Missä hän on tänään? 4 / Tapaat tässä numerossa lapsia ja vanhempia muutamia vuosia sen jälkeen, kun he saivat meiltä apua.

Transkriptio

1 4 / 2019 Evankeliumia ja apua Itä-Eurooppaan Missä hän on tänään? Tapaat tässä numerossa lapsia ja vanhempia muutamia vuosia sen jälkeen, kun he saivat meiltä apua.

2 IGNAT IVANOV, Toiminnanjohtaja - Selfie Sashan kanssa Missä Sasha on tänään? "Ja tässä Daniel esiintyy seurakunnassa." Sasha oli aina innokas poseeraamaan valokuvissa. Tapasin hänet monia kertoja Jekaterinburgin turvakodilla. Otin kannessa olevan kuvan olohuoneen ikkunalaudalta kuusi vuotta sitten. Kaksi vuotta aiemmin poliisi oli tuonut kuusivuotiaan tytön kotiimme shokkitilassa. Alkoholisti-isoäiti, jonka luona Sasha asui, oli juuri puukottanut asuinkumppaninsa lapsen silmien edessä... Tyttö oli alussa niin pelokas, että kun hän näki ruokasalissa limsapulloja, hän meni piiloon luullen, että kohtaa alkaa juopottelu. Vähitellen lapsi rauhoittui, ja hänestä tuli avoin ja iloinen. Hän aloitti koulun ja pianotunnit ja pärjäsi kaikessa hyvin. Aloimme auttaa myös Sashan äitiä. Hän joi, ja koko elämä oli sekaisin. Siksi Sasha oli joutunat asumaan isoäidin luona. Äiti alkoi käydä seurakunnassa. Hän vieraili säännöllisesti turvakodilla Sashaa katsomassa. Laitoimme hänen paperinsa kuntoon. Löysimme hänelle työpaikan. Kunnostimme perheen asunnon, ja monet seurakuntalaiset lahjoittivat huonekaluja. Ja niin vuonna 2015 Sasha palasi äidin luo! Yksi vapaaehtoisista avustajistamme otti tehtäväksen pitää perheeseen yhteyttä. Mitä Sashalle kuuluu tänään? Hänellä ja äidillä on kaikki hyvin! Jekaterinburgin turvakotimme oli vielä rakennusvaiheessa v. 2009, kun se sai ensimmäiset asukkaansa: nuoren, lasta odottava Zhannan, jota katupartiotiimimme oli auttanut. Pian syntyi pikku Daniel. Zhanna oli elänyt kellareissa muiden katulasten ja -nuorten kanssa. Sekä hän että Danielin isä käyttivät huumeita. Daniel syntyi siitä huolimatta melko terveenä. Oikeaan aikaan annettu apu voi muuttaa koko lopuelämän!

3 Äiti ja lapsi asuivat turvakodissamme, ja isä meni kuntoutuskeskukseemme. Nuoren perheen elämä näytti lähtevän hyvin eteenpäin ja Danielin yksivuotispäiviä vietettiin iloisesti. Mutta sitten kumpikin palasi entiseen elämäänsä. Ei kestänyt kauan, kun katupartiomme sai suru-uutisen: Zhanna oli menehtynyt. Daniel jäi turvakotiin. Toisessa kaupungissa asuva pastorin perhe, jolla oli kaksi lasta, kuuli pienestä pojasta ja adoptoi hänet. "On vaikeaa löytää lohtua ja nähdä jotain hyvää tilanteessa, jossa menetämme monen vuoden työn jälkeen meille läheiseksi ja rakkaaksi tulleen nuoren", turvakodin isä Andrei Ivanov sanoi. "Saimme kuitenkin nähdä tässäkin tapauksessa valoisan puolen, kun Danielin adoptioisä lähetti meille puhelimella uusia valokuvia perheestä: "Tässä ovat tytöt ja Daniel nyt. He ovat kaikki kasvaneet! Ja tässä Daniel esiintyy seurakunnassa!" Zhannan elämä päättyi surullisesti, mutta hänen lapsellaan on hyvä, turvattu ja onnellinen elämä ja hän saa kasvaa uskovassa kodissa. Pikku Daniel ponnisti kohti hyvää tulevaisuutta, vaikka hänen elämänsä alkoi erittäin vaikeissa oloissa. Vastasyntynyt Daniel äitinsä Zhannan kanssa turvakodilla vuonna 2009.

