HOJKS. mallit. toimintakykytalkoissa. uudistettiin. tutustuttiin. elämäntapaan. valmistautuvat. muotinäytökseen. Ruskiksen vuosijulkaisu

Transkriptio

1 Ruskiss Ruskiksen vuosijulkaisu HOJKS uudistettiin toimintakykytalkoissa Ruskiksen mallit valmistautuvat muotinäytökseen Münchenissä tutustuttiin konduktiiviseen elämäntapaan Ruskiss

2 Ruskiksen vuosijulkaisu Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 HOJKS-uudistus 7 Ruskis ja VAMlas 125 vuotta 10 Ruskiksen palvelut 10 OIVASSA onnistutaan ja innostutaan vuorovaikuttamaan 11 AACin sanat 12 Kommunikointirata rohkaisi kohtaamaan puhevammaisia 14 Ortonin lastenreumapoliklinikka ja Ruskis tekevät yhteistyötä 15 AJANKOHtaista Valteri-verkostosta 16 Harrastukset 16 Ruskiksen partiolaiset 18 Pikku-Miinoissa koko perhe ui yhdessä 19 Ruskis liikkuu 20 Kansainvälisyys Ruskis on mukana uudessa Comenius-hankkeessa 21 Rhythm and balance konduktiivisen pedagogiikan maailmankongressi Kädet ovat tärkeät matematiikan oppimisessa 26 Lyhyet 28 Ruskiksella tapahtuu 28 Pyörätuoliajokortti tukee toimintakykyä 30 Henkilöstöpäivä 31 Margarita pitää uusista luokkakavereistaan 32 Kulttuurikurssi 34 Merellinen luokkaretki Kotkaan 35 Syysleiri 35 SoleusProteor tukee leirikoulua Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskeasuon koulu Julkaisija Ruskis Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskeasuon koulu Tenholantie Helsinki puh info@ruskis.fi Toimitus Päätoimittaja Leena Airaksinen Toimittaja Marjo Myyryläinen Toimitussihteeri Eija Lindström Minna Rouste, Anne Keinänen, Peetu Toivonen, Katariina Kääpä Ulkoasu Mervi Nygård, Graafinen Suunnittelutoimisto duo Oy Kannen kuva Pentti Hokkanen 2 Ruskiss 2014

3 Pääkirjoitus Verkostoista voimaa Valtion yleissivistävien erityiskoulujen verkostolla on ikää kohta kymmenen vuotta. Alkutaipaleella käynnistimme virtuaalikouluhanketta ja verkko-ohjausta. Elimme vaiheen, jolloin halusimme antaa verkostolle nimen. Sen avulla tietäisimme, keitä olemme, mihin kuulumme ja mikä on tehtävämme. Näin syntyi Valteri, jossa nykyisin toimii kuusi yksikköä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Aito yhdessä tekeminen edellyttää yhteistä näkemystä päämäärästä, suunnasta ja tavoitteista. Vuosien varrella olemme havainneet hedelmälliseksi mahdollisuuden tehdä joitakin asioita yhdessä parhaimmillaan voimme olla enemmän kuin osiemme summa. Verkostoa voidaan kuvata piirinä, jossa jokainen jäsen on yhtä arvokas ja yhtä kaukana keskustasta. Piiri liikkuu, ja verkoston jäsenet murtavat ja ylittävät omia rajojaan ja näkökulmiaan. Jokainen piirin kehällä voi olla vuorollaan keskiössä. Valteri toimii eri puolilla Suomea monissa eri verkostoissa. Verkostokumppanuudet liittyvät oppimisen ja koulunkäynnin tukeen, täydennyskoulutukseen ja moneen sellaiseen osaamiseen ja sisältöihin, joita Valteri verkoston oppimis- ja ohjauskeskuksissa on vuosien aikana muodostunut. Educa-messuilla Valteri esiintyy jo kolmatta kertaa. Uskon, että jokainen Valteri-osastolle tuleva löytää itselleen jotakin hyödyllistä ja mielenkiintoista. Tarjolla on runsaasti sekä oppimateriaaleja että osaamista. Harva enää ajattelee osaavansa kaiken ja pystyvänsä kaikkeen. Kumppanuudet ovat arvokkaita ja nykypäivää. Kumppanit voivat parhaimmillaan oppia toinen toisiltaan, luottaa toisiinsa, kannustaa toisiaan ja iloita toistensa onnistumisesta. Kumppanuudet ovat olemassa siksi, että yhdessä voidaan onnistua ja saada laadukkaampaa jälkeä kuin yksin. Wikipedia on oiva esimerkki siitä, kuinka yhdessä voidaan tuottaa sisältöä. Sosiaalinen media, esimerkiksi Facebook taas on hyvä esimerkiksi siitä, kuinka voidaan luoda yhteisöllisyyttä eri puolilla maapalloa olevien ihmisten kesken. Kun pyritään yhteisesti samaan tavoitteeseen ja jokainen lisää omaa osaamistaan yhteiseen vakkaan, voidaan yhdessä saavuttaa jotain aivan uutta. Uskallan ennustaa hyvää tulevaisuutta verkostomaiselle työskentelylle ja Valterille. Kiitän Teitä kaikkia kumppaneita ja verkostoja jäsenineen. Voimme jatkossakin luoda erilaisia kaikille oppijoille sopivia oppimisympäristöjä ja muodostaa toimivan verkoston, josta on hyötyä kaikille. Tulevaisuus tehdään yhdessä! Leena Airaksinen, rehtori Ruskiss

4 HOJKS-UUDISTUS Teksti Marjo Myyryläinen // Kuvat Peetu Toivonen Ruskiksen HOJKS uudistui Ruskiksella on ahkeroitu toimintakykytalkoissa. Syksyllä otettiin käyttöön HOJKSin uusi toimintakykyä kuvaava osio. Uudistuksen tavoitteena on kuvata oppilaan toimintakykyä entistä kokonaisvaltaisemmin. kuva: Pentti Hokkanen 4 Ruskiss 2014

