Mikrobeista ja biosideista

Transkriptio

1 Mikrobeista ja biosideista Kirsi Saukkonen

2 Käsitteitä tartuntataudeista TARTUNTATAUTI Tartuntatauti eli infektiotauti (morbus contagiosus) on infektiosairaus, joka voi tarttua aiheuttajamikrobin siirtyessä eliöstä toiseen joko suoraan tai välillisesti Tartuntataudin syntyminen johtuu siitä, ettei elimistön oma puolustusjärjestelmä, immuunipuolustus pysty pitämään kurissa jotain mikrobia. Sairastumisen riskiä kasvattavat mikrobin suuri virulenssi, taudinaiheuttamiskyky, sekä heikkoudet elimistön puolustusjärjestelmissä. Tartunnassa elimistöön pääsee vieras mikrobi. Tartunta voi tapahtua joko suoraan tai välillisesti; kosketuksesta, pisaratartuntana hengitysilman kautta, saastuneen ruoan ja juoman tai tautia levittävän eläimen, vektorin, välityksellä. Erilaiset lääketieteelliset operaatiot, kuten leikkaukset ja verensiirrot, voivat myös toimia tartuntatienä. Infektioita aiheuttavat erilaiset bakteerit, virukset, mikroskooppiset sienet ja parasiitit. Myös prionit aiheuttavat infektioita. Infektiotauteja voidaan luokitella myös niiden tartuntatien tai infektoituneen elimen (mm. hengitystiet, iho, ruoansulatuskanava, sukupuolitaudit, virtsatiet, maksa) mukaan. Omia erityisryhmiään ovat raskaudenaikaiset infektiot ja sairaalainfektiot.

3 Tartuntatautien historia Käsitys tautien tarttuvuudesta oli olemassa jo ennen lääketieteellistä tietoa sairauksien syistä ja taudinaiheuttajista. Tartuntatautien aiheuttajista oli useita teorioita ennen mikrobien keksimistä. Syynä pidettiin muun muassa ummehtunutta hengitysilmaa ja yleistä likaa, miasmaa. Vasta 1800-luvulle tultaessa ymmärrettiin, miten taudinaiheuttajat voivat siirtyä käsien tai ulosteiden ja juomaveden mukana ihmisestä toiseen. Keksinnön mahdollisti epidemiologisen tutkimuksen kehittyminen ja mikroskoopilla löydetty mikrobien maailma. Infektioita voitiin siis vähentää mikrobien torjunnalla: desinfioinnilla ja hygienialla

4 Epidemiat Epidemia on tartuntasairaus, joka esiintyy poikkeuksellisen suurella osalla jonkin tietyn alueen väestöstä. Epidemiaksi kutsutaan myös muualta tullutta kulkutautia tai taudin merkittävää leviämistä. Epidemia voi levitä esimerkiksi pisaratartuntana tai juomaveden välityksellä. Epideemisesti esiintyviä tauteja ovat esimerkiksi influenssa, kolera, rutto ja tuhkarokko. Epidemia rajoittuu tiettyyn maahan tai maanosaan. Epidemioiksi nimitetään myös joitain sellaisia tapauksia, joissa on kyse vain muutamasta tartunnan saaneesta, kuten esimerkiksi armeijassa leviävä aivokalvontulehdus tai lastentarhassa leviävä vatsatauti.

5 Epidemioiden historiaa Varsinaiset epidemiat tulivat mahdollisiksi, kun ihmiset asettuivat maanviljelystaidon kehityttyä asumaan suurempiin yhteisöihin. Samoihin aikoihin tapahtui kotieläimien kesyttäminen. Ihmisten läheisempi kanssakäyminen muiden lajien kanssa mahdollisti mikrobien siirtymisen lajien välillä ja lisäsi siten tartuntatautien määrää. Tartuntatautiepidemioilla on ollut historiassa dramaattisia vaikutuksia. Tunnettuja esimerkkejä ovat keskiajan musta surma, koleran aiheuttamat epidemiat ja 1800-luvuilla ja espanjantauti ensimmäisen maailmansodan aikana. Eurooppalaisten mukanaan tuoman tautitaakan vuoksi Amerikan alkuperäisväestö väheni ja heikkeni huomattavasti. Napoleonin sotaretki Venäjälle epäonnistui punakuumeepidemian vietyä armeijan voimat.

