Sosiaaliturvaoikeudet. Bulgariassa

Transkriptio

1 Sosiaaliturvaoikeudet Bulgariassa

2 Tämän oppaan tiedot on koottu ja päivitetty tiiviissä yhteistyössä sosiaaliturvan keskinäisen tietojärjestelmän (MISSOC) kansallisten yhteyshenkilöiden kanssa. Lisätietoja MISSOC-verkostosta on sivulla Tässä oppaassa kuvaillaan yleisesti kunkin maan sosiaaliturvajärjestelmää. Lisätietoja saa muista MISSOCin julkaisuista, jotka kaikki löytyvät edellä mainitusta linkistä. Voit myös ottaa yhteyttä tämän oppaan liitteessä I lueteltuihin toimivaltaisiin viranomaisiin ja laitoksiin. Euroopan komission ja kenenkään sen puolesta toimivan henkilön ei voida katsoa olevan vastuussa tämän julkaisun sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. Euroopan unioni, 2012 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Heinäkuu

3 SISÄLLYSLUETTELO I luku: Johdanto, järjestäminen ja rahoitus... 4 Johdanto... 4 Sosiaaliturvan järjestäminen... 4 Rahoitus... 5 II luku: Terveydenhoito... 7 Terveydenhoidon saamisen edellytykset... 7 Mitä järjestelmä kattaa?... 8 Hoidon saaminen...10 III luku: Sairausetuudet...11 Sairausetuuksien saamisen edellytykset...11 Mitä järjestelmä kattaa?...11 Sairauspäivärahan saaminen...11 IV luku: Äitiys- ja isyysetuudet...13 Äitiys- ja isyysetuuksien saamisen edellytykset...13 Mitä järjestelmä kattaa?...13 Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen...14 Luku V: Työkyvyttömyysetuudet...15 Työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykset...15 Mitä järjestelmä kattaa?...15 Työkyvyttömyysetuuksien saaminen...16 Luku VI: Vanhuuseläkkeet ja -etuudet...17 Vanhuusetuuksien saamisen edellytykset...17 Mitä järjestelmä kattaa?...18 Vanhuusetuuksien saaminen...18 VII luku: Perhe-eläke-etuudet...20 Edellytykset eloonjääneiden etuuksien saamiseksi...20 Mitä järjestelmä kattaa?...21 Perhe-eläke-etuuksien saaminen...21 VIII luku: Työtapaturma- ja ammattitautietuudet...22 Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saamisen edellytykset...22 Mitä järjestelmä kattaa?...22 Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saaminen...22 IX luku: Perhe-etuudet...24 Perhe-etuuksien saamisen edellytykset...24 Mitä järjestelmä kattaa?...24 Perhe-etuuksien saaminen...25 X luku: Työttömyys...26 Työttömyysetuuksien saamisen edellytykset...26 Mitä järjestelmä kattaa?...26 Työttömyysetuuksien saaminen...27 XI luku: Vähimmäistoimeentulo...28 Vähimmäistoimeentuloetuuksien saamisen edellytykset...28 Mitä järjestelmä kattaa?...28 Vähimmäistoimeentuloetuuksien saaminen...28 XII luku: Pitkäaikaishoito...30 Pitkäaikaishoidon saamisen edellytykset...30 Mitä järjestelmä kattaa?...30 Pitkäaikaishoidon saaminen...31 Liite: Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita...32 Heinäkuu

4 I luku: Johdanto, järjestäminen ja rahoitus Johdanto Bulgarian sosiaaliturvajärjestelmään kuuluu sekä tavanomainen maksuihin perustuva sosiaalivakuutus että maksuihin perustumattomat sosiaaliturvajärjestelmät ja sosiaalihuolto, mukaan lukien sosiaalipalvelujärjestelmä. Siihen sisältyvät muun muassa kohdennetut sosiaalihuolto- ja hoito-ohjelmat, joilla työllistetään vaikeassa asemassa olevia henkilöryhmiä, lapsilisät ym. Maksuihin perustumattomat sosiaaliturvajärjestelmät ja sosiaalihuoltojärjestelmä rahoitetaan valtion talousarviosta. Näistä järjestelmistä myönnetään etuuksia tiettyjen edellytysten, kuten tarveharkinnan mukaan. Sosiaaliturvajärjestelmät rahoitetaan sosiaalivakuutuskassojen erillisistä talousarvioista. Kansallisen vakuutuslaitoksen hallinnoimasta julkisesta sosiaalivakuutuksesta myönnetään rahaetuuksia ja eläkkeitä seuraavien tilanteiden perusteella: tilapäinen työkyvyttömyys äitiys, tilapäinen osittainen työkyvyttömyys (sijoittaminen uusiin työtehtäviin) työttömyys; vammaisuus vanhuus kuolemantapaus. Pakollinen sairausvakuutus ja talousarviosta rahoitettava terveydenhuolto tarjoavat keskeisimmät terveydenhoitopalvelut, jotka rahoitetaan joko kansallisen sairausvakuutuskassan talousarviosta tai valtion talousarviosta ohjelmasta riippuen. Kansallisessa lainsäädännössä määritelty sosiaalihuolto tarjoaa raha- ja luontoisetuuksia, joilla voidaan täydentää edunsaajan tuloja tai korvata puuttuvat tulot elämän perustarpeiden täyttämiseksi tai joilla voidaan vastata edunsaajan tai tämän perheen tilapäisiin tarpeisiin. Sosiaaliturvan järjestäminen Bulgarian terveydenhuoltojärjestelmään kuuluu sekä vakuutuksiin perustuvia että verovaroin rahoitettavia järjestelmiä. Julkiset sosiaalivakuutusjärjestelmät tarjoavat rahaetuuksia ja eläkkeitä seuraavien riskien varalta: sairaus, työkyvyttömyys, äitiys, ammattitaudit ja työtapaturmat, vanhuus ja kuolema. Sosiaaliturvajärjestelmien lisäksi sosiaalihuoltojärjestelmä tarjoaa suojaa köyhyysriskin varalta; Bulgarian lainsäädännön nojalla tämä kattaa myös perhe-etuudet. Bulgarian eläkejärjestelmä on kolmiosainen. Ensimmäinen osa on jakojärjestelmäperiaatteella rahoitettava järjestelmä. Vuodesta 2000 lähtien sen rinnalla on toiminut pakollinen täydentävä vanhuuseläkejärjestelmä, joka muodostaa Heinäkuu

5 eläkemallin toisen osan. Täydentävä järjestelmä kattaa kaikki valtion julkiseen vakuutusjärjestelmään pakollisesti kuuluvat henkilöt, jotka ovat syntyneet 31. joulukuuta 1959 jälkeen (yleinen järjestelmä), sekä vaarallisissa olosuhteissa työskentelevät henkilöt (ammatilliset eläkekassat). Eläkemallin kolmannen osan muodostaa vapaaehtoinen eläkevakuutus, johon kuuluvat myös ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin alaiset ammatilliset järjestelmät. Toista ja kolmatta osaa hallinnoivat yksityiset vakuutusyhtiöt, joiden toimintaa valvoo rahoitusvalvonnasta vastaava komitea (Комисия за финансов надзор). Sosiaaliturvasta vastaavia laitoksia ja niiden toimintaa säännellään lainsäädännöllä, jota panevat täytäntöön parlamentti ja ministerineuvosto yhdessä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä muiden kansalaisjärjestöjen kuten potilasturvallisuusyhdistysten kanssa. Laitoksia ja niiden toimintaa valvoo oikeuslaitos. Työasioista ja sosiaalipolitiikasta vastaava ministeri laatii ja säätää politiikkaa, joka koskee julkista sosiaaliturvaa, pakollisia ja täydentäviä eläkejärjestelmiä sekä sosiaalihuoltoa. Terveysasioista vastaava ministeri laatii terveydenhoitoa koskevan politiikan sekä maksuihin perustuvan että verorahoin rahoitettavan järjestelmän osalta. Vuonna 2005 perustettu julkisista varoista vastaava laitos (Националната агенция по приходите) huolehtii verojen ja sosiaaliturvamaksujen asettamisesta ja valvomisesta sekä niiden keräämisestä. Vuonna 1995 perustettu kansallinen sosiaalivakuutuslaitos (Национален осигурителен институт) järjestää julkisten vakuutusjärjestelmien jäsenyyden rahaetuuksien osalta. Kansallinen sairausvakuutuskassa (Националната здравноосигурителна каса) on ollut toiminnassa vuodesta 1999 lähtien, ja se aloitti terveyspalvelujen ostamisen palvelujen tarjoajilta 1. heinäkuuta Vuonna 1990 perustettu työvoimatoimisto (Агенцията по заетостта) toteuttaa aktiivisia toimenpiteitä työnhakijoiden työllistämiseksi näiden vakuutustilanteesta riippumatta. Sosiaalihuoltolaitos (Агенцията за социално подпомагане) vastaa toimista, jotka liittyvät riittävän toimeentulon turvaamiseen, sosiaaliapuun ja perhe-etuuksiin. Vuonna 2005 perustettu vammaisten asioista vastaava laitos (Агенция за хората с увреждания) toteuttaa erilaisia toimia vammaisten integroimisen edistämiseksi. Rahoitus Sosiaaliturvajärjestelmä rahoitetaan työntekijöiden, työnantajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien maksamista kansallisista vakuutusmaksuista sekä valtion talousarviosta. Sosiaalihuoltojärjestelmä rahoitetaan yksinomaan valtion talousarviosta. Rahoitusosuudet Vakuutusmaksujen määrä on tietty prosenttiosuus maksujen alaisista tuloista. Maksut jakaantuvat vakuutuksenantajan ja vakuutetun kesken suhteessa 60:40; tämä koskee Heinäkuu

