Hallituksen esitys Eduskunnalle elintarvikelaiksi sekä eräiden lakien muuttamiseksi

Transkriptio

1 Uudenmaan liitto Lausunto 80/ / SOMA dnro Asia: MMM025:00/2016 Hallituksen esitys Eduskunnalle elintarvikelaiksi sekä eräiden lakien muuttamiseksi Kysymyksiä Mitä mieltä olet valvontamaksuja kehittämisestä ehdotetulla tavalla? Vuosivalvontamaksujärjestelmä on kannatettava, koska vuosivalvontamaksut koskevat kaikkia toimijoita, jolloin valvonnan kustannukset kohdistuisivat nykyistä tasapuolisemmin. Nykyisellään elintarvike- ja terveydensuojelulain mukaiset kuntien maksut kattavat noin % valvonnan kustannuksista. Lakiesityksen perusteluissa on arvioitu maksutulojen nousevan noin nelinkertaisiksi. Valvontamaksuilla tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen kustannusvastaavuuteen, jotta maksut kattaisivat valtaosan maakunnan ympäristöterveydenhuollon kustannuksista. Olisi järkevämpää, että laissa säädettäisiin vain maksujen omakustanteisuudesta ja vuosimaksuperiaatteesta, mutta yksityiskohtaiset maksut jäisivät maakuntien päätettäväksi. Maakunnilla pitäisi olla itsehallintoa tulonmuodostuksensa suhteen ja maakuntien kustannusrakenteet poikkeavat myös valvonnan osalta, jolloin maksun pitäisi olla omakustanteisuuden toteutumiseksi eri suuruinen eri puolilla maata. Lain perusteluissa todetaan, että kyseessä on veronluonteinen maksu, jonka vuoksi maksusta pitäisi määrätä laissa. Toisaalta valtion maksuperustelaissa on hyväksytty se, että julkisoikeudellisista suoritteista määrättävät maksut määrätään omakustannushintaisina alempien normien perusteella (asetus/ministeriön päätös). Laissa määrättyjen maksujen muuttaminen on myös hidas ja raskas menettely verrattuna maakunnan taksamuutoksiin. Käytännössä on havaittu, että osa toimijoista tekee ilmoituksen toiminnan aloittamisesta vasta viranomaisen kehotuksesta, vaikka toiminta on alkanut jo kauan sitten. Ehdotuksessa tulisi ottaa kantaa, miten vuosimaksu määräytyy tällaisissa tapauksissa. Vuoden lopussa veloitettava maksu ei ole toimiva ratkaisu, jos yritys lopettaa toimintansa kesken vuotta tai toimii vain osan vuotta. Valvonnasta tulisi olla mahdollisuus laskuttaa heti toiminnan loputtua eikä vasta vuoden lopussa, jos toimija lopettaa toiminnan ennen vuoden loppua. Lausuntopalvelu.fi 1/6

