Työssä jaksamiseen ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavat tekijät

Transkriptio

1 Eero Lahelma: Työssä jaksamiseen ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavat tekijät Työsuojelurahaston tutkimus- ja kehittämishanke (106065) - loppuraportti Sisällys: Tiivistelmä 2 Abstract 3 Tutkimuksen tausta 4 Hankkeen toteutus 4 Tutkimustehtävät 5 Aineistot ja menetelmät 6 Peruskyselyaineisto 6 Helsingin kaupungin henkilöstörekisteriaineisto 6 Eläketurvakeskuksen eläkerekisteriaineisto 6 Tilastolliset menetelmät 7 Eettiset näkökohdat 7 Hankkeen tulokset 7 Osa 1: Uupumusasteiseen väsymykseen yhteydessä olevat tekijät 7 Osa 2: Työolojen yhteys työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen 8 Osa 3: Kivun yhteys työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen 9 Yhteenveto, johtopäätökset ja hyödyntäminen 11 Yhteenveto päätuloksista 11 Hyödyntäminen ja tiedotus 12 Hankkeen raportit 13 Julkaisut 13 Esitelmät 13 Lähdeluettelo 14 Liitteet: Hankkeen julkaisut Avainsanat: työolot, jaksaminen, krooninen kipu, työkyvyttömyyseläke Yhteystiedot: Eero Lahelma, professori Hjelt-instituutti, kansanterveystieteen osasto PL 41 (Mannerheimintie 172) Helsingin yliopisto Puh.: +358-(0) , +358-(0) Fax: +358 (0) eero.lahelma@helsinki.fi 1

2 Tiivistelmä Työssä jaksaminen, työkyvyn menettäminen ja ennenaikaiselle eläkkeelle työkyvyttömyyden vuoksi siirtyminen ovat ajankohtaisia työelämän kysymyksiä. Työvoima on ikääntynyt ja suuret ikäluokat lähestyvät eläkeikää. Työikäisestä väestöstä 7.5 % on työkyvyttömyyseläkkeellä. Kaksi keskeisintä eläkediagnoosia ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja mielenterveysongelmat. Työhyvinvoinnin tukeminen ja työkyvyttömyyseläköitymisen ehkäisy edellyttävät näiden ilmiöiden parempaa tuntemusta: mitkä ovat keskeiset riskiryhmät ja riskitekijät. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että työkyvyn menettäminen ja ennenaikainen eläköityminen ovat monitahoisia prosesseja, joiden taustalla vaikuttavat sekä sairaudet että työn asettamat fyysiset, henkiset ja psykososiaaliset vaatimukset. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli selvittää 1) uupumusasteiseen väsymykseen yhteydessä olevia psykososiaalisia työoloja, 2) työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen yhteydessä olevia psykososiaalisia ja fyysisiä työoloja sekä 3) kivun yhteyksiä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Tutkimuksessa analysoitiin Helsinki Health Studyn peruskyselyaineistoa vuosilta (n=8960) sekä Eläketurvakeskuksen luovuttamia tietoja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä. Aineistot yhdistettiin niiden osalta, jotka antoivat yhdistämiseen luvan (n=6525). Eläketapahtumia seurattiin vuoden 2008 loppuun mennessä. Eläkkeelle siirtyneitä oli 525. Uupumusasteista väsymystä raportoi yli 20 % tutkituista. Työn puutteellinen hallinta, organisaation epäoikeudenmukaisuus ja työpaikkakiusaaminen olivat yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen ja niiden kaikkien yhteys osoittautui itsenäiseksi. Laajasta työolosuhteiden joukosta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen itsenäisiksi riskitekijöiksi osoittautuivat työn fyysinen rasitus ja työn puutteellinen hallinta. Miesten ja naisten välillä ei todettu eroja. Fyysisen työympäristön merkitys korostui tuki- ja liikuntaelinsyistä eläkkeelle siirryttäessä, kun taas psykososiaaliset tekijät korostuivat mielenterveyssyistä vuoksi eläkkeelle siirryttäessä. Kipu, erityisesti krooninen kipu osoittautui myös merkittäväksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen itsenäiseksi riskitekijäksi. Työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle siirtymistä voitaisiin laskelman mukaan välttää 24 %, jos krooninen kipu riskitekijänä voitaisiin kokoinaan eliminoida. Työuupumusta ja työkyvyn menettämistä voidaan torjua parantamalla työhyvinvointia ja kohentamalla sekä psykososiaalisia että fyysisiä työoloja. Fyysinen työympäristö, psykososiaalinen työympäristö ja krooninen kipu ovat merkittäviä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöitä. 2

3 Abstract Coping with work, loss of work ability and eventual early retirement due to disability are topical issues of work life. The work force in Finland is ageing and the large post-war generations are approaching their final retirement age. Of the working population 7.5% are on disability retirement. The two major diagnoses are musculoskeletal and mental disorders. To be able to better support well-being in work and prevent disability retirement further understanding of these phenomena is needed: what are the key risk groups and the key risk factors. Prior research suggests that loss of work ability and early retirement are multifaceted processes involving ill-health as well as physical, mental and psychosocial demands of work. The aims of this study were to examine 1) psychosocial factors associated with emotional exhaustion, 2) psychosocial and physical working conditions as risk factors for disability retirement, and 3) pain as a risk factor for disability retirement. The study analysed the baseline data of the Helsinki Health Study from (n=8960). Data on transition to disability retirement by the end of 2008 were obtained from the Finnish Centre for Pensions. The data sources were linked for those who gave permission for that (n=6525). The number of retirement events was 525. Emotional exhaustion was reported by over 20 % the study population. Low job control, organisational injustice and workplace bullying were all associated with exhaustion, and their associations turned out to be independent. Among a broad range of working conditions physical demands of work and low job control were the key independent risk factors for transition to disability retirement. There were no differences between women and men. The role of physical work environment was emphasised for retirement due to musculoskeletal disorders whereas psychosocial factors were emphasised for retirement due to mental disorders. Pain, in particular chronic pain was also a significant and independent risk factor for transition to disability retirement. It was estimated that 24% of retirement due to disability could be avoided if chronic pain as a risk factor could be fully eliminated. Emotional exhaustion in work and loss of work ability could be curbed by supporting well-being in work and by improving both physical and psychosocial working conditions. Physical work environment, psychosocial work environment and chronic pain are all significant risk factors for transition to disability retirement. 3

