Työtapaturmat. Tilastovuodet TAPATURMAVAKUUTUSLAITOSTEN LIITTO 1. Yrittäjät Palkansaajat Yhteensä

Transkriptio

1 Työtapaturmat Tilastovuodet Yrittäjät Palkansaajat Yhteensä TAPATURMAVAKUUTUSLAITOSTEN LIITTO 1

2 Sisällysluettelo - Johdanto 1. Johdanto Muut työtapaturma- ja ammattitautitilastot sekä eri lähteiden vertailtavuus Tilastojulkaisun rakenne 4 2. Vahinkoaineisto ja työaikatiedot Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa Vahingon ilmoittaminen vakuutuslaitokselle Vahinko- ja korvaustietojen toimittaminen TVL:oon Työkyvyttömyyden kestojen seuraaminen Selvityskertoimet Työaikatiedot Täyskustannusvastuu muutos vahinkojen tilastoitumisessa 6 3. Keskeiset käsitteet 6 Palkansaaja 6 Taajuus (työpaikkatapaturmataajuus, työmatkatapaturmataajuus) 6 Työkyvyttömyysaika 6 Työmatkatapaturma 7 Työpaikkatapaturma 7 Työtapaturma 7 Yrittäjä 7 4. Käytetyt luokitukset Ammattiluokitus ESAW-muuttujat Toimialaluokitus Liikkumistapaa koskeva luokitus Maakuntaluokitus Vakavuusluokitus 11 ISSN X 2

3 Sisällysluettelo - Tulkinta 1. Palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmat Palkansaajien työtapaturmat Vakavuustarkastelut Toimialakohtaiset tarkastelut Ammattiluokkakohtaiset tarkastelut Sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntakohtaiset tarkastelut Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteet Palkansaajien työmatkatapaturmien sattumisolosuhteet Yrittäjien työpaikkatapaturmat 25 Tilastoliite, osa 1: työtapaturmat Työtapaturmat Tilastoliite, osa 2: työpaikkatapaturmat Työpaikkatapaturmat Tilastoliite, osa 3: työmatkatapaturmat Työmatkatapaturmat Tilastoliite, osa 4: yrittäjien työpaikkatapaturmat Yrittäjien työpaikkatapaturmat Tapaturma- / ammattitauti-ilmoituslomake 44 3

4 1. Johdanto Tässä julkaisussa esitellään tilastoja pääasiassa palkansaajille sattuneista työtapaturmista. Luvut perustuvat korvattuihin tapauksiin, jotka Suomessa toimivat vakuutusyhtiöt, Valtiokonttori ja TVL ovat korvanneet. Julkaisussa esitetään pääjakaumat myös vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen mukaisesti vakuutettujen yrittäjien työssä sattuneista tapaturmista. Taulukossa on aina maininta siitä, sisältääkö se palkansaajien, yrittäjien vai molempien ryhmien aineistoa. Tilastojulkaisun lähtökohtana on TVL:lle laissa määrätyn tilastointivelvoitteen täyttämisen ohella myös palvella mahdollisimman tehokkaasti työturvallisuusasiantuntijoiden tarpeita. Tilastolla on pyritty välittämään asiantuntijoiden käyttöön työtapaturmien torjuntatyön kannalta oleellista tilastotietoa tapaturmista. 1.1 Muut työtapaturma- ja ammattitautitilastot sekä eri lähteiden vertailtavuus Tässä julkaisussa ei esitetä tietoja maatalousyrittäjille ja apurahansaajille sattuneista työtapaturmista. Heidät vakuuttaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), joka myös julkaisee maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautitilastot. TVL julkaisee erikseen tilastoja ammattitaudeista. TVL ja Mela toimittavat tietonsa kerran vuodessa Tilastokeskukselle, joka julkaisee yhteenvedon kaikista työtapaturmista. Näiden lisäksi myös Työterveyslaitos tekee koko maata koskevaa jatkuvaa tilastointia työtapaturmista, ammattitaudeista sekä työperäisistä sairauksista. Yksittäisiä, projektiluonteisia tilastoja tekevät myös muut tahot. Euroopan unionin tilastointi on keskitetty EU:n tilastoviranomaiselle Eurostat:lle. Lisäksi tutkimuslaitokset ja työturvallisuusorganisaatiot julkaisevat omia tietojaan, merkittävimpinä Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Dublin Foundation). Maailmanlaajuiset tilastot laatii Maailman työjärjestö ILO. Käytännössä kaikkien edellä mainittujen tilastonpitäjien käyttämät menetelmät, rajaukset ja määritelmät poikkeavat toisistaan. Erot on otettava huomioon, mikäli halutaan tehdä mielekästä vertailua eri lähteiden ilmoittamien lukujen välillä. Tämän julkaisun taulukoiden muodostamisperiaatteet on kirjattu Vahinkoaineisto ja työaikatiedot osaan. TVL on julkaissut syksyllä 2004 Tilasto-oppaan, jossa käydään lyhyesti läpi erot tärkeimpien eri työturvallisuusalan tilastojen välillä. Oppaan voi hakea TVL:n kotisivuilta ( tai tilata painettuna versiona TVL:n toimistolta. 1.2 Tilastojulkaisun rakenne Varsinaiset tilastot vuosilta esitetään johdanto-osan jälkeen jaettuna neljään lukuun: 1. luvussa yleiskatsaus kaikkiin työtapaturmiin (korvattujen työmatka- ja työpaikkatapaturmien kokonaismäärät) 2. luvussa yleiskatsaus korvattuihin työpaikkatapaturmiin 3. luvussa yleiskatsaus korvattuihin työmatkatapaturmiin 4. luvussa valitut taulukot yrittäjien, heidän perheenjäsentensä ja muiden tapaturmavakuutuslain 57 mukaisesti vakuutettujen työpaikkatapaturmista. Kunkin luvun alussa esitetään tiedot kaikista korvatuista tapauksista. Muuten tiedot esitetään vain vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien osalta. Tämä rajaus on yhtenäinen kansainvälisten tilastojen kanssa. Alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien raportoitumiseen liittyvä vaihtelu vaikeuttaa merkittävästi myös tilastoissa tapahtuvien muutosten tulkintaa. Kunkin luvun rakenne on keskenään samankaltainen; ensin esitetään tiedot kaikista järjestelmän korvaamista tapaturmista (ml. yrittäjät), jonka jälkeen tiedot korvattujen tapaturmien jakaumista työkyvyttömyyden keston, päätoimialan, ammattiluokan, sukupuolen, ikäluokan ja maakunnan mukaan. Näiden jälkeen esitetään tietoja muiden koodattavien muuttujien suhteen. Luvun lopussa esitetään taajuustietoja ja keskimääräisiä työkyvyttömyyksien kestoja. Taulukoiden käytön helpottamiseksi luvut ovat saatavissa myös sähköisessä muodossa TVL:n kotisivuilta: 4

