IMURUOPPAUKSEEN LIITTYVÄ VEDENLAADUN TARKKAILU GALLTRÄSK-JÄRVESSÄ

Transkriptio

1 FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniaisten kaupunki IMURUOPPAUKSEEN LIITTYVÄ VEDENLAADUN TARKKAILU GALLTRÄSK-JÄRVESSÄ Vuosiyhteenveto 211 -P11644P

2 FCG Finnish Consulting Group Oy Vuosiyhteenveto 211 I -P11644P SISÄLLYSLUETTELO 1 Tiivistelmä vuoden 211 vedenlaadusta Gallträskin vedenlaatu vuosina Tietoja kohteesta Tarkkailun peruste Tarkkailuohjelma Imuruoppaus Näytteenotto ja näytepisteet Sää ja hydrologiset olot vuonna Tulokset vuonna Veden laadun luokitus... 6 VIITTEET... 6 LIITTEET... 7

3 FCG Finnish Consulting Group Oy Vuosiyhteenveto (7) -P11644P KAUNIAISTEN KAUPUNKI GALLTRÄSK-JÄRVI IMURUOPPAUKSEEN LIITTYVÄ VEDENLAADUN TARKKAILU VUOSIYHTEENVETO Tiivistelmä vuoden 211 vedenlaadusta Vuoden 211 vedenlaatutulosten perusteella Gallträskin pohjasedimentin imuruoppaus näyttäisi vaikuttaneen vain lievästi jos lainkaan järven vedenlaatuun. Sameuteen ja kiintoaineen määrään ruoppauksen vaikutus on ollut yllättävän vähäinen. Ainoastaan ojapisteellä sameus sekä kiintoaineen määrä kohosi hiukan ruoppauksen aikana toukokuussa 211. Kokonaisravinteiden pitoisuustaso oli vuonna 211 edellisvuosien tasoa, tosin ojapisteellä pitoisuudet olivat ajoittain aavistuksen korkeampia järven näytepisteiden tuloksiin nähden, mikä saattoi osin johtua ruoppauksesta. Klorofylli a:n pitoisuus oli kasvukaudella välillä 6-24 µg/l. Metallipitoisuudet olivat pääosin pieniä. Sinkki- ja kuparipitoisuus näyttää hieman kohonneen ruoppauksen aikana vuonna 211. Järven happitilanne oli hyvä. Ympäristöhallinto ei ole määrittänyt Gallträskille virallista järvityyppiä 1, jota tarvitaan lähtötiedoksi ekologisen luokituksen rajojen soveltamiseen. Tässä raportissa Gallträskin oletetaan kuuluvan epävirallisesti luokkaan Mh, Matalat humusjärvet. Vedenlaatutekijästä riippuen (klorofylli, ravinteet) Gallträskin vedenlaadun epävirallinen ekologinen luokitus vaihteli hyvän ja tyydyttävän välillä. 2 Gallträskin vedenlaatu vuosina Järven imuruoppauksen mahdolliset vaikutukset veden laatuun näkyisivät todennäköisesti herkimmin kiintoainepitoisuuden nousuna ja sameuden kasvuna. Gallträskin vesi on kuitenkin ollut varsin kirkasta imuruoppauksen aikana vuosina , eikä ruoppauksen vaikutuksia ole ollut kiintoainepitoisuudessa tai sameusmittauksissa nähtävissä. Imuruoppaus ja käsitellystä lietteestä vapautuneen ravinteikkaan veden laskeminen takaisin järveen voi kohottaa Gallträskin ravinnepitoisuuksia. Näillä toimilla ei kuitenkaan näytä olleen merkittävää vaikutusta järviveden ravinnepitoisuuksiin, vaan kokonaistyppi ja -fosforipitoisuudet ovat olleet järvelle tavanomaisia ja pitoisuuksien vaihtelu on noudattanut normaalia vuodenaikaisvaihtelua. Ravinnepitoisuuksin perusteella järven ekologinen tila on vaihdellut erinomaisen ja tyydyttävän välillä (Suomen ympäristökeskus, pintavesien ekologinen tilan luokittelu 29). Levien määrää kuvaavan klorofyllipitoisuuden taso sen sijaan näyttäisi ajoittain selvästi kohonneen jaksolla , kun vertailukohtana on jakso 1 Lisätietoa järvityypeistä: Syke 211.