4 Tutkimuksen tausta Työssä jaksaminen, työkyvyn osittainen tai täysi menettäminen, siirtyminen pitkille sairauslomille ja viimekädessä ennenaikaiselle eläkkeelle työkyvyttömyyden vuoksi muodostavat tärkeän ja ajankohtaisen työelämän ongelmakimpun. Työkyvyn menettämisellä ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisellä on merkittäviä seuraamuksia koko yhteiskunnalle, työmarkkinoille, työnantajille, työntekijöille ja heidän perheilleen. Nykyinen eläkeikä vaihtelee Suomessa 63 ja 68 ikävuoden välillä, mutta todellinen eläkeikä on edelleen alle 60 vuotta. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että alentuneen työkyvyn vuoksi ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyvien määrä on säilynyt suurena. Työikäisestä väestöstä 7.5 % on eläkkeellä työkyvyn menettämisen vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kokonaismäärä on nykyään noin Luvut ovat korkeita, vaikka ne ovatkin jonkin verran laskeneet huippuvuosista (Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2009). Kaksi keskeisintä eläkediagnoosia ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja mielenterveysongelmat. Monessa maassa, mutta aivan erityisesti Suomessa demografinen kehitys kärjistää eläköitymisongelmia. Toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat Suomessa erityisen suuret ja lähestymässä eläkeikää. Tämän seurauksena työmarkkinoilta on parhaillaan poistumassa enemmän työntekijöitä kuin koskaan aikaisemmin. Samaan aikaan kuitenkin eliniänodote on pidentynyt ja tarve työurien pidentämiseen on ilmeinen. Keskeisenä tehtävänä on työkyvyn alenemisen ehkäisy ja tätä kautta ennenaikaisen eläköitymisen siirtäminen normaaliin eläkeikään saakka. Tavoitteena on työskentelyajan jatkaminen ja siirtyminen terveenä eläkkeelle. Työssä jaksamisen tukeminen ja entistä tehokkaampi työkyvyn menettämisen ja ennenaikaisen eläköitymisen ehkäisy edellyttävät näiden ilmiöiden parempaa tuntemusta: mitkä ovat keskeiset riskiryhmät, riskitekijät ja reitit jotka johtavat ennenaikaiselle eläkkeelle. Eläkkeelle siirtymistä koskevissa käsitteellisissä ja teoreettisissa malleissa korostetaan, että työkyvyn menettäminen ja ennenaikainen eläköityminen ovat monitekijäisiä ja pitkäaikaisia prosesseja. Ensiksikin terveydentilan ja työkyvyn rajoitukset muodostavat prosessin ytimen. Toiseksi terveyden ja työkyvyn rajoituksia tarkastellaan henkilön työtehtävien vaatimusten ja työolojen muodostamassa taustassa. Kolmanneksi henkilökohtaiset olosuhteet ja ominaisuudet vaikuttavat lisätekijöinä ekäköitymisprosessiin (Beehr 1986, Ilmarinen ym. 2006, WHO 2001). Neljänneksi kunkin maan eläkejärjestelmä luo puitteet, joissa työkyvyttömyyttä käsitellään ja kompensoidaan. Suomen eläkejärjestelmässä lääketieteellinen tauti on välttämätön, muttei riittävä ehto työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiselle. Viime kädessä työkykyä arvioidaan terveydentilan ja työympäristön funktiona. Keskeinen kysymys on sekä käsitteellisesti että juridisesti kykeneekö henkilö jatkamaan työskentelyään nykyisessä työtehtävässään (Gould 2003, Ilmarinen ym. 2006). Työssä jaksamisen ja työkyvyttömyyden laaja-alainen tarkastelu korostaa terveydentilan ja työolojen sekä muiden tekijöiden ottamista huomioon samanaikaisesti. Myös tässä tutkittavalla kunta-alalla (Helsingin kaupunki) työssä jaksamisongelmat ovat olleet esillä viimeaikoina, mutta tutkimustieto riskiryhmistä ja ennenaikaisen eläköitymisen determinanteista on toistaiseksi pirstaleista. Kuntaalalla työvoima ikääntyy ja työstä poistuminen asettaa haasteita työkyvyn alenemisen ehkäisylle. Eläkeprosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä puuttuu kuitenkin tutkimustietoa. Hankkeen toteutus Raportoitavan Työsuojelurahaston (TSR) tukeman tutkimus- ja kehittämishankkeen (106065) Työolot, työssä jaksamisen, toimintakyky ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyminen yleisenä tavoitteena on ollut tuottaa ajantasaista tietoa työssä jaksamisesta ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisestä sekä näihin vaikuttavista tekijöistä Helsingin kaupungin työntekijöiden keskuudessa. Erityisesti on kiinnitetty huomiota terveyteen ja työoloihin liittyviin tekijöihin, prosesseihin ja 4

5 reitteihin, jotka johtavat pois ansiotyöstä ja ennenaikaiselle eläkkeelle. Tarkastelu on myös koskenut naisten ja miesten välisiä eroja sekä tärkeimpiä eläkemuotoja ja -diagnooseja. Hanke on toteutettu osana Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin kansanterveystieteen osastossa (vuoden 2009 loppuun saakka kansanterveystieteen laitos) tehtävää Helsinki Health Studya yhteistyössä Kuntien eläkevakuutuksen, Eläketurvakeskuksen ja Helsingin kaupungin henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon kanssa. Tutkimuksen on mahdollistanut yhteistyötahojen tukemana koottu tutkimusaineisto, jossa hyödynnetään Helsingin kaupungin henkilöstön keskuudessa vuosina koottua peruskyselyaineistoa, Helsingin kaupungin henkilöstörekisterin ja Eläketurvakeskuksen tietoja eläkkeelle siirtymisestä eläkemuodoittain ja eläkediagnooseittain vuosina Hanke käynnistyi TSR:n tukemana vuoden 2007 alussa ja sitä toteutettu suunnitelman ja tarkennettujen tutkimustehtävien mukaisesti. Vuonna 2008 alkuperäistä aikataulua pidennettiin vuodella TSR:n suostumuksella hankkeen tutkijan FT Peppiina Saastamoisen äitiysloman ja hoitovapaan vuoksi. Aikataulun muutoksesta ei kuitenkaan ole aiheutunut haittaa hankkeelle. Etuna sen sijaan on ollut se, että yhteistyössä Eläketurvakeskuksen kanssa oli mahdollista saada käyttöön vuoden 2008 loppuun saakka päivitetty eläkeaineisto. Tämän vuoksi eläkeanalyysit on voitu toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa paremmin. Suurempi ja ajankohtaisempi aineisto on tuottanut luotettavampia ja monipuolisempia analyyseja ja mahdollistanut eläkediagnoosien sekä sukupuolten välisten erojen tarkastelun. Vuoden 2010 päättyessä hankkeen tehtävät on saatettu päätökseen suunnitelman mukaisesti ja raportit ovat valmistuneet. Tutkimustehtävät Tutkimussuunnitelman ( ) ja tarkennetun työsuunnitelman ( ) mukaisesti hankkeen yksityiskohtaiset tutkimustehtävät kohdistuivat kolmelle keskeiselle osa-alueelle (ks. kuvio1). Osa 1 Työssä jaksaminen - uupumusasteinen väsymys Psykososiaaliset ja fyysiset työolot Sosiodemografiset tekijät Akuutti ja krooninen kipu Fyysinen ja psyykkinen terveydentila Eläkeaikomukset Osa 2 Osa 3 Osa Työkyvyttömyyseläke Toiminta- ja työkyky Sairauspoissaolot Kuvio 1. Hankkeen tutkimustehtävät. 5

