Sosiaaliturvaoikeudet. Puolassa

Transkriptio

1 Sosiaaliturvaoikeudet Puolassa

2 Tämän oppaan tiedot on koottu ja päivitetty tiiviissä yhteistyössä sosiaaliturvan keskinäisen tietojärjestelmän (MISSOC) kansallisten yhteyshenkilöiden kanssa. Lisätietoja MISSOC-verkostosta on sivulla Tässä oppaassa kuvaillaan yleisesti kunkin maan sosiaaliturvajärjestelmää. Lisätietoja saa muista MISSOCin julkaisuista, jotka kaikki löytyvät edellä mainitusta linkistä. Voit myös ottaa yhteyttä tämän oppaan liitteessä I lueteltuihin toimivaltaisiin viranomaisiin ja laitoksiin. Euroopan komission ja kenenkään sen puolesta toimivan henkilön ei voida katsoa olevan vastuussa tämän julkaisun sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. Euroopan unioni, 2012 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Heinäkuu

3 SISÄLLYSLUETTELO I luku: Johdanto, järjestäminen ja rahoitus... 4 Johdanto... 4 Sosiaaliturvan järjestäminen... 4 Rahoitus... 5 II luku: Terveydenhoito... 6 Terveydenhoidon saamisen edellytykset... 6 Mitä järjestelmä kattaa?... 6 Hoidon saaminen... 7 III luku: Sairausetuudet... 8 Sairausetuuksien saamisen edellytykset... 8 Mitä järjestelmä kattaa?... 9 Sairauspäivärahan saaminen...10 IV luku: Äitiys- ja isyysetuudet...11 Äitiys- ja isyysetuuksien saamisen edellytykset...11 Mitä järjestelmä kattaa?...11 Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen...12 Luku V: Työkyvyttömyysetuudet...13 Työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykset...13 Mitä järjestelmä kattaa?...14 Työkyvyttömyysetuuksien saaminen...14 Luku VI: Vanhuuseläkkeet ja -etuudet...16 Vanhuusetuuksien saamisen edellytykset...16 Mitä järjestelmä kattaa?...17 Vanhuusetuuksien saaminen...18 VII luku: Eloonjääneiden etuudet...20 Edellytykset eloonjääneiden etuuksien saamiseksi...20 Mitä järjestelmä kattaa?...21 Eloonjääneiden etuuksien saaminen...21 VIII luku: Työtapaturma- ja ammattitautietuudet...22 Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saamisen edellytykset...22 Mitä järjestelmä kattaa?...23 Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saaminen...23 IX luku: Perhe-etuudet...24 Perhe-etuuksien saamisen edellytykset...24 Mitä järjestelmä kattaa?...24 Perhe-etuuksien saaminen...25 X luku: Työttömyys...26 Työttömyysetuuksien saamisen edellytykset...26 Mitä järjestelmä kattaa?...26 XI luku: Vähimmäistoimeentulo...28 Vähimmäistoimeentuloetuuksien saamisen edellytykset...28 Mitä järjestelmä kattaa?...28 Vähimmäistoimeentuloetuuksien saaminen...28 XII luku: Pitkäaikaishoito...29 Pitkäaikaishoidon saamisen edellytykset...29 Mitä järjestelmä kattaa?...29 Pitkäaikaishoidon saaminen...30 Liite: Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita...31 Heinäkuu

4 I luku: Johdanto, järjestäminen ja rahoitus Johdanto Puolan sosiaaliturvajärjestelmä muodostuu vanhuuseläkkeestä; työkyvyttömyyseläkkeestä; sairaus- ja äitiysvakuutuksesta; työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta; terveysvakuutuksesta. Lisäksi siihen kuuluu perhe-etuusjärjestelmä, sosiaaliapujärjestelmä ja työttömyystukijärjestelmä. Puolan sosiaaliturvajärjestelmä kattaa lähes kaikki ammatillista toimintaa harjoittavat henkilöt eli palkansaajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat sekä heidän perheenjäsenensä. Sosiaalivakuutus voi olla pakollinen (lakisääteinen) tai vapaaehtoinen. Kaikki ammatillista toimintaa harjoittavat henkilöt eli palkansaajat, itsenäiset ammatinharjoittajat ja maanviljelijät kuuluvat lakisääteisen vakuutuksen piiriin. Työnantajan, joka maksaa sosiaaliturvamaksut, on ilmoitettava työntekijänsä sosiaalivakuutukseen. Itsenäiset ammatinharjoittajat ja papiston jäsenet ilmoittautuvat vakuutukseen itse. Sosiaaliturvan järjestäminen Sosiaaliturvajärjestelmä kuuluu työ- ja sosiaaliministeriön (Ministerstwo Pracy i Polityki Społecznej) ja terveysministeriön (Ministerstwo Zdrowia) toimialaan, mutta oikeudellisesti, hallinnollisesti ja rahoituksen näkökulmasta järjestelmä on niistä riippumaton. Sosiaaliturvajärjestelmiä hallinnoivat seuraavat laitokset: sosiaalivakuutuslaitos (Zakład Ubezpieczeń Społecznych, ZUS) ja sen aluetoimistot, jotka vastaavat sairauden ja äitiyden perusteella maksettavista rahaetuuksista sekä vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeistä sekä työtapaturmien ja ammattitautien perusteella myönnettävistä eläkkeistä. Sosiaalivakuutuslaitos kerää kaikki sosiaaliturvamaksut ja siirtää ne asiaankuuluville laitoksille. Samalla Puolan yleiseen lakisääteiseen eläkejärjestelmään kuuluu myös avoimia eläkekassoja, joita yksityiset rahoituslaitokset hallinnoivat. Valtio kuitenkin seuraa ja valvoo tiiviisti niiden toimintaa. Vakuutetut eivät maksa vakuutusmaksuja suoraan eläkekassoille, vaan ZUS:lle samalla, kun he maksavat muutkin sosiaalivakuutusmaksunsa. ZUS siirtää eläkevakuutusmaksun osuuden vakuutetun valitsemaan eläkekassaan; alueelliset sairauskassat, jotka maksavat terveydenhoitoetuuksia sairauden ja äitiyden perusteella; Heinäkuu

5 yhteisöjen sosiaalikeskukset, jotka maksavat perhe-etuuksia; paikalliset ja alueelliset työvoimatoimistot, jotka maksavat työttömyysetuuksia; vammaisten kansallinen kuntoutusrahasto (Państwowy Fundusz Rehabilitacji Osób Niepełnosprawnych, PFRON), joka valvoo vammaisten työnsaantia ja päättää heidän pääsystään kuntoutukseen. Kaikki kuntoutus- ja työllistämisohjelmat, suojatyö mukaan luettuna, rahoitetaan maksuilla, joita peritään työnantajilta, jotka eivät täytä vammaiskiintiötä koskevaa vaatimusta. Puolassa kansallinen terveysrahasto (NFZ) ja sen paikallistoimistot vastaavat sairausvakuutuksen terveydenhoitojärjestelmästä. Kansallinen terveysrahasto tekee sopimuksia palveluntarjoajien kanssa ja rakentaa tällä tavoin terveydenhoitopalveluja tarjoavien yksiköiden verkoston. Se rahoittaa terveydenhoitopalvelut ja korvaa lääkkeet omista varoistaan. Rahoitus Sosiaalivakuutuslaitos (ZUS) vastaa ensisijaisesti muilla aloilla kuin maatalousalalla työskentelevien henkilöiden sosiaalivakuutusmaksujen (vanhuuseläkevakuutus, työttömyyseläke, sairausvakuutus, tapaturmavakuutukset ja terveysvakuutus) perimisestä ja etuuksien maksamisesta. Etuudet rahoitetaan pääasiassa vakuutusmaksuilla. Niiden osuus laskentaperusteesta on sama kaikkien vakuutettujen kohdalla: vanhuuseläkevakuutusmaksu: 19,52 % laskentaperusteesta työkyvyttömyyseläkevakuutusmaksu: 8,00 % laskentaperusteesta sairausvakuutusmaksu: 2,45 % laskentaperusteesta tapaturmavakuutusmaksu: 0,67 3,33 % laskentaperusteesta terveydenhoitovakuutusmaksu: 9,00 % laskentaperusteesta työrahastomaksu: 2,45 % laskentaperusteesta. Vakuutetut ja työnantajat maksavat vanhuuseläkemaksut puoliksi, toisin sanoen kumpikin osapuoli maksaa 9,76 % laskentaperusteesta, jolloin maksu on yhteensä 19,52 % laskentaperusteesta. Työkyvyttömyyseläkemaksut jaetaan vakuutettujen ja työnantajien kesken niin, että vakuutetut maksavat 1,5 % ja työnantajat 6,5 % laskentaperusteesta. Vakuutetut maksavat itse kokonaan sairaus- ja terveysvakuutusmaksut. Työnantajat maksavat kokonaan tapaturmavakuutusmaksut ja työrahastomaksut. Palkansaajien vakuutusmaksujen laskentaperusteena käytetään palkkaa siten kuin se määritellään tuloverolainsäädännössä. Yksityisten rahoituslaitosten avoimet eläkerahastot toimivat osana palkansaajien yleistä ja pakollista eläkevakuutusjärjestelmää. Sosiaalivakuutuslaitos (ZUS) siirtää vanhuuseläkevakuutusmaksuista osan (vuonna ,3 %, mikä nousee 2,8 %:iin vuonna ,1 %:iin vuonna 2014 ja 3,3 %:iin vuonna 2015 ja 3,8 %:iin vuonna 2017) vakuutettujen valitsemaan avoimeen eläkerahastoon. Ellei vakuutettu maksa vakuutusmaksuja avoimeen eläkerahastoon, vanhuuseläkevakuutusmaksu siirretään kokonaisuudessaan sosiaalivakuutuslaitokseen, josta vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke sekä sairaus- ja tapaturmaetuudet rahoitetaan. Heinäkuu

