HS Vero. h a n n e s. s n e l l m a n

Transkriptio

1 Hannes Snellman vero 2/09 newsletter h a n n e s s n e l l m a n HS Vero HS Veron tarkoituksena on tiedottaa lyhyesti erityisesti transaktioihin liittyvistä kiinnostavista veromuutoksista ja oikeustapauksista. PÄÄOMASIJOITTAJASTATUS HS Veron aiemassa numerossa 1/2009 mainittiin kolme KVL:n ratkaisua, joissa pääomasijoitusrahaston pääosin omistaman holdingyhtiön katsottiin olevan pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö, joka sai vähentää omistamansa operatiivisen yhtiön purkautumisesta mahdollisesti aiheutuvan purkutappion. Korkein hallinto-oikeus on nyt antanut ratkaisun KHO 2009:64 koskien KVL:n tapausta 76/2008: A Oy, jonka osakekannasta pääosan omisti pääomasijoitusrahasto, oli perustettu tuotannollista toimintaa harjoittavan B Oy:n osakkeiden hankkimista varten. Sen jälkeen kun A Oy oli hankkinut B Oy:n osakkeet, oli hankittu yhtiö tarkoitus purkaa ja siirtää B Oy:n liiketoiminta ja sillä olevat varat ja velat ennakkojako-osana A Oy:lle. A Oy:n ei katsottu harjoittavan pääomasijoitustoimintaa. Tämän vuoksi A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää B Oy:n purkautumisesta mahdollisesti aiheutuvaa purkutappiota. Ennakkoratkaisu vuosille 2008 ja Kun ennakkoratkaisuhakemuksessa selostettujen olosuhteiden mukaan A Oy oli perustettu vain B Oy:n osakkeiden hankintaa varten ja hankittu yhtiö oli tarkoitus välittömästi hankinnan jälkeen purkaa, jolloin A Oy jatkaa sen liiketoiminnan harjoittamista, A Oy:tä ei KHO:n päätöksen mukaan ollut pidettävä EVL 6 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhteisönä. A Oy ei siten voinut EVL 51 d :n säännös huomioon ottaen vähentää B Oy:n purkautuessa mahdollisesti syntyvää purkutappiota. Kyseisissä olosuhteissa purkutappion hyödyntäminen ei siis ollut mahdollista. Tilanteeseen voidaan saada lisävalaistusta vielä, kun KHO antaa ratkaisut myös tapauksiin KVL 7/2009 ja KVL 8/2009. KHO:n julkaistu päätös kuitenkin jo osaltaan selventää pääomasijoittajakäsitettä. Ratkaisun johdosta pääomasijoittajien tulisikin käydä tarkkaan rakenteensa läpi ja huolehtia siitä, että ne ovat uuden oikeuskäytännön mukaisesti tehokkaita. Lisätietoja antavat: Partner, Head of Tax Ossi Haapaniemi (puh. (09) , antti.lehtimaja@hannessnellman.com)

