IMURUOPPAUKSEN JÄLKEINEN VEDENLAADUN TARKKAILU GALLTRÄSK-JÄRVESSÄ

Transkriptio

1 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A KAUNIAISTEN KAUPUNKI IMURUOPPAUKSEN JÄLKEINEN VEDENLAADUN TARKKAILU GALLTRÄSK-JÄRVESSÄ Vuosiyhteenveto 2013 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P11644P001

2 Vuosiyhteenveto (18) Eronen Sanna Sisällysluettelo 1 Tiivistelmä vuoden 2013 vedenlaadusta Gallträskin vedenlaatu vuosina Tietoja kohteesta Tarkkailun peruste Tarkkailuohjelma Imuruoppaus Näytteenotto ja näytepisteet Tulokset vuonna Järven ekologinen ja kemiallinen tila VIITTEET LIITTEET FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) KAUNIAISTEN KAUPUNKI GALLTRÄSK-JÄRVI IMURUOPPAUKSEEN LIITTYVÄ VEDENLAADUN JÄLKITARKKAILU VUOSIYHTEENVETO Tiivistelmä vuoden 2013 vedenlaadusta Gallträskin imuruoppaus lopetettiin vuoden 2011 syksyllä. Vuodesta 2012 alkaen järven vedenlaaduntarkkailua on jatkettu kolmesti vuodessa. Imuruoppauksen vaikutukset järven vedenlaatuun olivat varsin pieniä, eikä vedenlaatu näytä vielä merkittävästi muuttuneen ruoppauksen lopettamisen jälkeen. Kokonaisravinteiden pitoisuustaso oli vuonna 2013 pääosin edellisvuosia vastaavaa. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat pieniä (15-27 µg/l) samoin kokonaistyppipitoisuudet, joiden pitoisuudet vaihtelivat µg/l välillä avoveden aikaan. Talvella typpipitoisuudet olivat kaksinkertaisia. Klorofylli a:n pitoisuus oli kasvukaudella pieni (vaihteluväli 3,8-12 µg/l). Järven happitilanne oli erittäin huono jääpeitteen aikana maaliskuussa, jolloin näytteet olivat käytännössä hapettomia. Talviaikaista hapettomuutta on ennekin esiintynyt järven näytteissä. Kesällä ja syksyllä happitilanne oli hyvä. Metallipitoisuudet (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb ja Zn) olivat pieniä tai alle määritysrajojen, lukuun ottamatta sinkin pitoisuutta. Arseenin, kromin, nikkelin ja lyijyn pitoisuudet olivat pääosin alle 1 µg/l, kadmiumin <0,1 µg/l ja kuparin maksimissaan 3,5 µg/l. Sinkin pitoisuus vaihteli järvi- ja ojanäytteissä välillä 5-29 µg/l. Ympäristöhallinto ei ole määrittänyt Gallträskille virallista järvityyppiä 1, jota tarvitaan lähtötiedoksi pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelemiseksi. Tässä raportissa Gallträskin oletetaan kuuluvan epävirallisesti luokkaan Mh, Matalat humusjärvet. Vedenlaatutekijästä riippuen (klorofylli, ravinteet) Gallträskin vedenlaadun epävirallinen kemiallinen tila oli hyvä vuonna Tulkinta perustuu niihin arvoihin, jotka ovat tyypillisiä ympäristöhallinnon ohjeessa esitetyille matalille humusjärville (Mh). 2 Gallträskin vedenlaatu vuosina Järven imuruoppauksen mahdolliset vaikutukset veden laatuun näkyisivät todennäköisesti herkimmin kiintoainepitoisuuden nousuna ja sameuden kasvuna. Gallträskin vesi on kuitenkin ollut varsin kirkasta imuruoppauksen aikana vuosina , eikä ruoppauksen vaikutuksia ole ollut kiintoainepitoisuudessa tai sameusmittauksissa nähtävissä. Imuruoppaus ja käsitellystä lietteestä vapautuneen ravinteikkaan veden laskeminen takaisin järveen voi kohottaa Gallträskin ravinnepitoisuuksia. 1 Lisätietoa järvityypeistä: Syke 2012.