6 vain yleistä sairaus- ja äitiyskassaa sekä työttömyyskassaa. Kolmannen työvoimakategorian eläkevakuutusmaksujen kokonaismäärä on 17,8 % (vakuutuksenantajalta 9,9 % ja vakuutetulta 8,0 %). Mikäli vakuutettu on syntynyt jälkeen, eläkevakuutusmaksujen osuus on 12,8 % (vakuutuksenantajalta 7,1 % ja vakuutetulta 5,7 %). Valtion talousarviosta on lähtien tehty siirtoja eläkekassaan; näiden siirtojen määrä on 12 % kaikkien vakuutettujen kaikista maksujen alaisista tuloista kalenterivuoden aikana. Valtion virkamiesten, tuomareiden, syyttäjien, tutkijoiden, valtion haastemiesten, tuomioistuinten virkamiesten sekä puolustusvoimien henkilöstön henkilökohtaiset maksut katetaan valtion talousarviosta. Itsenäiset ammatinharjoittajat maksavat maksut kokonaisuudessaan itse. Työtapaturmien ja ammattitautien varalta perittävät maksut vaihtelevat työolosuhteista riippuen 0,4 %:sta 1,1 %:iin ja ne ovat täysin työnantajan/vakuutuksenantajan vastuulla. Työntekijöiden palkkasaatavien takuukassaan suoritettavat maksut ovat täysin työnantajan vastuulla (0,1 % vuonna 2010). Vuonna 2012 maksujen suorittaminen takuukassaan keskeytettiin tilapäisesti. Ensimmäiseen ja toiseen työvoimakategoriaan kuuluvat työntekijät on vakuutettava ammatillisen eläkekassan tarjoamalla täydentävällä pakollisella eläkevakuutuksella. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvien työntekijöiden osalta vakuutusmaksut ovat 12 % ja toiseen kategoriaan kuuluvien osalta 7 %. Työnantaja suorittaa maksut kokonaisuudessaan. Työnantajalla on velvollisuus maksaa lisäksi 3 % eläkekassaan omalla kustannuksellaan. Opettajien osalta vakuutuksenantajan on maksettava omalla kustannuksellaan lisäksi 4,3 % opettajien eläkekassaan. Eläkekassaan suoritettavien maksujen osuus on pienempi jälkeen syntyneiden työntekijöiden osalta. Työntekijälle hyvitetään 5 %:n erotus täydentävän pakollisen eläkevakuutuksen yleiseen eläkekassaan. Maksujen alaisten tulojen kuukausittainen enimmäismäärä on levaa (1 023 euroa). Sosiaaliturvamaksut maksetaan työntekijän saamista bruttokuukausituloista, mukaan lukien kertyneet ja maksamattomat tulot. Maksut eivät voi alittaa maksujen alaista vähimmäistuloa, joka riippuu pääasiallisesta taloudellisesta toiminnasta ja pätevyydestä ammattiryhmään nähden. Työntekijöiltä, joille ei ole määritetty maksujen alaisten tulojen vähimmäismäärää, peritään maksut kansallisen vähimmäiskuukausitulon mukaisesti. Itsenäisen ammatinharjoittajan maksujen alainen vähimmäistulo on levaa ( euroa) riippuen hänen vuoden 2010 verotettavista vuosituloistaan. Henkilöillä, jotka eivät ole olleet ansiotyössä vuonna 2010, ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla, jotka ovat aloittaneet toimintansa vuosina 2011 ja 2012, maksujen alaisen tulon vähimmäismäärä on 420 levaa (215 euroa). Heinäkuu

7 II luku: Terveydenhoito Terveydenhoidon saamisen edellytykset Verovaroin rahoitettavien terveydenhoitojärjestelmien etuuksiin ovat oikeutettuja 1. Bulgarian kansalaiset 2. ulkomaalaiset, jotka asuvat Bulgariassa pysyvästi. Huom. Muiden EU-maiden kansalaisia ei katsota Bulgarian lainsäädännössä ulkomaalaisiksi, vaan heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin Bulgarian kansalaisilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen perusteella. Pakollinen sairausvakuutus Bulgarian pakollista sairausvakuutusjärjestelmää hallinnoi kansallinen sairausvakuutuskassa. Kansallinen sairausvakuutuskassa tarjoaa terveydenhoidon peruspalveluja pakolliseen sairausvakuutukseen suoritettujen maksujen perusteella. Pakolliseen sairausvakuutusjärjestelmään kuuluvat 1. kaikki Bulgarian kansalaiset, jotka eivät ole jonkin muun maan kansalaisia, 2. Bulgarian kansalaiset, jotka ovat myös jonkin toisen maan kansalaisia, mutta asuvat pysyvästi Bulgarian tasavallan alueella, 3. muiden maiden kansalaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt, joilla on lupa oleskella pysyvästi tai pitkäaikaisesti Bulgarian tasavallan alueella, mikäli Bulgarian tasavallan allekirjoittamista kansainvälisistä sopimuksista ei muuta johdu, 4. henkilöt, joilla on pakolaisasema, humanitaarinen asema tai turvapaikkaoikeus, 5. ulkomaiset opiskelijat ja jatko-opiskelijat, jotka on hyväksytty bulgarialaiseen yliopistoon tai tiedelaitokseen ulkomailla asuvien bulgarialaisten opintojen täytäntöönpanosta annetulla ministerineuvoston asetuksella nro 103 vuodelta 1993 ja Makedonian tasavallan kansalaisten hyväksymisestä Bulgarian tasavallan valtiollisiin yliopistoihin annetulla ministerineuvoston asetuksella nro 228 vuodelta 1997, 6. henkilöt, jotka eivät kuulu kohdissa 1 5 lueteltuihin ryhmiin mutta joihin sovelletaan Bulgarian tasavallan lainsäädäntöä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen perusteella. Henkilöt, jotka kuuluvat toisen jäsenvaltion sairausvakuutuksen piiriin, eivät ole sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevien sääntöjen nojalla velvoitettuja ottamaan kansallisen sairausvakuutuskassan vakuutusta. Mikäli henkilö, jonka on maksettava sairausvakuutusmaksunsa itse, laiminlyö kuukausittaisten maksujen suorittamisen yli 3 kuukaudelta 36 kuukauden kuluessa siihen kuukauteen asti, jota edeltävänä kuukautena terveydenhoitopalveluja on annettu, hänen sairausvakuutusoikeutensa pidätetään. Tällöin henkilö voi saada vakuutusoikeutensa takaisin suorittamalla viimeisten 36 kuukauden aikana suorittamatta jääneet maksut. Sairausvakuutusoikeudet palautuvat päivänä, jona Heinäkuu

