ADHD Diagnostiikka ja lääkehoito opiskeluterveydenhuollossa

Transkriptio

1 ADHD Diagnostiikka ja lääkehoito opiskeluterveydenhuollossa Opiskeluterveyspäivä , Helsinki Jaakko Pitkänen Yleislääketieteen erikoislääkäri, lastenneuvolaja kouluterveydenhuoltotyön erityispätevyys Koululääkäri, Lempäälän terveyskeskus

2 Sidonnaisuudet: Konferenssimatka 4/2018, Shire. Esityksessä on merkitty kursiivilla muut kuin suoraan Käypä hoito suosituksesta lainatut kohdat.

3 ADHD opiskeluterveydenhuollossa Opiskeluhuoltojärjestelmä mahdollistaa mielekkään seulonta-, tutkimus- ja hoitoprosessin. Nuorten diagnostinen arvio ja hoito- ja kuntoutussuunnitelma voidaan tehdä ensisijaisesti opiskeluterveydenhuollossa. Tätä varten tarvitaan paikallinen ADHD:n diagnostiikkaa ja hoitoa koskeva ohjeisto ja hoitoketjun kuvaus. Opiskeluterveydenhuoltotyö on tiimityötä. Terveydenhoitaja tuottaa lääkärille merkittävän osan nuorta (ja perhettä) koskevasta informaatiosta. Oppilaitoksen opiskeluhuoltoryhmä on perustason lähiverkostoa.

4 ICD-10:n mukaiset Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (F90.0) diagnoosikriteerit ADHD-diagnoosin edellytyksenä ovat keskittymisen, aktiivisuuden säätelyn ja impulssikontrollin ongelmat, jotka ovat pitkäkestoisia, esiintyvät useissa tilanteissa eivätkä johdu tai selity paremmin muilla häiriöillä, kuten autismilla tai mielialahäiriöillä. 6/9 tarkkaamattomuusoiretta (DSM5: 5/9 yli 17-vuotiailla) 6/9 ylivilkkaus-impulsiivisuusoiretta (DSM5: 5/9 yli 17-v) Oireilu kestänyt yli 6 kk Oireita esiintyy useassa eri tilanteessa ja eri ihmisten kanssa Oireet alkaneet ennen kouluikää (DSM5: alakouluiässä) Oireista selkeää haittaa suoriutumiskyvylle Oireet eivät selity paremmin muulla häiriöllä

5 ADHD-oireväittämät 1 9 tarkkaamattomuusoireet ylivilkkaus-impulsiivisuusoireet

6 Kliininen oirekuva ADHD:n ydinoireita ovat pitkäkestoiset ja toimintakykyä haittaavat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet sekä impulsiivisuus. Aktiivisuuden säätelyn vaikeus tarkoittaa kyvyttömyyttä säätää omaa aktiivisuutta ja toimintaa tilanteeseen sopivaksi, mikä ilmenee tyypillisesti ylivilkkautena ja levottomuutena mutta toisinaan myös liian vähäisenä aktiivisuutena. Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus (vaikeus kohdentaa, ylläpitää ja siirtää tarkkaavuutta) voi ilmetä keskittymisvaikeuksina, häiriöherkkyytenä, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä, taipumuksena hukata tavaroita ja lyhytjänteisyytenä. Impulsiivisuus voi ilmetä kärsimättömyytenä ja taipumuksena toimia nopeasti ja harkitsemattomasti.

7 Diagnosointi (esitiedot) Diagnostiseen arvioon tarvitaan mahdollisimman kattavasti tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa sekä psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, kehityshistoriasta ja elämäntilanteesta. Selvitettävät asiat ovat enimmäkseen ihan muita kuin ADHD:n diagnostisia kriteerejä, esim.: päivärytmi, nukkuminen, ruokailutottumukset, ruutuaika, liikunta oppimisen ongelmat muu psyykkinen häiriö tai somaattinen sairaus päihteiden käyttö (oma tai läheisten) perheen sisäiset ristiriidat tai muut kuormittavat tekijät traumaattiset kokemukset

