SOSIAALITURVA. Miten vaikeavammaisten kuljetuspalvelut pitäisi järjestää? Joukkoliikenteen rahoituksesta yli neljännes tulee yhteiskunnalta

Transkriptio

1 Lokakuu 15/01 SOSIAALITURVA Kimppakyytejä vanhuksille ja vammaisille Miten vaikeavammaisten kuljetuspalvelut pitäisi järjestää? Joukkoliikenteen rahoituksesta yli neljännes tulee yhteiskunnalta Sosiaaliset perusoikeudet puhuttivat Sosiaali- ja terveysturvan päivillä SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:55 AM

2 SOSIAALITURVA 15/ vsk Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2001 Julkaisija Huoltaja-säätiö Talouspäällikkö Yrjö Saarinen puh , Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistus- ja tiedotustoimintaa. Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Isännistön pj. Jaakko Tuomi varapj. Elli Aaltonen Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki puh , fax päätoimittaja Merja Moilanen puh merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen puh erja.saarinen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Lea Suoninen puh lea.suoninen@sosiaaliturva-lehti.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset internet: puh , fax Tilaushinnat /1 vsk 270 mk, 1/2 vsk 170 mk Irtonumerot Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 25 mk/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Ilmoitukset Koulutus- ja työpaikkailmoitukset Eija Hautamäki puh , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainosilmoitukset Tmi Caressa Leena Mäntymaa puh. ja fax tai Ilmoitushinnat 9,40 mk palstamm:ltä, hintoihin lisätään alv. 22 %. Tekstisivuille sijoitettavat mainosilmoitukset eri taksan mukaan. Aikakauslehtien liiton jäsen Painotalo Auranen Oy Forssa - ISO Matkakustannusten hillitsemiseksi tarvitaan yhteistyötä Merja Moilanen 4 Meän pirssi toi uusia palveluja ja säästöjä Torniossa Tuomo Kuivas 6 Matke-hankkeella saatiin säästöjä Kelan korvaamiin kuljetuksiin Yrjä Mattila 8 Kimppakyytejä haja-asutusalueille Erja Saarinen 8 NettiJussi tuo palvelut Pohjois- Lapin sivukylille Erja Saarinen 9 Heikompia kiusaamassa Kati Peltola 10 Vammaisten tarpeita ei saa sivuuttaa kuljetuspalveluissa Olli Nordberg 12 Liikkumisen vapaus turvattava Erja Saarinen 13 Ennakkopäätöksiä Tässä numerossa MERJA MOILANEN 14 Taksit palvelevat joustavasti Merja Moilanen 15 Ennakkopäätöksiä 16 Tampereella kokeillaan taksimatkojen yhdistelyä Päivi Vännilä 18 Joukkoliikenteen rahoituksesta yli neljännes tulee yhteiskunnalta Pekka Lith 20 Sosiaaliset perusoikeudet pystytään turvaamaan Merja Moilanen Sosiaali- ja terveysturvan päivät kokosivat Lahteen noin 800 osanottajaa. Päivien annista s ISSN /30/06, 10:55 AM

3 5. lokakuuta Uhkaako Suomea Baumolin tauti? Lea Suoninen 25 Pitääkö meidän kipittää yhä nopeammin? Lea Suoninen 26 Sosiaalipoliittista ajattelua sosiaalipoliittiseen päätöksentekoon Lea Suoninen 28 Valtion ensi vuoden talousarvioesitys: Huomio mielenterveystyöhön ja ikääntyvän väestön palveluihin 32 Sanoin kuvatut, kuvin sanotut Mielenterveyttä kotipesän lämmöstä Eeva Mehto 33 Uusiin tehtäviin Kannen kuva: Tuomo Kuivas. Kuvassa Meän pirssin kuljettaja Jorma Pietiläinen (oik.) ja Raimo Toratti Torniosta. Seuraava Sosiaaliturva 16/2001 postitetaan lukijoille 24. lokakuuta. Lehteen tulevien työpaikka- ja koulutusilmoitusten pitää olla toimituksessa viimeistään 17. lokakuuta. Matkakustannusten hillitsemiseksi tarvitaan yhteistyötä Kuntien sosiaalitoimen järjestämien ja maksamien matkojen kustannukset ovat viime vuosina nousseet voimakkaasti, samoin Kelan korvaamien matkojen. Kustannusten nousuun on useita syitä. Polttoaineen hinnan nousu on yksi syy, mutta suurin syy on lisääntynyt matkojen määrä. Kelan korvaamien matkojen tarvetta ovat kasvattaneet päivystysten ja erikoissairaanhoidon keskittyminen sekä päiväkirurgia: potilaat käyvät alku- ja jälkitarkastuksissa kotoaan ja tarvitsevat aiempaa useampia kuljetuksia. Kunnissa matkojen tarvetta on kasvattanut avohoidon lisääntyminen ja julkisen liikenteen väheneminen haja-asutusalueilta. Kuljetusten tarvetta lisäävät tekijät yhdistettynä kasvavaan ikääntyvän väestön määrään nostaa väistämättä kustannuksia. Kela ja kunnat ovat yhdessä liikenneja viestintäministeriön ja lääninhallitusten kanssa kymmenen vuoden ajan tutkineet ja kokeilleet, miten kasvavia matkakustannuksia voidaan hillitä. Lähes sadassa kunnassa on meneillään palveluliikennekokeilu. Joissakin kunnissa on selvitetty, voidaanko yhteiskunnan korvaamia kuljetuksia, kuten koulukuljetuksia tai vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuksia, yhdistelemällä päästä säästöihin. Vammaispalvelulaki on vuodesta 1988 taannut vaikeavammaisille oikeuden kuljetuspalveluun. Lakia valmisteltaessa todettiin vaikeavammaisten olevan niin pieni ryhmä, että kuljetuspalvelun lakisääteistäminen ei aiheuta suuria lisäkustannuksia. Käytännössä vaikeavammaisuuden määritteleminen kuljetuspalvelun tarpeen kannalta on osoittautunut vaikeaksi. Todellisuudessa valtaosa kuljetuspalvelun käyttäjistä on iäkkäitä ihmisiä ja kuljetettavien määrä onkin paljon suurempi kuin lakia säädettäessä oletettiin. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset on hoidettu yksittäiskuljetuksina takseilla ja invatakseilla. Kun kustannusten hillitsemiseksi etsitään muita vaihtoehtoja, yksittäiskuljetuksia tarvitsevat vaikeavammaiset pelkäävät, että heidän kuljetuspalvelujaan ollaan heikentämässä: he joutuvat kimppakuljetuksiin, kuljetus- ja odotusajat pitenevät ja kyydin tilaaminen monimutkaistuu. Yksittäiskuljetuksia tarvitsevien vaikeavammaisten on saatava tarpeensa mukaiset kuljetukset, mutta taloudellisesti ja ekologisesti ei ole järkevää, että kaikki vanhusväestön ja muut palvelukuljetukset järjestetään yksittäiskuljetuksina takseilla. Tähän voi asettaa rajansa yksistään kuljettajien puute, josta on pääkaupunkiseudulla jo näkyvissä merkkejä. Suurten väestöryhmien kuljetustarpeisiin on ensisijassa kehitettävä esteetöntä joukkoliikennettä. Sitä täydentämään tarvitaan palveluliikennettä henkilöille, jotka eivät pysty käyttämään joukkoliikennettä joko siksi, ettei sitä ole tai omien liikkumisrajoitteidensa vuoksi. Joukko- ja palveluliikennettä täydentämään tarvitaan yksittäiskuljetuksia henkilöille, jotka eivät vammansa, sairautensa tai poikkeavien kuljetusaikojen ja reittien vuoksi voi käyttää joukko- ja palveluliikennettä. Joissakin tapauksissa henkilön matka voidaan yhdistellä kaikista näistä liikennemuodoista. Kuljetuspalvelut on järjestettävä kunnan tai seutukunnan olojen ja asukkaiden tarpeiden mukaan. Hyvänä esimerkkinä on Tornion Meän pirssi, jossa palvelujen käyttäjät, tuottajat sekä toimintaympäristön eri sidosryhmien edustajat ovat yhdessä suunnitelleet kuljetuspalvelut. Merja Moilanen 3 3/30/06, 10:55 AM

4 Meän pirssin palvelumallista on tullut kyselyjä Tornioon eri puolilta maata ja Virosta saakka, missä projektin vetäjä Harri Telkki (oik.) kävi taannoin esittelemässä hanketta. Kuljettaja Jorma Pietiläinen pitää pirssin liikkeellä Tornion keskustan alueella. Raimo Toratti osallistuu hankkeeseen vammaisten edustajana ja toisinaan myös matkustajana. Meän pirssi toi uusia palveluja ja säästöjä Torniossa Meän pirssi on torniolainen malli turvata vanhusten ja vammaisten päivittäiset kuljetukset. Kimppakyytiä ja kuljetusten keskittämistä hyödyntävä pirssiprojekti toi mukanaan uusia palveluja, säästöjä sekä uuden, laajapohjaisen tavan valmistella asioita. Meän pirssin perusideana on tuoda tullessaan ja viedä mennessään. Laajasti maaseudulle levittäytyvä Tornion kaupunki jaettiin viiteen lohkoon ja jokaiselle pestattiin oma monitoimiliikennöitsijänsä. Virallisesti kutsutakseiksi nimetyt autot kulkevat vakioreiteillään kyyditen matkustajaliikenteen välissä muun muassa postia, pyykkiä ja valmiita aterioita. Vanhukset ja vammaiset saavat taksin palvelut alle linja-autotaksan. Samalla tulevat hoidetuiksi lukuisat muutkin sosiaalihuollon kuljetukset polttamatta bensaa turhissa siirtoajoissa. Vakioreitistä ja rahdinkuljettamisesta huolimatta Meän pirssi palvelee hyvin yksilöllisesti, toteaa kehitysprojektin vetäjä Tornion kaupungin liikennesuunnittelija Harri Telkki. Pyörätuolipaikoin varustettu pienoisbussi ottaa kyytiin mistä vain reitin varrelta ja hieman sivustakin vaikka kotoa asti, kunhan matkustaja sopii noutamisesta kuljettajan kanssa etukäteen. Paluumatkalle pirssi lähtee noin parin tunnin kuluttua. Jos kaupunkiasiana on esimerkiksi pikainen apteekissakäynti, asiakkaan ei tarvitse lähteä toimittamaan sitä itse, vaan kuljettaja hoitaa asian, Telkki kertoo. Meän pirssin tarkoituksena ei ole korvata vanhusten ja vammaisten lakisääteisiä kuljetuspalveluita, vaan täydentää yksilökyytejä ja tarjota niille vaihtoehto. Tietysti palvelujen kustantajana toivomme, että mahdollisimman moni matka tehtäisiin yksilökyydin sijasta Meän pirssillä, mutta siihen emme pakota ketään. 4 SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:55 AM

