KONTIOLAHDEN PIENVESIEN RANTA-ASEMAKAAVA

Transkriptio

1 FCG Planeko Oy UPMKYMMENE OYJ KONTIOLAHDEN PIENVESIEN RANTAASEMAKAAVA Luonto ja maisemaselvitys 1701D

2 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys I UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET Maastotyö ja raportointi Epävarmuustekijät Lähtöaineisto Kohteiden arvottaminen Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Uhanalaisuusluokitus Maankäyttösuositusmerkinnät ALUEEN NYKYTILA Kallio ja maaperä Maisema Vesiluonto Pohjavesi Pintavedet Kasvillisuus Metsät Suot Vesi ja rantakasvillisuus Eläimistö Nisäkkäät Linnusto Kalasto ja matelijat Selkärangattomat LUONTO JA LINTUDIREKTIIVILAJIT Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivilajit UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit Vaarantuneet lajit (VU) Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit Alueellisesti uhanalaiset lajit LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET...25 P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

3 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys II UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D MUINAISMUISTOKOHTEET MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET...27 LÄHTEET...28 LIITTEET Luonnon ja maisemansuojelun kannalta merkittävät alueet sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

4 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 1 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 UPMKYMMENE OYJ KONTIOLAHDEN PIENVESIEN RANTAASEMAKAAVA 1 JOHDANTO Tämä työ on Kontiolahden kunnan pohjoisosissa, UPMKymmene Oyj:n mailla sijaitsevien pienvesien rantaasemakaavoitusta palveleva luonto ja maisemaselvitys. Työ on laadittu maankäyttö ja rakennuslain rantaasemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella. Luonto ja maisemaselvityksessä osoitetaan alueen luonnonympäristön perustekijät, määritellään luonnonolosuhteiltaan ja maisemaltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet, ja esitetään suosituksia maankäytöstä. Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitystä voidaan hyödyntää kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Selvitysalue sijoittuu Kontiolahden Puson ja Kontiolahden kyliin. Siihen kuuluu 28 järveä ja lampea. Suurimmat järvet ovat Herajärvi, Pusonjärvi ja Ripulinjärvi. Selvitysalueen sijainti ilmeneen kuvasta 1. Selvityksen teki FCG Planeko Oy:n Kuopion toimistosta biologi FM Minna Eskelinen. Kuva 1. Selvitysalueet (tummansininen rasteri) sijaitsevat Kontiolahden kunnan pohjoisosassa valtatien 6 itäpuolella. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

5 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 2 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Maastotyö ja raportointi Kaavaalueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynnin, karttamateriaalin ja kirjallisuuden perusteella. Luontoselvityksen maastotyöt tehtiin välisenä aikana. Inventoinnin tavoitteena oli saada yleiskuva alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä sekä tunnistaa arvokkaimmat kasvillisuus ja eläimistökohteet. Isoimmilla järvillä, joissa tutkittavaa rantaviivaa oli enemmän, liikuttiin veneellä rannan tuntumassa ja välillä rantautuen. Rantautuminen tapahtui kohteilla, jotka oli valittu lähtöaineiston perusteella tai jotka maastossa näyttivät tutkimisen arvoisilta. Pienemmät järvet ja lammet tutkittiin kävellen. Luontoselvitykseen sisältyy linnustoselvitys vesilinnuston (kuikka, uikku, sorsa ja lokkilinnut) osalta. Tarkoituksena oli kartoittaa kaavaalueen linnustollisesti tärkeimmät alueet, harvinaiset ja uhanalaiset pesimälinnut sekä muodostaa yleiskuva alueen pesimälinnustosta. Muun eläimistön osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) laatiman luokituksen mukaan. Maastossa 2.2 Epävarmuustekijät 2.3 Lähtöaineisto 2.4 Kohteiden arvottaminen kirjattiin maiseman peruspiirteet (mm. maa ja kallioperän rakenne) ja kasvillisuuden yleiskuva sekä eläimistöhavainnot rajattiin arvokkaat kulttuuri ja luonnonmaisemakohteet ja alueet maiseman erityiskohteet ja maiseman häiriötekijät rajattiin arvokkaat luontokohteet kohteilta kirjattiin muistiin mm. kohteen luonne, puustorakenne, kasvillisuus ja eläimistöhavainnot sekä uhanalaiset lajit Maastoinventoinnin tulosten epävarmuustekijät liittyvät linnustoselvitykseen. Inventointiajankohtana sää oli kolea, pilvinen, tuulinen ja ajoittain sateinen. Kahtena ensimmäisenä päivänä satoi jopa räntää. Viileällä säällä vesilinnut pysyttelivät kasvillisuudet suojassa, mikä vaikutti linnustohavaintojen vähäisyyteen. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: HERTTA ympäristötietojärjestelmä Uhanalaiset lajit. Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä Muinaismuistokohteet. Museoviraston kirje dnro 540/303/2008 Antikainen ym. 2002: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Loppuraportti Joensuun seudulta. Alueelliset ympäristöjulkaisut 259. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotettiin luonto ja maisemaarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytettiin kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis tai ravinnonhankintaalueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

6 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 3 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaaalueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet 2.5 Uhanalaisuusluokitus Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Tiedot alueen uhanalaisista eliölajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisrekisteristä. Lisäksi tietoja on saatu Natura alueiden tietokantalomakkeista ja kirjallisuudesta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalai P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

