimalliarvioita, joissa on huomioitu vedenkorkeuden vaihtelut, mutta päivittäiset virtaamat eivät välttämättä kaikilta osin vastaa todellisia virtaamia. Vesitaseessa on epätarkkuuksia, ja on huomattava, että tarkalleen laskennassa käytettyjen vesivuosien kaltaisia virtaamatilanteita ei vesistössä ilmene. Oulujoen vesistö on voimakkaasti säännöstelty, joten sitä käytetään paljolti voimatalouden ehdoin, mikä heijastuu vesistön virtausoloihin sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä, ja ne poikkeavat paljon luonnonvesien luontaisesta vaihtelusta. Tulosten tarkastelussa on huomioitava, että laskennassa on käytetty tiettyjä hydrologisia oloja, joten hydrologisten olojen merkittävästi poiketessa ko. jakson oloista myös pitoisuudet muuttuvat. Vesistömallista poimittujen 51 vuoden ( ) virtaamien perusteella aineistosta valittiin kuivaksi vuodeksi vuosi 2003 ja märäksi vuodeksi vuosi Hydrologisessa mielessä tarkasteluaika on suhteellisen lyhyt, mutta toisaalta säännöstelykäytäntöjen muutos on pienentänyt ainakin jossain määrin vesistön virtaamien vaihtelua. Vaikka vesistössä voi esiintyä selvästi märempiä ja kuivempia vuosia, valitut vuodet antavat hyvän kuvan selvitysalueen virtausoloista ja niiden vaihtelusta. Virhemarginaalia arvioitaessa merkittävä seikka on sulfaatin poistuman arviointi. Tässä arviossa käytettiin kalibroinneissa saatua tulosta, puoliintumisaika 600 vrk. Poistuma riippuu lineaarisesti pitoisuudesta ja viipymästä, eikä se huomioi esim. olosuhteissa tapahtuvia muutoksia. Sulfaatin osalta hajoamisvakion merkittävyyttä voidaan kuvata taulukon (Taulukko 5-4) laskelmalla, missä Kajaanin kohdalla kuivana vesivuotena toteutunut poistuma on 19 % ja vetisenä vuotena 12 %. Mikäli poistumaa ei tapahtuisi ollenkaan, nousisi sulfaattipitoisuus Kajaanin kohdalla tasolta 13,4 mg/l tasolle 16,5 mg/l. Vetisenä vuotena, viipymän ollessa lyhyempi, ero on noin 1 mg/l. 100

103 Taulukko 5-4. Hajoamisvakion vaikutus vesistömallin laskentatuloksiin. 101 Paikka Kuiva vuosi Sekoituspitoisuus Mallin laskema MQ m3/s mg/l, poistuma 0 pitoisuus mg/l Ero Sekoituspitoisuus MQ m3/s mg/l, poistuma 0 Vetinen vuosi Mallin laskema pitoisuus mg/l Kajaani 57,5 16,54 13,36 19 % 124,3 7,65 6,71 12 % Vaala 134,1 7,09 2,98 58 % 329,3 2,89 2,30 20 % Edellä esitetyn perusteella voidaan arvioida, että keskiarvotuloksissa virhemarginaali on luokkaa %. Mallin laskenta perustuu sulfaatin kulkeutumiseen ja laimenemiseen, ja sitä poistuu vain sedimentaation myötä esim. järvisyvänteissä (sulfaatti voi olosuhteiden salliessa saostua metallisulfideina), jolloin esimerkiksi alusveteen kerrostuneet ainemäärät pyörähtävät koko vesimassaan kerrostumisen purkautuessa nostaen vesimassan pitoisuuksia. Sen sijaan kerrostumisen voimakkuuden ja keston laskenta ja arviointi on vaikeampaa, ja siinä virhemarginaalit ovat suurempia, esimerkiksi pitoisuustasojen jakaumat alusveden eri kerroksissa. Kuitenkin laskentojen sekä Jormasjärven ja Kolmisopen havaintojen perusteella voidaan kohtuullisen luotettavasti arvioida, että pysyvää kerrostumista purkualueilla ei tapahdu, sillä tiheyserot vesistössä eivät kasva riittävän suuriksi. Sen sijaan kevättalvista ja keskikesän kerrostumista tulee tapahtumaan, jolloin sulfaattipitoisuudet nousevat hetkellisesti alusvedessä pohjan lähellä satoihin milligrammoihin litrassa. Epävarmuustekijöistä huolimatta laskenta kuvaa aineiden keskimääräistä kulkeutumista ja leviämistä vesistössä eri kuormitustilanteissa, ja se kuvaa kuormitusmuutosten vaikutusta samankaltaisissa hydrologisissa oloissa ja antaa hyvän pohjan tulosten perusteella arvioida muutoksia vesiluonnossa. Mallitulosten tulkinnassa on aina muistettava, että yksittäisiin laskentatuloksiin ei tule panna liikaa painoarvoa, vaan mallinnus kokonaisuutena auttaa johtopäätösten teossa. Tarkastelussa onkin pääpaino kiinnitettävä laskennallisten pitoisuustasojen keskimääräisiin muutoksiin vesistön eri osissa ja eri kuormitustilanteissa. Ero Vaikutukset vesieliöstöön Vaikutukset kasviplanktoniin ja pohjaeläimistöön Vesistövaikutusarvion perusteella purkualueella pintaveden sulfaattipitoisuus on kuivana vesivuonna maksimikuormituksen (30000 t/a) aikana keskimäärin 15 mg/l ja alusvedessä mg/l (Kuva 5-17). Pintakerroksessa maksimipitoisuudet ovat tasoa mg /l ja alusvedessä ylitetään kevättalvella taso 200 mg/l. Etäännyttäessä purkupaikalta alueelliset maksimipitoisuudet pienenevät ja lähenevät keskiarvoja (Kuva 5-17 ja Kuva 5-19). Oulujärven Paltaselän pintavedessä sulfaattipitoisuus on tasoa 5 mg/l. Kuormituksen pienentyessä neljännestä vuodesta alkaen sekä märkänä vesivuonna päästövesien aiheuttamat sulfaatin pitoisuusnousut uudella purkureitillä jäävät edellä kuvattuja alhaisemmaksi. Varsinkin talvella mutta myös kesän kerrostuneisuuskausina Nuasjärven purkupaikan läheisten syvänteiden kerrostuminen voimistuu jätevesien kerääntyessä syvänteisiin, mikä voi heikentää myös alusveden happitilannetta kerrostuneisuuskausina. Pysyvää kerrostuneisuutta ei arvioida kuitenkaan syntyvän. Järven säännöstely ja yläjuoksulta Tenetin kautta tuleva virtaama edesauttaa osaltaan vesien sekoittumista. Purkualueen lähellä sekoittumisvyöhykkeellä kadmiumin pitoisuudet ylittävät todennäköisesti ympäristönlaatunormin (EQS+tausta 0,1 µg/l) samoin kuin nikkelipitoisuudet vuoden 2015

104 X E14.SLU 102 lopussa voimaan astuvan uuden ympäristönlaatunormin (4 µg/l), joka taustapitoisuudella korjattuna tullee olemaan 5 µg/l. Nykyinen nikkelin ympäristönlaatunormi 21 µg/l ei Nuasjärvessä ylity kuin aivan purkualueen välittömässä läheisyydessä (Taulukko 5-1). Vertailuna voidaan tarkastella Talvivaaran päästöille altistunutta Jormasjärven keskiosan syvännettä (Jor3), jossa syvyys on noin 25 m. Syvänteen sulfaattipitoisuudet ovat nousseet vähitellen vuodesta 2010 lähtien (Kuva 5-28). Syvänteen alusveden sulfaattipitoisuudet olivat korkeimmillaan talvella 2014 tasolla 210 mg/l ja kesällä 2014 vesien sekoituttua sekä alus- että päällysvedessä tasolla mg/l. Syvänteen happitilanteeseen kaivospäästöillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta (Kuva 5-37). happi mg/l Jormasjärvi Jor3 päällysvesi alusvesi Kuva Jormasjärven keskisyvänteen (Jor3) happipitoisuuden vaihtelu eri vuosina. Happitilanne Jormasjärven alusvedessä on enemminkin parantunut kuin huonontunut viime vuosina ja päällysvedessä tilanne on ollut melko vakaa. Myös nikkeli- ja rautapitoisuuden trendit ovat laskevia, ja korkeimmat pitoisuudet on todettu vuosina 2010 ja Kasviplanktonnäytteiden lajirunsaus Jormasjärvessä oli vuonna 2013 selvästi suurempi kuin Kalliojärvessä ja Kolmisopessa, mutta diversiteetti oli pienentynyt edellisvuoteen nähden. Kasviplanktonlajistossa ei kuitenkaan ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosina Näytteiden biomassa on pienentynyt joka vuosi, mikä voi johtua satunnaisvaihtelusta, mutta voi myös viitata ympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Vuosien tutkimustulosten perusteella Jormasjärven ekologinen tila oli erittäin hyvä eikä kaivoksen kuormituksella ole ollut merkittävää vaikutusta kasviplanktonyhteisöjen tilaan. Pohjaeläintarkkailutulosten perusteella Jormasjärven keskialtaan syvännepisteellä havaittiin vuonna 2008 eniten pohjaeläinyksilöitä, minkä jälkeen vuosina 2010 ja 2012 alueelta havaittiin pienempiä pohjaeläintiheyksiä. Vuonna 2013 keskimääräinen pohjaeläintiheys oli kuitenkin kahta edellistä tarkkailuvuotta korkeampi. Jormasjärven keskialtaan alue luokittui pohjaeläinmittarista riippuen jokaisena tarkkailuvuonna joko hyvään tai erinomaiseen tilaan. Kohonneet sulfaattipitoisuudet ovat pysytelleet eliöstölle ja kaloille haitattomalla tasolla (Pöyry Finland Oy, 2014b). Jormasjärven sulfaattipitoisuus oli kesällä 2013 noin 70 mg/l, suurimmillaan toukokuussa alusvedessä 100 mg/l. Lähempänä Talvivaaran kaivosta sijaitsevassa Kolmisopessa kasviplanktonin biomassa ja diversiteetti ovat vähentyneet selvästi vuoden 2008 jälkeen, mutta ne olivat vuonna 2013 hieman suurempia kuin edellisenä vuonna. Kasviplanktonyhteisön rakenne poikkesi vuosina selvästi vuoden 2008 tutkimuksen aikaan vallinneesta rakenteesta. Talvivaaran kaivoksen kuormitus on vuosina selvästi huonontanut

