Opettajakeskeisyydestä opiskelijalähtöisyyteen
|
|
- Otto Turunen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Sinikka Pekkalin KÄSIKIRJOITUS epeda -hanke, yleinen mallinnus 1 Otsikko, yleisteksi (ehdotan tätä laatikkoa meneväksi kaikkien kolemen projektioppimisen sovellus, yleinen prosessikuvaus ja ongelmaperustaisen oppimisen sovellus laatikoiden ylise) Opettajakeskeisyydestä opiskelijalähtöisyyteen (Ingressiteksti, joka on kaikille näkyvissä) Työelämässä toimiminen vaatii substanssiosaamisen lisäksi myös vahvaa osaamista muilla taitoalueilla. Tällaisia taitoja ovat muun muassa ongelmanratkaisu, ryhmä/tiimityö, sosiaalisuus, projektityö sekä kyky ottaa hallittuja riskejä. Edellä mainittuja taitoja voidaan tukea erilaisilla pedagogisilla ratkaisuilla, joissa opiskelijat nousevat toimijoiksi ja opettajan rooli on enemmän ohjaajana ja organisoijana toimimista. Lue pedagogiseen paradigmamuutokseen liittyen lisää (1) Pedagoginen paradigmamuutos (2) Konstruktivistinen lähestyminen haaste pedagogisille ratkaisuille (3) Luokkaopetuksesta oppimisympäristöajatteluun (4) Opettajan pedagoginen ajattelu (5) Ammattikorkeakoulupedagogiikan haasteita (6 Käytetyt lähteet
2 2 1 Opiskelijan toiminnasta opiskelijan toimintaan - Pedagoginen paradigmamuutos Seuraava teksti käsittelee yleistä pedagogisessa paradigmassa tapahtunutta muutosta. Eri aikoina ovat painottuneet erilaiset näkemykset oppimisesta ja opettamisesta. Tämän päivän merkittävänä oppimisteoreettisena näkökulmana on oppijakeskeisyys. Oppijakeskeisyydessä korostuvat muun muassa oppijan aktiivinen toiminta oppimisprosessissa ja oppimisprosessien kytkeminen todellisen elämän tilanteisiin. Seuraavassa esitellään oppijan aktiivisuutta painottavia oppimisteorioita eri tutkijoiden mukaan. Teoriat asettavat myös pedagogisia vaatimuksia tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä. Tätä käsitellään oppimisteorioiden jälkeen. Alussa kuitenkin katsaus todellisen elämän ja koulussa ratkottavien ongelmien eroihin. Siegel & Kirkley (1997) ovat vertailleet tosielämän ongelmien ja koulussa perinteisessä opetuksessa ratkottavien ongelmien luonteenpiirteitä. Vertailun on esittänyt Enqvist (1999) väitöskirjassaan pohtiessaan oppimisen keskeisiä ominaispiirteitä. Siegelin ym. (1997) mukaan koulutuksen on tuotettava sellaista ymmärrystä, jonka avulla onnistutaan ratkomaan todellisen elämän ongelmia. Heidän mukaansa perinteinen koulutus on sisältökeskeistä, opettajan esittämää tietoa, kun uuden paradigman mukaisesti on siirrytty oppija- ja ongelmakeskeiseen oppimiseen. Digitaalisissa oppimisympäristöissä tämä merkitsee tukijärjestelmiä, joiden avulla voidaan käsitellä todellisen elämän ongelmia. Turvallista ympäristöä, jossa voidaan tehdä virheellisiäkin ratkaisuja todellisen elämän kontekstissa ja jossa opettajan ja oppijan roolirajat ovat hämärtyneet. Oppijakeskeisessä oppimisessa on käytössä työkaluja, jotka tukevat tiedon hankintaa, tiedon tuottamista, vuorovaikutusta, yhteisöllisyyttä ja tiedon hallintaa. Oppiminen ei saa olla sidottu tiettyyn tekniikkaan. Esille nousevat myös avoimet, muuttuvat ja kasvavat tietolähteet globaaleissa verkoissa (esim. Internet) suljettujen (esim. kirja, video, disketti, CD-rom) lähteiden sijaan. Oppimisessa on tärkeää oppimaan oppiminen. Digitaalisissa ympäristöissä on keskeistä, että ympäristö tukee oppijoiden itsesäätelyä, metakognitiivisia taitoja ja yhteisöllisyyttä. (Enqvist 1999, 21 23; Siegel ym. 1997, )
3 Taulukko 2. Todellisen elämän ja koulun ongelmat (Siegel ym. 1997). 3 Todellisen elämän eli joka päivän ongelmien luonteenpiirteitä Koulun oppikirjapohjaisten ongelmien luonteenpiirteitä Jokapäiväisessä elämässä ensimmäinen ja joskus vaikein askel ongelmanratkaisussa on tunnistaa, että on olemassa ongelma. Jokapäiväisessä ongelmanratkaisussa on usein hankalampaa ymmärtää, mikä se ongelma oikein, kuin ymmärtää miten ratkaista se. Jokapäiväiset ongelmat ovat usein huonosti strukturoituja (illstructured). Jokapäiväisessä ongelmanratkaisussa ei ole tavallisesti selvää, mitä informaatiota tullaan tarvitsemaan, jotta annettu ongelma voidaan ratkaista; ei ole myöskään aina selvää, mistä tämä informaatio voidaan löytää. Jokapäiväisten ongelmien ratkaisut ovat riippuvaisia ja vuorovaikutuksessa niiden kontekstien kanssa, joissa ongelmat esiintyvät. Jokapäiväisillä ongelmilla ei yleensä ole yhtä oikeata ratkaisua ja vieläpä kriteerit sille, mikä konstituoi parhaan ratkaisun, ei ole useinkaan selvä. Tärkeiden jokapäiväisten ongelmien ratkaisuilla on seurauksia, joilla on merkitystä. Jokapäiväisten ongelmien ratkaisu tapahtuu usein ryhmissä. Jokapäiväiset ongelmat voivat olla monimutkaisia, sekavia ja itsepintaisesti säilyviä. Opettaja tai oppikirja viestittää, että on olemassa ongelma. Opettaja tai oppikirja tarjoaa ongelman. Opettaja tai oppikirja määrittelee ongelman. Se informaatio, jota tarvitaan ratkottaessa koulu- tai oppikirjapohjaisia ongelmia, on löydettävissä asiaan liittyvästä kappaleesta tai luennosta; usein samansuuntaisia ongelmia (esimerkkejä) on opiskelijalle ratkaistuina. Koulun tai oppikirjapohjaiset ongelmat ovat itseriittoisia; kontekstia on tarjolla vähän tai ei lainkaan. Koulun tai oppikirjapohjaisilla ongelmilla on yksi oikea ratkaisu; oppikirjan ratkaisut löytyvät kirjan takaa joka toiselle ongelmalle! Koulun ja oppikirjapohjaisten ongelmien ratkaisuilla ei ole mitään muita seurauksia kuin numero. Koulun tai oppikirjapohjaisten ongelmien ratkaiseminen tapahtuu usein yksin. Koulun tai oppikirjapohjaiset ongelmat ovat selviä, hyvin määriteltyjä ja helposti unohdettavissa. Erilaisia oppijan toimintaa painottavia oppimisteorioita ovat esittäneet muun muassa De Corte (1995), Lehtinen (1997), Salomon & Perkins (1996), Jonassen (1995) ja Ruokamo & Pohjalainen (1999). Näistä Lehtinen, Salomon ym., Jonassen ja Ruokamo ym. ovat käsitelleet asiaa verkkooppimisen kontekstissa. Edellä mainittujen tutkijoiden ja asiantuntijoiden luokituksista löytyy seuraavia yhteisiä piirteitä: oppijan tiedon konstruointi, oppimistapahtuman sitominen konteksteihin, yhteistoiminnallisuus ja päämääräsuuntautuneisuus. Tiedon konstruointi on oppijan aktiivinen tietojen ja taitojen rakentamisprosessi, joka perustuu oppijan omaan kognitiiviseen toimintaan ja jonka pohjalla ovat hänen aikaisemmat tietonsa. Tällä prosessilla on merkittävä rooli uuden oppimisessa. (De Corte 1995, 40; Jonassen 1995, 60; Lehtinen 1997, 14; Ruokamo & Pohjalainen 1999; Salomon & Perkins 1996, )
4 4 De Corte (1995) viittaa kumulatiivisuudella aikaisempaan tietoon, joka on joko arkipäivän tietoa (informal) tai formaalia tietoa. Hänen mukaansa kumulatiivisuus on konstruktiivisuuden seuraus. (De Corte 1995, 41.) Lehtinen (1997) nostaa tässä yhteydessä esille tiedon strukturaalisuuden, jolla hän tarkoittaa aikaisemman tiedon organisoitumistapaa. Oppija havainnoi uutta tietoa ja jäsentää sen avulla uusia merkityksiä joko syventämällä jo olemassa olevia rakenteita tai radikaalisti uudelleen strukturoiden. Aikaisempi tieto mahdollistaa uuden havainnoinnin, mutta voi myös aiheuttaa oppimisen esteitä ja johtaa systemaattisiin väärinkäsityksiin. Väärinkäsitykset ja oppimisen esteet voivat johtua siitä, että oppimishistoriansa aikana oppijalle kehittyy yleisen tason olettamuksia ja uskomuksia, jotka toimivat usein jopa tiedostamattomina kehysteorioina. Empiiristen tutkimusten mukaan uutta tietoa on helppo oppia, mikäli se on sopusoinnussa vanhan kanssa. Sen sijaan kehysteorioiden radikaalia muuttamista vaativan tiedon oppiminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Tietoverkoissa toimiminen korostaa tätä piirrettä ja uuden teorian rakentamista voidaankin tukea tietoverkoissa tapahtuvan yhteisöllisen toiminnan avulla. (Lehtinen 1997, ) Salomon ym. (1996) mukaan ymmärtäminen tapahtuu ajattelutoiminnan avulla ja vaatii laajaa suhteiden verkoston rakentamista, jossa kohdetieto linkitetään relevanttiin ja tukea antavaan ajatteluun (Salomon ym. 1996, ). Lehtisen (1997) kategorioinnissa korostuu yksilöllisesti erilainen oppiminen. Oppijat ovat erilaisia lähtötiedoiltaan, heillä on erilaisia käsityksiä omasta oppimisestaan sekä erilaisia kiinnostuksen kohteita ja erilainen motivaatio. Näistä seikoista johtuen samat oppimisympäristöt ja olosuhteet vaikuttavat eri tavoin eri oppijoihin. Jokainen siis konstruoi omat tulkintansa ympäristön haasteista ja mahdollisuuksista. Ruokamo ym. (1999) painottavat oppimisympäristöjen joustavaa rakennetta, jolloin erilaiset oppijat voivat valita erilaisia sisältöjä omista lähtökohdistaan. Edelleen he painottavat myös oppijan ajattelun tukemista oikea-aikaisella ohjauksella silloin, kun oppijan omat taidot eivät siihen riitä. (Ruokamo ym ) Kontekstuaalisuus ja situationaalisuus tarkoittavat oppimista, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin ja artefaktien kanssa sekä osallistumista näissä yhteyksissä
