Vähitellen vahvistui kanta, jonka mukaan pyhäkoulu on osa kasteopetusta ja painopisteen tulee olla hartaudessa.

Transkriptio

1 Pyhäkouluyhdistyksestä Seurakuntien Lapsityön Keskukseen Valtakunnallinen Suomen Evankelis-luterilainen Pyhäkouluyhdistys, SPY, perustettiin vuonna 1888 tuottamaan materiaalia ja järjestämään koulutusta pyhäkoulunopettajille pyhäkoulutoimintaahan oli ollut eri puolilla Suomea jo 1780-luvulta lähtien. Järjestäytynyt yhdistys haluttiin palvelemaan keskitetysti ja tehokkaasti seurakunnissa tapahtuvaa työskentelyä. SPY:n sääntöjen mukaan yhdistyksen tehtävä oli edistää lasten opettamista kristillisessä uskossa ja tiedossa. Rovasti Hernbergin (pääsihteeri ) mukaan yhdistyksellä oli lisäksi neljä muuta tehtävää: * pyhäkoulutyön harrastuksen herättäminen * uusien koulujen perustamisen edistäminen * työntekijöiden välisten yhteyksien luonti * toiminnan kehittäminen ja yhtenäistäminen. Tavoitteisiin pyrittiin mm. perustamalla heti vuonna 1888 suomen- ja ruotsinkieliset pyhäkoululehdet. Seurakuntia kiertämään lähetettiin pappeja, jotka järjestivät juhlia, hartaustilaisuuksia ja kokouksia sekä ohjasivat ja kannustivat pyhäkoulutoimintaa. SPY toimitti työn tueksi myös ohjekirjoja, mm. Artur Blombergin Pyhäkoulun ja kodin käsi- ja rukouskirjan vuonna Maalla ja kaupungeissa Pyhäkouluja oli sekä maalla että kaupungeissa. Niiden toimintaedellytykset olivat hyvin erilaiset. Kaupungeissa välimatkat olivat lyhyet, ja koulua voitiin pitää säännöllisesti. Maalla koulut toimivat harvoin ympäri vuoden. Opettajien koulutuspohja oli hyvin erilainen. Kaupunkilaislapset olivat usein saneet myös kouluopetusta, mutta maalla lapset kävivät korkeintaan satunnaisesti kiertokoulua. Oppilaiden erilaiset lähtökohdat herättivät keskustelun pyhäkoulun tarkoituksesta. Tulisiko painottaa sanaa pyhä ja järjestää lasten hartaushetki? Onko kysymyksessä pikemminkin koulu läksyineen ja kuulusteluineen? Myös luku- ja kirjoitustaidon opettelu oli usein osa pyhäkoulua. Vähitellen vahvistui kanta, jonka mukaan pyhäkoulu on osa kasteopetusta ja painopisteen tulee olla hartaudessa. Koulutusta pyhäkoulunopettajille Koska opettajien koulutustaso oli vaihteleva, heidän kouluttamisensa ja ohjaamisensa oli välttämätöntä. Aluksi pyhäkoulunopettajien ohjauksesta vastasivat kiertävät papit, sittemmin opetusta järjestettiin myös erilaisten juhlien yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, ja siksi ongelmaan tarjottiin ratkaisuksi opettajakursseja. Ensimmäisen kerran opettajakurssi järjestettiin vuonna 1908 Viipurin vuosijuhlan yhteydessä. Kurssille osallistuneiden 150 opettajan kokemukset olivat niin myönteisiä, että toimintaa päätettiin jatkaa.