105 103 Kolmisopen kasviplanktonyhteisön tilaa, mutta järven tila ei ollut vuonna 2013 oleellisesti muuttunut vuoden 2012 tilanteeseen nähden. Pohjaeläintarkkailutulosten perusteella Kolmisopen ekologinen tila on ollut suhteellisen vakaa. Kolmisopen syvännepohjaeläimistön tila luokittui vuosina 2008, 2012 ja 2013 erinomaiseen ja vuonna 2010 hyvään ekologiseen tilaan. Kolmisopen syvännepohjaeläinnäytteenottoalueelta havaittiin kuitenkin ennen kaivostoiminnan varsinaista käynnistymistä vuonna 2008 eniten pohjaeläinyksilöitä ja -lajeja. Tämän jälkeen havaitut keskimääräiset pohjaeläintiheydet ja - lajimäärät ovat olleet pienempiä (Pöyry Finland Oy, 2014b). Kolmisopen sulfaattipitoisuus on ollut kesällä 2010 tasoa mg/l, kesällä 2011 tasoa mg/l, kesällä 2012 tasoa mg/l ja kesällä 2013 päällysvedessä tasoa mg/l ja alusvedessä tasoa mg/l. Tutkimustiedon perusteella sulfaattikuormitus aiheuttaa leville samankaltaisia vaikutuksia kuin metallikuormitus. Suolapitoisuuden äkillinen ja huomattavan suuri muutos vaurioittaa leväsolun sisäisen suolatasapainon ja ioninvaihdon säätelyä ja voi aiheuttaa solun vaurioitumisen tai kuoleman. Yhteisötasolla sulfaattikuormitus vähentää lajiston diversiteettiä, kun suolapitoisuuden muutoksia huonosti sietävät lajit karsiutuvat yhteisöstä. Tällöin muutosta paremmin sietävät lajit saavat usein kilpailuedun, ja näiden lajien suhteellinen osuus lisääntyy. Diversiteetin vähentyminen voi periaatteessa altistaa yhteisön myös vieraslajien lisääntymiselle, mikäli niitä kulkeutuu kyseiseen vesistöön. Diversiteetin vähentyminen heikentää eliöyhteisöjen ekologista joustokykyä, ja kasviplanktonyhteisön muutos altistaa myös ravintoverkon seuraavat tasot (eläinplankton, pohjaeläimet ja kalat) muutokselle, jos esimerkiksi ravintona käytetyt kasviplanktonlajit vähentyvät nopeasti. Yhteisöjen tasolla kuormituksen vaikutukset ovat kuitenkin hyvin monimutkaisia ja vaikeasti ennustettavia. Muutosten toteaminen edellyttää usean vuoden seurantaa (Pöyry Finland Oy, 2013c). Sulfaattikuormituksen akuutista toksisuudesta leville ei ole kovin paljon tietoa saatavilla. Lisäksi toksisuuteen vaikuttavat monet vesistön fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, ja jokaisella levälajilla toksisuuden sietokyky vaihtelee. Vaikutus riippuu osaltaan myös siitä, esiintyvätkö sulfaattipitoisuudet levien kasvukaudella touko-lokakuussa vai sen ulkopuolella. On esitetty, että mg/l suolapitoisuus on monille leville sietokyvyn raja (Brock, 1985). Laboratoriotutkimuksissa esimerkiksi Selenastrum capricornatum -viherlevän sulfaattikuormituksen LOEC-pitoisuus (pienin havaittavan vaikutuksen aiheuttava pitoisuus) on vaihdellut välillä mg/l (jälkimmäisen arvon osalta sulfaatti lisätty natriumsulfaattina Na 2 SO 4 ). Sulfaattikuormituksen IC 50 - pitoisuudet vaihtelivat samoissa tutkimuksissa välillä mg/l. IC 50 kuvaa kemiallisen yhdisteen potentiaalia estää reaktioita eli pitoisuutta, jossa puolet reaktioista estyy (Pöyry Finland Oy, 2013c). Edellä esitettyjen mallitarkastelujen tulosten perusteella sulfaattipitoisuudet tulevat nousemaan Nuasjärvessä suurimmillaan suurin piirtein samalle tasolle kuin mitä Jormasjärven keskisyvänteestä on viime vuosina havaittu. Sulfaattipitoisuudet jäävät huomattavasti pienemmiksi kuin edellä mainitut vesieliöstön kannalta toksiset pitoisuudet. Metallikuormituksen ja eri kuormitteiden yhteisvaikutus voi myös aiheuttaa vastaavia vaikutuksia kasviplankton- ja pohjaeläinyhteisöjen tilaan kuin suolaisuuden kasvu. Ennen vesistöön johtamista käsitellyt jätevedet johdetaan Latosuon altaaseen, joten mahdollisissa poikkeustilanteissa allas toimii puskurina ennen vesistöön johtamista. Voimakkaimmillaan vaikutukset ovat kolmen ensimmäisen johtamisvuoden aikana, minkä jälkeen sulfaattipäästö pienenee noin kolmasosaan.

106 104 On mahdollista, että Nuasjärven kasviplanktonyhteisössä voi tapahtua jonkinasteista biomassamäärän pienentymistä, lajiston diversiteetin vähentymistä ja vaurioituneiden leväsolujen esiintymistä kuten on tapahtunut Kolmisopessa ja vähäisessä määrin myös Jormasjärvessä. Nuasjärvessä purkualueen läheisten syvänteiden pohjaeläimistössä voi tapahtua jonkinasteisia muutoksia lähinnä alusveden suolaisuuden lisääntymisen ja mahdollisen happitilanteen heikentymisen seurauksena. Kokonaisuutena päästöjen vaikutuksen Nuasjärven pohjaeläimistön tilaan ei arvioida olevan merkittävä, kuten ei ole ollut Jormasjärvessäkään. Jätevesien typpikuormitus ei yksistään lisää merkittävästi Nuasjärven rehevyyttä, eikä sillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta kasviplanktonja pohjaeläinyhteisöjen tilaan. Nuasjärvi on tilavuudeltaan huomattavasti suurempi kuin Kolmisoppi ja Jormasjärvi ja myös virtausolosuhteet ovat paremmat, joten jätevesien laimentuminen on tehokkaampaa kuin em. järvissä. Tämän perusteella jätevesien vaikutukset Nuasjärven kasviplanktonyhteisöjen ja pohjaeläimistön tilaan arvioidaan rajoittuvan pääosin jätevesien sekoittumisvyöhykkeelle ja jäävän koko Nuasjärveä ajatellen sen tasoisiksi, että vesistön ekologinen tila ei heikenny nykyisestä hyvästä Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Vesistövaikutusarvion mukaan purkualueella pintaveden sulfaattipitoisuus on alivirtaamakautena maksimikuormituksen (30000 t/a) aikana keskimäärin 15 mg/l ja alusvedessä mg/l. Pintakerroksessa maksimipitoisuudet ovat tasoa mg /l, ja alusvedessä ylitetään kevättalvella taso 200 mg/l. Etäännyttäessä purkupaikalta alueelliset maksimipitoisuudet pienenevät ja lähenevät keskiarvoja. Oulujärven Paltaselän pintavedessä sulfaattipitoisuus on tasoa 5 mg/l. Kuormituksen pienentyessä sulfaattipitoisuudet laskevat samassa suhteessa. Varsinkin talvella Nuasjärvi kerrostuu jätevesien vuoksi selvästi jätevesien kerääntyessä syvänteisiin. Tämä osaltaan heikentää alusveden happitilannetta kerrostuneisuuskausina. Purkualueen lähellä sekoittumisvyöhykkeellä kadmiumin pitoisuudet ylittävät todennäköisesti ympäristönlaatunormin samoin kuin nikkelipitoisuudet vuoden 2015 lopussa voimaan astuvan uuden ympäristönlaatunormin. Nuasjärven kalasto koostuu pääasiassa veden laadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista, joiden kantoihin jätevesikuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Alusveden happitilanteen heikkeneminen heikentää purkualueen lähellä lähinnä syyskutuisten kalalajien, siian ja muikun, ja talvikutuisen mateen elinolosuhteita. Sulfaattipitoisuudet eivät Nuasjärvessä kohoa kaloille vaaralliselle tasolle. Esimerkiksi Tuhkajoessa sulfaattipitoisuudet ovat olleet pitkiä aikoja tasoa mg/l, mutta veden laadun suhteen vaatelias taimen on lisääntynyt joessa silti normaalisti (Pöyry Finland Oy, 2014d ja Ramboll Finland Oy, 2014, kirjall. tied.). Jätevesien metallikuormitus heikentää kalaston elinolosuhteita esitetyllä jätevesien sekoittumisvyöhykkeellä. Jätevesien typpikuormitus ei yksistään lisää merkittävästi Nuasjärven rehevyyttä eikä siten lisää pyydysten limoittumista. Kuormituksella ei sinällään arvioida olevan vaikutusta kalojen käyttökelpoisuuteen, mutta tietoisuutta jätevesien laskusta voidaan pitää kalastushaittana, mikä voi vähentää kalastushalukkuutta purkualueen lähellä. Ammattikalastajien kohdalla on olemassa mahdollisuus, että jätevesien laskun vuoksi kalan maine kärsii ja Nuasjärven kalan myynti paikallisilla markkinoilla vaikeutuu tai estyy. Tätä on tapahtunut ammattikalastajien mielestä jo tähänkin mennessä Jormas- ja Laakajärvellä (Pöyry Finland Oy, 2014e). Jormasjärven ja jatkossa myös Nuasjärven kalaa voidaan kuitenkin edelleen

