VIITTOMAKIELISTEN KUUROJEN MIELIPITEITÄ TELEVISION VIITTOMAKIELISESTÄ OHJELMATARJONNASTA SUOMESSA

Transkriptio

1 VIITTOMAKIELISTEN KUUROJEN MIELIPITEITÄ TELEVISION VIITTOMAKIELISESTÄ OHJELMATARJONNASTA SUOMESSA Elina Forss Opinnäytetyö, Syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu Turun yksikkö Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Forss, Elina. Viittomakielisten kuurojen mielipiteitä television viittomakielisestä ohjelmatarjonnasta Suomessa. Turku, syksy 2004, 39 s., 2 liitettä. Diakoniaammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia viittomakielisten kuurojen mielipiteitä Suomen television viittomakielisestä ohjelmatarjonnasta. Tutkimuksen avulla haluttiin saada selville millaisia ohjelmia kuurot seuraavat televisiosta, millaisia ohjelmia he haluaisivat lisää ja kuinka tyytyväisiä he ovat television tämänhetkiseen viittomakieliseen ohjelmatarjontaan. Työn avulla selvitettiin myös millainen on viittomakielinen ohjelmatarjonta Suomen televisiossa ja vertailukohteeksi otettiin englannin ja Ruotsin viittomakielinen ohjelmatarjonta. Erityisryhmien tasavertaiseen kohtelemiseen kiinnitetään nykyään yhä enemmän huomiota. Sen vuoksi on tärkeää kartoittaa kuurojen mielipiteitä viittomakielen asemasta mediassa. Tämä työ on hyödyksi ohjelmia tuottaville yrityksille, media-alan opiskelijoille ja ammattilaisille, viittomakielentulkeille, kuuroille, ja Suomen televisiokanaville. Työ antaa tietoa tämänhetkisestä tilanteesta ja siitä, mihin suuntaan tilannetta tulisi kehittää. Työn teoriaosassa tarkastellaan viittomakieltä, viittomakielisiä kielivähemmistönä ja viittomakielisten televisio-ohjelmien tarjonnan tärkeyttä. Lisäksi teoriaosassa tutustutaan viittomakieliseen ohjelmatarjontaan meillä ja muualla sekä televisiotulkkaukseen. Työn tutkimusosassa kerrotaan kyselytutkimuksen tulokset. Kysely toteutettiin Kuurojen Kulttuuripäivillä Kuopiossa keväällä Kysely oli suunnattu viittomakielisille kuuroille. 50 kyselystä palautui 20 (vastausprosentti 40). Tutkimuksen mukaan kuurot eivät ole tyytyväisiä Suomen television tämän hetkiseen viittomakieliseen ohjelmatarjontaan. He kokevat tulevansa kohdelluksi eriarvoisesti kuuleviin nähden, vaikka he maksavat myös televisiolupamaksuja. Myös muille kuin Yleisradion kanaville tulisi saada tekstityksiä ja tulkkiruutu pitäisi olla yleisemmässä käytössä. Viittomakielisten ohjelmien tuottamiseen ja levittämiseen pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän varoja. Asiasanat: viittomakieli; kuurot; televisio-ohjelmat; tulkkaus; tutkimus; kysely; kvalitatiivinen tutkimus Säilytyspaikka: DIAK, Turun yksikön kirjasto

3 ABSTRACT Forss, Elina. Opinions of the supply of Sign language programmes in Finnish television by Sign language using Deaf. Turku, autumn 2004, 39 p., 2 attachments. Diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Programme of Sign Language Interpretation, Sign Language Interpreter. The aim of this study was to survey deaf persons thoughts about the supply of Sign language programmes in Finnish television. Another aim of this study was to clarify what kind of programmes deaf people watch on television, what kind of programmes they would like watch and how satisfied they are with the current supply of Sign language programmes on television. The supply of Sign language programmes on Finnish television has also been clarified and it has been compared to supply in Sweden and England. The equal treatment of special groups is of current interest. Therefore it is important to survey how equally Sign language is been treated in media from deaf persons point of view. The study offers valuable feedback companies which produce programmes, students and professionals in the field of media, sign language interpreters, deaf people themselves and Finnish television channels. Information is given about current situation and to which direction the situation should be developed. The survey was carried out by using a qualitative method in the form of questionnaire. 50 questionnaires were handed out to deaf persons during the Cultural Festival of the Deaf in Kuopio in the spring of of these questionnaires were returned, i.e. 40 per cent. The theory part of the study deals with the Sign language, Deaf as a language minority group and the importance of the supply of Sign language programmes. Also the supply of Sign language programmes in Finland as well as in other countries and interpreting on television is processed. Conclusions made in the present study show that Deaf are discontented with the supply of Sign language programmes in Finnish television. They feel that they are not treated as equal compared to hearing people as they also pay television licence fee. On other television channels, part from the Finnish Broadcasting Company, should also be subtitles available to use. More television programmes should also be translated to Sign language. More resources should be used to produce Sign language programmes and expand circulation of these kinds of programmes. Keywords: Sign language; deaf; television programmes; interpreting; research; questionnaire; qualitative research Deposit at: Diaconia Polytechnic, Turku Unit library

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO VIITTOMAKIELISTEN TELEVISIO-OHJELMIEN TARVE Viittomakieli ja viittomakieliset kielivähemmistönä Viittomakielisten lastenohjelmien tärkeys kuuron lapsen kielenkehityksen kannalta Digitaalisen tekniikan kehittymisen tuomat mahdollisuudet VIITTOMAKIELINEN TELEVISIO-OHJELMATARJONTA Viittomakielinen televisio-ohjelmatarjonta Suomessa Viittomakieliset uutiset Television viittomakielinen ohjelmatarjonta muualla Viittomakielelle tulkatut ohjelmat Englannissa ja viittomakielinen ohjelma See Hear Viittomakieliset televisio-ohjelmat Ruotsissa TULKKAAMINEN TELEVISIO-OHJELMISSA Tulkkauksen eri muodot Viittomakielentulkin näkökulma televisio-ohjelmissa tulkkaamiseen Toimeksiannon vastaanottaminen ja siihen valmistautuminen Televisio-ohjelmissa tulkkaaminen ja sen erityispiirteitä VIITTOMAKIELISTEN MIELIPITEITÄ OHJELMATARJONNASTA Tutkimuksen toteutus Kyselytutkimus viittomakielisille kuuroille Tulosten analysointi POHDINTA..36

5 LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Suomen televisiokanavien viikoittaiset ohjelmatunnit Liite 2 Kyselytutkimus viittomakielisille kuuroille

6 1 JOHDANTO Aloin kiinnittää huomiota viittomakieliseen ohjelmatarjontaan televisiossa jo ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana. Suomen televisiokanavilla ei Ylen TV1-kanavan viittomakielisiä uutisia lukuun ottamatta tarjontaa ollut. Ruotsissa näytti tilanne olevan viittomakielisen ohjelmatarjonnan kannalta parempi kuin Suomessa. Ruotsin TV4-kanavalla oli viittomakielisille tarjolla muun muassa lastenohjelmia, ajankohtaisohjelmia ja huomattavasti enemmän viittomakielelle tulkattuja ohjelmia kuin Suomessa. Opiskellessani viittomakielentulkiksi opin asioita kuurojen historiasta ja kulttuurista enkä voinut olla kiinnittämättä yhä enemmän huomiota tasa-arvon toteutumiseen kuulevien ja kuurojen välillä. Televisiotarjonnan kohdalla tasa-arvo ei toteudu. Kuurot, joiden kanssa keskustelin asiasta, moittivat tilannetta. Heidän mielestään on epäoikeudenmukaista, että kuurot maksavat saman verran tvlupamaksuja kuin kuulevat, vaikka he eivät saa rahoilleen kunnon vastinetta: ainoa viittomakielinen ohjelma on viittomakieliset uutiset eikä suomenkielisten ohjelmien yhteydessä ole mahdollista seurata viittomakielelle tulkkausta tulkkiruudusta. Tekstitysten puute suomenkielisistä televisio-ohjelmista oli myös usein puheenaiheena. Tästä aiheesta ei ole tehty opinnäytetöitä. Kuurojen mielipiteitä viittomakielisestä ohjelmatarjonnasta ja viittomakielen tasavertaisuudesta mediassa ei ole kartoitettu. Koska erityisryhmien tasavertaiseen kohteluun kiinnitetään nykyään yhä enemmän huomiota, oli mielestäni tärkeää, että tätäkin seikkaa huomioidaan. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, mitä mieltä kuurot ovat tämänhetkisestä viittomakielisestä ohjelmatarjonnasta. Haluan myös selvittää, minkälaisia ohjelmia kuurot televisiosta seuraavat, ja mitä he haluavat seurata esimerkiksi tulkkauksen tai tekstityksen avulla. Tärkeää on myös saada selville, millä

