Dnro PKA-2003-Y-40 (121) Ympäristölupa, joka koskee kaatopaikkaa, sen sulkemista, siirtokuormausaseman perustamista ja eräitä muita toimintoja

Transkriptio

1 POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUS PL 69, JOENSUU Puh. (013)*1411 PÄÄTÖS Annettu julkipanon jälkeen Dnro PKA-2003-Y-40 (121) ASIA Ympäristölupa, joka koskee kaatopaikkaa, sen sulkemista, siirtokuormausaseman perustamista ja eräitä muita toimintoja HAKIJA Nurmeksen kaupunki PL Nurmes LAITOS JA SEN SIJAINTI Imanteen jätehuoltoalue on hakijan omistamalla tilalla Nurmeksen kaupungin Nurmeksen kylässä Metsähavukka tilalla RN:o 176:1. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 28 :n 2 momentin 4 kohdan mukaan jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn on oltava ympäristölupa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 3 momentin mukaan ympäristölupaa on haettava kaatopaikalle tai muulle jäteasetuksen liitteissä 5 tai 6 määriteltyyn jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn, joka on ammattimaista tai laitosmaista. Nykyinen ympäristölupa on voimassa vuoden 2004 loppuun saakka. Kaupunki hakee nyt lupaa saada jatkaa kaatopaikkatoimintaa saakka sekä lupaa kaatopaikan sulkemiseen , siirtokuormausaseman perustamiseen alkaen ja eräisiin muihin toimintoihin. Niistä muodostuu ympäristönsuojeluasetuksen 2 :n mukainen toimintakokonaisuus, jonka ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 6 :n 1 momentin 12 a ja c kohtien perusteella lupaviranomaisena toimii kaatopaikan sekä öljyisten maiden käsittelyn osalta alueellinen ympäristökeskus. Samaan toimintakokonaisuuteen kuuluvina ympäristölupaan on tässä sisällytetty kyseisen pykälän 3 momentin nojalla myös siirtokuormausaseman perustaminen sekä kotitaloudessa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa syntyneen ongelmajätteen vastaanotto- ja varastointipaikka, ongelmajätteiksi luokiteltavien romuajoneuvojen ja käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkaromujen vastaanotto- ja varastointipaikat sekä lietteen ja biojätteen kompostointitoiminnot, joita koskevat ympäristöluvat ratkaisisi muussa tapauksessa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

2 2 ASIAN VIREILLE TULO Hakemus on tullut vireille Hakemusta on täydennetty ja LAITOKSEN LUPATILANNE Kaatopaikka on otettu käyttöön Jätevesilietteen kompostointilaitokselle on Nurmeksen seudun kansanterveystyön kuntainliiton valvontajaosto myöntänyt sijoitusluvan Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on myöntänyt ympäristölupamenettelylain mukaisen ympäristöluvan kaatopaikalle ja puhdistamolietteen kompostointialueelle Lupa on voimassa vuoden 2004 loppuun saakka. Jätevesien käsittelystä ja johtamisesta on tehty vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetun asetuksen (283/1962) mukainen ennakkoilmoitus, josta ympäristökeskus on antanut lausuntonsa Päätös koskee lietteen kompostointikentältä johdettavia jätevesiä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on hyväksynyt kaatopaikan perustilaselvityksen sekä toiminnan ja ympäristövaikutusten seuranta- ja tarkkailuohjelman. Päätös on voimassa vuoden 2004 loppuun saakka. Ohjelmaan tehty muutos on hyväksytty Lisäksi Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on antanut lausunnon vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetun asetuksen (283/1962) mukaisen ennakkoilmoituksesta, joka koskee kaatopaikkavesien johtamista. LAITOKSEN LÄHIALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA MUU ALUEEN MAANKÄYTTÖ Alue on osoitettu Nurmeksen kaupungin yleiskaavassa ja Pohjois-Karjalan seutukaavassa kaatopaikkatarkoitukseen. Kaatopaikkaa ympäröivät alueet ovat maa- ja metsätalouskäytössä. Alueen lähistöllä ei ole luonnonsuojelualueita. LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Yleistä Imanteen jätehuoltoalue sijaitsee Kuhmoon johtavan kantatien 75 varrella 6 kilometrin etäisyydellä Nurmeksen kaupungin keskusta-alueelta koilliseen. Kuljetusmatkan pituus alueelle on Nurmeksen keskustasta 6, Valtimon keskustasta 28, Lieksan keskustasta 58 ja Juuan keskustasta 50 kilometriä. Kuljetusmatka Nurmeksen jätevedenpuhdistamolta kompostointialueelle on 6,6 kilometriä. Tukiaineen kuljetusmatka Vapo Oy:n laitokselta on 6 kilometriä.

3 Etäisyys kantatielle on kaatopaikan täyttöalueelta noin 200 metriä. Lietteiden kompostointikenttä sijaitsee lähempänä kantatietä sijoittuen kaatopaikan ja kantatien väliin. Lähin asuinrakennus on 400 metrin etäisyydellä jätehuoltoalueesta kaakkoon kantatien toisella puolella. Kaatopaikan täyttöalueen pinta-ala on noin kolme hehtaaria. Alueella on opasteet ja aluevalaistus. Kaatopaikka-alue on aidattu osittain (itälaita). Jätehuoltoalueelle on kaksi tieyhteyttä kantatieltä 75. Molemmat tiet ovat suljettavissa porteilla. Lietteen kompostointialueelle käytettään nykyisin tieyhteyttä, joka lähtee kaatopaikalle johtavalta tieltä. Alueella on toimisto- ja sosiaalitilat, työkone ja sen suoja, ongelmajätevarastot, öljyisten maiden sijoitusallas ("katastrofiallas"), jäteöljyn varastointipaikka, romuajoneuvojen varastoalue sekä metalliromun varastoalue täyttöalueen yhteydessä. Alueen hydrologia, geologia ja ympäristön luonnon tila Kaatopaikka ja viereinen kompostointialue sijaitsevat pohjois- ja itäreunalla kallioiseen sekä muissa osissa moreenipeitteiseen maastoon rajoittuvassa, lievästi lounaissuuntaan viettävässä maastopainanteessa. Kalliopinta on paljastuneena ylimmissä maastokohdissa nykyisen täyttöalueen itäreunalla. Maastopainanteen reunoilla alueen luoteis- ja itäreunoilla maaperä koostuu moreenista. Maanäytehavaintojen ja rakeisuusmääritysten perusteella moreeniaines vaihtelee koostumukseltaan hiekkamoreenista silttiseen hiekkamoreeniin. Moreenikerroksen kokonaispaksuus on suurimmillaan noin 4 metriä. Alimmissa maastokohdissa täyttöalueen keski- ja lounaisosissa maaperä on pintaosistaan soistunutta, ja turvekerroksen paksuus on suurimmillaan 0,7 metriä. Turvekerroksen alapuolella maaperä on tiivistä, hienojakoista silttiä ja laihaa savea, jonka kerrospaksuus on suurimmillaan 3,6 metriä. Maaperä siltti-savikerroksen alapuolella on hiekkamoreenia ja hiekkaista silttimoreenia. Kompostointikenttä sijaitsee soistuneeseen maastopainanteeseen rajoittuvalla moreenipeitteisellä alueella, jossa alimmat maastokohdat ovat pintaosistaan soistuneita. Rinnemaastossa sijaitsevan kaatopaikka-alueen yläpuolinen laaja-alainen valuma-alue ulottuu pohjoisosassa kilometrin etäisyydelle täyttöalueelta. Valuma-alue koostuu pääosin kallioisesta moreenimaastosta, jossa alimmat maastokohdat ovat turvepeitteiset. Pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Pohjavettä muodostuu lähinnä moreenipeitteisillä maastokohdilla maastopainanteen reunaosissa. Pohjaveden päävirtaussuunta on koillisesta lounaaseen. Pohjaveden korkeus on ylimmillään pohjoisessa (noin +134 N60) ja alimmillaan täyttöalueen lounaisreunalla (noin +129 N60). Alueella tavattavan moreeniaineksen (hiekkamoreeni, silttinen hiekkamoreeni ja silttinen hiekka) vedenläpäisevyys (k-arvo) vaihtelee välillä 3,3 x ,8 x 10-9 m/s. Painannealueella turvekerroksen alapuolella tavattavan savi- ja silttiaineksen k-arvo vaihtelee välillä 1,0 x ,7 x m/s. Tavanomaisen jätteen (yhdyskuntajätteen) kaatopaikoille on valtioneuvoston kaatopaikoista antamassa päätöksessä 861/1997 asetettu vedenläpäisevyysvaatimus k < 1 x 10-9 m/s, joten Imanteen kaato- 3

