IMURUOPPAUKSEN JÄLKEINEN VEDENLAADUN TARKKAILU GALLTRÄSK-JÄRVESSÄ

Transkriptio

1 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A KAUNIAISTEN KAUPUNKI IMURUOPPAUKSEN JÄLKEINEN VEDENLAADUN TARKKAILU GALLTRÄSK-JÄRVESSÄ Vuosiyhteenveto 212 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P11644P1

2 Vuosiyhteenveto (18) Eronen Sanna Sisällysluettelo 1 Tiivistelmä vuoden 212 vedenlaadusta Gallträskin vedenlaatu vuosina Tietoja kohteesta Tarkkailun peruste Tarkkailuohjelma Imuruoppaus Näytteenotto ja näytepisteet Tulokset vuonna Veden ekologinen ja kemiallinen tila VIITTEET LIITTEET FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 95, 61 Helsinki Puh. 1 49, fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) KAUNIAISTEN KAUPUNKI GALLTRÄSK-JÄRVI IMURUOPPAUKSEEN LIITTYVÄ VEDENLAADUN TARKKAILU VUOSIYHTEENVETO Tiivistelmä vuoden 212 vedenlaadusta Gallträskin imuruoppaus lopetettiin vuoden 211 syksyllä. Vuodesta 212 alkaen järven vedenlaaduntarkkailua jatkettaneen kolmesti vuodessa toistaiseksi. Imuruoppauksen vaikutukset järven vedenlaatuun olivat varsin pieniä, eikä vedenlaatu näyte merkittävästi muuttuneen ruoppauksen lopettamisen jälkeen. Kokonaisravinteiden pitoisuustaso oli vuonna 212 pääosin edellisvuosia vastaavaa. Poikkeuksena maaliskuussa järven koillisosan näytepisteen kokonaistyppipitoisuus (23 µg/l), joka oli koko tarkkailujakson korkein. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat pieniä (18-33 µg/l). Klorofylli a:n pitoisuus oli kasvukaudella (ja koko vuonna) hyvin pieni (vaihteluväli 1,3-7, µg/l). Järven happitilanne oli selvästi heikentynyt jääpeitteen aikana maaliskuussa, mutta oli muutoin hyvä (heinä- ja marraskuun näytekerroilla). Metallipitoisuudet (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb ja Zn) olivat pääosin alle määritysrajojen, lukuun ottamatta sinkin pitoisuutta. Ympäristöhallinto ei ole määrittänyt Gallträskille virallista järvityyppiä 1, jota tarvitaan lähtötiedoksi pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelemiseksi. Tässä raportissa Gallträskin oletetaan kuuluvan epävirallisesti luokkaan Mh, Matalat humusjärvet. Vedenlaatutekijästä riippuen (klorofylli, ravinteet) Gallträskin vedenlaadun epävirallinen ekologinen ja kemiallinen tila vaihteli erinomaisen ja tyydyttävän välillä vuonna 212. Tulkinta perustuu niihin arvoihin, jotka ovat tyypillisiä matalille humusjärville. 2 Gallträskin vedenlaatu vuosina Järven imuruoppauksen mahdolliset vaikutukset veden laatuun näkyisivät todennäköisesti herkimmin kiintoainepitoisuuden nousuna ja sameuden kasvuna. Gallträskin vesi on kuitenkin ollut varsin kirkasta imuruoppauksen aikana vuosina , eikä ruoppauksen vaikutuksia ole ollut kiintoainepitoisuudessa tai sameusmittauksissa nähtävissä. Imuruoppaus ja käsitellystä lietteestä vapautuneen ravinteikkaan veden laskeminen takaisin järveen voi kohottaa Gallträskin ravinnepitoisuuksia. Näillä toimilla ei kuitenkaan näytä olleen merkittävää vaikutusta järviveden ravinnepitoisuuksiin, vaan kokonaistyppi ja -fosforipitoisuudet ovat olleet järvelle tavanomaisia ja pitoisuuksien vaihtelu on noudattanut normaalia 1 Lisätietoa järvityypeistä: Syke 211.

