LAPSILLE TULKKAAMINEN, LASTENOHJELMIEN TULKKAAMISESTA VIITTOMAKIELELLE

Transkriptio

1 LAPSILLE TULKKAAMINEN, LASTENOHJELMIEN TULKKAAMISESTA VIITTOMAKIELELLE Minna Lehtimäki Sami Taavitsainen Henna-Riikka Voutilainen Opinnäytetyö Syksy 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Turun yksikkö

2 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC TURKU TRAINING UNIT Lehtimäki Minna, Taavitsainen Sami and Voutilainen Henna-Riikka Interpreting for Children, the Sign Language Interpretation of Children s TVprogrammes Autumn Pages 5 Appendices The aim of this thesis was to define the factors relating to interpreting for children. The intention was to find out, by using children s TV-programmes, if they are meaningful to interpret and if children do really benefit from the interpretation and if so how extent. Children s TV-programmes, especially TV cartoons, have various visual information so the aim of the study was to determine the importance of the auditory information in following the content. The study compared two groups of deaf children who saw the same children s TV cartoon. One group saw the programme with an interpreter and the other one without. The study was carried out by interviewing professional interpreters face to face and deaf children in groups and also individually. All the interviews with children were filmed for later observation. The cartoon shown to the children was selected because of its amount of visual information, clarity of characters and the fluency of the plot. It was found out that the children who saw the programme with an interpreter were able to give a more detailed description of the content. When asked about the characters in the cartoon, the children with the interpreter could tell more about their personality and about things which were not directly interpreted. There is not only one right way to interpret for children. The meaning of this thesis is to give a few examples what to consider when interpreting for children. Keywords: deaf children, interpretation, sign language, children s language, children- television This thesis is deposited in the library of Turku Diaconia Polytechnic.

3 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU TURUN YKSIKKÖ Lehtimäki Minna, Taavitsainen Sami, Voutilainen Henna-Riikka Lapsille tulkkaaminen, lastenohjelmien tulkkaamisesta viittomakielelle Turku s. 5 liitettä Opinnäytetyössä määritellään lapsille tulkkaamiseen liittyviä tekijöitä. Tarkoituksena oli selvittää, onko lasten televisio-ohjelmia tarkoituksenmukaista tulkata ja missä määrin lapset tulkkauksesta hyötyvät. Lasten piirretyissä televisio-ohjelmissa visuaalisen informaation määrä vaihtelee, joten tutkielman tavoitteena oli selvittää auditiivisen informaation tärkeyttä ohjelman sisältöä seurattaessa. Tutkielmassa verrattiin kahta kuurojen lasten ryhmää, jotka näkivät saman piirretyn lastenohjelman. Ensimmäinen ryhmä näki ohjelman tulkattuna ja toinen ilman tulkkausta. Tutkimus tehtiin haastattelemalla työssä toimivia viittomakielentulkkeja ja kuuroja lapsia ryhmissä sekä henkilökohtaisesti. Kaikki lasten haastattelut kuvattiin myöhempää analysointia varten. Lapsille näytetty ohjelma valittiin sen runsaan visuaalisuuden, selkeiden roolihahmojen ja ymmärrettävän juonen perusteella. Selvisi, että lapset jotka näkivät ohjelman tulkattuna pystyivät kertomaan tarkempia havaintoja sen sisällöstä. Kun kysyttiin ohjelman hahmoista, tulkatun ryhmän lapset kertoivat enemmän niiden persoonallisuudesta ja asioista joita ei suoranaisesti edes tulkattu. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tulkata lapsille. Tämän työn tarkoituksena on antaa muutamia malleja siitä, mitä on huomioitava lapsille tulkattaessa. Asiasanat: kuuro lapsi, tulkkaus, viittomakieli, lapsen kieli, lapsi-televisio Säilytyspaikka: DIAK, Turun yksikön kirjasto.

4 I SISÄLLYS 1. JOHDANTO KÄÄNTÄMISEN JA TULKKAUKSEN TEORIAA Kääntäminen Tulkkaus VIITTOMAKIELEN RAKENNE Käsimuoto Orientaatio Artikulaatiopaikka Liike Ei-manuaaliset piirteet Paikantaminen ja osoitukset Roolinvaihto LASTEN KIELEN KEHITYS Kuulevan lapsen suomen kielen kehitys Kuuron lapsen viittomakielen kehitys Kielen oppiminen ja kehitys television avulla ERI TULKKAUSMENETELMIÄ Simultaanitulkkaus Konsekutiivitulkkaus Shadow -tulkkaus Tekstitys LAPSILLE TULKKAUS Tulkin rooli kun asiakkaana on lapsi Lasten kieli ja rekisteri Tilanteita, joissa lapsi tarvitsee tulkkia Hyvän lapselle tulkkauksen kriteerit OHJELMAN KÄÄNNÖS JA TULKKAUS PROSESSINA C.O. Malmin koulun ensimmäinen haastattelu Ohjelman valinta Ohjelman kääntäminen ja tulkkaaminen C. O. MALMIN KOULUN TOINEN HAASTATTELU JA TULOKSET Haastattelun tulokset...27

5 II Juonelliset seikat Lempihahmo Mielipiteitä ohjelmasta Tulkin seuraaminen Loppupäätelmiä POHDINTA JA TULEVAISUUDEN TOIVEET LÄHTEET...35 LIITTEET

6 1 1. JOHDANTO Käsittelemme tutkielmassa lapsille tulkkausta ja suomenkielisten lastenohjelmien tulkattavuutta viittomakielelle. Viittomakielisiä lastenohjelmia ei Suomessa julkaista juuri muualla kuin kuurojen videotiedotteessa. Videotiedote on Kuurojen Liiton makasiinityyppinen julkaisu, jossa käsitellään kuurojen elämään ja kulttuuriin liittyviä asioita. Lastenohjelmien osuus kerran kuukaudessa ilmestyvässä videotiedotteessa on pieni, noin 5 minuuttia. Suomessa ei myöskään taloudellisista syistä tekstitetä suomenkielisiä ohjelmia. Päädyimme aiheeseen, sillä olemme kiinnostuneita lapsille tulkkaamisesta. Halusimme keskittyä lastenohjelmien tulkkaamiseen, koska Suomessa tuotetaan viittomakielisiä tai viittomakielelle tulkattuja ohjelmia hyvin vähän. Meitä kiinnosti lisäksi se, kuinka paljon lapset hyötyvät suomenkielisistä lastenohjelmista eli saavatko he ohjelmasta enemmän irti tulkkauksen kautta, kannattaako niitä tulkata ja millä tavoin. Haastattelimme Turussa kuurojen koulun, C. O. Malmin koulun oppilaita ja kyselimme heidän mielipiteitään lastenohjelmista: millaisista ohjelmista he pitävät ja millainen on heidän mielestään hyvä ja mielenkiintoinen lastenohjelma. Keskustelimme myös muutamien lapsille tulkanneiden tulkkien kanssa siitä, mitä heidän mielestään tulisi ottaa huomioon lapsille tulkattaessa. Kirjallista materiaalia oli hankala löytää, sillä lapsille tulkkaamista on tutkittu vähän, myös puhuttujen kielten osalta. Toteutimme myös haastattelututkimuksen, jossa näytimme kahdelle kuuroista lapsista koostuvalle ryhmälle lastenohjelman, jonka toinen ryhmä näki tulkattuna, toinen ilman tulkkausta. Ohjelman katsomisen jälkeen kyselimme heiltä ohjelman sisältöön liittyvistä asioista ja vertailimme näiden kahden ryhmän vastauksia. Huomasimme, että tulkatun ryhmän lapset osasivat kertoa ohjelmasta paljon

