Sähköverkkoliiketoiminnan kehitys ja valvonnan vaikuttavuus

Transkriptio

1 718/72/ Sähköverkkoliiketoiminnan kehitys ja valvonnan vaikuttavuus Valvontatiedot 25-21

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Verkkoliiketoiminnan kehitys ja taloudellinen valvonta Siirtohinnat Operatiiviset kustannukset ja toiminnan tehostaminen Liikevaihto Investoinnit, jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvo Tuotto ja voiton jaon kehittyminen Jakeluverkkoyhtiöiden yli- ja alijäämät Konserniavustukset Liikevoittoprosentti ja sijoitetun pääoman tuotto Tekninen kehitys ja valvonta Sähköverkkojen, volyymin ja kapasiteetin kehitys Sähkön laatu ja toimitusvarmuus EMV:n toiminnan vaikutukset kysely verkkoyhtiöille Investoinnit Hinnoittelu Yhteenveto ja johtopäätökset

3 1. Johdanto Sähkön jakeluverkot toimivat luonnollisessa monopoliasemassa ja taloudellisesti tehokkain tilanne saavutetaan ainoastaan yhdellä toimijalla tietyllä markkina-alueella. Sääntelemättömässä monopoliasemassa tuotetaan hyödykettä vähemmän ja korkeammalla hinnalla kuin kilpailullisilla markkinoilla. Kilpailun puutteen katsotaan usein aiheuttavan myös toiminnallista ja liiketaloudellista tehottomuutta ja toisaalta vapaan kilpailun katsotaan edistävän teknologiainvestointeja ja innovaatioita. Monopoliaseman seurauksena syntyvää hyvinvointitappiota voidaan viranomaisvalvonnan ja sääntelyn keinoin vähentää valvomalla ja sääntelemällä hinnoittelua niin, että monopolin ei ole mahdollista ylihinnoitella palveluaan. Tämän lisäksi voidaan valvoa palvelun ehtojen läpinäkyvyyttä, tasapuolisuutta ja laatua. Sääntelyllä on myös varmistettava, että monopolitoiminnan kannustimet ovat toimivia ja omistajilla halukkuutta sijoittaa ja investoida verkkotoimintaan. Perusteet Energiamarkkinaviraston suorittaman verkkoyhtiöiden valvonnan ja siirtohinnoittelun kohtuullisuuden määrittelyyn on johdettu sähkömarkkinalaista (386/1995). Vuonna 25 sähkön siirtohinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa siirryttiin uusiin valvontamenetelmiin, jotka perustuvat valvontajaksoihin ja hinnoittelun kohtuullisuuden menetelmien määrittämiseen etukäteen. Samaan aikaan jakeluverkonhaltijoille asetettiin myös tuottavuuden kasvuun perustuva yleinen tehostamistavoite. Vuonna 28 alkoi toinen valvontajakso, jolloin uutena elementtinä valvontamalliin lisättiin DEAja SFA -malleihin perustuva yhtiökohtainen tehostamistavoite. Toisella valvontajaksolla huomioitiin ensimmäistä kertaa myös sähkön laatuun liittyvät tekijät keskeytyksistä aiheutuneiden haittojen avulla laskettujen kustannusten kautta. Energiamarkkinaviraston vahvistamat valvontamenetelmät sisältävät sähköverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteet, sitoutuneen pääoman kohtuullisen tuoton ja verkkotoiminnan tuloksen määritystavat sekä verkkotoiminnan tehostamistavoitteen ja laatukannustimet. Lähtökohtana on mahdollistaa riittävät investoinnit, jotka edistävät toimitusvarmuutta sekä parantaa kustannustehokkuutta. Näiden tekijöiden pohjalta Energiamarkkinavirasto määrittelee kunkin verkonhaltijan verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton ja vertaa sitä sallittuun kohtuulliseen kustannukseen (oikaistu tulos). Tässä raportissa analysoidaan verkkoliiketoiminnan taloudellista ja teknistä kehitystä sekä valvonnan vaikutuksia siihen erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Aineisto perustuu Energiamarkkinaviraston valvontatietojärjestelmässä ilmoitettuihin sähköverkkoyhtiöiden tietoihin, tilinpäätöksiin ja toimialaa koskeviin tilastoihin. 2

4 2. Verkkoliiketoiminnan kehitys ja taloudellinen valvonta Sähköverkkoliiketoiminta on kasvanut ja kehittynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Toimintaympäristön, sähkön kysynnän ja talouskehityksen muutokset vaikuttavat merkittävästi sähköverkkoliiketoimintaan. Valvontamenetelmien vaikutuksia verkkoyhtiöiden toimintaan voidaan analysoida tutkimalla kehitystä taloudellisten tunnuslukujen ja tilastojen pohjalta. Tässä luvussa arvioidaan verkkoliiketoiminnan taloudellista kehitystä ja valvonnan vaikutuksia erityisesti vuosina Tämän lisäksi siirtohintoja tarkastellaan pidemmällä aina vuodesta 1996 vuoden 211 loppuun jatkuvilla aikasarjoilla. Aineistona on käytetty yhtiöiden julkaisemia ja ilmoittamia tilinpäätös- ja tunnuslukutietoja, sekä muita Energiamarkkinaviraston keräämiä ja käytössä olevia tilastoja. 2.1 Siirtohinnat Sähkön reaaliset siirtohinnat olivat pitkään suhteellisen alhaisella tasolla. Kuvassa 2.1 on nähtävissä kolmen eri käyttäjäryhmän keskiarvona siirtohinnan kehitys vuodesta 1997 (1997 hintatasolla). Kulutetulla sähkönmäärällä on suuri merkitys siirtohintoihin, koska hinnoittelun pohjana on yleisesti yhtenäinen aikaperusteinen perusmaksu, jonka lisäksi tulee siirretyn sähkön määrästä riippuva maksu. Siirtoverkon ylläpidon kustannukset eivät yleensä ole suoraan riippuvaisia siirretystä sähkön määrästä. Vuoden 1999 alussa kuvassa näkyy hinnan nousu, joka oli seurausta siirtoverkon tariffimuutoksesta. Tämän jälkeen hinnat tasoittuivat ja pysyivät lähes samalla tasolla aina vuoteen 25 asti, jolloin otettiin käyttöön uusi valvontamalli. Hinnat laskivat vuoteen 28, jolloin alkoi seuraava valvontakausi ja yhtiöt kompensoivat ensimmäisen valvontakauden alijäämiä Verottomat reaaliset siirtohinnat (kolmen käyttäjäryhmän keskiarvo) Kuva 2.1 Verottomien reaalisten siirtohintojen kehitys vuodesta 1997 (perusvuosi) kolmen käyttäjäryhmän keskiarvona (kerrostalo 2 kwh/v, pientalo 5 kwh/v ja 18 kwh/v). 3

5 Kuvassa 2.2 on verollisen ja verottoman siirtohinnan ja sähkön kokonaishinnan kehitys pientalon 18 kwh:n vuosi kulutuksella vuodesta 21 lähtien. Veroton siirtohinta on noussut reaalisesti noin 6 prosenttia kymmenessä vuodessa. Nousu on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana, sillä kahdeksaan vuoteen sähkönsiirtohinta ei noussut reaalisesti vuoden 21 tasolle kyseisellä kulutusprofiililla. Energiaverojen korotus näkyy voimakkaana verollisen hinnan nousuna vuoden 211 alussa ja verolliset siirtohinnat ovat nousseet lähes 3 prosenttia vuoden 21 tasolta. Sähkön kokonaishinta on noussut reaalisesti yli 67 prosenttia vuodesta 21. Tämä nousu on jakautunut tasaisemmin kymmenen vuoden ajanjaksolla, mutta merkittävä osuus viime vuosien kokonaishinnan noususta on ollut seurausta energiaverojen korotuksista. indeksi Verottomat reaaliset siirtohinnat Verolliset reaaliset siirtohinnat Verolliset reaaliset kokonaishinnat (siirto- ja energiahinnat) Kuva. 2.2 Sähkön reaaliset verottomat ja verolliset siirtohinnat, sekä verollinen kokonaishinta (pientalo 18 kwh/v) Kuvassa 2.3 on useiden tyyppikäyttäjien verottomat siirtohinnat vuodesta 1997 alkaen. Eri käyttäjien välillä on hinnassa suuria kulutettuun sähkön määrään liittyviä eroja. Nimelliset hinnat ovat pysyneet tasaisena vuoteen 28 asti jolloin ne lähtivät selvään nousuun. Alhaisimmalla tyyppikäyttäjän 2 kwh/v kulutuksella keskimääräinen siirtohinta on noussut 5,32 senttiin /kwh:lta, 1 kwh/v kulutuksella hinta on vain 4,8 snt/kwh. Kulutuksen kasvaessa erittäin 4

