BROMARV-TENHOLAN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA

Transkriptio

1 Opinnäyte BROMARV-TENHOLAN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA Kivistö Lillemor, Ylönen Camilla Kalastuksen ja ympäristön kehittämisohjelma

2 TURUN AMMATTIKORKEAKOULU YHTEENVETO Kalastuksen ja ympäristön kehittämisohjelma Kivistö Lillemor ja Ylönen Camilla Bromarv-Tenholan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma Ohjaajat: Arto Huhta, Raisa Kääriä ja Gabriella Lindholm Toukokuu 2005 Sivumäärä 47+9 Bromarv-Tenholan kalastusalue sijaitsee Tammisaaren kunnassa Länsi- Uudellamaalla. Alueen kokonaisvesiala on hehtaaria, mistä n ha on merialuetta ja ha sisäjärviä. Vedenomistussuhteet ovat hyvin pirstoutuneet, ja sekä yhteiset että lohkotut vesialueet ovat pieniä. Suurimman osuuden omistavat yksityishenkilöt. Kalastusalueen arvioitu kalastusteho on vuonna 2001 runsaat 3 %. Harjoitettu ammattikalastus on ns. saaristokalastusta. Kalastusalueella on sangen toimiva istutusjärjestelmä, ja jo aiemmin on tehty verkkokalastuksessa päätös tietyistä silmäko oista. Suunnitelma sisältää selvitysosan sekä käyttö- ja hoito-osan. Suunnitelmassa annetaan yleisiä ohjeita kalastusjärjestelyistä. Tärkeimmät ohjeet ovat: suositukset vähimmäiskoosta ja solmukoosta suositukset istutuslajeista ja istutuskalan laatuvaatimuksista tehostetumpi kalastuksenvalvonta osakaskunnan yhteistyön kehittäminen Avainsanoja: kalastusalue, Bromarv-Tenhola, käyttö- ja hoitosuunnitelma Säilytyspaikka: Turun ammattikorkeakoulun kirjasto

3 TURKU POLYTECHNIC ABSTRACT Degree program of fisheries Kivistö Lillemor and Ylönen Camilla Management and utilization plan for Bromaf-Tenala fishing area Instructor(s): Arto Huhta, Raisa Kääriä, Gabriella Lindholm May 2005 Total number of pages 47+9 Bromarf-Tenala fishing area is located in Ekenäs municipality in western Nyland. The area covers hectares of water which about hectares is water and the reaming hectares are lakes. The ownership of the waters is very scattered and the majority is collective owned or private water areas. The fishing area had an estimated fishing pressure of about 3 % year Professional fishing that is taken place in the area is so called archipelagic fishing. Bromarf-Tenala fishing area has a setting plan for fish settings that is working well and they are using regulated sizes of mesh for net fishing. The plan consists of a investigation part and a management and utilisation plan. The most important guide lines are as follows: Recommendation for minimisize of fish and distance between knots in net fishing. Recommendation of species for setting fish and quality criterions for setting fish. A more effective fishing control. The cooperation of the small fishery associations should be developed. Keywords: Fishing area, fishery association, Bromarf, Tenala Deposit at: Library of Turku polytechnic

4 1 1 JOHDANTO PERUSOSA Mikä on kalastusalue? Mitä kalastusalue tekee? Kalastusalueen sijainti, koko ja vedenomistaja Alueen yleiskuva Gennarbyviken Merialueet Maa-alueet Väylät, veneliikenne, kalastus- ja pienvenesatamat Virkistysalueet Suojelualueet Vedenlaatu Alueella toimivia kalastus- ja ympäristöjärjestöjä Bromarvin kalastuskilta Nylands Fiskarförbund Krogarsin vesiensuojeluyhdistys Ammattikalastus Kalanviljelylaitokset Virkistyskalastus ja kalastusmatkailu Gammelgädda-hanke Kalakanta Kuha Ahven Siika Hauki Silakka...19

5 Lohi Meritaimen Särki, lahna, pasuri Istutukset Erilaisia kalastukseen vaikuttavia määräyksiä Nykyinen kalastuksenvalvonta Muuta kalastukseen vaikuttavaa Hylje Merimetso Käynnissä olevia tutkimuksia/selvityksiä/seurantoja alueelta Matalat merenlahdet kalojen lisääntymisalueina KALASTUSALUEIDEN PÄÄMÄÄRÄ Vesialueiden monipuolinen kalastus ja käyttö Varovaisuusperiaate/alikalastus Tärkeiden kutu- ja poikasalueiden suojelu Vedenlaadun ja elinympäristöjen suojelu Yhteistyö TOIMENPITEET Yhteistyö Tiedotus Vedenomistajien informointi Istutukset Kalastusmääräykset Alueen omat määräykset Muita kalastuksenhoitotoimia Kalastuksenvalvonta...32