7 2 enemmän yksityiskohtia ja juonen täydellisempänä. Tämä tutkimus osoittaa, että tulkkauksesta on hyötyä tarinan kokonaisvaltaisemmassa sisäistämisessä. 2. KÄÄNTÄMISEN JA TULKKAUKSEN TEORIAA Työmme kokonaisuuteen liittyy kääntämistä ja tulkkausta käytännön tasolla. Tutkimuksemme pohjaksi käänsimme ja tulkkasimme valitsemamme ohjelman. Siksi käsittelemme seuraavassa kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa, selvitämme käyttämiämme käsitteitä ja kääntämisen ja tulkkauksen eroja Kääntäminen Kielen kääntämistä on vasta viime vuosikymmeninä alettu tutkia tieteen lajina. Alkuvuosina aiheesta käytettiin nimitystä käännösteoria, mutta nykyisten tietojen pohjalta käytetään mieluummin termiä käännöstiede, koska se kattaa kääntämisen eri ulottuvuudet laajemmalta kannalta. (Ingo 1990, 13.) Käsitteen käännöstiede alle luetaan paljon eri aineksia muista tieteenaloista; pääasiassa filologiasta (kielitiede), lingvistiikasta, informaatioteoriasta, kirjallisuuden tutkimuksesta ja filosofiasta. Käännöstieteen varhaisimmat ja perustavimmat aihealueet ovat filologia ja kirjallisuuden tutkimus, niiden perusteella on selvitetty tekstin kirjallista laatua ja huomioitu tyyliseikkoja. Erityisalojen tekstejä käännettäessä käännöstiede käyttää apunaan myös ammattikielten ja terminologista tutkimusta. Ne auttavat löytämään oikeita vastineita erityissanastoille ja myös muodostamaan uusia, paremmin vastaavia termejä. Kääntämisen perimmäinen tarkoitus on, että käännetyn tekstin lukija saa täysin saman informaation kuin alkuperäisen tekstin lukija. (Ingo 1990, )

8 3 Käännöksen eri alalajeja on useita. Ne määrittelevät sen, kuinka tarkasti alkuperäistä lähdettä seurataan käännöksessä, seurataanko sitä äänne äänteeltä vai ajatuksen ja asiakokonaisuuden tasolla. Näiden kahden äärivaihtoehdon väliin mahtuu useita muita erilaisia vaihtoehtoja. Käsittelemme seuraavassa yleisimpiä käännösvaihtoehtoja. Sanasanaisessa käännöksessä nimensä mukaisesti lähtöteksti käännetään suoraan sana sanalta toisen kielen kieliopista huolimatta. Kirjaimellinen käännös juontaa juurensa sanasanaisesta, mutta huomioi kohdekielen kieliopin niin, että lauseista tulee kieliopillisesti oikeita vaikka sanavalinnat ovatkin erittäin lähellä alkuperäisiä. Kirjaimellista käännöstä vapaampi on joustokäännös. Siinä lähdekielen teksti käännetään niin, että idea säilyy täsmälleen samana, esimerkiksi sanalaskut voidaan kääntää aivan eri sanoilla kuin lähdekielessä, kuitenkin niin, että sananlasku toimii nyt kohdekielisenä. Viimeinen kääntämisen muoto on parafrastinen käännös. Tämä on kääntäjälle huono vaihtoehto, siinä käännös vastaa lähdekieltä vain hyvin löyhästi, parafrastinen käännös voi jaaritella oikean asian ympärillä loputtomasti idean mahdollisesti vielä säilyessä. (Ingo 1990, ) Esimerkkinä kaksi suomenkielistä lausetta, jotka käännetään ruotsiksi edellisiä malleja käyttäen: (Ingo 1990, 82.) Lauseet: 1. Hänellä on kirja kädessä. 2. Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa. Sanasanainen käännös: 1. Hos (på) honom är bok(en) i hand(en). 2. Före dör tranan än kärret tinar upp. Kirjaimellinen käännös: 1. Det är en bok i handen på honom. 2. Tranan dör innan kärret tinar upp. Joustokäännös: 1. Han har en bok (boken) i handen. 2. Medan gräset växer dör kon.

9 4 Parafrastinen käännös: 1. Ja, det är så med den saken att han har en bok (boken) i handen. 2. Den utveckling som sker som bäst är visserligen positiv, men alltför långsam för att man skall kunna undvika en katastrof. Käännös voi olla myös muokkaava tai tiivistelmäkäännös. Muokkauskäännöstä käytetään erityisesti silloin, kun lähdekieli on hyvin vanhahtavaa tai vaikeaselkoista. Tämä vaatii erinomaisen kielen hallinnan ja alan tuntemuksen. Tiivistelmäkäännöstä käytetään paljon tieteellisissä julkaisuissa, niissä käännös on samalla tiivistelmä lähdekielisestä materiaalista. (Ingo 1990, ) 2.2. Tulkkaus Tulkkausta käytetään tilanteissa, joissa osapuolet eivät ymmärrä toistensa kieltä. Tietojen välittyminen ei onnistu, ennen kuin paikalle tulee puheviestinnän välittäjäasiantuntija eli tulkki. Tulkki on tilanteessa kolmas osapuoli, jolla on oma roolinsa. Samalla myös viestinnän sisäiset ja ulkoiset häiriötekijät saavat uusia vivahteita. Häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi kommunikaatiotilanteessa mukana olevien henkilöiden sukupuoli- ja ikäerot, sosiaalinen ja kulttuurillinen tausta tai heidän käyttäytymisensä. (Saresvuo & Ojanen 1988, 7.) Tulkin tehtäväksi on määritelty merkityksen ymmärtäminen ja ymmärrettäväksi tekeminen. Tulkkaus on siis kommunikaatiota, ja siitä voidaan erottaa tulkkauksen näkökulmasta kolme eri vaihetta: kuulohavainto, sanoman muuntaminen lähdekieleltä kohdekieleen sekä alkuperäisen merkityksen muuntaminen vastaanottajalle ymmärrettäväksi. (Saresvuo & Ojanen 1988, 9.) Ennen varsinaista tulkkaustilannetta tulkki joutuu miettimään erilaisia kieleen ja esitystapaan liittyviä ongelmia. Vaikka tulkki olisi etukäteen valinnut kielellisen tyylinsä, voi kesken tilanteen tulla eteen kysymyksiä, jotka pakottavat tulkin

10 5 hetkellisesti turvautumaan johonkin täysin uuteen tyyliin, tai muulla tavoin muuttamaan menettelyään. Tällaisia ongelmatilanteita voivat olla esimerkiksi puhujan käyttämät lainaukset, kuvailmaisut, sananparret ja humoristiset jutut. (Saresvuo & Ojanen 1988, ) L= sanoman lähettäjä S= sanoma V= sanoman vastaanottaja K= kulttuuri ja kieli KUVA 1a. Yksikielinen viestintä. (Saresvuo & Ojanen 1988, 8.) KUVA 1b. Kaksikielinen viestintä. (Saresvuo & Ojanen 1988, 8.)

11 6 Yksikielisessä viestinnässä sanoma siirtyy osapuolelta toiselle ilman tulkkia. Osapuolet ymmärtävät toisiaan ja toistensa kielen ja kulttuurin. Kaksikielisessä kommunikaatiotapahtumassa soveltuvat kaikki yksikielisen viestinnän piirteet ja tekijät. Tulkki on tilanteessa puolueeton henkilö, joka ymmärtää sanoman ja sen tuottajaan liittyvän kulttuurin ja tulkkaa sen eteenpäin vastaanottajalle ymmärrettävässä, alkuperäistä vastaavassa muodossa. (Saresvuo & Ojanen 1988, 7.) 3. VIITTOMAKIELEN RAKENNE Viittomakielellä on oma rakenteensa ja kielijärjestelmänsä aivan kuin millä tahansa puhutulla kielellä. Viittomakielen rakenteellisia osia ovat käsimuoto, käden orientaatio, artikulaatiopaikka, liike sekä ilmeet, huulio ja pään ja vartalon liikkeet. (Malm 2000, 172.) 3.1. Käsimuoto Käsimuodolla tarkoitetaan sormien asentoa viittomisen aikana. Yhdessä viittomassa käsimuoto voi muuttua tai pysyä samana. Muutoksessa käsi voi avautua tai sulkeutua, sormet koukistua tai peukaloa ja muita sormia hierotaan vastakkain. Edellä mainitut ovat yleisimpiä käsimuodon muutoksia, muunlaisiakin voi esiintyä. Käsimuodot jaetaan käden asennon mukaan seuraaviin: kämmen-, nyrkki-, ote-, yksisormiset, kaksisormiset, kolmisormiset, nelisormiset ja viisisormiset käsimuodot. (Malm 2000, )

12 Orientaatio Viittomakielen rakenteellisena osana orientaatio tarkoittaa käden asentoa suhteessa viittojan vartaloon. Kämmen ja sormet voivat periaatteessa orientoitua kaikkiin käden nivelten mahdollistamiin suuntiin, kuitenkin merkityksellisesti erottavia suuntia on rajallisesti. (Malm 2000, 175.) Orientaatio ja sen muutokset ovat keskeisiä viittomakielen kieliopissa. (Rissanen 1985, 87.) 3.3. Artikulaatiopaikka Viittojan edessä olevaa tilaa tai viittojan kehon kohtaa, jossa tai jonka läheisyydessä viittoma toteutetaan, sanotaan artikulaatiopaikaksi. Viittomatila on alue, jossa kädet ylipäätään voivat liikkua. Artikulaatiopaikassa on neljä pääluokkaa: neutraalitila, ei- dominoiva käsi, pää ja vartalo. Viittomakielissä neutraalitila on yleisin artikulaatiopaikka. (Malm 2000, ) KUVA 3. Suomalaisen viittomakielen viittomatila ja artikulaatiopaikka, neutraalitila. (Malm 2000, 176.)

