TUTKIMUSTYÖSELOSTE NURMON KUNNAN YLIJOEN ALUEEN MALMITUTKIMUKSISTA, KOSKIEN VALTAUSALUETTA KIVENNEVA 1, KAIV.REK. NRO 4673/1

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/2221/-93/1/10 Nurmo Ylijoki Niilo Kärkkäinen RAPORTTITIEDOSTO N:O 3424 TUTKIMUSTYÖSELOSTE NURMON KUNNAN YLIJOEN ALUEEN MALMITUTKIMUKSISTA, KOSKIEN VALTAUSALUETTA KIVENNEVA 1, KAIV.REK. NRO 4673/1

2 SISÄLLYS ALUEEN SIJAINTI JA TUTKIMUSTEN TAUSTA MALMINETSINTÄTYÖT JA NIIDEN TULOKSET Geologia Geofysikaalinen mittaus Kevyt iskuporaus POKA-kairaus v Rikastuskokeet Montutus kesällä 1990 POKA-kairaus 1990 JOHTOPÄÄTÖKSET

3 MALMINETSINTÄTYÖT JA NIIDEN TULOKSET Suoritetut tutkimukset: - revidio- ja detaljikartoitus - moreeni- ja kalliomurskenäytteenotto kevyellä iskuporauskalustolla (19 p. cobralla, 27 p. illerillä) - geofysikaalinen maanpintamittaus (3 km 2 M+S km 2 IP) - POKA- kairaus 2 vaiheessa (11 reikää, 420 m) - moreenitutkimuksia (30 m tutk.oja) ja uranäytteenotto - murskaus-rikastuskokeita Geologia Ylijoen kohde liittyy Seinäjoelta Peräseinäjoelle ulottuvaan monin paikoin mineralisoituneeseen siirros-ruhjevyöhykkeeseen antimonivyöhykkeen kaakkoisjatkeella. Au-mineralisoitunut horisontti sijaitsee kiillegneissi-metagrauvakkaympäristössä, lähellä länsipuolella sijaitsevan tonaliitin-granodioriitin kontaktia. Syväkivimassiivin ja liuskeiden rajavyöhykkeellä on pari sataa metriä leveä pegmatiittigraniitti (liite 2). Avainpaljastuman sijainti on karttalehdellä x= , y= ; (L=50.620, K=27.650). Mineralisoituman leveys on siinä noin 15 m (kuvat 2 ja 3). Itäpuolella kontakti on maapeitteen vuoksi epävarma. Kvartsijuonet ovat cm paksuja. Leveimmät juonet ovat pystyasentoisia. Kaakkoon suuntautuvan loiva-asentoisen venymä-suunnan perusteella kairauksen tavoitteena oli seurata kullan jakautumista kvartsijuoniston pituussuunnan ohella myös eri syvyysleikkauksissa. Liuskeisuuden kulkusuunta vaihtelee ja kaade SW. Vallitsevasti kulun suuntaisten kvartsijuonten sivukivenä on arkoosivaltainen metagrauvakka ja biotiitti-plagioklaasigneissi. Jälkimmäinen tulkittiin voimakkaasti muuttuneeksi (biotiittiutuneeksi ja kvartsiutuneeksi) intermediaariseksi vulkaniitiksi. Mineralisoitumassa on tasaisen arseenikiisupirotteen lisäksi hiukan pintaruosteisuutta aiheuttavaa magneettikiisua. Paljastuman poikki otettiin kesällä 1988 näytesarja 'närevaara'-minikairalla. Kulta oli tasaisen anomaalisesti ( ppm Au, % As).

4 Geofysikaalinen mittaus Perusmittauksilla (M+S) selvitettiin aluksi NW-SE-suuntainen 1.5 km leveä ja 2.5 km pitkä kaista. IP-mittaus kohdennettiin 0.5 km leveään ja 1.5 km pitkään kriittiseen vyöhykkeeseen. Geofysiikan mukaan mineralisoituneella vyöhykkeellä on pituutta vähintään 700 m. Mahdollisesti se ulottuu mittausalueen SE-puolelle, jossa maapeite paksuuntuu IP-erotuskykyä haittaavaksi. Mineralisoitunut paljastuma tulee hyvin esiin magneettisesti ja IP:llä, mutta se ei ole johtava. Sen suunta on geofysiikan mukaan 325. Alueella on useampia selväpiirteisiä rinnakkaisia johteita, joista osa on liitettävissä grauvakkaliuskeiden kiisu- ja grafiittipitoisiin välikerroksiin. Osa saattaa liittyä kairauksissa todettuihin ruhjevyöhykkeisiin ja kloriittiutumiseen niissä. Mineralisoituneesta paljastumasta IP + M-anomaliaa on seurattavissa n. 300 m. Etelään päin anomalia heikkenee ilmeisesti maapeitteen vuoksi. Noin 500 m NE on toinen vallitsevan kulkusuunnan mukaan hieman itäisempi vastaava IP+M-anomalia, jota ei yhtenäisenä ole konnektoitavissa em. mineralisoituneen paljastumaan sidottuun anomaliaa. Magneettiset anomaliat aiheutuvat magnetiittipirotteesta migmatiittisessa kiillegneississä. Geofysikaaliset johdevyöhykkeet eivät ole paljastuneet, kuten ei myöskään mineralisoituman kaakkoisjatkeet. Sivukiven tyyppistä kvartsiittista kiveä tosin esiintyy kulun suunnassa noin 200 m päässä, mutta siinä ei merkkejä malmiutumisesta. Luoteispuolella noin 100 m löytyi paljastuma juonikvartsia (R306).