5 2. Vahinkoaineisto ja työaikatiedot Tässä julkaisussa esitetyt tilastot eivät sisällä tietoja tai sen jälkeen korvatuista työtapaturmista. Vahinkotietojen saaminen tähän julkaisuun perustuu tapaturmavakuutuslainsäädäntöön pohjautuvaan vakuuttamiseen, työssä sattuneen vahingon ilmoittamiseen vakuutuslaitokselle sekä vakuutuslaitosten toimittamiin, TVL:n tietokantoihin kerättäviin tietoihin korvatuista vahingoista ja niistä maksetuista korvauksista. Vakuutuslaitokset voivat korjata aineistossa havaittuja virheitä vielä pitkänkin ajan kuluttua tietojen toimituksesta tilastointiin. Näiden korjausten takia eri vuosina julkaistujen tilastojen aikasarjoissa saattaa olla pieniä eroavaisuuksia. 2.1 Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa Lain mukaan työntekijä, joka sopimuksen perusteella vastikkeesta tekee työtä toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena on vakuutettava työtapaturman ja ammattitaudin varalta. Varsinaisten työsuhteisten työntekijöiden lisäksi vakuuttamisvelvollisuus koskee myös mm. työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa olevia henkilöitä, rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettuja henkilöitä sekä opiskelijoita ja koululaisia tietyiltä osin. Näitä kutsutaan tässä julkaisussa yhteisellä nimikkeellä palkansaajat. Lain mukaan vakuuttamisvelvollisuus ei koske yrittäjää itseään. Myöskään hänen palveluksessaan työskentelevä, samassa taloudessa asuva perheenjäsen ei kuulu pakollisesti vakuutettaviin. Lisäksi eräät osaomistajaryhmät jäävät tiettyjen ehtojen täyttyessä vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Työnantaja voi halutessaan ottaa kaikille näille vakuutuksen työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Vakuutusturva on silloin sama kuin palkansaajilla. Vapaaehtoisesti vakuutettuja yrittäjiä, heidän yrityksiinsä työllistettyjä perheenjäseniänsä sekä muita tapaturmavakuutuslain 57 mukaisesti vakuutettuja kutsutaan tässä julkaisussa yhteisesti yrittäjiksi. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2004 kaikkiaan noin yrittäjää ja heidän työllistämäänsä perheenjäsentä, ja heistä oli tuolloin vapaaehtoisesti vakuutettuja TVL:n arvion mukaan henkilöä. Vuonna 2010 yrittäjien ja heidän työllistämiensä perheenjäsenten lukumäärä oli Tilastokeskuksen mukaan Vahingon ilmoittaminen vakuutuslaitokselle Työtapaturman sattuessa tai ammattitaudin ilmetessä työnantaja on velvollinen täyttämään tapaturmailmoituksen sekä toimittamaan sen vakuutuslaitokseen. Lomakkeella kerrotaan tarvittavat tiedot vahingoittuneesta, työnantajasta sekä vahingosta, tarvittaessa liittein (esim. lääkärinlausunto). Vakuutuslaitos puolestaan on velvollinen riittävät tiedot vahingosta saatuaan ratkaisemaan vahingon korvattavuuden viimeistään kolmen kuukauden kuluessa Vahinko- ja korvaustietojen toimittaminen TVL:oon Mikäli vahinko todetaan työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi, se sekä siitä maksetut korvaukset (ml. ammattitautiepäilyjen johdosta maksetut korvaukset) ilmoitetaan edelleen TVL:oon. Tarvittaessa korvaustietoja täydennetään tiedoilla myöhemmin maksetuista korvauksista. Tietojen toimittaminen perustuu tapaturmavakuutuslakiin, ja toimitukset tehdään TVL:n antamien tilastoimisohjeiden mukaisesti. Toimitetut tiedot tarkastetaan loogisten epäjohdonmukaisuuksien varalta, lähetetään tarvittaessa takaisin vakuutuslaitokseen korjattavaksi ja viedään tilastojärjestelmään Työkyvyttömyyden kestojen seuraaminen Viimeinen tämän julkaisun tilastovuosi on kaikkia työtapaturmia koskevissa taulukoissa Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita vahinkoja ja vahingoista aiheutuneiden työkyvyttömyyksien kestoja käsittelevissä taulukoissa viimeinen tilastovuosi on kuitenkin Vuosi 2010 on rajattu pois, koska vakavampien vuonna 2010 sattuneiden vahinkojen aiheuttamaa työkyvyttömyyden kestoa ei vielä tiedetä tilaston katkaisuhetkellä ( ) Selvityskertoimet Tapaturmat tilastoidaan tässä julkaisussa sattumisvuoden mukaan. Tapaturmien raportoitumisviive aiheuttaa sen, että vanhoihin sattumisvuosiin kohdistuu tapaturmia vielä tilastojen julkaisemisen jälkeenkin. Viiveeseen vaikuttavat vakuutuslaitosten raportoimis- ja tilastoimiskäytännöissä vuosittain mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Raportointiviiveen vaikutusta vähennetään soveltamalla tilastollisesti laskettuja ns. selvityskertoimia. Niiden avulla tiettyyn hetkeen mennessä raportoidut tapaturmien lukumäärät korjataan arvioituun lopulliseen tasoon. Tässä julkaisussa on käytetty sattumisvuoden 2010 työtapaturmille kerrointa 1,05. 5