6 suureksi esimerkiksi teollisuuden 1 miljoonan kwh:n vuosikulutuksella keskimääräinen siirtohinta on kokonaisuudessaan vain 1,6 snt/kwh. 6, 5, 4, 3, 2, Kerrostalo 2 kwh/v Pientalo 5 kwh/v Maatila 1 kwh/v Pientalo 18 kwh/v Pientalo 2 kwh/v Teollisuus 1 milj. kwh/v 1,, 1/1997 7/1997 1/1998 7/1998 1/1999 7/1999 1/2 7/2 1/21 7/21 1/22 7/22 1/23 7/23 1/24 7/24 1/25 7/25 1/26 7/26 1/27 7/27 1/28 7/28 1/29 7/29 1/21 7/21 1/211 7/211 Kuva 2.3 Eräiden tyyppikäyttäjien sähkön verottoman siirtohinnan kehitys vuodesta 1996 lähtien (keskihinnat snt/kwh). 2.2 Operatiiviset kustannukset ja toiminnan tehostaminen Yksi valvonnan tavoitteista on verkonhaltijan toiminnan tehostaminen ja kustannustehokkuus. Tässä luvussa tarkastellaan operatiivisia kustannuksia ja toiminnan tehostamista toisen valvontajakson tietojen perusteella. Kolmannella valvontajaksolla ( ) valvontamenetelmissä sovelletaan toimialan tuottavuuden kehitystä yleisen tehostamistavoitteen asettamisessa. Samoin on selvitetty erot verkonhaltijoiden välisissä kustannustehokkuuksissa ja yrityskohtaiset tehostamispotentiaalit. Valvonnassa tehostamiskannustin muodostuu verkkoyhtiölle asetettavasta tehostamistavoitteesta ja määritellyistä kohtuullisista tehostamiskustannuksista. Yrityskohtainen tehostamistavoite perustuu verkonhaltijan havaittuun tehostamispotentiaaliin. Yhtiön toimintaa voidaan pitää kustannustehokkaana, kun toimintaan käytetyt panokset ovat pienet suhteessa toiminnasta saataviin tuotoksiin. Panosmuuttujina käytetään kontrolloitavissa olevia operatiivisia kustannuksia ja keskeytyskustannusten puolikkaan summaa. Kolmannella valvontajaksolla investointeihin kannustamiseksi tehostamiskannustimesta on poistettu sähköverkon jälleenhankinta-arvosta laskettu 5

7 tasapoisto. Tuotosmuuttujina taas käytetään verkonhaltijan kulutukseen ja verkkoihin siirretyn energian määrää, sähköverkon kokonaispituutta ja asiakasmäärää. Toteutuneiden koko sähköverkkotoiminnan operatiivisten kustannusten kehitys vuodesta 25 vuoteen 21 on esitetty kuvassa 2.4 (vuoden 21 rahan arvossa). Jakeluverkkoyhtiöiden kustannukset ovat pysyneet vakaalla noin 36 miljoonan euron tasolla vuoteen 29 asti. Vuonna 21 kustannukset nousivat lähes 4 miljoonaan euroon. Operatiivisten kustannusten reaalinen nousu kaikilla jakeluverkkoyhtiöillä koko viiden vuoden ajanjaksolla on ollut noin 1 prosenttia Toteutuneet kontrolloitavat operatiiviset kustannukset (tuhatta euroa) Kuva 2.4 Toteutuneet kontrolloitavat operatiiviset kustannukset yhteensä jakeluverkkoyhtiöillä (tuhatta euroa, indeksikorjattu). Kuvassa 2.5 on esitetty jakeluverkkoyhtiöiden kontrolloitavat operatiiviset kustannukset ja tehostamistavoitteen mukaiset kustannukset. Vuosina 26 ja 27 toteutuneet kustannukset ovat olleet suunnilleen samalla tasolla tehostamistavoitteen mukaisten kustannuksien kanssa. Tämän jälkeen vuosien 28 ja 29 aikana toteutuneet kustannukset jäivät miljoonaa euroa tehostamistavoitteen mukaisia kustannuksia alemmalle tasolle. Vuonna 21 ne ylittivät tehostamistavoitteen kustannukset lähes 9,5 miljoonalla eurolla. Tehostamistavoitteen mukaiset kustannukset ovat lähteneet laskuun ja varsinaiset toteutuneet kontrolloitavat operatiiviset kustannukset kasvuun vuoden 21 aikana. 6

8 Toteutuneet kontrolloitavat operatiiviset kustannukset (tuhatta euroa) Tehostamistavoitteen mukaiset kontrolloitavat operatiiviset kustannukset Kuva 2.5 Toteutuneet kontrolloitavat ja tehostamistavoitteen mukaiset operatiiviset kustannukset jakeluverkkoyhtiöillä (tuhatta euroa). Vuonna 21 toteutuneet operatiiviset kustannukset olivat keskimäärin 18 prosentin tasolla suhteessa tehostamistavoitteen mukaisiin kustannuksiin. Yhtiökohtainen vaihtelu on suurta alle 7 prosentista yli 2 prosenttiin (Kuva 2.6). Vähän yli puolet yhtiöistä ylittää tehostamistavoitteen mukaiset operatiiviset kustannukset. Verrattuna vuoden 28 vastaaviin lukuihin on nähtävissä selvää suhteellista kasvua. Lähes kaikkien yhtiöiden operatiivisien kustannuksien suhde tehostamistavoitteen mukaisiin oli selvästi yli vuoden 28 tason. 3% 25% 2% 15% 1% 5% % Kuva 2.6 Toteutuneet operatiiviset kustannukset suhteessa tehostamistavoitteen mukaisiin vuonna 28 ja 21. 7

9 Kuvassa 2.7 on esitetty otos operatiivisten kustannusten reaalisesta yhtiökohtaisesta muutoksesta jakeluverkkoyhtiöillä vuodesta 25 vuoteen 21. Osalla yhtiöistä kasvu on ollut kymmeniä prosentteja ja keskimäärin se on ollut noin 12 prosenttia. Huolimatta siitä, että taustalla on monia erilaisia tekijöitä kustannusten nousua voidaan pitää monen yhtiön kohdalla korkeana. 7% 6% 5% 4% 3% 2% 1% % -1% -2% Kuva 2.7 Operatiivisten kustannusten reaalinen muutos (68 yhtiötä). Jakamalla otos jakeluverkkoverkkoyhtiöistä kolmeen osaan mm. asumistiheyden ja muuntamotyyppien mukaan 1 nähdään merkittäviä eroja kustannusten kehityksessä. Kaupunki- ja taajamaprofiilin yhtiöillä operatiiviset kustannukset ovat kasvaneet noin 12 prosenttia vuodesta 25 ja haja-asutusalueella yli 24 prosenttia. Kuvassa 2.8 on esitetty operatiivisten kustannusten muutos erityyppisten yhtiöryhmistä muodostetun otoksien välillä vuosina Kaupunkimaisten yhtiöiden operatiiviset kustannukset ovat laskeneet vuoteen 28 asti, jolloin ne ovat lähteneet lievään noin kolmen prosentin kasvuun. Maaseutu ja taajamaryhmässä kustannukset ovat lähteneet jyrkkään nousuun vuonna Jako kaupunkiin, taajamaan ja haja-asutukseen perustuu useisiin verkkorakenteen ja teknisten tunnuslukujen tietoihin. 8