8 erääntyneet maksut suoritetaan. Terveyspalveluista suoritettuja maksuja ei korvata. Mikäli maksujen suorittamisesta vastaa työnantaja tai joku muu henkilö, maksamatta jättäminen ei vaikuta edunsaajan sairausvakuutusoikeuksiin. Mitä järjestelmä kattaa? Verovaroin rahoitettava terveydenhuoltojärjestelmä Verovaroin rahoitettava terveydenhuoltojärjestelmä tarjoaa Bulgarian kansalaisille ja joillekin pitkäaikaisen oleskeluluvan saaneille kolmannen maan kansalaisille seuraavat palvelut: sairaanhoito hätätapauksissa, synnytyksen aikainen hoito kaikille naisille, joilla ei ole sairausvakuutusta, synnytystavasta riippumatta terveysministerin antaman säädöksen puitteissa ja säädöksessä asetettuja menettelyjä noudattaen, psykiatrinen sairaalahoito, veren ja verivalmisteiden siirrot, elinten, kudosten ja solujen siirrot, pakollinen hoito ja/tai pakollinen eristäminen, asiantuntijalausunnot ja -raportit työkyvyttömyyden asteesta ja pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä, sairauden hoidon maksaminen terveysministerin asettamien ehtojen mukaisesti, sairaankuljetus terveysministerin asettamien ehtojen mukaisesti. Pakollinen sairausvakuutus Pakollinen sairausvakuutus takaa vakuutetulle ilmaisen sairaanhoidon. Tämä kattaa tietyn määrän tietyntyyppisiä ja -laajuisia sairaanhoidon palveluja sekä mahdollisuuden valita vapaasti hoidontarjoaja alueellisen sairausvakuutuskassan kanssa sopimuksen tehneiden palveluntarjoajien joukosta. Valinnanvapaus kattaa Bulgarian koko alueen, eikä sitä voida rajoittaa maantieteellisin ja/tai hallinnollisin perustein. Kansallinen sairausvakuutuskassa maksaa seuraavista sairaanhoidon palveluista: 1. ennaltaehkäisevät terveydenhoito- ja hammashoitopalvelut, 2. sairauksien varhaista toteamista edistävät terveydenhoito- ja hammashoitopalvelut, 3. avo- ja sairaalahoito sairauksien diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi, 4. jatkohoito, pitkäaikaishoito ja lääketieteellinen kuntoutus, 5. sairaanhoito hätätapauksissa, 6. terveydenhoito raskauden, synnytyksen ja äitiyden yhteydessä, 7. terveydenhoitoa koskevan lain 82 artiklan 2 kohdan nojalla annettava terveydenhoito, 8. raskaudenkeskeytykset, jotka tehdään lääketieteellisistä syistä tai raskauden ollessa seurausta raiskauksesta, 9. hammashoitopalvelut, 10. terveydenhoito kotihoidon yhteydessä, 11. kotihoitoon sallittujen lääkkeiden määrääminen ja jakaminen maan alueella, 12. lääketieteellisistä syistä käytettävien lääkevalmisteiden ja erikoisruokavalioon kuuluvien valmisteiden määrääminen ja jakaminen, 13. työkyvyttömyyttä koskeva lääketieteellinen asiantuntemus, Heinäkuu

9 14. lääketieteellisesti perustellut sairaankuljetuspalvelut. 15. terveydenhoitoa koskevan lain 82 artiklan 2 kohdan 3 nojalla annettava terveydenhoito (psykiatrinen sairaalahoito) Edellä luetellut terveydenhoitopalvelut katsotaan kohtia 11, 12 ja 15 lukuun ottamatta kuuluviksi peruspalvelupakettiin, joka rahoitetaan kansallisen sairausvakuutuskassan talousarviosta. Peruspalvelupaketin sisältö määritetään terveysministerin säädöksellä. Säädöksessä tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseksi kansallinen sairausvakuutuskassa ja Bulgarian lääkäriliitto hyväksyvät ja allekirjoittavat terveydenhoitopalveluja koskevan kansallisen puitesopimuksen. Kansallinen sairausvakuutuskassa hyväksyy ja allekirjoittaa vastaavan hammashoitoa koskevan puitesopimuksen myös kansallisen hammashoitoliiton kanssa. Kansallisiin puitesopimuksiin sisältyvät 1. vaatimukset, jotka terveydenhoitopalvelujen tarjoajien on täytettävä, sekä menettelyt, joiden mukaisesti niiden kanssa voidaan tehdä sopimuksia, 2. peruspalvelupaketin mukaiset terveydenhoitopalvelujen tyypit, 3. edellytykset ja menettelyt, joiden mukaisesti peruspaketin hoitopalveluja tarjotaan, 4. hoidon laatua ja saatavuutta koskevat edellytykset, 5. dokumentaatio ja asiakirjojen kulku, 6. osapuolten velvollisuudet tarjota tiedotuspalveluja ja vaihtaa tietoja, 7. muut sairausvakuutuksen kannalta keskeiset asiat. Terveysministeri antaa säädöksen, jossa luetellaan sairaudet, joiden kotihoitoon käytettävät lääkevalmisteet, lääketuotteet ja erikoisruokavalion edellyttämät elintarvikkeet korvataan täysin tai osittain kansallisen sairausvakuutuskassan varoista. Kansallinen sairausvakuutuskassa maksaa kokonaisuudessaan tai osittain korkeintaan kolme lääkevalmistetta kutakin luettelossa mainittua sairautta kohti. Kansallinen sairausvakuutuskassa sekä lääkäri- ja hammaslääkäriliitot määrittävät tuotteiden hinnat yhdessä tuottajien ja tukkumyyjien kanssa. Kansallisen sairausvakuutuskassan luetteloon kuuluvista tuotteista maksamien korvausten suuruus kuuluu vuosittaiseen kansalliseen puitesopimukseen. Vakuutettu maksaa jokaisesta avohoitoon kuuluvasta yleislääkäri-, erikoislääkäri- ja hammaslääkärikäynnistä käyttäjämaksun, jonka suuruus on 1 % vähimmäispalkasta. Mikäli vakuutettu joutuu sairaalahoitoon, häneltä veloitetaan jokaisesta sairaalapäivästä maksu, jonka suuruus on 2 % kansallisesta vähimmäispalkasta, mikäli hoitopäiviä on alle 10 vuodessa. Mikäli hoitopäiviä on vuodessa 10 tai enemmän, potilaalta ei peritä käyttäjämaksua. Avohoidosta ja sairaalahoidosta perittävää terveydenhoito- tai hammashoitomaksua ei peritä seuraavilta potilasryhmiltä: henkilöt, joilla on jokin kansallisen puitesopimuksen liitteessä mainituista sairauksista, alaikäiset ja työttömät perheenjäsenet, henkilöt, jotka ovat sairastuneet tai vammautuneet maanpuolustuksen tai tähän liittyvän toiminnan yhteydessä, sotaveteraanit ja sotainvalidit, vangit, valtion tukea saavat pienituloiset henkilöt, henkilöt, joilla ei ole tuloja tai jotka asuvat hoitokodeissa, terveydenhoitoalan ammattilaiset, Heinäkuu

