Moniaistisuus ikääntyneiden asuinympäristöjen kehittämisessä

Transkriptio

1 Aalto yliopiston julkaisusarja TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI x/2012 JULKAISEMATON VERSIO Moniaistisuus ikääntyneiden asuinympäristöjen kehittämisessä MONA hankkeen tuloksia Verma, Ira (toim.) Aalto, Leena Aro, Päivi Harmo, Panu Hätönen, Johanna Ikävalko, Sara Maila, Reetta Rämänen, Jussi Sannemann, Christian Aalto yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos, Sotera 1

2 Aalto yliopiston julkaisusarja TAIDE+ MUOTOILU + ARKKITEHTUURI x/2012 ISBN xxx xxx xx xxxx x (pdf) ISSN (pdf) Unigrafia Oy Helsinki

3 Author(s): Verma, I (ed.) Aalto, L.; Aro, P.; Harmo, P.; Hätönen, J.; Ikävalko, S.; Maila, R.; Rämänen, J. & Sannemann, C. Name of the publication: Publisher: Aalto University, Department of Architecture Unit: Department of Architecture, Sotera Institut Series: Aalto yliopiston julkaisusarja TAIDE+MUOTOILU+ARKKITEHTUURI x/2012 Abstract The target is to promote sustainable development of the city where elderly people can age in their homes or home like settings and participate in the society. The quality of housing and immediate surroundings is therefore important for the frail elderly who spend most of their time at home or in the immediate surroundings. The decline of functioning capacities can reduce living area and social relations of the elderly. The nature and the immediate surroundings have an important role in the maintenance of their functioning capacities. The objective of the research project MONA Multisensory living experience was study semi-private common used spaces in housing environment for the elderly. This study is focusing on the development of the versatility of the semi-public and public spaces. The stimulating semi-private spaces inside and outside the building invite people and encourage to social contacts with other residents. In a multidisciplinary study coordinated by the Sotera Institute in the Department of Architecture, Aalto University, several user oriented research methods were applied to learn more about the use of semi-private common spaces in the housing areas for elderly. Several use-driven research methods were used for the study. The walk-through method was used to have a holistic view and to catch the problems of the common used areas. Methods used in art therapy were applied to achieve in-depth knowledge concerning the hopes and dreams of the elderly in their living environment. Small scale pilots were realized in the sheltered houses for the elderly in Helsinki. As a result, knowledge about the use of light, as well as the visual elements and sound in the perception of the space was achieved. The outdoor spaces and stimulating common use places play an important role in supporting social contacts for the elderly. The possibility to participate in the design of the living environment in the sheltered house empowered the residents and made them more active. Key words: Elderly, user-oriented, semi-private spaces, stimulation of senses 3

4 Tekijä(t): Verma, I. (toim.) Aalto, L.; Aro, P.; Harmo, P.; Hätönen, J.; Ikävalko, S.; Maila, R.; Rämänen, J. & Sannemann, C. Julkaisun nimi: Moniaistisuus ikääntyneiden asuinympäristöjen kehittämisessä MONA hankkeen tuloksia Julkaisija: Aalto yliopisto, Arkkitehtuurin laitos Yksikkö: Sotera Instituutti Sarja: Aalto yliopiston julkaisusarja TAIDE+MUOTOILU+ARKKITEHTUURI x/2012 Tutkimusala: Arkkitehtuuri Tiivistelmä Sosiaalisesti kestävä kaupunkirakenteen tavoitteena on tukea ikääntyneiden osallisuutta ja mahdollisuutta asua omissa kodeissaan tai palveluasunnoissa mahdollisimman pitkään. Ikääntymisen myötä ja toimintakyvyn laskiessa asuinrakennusten ja lähiympäristön laadun merkitys kasvaa, asukkaiden viettäessä suuren osa ajastaan kodissa tai sen välittömässä läheisyydessä. Heikentynyt toimintakyky pienentää asukkaan elämänpiiriä ja voi heikentää hänen sosiaalisia suhteitaan. Luonnolla ja lähiympäristön yhteisillä puolijulkisilla tiloilla on tärkeä tehtävä asukkaan fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitäjänä. Moniaistinen asuinympäristökokemus MONA-hankkeen tavoitteena oli tutkia ikääntyneiden asuinratkaisujen puolijulkisia yhteistiloja. Tutkimuksen painopisteenä oli yhteistilojen monikäyttöisyys ja orientoitavuus. Virikkeelliset puolijulkiset sisä- ja ulkotilat lisäävät ympäristön viihtyisyyttä ja houkuttavuutta ja edistävät näin asukkaiden kanssakäymistä. Aalto-yliopiston arkkitehtuurinlaitoksen Sotera-instituutin koordinoimassa monitieteellisessä tutkimuksessa tutkittiin asuinympäristöjen puolijulkisten tilojen käyttöä. Tutkimuksessa käytettiin useita käyttäjälähtöisen tutkimuksen menetelmiä. Käytettävyyskävelyiden kautta kartoitettiin asukkaiden käyttökokemuksia yhteistiloista ja niiden ongelmia. Taideterapian keinoja soveltaen kerättiin asukkaiden haaveita ja toiveita oman asuinympäristön suhteen. Hankkeessa toteutettiin pienimuotoista koerakentamista valituissa pilottikohteissa. Tuloksena syntyi tietoa valaistuksen, visuaalisten elementtien ja äänimaailman vaikutuksesta tilan hahmottamiseen. Piha-alueet ja puolijulkiset tilat edistävät ikääntyneiden asukkaiden sosiaalisten kontakteja ylläpitoa. Mahdollisuus vaikuttaa omaan asuinympäristöön voimaannutti ja aktivoi palvelutalon asukkaita hankkeen aikana. Avainsanat: Ikääntyneet, käyttäjälähtöisyys, puolijulkiset tilat, moniaistisuus 4

5 Sisällys 1. Johdanto Väestön ikääntyminen Asuinympäristön virikkeellisyys Sosiaalinen ympäristö Käytettävyystutkimus Käytettävyyden määritelmä Käytettävyystutkimuksen menetelmät Pilottikohteet Moniaistinen käyttäjätutkimusmetodi Työvaiheet ja visuaaliset metodit Ideariihi Ideointitiimi ja moniaistinen työskentely Itsedokumentointipaketti Tulokset ja johtopäätökset Käytettävyyskävelyt Menetelmät Koehenkilöt Omatoimisuuteen liittyvät tekijät Yksilöön liittyvät tekijät Ympäristöön liittyvät tekijät Tulokset Suosituksia Valaistuspilotti Pilotti Vuorensyrjän palvelutalossa Testiryhmä Testipaikat Tulokset Johtopäätökset Pilotti Maunulan Helander kodissa Aineiston keruu Tulokset