107 105 markkinoida tukkumyyntiin, jossa Oulujoen reitin kala markkinoidaan nimikkeellä Oulujärven kala. Ammattikalastajien mielestä Jormas- ja Laakajärvellä on tapahtunut kuhan karkottumista syvänteiden pyyntipaikoilta matalampaan veteen. Tutkimustuloksia asiasta ei kuitenkaan ole. Kerrostuneisuuskausina jätevesiä kertyy myös Nuasjärvellä syvänteisiin, eikä voida kokonaan sulkea pois mahdollisuutta, että sillä olisi vaikutusta kuhan elinpiirin valintaan purkupaikan lähialueen syvänteissä etenkin talvella, mikä voisi heikentää ammattikalastajien kalastusmahdollisuuksia alueella Vaikutukset ranta-alueisiin Käsitellyt jätevedet johdetaan noin 1,5 km:n päähän lähimmistä ranta-alueista. Rantaalueiden sulfaattipitoisuuksien nousut jäävät kohtuullisin pieniksi, ensimmäisinä purkuvuosinakin nousut ovat pintavedessä keskimäärin tasoa mg/l (Kuva 5-38). Kuva Sulfaattipitoisuuden laskennalliset pitoisuusnousut ranta-alueiden päällysvedessä Veistenniemessä (sininen tähti), Petäjäniemessä (punainen tähti) sekä Tikkalahdessa (vihreä tähti). Jätevedet sisältävät vähäisessä määrin ravinteita, lähinnä typpeä, ja niihin liittyy potentiaalista rehevyyden kasvua, mutta hyvistä sekoittumisoloista johtuen ranta-alueilla rehevöityminen jää vähäiseksi. Talvivaara Sotkamo Oy:n päästövesien aiheuttamat vesistövaikutukset konkretisoituvat selkeimmin purkualueen lähialueilla, lähinnä purkualueen viereisten syvänteiden vedenlaadussa. Purkuputkilinjan purkupaikka on pyritty valitsemaan siten, että merkittävää vedenlaadun heikkenemistä ei olisi havaittavissa Joki- ja Tikkaniemen ranta-alueilla (Kuva 5-9). Päästövesillä ei näin myöskään ole vaikutusta rantakiinteistöjen vedenhankintaan. Putkilinjan rakentamisvaiheen aikana kevättalvella 2015 ranta-alueiden vedenlaatu heikkenee hetkellisesti linjan ruoppaus- ja kaivutöiden yhteydessä. Linja viedään Nuasjärveen Jokiniemen itäpuolelta ja Juurikkasuon länsipuolelta (Kuva 2-3). Kohtuul-

108 106 lisen pienet ainepitoisuuksien nousut ja samennuksen lyhytaikaisuus huomioiden, rakentamisvaiheen aikaiset vaikutukset ranta-alueiden vedenlaatuun jäävät arviolta vähäisiksi. Putkilinjan alle jäävien rantakiinteistöjen asianosaiset löytyvät liitteestä (Liite 8) Päästöjen vaikutus Nuasjärven ulkoisen ravinnekuormituksen sietokykyyn Sulfaatin suorista vesistöhaitoista merkittävin on vesien suolaantuminen ja sen aiheuttama vesien mahdollinen kerrostuminen. Sulfaatti ei ole sellaisenaan toksinen yhdiste, vaikkakin eräät vesikasvit ja eliöt ovat sille herkkiä. Suurissa pitoisuuksissa (useita tuhansia mg/l) sulfaatista on todettu olevan haittaa myös kaloille (Singleton, 2000). Rajaarvoja tulkittaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että ne ovat sulfaatin suhteen laskennallisia ja voimakkaasti riippuvaisia altistuskokeissa käytetyn suolan (Na 2 SO 4, CuSO 4, yms.) kationiosasta ja esimerkiksi kupari on itsessään myrkyllinen suurissa pitoisuuksissa ja sitä on käytetty veden varastoaltaissa levien torjuntaan. Suorien fysikaalisten vaikutusten (veden kerrostuminen) ohella sulfaatin epäsuorat vesistövaikutukset tulevat esiin sen pelkistyessä hapettomissa oloissa mikrobiologisesti sulfideiksi. Sulfaatti toimii mikro-organismien anaerobisessa hengityksessä elektroniakseptorina eli elektronin vastaanottajana pelkistyen sulfidiksi (H 2 S ja HS - ). Sulfaatin pelkistyminen kytkeytyy myös hiilen kiertoon, sillä se on mahdollista vain, jos ympäristössä on sulfaatin pelkistykseen kykeneviä mikrobeja, hapettomat pelkistävät olosuhteet ja riittävä määrä käytettävissä olevaa hiiltä. Sulfaatin pelkistyessä sulfidiksi orgaanisesta aineksesta (elektronin luovuttaja) muodostuu vettä ja hiilidioksidia. Reaktiossa muodostuva rikkivety (H 2 S) on eliöille myrkyllinen jo erittäin pieninä pitoisuuksina ja sitä kerääntyy pohjanläheisiin vesikerroksiin. Edellä kuvattu sulfaatin dissimilatorinen pelkistyminen on kuitenkin riippuvainen alusveden lämpötilasta, eli pelkistyminen on hitaampaa alhaisissa lämpötiloissa. Ennen sulfaatin pelkistymistä suuri osa ferriraudasta (Fe 3+ ) pelkistyy ferroraudaksi (Fe 2+ ), joka reagoi liuenneiden sulfidien kanssa hapettomissa olosuhteissa ferrosulfidiksi (FeS, FeS 2 ). Sulfaatin pelkistyminen voi näin aiheuttaa myös pohjasedimentin raudan kierron tyrehtymisen, mikä kytkee sulfaattikuormituksen vesien fosforipitoisuuteen ja rehevöitymiseen. Normaalissa raudan kierrossa pohjasedimenttiin kertynyt ferrirauta pelkistyy hapettomissa pelkistävissä olosuhteissa ferroraudaksi, joka liukenee alusveteen. Pelkistymisen yhteydessä sedimentistä vapautuu myös ferrirautaan sitoutunutta fosfaattifosforia. Normaaliolosuhteissa liuennut ferrorauta hapettuu takaisin kolmenarvoiseksi ferriraudaksi päätyessään ylempiin hapellisiin vesikerroksiin sitoen samalla liuenneen fosfaatin takaisin liukenemattomaan muotoon. Sulfaatin pelkistyessä tämä kierto kuitenkin häiriintyy ferroraudan sitoutuessa sulfidin kanssa hapettomissa olosuhteissa veteen liukenemattomaksi ferrosulfidiksi. Tällöin vedessä ei ole enää tarpeeksi rautaa, joka voi sitoa liuenneen fosfaattifosforin takaisin liukenemattomaan muotoon ja fosforin sisäinen kuormitus kasvaa ja järven vastaanottokyky ulkoista ravinnekuormitusta kohtaan laskee. Huomioitavaa kuitenkin on, ettei korkea alusveden sulfaattipitoisuus johda suoraan sisäisen fosforikuormituksen kasvuun. Sisäisen kuormituksen kasvu on riippuvainen myös sedimentin muista metalleista. Mikäli sedimentin fosfori on pääosin sitoutunut alumiinin oksideihin, ei ferrosulfidin muodostuminen aiheuta merkittävää rehevöitymisriskin kasvua. Talvivaara Sotkamo Oy:n ympäristötarkkailuaineiston perusteella Jormasjärven syvänteiden päällysveden fosfaattifosforipitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa merkittävää kasvua kesäkerrostuneisuuden aikaan viimeisimpinä tarkkailuvuosina (Kuva 5-39). Tulosten perusteella alusveden fosfaattifosforipitoisuudet ovat ennemmin-