6 Pandemia Pandemia tarkoittaa maailmanlaajuisesti levinnyttä epidemiaa. Sana tulee kreikan sanoista pan kaikki ja demos ihmiset. Tauti ei välttämättä ole pandemia, vaikka siihen kuolisi paljon ihmisiä. Esimerkiksi syöpiin on menehtynyt erittäin paljon ihmisiä, mutta niitä ei katsota pandemiaksi, koska syöpä ei ole tarttuvaa. Toisaalta tartuntatautikaan ei välttämättä ole pandemia, ellei se ole levinnyt laajalle alueelle. Pandemian ehdot WHO:n mukaan: uusi tauti ilmaantuu taudin vaikuttava tekijä vaikuttaa ihmisiin aiheuttaen vakavaa sairautta taudin vaikuttava tekijä leviää helposti ja vahvistuu Pandemioita ovat olleet esimerkiksi musta surma, kolera ja espanjantauti. Lintuinfluenssan pelättiin laajenevan pandemiaksi. Meksikossa keväällä 2009 havaitun lintuinfluenssan muunnoksen, sikainfluenssan, julisti pandemiaksi 11. kesäkuuta 2009 WHO.

7 Mitä mikrobit ovat? Ympäristömme on täynnä erilaista silmälle näkymätöntä elämää Organismeja, kuten leviä, bakteereja, homeita, hiivoja ja viruksia, joita kutsutaan yhteisnimellä pieneliöt eli mikrobit, on kaikkialla Bakteerit: Kokit, sauvat, vibriot, spirokeetat Gram-negatiiviset, gram-positiiviset Virukset Lipidi- tai proteiinivaipalliset, vaipattomat RNA, DNA ym. Sienet Hiivat ja homeet

8 Eri mikrobien säilyminen pinnoilla Säilyminen pinnoilla riippuu: Infektioannoksen määrästä Orgaanisen materiaalin (eli lian) määrästä pinnoilla Pintamateriaalista ja pintojen sileydestä Mikrobit kontaminoivat pintoja: Mikrobeita sisältävät eritteet suoraan pinnoille Siirtyminen elollisilta ja elottomilta pinnoilta Kontaminoituneet nesteet, joita käytetään esim. pintapesuissa

9 Mikrobien säilyminen iholla ja pinnoilla iholla pinnoilla Influenssavirus min t Norovirus Ei tiedetä Ainakin 7 vk Klostridi Ei tiedetä Itiömuoto > 5 kk E. coli 6-90 min 2 t -16 kk MRSA Ei tiedetä 4 vk 7 kk Ps. aeruginosa min 6 t 16 kk

10 Bakteerit Bakteerit ovat yksisoluisia eliöitä, jotka lisääntyvät jakautumalla kahtia Osa bakteereista muodostaa säilymismuotoja, itiöitä. Niitä on paljon hankalampi tuhota kuin kasvullisia soluja, sillä ne kestävät epäedullisia ympäristöoloja hyvin. Joidenkin bakteerien itiöt ovat erityisen kestäviä. Niiden tuhoamiseen tarvitaan yli 100 C:n lämpötila.

11 Bakteerisolun rakenne

12 Virukset Virukset tarvitsevat lisääntyäkseen elävän eliön, jonka aineenvaihduntaa ne käyttävät hyväkseen Elintarvikkeessa tai vedessä virukset eivät kasva vaan kulkeutuvat mukana Virukset tarttuvat yleensä vain yhteen tai muutamaan eliölajiin. Siksi eläinten virustaudit ovat yleensä ihmiselle vaarattomia.