5 5 tapahtuviin toimintoihin ja käytäntöihin. Tämä näkemys on noussut perinteisen oppimista koskevan teorian rinnalle, joka lähtee siitä, että oppiminen on enemmän tai vähemmän mielen sisäinen kognitiivinen prosessi. Äärimmilleen vietynä tilannesidonnainen opetus kyseenalaistaa sellaisen institutionaalisen opiskelun, joka tapahtuu irrallaan käytännön soveltamisen tilanteista. (De Corte 1995, 41; Jonassen 1995, 61; Lehtinen 1997, 17 ; Ruokamo ym. 1999; Salomon & Perkins 1996, ) Salomon ym, (1996) ja Lehtinen (1997) nostavat esille tiedon yleistettävyyden, siirtovaikutuksen ja abstraktin oppimisen. Käytännön kontekstuaalisissa tilanteissa hankittu tieto ei ole automaattisesti yleistettävissä eikä siirry hyödynnettäväksi toisenlaisissa tilanteissa. On tiedostettava, että on olemassa kahdenlaista tietoa: käytännöllinen (informal) tieto, joka on sovellettavissa sellaisiin tilanteisiin, joissa se on syntynyt sekä tieteelliseen (formal) tietoon perustuva oppiminen, joka mahdollistaa uusien ideoiden konstruoinnin abstraktilla tasolla. (Salomon ym. 1996, ; Lehtinen 1997, ) Yhteistoiminnallisuudessa painotetaan oppimisprosessia, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ryhmän jäsenten kanssa. Oppijat voivat osallistua myös palautteen antamiseen sekä oppimisprosessin ohjaamiseen ja tukemiseen. Prosessiin osallistujia voivat olla toiset oppijat, opettajat tai ohjaajat ja artefaktit, joiden kanssa tietoa jaetaan ja konstruoidaan. Sosiaalisen vuorovaikutuksen mallit edistävät oppimista. Yhteistoiminnallisuudessa opitaan myös vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja. (De Corte 1995, 41; Jonassen 1995, 60; Lehtinen 1997, 18 20; Ruokamo ym. 1999; Salomon ym. 1996, ) Päämääräsuuntautuneisuus on oppijan tietoisuutta oppimisen tavoitteista ja päämääristä. Oppiminen on tuloksellisinta silloin, kun oppija määrittelee ja asettaa omat päämääränsä ja tavoitteensa itse. Opettajan ja oppimateriaalien päämäärillä on merkitystä vasta silloin kun oppijat ovat hyväksyneet ja omaksuneet nämä päämäärät. (De Corte 1995, 41; Jonassen 1995, ; Lehtinen 1997, 16 ; Ruokamo ym ) Myös Jonassen (1995) korostaa sitä, että oppijat ovat aktiivisia sellaisissa prosesseissa, joista he ovat itse ottaneet vastuun (Jonassen 1995, 60). De Corten (1995) mukaan oppijoiden itsesäätelyn kasvaessa vähenee riippuvuus opettajasta ja oppijat oppivat kontrolloimaan omaan oppimistaan
6 6 (De Corte 1995, 41). Salomonin ym. (1996) ja Lehtisen (1997) mukaan metakognitiiviset, oppimaan oppimisen taidot edistävät oppimista ja itseohjautuvuutta. (Salomon ym. 1996, 121; Lehtinen 1997, 15.) Jonassen (1995) ja Ruokamo ym. (1999) esittävät reflektiivisyyden periaatteen, jolla he tarkoittavat oppijan omakohtaista oppimisen ymmärtämistä, artikulointia, ohjaamista ja arviointia verrattuna oppijan omiin aikaisempiin tietoihin. Reflektiivisyys liittyy tavoitteellisuuteen, jonka perustana on oman oppimisen ymmärtäminen ja edellytyksenä oman sisäisen toiminnan tiedostaminen ja tulkinta. Perustana on oppijan oma kognitiivinen toiminta, jonka seurauksena on tiedon kumulatiivisuus ja uuden tiedon syntyminen vanhan pohjalta. Tiedon rakentamisessa yhdistyvät oppimisen yksilöllinen aktiivisuus ja oppijoiden yhteistoiminnallisuuteen liittyvät ominaisuudet. (Jonassen 1995, 61; Ruokamo ym ) Edellä kuvattujen tutkijoiden opiskelijan aktiivisuutta painottavat oppimisteoriat on koottu seuraavaan taulukkoon (Taulukko 3). Oppijan aktiivisuutta painottavista teorioista on etsitty yhteiset piirteet, joita ovat: tiedon konstruointi, kontekstuaalisuus, yhteistoiminnallisuus ja päämääräsuuntautuneisuus. Näiden neljän kategorian alle on kerätty eri teorioista myös muut kategoriaan läheisesti liittyvät tutkijoiden mainitsemat merkityksellisen oppimisen tekijät. Tiedon konstruointiin liittyvät kumulatiivisuus, strukturaalisuus, ajattelun kautta ymmärtäminen, yhteyksien ymmärtäminen, yksilöllinen oppiminen sekä oppimisympäristön mukautuminen ja oikea-aikainen ohjaus. Kontekstisidonnaisessa opetuksessa on huomioitava myös sellaisen tiedon opettaminen, jolla on siirtovaikutusta. Jotkut tutkijoista ovat käyttäneet tässä yhteydessä myös yleistetyn ja abstraktin oppimisen käsitteitä. Yhteistoiminnallisuuteen on liitetty tiedon sosiaalinen jakaminen ja vuorovaikutus. Päämääräsuuntautuneessa oppimisessa merkityksellisiä ovat oppijan aktiivisuus, itsesäätely, itseohjautuvuus sekä reflektiivisyys.
7 7 Taulukko 3. Oppijan aktiivisuutta painottavien oppimisteorioiden keskeiset piirteet. (De Corte 1995; Jonassen 1995; Salomon ym. 1996; Lehtinen 1997; Ruokamo ym ) Merki- Efektiivinen oppiminen tyksellisen oppimisen kriteerit Oppimi- sen avain- ideat keskeiset ideat Oppimisen olemuksen Oppijakeskeisen oppimisen ominaisuudet De Corte (1995) Jonassen (1995) Salomon & Perkins (1996) Lehtinen (1997) Ruokamo & Pohjalainen (1999) 1. Tiedon konstruointi (Myös: kumulatiivisuus; strukturaalisuus; ajattelun kautta ymmärtäminen; yhteyksien ymmärtäminen; yksilöllisesti erilainen oppiminen; oppimisympäristön mukautuminen; oikea-aikainen ohjaus) 2. Kontekstuaalisuus (Myös: siirtovaikutus; yleistetty/abstrakti oppiminen) 3. Yhteistoiminnallisuus (Myös: sosiaalinen jakaminen; sosiaalinen vuorovaikutus) 4. Päämääräsuuntautuneisuuus (Myös: aktiivisuus; itsesäätely, itseohjautuvuus; reflektiivisyys) Jonassenin (1995) mukaan mielekäs oppiminen voi toteutua oppimisympäristöissä hyödynnettävän tieto- ja viestintäteknologian avulla silloin kun tekniikkaa käytetään ajattelun ja tiedon konstruoinnin sekä kontekstuaalisuuden mahdollistumisen välineenä. Hänen mukaansa teknologian merkityksellisen pedagogisen suunnittelun ja hyödyntämisen avulla oppijan toiminta oppimisympäristössä näkyy: - tiedon konstruointina, ei kopiointina - interaktiivisuutena, ei passiivisena vastaanottajana
8 - artikulaationa, ei toistajana 8 - yhteistoiminnallisuutena, ei kilpailuna - reflektointina, ei ennakkoon valmiin reseptin mukaan toimimisena. Jonassen (1995) kyseenalaistaa edellä mainittujen toimintatapojen esiintymisen institutionaalisessa koulutuksessa. Hän toteaa, että vasta kun ymmärretään mielekäs tieto- ja viestintätekniikan välineiden käyttö tiedon esittämisessä, oppimisen sitomisessa konteksteihin ja hyödyntäminen oppijan älyllisenä partnerina, voidaan puhua tieto- ja viestintätekniikan koulutukseen mukanaan tuomasta vallankumouksesta. (Jonassen 1995, 62.) Edellä esiteltyjen oppimisteorioiden luojista Jonassen (1995) on myös esittänyt taulukon muodossa esimerkkejä verkko-oppimisympäristöjen työkaluista, jotka tukevat merkityksellistä oppimista ja saavat aikaan siihen suuntaan tapahtuvaa toimintaa oppijassa. (Jonassen 1995, 63.) Taulukko 4. Merkityksellistä oppimista tukeva teknologian käyttö, toiminta ja oppiminen. (Jonassen 1995.) Oppiminen Toiminta Esimerkkejä teknologian käytöstä Aktiivisuus Ajattelu Tiedon esittäminen keskustelu muiden kanssa Konstruktiivisuus Tiedon jäsentäminen Henkilökohtainen kuvaaminen Yhteistoiminta Yhteiset neuvottelut Oppijayhteisöt Keskustelu toisten kanssa Päämääräsuuntautuneisuus Tavoitteiden perustelu Tiedon tuottamiseen/esittämiseen tarkoitetut työkalut Kognitiiviset työkalut Oppimisympäristöt Kognitiiviset työkalut Opiskelijoiden valmistamat mediat Videokonferenssi Yhteistoimintatyökalut Tietokone apuvälineenä
9 Vuorovaikutus Kontekstuaalisuus Reflektio Tavoitteelliset suoritukset Ymmärtäminen Keskustelu toisten kanssa Yhteiset neuvottelut Rakentavat yhteisöt Oppijoiden ja asiantuntijoiden yhteisöt Reaalimaailman Ongelmien ratkaiseminen Merkitykselliset monimutkaiset ongelmat Skeemojen luonti tilanteissa Oppimisen perusteleminen Sisäinen keskustelu Tiedon reflektointi; mitä ja miten Oppimisympäristöt Toiminnan organisointityökalut Videokonferenssi NetNews Tietokoneen tukema Yhteistyöskentely Case -pohjaiset oppimisympäristöt Videon avulla esitetyt skenaariot Simulaatiot Kognitiiviset työkalut 9 2 Konstruktivismi haaste pedagogisille ratkaisuille Oppimisen käsitettä on tulkittu oppimisen tutkimuksessa eri tavoilla. Oppimiskäsitysten tutkimuksen keskeisinä valtasuuntauksina voidaan erottaa empiristinen ja konstruktivistinen tutkimusperinne. Empiristinen perinne painottaa oppimisprosessin ulkoista säätelyä kun taas konstruktivistinen perinne painottaa oppimisprosessin sisäistä säätelyä ja siinä tapahtuvia prosesseja. (Rauste-von Wright & von Wright 1994, ) Seuraavassa tarkastelen konstruktivismia sekä sen mukanaan tuomia haasteita pedagogiikan näkökulmasta. Oppimisen kognitiivisen tutkimuksen seurauksena vahvistui 1960-luvulla konstruktivistinen käsitys oppimisprosessin luonteesta. Kognitiivinen psykologia analysoi ihmisen mahdollisuuksia ja rajoituksia informaation käsittelijänä sekä ihmisen toiminnan monitasoista säätelyä. Konstruktivistinen