4 Julian ja Katjan painajaisuni on takana! Jutun kirjoitta TANJA SAVOS Jekaterinburgin turvakodilla Julian ja pikku Veran kanssa On vaikeaa muistella ilman kyyneleitä kaikkea sitä, mitä Julia ja Katja joutuivat kokemaan kadulla. Mutta kun katsomme heitä tähään, silmiimme nousevat ilon kyyneleet! Kumpikin vierailee usein lastensa kanssa turvakodillamme. Heillä on elävä usko, ja Jumala on heidän apunsa ja turvansa. Sen ansiosta heidän sydämensä on varjeltunut kovuudelta ja katkeruudelta. Kumpikin on avoin ja ihmisrakas, heissä ei ole vihaa eikä kyynisyyttä. Heissä ei ole itsesääliä eivätkä he kaipaa sääliä myöskään muilta. He ovat aidosti ja todellisti pystyneet irrottautumaan menneestä ja aloittamaan uuden, toisenlaisen elämän Jumalan avulla! Julia vuotta sitten Julia eli lämpöputkitunneleissa Julian äiti oli kuollut, isä oli vankilassa. Kolme lasta joutuivat lastenkotiin, josta Julia karkasi pian kadulle. Nyt nuo kadulla eletyt vuodet tuntuvat epätodelliselta painajaiselta. Julia yritti pysyä kaikin keinoin elossa. Nuori tyttö oli jatkuvan hyväksikäytön kohteena, ja useita kertoja hänet piestiin pahoin. Katupartiomme vei häntä usein sairaalaan, josta hän aina palasi kadulle. Ei ollut muutakaan paikkaa. Meillä ei silloin vielä ollut turvakotia. Ruokimme ja vaatetimme Juliaa kadulla kahden vuoden ajan. Julia tänään Kun turvakotimme valmistui ja Julia tuli sinne 16-vuotiaana, kodin äiti Natasha huomasi heti, että hän oli raskaana. Tyttö itse ei ollut sitä ymmärtänyt. Turvakodissa hänelle syntyi Vera-tyttö. Julia kävi seurakunnassa yhdessä meidän kanssamme. Hän asui pikku Veran kanssa turvakodissa neljä vuotta. Tänään Julia on onnellisesti naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hänen miehensä huolehtii perheestä erittäin hyvin. Näillä kolmella lapsella on aivan erilainen elämä kuin se, minkä Julia ja hänen kaksi sisarustaan joutuivat kokemaan!