13 Viruksen rakenne HI-virus

14 Sienet = hiivat ja homeet Hiivat ovat yksisoluisia sieniä ja homeet sieniä, jotka muodostavat rihmastoja = monisoluisia Koska homeet tarvitsevat happea, ne kasvavat tuotteen usein miten pinnassa Itiöt leviävät helposti ilmavirtojen mukana

15

16 Sopeutuminen ympäristöön Erittäin hyvä, esiintyvät lähes kaikkialla Ravinteiden tarve: yleensä vaatimattomat = glukoosi ja eo. suolat (ympäristöbakteerit) Vesijohtovesikään ei ole täysin mikrobitonta Vesilaitoksessa raakavesi puhdistetaan turvalliseksi Puhdistettua vettä tutkitaan säännöllisesti sen laadun varmistamiseksi. patogeenit eli tautia aiheuttavat bakteerit yleensä vaativampia (rauta, aminohappoja, vitamiineja) Lämpötila Kosteus ph

17 Mikrobien kasvuun vaikuttavat tekijät Pieneliöiden kasvumahdollisuuksiin vaikuttavat niiden ympäristöolosuhteet: kosteus, lämpötila, hapen saatavuus ja happamuus, säilöntäkemikaalit Jokaisella mikrobilla on sille ominainen paras kasvulämpötila (optimilämpötila), jossa lisääntyminen on nopeinta Mikrobit kasvavat nopeimmin 6 C - 60 C:n lämpötiloissa. Kasvulämpötilarajat ovat kuitenkin lajikohtaisia Kun lämpötila nousee voimakkaasti, mikrobien kasvu pysähtyy ja niiden tuhoutuminen alkaa Kun lämpötila laskee riittävästi, kasvu pysähtyy

18 Luontainen vai hankittu resistenssi Luontainen resistenssi Liittyy mikrobin kromosomeihin Hankittu resistenssi Geneettisistä muutoksista johtuva resistenssi, jonka voi aiheuttaa mutaatio tai geneettisen materiaalin siirto esim. plasmidien välityksellä

19 Biofilmi lisää resistenssiä Orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden sekä mikrobien muodostama monisäikeinen kokonaisuus Vaikea havaita normaalein mikrobiologisin näyttein Yleensä sekamikrobikasvustoa Biofilmin muodostus alkaa välittömästi mikrobin kiinnittyessä pintaan Erityisen ongelmallisia paikkoja: Vesisäiliöt, putkistot, lääketieteessä: katetrit ym. vierasesineet Biofilmi suojaa mikrobeja ulkopuoliselta ympäristöltä ja kemikaaleilta (esim. mikrobilääkkeet ja biosidit) Vaikuttaa sekä desinfektioaikaan että konsentraatioon Kuiva biofilmi

20 Biofilmin muodostuminen

21 Mystiset lyhenteet ESBL on bakteerin hankkima ominaisuus Bakteerit, joilla voi olla ESBL-ominaisuus, ovat esim. Escherischia coli ja Klebsiella pneumoniae Näitä bakteereja löytyy kaikkien henkilöiden ulosteesta ja ne ovat tavallisia infektioiden aiheuttajia ESBL-ominaisuus tekee bakteerin vastustuskykyiseksi tavallisesti hoidossa käytetyille antibiooteille Näitä bakteereja kutsutaan ESBL-bakteereiksi, sillä ne tuottavat antibiootteja pilkkovia entsyymejä (extended spectrum beta-lactamases, ESBL)

22 MRSA MRSA: Staphylococcus aureus -bakteeri on yleinen bakteeri, jota löytyy terveiden henkilöiden iholta ja nenän limakalvolta Jotkut stafylokokit ovat kuitenkin kehittyneet vastustuskykyiseksi näille tavallisille stafylokokki antibiooteille Antibiooteille vastustuskykyisiä stafylokokkeja kutsutaan metisilliinille resistenteiksi Staphylococcus aureuksiksi eli MRSA:ksi

23 CPE-bakteerit Karbapenemaaseja tuottavia enterobakteereja kutsutaan CPE-bakteereiksi Karbapenemaasi on bakteerin hankkima ominaisuus, joka tekee bakteerin vastustuskykyiseksi tavallisesti hoidossa käytetyille antibiooteille Bakteerit, joilla voi olla karbapenemaasi-ominaisuus ovat esim. Klebsiella pneumoniae ja Enterobacter sp Näitä bakteereja löytyy kaikkien henkilöiden ulosteesta ja ne ovat tavallisia infektioiden aiheuttajia

24 MDR-bakteerit Jotkut bakteerit ovat resistenttejä useille eri antibiooteille = MDR-bakteerit eli multi-drug-resistant bacteria Niitä on vaikea hoitaa ja niillä on kyky lisätä antibioottiresistenssiä muihinkin bakteereihin MDR-bakteereita ovat tällä hetkellä mm. ESBL-bakteerit, tubi, Pseudomonas aeruginosa

