POHJOIS-KARJALAN MAAKUNNALLISTEN VIRKISTYSPALVELUJEN YLLÄPITO

Transkriptio

1 POHJOIS-KARJALAN MAAKUNNALLISTEN VIRKISTYSPALVELUJEN YLLÄPITO Esitys virkistyspalveluverkoston hallinto- ja rahoitusmalliksi: Toimenkuvaltaan laajennettu Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2014 LUONNOSESITYS

2 SISÄLTÖ 1 LÄHTÖKOHTIA VIRKISTYSPALVELUJEN YLLÄPIDON ORGANISOINTI UUDISTETTU POHJOIS-KARJALAN VIRKISTYSREITISTÖYHDISTYS RY Valmis organisaatio toiminta-alustana Olemassa olevan osaamisen hyödyntäminen Laajennetuilla resursseilla enemmän aluevaikuttavuutta YLLÄPITOJÄRJESTELMÄN RAHOITUKSELLISET REUNAEHDOT ESITYKSEN JATKOVALMISTELU JA UUDEN ORGANISAATION KÄYNNISTÄMINEN LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Uudistettu Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry: Hallinto-organisaatio ja toimijoiden keskinäiset vastuut Liite 2: Liite 3: Liite 4: Liite 5: Liite 6: RAHOITUSMALLI: Hallintokulut, investointirahasto ja huoltotoiminnan rahoitusraami RAHOITUSMALLI: Käyttöoikeussopimuskorvausten taso ja rahoitussuunnitelma Maakunnallisen virkistyspalveluverkoston kohteet kunnittain Keiden pitäisi maksaa ulkoilun toimintapuitteista ja haluavatko ulkoilun harrastajat ylipäätään maksaa virkistysreittien käytöstä ja luontoliikuntaan liittyvistä palveluista? Esitys valmistelevan työryhmän kokoonpanosta [1]

3 1. Lähtökohtia Suomessa Pohjois-Karjalaan rinnasteista virkistyskäytön näkökulmasta moni-ilmeistä luonnonympäristöä on löydettävissä lähinnä Kainuu-Kuusamo-Lappi -alueelta. Pohjois-Suomessa ja erityisesti Kuusamon seudulla luonto on myös osattu tuotteistaa ja sen aluetaloudellinen merkitys on huomattava. Ruka-Kuusamon alueella vierailee noin miljoona matkailijaa vuosittain ja kaupungin välitön matkailutulo oli v noin 91 miljoonaa euroa ( Rukan ja Kuusamon matkailun faktoja 2013, Kauppila & Kuosku 2012). Vuonna 2013 pelkästään Oulangan kansallispuiston paikallistaloudelliset tulovaikutukset olivat 15,5 miljoonaa euroa mikä on tasollisesti lähes kolminkertainen Kolin kansallispuiston vastaavaan tulovaikutukseen verrattuna. (Metsähallitus, 2014). Paikallisesti suosituin vaellusreitti Pieni Karhunkierros (12 km) kerää vuosittain noin kävijää (Koillissanomat 2014) ja varsinainen Karhunkierros (80 km) noin kävijää (Metsähallitus, 2010). Pohjois-Karjalassa vastaavan reitistökokonaisuuden muodostavat Kolin kansallispuiston polusto sekä Herajärven Kierroksen vaellusreitti (60 km), jolla vierailee vuosittain noin retkeilijää (Metsähallitus, luontopalvelut 2013). Pohjois-Karjalan luontomatkailu kategoriaan luettavan matkailun osuus alueen koko 140 miljoonan euron matkailuliikevaihdosta on noin 15 % eli suuruusluokkana 20 miljoonaa euroa vuodessa. 1 Pääosa tulovirroista on kytköksissä kansallispuistojen sekä valtion virkistys- ja retkeilyalueiden vetovoimaan. Kärkikohteiden vetovoima tuo alueelle myös muunlaisista aktiviteeteista kiinnostuneita matkailijaryhmiä, joille Pohjois- Karjala näyttäytyy mielikuvallisesti yhtenäisenä luontomatkailun toiminta alueena. Ei siis ole samantekevää millainen kuva valtion ylläpitämien alueiden ulkopuolella annetaan maakunnan luontomatkailun toimintapuitteista. Pohjois-Karjalassa Metsähallitus on ulkoilureittien ylläpitoasioissa kuntasektorin strateginen kumppani. Metsähallituksen luontopalvelujen panostus maakunnan alueelle sijoittuvien luonnonsuojelu- ja virkistysaluekohteiden sekä ulkoilureittien ylläpitoon on noin 0,9 1,0 miljoonaa euroa vuodessa. Tavoite: Palveluja tarjoava monikäyttöreitistö Maakunnallisen ylläpitomallin suunnittelussa on pyritty huomioimaan ulkoilutoiminnan luonteen muuttuminen. Ihmiset eivät enää ole pelkästään patikoitsijoita tai hiihtäjiä vaan erilaisten harrastusten kirjo on laajentunut merkittävästi ja uusia harrastusmuotoja tulee koko ajan lisää tarjolle. Samalla eri harrastusmuotojen välinen kilpailu ihmisten ajankäytöstä kiristyy mikä osaltaan asettaa entistä korkeampia vaatimuksia harrastuspuitteiden laatua kohtaan. Myös perinteisten retkeilyreittien käyttötavat muuttuvat. Enää reiteille ei mennä pelkästään patikoimaan vaan mukaan on tullut vahvasti mm. polkujuoksu sekä maastopyöräily, jota harrastetaan jossain määrin myös talvireiteillä. Suosiotaan kasvattavia talvisia retkeilymuotoja ovat myös koirahiihto ja koiravaljakot. Maakunnan itärajan myötäisellä runkoreitillä (Suvitaival Karhunpolku) tehdään parhaillaan parannustoimenpiteitä, joilla polkureittiä varustetaan soveltuvaksi patikoinnin ohella maastopyöräily- ja koiravaljakkokäyttöön. 