6 6. Mittaukset Maunulan Helander koti Vuorensyrjän palvelutalo Yhteenveto Koerakentaminen Istuinryhmä Pilottitilan valinta ja sijainti palvelutalossa Suunnitteluvaihe Suunnitelmien esittely asukkaille Suunnitelmien viimeistely ja tilan toteutus Tilan käyttö suunnitelmien jälkeen Kuvataidetta porraskäytäviin ARVI tietokannan käytettävyystutkimus Tutkimuksen tavoite Aineistonkeruu Tulokset Tutkimusta seuraavat jatkotoimet Yhteenveto Lähiympäristö Pihatilat Sisäänkäynti Porrashuoneet ja käytävät Ruokailutila Oleskelutilat Sauna Lähteet Liite 1. Johtoryhmän ja tutkimusryhmän kokoonpano Liite 2. Maunulan palvelutalo, Asukaskysely

7 1. Johdanto Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutin Moniaistinen asuinympäristökokemus -projektin (MONA) tavoitteena oli tutkia monitoimialaisen tutkimusryhmän avulla käyttäjäkeskeisiä, moniaistisia sekä sosiaalista ja fyysistä esteettömyyttä edistäviä asuinympäristöjä. Tutkimuksen painopiste oli ikääntyneiden tarpeisiin suunnattujen asuinympäristöjen puolijulkisissa sisä- ja ulkotiloissa. Niitä kehittämällä voidaan tukea sosiaalisesti kestävää ympäristöä ja erityisesti ikääntyvän väestön, aistivammaisten ja liikuntaesteisten omatoimista selviytymistä sekä samalla kaikkien asukkaiden viihtyvyyttä. Asuinympäristön virikkeellisyys, omaleimaisuus ja asukkaiden vaikutusmahdollisuus omaan asuinympäristöönsä lisäävät asukkaiden osallisuutta sekä sitoutumista alueeseen. Gehl 1 esittää, että ympäristön yhteistä tilaa käytetään kolmella eri tavalla, ja että julkisen tilan laadulla ja sen käytöllä on selkeä yhteys. Nämä kolme tapaa ovat julkisen tai puolijulkisen tilan laadusta riippumaton (välttämätön), tilan laadusta riippuva (vapaaehtoinen) sekä sosiaalinen tilan käyttö. Asuinympäristön yhteiset julkiset tilat ovat välttämättömiä päivittäisten toimien suorittamiseen, kuten kaupassa käyntiin tai julkisen liikenteen pysäkille kulkemiseen. Niissä tapahtuu myös asukkaan omasta valinnasta riippuvaa oleskelua tai toimintaa kuten esimerkiksi auringossa istuskelua ja muuta virkistyskäyttöä. Hyvä ympäristö edistää Gehlin mukaan asukkaan omavalintaista oleskelua julkisessa tai puolijulkisessa tilassa, mikä lisää tilaisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hänen oletuksenaan on, että asuinympäristön yhteistilojen sosiaalinen käyttö ja kanssakäyminen lisääntyvät sitä enemmän, mitä useammin asukkaat poistuvat asunnoistaan ja näkevät muita ihmisiä. Sen sijaan huonon asuinympäristön yhteisissä tiloissa asukas oleskelee mahdollisimman vähän, mikä vähentää kontaktien todennäköisyyttä. Kaupunkirakenteessa asuinrakennuksen puolijulkiset yhteistilat toimivat suojavyöhykkeinä julkisen ja yksityisen tilan välissä. Ne luovat oman kodin ja muun ympäristön välille turvallisen vyöhykkeen, jossa voidaan aktiivisesti tai tarkkailijana osallistua lähiympäristön tapahtumiin. Koti voi laajentua käsittämään oman asunnon lisäksi koko rakennuksen, pihatilan tai esimerkiksi korttelin, mikäli ympäristö koetaan mielekkäänä ja turvallisena. Ikääntyneet asuvat usein pienissä asunnoissa, joissa aika voi käydä pitkäksi ja päivä yksitoikkoiseksi. Moni ikääntynyt kärsii yksinäisyyden tunteesta. Mahdollisuus oleskeluun lähiympäristön puolijulkisissa ja julkisissa tiloissa lisää heidän osallisuuttaan kun alueen eri-ikäiset ihmiset ja heidän toimiensa seuraaminen tuo virikkeitä ja vaihtelua asukkaan arkeen. Rakennusprojekteihin kohdistuneiden kustannuspaineiden sekä tiukkojen aikataulujen alla rakennetun ympäristön suunnittelu ja toteutuksen laatu usein kärsivät, ja asuinrakennusten pohjaratkaisut sekä rakenneja materiaalivalinnat samankaltaistuvat. Rakennushankkeissa puolijulkiset tilat jäävät usein mitoitukseltaan minimiin, koska niiden katsotaan vähentävän rakennustehokkuutta. Piha-alueiden ja yhteistilojen kehittämiseen ei rakentamisbudjetissa yleensä panosteta. Kerrostalojen porraskäytävien suunnittelua ohjaavat esimerkiksi tarkat palo- ja turvallisuusvaatimukset. Porraskäytävissä käytetään vakiomateriaaleja, - kaiteita ja -porrasaskelmia, minkä johdosta sisäänkäynnit ovat samannäköisiä, yhteneväisiä. Kotiin 1 Gehl, J Life between buildings. 7