4 paikan maaperä ei sellaisenaan täytä nykyaikaiselle kaatopaikalle asetettuja vaatimuksia. Lähimmät talousvesikaivot sijaitsevat pohjaveden päävirtaussuunnassa 0,7-1,0 kilometrin etäisyydellä kaatopaikan lounaispuolella. Kaatopaikan lähiympäristössä ei ole vedenhankinnan kannalta merkittäviä pohjavesiesiintymiä. Lähin pohjavesiesiintymä, Porokylän I luokan pohjavesialue, sijaitsee lounaispuolella noin 5 kilometrin etäisyydellä. 4 LAITOKSEN NYKYINEN TOIMINTA Kaatopaikan lisäksi alueella on tällä hetkellä lisäksi puhdistamolietteiden ja biojätteen kompostointialue ja tähän liittyvä jätevesien puhdistusjärjestelmä. Muita toimintoja ovat muun muassa yksityistalouksien ongelmajätteiden ja hyötyjätteiden vastaanotto, lajittelu ja eteenpäin toimittaminen sekä romuajoneuvoille oma aidattu alue. Viime vuosina alueella on käsitelty Nurmeksen kaupungin ja Valtimon kunnan alueilta tulevat jätteet. Jätelajeittain vuoden 2003 jätteet (kompostointi poissuljettuna) olivat seuraavat: jätelaji jätemäärä 2003 t/a yhdyskuntajäte teollisuusjäte 160 muu jäte yhteensä yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesiliete (jätevedenpuhdistamon välppäjäte) 20 - rakennus- ja purkujäte yksittäiset jäte-esineet 10 - tuhka öljyinen maa (pitoisuus alle mg/kg) yhteensä Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan kaatopaikalle saa sijoittaa jätettä korkeintaan tonnia vuodessa. Puhdistamolietteen kompostointi aloitettiin alueella vuonna Alueella on käsitelty Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolla syntynyttä kuivattua (kuiva-ainepitoisuus noin 20 prosenttia) jätevesilietettä noin kuutiometriä vuodessa. Vuonna 2003 kompostointikentällä käsiteltiin myös noin 500 kuutiometriä Juurespaja Oy Suhosten sipulinkuorijätettä. Vuoden 2004 alusta alkaen alueella on otettu vastaan myös kotitalouksista kerättyä biojätettä. Biojätettä kertyi tammi - kesäkuun aikana noin 170 kuutiometriä. Kompostoidusta puhdistamolietteestä osa on käytetty kaatopaikan maisemointiin, osa on myyty ulkopuolisille. Kompostointialueen nykyinen kokonaispinta-ala on noin hehtaari. Kompostointialue koostuu varsinaisesta kompostointikentästä, noin neliömetriä, ja tukiainekentästä, noin neliömetriä. Puhdistamolietteen kompostointikenttä on salaojitettu ja varustettu sadevesiviemäröinnillä. Kompostointikentälle on rakennettu pintarakenteet murskeesta. Lietteen ja

5 tukiaineen sekoituspaikka on kestopäällystetty. Salaojituksen ja sadevesiviemäröinnin vedet, joiden määräksi on arvioitu enintään 200 kuutiometriä vuorokaudessa, johdetaan tasaus- ja selkeytysaltaaseen (700 kuutiometriä), josta ne johdetaan edelleen turvesuodatusaltaan (200 neliömetriä) kautta ojastoon. Jätehuoltoalueen suoto- ja valumavedet kerätään ympärysojilla käsiteltäviksi kaatopaikan omassa vesienkäsittelyjärjestelmässä. Ulkopuolisten pintavesien pääsy alueelle on estetty niskaojilla. Kaatopaikkavedet on käsitelty lammikoimalla ja suodatuksella. Kaatopaikkavesilammikko muodostuu ympärysojaan suojapenkereen ja täyttöalueen väliin. Täyttöalueen itäpuolelle on rakennettu vuonna 1995 suodatinpenkere. Kaatopaikka-alueelle on laadittu vuonna 1999 suunnitelma kaatopaikan valumavesien käsittelyn tehostamiseksi. Suunnitelman mukaiset rakenteet on toteutettu (muun muassa pumppaamo vesien keräämiseksi suodatusaltaaseen). Käsitellyt jätevedet johdetaan purkuojaan ja siitä edelleen Myllypuroon, joka laskee Pielisen Lautiaiseen. Purkureitin (vajaa kolme kilometriä) varrella on muutamia asuinrakennuksia. Kaatopaikka-alueelle toimitetaan nykyään yhdyskuntajätettä 5-7 kuormaa vuorokaudessa ja lietettä kuormaa kuukaudessa. 5 LUPAHAKEMUKSEN KESKEISET KOHDAT Kaatopaikkatoiminnan osalta haetaan lupaa seuraaville toiminnoille ja toiminnan muutoksille: - kaatopaikkatoiminnan jatkaminen nykyisellä täyttöalueella lokakuun loppuun 2007, jätemäärä tonnia t/a, ei sisällä peitemaita - siirtokuormausaseman rakentaminen ja käyttö marraskuun alusta 2007, jätemäärä t/a - kaatopaikan sulkeminen vuosina lievästi pilaantuneiden maiden käyttö kaatopaikan viimeistelyn pintarakenteiden alapuolisissa kerroksissa vuosina , yhteensä enintään t/a - puu- ja turvetuhkan käyttö kaatopaikan viimeistelyn pintarakenteiden alapuolisissa kerroksissa vuosina , jätemäärä t/a Jätehuoltoalueen muiden toimintojen osalta haetaan lupaa seuraaville toiminnoille ja toiminnan muutoksille: - puhdistamolietteen aumakompostointi, t/a - biojätteiden aumakompostointi tai tehokkaampi käsittely, jätemäärä t/a - hyötyjätteiden lajittelu ja välivarastointi, jätemäärä t/a - ongelmajätteiden vastaanotto ja välivarastointi, jätemäärä 50 t/a - öljyisten maiden vastaanotto, esikäsittely ja kompostointi, jätemäärä 500 t/a Muille toiminnoille kuin kaatopaikan jatkokäytölle ja kaatopaikan sulkemiselle haetaan lupaa toistaiseksi. KAATOPAIKKA Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan kaatopaikalle saa sijoittaa vuosittain noin