10 10 oppimiskäsitys nosti esiin oppijan valikoivana informaation etsijänä, joka tulkitsee tietoa käsitystensä, odotustensa ja tavoitteidensa perusteella. Oppija pyrkii ymmärtämään uutta tietoa jo olemassa olevan perusteella. Tieto ei siirry oppijaan, vaan oppija konstruoi sen itse. Konstruointi tapahtuu aina jossakin kontekstissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joka jättää oman jälkensä tulkintaan sekä siihen, miten tietoa myöhemmin voidaan hyödyntää. Tiedon tulkinta ei ole mielivaltaista, vaan se tapahtuu toiminnan puitteissa ja liittyy tavoitteisiin suuntautuvaan toimintaa. Tieto on myöhemmin hyödynnettävissä uusissa tilanteissa (transfer). (Rauste-von Wright & von Wright 1994, ; von Wright 1996, ) Enqvist (1999) on esitellyt konstruktivismin historiallisia juuria, jotka hänen mukaansa juontavat jo 1700-luvun alkupuolella vaikuttaneeseen napolilaiseen filosofiin Giambattista Vicoon. Vicon keskeinen ajatus oli, että episteemiset toimijat eivät voi tuntea muuta kuin itse yhdistämänsä kognitiiviset struktuurit. Vicon mukaan tietää tarkoitti samaa kuin tietää, kuinka tehdä. Enqvistin (1999) ja Phillipsin (1995) mukaan konstruktivismin kantaisiin kuuluivat myös Popper ja Immanuel Kant. Popper esitti ajatuksen maailmasta, joka on ihmismielen luonnos. Kant puolestaan korosti tajunnan aktiivisuuden merkitystä tiedonmuodostuksessa; tiedon kohde on tiedon subjektin tuottama tai rakentama. Myös Piaget ja Vygotsky ovat tuoneet konstruktivismiin omat suuntauksensa. Puhutaan muun muassa radikaalista, realistisesta ja sosiaalisesta konstruktivismista. (Enqvist 1999, 26 29; Phillips 1995, 5 7.) von Wright (1995) näkee konstruktivismissa ajatuksia jo Deweyn progressiivisesta pedagogiikassa. Deweyn pedagogiikan keskeisinä ajatuksina olivat opetuksen ankkurointi oppijan arkitodellisuuteen ja niihin ongelmiin, joita oppijalla itsellä herää ja jotka hän itse ratkaisee vanhaa tietoa rekonstruoiden sekä aktiivisesti tietoa hakien. (von Wright 1996, ) Kontruktivismi eroaa siis behavioristisesta S R -ajattelusta (Stimulus Response), jossa oppimistapahtumaa säädeltiin ulkoisesti vahvistamisella ja jonka omimpana alueena olivat erilaisten taitojen oppiminen. Konstruktivismin aallon innoittamana behaviorismi hylättiin ja siirryttiin toiseen ääripäähän, jossa keskeisinä olivat muun muassa käsitteiden oppiminen, kokemuksellisuus ja luova toiminta. Konstruktivismiin on liittynyt myös harhaluuloja, joista von Wright (1996) varoittaa. Joillekin saattoi konstruktivismin huumassa jopa syntyä lassez faire -tyyppinen ajatus opetuksen roolista, jolloin oppija jätetään ikään kuin oman onnensa nojaan konstruoimaan tietoaan. Konstruktivismin väärinkäsityksenä von Wright (1996) pitää myös sitä, että valmista tietoa ei pitäisi luennoida, koska oppija konstruoi sen itse. von Wright (1996) muistuttaa, että valmista tietoa ei ole olemassakaan ja että oppija kyllä konstruoi tietoa käytetystä opetusmenetelmästä huolimatta. Mielenkiintoisena voidaan pitää humanistista näkemystä,
11 11 joka on esiintynyt erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Siinä ovat korostuneet yksilön kasvu, itseohjautuvuus ja itsensä toteuttaminen. von Wright varoittaa tässäkin erilaisista äärimuodoista ja herättää kysymyksen siitä, mitkä ovat järkevän itsesäätelyn ja itseohjautuvuuden ehdot? Tavoitteenahan ei ole vain eheän persoonallisuuden saavuttaminen kasvatuksen ja opetuksen avulla, vaan myös toimintakykyisen ihmisen kasvattaminen. (von Wright 1996, ) Mitä konstruktivistisesti orientoituneesta oppimisen tutkimuksesta seuraa pedagogisesti? Yhtenä keskeisenä teemana on von Wrightin (1996) mukaan ymmärtäminen. Opettajan näkökulmasta on olennaista, että hän on selvillä siitä, miten oppijat hahmottava uuden informaation ja minkälaisessa viitekehyksessä he konstruoivat uutta informaatiota. Keskeistä on tiedostaa, minkä oppija kulloinkin kokee ongelmaksi ja millaisiin kysymyksiin hän etsii vastauksia. Opettajan näkökulmasta on tärkeää tuntea mallit, joiden avulla oppija tulkitsee käsitteitä ja jäsentää uusia asioita. Toisin sanoen, opettajan on tunnettava oppimisstrategioita. Keskeiseksi nouseekin oppijan toiminnan säätely. Säätelyssä tehokkaaksi on osoittautunut oppijan metakognitiivisten valmiuksien, etenkin oman toiminnan tavoitteellisen ohjaamisen taitojen kehittäminen. Oleellista on siis oppijan oma ymmärrys siitä, mistä on kysymys ja mihin pyritään. (von Wright 1996, ) Opettamisen tutkimus on siirtynyt koululuokissa tehtäviin kokeiluihin. von Wright (1996) on esitellyt Brownin ja Campionen tekstin ymmärtämiseen liittyvää kokeilusarjaa, jossa harjoiteltiin erilaisia strategioita kuten selvittämistä (claryfying), kyselemistä, yhteenvedon tekemistä ja visualisointia. Opettaja aloitti keskustelun kysymällä pääsisältöjä ja päätti sen yhteenvetoon. Opettaja toimi yleisohjaajana, mallina ja palautteen antajana. Menetelmässä korostuivat jaettu asiantuntijuus ja vastuu, sosiaalinen tuki sekä opettajan rooli metakognitiivisten prosessien käytön mallina. Toiminnan edetessä vastuu siirtyi yhä enemmän oppijoille. von Wrihgtin (1996) mukaan tämän tyyppinen menetelmä soveltuu kaikille koulutuksen tasoille. Keskeistä on, että oppijoille opetetaan kriittisen ajattelun ja itsereflektion taitoja. Näiden taitojen avulla oppijat oppivat vähitellen mielekkään itsesäätelyn valmiuksia, joita ovat oman ymmärtämisen arviointi, aukkokohtien tunnistaminen tiedoissa ja taidoissa sekä omien toimintatapojen ja motivaation ymmärtäminen. (von Wright 1996, ) von Wright (1996) pitää yhtenä keskeisenä oppimisen tutkimuksen konstruktivismin pedagogisena ydinteemana transferoituvien tietojen ja taitojen opettamista. Opitut tiedot ja taidot tulee vapauttaa kontekstista, jossa ne on opittu. von Wright näkee transferin uudessa valossa. Empirismin ja beha-
12 12 viorismin piirissä oli vallalla ns. yhteisten elementtien teoria transferin selittämiseksi. Ajatuksena oli, että jos olet oppinut ajamaan autoa, pystyt jotenkuten ajamaan myös traktoria. Käsitteiden ja käsitteellisten tulkintojen transfer on enemmän ymmärtämistä. Ymmärtämisen kriteerinä on, että pystyy hyödyntämään oppimaansa uusissa tilanteissa. Jo Dewey on todennut, että käsitteitä käytetään työkalujen kaltaisesti ja niitä käyttämällä opitaan maailmasta ja käsitteistä. Mitä syvemmälle käsite juurtuu ajatteluumme, sitä enemmän sen käyttö automatisoituu ja muuttuu ennakkooletukseksi, niin sanotuksi hiljaiseksi tiedoksi (tacit knowledge). Tällaista hiljaista tietoa ei enää kyseenalaisteta. von Wright (1996) kysyykin, miten metakognitiiviset valmiudet transferoituvat. Hänen mukaansa kokeet viittaavat, että ajattelutaidot yleistyvät monipuolisen harjoittelun myötä, joiden seurauksena omaksutaan tietyt toimintamallit. (von Wright 1996, ) Oppimisessa on kuitenkin ongelmallista tiettyjen älykkäiden taitojen, kuten esimerkiksi ongelmanratkaisutaitojen transferoituminen. Monet kokeet ovat osoittaneet, että tällaiset taidot eivät transferoi ratkaisumallia toiseen samantyyppiseen ongelmaan ellei tehtävien analogisuutta erikseen korosteta. Esimerkiksi eksperttiyden tutkimuksessa tähdennetään usein, että ratkaisevassa asemassa on alan sisällöllisen tiedon hallinta ja että tärkeintä on tällöin hyvin jäsennetyn tiedon määrä. Kuitenkin ongelmanratkaisutaitojen transferin opettamisessa voidaan tuloksia parantaa muuttamalla opetusmenetelmiä aktiivisen transferin suuntaan. Tällaiseen siirrettävään tietoon ja taitoon tulee kiinnittää huomiota ja nostaa se oppimisprosessissa tietoiseksi oppimisen kohteeksi. Aktiivista transferia voidaan harjoituttaa painottamalla opetettavan periaatteen sovellusalaa, eli sitä missä ja miten tietoa voidaan käyttää ja miten ei. Tietoja ja taitoja voidaan siis organisoida niiden tulevaa käyttötarkoitusta varten. (von Wright 1996, 18.) Konstruktivistisessa ajattelussa esiin nousee myös uudenlainen ajattelu opetussuunnitelman suhteen. Perinteisessä ajattelussa opetussuunnitelma on totuttu usein näkemään kiinteänä, kaikille samanlaisena. von Wrightin (1996) lainaa tässä yhteydessä Prawat in (1990) ajatusta suurten ideoiden opetussuunnitelmasta (a curriculum of big ideas) ja korostaa, että konstruktivistisen ajattelun mukaisessa opetussuunnitelmassa tärkeitä ovat teemat sekä kysymyksenasettelut, joiden pohjalta uusi tieto jäsentyy ja faktat tulevat ymmärretyiksi. Sen sijaan tiet päämäärään pääsemiseksi voivat olla hyvinkin erilaisia. Tämän typpinen opetussuunnitelma sisältää ensinnäkin suurehkoja teemakokonaisuuksia, jotka voivat mennä yli totuttujen raja-aitojen. Toiseksi tällaisessa opetussuunnitelmassa osaamisen kriteerit muuttuvat ja siinä korostuvat ymmärtäminen ja transfer eli tietojen tai taitojen käyttö uusissa yhteyksissä, ongelmanratkaisutaidot sekä itsereflektio. Kolmanneksi opetussuunnitelman haasteena on, että opetuksen säätelyn painopiste siirtyy opetussuunnitelmasta opettajalle.