7 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 4 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Maankäyttösuositusmerkinnät 3 ALUEEN NYKYTILA 3.1 Kallio ja maaperä sille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osaalueineen (vanhassa aluejako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luonto ja maisemakohteille on esitetty seuraavia maankäyttösuositusmerkintöjä ja alueen erityisominaisuuksia ilmaisevia merkintöjä: SL = Luonnonsuojelualue tai alue, jolle on tarkoitus perustaa luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Maakuntakaavan suojelualuevaraus. s1 = Rupiliskon elinympäristö. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin lisääntymis ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulailla (LSL 49 ). SM = Kiinteä muinaisjäännös. nat = Natura 2000 verkostoon kuuluva alue. luo = Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Metsälain ja vesilain mukaiset arvokkaat luontotyypit, uhanalaisten lajien esiintymisalueet sekä muut merkittävät luontoalueet. MY = Maa ja metsätalousalue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ma = Maisemallisesti arvokas alue Kolin alue sijaitsee kahden eri geologisen aikakauden (arkeeisen ja proterotsooisen) kontaktivyöhykkeessä, kahden eriikäisen kallioperän rajalla. Kolin vaarajakson itäpuolella on Suomen vanhinta, arkeeisella ajalla syntynyttä noin 3 miljardia vuotta vanhaa graniittigneissikallioperää. Alueen kallioperä kuuluu pääosin karjalaiseen liuskevyöhykkeeseen (ns svekokarjalainen vuorijonomuodostuma), jonka vaarajonot ovat muinaisen vuoriston rippeitä. Vaarajonon lounaispuolinen alue on nuorempaa, korkeintaan 2,45 mrd vuoden ikäistä, proterotsooista kallioperää. Selvitysalueen itäosan kallioperä RipulinjärviPusonjärvi väliltä itään on pääosin kvartsiittia. Herajärven länispuolella on ns. arkoosikvartsiittia. Kvartsiittialueiden välillä on diabaasia, metabasalttivyöhykkeitä ja amfiboliittia (mm. Herajärven eteläosat). Lehdot sijoittuvat tyypillisesti em. emäksisten kivilajien alueille. Selvitysalueen länsiosan kallioperä on kiilleliusketta ja kiillegneissiä. Selvitysalueen maaperä on pääosin moreenia. Hiekka ja soramuodostumia on harjujaksoilla, joista merkittävimmät ovat PellavasniemiVälikangas, Harisärkkä, Ripulinjärven harju sekä PitkälampiRipulinjärvi harjualue. Kalliomaata on laajalti Pusonjärven itäpuolelta kaakkoon sekä Herajärven Eteläpään alueella. Pienempiä kallioselänteitä on mm. Kalliojärven ja Kaitajärven rannoilla. Suot ovat turvetta. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

8 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 5 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Maisema Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa VaaraKarjalan maisemamaakuntaan. Maisemalle luonteenomaisia ovat vaarat, jotka luoteesta kaakkoon suuntautuvina selänteitä nousevat jopa 200 metriä ympäristöään ylemmäksi. Vaarojen väliset laaksot ovat järvien peitossa tai soisia metsämaita. Lisäksi maastonmuotoja elävöittävät harjumuodostumat ja kumpuilevat moreenikentät. Metsät ovat tavallisimmin karuhkoja mäntyvaltaisia sekametsiä. Hajanaisten kalkkiesiintymien kohdalla kasvillisuudessa on reheviä laikkuja. Maakunta on ollut intensiivisen kaskiviljelyn aluetta, josta on seurannut metsien lehtipuuvaltaisuus. Metsällä on suuri merkitys maisemakuvassa. Selvitysalueella vallitsevat nuoret mäntykankaat. Rannat ovat metsäiset ja soiset, eikä kaavoitettavilla alueilla ole asutusta tai muuta kulttuurimaisemaa. Maisemaa elävöittävät harjujaksot, jotka ulottuvat Harijärveltä Ripulinjärvelle. Harjumaisemassa vaihtelevat kapeat harjukannakset sekä pienipiirteisesti vaihtelevat kumpareiset harjumetsät. Tyypillisiä ovat pienet suppalammet. Maisemallista merkitystä on myös laajoilla luonnontilaisilla soilla, joita ovat mm. Saipuun suot Harijärvillä, Jokilammen suot, Tervalamminsuo sekä Kaitapuron suot Kaitajärven kaakkoispäässä. Kaitajärvi ja Kalliojärvi ovat kokonaisuudessaan maisemaltaan erikoisia, kapeita, luodekaakkosuuntaisia, osin jyrkkien kallioiden reunustamia järviä. Kuva 2. Kalliojärven eteläpäässä kalliot muodostavat rotkolaakson. Maisemallisesti selvitysalue on pääosin pienten järvien ja lampien maisemavyöhykettä, jossa rantaviivan muoto, rantojen maastonmuodot ja topografia ovat pienipiirteisesti vaihtelevaa. Lampien rantamaisemaa luonnehtii pieni ja siksi myös muutoksille herkkä mittakaava sekä tyypillisesti melko suora ranta. Järviä ja lampia ympäröivät kumpuilevat, topografialtaan pienipiirteisesti vaihtelevat metsät sekä rämeet. Suuri ja Pieni Harijärven sekä Ripulinjärven välillä tyypillisiä ovat harjumetsät ja maisemat. Pienimpien lampien vesimaisemaan kuuluvat rantasuot, jotka ovat tyypillisesti nevareunuksia ja vaihettuvat rämeiksi. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

9 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 6 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Herajärven eteläosassa Mäntyselän ja Eteläpäänselän rannoilla sijaitsevat suunnittelualueen osat ovat lahtisaaristomaisemavyöhykettä. Herajärvi sijaitsee mannerjään kuluttamassa ruhje ja siirroslaaksossa. Rantaviivassa on polveilua ja lahdenpohjukoita. Maisemalle tyypillistä on luodekaakkosuuntaisten niemien ja leveiden lahtien vuorottelu. Vastarannan maastonmuotojen pääpiirteet ovat koko hahmotettavissa. Selvitysalueella laajin avoin selkävesi on Pusonjärvellä, jossa lähes saareton järvi muodostaa suuren maisematilan. Vastarannan yksityiskohdat eivät erotu. Kuva 3. Herajärven rantamaisemassa vaihtelevat pienet niemet ja leveät lahdet. 3.3 Vesiluonto Pohjavesi Selvitysalueelle sijoittuu kaksi pohjavesialuetta Harisärkän harjujaksolle. Harisärkkä on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (luokka 1) ja Pantalammenkangas on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (luokka 2) (kuva 4). Kartalla kuvattuun pohjavesialueeseen sisältyvät pohjaveden varsinainen muodostumisalue sekä sitä ympäröivä suojavyöhyke. Taulukko 1. Selvitysalueen pohjavesialueet 1 Pohjavesialue Pohjavesiluokka Kokonaispintaala (km 2 ) Antoisuus (m 3 /d) Luokka I Harisärkkä ( ) 7, Luokka II Pantalammenkangas ( ) 1, Britschgi. & Gustafsson 1996; Herttaympäristötietojärjestelmä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