5 Aiemmin HOJKS-lomakkeessa oli kohdat oppimisvalmiuksille ja omatoimisuudelle arjessa. Nyt ne on yhdistetty toimintakyvyn kuvaukseksi. Ruskiksen kuntoutusjohtaja Riitta Tiainen sanoo, että uudistus voi lomakkeella näyttää pieneltä. Oikeasti se on valtava muutos. Pedagoginen johtaja Minna Rouste kertoo, että toimintakykykuvaus on laaja kokonaisuus. Siinä kuvataan oppilaan selviytymistä arjessa, voimavaroja ja ohjauksen ja avun tarvetta. Oppilaalle asetetaan kolme keskeistä HOJKS-tavoitetta, missä toimintakykykuvaus auttaa. Kuvauksesta nähdään oppilaan kyvyt ja niiden kehittyminen. Se paljastaa, millaisen oppimisympäristön oppilas tarvitsee. HOJKS laaditaan moniammatillisesti Uudistetun HOJKSin yhtenä tavoitteena on ollut, että se olisi aiempaa helppolukuisempi. Kuntoutusohjaaja Mari Jokitalo- Trebs kertoo, että ammattislangia on pyritty välttämään. HOJKSin tiedon oppilaasta pitäisi olla selkokielistä myös muille kuin alan ammattilaisille. - Tarkoituksena on, että toimintakyvyn kuvauksesta on hyötyä huoltajille myös palveluiden hakemisessa eri toimijoilta. Toimintakyvyn kuvausta voi halutessaan käyttää hakemuksen liitteenä ja pohjana palvelutarpeen perustelussa. HOJKS tehdään moniammatillisesti. Opettajan lisäksi suunnitelman tekoon osallistuu perheen toiveen mukaan eri alojen ammattilaisia: koulunkäynnin ohjaaja, hoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, puheterapeutti, AAC-ohjaaja, konduktoriopettaja, sairaanhoitaja, psykologi ja kuntoutusohjaaja. Ruskiksella uudistuksen tavoitteena onkin, että HOJKS-asiakirja on aiempaa enemmän yhteisöllisesti toteutuvan tiimityön ja oppilaan koulupäivän näköinen. - Moniammatillisuus ei ole vain sitä, että kokoustetaan yhdessä, Tiainen pohtii. Toimintakyvyn kuvauksen taustalla on ICF-luokitus. Tiainen kertoo, että Comenius-projektin aikana ICFluokituksesta saatiin viimeinen ja ratkaiseva sysäys toimintakykytalkoille. Ruskiksella noudatettavan konduktiivisen opetuksen periaatteiden mukaan lapsille opetetaan taitoja, joiden avulla selviydytään yhteiskunnassa. Taitoja ei erotella tai aseteta tärkeysjärjestykseen. Motoriset ja akateemiset taidot ovat yhtä arvokkaita, mikä näkyy toimintakykykuvauksessa. Siinä huomioidaan niin lukeminen ja kirjoittaminen kuin peseytyminen ja pukeutuminenkin. Mukana on tietoa myös vapaa-ajasta. Uudistunutta HOJKS-lomaketta on käytetty vasta yhden lukukauden verran. Ammattilaisilta saatu palaute on ollut hyvää. Moni on kokenut kätevänä sen, että tieto on yhdessä paikassa. Sen sijaan on toivottu entistä yksityiskohtaisempia kirjaamisohjeita. Huoltajille toimintakykykuvauksesta on puhuttu vanhempainilloissa ja Hojks-neuvotteluissa. Valtakunnallinen opetussuunnitelma uudistuu vuonna Uudistuksessa on korostettu oppimisympäristöä ja toimintakulttuuria. - Siihen konduktiivinen ajattelu ja toimintakykykuvaus sopivat hyvin, Rouste miettii. Moniammatillisuus ei ole vain sitä, että KOKOustetaan yhdessä. Toimintakyvyn kuvauksessa huomioidaan niin lukeminen kuin ruokailukin. Ruskiss

6 henkilökohtaisten tavoitteiden asettamiseen HOJKSissa. Tutkittavina olivat luokkien oppilaat. Tutkimus osoitti, että Ruskeasuon koulussa oppilas halutaan nähdä oman elämänsä jäsentymiseen vaikuttavana autonomisena toimijana. Ruskiksen HOJKS-tavoitemallin toimintaperiaatteet antavat hyvät lähtökohdat oppilaan aktiivisen toimijuuden rakentumiselle. Toimintakykykuvaus perustuu ICFluokitukselle ICF-luokitus kuvaa toimintakykyä ja tukee moniammatillista työskentelyä. Uudistetun HOJKSin toimintakykykuvauksen perustana on kansainvälinen ICF-luokitus, jonka on laatinut Maailman Terveysjärjestö WHO. Luokitus helpottaa oppilaan tilanteen kuvausta, mahdollistaa yhteisten tavoitteiden asettamisen ja tukee moniammatillista työskentelyä. Luokitusta ei ole tehty erikseen vammaisille lapsille, vaan sitä sovelletaan kaikille esimerkiksi elämänlaadun tai työkyvyn arviointiin. - ICF:n avulla on mahdollista kuvata meidän jokaisen vahvuuksia ja tuen tarvetta, kuntoutusohjaaja Mari Jokitalo-Trebs kertoo. Jokitalo-Trebsin mukaan ICF soveltuu erityisen hyvin Ruskiksen oppilaille, joilla on liikuntavamman lisäksi muita haasteita. Heidän kehityksessään ja oppimisessaan pitää huomioida monenlaisia seikkoja. - ICF auttaa muodostamaan entistä kokonaisvaltaisemman kuvan monitarpeisesta oppilaasta. Toimintakykykuvauksen osa-alueita ovat esimerkiksi oppimisvalmiudet, tiedon soveltaminen, aistitoiminnot ja vuorovaikutus. Toimintakyvyn ohella huomioidaan elinympäristö. Jokitalo-Trebs kertoo, että ennen HOJKS-uudistusta ICF-kuvausta on harjoiteltu osana kuntoutuksen työsuunnitelmaa. Uudistuksen myötä ICF on tullut tutuksi kaikille ammattiryhmille, myös opettajille ja hoitajille. ICF on auttanut kirjauskäytäntöjen yhdenmukaistamisessa. Ruskiksella on yhdessä mietitty, miten ICF-luokitusta halutaan hyödyntää käytännön työssä. Oppilaan toimintakyky kuvataan nyt ICF:n avulla moniäänisesti oppimista ja kasvua tukien. HOJKS-uudistusta on ahkeroitu moniammatillisesti. Riitta Tiainen (vas.), Minna Rouste ja Mari Jokitalo-Trebs kertovat, että yhdessä tehdessä kaikki ovat oppineet toisiltaan paljon. Oppilaat kokevat tulevansa kuulluksi Ruskiksen HOJKSissa Ruskiksen oppilaat kokevat, että heidän mielipiteensä tulevat kuulluksi itseä koskevien asioiden käsittelyssä ja yksilöllisen opetuksen suunnittelussa. Näin kertoo Jonna Saarisen Jyväskylän yliopistolle tekemä pro gradu -tutkimus Oppilaan osallisuus henkilökohtaisten oppimistavoitteiden suunnittelutyössä Ruskeasuon koulussa. Saarinen kartoitti tutkimuksessaan oppilaiden kokemuksia mahdollisuuksistaan osallistua ja vaikuttaa 6 Ruskiss 2014

7 RUSKIS JA VAMLAS 125 VUOttA Ruskiksen mallit Vilma (vas.) ja Kiia sovitusasuissaan Teksti Marjo Myyryläinen // Kuvat Annukka Autio Ruskiksen mallit valmistautuvat muotinäytökseen Kiian ja Vilman ympärillä häärää vestonomiopiskelijoita. Heille tehdään muotinäytösvaatteita, joita esitellään ensi toukokuussa. Ruskiss