5 Kauppaan ja pankkiin matkaava Irja Verronen kiittelee Meän pirssin palvelua ja kertoo, että kerran hänen penkille pudottamansa avainkin palautettiin seuraavana päivänä kotiovelle. KUVAT: TUOMO KUIVAS Olosuhteet pakottavat parempiin palveluihin Torniossa havahduttiin viime vuosikymmenen puolivälissä siihen, että vanhusväestön määrä oli lisääntynyt reippaasti, mikä näyttää jatkuvan noin 50 henkilön vuosivauhdilla. Tätä nykyä yli 65-vuotiaiden osuus on 13 prosenttia paikkakunnan asukkaasta. Kuntatalouden samanaikaisesti riutuessa on jouduttu etsimään uusia toimintatapoja palvelujen säilyttämiseksi. Meän pirssi on esimerkki siitä, että supistuviin resursseihin ei tarvitse aina vastata palveluja leikkaamalla. Ratkaisu palvelutason säilyttämiseen ja jopa parantamiseen voi löytyä luovien prosessien kautta. Haastoimme palvelujen käyttäjät, tuottajat sekä toimintaympäristön eri sidosryhmien edustajat suunnittelemaan kuljetuspalvelujen toteuttamista aiempaa edullisemmin yksioikoisen supistamisen sijasta. Se olisi ollut toinen vaihtoehto. Tornio pääsi kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia edistävään valtakunnalliseen osallisuusprojektiin, jonka paikallisena hankkeena Meän pirssi -kehitysprojekti aloitti vuoden 1998 alussa. Parin vuoden kuluttua se jatkui Tehemä yhessä -nimellä. Sen tavoitteena on laajentaa vastaavanlaista laajapohjaista asioiden valmistelua muillekin kuntasektorin osa-alueille. Hanke kestää vuoden loppuun, mutta samoilla linjoilla jatketaan tulevaisuudessakin. Laajapohjaisuus toi tulosta Meän pirssille koottiin heti aluksi 17-henkinen ohjausryhmä, jossa ovat edustettuina kuusi vanhus- ja vammaisjärjestöä, vammaisneuvosto, palvelun tuottajat ja Kela. Tornion kaupungilta ovat mukana kotipalvelu- ja vammaisohjaajat sekä vanhus- ja vammaispalvelun sosiaalityöntekijä ja toimintakeskuksen ohjaaja. Kuntaorganisaatiota edustavat myös suunnittelupäällikkö sekä Meän pirssin projektisihteeri. Hankkeen tuloksena asiakastyytyväisyys kuljetuspalveluihin on parantunut ja uhkakuvat palvelujen supistamisesta ovat väistyneet; itse asiassa niitä on lisätty. Meän pirssi tarjoaa liikuntaesteisellekin mahdollisuuden linja-autotyyppiseen sosiaaliseen matkantekoon edullisesti. Kaupungin lähialueilla yhdensuuntainen matka maksaa kympin ja Tornioon kuuluvilla maaseutualueilla 15 markkaa. Projektin aikana vanhusten tekemien matkojen määrä on enemmän kuin nelinkertaistunut, vanhusten kuljetukset päiväkeskukseen ovat lisääntyneet reilun neljänneksen ja kehitysvammaisten matkat toimintakeskukseen kolmanneksen. Vaikeavammaiset ovat puolestaan vähentäneet kuljetustukimatkojen käyttöä puolella prosenttiyksiköllä eli muutamalla kymmenellä vuodessa. Silti kaupunki tuottaa palvelut nyt noin 20 prosenttia halvemmalla kuin muutama vuosi sitten. Kilpailuttamalla tehtävät kaksi-kolmevuotiset sopimukset Meän pirssi -autoilijoiden kanssa ovat rohkaisseet autoilijoita hankkimaan entistä parempaa kalustoa. Lisäksi kaupungin näkökulmasta on helpompi kouluttaa viisi kuljettajaa kuin koko paikkakunnan taksihenkilökunta. Virheet opiksi Hankkeen alkutaivalta summatessaan Telkki toteaa, että myöhemmin työryhmään mukaan tulleet poliittiset päättäjät olisivat voineet olla jouduttamassa muutosprosessia jo alun alkaenkin. Monista kansalaisfoorumeista huolimatta myös asiakkaiden ja päättäjien informointi jäi liian suppeaksi. Etenkin liikuntavammaisista tuntui aluksi vaikealta vaihtaa vanhat hyvin toimivat kuljettajasuhteet uusiin, mutta asia helpottui pian, kun Meän pirssin kuljettajat tulivat tutuiksi. Telkkiä harmittaa enää vain Kelan omaksuma sivustakatsojan rooli hankkeessa. Monet sen korvattavat matkat tehdään pienemmän omavastuun vuoksi Meän pirssillä, mutta Kela ei osallistu kustannuksiin kaupungin rinnalla. Kelan paikallisen vakuutuspiirin johtaja Ritva Hokkanen pitää kimppakyytiä erittäin tervetulleena palvelumuotona ja kertoo, että Kela on ollut mukana muutamissa vastaavissa kuljetuskokeiluissa eri puolilla maata. Toistaiseksi Torniossa on tyydyttävä kuitenkin Kelan keskushallinnon päätökseen olla osallistumatta Meän pirssiin muuten kuin tarkkailijana ohjausryhmässä. Vapaaehtoisuus tärkeää vammaisille Pyörätuolilla liikkuva vaikeavammainen Raimo Toratti kiittelee Meän pirssin tuomaa uutta matkustusmahdollisuutta, jota voi oman valinnan mukaan käyttää vammaispalvelulain mukaisten yksilökyytien ohella. Vajaan kymmenen kilometrin päässä keskustasta asuva Toratti säästää Meän pirssiä käyttäen vain muutaman markan yhdensuuntaisessa matkassa yksilökyytiin verrattuna, mutta sitä tärkeämpänä hän pitää valinnan vapautta. Auton omistavana yrittäjänä Toratti ei lukeudu Meän pirssin kanta-asiakkaisiin, mutta hanke on tullut hänelle erittäin tutuksi luottamustoimien kautta. Tornion vammaisneuvoston ja Lapin läänin vammaistyöryhmän puheenjohtajan sekä Invalidiliiton hallituksen ja Meän pirssin ohjausryhmän jäsenen näkövinkkelistä voin todeta hankkeen onnistuneen hyvin tavoitteissaan, Toratti sanoo. Aluksi osa asiakkaista ja taksiautoilijoista vastusti Meän pirssiä, koska sen myötä aloitti taksien tilauskeskus, joka ei jaa autoja vakioasiakassuhteiden mukaan. Kaupunkialueellahan Meän pirssien ohella yksilökyytejä hoitavat 24 kaupungin kanssa tuntiveloitussopimuksen tehnyttä taksia. Ei vaihtoehtoa Ruokaostoksille matkaava Irja Verronen näyttää silmin näh- SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:55 AM

6 Järjestelmä on hyvä yrittäjällekin, koska se työllistää kokopäiväisesti. den tyytyväiseltä Meän pirssiin. Kahdessa tunnissa ehtii hyvin toimittaa kaupunkiasiat ja ruokakassit saa kotiovelle, josta tavarat voi purkaa hitaasti voimien mukaan. Aiemmin Verronen kulki asioillaan polkupyörällä, mutta nykyinen terveydentila ei sitä salli. Myöskään puolen kilometrin päässä sijaitsevalta linja-autopysäkiltä kauppatavaroiden rahtaaminen ei enää onnistu ja taksi on puolestaan liian kallis. Verronen toteaa kuljetuspalvelujen olevan hänen osaltaan täysin kohdallaan. Meän pirssi -autoilija Mika Jussheikki pitää järjestelmää hyvänä yrittäjällekin, koska se työllistää kokopäiväisesti. Sopimuskautta hän jatkaisi, koska lähes parikymmentäpaikkainen asianmukaisesti varusteltu auto on noin markan investointi, joka tehdään pitkällä tähtäimellä. Itsekin ohjausryhmässä mukana olevana Jussheikki on tyytyväinen, että kuljetussysteemiä on kehitetty jatkuvasti. Viimeksi kuluneen vuoden aikana työryhmän toiminta on hiljentynyt, mutta ovat kokousten aiheetkin ehtyneet. Noin vuoden Meän pirssiä ajaneen Jorma Pietiläisen mukaan pirssilinja toimii hyvin. Suurin osa matkustajista on liikuntarajoitteisia, mutta aikataulutkaan eivät ole niin tiukkoja, etteikö asiakasta ehdi saattaa vaikka sisälle asti. Pietiläinen kertoo, että päivittäiset pyörätuoli- ja rollaattorimatkustajat ovat opettaneet häntä käsittelemään liikuntarajoitteisia. Pirssi on saanut vakituisen asiakaskunnan ja kuljettaja on oppinut tuntemaan lähes jokaisen matkustajan henkilökohtaisesti. Varsinaisen kohderyhmänsä, vanhusten ja vammaisten lisäksi Meän pirssi kyyditsee kaikkia mukaanmahtuvia kuntalaisia. Tuomo Kuivas Matke-hankkeella saatiin säästöjä Kelan korvaamiin kuljetuksiin Yhteiskuljetuksilla ja matkoja ketjuttamalla saatiin säästöjä Kelan korvaamiin sairauden vuoksi tehtäviin kuljetuksiin. Myös matkustajat olivat tyytyväisiä. Kansaneläkelaitoksen hallinnoima sairausvakuutus on kuntien ohella merkittävä matkojen korvaaja. Vuonna 2000 korvattiin sairauden vuoksi tehtyjä matkoja 640 miljoonalla markalla ja kuntoutusmatkoja 55 miljoonalla markalla. Matkakustannukset ovat vuosittain nousseet noin 5 prosenttia ja lääke- ja matkakorvaukset ovatkin viime vuosina olleet eniten nousussa olleet Kelan korvaamat kustannukset. Sairausvakuutuksen periaatteiden mukaan korvattava matka on tehtävä lähimpään hoitopaikkaan. Päivystysten keskittymisen vuoksi lähin hoitopaikka voi nykyisin olla hyvinkin kaukana potilaan kotipaikasta, samoin erityistason hoito. Matka tulisi tehdä halvinta kulkuneuvoa käyttäen ja erityiskulkuneuvon, kuten taksin käytön korvaaminen edellyttää terveydenhuoltohenkilökunnan todistusta matkustustavan tarpeellisuudesta terveydentilan vuoksi. Viime vuosina taksimatkoja on yhä enemmän korvattu myös siksi, että julkista liikennettä ei ole ollut käytettävissä. Kohoavat kustannukset aiheuttavat huolta, koska vakuutetuilta ja työnantajilta perittävä sairausvakuutusmaksu ei enää riitä etuuksien kattamiseen. Valtio joutuu yhä enemmän paikkaamaan sairausvakuutusrahaston vajetta yleisistä verovaroista. Hammashuollon ulottaminen koko väestöä koskevaksi on edelleen lisäämässä rahaston vajetta. Matke oli yhteistyöhanke Myös Kansaneläkelaitoksessa on haluttu selvittää, voidaanko uusia liikennemuotoja ja uutta tekniikkaa hyödyntää sairauden ja kuntoutuksen vuoksi tehdyissä matkoissa kustannusnousun hillitsemiseksi. Kansaneläkelaitoksen hallitus päätti tämän johdosta elokuussa 1998 aloittaa matkojen kehittämishankkeen Matken. Sen määräajaksi asetettiin vuoden 2000 loppu, joskin hanketta sittemmin jatkettiin vuoden 2001 elokuun loppuun. Kela ei voi yksin vaikuttaa matkakustannuksiin ja siksi Matke olikin alusta lähtien yhteistyöhanke liikenne- ja viestintäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, lääninhallitusten sekä eräiden kuntien ja sairaaloiden kanssa. Hankkeessa pyrittiin selvittämään, voitaisiinko erilaisilla keinoilla todella saavuttaa säästöjä matkakustannuksissa ilman että vakuutettujen kuljetuspalvelujen laatu siitä kärsii. Uuden tekniikan ja uusien palvelumuotojen oletettiin parantavan kuljetusmahdollisuuksia, ei heikentävän niitä, mutta tästähän ei etukäteen voitu olla varmoja. Siksi kokeilun arvioinnissa pidettiin tärkeänä asiakkaiden mielipiteiden kartoitusta, jotta myös mahdolliset haitat tulisivat ajoissa kokeilun toteuttajien tietoon ja korjattaviksi. Matken kokeilukohteita valittaessa pyrittiin saamaan kokemusta kaikista mahdollisista keinoista säästöjen saamiseksi. Kokeilualueiksi muodostuivat Lappi, Pohjois-Savo, Pohjois- Karjala, Keski-Uusimaa ja Pohjanmaa, jossa toteutettiin kaksi kokeilua. Kokeilualueilla asui noin henkeä, mutta luonnollisesti vain osa oli kokeiluissa mukana. Keinoina säästöjen saamiseksi käytettiin kuljetusten yhdistelyä, matkaketjuja erityisesti bussi-taksi-ketjuja kuntien palveluliikennettä sekä älykortteja. Kuljetusten yhdistelyssä kokeiltiin viittä erilaista tapaa ja neljää atk-yhdistelyohjelmaa. Kelan toimihenkilöt yhdistelivät Seinäjoen kokeilussa sairaalaan perustetusta Kelan yhteispalvelupisteestä käsin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueen 27 kunnan tulo- ja kotiutuskuljetukset Seinäjoen keskussairaalaan. Pohjanmaan rannikkoseudulla Pietarsaari-Vaasa-kokeilussa yhdistelypalvelut ostettiin Pietarsaaren alueelta operaattorilta Vaasan keskussairaalaan, jolloin saatiin vertailutietoa kummankin yhdistelytavan hyvistä ja huonoista puolista. Pohjois-Savossa yhdistelyt Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan ja sieltä kotiin teki Kuopion kaupungin matkojen yhdistelykeskus ja paikallinen taksiyhtiö. Myös Pohjois-Karjalassa yhdistelypalvelut antoi paikallinen taksiyhtiö. Keski-Uudellamaalla matkat sairaaloihin yhdisteltiin alueella toimivaan Sampo-liikenteeseen. Lapin kokeilu poikkesi muista siten, että siellä painotettiin matkaketjuja älykortin ominaisuuksien hyödyntämisessä. Älykorttiin on yhteispalvelupisteessä ladattu tiedot asiakkaan matkaoikeuksista. Sillä voi myös maksaa matkan. Ketjut muodostettiin Lapin keskussairaalan yh- 6 SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

