JAAMANKANKAAN ALUEEN IDEOINTI

Transkriptio

1 FCG Finnish Consulting Group Oy UPM-Kymmene Oyj JAAMANKANKAAN ALUEEN IDEOINTI Luonto- ja maisemaselvitys

2 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO MENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET Menetelmät Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden selvittäminen Liito-oravaselvitys Kohteiden arvottaminen Uhanalaisuusluokitus Lajien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuus Lähtöaineisto ALUEEN NYKYTILA Kallio- ja maaperä Maisema Vesiluonto Pohjavedet Pintavedet Kasvillisuus Eläimistö LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivilajit Valtakunnallisesti uhanalaiset, vaarantuneet lajit (VU) Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit Alueellisesti uhanalaiset lajit LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet...20 LÄHTEET...21 LIITE Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat alueet sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit

3 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 1 (22) UPM-KYMMENE OYJ JAAMANKANKAAN ALUEEN IDEOINTI 1 JOHDANTO Tämä työ on luonto- ja maisemaselvitys Kontiolahden kunnassa sijaitsevan Jaamankankaan alueen maankäytön suunnittelua varten. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 39 ). Lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitys palvelee alueen maankäytön suunnittelua, ja sitä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Selvitysalue sijaitsee Höytiäisen etelärannalla Kontiolahden keskustasta lounaaseen (kuva 1). Inventointi keskitettiin Höytiäisen ranta-alueille. Luontoselvityksen teki biologi FM Minna Eskelinen FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta. Kuva 1. Selvitysalue (musta rasteri) sijaitsee Höytiäisen etelärannalla. 2 MENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Menetelmät Selvitysalueiden luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäyntien, karttamateriaalin ja kirjallisuuden perusteella. Alueelta selvitettiin kasvillisuuden, linnuston ja maiseman yleiskuva, liito-oravan esiintyminen, arvokkaat kasvillisuus- ja eläimistökohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet.

4 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 2 (22) Selvitysalueen sijainti ilmenee kuvasta (kuva 1) sekä liitekartasta. Luonnonsuojelullisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet on esitetty liitekartassa Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden selvittäminen Liito-oravaselvitys 2.2 Kohteiden arvottaminen Kasvillisuuden ja maiseman yleiskuva sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet selvitettiin Työ perustuu yleispiirteiseen arvokkaiden luontokohteiden inventointiin, jossa selvitetään mm. luonnonsuojelulain (LSL 29 ), metsälain (MetsäL 10 ) ja vesilain (VL 1 luku 15 ja 17a ) suojeltujen luontotyyppien esiintyminen alueella. Maastossa tarkemmin tutkittavien kohteiden, mahdollisten arvokohteiden, esivalinta tehtiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella. Eri luontotyypeiltä ja arvokkailta luontokohteilta kerättiin tietoa mm. puustosta, lajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin kohteiden luonnontilaisuutta. Inventointi kohdistettiin putkilokasvilajistoon. Muun lajiston osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 1 laatiman luokituksen mukaan. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista selvitettiin tarkemmin liito-oravan esiintymistä alueella. Maastotyöt tehtiin Liito-oravaselvityksessä tarkastettiin edelliskesän maastotöiden, karttatarkastelun ja ilmakuvatulkinnan 2 perusteella valitut lajille soveliaat kohteet. Kohteiksi valittiin varttuneet ja vanhat kuusi-, kuusiseka- ja lehtipuusekametsät. Liito-oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtuu papanoiden perusteella. Puiden sijainnit mitataan gps-paikantimella. Puut, joiden alta löydettiin liito-oravan papanoita, on luokiteltu joko papanapuiksi tai reviiripuiksi. Papanapuiden alta on löydetty liito-oravan papanoita alle 50 kappaletta, reviiripuiden alta yli 50 kappaletta. Puun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Liitooravan elinalue rajataan kartalle löydettyjen papanoiden ja metsien rakenteen perusteella. Liito-oravan elinpiirit/elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Liito-oravan lisääntymispaikka /-alue on alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Lisääntymisalueiksi on tulkittu alueet, joilta on löydetty reviiripuita. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu, jossa on risupesä. Jokaisella liito-oravalla on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Elinalueet on rajattu pääosin puustollisten ominaisuuksien perusteella. Elinalueiden ja ruokailualueiden rajaukset ovat tulkintaa. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luonto- ja maisema-arvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään koh- 1 Toivonen & Leivo

5 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 3 (22) teen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar-alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Ryhmään kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 2.3 Uhanalaisuusluokitus Lajien uhanalaisuus Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uusimpaan uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen 3, joka on laadittu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. 3 Rassi ym. 2010