6 II luku: Terveydenhoito Terveydenhoidon saamisen edellytykset Seuraavilla henkilöillä on oikeus saada Puolassa maksuttomia terveydenhoitopalveluja: yleisen (pakollisen tai vapaaehtoisen) sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat henkilöt muut kuin vakuutetut henkilöt, jotka täyttävät sosiaaliavusta annetussa laissa asetetun tulovaatimuksen ja ovat Puolan kansalaisia. Puolassa tilapäisesti oleskeleville henkilöille tarjottavat terveydenhoitopalvelut Puolassa tilapäisesti oleskelevat edunsaajat ovat oikeutettuja samoihin terveydenhoitoetuuksiin kuin Puolan kansalaiset. Jokainen Puolassa tilapäisesti oleskeleva edunsaaja on oikeutettu seuraaviin terveydenhoitopalveluihin: perusterveydenhuolto poliklinikkakäynnit erikoislääkäreillä sairaalahoito hammashoito sairaankuljetus- ja pelastuspalvelut. Mitä järjestelmä kattaa? Oikeus maksuttomiin terveydenhoitopalveluihin tarkoittaa sitä, että henkilö voi kääntyä sellaisten palveluntarjoajien puoleen, jotka ovat tehneet sopimuksen kansallisen terveysrahaston kanssa. Tällaisia palveluntarjoajia ovat ennen kaikkea lääkärit, jotka harjoittavat ammattiaan terveysvakuutusjärjestelmässä (lääkärit, hammaslääkärit), terveydenhuoltolaitoksissa (sairaaloissa, ensiapuyksiköissä, neuvoloissa, terveyskeskuksissa, poliklinikoilla jne.) ja yksityisvastaanotoilla (yksityishenkilöiden vastaanotot, erikoislääkärien vastaanotot, yksityiset lääkäriasemat). Perusterveydenhuolto Perusterveydenhuollon palveluihin kuuluu yleislääkärin suorittamia lääketieteellisiä tutkimuksia ja antamaa neuvontaa. Alustavan diagnoosin vahvistamiseksi yleislääkäri voi myös antaa potilaalle lähetteen erikoislääkärille tai sairaalaan diagnostisten testien tekemistä varten. Hammashoito Potilas maksaa itse suurimman osan kansallisen terveysrahaston kanssa sopimuksen tehneiden hammaslääkäreiden antamien hoitojen kustannuksista. Yleisen terveysvakuutusjärjestelmän tarjoama maksuton hammashoito on hyvin rajoittunutta, ja siihen sovelletaan terveysministerin määräyksessä asetettuja rajoituksia. Potilas maksaa itse niiden ulkopuolelle jäävät palvelut ja tuotteet. Heinäkuu

7 Sairaalahoito Sairaalahoitoon kuuluvat menettelyt, tutkimukset ja lääkkeet ovat maksuttomia. Lääkkeet ja lääketieteelliset välineet Edunsaajat tai etuuksiin oikeutetut henkilöt saavat lääkkeitä tai lääketieteellisiä välineitä reseptin tai määräyksen perusteella, jonka antaneen lääkärin on kuuluttava terveysvakuutusjärjestelmään. Vaihtoehtoisesti reseptin tai määräyksen voi antaa lääkäri, joka ei kuulu järjestelmään mutta on tehnyt sopimuksen kansallisen terveysrahaston (NFZ) kanssa ja jolle terveysrahasto on myöntänyt luvan antaa reseptejä ja määräyksiä. Virallisessa lääkeluettelossa jaetaan lääkkeet kolmeen ryhmään: peruslääkkeisiin, joista potilaat maksavat terveysministeriön (Minister Zdrowia) määrittelemän kiinteän hinnan (3,25 zlotya (0,77 euroa) tai 5,00 zlotya (1,18euroa)), joka on enintään 0,5 % minimipalkasta erityisiin lisälääkkeisiin, joiden hinnasta vakuutetut maksavat % muihin lääkkeisiin, jotka vakuutetut maksavat täysimääräisesti. Sairaaloissa lääkkeet ovat maksuttomia. Hoidon saaminen Potilaat voivat rekisteröidä valitsemansa yleislääkärin omalääkärikseen. Poliklinikat (terveyskeskukset) ovat auki maanantaista perjantaihin kello Arkipäivisin kello 18:n jälkeen ja lauantaisin, sunnuntaisin ja juhlapäivinä ympärivuorokautista palvelua tarjoavat poliklinikat, jotka ovat tehneet asiaa koskevan sopimuksen. Niiden lisäksi ympärivuorokautista palvelua tarjoaa liikkuva sairaanhoitoyksikkö, joka tekee kotikäyntejä tapauksissa, joissa potilas ei kykene liikkumaan. Näiden laitosten osoitteet ja puhelinnumerot saa perusterveydenhuoltopalveluja tarjoavista terveyskeskuksista. Päästäkseen erikoislääkärille potilas tarvitsee terveysvakuutusjärjestelmään kuuluvan lääkärin (yleislääkärin) lähetteen. Seuraavilla erikoislääkäreillä käyntiä varten ei kuitenkaan tarvita lähetettä: gynekologit, synnytyslääkärit, hammaslääkärit, ihotautilääkärit, sukupuolitautien erikoislääkärit, syöpätautien erikoislääkärit, silmälääkärit ja psykiatrit. Lähetettä eivät tarvitse myöskään tuberkuloosipotilaat, HIV-potilaat, sotainvalidit ja poliittisen vainon kohteeksi joutuneet eivätkä alkoholista, huumausaineista tai psykoaktiivisista aineista riippuvaiset henkilöt, jotka ovat kuntoutuksessa. Tarvittavaa lääkärinhoitoa saa ilman lähetettä myös tapaturman, loukkaantumisen, myrkytyksen tai hengenvaaran yhteydessä. Sairaalahoitoa tarvitsevalla potilaalla on oltava lääkärin lähete. Heinäkuu

