Työtapaturmat. Tilastovuodet TAPATURMAVAKUUTUSLAITOSTEN LIITTO 1. Yrittäjät Palkansaajat Yhteensä

Transkriptio

1 Työtapaturmat Tilastovuodet Yrittäjät Palkansaajat Yhteensä TAPATURMAVAKUUTUSLAITOSTEN LIITTO 1

2 Sisällysluettelo, johdanto 1. Johdanto Muut työtapaturma- ja ammattitautitilastot sekä eri lähteiden vertailtavuus Tilastojulkaisun rakenne 4 2. Vahinkoaineisto ja työaikatiedot Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa Vahingon ilmoittaminen vakuutuslaitokselle Vahinko- ja korvaustietojen toimittaminen TVL:oon Työkyvyttömyyden kestojen seuraaminen Selvityskertoimet Työaikatiedot Täyskustannusvastuu muutos vahinkojen tilastoitumisessa 6 3. Keskeiset käsitteet 7 Palkansaaja 7 Taajuus (työpaikkatapaturmataajuus, työmatkatapaturmataajuus) 7 Työkyvyttömyysaika 7 Työmatkatapaturma 7 Työpaikkatapaturma 7 Työtapaturma 7 Yrittäjä 7 4. Käytetyt luokitukset Ammattiluokitus ESAW-muuttujat Toimialaluokitus Liikkumistapaa koskeva luokitus Maakuntaluokitus Vakavuusluokitus 12 2

3 Sisällysluettelo, tulkinta 1. Palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmat (korvatut työtapaturmat yhteensä) Palkansaajien työtapaturmat Vakavuustarkastelut Toimialakohtaiset tarkastelut Ammattiluokkakohtaiset tarkastelut Sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntakohtaiset tarkastelut Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteet Palkansaajien työmatkatapaturmien sattumisolosuhteet Yrittäjien työpaikkatapaturmat 26 Tilastoliite, osa 1: työtapaturmat Työtapaturmat Tilastoliite, osa 2: työpaikkatapaturmat Työpaikkatapaturmat Tilastoliite, osa 3: työmatkatapaturmat Työmatkatapaturmat Tilastoliite, osa 4: yrittäjien työpaikkatapaturmat Yrittäjien työpaikkatapaturmat Tapaturma- / ammattitauti-ilmoituslomake 46 3

4 1. Johdanto Tässä julkaisussa esitellään tilastoja pääasiassa palkansaajille sattuneista työtapaturmista. Luvut perustuvat korvattuihin tapauksiin, jotka Suomessa toimivat vakuutusyhtiöt, Valtiokonttori ja TVL ovat korvanneet. Julkaisussa esitetään pääjakaumat myös vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen mukaisesti vakuutettujen yrittäjien työssä sattuneista tapaturmista. Taulukossa on aina maininta siitä, sisältääkö se palkansaajien, yrittäjien vai molempien ryhmien aineistoa. Tilastojulkaisun lähtökohtana on TVL:lle laissa määrätyn tilastointivelvoitteen täyttämisen ohella myös palvella mahdollisimman tehokkaasti työturvallisuusasiantuntijoiden tarpeita. Tilastolla on pyritty välittämään asiantuntijoiden käyttöön työtapaturmien torjuntatyön kannalta oleellista tilastotietoa tapaturmista. 1.1 Muut työtapaturma- ja ammattitautitilastot sekä eri lähteiden vertailtavuus Tässä julkaisussa ei esitetä tietoja maatalousyrittäjille eikä apurahansaajille sattuneista työtapaturmista. Heidät vakuuttaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), joka myös julkaisee maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautitilastot. TVL julkaisee erikseen tilastoja ammattitaudeista. TVL ja Mela toimittavat tietonsa kerran vuodessa Tilastokeskukselle, joka julkaisee yhteenvedon kaikista työtapaturmista. Näiden lisäksi myös Työterveyslaitos tekee koko maata koskevaa jatkuvaa tilastointia työtapaturmista, ammattitaudeista sekä työperäisistä sairauksista. Yksittäisiä, projektiluonteisia tilastoja tekevät myös muut tahot. Euroopan unionin tilastointi on keskitetty EU:n tilastoviranomaiselle Eurostat:lle. Lisäksi tutkimuslaitokset ja työturvallisuusorganisaatiot julkaisevat omia tietojaan, merkittävimpinä Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Dublin Foundation). Maailmanlaajuiset tilastot laatii Maailman työjärjestö ILO. Käytännössä kaikkien edellä mainittujen tilastonpitäjien käyttämät menetelmät, rajaukset ja määritelmät poikkeavat toisistaan. Erot on otettava huomioon, mikäli halutaan tehdä mielekästä vertailua eri lähteiden ilmoittamien lukujen välillä. Tämän julkaisun taulukoiden muodostamisperiaatteet on kirjattu Vahinkoaineisto ja työaikatiedot osaan. TVL on julkaissut syksyllä 2004 Tilasto-oppaan, jossa käydään lyhyesti läpi erot tärkeimpien eri työturvallisuusalan tilastojen välillä. Oppaan voi hakea TVL:n kotisivuilta ( tai tilata painettuna versiona TVL:n toimistolta. 1.2 Tilastojulkaisun rakenne Tilastojulkaisu on muuttunut merkittävästi vuonna 2010 sisällön osalta. Uudistetussa julkaisussa esitetään tiedot korvatuista työtapaturmista seuraavien periaatteiden mukaisesti: Varsinaiset tilastot vuosilta esitetään johdanto-osan jälkeen jaettuna neljään lukuun: 1. luvussa yleiskatsaus kaikkiin työtapaturmiin (korvattujen työmatka- ja työpaikkatapaturmien kokonaismäärät). 2. luvussa yleiskatsaus korvattuihin työpaikkatapaturmiin 3. luvussa yleiskatsaus korvattuihin työmatkatapaturmiin 4. luvussa valitut taulukot yrittäjien, heidän perheenjäsentensä ja muiden tapaturmavakuutuslain 57 mukaisesti vakuutettujen työpaikkatapaturmista. Kunkin luvun alussa esitetään tiedot kaikista korvatuista tapauksista. Muuten tiedot esitetään vain vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien osalta. Tämä rajaus on yhtenäinen kansainvälisten tilastojen kanssa. Alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien raportoitumiseen liittyvä vaihtelu vaikeuttaa merkittävästi myös tilastoissa tapahtuvien muutosten tulkintaa. 4