7 7 tavoin kuurot mieluiten seuraavat ohjelmia: kuuron henkilön viittomana, viittomakielelle tulkattuna vai tekstityksen avulla. Laadullinen tutkimus toteutettiin kyselyn avulla käyttämällä määrällistä aineistonkeruumenetelmää. Päädyin käyttämään menetelmänä kyselyä, koska halusin saada mahdollisimman suuren otoksen, mikä oli tutkimuksen onnistumisen kannalta tärkeää. Kysely, joka oli suunnattu kuuroille, toteutettiin Kuurojen Kulttuuripäivillä Kuopiossa keväällä Kyselyitä jaettiin yhteensä 50 kappaletta. Ottaen huomioon, että kysely annettiin vain siitä kiinnostuneille, jäi palautuneiden kyselyiden määrä kuitenkin pieneksi. Kyselyistä palautui 20, joten vastausprosentiksi tuli 40. Tutkimustulokset ovat mielenkiintoisia ja niistä saa hyvän käsityksen siitä, mitä mieltä kuurot ovat television tämänhetkisestä ohjelmatarjonnasta ja minkälaisia muutoksia he siihen toivoisivat. Uskon, että tutkimuksesta ja sen tuloksista on apua pyrittäessä kehittämään suomen kielen ja viittomakielen kohtelua tasa-arvoisemmaksi mediassa.

8 8 2 VIITTOMAKIELISTEN TELEVISIO-OHJELMIEN TARVE Suomessa on kuuroja noin 8000, joista viittomakieltä ensikielenään käyttää noin Viittomakieli on osa kuurojen kulttuuritaustaa eikä sen merkitystä sen vuoksi saa vähätellä. Viittomakielen avulla kuurojen yhteisö välittää arvojaan ja päämääriään. Viittomakieli antaa kuuroille tasa-arvoisen mahdollisuuden olla osa tätä yhteiskuntaa sekä ilmaista ja kehittää itseään, aivan kuten puhutut kielet antavat meille kuuleville. (Wikman 2000, ) Kuurojen lisäksi viittomakielellä voivat kommunikoida kuulevat, huonokuuloiset, kuuroutuneet ja kuurosokeat. Yleisradion yleisötutkimuksen vuonna 1998 teettämän tutkimuksen mukaan 62 % vastaajista piti viittomakielisten ohjelmien ja muiden erityisryhmien palvelujen tuottamista erittäin tärkeänä tai tärkeänä ja 24 % melko tärkeänä (Kytömäki & Ruohomaa 1999, 47). Viittomakielisten televisio-ohjelmien tarjonta on pysynyt vuosia samana. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan Yleisradion televisiokanavien, kuten myös muiden Suomen televisiokanavien, viikoittaiset ohjelmatunnit ovat kuitenkin kasvaneet tasaisesti vuodesta 1993 lähtien (Liite 1. Suomen televisiokanavien viikoittaiset ohjelmatunnit). Seuraavissa kappaleissa esitän muutamia perusteluja sille, miksi viittomakielisten televisioohjelmien tarjonnan lisääminen olisi tarpeellista ja, minkälaisia mahdollisuuksia televisiojakelun digitalisointi tuo viittomakielisten tasa-arvoiseen kohteluun. 2.1 Viittomakieli ja viittomakieliset kielivähemmistönä Viittomakieli on visuaalinen kieli, sitä vastaanotetaan näköaistin avulla. Viittomakieltä tuotetaan viittomilla sekä kasvojen ilmeillä ja eleillä että vartalon liikkeillä. Viittomat koostuvat käsimuodosta, viittoman paikasta ja liikkeestä sekä orientaatiosta eli siitä, mikä on käden asento viittojan vartaloon nähden. Simultaanisuus, paikantaminen ja ikonisuus ovat tyypillisiä piirteitä kaikille tunnetuille viittomakielille. Vaikka viittomakielen rakenne on ainutlaatuinen, se täyttää kaikki kielelle asetetut kriteerit käytön ja rakenteen kannalta ja on siis

9 9 luonnollinen kieli. (Rissanen 1985, 5, 9, 21, 22, 87.) Toisin kuin usein luullaan, viittomakieli ei ole kansainvälinen kieli. Koska kielet syntyvät eri kulttuureissa asuvien eri-ikäisten ihmisten erilaisista tarpeista, on mahdotonta, että olisi olemassa yksi yhtenäinen viittomakieli. Joskus kuulevat ajattelevat, että viittomakielestä ei ole mitään hyötyä, koska se ei ole kansainvälistä. Tämä ajattelutapa on väärä, sillä viittomakieli on luonnollinen kieli, kuurojen äidinkieli, eikä mikään kieli ole olemassa vain sen takia, että siitä olisi jotain hyötyä. Arvioiden mukaan maailmassa on satoja erilaisia viittomakieliä. Viittomakielillä on samanlaisia sukulaissuhteita kuin puhutuilla kielillä. Esimerkiksi suomalainen viittomakieli (Finnish Sign language, FinSL) on läheistä sukua ruotsalaiselle viittomakielelle (Swedish Sign language, SSL). (Malm & Östman 2000, ) Suomessa viittomakieli sai oikeudellisen aseman vuonna 1995, jolloin se kirjattiin Suomen perustuslakiin. Tämä parantaa osaltaan viittomakielen asemaa ja tasa-arvoista kohtelua puhuttujen kielten rinnalla. (Malm & Östman 2000, 12.) Viimeisen kymmenen vuoden aikana kuurot ovat tulleet tietoisemmiksi oikeuksistaan ja osaavat vaatia enemmän. Viittomakieli on nykyään läsnä kaikkialla, se ei ole enää vieras asia valtaväestölle. Tämän vuoksi sen tulisi olla enemmän esillä myös mediassa. (Alanne, luento ) Kuuroutta voidaan tarkastella esimerkiksi sosiokulttuurisesta ja kielitieteellisestä näkökulmasta. Sosiokulttuurisen määritelmän mukaan kuurot muodostavat oman kulttuuriryhmänsä sekä kulttuurisen että kielellisen vähemmistön. Tämä näkemystapa arvostaa kuuroja, heidän kulttuuriaan ja viittomakieltä, joka on kuurojen kulttuurin ydin. (Wikman 2000, 14 15) Kielitieteellisestä näkökulmasta katsottuna kuurot ovat kielivähemmistö, sillä viittomakielet ovat rakenteeltaan yhtä kehittyneitä ja laadullisesti yhtä hyviä kuin puhutut kielet. Viittomakielet ovat täysivertaisia kieliä puhuttujen kielten rinnalla, niiden avulla voidaan ilmaista kaikkea sitä, mitä puhutuilla kielilläkin. Kieliside on erittäin tärkeä side, varsinkin vähemmistökieliryhmiin kuuluvien ihmisten välillä. (Malm & Östman 2000, 13, 15.)