2 Vuonna 1914 yhdistyksen työntekijäksi liittyi Berta Hermanson, jota on kutsuttu myös Suomen pyhäkoulun äidiksi. Hän oli ollut SPY:n johtokunnan jäsen jo vuodesta Hermanson oli suomalaisen tyttökoulun opettaja, ja hän tuli vapaaehtoiseksi avustajaksi lehtien toimittamiseen ja ruotsinkieliseen työhön. Kielitaitoisena ihmisenä hän edusti SPY:tä useissa kansainvälisissä kokouksissa. Berta Hermanson innostui myös ajatuksesta perustaa Suomeen pyhäkouluopisto Englannin esimerkin mukaan. Hänestä tuli opiston puolestapuhuja ja varainkerääjä. Opisto toteutui 1937 Luther-opistona. Monien vaiheiden jälkeen opisto jatkaa edelleen toimintaansa osana Seurakuntaopistoa. Berta Hermanson oli toiminnassa mukana aina kuolemaansa asti, vuoteen Hänen laillaan moni muukin yhdistyksen työntekijä ja työhön osallistuja jäi toimintaan mukaan vuosikymmeniksi. Johtokunnan puheenjohtajaa Lauri Ingmania (puheenjohtajana ) eivät estäneet edes pääministerin tehtävät. Pyhäkoulu muutosten tuulissa Vuonna 1921 eduskunta hyväksyi lain oppivelvollisuudesta. Edelleen oli yleisesti vallalla käsitys, että pyhäkouluun kuuluu myös alkeisopetus, kuten luku- ja kirjoitustaidon opettaminen. Siksi laki herätti hämmennystä. Oliko tarkoitus, että lapset käyvät kahta koulua? Tilanne vaikeutti pyhäkoulujen asemaa. Toisaalta se mahdollisti pyhäkoulun painottumisen hartauteen, koska alakansakoulu hoiti perusopetuksen. Muutos vaati myös pyhäkoulunopettajien kouluttamista uudelleen. Sodan jälkeen pyhäkoulua kehitettiin edelleen monipuolistamalla opetusmenetelmiä ja -välineitä. Pyhäkoululaiset ryhmiteltiin iän mukaan, ja heille järjestettiin leirejä ja retkiä mm. pyhäkoulujuhlille ja kirkkoihin. Eri aiheet tai menetelmät synnyttivät mm. raamattu-, piirustus- ja maastolaatikkopyhäkouluja. Menetelmien pyrkimyksenä oli helpottaa vaikeiden tekstien läpikäymistä. Pyhäkoulunopettajat ovat olleet pääasiassa toimilleen uskollisia naisia. Pitkäaikaisia pyhäkouluopettajia alettiin 50-luvulla muistaa kunniakirjoilla. Vuonna 1951 otettiin niiden oheen käyttöön pyhäkoulumerkit. Uusia työmuotoja Pyhäkoulut saavuttivat suosionsa huipun 50-luvun lopulla. Tuolloin niissä kävi yli lasta, joista suurin osa tyttöjä. Hyvä Paimen -osallistumistauluista tuli tuolloin odottamaton vetonaula ja pyhäkoulutarroista yksi suositun keräilyharrastuksen muoto. Osallistuminen kaikenlaiseen kirkolliseen toimintaan, myös pyhäkouluun, alkoi vähetä luvulla. Selityksiä etsittiin mm. maallistumisesta ja syntyvyyden pienenemisestä. Pääosin syy oli muuttoliikkeessä ja kaupungistumisessa. Uusilla asuinpaikoilla ihmisillä ei ollut valmiita suhteita seurakuntaan. Perinteinen pyhäkoulun malli ei ollut kodin ulkopuolella työssäkäyville vanhemmille

3 ihanteellinen. Etsiessään keinoja pyhäkoulun aseman kohentamiseksi piispainkokous teki vuonna 1973 periaatteellisen päätöksen hyväksyä pyhäkoulunopettajille maksettavat palkkiot. Tämä ei kuitenkaan parantanut pyhäkoulun suosiota luvulla alkoi muodostua uusi työmuoto, päiväkerho, vastaamaan perheiden uusia tarpeita. Kerhot oli tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille. Pyhäkouluyhdistys oli mukana järjestämässä päiväkerhojen työntekijöille koulutusta, julkaisi työn tueksi materiaalia, mm. Päiväkerho-lehteä, sekä