8 Diagnosointi (esitiedot) Esitietoja selvitetään nuorelta tai aikuiselta itseltään sekä mahdollisuuksien mukaan läheisiltä ja opiskelupaikan henkilökunnalta. Tarvittaessa voidaan pyytää lisätietoja myös muilta nuoren kanssa tiiviisti tekemisissä olevilta aikuisilta tai aikuisen kohdalla arvio opiskelun tai työnteon sujumisesta. Aikuinen on omien oireidensa ja niiden aiheuttaman haitan tärkein tiedonlähde, myös lapsuuden osalta. Oiretiedostus saattaa kuitenkin aikuisillakin vaihdella, joten läheisen, esimerkiksi puolison, vanhemman tai sisaruksen, antama tieto saattaa merkittävästi auttaa oireiden aiheuttaman toiminnallisen haitan arvioinnissa. Tietoa oireiden esiintymisestä kootaan myös aiemmista terveys- ja sairauskertomusmerkinnöistä tai esimerkiksi koulutodistusten sanallisista kuvauksista.

9 Diagnosointi (menetelmät) ADHD-oireiden esiintymisen ja määrän selvitykseen suositellaan käytettäväksi jotakin diagnoosikriteereihin perustuvaa kyselylomaketta (esim. ADHD-oirekysely). Laajempaa psyykkistä oirekuvaa selvittävistä menetelmistä esim. SDQ soveltuu alle 18-vuotiaiden psyykkisten häiriöiden ja ADHD-oireiden seulontaan opiskeluterveydenhuollossa. Neuropsykologisesti orientoituneella psykologisella tutkimuksella saadaan tärkeää tietoa esim. oppimisvaikeuksista sekä niiden vaikutuksista opiskelussa suoriutumiseen. Tutkimus ei kuitenkaan ole välttämätön ADHD-oireiden arvioimiseksi eikä diagnoosin tekemistä varten.

10 Diagnosointi Olennaista on varmistaa diagnoosikriteerien täyttyminen ja arvioida mahdollisia samanaikaisia häiriöitä sekä erotusdiagnostisia vaihtoehtoja Ympäristö- ja motivaatiotekijät vaikuttavat oireiden vaikeusasteeseen, ja ne on otettava huomioon oireita arvioitaessa. Oireita tulee esiintyä useissa erilaisissa tilanteissa, mutta niitä ei tarvitse esiintyä kaikissa tilanteissa. Oireiden vähäisyys rauhallisissa kahdenkeskisissä tilanteissa tai kiinnostavan tekemisen aikana on tavallista ADHD:ssa eikä ole vasta-aihe diagnoosille.

11 Erotusdiagnostiikka ADHD:n diagnostiikassa on arvioitava, selittyvätkö oireet muilla sairauksilla tai häiriöillä. Monet erotusdiagnostisesti olennaisista häiriöistä voivat esiintyä myös samanaikaisesti ADHD:n kanssa. ADHD-diagnostiikka on enemmänkin komorbiditeettidiagnostiikkaa kuin erotusdiagnostiikkaa. Muun häiriön diagnoosi ei estä ADHD-diagnoosin käyttöä, jos molempien häiriöiden diagnostiset kriteerit täyttyvät. ADHD-lääkityksen aloittaminen ei tuota riskiä esim. oppimisvaikeuksien yhteydessä vaan voi ennemminkin vaikuttaa suotuisasti kokonaiskuormitukseen.

12 Esiintymismuodot ADHD:sta voidaan tunnistaa kolme esiintymismuotoa sen mukaan, täyttyvätkö: sekä tarkkaamattomuus- että yliaktiivisuus-impulsiivisuuskriteerit; yhdistetty esiintymismuoto pelkästään tarkkaamattomuuskriteerit; pääasiassa tarkkaamaton esiintymismuoto (ADD) yliaktiivisuus-impulsiivisuuskriteerit; pääasiassa yliaktiivinen tai impulsiivinen esiintymismuoto Käypä hoito -työryhmä suosittaa, että kaikista esiintymismuodoista käytettäisiin selvyyden vuoksi diagnoosinumeroa F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja että esiintymismuoto (yhdistetty, tarkkaamaton, yliaktiivis-impulsiivinen) kuvattaisiin sanallisesti.

13

14 Hoito ja kuntoutus ADHD:n hoito on monimuotoista, ja siihen kuuluvat aina potilas- ja omaisneuvonta (psykoedukaatio) sekä erilaiset tarpeellisiksi arvioidut yksilölliset tukitoimet ja hoitomuodot. Tukitoimet pitää aloittaa heti, kun havaitaan tarkkaavuuteen tai ylivilkkauteen liittyviä toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia. Eri hoitomuotojen tarve ja järjestys tulee arvioida yksilöllisesti. Usean hoitomuodon (erilaisten psykososiaalisten hoitomuotojen ja lääkehoidon) yhdistäminen ja samanaikainen toteuttaminen on tavallista ja usein tarpeellista.