10 3% 25% 2% 15% 1% 5% % -5% -1% maaseutu taajama kaupunki Kuva 2.8 Operatiivisten kustannusten muutos yhtiöryhmittäin. Tehostamiskannustimessa vertailutasona käytettävät verkkoyhtiölle lasketut kohtuulliset tehostamiskustannukset perustuvat yhtiökohtaiseen tehostamistavoitteeseen. Tämä tehostamisprosentti lasketaan yrityskohtaisen ja yleisen tehostamistavoitteen perusteella. Kuvissa 2.9 a, b ja c on kuvattu yhtiökohtaisen tehostamistavoitteen taso verkkoyhtiökohtaisesti. Vuonna 28 tehostamistavoite on ollut selvästi negatiivinen suurimmalla osalla jakeluverkkoyhtiöistä. Tällöin sallittu kustannustaso laskee. Vain noin kolmasosalla yhtiöistä tehostamistavoite oli tällöin positiivinen. Seuraavana vuonna tehostamistavoite kääntyi selvästi positiiviseksi lähes kaikilla yhtiöillä ja vuonna 21 pysyi suunnilleen samalla tasolla. 9

11 % % Tehostamistavoite yhtiöittäin 28 Tehostamistavoite yhtiöittäin 29 6 % Tehostamistavoite yhtöittäin 21 Kuvat 2.9 a, b ja c. Tehostamistavoite yhtiöittäin

12 Kuvassa 2.1 on esitetty yrityskohtaisen tehostamistavoitteen keskiarvot eri yhtiöryhmillä vuosina Kaupunkimaisilla yhtiöillä tehostamistavoite on ollut selvästi alhaisimmalla tasolla koko kolmen vuoden jaksolla lähtien vuoden 28 lähes 3 prosentin negatiiviselta tasolta vuoden 21,6 prosentin tasolle. Taajamaryhmän keskimääräinen tehostamistavoite on noussut negatiiviselta 1,5 % tasolta lähes kahteen prosenttiin. Korkeimmat tasot tehostamistavoitteessa on keskimäärin ollut maaseutumaisilla yhtiöillä joissa nousua on vuoden 28 puolen prosentin negatiivisesta tasosta lähes kahteen prosenttiin vuonna 21. 3, % 2, % 1, %, % -1, % -2, % -3, % -4, % Kaupunki Taajama Maaseutu Kuva 2.1 Jakeluverkkoyhtiöiden tehostamistavoite yhtiöryhmittäin. 2.3 Liikevaihto Jakeluverkkoyhtiöiden liikevaihto on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana (kuva 2.11). Kasvua on ollut viidessä vuodessa yli 33 %. Vuoden 25 lähes 1,1 miljardista on noustu vuoden 21 yli 1,45 miljardiin euroon. Liikevaihdon taustalla on ollut monia tekijöitä kuten hinnan ja verojen nousu varsinaisten siirtomäärien lisäksi. Liikevoitto on kasvanut liikevaihdon rinnalla 46 miljoonaan euroon vuonna 21. Vuodesta 25 liikevoiton kasvu on ollut kaikilla jakeluverkkoyhtiöillä yhteensä yli 4 prosenttia. Liikevoittoprosentti on vaihdellut 25 ja 31 prosentin välillä eli ollut koko ajanjakson hyvällä tai erittäin hyvällä tasolla. 11

13 1 euroa Liikevaihto Liikevoitto Kuva 2.11 Jakeluverkkoyhtiöiden liikevaihdon ja liikevoiton kehitys Kuvassa 2.12 on esitetty liikevoiton, sähköverkkoliiketoiminnan taseen mukaisten investointien ja operatiivisten kustannusten kehitys rinnakkain. Liikevoiton kasvu on ollut selvästi voimakkainta ja investointien kasvu hidastunut merkittävästi vuodesta 27 asti jatkuneen nousun jälkeen. Vuonna 21 laskua edellisen vuoden investointitasosta on yli 25 miljoonaa euroa. Operatiiviset kustannukset ovat pysyneet suhteellisen vakaalla tasolla, merkittävin noin 33 miljoonan euron nousu oli vuonna 21. Liikevaihdon ja liikevoittojen nousevasta trendistä huolimatta investoinnit eivät ole kasvaneet samalla tasolla ja ovat kääntyneet vuoden 21 lukujen valossa laskuun. 1 euroa liikevoitto operatiiviset kustannukset Investoinnit (tase) Kuva 2.12 Jakeluverkkoyhtiöiden liikevoitto, investoinnit ja operatiiviset kustannukset yhteensä (1 euroa). 12

14 2.4 Investoinnit, jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvo Verkkoyhtiöiden valvontamenetelmissä korvausinvestoinnit kasvattavat tuottopohjana käytettävää verkon nykykäyttöarvoa ja tätä kautta kohtuullista tuottoa. Uusi laajennusinvestointi kasvattaa verkon jälleenhankinta-arvoa ja laskennallisia tasapoistoja. Tässä kappaleessa esitetään investointien, jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen kehitystä toisella valvontajaksolla. Kolmannella valvontajaksolla lisätään investointien monitorointia ja investointikannustin ohjaa kehittämään sähköverkkoa innovatiivisten teknisten ja toiminnallisten ratkaisujen kautta. Investointikannustin muodostuu kahdesta osasta, joista toinen on poistomenetelmä joka huomioidaan oikaistun tuloksen laskennassa varmistamassa korvausinvestointien riittävän tason. Toinen osa investointikannustinta on riittävän investointitason ja voitonjakoerien seuranta. Investointien kehitystä voidaan analysoida vertaamalla toteutuneita investointeja laskennallisiin tasapoistoihin. Komponenttihintoihin perustuvien tasapoistojen ja investointien suhde vuosien yhtiökohtaisilla keskiarvoilla vaihtelee voimakkaasti lähes 25 % ja alle 4 % välillä (Kuva 2.13). Yhteensä kuudella yhtiöllä tämä suhdeluku on alle sadan prosentin eli investointeja on ollut tasapoistoja vähemmän. Kokonaisinvestointien lisäksi verkon kehityksen ja kunnon kannalta on olennaista, mikä osuus investoinneista muodostuu korvausinvestoinneista. Investointitaso voi olla korkealla tasolla, mutta korvausinvestointien osuus voi samalla jäädä liian alhaiselle tasolle. 3% 25% 2% 15% 1% 5% % 86 sähköverkkoyhtiötä Kuva 2.13 Investointien ja tasapoistojen suhde (keskiarvo yhtiöittäin). Verkkoyhtiöiden investointien ja laskennallisten tasapoistojen suhde on noussut viidessä vuodessa 11 prosentin tasolta noin 126 prosenttiin vuonna 21. Vuosina suhdeluku on pysynyt tätä korkeammalla tasolla noin 14 prosentissa. 13

15 16% 14% 12% 1% 8% 6% 4% 2% % Investointien ja tasapoistojen suhde vuosina (75 verkkoyhtiötä). Kuva 2.14 Investointien ja tasapoistojen suhde Kuvassa 2.15 on esitetty verkkotoiminnan kokonaisinvestoinnit vuoden 21 rahan arvossa. Investointien reaalinen kehitys on ollut kasvava ja nousua vuoden 25 tasolta vuoden 29 huippuihin oli yli 2 prosenttia. Vuonna 21 investointien kokonaismäärä kääntyi lähes kymmenen prosentin laskuun päätyen noin 5 miljoonan euron tasolle. 1 euroa Kuva 2.15 Investoinnit yhteensä (vuoden 21 rahan arvossa) 14

16 Kuvassa 2.16 esitetään investoinnit, tasapoistot ja korvausinvestoinnit rinnakkain vuoden 21 rahan arvossa. Korvausinvestointien määrä suhteessa tasapoistoihin on vaihdellut 24 prosentin ja vuoden 29 yli 6 prosentin välillä. Keskimäärin suhde on ollut viiden vuoden ajanjaksolla 46 prosenttia. Korvausinvestoinnit ovat olleen suurempia tarkkailujakson jälkimäisellä puoliskolla, mutta merkittävää kasvava trendiä ei tästä huolimatta näyttäisi olevan. Korvausinvestointivajeen voidaan tämän suhdeluvun valossa arvioida olevan vuositasolla 1 ja 2 miljoonan euron välillä Kokonaisinvestoinnit JHA-tasapoistot Korvausinvestoinnit Kuva 2.16 Investoinnit, tasapoistot ja korvausinvestoinnit (1 euroa) Kuvassa 2.17 on kuvattu jakeluverkkoyhtiöiden yhtiökohtaisien nykykäyttöarvoprosenttien muutos vuosien välillä. Nykykäyttöarvoprosentti kuvaa nykykäyttöarvon suhdetta jälleenhankinta-arvoon. Nykykäyttöarvo lasketaan jälleenhankinta-arvosta verkonhaltijan verkkokomponenttikohtaisten keski-ikä- ja pitoaikatietojen avulla. Yli puolella jakeluverkkoyhtiöistä nykykäyttöarvoprosentin kehitys on ollut negatiivinen viimeisen viiden vuoden aikana, mutta vain viidellätoista yhtiöllä laskua on ollut yli 5 prosenttia. Yhtiöiden väliset vaihtelut ovat suuria ja pienillä yhtiöillä yksittäisten investointien vaikutus voi näkyä merkittävänä muutoksena. 15