10 raskaana olevat ja vastasynnyttäneet naiset 45 päivän ajan synnytyksestä, vaikeasti työkyvyttömät vakuutetut, joilla on lisäksi jokin sairaus, potilaat, joilla on pahanlaatuinen kasvain. Mikäli henkilön sairausvakuutusoikeudet on pidätetty, hänen on maksettava saamansa terveydenhoitopalvelut itse. Hoidon saaminen Yleislääkärin valitseminen Vakuutetulla on oikeus valita haluamansa ensisijainen avohoitoa tarjoava yleislääkäri ja hammaslääkäri, joka voi harjoittaa toimintaansa missä tahansa maan rajojen sisäpuolella. Vakuutettu voi vaihtaa yleislääkäriään kerran kalenterivuodessa kesäkuuta ja joulukuuta välisenä aikana. Mikäli vakuutettu vaihtaa asuinpaikkaa, hän voi valita uuden yleislääkärin mihin aikaan tahansa vuodesta. Hammashoito Vakuutetulla on oikeus hammashoitoon esittäessään sairausvakuutustietonsa valitsemalleen hammaslääkärille missä tahansa maan rajojen sisäpuolella. Avohoito Erikoislääkärin tarjoamaan avohoitoon ovat oikeutettuja vakuutetut, jotka ovat saaneet yleislääkäriltään lähetteen erikoislääkärille tai yhteishoitoon. Lähete on voimassa 30 päivän ajan sen antamisesta. Vakuutettu voi valita haluamansa erikoislääkärin mistä tahansa sairaalasta, joka on allekirjoittanut sopimuksen alueellisen sairausvakuutuskassan kanssa; vakuutetun on esitettävä yleislääkärin antama lähete. Sairaalahoitoon pääsy Lääkärit ja hammaslääkärit voivat ohjata potilaansa missä tahansa maan rajojen sisäpuolella toimivaan hoitolaitokseen. Edellytyksenä on, että kyseinen sairaala (tai apteekki) on allekirjoittanut sopimuksen alueellisen sairausvakuutuskassan kanssa. Vuodesta 2011 lähtien potilaat ovat voineet valita hoitolaitoksen sisältä haluamansa lääkäri- tai sairaanhoitajaryhmän. Heinäkuu

11 III luku: Sairausetuudet Sairausetuuksien saamisen edellytykset Julkinen sosiaalivakuutus tarjoaa sosiaalivakuutusetuuksia ja rahaetuuksia tilapäisestä työkyvyttömyydestä kärsivälle vakuutetulle työntekijälle, joka ei ole vielä toipunut ja jolla ei ole ansiotuloja. Mitä järjestelmä kattaa? Vakuutetulla on oikeus tilapäisestä työkyvyttömyydestä maksettaviin etuuksiin seuraavissa tilanteissa: sairaus, tapaturma lukuun ottamatta työtapaturmia, sairautta koskevat tutkimukset, koska hänet on määrätty karanteeniin raskaus, äitiys, sijoittaminen uusiin työtehtäviin sairaus, sijoittaminen uusiin työtehtäviin raskaus, oleskelu parantolassa sairauden hoitamiseksi, korkeintaan 3-vuotiaan lapsen saattaminen sairaalaan, alle 18-vuotiaan lapsen hoitaminen, yli 18-vuotiaan sairaan henkilön hoitaminen. Sairaudesta johtuvasta tilapäisestä työkyvyttömyydestä maksettavan päivittäisen rahaetuuden määrä on 80 % keskimääräisestä bruttopalkasta tai viimeisten 18 kuukauden keskiansioista, joista on maksettu tai olisi pitänyt maksaa vakuutusmaksuja. Mikäli tilapäinen työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista, osuus on 90 %. Sairaudesta, työtapaturmasta tai ammattitaudista johtuvan tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi myönnettävät rahaetuudet maksetaan ensimmäisestä työkyvyttömyyspäivästä lähtien siihen asti, kunnes työkyky palaa tai työkyvyttömyys todetaan pysyväksi. 31. joulukuuta 2012 saakka työnantaja maksaa tilapäisen työkyvyttömyyden kolmelta ensimmäiseltä päivältä sairauspäivärahaa, jonka suuruus on 70 % työntekijän keskimääräisistä bruttotuloista. Tämän jälkeen etuuden määrä on 80 % maksujen alaisista tuloista, ja sen maksaa kansallinen sosiaalivakuutuslaitos. Sairauspäivärahan saaminen Sairausloman saaminen tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi edellyttää sairauslomatodistusta, jonka myöntää työkyvyn arvioinnista vastaava viranomainen. Sairauslomatodistus annetaan päivänä, jona työkyvyttömyys todetaan; sairausloma Heinäkuu

12 voi sen sijaan alkaa tutkimusta edeltävänä päivänä, samana päivänä tai seuraavana päivänä. Sairauslomatodistuksessa on mainittava työkyvyttömyyden tyyppi, hoidon tarve ja laatu sekä sairausloman kesto. Sairauslomatodistus on toimitettava työnantajalle välittömästi sen laatimisen jälkeen tai työnantajalle on ilmoitettava sairauslomasta välittömästi ja joka tapauksessa viimeistään kahden työpäivän kuluessa. Työnantajan on myönnettävä sairausloma automaattisesti sairauslomatodistuksen saatuaan. Tilapäisen työkyvyttömyysjakson ensimmäisenä työpäivänä työnantajan on maksettava vakuutetulle sen kuukauden keskimääräinen bruttopäiväpalkka, jona tilapäinen työkyvyttömyys on alkanut. Tilapäisen työkyvyttömyysjakson toisena päivänä ja sitä seuraavina päivinä rahaetuudet laskee ja maksaa kansallinen sosiaalivakuutuslaitos vakuutetun ilmoittamalle pankkitilille. Heinäkuu

13 IV luku: Äitiys- ja isyysetuudet Äitiys- ja isyysetuuksien saamisen edellytykset Vakuutetulla on raskauden ja synnytyksen yhteydessä oikeus ansiotulon korvaavaan rahaetuuteen, mikäli he ovat suorittaneet tätä varten vakuutusmaksuja vähintään 12 kuukauden ajan. Äitiyspäiväraha Sairauden ja äitiyden varalta vakuutetulla naisella on oikeus rahaetuuksiin raskauden ja synnytyksen yhteydessä. Etuuksia maksetaan 410 kalenteripäivän ajan 45 päivästä ennen laskettua aikaa. Mikäli lapsi syntyy ennen kuin etuutta on ehditty maksaa 45 päivän ajan, 45 päivän jaksosta jäljelle jäävä aika voidaan käyttää synnytyksen jälkeen. Isällä, joka on ollut vakuutettuna yleisessä sairaus- ja äitiyskassassa vähintään 12 kuukauden ajan, on oikeus lakisääteiseen isyysrahaan 15 kalenteripäivän ajan lapsen syntymän yhteydessä. Isyysrahan suuruus on 90 % isän maksujen alaisista tuloista viimeisten 24 kuukauden ajalta. Kun lapsi täyttää 6 kuukautta, isä (tai adoptioisä) voi äidin (tai adoptioäidin) suostumuksella käyttää jäljellä olevan osan 410 päivän vapaasta ja sen ajan maksettavasta rahaetuudesta äidin sijaan. Raskaus- ja synnytysloman päätyttyä äiti, joka on ollut vakuutettuna sairauden ja äitiyden varalta vähintään 12 kuukauden ajan, on oikeutettu etuuteen, jota myönnetään alle 2-vuotiaan lapsen kotihoidosta. Äitiyspäiväraha äideille, joilla ei ole vakuutusta Raskaana oleva nainen, jonka keskimääräiset kuukausitulot perheenjäsentä kohti laskettuna alittavat tietyn rajan, on oikeutettu raskauden aikana kertakorvaukseen, mikäli hänellä ei ole sosiaalivakuutuslainsäädännön nojalla oikeutta raskaus- ja synnytysetuuteen ja mikäli hän asuu Bulgariassa pysyvästi. Korvauksen suuruus määritetään vuosittain annettavassa Bulgarian tasavallan talousarviota koskevassa säädöksessä; korvaus ei voi kuitenkaan olla pienempi kuin edellisvuonna. Mikäli raskaana oleva nainen on vakuutettuna yleisen sairauden ja äitiyden varalta, mutta ei ole oikeutettu raskaus- ja synnytysetuuteen, koska ei ole suorittanut vakuutusmaksuja sosiaalivakuutuslainsäädännössä edellytettyä vähimmäisaikaa, hänelle maksetaan kertakorvaus, jonka suuruus suhteutetaan äitiys- ja synnytysloman alusta kuluneeseen aikaan sekä sosiaalivakuutuslainsäädännössä asetetun vähimmäisajan saavuttamisajankohtaan; tämä jakso voi kuitenkin olla korkeintaan 45 päivää. Raskauden vuoksi maksettava kertakorvaus maksetaan 45 päivää ennen laskettua aikaa. Mitä järjestelmä kattaa? Raskauden ja synnytyksen yhteydessä maksettavan päivärahan suuruus on 90 % keskimääräisistä bruttoansioista tai niistä tuloista, joista maksuja on maksettu tai olisi Heinäkuu