6 6 000 tonnia (noin kuutiometriä) tavanomaista jätettä. Hakemuksessa esitetään, että vuosittain loppusijoitettavan jätteen määrä nostetaan noin tonniin vuodessa, josta määrästä yhdyskuntajätteen määrä on tonnia ja muun jätteen määrä tonnia. Määrät eivät sisällä peitemaita. Jätteiden määrän kasvu on seurausta seudun muiden kaatopaikkojen sulkemisesta. Vuosina Imanteen kaatopaikalle sijoitetaan Nurmeksen kaupungin ja Valtimon kunnan jätteiden lisäksi Lieksan kaupungin ja Juuan kunnan kaatopaikkasijoitusta vaativat jätteet. Jatkokäytön aikana kaatopaikkatoimintaa jatketaan nykyisellä täyttöalueella täyttökorkeutta nostamalla. Kaatopaikkaa ei laajenneta alueellisesti. Sitä kunnostetaan ottaen huomioon tulevan siirtokuormausaseman tarpeet ja kaatopaikan sulkeminen. Jatkokäytön aikana suoritetaan lopputäytön lisäksi täyttöalueen viimeistelyä vaiheittain siten, että valmiit osat täyttöalueesta viimeistellään väliaikaisella peittokerroksella. Kaatopaikka suljetaan ja maisemoidaan, kun kaikki alueet ovat valmistuneet. Yhdyskuntajätteen lisäksi kaatopaikalle sijoitetaan erityisjätteitä, muun muassa terveydenhuollon välitöntä hautaamista vaativia jätteitä ja asfalttijätteitä. Erityisjätteet haudataan jätetäyttöön ja tarvittaessa kalkitaan. Asbestijätteet sijoitetaan omalle alueelleen, jonka sijainti merkitään muistiin. Kaatopaikka täytetään lohkoittain kerrostäyttönä. Kerrospaksuutena käytetään noin kahta metriä. Jätekuormat puretaan valmiin täyttökerroksen päälle, murskataan kaatopaikkakoneella ja työnnetään täyttöluiskaan. Täyttöpengertä ja -luiskaa tasataan ja tiivistetään työkoneella ajaen useaan kertaan. Jätteet peitetään täytön edistyessä valmiin täyttökerroksen osalta senttimetrin maakerroksella, joka tiivistetään. Menettelystä johtuen avoinna oleva jätealue on mahdollisimman pieni, mikä vähentää merkittävästi kaatopaikan ympäristöhaittoja. Peitemaana käytetään ylijäämämaita tai erikseen hankittavia maamassoja. Kaatopaikan viimeistelyyn kuuluva väliaikainen peittokerros (jätetäytön esipeittokerros) tehdään täytön edetessä ylijäämämaista. Kaatopaikan työkoneena on ollut kaatopaikkajyrä, mutta nyt on siirrytty käyttämään katerpillaria. Lisäksi alueella tarvitaan esimerkiksi traktorikuormaajaa peitemaan siirtoihin ja jätetäyttöön sijoitettavien erityisjätteiden (eläinraadot, teurasjätteet ynnä muut) sijoituskuoppien kaivamiseen sekä muihin jätteenkäsittely- ja kunnossapitotöihin. Kaatopaikan täyttöalueen ympärille rakennetaan huoltotie ja alueelle järjestetään tarvittavat opasteet ja aluevalaistus sekä alue liitetään hälytysjärjestelmään. Kaatopaikka-alueen vesienkäsittelyjärjestelmät kunnostetaan siten, että altaat ruopataan, suodatinmassat vaihdetaan sekä putket, kaivot ja ojat kunnostetaan. 6 KAATOPAIKAN SULKEMINEN Imanteen kaatopaikan sulkemisen vaiheet ovat seuraavat: 1. luiskien muotoilu 2. jätetäytön tasaaminen ja mahdollinen lisätiivistys

7 3. esipeittokerroksen rakentaminen 4. varsinaisten pintakerrosten rakentaminen 7 Kaatopaikan täyttöalue muotoillaan jätteellä ja maa-aineksella suunnitelmien osoittamiin korkeusasemiin. Täyttöalueen suurin korkeustaso on noin Nykyinen korkeustaso täyttöalueella on Täytön luiskat rakennetaan kaltevuuteen 1:3 1:4. Jyrkät luiskat loivennetaan ja kyseiset massat käytetään alueen tasauksiin ja muotoiluun. Jätetäyttöä lisätiivistetään tarvittaessa ennen esipeittokerroksen rakentamista. Täyttöalueen tasaussuunnitelma on esitetty hakemuksen liitteessä. Suunnitelmassa ei ole otettu huomioon viimeistelykerroksia, joiden paksuus on noin kaksi metriä. Jätetäyttö tulee painumaan täytön loppumisen ja viimeistelyn jälkeen siten, etteivät suunnitelmassa esitetyt korkeustasot ylity joidenkin vuosien painumisen jälkeen. Tasattu jätetäyttö esipeitetään. Esipeittokerros rakennetaan kaatopaikan täytön yhteydessä lopulliseen korkeuteen tulevilla alueilla. Esipeittokerroksen tehtävät ovat: - estää mineraalitiivisteen ja jätteen sekoittuminen - edistää paineen jakautumista ylempää kerrosta tiivistettäessä - johtaa kaasua kaasunkeräysrakenteisiin Esipeitossa täyttöalue peitetään senttimetrin maakerroksella ja tiivistetään huolellisesti esimerkiksi sorkkajyrällä. Esipeittokerrosmateriaalina voidaan käyttää työstämiskelpoisia materiaaleja, kuten esimerkiksi ylijäämämaata tai muita luonnonmaa-aineksia. Myös lievästi pilaantuneiden maiden käyttöön pintarakenteiden alapuolisissa kerroksissa varaudutaan. Lievästi pilaantuneilla mailla tarkoitetaan ympäristöministeriön muistion "Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa" mukaisia ohje- ja raja-arvojen välisiä maa-aineksia. Näitä maita ovat pääasiassa rakasmetalleilla pilaantuneet maat ja käsitellyt (kompostoidut) öljyiset maat. Käytettävät maa-ainekset hyväksytetään eräkohtaisesti valvontaviranomaisella. Lisäksi pintarakenteiden alapuolisissa kerroksissa varaudutaan käyttämään puu- ja turvetuhkaa. Tämä aines tuodaan Nurmeksen Lämpö Oy:n lämpövoimalaitokselta. Tuhkan määrä on enintään tonnia vuodessa. Tuhkan kaatopaikkakelpoisuus selvitetään ennen tuhkan vastaanoton aloittamista. Tuhkan käytössä huolehditaan siitä, ettei kaatopaikkakaasun pääsy esty pintarakenteen kaasunkeräyskerrokseen. Kerroksen rakentamisen yhteydessä muotoillaan jätetäytön pinta siten, että sillä on joka kohdassa pintavaluntaa ajatellen riittävä kaltevuus. Täyttöalueen saavutettua lopullisen korkeutensa sen päälle rakennetaan pintakerros, joka koostuu jätetäytön viimeisen peitemaakerroksen (esipeittokerroksen) päälle rakennettavista rakennekerroksista. Rakennekerrokset ovat ylhäältä alaspäin lueteltuina seuraavat: - pintakerros (kasvukerros) - kuivatuskerros - tiivistyskerros - kaasunkeräyskerros Viimeistelyvaiheessa rakennettavan täyttöalueen pintakerroksen tarkoituksena on estää mahdollisimman tehokkaasti sadevesien imeytyminen jätetäyttöön ja toimia kas-

8 vualustana täyttöalueen maisemoitumiselle. Lisäksi pintakerroksen tarkoituksena on ohjata jätetäytössä muodostuvaa kaasua kaasunpoistokaivoihin. 8 Täyttöalueen pintakerros ja reunaosien viimeistelyn periaate on esitetty hakemuksen liitepiirustuksissa. Seuraavassa tekstissä kerrokset on kuvattu rakentamisjärjestyksessä. Kaasunkeräyskerros rakennetaan esipeittokerroksen päälle. Sen tehtävänä on johtaa jätetäytössä muodostuva kaasu hallitusti kaasunpoistokaivoihin. Materiaalina käytetään karkeata lajittunutta ainesta tai geosynteettistä kerrosta. Maa-aineksesta tehtynä kerroksen paksuus on noin 0,3 metriä. Tiivistyskerroksen tarkoituksena on estää sadevesien imeytyminen jätetäyttöön ja ohjata jätetäytössä muodostuvaa kaatopaikkakaasua kaasunpoistokaivoihin. Tiivistyskerroksen paksuus on vähintään 0,5 metriä. Tiivistyskerroksen materiaalin vedenläpäisevyyskerroin (k) on pienempi kuin 10-8 m/s. Tiivistyskerroksen materiaalin valinnassa otetaan huomioon erityisesti materiaalierien mahdolliset laadun vaihtelut. Laadun vaihtuessa materiaalin vedenläpäisevyys määritetään uudelleen. Mineraalinen tiivistemateriaali tiivistetään ennakkokokeilla määritettyyn tiiviyteen (vastaava tiiviys kuin vedenläpäisevyyskokeissa) riittävän pienen vedenläpäisevyyden saavuttamiseksi. Materiaalin tiivistysominaisuudet ja tiivistyminen vallitsevissa olosuhteissa testataan ennakkokokeella ennen tiivistyskerroksen rakentamista. Testaaminen tehdään jätetäytön päälle rakennettavalla koekentällä, jonka tiivistämiseen käytetään samaa tiivistyskalustoa kuin varsinaisen tiivistyskerroksen rakentamisessa. Kerroksen tiivistymistä, tiivistemateriaalin rakeisuutta ja vesipitoisuutta seurataan tarkasti koko rakennusajan. Tiivistyskerrokseen kelpaamaton materiaali hylätään ja puutteellisesti tiivistetty kohta tiivistetään uudelleen. Tiivistyskerroksessa varaudutaan käyttämään myös kuitusavea. Kuivatuskerros rakennetaan tiivistyskerroksen päälle. Sen tehtävänä on alentaa tiivisterakenteeseen kohdistuvaa hydraulista gradienttia (vesipainetta) ja johtaa pintarakenteessa kasvukerroksen läpi suotautuva sadevesi pois rakenteesta. Vesi poistuu kuivatuskerroksesta painovoimaisesti, mikäli kaltevuus on riittävä. Kuivatuskerroksen suositeltava vedenläpäisevyys on k 10-3 m/s. Kuivatuskerroksen materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi soraa. Myös rengasrouheen käyttöön varaudutaan. Kuivatuskerroksen paksuus on noin 0,5 metriä. Kuivatuskerros erotetaan tarvittaessa (käytettävistä materiaaleista riippuen) ala- ja yläpuolisista rakennekerroksista suodatinkankailla. Pintakerroksen materiaalin ja kerrospaksuuden valinnassa otetaan huomioon kerroksen tehtävät. Erityisesti luiska-alueilla otetaan huomioon materiaalin kestävyys pintaeroosiota vastaan. Pintakerros, jonka paksuus on noin metri, koostuu kahdesta osasta: - pintakerroksen alaosan muodostava perusmaakerros, paksuus noin 0,7 m.