109 X E14.SLU 107 kin laskeneet aikaisemmasta syvänteen alusveden sulfaattipitoisuuden noustessa. Jormasjärven tuloksien perusteella onkin epätodennäköistä, että jätevedet aiheuttaisivat merkittävää sisäisen kuormituksen nousua Nuasjärvessä. PO 4 -P µg/l Jormasjärvi Jor3 Päällysvesi Alusvesi Kuva Jormasjärven keskisyvänteen päällys- ja alusveden fosfaattifosforipitoisuus eri vuosina. Kerrostuneiden lähijärvien alusveden happitilanteen paraneminen ja hapetus-pelkistysolosuhteiden muuttuminen hapettaviin olosuhteisiin voi myös aiheuttaa sedimenttiin sitoutuneen ferrosulfidin hapettumisen. Tällöin sulfidi hapettuu rikin oksidien kautta lopulta rikkihapoksi aiheuttaen alusveden ph:n alenemisen. Vastaavasti ferrorauta hapettuu ferriraudaksi, joka hydrolysoituessaan eli reagoidessaan veden kanssa happamoittaa myös alusvettä. Hapan vesi liuottaa myös metalleja sedimentistä lisäten niiden pitoisuuksia alusvedessä. Jormasjärven keskisyvänteen (Jor3) tulosten (Kuva 5-40) perusteella Nuasjärven syvänteiden alusveden ph:n odotetaan vaihtelevan välillä ph = 5 7. Sulfaatin epäsuorista vaikutuksissa on kuitenkin muistettava, että ne voivat tulla näkyviin kaivosalueen alapuolisissa vesissä viiveellä. ph 7,5 7,0 6,5 6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 Jormasjärvi Jor3 päällysvesi alusvesi Kuva Jormasjärven keskisyvänteen päällys- ja alusveden ph eri vuosina Johtopäätökset Vesistömallilaskelmien perusteella Talvivaara Sotkamo Oy:n päästövesien vaikutukset kohdistuvat lähinnä Nuasjärven eteläosiin (Kuva 5-17). Purkuvesien suolapitoisuudesta johtuen on kerrostuminen purkupaikalla kohtalaisen voimakasta. Tuulettomina jaksoina ja talvella jääkannen estäessä tuulen vaikutuksen ovat virtausnopeudet Juurikkalahden edustalla hyvin pieniä, jolloin jätevettä konsentroituu voimakkaammin purkualueen sy-

110 108 vänteiden pohjan läheisiin vesikerroksiin. Tällöin purkualueella voidaan mitata enimmillään 220 mg/l sulfaattipitoisuuksia eli samaa luokkaa kuin viime vuosina on mitattu Jormasjärven keskisyvänteen (Jor3) alusvedestä (Kuva 5-28). Jormasjärven havaintojen perusteella voidaan kohtuullisen luotettavasti arvioida, että pysyvää kerrostumista ei Nuasjärven purkualueella kuitenkaan mitä todennäköisimmin tapahdu, sillä tiheyserot vesistössä eivät kasva riittävän suuriksi. Laimennuslaskelmien perusteella päästövesien nikkelipitoisuus laskee purkualueella nopeasti sille asetettua ympäristönlaatunormia alhaisemmalle tasolle. Kadmiumin osalta syntyvän purkupluumin keskilinjan kadmiumpitoisuus alittaa sille asetetun ympäristölaatunormin vasta noin kilometrin etäisyydellä purkupaikasta (Taulukko 5-1). Lyijyn osalta ympäristönlaatunormin ylityksiä ei ole odotettavissa. Purkupluumin keskiosan elohopeapitoisuus alittaa elohopealle asetetun laatunormin laskennoissa käytetyllä pitoisuustasolla noin kilometrin etäisyydellä purkupaikasta. Huomioitavaa kuitenkin on, että vuoden 2014 tammi-elokuun tarkkailutietojen perusteella päästövesien elohopeapitoisuus on ollut tasolla 0,1 µg/l (Taulukko 3-3). Purkupluumin keskilinjan mangaanipitoisuus ylittää talousveden mangaanin suosituspitoisuuden 50 µg/l vielä 2,5 kilometrin etäisyydellä purkupisteestä. Purkualueen vettä ei näin suositella talousvesikäyttöön. Järvi- ja jokivesiä ei tosin yleisestikään suositella käytettäväksi sellaisenaan juomavetenä. Sulfaatille asetettu talousveden suosituspitoisuus 250 mg/l ei vastaavasti ylity kuin ihan purkupisteen tuntumassa (Taulukko 5-1). Ympäristönlaatunormien ylityksiä on näin odotettavissa ainakin kadmiumin, elohopean ja nikkelin osalta Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivoksen käsiteltyjen päästövesien purkamisen aloittamisen jälkeen heinäkuussa Purkupaikan lähialueelle onkin näin tulosten perusteella määritettävä sekoittumisvyöhyke. Sekoittumisvyöhyke on arvioitu päästövesien kadmium-, elohopea- ja nikkelipitoisuuden perusteella. Sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (Vna 1022/2006). Sekoittumisvyöhyke on määritelty kuvassa (Kuva 5-9). Päästövesien aiheuttamat vesistövaikutukset konkretisoituvatkin näin selkeimmin purkualueen lähialueilla, lähinnä purkualueen viereisten syvänteiden vedenlaadussa, eikä merkittävää vedenlaadun heikkenemistä olisi havaittavissa Joki- ja Tikkaniemen ranta-alueilla. Putkilinjan rakentamisvaiheen aikana kevättalvella 2015 ranta-alueiden vedenlaatu heikkenee hetkellisesti linjan ruoppaus- ja kaivutöiden yhteydessä. Linja viedään Nuasjärveen Jokiniemen itäpuolelta ja Juurikkasuon länsipuolelta (Kuva 2-3). Kohtuullisen pienet ainepitoisuuksien nousut ja samennuksen lyhytaikaisuus huomioiden, rakentamisvaiheen aikaiset vaikutukset ranta-alueiden vedenlaatuun jäävät arviolta vähäisiksi. Putkilinjan alle jäävien rantakiinteistöjen asianosaiset löytyvät liitteestä (Liite 8) Vaikutukset uhanalaisiin ja arvokkaisiin lajistoihin sekä arvokkaisiin luontoympäristöihin Suunniteltu purkuputki sijoittuu pääasiassa metsäojitetuille suoalueille ja hakkuin käsiteltyihin talousmetsiin sekä Kolmisopen, Jormasjoen ja Nuasjärven vesistöihin. Yleisimpiä kasvillisuustyyppejä purkuputken alueella ovat mustikka- ja puolukkaturvekankaat sekä tuoreet kangasmetsät. Purkuputkilinjausta muutettiin toteutetun luontoselvityksen (Ramboll, 2014) perusteella siten, että aikaisemmalta linjaukselta havaitut arvokkaimmat luontotyyppikohteet (Liite 14) eivät enää jää uuden linjauksen alle.

111 109 Purkuputken alueella ei havaittu uhanalaisia eliölajeja (Ramboll, 2014). Selvityksessä kuitenkin huomautettiin, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitun liito-oravan esiintymistä alueella ei kartoitusajankohdasta johtuen ollut mahdollista selvittää luotettavasti. Linjalla ei sijaitse liito-oravan elinympäristöksi erityisen hyvin soveltuvia metsiä. Muutamat purkuputkilinjan metsiköistä kuitenkin täyttävät liito-oravan elinympäristövaatimukset osittain, ja liito-oravan liikkuminen niillä alueilla on mahdollista. Purkuputkilinjalla ei havaittu liito-oravan pesäpuiksi soveltuvia kolohaapoja. Purkuputkilinjalle sijoittuvat Kolmisopen rannat poikkeavat kasvittuneisuudeltaan ja muilta rannan ominaispiirteiltään selvästi viitasammakon tyypillisesti suosimista kutupaikoista. Vastaavasti Nuasjärven Juurikkalahti on karuleimaisempi kuin luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin lukeutuvan viitasammakon kutualueet yleensä ovat (Ramboll, 2014). Selvityksessä suositeltiin kuitenkin toteuttamaan viitasammakkoselvitys varhain keväällä. Ajoittamalla purkuputken rakentaminen lisääntymiskauden ulkopuolelle, voidaan vähentää viitasammakoihin mahdollisesti kohdistuvia vaikutuksia (Liite 14). Edellä kuvattuun perustuen purkuputken rakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä haittavaikutuksia purkuputkialueen läheisyydessä sijaitseviin arvokkaisiin luonnonympäristöihin tai luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin Vaikutukset talousveden ottoon ja käyttöön Nuasjärvestä ei oteta vettä talousvedeksi, joten purkuvesillä ei ole vaikutusta Nuasjärven vedenkäyttöön. Kainuun Voima Oy ottaa vettä Kajaaninjoesta ja käsittelee siitä talousvettä voimalaitoksen käyttöön. Kulkeutumismallinnusten perusteella sulfaattipitoisuudet nousevat Kajaaninjoessa tasolle mg/l, joten Talvivaara Sotkamo Oy:n jätevesien purkamisesta Nuasjärveen ei arvioida olevan vaikutusta voimalaitoksen vedenkäyttöön. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) mukainen talousveden laatusuositus sulfaatin enimmäispitoisuudelle on 250 mg/l (Taulukko 4-2).