5 Kunkin luvun rakenne on keskenään samankaltainen; ensin esitetään tiedot kaikista järjestelmän korvaamista tapaturmista (ml. yrittäjät), jonka jälkeen tiedot korvattujen tapaturmien jakaumista työkyvyttömyyden keston, päätoimialan, ammattiluokan, sukupuolen, ikäluokan ja maakunnan mukaan. Näiden jälkeen esitetään tietoja muiden koodattavien muuttujien suhteen. Luvun lopussa esitetään taajuustietoja ja keskimääräisiä työkyvyttömyyksien kestoja. Taulukoiden käytön helpottamiseksi luvut ovat saatavissa myös sähköisessä muodossa TVL:n kotisivuilta: 2. Vahinkoaineisto ja työaikatiedot Tämä julkaisu sisältää tietoja työtapaturmista, joiden osalta korvauspäätös on tehty viimeistään Tässä julkaisussa esitetyt tilastot eivät siis sisällä tietoja tai sen jälkeen korvatuista työtapaturmista. Vahinkotietojen saaminen tähän julkaisuun perustuu tapaturmavakuutuslainsäädäntöön pohjautuvaan vakuuttamiseen, työssä sattuneen vahingon ilmoittamiseen vakuutuslaitokselle sekä vakuutuslaitosten toimittamiin, TVL:n tietokantoihin kerättäviin tietoihin korvatuista vahingoista ja niistä maksetuista korvauksista. Vakuutuslaitokset voivat korjata aineistossa havaittuja virheitä vielä pitkänkin ajan kuluttua tietojen toimituksesta tilastointiin. Näiden korjausten takia eri vuosina julkaistujen tilastojen aikasarjoissa saattaa olla pieniä eroavaisuuksia. 2.1 Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa Lain mukaan työntekijä, joka sopimuksen perusteella vastikkeesta tekee työtä toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena on vakuutettava työtapaturman ja ammattitaudin varalta. Varsinaisten työsuhteisten työntekijöiden lisäksi vakuuttamisvelvollisuus koskee myös mm. työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa olevia henkilöitä, rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettuja henkilöitä sekä opiskelijoita ja koululaisia tietyiltä osin. Näitä kutsutaan tässä julkaisussa yhteisellä nimikkeellä palkansaajat. Lain mukaan vakuuttamisvelvollisuus ei koske yrittäjää itseään. Myöskään hänen palveluksessaan työskentelevä, samassa taloudessa asuva perheenjäsen ei kuulu pakollisesti vakuutettaviin. Lisäksi eräät osaomistajaryhmät jäävät tiettyjen ehtojen täyttyessä vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Työnantaja voi halutessaan ottaa kaikille näille vakuutuksen työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Vakuutusturva on silloin sama kuin palkansaajilla. Vapaaehtoisesti vakuutettuja yrittäjiä, heidän yrityksiinsä työllistettyjä perheenjäseniänsä sekä muita tapaturmavakuutuslain 57 mukaisesti vakuutettuja kutsutaan tässä julkaisussa yhteisesti yrittäjiksi. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2004 kaikkiaan noin yrittäjää ja heidän työllistämäänsä perheenjäsentä, ja heistä oli tuolloin vapaaehtoisesti vakuutettuja TVL:n arvion mukaan henkilöä. Vuonna 2009 yrittäjien ja heidän työllistämiensä perheenjäsenten lukumäärä oli Tilastokeskuksen mukaan Vahingon ilmoittaminen vakuutuslaitokselle Työtapaturman sattuessa tai ammattitaudin ilmetessä työnantaja on velvollinen täyttämään tapaturmailmoituksen sekä toimittamaan sen vakuutuslaitokseen. Lomakkeella kerrotaan tarvittavat tiedot vahingoittuneesta, työnantajasta sekä vahingosta, tarvittaessa liittein (esim. lääkärinlausunto). Vakuutuslaitos puolestaan on velvollinen riittävät tiedot vahingosta saatuaan ratkaisemaan vahingon korvattavuuden viimeistään kolmen kuukauden kuluessa Vahinko- ja korvaustietojen toimittaminen TVL:oon Mikäli vahinko todetaan työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi, se sekä siitä maksetut korvaukset (ml. ammattitautiepäilyjen johdosta maksetut korvaukset) ilmoitetaan edelleen TVL:oon. Tarvittaessa korvaustietoja täydennetään myöhemmin maksetuilla korvauksilla. Tietojen toimittaminen perustuu tapaturmavakuutuslakiin, ja toimitukset tehdään TVL:n antamien tilastoimisohjeiden mukaisesti. Toimitetut tiedot tarkastetaan loogisten epäjohdonmukaisuuksien varalta, lähetetään tarvittaessa takaisin vakuutuslaitokseen korjattavaksi ja viedään tilastojärjestelmään. 5