14 pitänyt maksaa viimeisten 24 kuukauden ajalta. Etuuden määrä ei voi olla lakisääteistä vähimmäispalkkaa pienempi eikä keskimääräistä nettopalkkaa suurempi. Alle 2-vuotiaan lapsen kotihoidosta maksettavan etuuden määrästä säädetään julkista sosiaalivakuutustalousarviota koskevassa säädöksessä. Etuuden määrä oli 240 levaa (123 euroa). Jos lapsi annetaan adoptoitavaksi tai laitetaan päiväkotiin, jolle maksetaan valtion täyttä tukea, kotihoidontuen maksaminen päättyy seuraavana päivänä. Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen edellyttää äitiys- tai isyysloman saamista. Terveysviranomaiset antavat sairauslomatodistuksen. Työnantajan on myönnettävä sairausloma automaattisesti sairauslomatodistuksen saatuaan. Heinäkuu

15 Luku V: Työkyvyttömyysetuudet Työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykset Työkyvyttömyyseläke Vakuutetulla on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, mikäli hän on menettänyt työkykynsä osittain tai täysin joko pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Vakuutetut ovat oikeutettuja työkyvyttömyyseläkkeeseen seuraavien vakuutusaikaa koskevien ehtojen täytyttyä: alle 20-vuotiaana: ei vakuutusaikaa koskevia vähimmäisvaatimuksia, alle 25-vuotiaana: vähimmäisvakuutusaika on yksi vuosi, alle 30-vuotiaana: vähimmäisvakuutusaika on 3 vuotta, yli 30 vuoden ikäisenä: vähimmäisvakuutusaika on 5 vuotta, syntymästään lähtien työkyvyttömät henkilöt sekä henkilöt, joiden työkyvyttömyys on alkanut ennen työuran alkua, saavat oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen yhden vakuutusvuoden jälkeen. Työkyvyttömyyseläke myönnetään henkilöille, joiden työkyvyttömyysaste on vähintään 50 %. Oikeus eläkkeeseen alkaa päivänä, jona työkyvyttömyys alkaa. Syntymästään lähtien sokeille ja ennen työuran alkamista sokeutuneille henkilöille maksetaan työkyvyttömyyseläkettä sen hakemispäivästä lähtien. Eläke myönnetään työkyvyttömyyden keston ajaksi. Työkyvyttömyyskorvaus Vakuutetulla on oikeus työkyvyttömyyskorvaukseen yleisen sairauden perusteella, mikäli hän ei ole suorittanut työkyvyttömyyseläkkeen edellyttämään vakuutusaikaa. Mitä järjestelmä kattaa? Työkyvyttömyyseläke Yleisen sairauden perusteella myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen suuruus lasketaan kertomalla eläkkeen laskemisen perustana käytettävät tulot 1,1 %:lla kutakin vakuutusvuotta kohti. Lisäksi vakuutusjaksoksi katsottu aika kerrotaan kertoimella, jonka suuruus riippuu työkyvyttömyysasteesta, seuraavasti: työkyvyttömyysaste yli 90 %: 0.9; työkyvyttömyysaste %: 0.7; työkyvyttömyysaste 50 70,99 %: 0.5. Eläkkeensaaja, jonka työkyvyttömyysaste on yli 90 % ja joka tarvitsee jatkuvaa ulkopuolista apua, saa eläkkeen lisäksi korvauksen, jonka määrä on 75 % vähimmäisvanhuuseläkkeestä. Lisäkorvaukset lisätään jokaiseen eläkkeeseen sen Heinäkuu

16 tyypistä riippumatta. Lisäkorvaukset maksetaan eläkkeensaajalle eikä häntä hoitavalle henkilölle. Sosiaalityökyvyttömyyseläke Oikeus sosiaalityökyvyttömyyseläkkeeseen voidaan myöntää henkilölle, joka on täyttänyt 16 vuotta ja jonka työkyky on alentunut pysyvästi ja on korkeintaan 71 %. Henkilölle, jonka työkyky on alentunut pysyvästi yli 90 %, maksetaan sosiaalityökyvyttömyyseläke 120 %:n suuruisena. Henkilö, jonka työkyky on alentunut pysyvästi %, saa 110 % sosiaalivanhuuseläkkeestä. Työkyvyttömyyskorvaus Mikäli vakuutettu ei ole suorittanut yleisen sairauden perusteella myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen edellyttämää määrää vakuutusjaksoja, hänelle maksettavan yleisen sairauden perusteella myönnettävän työkyvyttömyyskorvauksen suuruus lasketaan kertomalla tilapäisestä työkyvyttömyydestä myönnettävä päiväkorvaus 60:llä. Työkyvyttömyyseläkkeen tapaan myös työkyvyttömyyskorvauksen saajille myönnetään ulkopuolisen avun saamiseksi lisäkorvaus työkyvyttömyyden ajaksi alueellisen lääketieteellisen asiantuntijalautakunnan tai kansallisen lääketieteellisen asiantuntijalautakunnan arvion perusteella, mikäli henkilö ei ole saavuttanut kyseisenä vuonna eläkeikää. Jos henkilö saavuttaa eläkeiän asiantuntijoiden päätöksessä määritetyn ajanjakson kuluessa, ulkopuolisesta avusta maksettava lisäkorvaus myönnetään loppuiäksi. Lisäkorvauksen maksaminen päättyy, kun sen myöntämisen edellytykset eivät enää täyty, esimerkiksi kun edunsaaja kuolee tai hänen työkyvyttömyysluokkansa muuttuu. Työkyvyttömyysetuuksien saaminen Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyseläke myönnetään kansalliselle sosiaalivakuutuslaitokselle osoitetun hakemuksen perusteella. Hakemukseen on liitettävä alueellisen tai kansallisen lääketieteellisen asiantuntijalautakunnan päätös, jossa määritetään työkyvyttömyysaste. Työkyvyttömyyskorvaus Mikäli vakuutettu ei ole suorittanut tarvittavaa määrää vakuutusjaksoja yleisen sairauden perusteella myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi, työkyvyttömyyskorvaus myönnetään kansallisen sosiaalivakuutuslaitoksen alueyksikölle osoitetun hakemuksen perusteella. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat: asiakirjat, jotka koskevat työkyvyttömyyden alkamispäivään asti harjoitettua maksujen alaista ansiotyötä, asiakirjat, jotka koskevat bruttopalkkaa tai ansioita, joiden perusteella vakuutusmaksuja on maksettu; alueellisen lääketieteellisen asiantuntijalautakunnan tai kansallisen lääketieteellisen asiantuntijalautakunnan päätös. Heinäkuu