5 Katja asui siskonsa ja äitinsä kanssa monta vuotta kellarissa. Alkoholistiäiti myi tyttäriään miehille 13-vuotiaista alkaen. Kun Katja oli 16, äiti kuoli maksakirroosiin. Näihin aikoihin, vuonna 2006, katupartiomme alkoi auttaa siskoksia. Katja ja isosisko Tanja kävivät kristillisessä päiväkeskuksessa, jota pidimme katunuorille. Tanja tuli siellä uskoon, mutta joutui kohtaamaan heti muiden kellarissa asuvien nuorten pilkan: "Sinä luulet, että olet nyt pyhä ja puhdas. Mutta sinä olet syntynyt kaatopaikalla ja kuolet kaatopaikalla! Tanja ei kestänyt painostusta ja väkivaltaa, vaan hirttäytyi... Tapaus järkytti syväsi Katjaa, joka odotti ensimmäistä lastaan. Lapsi syntyi pian tämän jälkeen. Lapsen isän äiti suostui ottamaan nuoren perheen asuntolahuoneeseen, jossa itse eli. Syntyi toinen lapsi, ja Katja yritti huolehtia heistä vaikeissa oloissa. Mutta isän jatkuva juominen teki yhdessäolon mahdottomaksi, ja Katja lähti lapsineen pois. Koko tämän ajan olimme Katjan ja lasten tukena. He asuivat turvakodissamme, autoimme heitä saamaan kaikkea tarpeellista ja järjestimme viralliset paperit lapsilisiä varten. Katja 2006 Perheen suurin ongelma oli se, että heillä ei ollut asuntoa. Mutta Jumala vastasi tänä keväänä rukouksiimme! Katjalle myönnettiin kaksilapsisen perheen asuntoavustus, ja sen lisäksi saimme eräältä yksityishenkilöltä odottamattoman lahjoituksen heitä varten. Näillä varoilla Katja pystyi ostamaan asuntolahuoneen, ja heillä on vihdoin oma pieni koti! Katja tänään

6 Vasemmalla Rosa, hänen vieressään jutun kirjoittaja Daniela sekä äitejä, jotka saivat äitiyspakkauksen. DANIELA ENTSHEVA, Bulgaria Perunamaa mökin edessä Kertomus siitä, kuinka halveksitusta naisesta tuli toisten slummikylän äitien auttaja

7 Rosa on 34-vuotias viiden lapsen äiti slummikylässä. Hän asuu miehensä ja lasten kanssa mökissä, joka on vino ja ränsistynyt, mutta siinä on silti katto! Mökin edessä on perunamaa koko kylän ainoa! Ehkä ihmettelet, miksi se on tehnyt minuun vaikutuksen. Slummikylien asukkaat eivät yleensä kasvata vihanneksia, he elävät päivän kerrallaan. Perunamaa kertoo Rosan elämässä tapahtuneesta muutoksesta, jota olen saanut todistaa! Tapasin Rosan ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten. Tiimimme oli käymässä tämän kylän seurakunnassa, kun sen ovelle tuli resuinen äiti pyytämään apua sylissään puolen vuoden ikäinen vauva. Kumpikin oli lian peitossa, hiukset takussa. Lapsi oli kuumeinen ja voimaton. Rosa alkoi siinä ovella kertoa tarinaansa nopeasti ja sekavasti, katsellen koko ajan ympärilleen, kuin odottaen lyöntiä. Hänen katseensa oli täynnä kipua ja pelkoa. Surkea tilanne alkoi hahmottua minulle. Rosa oli ansainnut elatuksensa prostituoituna päätien varrella. Sitten hän oli muuttanut yhteen erään tämän kylän miehen kanssa. Heille syntyi lapsi. Mutta kun perheen rahat loppuivat, Rosa meni taas tien varteen... Kun hän tuli takaisin, mies heitti hänet ja lapsen ulos. Heillä ei ollut paikkaa, mihin mennä. Mikään ovi ei avautunut hänen kaltaiselleen Muistatko tämän kuvan uutislehdestämme 2017 / 3? Veimme äitiyspakkauksen Rosan kotiin, jossa olosuhteet olivat surkeat ja lapset söivät ruokansa lattialla. Mitä Rosalle kuuluu tänään? naiselle. Äiti ja lapsi nukkuivat ulkona pölyssä ja liassa hökkeleiden välissä. Rosa imetti lastaan, mutta sitten maito alkoi loppua ja lapsi itki nälkäänsä... Ja nyt Rosa oli epätoivoisena uskaltautunut seurakunnan ovelle. Annoimme hänelle ruokaa ja vaatteita. Rukoilimme hänen ja sairaan lapsen puolesta. Seurakunnan naiset lupasivat huolehtia heistä. Rosa löysi kylästä miehen ja sai vielä neljä lasta. Seurakunnan naiset olivat edelleen hänen tukenaan. He opettivat häntä rukoilemaan ja huolehtimaan perheestään. Kaksi vuotta sitten Rosa sai yhden ensimmäisistä äitiyspakkauksistamme. Tänään hän itse ohjaa ja rohkaiseee nuoria vuotiaita äitejä! He ovat mielellään hänen seuras- saan. Rosa kertoo kaikille, mitä Jumala on tehnyt hänen elämässään ja tuo tuttaviaan seurakuntaan. Kävimme kesäkuussa kylässä, jossa Rosa asuu. Hän kutsui meidät ja erään pienen vauvan äidin kotiinsa, ja annoimme siellä äidille äitiyspakkauksen ja rukoilimme hänen puolestaan (kuva takasivulla). Rosan perheen elämä on kaikkea muuta kuin helppoa. Heidän mökissään ei ole vettä eikä wc:tä. Mutta koti on nyt siisti, huoneessa on uusi matto, seinissä tapetit. Ja lasten nimet ovat paljon puhuvia: Bozhidar, Bogomila, Nadezhda ( Jumalan lahja, Jumalalle rakas, Toivo ). Tässä kodissa on nyt toivoa! Ja myös perunoita.