6 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 4 (22) Luontotyyppien uhanalaisuus 2.4 Lähtöaineisto Alueellisesti uhanalaiset lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 4. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. Arvokkaista luontokohteista, vesistöistä sekä uhanalaisista lajeista on saatu tietoja seuraavilta tahoilta: - Ympäristöhallinnon Hertta-ympäristötietojärjestelmä ( ). - Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä ja Joensuun seudun yleiskaava Luonto- ja maisemakohteet, nykytilanne (Joensuun kaupunki 2004). - Pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Loppuraportti Joensuun seudulta. Alueelliset ympäristöjulkaisut 259 (Antikainen ym. 2002). - Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt (Ahonen 2004) ALUEEN NYKYTILA 3.1 Kallio- ja maaperä Selvitysalue sijaitsee karjalaisella liuskevyöhykkeellä. Kallioperä koostuu keskirakeisesta kiillegneissistä. Maapeite on paksu eikä kalliopaljastumia ole näkyvissä. Jaamankangas on loivapiirteinen harjumuodostuma, joka on syntynyt viime jääkaudella jäätikön reunaan sulamisvesien kuljettamasta maa-aineksesta 5. Reunaharju on muodostunut kohtaan, jossa jäätikön reuna on päättynyt mereen ja pysynyt pitkän aikaa paikallaan. Jaamankankaan keski- ja eteläosat ovat vanhoja rantahietikoita, jotka ovat syntyneet jäätiköltä sulamisvesien 4 Raunio ym. 2008a, 2008b 5 Lyytikäinen & Kontturi 1980; Alalammi 1990

7 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 5 (22) mukana tulleesta aineksesta ja ovat aallokon tasaamia. Jaamankankaan reunamuodostuma kuuluu II Salpausselkään ja suuntautuu siihen nähden poikittain, kulkien idästä länteen. Maaperä on lajittunutta, glasifluviaalista ainesta, soraa ja hiekkaa. Jaamankankaan pohjoisosan, ja siten selvitysalueen, maaperä on soraa. Jaamankankaan keski- ja eteläosassa esiintyy paksuja hiekkakerrostumia. Selvitysalueella hiekkaa on lounaisosissa, Höytiäisen kanavan, Ruunalammen, Hermanninlampien ja Eenokinniemen alueella. Lisäksi pienialaisia rantahietikoita on Kaunislahdessa ja Hirvisärkän alueella. Höytiäisen etelärannoilla järvenlaskun jälkeen paljastuneet maat olivat kivikoita ja hietikoita. Yleistä paljastuneelle uudelle maalle on maaperän huuhtoutuneisuus, mikä ilmenee runsaina kallio-, lohkareikko-, kivikko- ja hiekkapintoina. 3.2 Maisema Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaan, Pohjois-Karjalan järviseutuun 6. Pinnanmuodoiltaan seutu on tasaista, loivasti kumpuilevaa aluetta. Selvitysalue sijaitsee Höytiäisen etelärannalla. Höytiäisen vähäsaarisia selkävesiä ympäröivät laajat toisen Salpausselän reunamuodostumaan liittyvät harjumuodostot, selänteet, harjujaksot, nummimaiset deltat ja niihin liittyvät rantakerrostumat. Rantoja reunustavat pakoin pitkät hiekkarannat ja karut hiekkaperäiset kangasmaat. Selvitysalue on pinnanmuodoiltaan loivapiirteistä harjumaisemaa, jossa vuorottelevat harjurinteet, supat, rantatörmät ja -tasanteet. Maaston korkeuserot lisääntyvät kaakkoon päin. Korkeimmilta kohdin (mm. Ukko-Puhakan aho, Tarmanniemi-Iso Hirviniemi) avautuu näkymiä Höytiäisen vesimaisemaan. Metäaisemassa vallitsevat eri-ikäiset mäntykankaat. Rantatörmässä kasvaa yksittäisiä, järeitä kilpikaarnamäntyjä. Rantamaisemassa vaihtelevat hiekkaja kivikkorannat. Loma-asutusta on harvassa ja rannan tuntumassa on teitä. Höytiäisen rannoilla on virkistysarvoa. Niillä on polkuja ja nuotiopaikkoja. Kuva 2. Järvenlaskussa paljastuneet maat ovat karuja hiekkakankaita. Rantatörmässä kasvaa yksittäisiä järeitä mäntyjä. Rannoilla on virkistysarvoa. 6 Ympäristöministeriö 1992

8 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 6 (22) Merkittävä maastossa havaittava maisemallinen vaikutus on ollut Höytiäisen järvenlaskulla (v. 1859). Järven vedenpinta laski kaikkiaan 9,5 metriä ja järvenlaskun seurauksena rantaviiva siirtyi jyrkillä etelärinteillä muutamia satoja metrejä. Paljastuneet maat Höytiäisen etelärannoilla olivat pääosin karua hietikkoa ja kivikkoa, joilla kasvillisuuden juurtuminen on hidasta. Kasvillisuus on edelleen niukkaa ja puusto kitukasvuista. Höytiäisen vanha rantaviiva erottuu maisemassa hiekka- ja kivikkotasanteen jälkeen kohoavana pystysuorana korkeana törmänä. Rantamuodostumilla on maisemallista arvoa. Lännessä selvitysalue rajautuu Höytiäisen ja Pyhäselän väliseen Höytiäisen kanavaan. Höytiäisen laskun vesijättömaan viljelymaat ja Höytiäisen kanava muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön 7. Kuva 3. Höytiäisen vanha rantaviiva erottuu korkeana törmänä huuhtoutuneen kivikon takana. Kuva 4. Selvitysalueella vallitsevat nuoret ja varttuneet mäntykankaat. Kuvassa Höytiäisen vanhaa rantaa. 7 Ahonen 2004