112 6 ARVIO TOIMINNAN RISKEISTÄ Merkittävimmät uuteen purkuputkilinjaan liittyvät riskit kohdistuvat pumppaamolla tapahtuviin poikkeustilanteisiin. Käsiteltyjen jätevesien pumppaamisen keskeytyessä esimerkiksi tulipalon tai muun vastaavan poikkeustilanteen aikana on putken sisällä vettä noin 3450 m 3 (putken sisähalkaisija 0,494 m ja pituus 18 km), mikä vastaa putkilinjan mitoitusvirtaamalla noin 3,5 tunnin aikana Nuasjärveen pumpattavaa vesimäärää. Pumppaamon toimintaan liittyvien poikkeustilanteen ympäristöriskit ovatkin näin pieniä, varsinkin kun putkessa kulkevat vedet ovat yhtiön käsiteltyjä jätevesiä. Huomioitavaa myös on, että putki ei häiriötilanteessa tyhjene kokonaisuudessaan, mikä alentaa osaltaan Nuasjärveen hallitsemattomasti purkautuvia vesimääriä. Vesien hallitsematon purkautuminen Nuasjärveen voidaan tarvittaessa myös estää Nuasjärven rannalle asennettavan sulkukaivon avulla. Vesien pumppaamisen keskeytyminen johtaa luonnollisesti pidemmällä aikavälillä kaivospiirin vesivarastoaltaiden täyttymiseen. Kokemuksen perusteella voidaan todeta, että Talvivaara Sotkamo Oy:n monimetallikaivoksen vuosittainen vesitase on nettopositiivinen eli vettä tulee kaivosalueelle myös tulevaisuudessa enemmän kuin sitä kulutetaan. Talvivaaran arvion mukaan kaivoksen vuotuinen purkuvesitarve on 4,3 Mm 3 keskimääräisenä vesivuonna ja 7,1 Mm 3 poikkeuksellisen sateisena vesivuonna. Oletuksella, että purkuvesien pumppaus Nuasjärveen ei keskeydy purkuputkilinjan ensimmäisen käyttöönottovuoden aikana vesivarastojen täyttyminen vaatisi näin useamman kuukauden ja jopa vuoden katkon pumppaamon toiminnassa. Tästä johtuen riski kaivosalueen vesivarastoaltaiden täyttymiselle purkuputkilinjan käyttöönoton jälkeen arvioidaan pieneksi. Vesien johtaminen kaivosalueelta tapahtuu jatkossa pääosin Latosuon kautta. Latosuon vesitilavuus on noin 1,7 Mm 3 (Taulukko 2-6) ja altaan vesipinta pyritään pitämään likimain tasaisena vesien purkamisen aloittamisen jälkeen. Kainuun ELY-keskus on heinäkuussa 2013 luokitellut Latosuon padon 2. luokan padoksi. Padolle on tuolloin toteutettu myös patoturvallisuuslain ja -asetuksen mukaiset patosortumaan liittyvät terveys- ja ympäristövaikutusten arvioinnit. Latosuon vesivarastoallas pienentää purkuvesien laadun normaalia vaihtelua tasoittamalla ääritilanteiden välisiä vedenlaadullisia eroja. Purkuputki asennetaan maa-alueilla roudattomaan syvyyteen. Asennus pyritään toteuttamaan siten, ettei putkirakenne rikkoudu asennuksen yhteydessä tai maaperän routimisen johdosta putkilinjan käyttöönoton jälkeen. Vuotoja voi toki tästäkin huolimatta ilmaantua putkilinjalla. Kuten edellä on jo mainittu, putkessa oleva vesi on kaivosyhtiön käsiteltyä jätevettä (Taulukko 3-3). Putkessa olevan vesimäärän sekä vedenlaadun perusteella vuodosta ei arvioida olevan merkittävää haitallista vaikutusta putkilinjan ympäristölle. 110

113 7 TARKKAILU JA RAPORTOINTI Nuasjärven alueella tehdään velvoitetarkkailua Mondo Minerals B. V. Branch Finland Oy:n Sotkamon Lahnaslammen kaivoksen ja Talvivaaran Sotkamo Oy:n kaivoksen toimintaan liittyen. Kajaaninjoen ja Oulujärven alueella tarkkailua tehdään useiden toimijoiden toimesta. Oulujärven tarkkailu supistui vuonna 2013 UPM-Kymmene Oy:n Kajaanin Paperitehtaan vuoden 2008 lopussa tapahtuneen toiminnan lopettamisen vuoksi. Lisäksi Kainuun ELY-keskus tarkkailee Kajaaninjoen veden laatua kahdella virtahavaintopaikalla. Talvivaaran Sotkamon Oy:n kaivoksen tarkkailu on toteutettu vuoden 2014 alusta lähtien päivitetyn tarkkailusuunnitelman mukaan (Pöyry Finland Oy, 2014f) (liite 17). Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt suunnitelman eräin täydennyksin ja muutoksin (Drnro KAIELY/1/07.00/2013 ). Uuden purkuputken tarkkailu liitetään osaksi tätä tarkkailua. Seuraavassa on esitetty suuntaviivat voimassa olevan suunnitelman täydentämiseksi. 7.1 Purkuputken rakentamisen aikainen tarkkailu Purkuputki kulkee Kolmisopen pohjassa kohti Nuasjärveä. Nuasjärven ja Kolmisopen rantavyöhykkeillä putki kaivetaan pohjaan niin, että päälle jää vettä ja maata yhteensä noin 2,5 metriä. Kaivu toteutetaan roudattomaan syvyyteen. Muutoin putki kulkee järven pohjassa. Nuasjärvessä tulee ottaa huomioon säännöstelystä johtuva vesipinnan vaihtelu. Putkilinjalla on lisäksi Jormasjoki, joka joudutaan alittamaan. Ranta-alueen kaivutöistä ei arvioida aiheutuvan merkittävää vesistön samentumista eikä sen osalta esitetä tehtäväksi vesistötarkkailua. Jormasjoessa joudutaan tekemään myös pienimuotoista kaivua putkea asennettaessa, ja tästä aiheutuu hetkellistä vesistön samentumista ja mm. kiintoainepitoisuuden kasvua. Vaikutukset arvioidaan kuitenkin melko vähäisiksi ja lyhytaikaisiksi. Mikäli jatkovalmisteluissa käy ilmi, että töistä voi aiheutua merkittävää vesistön samentumista tai muuta haittaa (esim. räjäytykset), voidaan tarkkailusta sopia myöhemmin Kainuun ELY-keskuksen kanssa. 7.2 Purkuputken käytön aikainen tarkkailu Käyttö- ja päästötarkkailu Käsitellyt jätevedet johdetaan Latosuon altaaseen, josta Nuasjärveen johdettavan veden määrää ja laatua (ph, sähkönjohtavuus) seurataan jatkuvatoimisella mittarilla. Kaivoksen käyttötarkkailuun liittyen vesistöön johdettavan veden laatua tarkkaillaan päivittäin. Voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaan päästötarkkailun näytteet otetaan kaivoksen toimesta kerran viikossa ja konsultin toimesta kerran kuukaudessa, silloin kun purkua vesistöön tapahtuu. Näytteet toimitetaan ulkopuoliseen akkreditoituun laboratorioon analysoitavaksi. Näytteistä tehdään kerran viikossa suppeampi ja kerran kuukaudessa laajempi analyysivalikoima. Pintavesien laadun tarkkailu Nuasjärven pintavesien laatua seurataan voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaan pisteillä Nuasjärvi Jormaslahti 6 (FM6) ja pisteellä Nuasjärvi 23 (FM12) neljä kertaa vuodessa. Tarkkailua esitetään täydennettäväksi taulukossa (Taulukko 7-1) esitetyillä Nuasjärven, Rehjan ja Oulujärven pisteillä (Kuva 7-1). Näytteet otetaan Nuasjärven- Rehjan alueelta kuusi kertaa vuodessa sekä Kajaaninjoesta ja Paltaselän-Ärjänselän alu- 111

114 Paikka 112 eelta neljä kertaa vuodessa. Kainuun Ely-keskus tarkkailee Kajaaninjoen veden laatua mm. pisteellä Petäisenniska neljä kertaa vuodessa, maalis-, touko-, elo- ja syyskuussa. Mikäli mahdollista, kyseisen tarkkailun analyysivalikoimaa voidaan täydentää taulukossa (Taulukko 7-2) esitetyillä Kajaaninjoen analyyseillä. Oulujärven tarkkailu sovitetaan mahdollisuuksien mukaan muuhun alueella tehtävään tarkkailuun. Taulukko 7-1. Näytteenottopaikat ja vesistötarkkailun ajankohdat. Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Syvyys Vesistö- Vesinäytteet m alue krt I III Kuukausi V VI VII VIII X Kasvi- Pohjaplanton eläimet Nuasjärvi 34 Nj x x Nuasjärvi 23 (FM12) Nj , * 1 * 1 1 * 1 * Nuasjärvi 35 Nj x x Nuasjärvi, Rimpilänsalmi Nj x x Rehjanselkä 135 Reh x x Petäisenniska VP , Paltaselkä 138 (Ouj16) Ouj , Ärjänselkä 139 (Ouj139) Ouj , Kuva 7-1. Vesistötarkkailun näytteenottopaikat.

