Sosiaaliturvaoikeudet. Sloveniassa

Transkriptio

1 Sosiaaliturvaoikeudet Sloveniassa

2 Tämän oppaan tiedot on koottu ja päivitetty tiiviissä yhteistyössä sosiaaliturvan keskinäisen tietojärjestelmän (MISSOC) kansallisten yhteyshenkilöiden kanssa. Lisätietoja MISSOC-verkostosta on sivulla Tässä oppaassa kuvaillaan yleisesti kunkin maan sosiaaliturvajärjestelmää. Lisätietoja saa muista MISSOCin julkaisuista, jotka kaikki löytyvät edellä mainitusta linkistä. Voit myös ottaa yhteyttä tämän oppaan liitteessä I lueteltuihin toimivaltaisiin viranomaisiin ja laitoksiin. Euroopan komission ja kenenkään sen puolesta toimivan henkilön ei voida katsoa olevan vastuussa tämän julkaisun sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. Euroopan unioni, 2012 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Heinäkuu

3 SISÄLLYSLUETTELO I luku: Johdanto, järjestäminen ja rahoitus... 4 Johdanto... 4 Sosiaaliturvan järjestäminen... 5 Rahoitus... 5 II luku: Terveydenhoito... 6 Terveydenhoidon saamisen edellytykset... 6 Mitä järjestelmä kattaa?... 6 Hoidon saaminen... 6 III luku: Sairausetuudet... 8 Sairausetuuksien saamisen edellytykset... 8 Mitä järjestelmä kattaa?... 8 Sairauspäivärahan saaminen... 8 IV luku: Äitiys- ja isyysetuudet...10 Äitiys- ja isyysetuuksien saamisen edellytykset...10 Mitä järjestelmä kattaa?...10 Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen...11 Luku V: Työkyvyttömyysetuudet...12 Työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykset...12 Mitä järjestelmä kattaa?...12 Työkyvyttömyysetuuksien saaminen...14 Luku VI: Vanhuuseläkkeet ja -etuudet...15 Vanhuusetuuksien saamisen edellytykset...15 Vanhuusetuuksien saaminen...16 VII luku: Eloonjääneiden etuudet...17 Edellytykset eloonjääneiden etuuksien saamiseksi...17 Mitä järjestelmä kattaa?...18 Eloonjääneiden etuuksien saaminen...19 VIII luku: Työtapaturma- ja ammattitautietuudet...20 Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saamisen edellytykset...20 Mitä järjestelmä kattaa?...20 Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saaminen...20 IX luku: Perhe-etuudet...21 Perhe-etuuksien saamisen edellytykset...21 Mitä järjestelmä kattaa?...22 Perhe-etuuksien saaminen...23 X luku: Työttömyys...24 Työttömyysetuuksien saamisen edellytykset...24 Mitä järjestelmä kattaa?...24 Työttömyysetuuksien saaminen...25 XI luku: Vähimmäistoimeentulo...26 Vähimmäistoimeentuloetuuksien saamisen edellytykset...26 Mitä järjestelmä kattaa?...26 Vähimmäistoimeentuloetuuksien saaminen...26 XII luku: Pitkäaikaishoito...28 Pitkäaikaishoidon saamisen edellytykset...28 Mitä järjestelmä kattaa?...29 Pitkäaikaishoidon saaminen...29 Liite: Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita...31 Heinäkuu

4 I luku: Johdanto, järjestäminen ja rahoitus Johdanto Slovenian sosiaaliturvajärjestelmä muodostuu sosiaalivakuutuksesta, perhe-etuuksista ja sosiaalitukijärjestelmästä. Sosiaalivakuutus muodostuu pakollisesta eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuksesta, pakollisesta sairausvakuutuksesta, työttömyysvakuutuksesta ja vanhempainvakuutuksesta. Vakuutukset ovat pakollisia kaikille palkansaajille ja itsenäisille ammatinharjoittajille. Vakuutukset rahoitetaan palkansaajien ja työnantajien maksamin sosiaaliturvamaksuin. Pakollinen eläke- ja työkyvyttömyysvakuutus Pakollinen eläke- ja työkyvyttömyysvakuutus tarjoaa turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden, avuntarpeen ja palvelutarpeen, ruumiillisen vamman ja kuoleman varalta. Se on pakollinen palkansaajille, itsenäisille ammatinharjoittajille, maanviljelijöille ja tietyille muille henkilöryhmille, jotka harjoittavat tiettyjä pakollisen vakuutuksen piiriin kuuluvia ammatteja. Sitä hallinnoi yksi ainoa laitos, Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitos (Zavod za pokojninsko in invalidsko zavarovanje Slovenije), jolla on keskusvirasto Ljubljanassa sekä alueellisia yksiköitä ja paikallistoimistoja. Laitoksen hallintoneuvostossa on hallituksen, ammattiyhdistysten, työnantajayhdistysten ja eläkeläisten edustajia, työkyvyttömien edustaja ja laitoksen työntekijöiden edustaja. Pakollinen sairausvakuutus Vakuutetut voivat saada pakollisesta sairausvakuutuksesta terveydenhuollon luontoissuorituksia ja rahaetuuksia, kuten sairauskorvausta, kuolemantapauksen perusteella maksettavan kertaluonteisen avustuksen, osittaisen hautauskulukorvauksen ja korvausta Slovenian ulkopuolella annetun sairaanhoidon kustannuksista. Järjestelmä kattaa työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, maanviljelijät, sosiaaliturvaetuuksien saajat (myös eläkkeensaajat) ja muut Slovenian tasavallassa asuvat henkilöt ja heidän perheenjäsenensä. Pakollista sairausvakuutusta hallinnoi yksi ainoa laitos, Slovenian sairausvakuutuslaitos (Zavod za zdravstveno zavarovanje Slovenije), jolla on alueyksikköjä ja paikallistoimistoja. Sen hallintoneuvosto muodostuu vakuutettujen ja työnantajien edustajista. Vakuutetut voivat ottaa sairausvakuutusta täydentävän vapaaehtoisen lisävakuutuksen (osamaksuvakuutuksen) saadakseen terveydenhuollon etuuksia, joita pakollinen vakuutus ei täysin kata. Työttömyysvakuutus Työttömyysvakuutusjärjestelmästä maksetaan työttömyysetuuksia. Slovenian työvoimavirastolla (Zavod Republike Slovenije za zaposlovanje) on aluetoimistoja ja työvoimatoimistoja. Sen hallintoneuvosto muodostuu työnantajayhdistysten, ammattiyhdistysten, työvoimaviraston työntekijöiden ja hallituksen edustajista. Työttömyysvakuutuksesta korvataan myös matkustamisesta ja muutosta aiheutuvat kulut, ja se takaa oikeuden terveydenhoitoon sekä eläke- ja Heinäkuu

5 työkyvyttömyysvakuutukseen. Näitä oikeuksia voi käyttää niistä annettujen säännösten mukaisesti. Vanhempainvakuutus Vanhempainvakuutuksesta myönnetään vanhempainlomia (äitiyslomaa, hoitovapaata, isyyslomaa, adoptiovapaata) ja vanhempainetuuksia (äitiysrahaa, hoitorahaa, isyysrahaa, adoptiorahaa) palkansaajille, itsenäisille ammatinharjoittajille, maanviljelijöille ja tietyille muille henkilöryhmille Slovenian tasavallassa. Järjestelmän toiminnasta vastaavat 62 alueellista sosiaalityön keskusta (centri za socialno delo). Perhe-etuudet Perhe-etuudet ovat rahaetuuksia. Niitä ovat esimerkiksi vanhempainetuus, äitiysraha, lapsilisä, monilapsisten perheiden tuki, hoitoavustus sekä ansiotulon menetyksestä maksettava osittainen korvaus. Sosiaalituki Slovenian sosiaaliturvajärjestelmään kuuluu yleisen sosiaalituen lisäksi monia eri ryhmille tarkoitettuja sosiaaliavun perusetuuksia. Sosiaaliturvan järjestäminen Työ-, perhe- ja sosiaaliministeriö valvoo Slovenian valtion eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitoksen, Slovenian työvoimaviraston ja sosiaalityön keskusten toimintaa. Perhe-etuuksia, sosiaalitukea ja sosiaalipalveluja myöntävät alueelliset sosiaalityön keskukset. Valvonnasta vastaa työ-, perhe- ja sosiaaliministeriö. Terveysministeriö laatii vakuutettujen terveydenhuoltoetuusohjelmat yhteistyössä Slovenian sairausvakuutuslaitoksen kanssa. Rahoitus Slovenian sosiaalivakuutusjärjestelmät rahoitetaan vakuutettujen ja työnantajien sosiaaliturvamaksuilla. Valtiolla on perustuslaillinen velvollisuus kattaa sosiaalivakuutusjärjestelmien mahdolliset tappiot. Työttömyysvakuutus ja vanhempainvakuutus rahoitetaan pääosin valtion varoin. Perhe-etuudet ja sosiaaliapu rahoitetaan kokonaan valtion varoin. Heinäkuu