8 tulemisen hetki, saavuttaessa arjesta, työstä, koulusta sekä julkisesta kaupunkitilasta kotiin, omille juurille, omaan identiteettiin, on tärkeä. Koska sisäänkäynnit toimivat rakennusten käyntikortteina ja kertovat asukkaistaan, tulee niiden olla yksilöllisiä, kiinnostavia ja mieleenpainuvia. Samankaltaistuvan ympäristön orientoivuus kärsii, ja sen kulttuuriset sekä historialliset kerrostumat häviävät. Asuinympäristön omaleimaisuus, kulttuurin ja historian tuominen näkyväksi lisää asukkaiden sitoutumista asuinalueeseen ja lisää asukastyytyväisyyttä. Ympäristön hyvä orientoivuus lisää asukkaiden turvallisuuden tunnetta ja omatoimisuutta. Ympäristön suunnittelussa painottuu usein visuaalinen lähtökohta, vaikka ympäristö koetaan myös kaikilla muilla aisteilla. Hankkeen pilottikohteina oli kolme eri palvelutaloa Helsingistä. Kahdessa palvelutalossa suunniteltiin peruskorjausta, kolmas oli peruskorjauksen alla. Tutkimuksessa tarkasteltiin monialaisesti pilottikohteina toimivien kolmen palvelutalon asuinympäristöjen elämyksellisyyttä, yksilöllisyyttä ja turvallisuutta. Aineistoa analysoitiin ja käsiteltiin poikkitieteellisissä workshopeissa, jotta aineistoa kyettiin tarkastelemaan mahdollisimman useasta eri näkökulmasta. Hankkeessa tehtiin kolme opinnäytetyötä ja asuinympäristöjä tarkasteltiin arkkitehtuurin, kognitio- ja käytettävyystutkimuksen sekä tila-, ääni-, kaupunki- ja maisemasuunnittelun näkökulmasta. Asukkaiden osallistumista oman asuinympäristön kehittämiseen ja ideointiin pyrittiin rohkaisemaan asukaspaneelien avulla. Visuaalisia ja vuorovaikutteisia käytettävyystutkimusmenetelmiä kehitettiin moniaistisen työskentelyn kautta. Projektiin valituissa palvelutaloissa haastateltiin ja havainnointiin asukkaita. Näkövammaisten asukkaiden liikkumista sekä muistin ja aistien merkitystä paikantamisessa selvitettiin haastatteluiden ja käytettävyyskävelyiden avulla. Projektissa tutkittiin, mitkä tekijät pilottikohteiden tiloissa ja lähiympäristössä vaikuttavat asukkaiden orientaatioon ja ympäristön muistamiseen ja miten erilaisten erityisryhmien, kuten ikääntyneiden, aisti- ja liikuntarajoitteisten liikkumista, suunnistamista ja avaruudellista hahmottamista voidaan tukea rakennetun ympäristön keinoin. Tutkimuksessa analysoitiin ja kokeiltiin rakennetun ympäristön elementtejä: materiaaleja, rytmiä, valaistusta, akustiikkaa, värejä sekä luontoelementtejä. Projektissa tehtiin pienimuotoista koerakentamista valituissa pilottikohteissa. Hankkeen päärahoittajina olivat Tekes ja Helsingin kaupungin Innovatiivinen kaupunki ohjelma. Lista hankkeeseen osallistuneiden tahojen edustajista löytyy raportin lopusta (Liite 1). Hankkeeseen osallistuvat yritykset pääsivät testaamaan tuotteitaan koerakentamiskohteissa ja saivat niistä käyttäjäpalautetta sekä uusia käyttökokemuksia ja kehitysideoita. Lisäksi hankkeessa kartoitettiin asukastyytyväisyyttä sekä kehitettiin uusia välineitä sisäympäristön olosuhdemittauksia varten. Näin saatiin sekä koettua että mitattua tietoa hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä rakennetussa ympäristössä. 1.1 Väestön ikääntyminen Väestön ikääntyminen ja hyvin iäkkäiden yli 85-vuotiaiden osuuden kasvu asettaa haasteita asuinympäristöjen kehittämiselle. Vuonna 2040 Suomen väestöstä on arvioitu yli 65-vuotiaita olevan jo noin 26 prosenttia ja yli 85-vuotiaiden lukumäärän on arvioitu nousevan noin henkilöstä (v. 2012) yli 8

9 kolminkertaiseksi henkilöön (v. 2040) 2. Keskimääräisen eliniänodotteen ja hyvin iäkkäiden osuuden kasvaessa myös muistioireisten ja erilaisista dementoivista sairauksista kärsivien henkilöiden määrä kasvaa. Hoivahenkilökunta ikääntyy muun väestön ikääntymisen myötä ja työvoiman saatavuus alalle vaikeutuu. Tulevaisuudessa yhä useampi ikäihminen asuu omassa kodissaan omaishoidon, kotipalvelun ja kotisairaanhoidon turvin. Asukkaita halutaan kannustaa itsehoitoisuuteen ja etähoito lisääntyy. Sosiaali- ja terveysministeriön Ikäihmisten palveluiden laatusuosituksen 3 tavoitteeksi on asetettu ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen. Tavoitteena on, että prosenttia yli 75-vuotiaista asuu omissa kodeissaan tai palveluasunnoissa. Tavoite ei toteudu ainoastaan lisäämällä hoivapalveluita ja kehittämällä palvelujärjestelmää, vaan päämääränä tulee olla monipuolisesti ikäystävällinen ja kaikille sopiva yhteiskunta. Toimivat asumis- ja hoivaympäristöt edistävät osallisuutta ja vähentävät eristyneisyyttä sekä antavat asukkaille kokemuksen täysivaltaisuudesta silloinkin, kun toimintakyky alkaa asettaa esteitä. Nykyiset asuinympäristöt eivät usein tue itsenäistä asumista, sillä suurin osa rakennetusta ympäristöstä on toteutettu ennen esteettömyystiedon ja -lainsäädännön kehittymistä. Vanhojen asuinrakennusten sisäänkäynnit ovat usein esteellisiä ja kerrostaloista puuttuvat hissit. Esteettömien asuntojen tarve on tiedostettu ja lainsäädäntö on kehittynyt. Ympäristöministeriö on laatinut esityksen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille Tarvitaan pikaisia toimenpiteitä asuinympäristöjen kehittämiseksi ja korjausrakentamisen tueksi, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Peruskorjausten yhteydessä asuinrakennusten esteettömyyttä on usein mahdollista parantaa vähäisin lisäkustannuksin. Esteettömyyslainsäädännön ja hyvien käytäntöjen kautta uusien asuinkerrostalojen kulkuaukot ja tasoerot pyritään suunnittelemaan pyörätuolinkäyttäjälle soveltuviksi 5. Hyvä käytettävyys on kuitenkin myös muuta kuin fyysisten esteiden poistamista. Tasoerojen lisäksi myös ympäristön hahmottamiseen ja orientoivuuteen voidaan vaikuttaa laadukkaan suunnittelun avulla. Näkö- ja kuuloympäristön kehittäminen sekä muun muassa erilaisten pintamateriaalien käyttö tuo virikkeitä asuinympäristöön ja edesauttaa erityisesti ikääntyvän väestön itsenäistä pärjäämistä. Indikaattorit Kotona asuvien osuus (pois lukien ympärivuorokautisen palvelun piirissä olevat) Säännöllistä kotihoitoa saavien osuus Omaishoidon tukea saavien osuus Tehostetussa palveluasumisessa asuvien osuus Pitkäaikaisessa laitoshoidossa (vanhainkodit, terveyskeskussairaalat) olevien osuus Kaavio 1. Lähde: Ikäihmisten palveluiden laatusuositus, STM, Tavoite (suhteutus 75 vuotta täyttäneisiin) prosenttia asuu kotona prosenttia saa säännöllistä kotihoitoa 5 6 prosenttia saa omaishoidon tukea 5 6 prosenttia on tehostetussa palveluasumisessa 3 prosenttia on hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla 2 Tilastokeskus. 3 STM. Ikäihmisten palveluiden laatusuositus YM Ehdotus ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille YMra16/ Verma, I. Hätönen, J. & Kilpelä, N