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) 3 Tietoja kohteesta 4 Tarkkailun peruste vuodenaikaisvaihtelua. Ravinnepitoisuuksin perusteella järven ekologinen tila on vaihdellut erinomaisen ja tyydyttävän välillä (Suomen ympäristökeskus, pintavesien ekologinen tilan luokittelu 29). Levien määrää kuvaavan klorofyllipitoisuuden taso sen sijaan näyttäisi ajoittain selvästi kohonneen jaksolla , kun vertailukohtana on jakso 23-26, mutta matalien humusjärvien arvoihin verraten järven ekologinen tila oli vuoden 211 klorofyllipitoisuuden perusteella kuitenkin hyvä. Selkeää yhteyttä ruoppauksen ja klorofyllipitoisuuden perusteella ei näyttäisi olevan, koska mm. kokonaisfosforissa tai kokonaistypessä ei ole ollut havaittavissa vastaavaa suuntausta. Arseenin, kromin, kadmiumin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet ovat olleet pääosin pieniä. Kupari- ja sinkkipitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran ja ne ovat olleet ajoittain lievästi järvien perustasoa korkeampia, mutta selvää yhteyttä ruoppausjaksoihin ei ole ollut nähtävissä. Metallien hetkelliset pitoisuusnousut voivat johtua osittain myös tuulen aiheuttamasta pohjasedimentin hetkellisestä sekoittumisesta veteen. Gallträsk on Kauniaisten kaupungissa sijaitseva järvi, joka on muodostunut noin 72 vuotta sitten eristäytymällä nykyisestä Itämerestä, jonka pinnasta se on nykyisin noin 31,4 metriä korkeammalla. Järven pinta-ala on 11,7 hehtaaria ja keskisyvyys noin 1, metriä. Järven syvin kohta on noin 1,7 metriä ja keskivirtaama noin 9 litraa sekunnissa. Valuma-alue on 15 hehtaarin suuruinen. Vuoden aikana järven vesi vaihtuu noin 2,5 kertaa järven tilavuuden (keskivedenkorkeudella 115 m 3 ) verran. Järvi laskee koillispäästä alkavaa ojaa pitkin Lippajärveen ja edelleen Espoon Pitkäjärven kautta Espoonjokeen ja mereen. Suomen vesistöalueluokituksessa Espoonjoen vesistöalueen numero on (Ekholm 1993). FCG on tarkkaillut Gallträsk-järven veden laatua vuosina järven imuruoppaukseen liittyen. Ennen tätä ajanjaksoa on järvestä otettu vesinäytteitä vuosina 22 ja 23 liittyen järven perustilan selvittämiseen sekä kunnostuksen suunnitteluun. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antaman lupapäätöksen Nro 3/29/2 (Dnro LSY-28-Y33) määräyksen nro 15 mukaisesti Kauniaisten kaupungin on tarkkailtava imuruoppauksen yhteydessä järven ja purkuojan veden laatua. Etelä-Suomen Aluehallintoviraston päätöksen Nro 175/21/4 (Dnro ESAVI/346/4.9/21) mukaan imuruoppauksen jälkeisestä vedenlaasun tarkkailusta on sovittava erikseen Uudenmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen kanssa. Vuoden 212 alussa Uudenmaan ELYkeskuksen kanssa on sovittu (H. Åkerla), että vedenlaadun tarkkailua jatketaan toistaiseksi 3 kertaa vuodessa.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) 5 Tarkkailuohjelma 6 Imuruoppaus Tarkkailuohjelma on esitetty ympäristölupahakemuksen kuuluneen päivätyn dokumentin Suunnitelmaselostus vesilupahakemukseen kohdassa 8.4., ja ohjelmaa on täydennetty edellä kohdassa 4 mainitun ympäristöluvan lupaehdossa nro 15. Vuonna 212 järvellä ei ole imuruopattu. Vuonna 211 Gallträsk-järvellä suoritettiin imuruoppausta välisenä aikana. Järven pohjasta poistettiin vuonna 211 noin m 3 lietettä. Aiempien vuosien ruoppausajankohdat ja ruopatun lietteen määrät on esitetty oheisessa taulukossa. Taulukko 1. Gallträskillä tehtyjen imuruoppausten ajankohdat ja ruopatun lietteen määrä kuutioina. Ruoppausajankohta Ruopatun lietteen määrä m ja vuosi 28 ei ruoppausta ja Yhteensä 26 7 Näytteenotto ja näytepisteet Näytteenottoalueita järvellä on kaksi: ruoppausalue (V11) ja luusua 2 (V12). Ruoppausalueella kokonaissyvyys vaihteli 1,5-2 m ja luusuan lähettyvillä kokonaissyvyys oli 1 metri. Lisäksi näytteitä on otettu järven koillispuoleisesta purkuojasta (V13). Näytteenottopisteiden sijainti on esitetty kartassa (liite 1). Gallträskin vesinäytteet otettiin FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n sertifioitujen näytteenottajien toimesta. Näytteet otettiin avovesiaikana soutuveneestä limnos-noutimella ja kevättalvella jäältä. Vesinäytteitä otettiin kolmesti vuoden 212 aikana: 14.3., 2.7. ja Maaliskuussa jäänpaksuus oli noin 5 cm. Vesinäytteiden lisäksi järveltä otettiin kasviplanktonnäytteet heinäkuussa 212. Kasviplanktontulokset raportoidaan erillisessä raportissa niiden valmistuttua alkuvuonna Luusua tarkoittaa järvessä kohtaa, josta lasku-uoma alkaa.