6 2.1.3 Työkyvyttömyyden kestojen seuraaminen Viimeinen tämän julkaisun tilastovuosi on kaikkia työtapaturmia koskevissa taulukoissa Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita vahinkoja ja vahingoista aiheutuneiden työkyvyttömyyksien kestoja käsittelevissä taulukoissa viimeinen tilastovuosi on kuitenkin Vuosi 2009 on rajattu pois, koska vakavampien vuonna 2009 sattuneiden vahinkojen aiheuttamaa työkyvyttömyyden kestoa ei vielä tiedetä tilaston katkaisuhetkellä ( ) Selvityskertoimet Tapaturmat tilastoidaan tässä julkaisussa sattumisvuoden mukaan. Tapaturmien raportoitumisviive aiheuttaa sen, että vanhoihin sattumisvuosiin kohdistuu tapaturmia vielä tilastojen julkaisemisen jälkeenkin. Viiveeseen vaikuttavat vakuutuslaitosten raportoimis- ja tilastoimiskäytännöissä vuosittain mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Raportointiviiveen vaikutusta vähennetään soveltamalla tilastollisesti laskettuja ns. selvityskertoimia. Niiden avulla tiettyyn hetkeen mennessä raportoidut tapaturmien lukumäärät korjataan arvioituun lopulliseen tasoon. Tässä julkaisussa on käytetty sattumisvuoden 2009 työtapaturmille kerrointa 1, Työaikatiedot Työtapaturmien lukumäärät eivät riitä kuvaamaan vahingoittuneen työhön liittyvää riskiä. Sen havainnollistamiseksi lukumäärät suhteutetaan tässä julkaisussa palkansaajien tekemän työn määrään (työtapaturmien taajuus eli työtapaturmien lukumäärä miljoonaa työtuntia kohti). Tällaisia suhdelukuja varten on tässä julkaisussa käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietoja palkansaajien työtuntimääristä. Työaikatiedot ja niihin suhteutettavat työtapaturmien lukumäärät on pyritty saamaan mahdollisimman hyvin toisiaan vastaaviksi. Niinpä esim. oppilaille ja hoitolaitoshoidokeille sattuneet vahingot on taajuuksia laskettaessa poistettu, koska heidän osaltaan tietoja tehtyjen työtuntien määristä ei ole käytettävissä. Aineistoihin jää kuitenkin pieniä rakenteellisia eroja. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät osaomistajaryhmät, jotka vakuutusteknisesti kuuluvat palkansaajiin, mutta jotka Tilastokeskuksen tiedoissa kirjautuvat ilmeisesti yrittäjiksi. Näiden erojen täydellinen huomioiminen ei käytettävissä olevilla tiedoilla ole mahdollista, mutta niiden merkitys työtapaturmatilastoissa on hyvin vähäinen. Vuodesta 2008 alkaen työvoimatutkimuksen tiedoista vuokratyönä tehdyt työtunnit on kohdennettu päätoimialan hallinto- ja tukipalvelutoiminta osana olevalle toimialalle työllistämistoiminta, koska työvoiman vuokrausyritysten sekä henkilöstön hankintapalvelusyritysten työntekijöiden tapaturmat tilastoituvat ko. toimialalle. 2.3 Täyskustannusvastuu muutos vahinkojen tilastoitumisessa Aikasarja ei ole suoraan vertailukelpoinen vuoden 2005 jälkeen aiempien vuosien kanssa. Tämä johtuu vuonna 2005 voimaan tulleesta lakimuutoksesta. Vuodet ja ovat keskenään vertailukelpoisia. Vuodesta 2005 alkaen julkisen sektorin hoitolaitoksissa annetut hoitotoimenpiteet on hinnoiteltu todellisten kustannusten mukaan. Aiemmin toimenpiteistä perittiin pääsääntöisesti vain niin sanottu asiakasmaksu. Lakiuudistuksen säädöskokoelmanumero on tapaturmavakuutuslain osalta 1358/2004 ja sitä kutsutaan täyskustannusvastuuksi (Täky-muutokseksi). Kun vahingoittunut hakeutuu Täky-muutoksen voimaantulon jälkeen työtapaturman (tai ammattitaudin) vuoksi hoitoon julkisen sektorin hoitolaitokseen, häneltä laskutetaan edelleenkin asiakasmaksu. Tämän lisäksi julkisen sektorin hoitolaitos laskuttaa nyt myös varsinaisista hoitotoimenpiteistä. Hoitolaitos lähettää tämän erillisen laskun suoraan vahingoittuneen vakuutuslaitokseen. Nämä muutokset julkisen sektorin hoitotoimenpiteiden laskutuskäytännössä ovat tuoneet vakuutuslaitoksille ilmoitettujen vahinkojen piiriin uusia tapauksia, jotka tässä tilastossa sijoittuvat työkyvyttömyyden kestolla mitattuna alle 4 päivän luokkaan. Vuositasolla Täky-muutoksen vaikutus vahinkojen lukumääriin on sattumisvuodesta 2004 vuoteen 2005 noin +10%. Taulukoissa vuodet, joihin Täky-muutos vaikuttaa, on esitetty sinisellä ja kursivoidulla fontilla. Päätoimialoittaiset arviot Täky-muutoksen vaikutuksesta vahinkolukumääriin sattumisvuodesta 2004 vuoteen 2005 ovat TVL:n arvion mukaan seuraavat: 6