7 Yrjö Mattila Matkustajat suhtautuivat yhteiskuljetuksiin yllättävän myönteisesti. teispalvelupisteestä. Vastaisuudessa Kela pystyy älykortin sisältämien tietojen pohjalta korvaamaan matkat ilman nykyistä paperisotaa. Pietarsaari- Vaasa-kokeilussa, Pohjois-Karjalassa, Seinäjoella ja Keski-Uudellamaalla oli mukana myös kuntien palve luliikenteen hyödyntäminen sairauden vuoksi tehdyillä matkoilla. Säästöjä saatiin Matke-hanke päättyi elokuun lopussa. Useimmat kokeilut kestivät vuodesta kahteen vuoteen. Lyhin kokeilu, Lapin keskussairaalan matkaketjukokeilu, kesti vajaan vuoden ennen Matken päättymistä. EUhankkeissa normaalisti demonstrointivaihe kestää kuusi kuukautta, joten siihen verrattuna Matke-kokeilut olivat pitkäaikaisia. Tuloksia arvioivat useat evaluoijat. Evaluointityössä kiinnitettiin huomiota erityisesti saavutettuihin säästöihin ja asiakkaiden mielipiteisiin uusista kuljetusmuodoista. Tulokset olivat enimmäkseen hyvin myönteisiä. Useimmista kokeiluista syntyi säästöjä ja asiakaskyselyjen mukaan asiakkaat suhtautuivat positiivisesti kuljetusten yhdistelyyn, matkaketjuihin ja älykortin käyttöön. Matkojen yhdistelyn ja ketjuttamisen pitäisi ulottua vähintään koko sairaanhoitopiiriin. Yhteiskuljetuksiin ohjattiin kokeiluissa vain ne potilaat, joiden ei terveydentilansa vuoksi tarvinnut matkustaa yksin. Tarvetta yksin matkustamiseen ilmeni kuitenkin melko vähän. Valtaosa erityiskulkuneuvoa käyttävistä näyttäisi voivan osallistua yhteiskuljetuksiin. Matkaketjuihin osallistuminen ja älykortin käyttö oli asiakkaille vapaaehtoista. Positiivisena houkuttimena oli kuitenkin 55 markan omavastuun poistaminen osallistujilta. Myös Seinäjoen ja Keski-Uudenmaan kokeiluissa omavastuu oli alennettu, jotta saataisiin tietoa, miten omavastuu vaikuttaa halukkuuteen osallistua yhteiskuljetuksiin. Säästöjä laskettaessa selvitettiin puhtaita säästöjä, jolloin toiminnasta aiheutuvat kulut, kuten yhdistelijöiden palkkamenot, ohjelmiston kulut, vähennetään kokonaissäästöistä. Säästöjä siis näinkin laskien syntyi useimmista kokeiluista. RAIMO LIETSALA Matkustajat olivat tyytyväisiä Potilaat eivät mainittavammin reagoineet kielteisesti, vaikka etukäteen niin ounasteltiin. Potilaiden suhtautuminen säästökeinoista ehkä herkimpään, yhteiskuljetuksiin, oli yllättävänkin myönteistä. Yhteiskuljetusta pidettiin järkevänä ja kannatettavana säästökeinona ja myös matkaketjuja, palveluliikenteen hyväksi käyttöä ja älykortteja kannatettiin. Kiittävä arvosana tuli myös Kansaneläkelaitoksen yhteispalvelupisteiden toiminnasta Lapin ja Seinäjoen keskussairaaloissa. Potilaat ja yhteistyökumppanit tekivät runsaasti esityksiä kokeilujen kehittämisestä ja laajentamisesta. Erityisesti kokeilun piirissä olevien sairaaloiden henkilökunnalla oli runsaasti kehittämisehdotuksia, mikä kertoo positiivisesta suhtautumisesta kokeilujen tavoitteisiin. Matken tulokset ovat tarkemmin luettavissa syksyn aikana ilmestyvästä Kelan julkaisusarjan raportista. Yleisarviona voin sanoa, että kokeiluissa käytetyillä keinoilla pystyttiin säästämään matkakustannuksissa eikä niiden käyttäminen heikennä potilaiden palvelutasoa. Matkustajia oltava paljon Keinojen toteuttamisen tehokkuus ja laajuus sekä osapuolten sitoutuminen toiminnan tavoitteisiin ratkaisee sen, kuinka suuria säästöjä näillä keinoilla saavutetaan. Alueen ja väestöpohjan on oltava riittävä, jotta yhdisteltyihin matkoihin saadaan riittävästi asiakkaita. Jos matkoja on vähän, toiminnan kustannukset ylittävät helposti saavutetut säästöt. Matken tulokset antavat viitettä siihen, että sairauden vuoksi tehtyjen matkojen yhdistelyn ja ketjuttamisen pitäisi ulottua vähintään koko sairaanhoitopiiriin, jotta keinoja voitaisiin käyttää tehokkaasti. Kokeilut siirtyvät Kelan aluekeskuksille Sairauden vuoksi tehdyissä matkoissa pitäisi hyödyntää lisäksi kuntien palveluliikennettä siellä missä sitä on. Toiminnan onnistumiseksi tarvitaan saumatonta yhteistoimintaa kaikkien osapuolten kesken. Erityisen tärkeää on yhteistyö Kelan ja sairaalan yleensä keskussairaalan johdon ja henkilökunnan kanssa, koska ilman sairaalahenkilökunnan myötävaikutusta säästökeinojen toteuttaminen ei onnistu. Tiedottaminen sekä yleisölle että liikennepalvelun tuottajille on keskeistä tuloksien aikaansaamiseksi. Matken päättyessä Kelan hallitus on miettinyt jatkotoimia ja päättänyt jatkaa Lapin, Seinäjoen, Pietarsaari-Vaasan ja Pohjois-Karjalan kokeiluja ainakin ensi vuoden loppuun ja mahdollisesti eri päätöksellä vielä vuoden 2003 loppuun. Kokeiluissa käytetyt säästökeinot eivät perinteisesti kuulu Kelan toimintoihin, joten on aihetta jatkaa keskustelua ja pohdintaa ennen pysyvämpiä päätöksiä. Kokeilujen hallinta ja toteuttaminen siirtyvät ensi vuoden alusta Kelan aluekeskusten vastuulle. Länsi-Suomen aluekeskus toimii koordinaattorina. Myös liikenne- ja viestintäministeriö haluaa kokeiluja jatkettavan ja vuonna 2003 on ministeriössä tarkoitus tehdä pitkäaikainen kannanotto matkojen yhdistelykeskusten rahoituksesta. Toivon mukaan kokeilujen jatkaminen sekä Kelassa että sen ulkopuolella antaa niin paljon tietoa, että vuonna 2003 tehtäväksi suunniteltavat ratkaisut voidaan tehdä ja Matkessa kokeiltuja keinoja voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin ja pysyvämmin hillitsemään matkakustannusten nousua. Kirjoittaja on Kelan projektipäällikkö. SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

8 Kimppakyytejä haja-asutusalueille Pitkien matkojen Sodankylässä järjestetään vaikeavammaisille yksilölliset kyydit, mutta muuten hyödynnetään mahdollisimman paljon yhteiskuljetuksia. Sodankylä on laaja kunta, yli km. Sivukyliltä matkaa keskustaan on pisimmillään yli 80 kilometriä. Toimivien liikennepalvelujen järjestäminen kuntalaisille on melkoinen haaste. Autoistuminen ja väestön keskittyminen taajamiin ovat heikentäneet joukkoliikenteen kannattavuutta. Tavanomaiselle joukkoliikenteelle joudutaan yhä enemmän järjestämään korvaavaa liikennettä. Kunnanvaltuusto on määritellyt liikennepalvelut kuuluviksi samaan ryhmään kuin sosiaalija terveystoimen ja sivistystoimen peruspalvelut. Palveluliikenteen avulla kunta on sitoutunut turvaamaan vähintään kahden edestakaisen matkan järjestämisen viikossa haja-asutusalueilta kuntakeskukseen. Erilaiset kuljetukset kaikille avoimia Periaatteena on, että oli kysees- sä minkä matkatyypin kuljetus tahansa, se on avointa kaikille matkustajille, kunhan se ei loukkaa säännöllistä linja-autoliikennettä, Sodankylän sosiaalijohtaja Sisko Kiuru kertoo. Ylipäänsä palveluliikenteessä käytetään hyväksi linja-autoliikenneverkostoa. Esimerkiksi koulupäivän alku ja päättyminen sidotaan linja-autoaikatauluihin aina kun se on mahdollista. Vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten järjestämisen pohjana ovat vanhusten avopalvelukuljetukset ja asiointiliikenne. Vammaiset voivat käyttää esimerkiksi kyytejä päiväpalvelukeskuksiin. Myös koululaiskuljetuksia käytetään hyväksi. Jos taksissa on tilaa, kyytiin otetaan muitakin kuin koululaisia, Kiuru kertoo. Sodankylässä yhteiskuljetuksena järjestetty taksi vie erilaisia matkustajia kahdelta suunnalta syrjäkyliltä kerran viikossa kuntakeskukseen. Kyyti maksaa 30 markkaa. Asioimisaikaa jää kaksi tuntia. Taksin kuljettaja auttaa matkustajia, mutta vaikeavammaiset eivät pysty tätä palvelua käyttämään. Heille ovat tarjolla yksilölliset taksikyydit. Alussa ihmiset vierastivat yhteisiä kuljetuksia, mutta nyt autot ovat tupaten täynnä. Joka kylässä on oma taksi ja ne hoitavat kuljetuksia vuoroviikoin, sosiaalityöntekijä Leila Tervo kertoo. Nettipalvelut eivät korvaa kylämatkoja Sodankylässä on alkamassa palveluita syrjäkylille vievä Nettijussi-kokeilu. Sen tarkoituksena ei kuitenkaan ole vähentää palveluliikennettä. Nettijussi tuo kuitenkin niin rajoitetut palvelut, että kyllä keskustaankin pitää päästä asioille. Keskustaan tulossa on aina KUVAT: ERJA SAARINEN Sodankylässä erilaiset kuljetukset ovat kaikille avoimia. Jos esimerkiksi koulukyydeissä on tilaa, niihin otetaan muitakin matkustajia kuin koululaisia, sosiaalijohtaja Sisko Kiuru sanoo. Kimppakuljetuksista on syntynyt tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Tuttuja tapaa jo asiointimatkalla, sosiaalityöntekijä Leila Tervo kertoo. NettiJussi tuo palvelut Pohjois-Lapin sivukylille NettiJussiksi nimetty auto alkaa kiertää Sodankylän kylissä. Kuntalaiset voivat hoitaa autossa viranomaisasioinnin ja tutustua tietotekniikkaan ja internettiin. Sodankylän kunta, Telepohja Oy ja Elisa Communications Oyj toteuttavat yhdessä liikkuvan palvelupisteen. NettiJussi-hankkeen tavoitteena on tuoda nykyaikainen verkkoympäristö, tietotekniikka ja sen mahdollistamat palvelut harvaan asutuille alueille. Auton palveleva henkilöstö ohjaa kuntalaisia nettimaailmaan. 8 SOSIAALITURVA 15/2001 Autossa voidaan esimerkiksi täyttää hakemuskaavakkeita, etsiä vapaita työpaikkoja ja tutustua koulutustarjontaan. Netti- Jussin palvelimelta löytyy viranomaisten lomakkeita ja tietoa viranomaisten toiminnasta. Autoon on mahdollista sijoittaa myös asiamiesposti sekä pankkiyhteydet. Sitä voidaan lisäksi käyttää pienimuotoiseen tavarankuljetukseen. NettiJussiin sijoitetaan neljä mikrotietokonetta, joista on yhteys internettiin. Autoon tulee myös videoneuvotteluvälineistö. Ennen NettiJussin starttaamista sodankyläläiset ovat voineet käyttää internet-yhteyksiä muutamilla lakkautetuilla kouluilla ja muun muassa hotelli Luostotunturissa sijaitsevissa kiinteissä työasemissa. Työasemat ovat kuntalaisten vapaasti käytettävissä. ERJA SAARINEN 8 3/30/06, 10:56 AM