4 FCG Finnish Consulting Group Oy Vuosiyhteenveto (7) -P11644P Tietoja kohteesta 23-26, mutta matalien humusjärvien arvoihin verraten järven ekologinen tila oli vuoden 211 klorofyllipitoisuuden perusteella kuitenkin hyvä. Selkeää yhteyttä ruoppauksen ja klorofyllipitoisuuden perusteella ei näyttäisi olevan, koska mm. kokonaisfosforissa tai kokonaistypessä ei ole ollut havaittavissa vastaavaa suuntausta. Arseenin, kromin, kadmiumin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet ovat olleet pääosin pieniä. Kupari- ja sinkkipitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran ja ne ovat olleet ajoittain lievästi järvien perustasoa korkeampia, mutta selvää yhteyttä ruoppausjaksoihin ei ole ollut nähtävissä. Metallien hetkelliset pitoisuusnousut voivat johtua osittain myös tuulen aiheuttamasta pohjasedimentin hetkellisestä sekoittumisesta veteen. Gallträsk on Kauniaisten kaupungissa sijaitseva järvi, joka on muodostunut noin 72 vuotta sitten eristäytymällä nykyisestä Itämerestä, jonka pinnasta se on nykyisin noin 31,4 metriä korkeammalla. Järven pinta-ala on 11,7 hehtaaria ja keskisyvyys noin 1, metriä. Järven syvin kohta on noin 1,7 metriä ja keskivirtaama noin 9 litraa sekunnissa. Valuma-alue on 15 hehtaarin suuruinen. Vuoden aikana järven vesi vaihtuu noin 2,5 kertaa järven tilavuuden (keskivedenkorkeudella 115 m 3 ) verran. Järvi laskee koillispäästä alkavaa ojaa pitkin Lippajärveen ja edelleen Espoon Pitkäjärven kautta Espoonjokeen ja mereen. Suomen vesistöalueluokituksessa Espoonjoen vesistöalueen numero on (Ekholm 1993). FCG on tarkkaillut Gallträsk-järven veden laatua vuosina järven imuruoppaukseen liittyen. Ennen tätä ajanjaksoa on järvestä otettu vesinäytteitä vuosina 22 ja 23 liittyen järven perustilan selvittämiseen sekä kunnostuksen suunnitteluun. 4 Tarkkailun peruste 5 Tarkkailuohjelma 6 Imuruoppaus Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antaman lupapäätöksen Nro 3/29/2 (Dnro LSY-28-Y33) määräyksen nro 15 mukaisesti Kauniaisten kaupungin on tarkkailtava imuruoppauksen yhteydessä järven ja purkuojan veden laatua. Tarkkailuohjelma on esitetty ympäristölupahakemuksen kuuluneen päivätyn dokumentin Suunnitelmaselostus vesilupahakemukseen kohdassa 8.4., ja ohjelmaa on täydennetty edellä kohdassa 4 mainitun ympäristöluvan lupaehdossa nro 15. Vuonna 211 Gallträsk-järvellä suoritettiin imuruoppausta välisenä aikana. Järven pohjasta poistettiin vuonna 211 noin m 3 lietettä. Aiempien vuosien ruoppausajankohdat ja ruopatun lietteen määrät on esitetty oheisessa taulukossa.