6 II luku: Terveydenhoito Terveydenhoidon saamisen edellytykset Työntekijöillä, itsenäisillä ammatinharjoittajilla, maanviljelijöillä, sosiaaliturvaetuuksien saajilla (vanhuus-, työkyvyttömyys-, perhe-eläkkeen saajilla, työttömyyskorvauksen saajilla, pysyvän sosiaaliavun saajilla) tai Sloveniassa vakituisesti asuvilla henkilöillä, joilla ei ole mihinkään muuhun luokkaan kuuluvaa vakuutusta, on oltava pakollinen sairausvakuutus. Lisäksi heidän huollettavanaan olevilla perheenjäsenillä, myös puolisolla tai avopuolisolla, lapsilla ja kasvattilapsilla, sekä tietyillä muilla hoitoa tarvitsevilla henkilöillä on oikeus terveydenhuoltoon. Terveydenhuoltopalvelujen käyttöoikeudelle ei aseteta pääsääntöisesti aiempaa vakuutusaikaa koskevia edellytyksiä. Ortopedisiin välineisiin, silmälaseihin, kuulolaitteisiin, proteeseihin ja muihin lääketieteellisiin apuvälineisiin voidaan kuitenkin soveltaa poikkeuksia. Mitä järjestelmä kattaa? Vakuutettu voi mennä lääkärille tai perusterveydenhuollon lääkärikeskukseen, joka on tehnyt sopimuksen Slovenian sairausvakuutuslaitoksen kanssa. Ellei pakollisen vakuutuksen piiriin kuuluvalla henkilöllä ole lisävakuutusta osamaksuja varten, hänen on maksettava terveydenhuoltopalvelujen kustannuksista osa, 5 90 %. Joidenkin terveydenhoitopalvelujen kohdalla ei edellytetä vakuutetun osallistumista kustannuksiin. Palvelujen käyttäjiltä ei peritä maksua esimerkiksi silloin, kun kyse on ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta, lasten sairaanhoidosta ja kuntoutuksesta (täysin ja osittain korvattavat lääkkeet mukaan luettuina), opiskelijoista, perhesuunnitteluneuvonnasta, ehkäisystä, raskaudesta ja synnytyksestä, joidenkin vakavien sairauksien hoidosta, kiireellisestä sairaanhoidosta sekä muutamista muista palveluista. Pakollinen sairausvakuutus ei kata terveydenhoitoa, jolle ei ole lääketieteellisiä perusteita, kuten kosmeettisia leikkauksia tai lääkkeitä, joita ei mainita täysin tai osittain korvattavien lääkkeiden luettelossa, eikä vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten homeopatiaa, vaan potilaat vastaavat niiden kustannuksista kokonaan itse. Vakuutetulla on oikeus saada korvausta matkakuluista, jos hänen on esimerkiksi käytävä lääkärissä kotipaikkakuntansa ulkopuolella tai hoitava lääkäri lähettää hänet hoitoon kotipaikkakunnan ulkopuolelle. Jos matka kestää yli 12 tuntia, voidaan korvata myös majoituskustannukset tietyin rajoituksin. Hoidon saaminen Vakuutettu saa valita vapaasti omalääkärinsä, kuten yleislääkärin, gynekologin, lastenlääkärin ja hammaslääkärin. He toimivat ns. portinvartijoina, ja erikoislääkärille pääsee vain yleislääkärin lähetteellä. Yleislääkärin kirjoitettua lähetteen vakuutettu voi valita vapaasti myös hoitavan lääkärin, erikoislääkärin, julkisen terveydenhuollon sairaalan tai sopimussairaalan. Heinäkuu

7 Terveydenhuoltopalveluja tarjoavien julkisen terveydenhuollon lääkäreiden ja yksityisten sopimuslääkäreiden nimet ja osoitteet on julkaistu Slovenian sairausvakuutuslaitoksen hakemistossa (Izvajalci zdravstvenih storitev). Heinäkuu

8 III luku: Sairausetuudet Sairausetuuksien saamisen edellytykset Sairauskorvausta maksetaan pakollisesta sairausvakuutuksesta työtä tekevälle vakuutetulle korvaukseksi tilapäisestä työkyvyn menetyksestä. Sitä maksetaan työntekijöille, itsenäisille ammatinharjoittajille, yksityisyritysten omistajille, huippuurheilijoille ja huipputason šakinpelaajille sekä maanviljelijöille. Mitä järjestelmä kattaa? Työnantaja maksaa yleensä sairauskorvausta 30 ensimmäisen poissaolopäivän ajan. Sen maksamiseen ei liity aiempaa vakuutusaikaa koskevia ehtoja, ja sen määrä riippuu poissaolon syystä. Slovenian sairausvakuutuslaitos maksaa sairauskorvausta 31. poissaolopäivästä alkaen. Joissakin tapauksissa sitä maksetaan jo ensimmäisestä poissaolopäivästä alkaen, esimerkiksi kun työskentelyn estää kudoksen, elimen tai veren luovuttaminen tai läheisen perheenjäsenen hoitaminen taikka lääkärin määräämä eristys tai läsnäolo toisen henkilön luona, tai ammattitauti tai työtapaturma Sairauskorvausta maksetaan yleensä enintään vuosi. Sitä voidaan maksaa poikkeuksellisesti pidempään, jos sairaanhoito kestää yli vuoden. Sitä voidaan myös maksaa enintään 30 päivää työsuhteen päättymisen jälkeen. Kun työnteon estää läheisen perheenjäsenen, kuten lapsen tai puolison hoitaminen, maksun kestoa rajoitetaan. Silloin sairauskorvausta voidaan maksaa enintään seitsemän työpäivää; maksuaika on 15 työpäivää, jos hoidettava lapsi on alle seitsenvuotias tai vammainen. Joissakin tapauksissa maksuaikaa voidaan pidentää, esimerkiksi vakavimmissa tapauksissa siihen asti, kunnes lapsesta tulee täysi-ikäinen. Sairauskorvaus lasketaan poissaolovuotta edeltävän kalenterivuoden keskimääräisen kuukausipalkan tai (itsenäisten ammatinharjoittajien tapauksessa) vakuutusmaksujen keskimääräisen laskentaperusteen pohjalta. Sairauskorvauksen määrä on % laskentaperusteesta. Kun työnteon estää muu kuin työperäinen vamma, korvauksen määrä on ensimmäisten 90 päivän osalta 70 %. Kun työnteon estää muu kuin työperäinen sairaus, korvauksen määrä on 90 %, ja kun työnteon estää ammattitauti tai työtapaturma, kudoksen, elimen tai veren luovuttaminen tai lääkärin määräämä eristys, korvauksen määrä on 100 %. Sairauspäivärahan saaminen Sairauspäivärahaa maksetaan ensimmäiset 30 päivää vakuutetun valitseman omalääkärin tekemän työkyvyttömyysarvion tai perheenjäsenen hoitamistarvetta koskevan arvion perusteella. Tämän jälkeen tai muissa tapauksissa, joissa sairauskorvausta maksetaan pakollisesta sairausvakuutusjärjestelmästä ensimmäisestä poissaolopäivästä lähtien, tarvitaan valtuutetun lääkärin päätös. Päätöksestä on mahdollista valittaa Slovenian sairausvakuutuslaitoksen terveyslautakunnalle. Heinäkuu