9 - pintakerroksen yläosan muodostava kasvukerros. Kasvukerroksen paksuus on noin 0,3 m. Kasvukerros tehdään pintakerroksessa käytettävästä materiaalista sekoittamalla siihen esimerkiksi turverouhetta. Kasvukerroksen materiaalin tulee tarjota hyvä kasvualusta. Laskennallinen arvio nykyisen Imanteen kaatopaikan kaasuntuotosta on enimmillään noin 110 kuutiometriä tunnissa (polttoainetehona noin 0,55 megawattia). Kaatopaikkakaasun hyödyntämistä ei pidetä pienistä määristä ja mahdollisten hyötykäyttökohteiden sijainnista johtuen perusteltuna. Myöskään kaasunkäsittelyn järjestämistä polttamalla (soihtupoltin) ei voida pitää kannattavana johtuen pienistä kaasumääristä. Kaasunkeräysjärjestelmän lähtökohtana on, että kaatopaikkakaasu tuuletetaan hallitusti jätetäytöstä biologisilla suodattimilla varustettujen kaivojen kautta. Samalla kaasusta aiheutuva hajuhaitta pienenee. Kaatopaikkakaasu johdetaan kaasunkeräyskerroksesta rakennettaviin kaasukaivoihin, joissa on turpeesta tai vastaavasta materiaalista tehty biologinen suodatin. Biologisten suodattimien tehtävänä on hajottaa metaani hiilidioksidiksi ja vedeksi. Kaasunpoistokaivot rakennetaan jätetäyttöön kaivamalla. Kaivantoon asennetaan alaosastaan rei itetty kaasunpoistoputki ja kaivanto täytetään soralla. Kaivoja rakennetaan noin 50 metrin välein. Kaasunpoistokaivojen yläosa lisätiivistetään bentoniittimatolla. Käsiteltävien kaatopaikkavesien määrän pienentämiseksi viimeistellyiltä täyttöalueilta tulevat puhtaat pintavaluntavedet johdetaan kaatopaikkavesien keräilyjärjestelmän ohi niskaojiin. Jätetäytöstä suotautuva vesi johdetaan kaatopaikan jatkokäytön aikana kunnostettuun vesienkäsittelyjärjestelmään. 9 SIIRTOKUORMAUSASEMAN KÄYTTÖÖNOTTO Kaatopaikkatoiminnan loputtua alueelle perustetaan siirtokuormausasema. Sinne tuodaan edelleenkin yhdyskuntajätettä Nurmeksesta, Valtimolta, Lieksasta ja Juuasta. Vastaanottoalueelle sijoitetaan autovaaka ja vaakarakennus. Siirtokuormausalueelle tulevat taas seuraavat toiminnot: - siirtokuormausrakennus, jossa on myös jätehuoltoalueen toimisto- ja sosiaalitilat - siirtokuormausaseman aputoiminnoille varattu alue Siirtokuormausrakennus rakennetaan kaksitasoisena. Kuormien tyhjennystasolle rakennetaan lämpöeristämätön katos. Katoksen tarkoituksena on vähentää talvella lumesta aiheutuvia haittoja. Jäteautot ajavat kuorman tyhjennystä varten ylemmälle tasolle. Jäte kipataan alempana olevaan puristimeen, joka tiivistää jätteen jätekontteihin. Tämän jälkeen ne kuljetetaan tyhjennettäväksi kyseisen jätteen käsittelyyn luvan saaneelle vastaanottajalle, joka on vielä ratkaisematta. Siirtokuormausrakennuksen jätteiden vastaanottohalli viemäröidään. Hallissa muodostuvat likaantuneet vedet johdetaan kompostointialueen vesienkäsittelyyn. Siirtokuormausaseman kapasiteetti on tonnia vuodessa. Siirtokuormausta täydentävien jätteen, kuten rakennus- ja purkujätteen, vastaanottopalvelujen kapasiteetti on tonnia vuodessa.

10 Siirtokuormausaseman yhteyteen asemasta koilliseen päin rakennetaan yleisöltä suljettu varastokenttä sellaisia siirtokuormattavia jätteitä varten, jotka eivät kulje varsinaisen siirtokuormausaseman kautta, mutta joita on tarpeen varastoida kuljetustaloudellisesti edullisten kuormien kokoamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi jäteasemalta tulevat rakennus- ja purkujätteet. Tämä varastokenttä on murskesorapintainen. Lisäksi asemalta lounaaseen päin olevalle alueelle sijoitetaan siirtokuormausaseman aputoimintoja, kuten esimerkiksi siirtokuormauksen varakonttien varastointi ja konesuojat. Tämä alue asfaltoidaan käyttöönoton yhteydessä. Mikäli alueella joudutaan varastoimaan polttoaineita, varastointia varten hankitaan asianmukaisesti varustetut varastosäiliöt. Liikenteen määrä kasvaa siirtokuormausajoneuvojen määrällä. Mikäli kerrallaan siirtokuormattavan jätteen määrä on noin 30 tonnia ja muulla tavoin jatkokuljetukseen siirrettävän jätteen noin 10 tonnia, raskaan liikenteen määrä kasvaa noin 830 kuormalla vuodessa. 10 KOMPOSTOINTIALUEEN TOIMINTA Kompostointialueella ryhdytään kompostoimaan myös biojätettä. Enimmäismääräksi on hakemuksessa arvioitu tonnia vuodessa. Yhteenveto kompostoitavista jätemääristä on alla. Imanteen kompostointialueella käsiteltävät jätteet Jätelaji Jätemäärä, t/a 2003 Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesiliete Biojäte Yhteensä ) Lupahakemuksen mukainen enimmäismäärä Jätemäärä, t/a ) Biojätteen kompostointia varten puhdistamolietteiden aumakompostointikenttää on tarkoitus laajentaa siten, että sillä voidaan jatkossa käsitellä myös seudun alueelta erilliskeräyksellä talteen saatavia biojätteitä. Kentän kokonaispinta-ala on tämän jälkeen noin neliömetriä. Biojätteen kompostointikenttä asfaltoidaan ja varustetaan sadevesiviemäreillä ja salaojituksella. Kentän vedet ohjataan kompostointialueen vesien käsittelyyn. Laajennuksen yhteydessä asfaltoidaan myös nykyinen puhdistamolietteen kompostointikenttä. Lietteen kompostointi suoritetaan aumakompostointina. Myös biojätteen kompostointikenttä on tarkoitus rakentaa siten, että aumakompostointi on siinä mahdollista. Käsittelyn yhteydessä lietettä ja biojätettä ei sekoiteta keskenään. Tukiaineena käytetään pääasiassa puunkuorta. Kompostoinnin tukiaineen kulutus on vuosittain kuutiometriä. Lietettä ja biojätettä kompostoidaan vain lämpimänä vuodenaikana. Talvella ne ajetaan alueelle varastoon. Lietteen sekoitus tukiaineen kanssa tapahtuu puunkuoripatjan päällä sekoituskentällä. Sekoitussuhteena on kaksi osaa tukiainetta yhteen osaan lietettä. Tukiaineena käyte-