10 Asukkaan elinpiiri pienenee ikääntymisen myötä, liikkumisen ja aistitoimintojen heikentyessä. Ikääntyneet ja liikuntaesteiset viettävät suuren osan ajastaan sisätiloissa omassa kodissaan, palveluasunnoissa tai hoivalaitoksissa. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet pääosin asuntojen esteettömyyteen ja asunnon sisällä tapahtuvien päivittäisten toimintojen vaatimiin tilatarpeisiin. THL:n hallinnoiman RAI-tietokannan perusteella on havaittu etenkin asunnosta ulos pääsemisen sekä eristyneisyyden ja yksinäisyyden lisääntyneen viime aikoina. Vuosien aikana säännöllisen kotihoidon asiakkaista kolmannes oli seuranta-ajan alussa koko ajan yksin ja seuranta-ajan lopussa osuus oli kohonnut jo 42 prosenttiin. Myös niiden osuus, jotka eivät olleet viimeisen kolmen kuukauden aikana lainkaan päässeet ulos asunnostaan, oli lisääntynyt hieman eli 28 prosentista 31 prosenttiin. Tavallisen palveluasumisen asiakkailla koko ajan yksin oleminen oli vähäisempää, mutta heilläkin oli omasta asunnosta ulospääseminen vähentynyt seurantaajalla 6. Asuinympäristön turvattomuus ja muun muassa kaatumisen pelko sekä erilaiset aistivajeet lisäävät eristäytyneisyyttä. Nämä vähentävät liikkumista lähiympäristössä ja vaikuttavat näin merkittävästi ikäihmisten elämänlaatuun. Yksinäisyys voi osaltaan aiheuttaa elämänlaadun heikkenemistä ja masennusta, mikä vaikuttaa asukkaan toimintakykyyn 7. Fyysinen ympäristö voi tukea omatoimista selviytymistä, mutta pahimmassa tapauksessa se myös estää sen. Asuinympäristöjen parantamiseksi tulee kehittää kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa asunnon lisäksi myös rakennuksen lähiympäristö ja palvelut tukevat ikääntyvän itsenäistä asumista toimintakyvyn heiketessä. Lähiympäristön saavutettavuus auttaa päivittäisten toimien suorittamisessa ja tukee osallisuutta. Rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelun avulla voidaan tukea heikosti liikkuvien, aistivammaisten ja lievästi muistioireisten ikääntyneiden kotona selviytymistä. Asuinympäristön sosiaalisella ja fyysisellä laadulla on myös suuri merkitys omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoitajien määrän odotetaan kasvavan väestön ikääntymisen myötä. Rakennetunympäristön ja nykyisten palvelumallien käytettävyydessä on usein ongelmia, koska niitä ei ole suunniteltu erilaisia käyttäjäryhmiä huomioiden. Erityisryhmät voivat toimia rakennetun ympäristön innovoinnissa edelläkävijäkäyttäjinä (lead user), joita varten kehitetyt ratkaisumallit, niin rakennetussa ympäristössä kuin sinne sijoittuvissa palveluissa, ovat eduksi myös kaikille muille asukkaille. Vanhukset, kuten myös lapset ovat asuinympäristönsä suurkuluttajia. Kerrostalojen pihoille järjestetään pienten lasten leikkipaikat hiekkalaatikkoineen, sen sijaan nuorten ja ennen kaikkea vanhusten tarvetta oleskella ulkosalla, kotipiirissä, ei kuitenkaan juuri huomioida. Huonolaatuinen ympäristö ei houkuttele tai ei mahdollista liikkumista kodin ulkopuolella. Visuaalisen laadun lisäksi tulee huomioida myös muihin aisteihin vaikuttavat suunnitteluratkaisut. Helsingin kaupungin tekemässä kohderyhmäselvityksessä 8 seniori-ikäisten kaupunkilaisten haastatteluissa nousivat esiin toiveina lähiympäristön ja etenkin pihojen kehittäminen monipuolisemmiksi sekä ajanviettomahdollisuuksien lisääminen omalla asuinalueella. Esteettömät, helppokulkuiset, valaistut reitit virkistysalueille ja lähipalveluihin sekä hyvät liikenneyhteydet koettiin myös tärkeiksi. 6 Valtiovarainministeriön julkaisuja 12/ Laatikainen HKI Kaupunkisuunnitteluvirasto

11 1.2 Asuinympäristön virikkeellisyys Ihminen kokee ympäristönsä eri aistien kautta. Monet ympäristön tuottamat elämykset ja muistot liittyvät esimerkiksi tuoksuihin ja ääniin. Lämpötila, materiaalit ja ilmanlaatu vaikuttavat myös syntyneeseen kokemukseen. Jukka Jokiniemi on väitöskirjassaan 9 tarkastellut tilojen moniaistista kokemista ja aistivammaisten ongelmia jokapäiväisessä arjessa. Hänen tutkimuksensa mukaan eri aistien kokemuksilla on kumuloiva yhteisvaikutus siihen, kuinka miellyttävänä tai luotaantyöntävänä tila koetaan. Aisteja stimuloimalla voidaan lisätä myönteistä tilakokemusta ja toisaalta voimakkaasti negatiivinen aistikokemus voi vahvistaa kielteistä tilakokemusta. Jokiniemen mukaan henkilön toimintakyky voi säilyä jonkun aistitoiminnan heikentyessä hyvänä, mikäli ympäristössä on muille aisteille riittävästi kiinnekohtia, niin sanottuja aistitarjoumia, joihin tukeutua. Tilojen elvyttävää vaikutusta (Healing environment) on selvitetty ja muun muassa viherympäristön vaikutusta potilaan stressitasoon ja kivunlievityksessä käytettyjen lääkkeiden määrään on tutkittu. Ulrichin 10 tutkimusten mukaan muun muassa viheralueet, kasvit ja vesielementti vähentävät stressiä ja alentavat verenpainetta. Viherkasvit ja puutarhamaiset elementit ympäristössä saavat myös aikaan mukavuuden ja rauhallisuuden tunteita sekä vähentävät negatiivisten tunteiden, kuten pelon, vihan ja surun kokemista. Elvyttäväksi ympäristöksi määritellään ympäristö, joka on käyttäjälleen sopiva, selkeä ja looginen ja johon käyttäjä voi tuntea kuuluvansa. Elvyttävä ympäristö toimii vapauttavana tekijänä ja auttaa irti arjen elämästä. Korpelan 11 mukaan elvyttävää ympäristöä voidaan kehittää. Tila-, valaistus- ja sisustussuunnittelun avulla, väri- ja materiaalivalinnoilla sekä taide- ja luontoelementeillä voidaan tuottaa myönteistä tilakokemusta ja tukea ihmisten hyvinvointia. Viihtyisyyttä ja kotiutumista voidaan Lehtimäen 12 mukaan rakentaa arkkitehtuurilla, kun se tarjoaa käyttäjälle merkityksellisiä kokemuksia. Kullakin materiaalilla on ominaislaatunsa; tapansa johtaa lämpöä, toimia akustisesti, tuntua, heijastaa valoa ja vanhentua. Rakennusmateriaalit voivat hänen mukaansa myös liittää rakennuksen lähiympäristöönsä ja siten vahvistaa tuntoa paikkaan kuulumisesta, tai pyrkiä erottautumisella luomaan uudenlaisen tulkinnan paikasta. Ympäristökokemusta tutkineet Stenros ja Aura 13 toteavat, että pelkän visuaalisuuden ohella tilan materiaalit voidaan kokea myös kosketusaistin välityksellä. Iho lukee tekstuureja, painoa, tiheyttä ja lämpötiloja. Käsillään ihminen kokee ja tunnistaa muodot, ulottuvuudet, mittasuhteet, kaltevuudet, reunat, mutkat, pullistumat, tekstuurin, sileyden, muovailtavuuden, koostumuksen, värähtelyt, esineen vastuksen, liukkauden, lämmönsäätelyn ja erilaisia kipuja, kuten hyttysenpuremat. Käden välittämät elämykset saavat aikaan tunneilmaisuja ja tunteita 14. Myös kulkuväylien erilaiset pintamateriaalit synnyttävät käveltäessä erilaisia kuulo- ja tuntoaistimuksia. 9 Jokiniemi, J Kaupunki kaikille aisteille. 10 Ulrich, R Effects of Gardens on Health Outcomes. 11 Korpela. K Ympäristön elvyttävyyden mittari. 12 Lehtimäki. M Stenroos, H.& Aura, S Arkkitehtuurin muoto ja sisältö. 14 Stenroos & Aura