6 1) Työssä jaksamiseen uupumusasteiseen väsymykseen - yhteydessä olevat psykososiaaliset työolot (Osa 1). 2) Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen yhteydessä työolotekijät - työjärjestelyt, psykososiaaliset ja fyysiset työolot (Osa 2). Työolotekijöiden ohella on selvitetty sosiodemografisten tekijöiden, muiden psykososiaalisten tekijöiden ja eläkeaikomusten yhteyttä eläkkeelle siirtymiseen. 3) Akuutin ja kroonisen kivun yhteydet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen (Osa 3). Eläkkeelle siirtymisen taustaksi on selvitetty akuutin ja kroonisen kivun yhteyksiä alentuneeseen toimintakyvyn ja tilapäiseen työkyvyttömyyteen (sairauspoissaolot). Aineistot ja menetelmät Hankkeessa on käytetty ajankohtaisia ja monipuolisia tutkimusaineistoja: Helsinki Health Studyn peruskyselyä, Helsingin kaupungin henkilöstörekisteriaineistoja sekä Eläketurvakeskuksen eläkerekisteriaineistoja. Eri aineistoja on luvanvaraisesti yhdistetty toisiinsa. Tutkimuksen osa 1 perustuu poikkileikkausasetelmaan. Osissa 2 ja 3 on tarkasteltu työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä soveltamalla pitkittäistä seuranta-asetelmaa: perustiedot ja tiedot riskitekijöistä on koottu vuosina ja tiedot eläkkeelle siirtymisestä on saatu seurannassa vuoden 2008 loppuun saakka. Peruskyselyaineisto Helsinki Health Studyn peruskyselyaineisto koottiin vuosina 2000, 2001 ja 2002 kunakin vuonna 40, 45, 50, 55 ja 60 vuotta täyttäneiltä Helsingin kaupungin palveluksessa olleilta työntekijöiltä (Kivelä ym. 2001, Lahelma ym. 2004). Vuosittaiset kyselyt yhdistettiin, jolloin niistä muodostui 8960 hengen tutkimusjoukko. Naisten osuus on 80 % ja vastausprosentti 67 %. Katoanalyysi osoittaa, että koottu aineisto edustaa hyväksyttävästi kohdejoukkoa (Laaksonen ym. 2008). Peruskyselyaineistoa käytettiin tutkimuksen osassa 1 ja osan 3 tausta-analyyseissa. Peruskyselyaineisto sisältää laajan valikoiman taustatekijöitä, kuten ikä, sukupuoli, perhetilanne, koulutus, ammattiasema ja tulot. Terveydentilaa ja fyysistä sekä psyykkistä toimintakykyä mitattiin reliaabeleilla ja validoiduilla mittareilla, kuten Short Form 36 -kyselyllä (SF-36) sekä Von Korffin kipukyselyllä. Työoloja mitattiin monipuolisesti mm. fyysisillä työoloilla, psykososiaalisilla työoloilla (Karasekin työn vaatimukset ja vaikutusmahdollisuudet, johtamisen oikeudenmukaisuus, työpaikkakiusaaminen, työaikatekijät) (Laaksonen ym. 2010). Peruskyselylle tehtiin seuranta, joka koottiin vuonna Seurantaan osallistui 7332 henkilöä ja vastausprosentti oli 83 %. Helsingin kaupungin henkilöstörekisteriaineisto Hankkeen käytössä on Helsingin kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti sairauspoissaoloja koskevat rekisteritiedot kaupungin henkilöstöstä sekä rekisteripohjaisia sosiodemografisia tietoja. Tiedot kattavat vuodet ja ne päivitetään vuosittain. Helsingin kaupungin rekisteriaineistoa on käytetty peruskyselyaineiston muodostamisessa sekä osan 3 sairauspoissaoloja koskevissa taustaanalyyseissa. Eläketurvakeskuksen eläkerekisteriaineisto Eläkkeitä koskevat tiedot on hankkeessa saatu valtakunnallisista rekistereistä. Esitutkimusvaiheessa tiedot saatiin Kuntien eläkevakuutuksesta (Keva). Tämä pilottiaineisto kattoi vain vuodet ja työkyvyttömyyseläketapausten määrä oli pieni eli 242. Aineistolla tehtiin alustavia analyyseja, jotka julkaistiin tutkimusraporttina (Harkonmäki ym. 2006). Alustavia havaintoja on myös raportoitu tieteellisissä kokouksissa. Hankkeen tavoitteena oli kuitenkin muodostaa aineisto, joka mahdollistaa 6