11 tään ajoittain myös sipulinkuorta, joka korvaa tällöin osan kuoresta. Kompostoitava materiaali siirretään aumaan kompostointikentälle. Aktiivivaiheessa (kolme kuukautta) auma käännetään kahdesta kolmeen kertaa. Kokonaiskääntöjen määrä on viisi kertaa tavallisella kauhalla. Käännöt suoritetaan auman lämpötilan perusteella. Kun auman lämpötila on laskenut alle 40 asteeseen, aines siirretään jälkikypsytykseen vähintään puoleksi vuodeksi. Jälkikypsytyksessä auma muotoillaan siten, että sateelle altis pintaala minimoidaan. Myyntiin menevä osa kompostoidusta lietteestä seulotaan seulakauhalla. Biojätteen kompostointi tehdään vastaavalla tavalla kuin puhdistamolietteen kompostointi. Käytettävän tukiaineen määrä sekä kompostin käsittely määräytyvät kokeellisesti toiminnan alkuvaiheessa tehtävän tutkimusjakson aikana. Biojätekompostiaumat peitetään tarvittaessa ohuella tukiainekerroksella muun muassa eläinhaittojen vähentämiseksi. Öljyisten maiden vastaanotto jatkuu saakka jätehuoltoalueella jo olevaan vastaanottoaltaaseen, niin sanottuun katastrofialtaaseen. Käsittely on kolmivaiheinen: esikäsittely katastrofialtaassa, jatkokäsittely kompostoimalla ja loppusijoitus. Esikäsittely perustuu pääasiassa öljyn poistamiseen massasta valumalla (valutus) ja sadeveden huuhtelevaan vaikutukseen. Myös öljyn hajoamista tapahtuu esikäsittelyn aikana (lämpimänä vuodenaikana). Jatkokäsittely tapahtuu kompostoimalla kompostointikentällä. Esikäsittelyn tavoitteena on saada maiden öljypitoisuus pienenemään sellaiseksi, ettei jatkokäsittelyssä massoista enää vapaudu suuria määriä öljyä sadevesien mukana ja että öljypitoisuus on mikrobitoiminnan kannalta sopiva. Jatkokäsittelyä kompostoimalla jatketaan, kunnes maamassojen öljypitoisuus on laskenut alle milligrammaa kilogrammassa (kuiva-ainetta). Tämän jälkeen maamassat loppusijoitetaan kaatopaikalle peitemaaksi. Kun kaatopaikka suljetaan , katastrofiallas poistetaan käytöstä. Kompostointialueen yhteyteen varaudutaan rakentamaan uudet öljyisten maiden vastaanotto- ja esikäsittelyaltaat. Altaat rakennetaan, jos seudun kunnat eivät saa muutoin järjestettyä kyseistä seudun ympäristönsuojelullisen turvallisuuden kannalta välttämätöntä palvelua. Uusien öljyisten jätteiden vastaanotto- ja käsittelyaltaiden vastaanoton ja esikäsittelyn kapasiteetti on noin 500 tonnia vuodessa. Öljyisten maiden vastaanottoaltaat toimivat vastaavanlaisina esikäsittelyaltaina kuin nykyinen katastrofiallas. Altaita on kaksi ja ne ovat betonirakenteisia. Altaista tulevat vedet käsitellään öljynerottimella ja johdetaan kompostointialueen vesienkäsittelyyn. Mikäli esikäsittelyssä muodostuvien öljyisten vesien määrä halutaan pitää pienenä, altaat voidaan kattaa. Katetuissa altaissa esikäsittely perustuu pääasiassa pelkkään valutukseen ja se on siten jonkin verran tehokkaampaa kuin avoimissa altaissa tehty esikäsittely. Esikäsitellyt maa-ainekset jatkokäsitellään kompostoimalla kompostointikentällä samoin kuin edellä on esitetty. Kun maiden öljypitoisuus on laskenut alle milligrammaan kilogrammassa (kuiva-ainetta), ne pannaan loppusijoituspaikkaansa. Niin kauan kuin kaatopaikka on viimeistelyvaiheessa ( ), maamassat sijoitetaan kaatopaikan viimeistelyrakenteisiin. Kun kaatopaikka on viimeistelty, massoille joudutaan etsimään uusi sijoituspaikka. Sijoituspaikka ratkaistaan tapauskohtaisesti tuolloin (vuoden 2011 jälkeen) voimassa olevien määräysten mukaisesti. 11

12 12 Kompostointialueen vesienkäsittelyjärjestelmät kunnostetaan muutostöiden yhteydessä siten, että altaat ruopataan, suodatinmassat vaihdetaan sekä putket, kaivot ja ojat kunnostetaan. JÄTEHUOLTOALUEEN MUUT TOIMINNOT Jätehuoltoalue toimii nykyisin myös jäteasemana, jossa otetaan vastaan jätteiden pieneriä pääasiassa kotitalouksilta. Kun siirtokuormausasema perustetaan, asema sijoitetaan lähelle autovaakaa. Alue asfaltoidaan ja valumavedet viemäröidään hiekan- ja öljynerotuskaivojen kautta kompostointialueen vesienkäsittelyyn. Jäteasemalla otetaan, kuten nytkin, vastaan muun muassa hyödynnettäviä jätteitä, suurikokoista romua, rakennus- ja purkujätettä sekä pientuojien loppukäsittelyä vaativia jätteitä. Kullekin jätelajille varataan niiden laadun ja kertymän perusteella soveliaimmat keräysvälineet. Jäteasemalla otetaan vastaan ongelmajätteitä. Ongelmajätteiden vastaanotto on tarkoitettu pääasiassa kotitalouksille, mutta tarvittessa niitä voidaan ottaa vastaan myös sellaisilta yrityksiltä, jotka tuottavat niin vähän ongelmajätteitä, että niiden on hankala järjestää asianmukaista varastointia ja jatkokuljetusta. Ongelmajätteitä otetaan vastaan noin 50 tonnia vuodessa. Ongelmajätteet välivarastoidaan kontteihin, jotka sijoitetaan vastaanottoalueelle. Kontteina käytetään tarkoitukseen suunniteltuja erikoiskontteja, joissa on tarvittavat varastointisäiliöt ja tilat sekä ensiapu- ja muu turvavarustus. Jäteasemalla varaudutaan ottamaan vastaan myös sähkö- ja elektroniikkaromua. Sähkö- ja elektroniikkaromu otetaan vastaan niiden vastaanottoon varten varustetuissa konteissa tai muissa asianmukaisesti varustetuissa tiloissa. Sähkö- ja elektroniikkaromua otetaan vastaan noin 100 tonnia vuodessa. Uudelle vastaanottoalueelle siirretään tarvittaessa romuajoneuvojen varastointi. Varastointipaikan pohjarakenteena on tiivisasfaltti, jonka tyhjätila on alle kolme prosenttia, sekä tarvittavat rakennekerrokset. Alue varustetaan sadevesiviemäröinnillä. Vedet käsitellään öljynerotuslaitteistossa. Jäteasemalla otetaan vastaan myös risuja ja oksia ja puhdasta puutarhajätettä, jotka sitten haketetaan hyödynnettäviksi esimerkiksi kompostointialueella. Tuotavista jätekuormista (rakennus-, liike- ja toimistojäte) varaudutaan lajittelemaan hyödynnettäviä jätteitä talteen. Hyötyjätekuormat lajitellaan ja varastoidaan hyötyjätekentällä. Uusi hyötyjätekenttä sijoitetaan uuden vastaanottoalueen yhteyteen ja kenttä asfaltoidaan. Piha-alueiden valumavedet viemäröidään hiekan- ja öljynerotuskaivojen kautta kompostointialueen vesienkäsittelyyn. Varastokenttä, jonne sijoitetaan puujätettä, risua ja muuta vastaavaa, on murskesorapintainen.