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) 3 Tietoja kohteesta 4 Tarkkailun peruste Näillä toimilla ei kuitenkaan näytä olleen merkittävää vaikutusta järviveden ravinnepitoisuuksiin, vaan kokonaistyppi ja -fosforipitoisuudet ovat olleet järvelle tavanomaisia ja pitoisuuksien vaihtelu on noudattanut normaalia vuodenaikaisvaihtelua. Ravinnepitoisuuksin perusteella järven ekologinen tila on vaihdellut erinomaisen ja tyydyttävän välillä (Suomen ympäristökeskus, pintavesien ekologinen tilan luokittelu 2009). Levien määrää kuvaavan klorofyllipitoisuuden taso sen sijaan näyttäisi ajoittain selvästi kohonneen jaksolla , kun vertailukohtana on jakso , mutta matalien humusjärvien arvoihin verraten järven ekologinen tila oli vuoden 2011 klorofyllipitoisuuden perusteella kuitenkin hyvä. Selkeää yhteyttä ruoppauksen ja klorofyllipitoisuuden perusteella ei näyttäisi olevan, koska mm. kokonaisfosforissa tai kokonaistypessä ei ole ollut havaittavissa vastaavaa suuntausta. Arseenin, kromin, kadmiumin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet ovat olleet pääosin pieniä. Kupari- ja sinkkipitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran ja ne ovat olleet ajoittain lievästi järvien perustasoa korkeampia, mutta selvää yhteyttä ruoppausjaksoihin ei ole ollut nähtävissä. Metallien hetkelliset pitoisuusnousut voivat johtua osittain myös tuulen aiheuttamasta pohjasedimentin hetkellisestä sekoittumisesta veteen. Gallträsk on Kauniaisten kaupungissa sijaitseva järvi, joka on muodostunut noin 7200 vuotta sitten eristäytymällä nykyisestä Itämerestä, jonka pinnasta se on nykyisin noin 31,4 metriä korkeammalla. Järven pinta-ala on 11,7 hehtaaria ja keskisyvyys noin 1,0 metriä. Järven syvin kohta on noin 1,7 metriä ja keskivirtaama noin 9 litraa sekunnissa. Valuma-alue on 105 hehtaarin suuruinen. Vuoden aikana järven vesi vaihtuu noin 2,5 kertaa järven tilavuuden (keskivedenkorkeudella m 3 ) verran. Järvi laskee koillispäästä alkavaa ojaa pitkin Lippajärveen ja edelleen Espoon Pitkäjärven kautta Espoonjokeen ja mereen. Suomen vesistöalueluokituksessa Espoonjoen vesistöalueen numero on (Ekholm 1993). FCG on tarkkaillut Gallträsk-järven veden laatua vuosina järven imuruoppaukseen liittyen. Ennen tätä ajanjaksoa on järvestä otettu vesinäytteitä vuosina 2002 ja 2003 liittyen järven perustilan selvittämiseen sekä kunnostuksen suunnitteluun. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antaman lupapäätöksen Nro 3/2009/2 (Dnro LSY-2008-Y33) määräyksen nro 15 mukaisesti Kauniaisten kaupungin on tarkkailtava imuruoppauksen yhteydessä järven ja purkuojan veden laatua. Etelä-Suomen Aluehallintoviraston päätöksen Nro 175/2010/4 (Dnro ESAVI/346/04.09/2010) mukaan imuruoppauksen jälkeisestä vedenlaasun tarkkailusta on sovittava erikseen Uudenmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen kanssa. Vuoden 2012 alussa Uudenmaan ELYkeskuksen kanssa on sovittu (H. Åkerla), että vedenlaadun tarkkailua jatketaan toistaiseksi 3 kertaa vuodessa. Myös kasviplanktonlajiston biomassan ja lajiston määrittämisestä on sovittu tehtävän vuosittain.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) 5 Tarkkailuohjelma 6 Imuruoppaus Tarkkailuohjelma on esitetty ympäristölupahakemuksen kuuluneen päivätyn dokumentin Suunnitelmaselostus vesilupahakemukseen kohdassa 8.4., ja ohjelmaa on täydennetty edellä kohdassa 4 mainitun ympäristöluvan lupaehdossa nro 15. Vedenlaadun, kasviplanktonin ja vesikasvillisuuden tarkkailuohjelma päivitetään helmikuussa Vuonna 2013 järvellä ei ole imuruopattu. Vuonna 2011 Gallträsk-järvellä suoritettiin imuruoppausta välisenä aikana. Järven pohjasta poistettiin vuonna 2011 noin m 3 lietettä. Aiempien vuosien ruoppausajankohdat ja ruopatun lietteen määrät on esitetty oheisessa taulukossa. Taulukko 1. Gallträskillä tehtyjen imuruoppausten ajankohdat ja ruopatun lietteen määrä kuutioina. Ruoppausajankohta Ruopatun lietteen määrä m ja vuosi 2008 ei ruoppausta ja Yhteensä Näytteenotto ja näytepisteet Näytteenottoalueita järvellä on kaksi: ruoppausalue (V101) ja luusua 2 (V102). Ruoppausalueella kokonaissyvyys vaihteli 1,5-2 m ja luusuan lähettyvillä kokonaissyvyys oli 1 metri. Lisäksi näytteitä on otettu järven koillispuoleisesta purkuojasta (V103). Näytteenottopisteiden sijainti on esitetty kartassa (liite 1). Gallträskin vesinäytteet otettiin FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n sertifioitujen näytteenottajien toimesta. Näytteet otettiin avovesiaikana soutuveneestä limnos-noutimella ja kevättalvella jäältä. Vesinäytteitä otettiin kolmesti vuoden 2013 aikana: 14.2., ja Maaliskuussa jäänpaksuus oli noin 10 cm. 2 Luusua tarkoittaa järvessä kohtaa, josta lasku-uoma alkaa.