2 2 KÄYTTÖOMAISUUSOSAKKEET JA TAKAUSVASTUU Keskusverolautakunta on äskettäin antanut mielenkiintoisen päätöksen KVL 43/2009 (ei lainv.) koskien omistajan takausvastuusta vapautumisesta maksamaa korvausta: A Oy omisti 25 prosenttia samalla alalla toimivan osakkuusyhtiönsä B Oy:n osakekannasta. Yhtiöt muun ohessa tuottivat toisilleen alihankintapalveluita. A Oy oli takausvastuussa B Oy:n pankkilainasta. C Oy, joka omisti 49 prosenttia B Oy:n osakekannasta, osti A Oy:ltä B Oy:n osakkeet. Osakkeiden kauppahinta oli 1 euro B Oy:n heikon taloudellisen tilanteen johdosta. Kauppakirjan ehtojen mukaan C Oy vapautti A Oy:n takausvastuusta B Oy:n pankkilainaan, mistä A Oy maksoi C Oy:lle korvausta euroa. Kun A Oy:n B Oy:n veloista antama takaus oli liittynyt A Oy:n harjoittamaan elinkeinotoimintaan, oli A Oy:llä oikeus vähentää takauksesta vapautumisesta maksamansa korvaus elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 :n mukaisena tulon hankkimisesta johtuneena menona kaupantekovuoden eli sen vuoden verotuksessa, jonka aikana korvauksen suorittamisvelvollisuus oli syntynyt. Ennakkoratkaisu vuodelle KVL siis piti liiketoimintaan liittyvästä takausvastuusta vapautumisesta maksettua korvausta vähennyskelpoisena. Helsingin hallinto-oikeus on aiemmin viime vuoden lopulla antamassaan julkaistussa tapauksessa katsonut, että tytäryhtiöltä olevien takaus- ja lainasaamisten luovutuksesta aiheutunut tappio oli vähennyskelvoton, vaikka nämä myytiin eri taholle kuin kyseisten yhtiöiden osakkeet. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin KHO näissä tapauksissa päätyy. Mikäli ratkaisujen lopputulokset jäävät voimaan, vaikuttaa siltä, että verotuksen näkökulmasta takaustappion vaarasta on syytä päästä eroon hyvissä ajoin etukäteen. Molemmat ratkaisut osoittavat kuitenkin joka tapauksessa, että tappiollisten tilanteiden läpikäyntiin myös verotuksen näkökulmasta on syytä kiinnittää huomiota mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. JAKAUTUMINEN JA KONSERNIAVUSTUS Korkeimman hallinto-oikeuden antaman ratkaisun /1202 mukaan konserniavustussuhde voi siirtyä jakautumisessa vastaanottavan yhtiön ja sen omistukseen siirtyneiden yhtiöiden välille ja konserniavustusta voidaan antaa jo jakautumistilikauden aikana. A Oy oli jakautunut kokonaisjakautumisella ja siirtänyt pääosan varoistaan ja veloistaan toimivaan yhtiöön B Oyj:öön loppuosan siirtyessä uudelle perustetulle yhtiölle. Jakautumisessa B Oyj:lle siirtyivät muun muassa A Oy:n kokonaan omistamien tytäryhtiöiden X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet. Kaikkien yhtiöiden tilikaudet päättyivät samanaikaisesti A Oy:n osakkeenomistajat saivat jakautumisessa vastikkeena omistamiensa A Oy:n osakkeiden mukaisessa suhteessa B Oyj:n uusia osakkeita siten, että jakautumisen jälkeen A Oy:n osakkeenomistajat omistivat noin 80 prosenttia B Oyj:n osakkeista.

3 3 Jakautuneen A Oy:n ja sen tytäryhtiöiden X Oy:n ja Y Oy:n välillä ennen jakautumista vallinnut konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu konsernisuhde vallitsi jakautumisen jälkeen B Oyj:n ja mainittujen tytäryhtiöiden välillä. Kun otettiin huomion jakautumiseen verotuksessa sovellettava jatkuvuusperiaate, voivat X Oy ja Y Oy antaa B Oyj:lle konserniavustusta jakautumisvuonna Ennakkoratkaisu vuodelle Ratkaisu on perustunut verotuksessa sovellettavaan jatkuvuusperiaatteeseen, jonka mukaan jakautumistilanteessa vastaanottava yhtiö voi tietyin edellytyksin saada jakautuvan yhtiön verotuksellisen aseman sellaisenaan sille siirtyneiden varojen ja velkojen osalta. Konserniavustuksen hyväksyttävyyden edellytyksenä on, että konsernisuhde on kestänyt koko verovuoden, minkä edellytyksen täyttyminen on erilaisiin yrityskauppa- ja yritysjärjestelytilanteisiin liittyen usein tulkinnanvaraista. KHO:n ratkaisu lisää konserniavustuksen hyödyntämismahdollisuuksia tietynlaisissa yritysjärjestelytilanteissa, mutta edellytysten täyttyminen on syytä kuitenkin aina arvioida tapauskohtaisesti. ALIHINTAINEN KAUPPA KÄYPÄÄN ARVOON VEROTUKSESSA Verotuksessa on pitkään ollut selvää periaate, jonka mukaan apportti eli luovutus osakkeita vastaan on lähtökohtaisesti käypään arvoon tapahtuva luovutus, mikäli mikään erityissäännös, kuten osakevaihtosäännös, ei tapaukseen sovellu. Vanhan oikeuskäytännön pohjalta täysin selvää ei ole ollut koskeeko tämä periaate myös alihintaista kauppaa, ts. voidaanko käytetyn kauppahinnan sijaista verotuksessa kuitenkin verottaa käyvän arvon mukaan. Tämä asia on nyt vihdoin ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksellä KHO 2009:66: Henkilöt A, B ja C omistivat X Oy:n osakekannan. A, B ja C perustivat kukin osakeyhtiön jonka kaikki osakkeet perustaja merkitsi. Kun A, B ja C myivät omistamansa X Oy:n osakkeet perustamalleen uudelle yhtiölle käyvän arvon alittavaan hintaan, luovutusten katsottiin olevan apporttiin verrattavia sijoituksia. Osakeyhtiöön näin sijoitetun omaisuuden luovutushinnaksi henkilöiden verotuksessa katsottiin X Oy:n osakkeiden käypä arvo luovutushetkellä. Ennakkoratkaisu vuosille 2008 ja Käytännössä tapauksen mukainen muutostilanne on ongelmallinen sikäli, että myös osakevastikkeen käyttäminen johtaa edellä mainitun mukaisesti käyvän arvon mukaiseen verotukseen. Käyvän arvon mukainen kauppahinta voi sinällään olla mm. rahoituksen osalta toimiva vaihtoehto, mutta mikäli järjestelyllä on vain verotuksellisia syitä, tulee tilanteessa muistaa myös mahdollinen peitellyn osingonjaon riski. Ratkaisu osoittaakin, että omistusrakenteet tulisi jo alkuvaiheessa suunnitella mahdollisimman tehokkaiksi, koska muutostilanteissa voi syntyä merkittäviä verokustannuksia. Ossi Haapaniemi (puh. (09) , antti.lehtimaja@hannessnellman.com).