17 % NKA % muutos Kuva 2.17 Nykykäyttöarvoprosentin muutos vuosien välillä. (85 jakeluverkkoyhtiötä) Kuvassa 2.18 on esitetty erikokoisten yhtiöiden nykykäyttöarvon muutos vuosien välillä. Yhtiöt on jaettu kolmeen ryhmään asiakasmäärän perusteella. Pienillä yhtiöillä nykykäyttöarvoprosentin lasku on selvästi yleisempää ja suurempaa kuin keskikokoisilla tai suurilla yhtiöillä. Keskimäärin pienillä yhtiöillä laskua on ollut lähes 2,5 % viiden vuoden aikana. % Pienet Keskikokoiset Suuret Kuva 2.18 Nykykäyttöarvoprosentin muutos erikokoisilla yhtiöillä

18 Keskimäärin nykykäyttöarvo on pysynyt kaikilla yhtiöillä vähän yli 5 prosentin tasolla. Jakamalla yhtiöt edellä mainittujen tekijöiden mukaan kolmeen ryhmään ei löydetä suuria eroja kaupunkimaisilla ja haja-asutusalueilla toimivilla yhtiöillä. Kuvassa 2.19 on esitetty 85 jakeluverkkoyhtiön nykykäyttöarvoprosentti vuonna 21. Vaihteluväli on lähes 25 % yli 6 prosenttiin eli erot yhtiöiden välillä ovat merkittäviä % NKA % 21 Kuva 2.19 Vuoden 21 nykykäyttöarvoprosentti 85 jakeluverkkoyhtiöllä. Kaikkien jakeluverkkojen nykykäyttö- ja jälleenhankinta-arvo ovat kasvaneet vuoteen 29 asti (kuva 2.2, 2.21). Vuonna 21 nykykäyttöarvo pysyi lähes edellisen vuoden tasolla. 1 euroa Jakeluverkkojen nykykäyttöarvo, euroa Kuva 2.2 Jakeluverkkojen nykykäyttöarvo yhteensä (indeksikorjattu) 17

19 1 euroa Jakeluverkkojen jälleenhankintarvo, euroa Kuva 2.21 Jakeluverkkojen jälleenhankinta-arvo yhteensä (indeksikorjattu). Kokonaisuudessaan investoinnit ja verkkojen nykykäyttöarvot ovat nousseet toisella valvontajaksolla. Investointien, jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon tunnusluvut viittaavat siihen, että valvonta antaa edellytykset riittävälle verkon kehitykselle jos yhtiöt asettavat tavoitteet riittävälle tasolle. Yhtiökohtaiset erot ovat merkittäviä ja osalla yhtiöistä erityisesti korvausinvestointitason kehitys ei ole ollut toivotulla tasolla. Korvausinvestointivajeen kertyminen voi vaikeuttaa verkon tulevaa kehitystyötä ja koko yhtiön toimintaa. Haasteita verkkoyhtiöille syntyy myös erilaisista toimintaympäristöistä ja lainsäädännön muutoksista. 2.5 Tuotto ja voiton jaon kehittyminen Sijoittajien ja liiketoiminnan omistajien tuottovaatimukset ovat yleensä sidoksissa kohteen riskitasoon. Korkeamman riskin sijoituksille vaaditaan korkeampaa tuottoa ja matalariskisten suhteen tyydytään alhaisempaan tasoon sijoitetun pääoman menettämisen riskin ollessa myös vähemmän todennäköistä. Sähköverkkoliiketoimintaa voidaan pitää suhteellisen matalariskisenä ja vakaana toimialana. Sähkö ja sähkönsiirto ovat asiakkaalle välttämättömyyshyödykkeitä ja niiden kysynnänvaihtelu on maltillista. Jakeluverkkoyhtiöiden tuottoja ja voiton jakoa tuleekin arvioida suhteessa toimialan erityispiirteisiin liittyviin tekijöihin Jakeluverkkoyhtiöiden yli- ja alijäämät Energiamarkkinavirasto laskee vuosittain jokaisen jakeluverkkoyhtiön sähköverkkotoiminnan tuoton ali- ja ylijäämän. Ensimmäisellä valvontajaksolla kertynyt alijäämä on käytettävä toisen valvontajakson aikana ja ylijäämä pienentää automaattisesti toisella valvontajaksolla kohtuullisena pidettävää tuottoa. 18

20 Suurin osa yhtiöistä oli alijäämäisiä ensimmäisellä ja toisella valvontajaksolla. Kuvassa 2.22 on esitetty jakeluverkkoyhtiöiden tilikauden alijäämä (yli- ja alijäämien summa) vuosina Jakeluverkkoyhtiöiden alijäämät ovat kasvaneet voimakkaasti vuodesta 26 lähtien. Vuositasolla kasvua on tullut noin 5 miljoonaa euroa aina vuoteen 29 asti. Vuoden 21 harvinaiset myrskyt aiheuttivat merkittävät sähköntoimituksien keskeytyksistä aiheutuneet haitat ja yli 1 miljoonan euron vakiokorvaukset asiakkaille. Tämä vaikutti jonkin verran alijäämien määrään laatukannustimen ja tehostamiskannustimen kautta. Osa verkkoyhtiöistä oli myös selvästi ylijäämäisiä vuonna 21. Erot näiden kahden peräkkäisen vuoden välillä ovat merkittäviä (Kuva 2.23 a ja b). 1 euroa Tilikauden alijäämä (t ) Kuva 2.22 Jakeluverkkoyhtiöiden alijäämät yhteensä vuosina

21 Kuva 2.23 a. ja b. Vuoden 21 ja 29 ylijäämä(+)/alijäämä(-) yhtiöittäin (t ) Pidempiä jaksoja arvioitaessa on nähtävissä, että jakeluverkkojen alijäämät ovat nousseet siirryttäessä ensimmäiseltä valvontajaksolta toiselle. Ensimmäisen valvontajakson yhteenlasketut alijäämät olivat jakeluverkkoyhtiöillä yhteensä 219 miljoonaa euroa. Toisen jakson vielä vahvistamattomien kolmen ensimmäisen vuoden osalta alijäämät olivat yhteensä 373 miljoonaa euroa. Ensimmäisen jakson ja vuosien yhtiökohtaiset ali- ja ylijäämät on esitetty kuvassa Suurimmalla osalla yhtiöistä alijäämät ovat samansuuntaisia, mutta pienempiä ensimmäisellä valvontajaksolla verrattuna vuosiin Vain noin kymmenellä yhtiöllä on selvästi poikkeava kehitys ali- ja ylijäämissä näiden kahden ajanjakson välillä. 1 euroa Tilikausien ylijäämä(+)/alijäämä(-) (t ) vuosilta Ensimmäisen valvontajakson ylijäämä (+) / alijäämä (-) (t ) 2