5 Kevyt iskuporaus Peitteisillä maastokodilla sijaitsevia geofysiikan anomalioita tarkistettiin kevyellä, moreeninäytteenottokalustolla: 19 pistettä cobralla ja 27 pistettä illerillä. Pohjanäytteissä esiintyi hajanaisia anomaalisen korkeita kultapitoisuuksia: ppb Au pisteessä ppb Au ja 0.24 % As pisteessä ppb Au ja 0.21 % As pisteessä ppb Au ja 0.8 % As pisteessä ppb Au pisteessä Anomaliat sijoittuivat seuratun IP + M-anomalian luoteis- ja kaakkoispäähän. Moreenikalustolla ei kalliosta saatu kriittisen vyöhykkeen geofysiikan anomalioita selittäviä, grafiittitai kiisurikkaita näytteitä. POKA-kairaus v Talvella 1989 Ylijoelle kairattiin 7 lyhyttä reikää. Kaksi reikää porattiin kvartsijuonipaljastumaan (R303 ja R307). Kaksi reikää suunnattiin mineralisoituman IP-anomalian mukaiselle jatkeelle kaakkoispuolella (R304 ja R305) ja vastaavasti kolme luoteisjatkeille (R306, 2222-R436 ja R437). ASKI-mineralisoituneeseen paljastumaan suunnatuista rei'issä paras lävistys oli 10 ppm Au (R303, m; 0.45 % As). Välillä m oli yhtenäisimmin kohonneita pitoisuuksia, parin metrin lävistyksissä ppm Au). Viereisen reiän R307 arseenikiisua eniten ( % As) sisältäneellä välillä m jäi kulta pitoisuus alle 0.6 ppm tasolle, kun syvemmältä ( m) yksittäisessä analysoidussa pätkässä taas oli 4.2 ppm Au (/0.6 % As). Yhteenvetona voi todeta, että runsaimman arseenikiisupirotteisen juoniverkoston kohdalla oli keskimäärin vain 0.5 ppm Au (R307), mutta samassa horisontissa syvemmällä R303:ssa kullan suhde arseeniin oli huomattavasti parempi ja pitoisuus hieman yli 1.0 ppm Au 7 m:n matkalla (vaihtelu ppm Au).

6 IP-mittausten mukaan suunnatussa kaakkoisimmassa reiässä R305 oli vain välillä m ppm Au. Pohjoisin reikä 2222-R436 oli jokseenkin tervettä kiveä, mutta 437:ssä on ohuita kvartsijuonia, kvartsiutuneita osueita ja niiden yhteydessä heikkoa MAGK-ASKI-pirotetta. R437:ssä kultaa oli anomaalisesti 16.5 m:n matkalla, enimmillään 6.5 ppm Au. Keskipitoisuus jäi kuitenkin hieman yli 1 ppm:n tasolle. Arseenia oli niukasti, yleensä alle 0.5 (liite). Reiällä R437 osittain lävistettyä, geofysiikan ja illerinäytteenoton mukaan rajattua luoteispään Au-kriittistä horisonttia kotrolloitiin myöhemmin neljällä POKA-reiällä. Niissä ei tavattu mainittavia kultapitoisuuksia. Lähes tyhjä oli R437:n taakse kairattu reikä, jonka osoittautuminen tyhjäksi yhdessä tutkimuskaivannon pohjakallion vähäisen mineralisoitumisen kanssa antaa olettaa, että mineralisoituma tässä kohdin kaatuu jyrkästi itään (NE). Rikastuskokeet Geologi Pekka Huhta teki rikastuskokeet neljästä kultapitoisesta kairasydännäytteestä. Näytteet jauhettiin, raskasmineraalit rikastettiin koneellisella vaskoolilla, 'kultakoiralla' ja laskettiin kultahiput ja pitoisuus niistä: reikä väli pituus Au ppm As % Hippuja/Au ppm 2222R m kpl/ 3.2 ppm 2221R m kpl/ 8.2 ppm 2221R m kpl/ 0.7 ppm 2221R m kpl/ 0.3 ppm Murskaus- ja raskasmineraalitestin mukaan kulta esiintyy em. mineralisoituneessa paljastumassa kiisujen yhteydessä. NWosassa reiässä 2222 R437 kultaa on myös vapaana.