10 10 Ihmisen oikeus omaan äidinkieleensä tulisi olla moraalinen oikeus, eikä sen pitäisi olla tekemisissä kielipoliittisten asioiden kanssa. Kielelliset vähemmistöt joutuvat jatkuvasti puolustelemaan olemassaoloaan ja taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Jokaisella tulee olla oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa ja saada palveluja omalla kielellään. Vain tällöin tasa-arvo toteutuu. 2.2 Viittomakielisten lastenohjelmien tärkeys kuuron lapsen kielenkehityksen kannalta Viittomakieli on tärkeässä asemassa kuuron lapsen kielen oppimisen sekä sosiaalisen identiteetin että itsetunnon kehittymisen kannalta. Jotta kuuro lapsi voisi oppia viittomakieltä, tuottamaan ja ymmärtämään sitä, hän tarvitsee jatkuvasti viittomakielisiä virikkeitä. Lapsi tarvitsee kielellisen mallin muokatakseen identiteettiään. Tämän kielellisen mallin lapsi saa yleensä vanhemmiltaan. Suurin osa, noin 90 %, kuuroista lapsista syntyy kuitenkin kuuleviin perheisiin ja kuulevien vanhempien on tällöin aloitettava viittomakielen opiskelu. Uuden kielen oppiminen ei tapahdu hetkessä vaan vanhempien viittomakielen taito karttuu vähitellen. Koska kuulevat vanhemmat eivät ymmärrettävästi pysty tarjoamaan yhtä rikasta viittomakielistä mallia kuurolle lapselle kuin kuurot vanhemmat, on tärkeää, että lapsen viittomakielisten virikkeiden saaminen ei olisi vain vanhempien varassa. Tässä kohtaa viittomakieliset lastenohjelmat voivat olla suureksi avuksi. Jo vuoden ikäisenä, eli samoihin aikoihin kuin kuuro lapsi oppii ensimmäiset viittomansa, lapsi alkaa kiinnostua televisioohjelmista ja jaksaa seurata niitä jonkin verran. Saadessaan myös median kautta kielellisiä virikkeitä kuuro lapsi oppii arvostamaan omaa kieltään ja kulttuuriaan. (Takkinen, luento ) Lapset ovat vaativia televisionkatsojia. On lasten aliarvioimista ajatella, että heille riittää, jos ohjelmissa vain on räiskettä ja vauhtia, muistuttaa Kuurojen Liiton Viittomakieliyksikön päällikkö Kaisa Alanne. Lapsetkin kaipaavat ohjelmiin kunnon sisältöä ja sanomaa. Kuurot lapset haluaisivat seurata televisiosta ohjelmia omalla äidinkielellään. Tällä hetkellä, kun tarjontaa ei ole, seuraa-

11 11 vat lapset paljon tekstitettyjä ulkomaisia ohjelmia. Usein ohjelman sisältö jää tekstityksistä huolimatta kuurolle lapselle epäselväksi. Tämä johtuu osittain siitä, että lapsi ei vielä osaa riittävän hyvin suomen kieltä. Alle kouluikäisille lapsille tekstityksistä ei ole hyötyä, koska he eivät ole oppineet lukemaan. Usein alle kouluikäiset kuurot lapset katsovatkin lastenohjelmia ymmärtämättä niistä mitään. (Alanne, luento ) Viittomakielisillä lastenohjelmilla on tärkeä merkitys kielellisten ja kulttuuristen virikkeiden tuojana. Ne eivät palvele pelkästään kuuroja lapsia. Myös kuulevat lapset ovat kiinnostuneita visuaalisista viittomakielisistä lastenohjelmista, ja he voivat seurata niitä suomen kielen tulkkauksen avulla. Viittomakielisten lastenohjelmien avulla voidaan myös lisätä viittomakielen ja viittomakielisen kulttuurin tuntemusta valtaväestössä. Tämä osaltaan edesauttaa moniarvoisuuteen, monikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen kasvattamista. (Takkinen, luento ) 2.3 Digitaalisen tekniikan kehittymisen tuomat mahdollisuudet Digitaalisuudella tarkoitetaan sitä, että kuva, ääni tai teksti muutetaan hyvin pieniksi osiksi. Sen jälkeen tieto muutetaan numeroiksi. Kun esimerkiksi kuva muutetaan numeroiksi, kuvaa on helppo muokata ja muunnella. Tiedonvälityksen kannalta digitaalisuus merkitsee sitä, että samaan aikaan voidaan lähettää esimerkiksi eri televisio-ohjelmia eri ryhmille. Tämä on niin sanottua kohdennettua viestintää. (Kuurojen Liiton digistrategia 2004, 4.) Digitalisoituminen on tärkeä asia sähköisen viestinnän kehittymisen kannalta ja se on yksi tärkeimmistä edellytyksistä tietoyhteiskuntaan siirryttäessä. Digitaalisen tekniikan avulla on mahdollista poistaa viittomakielisten kuurojen tiedonsaannissa kohtaamat tekniset esteet. Jäljelle jäävät esteet ovat lähinnä lainsäädännöllisiä. Tästä on hyvä esimerkki se, että Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on Yleisradio-yhtiöiden käytössä sama tekniikka. Teknisiä esteitä viittomakielisen ohjelmatuotannon kannalta Suomessakaan ei siis ole. Esteen muodostavat kuitenkin Yleisradion omat päätökset siitä, millaiset ohjelmat ovat kat-

12 12 sojille tärkeimpiä. Digitaalisuus tarjoaa teknisesti valtaisat mahdollisuudet viittomakielisen informaation tuottamiseen ja levittämiseen sekä vuorovaikutteisuuteen. (Kuurojen Liiton digistrategia 2004, 4,7.) Kuurojen Liitto on laatinut vuosille digistrategian. Strategiaan on kirjattu Kuurojen Liiton seitsemän tavoitetta digitaalisen kehittymisen kannalta sekä toimenpiteet, joilla näihin tavoitteisiin päästään. Liiton tavoitteena on hyödyntää digitaalista tekniikkaa mahdollisimman hyvin viittomakielisten kuurojen hyväksi, sekä parantaa heidän asemaansa tietoyhteiskunnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa visuaalisuuden hyödyntämistä uudessa tekniikassa, ja viittomakielisen tiedon tuottamista digitaalisesti. Liitto on sitoutunut myös toimimaan Design for All -periaatteen mukaisesti. Tällä tarkoitetaan uuden tietotekniikan esteettömyyttä ja saavutettavuutta eli sitä, että uusi tekniikka olisi kaikille helppoa omaksua ja, että kaikilla olisi esteettömät käyttömahdollisuudet siihen liittyviin laitteisiin ja palveluihin. (Kuurojen Liiton digistrategia 2004, 4 5.) Yksi Kuurojen Liiton digistrategian keskeisistä tavoitteista on saada digitelevision kanavat palvelemaan kuuroja sekä kaikkia viittomakieltä käyttäviä ihmisiä. Tavoitteen toteutuminen vaatii esimerkiksi Yleisradiolta velvoitteidensa mukaista julkisten palvelujen tuottamista myös viittomakielisille kuuroille. Tavoitteen saavuttamiseksi digi-tv -toimijoihin pyritään vaikuttamaan niin, että viittomakielisiä ohjelmia tuotettaisiin myös alueellisesti ja, että kaikilla Suomen televisiokanavilla olisi tarjolla tekstitykset kaikkiin koti- ja ulkomaisiin ohjelmiin. (Kuurojen Liiton digistrategia 2004, 12.) Digitaalisiin televisiolähetyksiin siirryttäessä toiveena on, että viittomakielelle tulkattujen ohjelmien määrä kasvaisi. Tätä tarkoitusta varten olisi tulkkiruutu, jonka saisi halutessaan esiin tai suljettua, ja sen kokoa voisi katsoja itse muokata. (Tutka -media-alan verkkolehti 2003, elektroninen dokumentti ) Santtu Räsänen DigiTV:n infopalvelusta kertoo, että heidän tietojensa mukaan mitään päätöksiä tai kokeiluja tulkkiruudun osalta ei ole vielä tehty, mutta ei pidä kyseisen palvelun tarjoamista tulevaisuudessa mahdottomana, jos Yleisradio on valmis niin sanotusti uhraamaan siihen resurssejaan (Räsänen, DigiTV Info, sähköpostiviesti ).

