LAPSEN OIKEUS HYVÄÄN ELÄMÄÄN YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus 20 vuotta juhlavuoden avausseminaari

Transkriptio

1 LAPSEN OIKEUS HYVÄÄN ELÄMÄÄN YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus 20 vuotta juhlavuoden avausseminaari Oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi - kirkon näkökulma ja puheenvuoro Marja-Leena Toivanen Kysymyksiä: Miten pienet lapset voivat osallistua ja tulla kuulluksi? Tuleeko lapsi nähdyksi ja kuulluksi palveluissa? Missä on suurimmat lasten osallistumisen kehittämistarpeet? Lapsena oleminen on tärkeämpää kuin se, mitä lapsesta joskus tulee. Näillä sanoilla alkaa viime keväänä julkaistu Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirja, jonka nimi on Lapsi on osallinen. Asiakirjassa pohditaan paljon lapsuuden itseisarvoa ja lapsen oikeutta olla lapsi. Ajatukset pohjautuvat kristilliseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan jokainen ihminen, lapsi ja aikuinen, on Jumalan luomana ainutlaatuinen ja arvokas. Lapsuutta pidetään kirkossa tärkeänä ja merkityksellisenä elämänvaiheena, jota tulee suojella. Lapsella on oikeus lapsena oloon, leikkiin ja lapsuuden ilon kokemuksiin. Hänen ei tarvitse olla isompi tai kokeneempi kuin hän on. On huomattava, ettei lapsen osallisuus ole aina välttämättä osallistumista, vaan osallisuus on aktiivista ja turvallista mukanaoloa, johon liittyy lapsen oma kokemus hänen tärkeydestään ja hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään. Kirkko on kasvatus- ja nuorisotyössä monien vuosien ajan ottanut vuosiaiheissaan ja painopisteissään esille lapsen ja nuoren arvon ja halunnut puolustaa lapsen oikeuksia. Mm. painopisteet Jumalan silmissä kaunis- tytöt ja pojat, Koti kasvun paikkana, Kaste kantaa kasvatus kannattaa sekä teesiaineistot: Kymmenen teesiä vanhemmuudesta ja lapsen hyvästä elämästä ja Lapsi on ilo puhuvat vahvasti lapsen oikeuksien puolesta. Kirkon kasvatus- ja nuorisotoiminta kattaa kaikki ikäryhmät vauvasta nuoriin aikuisiin. Eri toimintamuodoissa lasten osallisuutta pyritään tukemaan lapsen ikäkauden ja kehitystason mukaisesti. Toiminnassa sitoudutaan yleisesti lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseen ja vahvistamiseen. (Esim. VASU eli Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirjan mukaan varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena Suomessa on lisätä lapsen

2 kokonaisvaltaista hyvinvointia ja osallisuutta > lasten osallisuus ja hyvinvointi on kirjattu myös kirkon varhaiskasvatuksen asiakirjaan (VAKE) ja siihen sitoudutaan. Nuorisotyössä esim. Nuorisolaki velvoittaa kunnat kuulemaan lapsia ja nuoria heitä koskevista päätöksistä myös seurakunnissa pyritään toimimaan saman periaatteen mukaisesti ja aktivoida nuoria osallistumaan srk:n toimintaan myös päätösten ja vaikuttamisen tasolla. Erityisesti nuorisotyössä aihe on ollut esillä jo pitkään.) Tähän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu myös hengellinen ulottuvuus, mikä todetaan myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Sopimuksen 14. artiklassa taataan lapselle ajattelun, omantunnon ja uskonnon vapaus. Sopimuksen 27. artiklassa tunnustetaan lapsen oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon, josta vanhempien on velvollisuus huolehtia. Näin lapsella on oikeus saada oman uskontonsa mukaista ohjausta, tukea ja kokemuksia. Kirkossa tämä oikeus toteutuu kristillinen kasvatuksen kautta. Se on seurakunnan ja lapsen vanhempien yhteinen velvollisuus lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi. Koti ja oma perhe ovat lapsen tärkein kasvuympäristö. Vanhemmilla on lain heille antama oikeus antaa lapselle myös oman uskontonsa ja katsomuksensa mukaista kasvatusta ja opetusta. Heillä ja lapsen lähikasvattajilla on oikeus saada myös kirkolta tukea tähän kasvatustehtävään. Kasvatus- ja nuorisotyön kautta kirkko tukee sekä lasten että myös vanhempien oikeutta osallisuuteen kaikesta siitä hyvästä, mihin kirkko uskoo ja sitoutuu. Osallisuus on vastavuoroista ja myös lapsella ja nuorella on annettavaa uskon kysymyksissä; he voivat herkkyydellään ja aitoudellaan avata uskon salaisuutta ja näin rikastuttaa koko seurakuntaa. Kirkon lapsi- ja nuorisotyöntekijät ovat seurakunnassa lasten ja nuorten puolestapuhujia ja heidän tehtävänsä omassa työssään on pitää huolta lasten ja nuorten asioista ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta. Tämän lisäksi kirkossa on viime aikoina alettu yhä enemmän korostaa lapsen ja nuoren oman toiminnan ja laajemman osallisuuden puolesta. Lapsen oikeuksien esillä pitäminen ja puolustaminen sekä lapsen osallisuuden vahvistaminen onkin yksi erityisesti kirkon kasvatus- ja nuorisotyön tulevaisuuden painotuksista ja haasteista. (Lapsella tässä yhteydessä tarkoitetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti jokaista alle 18-vuotiasta siis lapsia ja nuoria.) Tämä painotus tulee selvästi esille mm. Vake-asiakirjassa, jossa yhtenä kehittämistyön painotuksena on Lapsen oikeuksien toteutuminen kirkossa sekä myös nuorisotyön strategisissa linjauksissa.