1 Sisältäen Metsähallituksen julkaisemat kansallispuistojen sekä retkeilyalueiden kokonaistaloudelliset vaikutukset ja luontomatkailuksi luettavan virkistystoiminnan sekä luonto- ja aktiviteettimatkailuun liittyvät ohjelmapalvelut. [2]

4 Terveysliikunta ja sen myötä myös retkeilyharrastus on kasvattanut suosiotaan, mutta samalla harrastajakunta on pirstaloitunut. Enää ei ole yhtenäistä suurryhmää eräretkeilijät, joita reittien käyttäjinä leimaa omatoimisuus ja omavaraisuus. Luontokokemukselta haetaan yhä enemmän kokonaisvaltaista rentoutumista ja miellyttävyyttä esimerkiksi majoitus- ja ravitsemispalvelujen käytön välityksellä. Kehittämistyön painopisteessä tulisi olla virkistyspalvelujen palveluajatuksen pohtiminen eli kenelle palveluja tuotetaan ja mitä eri kohderyhmät odottavat palvelulta. Alueellisesti laaja-alainen ja monikäyttöiseksi tarkoitettu palveluverkosto ei voi toimia ilman matkailuyritysten tiivistä integroitumista osaksi palvelujärjestelmää. Reittien käyttäjät tarvitsevat erilaisia tukipalveluja: Tarvitaan kuljetuspalveluja, majoitus- ja ravitsemispalveluja sekä mahdollisuutta vuokrata eri teemoilla tapahtuvaan retkeilyyn liittyviä varusteita ja välineitä. Perinteisen laavu- ja autiotupa -majoituksen rinnalle tarvitaan varattavia pikkutupia tai yksityisten tahojen tuottamia vuokramökkejä. Runkoreiteiltä on tarvittaessa tehtävä pistoreitit palvelukohteisiin tai vaihtoehtoisesti yrittäjät tarjoavat osana palvelupakettia kuljetuksen majoituspaikkaan ja takaisin reitille. Ylläpitojärjestelmän toiminnallinen rakenne Kuvassa 1. on esitetty maakunnallisten virkistyspalvelujen ylläpitojärjestelmän toiminnalliset osat. Kehittämishankkeen suositusten mukaisesti kaikki reitistöihin liittyvä tukipalvelutarjonta tullaan sisällyttämään osaksi reitistön sähköistä karttapalvelujärjestelmää, jota parhaillaan toteutetaan Pohjois-Karjalan maakuntaliiton ja Karelia Expert Matkailupalvelu Oy:n yhteistyönä. Sähköinen karttapalvelu-, info- sekä oheispalvelujen varausjärjestelmä rakennetaan visit.karelia.fi/.ru palveluportaalin yhteyteen. Järjestelmän käyttöönottoon liitetään eräänlainen laadunvarmistus -prosessi eli käyttäjätukiportaaliin tullaan sisällyttämään tiedot vain sellaisista ulkoilureiteistä ja virkistyspalveluista, joiden kunto, käytettävyys ja ylläpito on riippumattomien asiantuntijoiden toimesta varmistettu. Reittien arvioinnissa hyödynnetään mm. Suomen Latu ry:n asiantuntemusta. Reiteistä Traileiksi hankkeen esitykset maakunnalliseen ylläpito-organisaation vaihtoehtoisista hallintomalleista toimitettiin kuntien arvioitaviksi. Mikään esillä olleista vaihtoehdoista ei saanut yksiselitteisesti kuntien enemmistöä taakseen. Tilanne on sikäli ymmärrettävä, että ensinnäkin esillä oli rajallinen määrä vaihtoehtoja ja toisaalta asiaan liittyy myös muita näkökohtia kuin hallinnollisen tehokkuuden maksimointi. Kaikille intressiryhmille täydellisesti sopivan hallintomallin rakentaminen lienee kuitenkin poissuljettu vaihtoehto. Asian eteenpäin vieminen edellyttää näin ollen kompromissivalmiutta eri tahoilta. [3]