115 113 Tarkkailu toteutetaan em. tavalla ennen jätevesien johtamisen aloittamista vuonna 2015 ja kolmena ensimmäisenä johtamisvuonna, minkä jälkeen tarkkailun tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan saatujen tulosten perusteella (tarvittaessa jo aiemmin). Näytteenottosyvyydet ovat seuraavat: kokonaissyvyys näytteet < 3 m 1 m 3 5 m 1 m ja 1 m pohja yläpuolelta > 5 m 1 m, vesipatsaan puoliväli ja 1 m pohjan yläpuolelta Kokoomanäyte a-klorofyllin määrittämistä varten otetaan järvistä 0 2 m vesikerroksesta. Näytteenoton yhteydessä määritetään näkösyvyys ja mahdolliset muut visuaaliset havainnot, joilla voi olla vaikutusta kyseisen näytteen vedenlaatuun. Vesinäytteet otetaan ulkopuolisen näytteenottajan toimesta. Näytteenottajan tulee olla sertifioitu tai hänen pätevyys ympäristönäytteenottoon on muutoin pyydettäessä osoitettava valvovalle viranomaiselle. Näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita. Näytteistä tehtävät määritykset on esitetty taulukossa (Taulukko 7-2). Liukoisten metallien pitoisuudet määritetään maastossa suodatetuista ja kestävöidyistä näytteistä. Myös kokonaismetallimäärityksiä varten näytteet kestävöidään maastossa. Määritykset tehdään ICP-OES/MS menetelmillä. Alkuaineet, joiden pitoisuudet vesistöissä ovat alhaisia, määritetään ICP-MS tekniikalla. Liukoisten metallien pitoisuuksien analysoinnissa tulee ottaa huomioon asetuksen 1022/2006 (muutos 868/2010) vaatimukset analyysimenetelmille sekä määritysrajoille. Kaikki määritykset tehdään standardoiduin tai akkreditoinneissa hyväksyttyjen ja/tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymin menetelmin laboratoriossa, joka on osoittanut pätevyytensä luonnonvesien epäorgaaniseen analytiikkaan.

116 Taulukko 7-2. Vesinäytteistä tehtävät määritykset. Nuasjärvi- Kajaaninjoki- Rehja Oulujärvi lämpötila x x ph x sähkönjohtavuus x x kiintoaine (GF/C) x happipitoisuus x hapen kyllästysaste x nikkeli (Ni), liuk kupari (Cu), liuk x x x sinkki (Zn), liuk kadmium (Cd), liuk x x x uraani (U), liuk arseeni (As), liuk x x antimoni (Sb), liuk rauta (Fe), kok x mangaani (Mn), kok x x rikki (S), kok x sulfaatti (SO 4 ) natrium (Na) x x x x kok.kovuus x orgaaninen kokonaishiili (TOC) x kokonaisfosfori (P) x kokonaistyppi (N) x fosfaattifosfori (PO 4 -P) x 1) nitriitti- ja nitraattityppi (NO 2 +NO 3 -N) x 1) ammoniumtyppi (NH 4 -N) x 1) a-klorofylli x 1) 1) VI-VIII 114 Kasviplanktontarkkailu Kasviplanktonnäytteet otetaan Nuasjärvestä ja Rehjanselältä taulukossa (Taulukko 7-1) ja kuvassa (Kuva 7-1) esitetyiltä neljältä näytteenottopaikalta. Piste Nuasjärvi 23 (FM12) on mukana Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n joka kolmas vuosi tehtävässä biologisessa tarkkailussa. Kasviplanktonnäytteet otetaan ennen jätevesien johtamisen aloittamista vuonna 2015 ja sen jälkeen ensimmäisenä ja kolmantena johtamisvuonna kesä-, heinä- ja elokuussa vesinäytteenoton yhteydessä. Näytteet otetaan 0 2 m kokoomanäytteenä. Näytteet kestävöidään välittömästi happamalla Lugolin liuoksella. Näytteet kuljetetaan ja säilytetään pimeässä ja viileässä. Kasviplanktontutkimus tehdään käyttäen laajaa kvantitatiivista menetelmää, ja laskennassa noudatetaan ympäristöhallinnon voimassaolevaa ohjeistusta (ympäristöhallinnon www-sivut, menetelmäohjeet ja maastolomakkeet). Määrityksissä pyritään lajitasolle. Solut lasketaan tarvittaessa kokoluokittain, ja solujen ja/tai kolonioiden koot mitataan mahdollisimman oikean tilavuuden määrittämiseksi. Tilavuuksina käytetään Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisteriin tallennettuja tilavuuksia. Tulokset ilmoitetaan taksonimääränä ja biomassana (milligrammaa litrassa). Näytteiden määrityksen suorittaa asiantuntija, joka on pätevöitynyt Suomen sisävesien kasviplanktonmäärityksiin esimerkiksi suorittamalla hyväksytysti Suomen ympäristökeskuksen järjestämän vertailukokeen. Laskentatulokset tallennetaan ympäristöhallinnon kasviplanktonrekiste-

117 115 riin. Tulosten avulla tarkastellaan tutkittujen järvien rehevyyttä, ekologista tilaa ja tilassa tapahtuneita muutoksia. Pohjaeläintarkkailu Järvisyvänteiden pohjaeläinnäytteet otetaan Nuasjärvestä ja Rehjanselältä taulukossa (Taulukko 7-1) ja kuvassa (Kuva 7-1) esitetyiltä neljältä näytteenottopaikalta. Piste Nuasjärvi 23 (FM12) lähisyvänteineen on mukana Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n joka kolmas vuosi tehtävässä biologisessa tarkkailussa. Pohjaeläinnäytteet otetaan ennen jätevesien johtamisen aloittamista vuonna 2015 ja sen jälkeen ensimmäisenä ja kolmantena johtamisvuonna. Jokaiselta järvisyvännetutkimusalueelta otetaan syys-lokakuussa kuusi rinnakkaista pohjaeläinnäytettä Ekman-tyypin noutimella. Näytteet käsitellään erillisinä tulosten pohjaeläinrekisteritallennukseen asti. Keskisyvyydeltään yli kolmen metrin järvien ekologista tilaa arvioidaan syvännepohjaeläinaineistoista laskettavilla PICM- ja PMA mittareilla. Lisäksi näytteenottojen perusteella arvioidaan tutkimuspaikkakohtaisesti pohjaeläimistön yksilötiheyksiä. Näytteet otetaan ja määritykset sekä tulosten käsittely tehdään ympäristöhallinnon viimeisimmän ohjeistuksen mukaan. Pohjaeläinmäärittäjän tulee olla pätevöitynyt kohdelajistoon Suomen ympäristökeskuksen pohjaeläinmääritysvertailukokeiden kautta. Kaikki pohjaeläintutkimuksen havaintopaikka- ja näytteenottotiedot sekä määritystulokset tallennetaan ympäristöhallinnon ylläpitämään Pohje-tietojärjestelmään. Sedimentin laadun tarkkailu Sedimenttinäytteet otetaan Nuasjärvestä taulukossa (Taulukko 7-3) ja kuvassa (Kuva 7-1) esitetyiltä kolmelta näytteenottopaikalta. Sedimentin laatua kyseisillä pisteillä on tutkittu aiemmin GTK:n toimesta. Sedimenttinäytteet otetaan ennen jätevesien johtamisen aloittamista vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmantena johtamisvuonna. Näytteet otetaan pintakerroksesta (0 2 cm). Näytteistä tehdään samat määritykset kuin Talvivaaran muista sedimenttitarkkailun näytteistä: Redox ja ph kenttämittaus, kosteus (%), kuiva-aine (%), hehkutushäviö- ja jäännös (%), hiili (%), typpi (%), kuiva- ja märkäpaino, As, Cd, Mo, Sb, Se, Th, Tl, U, Al, Ba, Be, Ca, Co, Cr, Cu, Fe, K, Li, Mg, Mn, Na, Ni, Pb, Rb, Ti, V, Zn, S ja Hg. Metallista määritetään kokonaispitoisuudet. Taulukko 7-3. Sedimenttitarkkailun näytteenottopaikat. Paikka Tunnus Syvyys Koordinaatit m (ETRS-TM35FIN) Nuasjärvi 1 Nj1 23, Nuasjärvi 2 Nj Nuasjärvi 16 Nj16 17,