9 myös sosiaalinen puolensa, joka on erittäin tärkeä. Kyliltä halutaan päästä ihmisten ilmoille, Tervo painottaa. Sodankylässä oli jokunen vuosi sitten kokeilu, jossa sosiaalityöntekijä ja Kelan ja työvoimatoimiston työntekijät pitivät yhteisvastaanottoja sivukylissä kerran kuukaudessa. Asiakkaat eivät kuitenkaan pitäneet tästä. Sen sijaan siitä pidetään, että sivukylillä järjestetään lääkärin ja terveydenhoitajan vastaanottoja, Tervo kertoo. Henkilöliikennetyöryhmä hoitaa liikenteen suunnittelun Sodankylässä henkilöliikennetyöryhmä hoitaa pitkälti liikenteen suunnittelua ja seurantaa. Se vastaa muun muassa koululaisliikenteen sekä vaikeavammaisten kuljetusten ja päiväpalvelu- ja toimintakeskuskuljetusten käytännön järjestelyistä. Työryhmä on sovittanut eri toimintoja yhteen ja vähentänyt byrokratiaa. Keskitetty liikenteenhoito on vähentänyt kustannuksia kaikissa muissa liikennemuodoissa paitsi vaikeavammaisten kuljetuksissa. Käytännön liikennejärjestelyt vaativat monien eri intressiryhmien tavoitteiden ja toiveiden yhteensovittamista. Henkilöliikennetyöryhmässä on kunnan edustaja puheenjohtajana. Jäseninä ovat liikennöitsijöiden ja taksiautoilijoiden edustajat ja työryhmän sihteerinä liikennesuunnittelija. Kunnan sisältä keskeisiä yhteistyötahoja ovat sivistysosasto ja sosiaali- ja terveysosasto eri yksiköineen. Kunnan ulkoisia yhteistyökumppaneita ovat muun muassa taksit, Kela, postit ja muut kunnat, sillä yhteydet niiden keskuksiin ovat osa Sodankylän koululais-, asiointi ja työmatkaliikennettä. Kunnan rahoittamista kuljetuksista ostetut linja-auto- ja taksivuorot maksavat tänä vuonna noin markkaa. Sosiaalitoimen kuljetuksiin kunnassa kuluu markkaa. Tästä vammaispalvelulain edellyttämien kuljetusten osuus on markkaa. Oppilaskyydityksiin kouluihin ja esikouluihin kuluu noin markkaa. Lapin lääninhallitus selvittää parhaillaan läänin kuntien kuljetuskustannuksia. Se uskoo, että kuntien kuljetuskustannuksista on saavutettavissa erilaisilla kilpailuttamisen ja kuljetusten rationalisoinnin keinoilla säästöä noin prosenttia palvelutasoa heikentämättä. Erja Saarinen Auto liikkuu aikataulun mukaan Sodankylässä. Sen pysäkeistä suuri osa tulee kyläkouluille. NettiJussi kytketään koulujen isdn-yhteyden kautta tietoverkkoon. Auto käy kullakin pysäkillä parin viikon välein. Pysähdys kestää kahdesta kolmeen tuntia. NettiJussi on Pohjois-Lapin seutukunnan yhteinen hanke. Sitä rahoitetaan EU:n, valtion, kunnan ja yksityisellä tuella. Hankkeen kustannusarvio on lähes 3,2 miljoonaa markkaa. NettiJussi toimii hankkeena kolme vuotta. Sinä aikana kehitetään palveluntarjoajien kesken rahoitusmalli, jolla katetaan vastaisuudessa toiminnan kustannukset. Sodankylä on hankkeessa koekäyttäjänä. Myöhemmin toimintaa on tarkoitus laajentaa muihin Pohjois-Lapin seutukunnan kuntiin. Hankkeen projektipäällikkönä toimii Lea Liesiö. Sodankylän naapurikunnassa Kemijärvellä on lisätty kirjastoauton palvelutarjontaa rakentamalla siihen nettipalvelupiste. Kulkuriksi nimetystä autosta saa nyt kirjastopalvelujen lisäksi opastusta verkkopalvelujen käyttöön, muun muassa pankkiasioiden hoitamiseen. Erja Saarinen Heikompia kiusaamassa Ihmiset käyvät tavallisesti heikompiensa kimppuun. Siinäkään emme poikkea muista eläimistä. Niinpä on ymmärrettävää, että maan hallitus ahkeroi lakipykäliä, joilla työttömiä saataisiin kuntoutettua työmarkkinoille. Työmarkkinoiden kuntouttaminen tarjoamaan työtä kaikille työttömille onnistuisi vain rajoittamalla vahvempien vapautta. Työvoimaneuvojat ja sosiaalityöntekijät ovat jo kaksi viikkoa olleet velvoitettuja suunnittelemaan vaikeimmin työllistyvien kanssa polkuja, joiden avulla nämä jonain päivänä pääsevät ansiotyöhön. Useimmissa kunnissa ei kuitenkaan ole nähtävissä työpaikkojen lisääntymistä. Ikäluokkien pieneneminen ja kunnan väkiluvun väheneminenkään eivät taida tuottaa kovin monta paikkaa pitkäaikaistyöttömien joukoille. Hallituksen mielestä uusi työtoiminta kuntouttaa työttömistä seuraajia meille pian eläkkeelle lähteville. Ensi vuonna alkava työministeriön kaksivuotinen projekti kerää työvoimaneuvojia ja sossuja yksiin työpisteisiin, joissa he hyvässä yhteistyössä paikkakunnan työnantajien kanssa keräävät lisää työmarkkinatuella olevia vapautuviin työpaikkoihin. Hallitus ottaa siis vakavasti työvoimapulan ja työllistää sosiaalityöntekijät ja työvoimaneuvojat palvelemaan jokaista, joka on työvoiman tarpeessa. Miksei se ota yhtä vakavasti myös työpaikkapulaa, joka kiusaa satojatuhansia suomalaisia? Työpaikkojen synnyttäminen edellyttäisi sitä, että valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston työntekijät palvelisivat työpaikkapulasta kärsiviä nykyistä paremmin. Työpaikkojen lisääntyminen aiheuttaisi työvoimapulaa, joka vahvistaa työntekijöiden asemaa, mutta vähentää työnantajien valtaa. Ihminen käy tavallisesti heikompansa kimppuun. Vahvempansa kimppuun käyvä on terroristi tai hullu. Demokraattinen hallitusmuoto perustuu ajatukselle, että enemmistö saa päättää maan politiikan suunnasta. Maailman ihmisten enemmistö ajattelee, että työikäisten ja työkykyisten pitäisi saada elättää itseään ja perhettään työllä. Maailman kaikki hallitusohjelmat lupaavatkin toteuttaa hyvää työllisyyspolitiikkaa. Poliittinen terrorismi, oli se sitten oikeistolaista tai vasemmistolaista, syntyy oloissa, joissa ihmisten enemmistön arvostamat elämisen edellytykset eivät toteudu. Samanlaisissa oloissa kasvavat kaikki rikolliset alakulttuurit. Suomessa kamikazet tappavat itsensä ja kaverinsa. Laaja hyvinvointi ja monenlaisten ihmisten kanssa eläminen estävät epätoivoisten ryhmien syntymistä. Samaa reseptiä voisi kokeilla myös epätoivoisten ihmisten parantamiseen. Kati Peltola SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

10 Vammaisten tarpeita ei saa sivuuttaa ku Vuonna 1988 tuli voimaan vammaispalvelulaki, joka velvoittaa kunnat järjestämään vaikeavammaisille kuljetuspalvelun. Velvoitteen myötä alkoi kymmenen vuotta jatkunut kiista kuntien ja vammaisten asukkaiden välillä siitä, miten ja missä laajuudessa kuljetuspalvelut pitäisi järjestää. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Laki edellyttää, että vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut ja tukitoimet järjestetään siten, että ne tukevat omatoimista suoriutumista. Lisäksi palveluja ja tukitoimia kehittäessään kunnan tulee ottaa huomioon vammaisten henkilöiden esittämät tarpeet ja näkökohdat. Kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluvat vaikeavammaisen työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, virkistyksen tai muun syyn vuoksi tarpeelliset matkat. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia matkoja ovat oman kunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Lähikunnalla tarkoitetaan ns. toiminnallista lähikuntaa, joka on laajempi käsite kuin naapurikunta. Työ- ja opiskelumatkojen lisäksi vaikeavammaisella henkilöllä on mahdollisuus vähintään 18 yhdensuuntaiseen jokapäiväiseen elämään kuuluvaan matkaan kuukaudessa. Lain määräämä vapaa-ajanmatkojen vähimmäismäärä on jäänyt lähes poikkeuksetta enimmäismääräksi. Lain tarkoittamana vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei voi sairautensa vuoksi käyttää joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Kunta voi järjestää kuljetukset hoitamalla toiminnan itse, yhdessä muun kunnan kanssa, olemalla jäsenenä kuntainliitossa, hankkimalla palvelut valtiolta, kunnalta, julkiselta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta tai korvata taksilla, invataksilla tai muulla vastaavalla ajoneuvolla tehtävästä kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Käytännössä palvelu on hoidettu erilliskuljetuksina takseilla. Siitä on voitu periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu. Kuljetuspalvelu kuuluu ehdottoman järjestämisvelvollisuuden piiriin eli se on eräs harvoista subjektiivisista oikeuksista. Ilman tätä pakottavuutta kuljetuspalvelut olisivat todennäköisesti hiipuneet 90-luvun laman aikana niin kuin kävi monille harkinnanvaraisille palveluille. Lievemmin vammaisten henkilöiden matkoja voidaan järjestää sosiaalihuoltolain perusteella. Tällöin voidaan käyttää varallisuusharkintaa toisin kuin vammaispalvelulain matkoissa. Monet kunnat luopuivat sosiaalihuoltolain mukaisista matkoista laman pyörteissä, jolloin osa asiakkaista siirtyi kattavamman vammaishuoltolain piiriin. Liikkuminen on perusoikeus Vammaispalvelulaki on puitelaki, jonka tulkinta on muodostunut oikeuskäytännön kautta. Palveluita saadakseen vammainen henkilö on usein joutunut hakemaan ne tuomioistuimen kautta. Muutoksenhakuja on tehty eniten juuri kuljetuspalveluista. Suurimpia kiistojen aiheita ovat olleet vaikeavammaisuuden määrittely, matkojen kohteiden rajaukset sekä määrät. Kunnat rajaavat matkojen kohdetta määrittelemällä palveluntuottajan näkökulmasta yksipuolisesti ja mielivaltaisesti mikä on sellainen lähikunta, johon saa matkustaa ja kuinka usein. Matkoille on annettu markkamääräisiä tai kilometrirajoituksia. Koska kysymys on subjektiivisesta oikeudesta, asiakas voi valittaa aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Tätä madollisuutta on käytetty runsaasti, puolin ja toisin. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on laajassa Kynnys ry:n kantelun perusteella antamassaan päätöksessä ( ) puuttunut kuntien vammaispalvelujen soveltamisohjeiden lainvastaisuuksiin. Hän kiinnitti erityisesti huomiota uusiin perusoikeussäännöksiin. Hallitusmuodon mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus on tärkeä erityisesti vaikeavammaisten tosiasiallisen tasa-arvon toteutumiseksi. Julkisen vallan tulisi apulaisoikeusasiamiehen mukaan myös myönteisin toimin edistää yhdenvertaisuuden toteutumista. Kuntien on huolehdittava siitä, että palvelut vastaavat määrältään ja laadultaan lakien edellyttämää tasoa ja että ne ovat myös käytännössä yhdenvertaisesti ihmisten saatavilla. Päätöksen mukaan riittävien lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisvelvoite tulee ottaa huomioon kunnissa talousarviopäätöksiä tehtäessä sekä lakeja sovellettaessa. Jo vammaispalvelulain valmistelun ja muutosten yhteydessä on korostettu kuljetuspalveluja vammaisten ihmisten tosiasiallisen liikkumisvapauden toteuttavana perusoikeutena. Kuljetuspalvelujen uudelleenarviointi Liikenne- ja viestintäministeriö on 1990-luvulla asettanut useita työryhmiä pohtimaan yhteiskunnan maksamien kuljetuspalvelujen kustannusten vähentämistä. Työryhmissä ei ole ollut käyttäjien edustusta. Tarkasteluun on otettu lähinnä vammaispalvelulain mukaiset vapaa-ajan matkat ja subjektiivinen oikeus niihin. Taustalla on ollut pelko väestön vanhenemisen aiheuttamista kustannuksista. Myös henkilöliikennepolitiikan muutokset ovat luoneet tarvetta kuljetusten tarkasteluun. Niillä pyritään kilpailun lisäämiseen, sääntelyn vähentämiseen ja taloudelliseen tehokkuuteen palveluja järjestettäessä. Kuljetuksia on arvioitu myös aluepoliittisista syistä. Kulku eli kuljetukset kunnissa -työryhmä on toteuttanut aikaisempien työryhmien ajatuksia kokeiluprojekteissa. Hankkeita oli kaikkiaan kahdeksan kuudentoista kunnan alueella. Mukana oli erilaisia perusselvityksiä sekä laajoja liikenneprojekteja matkojenyhdistelykeskuksen avulla. Näistä merkittävin on Kuopion hanke. Ministeriön mukaan projekteissa parannettiin palveluja ja saatiin säästöjä kuljetuskustan- 10 SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

11 a kuljetuspalveluissa Olli Nordberg Kaupunkien linja-autoliikenteessä käytettävä kalusto on kehittynyt esteettömäksi nopeasti, mutta kaukoliikenteessä ollaan vasta lähtökuopissa. nuksissa ja välillisissä kustannuksissa. Ikääntyvien ihmisten liikkumismahdollisuuksien parantuminen nähtiin keskeisenä saavutuksena. Työryhmän kymmenen toimenpide-ehdotusta sisältävät seuraavat suositukset: Kuntien on analysoitava nykyisen henkilöliikenteen palvelutaso ja kustannukset. Niiden on määriteltävä millainen palvelutaso halutaan ja pohdittava subjektiivisten oikeuksien tulkintaa. Erilliskuljetuksia on avattava kaikille avoimeksi joukkoliikenteeksi. Kunnat ovatkin innolla tarttuneet näihin suosituksiin. LEA SUONINEN Palveluliikenne ja matkojenyhdistelykeskukset Suomessa on muiden Pohjoismaiden tavoin kehitelty 90-luvulla palveluliikennemalleja, joissa pikkubussilla tai isolla taksilla hoidetaan normaalin taksiliikenteen ja bussiliikenteen välimaastoon sijoittuvaa liikennettä. Malli muistuttaa eräissä maissa toimivaa kutsuautojärjestelmää, joka on ollut täydentävää ja vain vammaisille tarkoitettua palvelua. Palveluliikenne on sen sijaan selkeästi julkista liikennettä ja sitä voivat käyttää kaikki kuntalaiset. Se voi olla kutsuohjaukseen perustuvaa, kiinteällä tai joustavalla reitillä toimivaa tai täysin ilman määrättyä reittiä ajavaa kaikille avointa liikennettä. Palvelulla tarkoitetaan sitä, että vanhemmat ihmiset ja liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt huomioidaan tavanomaista joukkoliikennettä paremmin. Palveluliikenteen suunnittelussa pitää olla lähtökohtana matkustajien tarpeet. Kaluston pitäisi olla matalalattiaista, johon on helppo nousta ja jossa pyörätuolilla tai muiden apuvälineiden kanssa kulkevien on mahdollista matkustaa. Palveluliikenteen reitit ja aikataulut ovat usein joustavia. Joskus liikenne on järjestetty kutsuperusteisesti. Palveluliikenne on lisännyt erityisesti iäkkäiden liikkumista, mutta tarjonta on rajoittunut lähinnä virka-aikaan. Palveluliikennettä on jo yli 80 kunnassa ja se täydentää tai jopa korvaa muuta joukkoliikennettä. Kuopiossa, Pietarsaaressa, Seinäjoella, Tuusulassa ja Pohjois- Karjalassa ovat toiminnassa matkojenyhdistelykeskukset (MYK). Niiden tehtävänä on vähentää erilliskuljetusten määrää ja yhdistellä useampia lähinnä vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisia matkustajia tai koulu- ja sairaalamatkoja samaan kyytiin. Keskus voi olla kunnan oma, taksikeskuksen tai esimerkiksi Kelan toimiston ylläpitämä. Keskuksessa käytetään apuna uusinta teknologiaa. Matkoja yhdisteltäessä tilauksen yhteydessä asiakkaalle ilmoitetaan ajankohta, jolloin auto tulee matkustajan noutamaan. Matka pitää tilata joitakin päiviä aikaisemmin tai viimeistään muutamaa tuntia ennen. Matkat ovat joko ovelta ovelle tai pysäkkien käyttöön perustuvia. Rovaniemellä Lapin keskussairaalan alueella on käynnissä Kelan korvaamien sairaalamatkojen ovelta ovelle matkaketjukokeilu. Sairaalaan menijöille ja sieltä tulijoille järjestetään etukäteen suunniteltu matkaketju, jossa hyödynnetään linja-autojen normaalia liikennettä ja takseja liityntäliikennemuotona. Asiakkaalle ongelmia yhdistelystä Kehittämishankkeet on lähes poikkeuksetta valmisteltu ainakin osittain salassa mahdollisen vastustuksen vuoksi, eikä käyttäjien näkemyksiä ole kuunneltu riittävästi. Kuljetuspalveluja on rajoitettu kieltämällä taksikuljetusten käyttö ja vaadittu vammaisia henkilöitä käyttämään joko palveluliikennettä tai MYK:n kautta tilattavaa yhteiskuljetusta. Vaatimukset ovat joissakin tapauksissa vaikeuttaneet vammaisen henkilön liikkumista tai jopa estäneet matkanteon. On nähty, että yksilölliset kuljetukset voidaan korvata kokonaan tai niitä voidaan vähentää, jos kunnassa toimii palvelulinja. Palvelulinjojen tulisi toimia vammaispalvelulain erilliskuljetuksia täydentävänä, ei korvaavana kuljetusmuotona. Palvelulinjat eivät aina sovellu vaikeavammaisille, koska ne kulkevat tiettyä reittiä vain päiväsaikaan, usein tiettyinä päivinä viikossa. Myöskään palvelulinjojen reitit, aikataulut ja palvelu sekä kalusto eivät aina vastaa liikkumistarvetta. Vaikeavammaiselle henkilölle jo matka pysäkille ja pysäkiltä määränpäähän on mahdoton erityisesti ilman saattajaa tai SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