17 Luku VI: Vanhuuseläkkeet ja -etuudet Vanhuusetuuksien saamisen edellytykset Valtion vanhuuseläkettä voi hakea henkilö, joka on saavuttanut eläkeiän ja on suorittanut vakuutusmaksuja tietyn vähimmäisajan: Miehet ovat oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen 63 vuoden ja 4 kuukauden iässä suoritettuaan vakuutusmaksuja 37 vuoden ja 4 kuukauden ajan. Naiset ovat oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen 60 vuoden ja 4 kuukauden iässä suoritettuaan vakuutusmaksuja 34 ja 4 kuukauden vuoden ajan. Henkilöt, jotka eivät ole suorittaneet vakuutusmaksuja riittävän pitkään, ovat oikeutettuja eläkkeeseen 65 vuoden ja 4 kuukauden iässä suoritettuaan vakuutusmaksuja 15 vuoden ajan alkaen vaaditun vakuutusajan kesto kasvaa 4 kuukaudella kalenterivuotta kohti miehillä 40 vuoden ikään asti ja naisilla 37 vuoden ikään asti alkaen eläkeikä alkaa nousta 4 kuukaudella kalenterivuotta kohti naisilla 63 vuoden ikään asti ja miehillä 65 vuoden ikään asti. Lisäksi lähtien henkilöiden, jotka eivät ole hankkineet riittävää määrää vakuutusjaksoja, eläkeikä alkaa nousta 4 kuukaudella kalenterivuotta kohti 67 ikävuoteen asti. Työntekijöille vakuutusaika on se aika, jonka he ovat työskennelleet täysipäiväisesti lakisääteisten työaikojen mukaan, mikäli maksut on maksettu tai olisi pitänyt maksaa saadusta palkasta, jonka määrän tulee vastata vähintään maksujen alaista vähimmäistuloa. Vakuutusaika lasketaan tunteina, päivinä, kuukausina ja vuosina. Osa-aikaisille työntekijöille vakuutusaika lasketaan jakamalla työskennellyt tunnit lakisääteisillä työtunneilla. Vakuutuslainsäädäntö antaa mahdollisuuden tunnustaa joitain vakuutusjaksoja ilman, että tältä ajalta on suoritettu maksuja. Tällaisiksi maksuttomiksi vakuutusjaksoiksi katsotaan palkallinen tai palkaton vapaa pienten lasten hoitamiseksi kotona, palkallinen tai palkaton vapaa tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi, palkallinen tai palkaton vapaa raskauden ja synnytyksen yhteydessä, palkattomat korkeintaan 30 päivän vapaat kalenterivuoden aikana sekä ajanjaksot, jolloin vakuutettu on saanut työttömyyskorvausta. Vakuutuslainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta ostaa vakuutusjaksoja tietyin edellytyksin. Sosiaalivanhuuseläke Sosiaalivanhuuseläke voidaan myöntää edunsaajan täytettyä 70 vuotta, mikäli hänen vuosiansionsa perheenjäsentä kohti jäävät alle vähimmäistulon (65 levaa (33 euroa)). Sosiaalivanhuuseläke on erityinen eläketyyppi, joka ei liity työntekoon. Oikeus sosiaalivanhuuseläkkeeseen myönnetään henkilöille, joilla ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen, koska he eivät ole suorittaneet riittävästi vakuutusjaksoja. Sosiaalivanhuuseläkettä ei makseta vakuutuskassoista vaan valtion talousarviosta. Se on yksi sosiaalituen muoto, joka on määritelty eläkerahaksi, koska sitä maksetaan säännöllisesti (kuukausittain) ja koska sitä hallinnoivat sosiaaliviranomaiset. Heinäkuu

18 Mitä järjestelmä kattaa? Lakisääteisen vanhuuseläkkeen laskentaperuste määritetään kertomalla kansallinen keskimääräinen maksujen alainen kuukausiansio (eläkkeen myöntämistä edeltäneiden 12 kalenterikuukauden ajalta) vakuutetun henkilökohtaisella kertoimella. Henkilökohtainen kerroin määritetään vakuutetun keskimääräisen maksujen alaisen kuukausiansion perusteella. Näin saatava laskentaperuste kerrotaan 1,1 prosentilla jokaista vakuutusvuotta kohti ja vastaavalla kertoimella jokaista lisävakuutuskuukautta kohti. Tämän lisäksi laskentaperuste kerrotaan 4 prosentilla jokaista vakuutusvuotta kohti sellaisten henkilöiden tapauksessa, jotka ovat saavuttaneet vaaditun määrän vakuutusvuosia (miehillä 37 vuotta ja 4 kuukautta, ja naisilla 34 vuotta ja 4 kuukautta), mutta jatkavat työntekoa edelleen eläkeiän saavuttamisen jälkeen eivätkä saa vielä eläkettä. Vanhuuseläkkeelle on asetettu vähimmäis- ja enimmäisraja. Vanhuuseläkkeen vähimmäisrajasta säädetään julkista sosiaalivakuutustalousarviota koskevassa säädöksessä. Vähimmäisraja on 145 levaa (74 euroa). Kaikkien eläkkeiden enimmäisraja on 35 % edellisvuoden maksujen alaisten tulojen enimmäismäärästä. Vuonna 2011 maksujen alainen enimmäistulo oli levaa (1 023 euroa) ja vuonna 2012 enimmäiseläke on 700 levaa (358 euroa). Kansallisen sosiaalivakuutuslaitoksen valvontalautakunta tarkistaa kaikkien edellisen vuoden 31. joulukuuta mennessä myönnettyjen eläkkeiden suuruuden mukauttamalla sen edellisen kalenterivuoden kuluttajahintaindeksiin. Budjettileikkausten vuoksi eläkkeitä ei ole tarkistettu 1. heinäkuuta 2009 jälkeen. Täydentävä vanhuuseläkejärjestelmä perustuu kunkin työntekijän kerryttämiin omiin säästöihin. Vanhuusetuuksien saaminen Saadakseen eläkettä vakuutetun on tehtävä hakemus kansallisen sosiaalivakuutuslaitoksen paikallisyksikölle. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat: todistus työhistoriasta ja/tai todistus vakuutushistoriasta ja/tai todistus työuran pituudesta tai bruttopalkka tai -ansiot, joiden perusteella vakuutusmaksut on suoritettu kolmen peräkkäisen vuoden aikana viimeisten 15 vakuutusvuoden kuluessa mennessä vakuutetun valinnan mukaan, tai tulot, joiden perusteella vakuutusmaksut on suoritettu tämän jälkeisenä aikana henkilön eläkkeelle siirtymiseen saakka. Jos hakemus on toimitettu kansalliselle sosiaalivakuutuslaitokselle vähintään 6 kuukautta ennen vakuutuksen päättymistä, eläke myönnetään tuosta päivästä lähtien. Jos hakemus on toimitettu 6 kuukautta vakuutuksen päättymisen jälkeen, eläke myönnetään hakemuspäivästä lähtien. Hakijalle myönnetään vähimmäiseläke kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä, ja todellinen eläke lasketaan ja myönnetään myöhemmin. Heinäkuu

19 Sosiaalivanhuuseläke Sosiaalivanhuuseläkettä haettaessa on toimitettava seuraavat asiakirjat: sosiaalivanhuuseläkettä koskeva hakemus, joka noudattaa kansallisen sosiaalivakuutuslaitoksen hyväksymää mallia, ilmoitus perhetilanteesta ja omaisuudesta, ilmoitus perheenjäsenten vuosituloista hakemusta edeltävien 12 kuukauden ajalta. Perheenjäseniksi, joiden tulot on ilmoitettava, katsotaan aviopuoliso ja alle 18- vuotiaat naimattomat lapset sekä tätä vanhemmat vammaiset lapset, jotka eivät saa muita tuloja eivätkä ole naimisissa. Sosiaalivanhuuseläke myönnetään edunsaajan eliniäksi. Oikeus eläkkeeseen päättyy edunsaajan kuollessa. Heinäkuu

