Onnellinen loppu. Äidit, jotka tulevat turvakeskuksiimme, ovat todellisessa hädässä. Ja kaikki löytävät todellisen avun. 2 / 2019

Transkriptio

1 2 / 2019 Evankeliumia ja apua Itä-Eurooppaan Onnellinen loppu Äidit, jotka tulevat turvakeskuksiimme, ovat todellisessa hädässä. Ja kaikki löytävät todellisen avun.

2 ALBERT DOKTER Hollannin Mission Possiblen johtaja Onko tämä se sama Marina? Tuskin tunsin häntä, kun hän avasi oven! Siitä on noin vuosi, kun Marina tuotiin tänne Mission Possiblen turvakotiin Bogotoliin. Näin hänet silloin. Hän oli aggressiivinen ja aivan sekaisin huumeista... Nuori ihmisraunio. Lastensuojeluviranomaiset olivat ennen sitä tiedustelleet, olisiko kodissamme tilaa Marinalle ja hänen kahdelle lapselleen. Yleensä näin vaikeissa tapauksissa äidiltä otetaan vanhempainoikeudet pois eikä hän ikinä enää näe lapsiaan... Ihme, että viranomaiset antoivat hänelle vielä mahdollisuuden. Istun juttelemaan Marinan kanssa. Kun hän pääsee alkuun, sanat alkavat virrata vuolaasti. Muistan isäni vain valokuvasta. Hän jätti meidät, kun olin kolme. Äiti kuoli, kun olin 13-vuotias. Isoäiti kasvatti minut. 17-vuotiaana aloin käyttää huu-. Tässä numerossa kerromme työstä hädänalaisten ja traumoista kärsineiden naisten ja lasten auttamiseksi. meita. Sain silti suoritettua ammattikoulun leipojalinjan. Olin 21, kun minulle syntyi tytär Valeria. Aloin käyttää vahvempia huumeita, ja poikaystäväni jätti minut. Tutustuin toiseen mieheen ja sain hänen kanssaan Aleksein. Hän oli huumekauppias, ja autoin häntä. Siirryimme heroiinista käyttämään synteettistä huumetta, suolaa. Sillä on erittäin voimakas mutta lyhytkestoinen vaikutus. Sitä on heti saatava lisää. Ihme, että olen elossa! Useimmat suolan käyttäjät kuolevat vuoden sisällä. Marina myi kotoa huumeita, ja lapset olivat kaiken keskellä laiminlyötyinä... Viranomaiset puuttuivat lopulta asiaan, ja niin äiti lapsineen tuli turvakotiimme. Alku oli yhtä painajaista! Minulla oli hirveitä vieroitusoireita. Olin sairas ja kuin luuta ja nahkaa. Mutta toiset auttoivat minua ja lapsia kaikessa. Mutta kaikkein tärkeintä oli, että täällä sain kuulla Jeesuksesta. Uskoontulo on ollut toipumiseni salaisuus. Kaikki ihmettelevät muutosta, joka on tapahtunut! Tämä on ihan erilainen Marina kuin jonka näin vuosi sitten! Hän tekee nyt tulevaisuuden suunnitelmia, ja tiimimme etsii hänelle asuntoa. Haluan jäädä tänne Bogotoliin. Olen mukana seurakunnassa, ja tyttäreni käy täällä koulua. Haluan olla myös mukana turvakeskuksen työssä.