7 tutkimustehtävien monipuolisen ja luotettavan toteuttamisen. Tätä varten otettiin yhteyttä Eläketurvakeskukseen, joka myönsi hankkeelle tietoja eläkkeistä tutkimuskäyttöä varten. Näin ollen eläketiedot voitiin päivittää vuoden 2008 loppuun saakka, jolloin työkyvyttömyyseläketapausten määrä oli 525. Lisäksi käytettävissä olivat eläkediagnoosit. Tämä uusi laaja aineisto mahdollisti luotettavien ja monipuolisten eläkeanalyysien toteuttamisen. Eläketurvakeskuksen luovuttama eläkeaineisto on yhdistetty peruskyselyyn niiltä, jotka ovat antaneet kirjallisen luvan aineistojen yhdistämiseen (78 %, n=6525). Tutkimuksen osat 2 ja 3, joissa käsitellään eläkkeellesiirtymiseen yhteydessä olevia tekijöitä, perustuvat tähän yhdistettyyn eläkeaineistoon. Katoanalyysin mukaan eisuostuneiden jääminen aineiston ulkopuolelle ei vääristä tutkimusaineistoa (Laaksonen ym. 2008). Tilastolliset menetelmät Tutkimusaineistojen analyyseissa on käytetty monipuolisesti nykyaikaisia tilastollisia menetelmiä. Kuvailussa on laskettu prevalenssi- ja insidenssilukuja sekä etiologisia fraktioita. Kuvailevissa analyyseissa on käytetty ikävakiointia ja 95 %:n luottamusvälejä. Uupumusasteisen väsymyksen analyyseissa käytettiin logistista regressioanalyysia, toimintakyvyn analyyseissa varianssianalyysia ja Poisson-regressioanalyysia. Eläkkeelle siirtymiseen yhteydessä olevia tekijöitä tutkittiin Coxin regressioanalyysilla. Eettiset näkökohdat Tutkimuksessa ja sen aineistonkeruussa on noudatettu tietosuojalainsääntöä sekä Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin eettistä ohjeistusta. Helsinki Health Studyn tutkimussuunnitelma on hyväksytty sekä Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen eettisessä toimikunnassa että Helsingin kaupungin terveysviraston eettisessä toimikunnassa. Tutkittavilta on peruskyselyn yhteydessä pyydetty kirjallinen suostumus aineistojen yhdistämiseen rekisteritietoihin. Kyselytiedot ja rekisteritiedot on yhdistetty vain niiltä, jotka ovat antaneet kirjallisen suostumuksen yhdistämiseen. Hankkeen tulokset Osa 1: Uupumusasteiseen väsymykseen yhteydessä olevat tekijät Uupumusasteinen vakava väsymys on yksi Maslachin työuupumuksen eli burnoutin mittarin kolmesta ulottuvuudesta ja tärkein niistä. Uupumusasteinen väsymys ennakoi kyynistymistä työssä ja ammatillisen itsetunnon laskua. Kun nämä kaikki kolme ovat läsnä, on kysymys työuupumuksesta. Hankkeen osassa 1 selvitimme uupumusasteisen väsymyksen esiintymistä ja taustalla vaikuttavia työhön liittyviä psykososiaalisia tekijöitä (Helkavaara ym. 2010). Osa 1 perustui Helsinki Health Studyn peruskyselyaineistoon. Uupumusasteista väsymystä esiintyi aineistossa yli 20 %:lla, naisilla hieman enmmän kuin miehillä. Uupumusasteinen väsymys on merkittävä henkinen työterveysongelma. Uupumusasteinen väsymys on yleisempää ammattihierarkian ylemmissä ryhmissä kuin alemmissa ryhmissä. Kaikkien yleisintä väsymys oli niiden keskuudessa, jotka kokivat paljon työorganisaation liittyvää epäoikeudenmukaisuutta ja jotka olivat toistuvasti työpaikkakiusaamisen kohteena. Tutkimuksen monimuuttuja-analyyseissa tarkasteltiin uupumusasteiseen väsymykseen yhteydessä olevia psykososiaalisia tekijöitä, työn hallintaa, organisaation oikeudenmukaisuutta ja työpaikkakiusaamista samanaikaisesti. Analyyseissa vakioitiin ikä, ammattiasema ja fyysiset työolot. Kun työolotekijät vakioitiin toisillaan, psykososiaalisten tekijöiden yhteydet heikkenivät, mutta 7

8 kaikkien tekijöiden samanaikaisen vakioinnin jälkeenkin kukin psykososiaalinen tekijä oli yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen. Näin ollen tutkituilla psykososiaalisilla tekijöillä oli itsenäinen yhteys uupumusasteiseen väsymykseen. Tulokset olivat miehillä ja naisilla samansuuntaiset. Miehillä työn hallinta ei kuitenkaan vakiointien jälkeen saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä, osin sen vuoksi että aineistossa on miehiä paljon vähemmän kuin naisia. Tutkimuksemme perustui poikkileikkausasetelmaan eikä siitä voida vetää suoria syyvaikutussuhteita. Tulokset ovat kuitenkin yhdenmukaisia pitkittäistutkimusten kanssa. Fyysisten työolojen vaikutus oli vähäinen psykososiaalisten tekijöiden ja uupumusasteisen väsymyksen väliseen yhteyteen. Sen sijaan tutkitut psykososiaaliset tekijät olivat samanaikaisesti yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen. Tämä tukee aikaisempia käsityksiä siitä, että uupumusasteinen väsymys on luonteeltaan henkistä, ei niinkään fyysistä. Tutkimuksen mukaan uupumuksen ehkäisyssä voidaan saavuttaa tuloksia puuttumalla organisaatiotason tekijöihin. Ensisijaisia ovat työn hallinnan tukeminen, oikeudenmukaisuus johtamisessa ja päätöksenteossa sekä kiusaamisen ehkäisy työpaikalla. Osa 2: Työolojen yhteys työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen vaikuttaa ennen muuta työntekijän alentunut terveydentila. Työkyvyn määrittelyssä toinen komponentti on työntekijän työolot, ts. miten hän selviää työntehtäviensä asettamista vaatimuksista kun terveydentila on alentunut. Työolosuhteet laajasti tulkittuna - työjärjestelyt, psykososiaaliset ja fyysiset työolot - ovat yhdessä terveydentilan kanssa työkyvyttömyyden tärkeimmät riskitekijät. Työoloja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöinä ei kuitenkaan tunneta hyvin. Joitakin tutkimuksia työolojen yhteyksistä eläkkeelle siirtymiseen on tehty, mutta niissä on tavallisesti rajoituttu yhteen työoloon tai työoloryhmään kerralla. Melko usein kohteena on ollut stressi tai jokin vastaava psykososiaalinen riskitekijä/tekijäryhmä. Tutkimuksia joissa olisi samanaikaisesti analysoitu laajaa erityyppisten työolosuhteiden kirjoa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöinä luotettavaa rekisteriaineistoa hyödyntäen, ei ole käytettävissä. Hankkeen osan 2 tehtävänä oli soveltaa kattavaa työoloviitekehystä, johon sisältyvät erilaiset työaika- ja työsuhdejärjestelyt, työhön liittyvät psykososiaaliset ja fyysiset työolot (Lahelma ym. 2010). Osassa 2 käytettiin yhdistettyä seuranta-aineistoa, jossa peruskyselyyn oli liitetty eläketiedot Eläketurvakeskuksesta niiltä, joilta oli saatu lupa liittämiseen (n=6525). Työkyvyttömyyseläketapauksia analyysissa oli 525. Tutkimuksessa todettiin yhteyksiä työolojen ja eri diagnooseista johtuvan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen välillä. Useat tutkituista työoloista olivat lähtökohtaisesti yhteydessä eläköitymiseen. Analyysin edetessä ja työolojen samanaikaisessa vakioinnissa osoittautui, että vain fyysinen rasitus ja vähäinen työn hallinta olivat itsenäisiä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöitä. Tämä päti sekä naisiin että miehiin. Työjärjestelyjen, vuorotyön, ylityön ja työsuhteen pysyvyyden yhteydet eläköitymiseen olivat kaiken kaikkiaan epäselvät eikä yhteyksiä vakiointien jälkeen todettu. Psykososiaalisilla riskitekijöillä, muilla kuin työn hallinnalla, ei ollut lainkaan yhteyksiä työkyvyttömyyseläköitymiseen. Fyysisistä riskitekijöistä myös fysikaalisilla ja kemiallisilla altistuksilla oli yhteyksiä työkyvyttömyyseläköitymiseen, mutta nämä tekijät eivät kuitenkaan analyysin edetessä osoittautuneet itsenäisiksi. Tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvan eläköitymisen riskitekijät olivat samat kuin eri diagnooseista johtuvan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijät, ts. fyysinen rasitus ja 8