9 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 7 (22) 3.3 Vesiluonto Pohjavedet Vesistöjä, vesistöalueita ja pohjavesialueita koskevia tietoja on saatu pääosin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen kotisivuilta sekä ympäristöhallinnon Hertta-ympäristötietojärjestelmästä 8. Selvitysalue sijaitsee vedenhankinnan kannalta tärkeällä pohjavesialueella (luokka 1) (kuva 5). Jaamankankaan pohjavesialueen ( A) kokonaispinta-ala on 38,54 km 2, josta pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala 33,39 km 2 ja antoisuus m 3 /d. Pohjavesi purkautuu Kylmälampeen ja Kylmäojaan, Höytiäiseen sekä pohjavesialuetta ympäröiville soille. Jaamankankaan pohjavesialueelle on laadittu suojelusuunnitelma 9. Kartalla kuvattuun pohjavesialueeseen sisältyvät pohjaveden varsinainen muodostumisalue sekä sitä ympäröivä suojavyöhyke. Kuva 5. Pohjavesialueet (sininen viiva) Pintavedet Selvitysalue kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen (04), Höytiäisen valuma-alueen (04.8) Höytiäisen alueen (04.82) Höytiäisen lähialueeseen (04.821). Höytiäinen on vähähumuksinen järvi. Höytiäinen (283 km 2, keskisyvyys 11,29 m, suurin syvyys 59 m) on vähähumuksinen järvi, jonka eteläosa on vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan laadultaan erinomainen. Järven eteläisellä selkäalueella vesi on kirkasta ja niukkaravinteista. Suuresta vesitilavuudesta ja valuma-alueen pienuudesta johtuen Höytiäisen vesi vaihtuu hitaasti, mikä tekee siitä likaantumiselle alttiin. Järveä on säännöstelty jo vuodesta 1958 Puntarikosken voimalaitospadolla, jonka kautta vedet laskevat Pyhäselkään. 8 Britschgi. & Gustafsson 1996; Hertta-ympäristötietojärjestelmä 2010; 9 Kontiolahden kunta 2010

10 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 8 (22) Höytiäinen laski aiemmin Viinijokea pitkin Viinijärveen ja sitä kautta Oriveteen. Uusi purku-uoma Puntarikosken kautta Pyhäselkään muodostui järvenlaskun yhteydessä vuonna 1859, kun hiekkaan rakennetut padot murtuivat kaivuutöiden loppuvaiheessa ja vesi virtasi valtoimenaan Pyhäselkään. Veden pinta aleni 9,5 metriä. Järven pinta-ala pieneni kolmanneksella ja tilavuus aleni alle puoleen alkuperäisestä. Selvitysalue rajoittuu lännessä Höytiäisen kanavaa, joka on noin seitsemän kilometriä pitkä. 3.4 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi- Suomen kasvimaantieteellisellä alueella. Alue kuuluu Pohjois-Karjalan eliömaakuntaan. Jaamankankaan kasvillisuus on karua hiekkamaiden kangasmetsää. Selvitysalueen metsäkasvillisuus on valtaosin puolukkatyypin (VT) kuivahkoa ja kanervatyypin (CT) kuivaa mäntykangasta. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat puolukka, mustikka, kanerva, variksenmarja, kangasmaitikka, keltalieko, metsälauha ja kevätpiippo. Tyypillisiä ovat poronjäkälä- ja hirvenjäkäläkasvustot. Puustoltaan metsät ovat vaihtelevasti nuorta ja varttunutta talousmetsää. Hiekkapohjilla lähellä nykyistä rantaviivaa puusto saattaa olla hyvinkin kookasta, ja tyypillisiä ovat yksittäiset järeät männyt. Kuva 6. Kuivahkot kankaat vallitsevat vanhan rantatörmän takana. Ranta-alueelta Höytiäisen järvenlasku on paljastanut kivikoita ja hietikoita. Kivisillä vesijättömailla kasvillisuus on harvaa käkkyrämännikköä. Näillä kohdin tavataan myös kuusen erikoisia kasvumuotoja. Karuimmillaan metsäkasvillisuus on louhikkoisilla kohdin, jossa on jäkälätyypin (ClT) karukkokankaita. Paljaiden kivipintojen välissä on seinäsammal- ja poronjäkäläkasvustoja. Harvakseltaan kasvaa puolukkaa, sianpuolukkaa, variksenmarjaa, kangasmaitikkaa ja kevätpiippoa. Niukimmillaan kasvillisuus on yhtenäistä poronjäkäläkasvustoa.