15 Lääkehoito Lääkehoito on tärkeä osa hoidon kokonaisuutta, ja sen tarve pitää arvioida, kun ADHD-diagnoosi on varmistunut. Käypä hoito-työryhmän suosituksen mukaan lääkehoidon voi aloittaa: lapsilla ja nuorilla esimerkiksi lasten- tai nuorisopsykiatri, lastenlääkäri tai -neurologi tai muu lasten tai nuorten psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen ja ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri aikuisilla esimerkiksi psykiatrian tai neurologian alojen erikoislääkäri tai muu ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri.

16 Stimulantit ja atomoksetiini Opiskeluterveydenhuollon lääkärin tulee hallita ADHD:n hoito metyylifenidaatti-valmisteilla. Lisdeksamfetamiinilla voidaan saada parempi hoitovaste, jos metyylifenidaatin teho tai siedettävyys jää riittämättömäksi. Atomoksetiinilla saadaan ympärivuorokautinen vaikutus monoterapiana tai yhdessä stimulantin kanssa, kun pelkkä stimulantti ei sovi tai riitä. Lääkehoidon aloitus atomoksetiinilla voi olla perusteltua esimerkiksi päihteiden käytön vuoksi. Amfetamiinit ja atomoksetiini ovat tietyin ehdoin peruskorvattavia soveltuvan alan erikoislääkärin laatimalla B-lausunnolla.

17 Lääkehoidon aloitus Laboratoriokokeita ei tarvita, ellei potilaan muu terveydentila sitä edellytä (esim. epäily maksan, munuaisten tai kilpirauhasen toimintahäiriöstä). Huumeseulan tutkiminen ennen lääkehoidon aloitusta opiskeluterveydenhuollossa. Sekä lapsilla että aikuisilla on suljettava esitietojen ja nykytilan tutkimisella pois sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet ennen lääkehoitoja. (yleensä anamneesi ja status riittää, EKG vain tarvittaessa)

18 Lääkehoidon aloitus Lääkkeen valinnassa tulee ottaa huomioon oireiden esiintyminen eri tilanteissa ja eri vuorokaudenaikoina ja mahdolliset muut samanaikaiset ongelmat. Saatavilla olevista lääkkeistä valitaan tilanteeseen parhaiten sopiva valmiste, useimmiten ensimmäisenä keskipitkä- tai pitkävaikutteinen metyylifenidaatti. Lääkitys aloitetaan pienellä annoksella, minkä jälkeen annosta suurennetaan hoitovastetta ja mahdollisia haittavaikutuksia seuraten (annosnostot 1-2 viikon välein, kun lääkealoitus on onnistunut niin, ettei merkittäviä sivuvaikutuksia ilmene). Tavoitteena on löytää annos, jolla saavutetaan riittävä teho ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

19 Lääkehoidon aloitus Lääkehoidon on oltava johdonmukaista, ja sitä on seurattava systemaattisesti ja erityisesti alussa riittävän tiiviisti. Lääkehoitoa aloitettaessa sovitaan, mitä oireita ja toimintakyvyn muutoksia seurataan. Tehoa ja haittavaikutuksia arvioidaan haastatteluin ja kyselylomakkein (esim. ADHD-oirelomake, lääkehoidon seurantalomake, ASRS-lomake). On tarkoituksenmukaista, että nuori tapaa terveydenhoitajaa ja tarvittaessa lääkäriä alkuvaiheessa ennen jokaista annosnostoa, käytännössä 1-2 viikon välein.

20 Lääkehoidon aloitus Lääkityksen jatkamisesta päätetään vastaanottokäynnillä noin 3 kuukauden kuluessa. Ellei yksilöllisestä annoksen säädöstä (annoksen riittävä suurentaminen, vaihto tai yhdistäminen eri vaikutusprofiilin tai -ajan valmisteeseen) huolimatta saada riittävää vastetta, kokeillaan toista lääkeainetta. Joskus myös usean eri lääkeaineen yhdistäminen voi olla tarpeen.