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Vuonna 212 vesinäytteet analysoitiin Novalab Oy:ssä Karkkilassa. Novalab Oy:n ympäristölaboratorio on FINAS akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T71, joka täyttää standardin ISO/IEC 1725 vaatimukset. Laboratorion pätevyysalueen kuvaus on esitetty FINAS akkreditointipalvelujen www-sivuilla ( > akkreditoidut toimielimet > testauslaboratoriot > hakusana: T71 > hae > scope/etusivu). Metallianalyysit tehtiin maaliskuussa Metropolilabissa ja marraskuussa ASL Finland Oy:ssä. Näytteistä analysoitiin klorofylli-a, happi, ph, sähkönjohtavuus, alkaliteetti, väri, kiintoaine, sameus, kokonaistyppi, ammonium- ja nitraattityppi, kokonaisfosfori, liukoinen fosfaattifosfori sekä kemiallinen hapenkulutus. Alkuaineiden (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb ja Zn) kokonaispitoisuuksien määritys teetettiin alihankintana Labtium Oy:ssä. 8 Tulokset vuonna 212 Vesinäytteet olivat vuoden 212 näytekerroilla pääosin kirkkaita/vähän sameita, lievästi ruskeita ja hajuttomia. Vesinäytteiden tulokset vuodelta 212 löytyvät taulukoituina liitteestä 2. Vesi oli kirkasta kaikilla vuoden 212 tutkimuskerroilla, kuten myös edellisenä vuonna. Kiintoaineen määrä ja sameuden arvot olivat hyvin pieniä. Sameudessa ja kiintoaineessa on havaittu erittäin pieniä pitoisuuden nousuja ruoppausten aikana. mg/l Kiintoaine Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Sameus NTU Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Vuonna 212 Gallträskin happitilanne oli hyvä heinä- ja marraskuussa. Jääpeitteisenä aikana maaliskuussa happikyllästys oli selvästi heikentynyt ja vaihteli 2-5 % välillä. Talvella havaittava happipitoisuuden lasku on tavanomaista järvissä, joissa on paljon orgaanista materiaalia ja näin ollen vilkas happea kuluttava eliöpopulaatio. Jääpeitteisenä aikana happitilanne on ollut heikko myös vuosina 211 ja Happikyllästys % Ruoppausalue Luusua Purkuoja Kokonaistyppipitoisuus vaihteli järvinäytepisteissä vuonna 212 välillä µg/l ja laskuojassa µg/l. Pitoisuudet olivat näytepisteillä pääosin samaa suuruusluokkaa koko vuoden ja pitoisuudet olivat edellisvuoden tasoa. Lievänä poikkeuksena maaliskuussa järven luusuan näytepisteellä mitattu kohonnut pitoisuus 23 µg/l. Kasvukaudella kok-npitoisuudet olivat järven näytepisteillä 84 ja 85 g/l, mikä vastaa