6 4.7 Osakaskunta pienten alueiden yhteenliittymä Muita toimenpiteitä Kalastusvälineiden ja valvonnan merkintä Ammattikalastusalueet pitää varmistaa Kalastuslupa RAHOITUS SEURANTA YHTEYSTIEDOT LÄHTEET LIITTEET LIITE 1: LAKIPYKÄLIÄ LIITE 2: ISTUTUKSET VUOSINA BROMARV-TENHOLAN KALASTUSALUEELLA LIITE 3: LAATUKRITEERIT KARTTALIITTEET 1. BROMARV-TENHOLAN KALASTUSALUEEN RAJAT 2. VIRKISTYS- JA SUOJELUALUEET KUVIOT 1. Veden fosforikuormituksen jakautuminen 1995 kuormittajien kesken. 2. Veden typpikuormituksen jakautuminen 1995 kuormittajien kesken. 3. Ammattikalastajien saaliit Uudellamaalla 4. Toiminta-avustukset Kalastuskorttivarat Vedenomistajien korvaukset Pinta-alaraja (ha) jossa korvaus ylittää 200 mk/30 TAULUKOT 1. Bromarv-Tenholan kalastusalue numeroiden valossa

7 6 1 JOHDANTO Kalastusalueiden on kalastuslain mukaan laadittava käyttö- ja hoito-suunnitelma, joka sisältää selvityksen kalakannan tilasta ja yleisiä suuntaviivoja kalastuksen ja kalavesien hoidon järjestelystä. Vesioikeudellisessa hankkeessa on otettava riittävässä määrin huomioon kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Käyttö- ja hoitosuunnitelman oikeudellista vaikutusta voidaan verrata seutu- ja yleissuunnitteluun. Bromarv-Tenholan kalastusalueen ensimmäinen käyttö- ja hoitosuunnitelman laati Tom Abbors vuonna 1993, ja suunnitelma hyväksyttiin alueen kokouksessa Aikuisopiskelijat Camilla Ylönen ja Lillemor Kivistö aloittivat kesällä 2004 käyttö- ja hoitosuunnitelman täydentämisen ja ajantasaistamisen Turun ammattikorkeakoulussa saattaakseen iktyonomitutkintonsa päätökseen ammattikorkeakoulututkintoa varten. Työssämme olemme hyödyntäneet mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n ja Uudenmaan liiton uusia julkaisuja sekä sellaista tuoretta tietoa, jota on saatavilla ilman kirjallista kalastuskyselyä. Kalastusalueen hallitus on syksyllä 2005 tehnyt tietyt pienet muutokset ja lisäykset suunnitelmassa.

8 7 2 PERUSOSA 2.1 Mikä on kalastusalue? Kalastusalueet ovat lakisääteisiä yhteistyöelimiä, joiden jäseniä ovat yhteisen vesien yhteisalueet, vesialueen omistajat sekä ammatti- ja virkistyskalastajien järjestöt (KalL 71). Kalastusalueeseen voi kuulua yhden tai useamman kunnan vesialueita, jotka muodostavat kalataloudellisesti yhtenäisen alueen. Kalastusalueen tarkoituksena on tehostaa vesien kalastuksellista hyödyntämistä vaikutuspiirissään. Kalastusalueilla on tietty viranomaistehtävä. Suomessa on n. 225 kalastusaluetta. Kalastuslain 1 :n mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Tämän päämäärän saavuttamiseksi kalastusalueen tulee tehdä käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalakannan tilasta sekä yleisiä suuntaviivoja kalastuksen ja kalavesien hoidon järjestelystä. Joitakin käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen pohjana olevia pykäliä on lueteltu LIITTEESSÄ 1: Lakipykäliä. 2.2 Mitä kalastusalue tekee? Kalastusalueen julkisoikeudelliset tehtävät perustuvat kalastuslakiin. Kalastusalueella on oikeus päättää mm. kalastusta ja kalastusvälineitä koskevista rajoituksista kestävän kalakannan turvaamiseksi. Kalastusalue päättää myös valtion kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksujen jaosta vedenomistajille. Kalastusalue valvoo kalastusta ja kalastuselinkeinon yleisiä etuja. 2.3 Kalastusalueen sijainti, koko ja vedenomistaja Bromarv-Tenholan kalastusalue sijaitsee Tammisaaren kunnassa läntisellä Uudellamaalla. Alue koostuu pääosin Bolaxfjärdenin ja Porsö-Bredsundsfjärdenin ulkosaarivyöhykkeestä sekä pitkälle ulottuvien harjanteiden välisistä lahdista, joista tärkeimmät ovat Lindöviken ja Hölklötfjärden. Lisäksi kalastusalueeseen kuuluvat makeanveden syvänne Gennarbyviken ja muutamat sisäjärvet. Alueen kokonaisvesiala on n hehtaaria, jakautuneena ha:n merialueeseen ja ha:n sisäjärviin. Katso karttaliite 1.