13 13 Opettaja ei ole enää tiedon jakaja, vaan prosessin virittäjä ja ohjaaja. von Wright lisää vielä, että opettajan tulee ymmärtää oppijan säätelyn lisäksi myös oman itsensä säätelyä ja sitä, miten hän ohjaa omaa valikoivaa tarkkaavaisuuttaan ja kiinnittää huomiotaan omaan oppimiseensa uusissa tilanteissa. (von Wright 1996, ) Konstruktivismi on siis asettanut pedagogiikalle joukon haasteita. Konstruktivistisessa näkemyksessä korostuu oppija aktiivisena toimijana oppimisprosessissa, jossa keskeisessä osassa ovat muut mukana olevat toimijat. Tietoa konstruoidaan yhdessä kaikkien oppimisprosessissa mukana olevien kanssa. Suuntaus on synnyttänyt myös joukon opettamiseen ja oppimiseen liittyviä harhakuvia, joita voidaan havaita konstruktivismin äärilaidoilla ja joita on syytä varoa. Joka tapauksessa oppijan aktiivisuus on noussut keskeiseen osaan opetus-opiskelu-oppimis -prosessissa. 3 Luokkaopetuksesta oppimisympäristöajatteluun Linkin alla seuraava teksti, joka valottaa hieman oppimisympäristön käsitettä. Tietoyhteiskunnassa meneillään oleva murros on heijastunut opetukseen, opiskeluun ja oppimiseen sekä synnyttänyt uudenlaiset, perinteisestä luokkaopetuksesta poikkeavat oppimisympäristöt. Yhteiskunnassa, jossa tällä hetkellä elämme, ovat vallalla verkkomaiset rakenteet ja toimintatavat. Toisaalta tietoyhteiskunta on verkottunut teknisen infrastruktuurin välityksellä, joka mahdollistaa eri puolilla maailmaa olevan tiedon siirron ja tiedon käsittelyn. Toisaalta taas WorlWideWebin verkkomainen tietorakenne mahdollistaa siirtymisen tietolähteistä toiseen sekä tiedon, organisaatioiden ja ihmisten uudenlaiset yhteenliittymät. Toimintatavat ovat selkeästi muuttuneet tietoyhteiskunnassa. Tietoyhteiskunnassa tapahtuneet muutokset heijastuvat myös koulutukseen. Perinteisistä organisaatioista verkostomaisiin toimintamalleihin siirtyminen asettaa koulutukselle ja pedagogiikalle kahdenlaisia haasteita. Ensimmäinen haaste liittyy koulutuksen organisointitapaan ja toinen osaamisen luonteen muuttumiseen. Tietoverkot tarjoavat siis uusia ja kiinnostavia mahdollisuuksia tiedonhankintaan, kommunikointiin ja yhteisölliseen oppimiseen. Olennaista niiden opetuksen ja oppimisen käytössä on se, millaiseen tietoa ja oppimista koskevaan ajatteluun verkkojen käyttö opetuksen ja opiskelun apuna perustuu. Tietokoneiden tulisi olla enemmän oppimisen välineitä eikä pelkästään työvälineitä. (Aarnio, Enqvist & Helenius 2002, 3 4; Lehtinen 1997, 5 11; 12 24, Shibley 2001, )
14 14 Avoimen oppimisympäristön ulottuvuudet ovat kehittyneet 1990-luvulla aikaisemmasta poikkeavien koulutuskäytäntöjen yhteisnimittäjäksi. Avoimuus esitellään opiskelijakeskeisyytenä ja sitä kautta selkeiden opetussuunnitelmien puuttumisena, prosessikeskeisyytenä, erilaisina monimuotoisina opetusmenetelminä, oppimisympäristön avoimuutena ja verkostoitumisena sekä oppimista tukevina ohjauskäytäntöinä. Avoimessa oppimisympäristössä ihanteena on oppijan oma aktiivisuus ja itseohjautuvuus. Selkeiden opetussuunnitelmien puuttuminen korvautuu yksilön elämäntilanteista ja tarpeista lähtevällä koulutuksella sekä konstruktiivisella tiedon rakentamisella. Prosessikeskeisyydessä korostuvat opiskelun edetessä muuttuvat ja täsmentyvät tavoitteet sekä opiskeluprosessi. Käytetyt menetelmät ovat perinteisen luokkahuoneopetuksen sijaan monimuotoisia. Oppiminen kytketään reaalimaailman todellisiin tilanteisiin ja toiminta tapahtuu verkostona työelämän kanssa. (Manninen 2000, ) Oppimisympäristöajattelun taustalla on Mannisen (2000) mukaan aikuiskoulutuksen suunnittelussa tapahtunut muutos, joka on lähtöisin erityisesti täydennyskoulutuksen tarpeista. Kehityskulku on lähtenyt kurssipohjaisesta mallista, josta seuraavat vaiheet ovat olleet moduulirakenne, yksilölliset opiskeluohjelmat ja avoimet oppimisympäristöt. Kurssipohjainen malli korostaa yhteistä opetussuunnitelmaa, aikataulua, tavoitteita ja toteutustapaa. Moduulirakenne sisältää yhteiset osiot ja valinnaiset yksilöllisesti eriytyvät moduulit, joista osallistuja rakentaa itselleen kokonaisuuden. Yksilöllisissä opiskeluohjelmissa opiskelija rakentaa koulutusorganisaation tuella itselleen yksilöllisen opiskelusuunnitelman. Avoimessa oppimisympäristössä koulutusorganisaatio tarjoaa koulutus-, ohjaus- ja tukipalveluita, joita opiskelija voi käyttää yksilöllisesti oman kehittymisensä tukena. Oppimisympäristöajattelu ei siis ole syntynyt Internetin ja muun opetusteknologian kehittymisen myötä, vaikka se näihin usein rinnastetaankin. (Manninen 2000, ) Manninen (2001) on kuvannut aikuisdidaktisen ajattelun kehityslinjoja opettajajohtoisesta opetuksesta yhteistoiminnalliseen oppimiseen (Taulukko 1). Manninen näkee koulutuskäytännöissä siirrytyn kurssi- ja oppilaitoskeskeisestä lähestymistavasta oppimisympäristöajatteluun. Ytimenä on yhteistoiminnallisuuden, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimista tukevien didaktisten rakenteiden merkitysten korostaminen prosessissa, jossa kouluttajan roolina on toimia oppimisympäristön kehittäjänä. (Manninen, 2001, )
15 Taulukko 1. Aikuisdidaktisen ajattelun kehityslinjat (Manninen 2001). 15 Opettajajohtoinen Itseohjattu Yhteistoiminnallinen Oppimiskäsitys Behavioristinen Humanistinen Konstruktivistinen Tavoite Tiedon saanti Yksilöllinen Ymmärtäminen kehittyminen Prosessi Ohjattu Itseohjautuva Yhteistoiminnallinen Opetussuunnitelma Oppiainekeskeinen Opiskelijakeskeinen Ongelmalähtöinen Suhde toisiin Riippuvuus Itsenäisyys Vuorovaikutus Opiskelijan rooli Reaktiivinen Aktiivinen Interaktiivinen Kouluttajan rooli Asiantuntija Fasilitaattori Oppimisympäristöjen kehittäjä Mannisen (2000) mukaan oppimisympäristö on paikka, tila, yhteisö tai toimintakäytäntö, jonka tarkoituksena on edistää oppimista (Manninen 2000, 30). Wilson (1996) on puolestaan määritellyt oppimisympäristön paikaksi tai yhteisöksi, jossa ihmisillä on käytössään erilaisia resursseja, joiden avulla he voivat oppia ymmärtämään erilaisia asioita ja kehittämään mielekkäitä ratkaisuja erilaisiin ongelmiin toisiaan tukien ja yhdessä työskennellen (Wilson 1996, 5). Edelleen Hein (1999) pohtii oppimisympäristön käsitettä. Hän lähestyy asiaa kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin hänen mukaansa koko ympäröivä todellisuus voidaan valjastaa oppimisen välineeksi. Eroa ei tällöin tarvitsisi tehdä edes tietoisen (tavoitteisen) ja tiedostamattoman oppimisen välillä. Toisaalta Hein pohtii oppilaitosta avoimena oppimisympäristönä ja toteaa, että tällöin kyse on rajallisista ja rajatuista resursseista, valikoidusta ja valikoituneesta oppijajoukosta ja usein myös hyvin määritellystä ammatillisesta tai tieteellisestä perustutkinnosta, jatkotutkinnosta tai täydennyskoulutuksesta, johon opintojen avulla tähdätään. Tällöin oppilaitos asettaa reunaehtoja vapaudelle ja joustavuudelle. Heinin mukaan voidaankin puhua oppilaitoksesta avoimena opiskeluympäristönä. (Hein 1999, ) Myös Tella on nostanut esille opiskeluympäristökäsitteen, hän korostaa opetus-oppimisprosessin aktiivista opiskeluvaihetta. (Tella 1997, 52.) Oppimisympäristö ja oppiminen kytkeytyvät siis läheisesti toisiinsa. Oppimisympäristö liittää yhteen oppimisen ja opettamisen. Enqvistin (1999) ja Lehtisen (1997) mukaan viimeaikaisessa oppimistutkimuksessa ovatkin keskeiseksi nousseet tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksien moni-
16 16 puolinen hyväksikäyttö oppimisessa sekä uudenlaisten, oppimista tukevien oppimisympäristöjen kehittäminen. (Enqvist 1999, 32; Lehtinen 1997, 21.) Verkkopohjaiseksi oppimisympäristöksi kutsutaan oppimisympäristöä, joka on toteutettu Internetissä verkkoteknologiaa hyödyntäen. Kyseiset oppimisympäristöt muodostuvat pääsääntöisesti hypertekstirakenteista, hypermediasta, linkeistä, keskustelualueista ja muista vuorovaikutuskanavista (sähköposti, chat) ja mahdollisista vuorovaikutteisista, ohjelmoiduista sivuista ja tekstinkäsittelyohjelmista. Kyseisen teknologian käyttötavat ja erilaiset opetussovellukset ovat moninaisia. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen käyttötavat voivat nousta erilaisista painotuksista, jotka ovat sisäkkäisiä. Oppimisympäristöä voidaan käyttää kalvopankkina ja informaatiovarastona, verkostona, rakenteena tai virtuaaliluokkana. Informaatiovarastoajatus perustuu alkeelliselle oppimiskäsitykselle, jossa informaatio sinänsä on tietoa ja informaation saattaminen yksilön ulottuville tukee oppimista. Verkkopohjaisen oppimisympäristön käyttö verkostona korostaa verkon kommunikaatiomahdollisuuksia ja reaaliaikaisen informaation saatavuutta, jolloin suunnittelun pääpaino on keskustelukanavien ja linkkilistojen kehittämisessä. Verkkopohjaisen oppimisympäristön käyttö oppimista ja opiskelua tukevana hypertekstirakenteena on edellisiä vaihtoehtoja kehittyneempi ajattelumalli. Linkkien ja rakenteiden avulla voidaan tuottaa ohjaavia, itseopiskeluun soveltuvia oppimateriaaleja. Verkkoteknologian vahvuutena nähdään tällöin myös yksilöllinen eriyttäminen ja erilaisten oppimistyylien huomioiminen. Verkkopohjaisen oppimisympäristön käyttö virtuaaliluokkana korostaa teknisen ratkaisun avulla rakennettua luokkahuonetta, jossa oppijoille tarjoutuu myös vuorovaikutusmahdollisuus. (Manninen 2000, ) Tietoverkot mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman joustavan opiskelun, uudentyyppisten oppijayhteisöjen muodostumisen ja yhteistoiminnan. Oppimisympäristöjen tulee tukea oppijoiden itseohjautuvuutta ja ottaa huomioon oppijoiden tietojen ja taitojen erilaisuus sekä tarjota mahdollisuuksia yksilöllisten intressien toteuttamiseen. (Lehtinen 1997.) Avoimessa oppimisympäristössä tekniikka toimii oppimisen apuvälineenä, joka kytkee oppijat operaatioihin, joihin heillä muuten ei olisi mahdollisuutta. Oppimisympäristö varustetaan kognitiivisilla tekniikoilla, jotka auttavat luomaan konteksteja ja tilanteita (situaatioita), joissa oppijat voivat ratkaista ongelmia ja rakentaa tietoa sekä käyttää teknologiaa kommunikoinnin ja tiedonsaannin tukena. Se toimii myös merkitysten rakentamisen tukijana sekä reflektoinnin mahdollistajana. (Jonassen 1995, 62; Ruokonen & Pohjolainen 1999.)