7 Teollisuus (C) +10% Rakentaminen (F) +10% Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (G) +8% Kuljetus ja varastointi (H) +6% Kuntasektori (Z) +14% Muut toimialat yhteensä +10% Kaikki toimialat yhteensä +10% 3. Keskeiset käsitteet Palkansaaja Tässä julkaisussa nimikettä käytetään työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden piiriin kuuluvista vakuutetuista. Katso Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa. Taajuus (työpaikkatapaturmataajuus, työmatkatapaturmataajuus) Työtapaturmien lukumäärä suhteutettuna tehtyihin työtunteihin. Ilmoitetaan miljoonaa työtuntia kohti. Työkyvyttömyysaika (Katso Käytetyt luokitukset kohdasta Vakavuusluokitus ). Työmatkatapaturma Tapaturma, joka sattuu matkalla asunnosta työpaikalle tai työpaikalta takaisin asunnolle. Tarkka määritelmä on tapaturmavakuutuslaissa. Työpaikkatapaturma Työpaikalla, työpaikkaan kuuluvalla alueella tai työpaikan kahden toimipisteen välisellä matkalla sattunut tapaturma. Työtapaturma Työpaikka- ja työmatkatapaturmien summa. Yrittäjä Tässä julkaisussa nimikettä yrittäjä käytetään kaikista niistä ryhmistä, jotka ovat ottaneet vapaaehtoisen vakuutuksen työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Katso Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa. 4. Käytetyt luokitukset 4.1 Ammattiluokitus Ammatilla tarkoitetaan työtä, jota luokiteltava henkilö tekee työsuhteessa palkansaajana tai yrittäjänä. Tässä julkaisussa käytetään vuosille lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ammattitautiluokitus 2004 luokitusta (vuoden 2009 osalta tullaan käyttämään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ammattiluokitus 2009 luokitusta). Luokitukset perustuvat Tilastokeskuksen ammattiluokitukseen Luokitukseen voi tutustua TVL:n kotisivujen ( kohdassa Lomakkeet ja julkaisut/julkaisut. 7