118 Kalataloustarkkailu Talvivaara Sotkamo Oy:n voimassa olevaan kalataloustarkkailuohjelmaan sisältyy Nuasjärven eteläosassa kolmen vuoden välein tehtävä kotitarvekalastusta koskeva kalastustiedustelu, joka tehdään yhdessä Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n kanssa, koska tiedustelun otantajoukko on molemmissa sama. Tiedustelu on tehty vuodelta 2013 ja se uusitaan seuraavan kerran vuodelta Tiedustelu tehdään kolmikierroksisena postitiedusteluna Jormaskylän osakaskunnan lupamyyntitietojen pohjalta. Tiedustelu suunnataan luvan lunastaneista kaikille niille, joille osoitetieto on saatavissa lupakannasta. Kalastuslupia myyville tahoille tulee ennakolta ilmoittaa, että myydyissä luvissa tulisi olla myös osoitetiedot. Tiedustelusta tulostetaan kalastajien määrä, pyynnin määrä ja laatu sekä saatu saalis kalalajeittain. Varsinaisten pyynti- ja saalistietojen ohella tiedusteluun sisällytetään kysymyksiä myös kalastusta haittaavista tekijöistä kuten mm. pyydysten likaantumisesta, kaivoksen jätevesien vaikutuksesta ja kalojen mahdollisista makuvirheistä. Nuasjärven ammattikalastajien pyynti- ja saalistiedot on selvitetty vuodelta 2013 kalastajien henkilökohtaisella haastattelulla. Jatkossa pyynti- ja saalistiedot selvitetään postitiedustelulla toistaiseksi vuosittain vuodesta 2014 lukien. Vuotuisten tietojen saanti tässä vaiheessa on välttämätöntä, mikäli jatkossa joudutaan arvioimaan ammattimaiselle kalastukselle mahdollisesti aiheutuvia vahinkoja. Jätevesien mahdollisia vaikutuksia purkupaikan lähialueen kalastoon tutkitaan Nordicyleiskatsausverkoilla standardia SFS-EN soveltaen. Verkkokoekalastuksilla saadaan tietoa kalakannan rakenteesta ja sen mahdollisesta muuttumisesta pitkällä aikavälillä. Koekalastukset tehdään heinä-elokuussa vuosina 2015 ja 2016 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Koekalastuksia tehdään pohjapyyntinä yhteensä 15 kiinteällä kohteella (Taulukko 7-4, liite 18), joista 2 on Nuasjärven itäpäässä Jäätiönlahden edustan vertailualueella. Koekalastusten perustulokset tallennetaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylläpitämään koekalastusrekisteriin pyyntipaikoittain verkon eriharvuista osaa kohden kalalajeittain yksilömäärinä ja kokonaispainoina. Raportoinnissa esitetään koekalastusten kokonaistulokset eli keskimääräinen saalis kalalajeittain, keskimääräinen saalis syvyysvyöhykkeittäin ja kokonaissaalis yhtä verkkoa kohden sekä kalojen pituusjakauma. 116

119 Taulukko 7-4. Koekalastuskohteet. 117 Kohde Koordinaatit Syvyys m Tulosten toimitus ja raportointi Tulosten toimitus ja raportointi tehdään voimassa olevan ohjelman mukaisesti (liite 17). Tulokset raportoidaan Talvivaaran ympäristötarkkailujen vuosiraporteissa.

120 118 8 KORVAUKSET 8.1 Toimenpiteet ympäristöön kohdistuvien haittojen ja vahinkojen estämiseksi Purkuputken alueella toteutetuissa luontoselvityksissä ei havaittu uhanalaisia eliölajeja. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitun liito-oravan esiintymistä alueella ei kartoitusajankohdasta johtuen ollut mahdollista kuitenkaan selvittää luotettavasti. Linjalla ei sijaitse liito-oravan elinympäristöksi erityisen hyvin soveltuvia metsiä, vaikka muutamat purkuputkilinjan metsiköistä täyttävät liito-oravan elinympäristövaatimukset osittain. Purkuputkilinjalla ei havaittu liito-oravan pesäpuiksi soveltuvia kolohaapoja. Luontoselvityksessä tehtyjen arvokkaiden luontokohdehavaintojen osalta purkuputkilinjausta muutettiin suunnittelutyön edetessä siten, etteivät selvityksessä havaitut arvokohteet jää enää uuden purkuputkilinjauksen (Liite 15) alle. Vesien johtaminen kaivosalueelta tapahtuu jatkossa pääosin Latosuon kautta. Latosuon vesitilavuus on noin 1,7 Mm 3 (Taulukko 2-6) ja altaan vesipinta pyritään pitämään likimain tasaisena vesien purkamisen aloittamisen jälkeen. Latosuon vesivarastoallas pienentääkin purkuvesien laadun normaalia vaihtelua tasoittamalla ääritilanteiden välisiä vedenlaadullisia eroja. Talvivaara Sotkamo Oy:n päästövesien aiheuttamat vesistövaikutukset konkretisoituvat selkeimmin purkualueen lähialueilla, lähinnä purkualueen viereisten syvänteiden vedenlaadussa. Purkuputkilinjan purkupaikka on pyritty valitsemaan siten, että merkittävää vedenlaadun heikkenemistä ei olisi havaittavissa Joki- ja Tikkaniemen ranta-alueilla (Kuva 5-9). 8.2 Korvausesitys Rantojen virkistyskäytön vaikeutuminen Rantatontin virkistyskäyttömuotoja ovat mm. virkistyskalastus, veneily, uiminen, saunominen, rannalla oleilu, vesimaisema ja maaharrastukset. Usein vanhan vesilain mukaisissa katselmustoimituksissa arvioitiin, että rantatontin virkistyskäyttöarvosta puolet on sellaista, johon jätevedet voivat vaikuttaa eli siis lähinnä vesistöharrasteisiin. Lähtökohtaisesti tällöin oletetaan, että jätevedet eivät vaikuta maaharrasteisiin eivätkä esim. vesimaisemaan. Jätevesipäästöissä voi aiheutua rantakiinteistöjen virkistyskäytön vaikeutumista vedenlaadun muutosten olleessa huomattavia. Yleisesti virkistyskäyttöhaittaa on arvioitu määrittämällä veden käyttökelpoisuuden perusteella likaantumisalue ja sille vyöhykkeiset haittaprosentit. Talvivaaran kaivoksen jätevedet johdetaan noin 2 km:n päähän ranta-alueista. Tehdyn vaikutusarvion perusteella Nuasjärven ranta-alueiden vedessä ei ole odotettavissa ympäristönlaatunormien ylityksiä (Kuva 5-9) ja sulfaattipitoisuuksien kasvut eivät ole niin suuria, että ne vaikeuttaisivat rantojen virkistyskäyttöä esim. uimiseen tai saunomiseen (Kuva 5-38). Hyvät sekoittumisolot alentavat myös muiden jätevesien sisältämien haitta-aineiden pitoisuuksia nopeasti purkualueella. Kolmen ensimmäisen käyttövuoden jälkeen kuormitukset ja vesimäärät laskevat selvästi, joten ranta-alueilla ei arvioida myöskään tapahtuvan kiinteistöjen arvon pysyvää alenemista.

121 Vesialueen tuoton menetys Talvivaaran kaivoksen jätevesien kalataloudelliset haittavaikutukset Jormaskylän osakaskunnan alueella Nuasjärvessä ovat paljolti sellaisia, joista ei ole olemassa selvää ennakkotietoa ja joiden arvioimiseen ei ole olemassa tiettyä aiemmin oikeaksi todettua laskentatapaa. Korvausesitys on laskettu lähtökohtaisesti perustuen Nuasjärven kalataloudelliseen tuottoon, joksi järven ominaisuudet ja kalakannan rakenne huomioiden voidaan arvioida 25 kg/ha. Kalataloudellisen tuoton menetykseksi jätevesien sekoittumisvyöhykkeellä (314 ha) arvioidaan neljänä ensimmäisenä toimintavuotena 25 % ja sen jälkeen 10 %. Taloudellisesti merkittävät saalislajit Nuasjärvellä ovat kuha, hauki, ahven, made, siika, taimen ja muikku. Saaliin keskimääräisenä kalalajeittain painotettuna kilohintana on käytetty 3,5 /kg (alv 0 %), joka on laskettu vuoden 2010 saalisjakauman ja eri kalalajien kilohintojen perusteella seuraavasti: Saalisosuus Hinta, Keskimääräinen v. 2010, % /kg painotettu hinta, /kg Kuha 46,3 5,5 2,55 Hauki 20,4 1,0 0,20 Ahven 16,4 2,5 0,41 Made 4,3 2,5 0,11 Siika 1,6 5,0 0,08 Taimen 1,6 8,0 0,13 Muikku 0,7 3,0 0,02 Muut 8,7 0,5 0,04 3,54 Kalataloudellisen tuoton menetykseksi saadaan jätevesien johtamisen neljänä ensimmäisenä vuotena siten 0,25 x 25 kg/ha x 314 ha x 3,5 /kg eli 6870 vuodessa ja sen jälkeen vastaavasti 0,10 x 25 kg/ha x 314 ha x 3,5 /kg eli 2750 vuodessa. Vuonna 2015 osa purkuputkelle haettavasta kuormituskiintiöstä käytetään käsiteltyjen vesien johtamiseen Latosuolta luontaista reittiä pitkin Nuasjärveen. Tällöin vesi kulkee Kuusijoen, Kalliojoen, Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta Nuasjärveen. Kyseistä vesireittiä pitkin on tarkoitus johtaa enimmillään 6000 tonnia sulfaattia. Hakijan arvion mukaan vesistövaikutukset jäävät Tuhkajoessa ja Jormasjärvessä alhaisiksi, joten vesialueen tuoton menetyksiä ei ole näin odotettavissa. Kalastus Ennakkoon ei pystytä tarkasti arvioimaan, missä määrin jätevesien johtamisesta mahdollisesti aiheutuu vahinkoa ammattimaiselle kalastukselle Nuasjärvellä. On mahdollista, että ainakin yhdelle ammattikalastajalle, joka kalastaa purkualueella ja sen välittömässä läheisyydessä, aiheutuu jätevesien johtamisesta korvattavaa vahinkoa esimerkiksi pyyntipaikkojen menetyksestä/pyyntimatkan jatkumisesta ja saalistappiosta. Vahingot voidaan kuitenkin arvioida vasta jälkikäteen tarkkailutulosten perusteella. Muulle kuin ammattimaiselle kalastukselle aiheutuvat haitat voidaan kompensoida kalatalousmaksulla. Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvan (PSAVI nro 52/3013/1, ) lupaehtojen mukaan luvan saajan on maksettava Kainuun ELY-keskukselle vuotuista kalatalousmaksua vuosina ja vuosina Kalatalousmaksusta on käytettävä Oulujoen vesistöalueella 50 % ja Vuoksen ve- 119