12 Liikkumisen vapaus turvattava Koko ajan saa olla varuillaan, vaikka vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset ovat subjektiivinen oikeus, rovaniemeläinen Jukka Yliruikka sanoo. niemellä on monien muiden kuntien tapaan väännetty kättä siitä, miten vaikeavammaisten kuljetuspalvelut pitäisi järjestää. Muutama vuosi sitten matkoilla oli 30 kilometrin raja. Pitemmistä matkoista piti neuvotella erikseen sosiaalityöntekijän kanssa. Lapin pitkillä etäisyyksillä 30 kilometriä ei ole kovin pitkä matka ja neuvottelemaan joutui usein. Oli kohtuutonta ja nöyryyttävää, että lähes jokaista matkaansa joutui erikseen perustelemaan. Yliruikan aloitteesta vuodesta 1999 matkan pituudeksi määriteltiin 100 kilometriä. Etäisyys kattaa käytännössä vain naapurikunnan eli Rovaniemen maalaiskunnan. Sen ylittävistä matkoista on keskusteltava erikseen. Yliruikka on tilanteeseen melko tyytyväinen. Hän toteaa kuitenkin, että varpaillaan on olta- ERJA SAARINEN Jukka Yliruikka kertoo, että Rovaniemellä on monien muiden kuntien tapaan väännetty kättä siitä, miten vaikeavammaisten kuljetuspalvelut pitäisi järjestää. Kinaa on ollut matkojen enimmäispituudesta. Kuljetuspalveluissa kysymys on inhimillisestä toiminnasta, ei tavaroiden kuljetukseen rinnastettavasta logistisesta ketjutuksesta. avustajaa. Vaikeavammaiselle kyse ei ole pelkästään matkasta vaan myös yksilöllisestä avustamisesta sekä lähtöpaikassa että matkakohteessa. Matkojenyhdistelykeskukset ovat uusi ilmiö ja ongelmia on riittänyt. Ne liittyvät matkan tilaamiseen, kyydin saamiseen, matka-aikaan ja yksilön tietosuojaan. MYK kysyy tietoja vammasta ja avuntarpeesta. Monet ovat kokeneet, että heidän intimiteettisuojaansa on loukattu, kun he ovat joutuneet selostamaan koko sairaushistoriansa keskusneidille. On ollut tilanteita, että kuljetusta ei ole saanut ellei samalta suunnalta ole muitakin lähtijöitä. Matka-aika on saattanut muodostua kohtuuttoman pitkäksi yhdistelyn vuoksi. Ongelmien vuoksi asiakkaat ovat lähteneet voimallisesti puolustamaan oikeuksiaan ja muutoksia on saatu. Kuopiossa, joka on ensimmäinen MYK-paikkakunta, jotkut vaikeavammaiset asiakkaat ovat voineet palata osin entisen kaltaiseen käytäntöön. Joillakin paikkakunnilla, joilla ei ole varsinaista matkojenyhdistelyä on tehty ula-taksikeskuksen kanssa sellaisia sopimuksia, jotka edellyttävät kuljetuspalveluasiakkaan käyttävän ainoastaan ula-keskukseen kuuluvia autoja. Syynä menettelyyn lienee taloudellisuuden tavoittelu tai hyvä markkinointi. Kuitenkaan käytettävissä olevien autojen joukossa ei ehkä ole lainkaan varsinaisia invatakseja vaan ns. vaihtoehtovarusteltuja tila-autoja, jotka eivät sovellu lainkaan vaikeavammaisimmille asiakkaille. Matkojenyhdistely samoin kuin taksiyhtiöiden kilpailuttaminen edellyttää ehdottomasti selkeitä laatukriteerejä. Lisäksi on muistettava, että ilmaista ei matkojenyhdistelykään ole. Mittavan organisaation kustannukset ovat pois itse tärkeimmästä eli kulkemisesta. Laatua palveluliikenteeseen ja matkojenyhdistelyyn Palvelulinjoja ja matkojenyhdistelyä kehitettäessä on ehdottomasti pidettävä huoli yksilöllisen kuljetuspalvelun säilymisestä. Kuljetusvälineen valinnassa on huomioitava asiakkaan todelliset edellytykset liikkua. Kuljetus on lähtökohtaisesti järjestettävä silloin kun asiakkaalle sopii ja matkustusoikeuden on säilyttävä ainakin vammaispalvelulain lähikuntakäsitteen laajuisena. Intimiteettisuojaa on kunnioitettava ja muutoinkin noudatettava vammaispalvelulakia ja sen henkeä. Kustannustehokkuuden varjolla ei saa unohtaa, että kuljetuspalveluissa kysymys on inhimillisestä toiminnasta, eikä tavaroiden kuljetukseen rinnastettavasta logistisesta ketjutuksesta. Asiakkaiden, asiakasjärjestö- Kaupunginvaltuutettu Yliruikka on tätä nykyä Rovaniemen sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen ja teknisen lautakunnan jäsen. Hän on käyttänyt palveluita ja seurannut jo pitkään luottamushenkilönä, miten vaikeavammaisten kuljetuspalvelut on järjestetty. Aiemmin hän toimi sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisena jäsenenä. Yliruikka kertoo, että Rovajen ja sosiaalitoimen on oltava edustettuna tarvekartoituksessa, jotta palvelut ja tukitoimet toteutetaan laajuudeltaan ja sisällöltään sellaisina kuin tarve edellyttää. Opastusta ja käyttäjäkoulutusta on järjestettävä riittävästi. Kuljetuskaluston on oltava asianmukaista ja henkilöstön ammattitaitoon on kiinnitettävä huomiota. Saattajapalveluita ja avustusta on järjestettävä tarpeen mukaan. Tilauskeskuksista ei saa aiheutua ylimääräisiä kustannuksia asiakkaalle ja jatkuvan tiedottamisen sekä asiakaspalautteen antaminen on oltava mahdollista. Palautteen perusteella on oltava valmiutta korjauksiin. Myös muu joukkoliikenne esteettömäksi Esteettömyys ja helppokäyttöisyys pitää ottaa joukkoliikenteen keskeiseksi tavoitteeksi muutoinkin kuin palveluliikenteessä. Esteettömyys palvelee kaikkia väestöryhmiä mutta erityisesti iäkkäitä ja liikkumisesteisiä. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän Esteittä eteen- 12 SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

13 Vammaispalvelun autoavustuksen suuruus va koko ajan, vaikka liikkumisen vapauden pitäisi olla perusoikeus. Rovaniemellä on ollut muutaman vuoden käytössä palvelulinja. Se on Yliruikan mielestä hyvä vaihtoehto, kunhan se ei rajoita invataksikyytejä. Yliruikka on huolissaan siitä, että erilaisia matkustajia samoihin kyyteihin yhdistelevät matkojenyhdistelykeskukset leviävät Suomessa nopeasti. Niissä ei yleensä ole kuultu riittävästi käyttäjien näkemyksiä ja ne rajoittavat helposti vaikeavammaisten vapautta liikkua. Erja Saarinen K:n sosiaali- ja terveyslautakunta piti vammaispalvelulain 9 1 momentissa tarkoitettua autoavustusta myönnettäessä kohtuullisena auton hankintahintana markkaa, koska markalla oli mahdollista hankkia perheen koko ja vammaisen lapsen apuvälineiden, muun muassa sähköpyörätuolin, kelattavan pyörätuolin, seisomatelineen ja työtuolin, kuljettamistarve huomioiden riittävän tilava auto. Lääninoikeus kumosi K:n sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen ja palautti asian lautakunnan alaiselle viranhaltijalle uudelleen käsiteltäväksi, koska lautakunta ei ollut esittänyt markan hintaisen ja hakijan esittämän ja hankkiman markan hintaisen auton väliltä hakijan kuljetustarpeet tyydyttävää au- toa ja kohtuulliseksi hankintahinnaksi oli vahvistettava vaaditut markkaa. Korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden päätöksen ja saattoi voimaan K:n sosiaalija terveyslautakunnan päätöksen. Päätöksen perustelujen mukaan lasta kuljetettiin kouluun invataksilla. Lisäksi hänelle oli myönnetty kuljetuspalvelut harrastuksiin henkilökohtaisen avustajan saattamana. Eniten apuvälineitä tarvittiin silloin, kun lapsi kuljetettiin kaksi kertaa vuodessa kuntoutusjaksolle. Tuolloin tarvittiin sähkö- ja kelattava pyörätuoli, luiskat, seisomateline ja työtuoli. Runsaasti kuljetustilaa tarvittiin myös perheen tehdessä lomamatkoja. Kuitenkaan lapsen päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen ei edellyttänyt jatkuvasti kaikkien mainittujen apuvälineiden kuljettamista. Lapsen ENNAKKO- PÄÄTÖKSIÄ vammaispalvelulain 9 :n 1 momentissa tarkoitettu päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittava kuljettaminen oli mahdollista järjestää niin, että mukana tarvittavat apuvälineet, kuten muun muassa sähköpyörätuoli, kelattava pyörätuoli ja seisomateline, kokoontaitettuina mahtuivat yleensä markkaa maksanutta autoa kohtuuhintaisempaan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksessä tarkoitettuun niin sanottuun tilaautoon. KHO, taltio 2604, päin julkaisun (23/2001) mukaan suurimmat joukkoliikenteen esteettömyyden ongelmat ovat toimijoiden asenteissa. Toiseksi tarvitaan matkustajainformaation ja kaluston kehittämistä sekä panostusta henkilökunnan koulutukseen sekä asemien ja kulkureittien suunnitteluun. Kaupunkien linja-autoliikenteessä käytettävä kalusto on kehittynyt esteettömäksi nopeasti, mutta kaukoliikenteessä ollaan vasta lähtökuopissa. Junaliikenteessä kehitys on ollut varsin hyvää joskin hidasta. Koska valtiovallalla ei ole halua tiukentaa esteettömyyslainsäädäntöä, toiveet kaukoliikenteen linja-autojen esteettömyydestä on asetettu uudenlaisille esteettömille kalustoratkaisuille. Joukkoliikenteen esteettömyyden edistäminen vaatii kuitenkin nopeasti voittoa tuottamattomia investointeja. Nähtäväksi jää, löytyykö kehittämiseen samanlaista valmiutta kuin yksilöllisissä kuljetuspalveluissa on ollut. Kirjoittaja on Kynnys ry:n aluesihteeri Turussa. Auton lisävarustelun ja muutostöiden korvaaminen vammaispalvelun taloudellisena tukitoimena Viranhaltija oli hylännyt hakemuksen saada vammaispalvelulain nojalla korvaus uuteen autoon asennettavista apuvälineistä aiheutuvista kustannuksista kustannusarvion mukaan yhteensä markkaa (automaattivaihteisto markkaa, käsihallintalaite markkaa, vakionopeudensäädin markkaa, lohkolämmitin ja sisäpistoke markkaa, lämmitettävä tuulilasi markkaa ja kattokahva kuljettajalle 350 markkaa). Hakija oli hankkinut henkilöauton, jonka hankintahinta markan hintaisine lisälaitteineen oli ollut markkaa. Hän oli saanut entisestä autostaan hyvitystä markkaa. Lisäksi hänelle oli myönnetty autoveron palautusta automaattivaihteisto huomioon ottaen markkaa. Viranhaltija oli todennut hakijan tarvitsevan vammansa takia hakemansa apuvälineet. Koska todellisia kustannuksia ei kuitenkaan ollut syntynyt vaihtoauton hinta ja autoveron palautus huomioon ottaen, apuvälineen kustannuksia ei korvattu. Hyväksyttäväksi auton vakiomallin hinnaksi hakijan vamman laatu ja olosuhteet huomioon ottaen oli katsottu markkaa hakijan esittämän markan asemesta. Sosiaalilautakunta pysytti viranhaltijan päätöksen, koska apuvälineet hankittiin samanaikaisesti uuden auton kanssa eikä tällöin jäänyt todellisia kustannuksia korvattavaksi. Lääninoikeus hylkäsi valituksen. Korkein hallinto-oikeus kumosi lautakunnan ja lääninoikeuden päätökset ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen perusteluissa todettiin, että hakija ei ollut pyytänyt korvausta autonsa hankintahintaan. Kysymyksessä olevia muutostöitä lisälaitteineen ei voitu pitää siten auton hankintahintaan kuuluvina, että niihin ei voitaisi erikseen myöntää haettua korvausta. Hakemuksessa esitetyt muutostyöt oli vammaispalvelulain 9 :n 1 momentin ja vastaavan asetuksen 17 :n mukaan korvattava muutostöistä aiheutuvien todellisten kustannusten mukaisina eikä niitä näissä oloissa voitu kytkeä auton hankintahinnan kohtuullisuuden arviointiin. Mainitun lain 4 :n perusteella muutostöihin liittyvien lisälaitteiden hankintahinnasta oli kuitenkin vähennettävä niihin, automaattivaihteistoon, autoverolain 51 :n perusteella kohdistunut autoveron palautuksen osuus markkaa. Muutostöiden aiheuttamien kustannusten arvioinnissa voitiin ottaa huomioon hakijan mahdollisuus hankkia hänen vammansa ja sairautensa edellyttämän tarpeen täyttävä sellainen auto, jonka välttämättömät lisälaitteet ja muutostyöt muodostuvat hinnaltaan kohtuullisiksi. KHO, taltio 2773, SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