6 2.2 Työaikatiedot Työtapaturmien lukumäärät eivät riitä kuvaamaan vahingoittuneen työhön liittyvää riskiä. Sen havainnollistamiseksi lukumäärät suhteutetaan tässä julkaisussa palkansaajien tekemän työn määrään (työtapaturmien taajuus eli työtapaturmien lukumäärä miljoonaa työtuntia kohti). Tällaisia suhdelukuja varten on tässä julkaisussa käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietoja palkansaajien työtuntimääristä. Työaikatiedot ja niihin suhteutettavat työtapaturmien lukumäärät on pyritty saamaan mahdollisimman hyvin toisiaan vastaaviksi. Niinpä esim. oppilaille ja hoitolaitoshoidokeille sattuneet vahingot on taajuuksia laskettaessa poistettu, koska heidän osaltaan tietoja tehtyjen työtuntien määristä ei ole käytettävissä. Aineistoihin jää kuitenkin pieniä rakenteellisia eroja. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät osaomistajaryhmät, jotka vakuutusteknisesti kuuluvat palkansaajiin, mutta jotka Tilastokeskuksen tiedoissa kirjautuvat ilmeisesti yrittäjiksi. Näiden erojen täydellinen huomioiminen ei käytettävissä olevilla tiedoilla ole mahdollista, mutta niiden merkitys työtapaturmatilastoissa on hyvin vähäinen. Vuodesta 2008 alkaen työvoimatutkimuksen tiedoista vuokratyönä tehdyt työtunnit on kohdennettu päätoimialan hallinto- ja tukipalvelutoiminta osana olevalle toimialalle työllistämistoiminta, koska työvoiman vuokrausyritysten sekä henkilöstön hankintapalvelusyritysten työntekijöiden tapaturmat tilastoituvat ko. toimialalle. 2.3 Täyskustannusvastuu muutos vahinkojen tilastoitumisessa Aikasarja ei ole suoraan vertailukelpoinen vuoden 2005 jälkeen aiempien vuosien kanssa. Tämä johtuu vuonna 2005 voimaan tulleesta lakimuutoksesta. Vuodet ja ovat keskenään vertailukelpoisia. Vuodesta 2005 alkaen julkisen sektorin hoitolaitoksissa annetut hoitotoimenpiteet on hinnoiteltu todellisten kustannusten mukaan. Aiemmin toimenpiteistä perittiin pääsääntöisesti vain niin sanottu asiakasmaksu. Lakiuudistuksen säädöskokoelmanumero on tapaturmavakuutuslain osalta 1358/2004 ja sitä kutsutaan täyskustannusvastuuksi (Täkymuutokseksi). Kun vahingoittunut hakeutuu Täky-muutoksen voimaantulon jälkeen työtapaturman (tai ammattitaudin) vuoksi hoitoon julkisen sektorin hoitolaitokseen, häneltä laskutetaan edelleenkin asiakasmaksu. Tämän lisäksi julkisen sektorin hoitolaitos laskuttaa nyt myös varsinaisista hoitotoimenpiteistä. Hoitolaitos lähettää tämän erillisen laskun suoraan vahingoittuneen vakuutuslaitokseen. Nämä muutokset julkisen sektorin hoitotoimenpiteiden laskutuskäytännössä ovat tuoneet vakuutuslaitoksille ilmoitettujen vahinkojen piiriin uusia tapauksia, jotka tässä tilastossa sijoittuvat työkyvyttömyyden kestolla mitattuna alle 4 päivän luokkaan. Vuositasolla Täky-muutoksen vaikutus vahinkojen lukumääriin on sattumisvuodesta 2004 vuoteen 2005 noin +10%. Taulukoissa vuodet, joihin Täky-muutos vaikuttaa, on esitetty sinisellä ja kursivoidulla fontilla. Päätoimialoittaiset arviot Täky-muutoksen vaikutuksesta vahinkolukumääriin sattumisvuodesta 2004 vuoteen 2005 ovat TVL:n arvion mukaan seuraavat: Teollisuus (C) +10% Rakentaminen (F) +10% Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (G) +8% Kuljetus ja varastointi (H) +6% Kuntasektori (Z) +14% Muut toimialat yhteensä +10% Kaikki toimialat yhteensä +10% 3. Keskeiset käsitteet Palkansaaja Tässä julkaisussa nimikettä käytetään työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden piiriin kuuluvista vakuutetuista. Ks. Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa. Taajuus (työpaikkatapaturmataajuus, työmatkatapaturmataajuus) Työtapaturmien lukumäärä suhteutettuna tehtyihin työtunteihin. Ilmoitetaan miljoonaa työtuntia kohti. Työkyvyttömyysaika (Ks. Käytetyt luokitukset kohdasta Vakavuusluokitus ). 6

7 Työmatkatapaturma Tapaturma, joka sattuu matkalla asunnosta työpaikalle tai työpaikalta takaisin asunnolle. Tarkka määritelmä on tapaturmavakuutuslaissa. Työpaikkatapaturma Työpaikalla, työpaikkaan kuuluvalla alueella tai työpaikan kahden toimipisteen välisellä matkalla sattunut tapaturma. Työtapaturma Työpaikka- ja työmatkatapaturmien summa. Yrittäjä Tässä julkaisussa nimikettä yrittäjä käytetään kaikista niistä ryhmistä, jotka ovat ottaneet vapaaehtoisen vakuutuksen työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Ks. Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa. 4. Käytetyt luokitukset 4.1 Ammattiluokitus Ammatilla tarkoitetaan työtä, jota luokiteltava henkilö tekee työsuhteessa palkansaajana tai yrittäjänä. Tässä julkaisussa käytetään vuosille lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ammattitautiluokitus 2004 luokitusta ja vuodesta 2009 alkaen käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ammattiluokitus 2009 luokitusta. Luokitukset perustuvat Tilastokeskuksen ammattiluokitukseen Luokitukseen voi tutustua TVL:n kotisivujen ( kohdassa Materiaalipankki - Julkaisut. Taulukoissa käytetyt ammattiluokkakoodit: 0= Tekninen, tieteellinen, lainopillinen, humanistinen ja taiteellinen työ 1= Terveydenhuolto, sosiaalialan työ 2= Hallinto- ja toimistotyö 3= Kaupallinen työ 4= Maa- ja metsätaloustyö, kalastus 5= Kuljetus- ja liikennetyö 6= Kaivos- ja louhintatyö 7 ja 8= Teollinen työ 9= Palvelutyö Muut Työllisyyskurssien oppilaat luokitellaan kuten vastaavissa ammateissa olevat työntekijät. Muut oppilaat ja hoidokit on esitetty taulukoissa sarakkeessa muut. Tarkemman luokittelun mukaisia ammattiluokkakohtaisia tilastoja voi tiedustella TVL:sta. 4.2 ESAW-muuttujat Tässä julkaisussa käytetään yhteiseurooppalaisen työtapaturmien tilastointiluokittelun (ESAW) mukaisia muuttujia esiteltäessä työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita. ESAW -järjestelmän mukainen luokittelu aloitettiin Suomessa Työtapaturmien sattumisolosuhteita kuvaa 8 ESAW-muuttujaa: työtehtävä, työsuoritus, poikkeama, vahingoittumistapa, vahingoittumistapaan liittyvä välitön aiheuttaja, työpiste, vamman laatu sekä vahingoittunut kehonosa. Tässä julkaisussa ei esitetä jakaumia työpiste muuttujasta. Suomessa käytetään tietyiltä osin lyhennettyä versiota näiden muuttujien luokituksesta. Lyhennetty luokitus on kuvattu Sosiaali- ja terveysministeriön ja TVL:n yhteisessä julkaisussa Työtapaturmien luokittelu. Julkaisun voi hakea TVL:n kotisivuilta tai tilata painetussa muodossa TVL:n toimistolta. Täydellinen ESAW-luokittelu (joka sisältää myös kuvaukset niistä ESAW -muuttujista, joita ei Suomessa käytetä) on saatavana Euroopan unionin tilastotoimistosta Eurostatista ja kotisivujen ( kohdassa Tilastot. 7