10 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 7 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Pintavedet Kuva 4. Pohjavesialueet selvitysalueella. Selvitysalueen vedet kuuluvat Vuoksen vesistöön, Pielisen reitin (4.4) sekä Höytiäisen (4.8) valumaalueeseen. Pääosin vedet kuuluvat Höytiäisen valumaalueeseen, johon selvitysalueelta kuuluvat Peukalojoen (04.863), Heinijoen (04.873), Heikinlamminpuron (04.874) ja Kalliojoen (04.875) lähialueet. Pielisen reittiin kuuluu Herajoen lähialue (04.412). Vesistöille ominaista on järvien mataluus ja vesien tummuus. Kirkasvetisiä järviä ja lampia ovat Herajärvi, Pörolampi sekä Valkealampi, joka on erittäin kirkasvetinen harjulampi. Taulukko 2. Selvitysalueen järviä ja lampia. 2 Järvi Eskonlampi Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Suurin syvyys (m) Luonnehdinta Heikinlampi Herajärvi 882,7 8,5 36,1 Veden laatu erinomainen, karu, kirkasvetinen. Laskettu 1750luvulla ja Jokilampi Karu, ruskeavetinen Kaitajärvi 30,8 6,1 12,5 Lievästi rehevä, tummavetinen, happitilanne heikko Kalliojärvi 28,6 6,8 16,4 Rehevä, tummavetinen, happitilanne heikko Koiralampi Kopottilampi 2 Herttaympäristötietojärjestelmä 2009 P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

11 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 8 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Mäntylampi Nimetön lampi Pahakalanlampi 28,4 1,6 4,6 Ruskeavetinen Pieni Harijärvi 30,1 2,7 10,5 Lievästi rehevä, tummavetinen, talvella pohja hapeton Pieni Mäntylampi PieniRipuli Pitkälampi 7,0 4,1 10,5 Lievästi rehevä, ruskeavetinen, talvella pohja lähes hapeton Pusonjärvi 164,7 7,3 20,8 Melko karu, ruskeavetinen, happivajausta talvella. Puterolammit Pörölampi 12,5 3,4 9,4 Karu, kirkasvetinen Rapalammit Ripulinjärvi 102,4 6,5 17,0 Veden laatu hyvä, karu, ruskeavetinen Rullinlampi Suuri Harijärvi 40,0 3,6 10,5 Karu, ruskeavetinen Tervalampi 8,0 1,8 3,6 Rehevä, tummavetinen, happitilanne heikko Valkealampi 3,3 3,6 7,5 Karu, erittäin kirkasvetinen 3.4 Kasvillisuus Metsät Metsäkasvillisuuden aluejaossa Kolin alue on vaihettumisvyöhykettä: alavat ja länsilounaaseen viettävät kasvupaikat sekä Pielisen rannat ovat eteläboreaalista vyöhykettä, karut saaret ja korkeat maat kuuluvat keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen JärviSuomen alaalueella, kasvillisuusvyöhykkeen pohjoisrajalla. Selvitysalueella vaihtelevat keskinkertaiset ja karuhkot havupuuvaltaiset metsämaat. Rantametsissä yleisimpiä ovat mustikkatyypin (MT) tuoreet ja puolukkatyypin (VT) kuivahkot mäntykankaat. Myös kuusi ja havupuukankaita esiintyy säännöllisesti. Tuoreet kuusikankaat ja havupuukankaat vallitsevat mm. Pusonjärvellä. Kuivahkoja ja kanervatyypin (CT) kuivia kankaita on etenkin harjumetsissä. Kallioisilla alueilla tyypillisiä ovat kuivat kankaat ja jäkälätyypin (ClT) karukkokankaat. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat puolukka, mustikka, sianpuolukka, metsälauha, lampaannata, variksenmarja, kanerva, kangasmaitikka ja paikoin kissankäpälä. Koivuvaltaisia metsiä on eniten Herajärven ympäristössä. Nuorten metsien osuus selvitysalueen rantavyöhykkeen metsistä on huomattava. Vallitsevia ovat nuoret mäntykankaat, joita on laajimmillaan harjualuiella, kuten Ripulinjärven ympäristössä. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

12 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 9 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Kuva 5. Mäntykankaat ovat vallitseva metsätyyppi (Ripulinjärvi). Kuva 6. Pusonjärven länsirannalla on kuusivaltaisia havupuukankaita. Rehevämpiä metsätyyppejä on selvitysalueella etenkin Herajärven ympäristössä. Käenkaalimustikkatyypin (OMT) lehtomaisten kankaiden puustossa kuusi on usein vallitsevana. Kenttäkerroksen tyypillistä lajistoa ovat nimilajien lisäksi oravanmarja, lillukka, metsämansikka, kielo, metsäkastikka ja metsäalvejuuri. Lehdot ovat pienialaisia ja sijoittuvat lähinnä purojen ja ojien varsille, lahdenpohjukoihin sekä kallionalusnotkelmiin. Puustoltaan ne ovat tyypillisimmin lehtipuuvaltaisia havulehtipuulehtoja, joissa kasvaa harmaaleppää, tuomea, kuusta, haapaa, koivua ja pihlajaa. Lehtokasvillisuus vaihtelee kosteista suurruoholehdoista käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) tuoreisiin lehtoihin. Kosteat lehdot ovat käenkaalimesiangervotyypin (OFiT) suurruoholehtoja sekä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