7 Montutus kesällä 1990 Yhteistyössä maaperäosasto malminetsintää palvelevan ryhmän kanssa kaivettiin reiän 2222R437 kohdalle 30 m pitkä tutkimuskaivanto, jossa maapeitteen keskisyvyys oli 1.5 m. Se on löysää vähäkivistä moreenia. Kivilaji on kiillegneissiä, jossa on ohuita kvartsijuoniosueita ja ruhjoutumista. R437:n jalkapuolella (W) oli noin 20 m:n leveydeltä rikki- ja magneettikiisupirotetta ja satunnaisesti arseenikiisua. Kaivuu lopetettiin runsaana pulppuavan kalliopohjaveden estäessä havainnoinnin ja uranäytteenoton. Kalliosta otettiin timanttileikkurilla 20 m uranäyte, joka analysoitiin metrin pätkinä. Au-pitoisuus oli kauttaaltaan alhainen, enimmillään 0.8 ppm Au. Geologi Pekka Huhta tutki moreenin raskasmineraalikoostumuksen. Näytteitä oli montun pituussuuntaan 5 m:n välein kolmessa yhtenäisessä leikkauksessa, 12 l per näyte (näytteet , 010, 150), joista vain yhdessä näytteessä oli kaksi kultahippua ja laskettu pitoisuus 15.7 ppb Au. Myöskään montun moreenista otetut 8 ns. geokemian näytettä eivät olleet kullan suhteen anomaalisia. Johtopäätökset Ylijoen mineralisoitunutta kvartsijuoniverkostoa pystyttiin seuraamaan peitteisellä alueella hyvin geofysiikan menetelmillä (johtamaton IP + M-anomalia), vaikka siihen liittyy arseenikiisun ohella vain niukasti magneettikiisupirotetta. Ylijoen tyyppinen esiintymä erottuu vähäisen kiisupirotteen ansiosta IP-anomaliana ja heikkona magneettisena anomaliana, kun ympäristön liuskeissa kullan suhteen mineralisoitumattomat IP-anomaliavyöhykkeet ovat myös johteita ja slingramanomaliana. Ylijoen POKA-kairauksessa ei tavoitettu malmiksi yltäviä lävistyksiä. Malmityyppinä sitä pidettiin mielenkiintoisena, koska kulta ei kovinkaan uskollisesti seuraa arseenia.

8 Kvartsijuoniverkostossa kulta ja arseeni esiintyvät hieman erillään. Arseenikiisurikkaimmissa kohdin kultaa oli vain anomaalisesti (2221R307: m: alle 0.6 ppm Au / yli 1% As), mutta syvemmällä kullan määrä kasvaa, erityisesti suhteessa arseeniin (R303, 7 m keskimäärin 1 ppm Au/ alle 0.5 % As, vaihtelu ppm Au) Hippukultaa on murskauskokeiden perusteella myös kiisuttomissa kvartsijuonissa (max. 11 ppm Au, 2221-R303). Samoin lähes olemattomasti arseenia oli tästä n. 350 m NE reiässä 2222-R437, jossa kultapitoisuutta oli 16 m lävistyksessä, enimmillään 6.7 ppm Au, tosin keskipitoisuuden jäädessä alle 2 ppm Au. Ylijoen valtauksesta luovutaan, koska suoritettujen tutkimusten perusteella kullan määrä esiintymässä jää kaivostoiminnan kannalta liian alhaiseksi. Geologi Niilo Kärkkäinen

9 LIITTEET 1. Valtauskartta 2. Geologinen kartta (1:10'000) 3. Kartta näytteenotosta 4. Indeksikartta geofysiikan mittauksista 5. Magneettinen kartta (POKA-reiät merkitty) 6. Slingram-kartta (POKA-reiät merkitty) 7. IP-kartta (POKA-reiät merkitty) 8. Kairausprofiilit 2221 R Kairausprofiilit 2222 R437, R Kairausprofiilit 2221 R436, R445 ja 2222 R308-R309 LIITTYY Kärkkäinen, N., Kultamalminetsintää Nurmon Ylijoen alueella ja Ämmälänkylässä v GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, M19/2221,2222/-92/10/4

10 Alueen sijainti ja tutkimusten tausta Nurmon kuntaan kuuluva Ylijoen kohde sijaitsee 20 km Seinäjoen kaupungista Peräseinäjoen suuntaan, karttalehtien ja rajalla (kuva 1). Malminetsintätyöt käynnistettiin, kun kiilleliuskeympäristössä sijaitsevan m leveän kvartsijuoniverkoston tarkistusnäytteissä todettiin anomaalisen korkeita kultapitoisuuksia. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti GT-kartalla.

11 Kuva 2. Nurmon Ylijoen kvartsijuoniverkostoa.

12 Kuva 3. Karttaluonnos Ylijoen kvartsijuoniverkostosta

13

14

15

16 Liite 4. Geofysiikan mittaukset; indeksikartta

17

18

19

20

21

22