8 Taulukoissa käytetyt työtehtäväkoodit: 10= Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi 20= Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen 30= Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito 40= Julkiset ja yksityiset palvelut 50= Tukitoiminnot 60= Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet 99= Muut työpaikalla suoritetut tehtävät 00= Työtehtävästä ei tietoja XX= Työtehtävä tuntematon Taulukoissa käytetyt työsuorituskoodit: 10= Koneen käyttäminen (käynnistäminen, syöttäminen, hallinta yms.) 20= Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen (porakoneella, vasaralla, yms.) 30= Kulkuneuvon tai siirtolaitteen ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen 40= Esineiden käsitteleminen (ottaa kiinni, avata, sulkea, yhdistää, heittää, asettaa, kaataa yms.) 50= Taakan käsivoimin siirtäminen (nostaa, laskea, vetää, työntää, kantaa yms.) 60= Henkilön liikkuminen (myös paikoillaan, kuten pukeutuminen, peseytyminen) 70= Paikallaan oleminen työpisteessä (istuminen, seisominen, keskusteleminen, näyttöpääte- ja valvomotyö yms) 99= Muut luettelemattomat työsuoritukset 00= Työsuorituksesta ei tietoja XX= Työsuoritus tuntematon Taulukoissa käytetyt poikkeamakoodit: 10= Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo 20= Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen 30= Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen (henkilön alta tai päälle) 40= Laitteen (odottamaton käynnistyminen, häiriönpoisto), työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen 50= Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen 60= Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen 70= Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen (nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms.) 80= Väkivalta (ihmisen tai eläimen aiheuttama), järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo (esim. suojauksen ohitus) 99= Muut luettelemattomat poikkeamat 00= Poikkeamasta ei tietoja XX= Poikkeama tuntematon Taulukoissa käytetyt vahingoittumistapaa kuvaavat koodit: 10= Sähkön, lämpötilan tai vaarallisen aineen aiheuttama vahingoittuminen 20= Hapensaannin estyminen (hukkuminen, hautautuminen, tukehduttavat kaasut ja höyryt) 30= Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (putoaminen, kaatuminen yms.) 40= Liikkuvan aiheuttajan osuman tai siihen törmääminen (myös paineenalaiset nesteet ja kaasut) 50= Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 60= Puristuminen, ruhjoutuminen 70= Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen (myös melu ja säteily) 80= Eläimen tai ihmisen purema, potku jne. 99= Muut luettelemattomat vahingoittumistavat 00= Vahingoittumistavasta ei tietoja XX= Vahingoittumistapa tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja vahingoittumistavasta voi tiedustella TVL:sta. Taulukoissa käytetyt aiheuttajakoodit: 1100= Kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat, esteet 1200= Maanpinnan yläpuoliset rakenteet 1300= Maanpinnan alapuoliset rakenteet tai syvänteet 2100= Putket, letkut, venttiilit, liitoskappaleet, kanavat 2200= Moottorit, voimansiirtolaitteet, energian muunto- ja varastointilaitteistot 2300= Käsityökalut 8

9 2400= Käsikäyttöiset konetyökalut 2500= Käsikäyttöiset työkalut (ei tietoja konevoimaisuudesta) 2600= Liikkuvat tai siirrettävät koneet ja laitteet 2700= Kiinteät koneet ja laitteet 2800= Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet 3100= Maakulkuneuvot 3200= Muut kulkuneuvot 4100= Materiaalit, esineet, tuotteet, sirpaleet, koneen osat (myös naulat, ruuvit, rullat, kelat, taakat, kuormat yms.) 4200= Kemialliset, radioaktiiviset, biologiset aineet, nesteet 4300= Turvalaitteet ja varusteet, suojaimet 4400= Toimiston tai kodin tavarat ja laitteet, harrastusvälineet, henkilökohtaiset tavarat 5100= Ihmiset, eläimet, kasvit 5200= Irtojätteet 5300= Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, jää, vesistöt, muut fysikaaliset vaikutukset ja luonnonilmiöt 9999= Muut luettelemattomat aiheuttajat 0000= Välittömästä aiheuttajasta ei tietoja XXXX= Aiheuttaja tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja välittömistä aiheuttajista voi tiedustella TVL:sta. Taulukoissa käytetyt vamman laatua kuvaavat koodit: 010= Haavat ja pinnalliset vammat 020= Luunmurtumat 030= Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 040= Amputoitumiset ja irti repeämiset (ruumiinosan menetys) 050= Tärähdykset ja sisäiset vammat, ruhjevammat 060= Palovammat, syöpymät ja paleltumat 070= Myrkytykset ja tulehdukset 080= Hukkuminen ja tukehtuminen 090= Äänen ja värähtelyn vaikutukset 100= Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset 110= Sokki 120= Useita samantasoisia vammoja 999= Muut, yllä luokittelemattomat vammat 000= Vamman laadusta ei tietoja XXX= Vamman laatu tuntematon Taulukoissa käytetyt vahingoittunutta kehonosaa kuvaavat koodit: 10= Pää 20= Niska ja kaula 30= Selkä 40= Vartalo ja sisäelimet 50= Yläraajat 60= Alaraajat 70= Koko keho ja useat sen alueet 99= Muu, yllä luokittelematon ruumiinosa 00= Ei tietoja vahingoittuneesta ruumiinosasta XX= Vahingoittunut kehoosa tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja vahingoittuneista ruumiinosista voi tiedustella TVL:sta. 9