14 Suomen Taksiliiton mielestä taksit ovat kokonaistaloudellisesti edullinen tapa järjestää palvelukuljetukset. H allintopäällikkö Timo Koskinen ja viestintäjohtaja Nina Nizovsky Suomen Taksiliitosta korostavat, että taksit eivät suinkaan halua omia itselleen kaikkia yhteiskunnan kustantamia palvelukuljetuksia. Taksiliitolla ei myöskään ole mitään kuntien järjestämiä palvelulinjoja vastaan. Ne sopivat hyvin kiireettömiin ryhmäkuljetuksiin, esimerkiksi ryhmäkäynteihin ostoskeskuksessa tai päiväkeskuskuljetuksiin. Me peräänkuulutamme kokonaistaloudellista ajattelua. Ei ole järkevää laittaa yhteiskunnan tuella keinotekoisesti pystyyn järjestelmiä, jotka tappavat itsekannattavaa liikennettä. Matkojen yhdistelmähankkeita ja palvelulinjoja suunniteltaessa pitäisi muistaa kokonaisuus. Koulukyydit sekä vanhusten ja vammaisten kuljetukset ovat maaseudulla taksien toimeentulon perusta. Jos niitä ei ole, moni taksi joutuu lopettamaan toimintansa. Taksi on monella syrjäkylällä viimeinen palvelu, kun koulu, kauppa ja posti on lopetettu ja linja-autot ovat lakanneet kulkemasta. Taksien avulla syrjäkylille voidaan vielä turvata joitakin palveluja. Jos takseilta viedään toimintaedellytykset, ei tätäkään palvelua enää ole ja viimeistenkin ihmisten pitää muuttaa kuntakeskuksiin. Koskinen ja Nizovsky muistuttavat, että taksi on ainoa kuljetusmuoto, joka toimii vuoden jokaisena päivänä vuorokauden ympäri. Taksiyrittäjällä on liikenneluvassaan myös ajovelvoite. Hänen on ajettava asiakkaiden tarpeen mukaan. Taksi on ainoa liikennemuoto, jolla tämä velvoite on. Palvelulinjat toimivat arkisin ja virka-aikaan, mutta kuljetuksia tarvitaan muina aikoinakin. Jos taksia ei ole, esimerkiksi sairaskuljetukset joudutaan ajamaan ambulansseilla, ja se maksaa. Rinnakkaisjärjestelmät eivät tuo säästöjä Koskinen uskoo, että matkojen 14 SOSIAALITURVA 15/2001 Taksit palvelevat joustavasti Suomen Taksiliiton hallintopäällikön Timo Koskisen ja viestintäjohtajan Nina Nizovskyn mielestä on tuhlausta luoda kuljetuksiin ja niiden välityksiin rinnakkaisia järjestelmiä. Kaikkien etu on, että kuljetusten maksajat ja järjestäjät pääsisivät aitoon yhteistyöhön. yhdistelystä saadut säästöt siirtyvät pääosin yhdistelystä syntyviin kustannuksiin. Lisäksi asiakkaille tulevat pidemmät matka- ja odotusajat. Matkojenyhdistelykeskuksiin kehitellään samantapaisia välitysjärjestelmiä, jotka taksien tilauskeskuksissa ovat jo valmiina. Taksien tilausvälitykset toimivat vuorokaudet ympäri vuoden jokaisena päivänä. Niistä asiakkaat saavat aukottomamman palvelun kuin vain virkaaikaan toimivista matkojenyhdistelykeskuksista. Koskisen mukaan matkojen yhdistämisen malli on tullut Suomeen Keski-Euroopasta, missä asukastiheys on suuri ja matkoja paljon. Yhdistelykeskusten kustannukset matkojen määrään nähden eivät siellä tule kohtuuttomiksi. Suomessa palvelukuljetuksia on niin vähän, että koko maassa niitä varten pystyttäisiin ylläpitämään ehkä vain paria yhdistämiskeskusta. Kuljetusten välitys ilman paikallistuntemusta taas palvelee huonosti asiakkaita. Taksit pystyvät hoitamaan tilausten välityksen Koskisen ja Nizovskyn mielestä taksiyrittäjät ja heidän välityskeskuksensa pystyvät nykyisellä kalustolla ja varustuksella hoitamaan palvelukuljetukset hyvin yhteistyössä muiden liikennemuotojen kanssa. Taksiliikenne järjestelee jo nyt kuljetuksia omatoimisesti. Esimerkiksi koululaiskuljetusten reitit taksit suunnittelevat yleensä itse. Tekniikan kehittyminen on luonut hyvät edellytykset takseille palvella asiakkaita. Tilauskeskuksista on takseihin reaaliaikaiset yhteydet. Uutuutena tilauskeskuksiin ovat tulossa satelliittipaikantimet. Niiden avulla tiedetään koko ajan, missä autot liikkuvat. Nizovsky huomauttaa, että uusi tekniikka helpottaa taksien välitystä. Tekniikka on kuitenkin kallista, koska välitysjärjestelmien tietokoneohjelmat pitää räätälöidä kunkin paikkakunnan oloihin. Niitä ei saa valmiina kaupasta. Järjestelmien rakentamisen lisäksi henkilökustannukset keskuksissa ovat merkittäviä. Tämän vuoksi rinnakkaisten järjes- MERJA MOILANEN 14 3/30/06, 10:56 AM

15 telmien luominen ei ole järkevää ainakaan ennen kuin on selvitetty taksikeskuksien mahdollisuudet hoitaa kyytien yhdistelyä. Koskisen ja Nizovskyn mielestä on tuhlausta, että taksiyrittäjien monipuolista varustusta ja ammattitaitoa ei käytetä tehokkaasti hyväksi vaan luodaan rinnakkaisia järjestelmiä. Kaikkien etu on, että kuljetusten maksajat ja järjestäjät pääsisivät aitoon yhteistyöhön. Meidän palveluja on paikoin karsastettu, mutta kun ne on kelpuutettu, niihin on oltu tyytyväisiä. Niillä paikkakunnilla, joissa yhteistyöhön on ryhdytty, on saatu hyviä tuloksia ja yhteistyössä on edetty hyvin, Koskinen toteaa. Hän mainitsee hyvinä esimerkkeinä Savon Taksin, Lähitaksin ja Seinäjoen Keskustaksin. Joillakin tahoilla on ollut tarvetta osoittaa, että palvelukuljetukset pystyttäisiin hoitamaan ilman taksejakin. Kyllähän yhteiskunta siihen pystyy, jos se välttämättä haluaa, mutta ei se järkevää ole, Koskinen Kunnan kyydit ovat maaseudulla takseille toimeentulon perusta. Yhteiskunnan ostamat taksipalvelut 30 prosenttia taksikyydeistä toteaa. Hän uskoo yhteistyön voimaan. Nizovsky painottaa taksien käytön joustavuutta kunnille: Takseille maksetaan vain siitä ajasta, kun ne ovat käytössä. Niille ei makseta päivystyksestä eikä yleensä välityksestä. Taksi on myös sikäli hyvin joustava, että mitä tahansa palvelua tarvitaan, taksit kehittävät sen. Taksi on pienyrittäjävaltaisuutensa ansiosta hyvin joustava yritysmuoto. Taksiyrittäjä voi säädellä kustannuksiaan esimerkiksi kuljettajan käytön määrällä. Tämän johdosta taksit selviävät yleensä taloudellisesti heikkojenkin aikojen yli, mutta varsinkin maaseudulla yrittäjän ansio omasta työstä jää usein melko pieneksi. Moni tarvitsee rinnalle jonkin sivuelinkeinon. Suurimmissa kaupungeissa taas on uhkana kuljettajapula. Taksinkuljettajiksi sopivia henkilöitä alkaa olla vaikea löytää. Merja Moilanen Taksiluvat myöntää lääninhallitus. Lupien myöntämisen perusteena on tarjota asiakkaille riittävät, laadukkaat ja turvalliset taksipalvelut. Liikenneministeriö määrää korkeimman sallitun taksan. Taksa pohjautuu taksitoiminnan kuluihin, joita seuraa Tilastokeskuksen ylläpitämä taksi-indeksi sekä Taksiliitto. Suomessa on noin taksiyrittäjää eli taksiliikenneluvan haltijaa, ja heillä on noin taksiautoa. Tavallisimmin liikenneluvan haltija on siis yhden auton omistaja. Taksiautoista noin on kahdeksan matkustajan tilatakseja, joista tuhannessa on luiska tai nosturi pyörätuolia varten. 300:ssa autossa on paarit. Yhtä taksiautoa kohden on runsaat 500 asukasta. Taksitiheys vaihtelee paikkakunnittain. Autoista noin 55 prosenttia toimii kaupungeissa ja 45 prosenttia maaseudulla. Taksit kuljettavat vuosittain noin 38 miljoonaa matkustajaa. Yksityishenkilöiden matkat ovat 50 prosenttia, yhteiskunnan taksipalvelut 30 prosenttia ja yritysten ajot 20 prosenttia taksien kyydeistä. Lähes puolet takseista kuuluu atk-ohjattuun tilausjärjestelmään. (Lähde: Suomen Taksiliitto) ENNAKKO- PÄÄTÖKSIÄ Kuljetuspalvelumatkojen määrä vammaispalvelulain perusteella Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunnan velvollisuus järjestää vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalvelumatkoja voi yksittäistapauksessa vammaisen henkilön olosuhteistaan ja kuljetuspalvelujen tarpeestaan esittämän selvityksen perusteella olla laajempikin kuin vammaispalveluasetuksen 6 :ssä mainittu kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa. KHO, taltio 906, Sotilasvammalain suhde vammaispalvelulakiin Sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto pysytti viranhaltijan päätöksen, jolla oli hylätty hakemus henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta 80 tunnilta kuukaudessa alkaen. Päätökseen sisältyvän tilannearvion mukaan hakija oli vammautunut armeijan sotaharjoituksissa. Hän oli sokea ja hänen vasen kätensä on amputoitu ranteesta ja oikean käden yhdessä sormessa on osittain tuntoa, muut kaksi jäljellä olevaa sormea ovat tunnottomat. Hakijalle oli myönnetty henkilökohtaisesta avustajasta korvausta 40 tuntia kuukaudessa saakka. Henkilökohtainen avustaja oli tehnyt tulkkipalveluun verrattavaa työtä muun ohella merkitsemällä hakijan äänilevyjä ja avustanut ATK-laitteiden käytössä hakijan CD-levyjä ja kasetteja tuottavassa, julkaisevassa ja markkinoivassa luontoäänitteisiin erikoistuneessa yrityksessä. Valtiokonttorilta saamallaan korvauksella hakija oli palkannut avustajan päivittäisissä toiminnoissa suoriutumista varten. Hakija sai 100 prosenttisen haitta-asteen perusteella valtiokonttorilta korvausta yhteensä ,56 markkaa kuukaudessa. Kuukausittainen korvaus koostui elinkorosta 5 765,43 markkaa ja haittalisästä 4 557,58 markkaa sekä täydennyskorosta ja vaaterahasta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan. Hallinto-oikeuden sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumottiin ja asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi, koska saadun selvityksen mukaan valtiokonttorin sotilasvammalain nojalla maksama avuttomuus- ja haittalisä ei ollut tarkoitettu työstä ja opiskelusta aiheutuviin kustannuksiin eikä myöskään ammatin harjoittamiseen käytetyn avustajan palkkaamiseen. Henkilökohtaista avustajaa oli anottu pääasiassa omassa yrityksessä työskentelyä varten. Näillä perusteilla hakijalle voitiin vammaispalvelulain nojalla maksaa henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuneita kustannuksia. Asia oli palautettava sosiaali- ja terveyslautakunnalle, jonka tuli arvioida asia vammaispalvelulain pohjalta ja ottaen huomioon hakijan tarve käyttää avustajaa omassa yrityksessä sekä hänen vammansa ja kunnan tarkoitukseen varaama määräraha. KHO, taltio 3139, SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