17 17 4 Opettajan pedagoginen ajattelu Opettajan työ vaatii monenlaista osaamista. Asian sisällön hallinnan lisäksi opettaja tarvitsee muun muassa vuorovaikutukseen, motivointiin ja päätöksentekoon liittyviä taitoja sekä kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa. Uudet oppimisympäristöt edellyttävät uudenlaisia pedagogiikan soveltamistaitoja. Opettajan työtä voidaan tarkastella peruskoulun, lukion, ammatillisen koulutuksen tai korkea-asteen koulutuksen kontekstissa. Tänä päivänä opettajuus liittyy läheisesti myös muidenkin kuin opettajien ammattikuvaan. Tällaisia ovat esimerkiksi konsultit ja ohjaajat, joiden työssä on keskeistä ihmiskäsityksen rakentaminen ja taito toimia vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Huolimatta siitä, missä tai millä tasolla opetusta annetaan, ovat opetuksen piirteet ja käsitekieli kuitenkin samanlaisia. Seuraavassa luodaan katsaus opettajan pedagogiseen ajatteluun. Opettajuudessa voidaan nähdä kaksi puolta: itsensä kehittäminen opetustyöhön sisällöistä riippumatta sekä oman alan didaktisen ajattelun kehittäminen. Esimerkiksi ainedidaktiikan näkökulmasta katsottuna opettajan tai ohjaajan työ voi olla melko spesifiä. Ammatillisessa koulutuksessa, korkeakoulutuksessa ja erityisesti vapaamuotoisessa aikuiskoulutuksessa lähdetään suoraan opiskelijoiden tarpeiden kartoituksesta, jonka pohjalta opetus suunnitellaan ja toteutetaan. Opettajuus vaati itseymmärrystä ja sopeutumista olosuhteisiin sekä niissä tapahtuviin muutoksiin. Opettajuus on käsitteenä kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnainen ja siihen vaikuttavat yhteiskunnan muutokset. Tällaisia muutoksia ovat olleet muun muassa 1970-luvun opettajankoulutuksen uudistus sekä yhteiskunnalliset muutokset, elinikäisen oppimisen ja tulosvastuullisen korostuminen 1990-luvulla. (Malinen 2000, 39 42, 55.) Opettajan pedagogisessa ajattelussa on kysymys opetustapahtuman kokonaisuudesta ja se kertoo opettajan käsityksen opetuksesta ja hänen didaktisesta näkemyksestään. Pedagoginen ajattelu ja erityisesti se, miten opettaja argumentoi päätöksensä, nousi mielenkiinnon kohteeksi 1990-luvun alussa. Seurattuaan aiheesta käytyä kansainvälistä keskustelua, Kansanen otti käyttöön pedagogisen ajattelun termin ja korvasi sillä didaktisen ajattelun termin. Kokonaisuutena pedagogisen ajattelun käsitteen käyttöönoton taustalla on 1980-luvulla yleisesti esiin noussut opettajan ajattelun tutkimus. (Kansanen 2000, )
18 18 Opettajan ajattelun taustalla vaikuttaa eurooppalaisen perinteen mukaan konteksti, jossa opettaminen-opiskelu-oppiminen tapahtuu. Opettajat eivätkä opiskelijatkaan ole aivan vapaita tekemään mitä tahansa. Koulutukselle on asetettu vastuita ja velvoitteita instituution taholta. Nämä vastuut ja velvoitteet ilmenevät institutionaalisen koulutuksen kyseessä ollessa opetussuunnitelmina, jotka vaikuttavat opetustapahtumaan ja määrittävät oppimiselle tiettyjä, opetustapahtumassa hyvinkin läsnä olevia tavoitteita. Opettajan ajattelun ja toiminnan on oltava samansuuntaista opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa. Tavoitteisuus on opettajan ajattelua siihen liittyvine emotionaalisine ominaisuuksineen. (Kansanen, Tirri, Meri, Krokfors, Husu & Jyrhämä 2000, 1 4, ) Jokaisella opettajalla on jonkin asteinen käsitys opetuksesta ja opetustapahtuman elementeistä. Opetustapahtumassa opettajan päätöksenteko on jatkuvaa valintaa erilaisten vaihtoehtojen välillä. Valintaprosessin taustalla vaikuttaa joko osittain tai kokonaan tietoinen tai tiedostamaton henkilökohtainen ja hierarkkinen järjestelmä, jonka puitteissa opettaja tekee valintoja sekä perustelee niitä. Perustelut voivat olla intuitiivisia, kokemukseen pohjautuvia tai niiden pohjalla voi olla tutkimuksellisia argumentteja ja pedagogisia periaatteita. Opettajan pedagogista ajattelua on pyritty jäsentämään tasomallin avulla, jossa toiminta on esitetty kolmessa tasossa tapahtuvana ajatteluna: toimintataso (action level), ensimmäinen ajattelutaso (object theories) ja toinen ajattelutaso (metatheory). Alin, eli toimintataso (action level), jakautuu syklisesti preinteraktiiviseen vaiheeseen, interaktioon ja postinteraktiiviseen vaiheeseen. Toiminta ensimmäisellä tasolla on opetukseen liittyvää jatkuvaa päätöksentekoa, jossa ovat mukana myös yhteissuunnittelu ja -arviointi interaktion eri vaiheissa. Opettajan ajattelun ensimmäisellä tasolla rakentuvat puitteet mahdolliselle metateorian tasolle, jossa tarkastellaan opetustapahtumaa teoreettisesta näkökulmasta pääteorioiden (object theories) avulla. Tällaisia teorioita voi olla useitakin. Ajattelun metateorioiden taso (metatheory) on vaativin ajattelun taso ja se edellyttää jäsenneltyä kokonaisesitystä opetuksesta. Taso edellyttää epistemologisia ja eettisiä perusteluja. Mallissa korostuu voimakkaasti hierarkkisuus, mutta käytännössä eri tasot ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa keskenään. (Kansanen ym. 2000, 23 26, 188; Kansanen, 2000, ) Opettajan pedagoginen tasomalli esitetään seuraavassa kuviossa.
19 19 Kuvio 1. Pedagogisen ajattelun tasomalli (Kansanen ym. 2000). METATHEORY 2. THINKING LEVEL OBJECT THEORIES 1. THINKING LEVEL PRE INTER- ACTION POST ACTION LEVEL
20 20 5 Ammattikorkeakoulupedagogiikan haasteita Työelämän näkökulmasta itse substanssin osaaminen on edelleenkin tärkeää mutta tämän lisäksi yhteiskunnassa toimimisen edellytyksenä mainitaan usein muun muassa seuraavien taitojen hallintaa: Tällaisia taitoja ovat muun muassa ongelmanratkaisu, ryhmä/tiimityö, sosiaalisuus ja projektityö. Näiden lisäksi työelämässä toimiminen vaatii kykyä ottaa hallittuja riskejä. Ammattikorkeakoulupedagogiikan näkökulmasta oppimisympäristöjen tulee tukea näiden taitojen oppimista opiskeluaikana. Opiskelijan tulee käytännön lisäksi saada sellaisia metataitoihin liittyviä skeemoja ja malleja, joita hän voi siirtää ja hyödyntää erilaisissa tilanteissa. Substanssiasioiden/oppiaineksen oppimisen lisäksi näitä muita taitoja tulee tukea pedagogisilla ratkaisuilla, ne tulee tehdä opiskelijoille näkyviksi ja niitä tulee harjoituttaa riittäväsi koko opiskelun ajan. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Käytännössä metataidot pitää huomioida opetus-opiskelu-oppimisprosessin suunnittelussa ja ne tulee tehdä opiskelijoille näkyviksi. Esimerkiksi ryhmätyömenetelmiä ja ryhmän toiminnan arviointia tulee tehdä kaikessa opiskelussa, jotta opiskelija oppii vähitellen havaitsemaan erilaisten ryhmän jäsenten käyttäytymistä ja käsittelemään erilaisia ihmisiä vuorovaikutustilanteissa. Pelkkä erillinen kurssi aiheeseen ei siis riitä, vaan taitoja tulee harjoituttaa jatkuvasti kaikessa oppimisessa. Ammattikorkeakoulupedagogiikan haasteina voidaan pitää yleisen pedagogisen muutoksen mukaista toimijakeskeisyyttä. Ammattikorkeakoulun toiminta on sidoksissa työelämään ja siellä esiintyviin käytäntöihin mutta silti taustalla pitää olla vahva teoreettinen tausta, jolla on laajempaa siirtovaikutusta. Työelämä taas edellyttää oppijalta moninaisten taitojen hallintaa. Opettajan/ohjaajan näkökulmasta tämä asettaa vaatimuksia prosessien suunnitteluun erilaisissa oppimisympäristöissä.
Kriteeri 1: Oppija on aktiivinen ja ottaa vastuun oppimistuloksista (aktiivisuus)
Kriteeri 1: Oppija on aktiivinen ja ottaa vastuun oppimistuloksista (aktiivisuus) Oppimistehtävät ovat mielekkäitä ja sopivan haasteellisia (mm. suhteessa opittavaan asiaan ja oppijan aikaisempaan tietotasoon).