9 Työnantaja maksaa muodollisesti sairauskorvauksen myös 31. poissaolopäivästä eteenpäin. Slovenian sairausvakuutuslaitos korvaa hakemuksesta työnantajalle tämän maksamat korvaukset. Hakemukseen on liitettävä lainvoimainen ja kaikki tarvittavat tiedot sisältävä todistus hyväksytystä työskentelyn esteestä sekä tositteet työnantajan suorittamista maksuista. Heinäkuu

10 IV luku: Äitiys- ja isyysetuudet Äitiys- ja isyysetuuksien saamisen edellytykset Naisilla on pakollisen sairausvakuutuksen nojalla oikeus terveydenhuoltopalveluihin ennen synnytystä, sen aikana ja sen jälkeen. Vanhempainlomia ja rahaetuuksia myönnetään vanhempainvaikutuksesta. Äitiys- tai isyysrahan saaminen edellyttää, että henkilö on kuulunut loman alkamispäivää edeltävistä kolmesta vuodesta vähintään 12 kuukautta vakuutuksen piiriin. Äitiyslomaa/äitiysrahaa hakee yleensä lapsen äiti. Sitä voi hakea lapsen isä, muu lapsen huoltajana toimiva vakuutettu tai adoptiovanhempi vain poikkeustilanteessa, jos lapsen äiti on kuollut tai hylännyt lapsen tai jos äiti ei kykene asumaan ja työskentelemään itsenäisesti. Isillä ja adoptiovanhemmilla on pääsääntöisesti oikeus erityisetuuksiin. Elleivät vakuutusehdot täyty, henkilö voi saada vanhempainetuuksia perheetuusjärjestelmästä. Mitä järjestelmä kattaa? Vanhempainvakuutuksesta myönnettäviä etuuksia ovat vanhempainloma (äitiysloma, isyysloma, adoptiovapaa ja hoitovapaa), vanhempainraha (äitiysraha, isyysraha, adoptioraha ja hoitoraha) sekä oikeus tehdä vanhemmuuden perusteella osaaikatyötä. Äitiysloma Äitiysloma kestää 105 kalenteripäivää. Se alkaa 28 päivää ennen laskettua synnytysaikaa ja päättyy 77 päivää lasketun synnytysajan jälkeen. Äitiysloman pitäminen synnytyksen jälkeen on pakollista. Ennen synnytystä käyttämättä jäänyttä lomaa ei voi siirtää lapsen syntymän jälkeiseen aikaan. Isyysloma Isällä on oikeus pitää isyyslomaa 90 päivää, joista 15 lomapäivää on pidettävä lapsen kuuden ensimmäisen elinkuukauden aikana. Loput 75 lomapäivää (vain maksetut maksut) on pidettävä ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta. Hoitovapaa Äitiysloman päätyttyä jompikumpi vanhemmista voi hakea hoitovapaata. Se kestää 260 kalenteripäivää, ja joissakin tapauksissa sitä voidaan pidentää. Esimerkiksi monikkosynnytysten tapauksessa sitä voidaan pidentää 90 päivää (kutakin lasta kohden alkaen toisesta samassa synnytyksessä syntyneestä lapsesta). Lisäksi sitä voidaan pidentää, jos lapsi tarvitsee erityistä hoitoa tai jos vanhemmilla on jo vähintään kaksi alle kahdeksanvuotiasta lasta tai jos lapsi syntyi keskosena. Heinäkuu

11 Adoptiovapaa Adoptiovapaa on toiselle tai kummallekin adoptiovanhemmalle myönnettävä vapaa. Sitä myönnetään, jotta adoptiovanhemmat ja lapsi voisivat olla tiiviisti yhdessä adoption jälkeen. Adoptiovapaa kestää 150 päivää, jos adoptoitu lapsi on 1 4-vuotias, ja 120 päivää, jos hän on 4 10-vuotias. Kun molemmat vanhemmat ottavat adoptiovapaata, vapaiden yhteenlaskettu kesto on enintään 150 tai 120 päivää. Vanhempainraha (äitiysraha, isyysraha, hoitoraha ja adoptioraha) Vanhempainrahaa maksetaan vanhempainloman aikana. Jos vanhemmalla on vakuutus vanhempainlomalle jäämistä edeltävänä päivänä, hänellä on oikeus saada vanhempainrahaa. Ellei vanhempi ole oikeutettu vanhempainlomaan, hän voi silti hakea vanhempainrahaa, jos hän on kuulunut vakuutuksen piiriin vähintään 12 kuukautta kolmen edellisen vuoden aikana. Äitiysrahan määrä on 100 % ensimmäistä vanhempainlomahakemusta edeltävien kahdentoista kuukauden keskipalkasta (tai muusta laskentaperusteesta). Hoitovapaa, isyysraha ja adoptioraha ovat 90 % palkasta tai muusta laskentaperusteesta edellisten 12 kuukauden ajalta (100 %, jos laskentaperuste on alle 763,06 euroa). Puuttuvien kuukausien tapauksessa laskentaperuste on 55 % vähimmäispalkasta. Vanhempainrahan määrälle on asetettu rajoituksia äitiyslomaa lukuun ottamatta. Vanhempainrahaa maksetaan tavallisesti vanhempainloman aikana. Ainoan poikkeuksen muodostaa isyysraha, jota maksetaan vain ensimmäiset 15 päivää. Jäljelle jäävien 75 päivän osalta vain vähimmäispalkan mukaiset sosiaaliturvamaksut maksetaan lapsen isän puolesta. Toisella vanhemmista on oikeus tehdä osa-aikatyötä (vähintään puolet täydestä työajasta), kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Jos perheessä on kaksi tai kolme lasta, tätä aikaa jatketaan, kunnes nuorin lapsi täyttää kuusi vuotta. Jos perheessä on vähintään neljä lasta, toisella vanhemmista on oikeus lopettaa työnteko kokonaan. Jos perheessä on vammainen lapsi, oikeutta tehdä osa-aikatyötä voidaan jatkaa, kunnes lapsesta tulee täysi-ikäinen. Kaikissa näissä tapauksissa työnantaja maksaa palkan tosiasiallisesti tehdystä työstä ja vanhempainvakuutus maksaa täydestä työajasta jäljelle jäävän osan sosiaaliturvamaksut. Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen Vanhempainlomaa ja -rahaa voi hakea paikallisesta sosiaalityön keskuksesta, yleensä äidin vakituisen asuinpaikkakunnan sosiaalityön keskuksesta. Edunsaajien on ilmoitettava vanhempainlomasta työnantajalleen yleensä 30 päivää ennen loman suunniteltua alkamisajankohtaa. Jos näin ei voida tehdä, työnantajalle on ilmoitettava kolmen päivän sisällä lapsen syntymästä. Heinäkuu