4 4 OSAKESARJOJEN YHDISTÄMINEN HS Veron numerossa 1/2008 on käsitelty hallinto-oikeuden ratkaisua koskien osakesarjojen yhdistämisen yhteydessä kompensaationa merkittyjen osakkeiden hankinta-aikaa. KHO pysytti hallinto-oikeuden kannan päätöksellään KHO 2009:71: X Oyj Abp:ssä oli luovuttu yhtiöjärjestyksen muutoksella vuonna 2002 kahdesta osakesarjasta. Muutokseen liittyen kompensaationa äänivaltaisen K-osakesarjan osakkeenomistajille oli suunnattu osakeanti, jossa he olivat saaneet merkitä kahdella K-sarjan osakkeella yhden A-sarjan osakkeen. Näiden osakkeiden luovutuksesta saatua voittoa laskettaessa verovelvollisen, joka oli hankkinut K-osakkeet yli kymmenen vuotta sitten oli verotuksessa katsottava omistaneen vuonna 2002 annissa merkityt osakkeet yli kymmenen vuoden ajan ja hankintameno-olettamana oli käytettävä 50 prosenttia. Verovuosi Uuden osakeyhtiölain aikana osakesarjojen yhdistämisen kompensointi on helpottunut sikäli, että kompensaatio-osakkeet voidaan antaa maksutta. Aiemmin saajat joutuivat maksamaan vähintään osakkeiden nimellisarvoa tai kirjanpidollista vasta-arvoa vastaavan merkintähinnan. ULKOMAISET RAHASTOT JA LÄHDEVERO Korkein hallinto-oikeus pyysi päätöksensä KHO 2007:42 mukaisesti kesäkuussa 2007 EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua lähdeveron perimistä luxemburgilaiselle SICAVmuotoiselle rahastolle maksetusta osingosta. EY-tuomioistuin antoi tuomionsa tässä Aberdeen-tapauksessa C-303/07. EYT:n mukaan EY 43 ja EY 48 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa vapautetaan lähdeverosta tässä valtiossa asuvan tytäryhtiön samassa valtiossa asuvalle osakeyhtiölle jakama osinko mutta jonka nojalla lähdevero peritään vastaavasta osingosta, joka maksetaan vaihtuvapääomaisen sijoitusyhtiön (SICAV) muotoiselle emoyhtiölle, kun tämä yhtiö asuu toisessa jäsenvaltiossa, sen yhtiömuotoa ei tunneta ensin mainitun valtion oikeudessa, sitä ei mainita eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna annetulla neuvoston direktiivillä 2003/123/EY, 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa ja se on kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapautettu tuloverosta. KHO:n lopullista päätöstä asiasta ei ole vielä annettu, mutta käytännössä EYT:n ratkaisu tarkoittaa, että SICAV voi saada osingon Suomesta verovapaasti, kun osinko vastaavalle suomalaiselle toimijalle olisi ollut verovapaata. Suomessahan osinko olisi ollut verovapaata sekä sijoitusrahastolle maksettaessa että osakeyhtiölle maksettaessa. Luxemburgilainen SICAV on yleensä yhtiöoikeudelliselta muodoltaan S.A. (société anonyme) eli osakeyhtiö (vrt. Suomessa kiinteistörahastolain mukainen kiinteistörahasto), mutta tämä ei jostain syystä ilmene asiaa koskevista päätöksistä (vaan niistä voi syntyä jopa päinvastainen käsitys). Näin suoraa vastaavuutta suomalaiseen osakeyhtiöön ei siten ilmeisesti edes edellytetty.