13 Liike Vaikein viittoman kuvattava piirre on liike. Ennen varsinaista viittoman liikettä tulee aina siirtymäliike. Sen aikana kädet asetetaan viittoman aloituspaikkaan. Käsite viittoman liike tarkoittaa yleensä vain käsien liikkeitä. Kädet voivat liikkua pysty-, sivu- ja syvyyssuunnassa. Jos viittoma on kaksikätinen, täytyy määritellä myös käsien interaktio, eli kuinka kädet liikkuvat suhteessa toisiinsa. (Malm 2000, ) 3.5. Ei-manuaaliset piirteet Kiinteät viittomat eli viittomat, joilla on määrätty paikka ja liike, sisältävät eimanuaalisia piirteitä. Näitä ovat pään ja vartalon liike, ilmeet sekä suun liikkeet ja asennot eli huuliot. Ei-manuaalisia kielen osia käytetään esimerkiksi kysymyslauseen ja kieltolauseen muodostamisessa tai pää- ja sivulauseen merkitsemisessä. Huuliolla muodostetaan usein suomenkielisen vastineen sanahahmo. (Malm 2000, ) 3.6. Paikantaminen ja osoitukset Paikantamisella tarkoitetaan sitä, että viittoja esittää sanoman vastaanottajalle asioita, jotka eivät ole tilanteessa fyysisesti läsnä. Viittoja rakentaa tilanteesta pienoismallin, joka muodostuu paikoista ja niiden keskinäisistä suhteista. On tärkeää, että sanoman vastaanottaja ymmärtää mitä viittoja mallillaan tarkoittaa ja että hän rakentaa itselleen vastaavan mallin. Tilanteen edetessä molemmat osallistujat viittaavat osoituksilla edellä määriteltyihin paikkoihin samoista asioista puhuttaessa. (Rissanen 1985, 17.) Paikantamisen tärkeitä osa- alueita ovat reaalisuusperiaatteen noudattaminen ja johdonmukaisuus. Reaalisuusperiaate toteutuu, kun kaikki asiat sijoitetaan oikeille

14 9 paikoilleen tositilanteen mukaan. Jos viittojalla ei ole tositilannetta mallina, hän usein sijoittaa ensimmäisen asian vahvemman kätensä puolelle (oikeakätinen oikealle, vasenkätinen vasemmalle). Kun asia on kerran paikannettu, viittoja osoittaa sen aina johdonmukaisesti samaan paikkaan. (Rissanen 1985, ) KUVA 4. Paikantamisalueet. (Rissanen 1990, 18.) 3.7. Roolinvaihto Viittojalla voi olla useita perättäisiä rooleja. Hänellä on kertojan roolin lisäksi myös kuvattavien ihmisten ja asioiden rooleja. Koska viittomiin liittyy myös ilmeet, eleet ja vartalonliikkeiden käyttö, roolinvaihdosta tulee parhaimmillaan hyvin eläytyvää ja näyttelemisen omaista. Käsillä voidaan ilmaista myös eläinten, koneiden ja laitteiden tyypillisiä liikkeitä, joten viittoja joutuu eläytymään myös näihin osiin. Viittoja samaistuu siis jopa elottomiin laitteisiin, mikä tekee viittomisesta sisällöllisesti rikkaan. (Savisaari, Vanne 1979, )

15 10 4. LASTEN KIELEN KEHITYS Lapsen kehittyminen ihmiseksi, sosiaaliseksi olennoksi, riippuu kielestä. Ihmisen erottaa eläimestä muun muassa kyky oppia kieltä. Lapsi ymmärtää ympäristöään ja luo sosiaaliset suhteensa kielen avulla. Kielen avulla lapsi omaksuu yhteisönsä kulttuurin, arvot, ajattelutavat ja toimintamallit. Kieli on väline, jolla pyritään johonkin tarkoitukseen. Sillä ilmaistaan havaintoja, tunteita, mielikuvitusta ja tahtoa. (Sarmavuori 1982, 166.) Kielen oppiminen on koko elämän kestävä prosessi. Siihen vaikuttavat tekijät voidaan jaotella esimerkiksi kielellisiin, kognitiivisiin, pedagogisiin ja sosiaalisiin edellytyksiin. Lapsen kielenkehitystutkimuksissa on todettu, että synnynnäinen kielen oppimiskyky ja ympäristön kanssa syntyvä vuorovaikutus vaikuttavat ensimmäisen kielen omaksumiseen. (Vivolin-Karen 1997, 12.) Kielen kehityksen järjestys on erilaisilla lapsilla suurin piirtein samanlainen, erot ovat siinä, miten nopeasti lapsi siirtyy vaiheesta toiseen. Kieli rikastuu vuorovaikutuksessa syntymästä lähtien ja se palaute, jonka lapsi käyttämästään kielestä saa, on tärkeää. Kuuro lapsi lakkaa jokeltelemasta noin kuuden kuukauden ikään mennessä juuri auditiivisen palautteen puuttumisen takia. Jokaisella ihmisellä on synnynnäinen kyky omaksua kieltä, se ei kuitenkaan kehity ilman ympäristön vaikutusta. (Joutsia 2000) 4.1. Kuulevan lapsen suomen kielen kehitys Lapsen kielen kehitys alkaa kun hän kuulee ihmisten puhuvan keskenään ja myös hänelle. Jo varhain lapsi osaa erottaa puheen muista äänistä, tämän jälkeen hänen on kuitenkin vielä opittava jäsentämään puhe sanoiksi ja myöhemmin

16 11 äänteiksi. Tätä, noin ensimmäisen ikävuoden kestävää vaihetta kutsutaan esikielelliseksi vaiheeksi. (Koppinen & Lyytinen, Rasku-Puttonen 1989, 37.) Ensimmäisinä kuukausina pikkulapsi ääntelee yksinkertaisilla äänillä. Kolmenneljän kuukauden ikäisenä hän alkaa tuottaa puheääniä muistuttavia ääniä, aktivoituvaa jokeltelua. Tällä tavalla lapsi kehittää omia artikulaatiotaitojaan ja laajentaa omaa äänteiden erottelukykyään. Ääntelyä seuraa jokelteluvaihe, jolloin lapsi opettelee oppimiensa äänteiden toistamista. Jäljittely kertoo kuuloaistilla havaittujen erojen huomaamisesta ja siitä, että äänihuulet ovat kehittyneet. Lapsen äänneympäristön merkitys kasvaa kuuden kuukauden ikää lähestyttäessä. Lapsen jokeltelu alkaa muistuttaa enemmän hänen kuulemansa kielen mukaisia äänteellisiä ominaisuuksia ja lapsi alkaa käyttää kieltään vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Hän kuuntelee toisen puheenvuoron ja alkaa itse jokellella toisen hiljennyttyä. (Koppinen & Lyytinen, Rasku-Puttonen 1989, ) Lapsen ensimmäiset merkitykselliset sanat ilmaantuvat yleensä noin vuoden iässä, tästä alkaa niin sanottu kielellinen vaihe. Ensimmäiset opitut sanat ovat tilannesidonnaisia ja pääasiassa substantiiveja. (Koppinen & Lyytinen, Rasku- Puttonen 1989, 37, 43.) Sanojen oppiminen etenee kolmen eri vaiheen kautta. Ensin sanat merkitsevät lapselle vain yksittäisessä tilanteessa käytettyä ilmausta merkityssisältö ei ole vielä selvä. Toisen vaiheen aikana lapsi vakiinnuttaa omaan käyttöönsä joukon sanoja, joita hän yleistää vapaasti. Lasten muodostamat yleistykset nousevat heidän omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Esimerkiksi kaikki nelijalkaiset voivat olla hauvoja. Kolmannessa vaiheessa lapsi ymmärtää, että sanoilla on merkitys, jota voidaan laajentaa ja yleistää vain tiettyjen sääntöjen mukaan. (Koppinen & Lyytinen, Rasku-Puttonen 1989, ) Noin kahden vuoden iässä alkaa lapsen kielen kehityksessä kausi, jolle on ominaista sanavaraston nopea kasvu, sanojen liittäminen lauseiksi sekä sanojen