10 4.3 Toimialaluokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista toimialaluokittelua. Kuntien ja kuntayhtymien palkansaajien vahingot on luokiteltu omaan päätoimialaluokkaansa Kuntasektori, joka ei ole Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa (TOL 2008). Taulukoissa käytetyt toimialakoodit: A= Maatalous, metsätalous ja kalatalous B= Kaivostoiminta ja louhinta C= Teollisuus D= Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta E= Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito F= Rakentaminen G= Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen moottoripyörien korjaus H= Kuljetus ja varastointi I= Majoitus- ja ravitsemistoiminta J= Informaatio ja viestintä K= Rahoitus- ja vakuutustoiminta L= Kiinteistöalan toiminta M= Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta N= Hallinto- ja tukipalvelutoiminta O= Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus P= Koulutus Q= Terveys- ja sosiaalipalvelut R= Taiteet, viihde ja virkistys S= Muu palvelutoiminta T= Kotitalouksien toiminta työnantajina; kotitalouksien eriyttämätön toiminta tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi omaan käyttöön U= Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta Z= Kuntasektori X= Toimiala tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia toimialakohtaisia tilastoja voi tiedustella TVL:sta. 4.4 Liikkumistapaa koskeva luokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista luokittelua liikkumistavasta. Luokittelu tehdään ainoastaan työmatkatapaturmien osalta. Taulukoissa käytetyt koodit: 1= Jalan (myös polkupyörää taluttaen, ajoneuvosta astuttaessa, hiihtäen tms.) 2= Polkupyörällä 3= Mopedilla 4= Moottoripyörällä, myös kevyt moottoripyörä 5= Henkilöautolla 6= Linja-autolla, kuorma-autolla, junalla, raitiovaunulla 7= Muu liikkumistapa (traktori, hevosajoneuvo, lumikelkka, laiva, vene tms.) 9= Muut X= Liikkumistapa tuntematon 10

11 4.5 Maakuntaluokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista maakuntaluokittelua. Taulukoissa käytetyt maakuntakohtaiset koodit: 1= Uusimaa 2= Varsinais-Suomi 4= Satakunta 5= Kanta-Häme 6= Pirkanmaa 7=Päijät-Häme 8= Kymenlaakso 9= Etelä-Karjala 10= Etelä-Savo 11= Pohjois-Savo 12= Pohjois-Karjala 13= Keski-Suomi 14= Etelä-Pohjanmaa 15=Pohjanmaa 16= Keski-Pohjanmaa 17= Pohjois-Pohjanmaa 18= Kainuu 19= Lappi 20= Itä-Uusimaa (vuoden 2010 loppuun) 21= Ahvenanmaa UU= Ulkomaat XX= Ei tiedossa 4.6 Vakavuusluokitus Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä ml. sunnuntait ja juhlapyhät, jolloin vahingoittunut on kokonaan tai osittain työkyvytön ja saa sen vuoksi päivärahaa. Työkyvyttömyyspäiväksi ei lasketa vahingoittumispäivää, mutta mahdolliset vahingosta aiheutuneet kuntoutus- ja koulutusjaksot lasketaan. Työkyvyttömyyden kesto esitetään luokiteltuna. Luokituksen kahden ensimmäisen luokan välisen rajan asettaminen vähintään 4 päivän työkyvyttömyyden kohdalle on mm. Eurostatin noudattama käytäntö. 11

12 Tilastojulkaisu 2011 tulkinta Tilastovuodet Palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmat Vuonna 2010 sattui palkansaajille ja yrittäjille yhteensä työtapaturmaa, mikä oli 6,3 % enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta silti vähemmän kuin vuonna Työtapaturmien kokonaismäärät ovat kasvaneet vuodesta 2005 lähtien sekä palkansaajien että yrittäjien osalta vuoteen 2008 asti (taulukko 1.1), mutta vuonna 2009 työtapaturmien kokonaismäärä väheni noin kymmenen vuoden takaiselle tasolle; taantuman vaikutuksesta tehdyn työn määrä väheni erityisesti toimialoilla, joilla työpaikkatapaturmien taajuus on keskimääräistä korkeampi. Vuotta 2005 edeltäneen ja sen jälkeisen aikasarjan tarkka vertailu kokonaismäärien (ml. alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet tapaukset) osalta ei ole kuitenkaan mielekästä vuonna 2005 voimaantulleen ns. täky -uudistuksen vuoksi (ks. johdanto). Kuva 1. Työtapaturmien lukumäärät vuosina Vuonna 2010 työpaikkatapaturmien lukumäärä lisääntyi edellisvuodesta 6,4 % ja työmatkatapaturmien lukumäärä lisääntyi 6,3 % (taulukot 2.1 ja 3.1). 12

13 Kuva 2. Palkansaajien ja yrittäjien työpaikka- ja työmatkatapaturmien lukumäärät vuosina Palkansaajien työtapaturmat Vuonna 2010 palkansaajille sattui yhteensä työtapaturmaa, mikä oli 6,5 % enemmän kuin vuonna Näistä sattui työpaikoilla (työpaikkatapaturma) ja työn ja kodin välisellä matkalla (työmatkatapaturma). (Taulukot 1.1, 2.1 ja 3.1) Kuva 3. Palkansaajien työtapaturmien lukumäärät vuosina