9 8 Vedenomistussuhteet ovat hyvin pirstoutuneita, ja sekä yhteiset että lohkotut vesialueet ovat pieniä. Vesialueella on kaikkiaan n. 750 tilaa, joista n. 535 on lohkottuja ja ainoastaan n. 90 on suurudeltaan yli 50 hehtaaria. Osan vesialueista omistavat paikalliset yksityishenkilöt, mutta suuri osa kuuluu pääkaupunkiseudulta oleville (Espoo, Helsinki, Vantaa). Kalastusalueen vedenomistajarekisterin digitaalinen päivitys on otettu käyttöön syksyllä Alueen yleiskuva Gennarbyviken Gennarbyviken on merenlahti, joka 1957 erotettiin merestä Stagsundin kohdalla makeanveden saannin turvaamiseksi silloin Koverhaaraan suunnitteilla olevalle rautatehtaalle. Nykyisin Gennarbyviken toimii paitsi Fundia Koverharin makeanvedenaltaana, myös ensi kädessä Hangon kaupungin varavesilähteenä. (Holmberg 2000.) Sulkemisen jälkeen perustettiin Gennarbyvikenin kalanhoitoyhdistys 1971 pitämään huolta vedenomistajien eduista, koska siihen mennessä ei ollut ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin Gennarbyvikenin muutosten kartoittamiseksi ja asianomaisten velvoittamiseksi korvauksiin (Abbors 1993). Lahti on 16 km pitkä ja kokonaisalaltaan 10,5 km 2. Gennarbyvikenin valuma-alue on suuruudeltaan 120 km 2. Arvioitu virtaama on n. 1 m 3 /s, mistä seuraa, että valuma-alueella on melko vähäinen merkitys Gennarbyvikenille. (Holmberg 2000.) Tärkeimmät kalalajit ovat hauki ja ahven. Lisäksi siian ja kuhan pyynti on lisääntynyt viime vuosina. Gennarbyvikenille on olemassa jaksolle oma kalastuksenhoitosuunnitelmansa, jonka on tehnyt Ralf Holmberg Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä Merialueet Merialueet koostuvat ulkosaaristosta, avoimista selistä saarineen ja rantoineen, sisäsaaristosta sekä pitkistä ja kapeista suojaisista merenlahdista, joilla on kapeahko kaislikkoinen rantavyöhyke. Sitä vastoin puuttuu virtaavia vesiä, joihin kalat voisivat mainittavassa määrin nousta. Merialueet ovat hyvin vaihtelevia. (Abbors 1993.)

10 Sisäjärvet Alueen sisäjärvet sijaitsevat maantieteellisesti Salpausselän päätemoreenien geomorfologisella alueella, mistä syystä järvet ovat karuja ja köyhäravinteisia. Järvet ovat hyvin pienikokoisia. Ne sijaitsevat toisinaan peltojen välittömässä läheisyydessä, mistä paikoitellen aiheutuu ruskehtavaa humusta. Sisäjärvien rannat ovatkin melko asumattomia. (Abbors 1993.) Maa-alueet Maa-alueet käsittävät yhteensä 443 km 2. Taajama-alueita on 4,4 km 2, joka merkitsee 1 %:a kokonaisalasta. Maanviljelytiloilla (246 kpl 1992:n tietojen mukaan) on yhteenlaskettua peltoalaa 55 km 2. Yhteenlaskettu metsäala on yli kaksi kertaa suurempi kuin peltoala, mistä syystä metsänhoidon voi sanoa olevan vallitsevana alkutuotannossa. (Abbors 1993.) Seutu on harvaanasuttua. Kalastusalueen piirissä asuu runsaat 2600 henkilöä. Vapaaajanasuntojen määrä on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Vapaa-ajanasuntoja oli ja 1989 yli Saariston kiinteä asuntokanta on osittain hyvin vanhaa, mutta myös uusia rakennuksia on kohonnut viime vuosikymmeninä. Usein vapaa-ajankäyttöön siirtynyt vanhahko asunto sijaitsee monesti säiltä suojaisessa paikassa lähellä rantaa, merinäköalan äärellä. Taajama-asutus on keskittynyt Tenholan kirkonkylään. Alueen vapaa-ajanasutus käsittää suurimmalta osin rakennuksia, joihin johtaa autotie. Asutus on hienokseltaan keskittynyt Vättlaxin, Bredvikin ja Kvigosin kyliin. Porsötä lukuun ottamatta saariston asutus on aika harvaa, mikä johtuu veneyhteyksistä ja pienvenesatamien niukkuudesta. Lomakylien tapaista vapaa-ajanasutusta on alueella parissa paikassa Väylät, veneliikenne, kalastus- ja pienvenesatamat Alueella on vesireitti, joka kulkee Bredsundsfjärdenin yli Gloppetin kautta Bromarvin kirkolle, sekä Bolaxfjärdenillä pohjois-eteläsuuntainen reitti, joka johtaa Strömman kanaaliin. Yksi reitti johtaa Korsuddarnan kautta Pettuun. On myös venereitti Ekholman selältä Tenholan kirkonkylään. Alueen veneliikenne käsittää suurimmaksi osaksi saarten vapaa-ajanasunnoille sekä kalapaikoille suuntautuvia kuljetuksia. Valtaosa venematkailusta ohjautuu alueen ohi