17 12 taivuttaminen. Näitä taitoja ei lapselle opeteta, vaan hän oppii ne kuuntelemalla ja toistamalla omaksumiaan malleja. (Takala & Takala 1992, 168.) 3 6 vuoden iässä lasta alkaa kiinnostaa syy- ja seuraussuhteet ja hän alkaa vaatia aikuisilta selityksiä ja perusteluja. Kouluikään mennessä lapset hallitsevat kieliopin suurin piirtein samalla tavalla, mutta käsitteenmuodostuksessa saattaa olla huomattavia eroja. (Takala & Takala 1992, 172.) Kielen avulla lapsi alkaa selventää, oikaista tai vahvistaa omia tai toisten käsityksiä, mikä edistää realiteettitajun kehittymistä. Kielen avulla lapsi jakaa kokemuksia ja tunteita, tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. (Sinkkonen 1995, 41.) 4.2. Kuuron lapsen viittomakielen kehitys Kuurojen lasten kielen kehittyminen etenee visuaalisen kanavan kautta, koska lapset eivät saa auditiivista informaatiota. Heidän kielelliset symbolinsa ovat visuaalisia viittomia tai ilmeitä ja eleitä, jotka he vastaanottavat helposti ja myös oppivat helposti tuottamaan. Jos kuuron lapsen lähellä olevat ihmiset viestivät hänelle viittomakielellä, lapsi oppii pian ymmärtämään viittomista, mitä toiset sanovat hänelle, ja ilmaisemaan itseään, tarpeitaan, tunteitaan, ajatuksiaan ja kysymyksiään. (Takkinen, Ritva Kuurojen lasten viittomakielen omaksuminen. Elektroninen lähde.) Kuurojen lasten ensimmäiset viittomat ilmaantuvat kuukauden iässä. Ensimmäisissä oppimissaan viittomissa lapset käyttävät vain osaa viittomakielen käsimuodoista. Lasten tuottamat liikkeet ovat yksinkertaisia ja suuripiirteisiä vuotiaiden lasten käsimuodot ja motoriset liikkeet ovat epätarkkoja, käsimuotojen täsmällisyys ja määrä kasvavat iän myötä. 2 3 vuoden iässä artikulaatiopaikat ovat täsmällisempiä kuin käsimuodot ja liikkeet. Tyypillisimpiä artikulaatiopaikkoja ovat neutraalitila, keho sekä leuka ja otsa. Kolmevuotiaana lapsi alkaa hallita

18 13 sormien itsenäisen toiminnan ja 5 6 vuoden ikään mennessä lapsi on jo omaksunut käsimuodot pääpiirteittäin. Tämän ikäiset lapset osaavat käyttää hyvin yhden käden viittomia ja alkavat jo käyttää kahden käden viittomia. 7-vuotiaana käsimuodot ovat selkiytyneet ja täsmällistyneet. (Lonka & Korpijaakko-Huuhka 2000, ) Viittomakieltä käyttävät lapset tuottavat ensimmäiset symboliset viittomansa samassa iässä kuin kuulevat tuottavat ensimmäiset sanansa, eli noin vuoden ikäisenä. Varhaisimmat viittomat liittyvät toistuviin tilanteisiin ja yhdellä viittomalla lapsi voi viitata kaikkiin merkitykseltään läheisiin kohteisiin. Lasten viittomavarasto kasvaa yksilöllisesti, mutta Bonvillian tutkimuksen 1998, Longan & Korpijaakko- Huuhkan 2000, 67 mukaan vuoden ikäisillä lapsilla oli noin 10 viittomaa ja puolentoista vuoden ikäisillä noin 50 viittomaa. Viittomavaraston kehittymisessä on tärkeää, että lapselle aloitetaan viittoa mahdollisimman varhain. (Lonka & Korpijaakko-Huuhka 2000, 67.) Noin puolentoista vuoden ikäinen lapsi käyttää viittomistossaan lähinnä substantiiveja. Lapsi ei vielä osaa eritellä kielessään muodollisesti läheisiä substantiivi-verbi-eroja, kuitenkin hän alkaa jo muodostaa yksinkertaisia lauseita. Puolta vuotta myöhemmin lapsi osaa jo käyttää adjektiiveja, pronomineja ja jopa numeraaleja. Kolmen vuoden iässä lapsi hallitsee jo joitakin ajan ja tavan adverbiaaleja, luku- ja aikakäsitteitä sekä tuottaa useita värien viittomia. Nelivuotiaan viittomakieli alkaa kehittyä abstraktimmaksi, viiden vuoden iässä abstraktit viittomat lisääntyvät ja kieli monipuolistuu. (Lonka & Korpijaakko-Huuhka 2000, ) On tärkeää, että vanhemmat alkavat viittoa heti opittuaan ensimmäiset viittomansa. Uudet viittomat pitäisi ottaa rohkeasti käyttöön kommunikoitaessa erityisesti pienen kuuron lapsen kanssa. Kielen kehityksen kannalta ja hyvän kielellisen mallin saamiseksi on tärkeää, että kuurot lapset saavat jo mahdollisimman varhain olla vuorovaikutuksessa aikuisten kuurojen sekä muiden

19 14 kuurojen lasten ja viittomakieltä käyttävien kanssa. Tällä tavalla he saavat oikean ja rikkaan kielen mallin. Vuorovaikutus muiden viittomakieltä käyttävien kanssa on tärkeää ei vain kielellisen, vaan myös sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen ja tasapainon kannalta. (Takkinen, Ritva Kuurojen lasten viittomakielen omaksuminen. Elektroninen dokumentti.) 4.3. Kielen oppiminen ja kehitys television avulla Televisio voi olla kehittävä tekijä lasten kielitaidossa. On olemassa kolme tiedonhankintaperiaatetta: omien kokemusten kautta, havaintojen kautta ja symboleiden tulkitseminen niin kielessä kuin muussakin symbolisessa ilmaisussa. Mitä enemmän kyseessä ovat oman lähiympäristön ulkopuoliset asiat, sitä vallitsevampi symbolinen vaikutus on. Kouluikäisillä hallitsevin tiedonhankintamalli on symbolinen reseptio, eli kouluikäinen lapsi oppii helposti myös television kautta näkemänsä. (Werner 1996, 77.) Kuuro lapsi oppii suomen kielen lähinnä kirjallisen tekstin kautta ja tätä tukisi myös televisio-ohjelmien tekstitys. (Pihlaja & Svärd 1996, 259.) Amerikkalainen lukemisen tutkija Jeannette Chall 1987, Julkunen 1998, 91 on esittänyt, miten lukutaidon kehitys etenee vaiheittain. Challin mukaan vasta neljän kouluvuoden jälkeen oppilaat ovat valmiita siirtymään tasolle, jolla lukeminen on muuttunut oppimisen välineeksi. Tekstistä oppimisen kehittyminen vaatii aikaa ja harjoittelua, olipa lukutaito sinänsä miten hyvä tahansa. (Julkunen 1998, 91.) Ruotsissa 5-7 vuotiaille tehdyssä tutkimuksessa lapset joko kuuntelivat tietoohjelmaa radiosta tai katsoivat saman televisiosta pysäytyskuvina. Lapset, jotka olivat kuulleet kertomuksen muistivat sen selvästi huonommin kuin lapset, jotka olivat nähneet saman tarinan. (Werner 1996, 77.) Tästä voisi päätellä, että viittomakielisillä, visuaalisilla lapsilla on hyvät edellytykset oppia myös kieltä television avulla.