11 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 9 (22) Kuva 7. Kivikkoisilla karukkokankailla puusto on kitukasvuista. Mustikkatyypin (MT) tuoreita kankaita on selvitysalueella paikoitellen. Kaunislahdessa, Tarmanniemen alueella ja Mustalammen ympäristössä on tuoretta mänty-koivukangasta. Suppien rinteillä ja pohjalla on tuoreita, puustoltaan varttuneita kuusikankaita. Kenttäkerrokseen kuuluvat mustikka, puolukka, vanamo, kultapiisku, lillukka, nuokkutalvikki, metsätähti, metsälauha, metsäkastikka ja metsäalvejuuri. Mustalammen ympärisössä Iso Hirviniemen alueella on puustoltaan nuoria, tuoerita koivukankaita sekä koivu-kuusikankaita. Lammen rannoilla puusto on varttunutta. Muuten alueella vallitsevat kuivahkot mäntykankaat. Lehtipuuvaltaisia metsiä on runsaasti selvitysalueen länsiosassa. Pääosin koivumetsät ovat soistuneita kankaita. Kuva 8. Supparinteillä on tuoreita kuusikankaita. Rehevämpiä metsätyyppejä, lehtoja ja lehtomaisia kankaita on niukasti. Käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasta on lehtokuvioiden reunamilla sekä suppien etelä- ja länsirinteillä. Tyypillistä kenttäkerroksen lajistoa ovat nimilajien lisäksi metsäkastikka, lillukka, metsämansikka, sormisara ja metsäkastikka. Pienialaisia lehtoja on rantalehtoina ja lähdeympäristöissä.

12 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 10 (22) Lehtipuuvaltaisen puuston muodostavat koivu, harmaaleppä, pihlaja ja kuusi. Selvitysalueen lehdot ovat saniaistyypin (FT) kosteita lehtoja (kuva 17). Kenttäkerroksen valtalajeja ovat soreahiireporras, metsäalvejuuri ja metsäimarre. Muuta lajistoa mm. metsämansikka, käenkaali, nurmilauha, lillukka, vadelma, karhunputki, leskenlehti, terttualpi, korpi-imarre, metsäkorte, metsäkastikka, karhunputki ja valkolehdokki. Paikoin myös suppakuoppien pohjalla esiintyy käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoreen lehdon kasvillisuutta (Hirvisärkän alue). Selvitysalueeseen rajoittuvan Höytiäisen eteläosan kivikkoiset ja hiekkaiset rannat ovat kasvillisuudeltaan niukkoja. Harvakseltaan kasvaa mm. nataa ja peltokortetta. Eroosioherkän rantatörmän kasvillisuuteen kuuluvat mm. puolukka, mustikka, variksenmarja, kangasmaitikka ja metsälauha. Matalissa ja suojaisissa lahdissa kasvaa järviruokoa ja järvikortetta. Vesikasvillisuuteen kuuluvat karujen vesien järvisätkin ja nuottaruoho. Rantapuuston ja pensaston muodostavat koivu, harmaaleppä, mänty ja kataja. Luhtarantoja on Höytiäisen kanavan rannassa. Kuva 9. Höytiäisen hiekkarantojen kasvillisuus on niukkaa. Harjualueella korkeuserot ovat suuria ja pinnanmuodot vaihtelevat pienipiirteisesti. Tästä johtuen suot ovat pienialaisia, lähinnä suurempien suppakuoppien pohjalle tai lampien rannoille syntyneitä rämeitä, korpia tai pienialaisia nevoja. Lisäksi harjun reunoilla, rannan tuntumassa, esiintyy pienialaisia, tihkupintaisia puustoisia luhtia, lettorämettä ja metsäkortekorpea, jonka lajistoon kuuluvat mm. metsäkorte, metsäalvejuuri, suo-orvokki, mustikka ja riidenlieko. Höytiäisen kanavan rannassa on ruoho- ja saraluhtaa sekä koivu- ja pajuluhtaa, joiden valtalajit ovat korpikastikka, pullosara ja järvikorte.

13 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 11 (22) Kuva 10. Höytiäisen luhtaista rantaa. 3.5 Eläimistö Jaamankankaan nisäkäslajistoon kuuluvat mm. hirvi, metsäjänis, kettu ja orava. Harvinaisempaan lajistoon kuuluu liito-orava. Höytiäisen linnuston näkyvimpiä lajeja ovat kalalokki, naurulokki ja kalatiira 10. Lisäksi järven linnustoon kuuluvat pikkulokki, selkälokki, tukkakoskelo ja kuikka. Selvitysalueeseen kuuluvat Jaamankankaat rannat eivät ole näiden lajien merkittävää pesimäympäristöä. Arktisten lintulajien muuttoreitti kulkee itäisen Suomen yli ja osa muuttajista pitääkin Höytiäistä levähdyspaikkana keväisin ja syksyisin. Muuttoparvissa saattaa olla satoja, jopa tuhansia hanhia, joutsenia, kuikkia ja kaakkureita. Mäntykankaiden linnusto on pari- ja lajimäärältään melko vähälukuista. Pääosin linnusto on tavanomaista kangasmetsien lajistoa. Jaamankankaalla tyypillisiä lajeja ovat mm. metsäkirvinen, peippo, pajulintu, rautiainen, punatulkku, puukiipijä, räkättirastas, laulurastas, kirjosieppo, talitiainen, töyhtötiainen, vihervarpunen, käki ja käpytikka. Leppälintu on alueella yleinen. Huomionarvoisia lajeja ovat palokärki, sekä metsäkanalinnuista teeri ja metso. Kangaskiurusta on tehty Jaamankankaan alueella useita havaintoja. Lajin esiintyminen selvitysalueella ei ole tiedossa. Lajin elinympäristöinä suosimia harvapuustoisia harjumänniköitä on eniten Jaamankankaan keski- ja eteläosissa, Palokankaan ja Susisalon alueella 11. Höytiäisen rannoille tunnusomainen laji on samettimuurahainen. Laji elää laajoilla hietikoilla suurina yhdyskuntina hidastaen pintakasvillisuuden leviämistä. Lajia pidetään jäänteenä vuotta sitten vallinneelta kuivalta ja lämpimältä ilmastokaudelta Parviainen 2011