LisätiedotOppijakeskeisen mielekkään oppimisen seitsemän ominaisuutta
Oppijakeskeisen mielekkään oppimisen seitsemän ominaisuutta professori David. H. Jonassenin (PennState Un.), (1995) esittämät universaalit elinikäisen oppimisen ominaisuudet : lisäyksenä ( ETÄKAMU-hanke
LisätiedotOpetuksen suunnittelun lähtökohdat. Keväällä 2018 Johanna Kainulainen
Opetuksen suunnittelun lähtökohdat Keväällä 2018 Johanna Kainulainen Shulmanin (esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: 1. sisältötietoon 2. yleiseen
LisätiedotOppiminen verkossa - teoriasta toimiviin käytäntöihin
Luennon teemat Oppiminen verkossa - teoriasta toimiviin käytäntöihin Hanna Salovaara, tutkija Kasvatustieteiden tiedekunta Koulutusteknologian tutkimusyksikkö Oulun Yliopisto Pedagogiset mallit ja skriptaus
LisätiedotOpetussuunnitelma 2019 / Ammatillinen opettajankoulutus. Esipuhe 3. Johdanto 4
Sisällys Opetussuunnitelma 2019 / Ammatillinen opettajankoulutus Esipuhe 3 Johdanto 4 1 Opettajankoulutuksen rakenne 5 1.1 Ammatillisen opettajan ydinosaaminen 5 1.2 Opettajankoulutuksen tavoitteet ja
LisätiedotVälineestä valtauttavaksi mediaattoriksi Seppo Tella University of Helsinki. Seppo Tella, 1
Välineestä valtauttavaksi mediaattoriksi Seppo Tella University of Helsinki Seppo Tella, 1 Vieras kieli työvälineenä n Vieraiden kielten asemaa voidaan kuvata monilla eri metaforilla. n Työväline-metafora
LisätiedotVanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan:
Vanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: 1. sisältötietoon 2. yleiseen pedagogiseen tietoon 3. opetussuunnitelmalliseen
LisätiedotHelsingin yliopiston Opettajien akatemian kriteerit
n kriteerit 1. Oman opetus- ja ohjausosaamisen jatkuva kehittäminen Erinomaisuus näkyy mm. siten, että opettaja arvioi ja kehittää systemaattisesti opettamiseen ja ohjaukseen liittyvää omaa toimintaansa
LisätiedotVerkko-oppiminen: Teoriasta malleihin ja hyviin käytäntöihin. Marleena Ahonen. TieVie-koulutus Jyväskylän lähiseminaari
Verkko-oppiminen: Teoriasta malleihin ja hyviin käytäntöihin Marleena Ahonen TieVie-koulutus Jyväskylän lähiseminaari Virtuaaliyliopistohankkeen taustaa: - Tavoitteena koota verkko-oppimisen alueen ajankohtaista
LisätiedotOpetussuunnitelman perusteiden yleinen osa. MAOL OPS-koulutus Naantali Jukka Hatakka
Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa MAOL OPS-koulutus Naantali 21.11.2015 Jukka Hatakka Opetussuunnitelman laatiminen Kaikki nuorten lukiokoulutuksen järjestäjät laativat lukion opetussuunnitelman
LisätiedotOpettajankoulutus digitaalisella aikakaudella. Kristiina Kumpulainen professori, Helsingin yliopisto Opettajankoulutus verkossa seminaari 04.04.
Opettajankoulutus digitaalisella aikakaudella Kristiina Kumpulainen professori, Helsingin yliopisto Opettajankoulutus verkossa seminaari 04.04.2008 Opettajan ammattitaidon kehittymisen tukeminen tietoyhteiskunnassa
LisätiedotSulautuvan opetuksen seminaari, Helsingin yliopisto, Saara Repo, HY, Avoin yliopisto Paavo Pylkkänen, Filosofian laitos, HY ja Skövden
Sulautuvan opetuksen seminaari, Helsingin yliopisto, 8.3.2012 Saara Repo, HY, Avoin yliopisto Paavo Pylkkänen, Filosofian laitos, HY ja Skövden korkeakoulu, Ruotsi Kurssin esittely Opiskelijapalautteen
LisätiedotPedagoginen muutos -verkkojakson avaus. Tytti Tenhula Soile Jokinen
Pedagoginen muutos -verkkojakson avaus Tytti Tenhula Soile Jokinen 9.5.2003 Kehittämishankkeen riskianalyysi Organisatorinen Johtamiskulttuuri E D C B A Pedagoginen Opettajien ja opiskelijoiden kokemus
LisätiedotKommenttipuheenvuoro Musiikinopetuksen oppimisympäristön kehittämishanke
Kommenttipuheenvuoro Musiikinopetuksen oppimisympäristön kehittämishanke 2008-2010 TeknoDida 5.2.2010 Eija Kauppinen Opetushallitus Eija.kauppinen@oph.fi Otteita opetussuunnitelmien perusteista 1 Oppimiskäsitys
LisätiedotYhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset
Yhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset Fasilitointi: Kati Korhonen-Yrjänheikki, TEK; Dokumentointi työpajassa: Ida Mielityinen, TEK; Fläppien dokumentointi tulosraporttia varten:
LisätiedotKansainvälinen liiketoiminta Digitalisaatio ja digitaaliset oppimisympäristöt. Pepe Vilpas
Kansainvälinen liiketoiminta Digitalisaatio ja digitaaliset oppimisympäristöt Pepe Vilpas Digitalisaatiolla tarkoitetaan laajasti toimintatapojen uudistamista ja prosessien ja palveluiden sähköistämistä
LisätiedotVanajaveden Rotaryklubi. Viikkoesitelmä 2.4.2009 Maria Elina Taipale PEDAGOGINEN JOHTAJUUS
Vanajaveden Rotaryklubi Viikkoesitelmä 2.4.2009 Maria Elina Taipale PEDAGOGINEN JOHTAJUUS Organisaatio, systeemi, verkostot Yksilöiden ja tiimin kasvumahdollisuudet, oppiminen Tiimin tehtäväalue, toiminnan
LisätiedotEtusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen
Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen Lukiopäivät 11.-12.11.2015 Eija Kauppinen, Kimmo Koskinen, Anu Halvari & Leo Pahkin Perusteiden oppimiskäsitys (1) Oppiminen on seurausta
Lisätiedot- ja tänä elinikäisen oppimisen aikakautena myös aikuiset..
1 - ja tänä elinikäisen oppimisen aikakautena myös aikuiset.. 2 - koulutus = - kasvatuksen osa-alue; - tapa järjestää opetus; - prosessi hankkia tutkinto; - se, jokin, johon hakeudutaan oppimaan ja opiskelemaan;
LisätiedotLIIKKUVA KOULU JA OPS 2016
Raahe 3.3.2016 Laura Rahikkala liikunnanopettaja OPS 2016 HAASTE MAHDOLLISUUS HYPPY JOHONKIN UUTEEN OPS UUDISTUKSEN KESKEISIÄ LÄHTÖKOHTIA PEDAGOGINEN UUDISTUS -> Siirtyminen kysymyksestä MITÄ opitaan,
LisätiedotKOULUTTAJAKOULUTUS (20 op)
KOULUTTAJAKOULUTUS (20 op) KOULUTTAJAKOULUTUS ON MONIMUOTOISTA OPISKELUA, JOKA KOOSTUU NELJÄSTÄ ERI KURSSISTA 1 n peruskurssi, 4 op 2 Jatkokurssi I, 3 op 3 Jatkokurssi II, 3 op 4 Kurssintuottajan koulutus,
LisätiedotKARKKILAN OPETUSTOIMEN TVT-STRATEGIA 2015-2020
KARKKILAN OPETUSTOIMEN TVT-STRATEGIA 2015-2020 Sisällys 1. Opetus muutoksessa.2 2. Visio.2 3. Tavoitteet.2 4. Toteutus 3 5. Kehittämissuunnitelmat 4 1 1. Opetus muutoksessa Oppimisympäristöt ja oppimistavat
LisätiedotTilat ja opetussuunnitelmien perusteet
Tilat ja opetussuunnitelmien perusteet Eija Kauppinen 13.4.2016 Perusopetuksen oppimiskäsitys Oppilas on aktiivinen toimija ja oppii asettamaan tavoitteita, ratkaisemaan ongelmia ja toimimaan muiden kanssa.
LisätiedotOPETTAJUUDEN KEHITTYMINEN JA ARVIOINNIN MUUTTUMINEN
OPETTAJUUDEN KEHITTYMINEN JA ARVIOINNIN MUUTTUMINEN FT Katriina Sulonen 30.11.2016 Kehittämishankkeet ja uudistukset onnistuvat, kun - työyhteisössä on muutama aktiivinen, innostava henkilö - löytyy halu
LisätiedotTyökirja tietoteknisen oppimistehtävän suunnitteluun innovatiiviseksi
Työkirja tietoteknisen oppimistehtävän suunnitteluun innovatiiviseksi Mieti oppimistehtäväsi tavoitteita ja vastaa muutamalla sanalla kysymyksiin Oppimistehtävän nimi: Pedagogiikka 1. Oppimista syntyy
Lisätiedot1. Oppimisen ohjaamisen osaamisalue. o oppijaosaaminen o ohjausteoriaosaaminen o ohjausosaaminen. 2. Toimintaympäristöjen kehittämisen osaamisalue
Sivu 1 / 5 Tässä raportissa kuvaan Opintojen ohjaajan koulutuksessa oppimaani suhteessa koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin ja osaamisalueisiin. Jokaisen osaamisalueen kohdalla pohdin, miten saavutin
LisätiedotTyöelämävalmiudet: Oivallus-hankeken seminaari
Työelämävalmiudet: Oivallus-hankeken seminaari Optek Opetusteknologia koulun arjessa Jari Lavonen, Professor of Physics and Chemistry Education, Head of the department Department of Teacher Education,
LisätiedotKuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014. Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus
KuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014 Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus Opettajuuden tulevaisuuden taitoja Sisältö- ja pedagoginen tietous: aineenhallinta, monipuoliset opetusmenetelmät
LisätiedotOppimisympäristöjen merkitys kestävän kehityksen taitojen oppimiselle. Kati Lundgren
Oppimisympäristöjen merkitys kestävän kehityksen taitojen oppimiselle Kati Lundgren 1 Oppimisympäristön määrittelyä Paikka, tila tai toimintakäytäntö, jonka tarkoitus on edistää oppimista (Manninen & Pesonen
LisätiedotVerkko-opetus - Sulautuva opetus opettajan työssä PRO-GRADU KAUNO RIIHONEN
Verkko-opetus - Sulautuva opetus opettajan työssä PRO-GRADU KAUNO RIIHONEN Opettajan näkökulma sulautuvaan opetukseen verkkooppimisympäristössä Hyödyllisintä opettajan näkökulmasta on verkkoympäristön
LisätiedotSimulaatiopedagogiikka ammatillisen asiantuntijuuden kehittämisen välineenä sote-alan koulutuksessa
Simulaatiopedagogiikka ammatillisen asiantuntijuuden kehittämisen välineenä sote-alan koulutuksessa TAITO2017 Osaamisen ydintä etsimässä. Taitokeskus, Tampere 25.- 26.4.2017 Piia Silvennoinen & Outi Ahonen
LisätiedotTulevaisuuden näkökulmia tietoyhteiskuntavalmiuksiin
1 Tulevaisuuden näkökulmia tietoyhteiskuntavalmiuksiin Päivi Häkkinen PERUSOPETUS 2020 Tietoyhteiskuntavalmiudet 18.3.2010, Opetushallitus, Helsinki 2 Millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja halutaan
LisätiedotVERKKOPEDAGOGIIKKA Teoriaa... Jyri Manninen Helsingin yliopisto Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia
VERKKOPEDAGOGIIKKA Teoriaa... Jyri Manninen Helsingin yliopisto Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia OMA VIRTUAALIHISTORIA... tutkija - suunnittelija - kouluttaja yliopisto - avoin yliopisto - täydennyskoulutus
LisätiedotOppimisympäristöajattelu oppimisen tukena