14 Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työpaikkatapaturmien taajuus oli 12,9 korvattua työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden vuonna 2009, kun edellisenä vuonna se oli 15,1 (taulukko 2.15) Kuva 4. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuus vuosina Vakavuustarkastelut Vakavuusjakaumia ei ole mahdollista esittää vuoden 2010 osalta, koska julkaisuhetkellä ei ole vielä tietoja vakavimmista vuonna 2010 sattuneista työtapaturmista. Vuonna 2009 palkansaajille sattui yhteensä työpaikka- ja työmatkatapaturmaa, yhteensä siis työtapaturmaa. Vuoden 2009 palkansaajien työpaikkatapaturmista 56,3 % ja työmatkatapaturmista 53,2 % johti alle neljän päivän työkyvyttömyyteen. (taulukot 1.2, 2.2 ja 3.2). Kuva 5. Palkansaajille vuosina sattuneiden työtapaturmien jakautuminen tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden keston mukaan (tapaturmien osuus, vakavuuden luokittelu kalenteripäivien summana). 14

15 Kuva 6. Palkansaajille vuosina sattuneiden työtapaturmien aiheuttaman työkyvyttömyyden keskimääräiset kestot kalenteripäivinä vahinkoluokan mukaan. Eniten kuolemantapauksia esitetyssä aikasarjassa sattui vuonna 2001 (86 tapausta) ja vähiten vuonna 2009, jolloin työtapaturmissa kuoli 37 palkansaajaa. Vuonna 2009 sattui palkansaajille 26 kuolemaan johtanutta työpaikka- ja 11 työmatkatapaturmaa. (taulukot 1.2, 2.2 ja 3.2). Kuva 7. Palkansaajien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien lukumäärät vuosina

16 2.2 Toimialakohtaiset tarkastelut Vuonna 2009 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työtapaturmista sattui kunta-alalla 19,9 %, teollisuudessa 19,8 %, rakentamisen toimialalla 13,3 %, kuljetus- ja varastointitoimialalla 10,2 %, kaupan alalla 10,2 % sekä hallinnon ja tukipalveluiden toimialalla 6,6 %. (taulukko 1.3). Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työpaikkatapaturmien osalta teollisuuden (21,0 %) jälkeen toiseksi suurinta osuutta edusti kunta-ala 17,7 % osuudella. Rakentamisen toimialalla sattui 15,1 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista vuonna 2009 (taulukko 2.3). Kuva 8. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien lukumäärät eräillä päätoimialoilla vuosina Vuosi 2009 poikkeaa talouden taantuman vaikutuksesta työpaikkatapaturmien toimialajakaumaltaan aiemmista vuosista. Vuonna 2009 teollisuudessa sattui huomattavasti vähemmän työpaikkatapaturmia. (taulukko 2.3). Vuonna 2009 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuus teollisuuden päätoimialalla laski aiemman vuoden 20,6:sta 16,2:een. Rakentamisen toimialalla taajuus laski 35,3:sta 30,4:ään ja kuljetus- ja varastointitoimialalla 28,4:stä 23,8:an. Hallinto- ja tukipalvelutoimialalla vuosien välillä näkyy suuri tasonmuutos 30,0:sta 23,8:aan, mitä selittää mm. se, että vuodesta 2008 alkaen vuokratyönä tehty työaika on voitu kohdentaa samalle toimialalle kuin vuokratyöyritysten työntekijöiden vahingot. Samalla vuokratyönä tehdyn työn tarkempi kohdentaminen nostaa muiden toimialojen taajuuksia vastaavasti vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2009 palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuus hallinto- ja tukipalvelutoimialalla laski edelleen ollen 21,3. Korkein työpaikkatapaturmataajuus oli - ja on ollut koko tarkastelujakson ajan - rakentamisen toimialalla (taulukko 2.15). 16

17 Kuva 9. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuudet eräillä päätoimialoilla vuosina

18 2.3 Ammattiluokkakohtaiset tarkastelut Vuonna 2009 yhteensä 34,3 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työpaikkatapaturmista sattui teollisen työn ammattiluokissa. Rakennusammateissa sattui 13,5 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista, palveluammateissa 14,7 %. 10,3 %:n osuutta kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista edustivat kuljetus- ja liikennetyön ammattiluokat (taulukko 2.4). 7 ja 8 Kuva 10. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien lukumäärät eräissä pääammattiluokissa vuosina

19 2.4 Sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntakohtaiset tarkastelut Miesten osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työpaikkatapaturmista vuonna 2009 oli 68,6 %, mikä oli 7,1 %-yksikköä vähemmän kuin vuonna 2001 (taulukko 2.5). Kuva 11. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat sukupuolen mukaan vuosina Vuonna 2009 sattuneista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista 65,5 % sattui naisille. Koko tarkasteluajanjakson ajan naisille on sattunut miehiä enemmän vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työmatkatapaturmia (taulukko 3.5). Kuva 12. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työmatkatapaturmat sukupuolen mukaan vuosina

20 Vuonna 2009 palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneet työpaikkatapaturmat vähenivät lähes kaikissa ikäluokissa verrattuna aiempaan vuoteen. (taulukko 2.6) Kuva 13. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmat ikäluokan mukaan vuosina Työmatkatapaturmia sattuu entistä enemmän vanhemmille palkansaajille. Erityisesti yli 55-vuotiaille sattuneiden vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työmatkatapaturmien osuus on kasvanut 9,9 %-yksikköä välillä (taulukko 3.6). Kuva 14. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työmatkatapaturmat ikäluokan mukaan vuosina