9 vähäinen työn hallinta. Mielenterveyssyistä johtuvan eläköitymisen syistä työn hallinta oli päällimmäisin. Ammattiasema liittyy työoloihin ja sen mahdollinen osuus huomioitiin analyysissa. Vaikka ammattiasema oli vahva riskitekijä, ei sen huomioiminen kuitenkaan vaikuttanut työolojen ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen väliseen yhteyteen. Tutkimuksemme etuna oli mahdollisuus tarkastella useita erilaisia työolotekijöitä samanaikaisesti. Tämä analyysiasetelma osoittautui hyödylliseksi, sillä sen avulla voitiin löytää ne tekijät, jotka ovat selvimpiä ja itsenäisiä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöitä. Aikaisempia tutkimuksia, joissa olisi sovellettu yhtä laajaa työoloviitekehystä, ei ole tehty. Tutkimuksemme tuottaa uutta tietoa eri työoloista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöinä. Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa stressi tai jokin muu psykososiaalinen työtekijä on todettu riskitekijäksi, mutta muita työoloja ei ole samalla otettu huomioon. Tutkimuksessamme vahvin itsenäinen riskitekijä oli työn fyysinen rasitus ja toinen itsenäinen riskitekijä oli työn hallinta. Tulosten perusteella tulisi fyysiseen työympäristöön kiinnittää huomiota siinä kuin psykososiaaliseenkin. Turhan usein fyysinen työympäristö kuitenkin jää psykososiaalisen varjoon työolotutkimuksissa. Tulosten valossa työolojen kohentaminen on tärkeätä pyrittäessä ehkäisemään ennenaikaista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja pidentämään työuria. Työolot muodostavat laajan kirjon erilaisia olosuhteita ja tutkimuksemme mukaan tulisi psykososiaalisen työympäristön ohella tarkastella myös fyysistä työympäristöä. Työolotekijöiden lisäksi selvittiin taustaksi eläkeaikomusten yhteyksiä tosiasialliseen eläkkeelle siirtymiseen (Harkonmäki ym. 2009). Kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa on havaittu, eläkeaikomuksilla, etenkin vahvoilla aikomuksilla oli voimakas yhteys myöhempään työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Yhteys säilyi vaikka analyysissa vakioitiin psykososiaalisia tekijöitä, ammattiasema ja aikaisempi terveydentila. Eläkeaikomukset ennakoivat eläkkeelle siirtymistä ja ovat tärkeä merkki lisääntyneestä eläkeriskistä. Tutkimus vahvisti myös sen, että ammattiasema on työkyvyttömyyseläköitymisen voimakas ja itsenäinen riskitekijä. Osatutkimus sisältyi FT Karoliina Harkonmäen Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tarkastettuun väitöskirjaan, joka valmistui marraskuussa 2007 osin tämän hankkeen tukemana (Harkonmäki 2007). Osa 3: Kivun yhteys työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen Moniin työkyvyttömyyteen johtaviin diagnosoituihin tauteihin liittyy oireita ja ongelmia, jotka osaltaan vaikuttavat tautien tuottamaan työkyvyttömyyteen. Kipu on useimpiin sairausprosesseihin akuutisti tai kroonisesti vaikuttava tekijä, joka rajoittaa työ- ja toimintakykyä. Erityisen yleisiä kivut ovat tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, jotka ovat työkyvyttömyyden tärkein lääketieteellinen syy. Kipu aiheuttaa paitsi kärsimystä ja työkyvyttömyyttä, myös sairauspoissaoloja ja tätä kautta kustannuksia yhteiskunnalle, työpaikoille ja yksilöille. Kivun merkitystä lisää sen yleisyys. Kivusta kärsii jopa kolmannes aikuisista. Tämän tutkimuksen aineistossa kroonisesta kivusta kärsiviä naisia oli 29 % ja miehiä 24 % (Saastamoinen ym. 2005). Kivulla on suuri potentiaalinen vaikutus työkykyyn ja siirtymiseen eläkkeelle työkyvyttömyyden vuoksi. Aikaisemmassa tutkimuksessamme kivulla oli vahva yhteys sairauspoissaoloihin (Saastamoinen ym. 2009). Muutama muu aikaisempi tutkimus tukee kivun merkitystä eläkeprosessissa, mutta kivun ja työkyvyttömyyseläköitymisen yhteyksiä tunnetaan toistaiseksi hyvin puutteellisesti. 9