122 120 sistöalueella 50 %. Luvan saajan on lisäksi maksettava Pohjois-Savon ELY-keskukselle vuotuista kalatalousmaksua vuosina ja 5000 vuosina Tämä kalatalousmaksu on käytettävä Vuoksen vesistöalueella. Kuormituksen suuruus, Nuasjärven koko ja jätevesien laimentuminen sekä järven kalataloudellinen arvo huomion ottaen voidaan arvioida, että kalatalousmaksu olisi Nuasjärvellä neljänä ensimmäisenä jätevesien johtamisvuonna ja sen jälkeen vuodessa. Summalla voidaan esimerkiksi istuttaa noin kpl 2-vuotiasta taimenta tai noin kpl kesänvanhaa siikaa tai kuhaa Arvio maa-alueiden omistajille kohdistuvista edunmenetyksistä Kaivosyhtiö on antanut Kainuun metsäkeskukselle toimeksiannon arvioida purkuputkilinjan aiheuttamat haitat, vahingot ja edunmenetykset maa-alueiden omistajille. Lisäksi yhtiö on pyytänyt arviota haittojen ja edunmenetysten korvausarvosta. Yhtiö on lisäksi aloittanut asianosaisten kanssa neuvottelut tarpeellisten käyttöoikeuksien saamiseksi ja käyttökorvauksien sopimiseksi. Metsäkeskuksen Otso metsätila-arviossa arvioitiin putkilinjan alle jäävän maan, puuston ja taimikoiden arvoa. Arviossa huomioitiin myös kasvatettavan puuston odotusarvolisä. Putkilinjan alle jäävän maa-alueen kokonaispintaala oli arvion mukaan noin 24 ha, josta puuston osuus oli noin 2388 m 3. Metsätilaarvion mukainen korvausesitys asianosaisille oli yhteensä Arvion tilakohtaiset korvausesitykset toimitetaan lupaviranomaiselle erillisellä, ei julkisella, liitteellä. Mikäli Talvivaaran kaivosyhtiö ei pääse sopimukseen maa-alueiden omistajien kanssa, esitetään asianosaisille Metsäkeskuksen arvion mukaisia korvauksia.

123 9 ARVIO HANKKEEN HYÖDYISTÄ JA HAITOISTA Arvio hyödyistä Uuden purkuputken rakentaminen mahdollistaa kaivoksen toiminnan jatkamisen. Nykyisillä purkupaikoilla ja luvan mukaisilla kuormitusrajoilla kaivostoiminta ei ole mahdollista. Vuoden 2014 toisella neljänneksellä Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminta on ollut edelleen operatiivisesti vakaata ja tuotantomäärät korkeimpia vuoden 2012 kolmannen neljänneksen jälkeen. Yhtiön tammi-kesäkuun tuotanto oli 6257 tonnia nikkeliä, mikä oli jo 72 % koko vuoden 2013 tuotannosta ja edelleen todentaa sekä primäärikasojen 1 ja 4 hyvää liuotustulosta että metallien talteenottolaitoksen kypsymistä luotettavaksi prosessilaitokseksi. Metallien talteenottolaitos on toiminut yli 90 % käyntiasteella tammisyyskuun aikana 2014 (Pörssitiedote, 2014). Yhtiön louhinta- ja materiaalinkäsittelytoiminnot ovat olleet keskeytettyinä marraskuusta 2013 saakka lukuun ottamatta kevään 2014 muutamien viikkojen ajan tehtyä koeluontoista vanhojen primäärikasojen purkua. Koska uutta malmia ei ole tuotettu liuotukseen, on yhtiön tuotanto ennakoidusti alkanut hiipua vuoden kolmannella neljänneksellä. Vuoden 2014 nikkelintuotanto on kuitenkin mennessä ollut tonnia, mikä on edelleen huomattavasti edellisen vuoden tuotantotahtia edellä (Pörssitiedote, 2014). Yhtiö keskittyy edelleen ympäristösuorituskyvyn parantamiseen ja erityisesti vesienhallinnan tehostamiseen. Kaivosalueen vesitase on parantunut koko toisen vuosineljänneksen ajan 2014 ja myös sen jälkeen niin, että syksyn alkaessa kaivosalueella on varokapasiteettia kaivosalueen altaissa ja padoilla mahdollisia hätätilanteita varten. Purkuputken toteutuksella voidaankin näin varmistaa kaivosalueelle varastoitujen vesien hallittu johtaminen ympäristöön ja pienentää merkittävästi todennäköisyyttä vesien hallitsemattomalle purkautumiselle ympäröiviin vesistöihin mahdollisten poikkeustilanteiden aikana. Purkuputki mahdollistaa myös yhtiön materiaalinkäsittely- ja louhintatoimenpiteet tulevina vuosina. Suunniteltu uusi purkupaikka on laimennussuhteiltaan selvästi vanhoja purkureittejä parempi, mikä osaltaan alentaa kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia jatkossa. Uuteen purkupaikkaan vedet johdetaan myös putkea pitkin, mikä tasaa kuormitusvaihteluja. Uuden purkulinjauksen myötä sulfaattikuormitus tuleekin pienentymään vanhoille purkureiteille Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueille. Purkuputkilinjaus pienentää näin kaivosyhtiön toiminnasta aiheutuvaa sulfaattikuormitusta kaivosalueen lähijärviin ja jokiin, mikä tulee näkymään vastaanottavien vesien tilan paranemisena tulevina vuosina. Vastaava trendi on ollut havaittavissa esimerkiksi Ylä-Lumijärven vedenlaadussa (Kuva 9-1) päästövesien purkamisen lopettamisen jälkeen maaliskuussa 2013.

124 X E14.SLU SO4 mg/l Ylä-Lumijärvi 122 Kuva 9-1. Ylä-Lumijärven päällysveden sulfaattipitoisuus vuosina Pienentynyt sulfaattikuormitus mahdollistaa kerrostuneiden lähijärvien eli Salmisen, Kalliojärven ja Kivijärven palauttamisen takaisin normaaliin toimintaan. Yhtiö on jättänyt Kainuun ELY-keskukselle esityksen, miten ko. järvet voitaisiin kunnostaa. Kunnostamista ei kannata lähteä toteuttamaan ennen kuin ulkoinen sulfaattikuormitus on saatu tasolle, joka ei aiheuta pysyvää kerrostuneisuutta. Kerrostuneiden lähijärvien tiheysgradientin purkautuminen ja mahdollinen alusveteen konsentroituneiden haitta-aineiden kulkeutuminen on syytä huomioida järvien kunnostussuunnittelussa. Talvivaaran kaivostoiminnan aluetaloudelliset hyödyt muodostuvat pääasiassa sen välittömistä ja välillisistä työllisyyshyödyistä. Pellervon taloudellisen tutkimuskeskus PTT:n ja Suomen ympäristökeskus SYKE ovat selvitelleet Talvivaaran kaivostoiminnan hyötyjä (PTT raportteja 247, kaivostoiminnan taloudellisten hyötyjen ja ympäristöhaittojen rahamääräinen arvottaminen). Tutkimuksessa hyötyjä arvioitiin kaivostoiminnan välittömien ja välillisten palkkojen avulla kaivosten oletetulta toiminta-ajalta. Selvityksen mukaan mm. Talvivaaran kaivoksen elinkaaren (46 v.) aikana kaivoksen arvioidaan tuottavan lähes viisi miljardia euroa palkkakertymää kaivoksen toiminnan aikana. Palkkakertymästä kaivoksella työskentelevien osuus oli 1666 milj., alihankkijoiden kertymä 1168 milj. ja välillisiä tuloja 2133 milj.. Aluetaloudellisten hyötyjen lisäksi toiminnasta aiheutuu yhtiölle liiketaloudellista hyötyjä, ja tuotteiden jatkojalostuksesta ja viennistä tulee lisää taloudellisia hyötyjä. Palkkatulo- ja verotulokertymää tarkasteltaessa on huomioitava, että laskelmat kuvaavat tilannetta, jossa kaivos kykenee toimimaan pitkällä aikavälillä kannattavasti, ja sillä on näin olleen myös taloudelliset edellytykset toimia laskennan pohjana olevien mineraalivarantojen määrittämän ajan, jota purkuputkihankeen toteuttaminen omalta osaltaan edesauttaa. 9.2 Arvio toiminasta aiheutuvista haitoista Purkuputken rakentamisesta aiheutuu haittaa/rajoituksia maa-alueiden käytölle. Edunmenetykset korvataan maanomistajille. Metsäkeskuksen Otso metsätila-arviossa arvioitiin putkilinjan alle jäävän maan, puuston ja taimikoiden arvoksi yhteensä Arvion tilakohtaiset korvausesitykset toimitetaan lupaviranomaiselle erillisellä, ei julkisella, liitteellä. Jätevedet nostavat Nuasjärven veden metalli- ja sulfaattipitoisuuksia ja heikentävät vesialueen kalataloudellista tuottoa ja muuttavat sen luontaista biologista toimintaa, kuten vesistövaikutusten arviointikappaleessa (5.5) on arvioitu. Jätevesien johtaminen voi heikentää myös vesialueen imagoa. Kalataloudellisen tuoton menetykseksi rajatulla haitta-alueella on arvioitu neljänä ensimmäisenä vuotena 6870 vuodessa ja