13 13 Yleisradion analogisten televisiokanavien Teksti-TV tarjoaa tekstityksen 20 prosenttiin Ylen tuottamista suomenkielisistä televisio-ohjelmista. Digitaalisten televisiolähetysten myötä tilanteen toivotaan parantuvan. Kuurojen Liiton viestintäosaston osastopäällikkö Jari Heiskanen kertoo Kuurojen Liiton toiveena olevan, että kaikkiin televisio-ohjelmiin saataisiin tekstitykset. (Tutka - mediaalan verkkolehti 2003, elektroninen dokumentti ) Yleisradion tekstitv:n tuottaja Sirpa Jegorow lisäisi mielellään tekstitysten määrää. Hän kuitenkin lisää, että he joutuvat toimimaan annettujen budjettien puitteissa, ja vaikka teksti-tv on kuulovammaisille tärkeä viestintäväline, he eivät voi omaaloitteisesti tekstityksien määrää lisätä. (Tutka - media-alan verkkolehti 2003, elektroninen dokumentti ) Televisio-ohjelmien tekstityksistä on huomattava apu myös muille ryhmille kuin kuuroille. Suomessa on tällä hetkellä arviolta noin huonokuuloista. Huonokuuloisten määrä kasvaa jatkuvasti, sillä kuuloviat ovat väestön yleisimpiä terveysongelmia. Myös väestörakenteen muutos, vanhusten prosentuaalisen osuuden koko väestöstä kasvaessa, vaikuttaa huonokuuloisten määrän kasvuun. Ikähuonokuuloisuutta esiintyy 75-vuotiaista jopa kahdella kolmasosalla. (Kuulonhuoltoliitto 2004, elektroninen dokumentti ) Yksi tärkeä ryhmä, joka hyötyisi paljon tekstityksistä, on lapset. Suomenkielisiin lastenohjelmiin on harvoin saatavilla tekstityksiä. Maahamme syntyy joka vuosi lasta, joilla on jonkinasteinen kuulonalenema. (Kuulonhuoltoliitto 2004, elektroninen dokumentti ).

14 14 3 VIITTOMAKIELINEN TELEVISIO-OHJELMATARJONTA Kuurot kokevat, että televisiolla voisi olla suuri merkitys tiedonvälittäjänä myös heidän osaltaan. Tämä vaatisi kuitenkin esimerkiksi viittomakielisten ohjelmien ja suomenkielisten tekstityksien lisäämistä. Television avulla kuurot voisivat saada informaatiota omalla äidinkielellään ja tätä kautta he pystyisivät osallistumaan paremmin yhteiskunnallisiin asioihin. Usein, keskusteltaessa kuulevien ja kuurojen välisestä tasa-arvosta, myös televisio ja sen ohjelmatarjonta mainitaan. (Wikman 2000, 52.) Seuraavissa kappaleissa kartoitan viittomakielisen televisiotarjonnan tilannetta meillä ja muualla. 3.1 Viittomakielinen televisio-ohjelmatarjonta Suomessa Laki Yleisradio Oy:stä (746/98) säätää, että Yleisradion tulee ohjelmatoiminnassaan kohdella yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielisiä kansalaisia ja tuottaa palveluja saamenkielellä, romaninkielellä ja viittomakielellä. (Laki Yleisradio Oy:stä /98.) Jo tämän lain perusteella viittomakielelle tulkattuja ja viittomakielisiä ohjelmia tulisi siis televisiossa olla. Hyvää tarkoittavassa laissa on kuitenkin melko suuri tulkintavara. Laissa ei nimittäin ole määritelty, kuinka paljon Ylen tulisi prosentuaalisesti viittomakielisiä ohjelmia tarjota. Periaatteessa päivittäiset TV1-kanavan lähettämät viiden minuutin viittomakieliset uutiset ovat siis riittävä palvelu viittomakielisille. Ylen viittomakielisten uutisten toimitussihteeri Mikaela Tillander on sitä mieltä, että viittomakielisten pitäisi tuoda enemmän esille tyytymättömyyttään epätasa-arvoisesta kohtelusta mediassa. Yleisradiossa ei olla riittävän tietoisia viittomakielisten mielipiteistä ja toiveista viittomakielisen ohjelmatarjonnan suhteen. (Tillander, luento ) Viittomakielinen televisio-ohjelmatarjonta on Suomessa pientä. Viime vuosien suurimmissa televisiosta lähetetyissä vaalipaneeleissa/-keskusteluissa on ollut viittomakielinen tulkkaus. Presidentinvaalien suuret vaalikeskustelut vuosina 1994 ja 2000 oli tulkattu viittomakielelle. Tammikuussa 2003 eduskuntavaalei-

15 15 hin liittynyt SDP:n, Kokoomuksen ja Keskustan puheenjohtajien vaalikeskustelu oli myös tulkattu viittomakielelle. (Tutka -media-alan verkkolehti 2003, elektroninen dokumentti ) Viimeisin viittomakielelle tulkattu suuri vaalikeskustelu nähtiin televisiosta syksyllä 2004 kunnallisvaalien yhteydessä. (Tillander, sähköpostiviesti ) Kuitenkin ainoa varma ja turvattu, päivittäin lähetettävä, viittomakielinen ohjelma televisiossa on viittomakieliset uutiset. Ohjelmien puuttumisen syy lienee se, että Yleisradio ei ole ollut halukas ostamaan viittomakielisiä ohjelmia, koska ne eivät ole kanavan näkökulmasta tarpeeksi vetäviä. Yleisradio, kuten myös muutkin televisiokanavat, haluavat tavoitella suuria katsojalukuja, eivätkä vähemmistölle suunnatut viittomakieliset ohjelmat sovi tähän muottiin. Mikaela Tillander toteaa tosin, että viittomakielisillä uutisilla on enemmän katsojia kuin ruotsinkielisillä uutisilla. Tämä on Tillanderin mielestä suuri asia, onhan ruotsi sentään Suomen toiseksi puhutuin kieli. Tillander pahoittelee myös sitä, että media-alalla työskentelee niin vähän viittomakielentaitoisia ihmisiä. Tilannetta voisi auttaa se, jos alalla olisi enemmän viittomakielentaitoisia, kuurojen kulttuuriin perehtyneitä ihmisiä. (Tillander, luento ) Yleisradio on saanut oikeudet näyttää TV2-kanavalla Rölli ja Metsänhenki -elokuvan dvd-version, jossa on viittomakielinen käännös. Ensin tullaan näkemään alkuperäinen versio elokuvasta, sitten ruotsinkielinen versio ja sen jälkeen, toivottavasti jo vuonna 2005, viittomakielinen versio. Laadukkaita, kotimaisia viittomakielisiä ohjelmia olisi periaatteessa mahdollista näyttää Yleisradion kanavilla, mutta analogisista lähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin siirtymisestä johtuva rahapula pakottaa tekemään halvempia ohjelmahankintoja ulkomailta. Viittomakielisten ohjelmien näyttämisessä olisi hyvä hyödyntää integraatiota. Tämä tarkoittaisi sitä, että viittomakielisiä ohjelmia lähetettäisiin parhaaseen katseluaikaan suomenkielisten ohjelmien välissä. Viittomakieliset ohjelmat eivät palvele vain viittomakielisiä kuuroja, ja tällaisen integraation kautta viittomakieliset ohjelmat tavoittaisivat myös esimerkiksi kuulevat katsojat. (Koskiranta, paneelikeskustelun puheenvuoro )