22 Kuva 2.24 Jakeluverkkoyhtiöiden yli-/alijäämät ensimmäisellä valvontajaksolla ja vuosina Kuvassa 2.25 on kuvattu yhtiöiden yli- ja alijäämien suhdetta liikevaihtoon yhtiökohtaisella tasolla. Muutokset ovat euromääräisiä lukuja suuremmat ja yhtiökohtaiset erot merkittävästi suurempia. Ensimmäisen valvontajakson alijäämät ovat selvästi alhaisemmalla tasolla suhteessa liikevaihtoon kun vertailukohdaksi otetaan vastaavat luvut toisen jakson kolmelta ensimmäiseltä vuodelta. Keskimäärin alijäämät ovat ensimmäisellä jaksolla noin 2 prosenttia ja vuosina yli 26 prosenttia. Yhtiökohtainen vaihteluväli on nollasta aina yli 14 prosenttiin. 16% 14% 12% 1% 8% 6% 4% 2% % Tilikausien ylijäämän (+)/alijäämän (-) (t ) osuus liikevaihdosta vuosilta Ensimmäisen valvontajakson (25-27) ylijäämän(+)/ alijäämän (-) (t ) osuus liikevaihdosta vuosilta Kuva 2.25 Jakeluverkkoyhtiöiden yli-/alijäämien osuus liikevaihdosta (prosenttia) Konserniavustukset Konserniavustukset ovat konserniyhtiöiden välisiä transaktioita, joissa voittoa siirretään yleensä tytäryhtiöltä emoyhtiölle tai vastaavasti avustetaan tytäryhtiötä. Kuvassa 3.24 a. ja b. on esitetty konserniavustusten kehitys kaikilla jakeluverkkoyhtiöillä vuodesta 25 vuoteen 21. Kasvu avustusten määrässä on ollut tasaista ja ne ovat nousseet vuoden 25 vähän yli sadasta miljoonasta yli kaksinkertaisiksi 26 miljoonaan euroon. Konserniavustusten merkitys on kasvanut lyhyessä ajassa ja osoittaa, että osalla yhtiöistä on hyvät taloudelliset edellytykset jakaa konserniavustuksia emoyhtiölle. Toisaalta myös enenevä määrä konserniavustuksia annetaan sähköverkkotoimintaa harjoittaville yhtiöille emoyhtiön toimesta vaikka niiden määrä verrattuna verkkoyhtiöiden antamiin konserniavustuksiin on pieni. Vuonna 21 saadut konserniavustukset olivat yli 8 miljoonaa euroa. 21

23 1 euroa Annetut konserniavustukset 1 euroa Saadut konserniavustukset Kuva a ja b. Jakeluverkkoyhtiöiden antamat ja saamat konserniavustukset Liikevoittoprosentti ja sijoitetun pääoman tuotto Liikevoittoprosentti on yksi tärkeimpiä liiketoiminnan taloudellisia mittareita. Arvioitaessa jakeluverkkoyhtiöiden tuottoja on niiden liikevoittoprosenteissa nähtävissä suuria eroja. Kuvassa 2.27 on esitetty kaikkien jakeluverkkoyhtiöiden liikevoittoprosentit 2 vuonna 21. Alle kymmenellä yhtiöllä liikevoittoprosentti on liiketappion seurauksena negatiivinen, mutta suurimmalla osalla yhtiöistä tunnusluku on hyvällä tai erinomaisella tasolla. Keskimäärin liikevoittoprosentti vuonna 21 oli kaikilla jakeluverkkoyhtiöillä yli 18 prosenttia. Usean vuoden keskiarvoina ja muihin 2 Liikevoittoprosentti = liikevaihto/liikevoitto (-tappio) 22

24 vuosiin verrattuna tulokset ovat hyvin samankaltaisia. Osalla yhtiöistä syntyy tappiota, mutta merkittävästi suurimmalla osalla liikevoitto suhteessa liikevaihtoon on hyvällä tai erinomaisella tasolla osoittaen liiketoiminnan kannattavaksi ja toimintaedellytykset hyviksi. Tappiollistenkin yhtiöiden taustalla on monia tekijöitä kuten verkkovuokrien ohjautumista verkon omistajille. 6% 5% 4% 3% 2% 1% % -1% -2% -3% -4% -5% Liikevoitto % 21 Kuva 2.27 Vuoden 21 liikevoittoprosentti yhtiöittäin Kuvassa 2.28 on esitetty jakeluverkkoyhtiöiden liikevoittoprosentin kehitys jakamalla yhtiöt kolmeen eri ryhmään edellä mainittujen toiminta-aluetta määrittelevien tunnuslukujen mukaan. Maaseutu- tai haja-asutus alueella toimivien yhtiöiden liikevoittoprosentti on huomattavasti alhaisemmalla tasolla suhteessa taajama- ja kaupunkialueen verkkoyhtiöihin. Näiden yhtiöiden keskimääräinen liikevoittoprosentti vaihtelee yhdeksän ja kolmentoista prosentin välillä. Kaupunkimaisessa ympäristössä toimivilla yhtiöillä liikevoitto prosentti on alimmillaan noin 22 prosenttiin ja ylimmillään 26 prosenttia. Keskimmäisellä ryhmällä vaihtelu on näiden välistä 18 ja 22 prosentin tasoilla. Kokonaisuudessaan liikevoittoprosentit ovat keskimäärin laskeneet vuoden 25 tasolta, mutta kääntyneet nousuun vuonna 21 lähestyen 19 prosenttia. 23

25 3% 25% 2% 15% 1% 5% % kaupunki taajama maaseutu Yhteensä Kuva 2.28 Liikevoittoprosentti kehitys erityyppisillä verkkoyhtiöillä Verkkotoimintaan sijoitetun pääoman tuotto kuvaa toimialan tuottomahdollisuuksia. Liian alhainen sijoitetun pääoman tuottotaso voi vähentää halukkuutta sijoittaa verkkoliiketoimintaan. Kuvassa 2.29 on esitetty tilinpäätöksissä ja taloudellisissa tunnusluvuissa raportoitu verkkotoimintaan sijoitetun pääoman tuotto yhtiökohtaisella tasolla. Tunnusluku vaihtelee muutaman yhtiön negatiivisesta arvosta kymmenien prosenttien tuottotasoon. Yhtiöiden väliset erot ovat hyvin suuria ja osassa yhtiöistä sijoitetun pääoman tuottoluvun takana on erityistapauksia. % Kuva 2.29 Verkkotoimintaan sijoitetun pääoman tuotto yhtiöittäin

26 Keskimäärin jakeluverkkoyhtiöiden sijoitetun pääoman tuotto vuonna 21 oli 8,2 prosenttia mediaanin ollessa 1,5 prosentin tasolla (kuva 2.3). Mediaani on noussut tasaisesti viiden vuoden jaksolla noin seitsemästä prosentista yli kymmeneen prosenttiin. Keskiarvon vaihtelu on ollut huomattavasti voimakkaampaa poikkeavien havaintojen seurauksena ja laskenut vuonna 21 voimakkaasti lähes 15 % tasolta alle yhdeksään prosenttiin. Yhtiöiden sijoitetun pääoman tuotot ovat olleet siis lähempänä toisiaan pienemmällä vaihtelulla. Kehitys on ollut positiivista ja trendi on ollut käytännössä koko ajanjakson kasvava. Tuottotasoa ja sen kehitystä voidaan pitää yhtiöiden nykyisten ja tulevien toimintaedellytysten kannalta hyvänä suurimmalla osalla yhtiöistä. Ainoastaan noin kymmenen yhtiön joukolla joilla sijoitetun pääoman tuotto jää alle kahden prosentin tason tai on negatiivinen sen voidaan katsoa aiheuttavan tai olevan seurausta riskeistä ja haasteista liiketoiminnassa ja yhtiön kehittämisessä. 16% 14% 12% 1% 8% 6% 4% 2% % Sijoitetun pääoman tuotto, keskiarvo mediaani Kuva 2.3 Sijoitetun pääoman tuoton keskiarvo ja mediaani. Kuvassa 2.31 on kuvattu sijoitetun pääoman tuottotasoa vuonna 21 jakamalla jakeluverkkoyhtiöt kolmeen otokseen. Kaupunkimaisilla yhtiöillä keskimääräinen sijoitetun pääoman tuottotaso on korkeimmalla noin 17 prosentin tasolla mediaanin ollessa lähes 11 prosenttia. Keskimmäisessä luokassa sijoitetun pääoman tuottoasteen mediaani on kaikkein korkein lähes 12 ja maaseutuluokan yhtiöillä vähän alle kymmenen prosenttia. Sijoitetun pääoman tuoton keskiarvolla ja yhtiön toimintaympäristöllä näyttäisi olevan yhteys. Haja-asutusalueella toimivien yhtiöiden tuottotaso on selvästi alhaisemmalla tasolla kuin kaupunkimaisessa ympäristössä toimivilla. 25