14 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 12 (22) 4 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT 4.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit 4.2 Lintudirektiivilajit Liito-orava (Pteromys volans) Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Haapa on tärkeä pesä- ja ravintopuuna. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Liito-orava pesii useimmiten käpytikan tai muiden tikkojen tekemässä kolossa (useimmiten haavassa) sekä vanhoissa oravan tai rastaan tekemissä risupesissä kuusessa. Vaihtopesiä on käytössä useita, yleensä 3-8 kappaletta. Vuodessa syntyy 1-2 poikuetta. Ensimmäinen poikue syntyy huhti-toukokuun vaihteessa. Liito-orava elää noin 3-5 -vuotiaaksi. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia ja elävät samassa metsässä vuosia. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 ha. Naaras liikkuu säännöllisesti pesä- ja ruokailupaikkojen välillä. Koiraan elinpiiri on useita kymmeniä hehtaareja, keskimäärin noin 60 ha. Koiraat liikkuvat melko vapaasti naaraan valtaamalla alueella sekä eri naaraiden elinpiirien välillä. Syksyllä ja talvella nuoret liito-oravat etsivät itselleen uuden sopivan elinalueen. Liito-orava liikkuu liitämällä puista toiseen. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Maassa se liikkuu kömpelösti ja yleensä vain muutamia metrejä, jos liito jää lyhyeksi. Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49.1 ) 12. Suomessa liito-orava on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Liito-orava kuluu selvitysalueen eläimistöön. Merkkejä liito-oravasta löydettiin Tarmanniemen alueelta (liitekartta; kohde 2). Lisäksi lajille soveliaita metsiä on suhteellisen pienialaisina kuusivaltaisina metsäkuvioina Höytiäisen rantajyrkänteessä ja suppametsissä. lähimmät tiedossa olevat liito-oravan elinalueet sijaitsevat Hirvirannan leirikeskuksen läheisydyessä noin 2 km Tarmanniemen elinalueesta itään ja Puntarikoskella noin 7 kilometriä lounaaseen 13. Kalatiira (Sterna hirundo) Kalatiira on sisävesillä yleinen laji. Se suosii suurten selkävesien luotoja ja pikkusaarten rantakallioita, mutta pesii myös pienemmissä vesistöissä karuista metsäjärvistä reheviin lintujärviin. Kalatiira pesii harvakseltaan Höytiäisellä. Kuikka (Gavia arctica) Kuikan tyypillisintä pesimäympäristöä ovat kirkasvetiset vesistöt. Laji viihtyy yhtä hyvin sisämaan laajoilla reittivesillä kuin pienemmillä järvilläkin. Kuikka kuuluu Höytiäisen pesimälinnustoon, mutta ei pesi selvitysalueen rannoilla. Metso (Tetrao urogallus) Metso viihtyy vanhoissa ja keski-ikäisissä kuusimetsissä, mäntykankailla, korvissa ja rämeillä. Laji tarvitsee sopivan ympäristön vuosikierron eri vaiheissa. 12 LsL:n (luonnonsuojelulaki /1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. ( /553). LsA:n (luonnonsuojeluasetus /160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit. 13 Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä

15 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 13 (22) Metsokannan heikkenemisen tärkein syy on vanhojen, laajojen metsäalueiden väheneminen ja pirstoutuminen. Selvitysalueella laji havaittiin Tarmanniemen alueella. Palokärki (Dryocopus martius) Palokärki on vanhojen metsien tunnuslintu, joka viihtyy järeäpuisissa männiköissä, sekametsissä ja lehdoissa. Pesäkolonsa se hakkaa tavallisesti suureen haapaan tai mäntyyn. Laji elää tasaisen vähälukuisena koko Suomessa. Lajista tehtiin havainto Ukko Puhakan ahon supan kuusimetsästä (kohde 10). Teeri (Tetrao tetrix) Lajin suosimia elinympäristöjä ovat metsän ja avomaaston valoisat reunavyöhykkeet soiden laiteilla, peltojen tuntumassa, hakkuuaukeilla ja saarissa. Talviravinnon teeri saa koivikoista. Teeri on varsin yleinen selvitysalueella. Laji tavattiin Jaamankankaan metsissä. 4.3 Valtakunnallisesti uhanalaiset, vaarantuneet lajit (VU) Liito-orava (Pteromys volans) Ks Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) Punakämmekkä kasvaa ravinteisilla soilla ja kosteilla niityillä. Laji on etelässä harvinaistunut ja rahoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Punakämmekkää löydettiin Hermanninlammin rantasuolta sekä Hirvisärkän rantaletosta. 4.4 Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit Metsäjänis (Lepus timidus) Metsäjäniksen Suomen kanta on taantunut. Pääsyynä tähän pidetään lumisen kauden lyhentymistä. Valkoiset metsäjänikset ovat sulan maan aikana alttiita petojen saalistukselle. Lumen puute voi myös vaikeuttaa jänisten yöpymistä lumisuojassa. Metsäjänikselle on haittaa myös rusakosta sekä lajien välisen kilpailun että risteytymisen takia. Laji kuuluu alueen eläimistöön. Metso (Tetrao urogallus) Ks Lintudirektiivilajit Naurulokki (Larus ridibundus) Naurulokki pesii tyypillisimmin yhdyskuntina rehevien lintujärvien ja lahtien ruovikoissa ja rantaluhdissa. Naurulokki on yhdyskuntapesijä, joka pesi rehevillä rannoilla mutta myös puuttomilla kareilla. Laji kuuluu Höytiäisen linnustoon, mutta ei pesi selvitysalueen rannoilla. Teeri (Tetrao tetrix) Ks Lintudirektiivilajit 4.5 Alueellisesti uhanalaiset lajit Tukkakoskelo (Mergus serrator) Tukkakoskelo pesii koko Suomessa, erityisesti maan itä- ja pohjoisosissa, järvillä ja jokivarsilla. Se pesii kiven koloon, talon tai pensaan alle. Pesä on aina rannan läheisyydessä ja untuvin vuorattu. Laji kuuluu Höytiäisen pesimälinnustoon. Ruokailevia yksilöitä havaittiin rannan tuntumassa. Metso (Tetrao urogallus) Ks Lintudirektiivilajit

16 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 14 (22) Lettovilla (Eriophorum latifolium) Lettorämeillä, lettokorvissa, lähteiköissä ja lettoniityillä kasvava lettovilla on kalkinsuosija. Laji on etelässä harvinaistunut. Lettovillan kasvupaikka löydettiin Hirvisärkän alueelta rannan lettorämeeltä. Lettokilpisammal (Cinclidium stygium) Lettokilpisammal kasvaa lettojen väli- ja rimpipinnoilla, lähdeympäristöissä sekä muilla kosteilla kalkkipitoisilla paikoilla. Lajin tiedossa oleva kasvupaikka on Ruunalammen rantasuolla (Jaamankankaan alueen suot) 14. Ryytisammal (Thymus serpyllum ssp. serpyllum) Lajin tiedossa oleva kasvupaikka on Hermanninlammin alueella (Jaamankankaan alueen suot). Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) Ks Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit 5 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei ole Natura 2000 verkostoon kuuluvia kohteita eikä luonnonsuojelualueita. Luonnonsuojelun kannalta merkittävimmän aluekokonaisuuden muodostaa Ruunalammen suoalue, joka on osa Jaamankankaan suot soidensuojeluohjelmakohdetta. Liito-oravan elinalue muodostaa kansallisesti arvokkaan kohteen. Selvitysalue sijoittuu kokonaisuudessaan maakunnallisesti arvokkaille harjualueille 15, joiden rantavyöhykkeessä on yksittäisiä, pienialaisia luonnonsuojelun kannalta arvokkaita kohteita. Nämä pääosin paikallisesti arvokkaat kohteet ovat metsälain 10 :n 16 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä (mm. rehevät lehtolaikut, letot, rantaluhdat, alle hehtaarin kokoiset metsälammet sekä kivikoiden karukkokankaat). Vesilain suojelluista luontotyypeistä (VL 1 luku 15a ja 17a 17 ) selvitysalueella on alle hehtaarin kokoisia metsälampia. Lähteet ovat vedenotossa, joten niiden luonnontila on heikentynyt. Selvitysalueelta ei löydetty eikä ole tiedossa luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä (LSL ). 5.1 Kansallisesti arvokkaat kohteet 1. Jaamankankaan suot (SSO070191) Pinta-ala: 13,3 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: punakämmekkä (VU/RT), lettokilpisammal (RT), ryytisammal Maankäyttösuositus: SL Soidensuojeluohjelmakohde (SSO070191). Soidensuojeluohjelmakohteeseen kuuluvat Ruunalampi ja Hermanninlammit lähiympäristöineen. Ruunalampi on Höytiäisen laskun jälkeen syntynyt suo. Hermanninlammit ovat maisemallisesti arvokkaita alle hehtaarin kokoisia suolampia. 14 Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä Antikainen ym. 2002M. 16 Metsälaki 1093/1996; Metsäasetus 1200/ Vesilaki 1961/ Luonnonsuojelulaki 1096/1996; Luonnonsuojeluasetus 160/1997