5 FCG Finnish Consulting Group Oy Vuosiyhteenveto (7) -P11644P Näytteenotto ja näytepisteet Taulukko 1. Gallträskillä tehtyjen imuruoppausten ajankohdat ja ruopatun lietteen määrä kuutioina. Ruoppausajankohta Ruopatun lietteen määrä m ja vuosi 28 ei ruoppausta ja Yhteensä 26 Näytteenottoalueita järvellä on kaksi: ruoppausalue (V11) ja luusua 2 (V12). Lisäksi näytteitä on otettu järven koillispuoleisesta purkuojasta (V13). Näytteenottopisteiden sijainti on esitetty kartassa (liite 1). Gallträskin vesinäytteiden ottamisesta ja analysoimisesta vastasi vuonna 211 FCG:n ympäristölaboratorio. Näytteet otettiin avovesiaikana soutuveneestä limnos-noutimella. Näytteenotosta vastasi Syken sertifioima näytteenottaja. Vesinäytteitä otettiin yhteensä 9 kertaa vuonna 211; 15.2., 26.4., 12.5., 31.5., 28.6., 19.7., ja Vuonna 21 ruoppaus venyi pitkälle loppuvuoteen ja se jouduttiin keskeyttämään joulukuussa 21 poikkeuksellisen talvisten olosuhteiden vuoksi. Näin ollen helmikuussa 211 otetut näytteet edustavat tilannetta syksyn 21 ruoppauksen päättymisen jälkeen. Huhtikuussa otettiin vertailunäytteet ennen vuoden 211 ruoppauksia, jotka toteutettiin kokonaisuudessaan toukokuussa. Vesinäytteiden lisäksi järveltä otettiin kasviplanktonnäytteet heinäkuussa 211 sekä tehtiin kasvillisuuskartoitus. Näistä on molemmista on laadittu/laaditaan erilliset raportit. Vuonna 211 vesinäytteet analysoitiin FCG:n ympäristölaboratoriossa. Näytteistä analysoitiin klorofylli-a, happi, ph, sähkönjohtavuus, alkaliteetti, väri, kiintoaine, sameus, kokonaistyppi, ammonium- ja nitraattityppi, kokonaisfosfori, liukoinen fosfaattifosfori sekä kemiallinen hapenkulutus. Alkuaineiden (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb ja Zn) kokonaispitoisuuksien määritys teetettiin alihankintana Labtium Oy:ssä. 8 Sää ja hydrologiset olot vuonna 211 Sääolojen erityispiirteitä v. 211 pintavesien osalta: - Helmi-maalikuussa oli lunta tavallista enemmän - Kevään tulvahuiput olivat etelärannikolla keskimääräistä suurempia ja tavallista aikaisempia (huhtikuun alussa). - Heinäkuussa pintavesien keskilämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita - Joulukuussa satoi runsaasti vettä, jopa ennätyksellisesti mikä johti tulvahuippuihin Tammikuussa 211 koko maassa satoi keskimääräistä enemmän ja kuun lopussa lunta oli Etelä- ja Keski-Suomessa selvästi yli kauden keskiarvon. Vedenkorkeuksien muutokset olivat tammikuussa pieniä ja pää- 2 tarkoittaa järvessä kohtaa, josta lasku-uoma alkaa.

6 FCG Finnish Consulting Group Oy Vuosiyhteenveto (7) -P11644P vesistöjen virtaamat olivat keskimääräistä pienempiä lähes koko maassa. Kuukauden päättyessä Etelä- ja Keski-Suomen järvissä oli jäätä pääosin cm Helmikuussa lunta oli selvästi tavallista enemmän. Järvien jäät olivat monin paikoin keskimääräistä paksumpia, mutta erityisesti etelässä suuri osa kokonaispaksuudesta oli haurasta kohvajäätä. Talviseen tapaan järvien vedenpinnat olivat helmikuussa enimmäkseen laskusuunnassa. Myös virtaamat pysyivät helmikuulle tyypillisesti pieninä, ja päävesistöjen virtaamat olivat selvästi ajankohdan keskiarvoja pienempiä Maaliskuussa lunta oli huomattavasti tavallista enemmän, rannikolla paikoitellen jopa kaksinkertaisesti. Kylmien säiden seurauksena vesistöihin ei vielä maaliskuussa tullut sulamisvesiä, ja siksi vedenpintojen lasku jatkui ja virtaamat pysyivät pieninä. Huhtikuu oli koko maassa vähäsateinen ja lämmin. Lumet alkoivat sulaa nopeasti heti huhtikuun alussa, jolloin vedenkorkeudet ja virtaamat kääntyivät jyrkkään nousuun. Jokien tulvahuiput olivat rannikkoalueilla huomattavasti keskimääräistä kevättulvaa suurempia, ja tavallista aikaisempia. Jäät lähtivät etelässä kuukauden loppupuolella, eli tavanomaiseen aikaan. Toukokuu oli sääoloiltaan vaihteleva mutta kokonaisuutena melko keskimääräinen. Kesäkuussa sadesumma oli monin paikoin selvästi keskimääräistä suurempi. Sateet kasvattivat virtaamia ja nostivat vedenpintoja. Pintavedet olivat keskimääräistä lämpimämpiä, noin astetta. Heinäkuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi. Suuressa osassa maata satoi runsaasti ja vedenpinnat nousivat paikoitellen hyvinkin korkealle, ja virtaamat olivat sateisilla alueilla suuria. Heinäkuun keskilämpötilat olivat useilla paikoilla harvinaisen korkeita, ts. vastaavia veden lämpötilan kuukausikeskiarvoja mitataan noin kerran 1 vuodessa. Elokuun oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi ja kuukauden sadanta vaihteli keskimääräisen molemmin puolin. Suurimpien järvien pinnat jatkoivat elokuussa hidasta laskuaan, mutta pienemmissä järvissä ja erityisesti joissa ajoittaiset runsaat sateet saivat vedenkorkeuden vaihtelemaan. Rannikon pienissä joissa virtaamat olivat pääosin ajankohdalle tyypillisen niukkoja. Syyskuu oli lämmin ja sateinen. Maan etelä- ja keskiosassa satoi selvästi tavanomaista enemmän. Sateet nostivat vedenpintoja reilusti lähes koko maassa. Pintavedet olivat syyskuussa poikkeuksellisen lämpimiä, paikoin jopa ajankohtaan nähden ennätyksellisiä. Lokakuussa Lokakuu oli tavallista lämpimämpi. Maan etelä- ja keskiosassa satoi keskimääräistä vähemmän. Marraskuu oli selvästi tavallista leudompi ja sadan keskimääräistä niukempi. Etelä-Suomi on täysin lumeton. Vesistöjen pinnat olivat marraskuussa pääosin laskussa, mutta kuukauden lopun runsaat sateet nostivat etelä- ja lounaisrannikon jokien vedenpintoja ja virtaamia korkealle. Järvivedet olivat koko maassa tavallista lämpimämpiä Joulukuun lopulla poikkeuksellisen runsaat sateet nostivat Etelä- ja Lounais- Suomen jokien ja järvien vedenkorkeudet tulvalukemiin. Jääpeite oli olematonta maan etelä- ja keskiosassa joulun aikaan.