12 Luku V: Työkyvyttömyysetuudet Työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykset Työkyvyttömäksi todettu henkilö voi saada oikeuden työkyvyttömyysvakuutuksen takaamaan työkyvyttömyyseläkkeeseen tai -etuuksiin. Henkilö on työkyvytön, jos hänen terveydentilaansa heikentää vamma tai sairaus, jota ei voida parantaa sairaanhoidolla tai kuntoutuksella ja jonka vuoksi hän menettää työkykynsä kokonaan tai osittain. Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitoksen työkyvyttömyyslautakunta vahvistaa jäljelle jääneen työkyvyn mukaan, mihin työkyvyttömyysluokkaan vakuutettu kuuluu: ensimmäinen luokka: vakuutettu ei enää kykene organisoituun tuottavaan työhön; toinen luokka: vakuutetun kyky harjoittaa omaa ammattiaan on alentunut vähintään 50 %; kolmas luokka: vakuutettu, joka on saanut tai ei ole saanut ammatillista uudelleenkoulutusta, ei kykene työskentelemään enää kokopäiväisesti mutta voi kuitenkin tehdä tietynlaista työtä osa-aikaisesti, tai vakuutetun kyky harjoittaa omaa ammattiaan on alentunut alle 50 %, tai vakuutettu voi harjoittaa kokopäiväisesti omaa ammattiaan muttei sovellu enää entisiin työtehtäviinsä. Vakuutettujen, jotka ovat saaneet oikeuden työkyvyttömyysetuuteen ennen 45 vuoden ikää, on käytävä lääkärintarkastuksissa viiden vuoden välein. Lääkärintarkastuksia voidaan edellyttää myös tämän iän jälkeen tai ennen viiden vuoden jakson päättymistä tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella. On myös mahdollista, ettei lääkärintarkastuksia vaadita, vaikka vakuutettu olisikin alle 45- vuotias. Mitä järjestelmä kattaa? Työkyvyttömyyseläke Vakuutettu voi saada työkyvyttömyyseläkkeen, jos hänen arvioidaan kuuluvan ensimmäiseen luokkaan; toiseen työkyvyttömyysluokkaan ja jos hän ei voi tehdä muuta sopivaa työtä ilman ammatillista uudelleenkoulutusta, jota ei puolestaan tarjota hänelle vain siitä syystä, että hän on yli 50-vuotias; toiseen tai kolmanteen työkyvyttömyysluokkaan ja jos hänelle ei voida tarjota mitään sopivaa työtä tai tehtävää siksi, että hän on täyttänyt 63 vuotta (jos hän on mies) tai 61 vuotta (jos hän on nainen). Jos työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista, vakuutetulle myönnetään työkyvyttömyyseläke ilman, että eläkkeelle asetetaan aiempaa vakuutusaikaa koskevia vaatimuksia. Muutoin hän saa oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen vain, jos hän täyttää tietyt, seuraavassa kuvatut vakuutusaikaa koskevat ehdot. Heinäkuu

13 Henkilön on esimerkiksi pitänyt kuulua vakuutuksen piiriin vähintään kolmasosa 20- vuotissyntymäpäivänsä (tai 23-vuotissyntymäpäivänsä tai 26-vuotissyntymäpäivänsä, jos hän on suorittanut yliopistotutkinnon) ja työkyvyttömyyden ilmenemisajankohdan välisestä ajasta. Jos työkyvytön henkilö on täyttänyt 21 vuotta mutta ei ole täyttänyt 30 vuotta, hänen on pitänyt kuulua vakuutuksen piiriin vähintään neljäsosa 21- vuotissyntymäpäivänsä ja työkyvyttömyyden ilmenemisajankohdan välisestä ajasta. Jos ensimmäisen luokan työkyvyttömyys on ilmennyt ennen 21 vuoden ikää, sovelletaan lievempiä ehtoja. Tällöin edellytetään, että henkilöllä on vakuutus työkyvyttömyyden ilmenemishetkellä tai että hän on kuulunut vakuutuksen piiriin vähintään kolme kuukautta. Työkyvyttömyyseläkkeen määrää laskettaessa käytetään samaa laskentaperustetta kuin vanhuuseläkkeitäkin laskettaessa (keskipalkka 18 parhaalta peräkkäiseltä vuodelta vuoden 1970 jälkeen). Työkyvyttömyyseläkettä laskettaessa sovellettava prosenttiluku riippuu vakuutetulle tosiasiassa kertyneestä vakuutusajasta sekä tähän lisättävästä ylimääräisestä (kuvitteellisesta) vakuutusajasta, jos vakuutettu ei ole ehtinyt saavuttaa eläkeikää (joka on miesten kohdalla 63 vuotta ja naisten kohdalla 61 vuotta). Työkyvyttömyysvakuutuksen etuudet Työkyvyttömyysetuus Työkyvyttömyysetuutta (nadomestilo za invalidnost) voidaan maksaa toiseen työkyvyttömyysluokkaan kuuluville vakuutetuille heidän täytettyään 50 vuotta tai kolmanteen työkyvyttömyysluokkaan kuuluville vakuutetuille. Työkyvyttömyysosaeläke Vakuutettu, jonka työkyvyttömyys kuuluu luokkaan III, on oikeutettu osa-aikatyöhön ja osa-aikaeläkkeeseen, jos hän ei kykene kokopäivätyöhön tai ei pysty olemana kokopäivätyössä ilman ammatillista kuntoutusta. Työkyvyttömyysosaeläke mukautetaan siihen työtuntimäärään, jonka vakuutettu pystyy työskentelemään niin, että perusteena on työkyvttömyyseläke, johon vakuutettu oli oikeutettu työkyvyttömyyden sattuessa. Jos siis henkilö työskentelee 4 tuntia päivässä, hän on oikeutettu 50 %:iin työkyvyttömyyseläkkeestä, jos häntyöskentelee 6 tuntia päivässä, hän on oikeutettu 25 %:iin työkyvyttömyyseläkkeestä, ja jos hän työskentelee 7 tuntia päivässä, hän on oikeutettu 12,5 %:iin työkyvyttömyyseläkkeestä, Työkyvyttömyyskorvaus Työkyvyttömyyskorvaus (invalidnina) on kuukausittainen rahaetuus, jota myönnetään vakuutetulle tai eläkkeensaajalle vakuutuskauden aikana tai eläkkeen maksuaikana syntyneen ruumiillisen haitan perusteella. Kyseisen haitan ei tarvitse aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyyskorvauksen määrä riippuu fyysisen haitan syystä ja asteesta (eri asteita on kahdeksan). Jos haitta ei johdu työtapaturmasta tai ammattitaudista, haitta-asteen on oltava vähintään 50 %, jotta henkilölle voidaan myöntää työkyvyttömyyskorvaus. Vakuutusaikaa koskevat vaatimukset ovat samat kuin työkyvyttömyyseläkkeenkin kohdalla. Heinäkuu

14 Ammatillinen kuntoutus Ammatillisen kuntoutuksen järjestää työnantaja yhteistyössä Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitoksen kanssa, ja sen kustannukset maksaa Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitos. Ammatillisen kuntoutuksen etuutta (nadomestilo za čas poklicne rehabilitacije) maksetaan alkaen siitä, kun vakuutettu on oikeutettu amatilliseen kuntoutukseen ja sen päättymiseen saakka. Työkyvyttömyysetuuksien saaminen Täydellistä tai osittaista työkyvyttömyyttä, fyysistä haittaa ja muiden työkyvyttömyysetuuksien tarvetta arvioivat ensin asiantuntijalääkärit ja tämän jälkeen työkyvyttömyyslautakunnat. Yksittäiset asiantuntijat ja työkyvyttömyyslautakunnat ovat Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitoksen asiantuntijaelimiä. Heinäkuu