11 pienvenesatamien puuttuessa. Alueella on 3 pienvenesatamaa, Skatauddenissa, Bromarvissa ja Tenholassa. Tenholan pienvenesatma ei ole tarkoitettu vieraille. 10 Varsinaisia kalasatamia alueella ei ole. Skatauddenin valtion ponttoonilaituri on ammattikalastajien käytettävissä purkausta ja lastausta varten. Yksityisiä kalasatamia on pääasiassa Pavdassa ja Vättlaxissa. Ensimmäisen käyttö- ja hoitosuunnitelman kirjoittamisen jälkeen 1993 on kalastusalueen rajoja muutettu niin että Prediumin pienvenesatama Järnössä ei enää kuulu Bromarv-Tenholan kalastusalueeseen. Pienemmistä yksityislaitureista löytyy n. 200 venepaikkaa Virkistysalueet Bromarv-Tenholan kalastusalueella on muutamia alueita, jotka on varattu virkistykseen ja ulkoiluun Länsi-Uudenmaan maakuntasuunnitelman mukaisesti. Maakuntasuunnitelman mukaan Ovanmalmin järven läheisyydestä on varattu isohko alue virkistyskäyttöön. Vättlaxin Sandvikenissä on 22 ha:n suuruinen alue, joka kuuluu Uudenmaan liiton ulkoilualueisiin ja jolla on toimivat palvelut. Lisäksi Helsingin kaupunki omistaa suuren osan Prästöstä Hankoniemen pohjoispuolelta; saari sijaitsee Bromarv-Tenholan kalastusalueen rajalla ja on helsinkiläisten virkistyskäytössä. (Ks. karttaliite 2.) Myös uimarantoja on Nitlaxissa, Orvlaxissa, Vikstrandenissa, Furutorpissa ja Padvassa Suojelualueet Kalastusalueen rajojen sisällä on useita luonnonsuojelualueita ja Natura alueita. Natura verkoston tarkoituksena on suojella luonnon monimuotoisuutta Euroopan Unionin maissa. Suojeltaviksi on valittu toisaalta arvokkaita luontotyyppejä, toisaalta uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Luonnonsuojelulaissa (1096/1996) nimetään yhdeksän uhanalaista luontotyyppiä, jotka luonnonarvojensa johdosta ovat tärkeitä elinympäristöjä ja on sen vuoksi suojeltava. Luonnonsuojelulain perusteella voidaan perustaa yksityisiä luonnonsuojelualueita. Tapelsåsen-Lindöviken-Heimlaxin alue käsittää seitsemän erillistä osa-aluetta, jotka edustavat kolmea tyyppiä. Knopössä, Framnäsissa ja Flatholmenissa on hemiboreaalisia jalopuumetsiä ja lehtoja. Tapelsåsenin ja Sattalan nummien harjuilla on nähtävissä merkkejä muinaisesta rantaviivasta. Kolmas ryhmä koostuu Lindövikenin ja Heimlaxin lintuvesialueista.

12 11 Myös Bölsviken-Bredvikenin seutu on sekä natura- että lintuvesialuetta. Lisäksi kalastusalueella on joitakin pienempiä yksityisiä suojelualueita, joista useimmat on suojeltu lintudirektiivin tai luonnonsuojelulain perusteella. (Ks. karttaliite 2.) 2.5 Vedenlaatu Uudenmaan vesien tilaa kuormittavat eniten eloperäiset aineet, joita tuottavat maatalouden hajakuormitus sekä yhdyskuntien, teollisuuden ja haja-asutuksen jätevedet. Kuvioissa 1 ja 2 esitetään, miten fosforin ja typen kokonaiskuormitus vesistöön jakautuu kuormitussektoreiden kesken. Ylilannoitus näkyy vedenlaadussa mm. siten, että leväkukinnat ovat yleistyneet, vesi on käynyt sameaksi, rannat ja kalastusvälineet ovat limoittuneet, rantojen ja vesien kasvullisuus on enentynyt, vaativammat kalalajit ovat hävinneet ja karppikalat ovat lisääntyneet (Uudenmaan maaseutu- ja saaristo-ohjelma, 2001). Suomenlahden rehevöityminen on edennyt ja sinileväkukinnat lisääntyneet huolimatta Suomenlahden kuormituksen vähenemisestä. Yhtenä syynä tähän on huonontuneiden happiolosuhteiden vallitessa pohjasedimentistä vapautunut fosforikuormitus. Atmosfäriskt nedfall 1 % Naturlig urlakning 15 % Industri 1 % Samhälle 10 % Skogsbruk 1 % Gles bebyggelse Åkerodling 4 % 65 % Boskapsskötsel 3 % Kuvio 1: Veden fosforikuormituksen jakautuminen 1995 kuormittajien kesken. (Lähde: Uudenmaan ympäristön tila, Uudenmaan ympäristökeskus 1995.)