7 FCG Finnish Consulting Group Oy Vuosiyhteenveto (7) -P11644P Tulokset vuonna 211 Vesinäytteet olivat vuoden 211 näytekerroilla pääosin kirkkaita/vähän sameita, lievästi harmaita/ruskeita ja hajuttomia. Vesinäytteiden tulokset vuodelta 211 löytyvät taulukoituina liitteestä 2. Pitkän aikaskaalan tulokset on esitetty kuvina liitteessä 3. Vesi oli varsin kirkasta kaikilla vuoden 211 tutkimuskerroilla, kuten myös edellisenä vuonna. Sameudessa ja kiintoaineessa voidaan havaita erittäin pieni pitoisuuden nousu ruoppauksen aikana (toukokuun näytekerroilla), mutta käytännössä ruoppauksen vaikutusta ei näkynyt sameuden arvoissa edes ruoppausalueella ruoppauksen aikana. Aiempina vuosina vesinäytteiden sameudessa on ollut havaittavissa vaihtelua ruoppausten välillä niin, että arvot ovat olleet korkeampia ruoppausten aikana. Vuonna 211 Gallträskin veden happitilanne oli hyvä, lukuun ottamatta helmikuista jääpeiteaikaa, jolloin happikyllästys oli > 2 %. Toukokuun alussa järvellä havaittiin hapessa lievää ylikyllästystä (116 %), mikä saattoi johtua ruoppauksesta. Kokonaistyppipitoisuus vaihteli järvinäytepisteissä vuonna 211 välillä µg/l ja laskuojassa µg/l. Pitoisuudet olivat järven näytepisteillä pääosin samaa suuruusluokkaa koko vuoden ja pitoisuudet olivat edellisvuoden tasoa. Ojapisteellä pitoisuudet olivat toukokuun näytekerroilla hieman korkeammat verrattuna samanaikaisesti järvipisteiden pitoisuuksiin, mihin saattoi vaikuttaa käynnissä ollut ruoppaus ja sen aiheuttama kiintoaineen kasvu näytteessä. Epäorgaanisten ravinteiden (ammoniumtyppi ja nitraatti- ja nitriittitypen summa) pitoisuuksien nousu on jääpeiteaikana luontainen ilmiö järvissä, mutta ruoppauksen aiheuttama pohjasedimentin häirintä ja sedimentin huokosveden tehostunut vapautuminen vesimassaan ovat saattaneet tehostaa näiden pitoisuuksien nousua. Järvinäytteissä ammoniumtyppeä olikin havaittavissa vain tammi- ja huhtikuussa, muutoin pitoisuudet olivat alle määritysrajan (< 22 µg/l). ssa sen sijaan ammoniumtyppeä oli havaittavissa selvästi enemmän, etenkin otetussa näytteessä, mikä saattoi johtua käynnissä olleesta ruoppauksesta. Nitraatti- ja nitriittitypen summapitoisuuteen ruoppaus ei näyte vaikuttaneen vuonna 211. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli vuonna 211 järvipisteillä välillä µg/l sekä ojapisteellä µg/l. Järvipisteillä pitoisuudet olivat keskenään lähes samat, ojapisteellä pitoisuudet olivat hiukan suurempia. Kokonaisfosforipitoisuuden väliaikainen nousu on tavallista ruoppauksen yhteydessä, mutta Gallträskissä merkittävää nousua ei havaittu. Usein myös fosfaattifosforipitoisuuden luontaista nousua havaitaan järvissä jääpeiteaikana. Liukoiset fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet vuoden 211 aikana pääosin alle määritysrajan (<3 µg/l), kuten edellisenäkin vuonna. Muutama määritysrajan tuntumassa oleva tulos kuitenkin havaittiin, esimerkiksi tammikuussa fosfaattifosforia havaittiin näytepisteillä 3-4 µg/l sekä toukokuussa (3-9 µg/l) ruoppauksen ollessa käynnissä. Pitoisuudet olivat kuitenkin pieniä. Klorofylli-a pitoisuudet vaihtelivat kasvukaudella (touko-syyskuussa) järvipisteillä sekä purkuosassa välillä 6-24 µg/l. Näin ollen klorofylli a:n kasvukauden keskiarvo oli hieman edellisvuotta matalampi.