8 III luku: Sairausetuudet Sairausetuuksien saamisen edellytykset Sairausvakuutuksesta maksetaan rahaetuuksia vakuutetun tai hänen perheenjäsenensä sairastuessa tai lapsen saamisen yhteydessä. Sairausvakuutuskassa maksaa seuraavat etuudet: sairauspäiväraha, kuntoutustuki, täydentävä tuki, äitiysavustus ja lapsenhoitotuki. Sairauspäiväraha (Zasiłek chorobowy) Sairauspäiväraha on sairausvakuutuksesta maksettava perusetuus. Jokainen vakuutettu, joka sairastuu sairausvakuutuksen voimassaoloaikana, on oikeutettu tähän etuuteen 34. sairauspäivästä alkaen (tai 15. sairauspäivästä alkaen, jos hän on 50 vuotta täyttänyt palkansaaja). Vakuutettu on oikeutettu sairauspäivärahaan kuuluttuaan lakisääteisen sairausvakuutuksen piiriin 30 päivää yhtäjaksoisesti tai vapaaehtoisen sairausvakuutuksen piiriin 90 päivää yhtäjaksoisesti. Seuraavilla henkilöillä on oikeus sairauspäivärahaan ensimmäisestä sairausvakuutuspäivästä lähtien: toisen asteen oppilaitoksesta tai korkeakoulusta valmistuneet nuoret, jotka kuuluvat sairausvakuutuksen piiriin tai ovat ottaneet sairausvakuutuksen 90 päivän kuluessa opintojensa lopettamisesta tai tutkintotodistuksensa saamisesta henkilöt, joiden työkyvyttömyys johtuu työmatkalla sattuneesta tapaturmasta vakuutetut, jotka ovat kuuluneet lakisääteisen sairausvakuutuksen piiriin vähintään 10 vuotta parlamentin ja senaatin jäsenet, jotka ovat ottaneet sairausvakuutuksen 90 päivän kuluessa tehtäviensä päättymisestä. Sairauspäiväraha myönnetään tilapäisen työkyvyttömyyden vahvistavan lääkärintodistuksen perusteella. Lääkärintodistus tehdään sosiaalivakuutuslaitoksen ZLA-lomakkeelle. Lapsenhoitotuki (Zasiłek opiekuńczy) Lapsenhoitotukea maksetaan jokaiselle vakuutetulle, joka vapautetaan työskentelyvelvollisuudestaan siksi, että hänen on huolehdittava henkilökohtaisesti terveestä alle 8-vuotiaasta lapsesta, sairaasta alle 14-vuotiaasta lapsesta tai muusta sairaasta perheenjäsenestään. Lapsiksi katsotaan työntekijän omat lapset tai hänen puolisonsa lapset, hänen/heidän adoptiolapsensa sekä muut lapset, joita työntekijä tai hänen puolisonsa kasvattaa ja elättää. Perheenjäsenillä tarkoitetaan puolisoa, vanhempia, appivanhempia, isovanhempia, lapsenlapsia, sisaruksia ja 14 vuotta täyttäneitä lapsia, jos he asuvat vakuutetun kanssa samassa kotitaloudessa hoitojakson aikana. Lapsen äidillä ja isällä on kummallakin yhtäläinen oikeus tukeen, mutta tukea maksetaan vain toiselle vanhemmalle eli sille, joka hakee tukea kyseiseksi ajanjaksoksi. Tukea myönnetään vain, ellei yhteisessä kotitaloudessa ole muita henkilöitä, jotka voisivat hoitaa lasta tai sairastunutta perheenjäsentä. Tällaisiksi samassa kotitaloudessa asuviksi muiksi henkilöiksi ei kuitenkaan lasketa esimerkiksi täysin työkyvyttömiä henkilöitä, sairaita henkilöitä, henkilöitä, joilla ei ole Heinäkuu

9 siihen ikänsä vuoksi fyysisiä tai henkisiä edellytyksiä, tai henkilöitä, jotka hoitavat maatilaa tai harjoittavat muuta taloudellista toimintaa eivätkä voi päättää vapaasti työajoistaan. Kuntoutustuki (Zasiłek rehabilitacyjny) Kuntoutustukea myönnetään vakuutetulle, joka ei ole enää oikeutettu sairauspäivärahaan mutta on edelleen työkyvytön. Sitä voidaan myöntää työkyvyn palautumiseen tarvittavaksi ajaksi, enintään kuitenkin 12 kuukaudeksi. Tämän tuen myöntämisestä päättää sosiaalivakuutuslaitoksen (ZUS) toimivaltainen yksikkö sosiaalivakuutuslaitoksen hyväksymän lääkärin tekemän arvioinnin perusteella. Täydentävä tuki (Zasiłek wyrównawczy) Täydentävää tukea maksetaan ainoastaan vakuutetuille palkansaajille. Sitä myönnetään henkilöille, joiden kuukausipalkka on pienentynyt ammatillisen kuntoutuksen vuoksi. Kuntoutustarpeen arvioi kyseisen läänin työterveyskeskus tai sosiaalivakuutuslaitoksen hyväksymä lääkäri. Mitä järjestelmä kattaa? Sairauspäiväraha Työnantaja maksaa työntekijälle palkkaa 33 ensimmäiseltä sairauspäivältä. Sairauspäivärahaa maksetaan jokaiselta työkyvyttömyyspäivältä juhlapäivät mukaan luettuina. Sairauspäivärahan määrä on kolmaskymmenesosa sen laskentaperusteena käytettävästä palkasta. Sitä maksetaan työkyvyttömyysjakson ajan, enintään kuitenkin 182 päivältä. Jos työkyvyttömyys johtuu tuberkuloosista tai on alkanut raskauden aikana, sairauspäivärahaa maksetaan enintään 270 päivältä. Sairauspäivärahan määrä on enintään 80 % laskentaperusteesta. Sairaalahoitojakson aikana se on enintään 70 % laskentaperusteesta. Jos työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista, jos se ilmenee raskauden aikana tai jos se johtuu solujen, kudosten tai elinten mahdolliselle luovuttajalle tehtävistä lääketieteellisistä tutkimuksista tai solujen, kudosten tai elinten luovuttamisesta, sairauspäivärahaa maksetaan 100 % laskentaperusteesta (myös sairaalassaoloajalta). Lapsenhoitotuki Lapsenhoitotukea maksetaan koko sen ajan, jonka vakuutettu hoitaa henkilökohtaisesti lasta, enintään kuitenkin 60 päivää kalenterivuodessa, jos vakuutettu hoitaa alle 8-vuotiasta lasta tai sairasta alle 14-vuotiasta lasta, ja enintään 14 päivää kalenterivuodessa, jos vakuutettu hoitaa 14 vuotta täyttänyttä sairasta lasta tai muuta sairasta perheenjäsentä. Hoitotukea voi saada lasten tai muiden perheenjäsenten hoitamiseen yhteensä enintään 60 päivää (tai 14 päivää) kalenterivuodessa riippumatta siitä, kuinka moni perheenjäsen tarvitsee hoitoa. Tuen määrä on 80 % laskentaperusteesta. Palkansaajan laskentaperuste vastaa hänen keskimääräistä kuukausipalkkaansa työkyvyttömyyden ilmenemistä edeltävien 12 kuukauden ajalta. Kuntoutusraha Kuntoutustuen määrä on enintään 90 % laskentaperusteesta 90 ensimmäisen päivän aikana ja tämän jälkeen 75 % laskentaperusteesta. Jos työkyvyttömyys johtuu Heinäkuu

10 työtapaturmasta tai ammattitaudista tai jos se ilmenee raskauden aikana, kuntoutustukea maksetaan 100 % sairauspäivärahan laskentaperusteesta. Korvaava avustus Täydentävää tukea maksetaan ammatillisen kuntoutuksen ajan, enintään kuitenkin 24 kuukautta. Sen määrä vastaa kuntoutusta edeltäneiden 12 kuukauden keskimääräisen kuukausipalkan ja pienentyneen kuukausipalkan välistä erotusta. Sairauspäivärahan saaminen Sopimuslääkäri vahvistaa työkyvyttömyyden ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien. Vakuutettua saatetaan vaatia käymään uudelleen sosiaaliturvaviranomaisten hyväksymän vakuutuslääkärin tarkastuksessa. Vakuutetun on toimitettava lain nojalla lääkärintodistus vakuutusmaksujen maksajalle seitsemän päivän kuluessa todistuksen saamisesta. Ellei hän noudata tätä velvoitettaan, sairauspäivärahan ja hoitotuen määrä pienenee 25 % kahdeksannesta todistuksen saamista seuraavasta päivästä alkaen. Heinäkuu