8 Taulukoissa käytetyt ammattiluokkakoodit: 0= Tekninen, tieteellinen, lainopillinen, humanistinen ja taiteellinen työ 1= Terveydenhuolto, sosiaalialan työ 2= Hallinto- ja toimistotyö 3= Kaupallinen työ 4= Maa- ja metsätaloustyö, kalastus 5= Kuljetus- ja liikennetyö 6= Kaivos- ja louhintatyö 7 ja 8= Teollinen työ 9= Palvelutyö Muut Työllisyyskurssien oppilaat luokitellaan kuten vastaavissa ammateissa olevat työntekijät. Muut oppilaat ja hoidokit on esitetty taulukoissa sarakkeessa muut. Tarkemman luokittelun mukaisia ammattiluokkakohtaisia tilastoja voi tiedustella TVL:sta. 4.2 ESAW-muuttujat Tässä julkaisussa käytetään yhteiseurooppalaisen työtapaturmien tilastointiluokittelun (ESAW) mukaisia muuttujia esiteltäessä työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita. ESAW -järjestelmän mukainen luokittelu aloitettiin Suomessa Työtapaturmien sattumisolosuhteita kuvaa 8 ESAW-muuttujaa: työtehtävä, työsuoritus, poikkeama, vahingoittumistapa, vahingoittumistapaan liittyvä välitön aiheuttaja, työpiste, vamman laatu sekä vahingoittunut kehonosa. Tässä julkaisussa ei esitetä jakaumia työpiste muuttujasta. Suomessa käytetään tietyiltä osin lyhennettyä versiota näiden muuttujien luokituksesta. Lyhennetty luokitus on kuvattu Sosiaali- ja terveysministeriön ja TVL:n yhteisessä julkaisussa Työtapaturmien luokittelu. Julkaisun voi hakea TVL:n kotisivuilta tai tilata painetussa muodossa TVL:n toimistolta. Täydellinen ESAW-luokittelu (joka sisältää myös kuvaukset niistä ESAW -muuttujista, joita ei Suomessa käytetä) on saatavana Euroopan unionin tilastotoimistosta Eurostatista ja kotisivujen ( kohdassa Tilastot. Taulukoissa käytetyt työtehtäväkoodit: 10= Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi 20= Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen 30= Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito 40= Julkiset ja yksityiset palvelut 50= Tukitoiminnot 60= Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet 99= Muut työpaikalla suoritetut tehtävät 00= Työtehtävästä ei tietoja XX= Työtehtävä tuntematon Taulukoissa käytetyt työsuorituskoodit: 10= Koneen käyttäminen (käynnistäminen, syöttäminen, hallinta yms.) 20= Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen (porakoneella, vasaralla, yms.) 30= Kulkuneuvon tai siirtolaitteen ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen 40= Esineiden käsitteleminen (ottaa kiinni, avata, sulkea, yhdistää, heittää, asettaa, kaataa yms.) 50= Taakan käsivoimin siirtäminen (nostaa, laskea, vetää, työntää, kantaa yms.) 60= Henkilön liikkuminen (myös paikoillaan, kuten pukeutuminen, peseytyminen) 70= Paikallaan oleminen työpisteessä (istuminen, seisominen, keskusteleminen, näyttöpääte- ja valvomotyö yms) 99= Muut luettelemattomat työsuoritukset 00= Työsuorituksesta ei tietoja XX= Työsuoritus tuntematon 8

9 Taulukoissa käytetyt poikkeamakoodit: 10= Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo 20= Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen 30= Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen (henkilön alta tai päälle) 40= Laitteen (odottamaton käynnistyminen, häiriönpoisto), työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen 50= Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen 60= Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen 70= Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen (nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms.) 80= Väkivalta (ihmisen tai eläimen aiheuttama), järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo (esim. suojauksen ohitus) 99= Muut luettelemattomat poikkeamat 00= Poikkeamasta ei tietoja XX= Poikkeama tuntematon Taulukoissa käytetyt vahingoittumistapaa kuvaavat koodit: 10= Sähkön, lämpötilan tai vaarallisen aineen aiheuttama vahingoittuminen 20= Hapensaannin estyminen (hukkuminen, hautautuminen, tukehduttavat kaasut ja höyryt) 30= Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (putoaminen, kaatuminen yms.) 40= Liikkuvan aiheuttajan osuman tai siihen törmääminen (myös paineenalaiset nesteet ja kaasut) 50= Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 60= Puristuminen, ruhjoutuminen 70= Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen (myös melu ja säteily) 80= Eläimen tai ihmisen purema, potku jne. 99= Muut luettelemattomat vahingoittumistavat 00= Vahingoittumistavasta ei tietoja XX= Vahingoittumistapa tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja vahingoittumistavasta voi tiedustella TVL:sta. Taulukoissa käytetyt aiheuttajakoodit: 1100= Kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat, esteet 1200= Maanpinnan yläpuoliset rakenteet 1300= Maanpinnan alapuoliset rakenteet tai syvänteet 2100= Putket, letkut, venttiilit, liitoskappaleet, kanavat 2200= Moottorit, voimansiirtolaitteet, energian muunto- ja varastointilaitteistot 2300= Käsityökalut 2400= Käsikäyttöiset konetyökalut 2500= Käsikäyttöiset työkalut (ei tietoja konevoimaisuudesta) 2600= Liikkuvat tai siirrettävät koneet ja laitteet 2700= Kiinteät koneet ja laitteet 2800= Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet 3100= Maakulkuneuvot 3200= Muut kulkuneuvot 4100= Materiaalit, esineet, tuotteet, sirpaleet, koneen osat (myös naulat, ruuvit, rullat, kelat, taakat, kuormat yms.) 4200= Kemialliset, radioaktiiviset, biologiset aineet, nesteet 4300= Turvalaitteet ja varusteet, suojaimet 4400= Toimiston tai kodin tavarat ja laitteet, harrastusvälineet, henkilökohtaiset tavarat 5100= Ihmiset, eläimet, kasvit 5200= Irtojätteet 5300= Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, jää, vesistöt, muut fysikaaliset vaikutukset ja luonnonilmiöt 9999= Muut luettelemattomat aiheuttajat 0000= Välittömästä aiheuttajasta ei tietoja XXXX= Aiheuttaja tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja välittömistä aiheuttajista voi tiedustella TVL:sta. 9