2 Periaate, että hyvin toimiva omavalvonta vähentää elintarvikelain mukaisia vuosimaksuja, on hyvä. Ehdotettu joka toinen vuosi tehtävä alennus on epäselvä ja vaikea toteuttaa maksujärjestelmissä. Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön (SopS 51/2007) 20 ja 39 artiklassa tarkoitettujen todistusten myöntämisestä perittävä maksu tulisi mainita elintarvikelain 69 :ssä ja terveydensuojelulain 50 a :n luettelossa muista maksuista. Mitä mieltä olet mahdollisuudesta ottaa huomioon toimijan luotettavuus, kun elintarvikevalvontaa suunnitellaan ja toteutetaan? Toimijan luotettavuuden arviointimahdollisuus on hyvä asia, mutta vaatii uudentyyppistä osaamista valvontaan. Selvityksen pyytämisen pitäisi olla maakunnan vastuulla silloin, kun on kyse maakunnalle kuuluvasta elintarvikevalvonnasta. Arviointi seuraamuksista ja elintarviketoiminnan keskeyttämisestä tehdään kuitenkin maakunnassa. Lain perusteluista saa käsityksen, että ainoastaan Ruokavirasto (nyk. Evira) pyytäisi luotettavuusarviointeja harmaan talouden selvitysyksiköstä. Luotettavuuden arvioinnin kriteerien tulisi olla yhtenevät alkoholilain kanssa, jotta samaa luotettavuuden selvitystä voidaan käyttää maakunnassa sekä alkoholi- että elintarvikevalvonnassa. Tällöin selvityksen voisi tarvittaessa tehdä yhtäaikaisesti uuden yrityksen toiminnan aloittamiseen liittyen. Mitä mieltä olet lihantarkastuksen kehittämisestä ehdotetulla tavalla; mikä on mielestäsi paras viranomaistaho huolehtimaan lihantarkastuksesta teurastamoissa ja leikkaamoissa? Valvonnan yhtenäisyyden ja valvontaresurssien järkevän käytön kannalta olisi parempi, että nykyjärjestelmää ei muutettaisi ja teurastamoiden yhteydessä olevat laitokset valvottaisiin Ruokaviraston toimesta. Mitä mieltä olet toisesta EU-jäsenvaltiosta tulevien eläinperäisten elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonnan kehittämisestä ehdotetulla tavalla? Lakiesityksen mukaan ensisaapumisvalvonta siirtyy Eviralta maakunnan tehtäväksi osaksi elintarvikkeiden jäljitettävyyden valvontaa. Suurin osa Suomen ensisaapumistoimijoista sijaitsee Uudellamaalla. Osa Uudenmaan maakunnan valvontayksiköistä on tehnyt sopimuksen ensisaapumisvalvonnasta Eviran kanssa, mutta esimerkiksi Keski-Uudenmaan ympäristökeskus ja Vantaan ympäristökeskus eivät hoida ensisaapumisvalvontaa. Kyseisen tehtävän siirto maakunnalle on mahdollista, mutta se lisää maakunnan tehtäviä. Lausuntopalvelu.fi 2/6

3 Koska tehtävä kuuluu nyt Eviralle, tulisi siirto maakunnalle huomioida henkilöresurssin siirtona vastaavasti kuin esitetyssä torjunta-ainevalvonnan siirrossa Eviralta Tukesille, jossa siirto koskee yhtä htv:tä. Uudenmaan ensisaapumisvalvontaan liittyvä valvontatarve huomioiden tulisi Evirasta siirtää Uudenmaan maakuntaan vähintään kaksi henkilötyövuotta. Ensisaapumisvalvontaan liittyvien eläintautirajoitusten ja salmonellaerityistakuiden valvonta vaatii erityisosaamista ja ensisaapumistoiminnan tulisi näkyä valvontakohteiden valvontatarvetta ja valvontamaksua lisäävänä tekijänä. Ensisaapumisvalvonta tulisi jatkossa keskittää ainoastaan salmonellaerityisvakuustuotteisiin ja muihin riskielintarvikkeisiin (raaka liha, raakalihavalmisteet, ravut, osteri, simpukat). Maahantuonnin aloittamisesta pitäisi säätää erillinen ilmoitusvelvollisuus maakunnalle. Ilmoitusvelvollisuuden kautta lihan ja muiden riskielintarvikkeiden maahantuojat tulisivat valvonnan tietoon, mikä helpottaisi riskiperusteisen valvonnan suunnittelua. Riskielintarvikkeiden maahantuonnin pitäisi lisätä kohteen valvontatarvetta. Myös ensisaapumistoiminnan lopettamisesta tulisi ilmoittaa maakunnalle, jotta asia voidaan ottaa huomioon tulevan vuoden valvontatarpeessa ja vuosimaksuissa. Nykyisen elintarvikelain 23 :n mukaiset velvoitteet lihaan liittyvistä salmonellatutkimuksista ennen Suomeen toimittamista ja toimijan velvoite ilmoittaa omavalvonnassa todetusta salmonellasta tulisi huomioida myös uudessa elintarvikelaissa. Eräilmoitusvelvoitteesta voidaan nykymuodossa luopua, mutta samalla on hyvä ottaa huomioon, että eräkohtaisia tietoja ei jatkossa olisi käytössä esimerkiksi EU-alueen elintarvikekriiseissä, joissa halutaan usein kohdistaa nopeasti valvontatoimenpiteitä tiettyihin elintarvikkeisiin. Mitä mieltä olet hallinnollisten pakkokeinojen kehittämisestä ehdotetulla tavalla? Uuden pakkokeinopykälät mahdollistavat nykylainsäädäntöä paremmin puuttumisen toistuviin epäkohtiin. Mahdollisuus internetsivuston sulkemiseen on tarpeellinen ja toivottu muutos, kuten myös nykyisen elintarvikelain 56 :n mukaista kieltoa koskeva muutos. Nykyistä 63 vastaava säännös olisi tarpeen säilyttää. Viranhaltijan pitäisi voida puuttua vakaviin epäkohtiin muun muassa kieltämällä elintarvikehuoneiston toiminta, ilman että joka maakunnassa päätäntävalta pitää delegoida erikseen. Lakiluonnoksen 58 :n mukainen toiminnan keskeyttämis- ja lopettamismahdollisuus on tarpeen toistuvasti elintarvikelainsäädäntöä rikkovien yritysten osalta. Pykälän perusteella jää epäselväksi, voiko toiminnan keskeyttää, jos toimija vaihtuu kesken prosessin. Esim. alkuperäväärennöksistä Lausuntopalvelu.fi 3/6