11 IV luku: Äitiys- ja isyysetuudet Äitiys- ja isyysetuuksien saamisen edellytykset Äitiysavustusta maksetaan jokaiselle vakuutetulle henkilölle, joka sairausvakuutuksen voimassaoloaikana tai äitiysloman aikana synnyttää lapsen ottaa kasvatettavakseen korkeintaan 7 vuoden ikäisen lapsen ja jättää lasta koskevan adoptiohakemuksen huoltajuusasioita käsittelevään tuomioistuimeen ottaa vastaan korkeintaan vuoden ikäisen lapsen kasvattaakseen tämän sijaisvanhemman ominaisuudessa. Lisäksi lapsen isä voi hakea äitiysavustusta, jos hän kuuluu vakuutuksen piiriin ja jos lapsen äiti on pitänyt äitiyslomaa vähintään 14 viikkoa. Tällöin lapsen äiti voi siirtää jäljellä olevan äitiyslomansa lapsen isälle, joka on oikeutettu lomaan tai joka on keskeyttänyt ansiotoiminnan hoitaakseen lasta itse. Ellei lapsen isä halua käyttää jäljellä olevia äitiyslomaviikkoja, lapsen äiti ei voi lyhentää lomaansa, vaan hänen on pidettävä äitiyslomaa myös jäljelle jäänyt aika. Myös lapsen isä tai muu perheenjäsen voi hakea äitiysavustusta sillä edellytyksellä, että hän kuuluu vakuutuksen piiriin, mikäli lapsen äiti on kuollut tai hylkää lapsen ja/tai kyseinen henkilö keskeyttää palkkatyönsä tai muun ansiotoiminnan hoitaakseen lasta. Mitä järjestelmä kattaa? Äitiysavustusta maksetaan koko äitiysloman ajan. Se, miten kauan sitä maksetaan, riippuu samassa synnytyksessä syntyneiden lasten määrästä seuraavasti: 20 viikkoa, jos nainen synnyttää yhden lapsen 31 viikkoa, jos nainen synnyttää kaksi lasta 33 viikkoa, jos nainen synnyttää kolme lasta 35 viikkoa, jos nainen synnyttää neljä lasta 37 viikkoa, jos nainen synnyttää vähintään viisi lasta. Lapsen synnyttäneelle vakuutetulle naiselle on myönnetty 1. tammikuuta 2010 lähtien oikeus äitiysavustukseen myös ajalta, joka määritellään työlainsäädännössä ylimääräiseksi äitiyslomaksi ja joka kestää, jos nainen synnyttää yhden lapsen, enintään kaksi viikkoa jos nainen synnyttää kerralla useamman lapsen, enintään kolme viikkoa. Avustuksen määrä on 100 % sen laskentaperusteesta. Palkansaajan laskentaperuste vastaa hänen keskimääräistä kuukausipalkkaansa työkyvyttömyyden ilmenemistä edeltäneiden 12 kalenterikuukauden ajalta. Heinäkuu

12 Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen Äitiysavustuksen maksaa ZUS tai työnantaja, ja sen rahoittaa sosiaalivakuutusrahasto. Ennen synnytystä äitiysavustusta maksetaan sellaisen todistuksen perusteella, josta ilmenee laskettu synnytysaika, ja syntymän jälkeen sitä maksetaan syntymätodistuksen perusteella. Jos avustuksen maksaa ZUS, on käytettävä Z-3- lomaketta. Heinäkuu

13 Luku V: Työkyvyttömyysetuudet Työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykset Työkyvyttömyysvakuutuksesta maksetaan korvausta henkilölle, jonka tulot pienenevät työkyvyttömyyden vuoksi. Vakuutetun menettämä ansiotulo korvataan maksamalla hänelle työkyvyttömyyseläkettä. Työkyvyttömyysvakuutuksesta maksetaan seuraavia etuuksia: työkyvyttömyyseläke (renta z tytułu niezdolności do pracy) koulutuseläke (renta szkoleniowa) perhe-eläke (renta rodzinna) Työkyvyttömyyseläkettä myönnetään henkilölle, jonka on todettu menettäneen kokonaan tai osittain kykynsä harjoittaa ansiotoimintaa terveydentilansa vuoksi. Henkilön katsotaan menettäneen työkykynsä kokonaan, jos hän ei kykene tekemään minkäänlaista työtä. Hänen katsotaan menettäneen työkykynsä osittain, jos hänen kykynsä tehdä ammatillista pätevyyttään vastaavaa työtä on heikentynyt huomattavassa määrin. Perusedellytys työkyvyttömyyseläkkeen saamiselle on se, että henkilö on osittain tai täysin kyvytön harjoittamaan ansiotoimintaa siksi, että hänen ruumiillinen tai henkinen työkykynsä on heikentynyt, eikä hänen työkykynsä ole palautunut ennalleen hänen palattuaan takaisin työhön. Työkyvyttömyyttä arvioidaan enintään viiden vuoden ajan, paitsi jos lääketieteellisestä näkökulmasta työkyvyn ei ole syytä odottaa palautuvan viidessä vuodessa, jolloin työkykyä arvioidaan kauemmin. Työkyvyttömyyseläkettä maksetaan henkilölle, joka täyttää seuraavat edellytykset: hän on työkyvytön hänelle on kertynyt vaadittu määrä vakuutuskausia ja hyvitettyjä kausia hänen työkyvyttömyytensä on ilmennyt laissa nimenomaisesti säädettynä aikana, esimerkiksi vakuutuskauden aikana, palkkatyön aikana, henkilön saadessa työttömyystukea, henkilön saadessa sosiaalivakuutuksesta maksettavaa etuutta (sairauspäivärahaa tai hoitotukea) tai 18 kuukauden sisällä edellä mainittujen jaksojen päättymisestä. Vaadittu vakuutuskausien ja hyvitettyjen kausien määrä riippuu siitä, minkä ikäisenä henkilö on menettänyt työkykynsä: yksi vuosi, jos vakuutettu on menettänyt työkykynsä alle 20-vuotiaana kaksi vuotta, jos vakuutettu on menettänyt työkykynsä vuotiaana kolme vuotta, jos vakuutettu on menettänyt työkykynsä vuotiaana neljä vuotta, jos vakuutettu on menettänyt työkykynsä vuotiaana viisi vuotta, jos vakuutettu on menettänyt työkykynsä 30 ikävuoden jälkeen. Heinäkuu

14 Työkykynsä 30 ikävuoden jälkeen menettäneiltä henkilöiltä vaadittujen viiden vuoden on ajoituttava työkyvyttömyyseläkehakemuksen tekemistä tai työkyvyttömyyden menettämistä välittömästi edeltävien 10 vuoden ajanjaksoon. Koulutuseläke (Renta szkoleniowa) Koulutuseläke myönnetään jokaiselle, joka täyttää työkyvyttömyyseläkkeen saamiselle asetetut edellytykset ja on saanut arviointitodistuksen, jonka mukaan hänen kannattaisi vaihtaa ammattia, koska hän ei kykene tekemään nykyistä työtään. Kun koulutuseläke on myönnetty, eläkelaitos ohjaa kyseisen henkilön piirikunnan (powiat) työvoimatoimistoon, jotta hän pääsee koulutukseen, josta hän valmistuu uudenlaisiin työtehtäviin. Koulutuseläkettä maksetaan kuusi kuukautta. Tätä aikaa voidaan lyhentää tai pidentää. Sitä lyhennetään, jos piirikunnan vastaava virkamies (starost) ilmoittaa eläkelaitokselle, ettei henkilöä voida kouluttaa mihinkään uuteen ammattiin ettei henkilö halua osallistua uudelleenkoulutukseen. Maksuaikaa voidaan pidentää niin kauan kuin ammatilliseen uudelleenkoulutukseen tarvitaan aikaa, enintään kuitenkin 30 kuukautta. Toisin sanoen koulutuseläkettä voidaan maksaa enintään 36 kuukautta. Mitä järjestelmä kattaa? Työkyvyttömyyseläkkeen määrä lasketaan seuraavasti: täydestä työkyvyttömyydestä maksettava työkyvyttömyyseläke: i. 24 % perusmäärästä ii. 1,3 % laskentaperusteesta jokaiselta vakuutusvuodelta iii. 0,7 % laskentaperusteesta jokaiselta hyvitetyltä vakuutusvuodelta iv. 0,7 % laskentaperusteesta kultakin sellaiselta vuodelta, joka puuttuu 25 työvuoden jaksosta siitä päivästä lähtien, jolloin vakuutettu haki työkyvyttömyyseläkettä, siihen päivään, jolloin hän täyttää 60 vuotta osittaisesta työkyvyttömyydestä maksettava työkyvyttömyyseläke: 75 % työkyvyttömyyden perusteella maksettavasta työkyvyttömyyseläkkeestä täydestä työkyvyttömyydestä ja itsenäisen elämän menettämisestä maksettava työkyvyttömyyseläke, minkä lisäksi maksetaan avustajatukea koulutuseläke: 75 % työkyvyttömyyseläkkeen laskentaperusteesta, vähintään kuitenkin määrä, joka vastaa pienintä osittaisesta työkyvyttömyydestä maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä. Työkyvyttömyysetuuksien saaminen Työkyvyttömyyttä arvioi sosiaalivakuutuslaitoksen (ZUS) hyväksymä lääkäri, joka antaa arviointitodistuksen. Tämän todistuksen perusteella toimivaltainen eläkelaitos tekee päätöksen etuuksista, jotka riippuvat arvioidusta työkyvyttömyydestä. Asianomaisella on oikeus hakea muutosta sosiaalivakuutuslaitoksen hyväksymän lääkärin tekemään arvioon kääntymällä sosiaalivakuutuslaitoksen arviointiryhmän puoleen 14 päivän sisällä ensimmäisen arvioinnin tekemisestä. Heinäkuu