13 12 Atmosfäriskt nedfall 3 % Naturlig urlakning 20 % Åkerodling 36 % Industri 2 % Boskapsskötsel 3 % Gles bebyggelse 1 % Skogsbruk 1% Samhälle 34 % Kuvio 2: Veden typpikuormituksen jakautuminen 1995 kuormittajien kesken. (Lähde: Uudenmaan ympäristön tila, Uudenmaan ympäristökeskus 1995.) Alueen vedenlaatuun vaikuttaa huomattava pistekuormitus Hankoniemen pohjoisosan Bengtsårin alueella (Visko Oy, Santalan kartano) sekä Bengtsårin alueesta etelään (Oy Forcit Ab). Bengtsårin alueella esiintyy vuosittain happiongelmia. Kesän mittaan happi loppuu tai vähenee voimakkaasti alueen syvänteissä. Tämä on nähtävissä pohjaeläimistössä, joka on alueen syvänteissä selvästi muuttunutta ja harventunutta. Happiongelma aiheuttaa lisäksi sen, että pohjasedimenttiin sitoutuneet ravintosuolat alkavat vapautua veteen ja lisäävät näin syvänveden ravintosuoloja kymmeniä kertoja suuremmiksi. Tämä sisäinen rehevöityminen kasvattaa vesien kuormitusta. Alueen typpikuormitus on viime vuosia lukuun ottamatta vähentynyt selvästi, ja se on vain murto-osa siitä kun tehtaat aloittivat toimintansa. Myös vesistössä on havaittavissa pientä typpipitoisuuden laskua verrattuna 1980-luvun tilanteeseen. Fosforikuormituksessa ei ole 90- luvulla tapahtunut suuria muutoksia. (Holmberg & Jokinen 2004.) Tenholanlahti, johon kuuluvat Gretarbyviken, Hölklötfjärden, Lunkbölefjärden ja Moderviken, on puoliksi eristynyt merialue, jonka ainut yhteys mereen on kapea ja suhteellisen matala salmi. Tenholan vedenpuhdistamolta tuleva kuormitus loppui 1997, jolloin puhdistamo suljettiin ja alueen jätevedet alettiin johtaa Tammisaareen. Jätevesikuormituksen suora vaikutus vastaanottavaan Tenholanlahteen on ollut havaittavissa jonkin verran kohonneina ammoniumtyppi- ja bakteeripitoisuuksina pintavedessä. Lahden suurin ongelma on myöhäiskesän huonontunut happitilanne. Se on johtanut jo vanhastaan kuormittuneen merialueen

14 13 sisäiseen kuormitukseen. Mitään nopeaa muutosta happitilanteeseen ei uskota olevan odotettavissa huolimatta alueen pistekuormituksen loppumisesta. Yläpuolisilta viljelysmailta tuleva hajakuormitus yhdessä menneiden vuosien kuormituksen kanssa riittää luultavasti säilyttämään syntyneen tilanteen vielä pitkään. (Holmberg 2000.) Lisäksi ensi kädessä maanviljelyksen aiheuttama hajakuormitus vaikuttaa vedenlaatuun. Yleistilanteeseen vaikuttaa myös Suomenlahden ja Itämeren pohjoisosan yleistilanne. Suolapitoisuus on 2-3. Gennarbyvikenin vedenlaatu on tyydyttävä. 2.6 Alueella toimivia kalastus- ja ympäristöjärjestöjä Bromarvin kalastuskilta Ammatti- ja sivuelinkeinokalastajat ovat pääsääntöisesti liittyneet paikalliseen kalastuskiltaan, jotka vuorostaan kuuluu alueeliseen neuvontajärjestöön, Nylands Fiskarförbund. Bromarv- Tenholan kalastusalue on Bromarvin kalastuskillan toimialuetta. Bromarvin kalastuskilta perustettiin 1940-luvulla ja sillä on n. 40 jäsentä. Pienimuotoista toimintaa järjestetään kiltajuhlan muodossa Nylands Fiskarförbund Nylands Fiskarförbund r.f. (perustettu 1907) muodostuu Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan maakuntien rannikkoseudun kalastuskiltojen, osakaskuntien ja kalastusalueiden yhteensulaumasta. Kalastajaliiton omat päämäärät ja ministeriön antamat tulostavoitteet määrittävät liiton toiminnan suuntalinjat. Liitto pyrkii yleisesti edistämään ja kehittämään kalastuselinkeinoa toimialueellaan, niin että ammattikalastuksen asema turvataan yli kielirajojen, että kotimaisen kalan kulutus lisääntyy, että kalakantaa hyödynnetään järkevästi ja että kalavesien tuotantokyky parantuisi. Liitto työskentelee ammattikalastukseen, kalastusoikeuteen, kalastuksenhoitoon, neuvontaan ja tiedottamiseen liittyvien kysymysten parissa. ( [luettu ].) Krogarsin vesiensuojeluyhdistys Krogarsin vesiensuojeluyhdistys ry. perustettiin v Yhdistys on keskittynyt meriluonnon suojeluun ja Hankoniemen pohjoispuolisten vesien ylilannoittumisen vähentämiseen. Nykyisin yhdistyksen toiminnassa ovat ajankohtaisia myös pohjaveden suojelu, ilmansuojelu ja