12 Kuva 1. Asuinrakennuksen piha, Göteborg. Kuva 2. Arabian matto, Elina Aalto. Arabianranta. Esimerkiksi Helsingin Arabianrannan alueella on vahvasti läsnä suomalainen muotoilu; sen historia, menestystarinat ja tekijät. Arabian tehtaan taiteilijoilla oli 1950 luvulla periaatteenaan suunnitella tavalliset käyttöastiat ja esineet niin, etteivät ne olleet ainoastaan käytännöllisiä, vaan tuottivat myös iloa käyttäjän silmälle. Arabianrannan taidehankkeet ovat jatkaneet perinnettä tuomalla taiteen kautta erilaisuutta ja virikkeitä arkiseen asuinympäristöön. Arabianrannan asuinrakennusten taideteokset on toteutettu 1% - periaatteella, millä tarkoitetaan, että uudis- tai korjauskohteen rakentamiskustannuksista varataan prosentti taidetta varten. Taide on tehnyt Arabianrannan alueella näkyväksi muotoilun lisäksi paikan ja lähiympäristön muita kerrostumia kuten luontoa, historiaa ja yhteisöllisyyttä. Nämä elämykset yhdistyvät asukkaiden arkeen ja tarjoavat siihen juhlavia hetkiä. Arabianrannan alueelle rakennettavan näkövammaisten lasten päiväkodin yhteyteen suunnitellun yhteispihan elementit herättelevät kaikkia aisteja. 15. Kuva 3. Gländtan, Annika Bergvik-Forsander, Käpytikka ry:n sisäänkäynti Kuva 4. Arjen palasia. Anne Siirtola. Taide ja paikan historia ovat esillä Arabianrannan asuinympäristössä. 1.3 Sosiaalinen ympäristö Sosiaalisella ympäristöllä on suuri vaikutus ikääntyneiden asukkaiden pärjäämiseen. Puolison kuollessa tai sairastuessa ja ystäväpiirin pienentyessä sosiaalisten kontaktien puuttuminen voi heikentää elämän laatua. Säännöllisen kotihoidon piirissä on noin 12 prosenttia yli 75-vuotiaista (2010). Heistä lähes puolet on melkein 15 Isohanni, T ja

13 koko ajan yksin kotihoidon käyntiä lukuun ottamatta. Osuus on noussut viime vuosina 16. Tuttu ja turvallinen ympäristö tukee tällöin omatoimista pärjäämistä. Tavoitteena tulee olla, että asukkaat voivat jatkaa asumistaan samalla tutulla alueella myös toimintakyvyn laskiessa. Asuinrakennuksen elinkaarimallin rinnalle on tullut ajatus alueiden elinkaaresta. Termit Aging in Place ja Life Time Neighborhoods kuvaavat asuinympäristöä, korttelia tai kaupunginosaa, jonka sisällä ikääntynyt voi löytää toimintakyvylleen sopivan asunnon joutumatta muuttamaan kokonaan uuteen ympäristöön. Lähipalveluiden, virkistysalueiden ja julkisen liikenteen saavutettavuus ovat tärkeitä tekijöitä ikääntyneen itsenäisessä pärjäämisessä. Ikärakenteeltaan monipuolinen asuinympäristö luo myönteisen sosiaalisen kontrollin asuinalueelle ja tukee päivittäisten palvelujen säilymistä. Tutkimushankkeen aikana tutustuttiin Itävallassa ja Saksassa ikääntyneiden palveluasumiseen sekä korttelikeskuksiin, Kaikkien sukupolvien taloihin (Mehrgenerationenhaus), joissa muun muassa ikääntyneen väestön ja maahanmuuttajien osallistumista tuetaan aktiivisesti. Keskukset toimivat korttelien yhteisinä olohuoneina ja luovat mahdollisuuden eri sukupolvien ja eri kulttuurien kohtaamisen. Keskukset toimivat tiedon ja avun jakelupaikkoina sekä oleskelun ja harrastustoiminnan tiloina. Kahvila- tai ravintolapalvelut ja harrastetilat ovat avoinna kaikille alueen asukkaille. Ajatuksena on, että kunta tarjoaa tilat, joita palveluntuottajat sekä voittoa tavoittelemattomat ja vapaaehtoisjärjestöt voivat käyttää toimintansa järjestämiseen. Koululaisten iltapäivätoimintaa ja maahanmuuttajien kieltenopetusta järjestetään vapaaehtoisvoimin, yhteistyössä kaupunginosan ikääntyneiden asukkaiden kanssa. Tärkeää on, että ikääntyneet voivat halutessaan osallistua myös palveluiden tuottamiseen ja saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi. Osa keskuksista tarjoaa asuntoja lyhyt- ja pitkäaikaiseen käyttöön. Münchenissä on kehitetty kunnan Wohnen im Viertel konsepti, jossa asuinalueen asukkaille tarjotaan heidän tarvitsemiaan palveluita. Tyypillisimpiin apupalveluihin kuuluvat kotitöissä ja kaupassakäynnissä avustaminen, lastenhoitopalvelut, apu erilaisten lomakkeiden ja hakemusten täyttämisessä sekä hoiva- ja lääkäripalvelut, jotka järjestetään yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa 17. Kuva 5. ja kuva 6. Unter den arcaden, München 16 Valtiovarainministeriö Hätönen, J