6 mg/l FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Vesinäytteiden lisäksi järveltä otettiin kasviplanktonnäytteet elokuussa Kasviplanktontulokset raportoidaan erillisessä raportissa niiden valmistuttua alkuvuonna Vuonna 2013 vesinäytteet analysoitiin Novalab Oy:ssä Karkkilassa. Novalab Oy:n ympäristölaboratorio on FINAS akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T071, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion pätevyysalueen kuvaus on esitetty FINAS akkreditointipalvelujen www-sivuilla ( > akkreditoidut toimielimet > testauslaboratoriot > hakusana: T071 > hae > scope/etusivu). Näytteistä analysoitiin klorofylli-a, happi, ph, sähkönjohtavuus, alkaliteetti, väri, kiintoaine, sameus, kokonaistyppi, ammonium- ja nitraattityppi, kokonaisfosfori, liukoinen fosfaattifosfori sekä kemiallinen hapenkulutus. sekä alkuaineiden (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb ja Zn) kokonaispitoisuudet. 8 Tulokset vuonna 2013 Vesinäytteet olivat vuoden 2013 näytekerroilla aistinvaraisesti arvioituina vähän sameita, ruskeita ja hajuttomia. Vesinäytteiden tulokset vuodelta 2013 löytyvät taulukoituina liitteestä 2. Vesinäytteiden ph oli neutraali ja likaantumista indikoiva sähkönjohtokyky pieni (14-20 ms/m). Väriluku (35-150) ja kemiallinen hapenkulutus (10-20 mg/l) viittasivat humusvesiin. Vesi oli kirkasta kaikilla vuoden 2013 tutkimuskerroilla, kuten myös edellisenä vuonna. Kiintoaineen määrä (<4 mg/l) ja sameuden arvot olivat hyvin pieniä. Sameudessa ja kiintoaineessa on havaittu erittäin pieniä pitoisuuden nousuja ruoppausten aikana Kiintoaine Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Vuonna 2013 Gallträskin happitilanne oli hyvä heinä- ja lokakuussa, jolloin happikyllästys vaihteli % välillä. Jääpeitteisenä aikana helmikuussa happitilanne oli huono (O 2 2,1 mg/l ja 0,3 mg/l) ja vesi oli etenkin matalan veden alueella järven koillisosassa käytännössä hapetonta (happikyllästys 2 %). Esimerkiksi kalojen elinolosuhteiden kannalta riittävä happipitoisuus on 5 mg/l, vaikkakin toiset kalat kestävät vielä 3 mg/l happipitoisuutta. Talvella havaittava happipitoisuuden lasku on tavanomaista järvissä, joissa on paljon orgaanista materiaalia ja näin ollen vilkas happea kuluttava eliöpopulaatio. Jääpeitteisenä aikana happitilanne on ollut heikko myös vuosina Happikyllästys % Ruoppausalue Luusua Purkuoja Kokonaistyppipitoisuus vaihteli näytepisteissä vuonna 2013 välillä µg/l. Pitoisuudessa ei ollut eroja näytepisteiden välillä ja pitoisuudet olivat edellisvuoden tasoa. Kasvukaudella kokonaistypen pitoisuudet olivat järven näytepisteillä 670 ja 680 g/l, mikä vastaa hyvää tilaa pintavesien kemiallisen tilan luokituksessa (verrattuna pintavesityyppiin Mh = matalat humusjärvet).