25 MIRE=Meropeneemi, imipeneemi/silastiiniresistentti gramnegatiivinen enterobakteerisauva TRPA=Tobramysiinille resistentti Pseudomonasaeruginosa=usein moniresistentti pseudomonas, jonka lyhenne tulee yhden aminoglykosidin(tobramysiini) resistenssiominaisuuden perusteella M(D)RPA= moniresistentti Pseudomonas aeruginosa kannan tulee olla vähintään kolmelle viidestä (keftasidiimi, piperasilliinitatsobaktaami, meropeneemitai imipeneemi, aminoglykosidi, kinoloni) mikrobilääkeryhmän lääkkeelle vastustuskykyinen M(D)RAB=moniresistentti acinetobacterbaumannii (M(D)Raci, MDRAki) HRMO=highly resistant gram-negative nonfermenters= moniresistentti gramnegatiivinen nonfermentoivabakteeri, joihin kuuluvat mm. pseudomonas-lajit, Stenotrophomonas maltophilia ja akinetobakteeri-lajit

26 Biosidit

27 Mikä on biosidi? Biosidi on aine, jolla torjutaan tai tuhotaan vahingollisia eliöitä. Biosidin toiminta voi olla biologista tai kemiallista. Biosidivalmisteita käytetään ihmisten, eläinten, materiaalien tai esineiden suojaamiseen haitallisilta eliöiltä. Biosidejä ovat mm. pestisidit kuten insektisidit, bakterisidit ja fungisidit. Suomessa saa myydä ja käyttää vain sellaisia biosidivalmisteita, jotka täyttävät biosidiasetuksen vaatimukset.

28 Biosidien luokittelu Biosidivalmisteet jaetaan neljään pääryhmään: 1. desinfiointiaineet 2. säilytysaineet 3. tuholaistorjunta-aineet 4. muut biosidivalmisteet Kasvinsuojeluaineet, lääkevalmisteet, kosmetiikka ja elintarvikkeet tai niiden lisäaineet eivät ole biosideja.

29 Luokittelu käyttötarkoituksen mukaan Pääryhmä 1: Desinfiointiaineet PT 1: Ihmisen hygienia PT 2: Desinfiointiaineet ja levämyrkyt, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi suoraan ihmisillä tai eläimillä PT 3: Eläinten hygienia PT 4: Desinfiointiaineet tiloihin, joissa on elintarvikkeita tai rehuja PT 5: Juomavesi

30 Biosidiasetus 528/2012/EU EU:n biosidiasetus koskee biosidivalmisteiden saattamista markkinoille ja niiden käyttöä. Vain hyväksyttyjä tehoaineita ja valmisteita saa käyttää. Biosiditehoaineiden turvallisuus arvioidaan ja hyväksytään EU-tasolla. Esimerkki tehoaineesta: Kloramiini T. Valmisteet arvioidaan tehoaineiden hyväksynnän jälkeen. Tarkkaa aikataulua kunkin valmisteen arvioinnille ei tiedetä. Valmisteen hyväksyntä on erittäin kallista. Hyväksyntä pitää hakea erikseen jokaiseen myyntimaahan.

31 Tehoaineet Biosidivalmisteissa voi käyttää vain hyväksyttyjä tehoaineita tai tehoaineita, jotka ovat mukana EU:n riskinarviointiohjelmassa. Tehoaineet hyväksytään EU-tasolla ja lupa on voimassa yleensä 10 vuotta, jonka jälkeen tehoaineelle on haettava uutta lupaa. Tehoainetta ei hyväksytä, jos se luokitellaan syöpää aiheuttavaksi, sukusolujen perimää vaurioittavaksi tai lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi. Myöskään kemikaaleja, jotka häiritsevät hormonitoimintaa tai sellaisia aineita, joihin liittyy suuria ympäristöriskejä, ei voida hyväksyä. Tehoaine voidaan kuitenkin hyväksyä vaikka edellä mainitut kriteerit täyttyisivätkin, mikäli voidaan katsoa, että tehoaine on välttämätön ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vakavan vaaran estämiseksi tai hallitsemiseksi