16 16 Sunnuntaina käynnistyy Suomen 3KTV:n kaapeliverkossa diggarikanavalla ensimmäinen viittomakielinen chat. Kohtaamispaikka-ohjelma on ensimmäinen television keskustelufoorumi, joka tarjoaa viittomakielisille mahdollisuuden osallistua yhteisölliseen viestintään. Ohjelman toteuttavat yhteistyössä Prosign Oy, Kuurojen Liitto ry ja Suomen 3KTV Oy. Ohjelman avulla pyritään edistämään kuurojen ja kuulevien kulttuurien välistä vuorovaikutusta. (Kuurojen Liitto 2004, elektroninen dokumentti ) 3.2 Viittomakieliset uutiset Viittomakielisiä uutisia alettiin lähettää Ylen TV1- kanavalta vuonna Aluksi lähetyksiä tuli vain arkipäivinä, mutta jo seuraavana vuonna ohjelmaa alettiin lähettää seitsemänä päivänä viikossa. Viittomakieliset uutiset on tullut suorana lähetyksenä vasta kolme vuotta. Sitä ennen lähetys tuli nauhoitettuna. (Tillander luento ) Kun digitaalinen uutiskanava Yle24 perustettiin, pääsi viittomakieliset uutiset heti mukaan sen toimintaan Yle24-kanavalla aloitti 10-minuuttinen lauantaisin tuleva Viikko viitottuna ohjelma. Ohjelman toteuttaa viittomakielisten uutisten työryhmä ja siinä kerrataan kuluneen viikon tärkeimmät uutistapahtumat viittomakielellä. (Yleisradio 2004, elektroninen dokumentti ) Kaikki viittomakielisissä uutisissa viittovat ovat äidinkieleltään viittomakielisiä kuuroja. Päivittäistä lähetystä toimittaa viittomakielisen kuuron viittojan lisäksi viittomakielentaitoinen toimittaja, joka lukee uutiset suomen kielellä. Lukija lukee uutiset viittojan määräämän tahdin mukaan. Hän seisoo lähetyksen aikana vastapäätä viittojaa sopivan välimatkan päässä. Viittomakielisten uutisten toimitussihteeri on myös viittomakielinen kuuro. Viittomakielisiä uutisia seuraa keskimäärin päivittäin noin katsojaa, mikä tarkoittaa sitä, että ohjelmaa eivät seuraa ainoastaan kuurot. (Yleisradio 2004, elektroninen dokumentti )

17 Television viittomakielinen ohjelmatarjonta muualla Viittomakielisten ohjelmien tarjonta vaihtelee maittain hyvinkin paljon. Suomessa tarjontaa ei juuri ole, kun taas kahdessa muussa Pohjoismaassa, Ruotsissa ja Norjassa, tilanne on parempi. Norjan NRK1-kanava esimerkiksi lähettää prime time -aikaan koko ohjelmistonsa digikanavalla viittomakielelle tulkattuna. (Prime time -aika tarkoittaa kellonaikaa, jolloin television katsojia on yleensä eniten. Aikarajat asettuvat yleensä klo väliselle ajalle.) Myös muissa maissa kuten Amerikassa, Englannissa ja Saksassa viittomakielen asema television ohjelmatarjonnassa on parempi kuin Suomessa. Asiaan vaikuttavat valtioiden asukasluku ja viittomakielisten osuus sekä viittomakielen asema että valtion taloudellinen tilanne. Seuraavissa kappaleissa kartoitan viittomakielistä ohjelmatarjontaa Englannissa ja Ruotsissa Viittomakielelle tulkatut ohjelmat Englannissa ja viittomakielinen ohjelma See Hear Englannissa on hyvin paljon viittomakielistä tarjontaa televisiossa. Kaikki tulkatut ja viittomakieliset ohjelmat lähetetään lähinnä Ison-Britannian kansallisen televisioyhtiön, BBC:n kanavilta. Viittomakielelle tulkattuja ohjelmia on ohjelmistossa laidasta laitaan. Tarjontaa on aina lasten- ja nuortenohjelmista dokumentteihin ja elokuviin. Tulkatut ohjelmat ja niiden tuntimäärät vaihtelevat viikonpäivästä riippuen. Sunnuntaisin tulee lähinnä lastenohjelmia kun taas perjantaisin viittomakielelle tulkatut ohjelmat ovat lähinnä aikuisille suunnattuja asia- ja dokumenttiohjelmia. Sunnuntaina viittomakielelle tulkattuja lastenohjelmia tuli yhteensä 1 tunti ja 15 minuuttia. Perjantaina tulkattuja ohjelmia oli ohjelmistossa yhteensä 6 tuntia ja 35 minuuttia välisenä aikana BBC:n eri kanavilta tuli yhteensä 18 tuntia ja 10 minuuttia viittomakielelle tulkattuja ohjelmia. Viittomakielelle tulkattujen ohjelmien lähetysajat ovat lähinnä aamuyöstä ja puolen päivän aikaan. (BBC 2004, elektroninen dokumentti )

18 18 Englannin televisiossa nähtiin ensimmäinen kuuroille suunnattu ohjelma, For Deaf Children, 1950-luvun lopulla. Koska ohjelman juontaja oli kuuleva ja hän käytti selkeän puheen lisäksi eleitä ja vain muutamia viittomia, sai ohjelma myös paljon kuulevia katsojia. Ohjelma oli erittäin suosittu ja se oli ohjelmistossa aina vuoteen 1977 asti. Ensimmäinen aikuisille suunnattu viittomakielinen ohjelma oli vuonna 1964 aloittanut News Review. Ohjelmassa käytiin läpi kuluneen viikon kansalliset ja kansainväliset uutiset. Koska ohjelman haluttiin tavoittavan myös kuulevat katsojat, siinä oli tekstitys ja siinä käytettiin vain vähän viittomia. Vuonna 1979 ohjelmistoon tullut Signs of Life -ohjelma oli ensimmäinen kuurojen tekemä kuuroille suunnattu ohjelma. Vastaavanlaiselle ohjelmalle, jossa viittomakieli olisi pääosassa, ja joka keskittyisi kuurojen yhteisön asioihin, oli ollut kysyntää jo vuosien ajan. Ohjelman suosion johdosta päätettiin alkaa tehdä kuuroille suunnattua makasiiniohjelmaa. (BBC 2004, elektroninen dokumentti ) Vuonna 1981 lähetettiin BBC Two-kanavalta ensimmäisen kerran viittomakielinen makasiiniohjelma, See Hear. Se on ollut ohjelmistossa yli kaksikymmentä vuotta. Ohjelma tulee kerran viikossa, lauantaisin, ja se kestää 45 minuuttia. Suurin osa See Hear -ohjelman työntekijöistä on kuuroja: ohjaaja, tuottaja ja juontajat mukaan lukien. Ohjelman formaattia on uusittu vuosien aikana muutaman kerran. 90-luvun alussa ohjelman näkökantaa muutettiin käsittelemään yhteiskunnallisia asioita ja elämää laajemmin, ei vain kuurojen yhteisön näkökulmasta. (BBC 2004, elektroninen dokumentti ) See Hear ohjelma pyrkii tarjoamaan mahdollisimman monipuolista viittomakielistä ohjelmaa. Tarjolla on esimerkiksi dokumentteja, keskusteluja ja väittelyitä ajankohtaisista aiheista ja viittomakielinen tietokilpailu, See Hear Quiz. See Hear on myös tuottanut oman ihmissuhdedraamasarjan nimeltä Switch. Sarjassa näyttelee joitakin Englannin lahjakkaimpia ja lupaavimpia kuuroja näyttelijöitä. Sarjan kolmatta tuotantokautta aletaan näyttää televisiossa vuoden 2005 puolella. (BBC 2004, elektroninen dokumentti )