27 18% 16% 14% 12% 1% 8% 6% 4% 2% % kaupunki taajama maaseutu keskiarvo mediaani Kuva 2.31 Sijoitetun pääoman tuotto yhtiöryhmittäin vuonna Tekninen kehitys ja valvonta Sähköverkkojen toimintavarmuus ja laatu ovat ensiarvoisen tärkeitä koko yhteiskunnalle. Energiamarkkinavirasto kannustaa valvontamenetelmissä parantamaan toimitusvarmuutta ja alentamaan laatukannustimen kautta oikaistuun tulokseen vaikuttavia keskeytyskustannuksia. Sähköntoimituksen keskeytyksistä maksettavat vakiokorvaukset ovat osa kontrolloitavia operatiivisia kustannuksia. Sähkön laatuun ja sähkönjakelun toimitusvarmuuteen vaikuttavat eniten vuosittaiset sääolosuhteet ja erityisesti epäsäännöllisesti ilmenevät myrskyt ja muut voimakkaat sääilmiöt. Tästä syystä sähkönjakelun toimitusvarmuuteen liittyvien investointien tulokset ja valvonnan vaikutukset näkyvät vasta pitkän aikavälin jälkeen. Tässä kappaleessa arvioidaan ensin jakeluverkojen kehitystä teknisten tunnuslukujen avulla ja lopuksi sähkön toimitusvarmuuteen liittyviä tekijöitä. Energiamarkkinavirasto julkaisee vuosittain kertomuksen sähkön toimitusvarmuudesta, vuoden 21 tietoihin perustuva raportti julkaistiin Sähköverkkojen, volyymin ja kapasiteetin kehitys Sähkön jakeluverkon käyttäjämäärät ovat kasvaneet tasaisesti koko 2-luvun jälkimmäisen puoliskon (kuva 3.1). Keskimäärin määrä on kasvanut 45 :lla vuosien 25 ja 21 välillä, asettuen kokonaisuudessaan yli 3,3 miljoonaan käyttäjän tasolle vuonna 21. Jakeluverkon käyttäjien lukumäärä on kasvanut huolimatta vuonna 28 alkaneesta taantumasta. 26

28 Kuva 3.1 Jakeluverkon käyttäjien yhteismäärän kehitys Liittymien yhteismäärän kasvu on ollut lähes 2 liittymää vuodessa ja vuonna 21 yhteismäärä oli kokonaisuudessaan yli 1,73 miljoonaa (kuva 3.2). Myös liittymien määrän kasvu kuvaa asiakasmäärien hyvää ja vakaata kehitystä. Kasvua voi pitää suhteellisen joustamattomana eli toimintaympäristön muutoksilla ei ole suurta vaikutusta kysyntään Kuva 3.2 Liittymien määrän kehitys

29 Jakeluverkkojen pituus on myös kasvanut käyttäjä- ja liittymämäärien kehityksen myötä. Vuoden 25 yli 36 kilometrin tasolta on noustu yli 38 kilometriin vuonna 21. Keskimäärin verkkopituus on kasvanut vuosittain noin 35 kilometrillä (kuva 3.3). km Kuva 3.3 Jakeluverkkojen pituus yhteensä (km). Luovutetun sähköenergian määrä on kokonaisuudessaan noussut lähes 4 gigawattituntia vaikka vuosina 28 ja 29 taloustaantuman seurauksena määrä kääntyi laskuun (kuva 4.4). Keskimäärin luovutetun sähköenergian määrä kasvoi vuositasolla lähes 8 GWh päätyen vuonna 21 yli 59 gigawattituntiin. Taloustaantuma vaikutti teollisuustuotannon määrään, joka on voimakkaassa yhteydessä kulutetun ja siirretyn sähköenergian määrän kanssa. GWh Kuva 3.4 Luovutettu sähköenergia (GWh). 28

30 Sähköverkkojen, volyymin ja kapasiteetin kehitys on ollut kokonaisuudessaan suhteellisen hyvällä tasolla. Käyttäjä- ja liittymämäärät ovat kehittyneet positiivisesti taloustaantumasta ja liiketoimintaympäristön muutoksista huolimatta. Edellinen laskusuhdanne on näkynyt verkon teknisissä tunnusluvuissa lähinnä vain luovutetun sähköenergian määrässä. Yhtiöiden välillä on tästä huolimatta merkittäviä eroja. Valtaosa jakeluverkoista toimii alueilla joissa asiakasmäärät kasvava, mutta merkittävällä osalla toimintaympäristöön ei kuulu kasvukeskuksia ja esimerkiksi liittymien ja uusien asiakkaiden määrät eivät kasva. 3.2 Sähkön laatu ja toimitusvarmuus Valvonnan yhtenä tavoitteena on kannustaa verkonhaltijaa parantamaan ja kehittämään sähkönsiirron ja jakelun laatua. Valvontamenetelmissä käytetyn laatukannustimen lähtökohtana on sähköntoimituksessa tapahtuneista keskeytyksistä aiheutuneiden kustannusten minimointi. Laatukannustimen laskennassa verkonhaltijan vuosittaisia toteutuneita laskennallisia keskeytyskustannuksia verrataan verkonhaltijakohtaiseen keskeytyskustannusten vertailutasoon. Ilmajohtojen muuttaminen maakaapeleiksi vähentää sähköverkon vaurioita ja parantaa sähkön toimitusvarmuutta asiakkaille. Sähköntoimituksen keskeytymisestä aiheutuneiden haittojen vähentämisen lisäksi keskijännitemaakaapelointiaste vaikuttaa valvontamallissa kasvattamalla verkonhaltijan kohtuullista tehostamistavoitetta. Kuvassa 3.5 on esitetty jakeluverkkoyhtiöiden maakaapelointiaste eri jännitetasoilla. Maakaapelointiaste on kasvanut 11 kv verkoissa vuoden 25 2,1 prosentista lähes kolmeen prosenttiin vuonna 21. Pienemmissä 2 kv verkoissa maakaapeloinnin määrä on noussut 9,5 prosentista 11,6 prosenttiin viimeisen viiden vuoden aikana. Korkein ja kehittynein maakaapeloinninaste on ollut,4 kv verkoissa, joissa päästiin 36,3 prosenttiin vuonna 21. Viidessä vuodessa kasvua kokonaismaakaapelointiasteessa on ollut yli 4,3 prosenttia. Verkkoyhtiöillä on näyttänyt näiden lukujen valossa olevan asiakassuhteisiin, valvontamalliin ja liiketaloudellisiin tekijöihin liittyviä kannustimia kasvattaa sähköverkkonsa maakaapelointiastetta. 29

31 4% 35% 3% 25% 2% 15% 1% 5% %,4 kv 2 kv 11 kv kokonaismaakaapelointiaste Kuva 3.5 Maakaapelointiaste eri jännitetasoilla, prosenttia. Jakeluverkkoyhtiöiden maksamien vakiokorvauksien määrä on vaihdellut voimakkaasti eri vuosina. Kuvassa 3.6 on esitetty korvauksien määrä jaoteltuna keskeytysten pituuden mukaan. Keskeytysten pituudet ovat aikaisempina vuosina rajoittuneet lähinnä tunnin pituisiksi ja itse korvauksien määrä on liikkunut muutamista sadoista tuhansista euroista yli kahteen miljoonaan. Vuonna 21 myrskyt aiheuttivat vahinkoa sähköverkoille ja johtivat korvauksien nousuun yli 1 miljoonaan euroon. Erityisen vaikeat ja laajat korjaustarpeet näkyvät myös yli 12 tuntia pitkien keskeytysten suuresta osuudesta korvauksissa. Energiamarkkinaviraston kyselyyn vastanneista verkonhaltijoista yli 45 prosenttia kärsi vahinkoja kesän 21 aikana. 3

32 euroa Yli 12 tuntia tuntia tuntia tuntia 2 Kuva 3.6 Vuoden aikana maksettujen vakiokorvausten määrä jaoteltuna keskeytysten pituuden mukaan. Jakeluverkonhaltijoiden asiakkaiden vuotuinen keskeytysaika keskimäärin (h/v) laski selvästi vuoden 25 lähes 3 tunnin tasolta alle kahteen tuntiin vuonna 27 (kuva 3.7). Vuonna 21 asiakkaiden keskimääräinen keskeytysaika nousi lähes viiteen tuntiin. Kokonaiskeskeytysajoissa (kuva 3.8) noustiin aikaisemmalta noin 17 tunnin tasolta yli 4 tuntiin vuonna 21. Maakaapelointiasteen parantaminen ja verkon kehittäminen ovat vähentäneet myös asiakkaiden kärsimiä keskeytysaikoja. h/v Asiakkaan vuotuinen keskytysaika keskimäärin, h/v 31