8 FCG Finnish Consulting Group Oy Vuosiyhteenveto (7) -P11644P Veden laadun luokitus Metallipitoisuudet olivat vuoden 211 näytekerroilla pääosin pieniä, eikä pitoisuuksissa havaittu merkittävää nousua ruoppauksen aloittamisen jälkeen. Poikkeuksena kuitenkin nikkeli- ja kuparipitoisuudet, joiden voidaan havaita hieman nousevan kaikilla näytepisteillä ruoppauksen aikana toukokuussa. Myös sinkkipitoisuus (32 µg/l) oli jonkin verran kohonnut järvivesien yleiseen tasoon nähden toukokuussa ruoppausalueella, mikä saattoi johtua käynnissä olleesta ruoppauksesta. Ympäristöhallinto ei ole määrittänyt Gallträskille virallista järvityyppiä 3, jota tarvitaan lähtötiedoksi ekologisen luokituksen rajojen soveltamiseen. Tässä raportissa Gallträskin epäviralliseksi järvityypiksi on oletettu Mh, Matalat humusjärvet. Vedenlaatutekijästä riippuen epävirallinen Gallträskin luokitus vaihteli hyvän ja tyydyttävän välillä vuonna 211 (ks. taulukko alla). Taulukko 2. Gallträskin veden laadun epävirallinen vastaavuus ekologisessa luokituksessa. Järvityypiksi on oletettu matalat humusjärvet. Luokituksen lähdeviite: Vuori ym. 29). Luokituksessa on käytetty järvipisteiden V11 ja V12 tuloksia. Vuosi Klorofylli-a (µg/l) (kesä-syyskuu) 211 keskiarvo 15 Hyvä Kokonaisfosfori (µg/l) (kesä-syyskuu) keskiarvo 27 Hyvä Kokonaistyppi (µg/l) (kesä-syyskuu) keskiarvo 833 Tyydyttävä 21 keskiarvo 23 Tyydyttävä keskiarvo 25 erinomaisen ja hyvän rajalla keskiarvo 75 hyvän ja tyydyttävän rajalla FCG Finnish Consulting Group Oy Laatinut: Sanna Eronen limnologi, FM VIITTEET Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisija, sarja A, nro 126. Syke/Suomen ympäristökeskus 211. Pintavesien tyypittely. 3 Lisätietoa järvityypeistä: Syke 211.