13 Hyödynnettävien jätteiden lajittelu- ja välivarastointikentällä käsiteltävien jätteiden määrä on noin tonnia vuodessa. Se koostuu esimerkiksi lasista, metalliromusta, muovista ja risuista. 13 JÄTEHUOLTOALUEEN YMPÄRISTÖKUORMITUS JA ARVIO YMPÄRISTÖVAIKU- TUKSISTA Päästöjen syntytavat Imanteen jätehuoltoalueen päästöt voidaan jakaa syntytavan perusteella seuraavasti: - kaatopaikalle sijoitettujen jätteiden hajoamisesta muodostuvat päästöt - kompostoinnista aiheutuvat päästöt - siirtokuormauksesta aiheutuvat päästöt - liikenteestä ja koneiden käytöstä aiheutuvat päästöt Kaatopaikkakäsittelystä aiheutuvia tyypillisiä päästöjä ovat kaatopaikkakaasu kasvihuonevaikutuksineen ja sen sisältämistä yhdisteistä aiheutuva haju, hajoavasta jätteestä vesiin liukenevat aineet sekä toiminnan luonteesta johtuva roskaantuminen. Samoin jätteen siirrot ja kaivaminen aiheuttavat päästöjä ilmaan. Lietteen ja biojätteen kompostoinnista aiheutuvista haitoista merkittävimmäksi on yleensä koettu hajuhaitta. Siirtokuormauksessa muodostuu jonkin verran vesipäästöjä. Jäte saattaa aiheuttaa hajua ja haittaeläimien esiintymistä. Siirtokuormattaessa jäte saattaa pölytä. Sekä kaatopaikka- että siirtokuormaustoiminnassa jätehuoltoalueella liikkuu ajoneuvoja ja työkoneita. Ajoneuvoliikenteestä ja jätehuoltoalueen työkoneista aiheutuvia päästöjä ovat melu, pöly ja happamoitumista aiheuttavat typpi- ynnä muut yhdisteet. Lisäksi Imanteella muodostuu tilapäisesti päästöjä kaatopaikan sulkemisesta sekä siirtokuormausaseman ja muiden toimintojen rakentamisesta. Jätehuoltoalueen uusien toimintojen rakentamiseen ja kaatopaikan sulkemiseen sisältyy paljon maansiirtotyötä, jossa merkittävimmät ympäristöä välittömästi häiritsevät päästöt ovat pöly, melu ja tärinä. Kaatopaikan sulkemisen ollessa vielä kesken alueella muodostuvat pintavaluntavedet saattavat aiheuttaa ympäristöpäästöjä. Päästöjen laatu ja määrä Päästöt vesistöön Jätehuoltoalueen vedet käsitellään tällä hetkellä lammikoimalla ja suodatuksella. Käsitellyt vedet johdetaan purkuojaan. Päästö on siten laadultaan pistepäästö. Vesien muodostumisalueen pinta-ala on tällä hetkellä kuusi hehtaaria (kompostointikentän alue huomioon ottaen). Vuotuiseksi veden määräksi voidaan arvioida kuutiometriä eli keskimäärin 50 kuutiometriä vuorokaudessa. Perustilaselvityksen mukaan pintavesivaikutukset ovat olleet suhteellisen vähäiset. Insinööritoimisto Oy Väylä on tehnyt arvion jätehuoltoalueen kuormitusvaikutuksesta vuonna Selvityksen mukaan kuormitusarvot olivat vuosien 1994 ja 1995 tilanteessa seuraavat:

14 - NH 4 -typpi 4,15 kg/d - BHK 7 2,58 kg/d - kok. fosfori 0,04 kg/d - kok. typpi 4,15 kg/d - kloridi 14,60 kg/d 14 Esimerkiksi BHK 7 :n osalta kuormitus vastasi 37 asukkaan puhdistamattomien jätevesien kuormitusta. Vuoden 2003 uusimpien tulosten mukaan kuormitus oli keskimäärin seuraava: - NH 4 -typpi 7,0 kg/d - kok. fosfori 0,009 kg/d - kok. typpi 7,5 kg/d - kloridi 34 kg/d Jätehuoltoalueen kaatopaikalla ja kompostointialueella muodostuvat jätevedet käsitellään paikallisesti. Niiden kuormittava vaikutus kohdistuu purkuojaan ja purkuvesistöön. Kaatopaikan sulkeminen vähentää alueella muodostuvan kaatopaikkaveden määrää. Siirtokuormauksessa muodostuvat vesimäärät ovat vähäisiä ja paikallisia, joten ne ovat kaatopaikan vesipäästöjä helpommin hallittavissa. Päästöt ilmaan Jätehuoltoalueella päästöjä ilmaan aiheutuu kaatopaikan hajoamisessa muodostuvista kaasuista. Lisäksi päästöjä syntyy lietteiden ja biojätteiden kompostoinnista, liikenteestä sekä kaatopaikan työkoneista (pöly, happamoittavat kaasut). Kaatopaikan sulkemisen jälkeen kaatopaikkakaasu kerätään hallitusti talteen. Päästö muuttuu tällöin pistepäästöksi. Kaatopaikkakaasu käsitellään biosuodattimilla, joten päästön määrä pienenee. Siirtokuormausaseman rakentamisen ja kaatopaikan sulkemisen vaikutukset ilman laatuun rajoittuvat lähinnä pölypäästöihin. Pölyä muodostuu muun muassa liikenteestä, maita kuormattaessa, kuormien purussa ja maan tasoituksissa. Myös pölypäästöt ovat luonteeltaan hajapäästöjä. Sulkemisessa jätettä siirrettäessä ja kaivettaessa aiheutuu myös hetkittäisiä kaatopaikkakaasun suurempia päästöjä. Siirtokuormauksesta ei aiheudu Imanteella merkittäviä kasvihuonekaasujen päästöjä. Globaalit päästöt Pielisen-Karjalan yhdyskuntajätteestä eivät kuitenkaan vähene, ellei loppukäsittelyssä siirrytä kaatopaikkakäsittelystä sellaisiin menetelmiin, jossa muodostuvat ilmapäästöt ovat kaatopaikkatoiminnan päästöjä vaarattomampia tai vähäisempiä. Siirtokuormausasema on asfaltoitu, joten liikenne ei tule aiheuttamaan merkittäviä pölypäästöjä. Kuormien purku tapahtuu katetussa tilassa, mikä vähentää osaltaan pölyn leviämistä ympäristöön. Haju Kaatopaikan hajuhaitat aiheutuvat joko itse jätteestä tai sen hajoamistuotteista eli muun muassa kaatopaikkakaasusta. Kaatopaikkakaasun epämiellyttävän hajun aiheuttavat lä-