15 Luku VI: Vanhuuseläkkeet ja -etuudet Vanhuusetuuksien saamisen edellytykset Vanhuuseläke Se, onko vakuutetulla oikeus vanhuuseläkkeeseen, riippuu hänen iästään, sukupuolestaan ja siitä, miten pitkään hän on tosiasiassa maksanut vakuutusmaksuja. Vakuutettu saa oikeuden vanhuuseläkkeeseen 58 vuoden iässä, jos hänelle on kertynyt 40 vakuutusvuotta (jos hän on mies) tai 38 vakuutusvuotta (jos hän on nainen; tätä naisia koskevaa vähimmäisvaatimusta ryhdytään soveltamaan vuonna 2014 päättyvän siirtymäkauden jälkeen), tai 63 vuoden iässä (jos hän on mies) tai 61 vuoden iässä (jos hän on nainen), jos hänelle on kertynyt 20 vakuutusvuotta, tai 65 vuoden iässä (jos hän on mies) tai 63 vuoden iässä (jos hän on nainen), jos hänelle on kertynyt vähintään 15 vakuutusvuotta. Eläkkeeseen oikeuttaviin vakuutuskausiin luetaan mukaan kaudet, joilta vakuutusmaksut on hyvitetty. Sellaisiksi katsotaan muun muassa kaudet, jolloin henkilö on suorittanut perus- ja jatko-opintoja, asepalvelusta tai täydentävien poliisivoimien koulutusta, tai kaudet, jolloin hän on ollut työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana. Näiden kausien lisäksi vakuutuskausiksi katsotaan vain kaudet, joilta vakuutettu on maksanut vakuutusmaksuja. Eläkeikää voidaan alentaa tietyissä tapauksissa, jos esimerkiksi nainen on hoitanut lapsia tietyn pituisen ajan tai työskennellyt vuotiaana. Siksi naisten alin mahdollinen eläkeikä on 55 vuotta ja miesten 58 vuotta. Mitä järjestelmä kattaa? Vanhuuseläke Vanhuuseläkettä maksetaan tietty prosenttiosuus eläkkeen laskentaperusteesta, jossa otetaan huomioon 18 parhaiten palkattua peräkkäistä vuotta vuoden 1970 jälkeen. Eläkkeen laskentaperusteelle on asetettu ala- ja yläraja. Prosenttiosuus riippuu vakuutetun sukupuolesta siten, että naisten kohdalla se on hieman korkeampi, ja vakuutusajan pituudesta. Jos esimerkiksi vakuutetulle on kertynyt 40 vakuutusvuotta (jos hän on mies) tai 38 vakuutusvuotta (jos hän on nainen), vanhuuseläkkeen määrä on 72,5 % eläkkeen laskentaperusteesta. Tämä on korkein prosenttiosuus. Vakuutettuja kannustetaankin työskentelemään pidempään ja lykkäämään eläkkeelle jäämistä. Jos vakuutettu työskentelee täyttä työuraa pidempään (yli 40 tai 38 vuotta) tai jää eläkkeelle eläkeiän (miesten kohdalla 63 vuotta ja naisten kohdalla 61 vuotta) saavuttamisen jälkeen, hänelle myönnetään laskennallinen lisäetu (tietty prosentuaalinen lisäosuus). Prosenttiosuutta voidaan myös pienentää, jos henkilö jää eläkkeelle ennen kuin hän on saavuttanut eläkeiän. Heinäkuu

16 Osa-aikaeläke Jos vakuutetulla on jo oikeus vanhuuseläkkeeseen, hän voi nostaa osa-aikaeläkettä. Tällöin hän saa työskennellä (tai toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana) enintään puolet täydestä työajasta. Osa-aikaeläkkeen määrä on aina puolet vanhuuseläkkeestä, jonka vakuutettu olisi saanut, jos hän olisi jäänyt kokoaikaeläkkeelle, riippumatta siitä, minkä verran hän vähentää työtuntejaan. Vuotuinen lisä Eläkkeensaajille maksetaan kertaluonteinen vuotuinen lisä (letni dodatek). Lisää maksetaan kahta eri määrää, ja henkilön saaman lisän määrä riippuu hänen eläkkeensä määrästä. Pienempää eläkettä saaville henkilöille maksetaan hieman suurempaa lisää. Vanhuusetuuksien saaminen Etuuksia haetaan Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitoksen paikallistoimistosta siltä paikkakunnalta, jolla henkilö on ollut viimeksi vakuutettuna. Heinäkuu

17 VII luku: Eloonjääneiden etuudet Edellytykset eloonjääneiden etuuksien saamiseksi Perhe-eläkkeen saaminen edellyttää, että yleiset ehdot ja erityisehdot täyttyvät. Yleiset ehdot liittyvät edesmenneeseen vakuutettuun, ja erityisehdot liittyvät leskeen tai muihin perheenjäseniin. Vainajaan liittyvät yleiset ehdot Edunjättäjän perheenjäsenet voivat saada perhe-eläkkeen, jos edunjättäjälle oli kertynyt vähintään viisi vakuutusvuotta tai vähintään kymmenen eläkkeeseen oikeuttavaa vakuutusvuotta (hyvitetyt kaudet mukaan luettuina) edunjättäjä täytti vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saamiselle asetetut edellytykset tai edunjättäjä sai jo vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä tai muita etuuksia työkyvyttömyyden perusteella. Leskeneläkettä koskevat erityisehdot Leskeneläke (vdovska pokojnina) voidaan myöntää edunjättäjän puolisolle, avopuolisolle (jos avoliitto kesti vähintään kolme vuotta tai vähintään vuoden, jos avopuolisoilla on yhteinen lapsi) ja entiselle puolisolle, jolle edunjättäjä maksoi elatusapua. Edellä mainitut henkilöt voivat saada oikeuden eläkkeeseen, jos he ovat saavuttaneet tietyn iän, esimerkiksi 53 vuoden iän; jos he ovat täyttäneet 48 vuotta, eläkkeen maksamista lykätään, kunnes he täyttävät 53 vuotta (ikärajoja alennetaan, ellei leski kuulunut vakuutuksen piiriin edunjättäjän kuolinhetkellä) he ovat täysin työkyvyttömiä tai heistä tulee työkyvyttömiä vuoden sisällä kuolemasta heidän ikäänsä katsomatta tai heidän huollettavakseen jää lapsi, jolla on oikeus perhe-eläkkeeseen (družinska pokojnina), tai tällainen lapsi syntyy 300 päivän sisällä kuolemasta. Perhe-eläkettä koskeva erityisehto Perhe-eläkettä (družinska pokojnina) voidaan myöntää vakuutetun kuoltua hänen lapsilleen (avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille tai adoptiolapsille) kasvattilapsilleen, lapsenlapsilleen tai muille edunjättäjän huollettavana olleille orvoille lapsille vanhemmilleen (isälle ja äidille, isäpuolelle ja äitipuolelle) ja adoptiovanhemmille, joita edunjättäjä elätti kuolinhetkellään veljilleen ja siskoilleen, joita edunjättäjä elätti ja joilla ei ole riittävää toimeentuloa. Lapsi on oikeutettu perhe-eläkkeeseen 15 vuoden ikään asti tai 18 vuoden ikään asti (jos hän on ilmoittautunut työttömäksi) taikka opintojensa loppuun asti (mikä hänen on todistettava koulutodistuksella), enintään kuitenkin 26 vuoden ikään asti. Lapsi, joka menettää työkykynsä kokonaan saadessaan edelleen perhe-eläkettä, on oikeutettu perhe-eläkkeeseen työkyvyttömyyden keston ajan. Heinäkuu