Oppimisympäristöajattelu oppimisen tukena kaisa vähähyyppä, opetusneuvos, opetushallitus Oppiminen on tapahtuma tai tapahtumasarja, jossa oppija saavuttaa uusia taitoja tai tietoja jostain aiheesta. Opittu
LisätiedotSuuntana tulevaisuus Yhteisöllinen koulu ja sosiaalinen media elinikäisten oppijoiden tukena
Suuntana tulevaisuus Yhteisöllinen koulu ja sosiaalinen media elinikäisten oppijoiden tukena Miikka Salavuo OPS Kick Off 2013 Kuka olen? Miikka Tabletkoulu.fi Yrittäjä v:sta 2010 Filosofian tohtori 2005
LisätiedotSuomalaisen koulun kehittäminen
Suomalaisen koulun kehittäminen 31.10.2016 Aulis Pitkälä, pääjohtaja Opetushallitus Yhteinen visio Tavoitteena on eheä oppimisen polku jokaiselle lapselle ja nuorelle. Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia
LisätiedotPOLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN PEDAGOGISET LINJAUKSET 2017
POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN PEDAGOGISET LINJAUKSET 07 Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) pedagogisten linjausten tavoitteena on varmistaa yhteinen käsitys opetuksesta ja oppimisesta, laadukas opetustoiminta
LisätiedotSulautuva yliopisto opetus, syksy 2009
Sulautuva yliopisto opetus, syksy 2009 Opettaja: verkkopedagogiikan asiantuntija Taina Joutsenvirta Aika: keskiviikkoina klo 16 18 4.11., 18.11., 2.12., 16.12.2009 Paikka: Metsätalo U40, sali 27 Kurssin
LisätiedotMotivaatio ja itsesäätely oppimisessa
Motivaatio ja itsesäätely oppimisessa 3.5.2007 Kirsi Juntti Oulun yliopisto Koulutusteknologian tutkimusyksikkö Rakenne - Johdanto - Mitä on oppiminen? - Motivaatio - Oppimisen itsesäätely - Scamo/Learning
LisätiedotMUUTTUVA OPPIMISKÄSITYS JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN. Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2004
MUUTTUVA OPPIMISKÄSITYS JA KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Hannu Soini Oulun yliopisto,kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö 2004 5.5.2004 Hannu Soini, Kasope, 2004 Luennon teemat Muuttuva oppimiskäsitys
LisätiedotOnnistuneen oppimisprosessin edellytyksiä verkossa
Onnistuneen oppimisprosessin edellytyksiä verkossa prof. Sanna Järvelä Oulun yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta Koulutusteknologian tutkimusyksikkö tietokoneavusteinen opetus etäopetus tietoverkkojen
LisätiedotLukutaidon uudet muodot äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan haasteena Asiantuntijanäkökulma mediakasvatukseen, osa 1
Lukutaidon uudet muodot äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan haasteena Asiantuntijanäkökulma mediakasvatukseen, osa 1 Annukka Uusitalo 28.2.2006 Mediakasvatuskeskus Soveltavan kasvatustieteen laitos
LisätiedotOPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta
OPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta, projektitutkija 2.11.2016 OPS2016 Muovaa käsitystä oppimisesta Oppimisen ilo Oppijan aktiivinen rooli, ongelmanratkaisutaidot Monipuoliset oppimisympäristöt
LisätiedotOppilaitoksesta oppisopimukseen
Oppilaitoksesta oppisopimukseen opiskelijoiden näkemyksiä ammatillisesta koulutuksesta Katarina Ojala katarina.ojala@gmail.com Kasvatustieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto Tutkimuksen toteutus Laadullinen
LisätiedotSOME opetuskäytössä blogin käyttö opetuksessa
SOME opetuskäytössä blogin käyttö opetuksessa TIES462 Virtuaaliset oppimisympäristöt-kurssi Sanna Kainulainen 2014 Miksi tämä aihe? SOMEn käyttö on yleistynyt Miksi SOMEn käyttö kouluissa ja oppilaitoksissa
LisätiedotKansallinen seminaari
Kansallinen seminaari Matemaattis- luonnontieteellisten aineiden aineenopettajakoulutuksen pedagogisten opintojen tutkintovaatimukset Matemaattis- luonnontieteellisten aineiden didaktiikka luokanopettajakoulutuksessa
LisätiedotOPETUSSUUNNITELMA- PROSESSIN JOHTAMINEN
Itä-Suomen OPS Kick Off -seminaari Varkaus 13.3.2013 OPETUSSUUNNITELMA- PROSESSIN JOHTAMINEN Risto Patrikainen lehtori, JNOR dosentti, UEF koordinaattori, OPS-Messut 10/2013, JNOR PÄIVÄN KYSYMYS: Miten
LisätiedotOPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA
OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty
LisätiedotAutenttiset oppimisratkaisut syväoppimisen tukena. Leena Vainio, Omnia Irja Leppisaari, Centria
Autenttiset oppimisratkaisut syväoppimisen tukena Leena Vainio, Omnia Irja Leppisaari, Centria Miten koukutamme oppimaan? Minkälaisilla pedagogisilla ratkaisuilla voitaisiin vahvistaa työelämäläheistä
LisätiedotHahmotelmaa ja taustaa wikipohjaisen opintokerho-opiskelun toteuttamiseksi
Hahmotelmaa ja taustaa wikipohjaisen opintokerho-opiskelun toteuttamiseksi Opintokeskus Kansalaisfoorumin STUDIO-ryhmä: Eija Majoinen Irma Syrén Timo Tervo Pekka Kinnunen Opintokeskus Kansalaisfoorumi
LisätiedotOsallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla
Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla POIMU Sosiaalityön käytännönopettajien koulutus Kirsi Nousiainen 13.11.2014 Lahti 13.11.2014 Kirsi Nousiainen 1 Kolme näkökulmaa ohjaukseen 1. Ihminen
LisätiedotHyvä sivistystoimenjohtaja/rehtori
Hyvä sivistystoimenjohtaja/rehtori Digitaalisten oppimisympäristöjen tulo kouluihin on nopeutunut merkittävästi viimeisen kahden vuoden aikana. Tämä on johtanut opettajien tieto- ja viestintäteknisten
LisätiedotMonilukutaitoa kehittävän ilmiöopetuksen laatiminen. POM2SSU Kainulainen
Monilukutaitoa kehittävän ilmiöopetuksen laatiminen POM2SSU Kainulainen Tehtävänä on perehtyä johonkin ilmiöön ja sen opetukseen (sisältöihin ja tavoitteisiin) sekä ko. ilmiön käsittelyyn tarvittavaan
LisätiedotLeikin ja leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa
Leikin ja leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa VKK-Metro Pääkaupunkiseudun kehittämis- ja koulutusyhteistyö 2014-2016 Helsingin kaupungin aineistopankki
LisätiedotVirtuaalimoduulien pedagoginen tavoitteisto. Liisa Kyyrönen
Virtuaalimoduulien pedagoginen tavoitteisto Liisa Kyyrönen 8.12.2004 Miksi? Miksi tulevan opettajan kannattaa valita opiskelijan virtuaaliympäristö omaksi oppimisympäristökseen? Miten virtuaaliympäristön
LisätiedotOsaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen työvälineet -teemaryhmä
Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen työvälineet -teemaryhmä Tervetuloa! Puheenjohtajina Annu Niskanen, Anturi-hankkeen projektipäällikkö, ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Jouni Huotari, ohjelmistotekniikan
LisätiedotLearning by doing tekemällä ammatin oppiminen, pedagogiikan kehittämishanke
Learning by doing tekemällä ammatin oppiminen, pedagogiikan kehittämishanke 2 Pedagoginen kehittäminen Ilmiöperusteinen oppiminen Learnig by doing tekemällä oppiminen Kokemuksellinen oppiminen 3 Toteuttajataho
LisätiedotSosiaalinen verkosto musiikinopetuksessa
Sosiaalinen verkosto musiikinopetuksessa Miikka Salavuo Teknodida 2008 Onko oppiminen tuote vai prosessi? Kuka määrittelee mitä opitaan? Mikä on tiedon merkitys ja tietokäsitys? Mikä on yhteisön rooli?
LisätiedotLUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA
OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty
LisätiedotOppijan polku - kohti eoppijaa. Mika Tammilehto
Oppijan polku - kohti eoppijaa Mika Tammilehto Julkisen hallinnon asiakkuusstrategia Yhteistyössä palvelu pelaa määritellään julkisen hallinnon asiakaspalvelujen visio ja tavoitetila vuoteen 2020 Asiakaspalvelun
LisätiedotOpiskelijoiden ja opettajien erilaiset käsitykset opettamisesta koulutuksen suunnittelun taustalla
Opiskelijoiden ja opettajien erilaiset käsitykset opettamisesta koulutuksen suunnittelun taustalla Viivi Virtanen ja Sari Lindblom-Ylänne Kasvatustieteen päivät Vaasa 23.11.2007 Kuvat Aki Suzuki ja Heikki
LisätiedotOPS Minna Lintonen OPS
26.4.2016 Uuden opetussuunnitelman on tarkoitus muuttaa koulu vastaamaan muun yhteiskunnan jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. MINNA LINTONEN Oppilaat kasvavat maailmaan, jossa nykyistä suuremmassa määrin
LisätiedotDigiajan opettajan selviytymispaketti
10+ opepäivitystä odottaa. Aloita lataus nyt! Digiajan opettajan selviytymispaketti Saamelaisalueen koulutuskeskus virtuaalikoulu Ovatko verkko-opetustaitosi päivityksen tarpeessa? Ota askel eteenpäin
LisätiedotTutkiva Oppiminen Lasse Lipponen
Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Miksi Tutkivaa oppimista? Kasvatuspsykologian Dosentti Soveltavan kasvatustieteenlaitos Helsingin yliopisto Tarjolla olevan tietomäärän valtava kasvu Muutoksen nopeutuminen
LisätiedotOPStuki TYÖPAJA Rauma
OPStuki TYÖPAJA 2. 29.1.2014 Rauma kouluttajat: Tuija Saarivirta Paula Äimälä Pohdintaan tarvitaan jokaisen aivot ja sydän IRMELI HALINEN OPStuki TYÖPAJA 2 Tulevaisuuden koulu Oppiminen ja opiskelu muutoksessa
LisätiedotKATSO KAUAS NÄHDÄKSESI LÄHELLE Ohjaus muuttuvissa toimintaympäristöissä
KATSO KAUAS NÄHDÄKSESI LÄHELLE Ohjaus muuttuvissa toimintaympäristöissä enorssi: Ohjaussymposium Tampere 23.4.2009 Prof. Päivi Atjonen Joensuun yliopisto Lähtökohdiksi 1 Ohjaajan työn n muutokset Lisääntyneet
LisätiedotTERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA
TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA Oppimisen ja osaamisen iloa Uudet opetussuunnitelmalinjaukset todeksi Irmeli Halinen Opetusneuvos Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPPIMINEN OPETUS JA OPISKELU PAIKALLISET
LisätiedotSisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22
Sisällys Lukijalle...12 Johdanto...16 Ajattelutehtävä kokeiltavaksi... 18 1 Arvot, ihmiskäsitys ja oppimiskäsitys... 20 Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22 Mitä tästä voisi ajatella?...