21 Uudellamaalla sattui 30,2 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työtapaturmista vuonna Pirkanmaan osuus oli 8,3 % ja Varsinais-Suomen 9,0 % (taulukko 1.7). 39,1 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista vuonna 2009 sattui Uudellamaalla (taulukko 3.7). 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteet Vuonna ,0 % kaikista palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä, kun osuus vuonna 2008 oli 29,4 %. Tukitoimintojen osuus on koko tarkastelujakson ajan ollut reilu viidennes vuonna 2009 osuus oli 21,3 %. Tukitoimintoihin kuuluvat tässä luokittelussa esimerkiksi huolto-, kunnossapito- ja siivoukseen liittyvät työtehtävät. Rakentamiseen (ml. purkutyöt) ja maarakentamiseen liittyvien työtehtävien osuus on pysynyt noin 10 % tasolla koko tarkastelujakson ajan, ollen 9,3 % vuonna Palvelujen osuus on vuosina noussut eniten, n. 7 %-yksikköä (taulukko 2.8). Kuva 15. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien jakautuminen työtehtävän mukaan vuosina (Koodit: 10 = tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi, 20 = maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen, 30 = Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito, 40 = julkiset ja yksityiset palvelut, 50 = tukitoiminnot, 60 = Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet, 99 = muut työpaikalla suoritetut tehtävät, 0 ja 00 = ei tietoja, XX = tuntematon). Henkilön liikkuminen on tyypillisin työsuoritus vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneissa työpaikkatapaturmissa. Vuonna 2009 kaikista tapauksista 37,9 % oli sattunut henkilön liikkumisen yhteydessä. Noin viidesosa kaikista tapauksista sattuu sekä siirrettäessä taakkaa käsivoimin (osuus 19,1 % vuonna 2009) ja esineiden käsittelyn yhteydessä (osuus 18,8 % vuonna 2009). Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenneltäessä sattui 4855 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa vuonna 2009, mikä oli 11,3 % kaikista kyseisen kriteerin täyttävistä tapauksista. Mainituista työsuorituksista liikkumisen osuus on kasvanut tarkastelujakson aikana vuonna 2003 osuus oli 32,7 %, eli 5,2 %-yksikköä pienempi kuin vuonna 2009 (taulukko 2.9). 21

22 Viimeisin vahingoittumista edeltänyt poikkeama on yleisimmin henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen tai liukastuminen. Tällaisten tapausten osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista oli 31,5 % vuonna Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms. tilanteissa oli kyseessä 19,3 %:ssa ja terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen ja istuutuminen 16,4 %:ssa tapauksista. (taulukko 2.10). Kuva 16. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien jakautuminen viimeisimmän vahingoittumista edeltäneen poikkeaman mukaan vuosina (Koodit: 10 = sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo, 20 = aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen, 30 = aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen (henkilön alta tai päälle), 40 = laitteen (odottamaton käynnistyminen, häiriönpoisto), työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen, 50 = henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen, 60 = terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen, 70 = henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen (nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms.), 80 = väkivalta (ihmisen tai eläimen aiheuttama), järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo (esim. suojauksen ohitus), 99 = muut luettelemattomat poikkeamat, 0 ja 00 = poikkeamasta ei tietoja, XX = poikkeama tuntematon) Yleisin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneen työpaikkatapaturman vahingoittumistapa on iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten putoamisen, kaatumisen tms. poikkeaman johdosta. Vuonna 2009 tällaisten vahingoittumisten osuus kaikista oli 29,7 %. Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen luokiteltiin vahingoittumistavaksi 25,2 %:ssa ja leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 15,2 %:ssa kaikista tapauksista vuonna 2009 (taulukko 2.11). Materiaalit, esineet, tuotteet, sirpaleet ja koneen osat (osuus kaikista 24,3 %) ja kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat ja esteet (osuus kaikista 25,3 %) aiheuttivat yhteensä lähes puolet kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista vuonna Molempien ryhmien osuudet ovat lisäksi kasvaneet vuosien 2003 ja 2009 välisenä aikana. Maanpinnan yläpuoliset rakenteet oli vahingoittumistapaan liittyvä välitön aiheuttaja eli vamman aiheuttaja 7,7 %:ssa, ihmiset, eläimet ja kasvit 6,7 %:ssa ja käsityökalut 6,6 %:ssa tapauksista (taulukko 2.12). Selkeästi suurin osa, 42,8 %, kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista vuonna 2009 oli luokiteltavissa vamman laadun mukaisesti luokkaan sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset. Haavojen ja pinnallisten vammojen osuus oli 25,6 %, ja tärähdykset ja sisäiset vammat, ruhjevammat luokan osuus 16,3 %. Haavojen ja pinnallisten vammojen osuus oli kasvanut tarkastelujakson aikana 3,2 %-yksikköä, kun taas tärähdysten ja sisäisten sekä ruhjevammojen osuus oli pienentynyt 4,8 %-yksikköä vuosien välisenä aikana (taulukko 2.13). 22

23 Yleisimmin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanut loukkaantuminen kohdistui yläraajoihin (käsi, ranne ja sormet mukaan lukien, osuus 43,2 %) ja alaraajoihin (nilkka, jalkaterä ja varpaat mukaan lukien, osuus 29,5 %). Selkään kohdistuneiden vammojen osuus oli 14,0 % vuonna Selkään kohdistuneet vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet 1,7 %-yksikköä välillä (taulukko 2.14). 4. Palkansaajien työmatkatapaturmien sattumisolosuhteet Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista 60,8 % sattui jalankulkijoille, 23,3 % polkupyöräilijöille ja henkilöautolla liikkuneiden osuus oli 10,7 % vuonna 2009 (taulukko 3.8). Kuva 17. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työmatkatapaturmien jakautuminen vahingoittuneen liikkumistavan mukaan vuosina (Koodit: 1 = jalan (myös polkupyörää taluttaen, ajoneuvosta astuttaessa, hiihtäen tms.), 2 = polkupyörällä, 3 = mopedilla, 4 = moottoripyörällä, myös kevyt moottoripyörä, 5 = henkilöautolla, 6 = linja-autolla, kuorma-autolla, junalla, raitiovaunulla, 7 = muu liikkumistapa (traktori, hevosajoneuvo, lumikelkka, laiva, vene tms.), 9 = muut, X = liikkumistapa tuntematon) 42,1 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista vuonna 2009 oli luokiteltavissa vamman laadun mukaisesti luokkaan sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset. Tärähdykset ja sisäiset vammat, ruhjevammat luokan osuus oli 22,1 % ja luunmurtumien osuus 20,8 %. Haavojen ja pinnallisten vammojen osuus oli kasvanut 5,5 %-yksikköä, kun taas tärähdysten, sisäisten vammojen ja ruhjevammojen osuus pienentynyt 4,9 %-yksikköä vuosien välisenä aikana (taulukko 3.9). Yleisimmin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanut loukkaantuminen kohdistuu alaraajoihin (nilkka, jalkaterä ja varpaat mukaan lukien, osuus 35,4 % vuonna 2009) ja yläraajoihin (käsi, ranne ja sormet mukaan lukien, osuus 29,0 % vuonna 2009). Selkään kohdistuneiden vammojen osuus oli 7,9 % vuonna Sellaisten tapausten osuus, jossa vahingoittuminen oli kohdistunut laajamittaisesti, kuten koko kehon alueelle, oli 10,5 % vuonna 2009, eli osuus oli kasvanut 1,3 %-yksikköä vuodesta 2003 (taulukko 3.10). 23