9 FCG Finnish Consulting Group Oy Vuosiyhteenveto (7) -P11644P www-sivut luettu Vuori, K.-M., Mitikka, S. ja Vuoristo, H. 29 (toim.). Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen. Ympäristöhallinnon ohjeita nro 3/29. LIITTEET Liite 1: Näytepistekartta Liite 2: Vuoden 211 analyysitulokset Liite 3: Tuloksia vedenlaadun pidempiaikaisesta kehityksestä Liite 4. FCG:n ympäristölaboratorion analyysimenetelmät

10 Liite 1 NÄYTEPISTEKARTTA

11 Liite 2 Tulokset v. 211

12 Liite 3 Kuvia vedenlaadusta Happikyllästys % Ruoppausalue Sameus NTU Ruoppaus-alue Kiintoaine mg/l Ruoppaus-alue

13 Liite 3 Kuvia vedenlaadusta 3 Kokonaistyppi Ruoppaus-alue µg/l Huom. Ammoniumtypen määritysrajat ovat vaihdelleet eri vuosina eri laboratorioissa. Vuosina määritysraja on ollut 5 µg/l ja vuosina µg/l. Vuoden 23 määritysrajasta ei ole tietoa Ammoniumtyppi Ruoppaus-alue µg/l

14 Liite 3 Kuvia vedenlaadusta Kokonaisfosfori µg/l Ruoppaus-alue Klorofylli-a µg/l Ruoppaus-alue

15 Liite 3 Kuvia vedenlaadusta HUOM. Vuosina liukoisen fosfaattifosforin määritysrajana on ollut 2 µg/l ja 5 µg/l vuonna 29. Toukokuusta 21 eteenpäin määritysraja on ollut 3 µg/l. Vuosina liukoinen fosfaattifosfori on määritetty suodatetuista näytteistä (,4 µm Nuclepore suodatin) Liukoinen Fosfaattifosfori Ruoppaus-alue µg/l Huom. Vuosien tuloksissa on esitetty vain nitraattitypen pitoisuus. Nitraatti- ja nitriittitypen summapitoisuus vuodesta 29 eteenpäin. NO2-N + NO3-N Ruoppaus-alue µg/l

16 Liite 3 Kuvia vedenlaadusta Metallit, Ruoppausalue 1 8 µg/l As Cd Cr Cu Ni Pb Metallit, 1 8 µg/l As Cd Cr Cu Ni Pb Metallit, 1 8 µg/l As Cd Cr Cu Ni Pb