8 Ruskiksen Oppimis- ja ohjauskeskuksen sekä Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlaksen 125-vuotisjuhlan kunniaksi on ensi keväänä muotinäytös. Näytökseen valmistautuminen aloitettiin jo syksyllä Opettaja Liisa Maikkula Ruskikselta kertoo, että mallit valittiin vanhemmista oppilaista. Malleiksi pyrittiin ottamaan oppilaita, joiden itsetuntoa mallina toimiminen tukisi. Yhtenä valintakriteerinä oli myös kiinnostus vaatteisiin ja muotiin. Valituiksi tulivat Vilma ja Kiia. Tuyen valittiin heidän tsemppaajakseen. - Harmi, että voitiin valita vain kaksi. Poikiakin olisi ollut kiva ottaa mukaan, Maikkula miettii. Ruskiksen tyttöjen lisäksi näytökseen osallistuu Vamlaksen malleja. Näytös järjestetään yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvat Metropolia Ammattikorkeakoulun vestonomija toimintaterapiaopiskelijat sekä Stadin ammattiopiston pukuompelijaopiskelijat. Erityisvartaloille suunnittelu on mielenkiintoista Aluksi tulevat vestonomit ja toimintaterapeutit tutustuivat malleihin. He perehtyivät mallien erityistarpeisiin ja liikkumiseen. Vestonomiopiskelijat suunnittelivat ja kaavoittivat vaatteet tiimeissä. Yksilöllisesti suunniteltuihin vaatteisiin kehitettiin pukemista helpottavia yksityiskohtia. Pillifarkkuihin sujahtaminen voi olla hankalaa, jos on liikerajoitteita. Vestonomit tekivät kaavojen perusteella sovitusversiot, mutta varsinaiset puvut ommellaan Stadin ammattiopistossa. Metropolian vaatetusalan lehtori Ülle Liesvirta kertoo, että vestonomit sijoittuvat hyvin erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Sen takia heidän on tärkeää jo opiskellessa kohdata erilaisia asiakkaita. Näytösmallien vaatetuksen kehittäminen liittyy vaatetusalan vestonomitutkinnon Erilaisten ja erityisvartaloiden tuotannollinen vaatetus -kurssiin. Toisen vuoden vestonomiopiskelija Suvi Möttösen mielestä malliston teko erityisvartaloille on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Kiian tiimiin kuulunut Möttönen ei ole aiemmin tehnyt vaatteita erityisvartaloille, mutta hän on hoitanut päiväkodissa erityislapsia. - Ihana nähdä Kiian reaktiot, kun häntä kuvataan! Möttönen hymyilee. Rypytetty toppi ja rento huppari Mallistojen suunnittelussa kuunneltiin mallien toiveita. Vilmalle tehdään shortsit ja tuubitoppi, ja Kiia saa hupparin ja rennot housut. Vilma on tyytyväinen asuunsa, jossa on kauniita yksityiskohtia. Shortsien lahkeisiin on jätetty värilliset saumurilangat näkyviin. Piilotaskut näyttävät oikeilta taskuilta. Hänen asussaan on huomioitu puettavuus. Hänen lantionsa on eri tasoilla, joten shortsien avattavuutta piti miettiä. Ensin opiskelijat ajattelivat tehdä yhtenäisen vyötärön, mutta pukemista helpottaakseen he päätyivät napilliseen etuhalkioon. Valevetoketjuhalkio piilottaa näkyvistä tarrakiinnityksen. Vilman tuubitoppi on rypytetty. Oikeassa sivussa on pukeutumista helpottava vetoketju. Sen alla ja päällä on listat, jotta vetoketju ei näy. Alla olevan listan ansiosta toppi tuntuu mukavalta. Kiian hupparissa on vetoketju sivulla. Se helpottaa pukemista ja on hauska yksityiskohta. Vetoketjun voi myös jättää auki. Hihat on tehty väljiksi. Housut ovat rennot, eikä niissä ole nappeja vyötäröllä. Lenkit helpottavat pukemista. Tsemppaaja Tuyen pitää Kiian ja Vilman vaatteista. Hän ei pelkästään avusta malleja, vaan hän ottaa heistä kuvia ja kirjoittaa lehteen. - Alussa vähän jännitti, mutta sitten on ollut kivaa, hän kertoo. Mallitytöt vaihtavat omat vaatteet päälleen. Sovitus on nyt ohi. Vaatteiden kaavoja muokataan vielä hieman. Alkuvuodesta ompelijaopiskelijat pääsevät töihin, ja mallit astuvat catwalkille toukokuussa. Ruskis ja Vamlas juhlivat yhdessä 125-vuotiasta taivaltaan Ruskis oppimis- ja ohjauskeskus Ruskeasuon koulu sekä Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlas juhlivat yhdessä 125-vuotista toimintaansa vuosina Juhlaa vietetään yhteisellä teemalla Jokaiselle on paikkansa. Teemalla halutaan painottaa, että jokaiselle on oma paikkansa tässä yhteiskunnassa, myös vammaisille lapsille ja nuorille. Muotinäytöksiä, gaala-ilta, juhlakirppis Juhlavuodet koostuvat useista eri tapahtumista. Jo nyt on alkanut Ruskiksen ja Vamlaksen sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteishanke, jossa Metropolian vaatetusalan opiskelijat suunnittelevat juhlavuoden vaatekokoelman vammaisille nuorille. 8 Ruskiss 2014

9 Kiia ja vestonomiopiskelija Kaisa Mäkitalo miettivät kankaiden värejä. Ei vihreää, Kiia toivoo. Pinkki sen sijaan miellyttää. Hanke huipentuu muotinäytöksiin, joissa Ruskiksen ja Vamlaksen nuoret mallit esittelevät kokoelman Tampereen Koskikeskuksessa ja Helsingin Kampissa Sunnuntaina järjestetään juhlan päätapahtumana juhlagaala Musiikkitalossa Helsingissä. Juhla koostuu konsertista ja tanssiaisista. Koko perheen tapahtumassa esiintyvät sekä vammaiset että vammattomat muusikot yhdessä. Myös Ruskiksen perinteisiä tapahtumia kuten syksyn 2014 kirpputoria ja Eläintarhan kisoja sekä kevään 2015 kirjallisuusviikkoa vietetään juhlavuonna aiempaa näyttävämmin. Yhteiset juuret historiassa 125-vuotisjuhlinnan taustalla on Ruskiksen ja Vamlaksen yhteinen historia. Vamlaksen toiminnan pohjana on vuonna 1889 perustettu Raajarikkoisten Auttamisyhdistys. Vuotta myöhemmin 1890 yhdistys perusti Raajarikkoisten työkoulun Helsingin Kruununhakaan. Tästä koulusta tuli myöhemmin Ruskeasuon koulu. Ruskiss

10 ruskiksen PAlvelut Ruskiksella hyödynnetään OIVA-mallia, joka on lisännyt niin oppilaiden kuin työntekijöidenkin hyvinvointia. Teksti Teksti Irina Savolainen // Kuva Annukka Autio OIVAssa onnistutaan ja innostutaan vuorovaikuttamaan OIVA on työskentelymalli, joka vahvistaa työntekijöiden ja vaikeasti puhevammaisten ihmisten vuorovaikutustaitoja. Työskentelyn aikana työntekijät videoivat tavallisia arjen vuorovaikutustilanteita, joita ei ole suunniteltu etukäteen. Yhdessä OIVA-ohjaajan kanssa työntekijät etsivät videolta onnistuneita hetkiä ja pohtivat, miten kumppanin toiminta auttoi onnistumista. Keskusteluissa voidaan saada konkreettisia ideoita siitä, miten kumppanien kannattaa jatkossakin toimia videolla olleen ihmisen kanssa. Näin lisätään onnistuneiden vuorovaikutustilanteiden määrää. Kumppanin toiminnan havainnoimisessa on OIVAssa keskeistä niin sanotun osaavan kumppanin muistisääntö LOVIT eli Läsnäolo, aloitteiden Odottaminen, aloitteisiin Vastaaminen, Ilmaisun ja toiminnan mukauttaminen toiselle ymmärrettävästi ja yhteisymmärryksen Tarkistaminen. OIVA-työskentelyn aikana työntekijät oppivat käyttämään tietoisesti LOVITin elementtejä vuorovaikutuksessaan. Myönteiset VAikutukset näkyvät OIVA-prosessi kestää yhden lukuvuoden. Sen aikana OIVAan sitoutuneet työntekijät tapaavat 10 kertaa ryhmänä ja muutaman kerran kahdestaan OIVA-ohjaajan kanssa. Ruskiksella on nyt toista vuotta käynnissä OIVAprosessi. Viime lukuvuonna OIVAa toteutettiin opettaja Minna Pitkäsen luokalla. Tänä lukuvuonna prosessi on käynnissä opettaja Seija Junnon luokalla. Ruskis tarjoaa OIVAn työskentelymallia myös maksullisena palveluna muille vuorovaikutuksesta kiinnostuneille työyhteisöille. OIVA on tutkitusti vaikuttava työskentelytapa. Se lisää sekä työntekijöiden että puhevammaisten hyvinvointia. Myönteiset vaikutukset ovat näkyneet myös Ruskiksella muun muassa luokan innostuneena ilmapiirinä, oppilaiden rauhoittumisena, aloitteiden lisääntymisenä, arjen sujuvoitumisena, rohkaistumisena vuorovaikutustilanteisiin ja myös oppilaiden välisen vuorovaikutuksen lisääntymisenä. OIVA on lisännyt työntekijöiden hyvinvointia selkeästi. Palautteiden mukaan työkavereiden tuntemus on kasvanut, tiimi vahvistunut sekä oma ammattitaito ja itsearvostus lisääntyneet. OIVA-tapaamisissa on tilaa tuoda esiin myös eriäviä mielipiteitä ja antaa vilpitöntä positiivista palautetta työkaverille. Työntekijät ovat oivaltaneet, kuinka suuri vastuu kumppanilla on lapsen osallisuudesta ja kuinka vuorovaikutukseen eteen voi aina tehdä jotain. OIVA-vuorovaikutusmalli on kehitetty Kehitysvammaliiton Tikoteekissa, jossa myös koulutetaan Oiva-ohjaajat. oiva 10 Ruskiss 2014