20 15 Viittomakielisillä lastenohjelmilla on yhdistävä tekijä kuulevien vanhempien ja kuurojen lasten kielessä. Kun he katsovat yhdessä viittomakielistä lastenohjelmaa, oppivat he mahdollisesti uusia viittomia sekä käyttämään ennestään opittuja uusissa konteksteissa. (Wainio, henkilökohtainen tiedonanto ) 5. ERI TULKKAUSMENETELMIÄ Käsittelemme seuraavia tulkkausmenetelmiä lastenohjelmien viittomakielelle tulkkaamisen näkökulmasta. Lastenohjelmien viittomakielelle tulkkaamisessa voidaan käyttää apuna erilaisia tulkkausmenetelmiä sen mukaan, minkälaisesta TV-ohjelmasta on kyse. Kaikkia valmiita lastenohjelmia ei ole mahdollista tulkata viittomakielelle ja riippuu ohjelmasta mitä kaikkia tulkkausmenetelmiä on edes mahdollista hyödyntää. Tulkattavuuteen vaikuttavat visuaaliset taustahäiriöt, roolien määrä, auditiivisen ja visuaalisen informaation samanaikaisuus tai ohjelman tempo. Visuaalinen taustahäiriö voi olla esimerkiksi liian värikäs, liikkuva tausta tai jos hahmoja on televisioruudulla samanaikaisesti liian monta. On muistettava, ettei kuurolla lapsella ole ääniä tukemassa hahmojen tarkoitusta ja tunnelmaa. Joka tapauksessa viittomakielen tulkkaus aiheuttaa niin sanotun tennisottelu - efektin, missä viittomakielisten tarvitsee jatkuvasti suunnata katsettaan paikasta toiseen pystyäkseen seuraamaan samanaikaisesti sekä tulkkia että ohjelmaa. (Jääskeläinen & Rajalin 1997, 31.)

21 Simultaanitulkkaus Simultaanitulkkaus on yleisin tulkkausmuoto. Siinä tulkkaus seuraa muutamien sekuntien viiveellä lähdekieltä eli puhujaa. Tulkkaus on usein mahdollisimman kirjaimellinen lähdekieleen verrattuna. Lähdekielen puheen jaksotus on riippumatonta tulkkauksesta, toisin kuin konsekutiivitulkkauksessa (katso luku 5.2.). Tulkki saattaa aiheuttaa puheeseen taukoja, jos hän esimerkiksi haluaa tarkentaa taikka ei kuule sanomaa. Simultaanitulkkaus vaatii tulkilta hyvää lyhytkestoista muistia, sillä tulkki joutuu ajoittain jättäytymään kauaskin jälkeen puhujasta hahmottaakseen asiayhteyden ja pystyäkseen tulkkaamaan. Tämä kyseenalaistaa sen, voiko viittomakielen tulkkauksesta käyttää nimitystä simultaanitulkkaus. Simultaanitulkkaus on helppo toteuttaa käytännössä, sillä se ei vaadi esitysten, puheiden tai ohjelmien uudelleen järjestelemistä. (Frishberg 1994, 19.) Televisio-ohjelmaa tulkattaessa nykytekniikkaa hyödyntäen on mahdollista käyttää niin sanottua tulkkiruutua. Kyseisessä menetelmässä tulkki tutustuu ohjelmaan ja tulkkaa sen joko heti tilanteessa tai sen jälkeen nauhoituksen pohjalta simultaanisesti. Joka tapauksessa tulkki kuvataan tilanteesta erillään ja kuva lisätään televisioruutuun teknisesti. Tulkkaus näytetään yleensä televisioruudun oikeassa tai vasemmassa alareunassa, riippuen siitä kuinka tapahtumat sijoittuvat televisiokuvassa. Tulkkiruutua on jo nyt käytetty muutamissa YLE:n ohjelmissa, kuten jumalanpalveluksissa ja keskusteluohjelmissa, mutta lastenohjelmissa tulkkiruutua ei valitettavasti ole vielä kokeiltu. (Wainio, henkilökohtainen tiedonanto ) 5.2. Konsekutiivitulkkaus Konsekutiivitulkkauksessa tulkin pitäisi kyetä toistamaan puhuttu viesti alkuperäisessä muodossaan jopa minuuttien viiveellä. Konsekutiivitulkkaus voidaan lyhyesti määritellä ajoituksen perusteella sellaiseksi tulkkauksen lajiksi,

22 17 jossa tulkkaus toiselle kielelle seuraa heti jokaista puhejaksoa. Tämä edellyttää tulkilta hyvää pitkäkestoista muistia, sillä tulkattava puhejakso voi olla sanonta, lause, kokonainen kappale tai peräti puhe. (Saresvuo & Ojanen 1988, ) Tulkattavan puhejakson pituudesta riippuen tulkilla on valta lyhennellä tai referoida sanomaa. Viittomakielen tulkkauksen ollessa kyseessä puhuja usein huomioi tulkin käyttämällä lyhyempiä puheenvuoroja. Puhuttujen kielten tulkit joutuvat tulkkaamaan pidempiä puheenvuoroja. Puhujalla on valta päättää minkälaisissa jaksoissa hän puhuu, mutta tulkin ja myös kuulijoiden kannalta miellyttävintä olisi jaksottaa esitys ajatuskokonaisuuksiksi. Konsekutiivitulkit voivat mahdollisuuksien mukaan käyttää muistiinpanoja apunaan. Tosin viittomakieltä tulkattaessa muistiinpanojen samanaikainen kirjoittaminen on lähes mahdotonta. (Frishberg 1994, 21.) Valmista lastenohjelmaa tulkattaessa olisi hankala käyttää tulkkausmenetelmänä konsekutiivitulkkausta, sillä sen käyttäminen vaatisi ohjelman keskeyttämisen aina tulkkauksen ajaksi. Tämä antaisi katsojille miettimisaikaa juonen omaksumisen kannalta, mutta ohjelman kesto tuplaantuisi ja sujuvuus kärsisi. (Wainio 2001.) 5.3. Shadow -tulkkaus Shadow -tulkkaus tekee ohjelmasta viittomakielisen kannalta nautittavamman, siinä tulkki on osa näytelmää. Tulkki on sulautettuna ohjelmaan puvustuksen, liikkeiden, paikan ja viittomistyylin avulla. Tulkilla ei ole ohjelman juonen kannalta mitään roolia, vaan hän ikään kuin kulkee varjona hahmojen lähellä näitä tulkaten. Tämä tapa antaa tulkille haastetta siinä mielessä, että hänen on pystyttävä tehdä selväksi, mitä roolia milloinkin tulkkaa. (Enqvist 2000.) Shadow -tulkkaus vaatii sen, että ohjelmaa/esitystä suunniteltaessa on otettu huomioon viittomakielen tulkkaus. Shadow -tulkkaus vaatii paljon harjoittelua ja

23 18 suunnittelua tulkkauksen ja esityksen samankaltaisuuden saavuttamiseksi. Turun kristillisessä opistossa tehdyn projektityön mukaan shadow -tulkkaus miellytti erityisesti lapsia. Tällä menetelmällä tulkattu näytelmä innosti lapsia seuraamaan näytelmää kiinnostuneina loppuun asti. (Jääskeläinen, Rajalin 1997, 35.) 5.4. Tekstitys Käsittelemme tässä yhteydessä tekstityksen yhtenä tulkkauksen muotona, sillä viittomakielisille lapsille tekstitys on usein ainoa kielilähde lastenohjelmia seurattaessa. Yleensä suomenkielisissä lastenohjelmissa ei kuitenkaan ole suomenkielistä tekstitystä. Kun puhutaan lapsista, tekstitykseen liittyy olennainen asia, eli kieli- ja lukutaito. Voidaanko olettaa, että vuotiailla lapsilla, joiden äidinkieli on viittomakieli, toinen kieli suomen kieli, on suomen kielen lukutaito niin hallussa, että he kykenevät ymmärrettävästi seuraamaan kyseistä ohjelmaa? Lapsilla on hitaampi lukunopeus kuin aikuisilla. (Werner 1996, 178.) Tekstitys ei siis ole mikään hyvä vaihtoehto. Siinä lapsi ei saa käännöstä omalla kielellään, vain lähdekielisen tekstin kirjallisessa muodossa. On kuitenkin tutkittu, että lasten kielitaito kehittyy ja lukutaito nopeutuu vieraskielisten televisioohjelmien suomenkielisiä tekstityksiä lukemalla. (Werner 1996, 178.) Tekstitysten lukeminen myös rikastuttaa sanavarastoa, oli lapsi sitten suomen- tai viittomakielinen. Kuitenkin on muistettava, että suomenkielinen lapsi tekstityksiä lukiessaan saa tukea kuulemastaan puheesta, äänen painoista ja sävyistä. Viittomakielinen lapsi vastaanottaa vain kirjallisen tekstityksen muun välillisen informaation puuttuessa. (Wainio, henkilökohtainen tiedonanto )