14 Yhteisöllisten asumismuotojen tarpeellisuus on viime aikoina noussut esiin. Yksinasuvien ikääntyneiden ryhmä kasvaa ja erityisesti iäkkäiden yksin elävien naisten osuus kasvaa. Miehet asuvat naisia useammin parisuhteessa, johtuen osittain siitä, että naisten eliniänodote on korkeampi. Seniori-ikäiset ovat itse perustaneet asuinyhteisöjä, joissa luotetaan naapuriapuun. Pohjoismaissa on yksittäisiä esimerkkejä aktiivisten seniori-ikäisten perustamista asuinyhteisöistä. Asukkailla on kullakin yhteisössä oma itsenäinen asuntonsa, minkä lisäksi rakennuksissa on yhteistiloja kuten ruokailutilat sekä harraste- ja oleskelutilat. Asukkaat voivat vaikuttaa yhteisöjen toimintaan ja palveluntarjontaan. Tällaiset ratkaisut mahdollistavat asukkaiden itsenäisen elämän ja antavat toisaalta turvallisuuden tunteen. Toteutetuissa yhteisöllisissä asuinyhteisöissä odotetaan kaikkien asukkaiden jonkin asteista osallistumista toimintaan. Asumisyhteisö voi olla myös järjestäytynyt yhdistykseksi, joka vastaa yhteisön toiminnasta. Olemassa olevat esimerkit, kuten Arabianrannan Loppukiri ja Wienin Sargfabrik, ovat aktiivisten asukkaiden itse toteuttamia projekteja, jotka ovat vaatineet pitkää sitoutumista. Näille asuinyksiköille on ominaista panostaminen rakentamisen laatuun sekä yhteistilojen määrään ja viihtyisyyteen. Kuva 7. ja kuva 8. Sargfabrik, Wien. Talon rakentamisesta ja asuinyhteisön pyörittämisestä vastaa VIL (Verein für Integrative Lebensgestaltung) -yhdistys, joka vastaa myös asuntojen ja muiden tilojen vuokraamisesta. Olemassa olevien yhteisöasumisen esimerkkien kautta voidaan löytää uusia asumismalleja ikääntyneille, itsenäisen asumisen rinnalle, torjumaan yksinäisyyttä. Kokemukset kuitenkin osoittavat, että tiivis yhteisöllinen asumistapa vaatii asukkaan sopeutumista eikä se sovi kaikille. Sukupuolijakauma voi myös olla vääristynyt ikääntyneiden asukkaiden kohdalla ja asuinyhteisöstä tulee naisvaltaisia. Tanskassa Tekesin Rakennettu ympäristö -ohjelman järjestämän tutustumismatkan 18 kohteena olleessa senioriasumisyhteisössä Herfra til Evigheden (Roskilde) kuitenkin erityisesti yhteisön miesporukka, joka alun perin oli epäileväinen yhteisasumisen suhteen, kertoi olevansa tyytyväinen saadessaan miesseuraa harrastuksiin ja vapaa-ajan viettoon. 18 Tekesin Rakennettu ympäristö ohjelma, Hyvis matka Tanskaan

15 2. Käytettävyystutkimus Käytettävyystutkimuksen tavoitteena tässä hankkeessa oli asukkaiden kohtaamisten ja vuorovaikutuksen edistäminen, heidän osallistumismahdollisuuksiensa lisääminen sekä tilojen muuntojoustavuuden ja viihtyisyyden kehittäminen. Hankkeessa asiantuntijana ja käyttäjänä kuultiin pääasiassa asukkaita. Hankkeen onnistuminen edellytti kuitenkin henkilökunnan sitoutumista, työpanosta ja osaamista. Palvelutalojen henkilökuntaa ja johtoa kuultiin ja heiltä saatiin paljon arvokasta taustatietoa. Henkilökunnan kanssa myös keskusteltiin asukkaiden esille tuomista teemoista ja he olivat tiiviisti mukana hankkeen käytännön järjestelyissä. Hankkeeseen valikoitui kolme palvelutaloa Helsingin alueelta. Henkilökunnan esittämiä tarpeita työympäristön ja tilojen suhteen ei tässä raportissa käsitellä. 2.1 Käytettävyyden määritelmä Käytettävyydellä tarkoitetaan esimerkiksi palvelun tai ympäristön helppokäyttöisyyttä siten, että se vastaa käyttäjän tarpeisiin ja tuottaa hänelle mielihyvää. ISO standardi 19 määrittelee käytettävyyden seuraavasti: se vaikuttavuus, tehokkuus ja tyytyväisyys, jolla tietyt määritellyt käyttäjät saavuttavat määritellyt tavoitteet tietyssä ympäristössä. Vaikuttavuus ilmaisee, miten tarkoin ja täydellisesti käyttäjä saavuttaa toivomansa tavoitteen ja tehokkuus, miten käytetyt voimavarat ja aika vastaavat saavutettuun lopputulokseen. Tyytyväisyydellä tarkoitetaan käyttäjän kokemaa tyytyväisyyttä ja vuorovaikutuksen sujuvuutta. Tässä tutkimuksessa käytettävyystutkimuksen kohteena olivat palvelutalot ja käyttäjänä sen asukkaat. Alexanderin 20 mukaan toiminnallisuuden lisääntyminen rakennuksessa ei välttämättä tarkoita käytettävyyden lisääntymistä. Esimerkiksi rakennuksen hyvin toimiva pohjaratkaisu ei takaa välttämättä rakennuksen käytettävyyttä. Toisaalta hyvä rakennus voi olla käyttäjäystävällinen ja saavutettava, vaikka itse rakennus ei toimi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Rakennuksen käytettävyys syntyy siitä, että ihmisen päivittäinen toimiminen ja käyttäytyminen rakennuksessa on luontevaa eikä aiheuta hankaluutta. Käyttäjän kokemuksiin perustuva tutkimus pyrkii löytämään ratkaisuja, jotka linkittävät käytettävyyden ja yksilön tunnetilan. Tämä käsittää käyttäjän asenteet ja havainnot, minkä voi pukea sanoiksi tyytyväisyys ja säädeltävyys 21. Halbwachsin 22 mukaan käytettävyyttä ei voida arvioida ilman kysymyksiä kenelle, mihin tarkoitukseen ja mihin toimintaan hyötyä haetaan. Käytettävyystutkimusta ja käyttäjäkävelyitä sovellettiin tässä tutkimuksessa erityisesti palvelutalossa asuvien näkövammaisten ikääntyneiden itsenäisen liikkumisen tutkimiseen. 2.2 Käytettävyystutkimuksen menetelmät Yhtenä käyttäjälähtöisen tutkimuksen aineistokeruumenetelmänä olivat fokusryhmäkeskustelut, jotka nimettiin tämän tutkimuksen puitteissa Ideariihiksi. Ryhmäkeskusteluun valittiin pilottikohteessa asuvan asukasryhmän ja kohteen palveluita käyttävän asiakasryhmän vapaaehtoisia edustajia. 19 ISO Alexander Fenker Halbwachs