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) tyydyttävää tilaa pintavesien kemiallisen tilan luokituksessa (verrattuna pintavesityyppiin Mh = matalat humusjärvet). 3 Kokonaistyppi µg/l Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Epäorgaanisten ravinteiden (ammoniumtyppi ja nitraatti- ja nitriittitypen summa) pitoisuuksien nousu on jääpeiteaikana luontainen ilmiö järvissä, mutta ruoppauksen aiheuttama pohjasedimentin häirintä ja sedimentin huokosveden tehostunut vapautuminen vesimassaan ovat saattaneet tehostaa näiden pitoisuuksien nousua. Ammoniumtyppipitoisuus oli jääpeitteisenä aikana vuoden korkein ja kesällä pitoisuudet olivat alle määritysrajan (< 22 µg/l) Ammoniumtyppi µg/l Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Nitraatti- ja nitriittitypen summapitoisuus oli maaliskuussa 212 luusuassa koko jakson korkein jopa 1 µg/l. Samanaikaisesti luusuan kokonaistyppipitoisuus oli korkeahko ja hapen pitoisuus pieni, mikä vaikuttanee kohonneeseen nitraatin määrään. Nitraatin ja myös ammoniumtypen pitoisuusnousut talvisaikaan ovat tavallisia ilmiöitä. Heinäkuussa pitoisuudet olivat alle määritysrajan. NO2-N + NO3-N µg/l Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli vuonna 212 näytepisteillä välillä µg/l. Pitoisuudet olivat keskenään samaa suuruusluokkaa. Kasvukaudella kokonaisfosforinpitoisuudet olivat 32 ja 33 µg/l, mikä vastaa hyvää tilaa pintavesien kemiallisen tilan luokituksessa (verrattuna pintavesityyppiin Mh = matalat humusjärvet). Kokonaisfosforipitoisuuden väliaikainen nousu on tavallista ruoppauksen yhteydessä, mutta Gallträskissä merkittävää nousua ei ole havaittu.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Kokonaisfosfori µg/l Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Usein myös fosfaattifosforipitoisuuden luontaista nousua havaitaan järvissä jääpeiteaikana. Liukoiset fosfaattifosforipitoisuudet olivat heinäkuussa 212 alle määritysrajan (<3 µg/l), kuten edellisenäkin vuonna. Jääpeitteisenä aikana maaliskuussa fosfaattifosforia havaittiin näytepisteillä 5-9 µg/l sekä marraskuussa (4-5 µg/l). Pitoisuudet olivat kuitenkin pieniä. Liukoinen Fosfaattifosfori µg/l Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Fosfaattifosforin määritysrajat ovat vaihdelleet hiukan eri vuosina. Esimerkiksi kaikki vuoden 29 fosfaattifosforitulokset ovat nollia, sillä määritysraja oli tällöin 5 µg/l.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Klorofylli-a pitoisuudet olivat kaikilla vuoden 212 näytekerroilla hyvin pieniä, kuten myös kasvukaudella (heinäkuussa). Pidempää aikasarjaa tarkasteltaessa klorofylli a:n pitoisuus näyttäisi laskeneen vuosien tasosta. Klorofylli a:n pitoisuus on jokseenkin verrannollinen järven levämäärään ja siten rehevyystasoon. Kuitenkaan aina näin ei ole, sillä plankton liikkuu ajallisesti ja paikallisesti vesikerroksissa. Tämän vuoksi klorofylli a:n-pitoisuus voi olla pieni vaikkakin fosforia olisi vesinäytteessä runsaastikin tai päinvastoin. Kasvukaudella klorofylli a-pitoisuudet 6,6 ja 7 µg/l, mikä vastaa hyvää erinomaista tilaa pintavesien kemiallisen tilan luokituksessa (verrattuna pintavesityyppiin Mh = matalat humusjärvet). 6 Klorofylli-a µg/l Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Tutkittavien metallien määritysrajat ovat nousseet laboratoriotoiminnan siirryttyä Novalab Oy:n ja vaihdelleen vuoden 212 aikana (menetelmät, määritysrajat ja mittausepävarmuudet liitteenä). Näin ollen metallien (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb) pitoisuudet olivat pääosin aina alle määritysrajojen. Ainoastaan sinkin pitoisuudet ylittivät määritysrajat. Metallipitoisuudet olivat pieniä ja samaa tasoa kaikilla näytepisteillä. Maaliskuussa pitoisuudet olivat sinkin osalta vuositasolla korkeimmat. Ruoppausalueella sinkin pitoisuus oli 31 µg/l, mikä on hiukan koholla järvivesien yleiseen tasoon nähden. Tämä saattaa myös selittyä vuodenaikaisvaihtelulla.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Sinkkipitoisuus (µg/l) Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja 9 Veden ekologinen ja kemiallinen tila Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan arvioimiseen voidaan käyttää velvoitetarkkailussa soveltuvin osin Suomen ympäristökeskuksen ohjetta: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille Ympäristöhallinto ei ole määrittänyt Gallträskille virallista järvityyppiä 3, jota tarvitaan lähtötiedoksi ekologisen luokituksen rajojen soveltamiseen. Tässä raportissa Gallträskin epäviralliseksi järvityypiksi on oletettu Mh, Matalat humusjärvet. Vedenlaatutekijästä riippuen epävirallinen Gallträskin ekologinen ja kemiallinen tila vaihteli erinomaisen ja tyydyttävän välillä vuonna 212 (ks. taulukko alla). Taulukko 2. Gallträskin veden laadun epävirallinen vastaavuus ekologisessa ja kemiallisessa luokituksessa. Järvityypiksi on oletettu matalat humusjärvet. Luokituksen lähdeviite: xxx). Luokituksessa on käytetty järvipisteiden V11 ja V12 tuloksia. Vuosi Klorofylli-a (µg/l) (kesä-syyskuu) Erinomainen 211 keskiarvo 15 Hyvä 21 keskiarvo 23 Tyydyttävä Kokonaisfosfori (µg/l) (kesä-syyskuu) 32,5 Hyvä keskiarvo 27 Hyvä keskiarvo 25 erinomaisen ja hyvän rajalla Kokonaistyppi (µg/l) (kesä-syyskuu) 845 Tyydyttävä keskiarvo 833 Tyydyttävä keskiarvo 75 hyvän ja tyydyttävän rajalla 3 Lisätietoa järvityypeistä: Syke 211.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Laatinut: Sanna Eronen limnologi, FM VIITTEET Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisija, sarja A, nro 126. Syke/Suomen ympäristökeskus 211. Pintavesien tyypittely. www-sivut luettu Aroviita, L. ym Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita nro 7/212. Suomen Ympäristökeskus Vuori, K.-M., Mitikka, S. ja Vuoristo, H. 29 (toim.). Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen. Ympäristöhallinnon ohjeita nro 3/29. Suomen ympäristökeskus LIITTEET 1. Liite 1: Näytepistekartta 2. Liite 2: Vuoden 212 analyysitulokset 3. Liite 3. Novalab Oy:n analyysimenetelmät 4. Liite 4. Sää ja hydrologiset olot Etelä-Suomessa 212