11 sanat LisätietOJa ruskis.fi/kommunikointipalvelut ruskis.fi/aaci-sanakirja puh kommunikointikansiot uudistuivat on uusi työkalu kommunikointikansioiden ja toimintataulujen muokkaamiseen AACin sanat on uusi sanakirja AACi-kommunikointikansioiden ja -toimintataulujen muokkaamiseen. Sanakirjaan on koottu AACi-kommunikointikansioissa ja AACi-toimintatauluissa käytetyt merkit. Sanakirja on laadittu työkaluksi kansioiden ja taulujen sanaston muokkaajille, kuten AACi-käyttäjäkoulutuksen käyneille ammattilaisille puheterapeuteille puhevammaisten tulkeille erityisopettajille vanhemmille AACi-tuotteita muokatessa voit sanakirjasta tarkistaa tuotteissa käytettyjen merkkien yhdenmukaisuuden. Kansion ja toimintataulun käyttäjää helpottaa merkkien yhdenmukaisuus. Sanakirja-CD-ROM AACin sanat -CD-ROM sisältää kirjalliset ohjeet materiaalin käyttöön. Materiaali on käytettävissä Boardmaker 5 tai 6 -ohjelmalla. Taustalla AACi-kansiot ja -taulut AACin sanat -sanakirja on osa Ruskiksen oppimis- ja ohjauskeskuksen AACi-tuoteperhettä. Sanakirjan taustalla ovat Ruskiksen AACi-kommunikointikansiot ja -toimintataulut. AACi-tuotteet ovat saaneet nimensä termistä AAC Augmentative and Alternative Communication, mikä tarkoittaa puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikaatiota. Myös AACi-kansioiden sanastoa ja rakennetta on yhdenmukaistettu. Kansiot palvelevat nyt entistä paremmin erilaisia käyttäjiä. Uutta AACi-kansiossa Sama versio sivunkääntäjälle ja askeltajalle Erilaisten käyttäjien on helpompaa valita käyttöönsä sopivin kansioversio. Yhdenmukaistetut kansiot palvelevat nyt sekä itsenäisiä sivunkääntäjiä että sivunkäännössä avustajan apua tarvitsevia askeltajia. Uusia aihe- ja alakategorioita Kansioiden sanastoa on kätevämpi käyttää sisällön uuden loogisemman jaottelun ansiosta. Aiempia aihekategorioita on yhdistetty ja alakategorioita lisätty ja poistettu. Yhdenmukaisempi sanasto Siirtyminen kansioversiosta toiseen on helpompaa, kun seuraavissa kansioissa ovat kaikki edellisen kansion merkit. Samat sanat on myös kuvattu samoilla merkeillä kaikissa kansiossa ja toimintatauluissa. Mitä ovat AACi-kommunikointikansiot AACi-kansiot ovat kommunikoinnin apuvälineitä henkilöille, joilla on vaikeuksia tuottaa tai ymmärtää puhetta. Kansioilla ja tauluilla viestit rakennetaan merkkien avulla. Kansioiden avulla lapsi tai nuori voi täydentää puheilmaisuaan ja saada tukea puheen ymmärtämiseen. Kommunikointikansiot tukevat mahdollisimman tarkkaa, monipuolista ja itsenäistä ilmaisua. Kansioista on suunniteltu eri versioita erilaisten käyttäjien tarpeisiin sopiviksi. Kansioversioissa voi olla eri laajuisia sanastoja, erilaisia kieliopillisia merkkejä ja käyttötapoja. Ruskiss

12 ruskiksen PAlvelut Teksti Katariina Kääpä // Kuvat Peetu Toivonen Faija skitsoo ja muita laulunsanoja Päivän aikana koulutukseen osallistuneet aikuiset seurasivat luentojen ohella vierailevien koululaisten suoriutumista radan eri tehtävissä. Iltapäivällä he pääsivät itse kokeilemaan radan tehtäviä. Sormitusrastilla Ruskiksen koulunkäynninohjaaja Arja Kranttila esitteli sylissään olevaa nukkea. Minä olen Karkki ja minulla on oma viittomamerkki karkki, Arja puhuu ja viittoo samalla. Sen jälkeen ympärillä istuvat kurssilaiset viittovat omat nimensä sormiaakkosin. Erityisluokanopettaja Riikka Viskari kysyi, missä olisi erilaisten kertomusten, kuten Kalevan hahmojen, viittomanimiä. Suomalaisen viitto- KOMMUNIKOINTI- Rata rohkaisi kohtaamaan puhevammaisia Rikkinäisen puhelimen päätteeksi piti tarkistaa Jeren kansiosta, mikä alkuperäinen lause olikaan. Viesti muuttui matkalla kummasti. Katso oranssia palloa, niin kone kalibroituu, puheterapeutti Aino Rasimus ohjeistaa MyTobii-tietokoneen äärellä. Ympärillä joukko kurssilaisia seuraa, miten katseohjattava tietokone toimii. Kyseessä on yksi tehtävärasti Kommunikointiradalla, joka pidettiin toisen kerran Ruskiksella viime lokakuussa. Samalla tapahtuman yhteydessä järjestettiin ensimmäistä kertaa koulutuspäivä, jossa puhevammaisten oppilaiden kanssa työskentelevä opetushenkilöstö pääsi tutustumaan erilaisiin tapoihin kommunikoida. Kommunikointirata-koulutus oli osa Opetushallituksen rahoittamaa Avaimet osallisuuteen -koulutushanketta, jota Ruskis toteuttaa yhteistyökumppaneiden kanssa vuosina Tehtäviä koululaisille Kommunikointirata on tapahtuma, jossa helsinkiläiskoulujen oppilaat pääsevät tutustumaan erilaisiin kommunikointitapoihin ja puhevammaisiin ikätovereihin Ruskiksella. Viime syksynä tapahtumaan osallistui joukko neljännen luokan oppilaita. Vierailevat koululaiset ratkaisivat tehtäviä, jotka liittyivät erilaisiin kommunikoinnin merkkijärjestelmiin, puhelaitteisiin ja tietokoneavusteiseen kommunikointiin. Radan tehtävistä vastasivat Ruskiksen puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja käyttävät oppilaat. Heidän kanssaan vierailevat oppilaat juttelivat tietokoneella käytettävän TAIKE-kommunikointitauluston ja katseohjattavan MyTobiikommunikaattorin sekä erilaisten kommunikointikansioiden ja viittomien avulla. 12 Ruskiss 2014