16 Tampereella kokeillaan taksimatkojen yhd Vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten yhdistelyn hoitaa Tampereen aluetaksi. Yhdistely merkitsee matkustajalle pakollista ennakkotilausta. Toisaalta invataksin voi saada aiempaa varmemmin. Tampereen matkojenyhdistämiskokeilu on rajattu alkuvaiheessa koskemaan niitä asiakkaita, jotka ovat oikeutettuja vammaispalvelulain mukaisiin matkoihin. Projektipäällikkö Jouni Mutanen uskoo, että riittävästi rajattu kokeilu antaa parhaan kuvan soveltamismahdollisuuksista muihinkin sosiaali- ja terveystoimen asiakkaiden tarvitsemiin kuljetuksiin. PÄIVI VÄNNILÄ Tampereella aloitetaan vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten yhdistely ensi vuoden alussa. Asiakkaat matkustavat kokeiluaikana enimmäkseen takseilla. Kokeilua on valmistellut työryhmä, johon on kuulunut Tampereen kaupungin, Länsi-Suomen lääninhallituksen, Kansaneläkelaitoksen ja vammaisneuvoston edustajia. Hankkeen yhtenä konsulttina toiminut diplomi-insinööri Jouni Mutanen Viatek Oy:stä toimii myös hankkeen projektipäällikkönä. Kyytiä kohti 1,5 matkustajaa Vammaispalvelulain perusteella tehtyjä matkoja kertyy Tampereella vuodessa noin Vuonna 2000 nämä matkat maksoivat kaupungille 23 miljoonaa markkaa. Projektipäällikkö Mutasen mukaan kaksivuotisen kokeilun aikana on tarkoitus saada aikaan neljän miljoonan markan nettosäästö vuodessa. Tällä hetkellä vammaispalvelulain mukaiset matkat tehdään lähes yksinomaan yksittäisinä kyyteinä. Näihin oikeutettuja on Tampereella henkilöä. Yhden arkipäivän aikana matkoja tehdään yli 800. Kokeilun aikana on tavoitteena, että kolme ihmistä tekee matkan kahdella taksilla silloin, kun yhdistelykeskus on auki. Iltaisin ja pyhinä matkoja ei yhdistellä vaan ne tehdään yksittäisinä taksikyyteinä. Aikatauluissa pysymiseksi ja reittivalintojen pitämiseksi tarkoituksenmukaisina suurin matkustajamäärä yhtä kyytiä kohti on kolme tavallisessa taksissa. Keskusta-alueella kyytiin nousemisia ja kyydistä poisjäämisiä saattaa olla lyhyiden matkojen ja niiden ketjutuksen ta- Palvelutason pitäisi kokeiluaikana pysyä vähintään nykyisellään. kia kuitenkin useita, Mutanen ennustaa. Valtaosa matkoista on 5-10 minuutin siirtymisiä keskustaalueella. Ennen kokeilun alkamista lähtömaksujen osuus kustannuksista on huomattava. Kaupunki maksaa matkat taksien mittaritaksan mukaan ja asiakas vastaa kiinteästä omavastuuosuudes- taan. Tampereen kaupungin vammaispalvelutoimiston toimistopäällikkö Päivi Mattila toteaa, että palvelutason pitäisi kokeiluaikana pysyä vähintään nykyisellään. Uutta on, että matkustajalta edellytetään ennakkotilausta. Toisaalta esimerkiksi invataksin saanti on varmempaa, koska etenkin käyttöhuippuina pystytään käyttämään taksikalustoa nykyistä tehokkaammin. Asiakas saa edelleen matkustaa taksilla Tampereen aluetaksi myy tilauskeskuspalvelut kaupungille kokeilun ajan. Suurin osa kuljetuksista hoidetaan samalla taksikalustolla kuin nykyisinkin ilman kilpailutusta. Lisäksi keskustaalueelle hankitaan ostopalveluna kolme autoa kuljettajineen. Matkojen tilaukset ohjautuvat uuteen, vain tätä tarkoitusta varten perustettavaan puhelinnumeroon. Matkojenyhdistely toteutetaan Tampereen aluetaksissa, joka palkkaa tehtävää varten lisää henkilökuntaa. Käyttäjät ovat kyselleet monenlaisia asioita. He ovat jopa luulleet, että matkat otetaan kokonaan pois. Lisäksi on erheellisesti epäilty, että matkat tehtäisiin pelkästään palveluliikenteen pikkubusseilla. Epävarmuutta on ollut myös siitä, voiko käyttää saattajaa ja saako kuljettajalta saattamispalvelua. Yhteiskuljetuksen on epäilty 16 SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

17 jen yhdistelyä heikentävän yksityisyyden suojaa, Mutanen kertaa esiin tulleita epäluuloja. Joka tapauksessa kokeilu muuttaa asiakkaiden vakiintuneita matkustuskäytäntöjä: Matka on tilattava riittävän ajoissa, jotta yhdistelymahdollisuudet ehditään kartoittaa. Keskus voi ehdottaa asiakkaalle toivotusta ajasta poikkeavaa matkustusaikaa. Toki tilaaja voi itse ratkaista, hyväksyykö hän tarjotun ajan. Jos asiakas ilmoittaa tilausvaiheessa, että perillä oloaika on ehdoton, kuljetus on toteutettava siten, että asiakas on perillä viimeistään toivottuna aikana. Hänen ei tarvitse perustella tarvettaan. Aikataulujen pitäminen on tärkeää siksi, että käyttäjät saadaan luottamaan matkojenyhdistelyyn, Mutanen tähdentää. Kaikki vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuksiin oikeutetut eivät kuitenkaan osallistu matkojenyhdistelyyn. Perusteena henkilökohtaiseen matkustussuunnitelmaan voi olla esimerkiksi vaikea hengityselinsairaus. Mattila kertoo viimekeväiseen kyselyyn viitaten, että 20 prosenttia nykyisistä vammaispalvelulain mukaisiin matkoihin oikeutetuista haluaa oikeuden matkustaa yksin. Lopullisen päätöksen tekee sosiaalityöntekijä kuultuaan ensin asiakasta. Tietoturva taataan erillissopimuksin Matkojenyhdistelykeskus saa kuljetuspalveluihin oikeutettujen asiakkaiden perustiedot Tampereen kaupungin sosiaalija terveystoimen toimikorttijärjestelmästä. Rekisterin pohjana hyödynnetään vammaispalvelutoimiston viime keväänä tekemän asiakaskyselyn tuloksia. Lisäksi MYK ylläpitää asiakaskohtaista rekisteriä apuvälineistä ja avustuksen tarpeesta. Rekisterissä ei ole asiakkaan sairautta tai vammaa koskevia tietoja. Ensimmäisen tilaussoiton yhteydessä tiedot päivitetään. MYK tekee sopimuksen Tampereen kaupungin kanssa asiakastietojen salassapidosta. Tiedot liikkuvat datana, eivät keskusteluna keskuksen ja kuljettajan välillä. Näin turvataan se, että vain kuljettaja saa oleellisimmat tiedot asiakkaan kuljetuspalvelusta, Mattila tähdentää. Käyttäjiltä on tullut kysymyksiä yksityisyyden suojasta. Mattila vertaa uutta matkustustilannetta mihin tahansa julkisella kulkuneuvolla tehtävään matkaan. Matkustaja valitsee itse, milloin ja mistä hän haluaa keskustella kanssamatkustajien kanssa. Taksien käyttöaste kohentuu Takseille vammaispalvelulain perusteella korvattavat matkat vähenevät hetkellisesti, mutta taksien liikevaihto ei kokeilun vuoksi juurikaan putoa. Tämä on perusteltavissa siten, että vammaispalvelulain edellyttämien kuljetusten määrä kasvaa vähitellen väestörakenteen ja palvelurakenteen muuttuessa, Mutanen lupaa. Kokeilun jälkeen Tampereella on yhtenä vaihtoehtona ostaa matkojenyhdistelypalvelu yhdeltä tuottajalta kokonaisuutena. Tällöin sekä tilauskeskuksesta että kuljetuksista vastaa tarjouskilpailun voittaja. Pidän varsin todennäköisenä sitä, että kokeilun jälkeen ennustettavat, säännöllisesti kuormittavimmat ajat hoidetaan vakiokalustolla. Ennakoimattomat ruuhka-ajan huiput ja hiljaiset ajat hoidetaan taksikuljetuksin, Mutanen ennustaa. Päivi Vännilä Lähde: Tampereen matkojenyhdistelykeskuksen projektisuunnitelma. Loppuraportti.Tampereen Viatek Oy, Tampereen kaupunki ja Länsi-Suomen lääninhallitus. Tampereen taksimatkojen yhdistelykokeilussa kaupunki maksaa matkat taksien mittaritaksan mukaan ja asiakas vastaa kiinteästä omavastuuosuudestaan. Matkojenyhdistelykeskukset (MYK) Suomessa Suomessa on ryhdytty kehittämään matkojenyhdistelyä liikenne- ja viestintäministeriön aloitteesta. Muutosta vauhdittaa se, että yli 65-vuotiaiden samoin kuin kotona asuvien palvelunkäyttäjien osuus kasvaa vähitellen. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään palvelujen käyttäjäkunnan laajentumisesta. Matkojenyhdistelyllä tavoitellaan selkeitä säästöjä. Matkojenyhdistelyä toteutetaan jo eri muodoissa eri puolilla Suomea. Vanhin toimiva matkojenyhdistelykeskus (MYK) toimii Keski-Uudellamaalla ja tunnetaan Sampo-liikennöintinä. MYK-toiminta on alkamassa Jyväskylässä, Helsingissä, Oulussa ja Tampereella. Eri seutukunnilla ja paikkakunnilla on paikallisia MYK-mallejaan. Esimerkiksi Kuopiossa MYK-operaattori on kaupunki ja Pietarsaaressa Call Center -yritys. Keski-Uudellamaalla taas vastuu yhdistelystä on liikennöinnistä vastaavalla yrityksellä. Matkojenyhdistelykeskukset ovat toiminnassa Keski-Uudellamaalla, Pietarsaaren seudulla, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Rovaniemellä ja Seinäjoella. Keskus aloittaa tänä vuonna toimintansa Jyväskylässä ja ensi vuonna Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. SOSIAALITURVA 15/ RAIMO LIETSALA 17 3/30/06, 10:56 AM