24 19 6. LAPSILLE TULKKAUS Vammaispalvelulaki (So 215/ 7-9 katso liite 1.) ei määritä sitä minkä ikäinen kuulovammaisen pitäisi olla saadakseen tulkkipalvelua. Tulkkipalvelu käsittää asiakkaan mahdollisuuden käyttää koulutettua tulkkia vähintään 120 tuntia vuodessa. Lapselle tulkkipalvelua ei yleensä haeta, koska lasten ei ajatella tarvitsevan sitä. Lapselle tulkki on kuitenkin yksi tärkeä kielenoppimisen malli, aikuinen, joka osaa hänen kieltään. (Mikkonen 2000, ) Kenties tärkein ero aikuiselle ja lapselle tulkattaessa on se, että lapselle tulkattaessa tulkilla on suurempi vastuu. Päävastuu lapsesta on vanhemmilla, tulkilla on vastuu kieleltä toiselle kääntämisestä. Jotta tulkkaustilanne toimisi, on lapsen tapa ymmärtää asioita ensin selvitettävä ja lapsen maailma tunnettava. Tulkin on käytettävä oikeaa kielirekisteriä ja tyyliä tilanteen toimivuuden saavuttaakseen. Kun tulkataan aikuisille on tulkin rooli selkeästi kielenkääntäjän tai tulkin rooli, mutta lapselle tulkki on lähinnä vain aikuinen joka osaa hänen kieltään. Tilanteet ovat lapsille tulkinkäytön oppimistilanteita. (Mikkonen 2000, 52.) Lapselle tulkattaessa tulkin pitäisi saada kiinnitettyä lapsen huomio itseensä. Keinoja tähän ovat esimerkiksi käsien heiluttelu, lapsen olkapäähän koskeminen tai tulkin sijainnin muuttaminen. Tilanteesta riippuen sijainti voi muuttua esimerkiksi tuolilta lattialle tai jopa pöydän alle. (Wainio, henkilökohtainen tiedonanto ) 6.1. Tulkin rooli kun asiakkaana on lapsi Pirkko Mikkonen lainaa pro gradussaan Luetke-Stahlmania, jonka mukaan Yhdysvalloissa esikouluissa tulkkaavan tulkin työnkuvaan ajatellaan kuuluvan paljon muutakin tulkkaamisen lisäksi, jotta saavutettaisiin onnistunut

25 20 tulkkaustilanne. Tulkki on mukana leikeissä ja rohkaisee sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tulkin tehtävä on ohjata ja kehittää lapsen puheen ja sanaston kehittymistä, tulkki seuraa kommunikaatiovälineiden toimivuutta ja puhtautta sekä etsii muulle henkilökunnalle luettavaksi kuurouteen ja viittomakieleen liittyviä tutkimuksia ja kirjoja. Tulkin tehtäviin kuuluu myös pitää lapsen vanhemmat perillä lapsen kielen kehityksestä. (Mikkonen 2000, 32.) Suomessa ollaan paljon tiukempia tulkin roolista kuin Yhdysvalloissa. Lapselle tulkattaessa tulkki ei voi kuitenkaan pitää liian tiukasti kiinni yleisistä tulkin eettisistä ohjeista (katso liite 2.). Tilanne ei ole sujuva jos tulkki toimii täsmälleen eettisten ohjeiden mukaan. Tulkin täytyy olla joustavampi ja yhteistyökykyisempi ja ymmärtää olevansa lapsen silmissä ensisijaisesti aikuinen. Vivolin-Karenin mukaan lapsella pitäisi kuitenkin olla aina joku toinen aikuinen mukana tulkin lisäksi jos hän ei vielä itse selviydy pukeutumis- tai wc-tilanteista. (Vivolin-Karen 1997, 12.) Mikkosen pro gradussaan tulkeille tekemän tutkimuksen mukaan lapselle tulkkaavan tulkin rooli riippuu lapsen iästä, taustasta ja kokemuksesta tulkin käyttäjänä sekä tulkkaustilanteesta. Tulkin roolin suhteen ei voi olla tiukka ja tarkkarajainen, vaan pitää olla mahdollisimman joustava. Täytyy muistaa, että lapselle jokainen tulkkaustilanne on myös tulkinkäytön opetustilanne. (Mikkonen 2000, 50.) 6.2. Lasten kieli ja rekisteri Ennen lapselle tulkkaamista tulisi tulkin tietää ja ymmärtää lapsen kielen kehitys, kuuron lapsen viittomakielen kehitys, viittomakielen tilanne- ja ikävariaatiot sekä tyylit ja rekisterit. (Mikkonen 2000, 55.) Lapsen kieli perustuu aluksi havainnointeihin jokapäiväisessä elämässä ja rutiineissa. Kuuron lapsen viittomakielessä käyttämät käsimuodot ovat pelkistetympiä virallisista muodoista.

26 21 Lapsi käyttää huomattavasti enemmän osoituksia ja käsien liikeradat ovat lineaarisempia. Esimerkiksi viittoman SAMMAKKO, lapsi viittoo paikallaan, mutta aikuinen liikuttaa viittoessaan käsiään eteenpäin. Lisäksi lapsen viittomat ovat ikonisempia eli suoraan kohdettaan kuvaavia. (Vivolin-Karen 1997, 12.) Tulkin on tärkeää hallita mahdollisimman hyvin molemmat tulkattavat kielet, onhan hän lapselle integraatiotilanteissa mahdollisesti ainut kielen malli. Tulkin tulee myös hallita lapsen kielen rekisterit molemmissa kielissä saadakseen lapsen puheenvuorot kuulostamaan uskottavilta muiden korvissa. Tulkin käyttämän kielen valintaan vaikuttavat lapsen ikä ja kielitaito. (Mikkonen 2000, 32, ) Joidenkin tulkkien mielestä lapselle tulkattaessa ei ole tärkeää saada sanatarkkaa käännöstä aikaiseksi, vaan asiahahmo, lähdekielisen tekstin mielekäs sanoma sitä yksinkertaistamalla ja selkokielisemmäksi muokkaamalla. (Mikkonen 2000, 56.) 6.3. Tilanteita, joissa lapsi tarvitsee tulkkia Eniten lapset käyttävät tulkkia asiointitilanteissa tai harrastuksissa. Lisääntymään päin on myös tulkin käyttö integroidussa ryhmässä. Haastattelemiemme tulkkien mukaan yleisimpiä tilanteita ovat juuri olleet harrastukset, kuten partio ja luistelukoulu. Eräs tulkki oli käynyt lapsen kotona tulkkaamassa Disneyn piirrettyjä elokuvia. Nämä tilanteet olivat kuitenkin vain yksisuuntaista kommunikaatiota. Lapsi osallistui ennen tulkkauksen alkua hahmojen viittomanimien keksimiseen Hyvän lapselle tulkkauksen kriteerit Tulkin on saavutettava luottamus lapseen. Tärkeää on tutustua lapseen ennen tilanteen alkamista, jutella ja keskustella lapsen maailmaan liittyvistä asioista. (Mikkonen 2000, 57.)