18 Vanhemmat, joita edunjättäjä elätti kuolinhetkellään, ovat oikeutettuja perheeläkkeeseen, jos he ovat täyttäneet 58 vuotta tai ovat työkyvyttömiä. Edunjättäjän sisarukset, joita tämä elätti kuolemaansa asti, ovat oikeutettuja perheeläkkeeseen, jos he täyttävät edunjättäjän lapsiin tai vanhempiin sovellettavat ehdot. Kuolemantapauksen perusteella maksettava avustus ja hautausavustus Molemmat ovat pakollisesta sairausvakuutuksesta maksettavia etuuksia, joiden maksaminen edellyttää tiettyä vakuutusaikaa. Niitä on haettava kuuden kuukauden sisällä vakuutetun kuolemasta. Kuolemantapauksen perusteella maksettava avustus (posmrtnina) on kertaluonteinen kiinteämääräinen etuus, joka maksetaan yhdelle edunjättäjän elättämälle perheenjäsenelle. Edunjättäjän oletetaan elättäneen häntä, jos hänellä oli edunjättäjän perheenjäsenenä pakollinen sairausvakuutus. Hautajaiskulut (pogrebnina) korvataan (osittain) edunjättäjän hautajaiset maksaneelle henkilölle. Mitä järjestelmä kattaa? Leskeneläke Leskeneläkkeen määrä on 70 % edunjättäjän eläkkeestä (vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä) tai eläkkeestä, johon edunjättäjä olisi ollut kuolinhetkellään oikeutettu. Leski, jolla on itsellään oikeus eläkkeeseen, saa lisäksi 15 % leskeneläkkeestä tiettyyn rajaan asti. Eläkkeiden yhteenlaskettu määrä ei saa ylittää laskennallista vanhuuseläkettä, jota maksettaisiin korkeimman laskentaperusteen mukaan miehelle, jolle on kertynyt 40 vakuutukseen oikeuttavaa vuotta. Jos leskellä on oikeus yhteen useasta eri eläkkeestä, hän voi valita eläkkeistä suotuisimman (eli suurimman). Samat säännöt koskevat entistä aviopuolisoa, jolle edunjättäjä maksoi elatusapua kuolemaansa asti. Jos edunjättäjä avioitui uudelleen mutta jatkoi elatusavun maksamista entiselle puolisolleen, viimeisintä puolisoa ja kaikkia entisiä puolisoja kohdellaan samanveroisina edunsaajina. Perhe-eläke Perhe-eläkkeen prosentuaalinen osuus edunjättäjän eläkkeestä riippuu perheeläkkeeseen oikeutettujen henkilöiden määrästä seuraavasti: jos perhe-eläkkeeseen oikeutettuja henkilöitä on vain yksi, perhe-eläkkeen määrä on 70 % edunjättäjän eläkkeestä; jos heitä on kaksi, perhe-eläkkeen määrä on 80 %; jos heitä on kolme, määrä on 90 %; jos heitä on vähintään neljä, perhe-eläkkeen määrä on 100 % edunjättäjän eläkkeestä kuolinhetkellä. Kukin lapsi, joka on menettänyt molemmat vanhempansa, saa toisesta vanhemmasta maksettavan perhe-eläkkeen lisäksi 30 % toisen vanhemman eläkkeen Heinäkuu

19 laskentaperusteesta (tiettyyn rajaan asti). Kaikille lapsille maksettavien lisäosuuksien yhteenlaskettu määrä ei voi kuitenkaan ylittää sataa prosenttia toisen vanhemman eläkkeen laskentaperusteesta. Korvaus Jos leski ei täytä leskeneläkkeen myöntämiselle asetettuja ehtoja eikä toimi palkansaajana tai itsenäisenä ammatinharjoittajana eikä näin olen kuulu pakollisen vakuutuksen piiriin, hänellä on oikeus saada korvauksena (odpravnina) kuusi kuukausittaista summaa, joiden määrä vastaa sitä, mitä hän olisi saanut, jos hän olisi ollut oikeutettu leskeneläkkeeseen. Toimeentuloavustus Toimeentuloavustusta (oskrbnina) voi hakea, kun oikeus korvaukseen (odpravnina) on päättynyt, vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi. Eloonjääneiden etuuksien saaminen Etuuksia haetaan Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitoksen paikallistoimistosta siltä paikkakunnalta, jolla edunjättäjä oli viimeksi vakuutettuna. Kuolemantapauksen perusteella maksettavaa avustusta ja hautausavustusta haetaan Slovenian sairausvakuutuslaitoksen paikallistoimistosta. Hautausavustusta voi hakea myös hautajaiset järjestävä julkinen elin, joka on tehnyt Slovenian sairausvakuutuslaitoksen kanssa sopimuksen. Heinäkuu

20 VIII luku: Työtapaturma- ja ammattitautietuudet Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saamisen edellytykset Sloveniassa ei ole erityistä työtapaturmat ja ammattitaudit kattavaa sosiaalivakuutusjärjestelmää. Korvauksia maksetaan pakollisesta sairausvakuutuksesta, jos työkyvyttömyys on lyhytaikaista, ja pakollisesta eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuksesta, jos vakuutettu menettää työkykynsä tai menehtyy. Työtapaturmien on määritelty olevan työstä johtuvia ja työssä, myös kodin ja työpaikan välisellä matkalla, tapahtuvia tapaturmia. Ammattitaudeista on julkaistu luettelo. Ellei tauti ole luettelossa, sitä ei pidetä ammattitautina. Mitä järjestelmä kattaa? Työtapaturman sattuessa tai ammattitaudin ilmetessä pakollinen sairausvakuutus maksaa kaikki akuutin sairaanhoidon ja lääketieteellisen kuntoutuksen kustannukset. Vakuutetun ei tarvitse osallistua kustannuksiin. Jos työtapaturma tai ammattitauti johtaa lyhytaikaiseen työkyvyttömyyteen, työnantaja ja tämän jälkeen Slovenian sairausvakuutuslaitos maksavat sairauskorvausta, jonka määrä on 100 % laskentaperusteesta. Korvauksen maksamista vakuutetulle jatketaan myös työsopimuksen voimassaolon päätyttyä, kunnes hän on jälleen työkykyinen. Jos työtapaturma tai ammattitauti johtaa työkyvyttömyyteen, työkyvyttömyyseläkkeen tai työkyvyttömyyskorvauksen saaminen ei edellytä aiempaa vakuutusaikaa. Työkyvyttömyyskorvausta saa myös alemman fyysisen haitta-asteen (30 %) perusteella. Sen lisäksi, että etuuksien myöntämisehdot ovat suotuisammat, myös itse etuudet ovat suurempia. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläke lasketaan täyden työuran mukaan (40 vuotta miesten ja 38 vuotta naisten kohdalla), ja myös työkyvyttömyyskorvaus on korkeampi. Jos vakuutettu menehtyy työtapaturman tai ammattitaudin seurauksena, perheeläkkeen saamiselle ei aseteta vakuutusaikaa koskevia ehtoja, jotka vakuutetun edunjättäjän olisi muutoin pitänyt täyttää. Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saaminen Terveydenhoitopalveluja tarjoaa vakuutetun valitsema omalääkäri tai muu lääkäri, jos vakuutettu tarvitsee kiireellistä sairaanhoitoa. Sairauskorvauksen maksaa työnantaja (ja jos työkyvyttömyys kestää yli 30 päivää, Slovenian sairausvakuutuslaitos korvaa työnantajalle tämän maksamat määrät). Jos vakuutettu kuolee tai menettää työkykynsä, etuuksia haetaan Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitoksen paikallistoimistosta siltä paikkakunnalta, jolla henkilö oli viimeksi vakuutettuna. Työkyvyttömyysasteen tai haitta-asteen arvioi toimivaltainen työkyvyttömyyslautakunta. Heinäkuu

21 IX luku: Perhe-etuudet Perhe-etuuksien saamisen edellytykset Perhe-etuudet ovat rahaetuuksia, joita myönnetään lapsen syntymän yhteydessä, lapsen kasvatusta ja vammaisen lapsen hoitamista varten. Vanhempainavustus Vanhempainavustus (starševski dodatek) on rahaetuus, joka myönnetään vanhemmille, jotka eivät ole oikeutettuja vanhempainvakuutusjärjestelmästä maksettaviin vanhempainetuuksiin. Oikeus vanhempainavustukseen kestää vuoden lapsen syntymästä. Vanhempainavustus myönnetään pääsääntöisesti lapsen äidille 77 päiväksi lapsen syntymästä. Poikkeustapauksissa isä tai joku muu henkilö voi käyttää oikeuttaan vanhempainavustukseen lapsen syntymän jälkeisten 77 päivän ajan. 77 päivän jälkeen oikeutta voi käyttää kumpi tahansa vanhempi, äiti tai isä, vanhempien keskinäisen kirjallisen sopimuksen mukaisesti. Avustuksen saaminen edellyttää sitä, että sekä edunsaajaksi valittu vanhempi (tai lapsen muu huoltaja) että lapsi itse ovat molemmat EU:n kansalaisia ja asuvat vakituisesti Sloveniassa. Avustusta ei myönnetä, jos henkilö saa muita etuuksia. Lapsen syntymän yhteydessä maksettava avustus Lapsen syntymän yhteydessä maksettava avustus (pomoč ob rojstvu otroka) on vastasyntyneen vaatteiden ja muiden tarvikkeiden hankintaa varten maksettava kertaluonteinen etuus. Edellytyksenä on, että lapsen äiti tai isä asuu vakituisesti Sloveniassa. Lapsilisä Lapsilisä (otroški dodatek) on toimeentuloa, koulunkäyntiä ja opiskelua varten tarkoitettu täydentävä avustus. Sen maksaminen edellyttää sitä, että perheen henkeä kohden lasketut tulot ovat enintään 64 % Slovenian keskipalkasta. Lisäksi edellytetään, että lapsen virallinen kotipaikka on Sloveniassa. Lapsilisää maksetaan jommallekummalle vanhemmalle kustakin alle 18-vuotiaasta lapsesta. Monilapsisen perheen tuki Monilapsisen perheen tuki (dodatek za veliko družino) on monilapsisille perheille tarkoitettu, vuosittain maksettava rahaetuus. (Monilapsiseksi perheeksi katsotaan perhe, jossa on vähintään kolme alle 18-vuotiasta lasta. Ikäraja nousee 26 vuoteen, jos lapsi on opiskelija, lukiolainen, oppisopimusoppilas tai yliopisto-opiskelija) ja jos perheen henkeä kohden lasketut kuukausitulot ovat enintään 64 % Slovenian keskipalkasta. Monilapsisen perheen tuki maksetaan toiselle vanhemmalle, joka asuu vakituisesti yhdessä lastensa kanssa. Heinäkuu