20 VII luku: Perhe-eläke-etuudet Edellytykset eloonjääneiden etuuksien saamiseksi Oikeus perhe-eläkkeeseen myönnetään kuolleen vakuutetun lapsille, aviopuolisolle ja vanhemmille. Lapsilla on oikeus perhe-eläkkeeseen, kunnes he täyttävät 18 vuotta. Jos 18 vuotta täyttäneet lapset opiskelevat, heillä on oikeus perhe-eläkkeeseen opiskelunsa ajan, kuitenkin enintään 26 vuoden ikään asti. Myös lapset, jotka ovat vammautuneet alle 18-vuotiaina, ovat oikeutettuja perhe-eläkkeeseen 26 vuoden ikään asti. Eloonjäävällä puolisolla on oikeus perhe-eläkkeeseen 5 vuotta ennen kuin hän on oikeutettu vanhuuseläkkeeseen 63 vuotta ja 4 kuukautta (mies) tai 60 vuotta ja 4 kuukautta (nainen) tai aiemmin, jos hän on työkyvytön. Vanhemmat voivat saada eloonjääneen eläkkeen lapsensa kuoltua, jos he ovat saavuttaneet vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän. Perhe-eläke vanhuuden ja työkyvyttömyyden tapauksessa Vakuutetun kuollessa eloonjääneet saavat eläkkeen, joka vastaa suuruudeltaan henkilökohtaista eläkettä (yleistä sairauseläkettä taikka työtapaturman tai ammattitaudin perusteella myönnettävää eläkettä), jota kuollut henkilö olisi saanut vammaisena, jonka työkyvyttömyysaste on yli 90 %. Mikäli kuollut henkilö on suorittanut eläkkeeseen oikeutettavan määrän vakuutusjaksoja ja saavuttanut eläkeiän, jälkeenjääneille myönnettävä perhe-eläke lasketaan suoritettujen vakuutusjaksojen ja iän perusteella, mikäli tämä laskentatapa on heille suotuisampi. Mikäli kuollut vakuutettu on saanut yleisen sairauden perusteella myönnettävää työkyvyttömyyseläkettä tai suoritettujen vakuutusjaksojen ja iän perusteella laskettua henkilökohtaista eläkettä, perhe-eläke lasketaan jäljempänä mainittujen prosenttiosuuksien mukaan riippuen saadusta eläkkeestä. Leskeneläke Eläkkeensaajalla, jonka puoliso on kuollut, on oikeus leskeneläkkeeseen. Täydentävää leskeneläkettä maksetaan vain toisen myönnetyn eläkkeen lisäksi. Henkilö, joka ei ole jo oikeutettu eläkkeeseen muin perustein, ei ole oikeutettu täydentävään leskeneläkkeeseen. Täydentävän leskeneläkkeen saaminen edellyttää siis, että leski täyttää seuraavat ehdot: leski saa mitä tahansa henkilökohtaista tai perhe-eläkettä, leski ei ole mennyt uusiin naimisiin leskeksi jäätyään; mikäli leski menee uusiin naimisiin, täydentävän leskeneläkkeen maksaminen päättyy hääpäivänä, leski ei saa perhe-eläkettä kuolleelta henkilöltä. Täydentävän leskeneläkkeen määrä on tietty prosenttiosuus kuolleen puolison eläkkeestä ja se myönnetään lesken tukemiseksi. Täydentävää leskeneläkettä maksetaan 20 % kuolleen henkilön eläkkeestä tai eläkkeistä (osuus nousee Heinäkuu

21 40 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä). Täydentävää leskeneläkettä laskettaessa ei oteta huomioon kuolleen puolison saamia eläkkeen lisiä. Mikäli kuollut puoliso ei ole koskaan saanut eläkettä, täydentävä leskeneläke lasketaan sen eläkkeen tai niiden eläkkeiden perusteella, johon tai joihin kuolleella olisi ollut oikeus. Mitä järjestelmä kattaa? Perhe-eläkkeen suuruus on tietty prosenttiosuus kuolleen vakuutetun henkilön henkilökohtaisesta eläkkeestä. Prosenttiosuudet määräytyvät seuraavasti: 1. yksi jälkeenjäänyt 50 %, 2. kaksi jälkeenjäänyttä 75 %, 3. vähintään kolme jälkeenjäänyttä 100 %. Mikäli lapsi menettää molemmat vanhempansa (tai adoptiovanhempansa), hänellä on oikeus perhe-eläkkeeseen, joka lasketaan kuolleiden vanhempien eläkkeiden kokonaismäärästä. Perhe-eläke-etuuksien saaminen Perhe-eläke myönnetään hakemuksesta, joka on toimitettava kansallisen sosiaalivakuutuslaitoksen paikallisyksikölle. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat: eloonjääneen todistus, todistus koulusta, josta ilmenee, että lapset jatkavat opiskelua, asiantuntijan lausunto, jonka mukaan lapsen työkyvyttömyys on alkanut alle 18- vuotiaana tai alle 26-vuotiaana, jos kyseessä on opiskelun tai armeijapalveluksen aikana, asiantuntijan lausunto, jonka mukaan eloonjäänyt puoliso ei ole saavuttanut vaadittavaa ikää ja on työkyvytön todistus, joka osoittaa, että lapsia ei ole adoptoitu ja että leski ei ole mennyt uusiin naimisiin, vanhempien ilmoitus, että he eivät saa henkilökohtaista eläkettä, että heiltä ei ole evätty vanhemmuutta sekä todistus heidän vanhemmuudestaan, asianmukaisen armeijaesikunnan antama tai vahvistama todistus, että kuolema on tapahtunut armeijapalvelun aikana armeijapalvelun aikana kuolleen henkilön vanhemmille, asiakirjat, joista ilmenee kuolleen henkilön vakuutusjaksot: todistus työhistoriasta, todistus vakuutushistoriasta sekä todistus vakuutusjaksoista, mikäli kuollut henkilö ei ollut eläkkeensaaja. Heinäkuu

22 VIII luku: Työtapaturma- ja ammattitautietuudet Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saamisen edellytykset Kaikki henkilöt, jotka työskentelevät työsopimuksen, palvelusopimuksen, osuuskuntasopimuksen tai johtamissopimuksen mukaan tai vaaleilla valittuna luottamustoimessa, on vakuutettava työtapaturmien ja ammattitautien varalta työtapaturma- ja ammattitautikassassa. Vakuutus kattaa vammautumisen, kuolemantapaukset, tilapäisen työkyvyttömyyden sekä työtapaturmasta tai ammattitaudista johtuvan tilapäisen työkyvyttömyyden. Vakuuttajan maksamat sosiaalivakuutusmaksut määräytyvät vakuutetun maksujen alaisten kuukausitulojen perusteella. Mitä järjestelmä kattaa? Vakuutetulla on vakuutusajan kestosta riippumatta oikeus seuraaviin etuuksiin: rahaetuudet kiireellisten lääketieteellisten tutkimusten, kokeiden ja hoitojen tapauksessa, parantolahoito, rahaetuudet työtapaturmasta tai ammattitaudista johtuvan tilapäisen työkyvyttömyyden tapauksessa, rahaetuudet ennaltaehkäisevän hoidon ja kuntoutuksen tapauksessa, työtapaturman tai ammattitaudin perusteella myönnettävä työkyvyttömyyseläke, rahaetuudet työkyvyttömyyden vuoksi tarvittavien apulaitteiden hankkimiseksi. Työtapaturmasta tai ammattitaudista johtuvasta tilapäisestä työkyvyttömyydestä maksettavan päivittäisen rahaetuuden määrä on 90 % keskimääräisestä bruttopalkasta tai viimeisten 18 kuukauden keskiansioista, joista on maksettu tai olisi pitänyt maksaa vakuutusmaksuja. Rahaetuudet maksetaan ensimmäisestä työkyvyttömyyspäivästä lähtien siihen asti, kunnes työkyky palaa tai työkyvyttömyys todetaan pysyväksi. Mikäli tilapäinen työkyvyttömyys ilmenee 30 kalenteripäivän kuluessa työ- tai vakuutussopimuksen päättymisestä, rahaetuuksia maksetaan työkyvyttömyyden ajan, kuitenkin korkeintaan 30 kalenteripäivän ajan. Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saaminen Etuuksien myöntäminen edellyttää, että hakija on saanut lomaa työkyvyttömyyden vuoksi esittämällä työnantajalle sairauslomatodistuksen. Sairauslomatodistus annetaan päivänä, jona työkyvyttömyys todetaan; sairausloma voi sen sijaan alkaa tutkimusta edeltävänä päivänä, samana päivänä tai seuraavana päivänä. Sairauslomatodistuksessa on mainittava työkyvyttömyyden tyyppi, hoidon tarve ja laji sekä sairausloman kesto. Sairauslomatodistus on toimitettava työnantajalle välittömästi sen laatimisen jälkeen tai työnantajalle on ilmoitettava sairauslomasta välittömästi ja viimeistään kahden työpäivän kuluessa. Työnantajan on myönnettävä loma automaattisesti ja maksettava Heinäkuu