27 22 Mikkonen on pro gradussaan tutkinut myös sitä, millainen on hyvä tulkki kuurojen lasten, kuulovammaisten koulussa opiskelevien lasten, kuuron koululaisen äidin ja normaaliryhmään integroitujen kuurojen lasten opettajan mielestä. Kuurot lapset pitivät tulkin parhaina ominaisuuksina muun muassa taitavaa viittomista, mahdollisimman tarkkaa viittomista, kuuron viittomisen ymmärtämistä, isoilla liikkeillä viittomista, huumorintajua, mukavuutta, reiluutta ja tummia vaatteita tulkkaustilanteissa. (Mikkonen 2000, 57.) Kuuron koululaisen äiti arvosti kokonaisvaltaista vastuun ottamista, hyviä vuorovaikutustaitoja ja viittomakielen opettamista luokkatovereille. Tulkilla ei saa olla kiire toiseen tulkkauspaikkaan ja persoonalla on myöskin suuri merkitys. Opettajan mielestä tärkeintä oli tulkin hyvä suhde kuuroon ja kokonaisvaltainen sitoutuminen työhön. Tulkin hyvä ammattitaito voi auttaa kuuron liittymistä osaksi luokkayhteisöä. Joustavuus ja positiivisuus ovat tärkeitä yllättävien tilanteiden varalta eikä tulkki saa olla liikaa sidottu ammattisäännöstöön. (Mikkonen 2000, ) 7. OHJELMAN KÄÄNNÖS JA TULKKAUS PROSESSINA Tutkimuksen toteuttamiseksi valitsemamme lastenohjelma piti sekä kääntää että tulkata. Ensimmäinen askel oli Turun C. O. Malmin kuurojen koululla käyminen ja lasten kanssa keskusteleminen. Keskustelutilanteen ja omien toiveidemme perusteella valitsimme ohjelman. Sen jälkeen alkoi varsinainen kääntäminen eli viittomavalintojen ja niiden vastaavuuden löytäminen. Kääntäminen toteutui ohjelmaa katsomalla ja analysoimalla. Käännöksen jälkeen siirryimme tulkkaamiseen, missä täytyi miettiä ohjelman ilmaisullista ja kielellistä sujuvuutta käännöksen pohjalta. Mietimme myös tulkkauksen kohderyhmää eli lapsia ja sitä, kuinka tulkkauksesta tulisi heille mahdollisimman mielekäs seurata.

28 C. O. Malmin koulun ensimmäinen haastattelu Kävimme keskustelemassa C. O. Malmin kuurojen koulun 1 3 luokkalaisten kanssa. Kyselimme lapsilta heidän mielipiteitään tarjolla olevista viittoma- ja suomenkielisistä lastenohjelmista. Tiedustelimme myös millaisia lastenohjelmia he mieluiten katselisivat. Lasten vanhempien luvalla (katso liite 3.) tilanne kuvattiin videokameralla ja purettiin myöhemmin. Myöhemmin osoittautui ongelmalliseksi se, että kysymykset jäivät videokuvan ulkopuolelle. Vaikka kysymykset olivatkin paperilla, poikettiin kysytystä aiheesta usein sivupoluille niin kuin ryhmätilanteissa usein käy. Näin ollen tilanteen purkaminen vaati enemmän aikaa ja vaivaa. Huomasimme, että lapset olivat hyvin kiinnostuneita asiasta. He alkoivat jo suunnitella uusia ohjelmaideoita, esimerkiksi tanssiteatteriin liittyvää ohjelmaa. Paikalla oli 14 lasta, kolme poikaa ja 11 tyttöä. Iältään he olivat vuotiaita. Kysyimme minkälaisia lastenohjelmia he katsovat ja kuinka paljon. Osa kertoi katsovansa paljon ja osa melko vähän. Ohjelmista he mainitsivat nimeltä mm. Taikuri-Pellen, 3 oravaa, Tuhkimon, Pokémonin, videotiedotteen lastenohjelmat sekä yksi lapsista kertoi katsovansa viittomakielisiä uutisia. Yleisesti ottaen lapset kertoivat pitävänsä eläinaiheisista lastenohjelmista. Mieluiten he katselisivat viittomakielisiä lauluja ja loruja, tämä selittyy osin sillä, että suurin osa haastattelussa mukana olleista oli tyttöjä. Kysyimme lapsilta lisäksi tulkkaako heille joku ohjelmia vai katsovatko he niitä yksin. Suurin osa vastasi, ettei yleensä kukaan tulkkaa, mutta joskus heidän vanhempansa saattavat tulkata. Eräälle lapselle toisinaan tulkkina toimi hänen ystävänsä. Valtaosa kertoi seuraavansa ohjelmia tekstitystä lukemalla. Kenellekään ei yleensä olla tulkattu ohjelmissa mahdollisesti esiintyviä lauluja. Yksi lapsista kertoi, että isä oli kuvannut videolle kun tulkki tulkkaa lastenohjelmaa.

29 Ohjelman valinta Halusimme piirretyn ohjelman, joka olisi visuaalisesti näyttävä, mutta ei sekava. Ohjelmassa saisi olla hahmoja korkeintaan viisi ja ohjelman pituus enintään kymmenen minuuttia. Juonen tulisi olla loogisesti etenevä. Määritimme ohjelmalle aikarajan siksi, että lapset muistaisivat sisällön paremmin haastatteluun asti ja että aikamme toteuttaa haastattelua C. O. Malmin koululla oli rajallinen. Ohjelman tuli myös olla suomenkielinen ilman tekstitystä. Koska MTV 3 -kanavan ja Nelosen lastenohjelmat ovat pääosin ulkomailta ostettuja, pitkähköjä ja tulkkauksen näkökulmasta visuaalisesti sekavia ja nopeita sarjoja (esimerkiksi Pokémon), päätimme rajata ohjelmavalinnan YLE:n kanaviin. Kokonaisuudessaan YLE:n ohjelmista 33% on lastenohjelmia. YLEN LASTENOHJELMATARJONTA % 16 % 14 % 12 % 10 % 8 % 6 % 4 % 2 % 0 % TV1 TV2 FST KUVIO 1. YLE:n lastenohjelmatarjonta (Ylen vuosikertomus Elektroninen dokumentti.) Katsoimme useita YLE:n lastenohjelmia ja päädyimme Pikku Kakkosessa esitettävään piirrettyyn ohjelmaan, Mambo Virtaseen (katso liite 4.). Valitsimme kyseisen ohjelman, koska se oli sopivan pituinen animaatio, noin viisi minuuttia pitkä. Hahmoja jaksossa oli kolme - kaikki selkeästi toisistaan eroavia. Tarina oli

30 25 sujuva ja visuaalinen informaatio kulki yhtenäisesti auditiivisen kanssa. Mielestämme kyseistä ohjelmaa oli mielekästä tulkata, koska puheenvuorot olivat selkeitä ja niiden välissä oli riittävästi taukoja, mikä antaa lapselle mahdollisuuden seurata sekä tulkkia että ohjelmaa ohjelman juonen siitä kärsimättä. Ohjelman tapahtumat sijoittuivat virtahepo Mambo Virtasen kotiin, vanhaan myllyyn. Mambo vietti tylsää sadepäivää ystäviensä Sirin (lintu) ja Inton (sammakko) kanssa. Ystävykset saivat idean pelata leikkigolfia sisällä. Tätä tarkoitusta varten he rakensivat kolmirataisen golfkentän. Erimielisyyksien jälkeen he kuitenkin innostuivat pelistä niin, etteivät huomanneet sateen loppuneen ja auringon jo paistavan Ohjelman kääntäminen ja tulkkaaminen Katsoimme ohjelman ensin useita kertoja läpi, mietimme viittomavalintoja lapsen kielen näkökulmasta ja käänsimme sen viittomakielelle, myös kirjalliseen muotoon (katso liite 5.). Viittomia valitessamme kiinnitimme huomiota niiden selkeyteen, ikonisuuteen ja viittomakielisyyteen. Ikonisuudella tarkoitetaan viittoman muodon yhtäläisyyttä tarkoitteen muodon kanssa. Viittomakielisyydellä tarkoitetaan viittomakielelle ominaisten piirteiden käyttöä, kuten idiomeja, joille ei suomen kielessä löydy tarkkoja vastineita. Lapset käyttävät juuri tällaisia idiomi-viittomia paljon, sillä he ovat vielä vahvasti vain viittomakielisiä, toisin kuin aikuiset, jotka ovat jo kaksikielisiä. Kolmelle eri hahmolle keksimme viittomanimet niiden ulkoisen olemuksen mukaan. Päädyimme yhteen viittojaan tennisottelu-efektin minimoimiseksi, koska kaksi tulkkia television eri puolilla olisi tehnyt tulkkauksen ja ohjelman seuraamisen kohtuuttoman vaikeaksi lapsille. Tennisottelu-efektillä tarkoitetaan sitä, että katsoja joutuu seuraamaan kahta informaatiolähdettä samanaikaisesti katsettaan siirtämällä. Oli tärkeää myös miettiä roolien vaihdot sekä ilmeet ja viittomatyyli