8 µg/l µg/l FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) 3000 Kokonaistyppi Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Epäorgaanisten typpiravinteiden (ammoniumtyppi ja nitraatti- ja nitriittitypen summa) pitoisuuksien nousu on jääpeiteaikana luontainen ilmiö järvissä, mutta ruoppauksen aiheuttama pohjasedimentin häirintä ja sedimentin huokosveden tehostunut vapautuminen vesimassaan ovat saattaneet tehostaa näiden pitoisuuksien nousua. Ammoniumtyppipitoisuus oli jääpeitteisenä aikana vuoden korkein ja kesällä pitoisuudet olivat alle määritysrajan tuntumassa (< 22 µg/l) Ammoniumtyppi Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja

9 µg/l µg/l FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Nitraatin, kuten myös ammoniumtypen pitoisuusnousut järvissä talvisaikaan ovat tavallisia ilmiöitä. Heinäkuussa pitoisuudet olivat alle määritysrajan NO2-N + NO3-N Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli vuonna 2013 näytepisteillä välillä µg/l. Pitoisuudet olivat keskenään samaa suuruusluokkaa. Kasvukaudella järven kokonaisfosforinpitoisuudet olivat 24 ja 27 µg/l, mikä vastaa hyvää tilaa pintavesien kemiallisen tilan luokituksessa (verrattuna pintavesityyppiin Mh = matalat humusjärvet). Kokonaisfosforipitoisuuden väliaikainen nousu on tavallista ruoppauksen yhteydessä, mutta Gallträskissä merkittävää nousua ei ole havaittu. Kokonaisfosfori Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja

10 µg/l FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Usein myös fosfaattifosforipitoisuuden luontaista nousua havaitaan järvissä jääpeiteaikana. Liukoiset fosfaattifosforipitoisuudet olivat elokuussa ja lokakuussa 2013 alle määritysrajan (<3 µg/l), kuten edellisenäkin vuonna. Jääpeitteisenä aikana maaliskuussa fosfaattifosforia havaittiin näytepisteillä 7-9 µg/l. Pitoisuudet olivat kuitenkin pieniä. Fosfaattifosfori on planktonlevien kannalta helpoiten käyttökelpoisin fosforin muoto Liukoinen Fosfaattifosfori Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Fosfaattifosforin määritysrajat ovat vaihdelleet hiukan eri vuosina. Esimerkiksi kaikki vuoden 2009 fosfaattifosforitulokset ovat nollia, sillä määritysraja oli tällöin 5 µg/l. Vuodesta 2010 eteenpäin määritysraja on ollut 3 µg/l. Kasvukaudella klorofylli a-pitoisuudet 11 ja 12 µg/l, mikä vastaa erinomaista tilaa pintavesien kemiallisen tilan luokituksessa (verrattuna pintavesityyppiin Mh = matalat humusjärvet). Pidempää aikasarjaa tarkasteltaessa klorofylli a:n pitoisuus näyttäisi laskeneen vuosien tasosta. Klorofylli a:n pitoisuus on jokseenkin verrannollinen järven levämäärään ja siten rehevyystasoon. Kuitenkaan aina näin ei ole, sillä plankton liikkuu ajallisesti ja paikallisesti vesikerroksissa. Tämän vuoksi klorofylli a:n-pitoisuus voi olla pieni vaikkakin fosforia olisi vesinäytteessä runsaastikin tai päinvastoin.

11 µg/l µg/l FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) Klorofylli-a Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja Metallit on määritetty kokonaispitoisuuksina. Metallipitoisuudet olivat pieniä ja samaa tasoa kaikilla näytepisteillä. Arseenin, kromin, nikkelin ja lyijyn pitoisuudet olivat pääosin alle 1 µg/l, kadmiumin <0,1 µg/l ja kuparin maksimissaan 3,5 µg/l. Sinkin pitoisuus vaihteli järvi- ja ojanäytteissä välillä 5-29 µg/l. Maaliskuussa pitoisuudet olivat sinkin osalta vuositasolla korkeimmat, jolloin sinkin pitoisuus oli µg/l. Pitoisuus mikä on hiukan koholla järvivesien yleiseen tasoon nähden. Tämä saattaa myös selittyä vuodenaikaisvaihtelulla. 60 Sinkkipitoisuus Ruoppaus-alue Luusua Purkuoja

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) 9 Järven ekologinen ja kemiallinen tila Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan arvioimiseen voidaan käyttää velvoitetarkkailussa soveltuvin osin Suomen ympäristökeskuksen ohjetta: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille Ympäristöhallinto ei ole määrittänyt Gallträskille virallista järvityyppiä 3, jota tarvitaan lähtötiedoksi ekologisen luokituksen rajojen soveltamiseen. Tässä raportissa Gallträskin epäviralliseksi järvityypiksi on oletettu Mh, Matalat humusjärvet. Vedenlaatutekijästä riippuen epävirallinen Gallträskin ekologinen ja kemiallinen tila oli erinomaisen tai hyvä. (ks. taulukko alla). Taulukko 2. Gallträskin veden laadun epävirallinen vastaavuus ekologisessa ja kemiallisessa luokituksessa. Järvityypiksi on oletettu matalat humusjärvet. Luokituksen lähdeviite: Aroviita ym. 2012). Luokituksessa on käytetty järvipisteiden keskiosa ja koillisosa tuloksia. Vuosi Klorofylli-a (µg/l) (kesä-syyskuu) ,5 Erinomainen Erinomainen 2011 keskiarvo 15 Hyvä Kokonaisfosfori (µg/l) (kesä-syyskuu) 25,5 Hyvä 32,5 Hyvä keskiarvo 27 Hyvä Kokonaistyppi (µg/l) (kesä-syyskuu) 675 Hyvä 845 Tyydyttävä keskiarvo 833 Tyydyttävä 2010 keskiarvo 23 Tyydyttävä keskiarvo 25 erinomaisen ja hyvän rajalla keskiarvo 750 hyvän ja tyydyttävän rajalla FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Laatinut: Sanna Eronen limnologi, FM 3 Lisätietoa järvityypeistä: Syke 2012.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (18) VIITTEET Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisija, sarja A, nro 126. Ansa Pilke toim Ohje pintaveden tyypin määrittämiseksi. Suomen ympäristökeskus Aroviita, L. ym Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita nro 7/2012. Suomen Ympäristökeskus Vuori, K.-M., Mitikka, S. ja Vuoristo, H (toim.). Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen. Ympäristöhallinnon ohjeita nro 3/2009. Suomen ympäristökeskus LIITTEET 1. Liite 1: Näytepistekartta 2. Liite 2: Vuoden 2013 analyysitulokset 3. Liite 3. Novalab Oy:n analyysimenetelmät 4. Liite 4. Sää ja hydrologiset olot Etelä-Suomessa 2012