5 5 Muutoinkin ratkaisun tulisi merkitä, että esimerkiksi suomalaista sijoitusrahastoa vastaavalle ulkomaiselle rahastolle maksettu osinko on lähdeverotonta, koska suomalaisen sijoitusrahasto on verovapaa. Ulkomaiset rahastot voivat kuitenkin juridisesti poiketa merkittävästi suomalaisesta yhtiöstä tai sijoitusrahastosta, joten kussakin tapauksessa verovapauden soveltuminen tulee käytännössä tutkia erikseen. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on lisäksi odottamassa myös tapaus (KVL 76/2006), jossa SICAV on jakanut osinkoa suomalaiselle yhtiölle. KVL piti SICAVin voitonjakoa kokonaan veronalaisena tulona toisin kuin osinkoa normaalisti. KHO ratkaissee tämänkin Aberdeen-tapauksen mukaisesti. Ulkomaisista rahastoista tuottoja saaneiden onkin syytä selvityttää oma tilanteensa ja hakea tarvittaessa muutosta aiempien vuosien verotukseen. Ossi Haapaniemi (puh. (09) , VALUUTTAKURSSITAPPIOIDEN RAJOITETTU VÄHENNYSOIKEUS LOUKKASI PÄÄOMIEN VAPAATA LIIKKUVUUTTA EY-tuomioistuin katsoi ratkaisussaan Deutsche Shell C-293/06, että valuuttakurssitappioiden vähennyskelvottomuus loukkasi sijoittautumisvapautta. Tapausta on käsitelty HS Veron numerossa 1/2008. Ruotsissa sikäläinen korkein hallinto-oikeus Regeringsrätten on äskettäin katsonut, että Ruotsin säännökset, joiden mukaan valuuttakurssitappiosta voi vähentää vain 70 % loukkaavat pääomien vapaata liikkuvuutta. Regeringsrätten piti asiaa Deutsche Shell tapauksen jälkeen niin selvänä, ettei se edes pyytänyt asiasta EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisua. Kuten HS Verossa on aiemmin esitetty, loukkaa Suomen TVL:n mukainen sijoitusten valuuttakurssitappioiden vähennyskelvottomuus todennäköisesti pääomien vapaata liikkuvuutta. Sama voi koskea myös valuuttajohdannaisista aiheutuvia tappioita etenkin suojaustilanteissa. Asiaan tulisikin saada muutos joko lainsäädäntöä muuttamalla tai tekemällä asiasta ennakkoratkaisuhakemus. Mikäli sijoittajilla on aiemmilta vuosilta vähentämättömiä valuuttakurssitappioita tai johdannaistappiota, tulisi heidän kuitenkin jo tässä vaiheessa varmistaa ensisijaisesti normaalien valitusaikojen kuluessa oikeutensa tekemällä oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle.

6 6 OSAKEYHTIÖN VAROJENJAON VEROTUKSEN UUDISTAMINEN Valtiovarainministeriö valmistelee parhaillaan uusia säännöksiä liittyen osakeyhtiön varojenjaon verotukseen. Muutokset tulisivat mahdollisesti voimaan vuoden 2010 alussa. Esitysluonnoksen mukaan osakeyhtiölaissa tarkoitettu voitonjako ja varojenjako osakeyhtiön muista vapaan oman pääoman eristä olisi verotuksessa osinkotuloa. Siten esimerkiksi varojen palauttaminen sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta verotettaisiin osinkoa koskevien säännösten mukaan. Luonnollisten henkilöiden verovapaan euron osinkotulo-osuutta sovellettaisiin kuitenkin vain voitonjakoon. Osinkotulona käsitelty määrä ei vähentäisi osakkeiden hankintamenoa. Muu varojenjako kuin voitonjako voitaisiin kuitenkin tietyin edellytyksin yhtiön Verohallinnolle määräajassa tekemän hakemuksen perusteella verottaa luovutuksena. Esitys johtaa toteutuessaan pääomanpalautusten verotuksen kiristymiseen luonnollisten henkilöiden osalta. Yhtiöille muutos voi olla jopa edullinen, koska osinko on usein normaalisti verovapaata. Ossi Haapaniemi (puh. (09) , Hannes Snellmanin HS Vero Newsletterin sisältämä tieto on ainoastaan havainnollistavaa eikä sitä tule pitää oikeudellisena neuvona tai käyttää perustana millekään toimelle tai lopulliselle päätökselle ilman, että sen soveltuvuus varmistetaan jokaisessa yksittäisessä tapauksessa.