3 Koko kirkon yhteinen strategia 2015 on nimeltään Meidän kirkko. Osallisuuden yhteisö. Osana tätä yhteisöä myös lapsen ja nuoren tulee saada olla osallinen sen elämästä eri tasoilla. Kastettuna jokainen lapsi on tasa-arvoinen seurakuntansa jäsen ja voi toimia kirkossa oman ikäkautensa edellytysten mukaisesti. Kasteeseen perustuen lapsella on oikeus olla aktiivinen seurakunnassaan, tuntea osallisuutta kotiseurakunnastaan sekä saada kristillistä opetusta ja kasvatusta kotona ja seurakunnassa. Lasta ja lapsuutta arvostava kirkko haluaa kuulla, nähdä ja ottaa lapsen tosissaan huomioon kirkon jäsenenä. Sen tehtävä on kuulla ja pohtia lapsen parasta tehtäessä sellaisia toiminnallisia, rakenteellisia ja hallinnollisia päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsiin. Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa Tänä syksynä Lapsen oikeuksien sopimuksen juhlavuoteen liittyen on kirkossa alkanut hanke Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa Hanke nousee lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman ja sitä toteuttavan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman taustasta ja tavoitteista. Hanke toteutuu usean lapsi-ja nuorisotyön kirkollisten palvelujärjestöjen vastuulla yhteistyössä Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön kanssa ja jakautuu kolmivuotisena neljään osahankkeeseen. Seurakuntien Lapsityön Keskus toimii vastuujärjestönä ensimmäisessä osanhankkeessa, jonka teemana on Lapsen oikeuksien sopimuksen juhlavuosi Tavoitteena on lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettavuuden parantaminen myös seurakunnissa sekä keskustelun herättäminen lapsen oikeuksista esim. seurakunnan omassa kasvatustyössä niin työntekijöiden kuin myös seurakuntalaisten keskuudessa. Samalla pyritään arvioimaan lapsen (tyttöjen ja poikien) oikeuksien toteumista seurakunnissa ja kodeissa. Kirkon omista lähtökohdista nousee erityisesti lapsen oikeus pyhyyteen ja omaan uskontoon, joka voi antaa turvallisuutta, toivoa, aitoa yhteisöllisyyttä ja eväitä kasvuun. Toinen osahanke on Nuorten Keskuksen koordinoima 10-VAALIT. v lapsen oikeudet toteutuvat kirkossa konkreettisesti uudella tavalla, kun myös 16 vuotta täyttäneillä nuorilla on ensimmäistä kertaa äänioikeus seurakuntavaaleissa. Tämän hankkeen tavoitteena on nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen lisääntyminen sekä vaaleissa että seurakunnan toiminnassa yleensä. Pyrkimyksenä on luoda menetelmiä ja arkipäivän käytäntöjä, joiden avulla tytöt ja pojat löytävät paikkansa seurakunnan ja yhteiskunnan aktiivisina toimijoina. Kolmas osahanke pyrkii vaikuttamaan lapsivaikutusten arvioinnin toteutumiseen sekä yhteiskunnallisessa että kirkollisessa elämässä ja lainsäädännössä. Tätä hanketta koordinoi Suomen