15 hinnä merkaptaanit ja rikkivety. Ennen kaasunkeräysjärjestelmän rakentamista päästö on luonteeltaan hajapäästö. Kompostoinnissa hajuhaittaa aiheuttavat ammoniakki ja rikkivety. Aumakompostoinnissa hajun kannalta ongelmallisia vaiheita ovat varsinaisen kompostointivaiheen lisäksi jälkikompostointi ja tuotteen välivarastointi. Yleensä jälkikompostoitavia ja varastoitavia massoja on paljon. Lisäksi toiminnot tapahtuvat avoimella kentällä. Massoista haihtuvat hajukaasut saattavat siten muodostua ympäristöä häiritseviksi. Hajuhaitat ovat suurimmillaan kompostiaumoja käännettäessä. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen kaatopaikkakaasu kerätään hallitusti talteen. Hajun päästö muuttuu tällöin pistepäästöksi. Kaatopaikkakaasu käsitellään biosuodattimilla, joten päästön määrä pienenee. Siirtokuormauksessa jätteiden varastointiaika on lyhyt ja jätteitä varastoidaan suljetussa tilassa. Hajua ei siten muodostu merkittävästi. Siirtokuormaukseen siirtymisen jälkeen keskeisimpiä jätehuoltoalueesta aiheutuvia haittoja ympäristön kannalta ovat kompostoinnista aiheutuvat hajuhaitat. Tämän johdosta kompostoinnin järjestämiseen ja hoitoon kiinnitetään erityistä huomiota. Maaperä ja pohjavesi Jätehuoltoalueen lähiympäristössä ei ole vedenhankinnan kannalta merkittäviä pohjavesiesiintymiä. Alueen pohjaveden laatua seurataan vuonna 1998 laaditun tarkkailuohjelman mukaisesti kolmesta alueelle asennetusta havaintoputkesta. Alueelle on laadittu valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen mukainen perustilaselvitys (PSV-Maa ja Vesi Oy ). Perustilaselvityksen mukaan kaatopaikan vaikutusta on näkynyt lievästi kaatopaikan lähialueen pohjaveden laadussa. Kaatopaikan kunnostustöiden ja nykyisen kaatopaikan sulkemisen arvioidaan vähentävän jätehuoltoalueen haitallisia pohjavesivaikutuksia siten, että ne rajoittuvat itse kaatopaikka-alueelle. Melu ja tärinä Kaatopaikan toiminnassa, biojätteen erilliskäsittelyssä ja kaatopaikan sulkemisessa meluhaitat aiheutuvat pääasiassa kuljetusliikenteestä ja jätteenkäsittely- ja maansiirtotoiminnasta. Toiminnasta johtuen melu ja tärinä ovat luonteeltaan hajapäästöjä. Päästöjä ei voida pitää kovin merkittävinä. Siirtokuormausaseman rakentamisen ja kaatopaikan sulkeminen lisäävät tilapäisesti alueelle tapahtuvaa raskasta liikennettä, joten myös melun ja tärinän voidaan arvioida kasvavan tilapäisesti. Siirtokuormaukseen siirtymisen jälkeen kuormien purku tapahtuu pääasiassa suljetussa tilassa, joten siitä aiheutuva melu vähenee kaatopaikkatoimintaan verrattuna. Siirtokuormaukseen käytettävät autot lisäävät liikennettä ja siten myös liikenteestä aiheutuvaa melua ja tärinää alueella kaatopaikan jatkokäyttöön verrattuna. 15

16 Päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevat toimenpiteet 16 Yleiset toimenpiteet Jätehuoltoalue sijaitsee etäällä taajamista eikä sen välittömässä läheisyydessä ole asutusta. Alueen ympärillä säilytetään lähisuojavyöhyke, jolla edistetään puuston ja muun kasvillisuuden kasvuedellytyksiä. Kaatopaikkatoiminnassa ja kompostoinnissa noudatetaan sellaisia työtapoja, että päästöjen muodostuminen minimoituu. Ympäristöhaittoja vähentäviä toimintatapoja ovat muun muassa jätteen koneellinen käsittely (tiivistäminen ja peittäminen), kaatopaikkavesien ja kaatopaikkakaasun käsittely sekä kompostiaumojen kääntäminen riittävän usein. Päästöt maaperään ja pinta- ja pohjavesiin Jätehuoltoalueen kaatopaikan pintavesivaikutuksia tarkkaillaan säännöllisesti hyväksytyn ohjelman mukaisesti. Kaatopaikkaa ei laajenneta nykyisen täyttöalueen loppukäyttöaikana. Maaperä- ja pohjavesisuhteista johtuen alueella ei ole tarpeen tehdä erityisiä pohjaveden suojaamisoimenpiteitä esimerkiksi pohjaveden virtaussuuntia rajoittamalla. Kaatopaikan haitallisia vaikutuksia pintavesiin, maaperään ja pohjaveteen vähennetään seuraavilla tavoilla: - kaatopaikkavesien määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä ojituksilla, vesien erilliskeräyksellä ja peittämällä kaatopaikan valmiiksi täytetyt osat - kaatopaikkavedet käsitellään Biojätteen kompostointikentälle rakennetaan tiiviit pohjarakenteet. Muodostuvat vedet kootaan hallitusti yhteen ja johdetaan käsittelyyn. Kunnostustöiden yhteydessä kestopäällystetään myös jätevesilietteiden kompostointikenttä. Suljetulla kaatopaikalla kaatopaikkaveden muodostumista vähennetään rakentamalla kaatopaikan pintarakenteet valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen vaatimustason mukaisesti tiiviinä. Jätetäyttöön imeytyvän veden määrää ja siten myös suotoveden määrää vähennetään edistämällä kaatopaikan maisemointiin soveltuvien kasvien kasvuolosuhteita. Siirtokuormausaseman pohja ja piha-alueet rakennetaan tiiviiksi, joten päästöjä maaperään ei aiheudu normaalitilanteessa. Alueille, joilla käsitellään suurempia määriä vettä, esimerkiksi pestään koneita, rakennetaan kallistukset veden kokoamiseksi. Koottu vesi viemäröidään ja ohjataan jätehuoltoalueen vesienkäsittelyjärjestelmään. Päästöt ilmaan Puusto jätehuoltoalueen ja asuinrakennusten välissä vähentää jätehuoltoalueesta aiheutuvia pölyhaittoja. Kaatopaikan jatkokäytön aikana päästöjä ilmaan vähennetään seuraavilla toimenpiteillä: - jätteestä aiheutuvia hajuhaittoja ehkäistään jätteen tiivistämisellä ja peittämisellä - kaatopaikka-alueen hiukkas- ja mikrobihaittoja vähennetään jätteiden peittämisellä - pölyämistä ehkäistään jätteiden peittämisellä ja kastelemalla tai suolaamalla tieyh-

17 teydet tarvittaessa 17 Biojätteen käsittelystä aiheutuvia hajuhaittoja estetään varmistamalla kompostin riittävä ilman saanti. Sulkemisen aikana pölyämistä ehkäistään muun muassa kastelemalla tai suolaamalla pölyävät tiealueet ja peittämällä alueelle tuotavat maakuormat kuljetusten ajaksi. Myös työalueet suljettavalla kaatopaikalla voidaan tarvittaessa kevyesti kastella. Suljetusta kaatopaikasta aiheutuvia haju- ja muita haittoja vähennetään muun muassa ehkäisemällä kaasun keräysjärjestelmällä kaatopaikkakaasun purkautumista suoraan ilmaan ja täyttöalueen tiiviillä pintarakenteella sekä biosuodattimilla. Siirtokuormausasemalla varastoitavista jätteistä aiheutuvia hajuhaittoja ehkäistään pitämällä pilaantuvia aineksia sisältävien jätteiden varastointiaika lyhyenä. Pilaantuvia aineksia sisältävät jätteet säilytetään suljettavissa säiliöissä tai keräysvälineissä. Melu ja tärinä Puusto jätehuoltoalueen ja asuinrakennusten välissä vähentää jätehuoltoalueesta aiheutuvia meluhaittoja. Liikenteen melua ja tärinää voidaan siten vähentää käyttämällä hyväkuntoista kalustoa ja pitämällä työmaatiet hyvässä kunnossa. Jätehuoltoalueen sijainnin ja liikennemäärien perusteella jätteenkuljetusliikenteen aiheuttamia meluhaittoja voidaan pitää vähäisinä. Roskaantuminen, haittaeläimet ynnä muut Roskaantumista vähennetään kuljettamalla jätteet peitettyinä jätehuoltoalueelle. Kaatopaikan jatkokäytön aikana avoinna oleva jätetäyttöalue pidetään mahdollisimman pienenä, mikä vähentää roskaantumista. Tuulen mukana täyttöalueelta tai siirtokuormausasemalta sekä biojätteen käsittelykentältä kulkeutuvat roskat siivotaan säännöllisesti alueen ympäristöstä. Haittaeläinten torjunnassa tehokkain keino on ravinnon saannin estäminen, joka tapahtuu jätteiden koneellisella käsittelyllä (murskaus, tiivistys) ja peittämisellä. Rottien torjuntaan voidaan käyttää myös myrkytyksiä ja lokkien torjunnassa ampumista lähinnä pelottelumielessä. Biojätteen erilliskäsittelyssä biojäte muunnetaan kaatopaikkakäsittelyä nopeammin sellaiseen muotoon, ettei se enää kiinnosta haittaeläimiä. Biojätteen erilliskäsittelyn aloittamisen voidaan siten olettaa vähentävän pieneläinhaittoja kaatopaikalla. Toiminnan vaikutukset ympäristöön Jätehuoltoalueen toiminnat ovat alueella, joka on jo nyt suunniteltua vastaavassa käytössä, joten niillä ei ole uusia vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Alue on myös maankäytön suunnitelmissa varattu jätehuoltokäyttöön, joten se ei ole näiltäkään osin ristiriidassa alueiden käytön suunnitelmien kanssa. Alueeseen ei kohdistu erityisiä virkistyskäyttö- tai muita tarpeita. Luontoon kohdistuvia vaikutuksia ehkäistään säilyttämällä varsinaiseen jätehuoltotoimintaan varatun alueen ympärillä suojavyöhyke.