19 Viittomakieliset televisio-ohjelmat Ruotsissa Ruotsin SVT1-kanavalta tulee kaksi kertaa viikossa Teckenlådan -niminen viittomakielinen lastenohjelma. Uusi, 15 minuutin pituinen jakso lähetetään aina lauantaiaamuisin ja se uusitaan keskiviikkoisin. Ohjelmassa on neljä juontajaa, jotka ovat kaikki kuuroja. Lauantaisin viittomakielisille tarjotaan lisäksi tunnin kestoinen ohjelmapaketti heidän omalla kielellään. Ohjelmapaketin sisältö vaihtelee keskusteluohjelmista urheilu- ja ruoanlaitto-ohjelmiin. (SVT 2004, elektroninen dokumentti ) Lisäksi tarjolla on viittomakieliset uutiset, Nyhetstecken, joka tulee viitenä päivänä viikossa viiden minuutin pituisena. Viittomakielisillä uutisilla on myös Perspektiv-niminen 30 minuutin pituinen uutispakettiohjelma. Se lähetetään lauantaisin ja siinä kerrataan viikon tärkeimmät uutistapahtumat. Ruotsin televisiokanavilla on myös mahdollista saada tekstitykset lähes kaikkiin ohjelmiin. (SVT 2004, elektroninen dokumentti )

20 20 4 TULKKAAMINEN TELEVISIO-OHJELMISSA Televisio-ohjelmissa tulkkaaminen on melko tuntematonta viittomakielentulkeille. Tämä johtuu siitä, että vain harvoja televisio-ohjelmia tulkataan viittomakielelle ja monesti toimeksiannon saa tulkki, joka on aikaisemmin tehnyt tulkkauksia televisiossa. Televisio-ohjelmissa tulkkaus on vaativaa ja henkisesti raskasta. Olisi tärkeää, että tulkit pääsisivät harjoittelemaan tällaisia harvinaisempia tulkkaustilanteita, sillä tulevaisuudessa tekniikan kehittyessä ne varmasti yleistyvät ja vain harjoittelemalla voi tässäkin asiassa kehittyä. Kerron seuraavissa kappaleissa lyhyesti tulkkauksen eri muodoista ja televisio-ohjelmissa tulkkauksesta viittomakielentulkin näkökulmasta. 4.1 Tulkkauksen eri muodot Tulkkauksessa on ensisijaisen tärkeää, että lähdekielen viesti välittyy tarkasti kohdekielelle. Tulkin on siis pyrittävä tulkkaukseen, joka on sisällöltään tyhjentävä ja muodoltaan täydellinen. Joskus kohdekielestä esimerkiksi puuttuu lähdekielen viestin sisältämiä sanoja. Tämä ei kuitenkaan vähennä tulkkauksen arvoa, vaan asiat voidaan esittää synonyymisilla ilmauksilla, kuitenkin niin, että kieli on luontevaa ja tilanteeseen sopivaa. (Saresvuo & Ojanen 1988, 11.) Tulkkaaminen voidaan suorittaa joko konsekutiivitulkkauksena tai simultaanitulkkauksena. Konsekutiivitulkkaus on tulkkaustapa, jossa puhuja puhuu jaksoittain ja tulkki tulkkaa asian kohdekielelle puhujan pitämän tauon aikana. Puhejaksot ovat vaihtelevan mittaisia, joskus hyvinkin laajoja kokonaisuuksia. Tulkin tehtävä on kuunnella jakso ja ymmärtää puhujan esittämä asia kertakuulemalla. (Tommola 2004, 12.) Simultaanitulkkauksessa taas tulkkaus tapahtuu samanaikaisesti puheen kanssa tai muutaman sekunnin viiveellä (Saresvuo & Ojanen 1988, 27). Simultaanitulkkauksessa tulkin tulee siis samanaikaisesti ymmärtää puhujan esittämä asia ja tulkata se kohdekielelle. Simultaanitulkkaus on nopeatempoista, sillä lähdekielistä informaatiota tulee jatkuvasti. Tässä tulkkausmuodossa korostuvat tulkin kyky puhujan esittämän asian ymmärtämiseen,

21 21 nopeaan sanastohakuun ja viestin nopeaan kohdekielelle prosessointiin. (Tommola 2004, 17.) Koska televisiossa kaikki ohjelmat pyörivät aikataulujen mukaan ja aikatauluista on pidettävä kiinni, käytetään ajan säästämisen vuoksi suoria lähetyksiä tulkattaessa tulkkausmuotona useimmiten simultaanitulkkausta (Saresvuo & Ojanen 1988, 39). Simultaanitulkkaus on myös viittomakielentulkkauksessa useimmiten käytettävä tulkkausmuoto. 4.2 Viittomakielentulkin näkökulma televisio-ohjelmissa tulkkaamiseen Tulkit voivat joutua televisiossa tulkatessaan luonteeltaan hyvin erilaisiin tilanteisiin, johon vaikuttaa paljon myös se onko ohjelma suora vai lähetetäänkö se myöhemmin. Tulkkaustilanteet voivat vaihdella asia- ja ajankohtaisohjelmista vapaamuotoisiin keskustelutilanteisiin tai haastatteluihin. Televisiossa tulkkaaminen eroaa muusta tulkkaamisesta esimerkiksi siinä, että kuvaustilanteessa tilanne etenee käsikirjoituksen mukaan puhujan ehdoilla, eikä tulkki voi vaikuttaa tilanteeseen mitenkään. Yleensä tulkkaustilanteessa tulkki voi keskeyttää puhujan tai pyytää tätä toistamaan jonkin asian. Televisiotulkkaukseen ryhdyttäessä tulkin tulee pitää huolta siitä, että ihmiset, joiden kanssa hän työskentelee, tietävät mikä hänen roolinsa on. On siis tärkeää, että tulkki tiedottaa työstään, eikä oleta, että kaikki tietävät kuka hän on ja, että minkälaista hänen työnsä on luonteeltaan. Myös tulkin itse tulee muistaa roolinsa: myös tulkatessaan televisiossa hän on nimenomaan tulkki eikä esiintyjä. (Koski 2002, 34, ) Toimeksiannon vastaanottaminen ja siihen valmistautuminen Tulkki voi saada toimeksiannon televisio-ohjelmassa tulkkaamisesta asiakkaalta itseltään, suoraan televisioyhtiöltä tai tulkkikeskuksesta. Yleensä televisiotulkkaukset ovat tiedossa pitkään, toimeksianto voi tulla jopa kuukausia etukäteen. Joskus päätös jostakin ohjelmasta ja sen sisällöstä tehdään lyhyellä varoitusajalla ja silloin aika toimeksiannon saamisen ja itse tulkkaustilanteen välillä voi olla vain viikko. Toimeksiannon vastaanottamiseen vaikuttavat esimerkiksi tapahtuman tai tilaisuuden luonne ja mahdollisuudet valmistautumiseen eli kuinka