32 Kloori desinfektiossa Eritetahradesinfektioon ja erityistilanteissa (Noro, C.difficile) > 1000 ppm Vaikutustavasta tiedetään aika vähän, tehokas perimäaineksen tuhoaja Steripolarin kloorit: Kertakäyttöpyyhkeet jotka sisältävät klooria Klooridioksidi: Tehokkaampi C.difficilea vastaan kuin hypokloriitti toimii likaan ja desinfioi Tabletteina ja liuoksena Suhteellisen kallis, lyhyt hyllyaika 32

33 Hapettajat vetyperoksidi ja peretikkahappo Vetyperoksidia käytetään liuosmaisena tai kaasuna pintojen desinfektioon Korkean tason desinfektioaine (eritetahrat ja erikoistilanteet) Sellaisenaan tai yhdistettynä muihin kemiallisiin aineisiin tai jalometalliin (hopea) Ei ärsytä, eikä allergisoi Pehmeiden ja huokoisten pintojen desinfektioon Kaasuna käytetetään esim. potilashuoneiden loppudesinfektioon Ei jäämiä, hajoaa vedeksi ja hapeksi, kaasu vaarallista, varoaika desinfektion jälkeen Endoskooppien desinfektio Toimintatapa mikrobin kapselin tuhoutuminen ja perimäaineksen rikkoutuminen 33

34 Alkoholit Alkoholien desinfektioteho perustuu mikrobien rasvaliukoisuuteen, proteiinien denaturointiin ja entsyymien toiminnan estämiseen. Desinfektiossa alkoholin vaikutusaika on sen kuivumisaika. Hoitotyössä yleisimmät desinfektioaineina käytettävät alkoholit ovat etanoli, isopropanoli ja n- propanoli. Pesevä alkoholi = alkoholi mihin lisätty pinta-aktiivista ainetta Alkoholit desinfioivat mikrobeita tehokkaasti. Etanoli tehoaa bakteereja, useimpia viruksia, hiivoja ja sieniä vastaan Isopropanoli ja n- propanoli ovat tehokkaita bakteereja vastaan. Alkoholit eivät tuhoa itiöitä. 34

35 Alkoholit Hoitotyössä alkoholeilla desinfioidaan ihoa, käsiä, pintoja ja välineitä. Etanolia käytetään % vahvuisena, isopropanolia ja n- propanolia % vahvuisina. Alkoholeja voidaan yhdistää toisiinsa, tai niihin voi lisätä muita desinfioivia yhdisteitä. Klooriheksidiini yhdistettynä n- propanoliin ehkäisee parhaiten mikrobien kolonisaatiota. Käsien desinfektiossa tulee käyttää alkoholipohjaista desinfektioainetta, käsidesiä. Iho desinfioidaan ennen ihon lävistäviä toimenpiteitä. Mitä kauemmin alkoholidesinfektioaine kuivuu, sitä tehokkaampi desinfektio on. Alkoholilla desinfioitavan ihoalueen, pinnan tai välineen tulee olla puhdas eritteistä ja liasta. 35

36 Pinta-aktiiviset aineet Ns. Kvatit eli benzalkoniumkloridi pohjaiset tuotteet Hyvä orgaanisen lian poistokyky Keskitason mikrobisidejä (eivät tehoa itiöihin ja joihinkin viruksiin) Erittäin materiaalimyötäisiä Kvatteja jo monessa polvessa (tehoa lisätty) Hammashuolto Suomessa pääkäyttäjä Humaaniterveydenhuollossa käytettävissä pintadesinfektiopyyhkeissä usein kvatteja Toimintatapa: liuottaa mikrobisolun rasva- (lipidi)kuoren 36

37 Miksi pelkkä vesi ei riitä puhdistukseen? Puhtaassa vedessä ei ole pinta-aktiivisia aineita (esim. tensidejä, jotka toimivat lian irrotuksessa ja poiskuljetuksessa) Ionisoidulla vedellä on desinfiointitehoa, mutta ei puhdistuskykyä Vedellä puhdistuminen saadaan aikaan mekaniikalla, joka irrottaa lian pinnasta, mutta ei estä sen takaisin laskeutumista puhdistetulle pinnalle, josta seuraa pidemmällä aikavälillä pintojen pinttyminen