24 5. Yrittäjien työpaikkatapaturmat Palkansaajista poiketen, yrittäjille sattuneista työpaikkatapaturmista selvästi yli puolet johtaa vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen. Vuonna 2009 yrittäjille sattuneista työpaikkatapaturmista (yhteensä 5784) 42,3 % aiheutti alle neljän päivän työkyvyttömyyden. Työpaikkatapaturmissa kuoli 6 yrittäjää vuonna Eniten kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui yrittäjille vuosien välisenä aikana vuosina 2004 ja 2009 (6) ja vähiten vuonna 2003 (1). Yrittäjille sattui 3340 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa vuonna Näistä 35,0 % sattui rakentamisen päätoimialalla. Kuljetus- ja varastointipäätoimialan osuus oli 12,9 %, tukku- ja vähittäiskaupan osuus 11,9 % ja teollisuuden osuus 9,7 %. Rakentamisen osuus oli kasvanut 4,2 %-yksikköä vuodesta 2001 (taulukko 4.2). Vuonna 2009 kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista yrittäjien työpaikkatapaturmista sattui tukitoiminnoissa 23,0 %, rakentamisen työtehtävissä 19,5 % ja 16,9 % kuljettamiseen, kulkemiseen ja siirtämiseen liittyvissä työtehtävissä. Tuotantoon, jalostukseen ja käsittelyyn liittyvissä työtehtävissä sattuneiden tapaturmien osuus oli 16,6 %. (taulukko 4.3). Kuva 18. Yrittäjien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien jakautuminen työtehtävän mukaan vuosina (Koodit: 10 = tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi, 20 = maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen, 30 = Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito, 40 = julkiset ja yksityiset palvelut, 50 = tukitoiminnot, 60 = Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet, 99 = muut työpaikalla suoritetut tehtävät, 00 = ei tietoja, XX = tuntematon). Henkilön liikkuminen oli tyypillisin työsuoritus vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneissa työpaikkatapaturmissa myös yrittäjien osalta. Vuonna 2009 kaikista tapauksista 44,4 % oli sattunut henkilön liikkumisen yhteydessä. Noin viidesosa (16,8 % vuonna 2009) kaikista tapauksista sattuu siirrettäessä taakkaa käsivoimin. Esineiden käsittelyn yhteydessä sattui 16,0 % tapauksista. Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenneltäessä sattui 10,5 % kaikista kyseisen kriteerin täyttävistä tapauksista (taulukko 4.4). 24

25 Viimeisin vahingoittumista edeltänyt poikkeama oli myös yrittäjillä yleisimmin henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen tai liukastuminen. Tällaisten tapausten osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista oli 43,2 % vuonna 2009, eli selvästi suurempi kuin palkansaajilla. Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms. tilanteissa oli kyseessä 16,8 %:ssa ja terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen sekä istuutuminen 13,8 %:ssa tapauksista (taulukko 4.5). 25

26 Tilastoliite, osa 1: työtapaturmat Työtapaturmat Tilastojen tulkinnan kannalta oleelliset määritelmät ja luokitukset on esitetty julkaisun johdanto-osion sivuilla 4-9. Taulukko 1.1. Palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmat vakuutuslajin mukaan vuosina Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Vakuutuslaji Sattumisvuosi Yhteensä Palkansaajat Yrittäjät Huom! Täyskustannusvastuu -muutos vaikuttaa tähän taulukkoon sattumisvuodesta 2005 alkaen (kts. Johdanto). Taulukko 1.2. Palkansaajien työtapaturmat työkyvyttömyyden keston mukaan vuosina Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä Sattumisvuosi Yhteensä Kuollut Eläke alle Huom! Täyskustannusvastuu -muutos vaikuttaa tähän taulukkoon sattumisvuodesta 2005 alkaen (kts. Johdanto). 26

27 Sattumisvuosi Taulukko 1.3. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat päätoimialan mukaan vuosina Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Toimiala (TOL2008, Z Kuntasektori erikseen) Yhteensä A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U Z X Toimialakoodien tulkinta: katso johdanto-osan kohta 4.3 Taulukko 1.4. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat pääammattiluokan mukaan vuosina Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Pääammattiluokka Sattumisvuosi Yhteensä muut Ammattiluokkakoodien tulkinta: katso johdanto-osan kohta

28 Taulukko 1.6. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat ikäluokan mukaan vuosina Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Ikäluokka, vuotta Sattumisvuosi Yhteensä yli 64 Tuntematon Taulukko 1.5. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat sukupuolen mukaan vuosina Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Sukupuoli Sattumisvuosi Yhteensä Mies Nainen Taulukko 1.7. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat maakunnan mukaan vuosina Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Maakunta Sattumisvuosi Yhteensä UU XX Maakuntakoodien tulkinta: katso johdanto-osan kohta

29 Tilastoliite, osa 2: työpaikkatapaturmat Työpaikkatapaturmat Tilastojen tulkinnan kannalta oleelliset määritelmät ja luokitukset on esitetty julkaisun johdanto-osion sivuilla 4-9. Taulukko 2.1. Palkansaajien ja yrittäjien työpaikkatapaturmat vakuutuslajin mukaan vuosina Yksikkö: työpaikkatapaturmien lukumäärä Vakuutuslaji Sattumisvuosi Yhteensä Palkansaajat Yrittäjät Huom! Täyskustannusvastuu-muutos vaikuttaa tähän taulukkoon sattumisvuodesta 2005 alkaen (kts.johdanto). Taulukko 2.2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat työkyvyttömyyden keston mukaan vuosina Yksikkö: työpaikkatapaturmien lukumäärä Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä Sattumisvuosi Yhteensä Kuollut Eläke alle Palkansaajien työpaikkatapaturmista aiheutuneiden työkyvyttömyyksien keskimääräinen kesto eräissä luokissa. Yksikkö: kalenteripäivää Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä Sattumisvuosi yhteensä ,6 122,9 50,5 20,9 9,6 4,9 24,7 Huom! Täyskustannusvastuu-muutos vaikuttaa tähän taulukkoon sattumisvuodesta 2005 alkaen (kts.johdanto). 29