15 Muutoksenhakupyynnön voi tehdä sosiaalivakuutuslaitoksen toimivaltaisen yksikön välityksellä. Heinäkuu

16 Luku VI: Vanhuuseläkkeet ja -etuudet Vanhuusetuuksien saamisen edellytykset Puolan sosiaalivakuutusjärjestelmää uudistettiin vuonna Uudistuksen myötä eri ikäisiin vakuutettuihin ryhdyttiin soveltamaan eri ikärajoja vanhuuseläkkeen osalta (emerytura). Seuraaviin kolmeen ikäryhmään sovelletaan siis eri säännöksiä: ennen tammikuun 1. päivää 1949 syntyneet henkilöt 1. tammikuuta joulukuuta 1968 syntyneet henkilöt 1. tammikuuta 1969 ja sen jälkeen syntyneet henkilöt. Ennen tammikuun 1. päivää 1949 syntynyt henkilö saa oikeuden vanhuuseläkkeeseen täyttäessään seuraavat ehdot: hän on saavuttanut eläkeiän, joka on naisten kohdalla 60 vuotta ja miesten kohdalla 65 vuotta hänelle on kertynyt vaadittu määrä vakuutusvuosia (20 vakuutusvuotta, jos hän on nainen, ja 25 vakuutusvuotta, jos hän on mies). Alkaen 1. tammikuuta 2013 eläkeikä nousee asteittain yhdellä kuukaudella kolmea kuukautta kohti kussakin ikäryhmässä, kunnes se on lopulta 67 vuotta sekä miehille että naisille. Ensimmäiset, joita eläkeiän nousu koskee, ovat syntyneet vuonna 1953 (naiset) ja 1949 (mihet). Nainen voi myös saada oikeuden vanhuuseläkkeeseen 15 vakuutusvuoden jälkeen ja mies 20 vakuutusvuoden jälkeen. Tällöin vanhuuseläkettä ei kuitenkaan koroteta vakuutusjärjestelmän takaaman vähimmäiseläkkeen tasolle, jos vanhuuseläke on tätä vähimmäiseläkettä pienempi. Ennen tammikuun 1. päivää 1949 syntynyt henkilö voi myös saada oikeuden varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, jos hän on 55 vuotta täyttänyt nainen, jolle on kertynyt vähintään 30 vakuutuskauden ja/tai hyvitetyn kauden vuotta tai joka on todettu täysin työkyvyttömäksi ja jolle on kertynyt vähintään 20 vakuutuskauden ja/tai hyvitetyn kauden vuotta 60 vuotta täyttänyt mies, jolle on kertynyt vähintään 35 vakuutusvuotta ja hyvitettyä vuotta tai ainakin 25 vakuutusvuotta, jos hänet on todettu täysin työkyvyttömäksi. Oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen voidaan myöntää myös naiselle, jolle on kertynyt 20 vakuutusvuotta, tai miehelle, jolle on kertynyt 25 vakuutusvuotta, kun näistä vakuutusvuosista vähintään 15 vuotta (tai tietyissä tapauksissa 10 vuotta) on kertynyt henkilön työskennellessä erikoisolosuhteissa tai tietynlaisissa työtehtävissä. Henkilöt, jotka täyttävät edellä mainitut ehdot, voivat jäädä eläkkeelle kyseiselle ammattiryhmälle vahvistetussa eläkeiässä. Kyseisestä eläkeiästä säädetään erikoisolosuhteissa tai tietynlaisissa työtehtävissä työskentelevien palkansaajien eläkeiästä annetussa asetuksessa. Heinäkuu

17 Lisäksi tiettyihin henkilöryhmiin, kuten sotainvalideihin ja sotilashenkilöihin, julkishallinnon virkamiehiin, opettajiin, kaivostyöläisiin ja rautatieläisiin, sovelletaan heille edullisempia vanhuuseläke-ehtoja. Tammikuun 1. päivän 1949 ja joulukuun 31. päivän 1968 välisenä aikana syntynyt henkilö voi jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle samoin ehdoin kuin edelliseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jos hän täyttää seuraavat edellytykset: hän ei ole liittynyt minkäänlaiseen avoimeen eläkerahastoon. hän on täyttänyt vanhuuseläkkeen saamiselle asetetut ehdot viimeistään 31. joulukuuta Jos vakuutettu on syntynyt joulukuun 31. päivän 1948 jälkeen eikä saavuta ennen joulukuun 31. päivää 2008 vanhuuseläkkeen (erikoisolosuhteissa tai tietynlaisissa työtehtävissä tehdyn työn taikka luovan tai taiteellisen työn perusteella), kaivostyöläisten vanhuuseläkkeen, tietyn aikaa tehdyn kaivostyön perusteella maksettavan vanhuuseläkkeen tai rautatieläisten vanhuuseläkkeen saamiselle asetettua eläkeikää, hän voi jäädä eläkkeelle ennen 60 vuoden ikää (jos hän on nainen) tai ennen 65 vuoden ikää (jos hän on mies), mikäli hänelle on kertynyt 1. tammikuuta 1999 erikoisolosuhteissa tai tietynlaisissa työtehtävissä työskentelykausia, joiden perusteella nainen saa oikeuden vanhuuseläkkeeseen ennen 60 vuoden ikää ja mies ennen 65 vuoden ikää vakuutusvuosia ja hyvitettyjä vuosia vähintään 20 vuotta, jos hän on nainen, tai vähintään 25 vuotta, jos hän on mies. Vuodesta 2009 lähtien jotkut työntekijät, jotka ovat ennen tammikuun 1. päivää 1999 ja/tai joulukuun 31. päivän 2008 jälkeen työskennelleet erityisolosuhteissa tai tehneet tietyntyyppistä työtä, voivat saada siirtymäeläkkeen (emerytura pomostowa). Siirtymäeläkettä voi hakea 55 vuotta täyttänyt nainen, jolle on kertynyt vakuutusaikaa vähintään 20 vuotta, tai 60 vuotta täyttänyt mies, jolle on kertynyt vakuutusaikaa vähintään 25 vuotta, mukaan luettuna vähintään 15 vuoden pituinen työskentelyjakso erityisolosuhteissa tai tietyntyyppisessä työssä. Eläkkeen myöntäminen edellyttää myös työsuhteen päättymistä. Eläkkeen määrä lasketaan samalla tavalla kuin uuden vanhuuseläkkeen määrä. Henkilön varsinaisesta eläkkeelle jäämisen iästä riippumatta 60 vuotta täyttäneiden henkilöiden keskimääräinen eliniänodote otetaan aina huomioon. Oikeus siirtymäeläkkeeseen päättyy päivänä, joka edeltää päivää, jona henkilö saa oikeuden vanhuuseläkkeeseen, tai, jos kyseinen henkilö ei ole oikeutettu vanhuuseläkkeeseen, lakisääteisen eläkeiän saavuttamista edeltävänä päivänä. Tammikuun 31. päivän 1968 jälkeen syntynyt mies saa oikeuden vanhuuseläkkeeseen täytettyään 65 vuotta ja nainen täytettyään 60 vuotta. Tällöin eläkeoikeuden saamisen edellytyksenä ei ole minkäänlaista vakuutuskausien vähimmäismäärää. Tähän ryhmään kuuluvan vakuutetun vanhuuseläkkeen määrä lasketaan jakamalla laskentaperuste hänen ikäänsä perustuvalla keskimääräisellä elinajanodotteella. Mitä järjestelmä kattaa? Edellä mainittujen vanhuuseläkkeiden määrä riippuu laskentaperusteen määrästä vakuutetulle kertyneiden vakuutuskausien ja hyvitettyjen kausien määrästä Heinäkuu