5 Kuva 1: Pohjois-Karjalan maakunnallisten virkistyspalvelujen ylläpito-organisaation toiminnallinen rakenne Reiteistä Traileiksi hankkeen esittelemiin ylläpito-organisaatio malleihin sisältyi kolme vaihtoehtoa: - Uusi yhdistys ei motorisoituja ulkoiluharrastuksia varten - Toimenkuvaltaan laajennettu Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry (kaikki reitistötoimet keskitetty yhteen organisaatioon -malli) - Osuuskuntamalli, jossa maakunnan matkailuelinkeino ottaisi päävastuun Kaikissa malleissa oli rahoituspohjan osalta lähtökohtaoletuksena se, että ilman kunnilta saatavaa perusrahoitusta toimintapuitteiden ylläpitoa ei pystytä järjestämään kestävällä tavalla. Käsillä olevan esityksen lähtökohtana on Reiteistä Traileiksi hankkeen osaraportissa 2. (s.33-38) esitelty vaihtoehto 3. eli Toimenkuvaltaan laajennettu Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry. Hallintomallin pääperiaatteet on esitetty raportin liitteenä olevissa kuvissa 2. ja 3. (LIITE 1). Esityksen perustelut on esitetty jäljempänä. [4]

6 2. Virkistyspalvelujen ylläpidon organisointi uudistettu Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry 2.1. Valmis organisaatio toiminta-alustana Nykyinen Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry on ollut toiminnassa noin 15 vuotta. Jo toiminnan käynnistysvaiheessa varauduttiin ajatuksellisesti siihen, että yhdistyksen toimenkuva laajentuu myöhemmässä vaiheessa yleiseksi maakunnalliseksi ylläpito-organisaatioksi, jonka vastuulle tulevat moottorikelkkailu-urien lisäksi myös muunlaisten virkistysreittien ja -kohteiden ylläpito. Yhdistyksen päätöksentekoelimenä toimii yhdistyksen kokous, joka kokoontuu kerran vuodessa. Yhdistyksen kokouksessa kullakin jäsenellä on yksi ääni. Yhdistyksen asioita hoitavaan hallitukseen kuuluu kahdeksan varsinaista jäsentä, joista viisi valitaan jäsenkuntien piiristä ja loput kolme edustajaa muiden jäsenten piiristä. Hallituksen jäsenten toimikausi on kaksi vuotta eli kahden vuosikokouksen välinen aika. Hallituksen tehtäviin kuuluu mm. valmistella kelkkailu-urien kunnossapitoon liittyvät urakointiym. sopimukset sekä päättää vuosittain noudatettavista käyttömaksuista. Tällä hetkellä yhdistys on täysin keskittynyt moottorikelkkailu-urien ylläpitoasioihin ja myös yhdistyksen hallinnossa korostuu moottorikelkkailun harrastajien edustus. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että Pohjois-Karjalan kunnat eivät ole esittäneet yhdistykselle mitään muita tehtäviä vaikka kunnilla itsellään on päätösvalta yhdistyksessä. Nykyisessä kategoriassaan eli moottorikelkkailu-urien ylläpito-organisaationa yhdistyksen voi sanoa toimineen menestyksellisesti vaikka kelkkailulupien myyntimäärissä ei ole ylletty tavoitetasoon. Yhdistys on pystynyt keräämään toimintansa aikana yli miljoonan euron edestä lupamyyntituloja, jotka on osoitettu maakunnallisten kelkkailu-urien ylläpitoon. Tältä osin on syytä todeta, että vaikka moottorikelkkailuuriin liittyvät infrastruktuuri-investoinnit ovat takavuosina olleet suhteellisen mittavat, niin samanaikaisesti toiminnan tulokset ovat myös olleet oikean suuntaisia. Moottorikelkkailu-urien ylläpitoa on jatkuvasti rasittanut se, että lupatulokertymä ei ole ollut riittävä, jotta yhdistykselle olisi kertynyt puskurirahastoa, joka olisi hyödynnettävissä paitsi ajourien riittävään kesähuoltoon myös ajourien käyttöoikeussopimusten uudistamiseen. Määräaikaisista käyttöoikeussopimuksista juontuvat jatkuvat muutospaineet uraverkostossa ovat myös osaltaan rasittaneet paitsi yhdistyksen taloutta myös sen vapaaehtoistyöpohjalta toimivaa hallintoa. Teknisesti yhdistyksen toimintakentän laajennus edellyttää yhdistyksen sääntöihin tehtäviä tarkennuksia. Muutostarpeet kohdentuvat lähinnä siihen, että yhdistyksen toiminta-ajatusta tulisi tarkentaa siten, että siinä todetaan nykyistä selkeämmin eri ulkoilumuotoihin liittyvien reittien ja muiden virkistyskohteiden ylläpidon olevan yhteismitallisesti yhdistyksen toimenpiteiden kohteena. Säännöistä pitäisi myös ilmetä, miten yhdistyksen rahoitusjärjestelmä rakentuu ja miten eri jaoksien vastuualueet on määritelty sekä miten varmistetaan se, että jaoskohtaisten määrärahojen resursointi toteutuu esitetyn rahoitusmallin sekä yhdistykselle hankittujen varojen suhteessa. [5]