33 Kuva 3.7 Asiakkaan asiakaskohtainen vuotuinen keskimääräinen keskeytysaika (h/v) h/v Asiakkaan vuotuinen keskeytysaika, h/v Kuva 3.8 Kaikkien verkonhaltijoiden yhteenlaskettu vuotuinen asiakaskohtainen keskeytysaika (yhteensä h/v) Keskeytysten aiheuttama haitta kuvaa erityyppisten keskeytyksien aiheuttamia haittoja käyttäjille ja sähköverkkoyhtiöille. Siinä otetaan mukaan suunnittelemattomat ja suunnitellut keskeytykset. Haittojen arvot ovat sähkön käyttäjien näkemyksien pohjalta määriteltyjä. Yhtiöiden väliset vaihtelut keskeytyksen aiheuttamissa haitoissa (KAH) ovat hyvin suuria. Haitat keskittyvät maaseutumaisessa toimintaympäristössä toimiviin yhtiöihin ja pientä joukkoa koskevat osuudet voivat olla vuositasolla useita kymmeniä prosentteja. Kuvassa 3.9 on kuvattu keskeytyksille määritettyjen haittojen euromääräinen kehitys kaikilla jakeluverkkoyhtiöillä viimeisen viiden vuoden ajanjaksolla. Vuoteen 29 asti haittojen määrä on vaihdellut 1 miljoonan euron molemmilla puolilla ja poikkeuksellisena vuonna 21 määrä on noussut yli kaksinkertaiseksi 2 miljoonaan euroon. 32

34 MIlj. euroa Kuva 3.9 Jakeluverkkohaltijoiden keskeytyksien aiheuttama laskennallinen haitta (euroa, kyseisen vuoden rahan arvossa). Vuodesta 21 huolimatta Energiamarkkinaviraston keräämien keskimääräisten keskeytysaikojen ja määrien mukaan toimitusvarmuus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla vuodesta 1996 lähtien. Keskeytysmäärät ovat vaihdelleet lähinnä sääolosuhteiden mukaan, mutta keskimääräinen keskeytysaika on laskenut poikkeukselliseen vuoteen 21 asti. Tämä kertoo vioista aiheutuneiden keskeytysten entistä nopeammasta selvittämisestä. Kuvassa 3.1 on esitetty keskeytysten keskimääräinen lukumäärä. Kehitys on ollut hyvää viimeisen viiden vuoden aikana lukuun ottamatta viimeistä vuotta 21. Kappalemäärinä keskeytykset ovat laskeneet yli viiden sadan tasolta lähes neljään sataan vuonna 29. kpl/v Kuva 3.1 Keskeytysten vuotuinen keskimääräinen lukumäärä asiakkaalla, kpl/v. 33

35 4. EMV:n toiminnan vaikutukset kysely verkkoyhtiöille Lappeenrannan teknillinen yliopisto selvitti valvontamallia koskevassa raportissaan ( ) verkkoyhtiöille lähetetyllä internet-kyselyllä ja haastatteluilla valvontamallin ohjausvaikutuksia. Kyselyssä selvitettiin valvontamallin toimivuutta, valvonnan vaikutuksia ja yhtiöiden näkemyksiä kehitystarpeista. Kyselyyn vastasi yhteensä 42 sähköverkonhaltijaa, jotka edustavat 78 % kokonaisliikevaihdosta ja 76 % koko jakeluverkon käyttäjämääristä. Taloudellisen valvonnan vaikutukset ovat erilaisia eri toimintaympäristöissä toimivilla yhtiöillä. Valvontamalli huomioi verkkoyhtiöiden erilaisuuden vastauksien mukaan vaihtelevasti. Yhtiöt kokivat ongelmalliseksi sen, että valvontamalli huomioi voimakkaan kasvun alueet vasta viiveellä ja liittymismaksuilla ei usein pystytä rahoittamaan liittymästä aiheutuneita kustannuksia. Verkon jälleenhankinta-arvon muutos takaisinkytkentänä nähtiin hitaana myös verkon saneerauksen rahoittamiseen. Tasapuolisen toimintaympäristöä kuvaavan mittarin löytäminen kaikille Suomen verkkoyhtiöille nähtiin haasteellisena ja ainoastaan sähköverkon pitäminen toimintaympäristön mittarina nähtiin ongelmallisena. Mittarin perusteena pitäisi olla verkkoyhtiöiden mukaan niistä riippumattomat toimintaympäristöön liittyvät tekijät. Haastatteluissa ehdotettiin mittareiksi mm. teho- ja kuormitustiheyttä, toiminta-alueen laajuutta ja kasvuun liittyviä toimintaolosuhteita. 4.1 Investoinnit Lappeenrannan teknillisen yliopiston tekemän selvityksen mukaan taloudellinen valvonta ei ole investointipäätöksiä ohjaava tekijä, vaan ennemminkin yksi huomioitava reunaehto. Valvontaa tärkeämmäksi kannustimeksi yhtiöt katsoivat asiakkaiden tarpeet, verkon kunnon ja yhtiön oman strategian verkon kehittämistä. Alle puolet (41%) vastaajista koki valvonnalla olleen vaikutusta kokonaisinvestointeihin, mutta yli 56 % näki taloudellisen valvonnan kasvattaneen merkittävästi tai jonkin verran yhtiöiden toimitusvarmuutta parantavia investointeja. Vastaajien mukaan valvontajakson muutokset eivät haitanneet merkittävästi investointien suunnittelua ja yleinen näkemys oli, että käytettävien poistojen pitäisi rahoittaa investointitarvetta. Myöskään tasapoistot eivät kuvanneet todellisia investointitarpeita, eivätkä huomioi investointitarpeen suuria vaihteluja kyselyyn vastanneiden verkkoyhtiöiden mukaan. Toista valvontajaksoa koskevan valvontamallin (28-211) laatuun kannustavat tekijät katsottiin lähinnä positiivisiksi. Verkkoyhtiöt toivat myös voimakkaasti esiin näkemystä, että hyvästä laatuasemasta tulisi myös palkita, eikä ainoastaan huomioida laadun paranemista. Osa yhtiöistä käyttää KAH -parametreja (sähkön toimituksen keskeytymisen aiheuttamien haittojen parametreja) investointien prioriteetin määrittämisessä. Vakiokorvauksien määrä ei taas ollut vastaajien mukaan merkittävässä asemassa päätöksen teossa. Yhtiöiden omat korvausrajat ja imagoon liittyvät tekijät nähtiin kaikkein tärkeimpinä investointien ja operatiivisen toiminnan suunnittelussa. Valvonnan vaikutukset yhtiöiden toimintaan olivat erilaisia. Osa yhtiöistä piti toiminnan tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä osana normaalia liiketoimintaa. Haastatteluissa korostettiin, 34

36 että valvonnan pitäisi huomioida aikaisemmat tehostamistoimet nykyistä paremmin. Kolmasosa vastanneista yhtiöistä oli kasvattanut yhtiön ulkoistettuja resursseja taloudellisen valvonnan seurauksena. Yhtiön sisäisiä resursseja oli vastaavasti lisännyt vain alle kymmenen prosenttia vastaajista. Yli puolet yhtiöistä katsoi, ettei taloudellisille valvonnalla ollut vaikutusta operatiivisen toiminnan kokonaisresursointiin. Haastatelluilla yhtiöillä oli erityinen huoli toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen resursoineista ja esimerkiksi suurhäiriöihin varautuminen nähtiin haasteellisena kulujen leikkaamisen yhteydessä. Yli 73 % yhtiöistä tosin vastasi, että taloudellisella valvonnalla ei ole ollut vaikutusta kunnossapitoorganisaation resursseihin. Myös valvonnan korvausinvestointeja suosiva kannustin verkon kunnossapitotoimenpiteiden sijaan ei ole juuri vaikuttanut yhtiöiden toimintaan. Vastaajista yli 52 % koki, että taloudellisella valvonnalla ei ollut vaikutusta kunnossapitotoimenpiteiden määrään. Toisaalta yli 35 % koki valvonnan kasvattaneen kunnossapitotoimia merkittävästi tai jonkin verran. 4.2 Hinnoittelu Osa kyselyyn ja haastatteluun osallistuneista yhtiöitä noudattaa maltillista hinnoittelupolitiikkaa, kun taas osa näki valvonnan mahdollistavan hinnankorotukset tai toimivan perusteluna asiakkaiden suuntaan, todetaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston selvityksessä. Noin 48 % yhtiöistä ei nähnyt taloudellisen valvonnan vaikuttaneen yhtiön tariffitasoon ja 45 % vastasi valvonnan kasvattaneen sitä. Hintojen korottamisen ensisijaisiksi syiksi kerrottiin mm. työ- ja tarvikekustannusten kasvu, lisääntyneet investoinnit, automaattinen mittarinluenta, kanta- ja alueverkkohinnoittelu, tietojärjestelmät ja viranomaisraportointi. Enemmistö vastanneista verkkoyhtiöistä (52 %) ei kokenut valvonnan vaikutusta myöskään tariffirakenteessa eli perusmaksun ja energiamaksun suhteessa. Valvonnan nähtiin myös luovan tilanteita, joissa hinnoittelumuutokset voivat olla nopeita. Yli- ja alituottojen kompensointiin pitäisi olla vastanneiden verkkoyhtiöiden mukaan pidempi aika kuin yli- tai alituottojen kertymistä seuraavalle valvontaperiodille ulottuva mahdollisuus. Valitukset vahvistuspäätöksistä voivat kestää ja pahimmillaan asiakkaille voi tulla äkkinäisiä hinnankorotuksia. Toisaalta myönnettiin myös, että mahdollisuutta kompensointiin ei voi jatkaa loputtomiin. 35