17 Liite 3 Kuvia vedenlaadusta Sinkkipitoisuus (µg/l) Ruoppaus-alue Sähkönjohtokyky ms/l Ruoppaus-alue

18 Liite 4 FCG:n ympäristölaboratorion analyysimenetelmät FCG OY Y MPÄRISTÖ LABORATORIO V ESIANALY YS IM E NE T ELM ÄT, M IT TAUS EPÄVA RM UUD ET JA M ÄÄR ITYS RA JAT JA TAR VITT AE SSA KÄYTETTÄVÄT ALIHANKKIJ AT P ohjavesin äytte iden esikäsittely: - M eta lleille suod atus (,4 5 µ m ), eli m eta llit m ä äritetään liukoisin a. - M uut a nalyysit: dekan to inti, eli näyttee n sisältäm ä n kii nto ainee n anne taa n laskeutua yö n yli enne n analysointia. A nalyysi M e netelm ä M ittausepä va rm uus (ns. la ajen nettu * m itta usepävar m uus) M ääritysra ja A lkaliteetti (?,1 m mo l/l) (n s. m -alka lite etti) A lkaliteetti (<,1 m mol /l) <,2 m m ol/l: ± 15 %,1 m m ol/l,2 -,5 m m ol/l: ± 7 % >,5 m m o l/l: ± 5 %,1 mmol/l A lum iini S FS 3 44 (19 8) ja SFS 3 46 (198 2) < 3, m g /l: ± 3 %,9 m g/l? 3 m g /l: ± 2 5 % A m m oniu m typpi (m u ut S isäinen m e netelm ä CFA, peru stuu B ran- <,1 m g/l: ± 15 µg /l,22 m gn/l kui n j äte ve det) L uebb e Method G , >,1 m g /l: ± 1 5 % a utom aattianal ysaattori A m m oniu m typpi (jäteve det) M o difioitu SFS 55 5 (1988 ). Tislau smenetelmä. B iologin en ha penku lutu s B HK 7 ja BHK7(A TU ) ( 1998 ) E. coli -bakteer it S FS -EN IS O (2 1) S FS 3 16 (2 1) C ol ilert-pikam enetelm ä E lohop ea S FS -EN 1483 ( 1997 ) Feka aliset b akte erit kolifor miset S FS 4 88 (2 1),5 m gn/l < 5 m g/l: ± 1 m g/l 2 m go/l? 5 m g /l: ± 15 % <,5 µ g/l: ± 2 %,2 µ g/l?,5 µ g/l: ± 17 % Fluo ridi S FS 3 27 (19 76) <,6 m g /l: ± 1 %,2 m g/l?,6 m g/l: ± 5 % Fosfaattifo sfor i ja S FS (25 ). L iukoisen <, 1 m g/l: ±,2 m g /l,5 m gp /l liu koinen fosfaattifo sfor i fosfaattifo sfo rin mää rityksessä näyte, 1-,3 m g/l: ± 15 % suo datetaan (,4 µ m tai,45 µm ) e nnen >, 3 m g/l: ± 1 % m ä äritystä. H ap pi Jod om etrine n m ene tel m ä SFS-E N < 2 m g/l: ±.2 m g /l,2 m g/l ( 1993 ) > 2 m g/l: ± 1 % H iilid ioksidi m o difioitu SFS 35 ( 1981 ),1 m g/l K adm ium S FS 3 44 (19 8) ja SFS 3 47 (198 ) ± 2 7 %,15 m g/l (voidaa n paran ta a konsentro imalla) K alium S FS 3 44 (19 8) ja SFS 3 17 (198 2) ± 1 %,1 m g/l K alsium S FS 3 44 (19 8) ja SFS 3 18 (198 2) ± 1 %,1 m g/l K em iallin en ha penku lutu s S FS 3 36 (19 81) K HT (M n) K em iallin en ha penku lutu s S ta ndard Methods 1998 kolor imetrinen C O D( Cr ) m e netelm ä K iintoaine, GF/C-suoda tin S FS -EN 872 (2 5) K iintoaine, GF/A-suo datin S FS -EN 872 (2 5) K iintoaine,,4 µm suo datin S FS -EN IS O (199 6) n s. ka hden pisteen menetelm ä (Stan dard M e tho ds 1 989) S FS -EN (1998 ), SFS- EN S FS -EN 872 (2 5) m od. < 4 m g/l: ±,3 m g /l,5 m go/l > 4 m g/l: ± 7 % < 1 m g/l: ± 15 % 3 m go /l? 1 m g/l: ± 8 % < 3 m g/l: ±,5 m g /l 2 m g/l > 3 m g/l: ± 2 % < 3 m g/l: ±,5 m g /l 2 m g/l > 3 m g/l: ± 2 % < 3 m g/l: ± 7 m g/l 2 m g/l > 3 m g/l: ± 25 % K oboltti S FS 3 44 (19 8) ja SFS 3 47 (198 ) ± 24 %,8 m g/l K loridi, ta lousvesi S FS 3 6 (19 82) < 1 m g/l: ± 1 % 5 m g/l 1-3 m g /l: ± 6 % > 3 m g/l: ± 3 % K loridi, luon nonvesi ja S FS 3 6 (19 82) ± 1 % 5 m g/l jä te ve si K lorofylli-a S FS (19 93) < 1 ug/l: ± 2 ug/l,8 u g/l K okonai sfosfori, P S FS -EN IS O (2 5). > 1 ug/l: ± 2 % <, 1 m g/l: ±,3 m g /l,7 m g/l, 1-,3 m g/l: ± 25 % >, 3 m g/l: ± 12 % K okonai skovuu s S FS 3 3 (19 87) < 2 dh : ±,2 dh,2 o dh 2-1 o dh: ± 1 %