31 26 jokaiselle hahmolle sopivaksi. Käännöstä ja paikantamista miettiessä tuli tarkastella sitä, kuinka hahmot liikkuvat ruudulla katsojan näkökulmasta, jotta vältettäisiin ristiriidat tulkkauksen ja ohjelman välillä. Raakaversion tehtyämme näytimme ohjelman tulkattuna kuurolle kouluttajallemme, Maritta Jarvalle, joka antoi palautetta ja parannusehdotuksia. Hän kehotti meitä kiinnittämään enemmän huomiota paikantamiseen ja ilmeisiin sekä korjasi muutamia paikannuksia ja viittomia, jotka sopisivat paremmin lapsen kieleen. Esimerkiksi kohta, jossa yksi ohjelman hahmoista, Siri, osoittaa ikkunaa olohuoneessa ja juoksee sen alle huomatessaan sateen lakanneen, tulkki osoitti ikkunan olevan päinvastaisessa suunnassa Sirin osoitukseen nähden. 8. C. O. MALMIN KOULUN TOINEN HAASTATTELU JA TULOKSET Haastattelua varten olimme jälleen jakaneet lapsille lupalaput kotiin vietäviksi, joissa kerroimme haastattelun aiheen ja pyysimme vanhemmilta lupaa heidän lapsensa videoimiseen (katso liite 3.). Lupalappuja palautettiin allekirjoituksella varustettuna 11 kappaletta. Haastateltavat olivat iältään 8-11 vuotiaita viittomakielisiä lapsia, mukana oli yhdeksän tyttöä ja kaksi poikaa. Vastausten perusteella ikäeroa ei kuitenkaan huomannut. Olimme ensin kaikki yhdessä ja selvitimme lapsille tilanteen kulkua. Kerroimme mikä haastattelun tarkoitus on ja kuinka toivomme heidän tilanteessa käyttäytyvän. Alkutilanteen jälkeen jaoimme lapset kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä oli viisi henkilöä, toisessa kuusi. Ensimmäinen haastattelussa mukana oleva ryhmä A katsoi videon Mambo Virtanen ilman tulkkausta ryhmä B:n odotellessa huoneen ulkopuolella. Tämän jälkeen haastattelimme ryhmä A:n lapsia yksitellen kysellen ohjelman sisältöön liittyviä kysymyksiä. Haastattelut videoitiin.

32 27 Ryhmä B näki saman ohjelman viittomakielelle tulkattuna. Tulkki seisoi kuvaruudun vasemmalla puolella niin, että tulkin yläruumis oli samalla tasolla televisiomonitorin kanssa. Ryhmälle esitettiin jälkikäteen samat sisältöön liittyvät kysymykset kuin ensimmäiselle ryhmälle. Tarkoituksenamme oli verrata lasten vastauksia, ja katsoa, pystyisivätkö ohjelman tulkkauksen kanssa nähneet lapset kertomaan ohjelmasta enemmän Haastattelun tulokset Kiinnitimme huomiota seuraaviin seikkoihin: kuinka hyvin lapset muistivat juonen, kuka oli heidän lempihahmonsa ja pitivätkö he ohjelmasta. Tulkatulta ryhmältä B kysyimme lisäksi, seurasivatko he tulkkia ja tulkkaamattomalta ryhmältä A kysyimme miksi hahmot leikkivät sisätiloissa. Muutoin kaikki kysymykset olivat molemmille ryhmille samoja. Yleisenä huomiona voi pitää sitä, että ohjelman tulkattuna nähneet lapset muistivat ohjelmasta yksityiskohtaisempia asioita kuin lapset, joille ohjelmaa ei tulkattu. He antoivat tarkempia ja monipuolisempia vastauksia, sekä kertoivat vastaukset ilmeikkäämmin Juonelliset seikat Pyysimme lapsia kertomaan ohjelman tapahtumat lyhyesti omin sanoin. Ero A ja B ryhmäläisten kertomusten välillä oli selvä. Ryhmä A oli alusta asti levottomampi. Ryhmän jäsenet viittoilivat keskenään sekä kommentoivat ja nauroivat mielestämme epäolennaisille asioille, esimerkiksi Mambon lihavuudelle ja värille. Ohjelman loppua kohden he alkoivat keskittyä hieman paremmin. Juonellisesti lapset kiinnittivät huomionsa eri asioihin. Yksi lapsi kertoi siitä, kuinka possu ei ensin osunut palloon ja toisella kerralla löi sen väärään purkkiin. Possulla lapsi tarkoitti Mamboa, joka on virtahepo. Hän oli ainut, kenelle oli jäänyt epäselväksi, mitä hahmoja ohjelmassa oli. Toinen lapsista kertoi vain golfkentän rakentamisesta

33 28 ja minkälaisia ratoja siinä oli. Vastaaja oli poika. Tästä voi päätellä, että hän oli kiinnostunut nimenomaan golfradasta, ei niinkään siitä, mitä sen ympärillä tapahtui. Kolmas oli katsonut lähinnä kokonaisuuden eikä ollut kiinnittänyt huomiotaan yksityiskohtiin. Ainut hänen noteeraamansa seikka oli sammakon oleskelu putkessa. Neljäs ja viides vastaajista eivät osanneet sanoa juonesta juuri mitään, vaikka heille tarkennettiin kysymys uudestaan. Ainoa asia, jonka he osasivat kertoa, oli, että ohjelmassa pelattiin golfia. Vain yksi vastaajista osasi kertoa, miksi hahmot olivat sisällä. Muut eivät olleet kiinnittäneet huomiota siihen, että ulkona satoi. Ryhmä B:n lapset kertoivat juonen yksityiskohtaisemmin ja yhtenäisemmin kuin edellisen ryhmän lapset. Yhtä vastaajaa lukuun ottamatta kaikki aloittivat juonen kertomisen siitä, että ulkona sataa ja hahmoilla on tylsää. Ensimmäinen ja toinen vastaaja kertoivat juonen alkuosan hyvin tarkasti. He osasivat kertoa sen, että Sirillä ja Mambolla oli sateen takia tylsää ennen Inton tuloa ja he pohtivat mitä tekemistä voisivat keksiä. Lapset kertoivat myös, kuinka idea golfista sai alkunsa. Ensimmäinen vastaaja imitoi Intoa tämän saapuessa ovelle ja eläytyi muutenkin vahvasti juoneen. Kumpikin huomasi, että golfkentän nurmikko oli violetti ja että putki- ja silmukkaradat oli teipattu lattiaan kiinni. Seuraava vastaaja oli vastauksissaan edellisiä vielä tarkempi. Hän kommentoi edellisten lisäksi myös sitä, että sade oli sammakon mielestä mukavaa. Ainoana vastaajista hän kertoi siitä, kuinka lintu yritti määrätä pelin sääntöjä. Neljäs lapsista oli vastauksessaan myös melko tarkka, mutta hän ei keskittynyt kunnolla, joten vastaus ei tuonut meille mitään uutta. Viidennen lapsen kertomus juonesta muistutti lähinnä ensimmäisen ryhmän vastauksia, mutta hän tekikin selväksi sen, ettei yleensä katso piirrettyjä ja ettei pitänyt tästäkään ohjelmasta. Hän kuitenkin osasi kertoa sen, että hahmoilla oli tylsää ja ulkona satoi. Viimeinen kertoi juonen jälleen tarkasti ja oli kiinnittänyt huomionsa asioihin joihin muut eivät. Hän kertoi muun muassa että alussa Mambo joi kahvia ja luki kirjaa. Hänellä oli kuitenkin kertomuksessaan yksi asiavirhe. Hän kertoi Sirin keksineen idean golfin peluusta. Virhe saattoi johtua väärinymmärryksestä tai muistin pettämisestä, hän joutui odottamaan