kehitti ja ohjasi toimintaa. Päiväkerhoista tuli hyvin suosittuja. Jo 70-luvun lopulla niissä kävi enemmän lapsia kuin pyhäkouluissa. Nykyään pääosin 3 6-vuotiaista lapsista koostuvat kerhot tavoittavat noin 40 % ikäryhmän lapsista. Perheen ja kodin merkitystä tähdennettiin mm. perhekirkkotoimintana. Lapsentajuiseen jumalanpalvelukseen olivat tervetulleita kaikki ikään katsomatta. Perhekirkosta muodostui myöhemmin Pyhäkouluyhdistyksen työmuoto perhetyö, jonka osana perhekerhot ja pikkulapsityö ovat olleet korvaamattomia. Päiväkerhojen toiminta laajeni, ja mukaan tuli erilaisia kerhomuotoja, kuten äiti-lapsi-kerhoja, musiikki- ja perhekerhoja. Päiväkerhojen imussa seurakuntiin syntyi myös koululais- eli iltapäiväkerhoja, joissa koulun aloittaneet lapset saattoivat jatkaa päiväkerhotoimintaa. Myös niiden toiminnan suunnittelussa SPY oli mukana luvulla lakimuutoksen yhteydessä työala muuttui aamu- ja iltapäivätoiminnaksi ja siitä tuli perusopetuslain alaista toimintaa. Osa seurakunnista järjestää myös lakiin kuulumatonta aamu- ja iltapäivätoimintaa. 70-luvulla tehdyssä selvityksessä kävi ilmi, että valtaosa vanhemmista halusi myös päiväkotien antavan lapsille kristillistä kasvatusta. Päivähoidon uskontokasvatusta suunniteltiin yhdessä Kirkon kasvatusasiain keskuksen kanssa. Nykyisin työala toimii nimellä yhteydet yhteiskunnan varhaiskasvatukseen. Tehtävänä on auttaa päivähoidon työntekijöitä lasten uskonnollisen kasvatuksen järjestämisessä ja antaa siihen virikkeitä luvulla valmistunut Stakesin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet vahvisti uskontokasvatuksen asemaa nostamalla sen yhdeksi kuudesta orientaatiostaan. Kasvatuskumppanuus eri toimijoiden ja vanhempien välillä on yhä tärkeämmässä asemassa. Musiikki ja laulaminen on tärkeä osa uskonnollista elämää ja kasvatusta. Vuonna 1987 yhdistys perusti musiikkisihteerin toimen. Ensimmäisen musiikkisihteerin monipuoliseen työnkuvaan kuului säveltämistä, kouluttamista ja juhlien ja tapahtumien musiikillisen puolen järjestämisestä. Kohti leikkivää kirkkoa Yhdistyksen 100-vuotispäivän lähetessä havaittiin, ettei nimi Pyhäkouluyhdistys enää vastannut laajentunutta toimintaa. Vuonna 1991 nimi muutettiin Suomen Ev.-Lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:ksi (SLK). Erityisesti pyhäkoulutyötä tukemaan perustettiin vuonna 1993 Suomen Pyhäkoulun Ystävät Ry.

4 SLK:n ja Lasten Keskuksen 1990-luvun suuria projekteja oli Viron pyhäkoulutyön tukeminen Neuvostoliiton hajottua. Viron pyhäkoulutyöntekijöille järjestettiin mm. koulutusta ja lähetettiin materiaalia, kuten Pyhäkoululehtien vuosikertoja. 90-luvulla SLK:n kotimaan suuria projekteja olivat mm. useana vuonna järjestetty valtakunnallinen Lasten Oma Nooan Arkki -tapahtuma sekä Lasten virsi -päivä ja siihen liittyvien kirjan ja äänitteen teko luku on haastanut järjestöä jälleen uudistumaan - perinteitä vaalien. Järjestön missiona on lasten ja kotien hengellisen elämän ja hyvinvoinnin tukeminen sekä lapsiystävällisemmän kirkon ja yhteiskunnan rakentaminen. Uusi toimintalinjaus Kohti leikkivää kirkkoa nostaa lapsen seurakunnan esikuvaksi ja herkistää kirkkoa katsomaan maailmaa lapsen tavoin. Ajattelutapaan liittyy myös uusia