8 Miten varat riittävät kaikkeen? Mission Possible on lännessä pieni yhdistys. Silti meillä on Itä-Euroopassa useita turva- ja kuntoutuskeskuksia, 65 paikallista palkattua työntekijää, ja apu ja evankeliumi saavuttavat tuhansia ihmisiä. Varmaan kysyt, miten varat riittävät tähän kaikkeen. Henkilökuntamme lännessä on pieni, ja teemme työtä kodeista käsin. Välttämättömiin henkilöstö-, uutislehti-, kirjanpito- ym. kuluihin käytetään keräystuloista alle 20%. Työkohteisiin lähetämme siis 80% tuloista, vuodessa n euroa. Työkohteiden omalla varainkeräyksellä katetaan tällä hetkellä lähes puolet toimintakuluista. Lännestä lähetetyt varat kattavat kohdemaiden peruskulut. Tiimimme työkohteissa keräävät lisäksi itse toimintaa varten lähes saman summan arvosta tarvikkeita ja varoja firmoilta, seurakunnilta ja yksityishenkilöiltä. Mission Possiblelle annetun lahjoituksen arvo siis kasvaa. Tätä voi havainnollistaa siten, että kun saamme 10 euron lahjoituksen, siitä 8 euroa lähetetään Itä-Euroopan kohdemaihin, joissa tiimimme tekevät avustus- ja evankeliointityötä ja keräävät toiset 8 euroa. Meillä on kohdemaissa yli 400 vapaaehtoista avustajaa. Heidän työpanoksensa on erittäin tärkeä ja moninkertaistaa resurssimme. Sydämellinen kiitos sinulle, rakas työmme ystävä! Sinun tukesi on erittäin tärkeä ja tekee osaltaan tämän työn mahdolliseksi! Mission Possible ry, PL 120, Vantaa puh / info@mp.org Tilaukset, osoiteasiat: tilaus@mp.org Äitiyspakkaukset: Päivi Ranta, pp@mp.org Facebook: Mission Possible Finland, Pienimmän parhaaksi TUKITILIT Nordea FI Danske Bank FI OP FI MOBILEPAY: TUKIPUHELIN: (10 eur) ja (20 eur) Lahjakortit, jääkaappimagneetit ja heijastimet: Poliisihallituksen keräyslupa , RA/2018/581, koko Suomi ilman Ahvenanmaata. Lisätietoa yhdistyksestä: TUKI-ILMOITUKSET YHTEISEN TYÖN TULOS: Apu ja evankeliumi muuttavat Itä-Euroopan lasten ja perheiden elämää! RAKENNUSKONEVUOKRAAMO Laitteet remontointiin ja pihatöihin. Toimipisteet Helsingissä ja Vantaalla. p