10 Taulukoissa käytetyt vamman laatua kuvaavat koodit: 010= Haavat ja pinnalliset vammat 020= Luunmurtumat 030= Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 040= Amputoitumiset ja irti repeämiset (ruumiinosan menetys) 050= Tärähdykset ja sisäiset vammat, ruhjevammat 060= Palovammat, syöpymät ja paleltumat 070= Myrkytykset ja tulehdukset 080= Hukkuminen ja tukehtuminen 090= Äänen ja värähtelyn vaikutukset 100= Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset 110= Sokki 120= Useita samantasoisia vammoja 999= Muut, yllä luokittelemattomat vammat 000= Vamman laadusta ei tietoja XXX= Vamman laatu tuntematon Taulukoissa käytetyt vahingoittunutta kehonosaa kuvaavat koodit: 10= Pää 20= Niska ja kaula 30= Selkä 40= Vartalo ja sisäelimet 50= Yläraajat 60= Alaraajat 70= Koko keho ja useat sen alueet 99= Muu, yllä luokittelematon ruumiinosa 00= Ei tietoja vahingoittuneesta ruumiinosasta XX= Vahingoittunut kehoosa tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja vahingoittuneista ruumiinosista voi tiedustella TVL:sta. 4.3 Toimialaluokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista toimialaluokittelua. Kuntien ja kuntayhtymien palkansaajien vahingot on luokiteltu omaan päätoimialaluokkaansa Kuntasektori, joka ei ole Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa (TOL 2008). Taulukoissa käytetyt toimialakoodit: A= Maatalous, metsätalous ja kalatalous B= Kaivostoiminta ja louhinta C= Teollisuus D= Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta E= Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito F= Rakentaminen G= Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen moottoripyörien korjaus H= Kuljetus ja varastointi I= Majoitus- ja ravitsemistoiminta J= Informaatio ja viestintä K= Rahoitus- ja vakuutustoiminta L= Kiinteistöalan toiminta 10

11 M= Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta N= Hallinto- ja tukipalvelutoiminta O= Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus P= Koulutus Q= Terveys- ja sosiaalipalvelut R= Taiteet, viihde ja virkistys S= Muu palvelutoiminta T= Kotitalouksien toiminta työnantajina; kotitalouksien eriyttämätön toiminta tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi omaan käyttöön U= Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta Z= Kuntasektori X= Toimiala tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia toimialakohtaisia tilastoja voi tiedustella TVL:sta. 4.4 Liikkumistapaa koskeva luokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista luokittelua liikkumistavasta. Luokittelu tehdään ainoastaan työmatkatapaturmien osalta. Taulukoissa käytetyt koodit: 1= Jalan (myös polkupyörää taluttaen, ajoneuvosta astuttaessa, hiihtäen tms.) 2= Polkupyörällä 3= Mopedilla 4= Moottoripyörällä, myös kevyt moottoripyörä 5= Henkilöautolla 6= Linja-autolla, kuorma-autolla, junalla, raitiovaunulla 7= Muu liikkumistapa (traktori, hevosajoneuvo, lumikelkka, laiva, vene tms.) 9= Muut X= Liikkumistapa tuntematon 4.5 Maakuntaluokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimiohjeiden mukaista maakuntaluokittelua. Taulukoissa käytetyt maakuntakohtaiset koodit: 1= Uusimaa 2= Varsinais-Suomi 4= Satakunta 5= Kanta-Häme 6= Pirkanmaa 7=Päijät-Häme 8= Kymenlaakso 9= Etelä-Karjala 10= Etelä-Savo 11= Pohjois-Savo 12= Pohjois-Karjala 13= Keski-Suomi 14= Etelä-Pohjanmaa 15=Pohjanmaa 16= Keski-Pohjanmaa 17= Pohjois-Pohjanmaa 11

12 18= Kainuu 19= Lappi 20= Itä-Uusimaa 21= Ahvenanmaa UU= Ulkomaat XX= Ei tiedossa 4.6 Vakavuusluokitus Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä ml. sunnuntait ja juhlapyhät, jolloin vahingoittunut on kokonaan tai osittain työkyvytön ja saa sen vuoksi päivärahaa. Työkyvyttömyyspäiväksi ei lasketa vahingoittumispäivää, mutta mahdolliset vahingosta aiheutuneet kuntoutus- ja koulutusjaksot lasketaan. Työkyvyttömyyden kesto esitetään luokiteltuna. Luokituksen kahden ensimmäisen luokan välisen rajan asettaminen vähintään 4 päivän työkyvyttömyyden kohdalle on mm. Eurostatin noudattama käytäntö. 12