13 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 10 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Suot saniaislehtoja (FT). Tyypillistä lajistoa ovat mm. käenkaali, mesiangervo, soreahiirenporras, metsäimarre, korpiimarre, ojakellukka, suokeltto, metsäkurjenpolvi, karhunputki, nokkonen ja nuokkuhelmikkä. Vaateliaampaan lehtolajistoon kuuluu sudenmarja ja mustakonnanmarja. Selvitysalueen suot on pääosin ojitettu. Suurempia luonnontilaisia suokokonaisuuksia ovat Saipuun suot Suurella Harijärvellä, Jokilammen suot ja Tervalamminsuo. Suot ovat valtaosin rämeitä. Rannoilla rämetyypeistä vallitsevana ovat isovarpurämeet (IR), jotka ovat vaihtelevasti suopursu, vaivero tai juolukkavaltaisia. Muuta tyypillistä lajistoa ovat vaivaiskoivu, variksenmarja, puolukka, mustikka, kanerva, lakka, isokarpalo, suokukka ja tupasvilla. Edellä mainituilla ojittamattomilla suoalueilla tyypillisiä ovat tupasvillarämeet (TR) ja sararämeet (SR). Tyypillistä lajistoa ovat tupasvilla, vaivero, juolukka ja suopursu. Korpia esiintyy lähinnä rämeiden reunoilla sekä harjujen soistuneissa supissa. Tyypillisiä korpia ovat mustikkakorvet (MK). Rantasoilla on paikoin korpirämeitä. Kuva 7. Isovarpurämeet ovat tyypillisiä rantasoita (Mäntylampi) Vesi ja rantakasvillisuus Nevaa on mm. Rullinlampien ja Jokilammen ympäristössä, jossa on pullosaraja jouhisaravaltaista saranevaa (kuva 10). Pienemmillä järvillä ja lammilla tyypillisiä ovat luhtaiset rantanevat. Nevareunuksen lajistoon kuuluvat mm. pullosara, kurjenjalka, suokukka, isokarpalo, suoputki ja terttualpi. Selvitysalueen järvien ja lampien rannat ovat pääosin karuja, joko soistuneita tai kivikkorantoja. Harjualueiden järvet ovat laajalti hiekkapohjaisia (mm. Ripulinjärvi, Valkealampi). Rantakasvillisuutta on niukasti. Matalammilla rannoilla esiintyy paikoin saravyöhyke, jossa kasvaa mm. pullosaraa ja järvikortetta. Tyypillisiä rantakasveja ovat lisäksi rentukka, terttualpi, suoputki, kurjenjalka, raate, järvikorte ja kastikat. Järviruokokasvustoja P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

14 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 11 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Eläimistö Nisäkkäät Linnusto on mm. Ripulinjärvellä ja Herajärvellä. Kelluslehtisistä vesikasveista tyypillinen laji on ulpukka. Rantapuuston ja pensaston muodostavat koivu, harmaaleppä, kuusi ja mänty. Selvitysalueen nisäkäslajisto on PohjoisKarjalalle tyypillinen. Eläimistöön kuuluvat maastossa havaitut hirvi, metsäjänis ja orava. Suurpedoista alueella tehtiin havaintoja karhusta. Majava elää mm. Pieni ja Suuri Harijärvellä, Kaitajärvellä, Pörölammella, Ripulinjärvellä, Herajärvellä, Mäntylammella sekä Rullinlampien alueella, jonka pohjoislammella on pesä. Maastoinventoinnin yhteydessä ei tehty havaintoja liitooravasta. Metsät ovat valtaosin mäntyvaltaisia ja puustoltaan nuoria, joten liitooravalle soveliaita ympäristöjä on niukasti. Selvitysalueen läheisyydessä on tiedossa liitooravan elinalueita, joista lähimmät sijaitsevat mm. Huuhkajanvaaran Naturaalueella, ja Ripulinjärven itäpuolella Pukkivaarassa 3. Selvitysaluetta luonnehtivat karut vesistöt, joiden linnusto on vähälajista. Linnustohavaintojen niukkuuteen vaikutti inventointiajankohdan kylmä ja sateinen sää. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien pesimäpaikat /reviirit /esiintymispaikat on esitetty liitekartassa. Kuikka on karujen selkävesien tyypillisimpiä vesilintuja. Laji havaittiin Suuri Harijärvellä ja Ripulinjärvellä, joilla se todennäköisesti myös pesii. Kaakkurin tunnettuja pesimälampia on selvitysalueella kaksi (Kopottilampi ja Tervalampi), joilla laji havaittiin. Kuva 8. Kaakkurin soidinmenot Kopottilammella. Laulujoutsen pesii rauhallisissa lahdissa ja pienissä saarissa. Laulujoutsen pesii todennäköisesti Tervalammella ja Suuri Harijärvellä. Lisäksi pesimättömiä, kierteleviä yksilöitä ja kihlapareja havaittiin Suuri Harijärvellä, Ripulinjärvellä ja Kaitajärvellä. Selvitysalueen yleisimpiä sorsalintuja ovat telkkä ja sinisorsa. Telkkä on maamme kolmanneksi yleisin vesilintu ja se viihtyy monenlaisilla järvillä. Laji kuulunee useimpien pienten lampien pesimälinnustoon. Sinisorsan runsaus vaihtelee alueittain vallitsevien elinympäristöjen mukaan. Lajista tehtiin eniten havaintoja ainoastaan Kaitajärveltä ja Valkealammelta. 3 Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