4 Poikien ja Tyttöjen Keskus PTK ry. Ruotsin kirkossa lapsivaikutusten arviointi on ollut todellisuutta jo useamman vuoden ajan (vuodesta 1999) ja siitä saatuja kokemuksia pyritään hyödyntämään myös Suomen kirkossa ja tämän asian eteenpäin viemisessä. Kirkon hallinnossa, hiippakunnissa, seurakunnissa, johtokunnissa tai arjen toiminnassa tehtäviä päätöksiä tulisi aina tarkastella lapsen näkökulmasta. (Lapsen mielipiteen kuuleminen on mahdollista erilaisin menetelmin, aikuiset voivat tehdä päätöksiä lapsilähtöisin perustein ja aikuisten tehtävänä on pitää huolta lasten oikeuksista. Lapsen todesta ottamisen vaikutukset kirkossa liittyvät muun muassa jumalanpalveluselämään, tilaratkaisuihin, kirkolliseen kieleen, toiminnallisiin painotuksiin, päätöksentekoon ja lainsäädäntöön.) Neljäntenä Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa hankkeeseen liittyy jo toiminnassa oleva, itsenäinen MONESA- eli lapsi- ja nuorisotyön monikulttuurisuus ja osallisuushanke (Monenlaisia, samanarvoisia). Sitä koordinoi Suomen Lähetysseura yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Suomesta on tulossa yhä kansainvälisempi, monikulttuurisempi ja moniuskontoisempi maa. Voidakseen olla osallisia tästä sinänsä myönteisestä ilmiöstä lapset ja nuoret tarvitsevat nykyistä parempia välineitä osallistumiseen, vuorovaikutukseen ja uskontodialogiin. Monesa-hanke etsii ja kehittää uusia toimintatapoja lasten ja nuorten omaehtoisen toiminnan ja vaikuttamisen lisäämiseksi Sen keskeisiä sisältöalueita ovat lasten ja nuorten osallisuuden, yhteisöllisyyden ja vaikuttamisen edistäminen. Muita näkökulmia Lasten (ja nuorten) osallistumiseen kehitetään jatkuvasti uusia muotoja myös kirkossa. Erilaiset verkkokirkko-hankkeet (lapsille ja nuorille) sekä erityisesti nuorille suunnatut verkkoympäristöt (mm. rippikouluun liittyvät) tarjoavat nuorille heille tuttuja osallistumisen tapoja myös kirkon piirissä. Tämänkaltainen osallisuus ja sen tukeminen edellyttää aina vahvaa aikuisen läsnäoloa sekä uudenlaista asennoitumista sellaisiin toimintamuotoihin, jotka eivät ole aikuisille välttämättä entuudestaan tuttuja. Kirkon kanta on, että verkkotoimintaa tulee seurata yhteiskunnassa nykyistä vastuullisemmin ja turvata lasten asema ja osallisuus verkossa. Kirkossa pyritään toimimaan jatkossa siihen suuntaan, että aikuisia olisi tavoitettavissa verkossa ja aikuiset olisivat seuraamassa myös lasten ja nuorten keskusteluja ja toimintoja verkossa. Tämä vaatii myös eri toimijoitten vastuullista yhteistyötä. Tähän liittyy myös Kirkkohallituksen v käynnistämä tietokonepelien arviointiin liittyvä Peliraati- hanke, jota toteutetaan yhteistyössä muiden alan toimijoiden kanssa. Hankkeen

5 vastuujärjestönä toimii Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry. Hankkeen tarkoituksena on, että kirkon piirissä toimivien vapaaehtoisten vanhempien avulla arvioidaan eri alustoilla toimivia tietokonepelejä. Tavoitteena hankkeessa on antaa vanhemmille tietoa pelien sisällöistä lasten kasvatuksen avuksi: mitä vanhemman olisi hyvä tietää pelejä valitessaan, millaista arvomaailmaa peli edustaa ja miten kristillisen etiikan kannalta mahdollisesti ilmeneviin arveluttaviin pelisisältöihin tulisi suhtautua. Hanke toteutetaan sekä kouluttamalla vapaaehtoisia arvioijia että pitämällä yllä verkkosivustoa, jossa on sekä asiantuntija-aineistoa että vanhempien keskustelufoorumi. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa puhutaan lasten suojelemisesta sellaiselta tiedolta ja aineistolta, jotka ovat vahingollisia heidän hyvinvoinnilleen. Tähän liittyen kirkko on pitänyt esillä mediakasvatuksen tärkeyttä omassa toiminnassaan ja on ollut mukana toteuttamassa kansallisia mediakasvatushankkeita: lasten osallisuuden mediatarjontaan tulee olla turvallista eikä heitä saa jättää yksin mediaan liittyvissä ja siitä nousevissa kysymyksissä. Kirkko on eri yhteyksissä korostanut lapsuuden sekä kasvurauhan merkitystä ja lapsen oikeutta niihin. Viimeisin tämänsuuntainen kannanotto annettiin piispojen perhekirjassa Rakkauden lahja. Lapsella tulee olla oikeus riittävän myöhäiseen ikävaiheeseen ulottuvaan lapsuuteen ja nuoruuteen; hänen ei pidä kasvaa isoksi liian nopeasti tullakseen osalliseksi jostain sellaisesta, joka kuuluu hänelle jo nyt ja johon hän oman ikäkautensa mukaisesti voi osallistua. Kirkko haluaa toiminnassaan puolustaa tyttöjen ja poikien oikeutta vanhempiinsa ja perheeseensä, lapsuuteen ja nuoruuteen, arvoihin, kasvurauhaan ja keskeneräisyyteen. Kirkko puolustaa lapsen ja nuoren oikeutta elää lähellä Jumalaa, itsensä kunnioittamisen ja lähimmäisensä rakastamisen lähdettä, kuulua ja tulla kuulluksi seurakunnassa ja kirkossa, olla ylpeitä omasta kirkostaan ja sen jäsenyydestä.