10 Hankkeen osan 3 tehtävänä oli selvittää akuutin ja kroonisen kivun yhteyttä siirtymiseen työkyvyttömyyseläkkeelle. Tutkimus perustui Helsinki Health Studyn peruskyselyn ja Eläketurvakeskuksen eläkerekisteritietojen yhdistämiseen. Seuranta-aineisto oli sama kuin osan 2 työolojen ja työkyvyttömyyseläköitymisen analyyseissa. Naisilla sekä akuutti että krooninen kipu olivat yhteydessä työkyvyttömyyseläköitymiseen (Saastamoinen ym. 2010). Kroonisen kivun yhteys oli erityisen voimakas. Analyysissa vakioitiin sosiodemografiset tekijät, psykososiaaliset ja fyysiset työolot, terveyskäyttäytyminen ja aiempi terveydentila. Eniten vakioiduista tekijöistä heikensivät sekä akuutin että kroonisen kivun yhteyttä työkyvyttömyyseläköitymiseen krooniset sairaudet sekä mielenterveysoireet, mutta tutkitut yhteydet kuitenkin säilyivät. Miehillä vain krooninen kipu oli yhteydessä työkyvyttömyyseläköitymiseen. Vakioinnit heikensivät yhteyttä kuten naisillakin, mutta myös miehillä yhteys säilyi kun terveydentila vakioitiin. Tuki- ja liikuntaelinsyistä johtuvaan työkyvyttömyyseläköitymiseen oli kroonisella kivulla erittäin voimakas ja koko analyysin läpi säilynyt yhteys. Myös mielenterveyssyistä johtuvaan työkyvyttömyyseläköitymiseen oli kroonisella kivulla selvä yhteys, joskin se oli selvästi heikompi kuin tuki- ja liikuntaelinsyissä. Etiologisten fraktioiden laskeminen osoittaa, kuinka suuri osuus työkyvyttömyyseläköitymisestä voitaisiin teoreettisesti välttää, jos kroonisen kivun merkitys riskitekijänä voitaisiin eliminoida. Eri syistä johtuvassa työkyvyttömyyseläköitymisessä vältettävä osuus oli 24 % ja tuki- ja liikuntaelinsyistä johtuvassa eläköitymisessä 42 %. Etiologiset fraktiot vahvistavat, että kivulla on tärkeä rooli työkyvyttömyydessä, joka johtaa ennenaikaiselle eläkkeelle. Tutkimus osoittaa, että erityisesti krooninen kipu on merkittävä ja itsenäinen työkyvyttömyyseläköitymisen riskitekijä. Sen sijaan akuutin kivun merkitys on vähäisempi eikä sitä aina todeta lainkaan esim. miehillä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ehkäisyssä tulisi kiinnittää huomiota lääketieteellisesti todettujen tautien ohella myös kipuun, ennen muuta krooniseen kipuun. Torjumalla kroonista kipua voidaan todennäköisesti ehkäistä ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä ja tukea työssä selviytymistä omaan normaaliin eläkeikään asti. Kivun ja työkyvyttömyyseläköitymisen taustaksi selvitettiin akuutin ja kroonisen kivun yhteyksiä alentuneeseen toimintakyvyn ja tilapäiseen työkyvyttömyyteen tutkimalla sairauspoissaoloja. Kivusta kärsivillä oli alentunut toimintakyky. Yhteys oli voimakkaampi fyysisen kuin psyykkisen toimintakyvyn kohdalla. Kivun ruumiillisen sijainnin merkitys sen sijaan oli toissijainen, samoin se oliko kipu akuuttia vai kroonista. Riippumatta sijainnista kipu oli yhteydessä alentuneeseen toimintakykyyn. Samoin sekä krooninen että akuutti kipu olivat yhteydessä alentuneeseen toimintakykyyn (Saastamoinen ym. 2006). Osoittautui myös, että kivulla, etenkin kroonisella kivulla on yhteys sairauspoissaoloihin. Tämä yhteys oli erityisen voimakas pitemmissä, lääkärin määräämissä sairauspoissaoloissa. Ammattiaseman sekä fyysisten ja psykososiaalisten työolojen vakioiminen ei todettuun yhteyteen juuri lainkaan vaikuttanut (Saastamoinen ym. 2009). Nämä osatutkimukset sisältyvät FT Peppiina Saastamoisen Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tarkastettuun väitöskirjaan, joka valmistui lokakuussa 2010 osin tämän hankkeen tukemana (Saastamoinen 2010). 10

11 Yhteenveto, johtopäätökset ja hyödyntäminen Toteutetun hankkeen tuloksilla on suuri sekä tieteellinen että käytännöllinen merkitys työelämälle. Tutkimus auttoi tunnistamaan riskiryhmiä ja pitkittäisasetelman avulla voitiin löytää työoloihin liittyviä syytekijöitä, jotka vaikuttavat eläkeprosessiin. Hankkeen tulokset tuovat tärkeitä lisiä kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimuspanokseen ja täyttävät tietoaukkoja. Eläkkeelle siirtymistä tutkittaessa erityinen merkitys on sillä, että Suomessa, toisin kuin useimmissa muissa maissa, rekisteripohjaista tietoa voidaan yhdistää kyselytutkimusten aineistoihin, jolloin saadaan kattava, luotettava ja monipuolinen kuva eläkeprosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tiedot riskiryhmistä ja syytekijöistä sekä niiden mekanismeista auttavat kehittämään tehokkaita toimenpiteitä ja kohdistamaan ne mahdollisemman tarkoituksenmukaisesti työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista työkyvyttömyyseläköitymistä ehkäistäessä. Hanke on tähdännyt korkeatasoiseen kansainväliseen tutkimukseen sekä monitahoiseen käytännön näkökohdat huomioivaan tiedottamiseen. Yhteenveto päätuloksista Hankkeen kohteena oli kolme keskeistä työssä jaksamisen ja ekäköitymisen osa-alueetta ikääntyvien kuntatyöntekijöiden keskuudessa. Ensiksikin tutkittiin uupumusasteista väsymystä ja siihen liittyviä työolotekijöitä. Toiseksi tutkittiin laaja-alaisesti työoloja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöinä. Kolmanneksi tutkittiin erityyppistä kipua työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijänä. Eläketutkimuksissa tarkasteltiin eri syistä johtuvaa eläköitymistä yhdessä sekä erikseen tuki- ja liikuntaelinsyistä ja mielenterveyssyistä johtuvaa eläköitymistä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset voidaan summata seuraaviin kohtiin: Uupumusasteinen väsymys on työuupumuksen keskeisin osa. Yli 20 % kuntatyöntekijöistä kärsi uupumusasteisesta väsymyksestä. Tutkitut psykososiaaliset tekijät, työn hallinta, organisaation oikeudenmukaisuus ja työpaikkakiusaaminen olivat kaikki yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen ja niiden kaikkien yhteys osoittautui itsenäiseksi. Uupumusasteinen väsymys oli luonteeltaan henkistä, ei niinkään fyysistä. Työuupumuksen ehkäisyssä voidaan saavuttaa tuloksia puuttumalla työorganisaatiotason tekijöihin. Ensisijaisia ovat työn hallinnan tukeminen, johtamisen ja päätöksenteon oikeudenmukaisuus sekä kiusaamisen torjunta työpaikalla. Työoloja tutkittiin laaja-alaisessa viitekehyksessä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöinä. Viitekehys sisälsi työaika- ja työsuhdejärjestelyt sekä psykososiaaliset ja fyysiset työolot. Tämä mahdollisti eri riskitekijöiden keskinäisten suhteiden tutkimisen ja suhteellisen merkityksen vertailun pitkittäisasetelmassa. Vastaavaa kattavaa viitekehystä ei aikaisemmissa tutkimuksissa ole sovellettu. Perusteellisen analyysin mukaan suuresta tekijäjoukosta nousi kaksi tärkeätä ja itsenäistä riskitekijää: vahvin itsenäinen riskitekijä oli työn fyysinen rasitus ja toinen, joskin hieman heikompi itsenäinen riskitekijä oli työn hallinta. Miesten ja naisten välillä ei todettu eroja. Tulostemme perusteella sekä fyysisellä että psykososiaalisella työympäristöllä oli merkitystä siirryttäessä ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Fyysisen ympäristön merkitys korostui jonkin verran tuki- ja liikuntaelinsyistä eläkkeelle siirryttäessä, kun taas psykososiaaliset tekijät korostuivat mielenterveyssyistä vuoksi eläkkeelle siirryttäessä. Tärkeä havainto oli fyysisen ympäristön suuri merkitys, sillä tutkimuksissa ei fyysiseen työympäristöön kiinnitetä läheskään aina riittävästi huomiota, vaan huomio on usein yksinomaan psykososiaalisessa työympäristössä tai työjärjestelyissä. Tulostemme valossa tulisi kuitenkin sekä fyysiseen että psykososiaaliseen työympäristöön kiinnittää huomiota yhtälailla. Tällä on myös tärkeitä seuraamuksia työkyvyttömyyden ehkäisylle ja työurien pidentämiselle. Työolojen kohentaminen auttaa ehkäisemään työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Työolot muodostavat laajan kirjon ja 11