15 14 meluntorjunta. Yhdistys on ollut voimakkaasti edistämässä suunnitelmia rakentaa jätevesijohtoja mm. Viskolta Hangon Suursuon puhdistamolle. ( -sv.html, [luettu ].) 2.7 Ammattikalastus Kalastuksen järjestelyissä pitää ottaa huomioon ammattikalastajien tarpeet kalastusalueella. Bromarv-Tenholan kalastusalueella harjoitetaan niin sanottua saaristokalastusta. Alueella toimii n. 10 ammattikalastajaa, jotka harjoittavat saaristokalastusta (suusanallinen tieto: K-J Lindqvist ). Verkot ja silakkaverkot ovat tärkeimmät työvälineet, ja saalis koostuu suurimmaksi osaksi kuhasta, siiasta, kampelasta, ahvenesta ja silakasta. Alueella ei harjoiteta troolikalastusta tällä hetkellä, mutta alueen piirissä on vesialueita, jotka sopivat troolikalastukseen. Kuhasaaliit ovat lisääntyneet, ja syynä on hyvä vuosiluokka Kuhasaaliissa on odotettavissa laskua, mutta nousu on todennäköinen, kun vuosiluokat 2001 ja 2002 näkyvät pyynnissä (Kalavarat 2004). Ahvensaaliit ovat vähentyneet, mutta syytä siihen ei tunneta luvun lopulla oli lämpimiä kesiä, jotka olivat suotuisia ahvenen lisääntymiselle. Tämän odotetaan näkyvän saaliissa (Kalavarat 2004). Lohisaaliit jatkavat vähentymistään, ja syytä siihen ei ole löydetty. Hylkeitä oletetaan yhdeksi syyksi, mutta myös istutusten epäonnistumisella on tässä osansa. Hauen, siian ja mateen osuudessa saaliista ei ole tapahtunut suurempia vaihteluita, eikä isoja muutoksia ole odotettavissa. Särkikalojen invaasio lisääntyy kaiken aikaa, eikä se näytä loppuvan. Kuviosta 3 käy ilmi, että Uudenmaan saaliissa kuha on lisääntynyt, kun taas muut kalalajit ovat vähentyneet tai pysyneet suunnilleen samalla tasolla kuin aiemmin.

16 15 Kuvio 3: Ammattikalastajien saaliit Uudellamaalla. (Lähde: ) 2.8 Kalanviljelylaitokset Bromarv-Tenholan kalastusalueella ei ole nykyään kulutukseen menevän kalan kalanviljelylaitoksia. Sitä vastoin Gennarbyvikenissä on kasseja yksikesäisten siianpoikasten ja meritaimen smolttien viljelyä varten. Jos alueella tulisivat ajankohtaisiksi kalanviljelylaitokset, jotka käyttävät vähintään 2000 kg kuivarehua vuodessa tai joissa kalan kasvu on vähintään 2000 kg vuodessa, olisi haettava luvat ympäristönsuojelulain ja -asetuksen mukaan. Sitä paitsi voidaan tarvita luvat vesilain mukaan; 1 15, 9 2, , 9 7 ja Luvat haetaan paikallisen ympäristökeskuksen kautta. 2.9 Virkistyskalastus ja kalastusmatkailu Virkistyskalastuksella ei ole yksiselitteistä määrittelyä, mutta sen voidaan katsoa tarkoittavan sellaista kalastusta, jota harjoitetaan vapaa-aikana, mukaan luettuina sen aineettomat arvot sekä tähän kalastukseen liittyvä elinkeino- ja muu toiminta, joka edistää ja palvelee virkistyskalastusta (Virkistyskalastus Suomessa nyt ja tulevaisuudessa, 2001). Virkistyskalastajat ovat yhä enemmän siirtyneet verkko- ja katiskakalastuksesta vapakalastukseen. On tapahtunut myös erikoistumista tietyntyyppiseen kalastukseen tai jonkin tietyn kalalajin pyyntiin.