38 Tensidi tarttuu likapartikkeliin ja irrottaa lian

39 Eri biosidien teho mikrobeihin Riippuu mikrobista Riippuu biosidista Riippuu olosuhteista ja käyttökohteista Veden kovuudesta Mikrobistaattinen aine ehkäisee mikrobien kasvua ja lisääntymistä Mikrobisidinen aine tappaa mikrobin

40 Mikrobin rakenne Seinämän rakenne vaikuttaa biosidien tehoon: gram+bakteerit, yleensä herkempiä kuin, gram-bakteerit, yleensä herkempiä kuin Bakteeri itiöt Vaipalliset virukset, yleensä herkempiä kuin, Vaipattomat virukset ABC-luokitus

41 Klein-DeForest-luokitus viruksille A-ryhmä vaipallisia viruksia, joiden ulkopintaa peittää lipidi- eli rasvapitoinen kerros. Nämä virukset ovat desinfektioaineille herkimpiä, koska useat desinfektioaineet ovat rasvaliuottimia. A-ryhmään kuuluvat esimerkiksi influenssavirukset, HIV, Ebola Ryhmä B vaipattomia suuria proteiinikapseliviruksia (esim. hepatiitti) ja hieman hankalampia tappaa kuin A-ryhmän virukset, koska niiden kuoressa ei ole rasvaa. C-ryhmä kuten B-ryhmä, mutta kooltaan pienempiä, mikä taas hankaloittaa desinfektioaineiden vaikutusta. Tähän ryhmään kuuluvat mm. polio-, adeno- ja norovirukset.

42 Kasvuympäristö Testiviruksina: Vaipalliset: HIV, nautojen ripulivirus, pseudorabies Vaipattomat: koiran parvovirus Säilyivät infektiivisinä = tartuttavina viikkoja kuivuttuaan Kuivuneet virukset desinfektioainekestävämpiä ( uudelleen kostutus tekee näistä viruksista herkempiä desinfektioaineille) Kuivuneet vaipalliset virukset kestivät hyvin 80% etanolia (esim. HIV) kun taas tuoreet eivät (vaipattomat virukset resistenttejä 80% etanolille) Terpstra F.G et al. Resistance of surface-dried virus to common disinfection procedures Journal of Hospital Infection. (66),

43 Tutkimuksia eri desiaineiden tehosta klostridiitiöihin? Klooriyhdisteet (määrä vähenee > 5 log) 1000 ppm: itiöt kuolevat 3 tunnissa, mutta jos mukana 2% verta, eivät kuole 3000 ppm: kuolevat 1 tunnissa ja 2% verta 2 tuntia 5000 ppm: kuolevat 5 minuutissa ja veren läsnä ollessa 30 minuuttia Hapettavat Vetyperoksidipohjainen 1%: 2 tuntia ja jos 2% verta 2h Peretikkahappopohjainen: 5 minuuttia, vaikka lisänä 10% seerumia Kiihdytetty vetyperoksidipohjainen: 10 minuuttia Glutaraldehydi: itiöt 2 tuntia, jos 4% veri ei ollenkaan

44 Biofilmi ja desinfektioaineet Testimikrobina Staphylococcus aureus Desinfektioaineina benzalkoniumkloridi (kvatti) ja hypokloriitti Tulokset: Biofilmin suojassa tarvittavaan pesäkevähennykseen tarvittiin kertaa suurempia desinfektioainepitoisuuksia (suurimmillaan 30000ppm hypokloriittia) Development of a Standard Test To Assess the Resistance of Staphylococcus aureus Biofilm Cells to Disinfectants. Sucanne B.I et al Applied and Environmental Microbiology. Sept. 2002, p

45 Vastuskyvyn kehittyminen desinfektioaineille Yleensä ns. ulkoista tottumista Syitä: Väärin tehdyt käyttölaimennokset Biosidien väärinkäyttö Liian lyhyt vaikutusaika Likaiset käyttölaimennosastiat Ei vielä toistaiseksi biosidiresistenttien kantojen aiheuttamia epidemioita Pitääkö desinfektioaineita vaihdella resistenssin kehittymisen välttämiseksi? EI PIDÄ 45