työmenetelmiä, kuten viiden aistin pedagogiikka, lattiakuvat ja Suuri leikki (Godly Play). JULKAISUTOIMINTA JA LASTEN KESKUS Toimintansa alusta saakka Suomen Evankelis-Luterilainen Pyhäkouluyhdistys, SPY, julkaisi laajasti toimintaansa liittyvää materiaalia. Heti yhdistyksen perustamisen jälkeen 1888 aloittivat ilmestymisensä Pyhäkoululehti suomeksi ja Söndagsskolebladet ruotsiksi. Tällaisia julkaisuja oli toivottu jo aiemminkin. Vuonna 1890 perustettiin Lasten pyhäkoululehti. Sen joulunumero Joululehti Suomen lapsille oli erityisen suosittu. Lehdet tarjosivat pyhäkouluun liittyvää materiaalia myös syrjäseutujen asujille ja toimivat pyhäkoulunopettajien työvälineinä. Lehtien lisäksi erilaiset ohjekirjat olivat toivottuja ja tarpeellisia. Myös kertomuskokoelmat ja postillat olivat tärkeitä ja tarpeellisia. Niitä käännettiin suomeksi mm. saksan kielestä. Monipuolinen julkaisutoiminta jatkui läpi sotien. Vuonna 1945 yhdistyksen lehtivalikoimaan kuuluivat Pyhäkoululehti, Lasten Pyhäkoululehti, Sinikello ja Lasten Joulukirkko. Hetken aikaa ilmestyivät myös lehdet Lasten Pääsiäinen ja Lasten Syksy. Niiden levikki jäi vähäiseksi, ja ne lopetettiin. Muiden lehtien ulkoasua kohennettiin, sivumäärää lisättiin ja levikki kasvoi. Vaikka pyhäkoulun suosio myöhemmin heikkeni, lehtien painosmäärät pysyivät vahvoina. Vuonna 1969 perustettiin uusi lehti, Päiväkerho. Siitä tuli 80-luvun puolivälissä Pikkuväki. Leppäkerttu-lehti, 1987 Leppis, kuului valikoimaan vuosina Yhdistyksen julkaisutoiminta monipuolistui yhä. Havainnollistamista ja toiminnallisuutta varten tuotettiin erilaisia opetusvälineitä. Ensimmäisiä uutuuksia olivat irtokuvat eli flanellografit vuonna Niitä seurasivat maastolaatikot ja rainat. Raamatun maista kertovia elokuvia ja kuultokuvia myytiin 50-luvun puolivälissä. Erilaiset laulu-, musiikki- ja virsikirjoja on julkaistu kautta historian. Yhdistyksen 75- vuotisjuhlavuonna järjestettiin runokilpa tunnuslaulun saamiseksi pyhäkouluille. Osallistujarunoista valittiin osa jatkamaan sävellyskilpailussa. Voiton vei Anna-Maija Raittilan runo, jonka Ossi Elokas sävelsi lauluksi Me saavumme Jeesusta ylistämään luvulla kehitettiin kokonaisuus Lasten virsi -päivä. Se koostui Lasten virsi -maratonista ja tapahtumista, koulutusristeilystä sekä laulukirjasta ja äänitteestä. Lasten Keskus

5 SPY perusti vuonna 1974 toiminimen Lasten Keskus, josta tuli sittemmin osakeyhtiö. Sille siirtyi koko yhdistyksen julkaisuja kustannustoiminta. Lasten Keskus avasi vuonna 1977 Lasten Kirjakaupan, joka oli Suomen ensimmäinen lasten kirjallisuuteen erikoistunut kirjakauppa. Kauppa on sittemmin myyty. Lasten Keskus on kustantanut vuoteen 2007 mennessä jo yli kirjanimekettä. LK kustantaa hyvää lapsuutta ja nuoruutta vahvistavaa materiaalia lasten, nuorten, vanhempien, ammattikasvattajien, seurakuntien ja koulujen. Vuosittaiset uutta nimikettä sisältävät kuvakirjoja, lasten- ja nuortenkirjoja, tietokirjoja, laulukirjoja, kasvatuksen apuvälineitä työhön ja kotiin, oppimateriaalia sekä lahjakirjoja, runoja ja proosaa. Lähteet: Erkki Kansanaho, Kirkko ja lapset, 1988, Lasten Keskus Seurakuntien Lapsityön Keskuksen arkisto Seurakunnan päiväkerho on leikin lumoa ja hiljaisuutta, Kirkkohallituksen esite