21

22 Metyylifenidaatti (stimulantti) Metyylifenidaatti vähentää ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla sekä aikuisilla. Metyylifenidaatti suurentaa dopamiini- ja noradrenaliinipitoisuutta synapsiraossa estämällä presynaptisia dopamiinin ja noradrenaliinin kuljettajaproteiineja (DAT ja NET). Stimulanttilääkkeistä on käytettävissä lyhyt- (2 6 tuntia), keskipitkä- (6 8 tuntia) ja pitkävaikutteisia valmisteita (8 14 tuntia). Lääkkeen vaikutus voi olla havaittavissa nopeasti (jo ensimmäisenä hoitopäivänä) pienelläkin annoksella, mutta hoidollisesti optimaalinen annos on etsittävä yksilöllisesti annosta riittävästi suurentamalla. Lääkitystä on mahdollista käyttää jatkuvasti (päivittäin) tai taukoja pitäen (esim. viikonloppuisin tai lomilla).

23

24 Haittavaikutukset (stimulantit) Metyylifenidaatin sekä deks- ja lisdeksamfetamiinien haittavaikutukset ovat tavallisia mutta yleensä lieviä ainakin ADHD:n lyhytkestoisessa hoidossa lapsilla ja nuorilla sekä aikuisilla. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat ruokahaluttomuus, univaikeudet, verenpaineen nousu, syketaajuuden suureneminen, päänsärky ja vatsakivut. Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia, mutta niille altistavat yksilölliset riskit on otettava huomioon. Metyylifenidaatin ja amfetamiinien käyttö ADHD:n hoitoon ei ilmeisesti suurenna vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla.

25 Amfetamiinit (stimulantti) ja atomoksetiini Deks- ja lisdeksamfetamiini vähentävät ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla sekä aikuisilla ainakin lyhytkestoisessa hoidossa. Amfetamiinien vaikutusmekanismina arvellaan olevan kompetitiivinen dopamiini- ja noradrenaliinitransporttereiden esto sekä dopamiinin vapautuminen presynaptisesta hermopäätteestä synapsiin. Atomoksetiini vähentää ADHD:n ydinoireita ainakin lyhytkestoisessa hoidossa lapsilla ja nuorilla sekä aikuisilla. Atomoksetiini on selektiivinen noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Atomoksetiinia käytetään jatkuvana, päivittäin otettavana lääkityksenä, ja sen teho on ympärivuorokautinen. Vaikutus alkaa yleensä 2 6 viikon kuluessa. Tehon kasvu voi jatkua 8 12 hoitoviikkoon saakka.

26

27 Haittavaikutukset (atomoksetiini) Atomoksetiinin haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ainakin lyhytkestoisessa hoidossa lapsilla ja nuorilla sekä aikuisilla. Tavallisimpia ilmoitettuja haittavaikutuksia ovat heikentynyt ruokahalu, ohimenevät ruoansulatuskanavan oireet, verenpaineen nousu, syketaajuuden suureneminen sekä ohimenevä väsymys. Atomoksetiinin käyttö ADHD:n hoitoon ei ilmeisesti suurenna vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla.

28 Lääkehoidon seuranta Lääkehoitoa arvioidaan hyvän hoitovasteen saavuttamisen jälkeen säännöllisesti vähintään kerran vuodessa, jolloin tarkistetaan kokonaistilanne, lääkeannoksen teho ja riittävyys sekä lääkityksen jatkamisen tarve. Lääkehoidon aikana seurataan mahdollisten haittavaikutusten vuoksi sykettä ja verenpainetta sekä lapsilla ja nuorilla painon ja pituuden kehitystä.

29 Lääkehoidon seuranta Tasapainoisessa tilanteessa voidaan haluttaessa pitää lääketauko, jonka aikana arvioidaan oireita ja toimintakykyä. Opiskelijoilla taukoa ei kannata pitää lukuvuoden alussa tai lomien aikana, jotta arviointi olisi luotettavaa. Jos lääketauon aikana oireet eivät aiheuta merkittävää haittaa, voidaan lääkehoito lopettaa. Muita hoito- ja tukimuotoja kannattaa yleensä jatkaa. Lääkehoito voidaan aloittaa tarvittaessa myöhemmin uudelleen. Lääkehoito tulee lopettaa, jos ilmenee selviä haittavaikutuksia, joita ei voida lääkemuutoksella hallita, tai herää epäily lääkkeen väärinkäytöstä.