17 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 15 (22) Kuva 11. Hermanninlammit ovat pieniä, umpeenkasvavia suolampia. 2. Tarmanniemen liito-oravametsä Pinta-ala: 3,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU) Maankäyttösuositus: S/s-1 Eläimistökohde. Elinalue sijaitsee pohjoiseen viettävässä jyrkässä rinnemetsässä. Rinteen laen puustoltaan varttunut kuusimetsä on tasaikäistä ja - rakenteista talousmetsää. Jyrkin rinteen osa on varttunutta havulehtipuukangasta, jossa pääpuulajina on haapa, seassa kasvaa koivua, kuusta ja ylispuumäntyjä. Liito-oravalle soveliasta metsää on Palokankaantien molemmin puolin. Papanoita löydettiin tien itäpuolelta. Tien länsipuolen jyrkännemetsä on haapavaltaista liito-oravan ruokailualuetta. Alueelta todettiin kolme (3) papanapuuta, joista kaksi on kuusta ja yksi haapa. Alue on todennäköisimmin liito-oravan ruokailualuetta tai naaraiden reviirien läheisyyteen asettuneen koiraan elinaluetta. Se soveltuu myös liitooravan lisääntymisalueeksi, sillä siellä on kolohaapoja. Höytiäisen etelärannan jyrkännemetsät muodostavat luonteisen kulkuyhteyden elinalueiden ja ruokailualueiden välillä.

18 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 16 (22) Kuva 12. Tarmanniemen liito-oravametsä: elinalueen ydinalue (vihreä rasteri), ruokailualueet (sininen rasteri), papanapuut (sininen ympyrä) ja selvitysalueen rajaus (punainen viiva). Kuva 13. Jyrkännemetsä on haapavaltaista sekametsää.

19 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 17 (22) Kuva 14. puolin. Liito-oravalle soveliasta metsää on Palokankaantien molemmin 5.2 Maakunnallisesti arvokkaat kohteet 3. Hirvisärkän letto Pinta-ala: 0,2 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: punakämmekkä (VU/RT), lettovilla (RT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: metsäkortekorvet (EN), lettorämeet (VU) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuuskohde. Pienialainen letto sijaitsee Höytiäisen vanhan rantakivikon ja nykyisen rantatörmän välisessä alavassa painanteessa. Lettorämeen pääpuulajina on mänty, seassa kasvaa koivua ja harmaaleppää. Pensaskerroksessa on runsaasti katajaa. Kenttäkerros on runsaslajinen. Tyypillisiä lajeja ovat mm. juolukka, metsäkorte, puolukka, ojakellukka, karhunputki, suoputki, pyöreälehtikihokki ja suo-orvokki. Ravinteisuutta ilmentävää lajistoa ovat keltasara, tähtisara, villapääluikka, lettovilla ja punakämmekkä. Muuta lajistoa mm. maariankämmekkä, hirssisara ja metsäketunlieko. Pohjakerroksessa kasvaa mm. lettolierosammalta. Kivikon reunaosilla on lisäksi tihkupintaisia, lähdevaikutteisia kohtia, joiden lajistoon kuuluvat mm. soreahiirenporras ja metsäimarre. Kohteen pohjoisreunassa kapealti metsäkortekorpea (MkK). Letot ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ).

20 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 18 (22) Kuva 15. Letolle tyypillistä on katajan runsaus. 4. Ukko-Puhakan aho Pinta-ala: 202,0 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: punakämmekkä (VU/RT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: mm. karukkokankaat (CR) Maankäyttösuositus: MY/ge Arvokas harjualue. 5. Hirvisärkkä-Tarmanniemi Pinta-ala: 399,6 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU), metso (NT/RT), punakämmekkä (VU/RT), lettovilla (RT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: mm. karukkokankaat (CR) Maankäyttösuositus: MY/ge Arvokas harjualue. 6. Välilammet-Iso Hirviniemi Pinta-ala: 273,5 ha Maankäyttösuositus: MU/ge Arvokas harjualue. 5.3 Paikallisesti arvokkaat kohteet 7. Mustalampi Pinta-ala: 1,5 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Maankäyttösuositus: MY, W Vesistökohde. Jyrkkien rinteiden ympäröimä lampi on pinta-alaltaan alle hehtaarin kokoinen harjulampi. Lammen länsirannassa on koivuvaltainen lehtipuukaistale, itärinteessä on lehtomaista havu-lehtipuukangasta.