16 Fokusryhmäkeskusteluiden avulla haluttiin korostaa tutkittaville heidän asiantuntija-asemaansa. Fokusryhmäkeskusteluissa pyrittiin tietoisesti luomaan normaali keskustelutilanne, jossa on vapautunut tunnelma 23. Keskusteluissa käytettiin teemoja, jotka nousivat esiin asuinympäristöjen havainnoinnin sekä haastattelujen pohjalta. Valkilan et al. 24 mukaan esikuva fokusryhmäkeskustelulle löytyy Rossin 25 et al. tekemästä brittiläisestä tutkimuksesta, jossa kuvataan tutkimushankkeen rinnalle kehitettyä consumer panel -kuluttajapaneelia. Kuluttajapaneelin käytöllä saavutetaan kahdensuuntaisen tiedonvälityksen etuja. Usein osallistujat ovat edustamissaan organisaatioissa aktiivisia vaikuttajia (esimerkiksi potilaiden etujärjestöt) ja tuovat niiden ihmisten ääntä kuuluviin, jotka muuten eivät ehkä ole aktiivisia. Toisaalta kuluttajapaneeleissa toimivat vievät uutta tietoa organisaatioihinsa ja edistävät esimerkiksi uusien toimintatapojen omaksumista 26. Seymor et al. 27 korostavat ryhmän pientä kokoa ja kiireettömyyttä välttämättöminä tekijöinä erityisesti silloin, kun tutkitaan ikääntyvien ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä asioista, jotka ovat heille herkkiä. Ryhmän vuorovaikutuksen avulla saadaan selville myös sellaista tietoa, jota ei ilman sitä saataisi esiin 28. Sim 29 selventää ryhmän vuorovaikutuksen voivan auttaa ihmisiä tutkimaan ja selkeyttämään ajatuksiaan. Käytettävyyskävely oli toinen käytettävyystutkimusmenetelmä, jota sovellettiin tutkimuksessa. Blakstadin 30 et al. mukaan käytettävyyskävely (walk-through) ei ole vain yksi metodi vaan yleisnimitys useille eri tekniikoille, joiden avulla haetaan tietoa matkalla rakennuksessa, arvioiden samalla erilaisia laatutekijöitä ja epäkohtia eri osissa rakennusta. Käytettävyyden arvioinnissa käytettävien metodien avulla voidaan myös analysoida ja arvioida olemassa olevia rakennuksia; käyttäjän suhdetta rakennukseen kuin myös apuvälineenä uuden kohteen suunnittelussa ja kehitystyössä (Blakstad et al. 2007). Tässä tutkimuksessa toteutetut käytettävyyskävelyt pohjautuvat pohjoismaiseen Gåtur menetelmään 31, joka on rakennetun ympäristön käytettävyyden tutkimiseen ja arvioimiseen kehitetty väline. Menetelmä on johdettu rakennusten käyttöönoton jälkeiseen arviointiin tarkoitetusta Post-occupancy evaluation POE menetelmästä. Menetelmän tarkoituksena on selvittää valitun kohderyhmän arviot tietyssä ympäristössä määrättyyn aihepiiriin tai tavoitteisiin liittyen. Ohjatun kävelykierroksen reitti ja pysähdyspaikat suunnitellaan etukäteen ja merkitään karttaan tai rakennuksen pohjapiirrokseen. Kävelykierros on vuorovaikutteinen ja osallistujien arvioita voidaan tarkentaa pysähdyspaikoissa lisäkysymyksillä. keskustelut kirjataan sillä tarkkuudella kuin on tarpeen. Paras tapa tallentaa keskustelut on nauhoittaa tai videoida ne. Kierroksen loppuun on hyvä varata aikaa lisäkommenteille ja lyhyelle yhteenvedolle. Lopuksi kaikki kirjatut kommentit sekä nauhoitettu aineisto puretaan, litteroidaan ja analysoidaan. 23 KitzingerJ ; Krueger R. A Valkila, N.; Litja, H.: Aalto, L. & Saari, A Ross, F.; Donovan, S.; Brearly, S. & al Ross, F.; Donovan, S.; Brearly, S. & al Seymor, J.; Bellamy, G.; Gott, M.; Ahmedzai, S. & Clark, D KitzingerJ ; Krueger R. A Morgan, D Sim, J Blakstad, S.H.; Hansen G.K. & Knudsen, W Hurtig, E.; Paulson, J.; Sundberg, S. & de Laval, S

17 2.3 Pilottikohteet Käytettävyystutkimukseen valikoitui kolme palvelutaloa, jotka valittiin yhdessä hankkeen johtoryhmän kanssa. Pilottikohteeksi valitut palvelutalot sijaitsivat kaikki Helsingin keskustan ulkopuolella: Vuorensyrjän palvelutalo Jakomäessä, Ilmari Helanderin vanhustensäätiön kohde Maunulassa ja Helsingin Diakonissalaitos Hoiva Oy:n kohde Pitäjänmäessä. Kuva 9. Pilottikohteeksi valitut palvelutalot sijaitsivat Helsingin keskustan ulkopuolella. Helsingin Loppukiri toimi hankkeessa vertailukohteena. Vuorensyrjän palvelutalo Jakomäessä sijaitsee kerrostalovaltaisella alueella, joka on pääosin rakennettu 1970-luvulla. Alueen asuntokannasta yli 60% on vuokra-asuntoja 32. Alueella on alkanut laaja kiinteistöjen ja ympäristön korjaus- ja parannusohjelma. Peruskorjausten yhteydessä useaan kerrostaloon on rakennettu hissit, mikä parantaa alueen esteettömyyttä. Palvelutalon vieressä sijaitsevia vuokra-asuntoja voidaan tarjota muille ikääntyneille. Palvelutalo sijaitsee mäen juurella terveyskeskuksen vieressä, lähellä ostoskeskusta. Lähiympäristöstä löytyy muita palveluita kuten kirjasto, päiväkoti ja kirkko. Jouko kutsulinjan pysäkki sijaitsee terveyskeskuksen vieressä. Palvelutalo voi tulevaisuudessa tarjota muun muassa ruokapalveluita alueen ikääntyneille. 32 Helsingin kaupungin Tietokeskus