4 kiinni jäänyt yritys, jolle on annettu määräys korjata toimintaa. Sama yrittäjä jatkaa seuraavana vuonna uudella y-tunnuksella. Toimijan luotettavuus voidaan tällöin selvittää, mutta uusi toimija ei ole vielä ehtinyt rikkomaan lainsäädäntöä. Lisäksi olisi tarpeen määritellä, miten pitkä toiminnan keskeyttäminen enimmillään voisi olisi ja voiko lopettaminen olla pysyvää. Elintarvikkeiden markkinointia koskevat pakkokeinot (62 ) ovat tulossa Ruokaviraston lisäksi myös maakunnan käyttöön, kun tehtävä on nykylainsäädännön mukaan Eviralla. Markkinoinnin kieltäminen liittyy usein esimerkiksi ravintolisien markkinoinnissa käytettävissä terveysväitteisiin, joita esiintyy lehti-ilmoituksissa, televisio- ja radiomainoksissa ja internetissä. Terveysväitteitä koskevan lainsäädännön tulkinnassa tarvitaan yleensä Eviran apua, vaikka valvontaan on Uudellamaalla jo nyt pystytty jossain määrin erikoistumaan. Rajanveto 62 :n käytössä maakunnan ja Ruokaviraston välillä voi olla epäselvä, koska markkinointi ylittää helposti maakuntarajat. Esitetty muutos todennäköisesti lisäisi Uudenmaalla valvonnan resurssitarvetta, koska nyt Eviran hoitamat markkinointikiellot siirtyisivät Uudenmaan maakunnan vastuulle. Kauppaketjujen, elintarvikkeiden maahantuojien ja verkkokauppojen kotipaikka sijaitsee usein pääkaupunkiseudulla. Käytännön valvonnassa on havaittu, että kehotukset ovat harvoin riittävä keino markkinointia koskevissa epäkohdissa, joissa taloudelliset intressit ovat suuria. Koska internetsivuston sulkeminen on tulossa Ruokaviraston tehtäväksi, olisi tarkoituksenmukaista, että myös markkinoinnin kieltäminen olisi jatkossa Ruokaviraston tehtävä. Jos oikeusministeriö arvioi rangaistusluonteisen hallinnollisen seuraamusmaksun (hallinnollinen sakko) mahdolliseksi, pitäisikö sellainen ottaa käyttöön elintarvikevalvonnassa? Hallinnollisen sakon käyttöönotto elintarvikevalvonnassa olisi toivottavaa, koska se lisäisi keinoja toistuvien elintarvikelainsäädännön rikkomusten vähentämiseksi. Nykyinen uhkasakkomenettely on hidas ja huonosti toimiva omavalvontaan liittyvien toiminnallisten epäkohtien korjaamisen varmistamiseen. Hallinnollinen sakko olisi toimiva esim. elintarviketoiminnan rekisteröintivelvollisuuden laiminlyönnissä (rekisteröinti-ilmoitusta ei tehdä kehotuksista huolimatta) ja joissakin hygieniaan tai omavalvontaan liittyvissä epäkohdissa. Lausunnot muista aiheista Elintarvikelaki 10 Elintarviketoiminta rekisteröidyssä elintarvikehuoneistossa 4 mom: Elintarvikealan toimijan kotimaakunta käsittelee elintarvikehuoneiston rekisteröintiä koskevan ilmoituksen, kun elintarviketoimintaa harjoitetaan: 2) elintarvikehuoneistossa, jossa pelkästään kuljetetaan tai säilytetään elintarvikkeita yhdessä tai useammassa kuljetusajoneuvossa tai kontissa. Nykyisessä laissa muotoilu on parempi (ilmoituksen käsittelee sen kunnan valvontaviranomainen, jonka alueella toiminta aloitetaan tai jonka alueella elintarvikehuoneiston toiminnasta on aikaisemmin ilmoitettu). Toisen maakunnan alueella sijaitsevaa konttia on vaikea valvoa toimijan kotimaakunnasta käsin, jos kyseessä on pysyvä varastokontti eikä liikkuva ajoneuvo. Lausuntopalvelu.fi 4/6