22 22 paljon aiheesta saa etukäteen tietoa. Myös se, täytyykö tulkin itse järjestää tulkkaukseen liittyvät asiat paikan päällä vai ovatko nämä tuttuja asioita television tuotantotiimille, vaikuttaa toimeksiannon vastaanottamiseen. Televisiossa tulkkaamisesta kieltäytyminen johtuu yleensä joko siitä, että toimeksianto tulee liian lyhyellä varoitusajalla, tai että tulkilla ei omasta mielestään ole riittävää tietämystä aiheesta, jota tulkkaus käsittelisi. (Koski 2002, ) Kuten kaikissa muissakin tulkkaustilanteissa myös televisio-ohjelmissa tulkkaamisessa kunnollinen valmistautuminen on ensiarvoisen tärkeää. Henkinen valmistautuminen televisiotulkkaukseen alkaa sillä hetkellä, kun tulkki ottaa toimeksiannon vastaan. Televisiossa tulkkaamisen hetkellisyys tulkkaustilanteena lisää sen jännittävyyttä, ja koska televisiokamera paljastaa pienimmätkin ilmeet, tulkin stressin- ja jännityksenhallintakyky joutuu koetukselle. Heti alussa tulkki selvittää perusasiat tilaisuudesta: sen luonteen, tarkoituksen ja aiheen. Tärkeää on myös selvittää kuka tai ketkä tilaisuudessa puhuvat ja keneltä voi saada lisätietoja tilaisuudesta. Tulkin täytyy itse huolehtia kunnollisesta valmistautumisesta. Hänen täytyy itse huolehtia siitä, että hän saa etukäteismateriaalia tulkkauksesta. Aina materiaalia ei ole riittävästi saatavilla ennen tulkkausta, mutta vähäinenkin tieto auttaa selviytymään tulkkauksesta paremmin. Tulkin tulee muistaa, että hän on oman työnsä ja alansa ammattilainen, eivätkä muut työryhmän jäsenet välttämättä tiedä, että tulkki tarvitsee esimerkiksi etukäteismateriaalia tai työtilaa valmistautumiseen. On siis tärkeää, että tulkki osaa vaatia asioita, jotka edesauttavat hänen kunnollista suoriutumistaan tulkkauksesta. (Koski 2002, ) Televisiotulkkaustilanteisiin valmistautuessa on hyvä käydä tutustumassa tilaan, missä tulkkaus tapahtuu. Tämä on tärkeää siksi, että tuotantoryhmä ei välttämättä ole tietoinen viittomakielen käytön asettamista vaatimuksista tilan suhteen ja tulkki voi päästä vaikuttamaan asiaan. (Koski 2002, 32.)

23 Televisio-ohjelmissa tulkkaaminen ja sen erityispiirteet Tulkilla on televisiossa tulkattaessa suuret onnistumisen paineet. Televisio mediana luo paineita, koska huolimatta siitä ymmärtävätkö katsojat viittomakieltä vai eivät, kaikki näkevät tulkin ja tulkkauksen. Televisio siis vaikuttaa tulkkaukseen psykologisesti ja tällöin jännityksenhallintakyvyn merkitys korostuu. Tulkille on tärkeää saada jatkuvasti palautetta tulkkauksestaan, mutta jos televisiotulkkaustilanteessa ei ole kuuroa asiakasta vaan tulkki viittoo kameralle, ei tulkki luonnollisesti saa tulkkauksestaan minkäänlaista palautetta. Tämän vuoksi tulkille voi tulla tunne, että hänen tuotoksensa ei ole riittävän hyvää tai ymmärrettävää. Televisiokameran kanssa työskentelyä täytyykin harjoitella, että siihen tottuu. (Koski 2002, ) Vaikka tulkki olisi valmistautunut tulkkaustilanteeseen kuinka hyvin, voi suorassa lähetyksessä tapahtua mitä tahansa ja tilanne siten epäonnistua tulkista riippumattomista syistä. Tekniset seikat voivat vaikuttaa tulkkauksen onnistumiseen yllättävän paljon: tulkkia kuvaava kamera voi mennä rikki tai tulkkiin kohdistetut valot voivat sammua, jolloin tulkkausta ei näy. Jos tulkki ei ole tiedottanut työnsä luonteesta muille tilanteessa oleville ihmisille tarpeeksi hyvin, voi käydä esimerkiksi niin, että joku heistä siirtyy epähuomiossa tulkin eteen ja tällöin tulkki ei näy kuvaruudussa kokonaan. Hyvä valmistautuminen voi kuitenkin auttaa jonkin verran tekniikan pettäessä, sillä tulkki voi viittoa sen mitä valmistautumisen perusteella muistaa. (Koski 2002, 36.) Televisio-ohjelmissa tulkkaaminen on haastavaa ja henkisesti raskaampaa kuin esimerkiksi opiskelu- tai asioimistulkkaus. Televisiossa tulkkaamisen tekee haastavaksi tilanteen hektisyys, tulkin tulee sopeutua mahdollisiin äkillisiin muutoksiin nopeasti. Haastavuutta lisää myös se, että televisiotulkkaustilanteissa käsitellään yleensä melko vaikeita ja erityisosaamista vaativia aihealueita. (Koski 2002, 36, 44.) Televisiossa tulkatessaan tulkki voi vaikuttaa osaltaan siihen, minkälaisen kuvan katsojat muodostavat esimerkiksi tulkeista ammattikuntana ja viittomakielestä. Esiintyessään television kaltaisessa valtamediassa tulkki edustaa koko

24 24 ammattikuntaansa ja joskus myös viittomakielistä vähemmistöä. Tulkilla on näin suuri vastuu siitä, tuottaako hänen toimintansa televisiossa haittaa vai hyötyä hänen ammattikunnalleen ja viittomakieliselle yhteisölle. (Koski 2002, 44)

25 25 5 VIITTOMAKIELISTEN MIELIPITEITÄ OHJELMATARJONNASTA Viittomakielisille kuuroille suunnatun kyselyn avulla kerättiin tietoa, jota voitaisiin käyttää hyödyksi viittomakielisen ohjelmatarjonnan kehittämisessä. Kyselytuloksien avulla voitaisiin myös parantaa kuurojen tasavertaisuutta kuuleviin nähden mediassa. Kuurojen mielipiteitä television viittomakielisestä ohjelmatarjonnasta ei ole aikaisemmin kartoitettu. Yleisesti on ollut tiedossa, että kuurot eivät ole tilanteeseen tyytyväisiä, mutta asiaa ei ole sen tarkemmin tutkittu. 5.1 Tutkimuksen toteutus Toteutin kyselyn Kuurojen kulttuuripäivillä Kuopiossa toukokuussa Kulttuuripäivät antoivat hyvän mahdollisuuden tavoittaa kuuroja ympäri Suomen ja saada siten alueellisesti laajempi tutkimusotos. Tavoitteenani oli jakaa kyselyitä aiheesta kiinnostuneille, sillä toivoin saavani tällä tavoin korkean vastausprosentin. Päädyin keräämään tutkimusaineiston suomenkielisen kyselyn avulla, koska halusin saada mahdollisimman paljon vastauksia. Jos olisin päätynyt haastattelemaan kuuroja, olisi vastauksia ollut huomattavasti vähemmän. Jouduin miettimään kysymysten asettelua tarkkaan, sillä toteutin kyselyn suomen kielellä, joka on viittomakielisille kuuroille vieras kieli. Suurin osa kysymyksistä oli monivalintakysymyksiä mahdollisten väärinymmärtämisien välttämiseksi ja tulosten purkamisen helpottamiseksi. 5.2 Kyselytutkimus viittomakielisille kuuroille Tässä kappaleessa esittelen kyselytutkimuksen tulokset. Tulokset on käsitelty pääasiassa kirjallisesti. Tutkimuksen kannalta tärkeimmistä tuloksista on kirjallisen selvityksen jälkeen kaavio.