17 16 Kalastusmatkailun kehitys on edennyt voimakkaasti viimeisten 10 vuoden aikana. Erilaisia hankkeita on rahoitettu EU:n rakennerahaston turvin kalastuspalvelujen tuotteistamiseksi ja markkinoimiseksi, mikä on johtanut kalastus- ja matkailualan yhteistyön lisääntymiseen. Tämä on puolestaan vaikuttanut palvelujen kehittymiseen yhä markkinakelpoisempaan suuntaan. (Virkistyskalastus Suomessa nyt ja tulevaisuudessa, 2001). Kalastusmatkailun perusedellytykset riippuvat kalastusoikeus- ja lupakysymyksistä, kalavesien käytöstä ja hoidosta, oheispalveluista, tuotekehittelystä ja markkinoinnista. Virkistyskalastajien suuri määrä muodostaa vahvan perustan kalastuspalvelujen kehitykselle. KalL:n 1996/1045 mukaan jokaisella on oikeus harjoittaa onkimista ja pilkkimistä sekä yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä viehekalastusta, kuitenkin vetouistelua lisäksi yhdellä painovieheellä tai syvääjällä. Poikkeuksena ovat lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat sekä ne vesialueet, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. Onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskilpailuja sekä muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten on saatava myös kalastusoikeuden haltijan lupa. Viehekalastus, ns. virvelöinti, tuli vapaaksi yllä olevan mukaan tammikuun alusta 1997 alkaen. Onginta ja pilkkiminen ovat maksuttomia jokamiehenoikeuksia, mutta sen, joka harjoittaa virvelöintiä ilman vedenomistajan lupaa, tulee kalastuksenhoitomaksun lisäksi suorittaa viehekalastusmaksu valtiolle. Tämä kalastuksenhoitomaksu/viehekalastusmaksu on suoritettava henkilöiden, jotka ovat yli 18- mutta alle 65-vuotiaita. Virkistyskalastajat ovat liikkeellä eniten kesäaikaan. Tavallisinta saalista ovat ahven, hauki, kuha ja siika. Läänikohtaisen viehekalastuskortin voimaantulolla on ollut haitallinen vaikutus vedenomistajien tulojen kannalta. Esim. vetouistelu useammalla kuin yhdellä vavalla henkeä kohti, kalastussafarit ja verkkokalastus vaativat kuitenkin edelleen vedenomistajan luvan. Vetouistelusta on tullut suosittu kalastustapa, ja se vaatii isoja vesialueita. Kiinnostus kalastusta kohtaan on Uudellamaalla suurta. Vuonna henkilöä kalasti Uudenmaan merialueella. Virkistyskalastuksen kokonaissaalis oli Uudenmaan piirissä vuonna 2001 n. 3,17 miljoonaa kiloa, josta kg Bromarv-Tenholan kalastusalueelta (Toivanen & al 2002). Kalastusteho on alueella vuonna 2002 arvioitu 3,05 %:ksi (Bromarv-Tenholan kalastusalueen toimintakertomus, 2003).

18 17 Taulukko 1: Bromarv-Tenholan kalastusalue numeroiden valossa. Kaikki luvut on pyöristetty lähimpään sata- tai tuhatlukuun. Virkistyskalastajien ja virkistyskalastussaaliiden tiedot perustuvat julkaisun Suomi kalastaa 2001, Kalaja riistaraportteja nro 266 tilastoihin. Bromarv-Tenholan kalastusalue numeroina Virkistyskalastus Virkistyskalastussaalis Kalastajia kpl/v. Salakalastus kg/v. Kalastuspäiviä yht vrk/v. Kokonaissaalis kg/v. Viehekalastus vrk/v. Viehekalastus kg/v. läänikortilla läänikortilla Viehekalastus vrk/v. Viehekalastus kg/v. vedenomistajan luvalla vedenomistajan luvalla Vapaonginta ja pilkintä vrk/v. Vapaonginta ja pilkintä kg/v. Muu kalastus vedenomistajan luvalla vrk/v. Muu kalastus vedenomistajan luvalla kg/v. Uudenmaan liiton maaseutu- ja saaristo-ohjelman 2001 puitteissa halutaan turismielinkeinosta, johon kalastusmatkailukin kuuluu, vahva elinkeinohaara. Turistipalvelujen kehityksen halutaan kuitenkin tapahtuvan tavalla, joka suojaa ympäristöä ja painottaa maaseudun ja saariston tarpeita. Erityisesti arvokkailla luontoalueilla ja saaristossa matkailijavirtaa on ohjattava ja tarvittaessa rajoitettava Gammelgädda-hanke Gammelgäddan on yli 20 yrittäjän verkko pitkin Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rannikkoa. Hanke kesti vuodet Haluttiin tarjota monipuolinen kirjo palveluja kalastusveneistä ja -oppaista mökkeihin ja kokoustiloihin sekä osaksi ohjata hauenkalastus tiettyihin paikkoihin. Hankkeessa oli mukana pari yrittäjää Bromarv-Tenholan kalastusalueelta, ja ainakin yhdellä yrittäjistä on jatkuvaa toimintaa Kalakanta Maamme kalakanta on jo pitkään suoraan tai epäsuorasti kärsinyt elinympäristön muutoksista. Ympäristömuutokset ovat olleet vahingollisimpia taloudellisesti arvostetuimmille kalalajeille, joita ovat virtaavassa vedessä kutevat lajit. Yleisesti ottaen vedenlaadun tila on kalakannalle suhteellisen hyvä. Kalakantamme monimuotoisuus on kaventunut vaelluskalakannan luvun harvettua (Böhling & Salminen 2003).