13 Tilastojulkaisu 2010, tulkinta Tilastovuodet Palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmat (korvatut työtapaturmat yhteensä) Vuonna 2009 sattui palkansaajille ja yrittäjille yhteensä työtapaturmaa, mikä oli 16,9 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työtapaturmien kokonaismäärät ovat kasvaneet vuodesta 2005 lähtien sekä palkansaajien että yrittäjien osalta vuoteen 2008 asti (taulukko 1.1), mutta vuonna 2009 työtapaturmien kokonaismäärä väheni noin kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Vuotta 2005 edeltäneen ja sen jälkeisen aikasarjan tarkka vertailu kokonaismäärien (ml. alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet tapaukset) osalta ei ole kuitenkaan mielekästä vuonna 2005 aloitetun ns. täky -uudistuksen vuoksi (katso johdanto) Työtapaturmat Yrittäjät Palkansaajat Huom. täky- uudistus 2005 alkaen (+10%) Kuva 1. Työtapaturmien lukumäärät vuosina Vuonna 2009 työpaikkatapaturmien lukumäärä väheni 16,8 % vuodesta Vuonna 2009 työmatkatapaturmien lukumäärä väheni edellisvuodesta 17,4 %, mutta oli samalla tasolla kuin vuonna Vuonna 2008 sattui poikkeuksellisen paljon työmatkatapatur-mia. Työmatkatapaturmia sattui vuonna 2008 paljon yksittäisinä päivinä, esimerkiksi sattui palkansaajille 1109 työmatkatapaturmaa. (taulukot 2.1 ja 3.1). 13

14 Palkansaajien ja yri-äjien työtapaturmat Työmatkatapaturmat Työpaikkatapaturmat Huom. täky- uudistus 2005 alkaen (+10%) Kuva 2. Työpaikka- ja työmatkatapaturmien lukumäärät vuosina Palkansaajien työtapaturmat Vuonna 2009 palkansaajille sattui yhteensä työtapaturmaa, mikä oli 17,5 % vähemmän kuin vuonna Näistä sattui työpaikoilla (työpaikkatapaturma) ja työn ja kodin välisellä matkalla (työmatkatapaturma). (Taulukot 1.1, 2.1 ja 3.1) Palkansaajien työtapaturmat Huom. täky- uudistus 2005 alkaen (+10%) Kuva 3. Palkansaajien työtapaturmien lukumäärät vuosina

15 Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työpaikkatapaturmien taajuus, korvattujen työpaikkatapaturmien lukumäärä miljoonaa työtuntia kohden, oli 15,1 vuonna 2008, kun edellisenä vuonna se oli 15,9 (taulukko 2.15). Vähintään neljän päivän työkyvy0ömyyteen johtaneiden palkansaajien työpaikkatapaturmien taajuus vuosina ,0 20,0 15,0 15,0 10,0 10,0 5,0 5,0 0, ,0 Kuva 4. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuus vuosina Vakavuustarkastelut Vakavuusjakaumia ei ole mahdollista esittää vuoden 2009 osalta, koska julkaisuhetkellä ei ole vielä tietoja vakavimmista vuonna 2009 sattuneista työtapaturmista. Vuonna 2008 palkansaajille sattui yhteensä työpaikka- ja työmatkatapaturmaa, yhteensä siis työtapaturmaa. Näistä yli puolet, (54,3 %), aiheutti alle neljän päivän työkyvyttömyyden. Vuonna 2007 tällaisten tapausten osuus oli 53,1 %. Vuoden 2008 työpaikkatapaturmista 54,7 % ja työmatkatapaturmista 51,8 % johti alle neljän päivän työkyvyttömyyteen. (taulukot 1.2, 2.2 ja 3.2). 15

16 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Palkansaajien työtapaturmien aiheu?aman työkyvy?ömyyden keston jakauma Huom. täky- uudistus 2005 alkaen lisäsi etenkin alle 4 pv tapaturmien :lastoitumista alle Eläke Kuollut Kuva 5. Palkansaajille vuosina sattuneiden työtapaturmien jakautuminen tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden keston mukaan (tapaturmien osuus, vakavuuden luokittelu kalenteripäivien summana). 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Palkansaajien työtapaturmista aiheutuneiden työkyvy1ömyysjaksojen keskimääräiset kestot kalenteripäivinä Työmatkatapaturmat Työpaikkatapaturmat (Vähintään neljän päivän työkyvy1ömyyden aiheu1aneet työtapaturmat, ei eläke- eikä kuolemantapauksia) 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Kuva 6. Palkansaajille vuosina sattuneiden työtapaturmien aiheuttaman työkyvyttömyyden keskimääräiset kestot vahinkoluokan mukaan. 16

17 Eniten kuolemantapauksia esitetyssä aikasarjassa sattui vuonna 2001 (86 tapausta) ja vähiten vuonna 2008, jolloin työtapaturmissa kuoli 48 palkansaajaa. Vuonna 2008 sattui palkansaajille 30 kuolemaan johtanutta työpaikka- ja 18 työmatkatapaturmaa. (taulukot 1.2, 2.2 ja 3.2) Palkansaajien kuolemaan johtaneet työtapaturmat Työmatkatapaturmat Työpaikkatapaturmat Kuva 7. Palkansaajien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien lukumäärät vuosina Toimialakohtaiset tarkastelut Vuonna 2008 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työtapaturmista sattui teollisuudessa 15300, eli 23,7 %. Kunta-alalla sattui vuonna 2008 yhteensä vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työtapaturmaa, eli sen osuus oli 17,4 %. Rakentamistoimialan osuus kaikista oli 13,9 %, kuljetus- ja varastointitoimialan osuus 10,3 %, kaupan alan osuus 10,0 % sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminnan osuus 7,0 %. (taulukko 1.3). Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työpaikkatapaturmien osalta teollisuuden (25,1 %) jälkeen toiseksi suurinta osuutta edusti rakentamistoimiala 15,8 % osuudella. Kunta-alalla sattui 14,9 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista vuonna 2008 (taulukko 2.3). Työpaikkatapaturmien osalta merkittävimmät muutokset toimialojen keskinäisissä osuuksissa vuosien aikana ovat tapahtuneet teollisuudessa sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta toimialalla. Teollisuuden osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista työpaikkatapaturmista oli 31,9 % vuonna 2000, eli 6,8 %-yksikköä suurempi kuin vuonna Hallinto- ja tukipalvelutoimialan osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työpaikkatapaturmista puolestaan kasvoi 4,3:sta 7,0:an prosenttiin samalla aikajaksolla (taulukko 2.3). 17