3 Koti, jossa on keinuhevonen! DANIELA ENTSHEVA, Bulgaria. Lumi tekee Slatinan kylän kauniimmaksi, puhtaammaksi ja rauhallisemmaksi. Lapset juoksevat vastaamme, kun nousemme kylään liukasta tietä pitkin. Hymyilevä 9-vuotias Ivanka on yksi heistä. Olemme tuomassa hänen kotiinsa äitiyspakkausta. Heti ovelta huomaan jotain erityistä. Kodissa on keinuhevonen! Bulgarian romanien kodeissa ei yleensä ole leluja. Lapset ovat kesällä ulkona, talvella he istuvat sängyllä katsomassa televisiota. Mutta tässä kodissa ilmapiiri on erilainen. Yhdessä huoneessa asuu kolme sukupolvea. Stojanka on viiden lapsen äiti ja odottaa kuudetta. Tervetuloa meille! hän sanoo iloisesti. Ivanka- tytär istuu sängylle hänen viereensä. Sängyn toisessa päässä istuu hiljaa hymyillen isoäiti Anka. Hän on opettanut lapsensa ja lapsenlapsensa huolehtimaan toisistaan. Anka palvelee kylän seurakunnassa siivoamalla ja sytyttämällä kaminan ennen jumalanpalveluksia. Hän rukoilee jatkuvasti kyläläisten puolesta. On ilo tuoda Stojankalle äitiyspakkaus! Kun ehdotan, että siunaamme perhettä ja pian syntyvää lasta, isoäiti nousee, ristii kätensä ja alkaa rukoilla. Pieni huone tuntuu kirkkaammalta. Kiitos teille, ja siunausta kotimatkalle, äiti ja isoäiti toivottavat. Usko tekee ihmisten mielistä kauniimpia, puhtaampia ja rauhallisempia!

4 SERGEI JA IRINA KOSTROMIN Tsheljabinsk Meillä oli haave ja se toteutui! Nimeni on Irina. Tulimme mieheni Sergein kanssa tänne Tsheljabinskiin vuonna Meillä oli silloin kolme lasta (nyt neljä). Haaveemme oli auttaa hädänalaisia äitejä ja lapsia, ja avasimme vuokratiloihin Mission Possible -turvakodin. Pelastamme takaisin elämälle naisia ja lapsia, jotka ovat kärsineet lyönneistä, nöyryytyksestä ja jatkuvasta pelosta omassa kodissaan. Nyt kuusi vuotta myöhemmin, jo yli 90 äitiä ja 160 lasta vauvaikäisistä varhaisnuoriin on saanut avun tässä kodissa! Haaveemme on toteutunut! Täällä he saavat olla turvassa, ja kodissa on kaikki, mitä he tarvitsevat elämiseen ja toipumiseen. Käytämme kristillistä eheytymisohjelmaa Paluu elämään. Olemme aloittaneet myös äitiyspakkausohjelman kriisitilanteessa oleville äideille. Haluamme kertoa teillekin, mitä olemme nähneet ja kokeneet. Tässä on Anastasian ja hänen tytärtensä tarina! Kun kukaan ei näe... Kaikki ei ole sitä miltä näyttää Ulospäin Anastasian elämä näytti hyvältä: tilava asunto, auto, työpaikka poliisin virastossa, kauniit ja lahjakkaat tyttäret. Mutta kukaan ei tiennyt, mitä tapahtui kulissien takana. Miehen juominen, syrjähypyt, lyönnit, huudot olivat äidin ja lasten arkea... Viimeinen pisara Anastasialle monivuotisen piinan jälkeen oli, kun mies tuli yöllä kotiin juopuneena ja räyhäten. Nuorempi tytär pelästyi niin, että sai puhevian ja alkoi änkyttää. Anastasia otti tytöt ja pakeni 300 kilometrin päähän Tsheljabinskiin. Viimeinen puhelinnumero Kun kylmänä marraskuun aamuna tulimme turvakodille, ovella odotti äiti kahden lapsen kanssa. Olen Anastasia, soitin teille eilen. Meillä ei ole mitään paikkaa mihin mennä eikä rahaa vuokraan. Ostin viimeisillä rahoillani lapsille talvikengät. Menin epätoivoisena sosiaalitoimistoon ja sain listan eri virastojen ja keskusten puhelinnumeroita. Mutta joka paikasta minulle sanottiin, että minun pitää laittaa tytöt lastenkotiin ja etsiä apua muualta, koska en ole virallisesti tämän kaupungin asukas. Viimeisenä listalla oli teidän numeronne... Meidän turvakotiimme ei tarvita rekisteröintiä kaupungin asukkaaksi eikä muitakaan papereita. Näin Anastasia ja 13- ja 10-vuotiaat tyttäret asettuivat asumaan huoneistoomme. Ei vain katto pään päälle He saivat enemmän kuin suojan ja toimeentulon. Meillä he kuulivat Jumalasta ja alkoivat käydä seurakunnassa. Kuukautta myöhemmin nuorempi tytär ei enää änkyttänyt! Hän lausui jouluevankeliumiesityksessä enkelin roolin sujuvasti ja ongelmitta! Äiti rukoili, että saisi Tsheljabinskista samantapaisen työpaikan kuin edellisessä kaupungissa. Ennen turvakotiimme tuloa hän oli yrittänyt saada työtä, mutta joka paikasta oli tullut kieltävä vastaus. Mutta se oli ennen! Nyt hänellä oli rukouksen kanava ja kaikki ystävät seurakunnassa tukenaan! Anastasia ällistyi, kun hänelle soitettiin ja tarjottiin unelmien työpaikkaa! Lopputulos: Elämän täydellinen eheytyminen! Anastasian ja lasten elämässä on tapahtunut täydellinen tervehtyminen ja uudistus! He asuvat nyt omassa vuokra-asunnossa ja Anastasia on työssä oikeusvirastossa. Näemme heitä joka sunnuntai seurakunnassa!