13 makielen verkkosanakirja Suvissa niitä ei ole. Kysymys johti keskusteluun viittomakielen, tukiviittomien ja viitotun puheen välisistä eroista. Toisella rastilla taululle oli koottu erilaisia kommunikointimerkkien sarjoja. Ne olivat pätkiä laulujen sanoista. Tehtävänä oli selvittää, mistä laulusta mikäkin sarja kertoo. Lohjalta Jalavan koulusta koulutukseen tulleet vt. erityisopettaja Kati Karlssonille ja vs. erityisluokanopettaja Sari Mannillle laulut olivat tuttuja. Vastauksiksi löytyivät niin Chisun Kolmas pyörä pyörii pois kuin Robinin Faija skitsoo. Carlsson ja Manni olivat molemmat tyytyväisiä koulutuspäivän antiin. Tämä on oikein kiva juttu. Täältä saa ideoita, joita pystyy hyödyntämään omassa työssään. Aiomme viedä ilosanomaa kommunikaatiosta eteenpäin yhdessä naapurikoulun kanssa, Kati kertoi. Meillä on AAC-keinot vielä hyvin vähän käytössä, mutta olemme täällä saamassa tietoa ja keräämässä ideoita, Sari lisäsi. Laulunsanojen jälkeen he jatkoivat tietokilpailurastille, joka toteutettiin TAIKEtauluston avulla. Myös siellä Robin-tietämys oli tarpeen. Rata tutustutti kurssilaiset erilaisiin menetelmiin kommunikoida. Kommunikointimerkein kerrotut laulunsanat tuottivat päänvaivaa. Avaimet osallisuuteen kaikki kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen keinot käyttöön on opetushenkilöstölle suunnattu koulutuskokonaisuus, jonka tavoitteena on vahvistaa kommunikoinnissaan tukea tarvitsevien oppilaiden vuorovaikutusta ja osallistumista koulun arjessa. Koulutukset on tarkoitettu erityisopettajille, luokanopettajille, avustajille, ohjaajille ja terapeuteille, joilla on opetuksessa kielellistä erityistukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Kokonaisuuden järjestää Ruskis yhteistyössä Kehitysvammaliiton Tikoteekin, Selkokeskuksen ja Papunetin sekä Datero ry:n kanssa. Hankkeen rahoittaa Opetushallitus. Lue lisää Avaimet osallisuuteen -ilmoituksesta takakannesta. Ruskiss

14 ruskiksen PAlvelut Teksti Saila Teinilä // Kuvat Peetu Toivonen Ortonin lastenreumapoliklinikka ja Ruskis tekevät yhteistyötä Lastenreuma tuo koulunkäyntiin haasteita. Ruskis ohjaa Ortoniin kuntoutukseen tulevien reumalasten koulunkäyntiä. Ruskiksen ohjaustyö Ortonin lastenreumapoliklinikan kanssa on jatkunut kolmen vuoden ajan. Ruskiksen opettajat Minna Sillanpää ja Saila Teinilä opettavat vuoroviikoin poliklinikalla kuntoutusjaksolla olevia peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria sekä näiden sisaruksia. Ruskiksen ja Ortonin yhteistyö käynnistyi, kun reumalasten kuntoutus alkoi Ortonilla Heinolan reumasairaalan lopettamisen jälkeen vuonna Tuolloin Ortonilta käännyttiin Ruskiksen puoleen ja pyydettiin apua kuntoutusviikolla olevien lasten opetuksen järjestämiseen. Kuntoutusviikon aikana lapsilla on koulua kolme oppituntia. Ohjaamme oppilaita oman opettajan antamien koulutehtävien tekemisessä ja juttelemme heidän kanssaan opiskelusta ja koulunkäynnistä. Oppilaat ovat eri puolelta Suomea ja erilaisista kouluista, mutta kaikilla on yhteisenä tavoitteena opiskella viikon aikana samat asiat kuin kotipaikkakunnalle jääneet luokkakaverit. Oppilaiden lisäksi tapaamme heidän vanhempiaan. Vanhempainryhmässä keskustellaan ja vaihdetaan kokemuksia lasten koulunkäynnin sujumisesta ja sairauden vaikutuksesta koulunkäyntiin. Kerromme heille erilaisista koulunkäyntiä tukevista pedagogisista järjestelyistä. Ne voivat liittyä esimerkiksi yksittäiseen oppiaineeseen, opiskeluvälineisiin, työskentelytapoihin tai oppimisympäristöön. Reuman vaikutukset SAAttAVAt yllättää koulussa Lastenreuma tuo omat haasteensa koulunkäyntiin. Yksistään kynän käsittely tai koulurepun kantaminen voivat tuottaa vaikeuksia. Liikuntaan reumalapset eivät yleensä pysty osallistumaan täysipainoisesti. Sairauteen liittyvät kivut heijastuvat koulutyöhön monin eri tavoin, kuten tarkkaavuuden ja vireystilan vaihteluina tai syrjään vetäytymisenä. Runsaat poissaolot voivat aiheuttaa väliaikaisesti oppimisvaikeuksia. Lastenreuma on melko harvinainen sairaus, ja sen vaikutukset koulunkäyntiin saattavat tulla opettajalle yllätyksenä. Tarvittaessa olemme yhteydessä oppilaan opettajaan ja pohdimme yhdessä, minkälaista tukea koulu voisi järjestää lastenreumaa sairastavalle oppilaalleen. Koulunkäynnin tuki ei tavallisesti edellytä tehostetun tai erityisen tuen päätöstä, mutta oppimissuunnitelma on usein paikallaan. Siihen voidaan kirjata oppilaan yksilöllisen tuen tarpeet, joiden avulla voidaan edesauttaa oppilaan toimintakykyä koulussa. Yhteistyö reumapoliklinikan henkilökunnan kanssa on osa työtämme. Ortonin moniammatillinen hoito- ja kuntoutustiimi on ottanut meidät hyvin vastaan ja arvostaa työpanostamme kuntoutujien kouluasioiden selvittelyssä ja tukemisessa. Perheet käyvät kuntoutusjaksolla useamman kerran vuodessa, ja monet oppilaat ja heidän vanhempansa ovat tulleet meille tutuiksi. Seuraamme ja olemme kuulolla, miten koulunkäynti sujuu ja mitä sitten viime kerran on tapahtunut. 14 Ruskiss 2014