7 2.2. Olemassa olevan osaamisen hyödyntäminen Nykyinen virkistysreitistöyhdistys hallinnoi ja ylläpitää maakunnallista moottorikelkkailu-urastoa, jonka laajuus maastoreittien osalta on noin kilometriä. Pääosa maakunnallisista kelkkailu-urista on perustettu vapaaehtoisiin käyttöoikeussopimuksiin tukeutuen. Sopimuksia on tehty mm. yli tuhannen yksityisen maanomistajan kanssa. Vuosien varrella yhdistyksen organisaatiolle on kertynyt kokemusta reittisuunnittelusta, ajourien juridis-teknisestä perustamisesta sekä urien hoitotehtävistä sekä talvella että kesällä. Yhdistys on järjestänyt vuosien varrella koneurakointiin ja talviajan reitinhoitourakointiin liittyviä kilpailutuksia sekä hankkinut mm. metsuripalveluja aliurakointina. Yhdistyksellä on omistuksessaan reitinhoitotehtävissä tarvittavaa kalustoa sekä yhteistyöverkostonsa välityksellä myös ammattitaitoista henkilöstöä eri puolilla maakuntaa. Maastourien ja taukopaikkojen hoitoon liittyvät tehtävät ovat hyvin pitkälle samankaltaisia harrastusmuodosta riippumatta, joten virkistysreitistöyhdistyksen osaamisen voi katsoa olevan riittävällä tasolla mahdollisen laajennetun toimenkuvan hoitamiseksi. Yhdistys on myös panostanut oman sähköisen palvelujärjestelmänsä kehittämiseen ja esimerkiksi uraluvan ostaminen onnistuu tarvittaessa joustavasti puhelimitse. Mahdollisella toimenkuvan laajennuksella ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että yhdistyksen pitäisi pyrkiä tekemään ylläpitoon liittyvät toiminnot kokonaan omana työnään. Hoitotoimenpiteiden käytännön toteutus edellyttää toimivaa suunnittelujärjestelmää ja tarkoituksenmukaisuusharkintaa sen suhteen, mikä taho on sopivin (osaaminen & kustannustehokkuus) vastaamaan virkistyspalveluverkoston tietyn osan ylläpidosta. Tämän eri organisaatiomuotoja edustavan toimijaverkoston kokoaminen ja ohjaus tulee olemaan maakunnallisen katto-organisaation keskeisintä tehtäväkenttää. 2.3 Laajennetuilla resursseilla enemmän aluevaikuttavuutta Eri intressiryhmien kannanotoissa on nostettu esille nykyiseen virkistysreitistöyhdistykseen liittyvänä ongelmakohtana se, että kyseistä organisaatiota ei voida käyttää uuden maakunnallisen toimintamallin perustana siitä syystä, että lihasvoimin tapahtuva ulkoilu ja toisaalta motorisoitu ulkoilu - kuten moottorikelkkailu - ovat arvopohjaltaan täysin erilaisia toimintoja. Näihin arvolähtökohtiin liittyviä eroja ei voida kiistää. Pohtimisen arvoista tässä asetelmassa on se, että onko maakunnallisesti saavutettavissa erityisiä etuja tai aiheutuuko toiminnan organisoinnille haittaa siitä, että erityyppiset ulkoiluharrastukset pyritään toimintapuitteiden ylläpidon osalta pitämään tietoisesti erillään tai vaihtoehtoisesti käsittelemään yhtenä kokonaisuutena? Esitetyn ylläpitomallin lähtökohta-ajatuksena on se, että maakunnallisen virkistyspalvelujärjestelmän toteuttaminen on kustannustehokkainta ja yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta tarkoituksenmukaisinta yhden katto-organisaation alla. Nykyisen virkistysreitistöyhdistyksen toiminnan kehittämistä rajoittavat niukat henkilöstöresurssit. Yhdistyksen hallinto on toiminut alkuvuosista lähtien pääasiassa vapaaehtoistyö pohjalta ja sivutoimisesti. Yhdistys on pyrkinyt säästämään hallinto- [6]

8 menoissa ja panostamaan mahdollisimman paljon toimintaresursseja kelkkailu-urien hoitoon. Hallinnon keveys on heijastunut mm. siihen, että yhdistys ei ole kyennyt hyödyntämään hankerahoituksen tarjoamia mahdollisuuksia täysipainoisesti. Myös yhdistyksen markkinoinnillinen näkyvyys ja sidosryhmäviestintä on jäänyt kapeaalaiseksi mikä osaltaan selittää sen, että yhdistyksen toimintaa ja tarkoitusperiä ei juuri tunneta moottorikelkkailun harrastajia laajemmissa piireissä. Nykyisin käytössä olevan toimintamallin, jossa virkistysreitistöyhdistys keskittyy moottorikelkkailu-urien ylläpitoon