15 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 12 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Kalasto ja matelijat Selkärangattomat Selvitysalueen lokkilinnustoon kuuluvat kalalokki, selkälokki, naurulokki ja kalatiira. Kalalokki on karujen järvien peruslintu, joka pesii tyypillisesti yksittäispareina lähellä rantaviivaa olevalla kivellä. Laji kuuluu koko selvitysalueen pesimälinnustoon. Laji havaittiin Herajärellä, Pusonjärvellä, Heikinlammella ja Pahakalanlammella. Selkälokki pesii Ripulinjärvellä (1 p), todennäköisesti Härkösaaressa. Naurulokki havaittiin Pieni Harijärven pohjoisrannan lokkiyhdyskunnassa, jossa se pesii. Kalatiira pesii harvakseltaan eri puolilla selvitysaluetta (mm. Herajärvi, Pusonjärvi, Kaitajärvi, Pörölampi). Havaitut parit olivat yksittäisiä. Selvitysalueella pesiviä kahlaajia ovat mm. valkoviklo (Jokilampi, Rullinlampi) ja metsäviklo. Metsälinnusto on yleensä kangasmetsille tavanomaista lajistoa. Lajistoon kuuluvat mm. peippo, pajulintu, punakylkirastas, räkättirastas, talitiainen ja hömötiainen. Muuta havaittua lajistoa mm. sirittäjä, korppi ja käpytikka. Rantakivikoilla tyypillinen laji on västäräkki. Petolinnuista selvitysalueella havaittiin nuolihaukka Ripulinjärvellä Härkösaaressa. Laji pesii yleensä vesialueiden läheisyydessä esimerkiksi pienissä saarissa. Metsäkanalinnuista alueella tavattiin teeri ja metso. Huomionarvoinen laji on lisäksi käki, joka havaittiin Harisärkän kangasmetsissä. Alueen kalaston valtalajit ovat ahven, särki ja hauki. Pusonjärven kalastoon kuuluvat em. lisäksi siika ja kiiski. Rakentamiselta tulisi rauhoittaa alueita, jotka ovat tunnettuja kutu tai apajapaikkoja. Kevätkutuisten kalojen (hauki, lahna ja säyne) lisääntymispaikoiksi sopivat matalat, kasvistoltaan runsaat ruovikkolahdet. Tällaisia alueita on mm. Suuri ja Pieni Harijärven pohjoisosassa. Selvitysalueen eläimistöön kuuluu vedessä ja kosteilla paikoilla elävä rupilisko, joka on Suomen harvinaisin sammakkoeläin. Laji kuuluu salamanterien heimoon. Selvityksessä ei inventoitu selkärangattomia eläinlajeja. Hyönteisten kannalta olennaisimmat elinympäristöt ovat vanhat metsät, lehdot, lehtimetsät, suot ja niityt. Järvien suojaisat lahdet ja sisälammet ovat vesiympäristön hyönteisten (mm. sudenkorennot) merkittäviä lisääntymis ja elinalueita. Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmässä (2008) ei ollut tietoja selvitysalueella elävistä uhanalaisista ja harvinaisista selkärangattomista lajeista. 4 LUONTO JA LINTUDIREKTIIVILAJIT 4.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Karhu (Ursus arctos) Etupäässä metsäseuduilla elävä karhu vaeltelee pitkiä matkoja. Laji kuuluu selvitysalueen eläimistöön. Karhusta tehtiin havainto Kaitajärven pohjoisrannalla. Rupilisko (Triturus cristatus) Rauhoitettu rupilisko elää maalla, usein lehtomaisilla alueilla. Kutuajaksi ne siirtyvät seisovavetisiin, runsaskasvisiin pieniin ja keskikokoisiin metsälampiin, joissa ei ole kaloja. Lampea ympäröivä lehti tai sekametsä tarjoaa rupi P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

16 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 13 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Lintudirektiivilajit liskolle päiväaikaista ravintoa ja suojapaikkoja, kivien, juurakoiden sekä puiden koloja ja onkaloita. MannerSuomessa pääosa lajin nykyään tunnetuista esiintymistä on Pohjois Karjalassa, jossa on kaksi erillistä esiintymisaluetta: Kontiolahden lammet ja MannerSuomen ydinalueena olevat Joensuun ja Tohmajärven lammet. Vanhastaan tunnetut esiintymät ovat säilyneet Nilsiässä ja Parikkalassa. Lisäksi lajia tavataan Ahvenanmaalla. Selvitysalueelta rupiliskoja on tavattu yhdeltä lammelta 4. Kaakkuri (Gavia stellata) Kaakkurit pesivät syrjäisillä lammilla ja pikkujärvillä, joiden koko jää yleensä alle 30 ha. Pesimälampi voi olla hyvinkin pieni. Metsärantaisen lammen on oltava vähintään 12 ha kokoinen. Kaakkurit käyvät ruokailemassa lähialueen suuremmissa vesissä. Kaakkuri on arka lintu, joten pesät voivat helposti tuhoutua häirinnän takia. Viimeaikaisen vähenemisen tärkeimmät syyt lienevät pesäpaikkojen tuhoutuminen metsä ja suoojituksissa sekä haudontaaikainen häirintä. Kaakkurin tiedossa olevia pesimälampia ovat Tervalampi ja Kopottilampi 5. Molemmilta lammilta tehtiin kaakkurihavainto kesän 2008 maastoinventoinnissa. Kalatiira (Sterna hirundo) Kalatiira on sisävesillä yleinen laji. Se suosii suurten selkävesien luotoja ja pikkusaarten rantakallioita, mutta pesii myös pienemmissä vesistöissä karuista metsäjärvistä reheviin lintujärviin. Kalatiira pesii harvakseltaan koko selvitysalueella. Kuikka (Gavia arctica) Kuikka on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä lintulaji, jonka kanta on taantunut. Syynä tähän pidetään rantojen rakentamista ja retkeilyn aiheuttama lisääntynyt häirintä. Vaikutus on usein välillinen: pesältään paenneen kuikan munat joutuvat helposti variksen tai muiden pesärosvojen saaliksi. Kuikka suosii pesimäympäristöinä rauhallisia ja karuja järviä. Laji havaittiin Ripulinjärvellä ja Suuri Harijärvellä, joiden pohjoisosissa laji todennäköisesti pesii. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Laulujoutsen on nykyisin koko Suomen pesimälintu, joka kelpuuttaa syrjäisten suojärvien lisäksi elinpaikoikseen myös viljelyseutujen runsaskasviset lintujärvet ja suorantaiset metsäjärvet. Parhaiten laji viihtyy matalilla kortteikkorannoilla. Joutsen on pitkäikäinen lintu, joka alkaa pesiä vasta 46 vuotiaana. Noin 1/3 joutsenkannasta pesii vuosittain. Valtaosa pesimättömistä pareista on nuoria. Laji pesii Tervalammella sekä todennäköisesti Suuri Harijärven pohjoisrannalla. Pesimättömiä kierteleviä yksilöitä ja kihlapareja havaittiin Suuri Harijärvellä (4 y), Ripulinjärvellä (3 y) ja Kaitajärvellä (1 y). 4 Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmä Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