15 Ajankohtaista Valteri-verkostossa Koonnut: Katariina Kääpä Valteri uusi verkkosivut ja printtimateriaalit Valteri.fi-sivusto on saanut uuden ilmeen ja sisällön. Uudet sivut kertovat entistä monipuolisemmin valtakunnallisen oppimisen ja koulunkäynnin tuen verkoston palveluista. Sivuilla on myös koulutuskalenteri, jossa on kootusti esillä kuuden Valterin oppimis- ja ohjauskeskuksen koulutustarjonta. Sivujen rinnalla uudistui myös Valterin verkkopuoti, jossa on tilattavissa keskusten julkaisu- ja materiaalituotanto. Puoti on osoitteessa valteri. fi/puoti. Lisäksi on ilmestynyt uusi painettu Valteri-esite. Se on saatavilla Valterikeskuksista kolmella kielellä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Seuraa Osallisuutta etsimässä -blogia Uusia osallisuuden edistämisen tapoja on lähdetty rohkeasti etsimään tieto- ja viestintätekniikan keinoin. TVT on oiva väline osallisuuden lisäämisessä, mutta sitä voidaan kyllä lisätä koulutyössä ilman yhtään sähköistä vempelettä. Näin kirjoittaa ohjaava opettaja Jukka Vetoniemi Oppimis- ja ohjauskeskus Mäntykankaalta Valterin Osallisuutta etsimässä -koulutushankkeen blogissa. Osallisuutta etsimässä on Opetushallituksen rahoittama koulutushanke, joka pyörähti käyntiin viime syksynä. Sen tavoitteena on luoda uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja sekä monipuolistaa koulun työtapoja ja luoda uusia osallistavia eriyttämisen keinoja. Seuraa hankkeen etenemistä blogista Teksti ja kuva Minna Rouste Valteri-OPSin kick-off oli Jyväskylässä Valteri-koulujen OPS-työryhmät kokoontuivat Jyväskylään lokakuussa opetussuunnitelmatyön äärelle. Yhteiseksi tavoitteeksi asetettiin Valteri-OPS, jonka perustana on ilmiöpohjaisuus ja käytännönläheisyys. Kolme peruskiveä, toimintakyky, oppimisympäristö ja toimintakulttuuri, juurrutettiin osallistujien tietoisuuteen. Vilkkaan keskustelupäivän päätteeksi ryhmät lähtivät kotimatkalle tehtävänään aktivoida oman koulun henkilöstö yhteisen opetussuunnitelmatyön äärelle. Tavoitteena on keskustella opetussuunnitelman peruskysymyksistä: mitä taitoja lapset ja nuoret tarvitsevat tulevaisuudessa? Millainen oppimisympäristö tukee oppimista? Keväällä 2014 saamme valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet kommentoitavaksemme ja hahmotamme raamit, joihin Valteri- OPS rakennetaan. Ruskiksen OPStyöryhmään kuuluvat Tiina Tuomi, Tuomo Aro, Mari Rintamäki, Gergely Deak, Irene Tikka, Eeva Malmström, Riitta Tiainen ja Minna Rouste. Ruskiss

16 harrastukset Teksti peetu Toivonen // Kuvat Unicef/Penttilä Kyllä se on tää yhteenkuuluvuuden tunne! Ruskiksen partiolaiset harjoittelevat kädentaitoja, ensiaputoimintaa ja yhdessä toimimista. Välillä heittäydytään salapoliiseiksi. Kaikki osallistuvat, kukin tavallaan. Ruskiksen ovien sulkeuduttua osa koulun oppilaista kietaisee sinisen huivin kaulaansa ja kaivaa kirveet esiin. Siniritarit tulevat! Lippukunnalla on pitkä historia. Siniritarien edeltäjiä lippukuntina ovat vuonna 1954 perustettu poikalippukunta Siniritarit ja tyttölippukunta Kalliosiskot, joka perustettiin Nämä yhdistyivät vuonna 1976 Ruskispartioksi, ja 1979 nimeksi muutettiin jälleen Siniritarit. Toiminta jatkui eri muodoissa, kunnes se 1987 painui pöytälaatikkoon. Vuonna 1995 toiminta herätettiin taas henkiin. Tällä hetkellä Siniritarit-lippukunnan Vauhtiraidatvartioon kuuluu viisi reipasta partiolaista. Kaikki heistä ovat Ruskiksen nykyisiä tai entisiä oppilaita. - Aluksi toiminta oli tarkoitettu vain oppilaskodin asukkaille, mutta nyttemmin mukaan on tullut myös Ruskiksen päiväoppilaita, kertoo lippukuntaa 18 vuotta vetänyt Irene Leino. Koko lapsuutensa Töölön Tähystäjien partiotoiminnassa mukana ollut Leino päätyi Ruskikselle, kun Sisupartiotoimintaan etsittiin aikuista vetäjää. - Olin johtanut Tähystäjissä 7 9-vuotiaiden sudenpenturyhmiä, mutta vammaisten lasten kanssa toimimisesta minulla ei ollut kokemusta. Tämä on ollut opettelua puolin ja toisin. Leino kertoo, että Sisutoiminnassa noudatetaan samoja periaatteita, tapoja ja toimintamuotoja kuin muussakin partiotoiminnassa, mutta mukana on enemmän ohjaajia. Ohjelmassa huomioidaan kunkin partiolaisen yksilölliset edellytykset. Suomessa sisupartiolaisia on 450, ja sisupartiotoimintaa on 58 lippukunnassa. Ryhmässä on voimaa Siniritarit kokoontuvat Ruskeasuon koululla. Toiminta on monipuolista: partiolaiset ovat harjoitelleet kirveen käyttöä, opetelleet ensiaputaitoja ja tutustuneet trooppisiin kasveihin Gardenian talvipuutarhassa. Leino korostaa, ettei hän yksinään päätä toimintamuodoista, vaan suunnitelma tehdään aina ryhmän kesken. Ryhmämuotoisuus on toiminnan keskiössä. - Koen, että juuri ryhmässä tekeminen on se juttu partiossa. Monet meidän partiolaiset tekevät arjessa paljon asioita yksin. Täällä lapset oppivat toimimaan yhdessä ja tukemaan toisiaan. Meillä ei ole montaa sääntöä, mutta siitä pidetään kiinni, että täällä kaikki voivat osallistua tavalla tai toisella. Siniritarit osallistuu Partion paraateihin ja muihin tapahtumiin. Erityisen odotettu tapahtuma on Helsingissä joka vuosi järjestettävä salapoliisitaitokilpailu Hiipivä haamu. Tapahtumassa Ruskiksen salapoliisit kiertävät rasteja taksilla, ja nuoret osallistuvat kisatehtäviin yli tuhannen muun partiolaisen mukana. Kallesta kasvoi PARtiojohtAJA Kalle Majamaa, 18 vuotta, on toiminut sisupartiolaisena Siniritareissa jo yhdeksän vuoden ajan. - Partiossa parasta on ollut hyödyllisten taitojen oppiminen, mutta myös se, että olen tullut hyväksytyksi joukkoon juuri sellaisena kuin olen. Pyörätuolini ei ole ollut myöskään este retkeilylle ja maastossa yöpymiselle. Kyseessähän on vain järjestelykysymys, partiojohtajaksi kouluttautunut Majamaa toteaa. Ruskiksen kasvatti onkin kokenut yhdeksän vuoden aikana monta seikkailua. Ensimmäisellä leirillään Majamaa oli jo vuonna 2004, kun Padasjärvellä järjestetty Tarus-suurleiri kokosi yhteen yli partiolaista ympäri maailmaa. - Vettä tuli kuin aisaa! Kostea ensikosketus leirielämään ei lannistanut miestä, vaan leiripäiviä on vuosien varrella kertynyt aimo kasa. Majamaa kertoo, että Siniritarit leireilevät usein Töölön Tähystäjien ja Ilvesveikkojen kanssa. Kun häneltä kysyy partion parhaista puolista, vastausta ei tarvitse kauaa miettiä. - Kyllä se on tää yhteenkuuluvuuden tunne, ja se, että pystyy etenemään tässä partiotoiminnassa. Mulla on esimerkiksi partiojohtajan valtakirja. Se on niitä harvoja asioita, joista mä oon erittäin ylpeä ja josta on oikeasti hyötyä muussakin elämässä. Lisätietoa Siniritareista saa lippukunnan johtaja Irene Leinolta, ileino@welho.com. 16 Ruskiss 2014

17 Jenni Haukio ja partiolaiset Monet meidän PARtiolaiset tekevät arjessa PAljon asioita yksin. Täällä lapset oppivat toimimaan yhdessä ja tuke- MAAN toisiaan. Haukio onnittelee Essi-Mariaa. Takana Suvi, Stefany, Kalle ja Irene Leino UNICEF palkitsi Suomen Partiolaisten sisupartiotoiminnan Suomen Partiolaisten sisupartiotoiminta sai UNICEFin vuosittaisen Lapsen oikeuksien vaikuttaja -tunnustuksen työstään vammaisten lasten oikeuksien edistämiseksi. - Mielekäs vapaa-aika ja kaveruussuhteet ovat tärkeitä kaikille lapsille. Siksi tarvitaan sellaista vapaa-ajan toimintaa, johon kaikki voivat osallistua. Sisupartio on esimerkki juuri tällaisesta toiminnasta, Suomen UNICEFin kotimaan vaikuttamistyön päällikkö Mirella Huttunen sanoo. - Partio on kaikille avoin harrastus, joten kannustamme myös erityistukea tarvitsevia lapsia mukaan partiotoimintaan. Tänään palkittu sisupartiotoimintamme mahdollistaa partioharrastamisen myös aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisille. Kun sisupartiolaiset toimivat yhdessä muiden partiolaisten kanssa omassa ikäryhmässään, erilaisuuden kohtaaminen rikastuttaa myös lippukuntien toimintaa, Suomen Partiolaisten kasvatusjohtaja Timo Sinivuori kertoo. Suomen UNICEF on myöntänyt Lapsen oikeuksien vaikuttaja -tunnustusta kansainvälisenä vietettävänä lapsen oikeuksien päivänä vuodesta 2004 lähtien. Tunnustuksen saajan valitsee asiantuntijoista koostuva nimityskomitea, jonka jäsenet ovat lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro ja Suomen UNICEFin hallituksen jäsen, sosiaalialan osaamiskeskus Vasson toimitusjohtaja Merja Anis. Komitean mukaan sisupartiotoiminta on hyvä esimerkki siitä, että vammaisille lapsille suunnattua toimintaa voivat järjestää muutkin kuin perinteiset vammaistoimijat. Toiminnan arvoa lisävät sen valtakunnallisuus ja pitkäjänteisyys. Sisupartiota on harrastettu Suomessa 85 vuotta. Tunnustuksen julkisti Suomen UNICEFin suojelija tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio esteettömässä Happinuorisokeskuksessa Helsingissä. Samalla esiteltiin kevääseen 2014 saakka kestävä Mukana-kampanja, jossa UNICEF haastaa kaikki Suomen harrastus- ja vapaa-ajan toimijat tekemään vapaa-ajasta esteetöntä. Ruskiss

18 harrastukset Teksti Peetu Toivonen // Kuvat minna nevalainen Pikku-Miinoissa koko perhe ui yhdessä Vaikeavammaisille lapsille ja heidän perheilleen tarkoitettu uintiryhmä Pikku-Miinat polskuttelee lauantaiaamuisin Ruskiksen lämpimässä altaassa. Uintiryhmä tarjoaa mahdollisuuden uintiharrastukseen sellaisille lapsille, jotka eivät erityistarpeidensa vuoksi voi uida tavallisessa uimahallissa. Pikku-Miinat sai alkunsa vuonna 1998, kun joukko vammaisten lasten vanhempia etsi perhemuotoista lämpimän veden uintiryhmää. Kun sellaista ei löytynyt, sellainen päätettiin perustaa. Ensimmäisen uintiryhmän ohjaajaksi tuli nykyään Ruskiksella työskentelevä fysioterapeutti ja erityisuinnin ohjaaja Mari Jokitalo- Trebs. Ensimmäisenä syksynä toiminta aloitettiin Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa kymmenen perheen voimin. Seuraavana keväänä perustettiin toinen ryhmä. Puoli vuotta myöhemmin samalla periaatteella toimivia koko perheen ryhmiä oli jo kolme. Ruskikselle uintiryhmät muuttivat reilu vuosi sitten. Tällä hetkellä Pikku-Miinoissa uiskentelee yli kolmekymmentä vaikeavammaista lasta ja nuorta perheineen. Vedestä nauttii koko perhe Perhemuotoisuus on ollut ryhmän perustamisesta lähtien toiminnan kulmakivi. Vammaisten lasten vanhemmat ja sisarukset pulikoivat altaassa yhdessä. - Meidän mielestämme on tärkeää, että vaikeavammaisten lasten perheet kokevat yhdessä kivoja asioita, painottaa Jaatisen toiminnanjohtaja Miina Weckroth. Monet perheet ovatkin ystävystyneet. Jokaviikkoisesta uintipäivästä on tullut viikon kohokohta niin lapsille kuin aikuisille. Lapset nauttivat fysioterapeutti-erityisuimaopettajan vetämästä uinnista, ja aikuiset voivat vaihtaa kuulumisia saunan lauteilla. Uintisessio alkaa yleensä piirileikillä ja alkulaululla. Tämän jälkeen harjoitellaan päivän teemaa, kuten selkäuintia tai pystyuintia. Käytössä on paljon erilaisia apuvälineitä, kuten kelluttavia kypäriä, juoksuvöitä ja muita kellukkeita. Lopuksi on aikaa touhuta vedessä. Uimaopettaja kiertää auttamassa ja neuvomassa vanhempia. Jaatisella projektisuunnittelijana työskentelevä Pia Jättömäki tutustui poikansa Juhon kanssa uintiryhmään kolme vuotta sitten. Juho oli aiemmin kokeillut uintia järvessä, mutta silloin vesi oli pelottanut pientä poikaa. Alusta alkaen oli selvää, että lämmin vesi ja uimaopettajan ohjaamat vesileikit sopivat Juholle hienosti. - Varsinkin selkäuinti ja jaloilla polskiminen ovat suuria ilonaiheita. Pikku-Miinat sai Pisara-palkinnon Jaatinen ry ja Pikku-Miinat-uintiryhmät palkittiin marraskuun alussa Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton Pisara-tunnustuspalkinnolla. Palkinto myönnetään aktiivisille toimijoille, jotka tekevät arvokasta työtä uimataidon ja vesiturvallisuuden edistämiseksi. Miina Weckroth toivoo, että palkinnon tuoma näkyvyys kannustaa uusia perheitä uinnin pariin. Hän myös haastaa muut vammaisalan toimijat kehittämään koko perheille tarkoitettua uintitoimintaa. Tällä hetkellä tämän tyyppistä vesiliikuntaa ei ole muualla Suomessa. - Kiitos erityisuinnin järjestämisen mahdollistamisesta kuuluu myös Ruskikselle, koska Ruskiksen allas on meidän tarpeisiin juuri oikeanlainen. Uimataitoiset voivat uida matkaakin altaassa, kiittää Jättömäki. Pikku-Miinoista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä toiminnanjohtaja Miina Weckrothiin: miina.weckroth@ jaatinen.info, puh Ruskiss 2014