5 . Tsheljabinsk on miljoonakaupunki Uralin alueella. Mission Possible tukee siellä naisten ja lasten turvakotia. Anastasia ja tyttäret saivat tämän kodin avulla uuden elämän. OLE MUKANA AUTTAMASSA HEIDÄN KALTAISIAAN ÄITEJÄ JA LAPSIA. Tilinumerot takasivulla, VIITE 1070

6 DANIELA ENTSHEVA Daniela johtaa Mission Possiblen naistentyötä Bulgariassa, opettaa retriiteissä ja on mukana myös muissa projekteissamme. Kosketus Jeesuksen viittaan ihmeitä tekevä eheytymismisohjelma traumoista kärsineille naisille Bulgariassa Mission Possiblen toimintakeskuksessa Bulgarian Dobromirkassa on keväisin ja syksyisin kymmenen päivän eheytymisretriitti naisille, jotka ovat kärsineet väkivallasta ja muista traumoista. Kerralla noin 15 naista osallistuu sielunhoitoohjelmaan, jossa käsitellään perusteellisesti heidän ongelmiaan. (Ohjelman nimi viittaa Matteuksen evankeliumissa 9:20 mainittuun naiseen.) Naiset voivat irtautua tavanomaisesta ympäristöstään ja keskittyä opetukseen ja keskusteluihin. He lähtevät keskuksesta muuttuneina ja vapautuneina. Yhteenpito jatkuu ohjelman jälkeenkin sosiaalisen median vertaisryhmässä ja henkilökohtaisesti. Mitä tein väärin? Miksi kävi näin? Miten jaksan elää?