46 Mikä merkitys mekaniikalla? Mikään kemiallinen yhdiste ei valitettavasti toimi yksin puhdistustyössä tarvitaan mekaniikkaa siivouskoneet käyttöön aina kun mahdollista ergonomiset käsin käytettävät välineet (sopivat lattiaja tasopyyhkeet) 46

47 Desinfektio manuaalisesti Siivous yleispuhdistusaineella: MRSA löytyi 66% siivotun huoneen pinnoilta Siivous kloorilla: MRSA löytyi 16% siivotun huoneen pinnoilta C.diff löytyi 44% siivotun huoneen pinnoilta VRE löytyi 71% siivotun huoneen pinnoilta Otter et al. JHI 2007;67: Byers et al. ICHE 1998;19: Verity et al. JHI 2001; 49: Kaatzet al. Am J Epidemiol1988;127: Boyce et al. ICHE 2008;29: Manianet al. ICHE 2011;32:

48 Tehot bakteereita, itiöitä ja viruksia vastaan Aldehydit Bakteerit Itiöt Virukset -GA Hyvä Alkoholit Ei tehoa Hyvä -Etanoli Hyvä Ei tehoa Lipofiilisiin hyvä, -Isopropanoli Hyvä hydrofiilisiin huonompi

49 Tehot bakteereita, itiöitä ja viruksia vastaan Kloorit Bakteerit Itiöt Virukset -Hypokloriitti Hyvä Hyvä > 1000 ppm Hyvä -Kloramiini T Hyvä Hyvä Hyvä Kvaternääriset Lipofiilisiin hyvä, ammonium-yhdisteet Hyvä Ei tehoa hydrofiilisiin huono kvatit

50 Tehot bakteereita, itiöitä ja viruksia vastaan Bakteerit Itiöt Virukset Peroksygeenit -Vetyperoksidi-pohjaiset Hyvä Hyvä Hyvä -Peretikkahappopohjaiset Hyvä Hyvä Hyvä

51 Mikä vaikuttaa desinfektioaineen valintaan? Mikrobisidisyys Turvallisuus ihmiselle Pintamateriaalit Pitkä säilymisaika tai käyttövalmistuote HINTA 51

52 Desinfektioaineiden tarve tulevaisuudessa Biosideja eli desinfektioaineita tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa taudinaiheuttajat eivät katoa Vastuullisuus ja parhaat ratkaisut: Teho, työturvallisuus, helppokäyttöisyys, työajan säästö, ympäristöarvot tuotteen koko elinkaari

53 Seuraukset??? Desinfioivat aineet Tuotevalikoima kapenee Uusien tuotteiden lanseeraus harvinaista Tuotteiden asiakaskohtainen räätälöinti vaikeaa Hinnat nousevat Tuotteiden turvallisuudesta ja oikeasta käytöstä entistä enemmän tietoa loppukäyttäjälle Muutokset alkaneet näkyä jo 2017 eteenpäin?

54 Desinfektioaineita erityistilanteisiin Kloori: Eritetahradesinfektioon ja erityistilanteissa (Noro, C.difficile) > 1000 ppm Pesevä alkoholi: pesutehoa lisätty lisäämällä alkoholiin kvattia bakteeri-itiöihin ei tehoa Vetyperoksidi: käytetään liuosmaisena tai kaasuna pintojen desinfektioon Korkean tason desinfektioaine Ei ärsytä, eikä allergisoi Pehmeiden ja huokoisten pintojen desinfektioon Kaasuna käytetetään esim. loppudesinfektioon Ei jäämiä, hajoaa vedeksi ja hapeksi, 54

55 Joutsenmerkki ja desinfioivat aineet Desinfioiville puhdistusaineille ei voi hakea Joutsenmerkkiä, koska kriteerejä ei ole olemassa.

56 Tärkeää Käytä biosidituotteita turvallisesti Lue aina etiketti ja valmistetiedot ennen käyttöä Tutustu käyttöturvallisuustiedotteeseen Aika normaalissa KTT:ssa noin 16 kohtaa, joista tärkeää on lukea ainakin: 1. tuotteen toimittaja 2. vaaralausekkeet 3. koostumus 4. ensiapu 7. varastointi 8. henkilösuojainten käyttö 12. haitat ympäristölle 13. hävitys