ja kunnat vastaavat ulkoiluun tarkoitetuista reiteistä, merkittävin heikkous on se, että matkailun kehittämisnäkökulma jää joko kapeaalaiseksi tai puuttuu kehittämisajattelusta kokonaan. Maakunnallisia virkistyspalveluja ei ole pystytty tuotteistamaan tehokkaasti matkaileville kohderyhmille mikä on johtanut siihen, että palvelujen käytöstä ei kerry toivotulla tavalla välittömiä sekä välillisiä matkailukäyttöön liittyviä tulovaikutuksia. Akuutein ongelmakohta on se, että tuote itsessään - eli palveluinfrastuktuuri - ei kaikilta osin ole myyntikelpoisessa kunnossa sekä se, että sähköiset järjestelmät, joiden välityksellä tulorahoitusta voitaisiin kerätä, ovat puutteellisia. Kehityksessä ei päästä eteenpäin ilman, että tehtävää varten on erikseen nimetty maakunnallinen vastuutaho, jonka resurssit mahdollistavat ammattimaisen toiminnan ja samalla turvaavat toiminnan jatkuvuuden. Virkistyspalvelujärjestelmän kehittämiseen liittyvät matkailuelinkeinon kasvutavoitteet vuoteen 2020: 1. Maakunnan luontomatkailu imagon vahvistumisen sekä matkailijoiden viipymän pidentymisen myötä luontomatkailun tärkeimpien vetovoimakohteiden eli Kolin kansallispuiston sekä Ruunaan retkeilyalueen paikallistaloudellinen kokonaistulovaikutus kasvaa 50 % Koli 2013: 5,8 M Koli 2020: 8,7 M Ruunaa 2013: 4,2 M Ruunaa 2020: 6,3 M 2. Maakunnan luonto- ja aktiviteettimatkailualan (pl.hiihtokeskukset) liiketoiminta kasvaa nykyisestä noin 5 M /vuosi tasolta 50 % vuoteen 2020 mennessä 7,5 M /vuosi 3. Kuntien ylläpitämän virkistyspalveluverkoston tuottamat ja tutkimuksellisesti todennettavissa olevat vuosittaiset matkailutulovaikutukset ovat tavoitetilanteessa tasollisesti kymmenkertaiset suhteessa ylläpitoon osoitettuun kuntarahoitteiseen panostukseen Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ylläpito- ja rahoitusjärjestelmän ohella sitä, että myös kuntasektorin vastuulla olevien virkistyspalvelujen käyttöä ja käytön taloudellista merkitystä ryhdytään seuraamaan systemaattisesti. Tämä on toteutettavissa kuntien, Metsähallituksen, Karelia ammattikorkeakoulun sekä Itä- Suomen yliopiston yhteistyönä. [7]

9 3. Ylläpitojärjestelmän rahoitukselliset reunaehdot Esitetyn maakunnallisen toimintamallin merkittävimmät riskitekijät ovat ensisijaisesti taloudellisia. Järjestelmän heikkoutena voidaan pitää sitä, että rahoitusmallin suunnittelun lähtökohtana on ollut pyrkimys hakea kuntatalouden näkökulmasta rahoituksellisesti mahdollisimman edullinen ratkaisu sen sijasta, että olisi pohdittu kysymystä mikä rahoituksellinen taso on riittävä palvelun laadun näkökulmasta. Taloudellisten resurssien rajallisuus merkitsee käytännössä sitä, että tavoitteeksi asetettua maakunnallista palveluverkkoa saatetaan joutua supistamaan tai joiltain osin tinkimään sen sesonkiaikaisesta hoidon tasosta. Suunnitellun rahoitusmallin tavoitteeksi on asetettu se, että siirtymävaiheen jälkeen rahoitusraami rakentuu siten, että kuntien rahoitusvastuu on noin euroa ja yksityisen rahoituksen osuus vastaavasti myös euroa. Suhteessa luontomatkailun tuottamiin verotulovaikutuksiin kunnallista rahoitusosuutta voi pitää maltillisena. Vuonna 2009 julkaistun selvityksen mukaan (Koskinen, 2009) maakuntaan syntyi luontomatkailuun liittyvien toimintojen välityksellä (kesäkausi v. 2007) noin 4,3 miljoonan euron palkkatulovaikutus. Alueen kunnille kertyvä verotulovaikutus (netto) oli noin 0,6 miljoonaa euroa. Nykytilanteessa ja koko elinkeinoalaan suhteutettuna vastaava kokonaisvaikutus olisi palkkatulojen osalta vuositasolla noin 5 miljoonaa euroa ja verotulovaikutus noin 0,7 miljoonaa euroa (kunnallisvero-% ka. 2014: 20,74 / ef.vero-% ka. 2013: 13,94. S. Tiainen 2014). Rahoitusmalliin liittyvä kuntakohtainen erittely on esitetty liitteissä (LIITE 2). Toinen merkittävä taloudellinen kysymys ovat sopimusperusteiseen reittiverkostoon liittyvät käyttöoikeussopimuskorvaukset. Maakunnalliset ulkoilun ja virkistyksen runkoreitit