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Näytepistekartta Liite 1

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Analyysitulokset v Liite 2

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Analyysitulokset v Liite 2

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Novalab Oy:n analyysimenetelmät, mittausepävarmuudet ja määritysrajat Liite 3

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Novalab Oy:n analyysimenetelmät, mittausepävarmuudet ja määritysrajat Liite 3

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Sää ja hydrologiset olot v Liite 4 1 ETELÄ-suomi 1.1 Pintavedet (Etelä-Suomi) Sääolojen erityispiirteitä v pintavesille: Nopea kevättulvan nousu huhtikuussa ja keskitasoa korkeampi kevättulva Vetinen marraskuu nosti virtaamia lähelle kevättulvalukemia Suurin osa maan etelä- ja keskiosan järvistä jäätyi joulukuun 2012 alussa, joka on tavallinen ajankohta. Vuodenvaihteen suojasäillä sulaneet lumet nostivat vedenpintoja ja kasvattivat virtaamia tammikuun alussa Etelä- ja Länsi-Suomessa. Helmimaaliskuussa rannikon pienissä vesistöissä virtaamat olivat pääosin ajankohdalle ominaisia eli niukkoja. Maaliskuun kovat pakkaset kasvattivat järvien jäitä koko maassa. Huhtikuun alussa vedet olivat vielä talvisen matalalla, mutta kuukauden keskivaiheilla nopean lumien sulamisen ja sateiden myötä vedenpinnat kääntyivät harvinaisen nopeaan nousuun. Virtaamat olivat huomattavasti tavallista suurempia lähes kaikissa rannikon vesistöissä. Etelässä pienten järvien vedenkorkeus oli huipussaan huhtikuun lopussa. Huhtikuun lopussa jäät olivat lähtemässä maan etelä- ja keskiosassa. Toukokuussa virtaamat pienentyivät tavalliseen tapaan keväthuipun jälkeen. Kesäkuussa virtaamat olivat kesäisen pieniä. Heinäkuussa etelä- ja lounaisrannikolla satoi niukasti ja virtaamat olivat pieniä. Elokuun alkupuolen sateet näkyivät Etelä-Suomessa vesipintojen nousuna ja virtaamien kasvuna, mutta kuukauden lopulla vedet olivat taas kääntyneet laskuun sateettoman jakson myötä. Syyskuussa vedenpinnat olivat enimmäkseen laskussa ja virtaamat pieniä. Lokakuu alkoi kuivana, mutta muuttui vetiseksi loppua kohden. Kuukauden viimeisinä viikkoina satoi maan etelä- ja keskiosassa runsaasti, minkä myötä vedenpinnat ja virtaamat kääntyivät muutaman kuukauden kuivan kauden jälkeen taas nousuun. Marraskuussa Suomen etelä- ja keskiosissa jatkui lauha ja runsasvetinen kausi ja vedenpinnat sekä virtaamat olivat näillä alueilla monin paikoin keskimääräistä ylempänä. Osassa rannikon joista käytiin kevättulvalle tyypillisissä lukemissa. Joulukuussa vesisateet ja lauha sää pitivät virtaamat edelleen tavallista suurempina.