26 26 Kyselykaavakkeita jaettiin Kuurojen kulttuuripäivillä Kuopiossa yhteensä 50 kappaletta. Kaavakkeista palautettiin 20 kappaletta, ja vastausprosentiksi tuli 40. Se on mielestäni tutkimuksen toteutumisen kannalta validi. Kolmella ensimmäisellä kysymyksellä haluttiin selvittää vastaajan taustatietoja, kuten ikää, sukupuolta ja kotipaikkakuntaa. Vastaajista kuusi (30 %) oli miehiä ja yhdeksän (45 %) naisia. Vastaajista viisi (25 %) jätti vastaamatta kysymykseen. Suurin osa vastaajista kuului ikärakenteeltaan ryhmään vuotiaat, heitä oli vastaajista 35 %. Alle 20-vuotiaita oli vastaajista 5 %, vuotiaita oli 25 %, vuotiaita 20 %, vuotiaita sekä vuotiaita oli molempia 5 % vastaajista. Vastaajissa ei ollut yhtään yli 70-vuotiasta, ja 5 % vastaajista jätti vastaamatta kysymykseen. 35 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 25 % 20 % 10 % 5 % 5 % 5 % 5 % 5 % 0 % Alle 20 v v v v v v. Yli 70 v. Ei ilmoittanut ikäänsä TAULUKKO 1. Kuurojen vastaajien ikä

27 27 Enemmistö vastaajista (30 %) oli kotoisin Uudeltamaalta. Varsinais-Suomesta vastaajia oli 15 % kuten myös Pohjois-Pohjanmaalta. Pirkanmaalta oli kotoisin 10 % vastaajista. Etelä-Karjalasta, Etelä-Savosta, Keski-Suomesta ja Pohjois- Karjalasta oli kustakin kotoisin 5 % vastaajista. Vastaajista 10 % jätti vastaamatta kysymykseen. 1. Uusimaa, 30% 2. Varsinais-Suomi, 15% 6. Pirkanmaa, 10% 9.Etelä-Karjala, 5% 10. Etelä-Savo, 5% 12. Pohjois-Karjala, 5% 13. Keski-Suomi, 5% 17. Pohjois-Pohjanmaa, 15% KARTTA 1. Vastaajien kotipaikat maakunnittain

28 28 Suurin osa vastaajista (40 %) katsoo televisiota 1 2 tuntia päivässä. 2 3 tuntia päivässä televisiota katsoo 20 % vastaajista. Alle 1 tunnin päivässä televisiota katsoo 15 % vastaajista kuten myös 3 4 tuntia päivässä. Yli 4 tuntia päivässä televisiota katsoo 5 % vastaajista. 5 % vastaajista ei ilmoittanut television katselutuntejaan. Muutama vastaajista ilmoitti päivittäisen tuntimäärän vaihtelevan viikonpäivän mukaan. 15 % 5 % 5 % 15 % Alle 1 h 1-2 h 2-3 h 3-4 h 20 % 40 % Yli 4 h Ei ilmoittanut TAULUKKO 2. Päivittäiset television katselutunnit Vastaajilta kysyttiin mitä kanavia he katsovat. Eniten seurattiin MTV3-kanavaa, sitä seurasi 25 % vastaajista. Seuraavaksi eniten seurattiin YLE 1-kanavaa sekä Nelosta, molempia seurasi 23 % vastaajista. Vähiten seurattiin YLE 2- kanavaa, jota seurasi 19 %. 10 % vastaajista ilmoitti seuraavansa jotain muuta kanavaa. Muiksi kanaviksi lueteltiin Subtv, ruotsinkieliset kanavat ja BBC:n kanavat. 10 % 23 % 23 % 19 % YLE 1 YLE 2 MTV 3 Nelonen Joku muu 25 % TAULUKKO 3. Mitä kanavia seurataan

29 29 Viidennessä kysymyksessä kysyttiin käyttävätkö vastaajat Yle:n Teksti tv:n tekstityssivuja 333, 334 ja 335, joilta löytyy suomenkielisiä tekstityksiä muun muassa kanavan suomenkielisiin ohjelmiin. Lähes kaikki vastaajista (95 %) käyttävät tekstityssivuja. 5 % vastaajista ei käytä tekstityssivuja. Yksi vastaajista ilmoitti käyttävänsä myös SVT:n tekstityssivuja. Vastaajilta kysyttiin katsovatko he viittomakielisiä uutisia. Enemmistö vastaajista (75 %) ilmoitti seuraavansa viittomakielisiä uutisia. Vain 25 % vastaajista ei seuraa viittomakielisiä uutisia. Syyksi tähän ilmoitettiin ohjelman liian aikainen lähetysaika, samaan aikaan oleva harrastus tai opiskelu. 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Kyllä 75 % Ei 25 % TAULUKKO 4. Viittomakielisten uutisten seuraaminen

30 30 Kymmenennellä kysymyksellä selvitettiin haluaisivatko vastaajat enemmän tulkattuja ohjelmia televisioon. 70 % vastaajista haluaisi enemmän tulkattuja ohjelmia televisioon. 5 % vastaajista ilmoitti, että ei kaipaa enempää tulkattuja ohjelmia ja 25 % vastaajista ei osannut sanoa mielipidettään. Osa vastaajista, jotka olivat vastanneet ei tai en osaa sanoa, kertoivat olevansa jo tottuneita tekstityksiin ja kaipaisivat niitä lisää. 25 % 5 % 70 % Kyllä Ei En osaa sanoa TAULUKKO 5. Enemmän tulkattuja ohjelmia televisioon Kysymyksessä numero 11 kysyttiin millaisia ohjelmia vastaajat ovat seuranneet tulkattuna. Suurin osa (40 %) vastaajista ilmoitti, että ei ole seurannut mitään tulkattuja ohjelmia, koska niitä ei ole. Vaaliohjelmia kuten esimerkiksi presidentinvaalien tai eduskuntavaalien paneelikeskusteluja oli seurannut 40 % vastaajista. Asiaohjelmia, joiksi vastaajat luokittelivat uutiset, oli seurannut 15 %. Sekä lastenohjelmia että viihdeohjelmia oli seurannut 10 % vastaajista. Lastenohjelmien kohdalla vastaajat ilmoittivat, että tulkki oli ollut kotona tulkkaamassa.

31 31 40 % 35 % 30 % 25 % 40 % 40 % 20 % 15 % 10 % 5 % 15 % 10 % 10 % 0 % Asiaohjelmia Vaaliohjelmia Lastenohjelmia Viihdeohjelmia Ei mitään TAULUKKO 6. Millaisia ohjelmia seurattu tulkattuna 12. kysymys oli tutkimuksen kannalta olennaisin. Kysymyksellä haluttiin selvittää onko Suomen television viittomakielinen ohjelmatarjonta vastaajien mielestä riittävää. Enemmistö vastaajista (80 %) oli sitä mieltä, että ohjelmatarjonta ei ole riittävää. He haluaisivat enemmän esimerkiksi viittomakielisiä ajankohtaisohjelmia sekä lastenohjelmia. 10 % vastaajista ilmoitti tarjonnan olevan riittävää. Vastaajista 10 % ei osannut muodostaa asiasta mielipidettä. 10 % 10 % Ei Kyllä En osaa sanoa 80 % TAULUKKO 7. Onko viittomakielinen ohjelmatarjonta riittävää

32 32 Viimeisessä monivalintakysymyksessä kysyttiin, mikä olisi vastaajien mielestä sopiva minuuttimäärä viittomakielisille ohjelmille päivässä. 10 % vastaajista oli sitä mieltä, että 5 10 minuuttia päivässä on sopiva määrä minuuttia päivässä piti sopivana 50 % vastaajista ja minuuttia päivässä 15 % vastaajista. Muu-kohtaan oli vastannut 25 % ja täydennykseksi oli kirjoitettu, että sopiva minuuttimäärä päivässä olisi esimerkiksi 60 tai % 50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 25 % 20 % 15 % 10 % 15 % 10 % 5 % 0 % 5-10 minuuttia minuuttia minuuttia Muu TAULUKKO 8. Sopiva määrä viittomakielisille ohjelmille päivässä 5.3 Tulosten analysointi Päädyin tutkimuksen onnistumisen kannalta mielestäni sopivaan aineistonkeruutapaan. Kerättäessä mielipiteitä kyselylomakkeella kaikki vastaajat ovat keskenään tasa-arvoisia ja kysymykset ovat kaikille samanlaiset. Kysely sisälsi pääasiassa monivalintakysymyksiä. Lopussa oli yksi avoin kysymys, jossa vastaajat saivat kertoa mielipiteitään viittomakielisistä televisioohjelmista. Siihen, miksi päädyin käyttämään monivalintakysymyksiä, oli kaksi syytä. Ensinnäkin, koska aiheesta ei oltu aikaisemmin tehty tutkimuksia, halusin