18 todellisesta perusmäärästä sinä päivänä, jona henkilö saa oikeuden eläkkeeseen. Vanhuuseläkkeen laskentaperuste on sama kuin se, jonka mukaan on laskettu Puolan lainsäädännön mukaiset sosiaalivakuutusmaksut tai vanhuuseläkemaksut, joita henkilö on maksanut 10 sellaisen peräkkäisen kalenterivuoden aikana, jotka valitaan eläkkeen hakemisvuotta välittömästi edeltävien 20 vuoden ajalta. Vakuutettu voi myös ilmoittaa vanhuuseläkkeen laskentaperusteen vahvistamista varten koko vakuutuskauden ajalta vapaasti valittujen 20 kalenterivuoden sosiaalivakuutusmaksujen keskimääräisen laskentaperusteen. Tämä laskentaperuste määritetään kertomalla perusmäärä henkilökohtaisella laskentaperustekertoimella. Perusmäärä on 100 % keskimääräisestä palkasta, josta on vähennetty edellisenä kalenterivuonna pidätetyt sosiaalivakuutusmaksut. Perusmäärä vahvistetaan vuosittain, ja se on voimassa kunkin kalenterivuoden maaliskuun 1. päivästä sitä seuraavan kalenterivuoden helmikuun viimeiseen päivään. Vanhuuseläkkeen määrä on 24 % perusmäärästä, joka vahvistetaan edellä esitetyllä tavalla 1,3 % sen laskentaperusteesta kultakin vakuutusvuodelta 0,7 % sen laskentaperusteesta kultakin hyvitetyltä vuodelta ottaen huomioon asiaa koskevat erityisasetukset. Lakisääteinen vähimmäiseläke on 799,18 zlotya (189 euroa), ja eläkkeen enimmäismäärä on 100 % viitepalkasta. Huomioon otettavien hyvitettyjen vuosien määrä voi olla enintään kolmasosa vakuutusvuosien määrästä. Eläkkeen laskentaperusteena käytetään summaa, jonka verran vakuutettu on maksanut vakuutusmaksuja sen kuun loppuun mennessä, jota seuraavasta kuusta lähtien hän saa oikeuden vanhuuseläkkeeseen. Tämä summa käsittää vanhuuseläkevakuutusmaksut, niiden vuotuisen korotuksen sekä alkupääoman, jonka arvoa on tarkistettu asianmukaisesti (jos vakuutettu kuului vakuutuksen piiriin ennen tammikuun 1. päivää 1999). Vakuutetun ikä ilmoitetaan vuosina ja kuukausina sinä päivänä, jona hän jää eläkkeelle. Keskimääräinen elinajanodote on tilastollinen luku, joka ilmaisee sen, kuinka monta kuukautta uutta vanhuuseläkettä keskimäärin maksetaan. Mikäli tämä luku ylittyy, asia ei vaikuta millään tavalla tulevaisuudessa maksettavan eläkkeen määrään tai tarkistusperiaatteeseen. Vanhuusetuuksien saaminen Sosiaaliturvahakemus on tehtävä seitsemän päivän sisällä vakuutusvelvollisuuden syntymisestä (eli työsopimuksen allekirjoittamisesta palkansaajan kanssa tai oman liiketoiminnan käynnistämisestä, kun kyseessä on itsenäinen ammatinharjoittaja). Jokaisen, jonka on otettava lakisääteinen vanhuuseläke- ja työkyvyttömyysvakuutus, on tehtävä tämä hakemus. Heinäkuu

19 Henkilöt, jotka voivat liittyä sosiaalivakuutukseen vapaaehtoisesti, voivat tehdä hakemuksen, milloin haluavat. Sosiaaliturvahakemus tehdään sosiaalivakuutuslaitokselle käyttäen erityistä lomaketta, sosiaalivakuutuslaitoksen kehittämää, vakuutettujen käytettävissä olevaa sähköistä asiakirjaa tai siitä otettua laadukasta tulostetta. Heinäkuu

20 VII luku: Eloonjääneiden etuudet Edellytykset eloonjääneiden etuuksien saamiseksi Perhe-eläkettä maksetaan edesmenneen vakuutetun perheenjäsenille, jos vakuutettu sai kuolinhetkellään vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä tai hän täytti vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saamiselle asetetut edellytykset. Perhe-eläkeoikeutta arvioitaessa edesmenneen henkilön oletetaan olleen täysin työkyvytön. Seuraavat henkilöt voivat hakea perhe-eläkettä: lapset, mukaan luettuna vakuutetun lapset, hänen puolisonsa lapset ja adoptiolapset, jotka ovat alle 16-vuotiaita tai jotka ovat alle 25-vuotiaita ja opiskelevat. Eläkettä maksetaan ikään katsomatta lapsille, jotka on todettu täysin työkyvyttömiksi ennen 16 vuoden ikää tai ennen 25 vuoden ikää, jos he opiskelevat edelleen; lapsenlapset, sisarukset ja muut lapset, joita vakuutettu on kasvattanut ja elättänyt ennen näiden täysi-ikäiseksi tuloa, jos kumpikin seuraavista ehdoista täyttyy: i. vakuutettu (palkansaaja tai eläkkeensaaja) on ottanut heidät perheeseensä vähintään vuosi ennen kuolemaansa; tätä ehtoa ei sovelleta, jos kuolema johtui tapaturmasta; ii. he eivät saa minkäänlaista eläkettä vanhempiensa kuollessa, tai heidän vanhempansa eivät kykene elättämään heitä, tai palkansaaja, eläkkeensaaja tai hänen puolisonsa on tuomioistuimen päätöksen nojalla heidän laillinen huoltajansa; leski voi saada perhe-eläkettä, jos hän oli puolisonsa kuollessa täyttänyt 50 vuotta tai oli työkyvytön. Jos leski on alle 50-vuotias mutta kasvattaa ainakin yhtä alle 16- vuotiasta lasta, lapsenlasta tai sisarusta, joka voi hakea kyseisen kuolemantapauksen perusteella perhe-eläkettä, myös leski on oikeutettu perheeläkkeeseen. Jos edesmenneen henkilön lapsi, lapsenlapsi tai sisarus jatkaa opintojaan, myös leski voi saada perhe-eläkettä, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Leski voi hakea tätä eläkettä myös silloin, kun hän huolehtii yhdestä täysin työkyvyttömästä lapsesta. Leski, joka on täyttänyt 50 vuotta tai joka on todettu työkyvyttömäksi viiden vuoden sisällä siitä, kun hänen puolisonsa kuoli tai kun hän lakkasi huolehtimasta alle 16-vuotiaasta lapsesta (tai alle 18-vuotiaasta lapsesta, jos lapsi opiskelee) tai täysin työkyvyttömäksi todetusta lapsesta, on myös oikeutettu perhe-eläkkeeseen. Edesmenneen henkilön entinen aviopuoliso taikka leski, joka ei asunut yhdessä puolisonsa kanssa tämän kuolinhetkellä, voi hakea perhe-eläkettä, jos hän täyttää leskeen sovellettavat ehdot ja jos edesmennyt henkilö maksoi hänelle kuolinhetkellään elatusapua tuomioistuimen päätöksen tai tuomioistuimessa tehdyn sopimuksen nojalla; vanhemmat voivat hakea perhe-eläkettä, jos he täyttävät leskeen sovellettavat ehdot tai jos heidän edesmennyt lapsensa turvasi huomattavassa määrin heidän toimeentulonsa. Leski tai lapsi ei menetä avioituessaan oikeuttaan perhe-eläkkeeseen. Heinäkuu