on paikoin perustettu hyvin epämuodollisen sopimusmenettelyn varaan. Uudessa järjestelmässä toiminnan keskiössä on virkistyspalveluinfrastruktuurin matkailukäytön tehostaminen, mikä saattaa johtaa siihen, että maanomistajien taholta asetetaan nykyistä suurempia odotuksia sopimuskorvausten tasolle. Tällä hetkellä suurin taloudellinen riski liittyy moottorikelkkailu-urien sopimuskorvauksiin. Ajourien perustamisvaiheessa tehtyjen käyttöoikeussopimusten vuokra-ajat ovat umpeutumassa ja osa sopimuksista on jo päättynyt. Kelkkailu-urien hoidosta vastaavalla virkistysreitistöyhdistyksellä ei ole käytössään puskurirahastoa, jolla sopimusten uusiminen olisi mahdollista rahoittaa. Mikäli sopimuksia ei pystytä uudistamaan seurauksena saattaa olla maakunnallisten kelkkailu-urien osittainen lakkautuminen ja sen seurauksena villin kelkkailun paluu osaksi luonnon virkistyskäyttöä. Ongelman ratkaisua voidaan hakea seuraavilla vaihtoehdoilla tai näiden yhdistelmänä: - Maakunnallisen ylläpitojärjestelmän sisäänajovaiheeseen liittyen tehdään kuntien välinen periaatesopimus, jonka mukaisesti investointirahastoon koottavia varoja kohdennetaan painotetusti kelkkailu-urien käyttöoikeussopimuskorvauksiin tietyn määräajan [8]

10 - Kunnat, joissa moottorikelkkailulla on matkailun näkökulmasta erityistä painoarvoa panostavat sopimusten uudistamiseen sen ylimääräisen osuuden, mikä maakunnallisesta rahoitusjärjestelmästä mahdollisesti jää puuttumaan - Moottorikelkkailijoiden edunvalvontatahot sitoutuvat omalta osaltaan siihen, että osa uraverkoston käyttäjiltä koottavista vuosittaisista lupamaksutuloista rahastoidaan ja kohdennetaan käyttöoikeussopimuskorvauksiin Rahoitussuunnitelmassa on huomioitu kuntapalautteessa esiin nostettu tarve sisällyttää järjestelmään myös käyttöoikeussopimuskorvausten maksu. Tämän tavoitteen toteuttaminen ei vaihtoehtolaskelmien perusteella ollut mahdollista ilman ulkoilu osioon tehtävää 10 %:n tasokorotusta. Kustannusrasitetta on mallissa kohdennettu myös moottorikelkkaurien rahoitusosioon. Laskelma sopimuskorvausten tasosta ja jakautumisesta kunnittain on esitetty liitteissä (LIITE 3). Suunnitelman perustaksi ei ole ollut saatavissa tarkkoja kuntakohtaisia laskentaperusteita lähinnä siksi, että käyttöoikeussopimuksista ei ole olemassa maakunnallista sähköistä tietokantaa. Tietokannan perustaminen on ollut suunnitteilla Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistyksen toimesta. Laskelmien perustana on käytetty MTK Pohjois-Karjala ry:n kanssa esivalmistellun maakunnallisen raamisopimuksen perusteena käytettyä karkean tason maksuluokka erittelyä (Taulukko 1.). Taulukko 1. Suositus moottorikelkkailu-urien ja ulkoilureittien käyttöoikeuksien korvaushinnoista yksityismailla MAKSULUOKKA km ha /ha (Vuosi) (15 v) Metsätalousmaa Tilakohtainen tie Peltomaa Joutomaa YHTEENSÄ Lähde: Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2014 Periaatteessa osapuolet voivat määritellä vapaasti sopimusperusteisten ulkoilureittien ja kelkkailu-urien sopimuskauden keston. Laskelmissa on tuotu esille millainen rahoituksellinen vastuu aiheutuu 15-vuoden mittaisesta sopimuskaudesta, joka vaaditaan siinä tapauksessa, että kulkureittien kunnossapitohankkeissa on tarkoitus tukeutua osittaiseen valtion investointitukeen. Yksityisten maanomistajien maille sijoittuu noin 1000 kilometriä kelkkailun runkouria. Näiden osalta 15 vuoden sopimuskorvaukset olisivat uuden taksoituksen mukaan euromääräisesti yhteensä noin euroa ja urakilometriä kohti keskimäärin noin 230 euroa (4-metriä leveä ura). Korkein korvaustaso on peltoalueilla ja korkeahkolla hinnalla pyritään ohjaamaan ajourat pois pelloilta. Yksityismaiden korvausten lisäksi maksettavaksi tulevat Metsähallituksen sekä metsäyhtiöiden maille sijoittuvien reitis- [9]