23 vakuutetulle tilapäisen työkyvyttömyysjakson ensimmäisenä työpäivänä tämän keskimääräinen bruttopäiväpalkka. Tilapäisen työkyvyttömyysjakson toisena päivänä ja sitä seuraavina päivinä rahaetuudet laskee ja maksaa kansallinen sosiaalivakuutuslaitos vakuutetun ilmoittamalle pankkitilille. Vuoden 2012 loppuun asti tilapäisen työkyvyttömyysjakson kolmen ensimmäisen päivän etuudet maksaa kuitenkin työantaja; etuuden määrä on 70 % keskimääräisestä bruttopalkasta. Neljännestä päivästä lähtien rahaetuudet maksaa kansallinen sosiaalivakuutuslaitos; etuuden määrä on tällöin 90 % keskimääräisestä bruttopalkasta. Heinäkuu

24 IX luku: Perhe-etuudet Perhe-etuuksien saamisen edellytykset Perhe-etuudet ja jotkin äitiysetuudet katsotaan yhteensovittamista koskevien EU:n säännösten tarkoittamiksi perhe-etuuksiksi. Perhe-etuuksia myönnetään raha- tai luontoisetuuksina, joiden tarkoituksena on tarjota taloudellista tukea raskauden, synnytyksen ja lapsen kasvatuksen aikana. Rahaetuudet voivat olla kertakorvauksia tai kuukausittaisia korvauksia. Perhe-etuuksiin ovat oikeutettuja seuraavat henkilöryhmät: raskaana olevat naiset Bulgarian kansalaiset, Bulgarian kansalaisten perheenjäsenet ovat oikeutettuja tukeen Bulgariassa kasvatettavista lapsista, perheet, joissa toinen vanhemmista on Bulgarian kansalainen, ovat oikeutettuja tukeen lapsista, joilla on Bulgarian kansalaisuus ja jotka kasvatetaan Bulgariassa, sukulaisperheet ja sijaisperheet ovat oikeutettuja tukeen lapsista, jotka on sijoitettu perheeseen lastensuojelulain nojalla, raskaana olevat naiset ulkomaalaiset ja ulkomaalaisten perheet, jotka asuvat pysyvästi ja kasvattavat lapsensa Bulgariassa, mikäli oikeudesta tällaisiin etuuksiin on säädetty muussa lainsäädännössä tai määrätty Bulgarian allekirjoittamassa kansainvälisessä sopimuksessa. Perhetukeen ovat oikeutettuja perheet, joiden keskimääräiset kuukausitulot perheenjäsentä kohti viimeisten 12 kuukauden ajalta vastaavat suuruudeltaan korkeintaan Bulgarian tasavallan talousarviota koskevassa vuosittain annettavassa säädöksessä asetettua tuloa (350 levaa (179 euroa)). Tuloja koskevia ehtoja sovelletaan kuukausittaiseen tukeen siihen asti, kunnes lapsi päättää keskiasteen opinnot; niitä ei sovelleta lapsen täytettyä 20 vuotta. Niitä sovelletaan lisäksi alle 1- vuotiaan lapsen kotihoidon tukeen ja ensimmäiselle luokalle ilmoittautuneiden lasten tukeen. Mitä järjestelmä kattaa? Perhe-etuuksia ovat seuraavat etuudet: raskauden aikainen kertakorvaus, synnytyksen yhteydessä myönnettävä kertakorvaus, alle 1-vuotiaiden kaksosten kasvattamisesta myönnettävä kertakorvaus, alle 1-vuotiaan lapsen kasvattamisesta myönnettävä kertakorvaus, joka myönnetään, mikäli äiti on täysipäiväinen yliopisto-opiskelija, kuukausittainen avustus lapsesta keskiasteen opintojen päättämiseen saakka, mutta korkeintaan 20 vuoden ikään asti, kuukausittainen avustus alle 1-vuotiaan lapsen kasvattamiseen, kohdennettu avustus ensimmäiselle luokalle ilmoitetusta lapsesta, monilapsisen perheen äidille suunnattu avustus rautatie- ja linja-automatkojen korvaamiseksi täysin, Heinäkuu

25 kuukausittainen avustus alle 18-vuotiaana pysyvästi vammautuneille lapsille keskiasteen opintojen päättämiseen saakka, mutta korkeintaan 20 vuoden ikään saakka. Perhe-etuuksien saaminen Lasten perusteella maksettavien perhetukien myöntämisestä vastaavat sosiaalihuoltoyksiköt. Tukea haetaan työasioista ja sosiaalipolitiikasta vastaavan ministerin hyväksymällä lomakkeella. Hakemuksen tekee lapsen äiti tai muu laillinen edustaja. Synnytyksen yhteydessä myönnettävää kertakorvausta koskevaan hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat: alkuperäinen syntymätodistus lapsesta, jota varten tukea haetaan, jäljennökset saman äidin kaikkien muiden lasten syntymätodistuksista. Oikeus tukeen alkaa päivänä, jona lapsi syntyy, ellei lasta ole jätetty hoidettavaksi lapsille tarkoitettuun hoitolaitokseen. Tukea voidaan hakea kolmen vuoden kuluessa lapsen syntymäkuukauden päättymisestä. Hakemukseen on liitettävä todistus perheen bruttokuukausituloista hakemuskuukautta edeltäneiden kuuden kalenterikuukauden ajalta (tämä koskee työsuhteessa tai virkasuhteessa olevia työntekijöitä); todistuksessa on esitettävä myös eläkkeistä, etuuksista ja apurahoista saadut tulot, virallinen todistus koulusta, jossa lapsi on kirjoilla; todistuksesta tulee käydä ilmi, että lapsi on koulun oppilas ja käy koulua säännöllisesti. Hakemukseen on liitettävä todistus perheen bruttokuukausituloista hakemuskuukautta edeltäneiden kuuden kalenterikuukauden ajalta, jäljennös lapsen syntymätodistuksesta. Heinäkuu

26 X luku: Työttömyys Työttömyysetuuksien saamisen edellytykset Työntekijä, josta työnantaja maksaa työttömyysvakuutusmaksuja, on vakuutettu työttömyyden varalta. Työnantaja on velvoitettu maksamaan vakuutusmaksuja työ-, johtamis- tai määräysvaltasopimuksen vastaanottopäivästä lähtien. Henkilö, joka on maksanut vakuutusmaksuja työttömyyskassaan vähintään 9 kuukauden ajan vakuutuksen päättymistä edeltäneiden 15 kuukauden aikana, on oikeutettu työttömyysetuuksiin, mikäli hän on ilmoittautunut työttömäksi työvoimatoimistoon, hänelle ei ole myönnetty vanhuuseläkettä tai varhaiseläkettä, hän ei ole työssä. Mitä järjestelmä kattaa? Vakuutetulla on oikeus seuraaviin etuihin: hän saa tietoa vapaista työpaikoista, hän saa apua sopivan työpaikan etsimiseen, hän saa työttömyyskorvausta ja -tukea. Työttömyyskorvauksia maksetaan 4 12 kuukauden ajan. Kesto riippuu henkilön vakuutusajan kestosta seuraavasti: jos maksujen alaisia tuloja on ollut korkeintaan 3 vuoden ajan, korvausta maksetaan 4 kuukauden ajan, tuloja 3 5 vuotta: korvausta maksetaan 6 kuukauden ajan, tuloja 5 10 vuotta: korvausta maksetaan 8 kuukauden ajan, tuloja vuotta: korvausta maksetaan 9 kuukauden ajan, tuloja vuotta: korvausta maksetaan 11 kuukauden ajan, tuloja yli 25 vuotta: korvausta maksetaan 12 kuukauden ajan. Työttömyyspäivärahan suuruus on 60 % vakuutuksen päättymistä edeltävien 24 kuukauden keskimääräisestä bruttopalkasta tai keskiansioista, joista on maksettu tai olisi pitänyt maksaa vakuutusmaksuja. Työttömyyspäivärahalle on asetettu vähimmäisraja. Työttömyyspäivärahan vähimmäisrajasta säädetään julkista sosiaalivakuutustalousarviota koskevassa säädöksessä. (7,20 levaa (3,68 euroa)). Henkilö, joka on irtisanottu omasta pyynnöstään, omasta suostumuksestaan tai oman sopimattoman käytöksensä vuoksi, saa työttömyyspäivärahan vähimmäismäärän 4 kuukauden ajan. Heinäkuu