21 Hautausavustus (Zasiłek pogrzebowy) Hautajaiskuluja varten myönnetään avustusta, kun vainaja on vakuutettu; vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saaja; henkilö, joka ei saanut vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä kuollessaan mutta täytti eläkkeen saamiselle asetetut edellytykset; edellä kohdissa 1 ja 2 mainitun henkilön perheenjäsen. Mitä järjestelmä kattaa? Lesken-eläkkeen määrä on yhdelle edunsaajalle 85 % eläkkeestä, johon edesmennyt vakuutettu oli oikeutettu kahdelle edunsaajalle: 90 % eläkkeestä, johon edesmennyt vakuutettu oli oikeutettu kolmelle tai useammalle edunsaajalle: 95 % eläkkeestä, johon edesmennyt vakuutettu oli oikeutettu Lakisääteinen vähimmäiseläke on 799,18 zlotya (189 euroa). Kaikille perheenjäsenille, jotka voivat hakea perhe-eläkettä, myönnetään yksi, yhteinen perhe-eläke, joka jaetaan tarvittaessa tasan edunsaajien kesken. Hautausavustusta maksetaan kerran. Sitä voidaan myöntää hautajaiset maksaneelle henkilölle taikka työnantajalle, sosiaaliapukeskukselle, kunnalle, piirikunnalle (powiat), kirkon tai muun uskonnollisen ryhmän virkailijalle, joka maksoi hautajaiset. Kertaluonteisen avustuksen määrä zlotya (948 euroa). Oikeus hautausavustukseen päättyy, ellei avustusta haeta 12 kuukauden kuluessa vainajan kuolinpäivästä. Eloonjääneiden etuuksien saaminen Päätöksen vanhuuseläkkeen tai leskeneläkkeen myöntämisestä tekee toimivaltainen eläkelaitos. Se, mikä laitos on toimivaltainen, riippuu hakijan asuinpaikasta. Menettely eläkkeen myöntämiseksi alkaa siitä, kun henkilö tekee eläkehakemuksen. Eläkelaitos tekee päätöksensä aina 30 päivän sisällä siitä, kun eläkeoikeuden saamiselle asetettu viimeinen ehto täyttyy. Eläkkeen hakijalla on oikeus hakea muutosta eläkelaitoksen päätökseen. Päätökseen tyytymättömällä henkilöllä on oikeus valittaa siitä piirikuntansa työ- ja sosiaalivakuutustuomioistuimeen kuukauden sisällä päätöksen tiedoksi antamisesta. Valitus on tehtävä päätöksen tehneen eläkelaitoksen kautta. Heinäkuu

22 VIII luku: Työtapaturma- ja ammattitautietuudet Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saamisen edellytykset Useimpien ammatillista toimintaa harjoittavien henkilöiden on otettava pakollinen (lakisääteinen) työtapaturma- ja ammattitautivakuutus. Sitä ei voi ottaa vapaaehtoisesti. Tapaturmavakuutuksesta maksetaan sairausetuuksia, työkyvyttömyyseläkettä sekä korvauksia työtapaturmasta tai ammattitaudista. Sairausajan etuudet Sairauspäivärahaa (zasiłek chorobowy) maksetaan vakuutetulle, jonka työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista. Sairauspäivärahaa myönnetään ensimmäisestä sellaisesta päivästä lähtien, jona vakuutettu on työkyvytön työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi, riippumatta siitä, kuinka pitkään hän on kuulunut työtapaturmavakuutuksen piiriin; Kuntoutustuki (świadczenie rehabilitacyjne), jota maksetaan vakuutetulle, joka ei ole enää oikeutettu sairauspäivärahaan mutta on edelleen työkyvytön ja jonka työkyvyn voidaan olettaa palautuvan, jos hoitoja ja terapeuttista kuntoutusta jatketaan. Kuntoutustukea voi saada enintään 12 kuukauden ajan; Täydentävä tuki (zasiłek wyrównawczy), jota maksetaan vakuutetulle palkansaajalle, jonka palkka on pienentynyt pysyvän tai pitkäaikaisen työkyvyttömyyden vuoksi. Lisätietoja näistä etuuksista saa luvusta III. Työkyvyttömyyseläke (Renta) Koulutuseläkettä (renta szkoleniowa) maksetaan vakuutetulle, jonka kohdalla ammatillisen uudelleenkoulutuksen hyödyt on arvioitu sen jälkeen, kun hän on menettänyt työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi kykynsä tehdä aiempaa työtään, ks. sairauspäivärahaa koskeva luku; perhe-eläkettä (renta rodzinna) maksetaan vakuutetun taikka työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saaneen henkilön perheenjäsenille. Lisätietoja perhe-eläkettä koskevasta luvusta; Työkyvyttömyyseläkettä (renta ztytułu niezdolnosci do pracy) maksetaan työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi työkykynsä menettäneelle vakuutetulle. Korvaukset (Zasiłki) Kertakorvaus, joka maksetaan vakuutetulle, joka on menettänyt työkykynsä pysyvästi tai pitkäksi aikaa työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi kertakorvaus, joka maksetaan työtapaturman tai ammattitaudin seurauksena kuolleen vakuutetun perheenjäsenille taikka työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saaneen henkilön perheenjäsenille (jednorazowe odszkodowanie) korvaus kaikista hammashoitoon, ennaltaehkäiseviin rokotteisiin ja ortopedisten välineiden hankintaan liittyvistä kuluista laissa säädetyin rajoituksin. Heinäkuu

23 Mitä järjestelmä kattaa? Työkyvyttömyyseläkkeen määrä on 24 % perusmäärästä 1,3 % laskentaperusteesta jokaiselta vakuutusvuodelta 0,7 % laskentaperusteesta jokaiselta hyvitetyltä vakuutusvuodelta 0,7 % laskentaperusteesta jokaiselta oletetulta vuodelta. Oletetuilla vuosilla tarkoitetaan vuosia, jotka puuttuvat vakuutusvuosista ja hyvitetyistä vuosista koostuvasta 25 vuoden jaksosta siitä päivästä lähtien, jolloin vakuutettu haki työkyvyttömyyseläkettä, siihen päivään, jolloin hän täyttää 60 vuotta. Työtapaturman tai ammattitaudin seurauksena maksettavan työkyvyttömyyseläkkeen ja koulutuseläkkeen vähimmäismäärä on 60 % työkyvyttömyyseläkkeen laskentaperusteesta, kun henkilö on osittain työkyvytön 80 % työkyvyttömyyseläkkeen laskentaperusteesta, kun henkilö on täysin työkyvytön 100 % työkyvyttömyyseläkkeen laskentaperusteesta, kun henkilö saa koulutuseläkettä. Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saaminen Ammattitaudin, työtapaturmasta aiheutuneen sairauden tai raskauden aikana ilmenneen sairauden tapauksessa sosiaalivakuutuslaitos maksaa 100 % viitepalkasta. Jos ammattitaudin saanut henkilö on altistunut riskille useamman kuin yhden työnantajan palveluksessa, korvauksen maksaa viimeisin työnantaja. Heinäkuu