18 Kuva 10. Vuorensyrjän palvelutalon koostuu useasta rakennuksesta, joiden väliin jää viheraluetta. Asukkaiden kannalta suuri ongelma on liikkuminen ulkokautta asunnoista päärakennuksen (keskellä), jossa yhteiset ruokailu-, liikunta-, toiminta- ja saunatilat sijaitsevat. Kuva 11. ja kuva 12. Ruokailutila on pääsisäänkäynnin yhteydessä. Pääsisäänkäynti ei erotu rakennuksen julkisivusta. Aulan on odottelutilana aivan liian pieni ja myös kaikuisa, vetoisa ja epäviihtyisä. Ilmari Helanderin vanhustensäätiön Maunulan Helader-koti sijaitsee kerrostalovaltaisella alueella, lähellä Maunulan terveysasemaa ja Suursuon sairaalaa. Maunulan väestöstä 21,5% 33 on yli 65-vuotiaita ja Helanderin-kodin läheisyyteen on rakenteilla useampi senioritalo. Palvelutalo pyrkii tulevaisuudessa avaamaan palvelunsa mahdollisuuksien mukaan myös palvelutalon ulkopuolisille ikääntyneille. Kaupunki toteutti 2003 palvelutalon läheisyyteen kuntopolun, joka soveltuu ikääntyneille rollaattorin ja pyörätuolin käyttäjille. Kirjasto sijaitsee noin neljän sadan metrin päässä palvelutalosta ja lähin bussipysäkki noin 500 metrin päässä, mutta alueella toimii Jouko kutsulinja. 33 Helsingin kaupungin Tietokeskus

19 Rakennuksen peruskorjaus alkoi keväällä 2012 ja se etenee kerros kerrokselta. Hankkeen tarkoitus oli selvittää, miten näiden tilojen käyttöä voisi kehittää. Hankkeessa syntynyttä tietoa on pystytty suoraan hyödyntämään rakennuksen peruskorjauksen toteutuksessa. Kuva 13. Maunulan Helander-kodin sisäänkäynti erottuu kadulta. Kuva 14. Helander-kodissa on runsaasti yhteiseen käyttöön tarkoitettuja tiloja, mutta ne eivät ole säännöllisesti aktiivisessa käytössä. Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n Kotikallion Hoivakoti sijaitsee Pitäjänmäellä pientalovaltaisen alueen keskellä. Aluetta on rakennettu 1990-luvun vaihteessa ja hoivakoti aloitti toimintansa Hoivakodissa on tehostetun palveluasumisen ja hoivan yksiköitä muistisairaille ikääntyneille. Sisääntulokerroksessa on palveluita tarjolla myös palvelutalon ulkopuolella asuville ikääntyneille. Bussipysäkki sijaitsee noin 500 metrin päässä Turuntien varressa ja palvelut ovat etäällä hoivakodista, mutta asukkaat eivät pysty omatoimisesti liikkumaan lähiympäristössä. Jouko kaupunginosalinja liikennöi alueella, mikä helpottaa omaisten ja palvelutalon ulkopuolisten asiakkaiden asiointia hoivakodissa. Hoivakodin ulkotilojen haasteena muistisairaiden asukkaiden hoivan kannalta ovat suuret korkeuserot sekä yleinen jalankulkuyhteys ulkoilupihan läpi. Hoivakodin tilat olivat hankkeen aikana peruskorjauksen alla. Peruskorjattavien tilojen väritys- ja valaistussuunnittelua käytiin läpi hankkeen vastaavan suunnittelijan kanssa. Kuva 15. Jouko kaupunginosalinjan pysäkki on Kotikallio Hoivakodin pääsisäänkäynnin yhteydessä. Kuva 16. Kahvio ja palvelupiste rakennuksen alakerrassa ovat avoimia myös palelutalon ulkopuolisille. Kotikallion Hoivakoti. 19

20 3. Moniaistinen käyttäjätutkimusmetodi Sara Ikävalko Hankkeeseen tehtiin Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun, strategisen ja teollisen muotoilun osaston opinnäytetyö Erityisryhmille suunnatut visuaaliset ja vuorovaikutteiset käyttäjätutkimusmetodit (työnimi), jossa kehitettiin visuaalista ja vuorovaikutteista käyttäjätutkimusmetodia. Menetelmän työskentelyssä yhdistettiin ekspressiivisen taideterapian ilmaisullisia keinoja käyttäjätutkimuksen ja muotoilun tutkimuksen metodeihin. Visuaalinen ja vuorovaikutteinen käyttäjätutkimusmetodi on etenkin erityisryhmien tutkimiseen suunnattu menetelmä, jonka avulla voidaan saada vaitonaisen kohderyhmän edustajien ääni kuuluviin. Erityisryhmillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan ikääntyneitä. Ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen voi vaikuttaa myös ihmisten verbaaliseen ilmaisuun. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hiljaisten asukkaiden mielipiteitä ja näkemyksiä ei olisi syytä kuulla. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda verbaalisen kommunikoinnin rinnalle tällaiseen käyttäjätutkimustilanteeseen visuaalinen ja vuorovaikutteinen kerronta, joka toimii vaihtoehtoisena itseilmaisumuotona. Hankkeen tiimoilta kehitetyn tutkimusmenetelmän erityisenä tarkoituksena on huomioida ikääntyneen väestön erityispiirteet. Visuaalinen ja vuorovaikutteinen käyttäjätutkimus toteutettiin Helsingin Jakomäessä sijaitsevassa Vuorensyrjän palvelutalossa. Palvelutalon toiminnassa painottuu etenkin alkoholiongelmaisten sekä mielenterveyspotilaiden hoito. Heikentyneet aistit, muistiongelmat, liikkumis- ja toimintarajoitteet sekä muut fokusryhmän jäsenten henkilökohtaiseen historiaan liittyvät tekijät asettivat haasteita tutkimukselle. Fokusryhmän taustat huomioiden, moniaistisuuden merkitys ja mahdollisuudet ilmaisussa sekä muistojen ja unelmien esilletuomisessa nousivat merkittävään asemaan. Visuaalinen työskentelytapa toimi hankkeessa käyttäjätutkimusmetodina, jolla kartoitettiin palvelutaloympäristössä asuvien vanhusten elämänpiiriä. Käyttäjätutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä heterogeenisen asukasryhmän monenkirjaviin kokemuksiin palvelutalossa asumisesta ja saada kuuluviin ikäihmisten ajatuksia heidän elinympäristönsä yhteisistä sosiaalisista tiloista. Työskentelyn yhteydessä kartoitettiin kohderyhmän käyttämiä palveluita sekä niiden käytettävyyden edellytyksiä. Tästä lähtökohdasta nouseva tavoite oli kehittää erityisryhmille suunnattu luova ja toiminnallinen käyttäjätutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan nostaa erityisryhmien näkemyksiä suunnittelun ohjenuoriksi. Tarkoituksena oli tuottaa arvokasta tietoa ja materiaalia arkkitehtuurin ja muotoilun prosessien tueksi sekä tuoda esiin, kuinka menetelmän visuaalista aineistoa ja prosessia voidaan käyttää innovatiivisen suunnittelutyön työvälineenä. Visuaalisen käyttäjätutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää niin rakennetun ympäristön, tuotteiden kuin palveluidenkin suunnitteluprosesseissa. 20