19 Liite 4 FCG:n ympäristölaboratorion analyysimenetelmät K ok onai sp es äk eluk u S FS -EN IS O 6222 ( 1999 ) K ok onai styp pi, N S FS -EN IS O (19 98) <,1 m g /l: ± 2 µg/l,5 m g/l >,1 m g /l: ± 1 2 % K oliform isten ba kte erien S FS -EN IS O (2 1) k ok o nais m ää rä S FS 3 16 (2 1) C ol ilert-pikam enetelm ä K rom i, k o k onais k rom i S FS 3 44 (19 8) ja SF S 5 71 (199 7) <,3 m g/l: ± 4 %,17 m g/l,3-1, m g/l : ± 25 % K rom i, 6 -arv oin en S ta ndard M e tho ds 1 998, s pe k tro fo to m etrinen m ä äritys > 1, m g /l: ± 1 5 % 2 %,6 m g/l K upar i S FS 3 44 (19 8) ja SF S 3 47 (198 ) <,1 m g/l: ±,2 m g/l,5 m g/l,1 -,8 m g/l : ± 2 %?,8 m g/l: ± 1 % L iettee n h apen ku lutus nope us S ta ndard M e tho ds 2 th edition (1 998) (O U R, Ox yg en U ptak e m e netelm ä 27 1 B ja m odifioi tu ISO R ate) ( 1986 ) L yijy S FS 3 44 (19 8) ja SF S 3 47 (198 ) <,2 m g/l: ±,8 m g/l,15 m g/l,2 -,3 m g/l : ± 4 % >,3 m g /l: ± 3 % M ag nes ium S FS 3 44 (19 8) ja SF S 3 18 (198 2) ± 1 %,1 m g/l M an gaan i S FS 3 44 (19 8) ja SF S 3 48 (198 2), 5 m g/l: ±, 1 m g/l,4 m g/l, 5-,25 m g/l: ± 2 %?,25 m g /l: ± 1 % N atriu m S FS 3 44 (19 8) ja SF S 3 17 (198 2) ± 1 %,1 m g/l N itraa tti- ja nitriittitypen s um m a S FS -EN IS O (199 7) < 2 µg/l: ± 2 µ g/l 7 µgn /l > 2 µ g/l: ± 1 % (3 µg N/l) N itriittity ppi S FS 3 29 (19 76) < 1 µg/l: ± 2 µ g/l 3 µgn /l? 1 µ g/l: ± 8 % N ik k eli S FS 3 44 (19 8) ja SF S 3 47 (198 ) <,1 m g /l: ± 26 %,8 m g/l,1 -,8 m g/l : ± 18 % >,8 m g /l: ± 1 % p H R au ta S FS 3 21 (19 79) S FS 3 44 (19 8) ja SF S 3 47 (198 ) ±,2 y ks ik k öä <,1 m g /l: ±, 2 m g/l N äytetyy pis tä,1-1,5 m g/l : ± 18 % riipp uen,9 m g/l > 1,5 m g /l: ± 1 % ta i,5 m g /l R ed ox -poten tiaa li H op ea/hop eak lor idi -elektrod i, v ertailue lek tr odina p latinaele k tro di. M itta ustulo s m uu nnetaan la sk e nnall ise sti vetye lektr odia steikoll e. S am eus S FS -EN IS O 727 ( 2 ) < 2 N T U : ±,2 N T U,2 N T U 2-3 N T U : ± 5 % > 3 N TU : ± 3 % S ilikaatti S ta ndard M ethods fo r the E xa m ination of ± 15 %,2 m g/l W ater and W as te wa ter S ink k i S FS 3 44 (19 8) ja SF S 3 47 (198 ) <,1 m g/l: ±,15 m g/l,2 m g/l,1 -,25 ± 1 5 %?,25 m g /l: ±11 % S ulfaatti S is äinen turb idim etrin en m ene te lm ä, < 1 m g/l: ±,6 m g/l 2 m gso 4 /l p erustuu V esianal yysitoim iku nnan? 1 m g/l: ± 6 % m i etin tö ön 196 8:B 19 S uolis toper äis et S FS -EN IS O (2 ) e nte rok ok k iba k tee rit S ähkönj ohtokyky S FS -EN (1994 ). < 5 m S/m : ±.35 m S/m 1 m S/m M ittausläm p ötil a 2-22 o C, k orja us > 5 m S/m : ± 7 % lä m pötilakom pens aa tio n a vu lla. T O C/N PO C S FS -EN 1484 ( 1997 ) < 1 m g/l: ± 1 m g/l 1,5 m g/l V äri S FS -EN IS O 7887 ( 1995 ) 1-1 m g/l : ± 15 % > 1 m g/l: ± 1 % < 2: ± 5 v ärilu ku yk s ik k öä 5 m gpt/l 2-7 m g /l: ± 2 % > 7: ± 13 % *) Laa jenne ttu m ittau s epäv arm uus tar ko ittaa, että tulos on 95 % toden näköis y yde llä ilm oitetun va ihteluvälin s is ällä. T A R VIT T A ESS A K ÄY T ÄM M E SE U RA AV IA A L IH A N K KIJO IT A : L abtium Oy (a ik. Ge ologia n tutk im us k es k us k em ian lab orator io) E urofins Sc ientific F inla nd Oy ( aik.l antm änn en Ana lyc en Oy ) M etrop olila b ( aik. H els ing in k aupu ngin ym p. k es k uk s en lab oratorio ja V antaan k au pung in y m pä ris töa s iaink es k uk s en lab.) S GS Inspecti on Services Oy S äte ilyturvakeskus (ST U K)