12 psykososiaalisen työympäristön ohella tulisi parantaa fyysistä työympäristöä ikääntyvien työntekijöiden keskuudessa. Kipua tutkittiin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijänä pitkittäisasetelmassa samalla tavoin kuin työoloja. Kipu on merkittävä ongelma ikääntyvien työntekijöiden keskuudessa ja tutkimuksessamme yli viidennes kärsi kroonisesta kivusta. Kipua esiintyy moninaisissa sairauksissa, jotka johtavat ennenaikaiselle eläkkeelle. Kroonisella kivulla on merkittävä rooli työkyvyttömyyden syntymisessä. Laskelmiemme mukaan työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle siirtymistä voitaisiin (teoreettisesti) välttää 24 %, jos krooninen kipu riskitekijänä voitaisiin eliminoida. Tuki- ja liikuntaelinsyistä johtuvasta eläköitymisestä voitaisiin välttää jopa 42 %. Erityisesti krooninen kipu verrattuna akuuttiin kipuun osoittautui merkittäväksi ja itsenäiseksi työkyvyttömyyseläköitymisen riskitekijäksi. Vaikka työolot ovat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskitekijöitä, kuten hankkeen osassa 2 on todettu, vaikuttaa näistä tekijöistä vain fyysinen työympäristö jonkin verran kivun ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen yhteyteen. Työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulisi kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota krooniseen kipuun lääketieteellisesti todettujen tautien ohella. Torjumalla kroonista kipua aiheuttavia sairauksia voidaan todennäköisesti ehkäistä ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä ja pidentää työssä selviytymistä omaan eläkeikään asti. Työterveyshuollolla voi olla merkittävä rooli kivun tunnistamisessa, ehkäisyssä ja hoitamisessa. Yhteenvetona koko hankkeesta voidaan todeta, että tutkimuksemme tarkentaa aikaisempaa kuvaa työolotekijöiden yhteyksistä työssä jaksamiseen ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Työympäristön merkitystä tarkasteltaessa kaksi keskeistä tekijäryhmää ovat fyysiset ja psykososiaaliset työolot. Työn muuttuessa on fyysisen rasituksen suhteellinen merkitys vähentynyt ja psykososiaalisen ja henkisen rasituksen merkitys kasvanut. Tästä on saatettu tehdä se harhainen johtopäätös, että fyysisellä työympäristöllä ei enää olisi merkitystä, vaan työn terveysvaikutukset johtuisivat nykyään yksinomaan stressistä ja muista psykososiaalisista tekijöistä. Hankkeemme osoittaa, että fyysisten altisteiden merkitys ei ole poistunut, vaan sekä fyysiset että psykososiaaliset altisteet vaikuttavat työterveyteen erilaisia työtehtäviä kattavassa kuntatyössä. Psykososiaalisten tekijöiden merkitys korostuu tarkasteltaessa työntekijöiden henkistä hyvinvointia kuten työuupumusta. Sen sijaan kun kyseessä on vakava ja peruuttamaton työkyvyttömyys ja tämän vuoksi eläkkeelle siirtyminen, korostuu fyysisen työympäristön merkitys psykososiaalisen ohella. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työympäristöä tulee tarkastella laajana erilaisten fyysisten, psykososiaalisten ja henkisten altisteiden sekä työjärjestelyjen muodostamana kokonaisuutena. Näin voidaan löytää tehokkaimmat keinot parantaa työympäristöä, ylläpitää ja kohentaa työntekijöiden henkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä tukea mahdollisuuksia saavuttaa nykyistä pitempi työura. Hyödyntäminen ja tiedotus Edellä mainittuihin tutkimuksen osoittamiin riskiryhmiin ja riskitekijöihin tulisi kiinnittää työpaikoilla huomiota. Hankkeessa on monipuolisesti pyritty siihen, että tiedot tutkimuksista leviävät työpaikoille ja laajemmalle yleisölle, erityisesti tutkitulle kohteelle eli Helsingin kaupungille. Hanke on tieteellinen tutkimus- ja kehittämishanke, joten tieteelliseen julkaisemiseen on panostettu erityisesti. Pääraportit julkaistaan tasokkaissa kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Useita esitelmiä hankkeesta on pidetty kansainvälisissä ja kotimaisissa kokouksissa ja seminaareissa. Myös näissä johtopäätökset työelämälle on nostettu esille. Lisäksi pyrimme julkaisemaan ja tiedottamaan tuloksiamme laajemmalle yleisölle. Raportteja on julkaistu mm. Helsingin kaupungin julkaisusarjassa. 12