LisätiedotUusi osaaja-verkostolle suunnattu täydennyskoulutus
Uusi osaaja-verkostolle suunnattu täydennyskoulutus InnoOmnia tarjoaa vuonna 2011 seuraavat koulutuskokonaisuudet uusi osaajaverkostolle opetushallituksen rahoittamana maksuttomana täydennyskoulutuksena.
LisätiedotTOIMIVAN NÄYTÖN JA TYÖSSÄ OPPIMISEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN
TOIMIVAN NÄYTÖN JA TYÖSSÄ OPPIMISEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN Uudistuva korkeakoulujen aikuiskoulutus oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus ja erityispätevyydet Opetusministeriö 8.10.2009 Petri Haltia
LisätiedotHelsingin kaupunki 1 OPETUSVIRASTO Mediakeskus
Helsingin kaupunki 1 OPETUSVIRASTO Mediakeskus KOULUTUSMODUULIEN KUVAUS Oppimisprosessin suunnittelu (1) Toimivien oppimistehtävien suunnittelu oppimisprosessiin (2) Tutkiva ja yhteisöllinen oppiminen
LisätiedotAMMATILLISEN ERITYISOPETUKSEN JA AMMATILLISEN ERITYISOPETTAJAN TULEVAISUUDENKUVIA. Ylijohtaja Mika Tammilehto
AMMATILLISEN ERITYISOPETUKSEN JA AMMATILLISEN ERITYISOPETTAJAN TULEVAISUUDENKUVIA Ylijohtaja Mika Tammilehto 5.10.2018 Uusi ammatillinen koulutus 1.1.2018 alkaen Uusia mahdollisuuksia Joustava palvelutarjonta:
LisätiedotOPPIMISKÄSITYKSET. Alku ja loppu? Behavioristinen oppimiskäsitys - viisaista päistä tyhmiin päihin
OPPIMISKÄSITYKSET Ateenalaiset syksy 2006 oppimiskäsityksellä tarkoitetaan oppimisprosessin luonteesta tehtyjä perusolettamuksia, jotka säätelevät tutkijan tai kasvattajan toimintaa oppimiskäsitykset luokitellaan
LisätiedotNuoret ja aikuiset, yhdessä osaamista hankkimassa Kirsi Malmstedt, Etelä-Savon ammattiopisto
Nuoret ja aikuiset, yhdessä osaamista hankkimassa Kirsi Malmstedt, Etelä-Savon ammattiopisto 23.11.2017 Nuorten ja aikuisten yhdessä oppiminen Reformi kannustaa yhdessä oppimiseen Yksi laki, jossa lähtökohtana
LisätiedotTUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen
1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata
LisätiedotMotivaatio ja itsesäätely oppimisessa
Motivaatio ja itsesäätely oppimisessa 31.10.2007 Oulun yliopisto Koulutusteknologian tutkimusyksikkö Millaista oppimista tarvitaan? Epäselvien, muuttuvien ja avoimien ongelmien ratkaisu Oman ja muiden
LisätiedotJoustavia polkuja osaamisen tunnistamisella
Joustavia polkuja osaamisen tunnistamisella Synergiaseminaari TPY 10.10.2017, Hämeenlinna Anni Karttunen, vastaava asiantuntija Opetushallitus Kansainvälistymispalvelut Visio osaamisperustaisuudesta Viestintää:
LisätiedotSormitietokoneet alkuopetuksessa pintaselailua vai syvällistä oppimista?
Sormitietokoneet alkuopetuksessa pintaselailua vai syvällistä oppimista? ITK2012 Call for papers vaihe Sari Muhonen, luokanopettaja, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu Ari Myllyviita, hankekoordinaattori,
LisätiedotElektroninen portfolio osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa
Elektroninen portfolio osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa ITK-konferenssi 18.4.2008 Jouni Huotari & Annu Niskanen 18.4.2008, JH/IT & AN/AOKK 1 AIKAISEMMIN OPITUN TUNNISTAMINEN, ARVIOINTI JA TUNNUSTAMINEN
LisätiedotTieto- ja viestintätekniikkaa opetustyön tueksi
Tieto- ja viestintätekniikkaa opetustyön tueksi Opettajat arvioinnin ja koulu-koti-yhteistyön toteuttajina Heidi Krzywacki, Tiina Korhonen, Laura Koistinen, Jari Lavonen 19.8.2011 1 Tutkimus- ja kehittämishankkeessa
LisätiedotNäkökulmia koulupedagogiikkaan professori Leena Krokfors Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos
Välittävä Näkökulmia pedagogiikkaan professori, opettajantuslaitos Kommenttipuheenvuoro johtava konsultti Petri Eskelinen, Helsingin kaupunki, Mediakeskus Välittävä ]É{wtÇàÉ Koulussa opiskeltu tieto ei
LisätiedotMikä ihmeen projektioppiminen?
Koostanut: Elina Viro Mikä ihmeen projektioppiminen? Projektioppimisella tarkoitetaan oppilaslähtöistä opetusmenetelmää, jossa keskiössä on jokin projekti. Projektioppimisen kanssa läheisiä työskentelymuotoja
LisätiedotOPETUKSEN JA OPPIMISEN PERUSTEET: Oppimisen käsitteitä P3, osa 2 Hannele Niemi syksy 2015
OPETUKSEN JA OPPIMISEN PERUSTEET: Oppimisen käsitteitä P3, osa 2 Hannele Niemi syksy 2015 Käyttäytymistieteellinen tiedekunta / Hannele Niemi 28.10.2015 1 Oppimisen käsitteen laajeneminen Oppiminen on
LisätiedotTehtävä 4 Oppimisteoriat, oppimisympäristöt ja opetusmallit Jorma Enkenberg
Tehtävä 4 Oppimisteoriat, oppimisympäristöt ja opetusmallit Jorma Enkenberg Niilo Korhonen eoppimaisterikoulutus Joensuun yliopisto/sokl Kesä 2003 Sisällys: 1. Instructional Design...2 2. designing student-centered
LisätiedotOulu Irmeli Halinen ja Eija Kauppinen OPETUSHALLITUS
OPS2016 Laaja-alainen osaaminen, monialaiset oppimiskokonaisuudet, uudistuvat oppiaineet sekä vuosiluokkakohtaisten osuuksien valmistelu paikallisessa opetussuunnitelmassa Oulu 26.2.2015 Irmeli Halinen
LisätiedotPienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017
Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017 5.4 Opetuksen järjestämistapoja - OPS2016 -vuosiluokkiin sitomaton opiskelu - Oppilaan opinnoissa yksilöllisen
LisätiedotMusiikki oppimisympäristönä
Musiikki oppimisympäristönä Opetussuunnitelma, musiikkitieto ja dialogi leena.unkari-virtanen@metropolia.fi Mupe musiikkitiedon näkökulmasta OPSien taustalla Opetuksen dialogisuus Musiikki oppimisympäristönä
LisätiedotSuomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä
LisätiedotPOHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU AIKUISKOULUTUS
AIKUISKOULUTUS OPISKELIJAPALAUTEKYSELYIDEN TULOKSET 2009 Tyytyväisyysindeksi on saatu laskemalla täysin ja osittain vastausten prosenttiosuudet yhteen. Jos tyytyväisyysindeksi on alle 50 %, se on merkitty
LisätiedotDigitalisaatio opettajan apuna ja oppilaan innostajana
Digitalisaatio opettajan apuna ja oppilaan innostajana Viisi keskeistä trendiä Kirsi Harra-Vauhkonen Toimitusjohtaja, Sanoma Pro Educa 26.1.2018 @kirsi_k @SanomaPro #digioppiminen Tarjoamme oppimisen ja
LisätiedotTieto- ja viestintätekniikka ymmärtävän oppimisen tukena. Prof. Sanna Järvelä
Tieto- ja viestintätekniikka ymmärtävän oppimisen tukena Prof. Sanna Järvelä Mitä tiedämme nyt? Teknologia itsessään ei edistä oppimista. Sen sijaan työskentely teknologian parissa altistaa oppijan oppimista
LisätiedotTieto- ja viestintäteknologinen osaaminen. Ryhmä 5
Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen Ryhmä 5 Kehityksen suunta.. Mitä teema tarkoittaa? Teeman punaisena lankana on pohjimmiltaan se, että teknologiakasvatus ja teknologian arkipäiväistäminen tulee
LisätiedotOppimiskäsitys opetussuunnitelman perusteissa MIKSI OPPIMISKÄSITYKSELLÄ ON VÄLIÄ?
Oppimiskäsitys opetussuunnitelman perusteissa MIKSI OPPIMISKÄSITYKSELLÄ ON VÄLIÄ? Suomi-koulujen koulutuspäivät Opetushallitus 8.8.2013 Opetusneuvos Eija Kauppinen 1 Jerome Bruner, s.1915 Psykologi, oppimisen
LisätiedotKonstruktiivisesti linjakas opetus. Saara Repo Avoimen yliopiston pedagoginen kahvila
Konstruktiivisesti linjakas opetus Saara Repo Avoimen yliopiston pedagoginen kahvila 17.11.2014 Opetuksen linjakkuus (Biggs & Tang 2007) Seuraavat opetuksen osat tukevat toisiaan oppimistavoitteet sisällöt
LisätiedotVerkkokurssin suunnitteluprosessi
Verkkokurssin suunnitteluprosessi Koulutusteknologian perusopinnot, Designing e-learning Essi Vuopala, yliopisto-opettaja Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö(let) http://let.oulu.fi Verkkokurssin
LisätiedotKouluyhteisön kehittämistyön tuloksia eriyttämisessä ja arvioinnissa case Muurame
Kouluyhteisön kehittämistyön tuloksia eriyttämisessä ja arvioinnissa case Muurame Helsinki, 26.4. 2012 KT, ohjaava opettaja Marjatta Mikola (Haukkarannan ohjauspalvelut) KM, erityisluokanopettaja Tiina
LisätiedotYleisten osien valmistelu
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Yleisten osien valmistelu Alustavien luonnosten tarkastelua Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen 15.4.2016 Opetushallitus
LisätiedotOPPILAANOHJAUKSEN KEHITTÄMINEN
OPPILAANOHJAUKSEN KEHITTÄMINEN Koordinaattoritapaaminen 26.5.2008 Paasitorni, Helsinki Päivi-Katriina Juutilainen Ohjauksen koulutus Koulutuksen laaja-alaisena tavoitteena kehittää toimintamalleja verkostoyhteistyön
LisätiedotOpettajan pedagoginen ajattelu
Oulun yliopisto / Kasvatustieteiden ja Opettajankoulutuksen yksikkö Sanna Järvelä & etunimi.sukunimi(at)oulu.fi http://oppiohja.wordpress.com/ Oppimisen ohjaaminen, opetuksen suunnittelu ja arviointi Opettajan
LisätiedotKäsitys oppimisesta koulun käytännöissä
Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Aktiivisuus, vuorovaikutus ja myönteiset kokemukset oppimiskäsityksen kuvauksessa Tampere 28.1.2015 Eija Kauppinen Oppimiskäsitys perusopetuksen opetussuunnitelman
Lisätiedot