17 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 14 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Metso (Tetrao urogallus) Metso viihtyy vanhoissa ja keskiikäisissä kuusimetsissä, mäntykankailla, korvissa ja rämeillä. Laji tarvitsee sopivan ympäristön vuosikierron eri vaiheissa. Metsokannan heikkenemisen tärkein syy on vanhojen, laajojen metsäalueiden väheneminen ja pirstoutuminen. Selvitysalueella tavataan muutamia pareja (mm. Harijärven metsät, Herajärven Eteläpään metsät) 5 UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT 5.1 Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit Vaarantuneet lajit (VU) Rupilisko (Triturus cristatus) Ks Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit. Naurulokki (Larus ridibundus) Naurulokki pesii tyypillisimmin yhdyskuntina rehevien lintujärvien ja lahtien ruovikoissa ja rantaluhdissa. Lajin kanta on alkanut vähetä luvulta lähtien. Taantuman syynä voivat olla mm. minkin ja harmaalokin runsastuminen sekä ravinnonsaantia heikentänyt tehomaatalous. Naurulokki on yhdyskuntapesijä, joka pesi rehevillä rannoilla. Se pesii myös puuttomilla kareilla. Koko Suomen nykykannaksi on arvioitu paria. Naurulokki pesii todennäköisesti Pieni Harijärven pohjoisosassa. Selkälokki (Larus fuscus) Selkälokki on tyypillinen karujen järvien selkävesilintu. Laji pesii luodoilla ja kareilla, sisävesillä myös pienten puustoisten saarten rantavyöhykkeellä ja kallioisissa niemissä. Laji voi pesiä sekayhdyskunnissa mm. harmaalokin, naurulokin, kalalokin sekä kalatiiran kanssa. Pesimättömät tai pesinnässään epäonnistuneet kiertelijät ovat yleisiä. Myöhään pesivän selkälokin kanta on viime vuosina taantunut, johtuen erityisesti veneilyn ja leiriintymisen aiheuttaman häirinnän lisääntymisestä. Suomen selkälokkikanta on noin paria. Selkälokki (1 p) havaittiin Ripulinjärvellä, jonka Härkösaaressa laji todennäköisesti pesii. Kaitakämmekkä (Dactylorhiza traunsteinerii) Rauhoitettu kaitakämmekkä kasvaa letoilla, lähdesoistumissa ja kosteilla suoniityillä. Lajin tiedossa oleva kasvupaikka on Jokilammen rantasuolla 6. Esiintymän nykytilasta ei ole tietoa. 5.2 Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit Karhu (Ursus arctos) Ks Luontodirektiivilajit Kaakkuri (Gavia stellata) Ks Lintudirektiivilajit 6 Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

18 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 15 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Käki (Cuculus canorus) Käki on tasaisimmin levinneitä lintuja Suomessa. Sille kelpaavat monenlaiset metsäiset ja puuryhmiä kasvavat elinympäristöt, joilta löytyy reunoja ja väljyyttä. Laji suosii puoliavoimia metsiä, kuten mäntykankaita, kalliomänniköitä ja niiden laiteita. Käki on yleinen myös rämeillä ja rannoilla. Käen on arveltu harvinaistuneen Etelä ja KeskiSuomen kulttuuriseuduilla. Käki on tyypillinen selvitysalueen kangasmetsien laji (mm. Harisärkkä). Metso (Tetrao urogallus) Ks Lintudirektiivilajit Teeri (Tetrao tetrix) 5.3 Alueellisesti uhanalaiset lajit Lajin suosimia elinympäristöjä ovat metsän ja avomaaston valoisat reunavyöhykkeet soiden laiteilla, peltojen tuntumassa, hakkuuaukeilla ja saarissa. Talviravinnon teeri saa koivikoista. Viimeisen 30 vuoden aikana teerikanta on vähentynyt noin 70%. Teeri on varsin yleinen selvitysalueella. Lajista tehtiin havaintoja mm. ValkealampiRipulinjärvi alueella. Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) Rauhoitettu punakämmekkä kasvaa ravinteisilla soilla ja kosteilla niityillä. Lajin tiedossa oleva kasvupaikka on Jokilammen rantasuolla 7. Esiintymän nykytilasta ei ole tietoa. Metso (Tetrao urogallus) Ks Lintudirektiivilajit Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) Ks Valtakunnallisesti silmälläpidettävät laji 6 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Selvitysalueen läheisyyteen sijoittuu kaksi Natura 2000 kohdetta. Kaitajärven kaakkoispäässä suunnittelualue rajautuu Kolvananuuro ja lähialueet Naturaalueeseen (FI ). Huuhkajanvaaran Naturaalue (FI ) sijaitsee läheisyydessä lähimmillään m päässä Rullinlammen ja Herajärven suunnittelualueista. 6.1 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet 1. Huuhkajanvaara (FI ) Pintaala: 54,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liitoorava (VU), kaitakämmekkä (VU), punakämmekkä (NT, RT), lettovilla (RT), Maankäyttösuositus: SL /nat Naturaalue. Huuhkajanvaaran Naturaalue on sisällytetty Suomen Natura 2000verkostoon luontodirektiivin perusteella (SCIalue). Kohde suojellaan 7 Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