13 Muu tiedotustoiminta tutkimuksestamme on ollut monipuolista. Olemme yhteydessä kaupungin työterveyshuoltoon ja henkilöstöhallintoon ja järjestämme yhteisiä tapaamisia, joissa käsitellään tutkimuksen tuloksia. Valmistuneista tutkimuksista on tiedotettu Helsingin kaupungille. Myös tiedotusvälineille on tiedotettu valmistuneista tutkimuksista. Tutkimustulosten julkistamisessa on hyödynnetty Helsingin yliopiston kampustiedotusta (Päivi M Lehtonen). Mm. tätä kautta tutkimustuloksia on julkistettu laajasti eri tiedotusvälineissä. Tutkijat ovat antaneet tutkimuksistaan haastatteluja eri tiedotusvälineille, lehdistölle, radiolle ja televisiolle. Helsinki Health Studyn kotisivut toimivat pysyvänä tutkimukseen informaatioväylänä ( Hankkeen raportit Julkaisut Harkonmäki K, Martikainen P, Lahelma E, Pitkäniemi J, Silventoinen K, Halmeenmäki T, Rahkonen O. Intentions to retire, life dissatisfaction and the subsequent risk of disability retirement. Scand J Public Health 2009:37: Harkonmäki K. Predictors of disability retirement. From early intentions to retirement. The Local Government Pensions Institution and Department of Public Health, University of Helsinki, Helsinki 2007, 128 p.+ appendices, (väitöskirja) Helkavaara M, Saastamoinen P, Lahelma E. Psychosocial work environment and emotional exhaustion among middle-aged employees. Lähetetty julkaistavaksi, joulukuu 2010 Lahelma E, Laaksonen M, Lallukka T, Martikainen P, Pietiläinen O, Saastamoinen P, Gould R, Rahkonen O. Working conditions and risk of disability retirement: A register based follow up study. Lähetty julkistavaksi, tammikuu 2011 Saastamoinen P, Kääriä S, Laaksonen M, Lallukka T, Rahkonen O, Leino-Arjas P, Lahelma E. Pain and disability retirement: a register-based follow up study. Käsikirjoitus. joulukuu 2010 Saastamoinen P. Pain among employees. Risk factors and consequences. Hjelt Institute, Department of Public Health, Faculty of Medicine, University of Helsinki, Helsinki 2010, 136 p., (väitöskirja) Esitelmät Lahelma E, Saastamoinen P, Harkonmäki K, Laaksonen M, Martikainen P, Rahkonen O. The contribution of working conditions to disability retirement. Scottish-Swedish-Finnish Meeting on Health Inequalities, Edinburgh, May 2008a Lahelma E, Saastamoinen P, Harkonmäki K, Laaksonen M, Martikainen P, Rahkonen O. The contribution of working conditions to disability retirement. 16th European Conference on Public Health, Lissabon, 6-8 November 2008b Lahelma E. Väestön terveys ja eläkkeelle siirtyminen. Työkyky ja kuntoutus -seminaari, Eläketurvakeskus

14 Lahelma E, Laaksonen M, Lallukka T, Martikainen P, Pietiläinen O, Saastamoinen P, Gould R, Rahkonen O. Working conditions as determinants of disability retirement: A register based follow up study. The 13th Biennial Congress of the European Society for Health and Medical Sociology. Ghent, Belgium, August 2010a Lahelma E, Laaksonen M, Lallukka T, Martikainen P, Pietiläinen O, Saastamoinen P, Gould R, Rahkonen O. Working conditions as determinants of disability retirement. Seminar on Socioeconomic inequalities and health the role of work and employment, Academy of Finland, Helsinki, October 2010b Lähdeluettelo Beehr TA. The process of retirement: a review and recommendations for future investigation. Pers Psychol 1986; 39: Gould R. Disability pensions in Finland. Teoksessa: Prinz C (toim.). European disability policies. European Centre Vienna, Public policy and social welfare 26. Aldershot: Ashgate, 2003: Harkonmäki K, Lahelma E, Väänänen J, Rahkonen O. Eläkeaikomukset ja varhaiseläkkeelle siirtyminen Helsingin kaupungin henkilöstön keskuudessa. Helsingin kaupungin tietokeskus ja Kuntien Eläkevakuutus, tutkimuskatsauksia 2006:4, 40 s. Harkonmäki K, Martikainen M, Lahelma E, et al. Intentions to retire, life dissatisfaction and the subsequent risk of disability retirement. Scand J Public Health 2009:37: Ilmarinen J, Gould R, Järvikoski A, Järvisalo J. Työkyvyn moninaisuus. Teoksessa: Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo J, Koskinen S (toim.). Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus 2006:17-27 Kivelä K, Roos E, Lahelma E, Lallukka T, Martikainen P, Rahkonen O, Sarlio-Lähteenkorva S, Silventoinen K. Henkilöstön työolot, terveydentila ja terveyskäyttäytyminen. Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimus. Helsingin kaupungin tietokeskus, tutkimuskatsauksia 2001:3, 120 s. Laaksonen M, Aittomäki A, Lallukka T, Rahkonen O, Saastamoinen P, Silventoinen K, Lahelma E. Register-based study among employees showed small nonparticipation bias in health surveys and check-ups. J Clin Epidemiol 2008:61: Laaksonen M, Pitkäniemi J, Rahkonen O, Lahelma E. Work arrangements, physical working conditions, and psychosocial working conditions as risk factors for sickness absence: Bayesian analysis of prospective data. Ann Epidemiol 2010:20: Lahelma E, Martikainen P, Rahkonen O, Roos E, Saastamoinen P. Henkilöstön terveydentilan vaihtelu ammattiaseman mukaan. Helsinki Health Studyn tuloksia. Sosiaalilääk Aikak 2004:41: Saastamoinen P, Leino-Arjas P, Laaksonen M, Lahelma E. Socio-economic differences in the prevalence of acute, chronic and disabling chronic pain among ageing employees. Pain 2005:114:

15 Saastamoinen P, Leino-Arjas P, Laaksonen M, Martikainen P, Lahelma E. Pain and health-related functioning among employees. J Epidemiol Community Health 2006:60: Saastamoinen P, Laaksonen M, Leino-Arjas P, Lahelma E. The effect of pain on sickness absence among middle-aged municipal employees. Occup Environ Med 2009:66: Tilasto Suomen eläkkeensaajista SVT Sosiaaliturva, Eläketurvakeskus ja Kansaneläkelaitos. Helsinki, 2010 WHO. International Classification of Functioning, Disability and Health: ICF. Geneva: World Health Organization,