5 12 Tiedottaminen elintarviketoiminnasta liikkuvassa elintarvikehuoneistossa Tiedottamisvelvollisuus liikkuvasta elintarvikehuoneistosta tulisi säilyttää myös rekisteröityjen liikkuvien huoneistojen osalta, jotta kohteita olisi mahdollista valvoa. Jos tiedotusvelvollisuus poistuu, on tarkastuksen kohdistaminen liikkuvaan huoneistoon sattumanvaraista. Nyt riskiperusteisia tarkastuksia kohdennetaan tiedottamisen perusteella ja välillä tiedottamisen yhteydessä käy ilmi, että liikkuva huoneisto ei ole rekisteröitynyt mihinkään kuntaan. Tiedottamisen yhteydessä annetaan paljon neuvontaa myös muille kuin ammattimaisille toimijoille (esim. yhdistyksille). 14 Jäljitettävyys Pykälään tulisi lisätä maininta ensisaapumisvalvontaan ja jäljitettävyyteen liittyvistä asiakirjavelvoitteista salmonellaerityistakuiden osalta. 17 Toimijan velvollisuus ilmoittaa ruokamyrkytyksestä Nykyisen elintarvikelain 24 :n ja 26 :n mukainen toimijan tiedonanto- ja auttamisvelvollisuus tulisi lisätä pelkän ruokamyrkytyksistä ilmoittamisen lisäksi. Kaikki terveysvaaratilanteet eivät liity ruokamyrkytyksiin, vaan ne voivat olla kemiallisia tai muita tilanteita (esim. huoneiston vesivahinko, tulipalo). 24 Maakunnan tehtävät Maakunnan tehtäviin on lisätty elintarvikemääräysten sekä Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön (SopS 51/2007) noudattaminen aluksilla. Lisäys on tarpeen, mutta tarkastuksia ja todistusten myöntämistä koskevat maksupykälät puuttuvat. Selvyyden vuoksi sopimus olisi tarpeen mainita maksupykälissä sekä elintarvike- että terveydensuojelulaissa, vaikka maksujen katsottaisiinkin kuuluvan 69 kohdan 2 mukaisiin maksuihin. 38 Tarkastus- ja läsnäolo-oikeus On myönteistä, että lakiesityksessä on huomioitu tarve kotona toimivien elintarvikehuoneistojen tarkastamiseen. Lausuntopalvelu.fi 5/6

6 72 Muutoksenhaku maakunnan viranomaisen päätökseen Oikaisuvaatimusten osalta 72 1 momentissa todetaan, että maakunnan viranhaltijan päätökseen haetaan oikaisua hallintolain mukaisesti (ei siis maakuntalain mukaisena oikaisuvaatimuksena), mutta oikaisuvaatimuksen käsittelee maakuntalain 139 :ssä tarkoitettu viranomainen. Oletusarvoisesti hallintolain mukaan (49 d ) oikaisuvaatimuksen käsittelee se viranomainen, joka on tehnyt päätöksen. Ilmeisesti tarkoitus on ollut järjestää asia niin, että oikaisuvaatimukset ohjautuvat maakuntalain 130 :n 2 momentissa tarkoitetulle toiselle maakunnan viranhaltijalle. Jos näin on, niin olisi selkeämpää todeta tämä suoraan Oikaisua haetaan maakuntalain 130 :n 2 momentissa tarkoitetulta viranhaltijalta. Parasta olisi jättää koko virke pois, ja mennä hallintolain mukaan, jolloin päätöksentekijä itse ratkaisisi oikaisuvaatimukset ja seuraava askel olisi sitten hallinto-oikeus momentissa on lapsus: sen mukaan maakunnallisia maksuja koskevaan taksaan haetaan muutosta maakuntalain 18 mukaisesti, mutta ko. lainkohta koskee maakuntavaltuuston kokoonpanoa. Salmi Petra Uudenmaan liitto - Maakuntajohtaja Ossi Savolainen Lausuntopalvelu.fi 6/6