22 Hoitoavustus Hoitoavustus (dodatek za nego otroka, ki potrebuje posebno nego in varstvo) on rahaetuus, jota maksetaan erityistä hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevasta lapsesta ja jolla on tarkoitus kattaa osa lapsen tarvitseman hoidon ja huolenpidon vuoksi kohonneista kustannuksista. Hoitoavustusta myönnetään toiselle vanhemmalle, jos lapsi on Slovenian (tai EU:n) kansalainen ja asuu vakituisesti Slovenian tasavallassa. Sitä myönnetään erityisen lääketieteellisen lautakunnan lausunnon pohjalta ja maksetaan siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta tai opiskelee kokopäiväisesti. Poikkeustilanteissa avustusta voidaan maksaa muiden hoidettavina olevista lapsista, esimerkiksi kun lapset ovat koulutuksessa laitoksessa tai asuvat kasvattiperheessä. Osittainen korvaus ansiotulon menetyksestä Ansiotulon menetyksestä maksettava osittainen korvaus (delno plačilo za izgubljeni dohodek) myönnetään vanhemmalle, jonka on lopetettava työnsä tai tehtävä osaaikatyötä, koska hänen on hoidettava lasta, jolla on vakava henkinen kehityshäiriö tai vakava motorinen vamma. Korvauksen maksaminen edellyttää sitä, että lapsi ja vanhempi asuvat vakituisesti Sloveniassa ja ovat EU:n kansalaisia. Mitä järjestelmä kattaa? Vanhempainavustus on kuukausittainen kiinteämääräinen rahaetuus, jonka määrä on 55 % minimipalkasta (eli 196,49 euroa). Lapsen syntymän yhteydessä maksettavan avustuksen määrä on 64 % minimipalkasta (eli 280,75 euroa). Vanhemmat voivat halutessaan ottaa vastaan myös samanarvoisen äitiyspakkauksen (vastasyntyneen perustarvikkeita sisältävän pakkauksen) muodossa. Lapsilisän määrä riippuu perheen tuloista (mitä pienemmät tulot, sitä suurempi lapsilisä) ja lasten määrästä. Lapsilisän määrää korotetaan 10 %, jos perhe on yksinhuoltajaperhe, ja 20 %, jos alle kouluikäinen lapsi ei ole päiväkodissa. Monilapsisen perheen tukea maksettiin 393,46 euroa perheille, joissa oli kolme lasta. Sen määrä nousee (479,83 euroon), jos perheessä on vähintään neljä lasta. Hoitoavustusta maksetaan kuukausittain. Sen määrä on 101,05 euroa. Määrä kaksinkertaistetaan (202,17 euroon), jos lapsella on vakava henkinen kehityshäiriö tai vakava motorinen vamma. Ansiotulon menetyksestä kuukausittain maksettava osittainen korvaus vastaa kansallista vähimmäispalkkaa (748,10 euroa tai 572,27 euroa verojen ja sosiaalimaksujen jälkeen). Jos toinen vanhemmista alkaa tehdä osa-aikatyötä, hänelle myönnetään ansiotulon menetyksestä maksettavana osittaisena korvauksena suhteellinen osuus vähimmäispalkasta. Heinäkuu

23 Perhe-etuuksien saaminen Perhe-etuuksia haetaan paikallisesta sosiaalityön keskuksesta. Edunsaajan on haettava avustusta enintään 30 päivää ennen laskettua synnytysaikaa ja viimeistään 30 päivän kuluessa lapsen syntymästä. Lapsen syntymän yhteydessä maksettavaa avustusta on haettava 60 päivän sisällä lapsen syntymästä muutoin etuutta ei myönnetä. Lapsi voi hakea lapsilisää itse, jos hän on täyttänyt 18 vuotta. Tällöin lapsilisää myönnetään ensimmäisestä lapsesta maksettava määrä perheen todellisesta lapsimäärästä riippumatta. Lapsilisää myönnetään kerrallaan vuodeksi, ja sitä on haettava 90 päivän sisällä lapsen syntymästä. Tämän jälkeen sitä voidaan hakea vain hakemuksen jättämistä seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen. Mikäli edunsaaja haluaa, ettei lapsilisän maksaminen keskeydy, hänen on haettava sitä uudelleen lapsilisän maksukauden viimeisen kuukauden aikana. Monilapsisen perheen tukea on haettava kunkin vuoden heinäkuun 15. päivään mennessä. Tämän jälkeen oikeus etuuteen päättyy. Sosiaalityön keskus voi myöntää etuuden viran puolesta, jos perheellä on oikeus lapsilisään. Hoitoavustusta on haettava 90 päivän sisällä lapsen syntymästä. Muussa tapauksessa avustusta maksetaan hakemuksen jättämistä seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen. Heinäkuu

24 X luku: Työttömyys Työttömyysetuuksien saamisen edellytykset Työttömyyskorvausta (nadomestilo za primer brezposelnosti) voidaan maksaa pakollisen työttömyysvakuutuksen piiriin kuuluville työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille. Edellytyksenä on, ettei vakuutettu ole työtön omasta tahdostaan tai syystään. Vakuutetulta edellytetään myös seuraavaa: hän on työskennellyt viimeisten 9 kuukauden aikana vähintään 24 kuukauden ajan; hän on valmis ottamaan vastaan osaamistaan vastaavaa työtä (jos sopivaa työtä on tarjolla, työttömyyskorvausta ei makseta). Tietyn ajan kuluttua hänen on otettava vastaan osaamistaan vastaavan työn lisäksi myös työtä, jonka koulutustasoluokitus on yhtä tasoa alempi; hän on ilmoittautunut Slovenian työvoimavirastoon 30 päivän sisällä työsuhteen päättymisestä; hän on työkykyinen; hän hakee aktiivisesti työtä; hän on vuotias. Mitä järjestelmä kattaa? Työttömyyspäivärahan laskentaperusteena käytetään keskimääräisiä kuukausiansioita työsopimuksen päättymistä edeltävien 12 kuukauden ajalta (ilman kattoa ja mukaan lukien ansiotuloa korvaava tuki). Ensimmäisten kolmen kuukauden ajan työttömyyskorvauksen määrä on 80 % laskentaperusteesta. Neljännen ja kahdennentoista kuukauden välisenä aikana korvaus on 60 % laskentaperusteesta ja 50 % sen jälkeen. Maksetun korvauksen alaraja on 350 euroa ja yläraja 892,50 euroa. Se, miten pitkään työttömyyskorvausta maksetaan, riippuu aiemmasta työttömyysvakuutuskaudesta. Korvausta maksetaan 3 kuukautta, jos työttömyysvakuutuskausi on 9 kuukautta 5 vuotta 6 kuukautta, jos työttömyysvakuutuskausi on 5 15 vuotta 9 kuukautta, jos työttömyysvakuutuskausi on vuotta 12 kuukautta, jos työttömyysvakuutuskausi on yli 25 vuotta 19 kuukautta, jos vakuutettu on yli 50-vuotias ja hän on maksanut vakuutusmaksuja yli 25 vuotta 25 kuukautta, jos vakuutettu on yli 55-vuotias ja hän on maksanut vakuutusmaksuja yli 25 vuotta. Lisäksi Slovenian työvoimavirasto maksaa eläke- ja työkyvyttömyysvakuutusmaksut enintään vuoden ajan, kunnes henkilö täyttää eläkkeelle jäämisen ehdot. Heinäkuu