18 Vähintään neljän päivän työkyvy0ömyyteen johtaneet palkansaajien työpaikkatapaturmat eräillä päätoimialoilla Teollisuus Tukku- ja vähiaäiskauppa Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Kaikki toimialat yhteensä Rakentaminen Kuljetus ja varastoin= Kuntasektori Kuva 8. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien lukumäärät eräillä päätoimialoilla vuosina Vuonna 2008 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuus teollisuuden päätoimialalla laski 21,4:stä 20,6:een vuoteen 2007 verrattuna. Rakentamisen toimialalla taajuus laski 40,1:stä 35,2:een ja kuljetus- ja varastointitoimialalla 29,2:sta 28,4:än. Hallinto- ja tukipalvelutoimialalla vuosien välillä näkyy suuri tasonmuutos 30,2:sta 23,8:aan, mitä selittää mm. se, että vuodesta 2008 alkaen vuokratyönä tehty työaika on voitu kohdentaa samalle toimialalle kuin vuokratyöyritysten työntekijöiden vahingot. Samalla vuokratyönä tehdyn työn tarkempi kohdentaminen nostaa muiden toimialojen taajuuksia vastaavasti vuodesta 2008 alkaen. Korkein työpaikkatapaturmataajuus oli - ja on ollut koko tarkastelujakson ajan - rakentamisen toimialalla (taulukko 2.15). 18

19 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 Vähintään neljän päivän työkyvy0ömyyteen johtaneiden palkansaajien työpaikkatapaturmien taajuudet eräillä päätoimialoilla ,0 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Rakentaminen Kuljetus ja varastoin< Teollisuus Kaikki toimialat yhteensä Tukku- ja vähibäiskauppa Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Kuntasektori Kuva 9. Palkansaajien vähintään neljän päivän poissaoloon johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuudet eräillä päätoimialoilla vuosina Ammattiluokkakohtaiset tarkastelut Vuonna 2008 yhteensä 38,5 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työpaikkatapaturmista sattui teollisen työn ammattiluokissa. Rakennusammateissa sattui 14,8 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista, palveluammateissa 13,0 %. 10,1 %:n osuutta kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista edustivat kuljetus- ja liikennetyön ammattiluokat (taulukko 2.4). Edellä mainituista ammattiluokista kaikki muut paitsi teollisten ja rakentamisen ammattiluokkien osuudet olivat kasvaneet vuosien välisenä aikana. Eniten olivat kasvaneet terveydenhuolto- ja sosiaalialan (+2,7 %-yksikköä) sekä kuljetus- ja liikennetyön (+1,1 %-yksikköä) ammattiluokkien osuudet kaikista palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista työpaikkatapaturmista. Rakennusalan ammattiluokkien osuus oli vähentynyt 0,3 %-yksikköä. Teollisen työn ammattiluokkien osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista työpaikkatapaturmista oli sen sijaan vähentynyt vuodesta 2001 alkaen, ollen 5,9 %-yksikköä pienempi vuonna 2008 kuin vuonna 2000 (taulukko 2.4). 19

20 60000 Vähintään neljän päivän työkyvy0ömyyteen johtaneet palkansaajien työpaikkatapaturmat pääamma7luokan mukaan Tekninen, 1eteellinen, lainopillinen, humanis1nen ja taiteellinen työ 1 Terveydenhuolto, sosiaalialan työ 3 Kaupallinen työ 4 Maa- ja metsätaloustyö, kalastus 5 Kuljetus- ja liikennetyö 6 Kaivos- ja louhintatyö sekä rakennustyö 7 / 8 Teollinen työ 9 Palvelutyö Muut Kuva 10. Palkansaajien vähintään neljän päivän poissaoloon johtaneiden työpaikkatapaturmien lukumäärät eräissä pääammattiluokissa vuosina Sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntakohtaiset tarkastelut Miesten osuus kaikista vähintään neljän päivän poissaoloon johtaneista palkansaajien työpaikkatapaturmista vuonna 2008 oli 71,8 %, mikä oli 1,3 %-yksikköä vähemmän kuin vuonna 2007 ja 4,2 %-yksikköä vähemmän kuin vuonna 2000, jolloin miesten osuus oli 76,0 % (taulukko 2.5). 20