18 Kaatopaikan jatkokäytön maisemahaitat jäävät kaatopaikan sijainnista ja alueen topografiasta sekä peitteisyydestä johtuen vähäisiksi. Siirtokuormaus ja jätehuoltoalueen uusittavat toiminnot sekä biojätteen käsittely sijoittuvat nykyiselle jätehuoltoalueelle, joten myös niiden vaikutukset jäävät vähäisiksi. Viimeistelyvaiheessa rakennettava täyttöalueen pintakerros toimii kasvualustana täyttöalueen viherrakentamiselle. Tiivis pintakerros ehkäisee kaatopaikkakaasun kulkeutumista kasvualustaan ja parantaa siten viherrakentamisen onnistumisedellytyksiä. Kaatopaikkatoiminnasta pintavesiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset vähenevät jatkokäytön aikana verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Eniten vaikutusta on kaatopaikkavesien käsittelyn tehostamisella. Kaatopaikan vaiheittainen sulkeminen pienentää sadannan imeytymiselle alttiina olevia alueita ja siten suotovesimäärää. Lisäksi biojätteen erilliskeräyksen ja käsittelyn aloittaminen vähentävät kaatopaikalle sijoitettavassa jätteessä olevan biohajoavan aineksen määrää, mikä osaltaan parantaa suotautuvan veden laatua. Biojätteen käsittelyn aloittaminen lisää kompostointialueella käsiteltävän jätteen määrää, mikä osaltaan lisää alueelta valuvan veden haitta-ainepitoisuuksia. Toisaalta biojätteen kompostoinnin aloittaminen vähentää kaatopaikan täyttöalueelta tulevaa biologista kuormitusta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kompostointialueen vedet kerätään talteen ja käsitellään, biojätteen kompostoinnin aloittamisen ei oleteta lisäävän merkittävästi pintavesiin kohdistuvaa kuormitusta. Kaatopaikasta aiheutuvan pintavesiin kohdistuvan kielteisen vaikutuksen voidaan arvioida vähenevän merkittävästi siirtokuormauksen aloittamisen ja kaatopaikan sulkemisen jälkeen nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Tiiviillä pintarakenteella estetään sadeveden imeytyminen jätetäyttöön. Siirtokuormaukseen siirtymisen ja kaatopaikan sulkemisen jälkeen kaatopaikasta aiheutuvat paikalliset vaikutukset ilmaan vähenevät kaatopaikkakaasun keräämisen ja käsittelyn järjestämisen tuloksena. Kaatopaikan maaperä- ja pohjavesisuhteista johtuen kaatopaikan vaikutukset pohjaveden laatuun rajoittuvat itse kaatopaikka-alueelle. Kaatopaikan läheisyydessä ei ole pohjavesialueita eikä talousvesikaivoja. Pohjaveden laatua tarkkaillaan asennetuista pohjavesiputkista hyväksytyn ohjelman mukaisesti. Kaatopaikka-aluetta ei tulla laajentamaan, joten kaatopaikan jatkokäyttö ei lisää maaperän tai pohjaveden laadulle aiheutuvaa riskiä. Biojätteen käsittely tapahtuu tiiviillä kentällä, joten normaalitilanteessa ei aiheudu päästöjä maaperään ja pohjaveteen. Päästöjä voi aiheutua lähinnä vain häiriötilanteessa. Kaatopaikasta aiheutuvan maaperään ja pohjaveteen kohdistuvan riskin voidaan arvioida vähenevän merkittävästi sulkemisen jälkeen nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Tiiviillä pintarakenteella estetään sadeveden imeytyminen jätetäyttöön, mikä vähentää haitta-aineiden kulkeutumisen riskiä. Siirtokuormaukseen perustuvassa toiminnassa aseman pohja ja jätteen keräykseen ja siirtoihin käytettävät piha-alueet rakennetaan tiiviiksi, joten päästöjä maaperään ei aiheudu. 18

19 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN 19 Hakijan mukaan jätehuoltoalueen ympäristöriskejä ovat seuraavat: - rakenteiden vauriot - kone- ja laiteviat - sähkön syötön katkeaminen - palo- ja räjähdysvaara - ongelmajätteiden joutuminen täyttöalueelle Hakija on hakemuksessaan arvioinut toimintojen ympäristöriskejä ja mahdollisesti tapahtuvien poikkeuksellisten tilanteiden merkittävyyttä ja vaikutusta. ARVIO PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN (BAT) SOVELTAMISESTA Jätehuoltoalueen merkittävimmät tekniset ratkaisut ovat seuraavat: - kompostointialueen pohjarakenteet - vesienkeräys ja käsittely - kaasun keräys ja käsittely - siirtokuormausaseman rakenteet - kaatopaikan viimeistelyrakenteet Täyttöalueiden suojausta on tarkoitus parantaa käytettävissä olevin keinoin muun muassa vesien käsittelyä tehostamalla. Kompostointikentän pohjarakenteet tehdään tiiviinä. Mahdollisuuksia jätehuoltoalueen vesien käsittelyn tehostamiseksi on selvitetty muun muassa kaatopaikan yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Yhtenä vaihtoehtona on tarkasteltu vesien johtamista jätevedenpuhdistamolle. Jätevedenpuhdistamolla ei kuitenkaan ole valmiutta ottaa vastaan jätehuoltoalueen jätevesiä johtuen veden laadusta ja puhdistamolle aiheutuvasta lisäkuormituksesta. Tehokas paikallinen käsittely olisi hoidettavissa esimerkiksi haihdutus- tai käänteisosmoositekniikoilla. Nämä käsittelymenetelmät ovat kuitenkin kalliita ja häiriöalttiita. Lisäksi niissä syntyy huomattavasti käsittelyjäännöstä, joka joudutaan sijoittamaan kaatopaikalle. Käsittelyjäännös sisältää epäpuhtauksia, jotka siirtyvät suotovesien mukana uudelleen alueen vesiin. Tällöin kyseessä on pitkälle epäpuhtauksien kierrätyksestä ja niiden konsentroitumisesta vesiin. Kaatopaikka on tarkoitus sulkea vuoden 2007 jälkeen, joten vesien käsittelyn osalta on siten päädytty parantamaan nykyistä paikallista käsittelyä. Jätehuoltoalueella vesien johtamisessa käytettävät putket ja laitteet ovat jätevesitekniikassa yleisesti käytettyjä ja käyttöön hyväksyttyjä. Kaatopaikkakaasun energian kustannustehokas hyödyntäminen edellyttää sopivaa hyödyntämispaikkaa kaatopaikan läheisyydessä. Toistaiseksi tällaista ei ole lähellä. Toinen vaihtoehto on, että kaatopaikkakaasu käsitellään haitattomampaan muotoon paikallisesti polttamalla soihdussa tai hapettamalla metaani kaatopaikan pintakerroksessa. Metaanin hapettamisessa kaatopaikan pintakerroksessa etuna on, että kustannukset ja energiankäyttö ovat selvästi pienemmät kuin soihtupoltossa. Hapetusmenetelmän käyttövarmuus ja käsittelyteho ovat kuitenkin soihtupolttoa huomattavasti alhaisemmat. Imanteen kaatopaikan kaltaisilla suhteellisen pienillä kaatopaikoilla, joilla kaatopaikkakaasun määrät ovat tehokkaampia käsittelymenetelmiä (soihtupoltto) aja-