37 5. Yhteenveto ja johtopäätökset Toimintaympäristön, sähkön kysynnän ja talouskehityksen muutokset vaikuttavat merkittävästi sähköverkkoliiketoimintaan. Valvontamenetelmien vaikutuksia verkkoyhtiöiden toimintaan voidaan analysoida tutkimalla kehitystä taloudellisten tunnuslukujen ja tilastojen pohjalta Sähkön reaaliset siirtohinnat ovat pysyneet pitkään suhteellisen alhaisella tasolla. Vuonna 25 otettiin käyttöön uudet valvontamenetelmät, jolloin hinnat laskivat. Toisen valvontajakson alkaessa vuonna 28 sähkön siirtohinnat nousivat yhtiöiden kompensoidessa ensimmäisen valvontakauden alijäämiä. Vuodesta 21 vuoteen 211 veroton reaalinen siirtohinta on noussut keskimääräisellä kulutusprofiililla noin 6 prosenttia. Yksi valvonnan tavoitteista on verkonhaltijan toiminnan tehostaminen ja kustannustehokkuus. Yhtiön toimintaa voidaan pitää tehokkaana, kun käytetyt panokset ovat mahdollisimman pienet suhteessa toiminnasta saatuihin tuottoihin. Kaikkien jakeluverkonhaltijoiden yhteen laskettujen toteutuneiden operatiivisten kustannusten kehitys pysyi vakaalla noin 36 miljoonan euron tasolla vuoteen 29 asti, mutta vuonna 21 kustannukset nousivat lähes 4 miljoonaan euroon. Operatiivisten kustannusten reaalinen nousu kaikilla jakeluverkkoyhtiöillä vuodesta 25 lähtien on ollut noin 1 prosenttia. Jakeluverkkoyhtiöiden liikevaihto on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Kasvua on ollut viidessä vuodessa yli 33 prosenttia ja suurimmillaan liikevaihto oli vuonna 21 lähes 1,5 miljardissa eurossa. Myös liikevoitot ovat kasvaneet ja olivat vuonna 21 yli 46 miljoonaa euroa. Verkkoyhtiöiden valvontamenetelmissä korvausinvestoinnit kasvattavat tuottopohjana käytettävää verkon nykykäyttöarvoa ja tätä kautta kohtuullista tuottoa. Uusi laajennusinvestointi kasvattaa verkon jälleenhankinta-arvoa ja laskennallisia tasapoistoja. Investointien kehitystä voidaan analysoida vertaamalla toteutuneita investointeja laskennallisiin tasapoistoihin. Tasapoistojen ja investointien suhde vuosien yhtiökohtaisilla keskiarvoilla vaihtelee voimakkaasti. Yhteensä kuudella yhtiöllä tämä suhdeluku on alle sadan prosentin eli investointeja on ollut tasapoistoja vähemmän. Vuotuisten investointien tulee olla pidemmällä aikavälillä keskimäärin verkosta tehtävien poistojen tasolla, jotta nykykäyttöarvo pysyisi samalla tasolla. Jakeluverkkoyhtiöiden investointien ja laskennallisten tasapoistojen suhdeluku oli vuonna 21 yli 126 prosenttia. Tämä kehitys viittaa siihen, että riittävälle investointitasolle on ollut edellytykset ainakin suurimmassa osassa yhtiöitä. Investoinnit kokonaisuudessaan ovat pysyneet hyvällä tasolla, mutta korvausinvestointien osuus ei ole kehittynyt samalla tasolla. Korvausinvestointivajeen voidaan arvioida olleen vuositasolla (25 21) sadan ja kahdensadan miljoonan välillä. Tämä voi vaikeuttaa tulevaa verkon kehitystä ja koko yhtiön toimintaa. Sähkön jakeluverkkotoiminnan tuoton alijäämät ovat kasvaneet voimakkaasti vuodesta 26 lähtien. Vuositasolla kasvua on tullut noin 5 miljoonaa euroa aina vuoteen 29 asti. Vuoden 21 poikkeukselliset myrskyt aiheuttivat merkittävät sähköntoimituksien keskeytyksistä aiheutuneet haitat ja yli 1 miljoonan euron vakiokorvaukset asiakkaille. Pidempiä jaksoja arvioitaessa on nähtävissä, että jakeluverkkojen alijäämät ovat nousseet myös siirryttäessä ensimmäiseltä valvontajaksolta toiselle. Ensimmäisen valvontajakson yhteenlasketut alijäämät olivat 36

38 jakeluverkkoyhtiöillä yhteensä 219 miljoonaa euroa. Toisen jakson vielä vahvistamattomien kolmen ensimmäisen vuoden osalta alijäämät olivat yhteensä 373 miljoonaa euroa. Verkkotoimintaan sijoitetun pääoman tuotto kuvaa toimialan tuottomahdollisuuksia. Liian alhainen sijoitetun pääoman tuottotaso voi vähentää halukkuutta sijoittaa verkkoliiketoimintaan. Keskimäärin jakeluverkkoyhtiöiden tilinpäätöksissä raportoitu sijoitetun pääoman tuotto vuonna 21 oli 8,2 prosenttia mediaanin ollessa 1,5 prosentin tasolla. Tuottotasoa ja sen kehitystä voidaan pitää yhtiöiden nykyisten ja tulevien toimintaedellytysten kannalta hyvänä suurimmalla osalla yhtiöistä. Sähköverkkojen toimintavarmuus ja laatu ovat ensiarvoisen tärkeitä koko yhteiskunnalle. Energiamarkkinavirasto kannustaa valvontamenetelmissä parantamaan toimitusvarmuutta ja alentamaan laatukannustimen kautta kohtuulliseen kustannukseen (oikaistuun tulokseen) vaikuttavia keskeytyskustannuksia. Sähköverkkojen, siirretyn sähkön volyymin ja kapasiteetin kehitys on ollut kokonaisuudessaan hyvällä tasolla. Käyttäjä- ja liittymämäärät ovat kehittyneet positiivisesti taloustaantumasta ja liiketoimintaympäristön muutoksista huolimatta. Jakeluverkkoyhtiöiden maksamien vakiokorvauksien määrä on vaihdellut voimakkaasti eri vuosina. Korvauksien määrä on liikkunut muutamista sadoista tuhansista euroista yli kahteen miljoonaan. Vuonna 21 myrskyt aiheuttivat poikkeuksellista vahinkoa sähköverkoille ja johtivat vakiokorvauksien nousuun yli 1 miljoonaan euroon. Yhtiöiden väliset vaihtelut keskeytyksen aiheuttamissa haitoissa ovat hyvin suuria. Vuoteen 29 asti haittojen määrä on vaihdellut 1 miljoonan euron molemmilla puolilla ja poikkeuksellisena vuonna 21 määrä nousi yli 2 miljoonaan euroon. Tästä huolimatta Energiamarkkinaviraston keräämien keskimääräisten keskeytysaikojen ja -määrien mukaan toimitusvarmuus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla vuodesta 1996 lähtien. Taulukossa 5.1 on kuvattu keskeisimpiä valvontamalliin liittyviä vaikuttavuustekijöitä ja niihin liittyviä tunnuslukuja. Tunnusluvut on esitetty miljoonina euroina ja prosentteina. 37