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Näytepistekartta Liite 1

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Analyysitulokset v. 212 Liite 2

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Analyysitulokset v. 212 Liite 2

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Novalab Oy:n analyysimenetelmät, mittausepävarmuudet ja määritysrajat Liite 3

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Novalab Oy:n analyysimenetelmät, mittausepävarmuudet ja määritysrajat Liite 3

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Sää ja hydrologiset olot v. 212 Liite 4 Sääolojen erityispiirteitä v. 212 pintavesien osalta: Virtaamat olivat vuoden 212 alkaessa suuria, ennen kuin sää muuttui tammikuussa talviseksi, ja järvet jäätyivät tavallista myöhemmin (tammikuussa). Lokakuussa koettiin poikkeuksellisen voimakas syystulva Talvi tuli etelään marraskuun lopulla ja lunta satoi etelärannikolla poikkeuksellisen paljon Monissa etelä- ja lounaisrannikon joissa koettiin talvitulvia vuoden 211 lopussa. Tammikuun 212 alun jälkeen sää muuttui talviseksi etelässäkin, ja vesistöjen vedenpinnat kääntyivät vähitellen laskuun. Tammikuun alussa suurin osa maan etelä- ja keskiosan järvistä oli vielä ilman yhtenäistä jääkantta. Järvet jäätyivät tavallista myöhemmin eli tammikuussa, ja jäät olivat keskimääräistä ohuempia. Helmikuussa rannikon pienissä vesistöissä virtaamat olivat talvelle tyypillisesti niukkoja. Lumien sulaminen alkoi näkyä Etelä-Suomen pienissä vesistöissä maaliskuun loppupuolella. Järvissä vedenpinnat nousivat melko vähän, mutta rannikkojoissa vedet nousivat nopeasti korkealle ja virtaamat suuriksi. Ennen huhtikuun loppua osassa etelän järviä vedenpinnat ehtivät kääntyä jo laskuun. Jäät lähtivät maan etelä- ja lounaisosan järvistä huhtikuun viimeisellä viikolla, joka on lähellä keskiarvoa. Etelä-Suomen pienissä järvissä veden korkeus oli laskusuunnassa koko toukokuun ajan. Kesäkuussa vesistöt olivat pääosin tavanomaisissa korkeuksissa. Heinäkuussa vesistöjen virtaamat olivat etelärannikon pienissä joissa tavallista pienempiä, mutta muualla maassa keskimääräistä suurempia. Syyskuussa etelärannikolla jokien virtaamat olivat ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suuria. Vedet olivat järvissä yleisestikin tavallista korkeammalla syyskuun lopussa. Lokakuussa maan eteläja keskiosissa vedet olivat yleisesti huomattavasti korkeammalla kuin tähän aikaan vuodesta tavallisesti ja vesistöjen keskivirtaamat olivat koko maassa tavallista suurempia. Päävesistöjen virtaamat olivat marraskuussa selvästi ajankohdan keskimääräistä suurempia. Esimerkiksi Kymijoen virtaama oli tulvalukemissa (yli 5 m3/s). Myös rannikon pienten vesistöjen virtaamat olivat marraskuussa suuria. Talvi tuli etelään marras-joulukuun vaihteessa; etelärannikolla satoi erittäin runsaasti lunta ja vesistöt alkoivat jäätyä etelässä saakka. Joulukuun tietoja ei ole vielä saatavilla.