25 Työttömyyskorvauksen saajat kuuluvat sosiaalivakuutusjärjestelmien eli pakollisen eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuksen, pakollisen sairausvakuutuksen, vanhempainvakuutuksen ja työttömyysvakuutuksen piiriin. Työttömyysetuuksien saaminen Työttömyyskorvausta haetaan Slovenian työvoimaviraston työvoimatoimistosta. Sitä maksetaan ensimmäisestä työttömyyspäivästä lähtien. Ellei työtön ilmoittaudu työvoimavirastoon asetetussa määräajassa, hänen oikeutensa työttömyyskorvaukseen lyhenee ilmoittautumisviiveen verran. Heinäkuu

26 XI luku: Vähimmäistoimeentulo Vähimmäistoimeentuloetuuksien saamisen edellytykset Kaikki Sloveniassa vakituisesti asuvat henkilöt, joilla ei ole riittäviä tuloja (joiden varat ja tulot jäävät tietyn rajan alle) objektiivisista syistä, voivat saada sosiaaliavun rahaetuuksia (denarna socialna pomoč). Lisäavustus Lisäavustus (varstveni dodatek) on sosiaalivakuutusjärjestelmästä kuukausittain maksettava tarveharkintainen rahaetuus. Sitä maksetaan pysvästi työttömille eläkkeensaajille (trajno nezaposljive osebe), pysyvästi työkyvyttömille (osebe, trajno nezmožne za delo) tai yli 63-vuotiaille naisille ja yli 65-vuotiaille miehille. Toimeentuloavustus Toimeentuloavustusta (oskrbnina) voi hakea, kun oikeus korvaukseen (odpravnina) on päättynyt. Lesken on ilmoittauduttava työvoimatoimistoon 30 päivän sisällä kyseisestä päivästä ja täytettävä lisäavustuksen saamiselle asetetut ehdot. Toimeentuloavustuskin on siis tarveharkintainen etuus. Mitä järjestelmä kattaa? Sosiaaliavun rahaetuudet riippuvat toimeentulotasosta mukaan ja ovat kytköksissä vähimmäistuloon (minimalni dohodek). (Tällä hetkellä vähimmäistulon perusmäärä on 230,61 euroa. Etuuden määrä riippuu perheen kokoonpanosta. Sosiaaliavun rahaetuuden määrä on henkilön tai perheen vähimmäistulon ja (henkilön tai perheen) tosiasiallisen tulon välinen erotus. Kun etuus myönnetään ensimmäistä kertaa, sitä voidaan maksaa enintään kolme kuukautta, mutta jälkeenpäin sen maksuaikaa voidaan pidentää kuuteen kuukauteen, ellei olosuhteissa ole tapahtunut muutosta. Erityistapauksissa (63 vuota täyttäneet naiset ja 65 votta täyttäneet miehet tai muut asiaankuuluvat tapaukset) etuus voidaan myöntää enintään 12 kuukaudeksi. Sosiaaliavun rahaetuus myönnetään pysyvästi henkilöille, jotka täyttävät lisavustuksen edellytykset. Lisäavustuksen määrä perustuu sosiaaliavun (tai todellisen tulojen) ja varallisuusrajan väliseen erotukseen. Erotus lasketaan lisäämällä tietty prosentti (73 % ensimmäisen aikuisen ja 36 % toisen aikuisen osalta) sosiaaliasuun prosenttimäärään. Toimeentuloavustus vastaa leskeneläkettä, jota edunsaaja olisi saanut, jos hänellä olisi ollut siihen oikeus. Sen maksuajalle on asetettu enimmäisraja (24 kuukautta). Vähimmäistoimeentuloetuuksien saaminen Sosiaaliavun ja lisäavustuksen rahaetuuksia haetaan sosiaalityön keskuksesta. Etuuksia haetaan erityisellä lomakkeella. Keskukset keräävät tiedot, mukaan lukien Heinäkuu

27 luottamuksellisina pidetyt, suoraan hakijoilta ja valtuutettujen elimien ja organisaatioiden tietokannoista. Toimeentuloavustusta haetaan Slovenian eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaitoksen paikallistoimistosta. Toimeentuloavustus käsitellään ja maksetaan samalla tavalla kuin eläkkeet. Heinäkuu

28 XII luku: Pitkäaikaishoito Pitkäaikaishoidon saamisen edellytykset Sloveniassa ei ole erityistä vakuutus- tai avustusjärjestelmää pitkäaikaishoidon varalta. Päivittäisissä toiminnoissaan jatkuvasti toisen henkilön avusta riippuvainen henkilö voi kuitenkin saada eri sosiaaliturvajärjestelmistä tiettyjä etuuksia. Esimerkiksi pakolliseen eläke- ja työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmään, pakolliseen sairausvakuutusjärjestelmään, vanhempainvakuutusjärjestelmään ja sosiaalivakuutusjärjestelmään kuuluu erityisiä oikeuksia. Hoitotuki Hoitotukea (dodatek za pomoč in postrežbo) voivat hakea vanhuus-, työkyvyttömyys-, lesken- ja perhe-eläkkeen saajat sekä erityistapauksissa muut vakuutetut, jotka asuvat vakituisesti Sloveniassa ja tarvitsevat jatkuvaa apua perustarpeidensa hoitamiseen. Sitä voidaan maksaa myös sosiaaliavun rahaetuuksien saajille. Työkyvyttömyysetuus Työkyvyttömyysetuus (nadomestilo za invalidnost) on sosiaalietuus henkilöille, joilla on kohtuullinen, vaikava tai vaikea henkinen kehityshäiriö sekä fyysisesti vammaisille henkilöille, jotka eivät kykene itsenäiseen elämään ja työskentelyyn. Hoitolisä Vammaiset, jotka saavat työkyvyttömyysavustusta ja joilla ei ole oikeutta pakollisesta eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuksesta maksettavaan eläkkeeseen, voivat hakea hoitolisää (dodatek za tujo nego in pomoč). Voidakseen saada tämän rahaetuuden heidän on osoitettava tarvitsevansa kaikkien (tai useimpien) päivittäisten tarpeidensa hoitamiseen toisen henkilön apua. Hoitoavustus Hoitoavustus (dodatek za nego otroka, ki potrebuje posebno nego in varstvo) on yksi perhe-etuuksista. Sen tarkoituksena on korvata ylimääräisiä kustannuksia, joita aiheutuu perheelle, jonka lapsella on erityistarpeita. Osittainen korvaus ansiotulon menetyksestä Myös ansiotulon menetyksestä maksettava osittainen korvaus (delno plačilo za izgubljeni dohodek) kuuluu perhe-etuuksiin. Sitä maksetaan toiselle vanhemmalle, joka on lopettanut työnsä hoitaakseen lasta, jolla on erityistarpeita. Luontoisetuudet Yksi pakollisen sairausvakuutuksen tarjoamista pitkäaikaisista luontoisetuuksista on pitkäaikainen sairaalahoito. Saatavana on myös lääketieteellisiä apuvälineitä (ortopedisiä välineitä, kuulolaitteita ja muita kotihoitoon tarkoitettuja apuvälineitä, kuten erityisvuoteita, lääketieteellisiä saniteettivälineitä jne.). Vakuutus kattaa kokonaan muun muassa vammaisten lasten, tiettyjen vammaisten aikuisten ja 75 Heinäkuu