19 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 16 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 luonnonsuojelulailla. Huuhkajanvaara on vanhojen metsien suojeluohjelmakohde (AMO070420). Huuhkajanvaara on geomorfologisesti merkittävä alue, jossa on jyrkkärinteisiä vaaroja, jyrkänteitä ja rotkolaaksoja. Monipuolinen kokonaisuus käsittää useita edustavia luontodirektiivin luontotyyppejä (mm. letot, lehdot, boreaaliset luonnonmetsät, humuspitoiset lammet) topografialtaan vaihtelevalla alueella. Rajauksen länsiosassa sijaitsee edustava lettosuo, joka jatkuu vanhan metsän ohjelmarajauksen ulkopuolelle. Ekologisesti yhtenäisen kokonaisuuden aikaansaamiseksi suon luonnontilaiset osat on sisällytetty kokonaisuudessaan mukaan esitykseen. Suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin luontotyyppeihin: *Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat havulehtipuusekametsät Letot Humuspitoiset lammet ja järvet Boreaaliset lehdot *Kuusivaltaiset puustoiset suot Kasvipeitteiset silikaattikalliot Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho Batrachiumkasvillisuutta *priorisoitu luontotyyppi. 2. Kolvananuuro ja lähialueet (FI ) Pintaala: 194,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: metsänemä (VU), pahtarikko (RT), tunturihärkki (RT), karhu (NT) Maankäyttösuositus: SL /nat Naturaalue. Kolvananuuro ja lähialueet Naturaalue on sisällytetty Suomen Natura 2000verkostoon luontodirektiivin perusteella (SCIalue). Kohde suojellaan luonnonsuojelulailla. Suojelu on toteutunut lähes kokonaan perustetulla Kolvananuuron luonnonsuojelualueella (YSA072936). Kolvanauuro on pitkä, jyrkkärinteinen maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti erittäin arvokas rotkolaakso. Rotkoa reunustavat jylhät, paikoin pystysuorina sienäminä kohoavat kalliot ja alueella kasvava, pitkään metsänkäsittelyjen ulkopuolella ollut puusto tekevät siitä lähes ainutkertaisen. Uuron pohjalla kivikossa kiemurtelee puro, joka saa alkunsa suon ympäröimästä pienestä Koiralammesta. Puron varressa ja rinteiden alaosassa on kuivia ja tuoreita lehtoja. Puroa reunustavat paikoin myös myyränporrasvaltaiset saniaislehdot. Tuoreiden kangasmetsien lajistoon kuuluu mm. vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä viihtyvä metsänemä. Rotkon itäpuolella sijaitsee lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Matikkavaaran saniaislehto. Puusto on vanhahkoa kuusivaltaista metsää. Kasvillisuus on pääosin tuoretta saniaislehtoa. Kaakkoisosassa on pieni myyränporrasvaltainen saniaislehto. Alueen vaateliaaseen lajistoon kuuluu mm. näsiä, lehtokuusama, lehtomatara, soikkokaksikko ja lehtoorvokki. Hautajärven luoteispuolella sijaitsee soidensuojelun perusohjelmaan kuuluva alue, KolvananuuroKaitajoki soidensuojeluohjalmakohde (SSO070198). Alue koostuu Hautajärvestä lähtevästä Kaitapurosta ja sitä reunustavista pääosin mesotrofisista nevasoista. Kaitapuro lähiympäristöineen on arvokas pienvesikohde. Suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin luontotyyppeihin: *Puustoiset suot P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

20 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 17 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho Batrachiumkasvillisuutta Letot Vaihettumissuot ja rantasuot Boreaaliset lehdot *Boreaaliset luonnonmetsät Kasvipeitteiset silikaattikalliot Humuspitoiset lammet ja järvet *priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella tavataan karhu ja myyränporras. 6.2 Kansallisesti arvokkaat kohteet Kuva 9. Naturaalue ja soidensuojeluohjelmakohde ulottuvat Kaitajärven eteläpäähän. 3. Jokilammen suot Pintaala: 6,5 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kaitakämmekkä (VU), punakämmekkä (NT), käki (NT) Maankäyttösuositus: luo Kasvillisuuskohde. Jokilampea reunustavat laajahkot rantasuot, jotka vaihettuvat rantanevoista rämeiksi. Nevat reunustavat pitkälle Haripuron jokiuomaa. Nevat ovat pullosara ja jouhisaravaltaista saranevaa. Haripuroa reunustavilla osilla kasvaa järviruokoa. Rämeet ovat harvapuustoisia tupasvillaja sararämeitä, joilla on paikoin rahkarämemättäitä. Rantasuolla kasvaa kaitaja punakämmekkää. 8 Esiintymän nykytilasta ei ole tietoa. Soilla pesii valkoviklo. 8 Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

21 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 18 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Kuva 10. Jokilammen pohjoispäässä on laajoja nevaalueita. 4. Rapalammit (itäiset lammet) Pintaala: 1,4 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: uhanalainen laji (VU) Maankäyttösuositus: SL Eläimistö ja vesistökohde. Kaksi pientä suolampea ovat uhanalaisen lajin elinympäristöjä. Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilain (VL 15a ) suojeltuja luontotyyppejä. 6.3 Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet 5. Ripulinjärven harju Pintaala: 123,0 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: Maankäyttösuositus: MY Arvokas harjualue. Kohteeseen kuuluvat Ripulinjärven harjualue sekä PitkälampiRipulinjärvi harjujakso. Maisema on pienipiirteisesti vaihtelevaa harjumaisemaa, jossa vaihtelevat kumpareet, harjuselänteet, supat ja pienet harjulammet. Etenkin kirkasvetinen Valkealampi lähiympäristöineen muodostaa maisemallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Metsät ovat pääosin nuoria mäntykankaita. Alueella on tehty hakkuita. 6. Kopottilampi Pintaala: 3,5 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kaakkuri (NT) Maankäyttösuositus: luo Linnusto ja vesistökohde. Rämeiden, kapean nevareunuksen ja harjumäntykankaiden ympäröimä pieni lampi on kaakkurin tiedossa oleva pesimälampi 9. Laji havaittiin lammella myös kesän 2008 maastoinventoinnissa. 9 Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

22 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 19 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Kuva 11. Suorantainen Kopottilampi on kaakkurin pesimälampi. 7. Tervalampi ja Tervalamminsuo Pintaala: 27,8 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kaakkuri (NT) Maankäyttösuositus: luo Linnusto ja kasvillisuuskohde. Tervalampi on kaakkurin tiedossa oleva pesimälampi 10. Laji havaittiin myös kesän 2008 maastoinventoinnissa. Lammen pesimälinnustoon kuuluu lisäksi mm. laulujoutsen (1 p). Tervalamminsuo on laajahko ojittamaton suokokonaisuus, jossa on rantanevoja sekä tupasvilla ja isovarpurämeitä. 8. Salpuun suot, Suuri ja Pieni Harijärvi Pintaala: 33,9 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: naurulokki (VU) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuus, linnusto ja maisemakohde. Salpuun jokea ympäröivät laajat, ojittamattomat suoalueet, jotka muodostavat harjuympäristön kanssa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaan kokonaisuuden. Tyypillisiä ovat rantanevat. Muuten suot ovat laajalti tupasvillarämeitä, joissa valtalajeina ovat tupasvilla ja vaivero. Muuta lajistoa mm. juolukka, suopursu ja kanerva. Suolla on kuollutta puustoa. Majavan padot ovat saattaneet muuttaa suon vesitasapainoa. Pieni Harijärveen rajoittuvat suon osat ovat sararämeitä ja isovarpurämeitä. Rantaviivassa on järviruokokasvustoja. Rantasoilla on merkitystä vesilinnuston pesimäalueina. Suuri Harijärven pohjoisosassa on kuikan ja laulujoutsenen pesintään soveltuvia rantoja. Lajeista tehtiin havaintoja järvellä, mutta pesintää ei pystytty varmistamaan. Pieni Harijärven luoteispäässä pesii lokkiyhdyskunta, jossa mm. naurulokkeja. 10 Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmä P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