24 IX luku: Perhe-etuudet Perhe-etuuksien saamisen edellytykset Henkilö, joka täyttää seuraavat ehdot, voi hakea perhe-etuuksia: hän asuu Puolassa sinä aikana, kun hänelle maksetaan etuuksia; hänen perheensä henkeä kohden lasketut kuukausitulot ovat enintään 504 zlotya (119 euroa) tai 583 zlotya (138 euroa), jos perheessä on vammainen lapsi. Mitä järjestelmä kattaa? Perheille maksettavia perusetuuksia ovat perheavustus (zasiłek rodzinny) ja sitä täydentävät lisät (dodatki). Perheavustusta maksetaan lapsen syntymästä lähtien siihen asti, kunnes hän täyttää 18 vuotta tai kunnes hän päättää opintonsa, enintään kuitenkin 21 vuoden ikään asti tai, jos lapsi opiskelee ja hänellä on kohtuullisen vakava tai vakava vamma, 24 vuoden ikään asti. Perheavustus maksetaan kuukausittain. Perheavustuksen lisäksi on mahdollista saada seuraavia lisiä: kertaluonteinen äitiysavustus (dodatek z tytułu urodzenia dziecka), joka voidaan myöntää ennen kuin lapsi täyttää vuoden hoitoavustus, jota maksetaan vanhempainlomalla olevalle henkilölle (dodatek z tytułu opieki nad dzieckiem w okresie korzystania z urlopu wychowawczego) sillä edellytyksellä, että hän on työskennellyt vähintään kuusi kuukautta juuri ennen vanhempainlomaoikeuden saamista. Tätä avustusta voidaan myöntää enintään 24 kuukaudeksi, 36 kuukaudeksi, jos kyseinen henkilö hoitaa useampaa, samalla kertaa syntynyttä lasta, tai 72 kuukaudeksi, jos lapsi on vammainen yksinhuoltaja-avustus (dodatek z tytułu samotnego wychowywania dziecka), joka myönnetään lapsen yksinhuoltajaäidille tai -isälle, lapsen tosiasialliselle huoltajalle tai lapsen lailliselle huoltajalle, joka ei saa oikeuden päätöksen nojalla elatusapua lapsen toiselta vanhemmalta siksi, että kyseinen vanhempi on kuollut tai lapsen isä ei ole tiedossa. Tätä avustusta voidaan myöntää opiskelijalle, jonka molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Tätä avustusta korotetaan, jos perheessä on vammainen lapsi tai jos perheen henkeä kohden lasketut tulot ovat enintään 50 % asetetusta ylärajasta monilapsisten perheiden avustus (dodatek z tytułu wychowywania dziecka w rodzinie wielodzietnej), jota maksetaan kuukausittain kolmannesta lapsesta ja sitä seuraavista lapsista, joista maksetaan myös perheavustusta vammaisen lapsen koulutus- ja kuntoutusavustus (dodatek z tytułu kształcenia i rehabilitacji dziecka niepełnosprawnego), jota maksetaan lapselle 16 vuoden ikään asti, jos lapsen vammasta tai vuotiaan kohtuullisen vakavasta tai vakavasta vammasta on myönnetty virallinen todistus kouluvuoden alussa maksettava tuki (dodatek z tytułu rozpoczęcia roku szkolnego), joka maksetaan kerran vuodessa lukuvuoden alkaessa Heinäkuu

25 avustus lapsen koulunkäyntiin vieraalla paikkakunnalla (dodatek z tytułu podjęcia przez dziecko nauki poza miejscem zamieszkania). Sillä katetaan majoituskustannukset ja matkakustannukset paikkakunnalle, jossa oppilaitos sijaitsee. Sitä maksetaan 10 kuukaudelta vuodessa. Perhe-etuuksiin kuuluu myös hoitoetuuksia eli sairaanhoitotuki ja sairaanhoitoetuus. Sairaanhoitotuki (Zasiłek pielęgnacyjny) Sairaanhoitotukea myönnetään alle 16-vuotiaalle vammaiselle lapselle ja yli 16- vuotiaalle henkilölle, jolla on vakava tai kohtuullisen vakava vamma, josta on myönnetty virallinen todistus ja joka on ilmennyt ennen 21 vuoden ikää. Avustajatukea myönnetään myös yli 75-vuotiaalle henkilölle, joka ei voi saada vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä täydentävää avustajatukea. Perheen tulot eivät vaikuta tämän tuen myöntämiseen. Sairaanhoitoetuus (Świadczenie pielęgnacyjne) Sairaanhoitoetuuden saaminen edellyttää, että henkilö jättää työnsä hoitaakseen lasta. Sitä voidaan maksaa äidille, isälle, lapsen tosiasialliselle huoltajalle tai muulle henkilölle, joka on velvollinen maksamaan elatusapua, jos kyseinen henkilö ei työskentele tai jättää työpaikkansa tai muun ansiotoiminnan huolehtiakseen lapsesta, jonka vammasta on myönnetty virallinen todistus, jossa todetaan, että lapsi tarvitsee pysyvästi tai pitkään toisen henkilön antamaa hoitoa tai apua, koska hänen kykynsä itsenäiseen toimintaan on heikentynyt huomattavasti, ja että lapsen huoltajan on osallistuttava pysyvästi ja päivittäin lapsen hoitoon, kuntoutukseen ja kasvatukseen, tai jolla on todettu vakava vamma, josta on myönnetty virallinen todistus. Perheen tulot eivät vaikuta tämän etuuden myöntämiseen. Perhe-etuuksien saaminen Seuraavat henkilöt voivat hakea perhe-etuuksia: molemmat vanhemmat toinen vanhemmista lapsen laillinen huoltaja lapsen tosiasiallinen huoltaja eli henkilö, joka hoitaa lasta ja on tehnyt tuomioistuimelle lasta koskevan adoptiohakemuksen täysi-ikäinen opiskelija, jonka vanhemmat ovat kuolleet eivätkä siis elätä häntä tai joka saa vanhemmiltaan tuomioistuimen päätöksen nojalla elatusapua, mikäli elatusapua koskeva päätös tehtiin ennen kuin opiskelija saavutti täysi-ikäisyyden. Heinäkuu

26 X luku: Työttömyys Työttömyysetuuksien saamisen edellytykset Puolan työttömyysturvajärjestelmä on julkinen ja pakollinen. Se kattaa sekä palkansaajat että itsenäiset ammatinharjoittajat. Itsenäinen ammatinharjoittaja maksaa työrahastomaksunsa itse, kun palkansaajan työrahastomaksun maksaa kokonaan työnantaja. Työttömyysturvan piiriin kuuluminen edellyttää, että henkilö saa kuukausituloja vähintään lakisääteisen vähimmäispalkan verran. Työtön saa oikeuden jokaiselta kalenteripäivältä maksettavaan tukeen seitsemän päivän kuluttua siitä, kun hän ilmoittautui piirikunnan (powiat) toimivaltaiseen työvoimatoimistoon, ellei työnantajalla ole tarjota työttömälle sopivaa työtä, koulutusta, työharjoittelua tai perehdytysjaksoa tai ellei työttömälle voida tarjota sopivaa julkista työtä jos työtön on työskennellyt ilmoittautumistaan edeltäneiden 18 kuukauden aikana vähintään 365 päivää, saanut palkkaa vähintään vähimmäispalkan verran ja maksanut siitä työrahastomaksuja tai jos hän täyttää asetetut ehdot, koska hänelle on kertynyt jokin muu jakso, jonka perusteella hän voi hakea työttömyystukea (zasiłek dla bezrobotnych). Varhaiseläke-etuus (Świadczenie przedemerytalne) Varhaiseläke-etuudet on tarkoitettu henkilöille, jotka on irtisanottu työpaikastaan ja jotka eivät täytä vanhuuseläkkeen saamiselle asetettuja edellytyksiä. Varhaiseläkettä voi hakea henkilö, joka on lähellä eläkeikää ja joka on irtisanottu työnantajaan liittyvistä syistä. Varhaiseläkettä voidaan myöntää myös henkilölle, joka on työtön ja joka on saanut työttömyystukea vähintään kuusi kuukautta ja on tämän jälkeen edelleen työtön ei ole työttömyystukea saadessaan kieltäytynyt ilman perusteltua syytä hänelle tarjotusta sopivasta työpaikasta, muusta ansiotyöstä, tukityöstä tai julkisesta työstä hakee varhaiseläkettä laissa säädettyä määräaikaa noudattaen. Mitä järjestelmä kattaa? Työttömyystuen perusbruttomäärä on tällä hetkellä 794,20 zlotya (188 euroa) kuukaudessa kolmen kuukauden ajalta ja 623,60 zlotya (148 euroa) tämän jälkeen. Työtön, jolle on kertynyt alle viisi tukeen oikeuttavaa työvuotta, voi hakea tukea, jonka määrä on 80 % perusmäärästä. Työtön, jolle on kertynyt yli 20 tukeen oikeuttavaa työvuotta, voi hakea tukea, jonka määrä on 120 % perusmäärästä. Työttömyystuen maksukausi riippuu erityisesti työttömän asuinalueen työttömyysasteesta ja voi olla joko 6 tai 12 kuukautta: Heinäkuu