19 18 Ammattikalastajille tärkeimmät lajit ovat silakka, kilohaili, kuha, ahven ja siika. Bromarv- Tenholan kalastusalueella ovat kuha, siika ja ahven tärkeimmät lajit. Virkistyskalastajia kiinnostavat kuha, ahven, siika ja hauki Kuha Kuha viihtyy parhaiten suojaisilla ja hivenen runsasravinteisilla lahti- ja saaristovesillä. Kuhan kutualueita ovat matalat merenlahdet, jotka lämpenevät keväällä nopeasti ja joissa on kivi-, soratai savipohja. Kuhan lisääntymismenestys vaihtelee vuosittain lämpötilasta riippuen. Kuha on taloudellisesti tärkein rannikkolajimme. Ammattikalastajien kuhasaaliit pyydetään suurimmaksi osaksi myöhäissyksyllä, kevättalvella ja keväällä verkolla. Kutuaikaan saadaan hieman kuhaa myös silakka- ja suomukalarysistä. Virkistyskalastajien kuhasaaliit tulevat kesäkuukausina verkolla ja uistimella Ahven Ahven on hyvin sopeutuvainen laji. Suomen vesillä vain veden lämpötila rajoittaa sen levinneisyyttä. Ahven kutee alueilla, joilla esiintyy vesikasvillisuutta. Mätinauhat voivat kiinnittyä lujasti kasveihin. Vuosiluokissa on suuria eroja. Lämpötila on tärkein suurten vuosiluokkien esiintymiseen vaikuttava tekijä alueella, jolla ei ole haitallisia, lisääntymiseen vaikuttavia ympäristömuutoksia. Lämpiminä kesinä muodostuu isoja vuosiluokkia. Suurin osa ammattikalastajien saaliista tulee muun kalan pyynnin ohessa touko-kesäkuussa rysillä ja verkoilla sekä myöhäiskesällä ja syksyllä pääasiassa verkoilla Siika Siika on laji, joka viihtyy runsashappisessa ja kylmässä vedessä ja kutee syys-marraskuussa matalissa vesissä, joissa on sora- tai hiekkapohja. Maassamme esiintyy siiasta erilaisia ekologisia alalajeja. Ne kuuluvat kuitenkin kaikki samaan lajiin, Coregonus lavaretus. Rannikoillamme esiintyy vaellussiikaa, saaristosiika ja karisiika. Saaristosiika on isokasvuinen, levinneisyydeltään paikallista ja lisääntyy paikion luonnollisesti. Vaellussiika on riippuvainen istutuksista. Karisiialla on merkitystä alueilla, joilla on lisääntyviä kantoja..(heikinheimo & al, 2004.)

20 19 Yhtä lailla ammattikalastajat kuin virkistyskalastajat pyytävät siikaa eniten verkolla, mutta viime vuosina on siianonginnan osuus kasvanut erityisesti Uudenmaan rannikolla (Kalavarat 2003). Verkolla kalastettuun verrattuna ongittu siika on pientä, keskimitaltaan cm, kun verkolla saadaan keskimäärin 45 cm:n siikaa verkon solmuväli ollessa mm. Suurin osa ongitusta siiasta on vaellussiikaa, joka on peräisin istutuksista Hauki Haukea esiintyy koko maassamme, ja se viihtyy rantakasvuston liepeillä. Saaristovesillä on huomattu, että hauki on hyvin paikallinen kala, joka viihtyy runsaskasvustoisilla, matalilla ja tyynillä ranta-alueilla. Hauki kutee keväällä jäiden lähdettyä, ja merialueilla kutu jatkuu kesäkuulle. Pitkälle rehevöityneillä vesillä on havaittu, että haukikanta usein heikkenee. Merialueilla erityisesti rakkolevävyöhyke on tärkeä hauen elinympäristönä ja sen poikastuotannon kannalta, joka heikkenee rehevöitymisen vaikutuksesta Silakka Silakkaa esiintyy koko rannikkomme pituudelta. Silakka on parvikala, joka kutee keväällä, mutta myös syksyllä kutevia populaatioita esiintyy. Silakka on ammattikalastuksen tärkein laji, ja sitä pyydetään troolareilla, rysillä ja vähemmässä laajuudessa verkoilla. Silakan hyvinvointi riippuu kokonaan Itämeren tilasta ja kalakannan sääntelystä Lohi Suurimmaksi osaksi lohenpyynti on riippuvainen istutuksista. Istutettujen lohenpoikasten eloonjääminen on ollut heikkoa vuoden 1996 jälkeen. Suomenlahdella eloonjääminen on ollut vielä huonompaa kuin muilla alueilla. Rysät ja ajoverkot ovat lohen tärkeimmät pyyntivälineet. Hylkeet aiheuttavat vahinkoa lohenkalastukselle kautta koko Suomen rannikon. Vahinkojen määrä vaihtelee alueittain. Esim. Suomenlahdella hylkeet pilasivat noin neljänneksen ammattikalastajien saaliista vuonna 2002 (Kalavarat 2003). Myös merimetso häiritsee lohenkalastusta tietyillä alueilla.