23 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 20 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Paikallisesti arvokkaat kohteet Kuva 12. Salpuun jokea ympäröivät ojittamattomat rämeet (Suuri Harijärvi). 9. PellavasniemiVälikangas, Pieni ja Suuri Harijärvi Pintaala: 55,6 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: metso (NT) Maankäyttösuositus: MY Arvokas harjualue, maisemakohde. Välikangas on kapea, kumpuileva, jyrkkäreunainen harjukannas Suuri ja Pieni Harijärven välillä. Harjun laella kulkee polku, Harisärkän lenkki. Harjun laella metsät ovat puolukkatyypin (VT) kuivahkoja ja mustikkatyypin (MT) tuoreita mäntykankaita. Harjurinteet ovat puolukkatyypin kuivahkoja ja kanervatyypin (CT) kuivia mäntykankaita. Harjukumpareiden pohjukoissa tyypillisiä ovat rantarämeet. Välikankaalla on myös soistunut suppa. Harjun laella kulkee retkeilyreitti, Harisärkän lenkki. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

24 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 21 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Kuva 13. Välikangas on tyypillistä harjumaisemaa. 10. Harisärkkä Pintaala: 151,4 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: Maankäyttösuositus: MY Arvokas harjualue. Harjujakso alkaa Suuri Harijärven kaakkoispäästä. Kohteella sijaitsevat pienet harjulammet, Puterolammet. Idässä harjujaksoa rajaa Jokilampi alavine suoalueineen. Metsät ovat valtaosin nuoria mäntykankaita ja taimikoita. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

25 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 22 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D Kuikkalahden puro ja puronvarsilehto Pintaala: 1,4 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuus ja vesistökohde. Lahden pohjukkaan virtaa louhikkoinen, luonnontilainen purouoma, jota reunustaa kapealti lehtokasvillisuus. Länsipuolelta puroa rajaa kalliojyrkänne. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostaa kuusi, alikasvoksen koivu, tuomi, pihlaja ja kuusi. Kasvillisuus vaihtelee saniaistyypin (FT) kosteasta lehdosta käenkaalimesiangervotyypin (OFiT) kosteaan suurruoholehtoon. Tyypillisiä lajeja ovat soreahiirenporras, metsäimarre, korpiimarre, käenkaali, mesiangervo, vadelma, metsäkastikka, lillukka ja sudenmarja. Purojen välittömät lähiympäristöt ovat metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja luonnontilaiset purot vesilain (VL 17a ) suojeltuja luontotyyppejä. 12. Enonsalmen lehto, Herajärvi Pintaala: 0,1 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: Maankäyttösuositus: luo Kasvillisuuskohde. Pienialainen harmaaleppälehto sijaitsee salmen etelärannalla, jyrkänteen juurella, kahden niemen välisessä pohjukassa. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostavat koivu ja harmaaleppä, alikasvoksen koivu, harmaaleppä, haapa, tuomi, kuusi ja pihlaja. Käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) tuoreen lehdon tyypillistä lajistoa ovat kielo, metsäimarre, käenkaali, lillukka, metsämansikka, karhunputki, vadelma ja nuokkuhelmikkä. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustaa mustakonnanmarja. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kuva 14. Harmaaleppälehto sijaitsee jyrkänteen juurella. 13. Rautaportin puro ja puronvarsilehto, Mäntylampi Pintaala: 1,0 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: Maankäyttösuositus: luo P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc

26 FCG Planeko Oy Luonto ja maisemaselvitys 23 (29) UPMKymmene Oyj Kontiolahden pienvesien rantaasemakaava 1701D1158 Kasvillisuus ja vesistökohde. Luonnontilaista puroa reunustaa lehtipuuvaltainen puronvarsilehto. Puuston valtalajina on harmaaleppä, seassa kasvaa koivua, raitaa, tuomea ja yksittäisiä kuusia. Kostean lehdon kasvillisuus on valtaosin käenkaalimesiangervotyypin kosteaa suurruoholehtoa (OFiT). Kenttäkerroksen tyypillistä lajistoa ovat mm. mesiangervo, soreahiirenporras, metsäimarre, ojakellukka, suokeltto, metsäkurjenpolvi, nokkonen ja käenkaali. Purojen välittömät lähiympäristöt ja rehevät lehtolaikut ovat metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Luonnontilaiset purot ovat vesilain (VL 17a ) suojeltuja luontotyyppejä. Kuva 15. Puroa reunustavat kosteat lehtipuulehdot. 14. Eteläpään jyrkännemetsä, Herajärvi Pintaala: 3,5 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: metso (NT) Maankäyttösuositus: MY Kasvillisuuskohde. Herajärven Eteläpäänselän pohjukassa on jyrkkärinteinen metsäalue, jossa vaihtelevat kalliojyrkänteet, jyrkänteenalusmetsät, louhikot sekä vanhan metsän kuviot. Uudistuskypsän puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, mänty, haapa ja koivu, alikasvoksen haapa ja kuusi. Lahopuuta on paikoin runsaasti sekä pysty että maapuuna. Alueella on myös majavan kaatamia haapoja. Kasvillisuus on valtaosin mustikkatyypin (MT) tuoretta kangasta. Kalliot, jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät ovat metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\UPMKymmene Oyj_1701\D1158_Kontiolahden rantaasemakaava\c Suunnitelmat\Luonto\Kontiolahden pienvedet rak_luonto.doc