21 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 19 (22) Lammen kaakkoispäässä on puustoltaan uudistuskypsää, havulehtipuukangasta. Pääpuulajina on mänty, seassa kasvaa kuusta ja koivua. Rinteessä on lähdeympäristö, jonka lähde on vedenotossa ja kannetettu. Lähdeympäristön puusto on nuorta koivua, raitaa, kuusta ja pihlajaa. Lampeen laskevaa valuvesinoroa reunustaa lehtolaikku, joka on saniaistyypin (FT) kosteaa lehtoa. Kenttäkerroksen valtalajina on metsäalvejuuri. Muuta lajistoa mm. metsäimarre, käenkaali ja vadelma. Pienten lampien välittömät lähiympäristöt ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat mahdollisia vesilakikohteita (VL 1 luku 15 a ). 8. Höytiäisen kanavan rantaluhta Pinta-ala: 1,7 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: pajuluhdat (NT), koivuluhdat (NT) Maankäyttösuositus: MY Kasvillisuuskohde. Ruopatun uoman itäpuoli on vesikasvillisuuden valtaama. Tiheät kortteikot ja ruovikot vaihettuvat vähitellen ruoho- ja saraluhdaksi, ja edelleen rannan tuntumassa koivu- ja pajuluhdaksi. Luhtien valtalajit ovat korpikastikka, pullosara ja järvikorte. Muuta lajistoa mm. viiltosara, kurjenjalka, raate, suoputki, suo-orvokki, suo-ohdake, luhtamatara, luhtavilla, jouhivihvilä, ranta-alpi, metsäalvejuuri. mesiangervo, rätvänä ja rantaminttu. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kuva 16. Kanavan rannassa on laajalti rantaluhtaa. 9. Mansikka-ahon lehto Pinta-ala: 0,1 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Maankäyttösuositus: MY Kasvillisuuskohde. Pienialainen, louhikkoinen lehtolaikku on lehtipuuvaltaista rantalehtoa. Varttuneen puuston pääpuulaji on koivu, alikasvoksena kasvaa harmaaleppää, pihlajaa, koivua ja mäntyä, pensaskerroksessa katajaa. Saniaistyypin (FT) kostean lehdon valtalajeja ovat soreahiirenporras ja met-

22 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 20 (22) säimarre. Muuta lajistoa mm. metsämansikka, käenkaali, nurmilauha, lillukka, leskenlehti, terttualpi, korpi-imarre, metsäkorte, metsäkastikka, karhunputki ja valkolehdokki. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kuva 17. Saniaistyypin kostea lehto on hiirenporrasvaltaista. 5.4 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet 10. Ukko-Puhakan ahon suppa Pinta-ala: 1,2 ha Maankäyttösuositus: MY Kasvillisuuskohde. Suppa sijaitsee Ukko-Puhakan ahon arvokkaalla harjualueella. Tyypillisiä ovat kuusivaltaiset, jyrkät harjurinteet. Kohde rajoittuu mökkitiehen ja nuoriin metsiin. Uudistuskypsän puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, mänty ja haapa. Alikasvoksena kasvaa kuusta, pihlajaa ja koivua sekä ylärinteessä haapaa. Itään viettävä rinne on tuoretta kangasta. Länteen viettävä rinne ja etelärinne ovat lehtomaista kangasta. Kenttäkerroksen lajistoa nimilajien lisäksi ovat mm. oravanmarja, sormisara, kielo, metsäimarre, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi, lillukka, metsäkastikka, karhunputki ja yövilkka. Kohteen linnustoon kuuluvat mm. palokärki ja käpytikka. Metsään on laitettu pönttö pöllölle. Kohteella on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Rinteen laelta avautuu paikoin maisemanäkymiä Höytiäiselle. FCG Finnish Consulting Group Oy

23 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 21 (22) Hyväksynyt: Timo Leskinen Aluepäällikkö, DI Laatinut: Minna Eskelinen Projektipäällikkö, FM LÄHTEET Ahonen, M. 2004: Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Alalammi, P. (toim.). 1990: Suomen kartasto, vihko Geologia. Maanmittaushallitus & Suomen maantieteellinen seura. Antikainen, M., Lyytikäinen, A. & Pihlaja, J. 2002: Pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Loppuraportti Joensuun seudulta. Alueelliset ympäristöjulkaisut 259. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Grönlund, A. & Paalamo, P. 1992: Kontiolahden kasvistollisesti arvokkaat alueet ja uhanalaiset kasvilajit. Kontiolahden kunta. Huttunen, A. & Pahtamaa, T. 2002: Luonto- ja maisemaselvitykset yleis- ja asemakaavoissa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste 24. Joensuun kaupunki. 2004: Joensuun seudun yleiskaava Luonto- ja maisemakohteet, nykytilanne. Joensuun kaupunki, Tekninen virasto, Kaavoitus Joensuun kaupunki. 2005: Joensuun seudun yleiskaava Lähtökohdat. Joensuun kaupunki, Tekninen virasto, Kaavoitus Kontiolahden kunta. 2001: Kontiolahden ympäristöohjelma. Kontiolahden kunta. 2010: Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. 1. Jaamankankaan pohjavesialueen suojelusuunnitelma. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. 144 s. Kirjayhtymä Oy, Rauma. Lyytikäinen, A. & Kontturi, O. 1980: Pohjois-Karjalan harjuluonto. Valtakunnallinen harjututkimus, raportti 13. Joensuu. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus Tapio.

24 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 22 (22) Parviainen, A. 2010: Kontiolahden Lehmon kaava-alueen linnustoselvitys. FCG Finnish Consulting Group Oy. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. 2008a: Pohjois-Karjalan maakuntakaava (1. vaihekaava). Osa A. Kaavaselostus. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Julkaisu 114. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. 2008b: Pohjois-Karjalan maakuntakaava (1. vaihekaava). Osa C. Liitekartat. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Julkaisu 114. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristökeskus. 2009: Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä ja Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. Vesajoki, H. & Kilpeläinen, A. 1992: Höytiäisen saaristo. Luonto- ja maisemaselvitys. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s. Otava, Keuruu. Ympäristöministeriö 1992: Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto. Internet -sivut: