HILJAISEN RAPORTOINNIN KEHITTÄMISHANKE SOTAINVALIDIEN SAIRASKODILLA

Transkriptio

1 HILJAISEN RAPORTOINNIN KEHITTÄMISHANKE SOTAINVALIDIEN SAIRASKODILLA Johanna Nätti Opinnäytetyö, Kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Terveydenhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Johanna Nätti. Hiljaisen raportoinnin kehittämishanke Sotainvalidien sairaskodilla. Lahti kevät 2009, 24 sivua, 2 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu / Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalanlaitos, Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK). Hoitotyön kaikilla osa-alueilla tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Yksi tärkeä hoitotyön osa-alue on raportointi. Hoitajat keräävät, tuottavat ja käyttävät potilastietoja potilaan hoidon toteuttamiseen, joten tiedon kirjaaminen on oleellinen osa hoitotyötä. Kirjatun tiedon jakaminen hoitohenkilökunnan kesken tapahtuu raportoimalla. Raportointi on tiedon välittämistä työntekijöiden kesken työvuoron vaihtuessa. Tavallisin tapa raportoida on suullinen raportointi, mutta raportointia voidaan toteuttaa myös hiljaiseksi raportoinniksi kutsutulla tavalla. Hiljainen raportointi tarkoittaa, ettei hoitohenkilökunta saa vuoron vaihtuessa suullista raporttia, vaan jokainen lukee itsenäisesti tai työparin kanssa oman potilaansa tietoja, jonka perusteella he suunnittelevat hoitotyötään. Tämän opinnäytetyön päätavoitteena oli kehittää hoitotyön raportointia toteuttamalla hiljaista raportointia Sotainvalidien sairaskodin osastolla kolme. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämishankkeena. Hiljaisen raportoinnin tavoitteena oli raportointiin kuluvan ajan lyheneminen, jotta aikaa jäisi enemmän hoitotyöhön. Hiljaista raportointia kokeiltiin kahden viikon ajan, jonka aikana osastolla pidettiin suullisen raportoinnin lomassa hiljaista raportointia 11 vakioasukkaan kohdalla. Tuloksena oli raportointiin kuluvan ajan lyheneminen noin neljänneksellä. Jatkohanke-ehdotuksena on hiljaisen raportoinnin käyttöönotto koko osaston raportointimenetelmänä. Asiasanat: kirjaaminen, raportointi, hiljainen raportointi

3 ABSTRACT Johanna Nätti. Development of silent reporting at Sotainvalidien sairaskoti. Lahti, spring 2009, 24 pages, 2 appendices. Diaconia University of Applied Sciences / Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Social and Health Care, Degree Program on Health Care, Specialization in Health Care, Public Health Nurse. All areas in healthcare are constantly evolving. One important area is reporting. Nurses collect, produce, and use medical data for patient care, and therefore recording information is an essential part of care. Recorded information is distributed between nursing staff by reports which are used for communication particularly at shift changes. The most common way of reporting is oral reporting. However, reporting can also be implemented through a method called silent reporting. Silent reporting means that the medical staff may not have the oral report at their disposal during shift handover, but everyone reads the report from the earlier shift independently or with a colleague. By using this written information on their own patients, nurses are able to make a treatment plan on how to continue caretaking. The main aim of this thesis was to develop caring reporting by an implementation of silent reporting at Sotainvalidien sairaskoti, nursing home for disabled soldiers, at the department three. Thesis was carried out as a development project. The objective of developing silent reporting was to release more time for nursing care. Silent reporting was tested with 11 permanent patients for two weeks, when it was used concurrently with oral reporting. The results show that the time used for reporting reduced about a quarter. Follow-up project proposal is to introduce silent reporting as a reporting method for the entire department. Key words: recording, reporting, silent reporting

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KIRJAAMINEN Kirjaaminen hoitotyössä Manuaalinen kirjaaminen Sähköinen kirjaaminen RAPORTOINTI Raportointi hoitotyössä Suullinen raportointi Hiljainen raportointi HANKKEEN TAVOITTEET JA KOHDEORGANISAATIO Hankkeen tavoitteet Hankkeen kohdeorganisaation kuvaus HANKKEEN TOTEUTUS Hankkeen suunnittelu Hankkeen toteutuksen kuvaus HANKKEEN TULOKSET JA ARVIOINTI Hankkeen tulokset Hankkeen arviointi hoitohenkilökunnan palautteen pohjalta Hankkeen itsearviointi POHDINTA Hankkeen eettisyys Hankeen hyöty Sotainvalidien sairaskodille ja jatkohankeaiheet LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Hoitohenkilökunnan ohjeistus hiljaiseen raportointiin Liite 2: Sovittuja käytännön asioita osastotunnilta

5 1 JOHDANTO Terveydenhuollossa potilastietojen kirjaaminen tapahtuu manuaalisesti tai sähköisesti. Yksittäiset tiedot potilaasta, hänen sairaudestaan, hoidostaan sekä hoidon arvioinnista muodostavat kertomusjärjestelmän. Hoitohenkilökunta kerää, tuottaa ja käyttää potilastietoja potilaan hoidon toteuttamiseen, joten kirjaaminen on oleellinen osa hoitotyötä. (Ensio, Saranto, Sonninen & Tanttu 2007, 80.) Kirjatun tiedon jakaminen hoitohenkilökunnan kesken tapahtuu raportoimalla. Raportointi on tiedon välittämistä työntekijöiden kesken työvuoron vaihtuessa aamulla, päivällä ja illalla. (Iivanainen, Jauhiainen & Pirkkanen 2005, 65.) Potilaista tiedottaminen voi tapahtua usealla eri tavalla. Tavallisin tapa raportoida on suullinen raportointi, mutta raporttia voidaan toteuttaa myös hiljaiseksi kutsutulla tavalla. Hiljainen raportointi tarkoittaa, että hoitohenkilökunta ei saa vuoron vaihtuessa suullista raporttia, vaan omien potilaiden tiedot luetaan itsenäisesti ja hoitotyö suunnitellaan sen perusteella. Hiljaisella raportoinnilla taataan henkilökunnan hyvä tietämys potilaan tämän hetkisestä tilanteesta ja samalla potilaille hyvä hoito. (Vilkku) Huolellinen kirjaaminen ja hiljainen raportointi takaavat tietojen välittymisen ja sähköinen potilastietojärjestelmä helpottaa hoitohenkilökunnan keskinäistä viestintää. (Ensio & Saranto 2004, 13 15). Aiheen tähän opinnäytetyöhön esitti Sotainvalidien sairaskodin osasto 3:n osastonhoitaja. Sotainvalidien sairaskoti on tarkoitettu ympärivuorokautista apua tai kuntoutusta tarvitseville sotainvalideille sekä sotaveteraaneille. Osasto 3:lla työskenteli hankkeen toteutushetkellä sairaanhoitajia, lähi- ja perushoitajia sekä hoitoavustajia, jotka osallistuivat myös raportoinnin toteuttamiseen. Osastolla oli käytössä suullinen raportointi ja päivällä tapahtuva raportointi kesti 1 1½ tuntia ja sen toteutti yleensä sairaanhoitaja. Osastonhoitaja halusi raportointikäytäntöön muutosta, joten hankkeen kautta kokeilimme osastolla hiljaista raportointia kahden viikon ajan.

6 6 Hankkeen tarkoituksena oli parantaa hoitotyön laatua Sotainvalidien sairaskodilla muuttamalla raportointimenetelmä kahden viikon ajaksi osittain hiljaiseksi raportoinniksi. Hiljaista raportointia kokeiltiin 11 asukkaan kohdalla. Hoitopaikkoja Sotainvalidien sairaskodin osastolla kolme on kaikkiaan 33. Tämän opinnäytetyönraportin tarkoituksena on tuoda esille tietoa, jota voidaan käyttää hyödyksi seuraavissa hankkeissa ja jonka avulla Sotainvalidien sairaskodin hoitotyön laatua voidaan kehittää. Hankeen loppuraportti toimii myös hyvänä perehdytysmateriaalina hiljaiseen raportointiin.

7 7 2 KIRJAAMINEN 2.1 Kirjaaminen hoitotyössä Kirjaaminen on yksi hoitotyön keskeinen asia (Anttila, Kaila-Mattila, Kan, Puska & Vihunen 2008, 68). Terveydenhuollossa potilastietojen kirjaaminen tapahtuu manuaalisesti tai sähköisesti. Yksittäiset tiedot potilaasta, hänen sairaudestaan, hoidostaan sekä hoidon arvioinnista muodostavat kertomusjärjestelmän. Hoitohenkilökunta kerää, tuottaa ja käyttää potilastietoja sekä koordinoi moniammatillisesti potilaan hoitoa, joten kirjaaminen on oleellinen osa hoitotyötä. (Ensio ym. 2007, 80.) Potilaan hoitopolun hahmottaminen on tärkeää, sillä vain huolellisesti siirretty tieto takaa hoidon turvallisen jatkuvuuden (Iivanainen ym. 2005, 49). Jatkuvuuden turvaamiseen tarvitaan myös yhteisiä termejä ja käsitteitä, jotka kuvaavat hoidon ongelmia, tarpeita ja riskejä, voimavaroja, toimenpiteitä ja hoidon vaikutusta (Ensio ym. 2007, 81). Kirjaaminen takaa hyvän hoidon ja potilaan turvallisuuden sekä henkilökunnan oikeusturvan, siksi niistä on säädöksiä eri laissa ja asetuksissa (Anttila ym. 2008, 68). Hoitotyön kirjaamisen juridisia näkökohtia tarkastellessa esiin nousevat lait potilaan asemasta ja oikeuksista sekä potilasasiakirjojen salassapidosta. (Salo 2007, 14) Potilaan asemasta ja oikeuksista (1992) määrätyssä laissa 4. luvussa ja 12 :ssa sanotaan potilasasiakirjoista ja niiden säilytyksestä sekä salassapidosta seuraavanlaisesti: Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä tai sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Jos kirjaaminen nähdään hoitotyön teknisenä suorituksena, vaarana on, että potilaat ja heidän tarpeensa jäävät huomaamatta ja ne luokitellaan vain hoitotyön ongelmiksi. Siksi on tärkeää, että kirjaaminen on potilaslähtöistä, ja siinä

8 8 otetaan huomioon potilaat kokonaisvaltaisesti. (Kärkkäinen 2007, 90.) Hoitotiedot tulee kirjata aina systemaattisesti, koska puutteellista tietoa on mahdoton käyttää tarkoituksenmukaisesti ja se voi heikentää hoitotyön laatua ja johtaa jopa hoitovirheeseen (Ensio ym. 2007, ). Kirjaamista ja sen tulkintaa voidaan kuvata tietojen ja niihin liittyvän toiminnan järjestämisenä, jonka avulla hoitotyön laatu paranee (Kärkkäinen 2007, 91). Kirjaaminen tapahtuu joko paperisiin potilastietokirjoihin tai sähköiseen muotoon tietokoneelle (Iivanainen ym. 2005, 50). 2.2 Manuaalinen kirjaaminen Hoitotyön manuaalinen kirjaaminen tapahtuu erilaisille lomakkeille käsin kirjoittamalla. Lomakkeet ovat hoitolaitoksen hyväksymiä ja luovat hoitotyön kirjaamiselle selkeän pohjan. Lomakkeet on jaettu sarakkeisiin, jotka ohjaavat työntekijää kirjaamaan oikeat tiedot oikeaan kohtaan. (Ensio ym. 2004, ) Hoitotyön huolellinen kirjaaminen helpottaa työn suorittamista. Kirjaamisen avulla tuotetaan monenlaista tietoa potilaasta, joten raportoinnin tarve vähenee (Anttila, Kaila-Mattila, Kan, Puska & Vihunen 2002, 65). Hoitotyöstä kirjataan ne huomiot ja hoitotoiminnot, jotka tukevat ja edistävät potilaan terveyttä ja lisäävät kokonaisnäkemystä potilaan hoidon jatkuvuudesta. Jos hoitotyöstä kirjataan vain fyysisiä toimintoja, tehtyjä tutkimuksia tai toimenpiteitä, se saattaa kaventaa näkemystä hoidon sisällöstä. Näin hoitotyö saadaan näyttämään tehtäväkeskeiseltä toiminnalta, eikä potilaan hoito ole laadukasta. (Kärkkäinen 2007, ) Hoitotyöstä ei ole yhtenäistä sanastoa, joten jokaisella osastolla tuli määritellä hoitotyön kirjaamisessa käytettävät käsitteet, joten tällöin vältytään väärinkäsityksiltä. Myös uusien työntekijöiden perehdyttäminen työhön on helpompaa, kun on kirjattu asiat selkeästi ja yhtenäisesti. (Anttila ym. 2002, 65)

9 9 2.3 Sähköinen kirjaaminen Hoitohenkilökunnalla on nykyään työvälineenä usein tietokone, johon potilaan tiedot tallentuvat sähköisessä muodossa (Anttila, Hirvelä, Jaatinen, Polviander & Puska 2002, 37). Sähköinen kirjaaminen mahdollistaa myös kirjatun tiedon jäsentelyn ja sen hyödyntämisen erilaisiin tarkoituksiin. Hoitotyön kirjaaminen kuvaa potilaan hoidon suunnittelua, toteutusta ja arvioimista. Potilaskertomukseen kirjataan ne tiedot, jotka ovat merkittäviä hoitotyön kannalta. Hoitajien on siis osattava arvioida kirjaamistaan, jotta tietokantaan tulisivat vain oleelliset tiedot. Kirjatun tiedon tulee olla näkyvillä viiveettä, koska hoitotyö perustuu kirjattuun tietoon ja sen avulla potilaalle voidaan taata hyvä ja laadukas hoito. (Hallila & Suhonen 2005, 36 38; Ensio ym. 2004, 25.) Sähköisen kirjaamisen tulee olla systemaattista eli hoitohenkilökunnalla on oltava yhteiset säännöt siitä, mitä ja miten kirjataan. Vakioidun kirjaamiskäytännön tavoitteena on tukea hoitajia tekemään päätöksiä potilaan hoidosta. (Arline & Janet 1993, 69.) Systemaattinen kirjaaminen ei tarkoita, että hoitoa pyrittäisiin vakioimaan, vaan se edistää hoitotietojen käyttämistä jatkossa potilaiden parhaaksi (Ensio ym. 2007, 12). Ajankohtainen hoitosuunnitelma sekä hoitosuunnitelman toteutumisen kirjaaminen ovat edellytyksiä hyvälle tiedon saannille esimerkiksi työvuoron vaihtuessa (Hallila 1998, 15). Sähköinen potilastietojärjestelmä eli potilaan hoitoa kuvaava asiakirjakokonaisuus on moniammatillisen työryhmän työväline, jolloin on tärkeää, että oleellinen tieto löytyy runsaasta tietomassasta ja päällekkäinen kirjaaminen olisi mahdollisimman vähäistä. (Ensio ym. 2007, ) Sähköiseen kirjaamiseen käytettäviä tietokoneohjelmia on useita. Sotainvalidien sairaskodilla kirjaaminen toteutetaan sähköisesti Mediatri-ohjelman avulla.

10 10 3 RAPORTOINTI 3.1 Raportointi hoitotyössä Hoitotyön raportoinnin tehtävä on varmistaa potilaan hoidon jatkuvuus ja hoitotyön tiedon välittäminen työntekijöiden kesken työvuorojen vaihtuessa (Ruuskanen 2007, 14). Potilaista tiedottaminen voi tapahtua usealla eri tavalla. Yleisin tapa raportoida on suullinen raportointi, joka pidetään erillisessä huoneessa, kuten hoitajien toimistossa tai kansliassa. Raportointi voidaan toteuttaa myös esimerkiksi potilaan vierellä. (Iivanainen ym. 2005, 65.) Suullista ja hiljaista raportointia voidaan käyttää myös yhdessä samalla raportointikerralla. Ension ym. (2007, 160) mukaan riittävä tiedonsaanti on tärkeää työvuorossa olevalle hoitajalle, sillä vain tiedon avulla voidaan turvata laadullisesti hyvä hoito ja potilasturvallisuus. Hoitaja voi työvuoroon tullessaan helposti muodostaa päivittäisestä hoitokertomuksesta kokonaiskäsityksen potilaan tilasta. Samalla hän näkee potilaan hoidossa erityisesti huomioitavat asiat sekä lääkärin määräykset. (Iivanainen ym. 2005, 66.) 3.2 Suullinen raportointi Suullinen raportointi pidetään vuorojen vaihtuessa. Suullinen raportointi siirtää vastuun hoitotyöstä ja potilaista seuraaville, työvuoronsa aloittaville hoitajille. (Hietanen, Holmia, Kassar, Ketola, Lipponen, Murtonen & Palomäki 2004, 63.) Iivanaisen ym. (2005, 65) mukaan hoitajat kokevat, että suullinen raportointi on sosiaalinen tapahtuma, jossa he voivat keskustella potilaisiin liittyvistä asioista ja jakaa työvuorossa tehtävät hoitotyöt. Raportti pidetään yleensä siihen tarkoitetussa tilassa tai kansliassa ja raportin antaa aina sairaanhoitaja. Hoitohenkilökunta tekee raportin aikana muistiinpanoja, jolloin raportointi on yleensä yksipuolista. Sairaanhoitajan pitämässä raportissa on vaarana se, että tiedot voivat olla värittyneitä ja vain hoitajan omia näkemyksiä. (Iivanainen ym. 2005, )

11 Hiljainen raportointi Raportointi voidaan toteuttaa myös hiljaiseksi raportoinniksi kutsutulla tavalla. Hiljaisessa raportoinnissa hoitohenkilökunta ei saa vuoron vaihtuessa suullista raporttia, vaan hoitajat lukevat itsenäisesti tai työparin kanssa oman potilaansa tietoja. Tämän tiedonkeruun perusteella suunnitellaan työvuorossa toteutettava hoitotyö. Hiljaisella raportoinnilla taataan henkilökunnan hyvä tietämys potilaan tilanteesta ja sen myötä potilaalle hyvä hoito. Työntekijä lukee potilastiedoista vain sen, minkä katsoo tarvitsevansa toteuttaakseen hoitotyötä. Lisäksi hän tarkistaa päivitykset, esimerkiksi lääkärin lausunnot. (Vilkku) Erikssonin, Huplin ja Laurin (1998, 31) mukaan perustan päätöksenteolle muodostaa aina potilaan tarve ja sen vaatima hoitotyö. Hiljaisella raportoinnilla hoitohenkilökunta jakaa vastuuta, eikä vastuu raportin antamisesta ole vain vastuuvuorossa olevan hoitajan harteilla. Hiljainen raportointi säästää aikaa enemmän potilaille ja hoitotyöhön, koska raportointiaika lyhenee. (Vilkku) Hiljainen raportointi vaatii hoitohenkilökunnalta perehtymistä kirjaamiseen ja kirjaamisen pitää olla loogista, helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Hoitajan on osattava valita sopiva tieto ja sovittaa se käytännön työhön. Hoitaja siis suunnittelee potilaan hoidon luetun ja tutkitun tiedon perusteella. Näin hoitajat pystyvät vaikuttamaan hoitotyöhön ja sen sujuvuuteen. (Ensio ym. 2007, 10, 156.) Kuivalaisen (2007) tutkimuksen mukaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat yhteydessä työssä jaksamiseen ja työmotivaatioon. Mahdollistamalla työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet voidaan kehittää heidän ammattitaitoaan ja työmotivaatiotaan ja sitä kautta parantaa potilaiden saaman hoidon laatua.

12 12 4 HANKKEEN TAVOITTEET JA KOHDEORGANISAATIO 4.1 Hankkeen tavoitteet Tämän kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää hoitotyön raportointia toteuttamalla hiljaista raportointia Sotainvalidien sairaskodin osasto 3:lla. Tavoitteena oli ohjeistaa hoitohenkilökunta toteuttamaan päivällä tapahtuvan suullisen raportoinnin lomassa hiljaista raportointia kahden viikon ajan. Raportointia oli tarkoitus toteuttaa vain 11 vakioasukkaan asioita koskevassa raportoinnissa, koska kuntoutujien vaihtuvuus oli suuri ja aamuvuoron hoitajat eivät ehtineet kirjaamaan uusien tulijoiden tietoja potilastietojärjestelmään. Hiljaisen raportoinnin tavoitteena oli raportointiin kuluvan ajan lyheneminen. Työvuoroon tullessaan hoitohenkilökunnan tuli lukea itsenäisesti omien potilaidensa tiedot tietokoneelta potilastietojärjestelmästä. Vastuussa olevan sairaanhoitajan pitämän suullisen raportin oli tarkoitus lyhentyä, jolloin aikaa jäisi enemmän hoitotyöhön. Hiljaisen raportoinnin tavoitteena oli myös jakaa vastuuta osaston henkilökunnan välillä, koska sen avulla myös lähi- ja perushoitajat sekä hoitoavustajat perehtyvät potilaiden tietoihin perusteellisemmin. 4.2 Hankkeen kohdeorganisaation kuvaus Tämän kehittämishankkeen kohdeorganisaationa oli Keski-Suomen sairaskotisäätiön Sotainvalidien sairaskodin osasto 3. Hankkeeseen osallistui osasto 3:n hoitohenkilökunta, johon kuuluu sairaanhoitajia, lähi- ja perushoitajia sekä hoitoavustajia. Hankkeen toimeksiantajana sekä työelämän yhteistyöhenkilönä toimi osaston osastonhoitaja. Sotainvalidien sairaskoti on tarkoitettu sotainvalideille, jotka eivät pysty asumaan itsenäisesti vaan tarvitsevat ympärivuorokautista apua päivittäisistä toiminnoista selviytyäkseen (Sotainvalidien sairaskoti).

13 13 Osastolla käy myös sotaveteraaneja kuntoutuksessa. Osastolla on yhteensä 33 potilaspaikkaa, joista 22 on varattu kuntoutujille ja intervalliasiakkaille. Pitkäaikaisia asukaspaikkoja on 11.

14 14 5 HANKKEEN TOTEUTUS 5.1 Hankkeen suunnittelu Idea kehittämishankkeeseen tuli Sotainvalidien sairaskodin osasto 3:n osastonhoitajalta syksyllä Keväällä 2008 järjestettiin kaksi palaveria osastonhoitajan kanssa, joissa sovittiin kehittämishankkeen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioimisesta. Kaikki sovitut asiat kirjattiin ylös kehittämispäiväkirjaan. Ensimmäisessä palaverissa keväällä 2008 sovittiin hankkeen kehittämiskohde ja ajankohta. Toisessa palaverissa syksyllä 2008 sovittiin hankkeen yksityiskohtia, joita olivat hoitohenkilökunnan ohjeistuksen sisältö ja hankkeen lopullinen aikataulu. Ohjeistus sovittiin toteutettavaksi kahdella osastotunnilla lokakuussa 2008, joihin osallistuisi mahdollisimman moni hoitohenkilökunnasta. Täten kehittämishankkeelle luotaisiin paras mahdollinen tietopohja. 5.2 Hankkeen toteutuksen kuvaus Ensimmäiselle osastotunnille osallistui kahdeksan hoitohenkilökunnan jäsentä (kaksi sairaanhoitajaa, viisi lähi- tai perushoitajaa ja yksi hoitoavustaja) sekä osastonhoitaja. Tunnin aikana käytiin läpi kirjaamisen ja raportoinnin merkitys osaston hoitotyöhön sekä hiljaisen raportoinnin periaate käytännössä (liite 1). Hoitohenkilökunnalla oli mahdollisuus kertoa omia näkemyksiään ja toivomuksiaan hankkeeseen liittyen. Keskusteluissa tuli ilmi hankkeen tarpeellisuus. Toivomukset koskivat hankkeen toteutuksen ajankohtaa, suullisen ja hiljaisen raportoinnin yhteensovittamista, käytännön järjestelyjä sekä palautteen antamista (liite 2). Toiselle osastotunnille osallistuivat ne hoitohenkilökunnan seitsemän jäsentä (kaksi sairaanhoitajaa, neljä lähi- tai perushoitajaa sekä yksi hoitoavustaja), jotka eivät olleet osallistuneet edelliselle ohjeistuskerralle. Ohjeistuksen sisältö oli sama kuin ensimmäisellä kerralla. Tunnilla käytiin läpi myös edellisellä kerralla sovitut asiat (liite 2) ja aikaa jäi myös avoimelle keskustelulle. Keskusteluissa

15 15 kävi ilmi, henkilökunnan kiinnostus hiljaisen raportoinnin toteutukseen ja sen tuomasta hyödystä osaston hoitotyöhön. Kehittämishankkeen kokeilu eli hiljaisen raportoinnin toteuttaminen alkoi , jolloin hankkeen toteuttaja oli paikalla osastolla ohjaamassa henkilökuntaa tarvittaessa. Havaintoja kokeilun aloittamisesta kirjattiin ylös kehittämispäiväkirjaan. Hoitohenkilökunnan sitouttaminen hankkeeseen vaati heiltä osallistumista ohjaustunneille tai ohjeiden lukemista itsenäisesti palautevihosta, johon oli koottu lyhyt info hiljaisesta raportoinnista. Koko hoitohenkilökunta osallistui kahdella osastotunnilla toteutettuun ohjeistukseen ja perehtyi hiljaisen raportoinnin kokeiluun kahden viikon ajan. He antoivat kirjallista palautetta osastolla olleeseen palautevihkoon koko kokeilun ajan. Vihko sijaitsi henkilökunnan taukotilassa, jossa raportointi toteutettiin. Näin ollen vihko oli koko ajan lähellä, jotta henkilökunnalla oli mahdollisuus kirjoittaa palautetta aina halutessaan. Hankkeessa mukana ollut hoitohenkilökunta oli motivoitunut raportoinnin kehittämiseen, mistä oli hyötyä hankkeen onnistumiselle. Motivoitunut henkilökunta antoi suullista palautetta opinnäyteyön tekijälle heti kokeilun alettua, mikä antoi hankkeen etenemiselle hyvän pohjan. Hiljaisen raportoinnin kokeilu loppui 26.10, jolloin hankkeen toteuttaja oli paikalla, jolloin henkilökunta sai antaa palautetta vielä suullisesti sekä kirjallisesti.

16 16 6 HANKKEEN TULOKSET JA ARVIOINTI 6.1 Hankkeen tulokset Hankkeen onnistumista arvioitiin suhteessa hankesuunnitelmaan ja lopputuloksena saadun hyödyn näkökulmasta. Hanke toteutui suunnitellussa aikataulussa. Tämän kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää hoitotyön laatua muuttamalla raportointia Sotainvalidien sairaskodin osasto 3:lla. Tarkoitus oli muuttaa suullinen raportointi osittain hiljaiseksi raportoinniksi ja tavoite saavutettiin. Kahden viikon ajan hoitohenkilökunta toteutti hiljaista raportointia suullisen raportoinnin lomassa. Hiljainen raportointi kehitti osaltaan osastolla tapahtuvaa hoitotyötä, koska aikaa jäi enemmän hoitotyön toteuttamiseen. Hankkeen aikana raportointiin käytetty aika lyheni noin 15 minuutilla. 6.2 Hankkeen arviointi hoitohenkilökunnan palautteen pohjalta Kehittämishankkeen tavoitteita arvioitiin annettujen palautteiden sisällön mukaan (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 219). Niiden mukaan hoitajilla kokivat tietämyksensä potilaistaan parantuneen ja aikaa jääneen enemmän hoitotyön toteuttamiseen sekä toteutettu hoitotyö koettiin laadukkaammaksi. Hoitajien palautteen mukaan hankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin. Hiljainen raportointi on oikea kehitysaskel, koska se nopeuttaa raportointia ja samalla kehittää myös kaikkien varmuutta koneiden käyttöön ja kirjaamiseen. Hoitajien antaman palautteen mukaan hiljaisen raportoinnin kautta kirjaamisen ja raportoinnin merkitys sekä potilaiden kokonaisvaltainen hoitotyö korostui. Hoitajat kertoivat:

17 17 Kirjaaminen erityisen tärkeää. Nyt on kirjattava selkeästi asiakkaan päivän kulku. Onko esim. ollut koko päivän vuoteessa tai onko mihin aikaan nostettu ylös. Sairauskertomuksien katsominen tehostuu. Nopeuttaa vastuussa olevan sairaanhoitajan työtä. Antaa mahdollisuuden itsenäisempään (sekä myös ajallisesti) työskentelyyn. Hoitajien mukaan hiljaisella raportoinnilla voidaan hyödyntää hoitotietojen käyttöä potilaan parhaaksi ja hoitotyön toteuttamiseksi. Hiljaisessa raportissa useimmat käyvät myös esim. sairaskertomuksia läpi, jolloin mahd. lääkärin määräykset tulevat nopeammin huomioitua. Voi työparin kanssa lukiessa samalla suunnitella kunkin asiakkaan illan ohjelmaa. Tulee paremmin seurattua päiväseurantaa mm. vatsantoimitukset pysyvät ajan tasalla. Vapailta tulleet hoitajat olivat sitä mieltä, että suullinen raportointi oli varmempi, koska osaston potilaiden tiedot oli käytävä perusteellisemmin läpi. Muutama hoitaja kirjoitti seuraavasti: Useamman päivän poissaolon jälkeen todella monta uutta kuntoutujaa -> raporttiin menee tunti, sen jälkeen hiljainen raportti, johon menee myös oma aikansa. Varmasti toimii, kehitettävää kuitenkin on ja paljon huomioitavaa. Varmasti tulee toimimaan etenkin kun osasto jaetaan tiimeihin. Hoitajien palautteesta kävi ilmi, että hankeen toteuttaminen oli mielekästä sekä hyödyllistä, koska raportointiin kuluva aika lyheni ja aikaa jäi enemmän hoitotyön toteuttamiseen. Hoitajien itsenäisen päätöksenteon ja vastuun jakaminen korostuivat sekä päällekkäisten työaikojen hyödyntäminen onnistui.

18 Hankkeen itsearviointi Hankkeen itsearvioinnilla tarkoitetaan, että hankkeen tekijä arvioi omaa työskentelyä koko prosessin ajalta. On tärkeää, että tekijä osaa huomioida ja arvioida hankkeen kautta opitut asiat sekä kehittämistarpeensa. (Ruuska 2005.) Heikkilän, Jokisen ja Nurmelan (2008, 131) mukaan kehittämishankkeen merkitystä voidaan arvioida yleensä koko hankeen toteutuksen ajan. Koko hankkeen ajan pidettiin kehittämispäiväkirjaa, johon kirjattiin kaikki palavereissa sovitut asiat, koulutuksissa esiin nousseet kysymykset sekä havainnot kokeilun aikana. Sen avulla oli helpompi seurata ja arvioida tuloksia hankkeen edetessä. Oman työkokemuksen kautta olin saanut valmiuksia raportoinnin kehittämiseen Sotainvalidien sairaskodilla. Olin työskennellyt osastolla monen vuoden ajan, joten suullinen raportointi oli tuttua ja olin huomioinut kehittämistarpeen olevan ajankohtainen, koska raportin antaminen venyi yleensä ylitöiksi. Olin työskennellyt myös osastoilla, joilla oli käytössä hiljainen raportointi, joten pystyin tuomaan omat kokemukseni siitä hoitohenkilökunnan tietoon. Raportoinnin kehittäminen ja hoitohenkilökunnan ohjeistaminen sekä hiljaisen raportoinnin kokeilu oli antoisaa. Prosessin onnistumisen haasteellisuus tuli esille kehittämishankkeen aikana. Haasteellista oli hoitohenkilökunnan motivoiminen, oman tiedon kartuttaminen aiheesta sekä kehittämishankkeen läpi vieminen. Hoitohenkilökuntaa motivoin hankkeen myötä tulevan hyödyn näkökulmasta. Hankkeessa korostuivat yhteistyötaidot itseni ja hoitohenkilökunnan välillä. Mitkä näkyivät osastolla tapahtuvissa ohjauksessa henkilökunnan läsnäololla sekä heidän kokemukset hiljaisen raportoinnin kehittämisestä osastolla. Kehittämishankkeen toteuttaminen ja onnistuminen oli antoisaa, koska osastolla pystyttiin hyödyntämään päällekkäiset työajat, raportointiaika lyheni ja sen kautta aikaa jäi enemmän hoitotyöhön.

19 19 7 POHDINTA 7.1 Hankkeen eettisyys Kehittämishanke perustui hankesuunnitelmaan sekä Sotainvalidien sairaskodilta saatuun hankelupaan. Hirsjärven ym. (2007, 24 25) mukaan hankkeen eettisyyttä tarkastellessa tärkeimmäksi nousee ihmisen itsemääräämisoikeus. Itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan antamalla heille tarpeeksi selkeää tietoa hankkeesta sekä antaa heille oikeus päättää itse hankkeeseen osallistumisesta. Kehittämishanketta tehdessä on otettava huomioon hankkeen eettisyys. Aloittaessa hanketta mietimme osastonhoitajan kanssa hankkeen hyötyjä ja haittoja eettisyyden näkökulmasta. Hyödyt nousivat vahvasti esille, joten päätimme toteuttaa hankkeen suunnitellusti. Hyötyjä olivat suullisen raportoinnin lyheneminen, päällekkäisten työaikojen hyödyntäminen, hoitohenkilökunnan vastuun jakaminen ja sen myötä hoitotyön laadun paraneminen. Räikän (2002, 84) mukaan eettisesti hoitotyöhön vaikuttaa, kuinka paljon itsenäisiä valintoja työntekijä voi tehdä ja siten määrittää oman työnsä sisällön. Kehittämishankkeeseen osallistuvien on tärkeää tiedostaa hankkeen tavoite (Heikkilä ym. 2008, 73). Uuden toimintatavan omaksuminen osaston henkilökunnan kesken tapahtui vaivattomasti, koska he olivat tietoisia hankkeesta ja sen toteutustavasta. Kahdella osastotunnilla taattiin hoitohenkilökunnan tietämys aiheesta ja luotiin heille mahdollisuus lisäkysymyksiin ennen hankkeen toteutusta. Osastotunneilla painotettiin, että jokaisella on oikeus hyvään ohjeistukseen hankkeen edetessä, joten lupauduin olemaan läsnä osastolla hiljaista raporttia pidettäessä, jos se katsottaisiin tarpeelliseksi. Kehittämispäiväkirjaa tulkitessa tulee olla tarkka siitä, että tulkinta on täsmällistä ja että aineistossa olevat tiedot ja tutkijan mahdolliset päätelmät ja mielipiteet pysyvät erossa toisistaan. Palautteiden ja lainausten tulee olla täsmällisesti merkittyjä. (Hirsjärvi ym. 1997, 110, 189.) Koko hankkeen ajan pidin kehittämispäiväkirjaa, johon kirjasin kaikki palavereissa ja osastotunneilla esille nousseet

20 20 kysymykset sekä muut tärkeät hanketta koskevat asiat. Opinnäytetyön raporttia kirjoittaessa se toimi hyvänä runkona pohtiessa toteutusta sekä arviointia. 7.2 Hankeen hyöty Sotainvalidien sairaskodille ja jatkohankeaiheet Kehittämishankkeen tavoite saavutettiin. Raportointiin kuluva aika lyheni ja aikaa jäi enemmän hoitotyön toteuttamiseen Sotainvalidien sairaskodilla. Kehittämistyö ei kuitenkaan koskaan tule valmiiksi vaan on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä prosessi (Vanhanen-Nuutinen, Lambert & Hartikainen 2005, 191). Tämä hanke osoittaa, että hiljainen raportointi paransi hoitotyön laatua, koska raportointiaika lyheni, aikaa jäi enemmän hoitotyöhön ja hoitajien tietämys potilaista parani. Näin ollen sen hyöty on suuri varsinkin Sotainvalidien sairaskodin pitkäaikaisasukkaille ja hoitohenkilökunnalle. Saadun palautteen mukaan kirjaamisen tärkeys korostui, koska henkilökunta huomasi, että paremmin kirjattua tieto on helpompi käyttää myöhemmin hyödyksi. Tasavertainen vastuunjakaminen henkilökunnan kesken kasvoi, koska hankkeen kokoilun aikana myös lähija perushoitajat sekä hoitoavustajat perehtyivät paremmin potilaiden tietoihin. Hiljainen raportointi on ollut käytössä Sotainvalidien sairaskodilla suullisen raportoinnin ohella myös kehittämishankeen päätyttyä. Hanke osoittautui erittäin onnistuneeksi, koska henkilökunta pystyi kokeiluluontoisesti perehtymään hiljaisen raportoinnin tuomaan hyötyyn. Heikkilän ym. (2008, 132) mukaan hanke osoittaa merkityksensä, kun tulokset otetaan huomioon. Jatkohankkeen aiheeksi tämän hankkeen myötä esille nousi tarve kokeille hiljaista raportointia koko osaston asiakkaiden kohdalla. Osastolla voisi myös toteuttaa tutkimuksen osastolla toteutettavan hoitotyön laadun arvioinnista niin henkilökunnan, asukkaiden kuin omaistenkin näkökulmasta.