30

31 Käypä hoito työryhmän suositus hoidon porrastuksesta Tavoitteena on, että jokaisella SOTE-alueella tai perusterveydenhuollosta vastaavalla yksiköllä on selkeä ADHD:n diagnostiikkaa ja hoitoa koskeva ohjeisto ja paikallisen hoitoketjun kuvaus. Hoitoketjussa sovitetaan eri toimijoiden osuudet yhteen niin, että diagnosointi on yhtenäistä ja hoidon eri osaalueet mahdollistuvat. Perusterveydenhuollon (pth) ja erikoissairaanhoidon (esh) välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä sovittaessa otetaan huomioon paikalliset osaajaresurssit ja työnjako, mutta hoitoon pääsyn on oltava tasa-arvoista.

32 Hoidon porrastus, pth:n ja esh:n työnjako yhteisötasolla Perustasolla on käytettävissä riittävä määrä työntekijöitä, joiden työnkuvaan kuuluvat potilas- ja omaisneuvonta sekä arjen sujuvuutta tukevien menetelmien ja oppilaitosten tukitoimien ohjaus. Oppilaitoksille tarjotaan riittävä määrä ohjausta tukitoimien toteuttamiseen. ADHD-diagnoosin tekevällä ja mahdollisen lääkityksen aloittavalla pth:n lääkärillä on mahdollisuus konsultoida nimettyä erikoislääkäriä. Esh järjestää riittävästi diagnosoinnin ja hoidon onnistumista tukevia joustavia konsultaatiomahdollisuuksia ja koulutusta. ADHD-diagnoosin saaneen ja hänen perheensä on mahdollista osallistua alueellaan järjestettäviin ensitietopäiviin, ryhmämuotoisiin kuntoutuksiin ja tukiryhmiin riippumatta siitä, missä hoitovastuu on.

33 Hoidon porrastus, ADHD-epäily opiskeluterveydenhuollossa Kun huoli nuoren keskittymisvaikeudesta tai ylivilkkaudesta herää, tukitoimet oppilaitoksessa ja perheen tukeminen aloitetaan heti, jo ennen diagnostista arviota. Ensisijainen vastuu nuoren tuen järjestämisestä on peruspalveluilla ja lähiympäristöllä (oppilaitos yhteistyössä perheen kanssa). Jos nuoren ongelmat jatkuvat tukitoimista huolimatta, hänet ohjataan oman opiskeluterveydenhuollon lääkärinsä arvioitavaksi tai hoitoketjun mukaisesti lisätutkimuksiin. Tukitoimia ei keskeytetä lisätutkimusten ajaksi.

34 Hoidon porrastus Nuorten diagnostinen arvio ja hoito- ja kuntoutussuunnitelma tehdään ensisijaisesti perusterveydenhuollossa, ellei erityistä perustetta vaativampiin palveluihin ole esimerkiksi erotusdiagnostisista syistä. Ellei aikuiselle aiemmin ole tehty ADHD-diagnoosia, sen tekee ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri tai opiskelu- tai työterveyshuollossa toimiva lääkäri konsultoiden tarvittaessa ADHD:n diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyttä erikoislääkäriä. Opiskeluterveydenhuollossa voi yleensä noudattaa nuorten hoitopolkua opiskelijan iästä riippumatta.

35 Hoito- ja kuntoutussuunnitelma Hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa tarkennetaan moniammatillisessa ryhmässä, johon tulee kuulua ainakin: nuori huoltaja ADHD:n diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyt lääkäri Oppilaitoksen tukitoimiin, psykoedukaatioon ja perheiden tukemiseen perehtynyt työntekijä (esim. terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori, psykiatrinen sairaanhoitaja) oppilaitoksen edustaja

36 Hoidon seurantavastuu Hoidon seuranta (hoitomuodoista riippumatta) on opiskeluterveydenhuollon lääkärin ja hänen työparinsa vastuulla, ellei hoitoketjukuvauksessa ole toisin sovittu.

37 Erikoissairaanhoidon rooli yksilötasolla Erikoissairaanhoidon arviota tarvitaan, jos: Pth:n hoito- ja kuntoutustoimet ovat osoittautuneet konsultaatiotuesta huolimatta riittämättömiksi, tarvitaan tarkempaa erotusdiagnostista arviointia, lääkehoidon aloittaminen ei onnistu pth:ssa, lääkehoidon toteutuksessa on ongelmia, jotka eivät ratkea konsultaatiotuen avulla tai kokonaistilanteen ongelmallisuuden vuoksi tarvitaan Esh:n osaamista tai usean erikoisalan yhteistyötä.