7 Kun murhe ja pahuus ylittävät kestokyvyn JOKAISELLA TÄMÄN KUVAN KÄDELLÄ ON TARINA. Dobromirkan keskuksen seinällä on iso tilkkuraanu, joka muistuttaa sadoista siellä olleista naisista. He ovat ommelleet retriittien aikana käsiensä mallit, ja ne on koottu yhteen. Kristina (nimi muutettu) näytti synkeältä, lähes vihamieliseltä, kun hän tuli Dobromirkan keskukseen. Hän pysyi syrjässä muista eikä puhunut mitään. Kun menin halaamaan häntä ja toivottamaan tervetulleeksi, hän seisoi jäykkänä ja vaivautuneena eikä vastannut halaukseeni... Kristinan katse liikkui levottomasti paksujen silmälasien takana. Kun hänen oli pakko vastata joihinkin kysymyksiin, hän hädin tuskin pystyi muodostamaan sanoja. Näin, kuinka työlästä ja vaikeaa hänen oli istua muiden kanssa kokoontumishuoneessa. Kristina ei ollut koskaan ennen itkenyt. Hänellä oli lastenkodin kovettama luonne. Hän oli saanut siellä toisten lasten arvostuksen ja johtajan roolin, käyttäen tarvittaessa nyrkkejäkin. Kun Kristina kasvoi aikuiseksi, hänen elämässään tapahtui suuri muutos. Hän tuli uskoon ja suuntasi nyt kaiken voimansa ja rakkautensa Jumalan ja ihmisten palvelukseen. Hän adoptoi lastenkodista vammaisen tytön, jota kukaan ei ollut halunnut. Nelivuotias näytti yhdeksänkuiselta ja makasi avuttomana sängyssä. Lapsi ei osannut puhua, kävellä eikä syödä. Hänelle oli annettu elinaikaa muutama kuukausi. Kristina omistautui lapselle ja käytti kaikki varansa hoitoihin. Hänen rakkautensa ja kärsivällisyytensä oli valtava, ja hän sai voimaa uskosta ja rukouksesta. Kahdeksan vuoden työn jälkeen tytöstä oli kasvanut kaunis teini, joka kävi koulua avustajan avulla. Mutta sitten tapahtui jotain kauheaa. Naapurin mies houkutteli henkisesti hieman jälkeenjääneen, hyväuskoisen tytön luokseen ja raiskasi tämän. Kun äiti sai tietää, mitä oli tapahtunut, hän syöksyi järkyttyneenä ja raivon vallassa paikalle. Tapan hänet! Toiset siel- lä olleet pitelivät häntä. Hän yritti sen jälkeen vahingoittaa itseään ja surmata itsensä... Tyttö sai hyväksikäytöstä vakavia henkisiä vaurioita, joita hänen rajoitettu käsityskykynsä pahensi. Kristina on yksi monista naisista, jotka ovat saaneet avun. Tässä hänen tarinansa. Kristina tuli keskukseemme henkisesti romahtaneena. Mutta Jumala sai parantaa hänet sisäisesti. Kymmenen päivää myöhemmin hän lähti kotiin täynnä energiaa ja toivoa! Pidämme häneen edelleen säännöllisesti yhteyttä. Seuraavalla sivulla on kirje, jonka Kristina antoi meille kotiin lähtiessään sanoja hänen sydämeltään.

8 (Jatkoa edelliseltä sivulta.) Kirje Kristinalta Tiedän, että olette rukoilleet paljon puolestani, olen niin kiitollinen! Kiitän Jumalaa ajasta täällä! Kosketus Jeesuksen viittaan - ohjelma oli minulle viimeinen mahdollisuus. Olin sisäisesti kuollut, mutta täällä heräsin eloon. Olen nyt vapaa ja täynnä iloa! Jumala tietää, kuinka ylivoimaisen raskasta kaikki kokemani oli minulle. En nähnyt mitään valoa enkä halunnut elää. Viha, tuska ja syyllisyys täyttivät mieleni monen kuukauden ajan. Halusin elää Jumalalle, mutta olin syvässä hengellisessä kriisissä, josta en päässyt ulos. Kiitos Jumalalle uudesta mahdollisuudesta! Olen elävä todistus Hänen voimastaan ja hyvyydestään! Mission Possible ry, PL 120, Vantaa puh / info@mp.org Tilaukset, osoiteasiat: tilaus@mp.org Äitiyspakkaukset: Päivi Ranta, pp@mp.org Facebook: Mission Possible Finland Pienimmän parhaaksi TUKITILIT (viitenumerot tilisiirtolomakkeessa) Nordea FI Danske Bank FI MOBILEPAY: TUKIPUHELIN: (10 e) ja (20 e) Lahjakortit, jääkaappimagneetit ja heijastimet: Poliisihallituksen keräyslupa , RA/2018/581, koko Suomi ilman Ahvenanmaata. Lisätietoa: TUKI-ILMOITUKSET Joka kevät ja syksy pidämme eheytymisretriitin Kristinan kaltaisille naisille. RAKENNUSKONEVUOKRAAMO Laitteet remontointiin ja pihatöihin. Toimipisteet Helsingissä ja Vantaalla. p