19 Ruskis liikkuu Teksti ja kuvat Elisa Raivio Junior Gamesissa kisailtiin ja tutustuttiin eri lajeihin Ruskis osallistui Jyväskylässä pidettyihin Junior Games -kisoihin, joissa muun muassa juostiin, kelattiin ja pelattiin sokkopingistä. Junior Games -kisat käytiin Jyväskylässä Kisoihin osallistui Ruskikselta 20 oppilaan joukkue. Kisapäivä alkoi varhain aamulla, ja linja-auto suuntasi kohti kisapaikkaa jo kello 7:00. Mukana oli ensikertalaisia sekä kokeneita kisaajia. Kisapaikkana on viimeiset kymmenen vuotta ollut Jyväskylän Hipposhalli, joka soveltuukin loistavasti tapahtumapaikaksi. Kisojen järjestämisestä vastaa Suomen Vammaisurheilu- ja liikunta VAU ry. Toimitsijoina kisoissa on Jyväskylän Yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen opiskelijat, joiden erityisliikunnan opintoihin kisajärjestelyt kuuluvat. Ruskis menestyi kisoissa Syksyn Junior Games kisoissa kilpaillaan yleisurheilulajeissa. Lajeina ovat muun muassa juoksu, kelaus, pallon- ja turbokeihäänheitto, kuulantyöntö, pituushyppy ja pyörätuolipujottelu. Muina lajeina ovat sukkulaviesti ja sokkopingis. Kisat ovat kaikille liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille sekä elinsiirron saaneille lapsille ja nuorille. Liikuntavammaiset urheilijat luokitellaan toiminnallisuuden mukaan viiteen eri luokkaan. Kilpasarjassa kilpaillaan kolmiottelu, jonka pisteet lasketaan yhteen. Luokassa L1 kolmiottelulajit ovat sähköpyörätuolipujottelu, tarkkuuspallo sekä aikarata, jossa kilpailijan tulee arvioida minuutti liikkuessaan. L2-luokan kolmiottelulajit ovat pyörätuolipujottelu, 30 m kelaus ja tarkkuuspallo. L3-luokan urheilijat taas suorittivat pyörätuolipujottelun, 60 m kelauksen ja pallonheiton. L4- ja L5-luokan kisaajat osallistuivat 60 m juoksuun, turbokeihäänheittoon ja kuulantyöntöön. Alle 13-vuotiaat sekä alle 16- ja 19-vuotiaat harrastesarjan kilpailijat voivat osallistua haluamiinsa lajeihin, mutta heidän pitää osallistua vähintään kolmeen lajiin. Ruskis menestyi mallikkaasti kisoissa. Kisapäivä meni nopeasti eikä aika käynyt pitkäksi. Kilpailijat osallistuivat aktiivisesti myös tutustumis- ja näytelajeihin, joita oli muun muassa telinevoimistelu, vatsalautapujottelu, sumopaini ja Angry Birds -ammunta. Kilpailijat jaksoivat olla reippaana aikaisesta herätyksestä huolimatta koko päivän ja paluumatkalla linjaautossa oli tyytyväisiä kisaajia yhtä kokemusta rikkaampana. Hyvä Ruskis! Ruskiss

20 kansainvälisyys Teksti ja Kuvat Riitta Tiainen & kumppanit KOMMUNIKOI JA OSALLISTU - Ruskis on mukana uudessa Comeniushankkeessa Ruskikselta Wienin tapaamiseen osallistuivat pedagoginen johtaja Minna Rouste, puheterapeutti Aino Rasimus, erityisopettaja Saila Teinilä ja kuntoutusjohtaja Riitta Tiainen. Uuden Comenius-hankkeen tavoitteena on auttaa oppilaita ilmaisemaan itseään, osallistumaan lähiyhteisön elämään ja vuorovaikuttamaan toisten kanssa. Kokoonnuimme marraskuun alussa kuuden eurooppalaisen koulun ja oppimiskeskuksen monialaisella työntekijäporukalla Wieniin käynnistämään kaksivuotista Comenius-hanketta. Meitä yhdistävät erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret, konduktiivinen pedagogiikka ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointimenetelmien käyttö. Mietimme siis samanlaisia kysymyksiä. Comenius-hankkeen tavoitteena on oppia toisiltamme, kuinka opetamme ja autamme oppilaita ilmaisemaan itseään, kommunikoimaan toisten kanssa ja osallistumaan lähiyhteisön sosiaaliseen elämään. Wienin kokousta emännöi ja koko hanketta koordinoi Itävallasta Terapiainstituutti Keil. Ensimmäisessä kokouksessa tutustuimme uusiin yhteistyökumppaneihin ja heidän toimintaansa. Saimme yleiskatsauksen partnerikouluissa käytetyistä AACmenetelmistä, apuvälineistä ja materiaaleista. Yhteistyökumppanit OVAt mielenkiintoisia Työntekijöiden ajatukset hankkeesta ovat samansuuntaisia. Uudet yhteistyökumppanimme vaikuttivat erittäin mielenkiintoisilta. Odotamme kiinnostuneina, että pääsemme tutustumaan heidän toimintaympäristöihinsä. Meillä Ruskiksella käytetään paljon samanlaisia AAC-keinoja kuin yhteistyökumppaneilla. Meillä on hyvin viety puheterapeuttien ja AAC-ohjaajien työskentely oppimisryhmiin. AACi-kommunikointikansioista oltiin kovin kiinnostuneita. Vastaavia lausetasoisia, tarkan, monipuolisen ja itsenäisen kommunikoinnin mahdollistavia kommunikointikansioita ei ollut käytössä muissa kouluissa. Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla kokemuksia, miten muualla yhdistetään AAC-keinoja konduktiiviseen pedagogiikkaan. Yhdistäminen mietitytti joitakuita osallistujia. Ruskiksella ollaan yhdistämisessä kehitytty pitkälle. Toki meidänkin tulee muistella ja sopia paremmin, mitä tavoitteita milloinkin edistetään, koska joskus täytyy priorisoida. Asiaan palataan varmasti jatkossa. Kansiot ja niiden käyttö on Ruskiksen vahvuus. Monissa muissa paikoissa käytetään enemmän toimintatauluja ja irtokuvia. Ehkä yksi yhteistyömme teema voisikin olla, miten eri tavoin käytämme kuvia, kansioita, toimintatauluja ja millaisiin tilanteisiin: käytämmekö niitä AAC-muotona vai tilanteiden ja toimintojen strukturoimisessa vai molemmissa. Seuraavien viiden tapaamisten teemat ja aikataulut on sovittu. Maaliskuussa saamme kumppanit vieraiksi Ruskikselle ja keskitymme yhdessä monivammaisten oppilaiden kommunikointiin. Toukokuussa tapaamme Münchenissä teemalla AAC varhaislapsuudessa. Odotamme maaliskuun tapaamista Ruskiksella. Silloin pääsemme keskustelemaan vieraiden havainnoista meidän ryhmistämme ja liittämään keskusteluun heidän omat kokemuksensa. Helsinki vierailukohteena vaikutti partnereista aika jännittävältä ja eksoottiseltakin. Hankkeen etenemistä ja tuloksia voi jatkossa seurata Ruskiksen kotisivuilta ja Ruskiss-lehdestä. Hankkeen kotisivut ovat perusteilla. P.S. Sacher-kakun maine on parempi kuin maku. 20 Ruskiss 2014