18 Pekka Lith Joukkoliikenteen rahoituksesta yli neljännes tulee yhteiskunnalta Pääosa yhteiskunnan tuesta kanavoituu kuntien ja Kelan kautta opetus-, terveys- ja sosiaalitoimen kuljetuksiin. Lisäksi valtio tukee suoraan paikallisliikennettä sekä linja-auto- ja rautatieliikennettä. Yksityisautoilun yleistyessä linja-auto- ja rautatieliikenne ovat menettäneet matkustajia ja lipputuloja. Monet maaseutubussit kulkevat vain koulujen lukukausina. Samalla rautateiden henkilöliikennettä pieniin ja keskisuuriin kaupunkeihin on supistettu kannattamattomana. Henkilökilometreinä laskettu joukkoliikenteen osuus on noin viidennes Suomen henkilöliikenteestä. Tulevaisuudessa tiukkenevat saaste- ja melunormit sekä kasvavat ruuhka- ja pysäköintiongelmat voivat suosia bussiliikennettä ja sähkövedolla tapahtuvaa rautateiden lähiliikennettä. Toimiva julkinen paikallisliikenne edellyttää kuitenkin riittävää asukaspohjaa. Lisäksi tarvitaan yhteiskunnan tukea, sillä lipputulot eivät tee nykyhinnoilla liikennöintiä kannattavaksi. Suomessa valtio ja kunnat ostavat liikennepalveluja, mikä lisää joukkoliikenteen tarjontaa ja alentaa hintatasoa. Yhteiskunnan rahoituksesta viidesosa on tullut liikenneministeriöltä, joka tukee suoraan VR:n vähäliikenteisten rataosuuksien lii- Toimiva julkinen paikallisliikenne edellyttää riittävää asukaspohjaa. kennettä sekä lääninhallitusten kautta bussien runkoliikennettä ja kaupunkien paikallisliikenteen matkalippujen hinnanalennuksia. Puolustusministeriö on tukenut varusmiesten matkoja ja työministeriö on rahoittanut siviilipalvelumiesten matkoja. Pääosa yhteiskunnan tuesta kanavoituu Suomessa kuitenkin kuntien ja Kelan kautta opetus-, terveys- ja sosiaalitoimen kuljetuksiin. Yhteensä Kelan ja kuntien osuus joukkoliikenteen rahoitustuesta on 76 prosenttia. Tuki suurta bussien paikallisliikenteessä Suomen julkisen joukkoliikenteen liikevaihto on arviolta vajaat 9 miljardia markkaa, josta lipputuloja on noin 73 prosenttia ja yhteiskunnan rahoitusta 27 prosenttia. Yhteiskunnan rahoituksen osuus liikevaihdosta on lähes 40 prosenttia suurten kaupunkien paikallisliikenteestä, kolmasosa lipputuloperusteisesta linja-autoliikenteestä ja lähes 30 prosenttia taksiliikenteestä. Tukirahoituksen osuus kuljetusalan liikevaihdosta on kuitenkin vähentynyt luvulla tukirahoitus supistui noin 400 miljoonalla markalla. Erityisesti suora rahoitus on supistunut. Suoralla rahoituksella tarkoitetaan kuntien paikallisliikenteen ostoja ja suurten kaupunkien liikennelaitosten alijäämien korvauksia. Matkakustannusten korvaukset ovat sitä vastoin kasvaneet. Paikallisliikenteen kilpailuttaminen Suomen Kuntaliiton asiantuntijahaastattelun mukaan kuntien paikallisliikennettä on kilpailutettu kunnolla ainoastaan pääkaupunkiseudun kunnissa. Pääkaupunkiseudulla vain Helsingillä on oma liikennelaitos, joka hoitaa bussi-, raitiovaunu- ja metroliikennettä. Omia liikennelaitoksia on Suomessa myös Turun ja Tampereen kaupungeilla ja Enon kunnassa. Pääkaupunkiseudulla kilpailuttamisesta on vastannut Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV, kun kysymys on ollut kuntien rajat ylittävästä bussiliikenteestä ja rautateiden lähiliikenteestä. YTV on lisäksi hoitanut Vantaan kaupungin sisäisen bussiliikenteen kilpailuttamisen. Asiantuntijoiden mukaan myös Espoo siirtyy käyttämään YTV:n asiantuntemusta. Helsinki vastaa sitä vastoin jatkossakin oman sisäisen bussiliikenteensä kilpailuttamisesta. Suunnitelmissa on HKL-bussiliikenteen yhtiöittäminen ja mahdollinen fuusioituminen kaupungin omistaman Suomen Turistiauto Oy:n kanssa. Paikallisliikennettä on kilpailutettu lisäksi Turun seudulla. Tampereella paikallisliikenne on haluttu hoitaa kaupungin omana työnä. Kuntien on järjestettävä myös peruskouluasteen oppilaiden kuljetukset. Näiden kuljetuspalvelujen kustannuksiin valtio osallistuu valtionosuusjärjestelmän kautta. Koululaiskuljetusten osalta kunnat ovat kilpailuttaneet paikallisia linja-autoliikennöitsijöitä ja taksiyrittäjiä. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilaiden kuljetuksia tukee Kela. Sosiaali- ja terveydenhuollon kuljetukset takseilla Sosiaalipalveluina järjestettävistä kuljetuksista vastaavat enimmäkseen kunnat. Tätäkin toimintaa valtio tukee valtionosuusjärjestelmän kautta. Sosiaalipalveluna annettaviin kuljetuksiin kuuluvat vammaishuolto- ja sosiaalihuoltolakien mukaiset kuljetukset mahdollisine saattajapalveluineen. Vanhuksille on tarjolla myös palveluliikennettä pikkubusseilla. Kuljetuspalveluista peritään yleensä asiakkaan maksama omavastuuosuus, joka määräytyy matkan pituuden ja kuljetuspalvelun kokonaiskustannusten mukaan. Osa kuljetuksista voi olla asiakkaalle kuitenkin täysin ilmaista. Sosiaalihuollon tukipalveluihin luetaan ateriapalvelukuljetukset omassa kodissaan asuville vanhuksille ja vammaisille. Terveydenhuollon kuljetuksiin yhteiskunta on osallistunut lähinnä sairausvakuutusjärjestelmän kautta, jolloin korvaukset maksaa Kela. Merkittävä osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluna annettavista kuljetuksista hoidetaan takseilla. Yhteiskunnan rahoituksella tapahtuva taksiliikenne onkin kolman- 18 SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

19 Yhteiskunnan rahoituksesta joukkoliikenteelle viidesosa on tullut liikenneministeriöltä. Se tukee suoraan VR:n vähäliikenteisten rataosuuksien liikennettä sekä lääninhallitusten kautta bussien runkoliikennettä ja kaupunkien paikallisliikenteen matkalippujen hinnanalennuksia. nes taksialan liikevaihdosta. Taksien kilpailuttamisen hyöty vähäistä Pääkaupunkiseudun paikallisliikenteen kilpailuttamisesta saadut kokemukset ja toteutuneet kustannussäästöt ovat vastanneet pääosin ennakko-odotuksia. Sitä vastoin pienten paikkakuntien kuljetusten kilpailuttamisesta saadut kokemukset osoittavat, että tarjoushinnat ovat suurin piirtein samoja kaikilla tarjoajilla. Tämä on vähentänyt kilpailuttamisesta saatuja hyötyjä. Vapaata kilpailua on haitannut Suomessa se, että taksipalvelujen tarjonta on säädeltyä. Kilpailuviraston mukaan henkilöliikennelakiin perustuva viranomaisten suorittama taksihintojen vahvistaminen yhdistettynä lupien tarveharkinnalla ylläpidettyyn tarjonnan niukkuuteen Taulukko 1. Joukkoliikenteen julkinen rahoitus eri liikennemuotojen liikevaihdosta, prosenttia. Rautatieliikenne 23 Suurten kaupunkien paikallisliikenne 39 Lipputuloperusteinen linja-autoliikenne 32 Taksiliikenne 30 Lentoliikenne 1 Yhteensä 27 on luonut edellytykset taksiyrittäjien keskinäiselle hintakilpailusta pidättymiselle. Autoilijoiden ei ole tarvetta ajaa vahvistettua ylintä sallittua taksaa halvemmalla, koska muutkaan taksiautoilijat eivät anna alennusta. Taksien hiljaiset hintakartellit takaavat pienillä paikkakunnilla sen, että palveluja ei tarjota alle sovittujen hintojen. Toisaalta kunnat ovat haluttomia kilpailuttamaan taksiliikennettä, jos vaarana on paikallisen toiminnan häviäminen. Kilpailuttamisessa tehostamisen varaa Bussiliikenteessä kilpailuttamisen epäkohdat johtuvat hinnan ratkaisevasta merkityksestä palveluntoimittajaa valittaessa. Saadut sopimushinnat ovat alhaisia, ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on käyty tiukkaa Julkinen rahoitus/liikevaihto, % Lähde: Julkisen liikenteen suoritetilasto 1997, B 26/98, Liikenneministeriö. kilpailua olemassaolosta. Sopimuskaudet koetaan bussiliikenteessä liian lyhyiksi, ja niiden tulisi olla vähintään kolmivuotisia. Lyhyet sopimuskaudet ovat huonoja työntekijöille, jotka joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa. Työntekijöiden asemaa on helpotettu ns. Longan sopimuksessa. Sopimuksen mukaan tarjouskilpailun hävinneen liikennöitsijän henkilöstöä voi siirtyä ns. työvoimapankin kautta voittaneen liikennöitsijän palvelukseen. Taksiliikenteessä epäkohdat liittyvät kuntatilaajien ostamisen osaamattomuuteen, sillä kunnat eivät ole kouluttaneet riittävästi hankinnoista vastaavia virkamiehiään. Myös tarjouspyyntöihin on sisältynyt toisia taksiyrittäjiä suosivia ja toisia syrjiviä kalustovaatimuksia. Kaiken kaikkiaan tarjouspyyntökäytäntö on Suomen kunnissa varsin kirjavaa. Viranomaisten suhtautuminen taksiyhteenliittymien markkinointiyhtiöiden ja taksiyhdistysten yhteistarjouksiin on ollut selkiytymätöntä. Yksittäinen taksiyrittäjä ei voi sitoutua yksin pienten osuuksien hoitoon, jolloin yhteistoiminta muiden taksien kanssa on järkevää. Yhteenliittymät on kuitenkin katsottu joissakin riitatapauksissa kilpailurajoituslain vastaisiksi. RAIMO LIETSALA Erityisesti Kilpailuvirasto on suhtautunut varauksellisesti taksien yhteenliittymiin. Pelisäännöt niiden kohtelusta tarjouskilpailuissa olisi saatava kaikille osapuolille selviksi. Yhteenliittymän tulee olla oikeassa suhteessa kilpailutettavan hankkeen kokoon. Lisäksi on edellytettävä, että sen kaikki jäsenet todella osallistuvat kuljetuksiin. Joukkoliikenteen kehittäminen kannattaa Joukkoliikenteen kehittämisessä on parannettava eri liikennemuotojen yhteistyötä palveluja yhdistämällä ja kutsuohjattua joukkoliikennettä kehittämällä. Kutsuohjatussa liikenteessä asiakkaat voisivat tilata tarvitsemansa kuljetuksen niin sanottujen matkojenvälityskeskusten kautta. Toinen kehittämiskohde on joukkoliikenteen helppokäyttöisyyden parantaminen. Siihen kuuluvat liikennemuotojen yhteiset informaatiojärjestelmät ja terminaalit. Myös maksuvälineenä toimivan älykortin käyttö yleistyy nopeasti. Suomi on älykortin kehittelyn edelläkävijämaita. Matkalippujen lisäksi kunnalliset palvelumaksutkin hoituvat tulevaisuudessa älykortilla. LÄHTEET Liikenneministeriö: Julkisen liikenteen suoritetilasto 1997, mietintöjä ja muistioita B 26/98, Helsinki Liikenneministeriö: Joukkoliikenne Suomessa (www. mintc.fi). Lith, Pekka: Markkinoiden toimivuus I: Kuntien hankintamarkkinoiden toimivuus, palveluntuottajan näkökulma, KTM:n tutkimuksia ja raportteja 23/2000, Helsinki Suomen Kuntaliiton, Linjaautoliiton ja Taksiliiton asiantuntijahaastattelut. Kirjoittaja on yksityinen tutkija. Hän on laatinut useita selvityksiä eri palvelualoilta. SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM

20 Sosiaali- ja terveysturvan päivät pidettiin elokuuta 2001 Lahden Sibeliustalossa. Päivät järjesti Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto yhdessä Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen sosiaaliturvayhdistyksen kanssa. Sosiaaliset perusoikeudet pystytään turvaamaan Suomi on oikeus- ja hyvinvointivaltio, jossa sosiaaliset perusoikeudet pystytään turvaamaan, todettiin Sosiaali- ja terveysturvan päivillä. Tosin kansalaiset voivat olla joissakin tapauksissa toista mieltä. Pääurakka on nyt suoritettu. Hyvinvointivaltio on pelastettu rahoituskriisiltä ja sosiaaliturvan ja -palvelujen rahoitus on saatu kestävälle pohjalle, pääministeri Paavo Lipponen vakuutti Sosiaali- ja terveysturvan päivien avajaisissa. Suomen julkisten menojen osuus kokonaistuotannosta on alentunut EU-maiden keskimääräiselle tasolle. Myös veroaste lähenee unionin keskitasoa, kun otetaan huomioon, että monissa EU-maissa verovähennyksiä käytetään sosiaaliturvan muotona. Valtiontalous on kunnossa ja verotuksen pahimmat kilpailukykyä heikentävät vääristymät on poistettu. Tämä antaa Suomelle mahdollisuuden sopeutua hidastuvaan vientiin ja harjoittaa järkevää suhdannepolitiikkaa myös huonompina aikoina, Lipponen visioi. Suomen työttömyys on vielä EU:n keskitasoa korkeammalla, mutta on laskenut nopeimmin Euroopassa ja laskee huonontuneista suhdannenäkymistä huolimatta edelleen. Lipponen laski hallitustensa oikeaan osuneen talouspolitiikan ansioksi työllisyyden kohenemisen. Se jos mikä on ollut hyvinvointiyhteiskunnan jälleenrakennustyötä ja on vastakin keskeinen hyvinvointipolitiikan tavoite. Vain työtä tekemällä voimme turvata veropohjan, jolla hyvinvointipalvelut ja sosiaaliturva rahoitetaan kestävällä tavalla. Köyhyys ei ole lisääntynyt Lipposen mukaan väite, että hyvinvointivaltiota olisi purettu tai että absoluuttinen köyhyys olisi lisääntynyt, ei pidä paikkaansa edes karkeana yleistyksenä. Tuloerot ovat tosin kasvaneet, mutta ilmiö on monessa suhteessa poikkeuksellinen. Palkkatulojen osuuden kasvu muihin tuloihin nähden todennäköisesti taas supistaa tuloeroja. Hyvinvointivaltion keskeiset tekijät, kuten julkiset kulutusmenot, julkinen palvelutuotanto ja kuntien henkilöstön määrä ovat kasvaneet. Julkinen kulutus on nyt suurempaa kuin ennen lamaa. Vaikka julkisten menojen osuuden laskua bruttokansantuotteesta pidetään usein hyvinvointivaltion kannalta hälyttävänä ilmiönä, se ei ole merkinnyt hyvinvointimenojen alasajoa. Menojen kasvua ovat ensisijaisesti hillinneet korkomenojen ja työttömyysmenojen aleneminen. Menot eivät ole reaalisesti supistuneet. Kuntien henkilöstön määrä oli suurimmillaan vuonna 1989, jolloin se oli Määrä väheni jyrkästi vuosina Tämän jälkeen henkilöstön 20 SOSIAALITURVA 15/ /30/06, 10:56 AM