11 tön osien korvaukset. Metsähallituksen osalta korvaustason arvioidaan olevan noin 30 euroa per hehtaari per vuosi mikä 15-vuodelle laskettuna tarkoittaa noin 180 euroa per kilometri. Kaikkein korkeimmiksi korvaushinnat ovat muodostumassa metsäyhtiöiden mailla. Ennakkotapausten perusteella korvaustaso saattaa nousta 75 euroon per hehtaari mikä 15-vuoden sopimusjaksolla tarkoittaisi noin 450 euroa per urakilometri. Ulkoilureittien (patikointi- ja laturetkireitit) osalta korvaushinta on laskettu olettaen reittien sijoittuvan metsäalueille sekä osittain tilakohtaisille teille. Kulku-uran keskimääräiseksi leveydeksi on arvioitu 1,5 metriä ja keskimääräiseksi korvaustasoksi noin 40 euroa per hehtaari. Rahoitussuunnitelma on raamin pienuuden vuoksi laadittu olettaen, että käyttöoikeussopimusten uudistaminen joudutaan jatkossa jaksottamaan useammalle vuodelle ja sopimuskausia lyhentämään. Suunniteltuun rahoitusjärjestelmään sisältyy myös se riski, että yksityistä rahoitusta ei kerry järjestelmään tavoitteeksi asetetulla tavalla. Rahoitusmalliin sisältyy tavoite, jonka mukaan noin yksityistä rahaa sekä palveluverkoston liiketoimintakäytöstä saatavia korvauksia kertyy toiminnan alkuvaiheessa vuositasolla noin euroa eli lähes puolet koko toimintabudjetista. Suurin osa eli noin 86 % tästä rahoituksesta muodostuisi moottorikelkkailu-urien reittilupien myynnistä sekä kelkkakerhojen tuottamista reitinhoitopalveluista. Ulkoilureitistön osalta tavoitteeksi on asetettu noin euron yksityinen rahoituskertymä. Liitteissä (LIITE 5) on esitetty perustelut miksi myös tämä rahoitusmuoto on sisällytetty rahoitusmalliin. Reitistöyhdistyksen mahdollinen uudelleenorganisointi tulisi järjestää siten, että kelkkailu-urien hoito- ja rahoitusjärjestelmä säilyy toimintakykyisenä myös uuden toimintamallin yhteydessä. Kriittinen tekijä kokonaistavoitteiden toteutumisen näkökulmasta on se, että organisaation vetäjäksi löydetään henkilö, jolla on vahvaa osaamista sidosryhmäviestinnästä sekä markkinoinnista. Rahoitusmalliin sisältyy toisaalta myös elementtejä, joiden välityksellä ylläpitoorganisaatiolle saattaa syntyä käyttötalouteen liittyvää ylijäämää. Rahoitussuunnitelmassa on esimerkiksi varauduttu siihen, että myös ulkoilureittien käyttöoikeussopimukset uusitaan toiminnan käynnistysvaiheessa. Todellisuudessa osa sopimuskannasta on valmiiksi sopimusten osalta voimassa mikä antaa liikkumavaraa esimerkiksi moottorikelkkailu-uria koskevien sopimusten järjestelylle. Ei myös ole varmuutta, että uuden organisaation suunnittelutoiminta käynnistyy niin tehokkaasti, että kaikki investointirahastoon kootut pääomat tulevat hyödynnetyksi sen vuoden aikana, jolle ne on budjetoitu. Myös se on täysin mahdollista, että esimerkiksi pyöräilyreitteihin osoitettuja ylläpidon määrärahoja jää säästöön ja niitä voidaan kohdentaa erikseen sopien muihin käyttötarkoituksiin järjestelmän sisällä. Mahdolliset toimintamenoissa syntyvät säästöt sekä investointirahasto-osuudet esitetään rahastoitaviksi suuralueittain seuraavasti: POHJOINEN HOITOALUE: ITÄINEN HOITOALUE: LÄNTINEN HOITOALUE: ETELÄINEN HOITOALUE: Valtimo, Nurmes, Juuka Ilomantsi, Lieksa Joensuu, Kontiolahti, Polvijärvi, Outokumpu, Liperi Kitee, Tohmajärvi, Rääkkylä [10]

12 Kunnittainen erittely maakunnalliseen ylläpitojärjestelmään sisältyvistä kohteista on esitetty liitteissä (LIITE 4). Kunnilta saatujen lausuntojen perusteella eri paikkakunnilla on tarpeita ja toiveita sisällyttää maakunnalliseen virkistyspalvelujärjestelmään enemmän kohteita kuin mitä Trail hankkeen pohjaesityksessä on esitetty. Palveluverkoston laajentaminen tilanteessa, jossa ylläpidon budjettiraami on kiinnitetty tiettyyn suuruusluokkaan, merkitsee sitä, että ylläpidon laskennallisia yksikkökustannuksia on joiltain osin pyrittävä supistamaan. Periaatteessa tähän päästään ylläpidon kustannustehokkuutta kasvattamalla (mm. logistinen suunnittelu, kolmannen sektorin roolin kasvattaminen) tai hoitotoimenpiteitä vaativaa kohdeverkostoa supistamalla esimerkiksi uuden ylläpitojärjestelmän sisäänajovaiheen ajaksi. Tältä osin on huomioitava, että virkistysreittien käyttäjille tarkoitettuun sähköiseen karttapalveluun voidaan sisällyttää vain sellaiset reitit ja palvelukohteet, joiden säännöllinen hoito on varmistettu. Huomionarvoista on myös se, että erilaiset ylläpidon käytänteet ja kohteiden erilaiset kävijäprofiilit johtavat merkittäviin eroihin eri reittien ja kohteiden ylläpidon yksikkökustannuksissa. Tästä syystä rahoitusmalliin lasketut ylläpidon yksikkökustannukset ovat budjetoinnin mitoitukseen tarkoitettuja arvioita. Tarkemmat reittikohtaiset ylläpitokustannukset selviävät vasta useamman vuoden kustannusseurannan välityksellä. Oleellista on luoda järjestelmä, jossa hoitoprosesseja seurataan ja arvioidaan maakunnallisesti yhtenäisen toimintaohjeiston pohjalta. Muita esitettyyn uuteen toimintamalliin liittyviä riskitekijöitä on mm. se, että arvolähtökohtiin liittyvät näkemyserot eri intressiryhmien välillä saattavat osoittautua niin voimakkaiksi, että toimivaa yhteistyösuhdetta eri tahojen välille ei saada rakennettua. Uhkana on tällöin toiminnan kuppikuntaistuminen eri jaoksiin ja lopulta koko organisaation toiminnan halvaantuminen. Samaa ongelmatiikkaa edustaa se, että uusi ylläpito-organisaatio saattaa kuntajäsenistön osalta jäädä vajaaksi, minkä seurauksena maakunnallisen tahtotilan muodostaminen virkistyspalvelujen kehittämiskysymyksissä vaikeutuu. Tällainen tilanne johtaisi siihen, että virkistyspalveluverkosto jäisi laadullisesti ja markkinoinnilliselta ilmeeltään epäyhtenäiseksi, jonka vaikutuksesta sen hyödyntämismahdollisuudet ja käyttöarvo matkailun toimintapuitteena heikkenisivät. 4. Esityksen jatkovalmistelu ja uuden organisaation käynnistäminen Tavoitteeksi on asetettu että uusi maakunnallinen virkistysreitistöjen ylläpitoorganisaatio voisi käynnistää toimintansa vuoden 2015 alussa. Prosessin valmistelua varten esitetään työryhmän perustamista, jonka kokoonpano on esitetty liitteissä (LIITE 6). Seuraavassa on kuvattu prosessin kulku pääpiirteittäin: [11]

13 Heinäkuu Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry:n hallitus ottaa virallisesti kantaa pohjaesitykseen heinäkuun 2014 loppuun mennessä. Mikäli päätös on myönteinen, prosessissa edetään seuraaviin vaiheisiin. Elokuu - syyskuu Pohjois-Karjalan maakuntaliitto tarkentaa ylläpitojärjestelmä -esitystä tarpeellisilta osin ja toimittaa esityksen edelleen Pohjois-Karjalan maakuntahallituksen arvioitavaksi. 3. Maakuntahallitus arvioi esityksen toteuttamismahdollisuudet sekä ohjeistaa maakuntaliitolle tarvittavat tarkennukset. Samalla maakuntahallitus valtuuttaa maakuntaliiton - perustamaan valmistelutyöryhmän valmistelemaan esityksen uuden organisaation säännöistä ja toimintasuunnitelmasta sekä - pyytämään kunnilta ja keskeisimmiltä sidosryhmiltä lausunnot esityksestä Lokakuu Maakuntahallitus käy läpi saadun palautteen ja hyväksyy ylläpitojärjestelmän. 6. Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry:n hallitus hyväksyy viimeistellyn organisaatiouudistus -esityksen omassa kokouksessaan ja kutsuu yhdistyksen ylimääräisen kokouksen koolle päättämään yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta ja toiminnan uudelleen organisoinnista. Marraskuu Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry:n ylimääräinen kokous vahvistaa sääntömuutokset sekä nimeää yhdistyksen uuden hallituksen jäsenet. 8. Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry:n uudistettu hallitus pitää järjestäytymiskokouksensa ja hyväksyy toimintasuunnitelman vuodelle 2015 sekä nimittää jaosten vastuuhenkilöt sekä mahdollisten valmistelevien työryhmien jäsenet. Samalla ryhdytään valmisteleviin toimenpiteisiin yhdistyksen toimisto- sekä taloushallintoasioiden järjestämiseksi. 9. Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry:n hallitus valmistelee yhdessä maakuntaliiton kanssa yhdistyksen toiminnanjohtajan hakuprosessin. Joulukuu Pohjois-Karjalan virkistysreitistöyhdistys ry:n hallitus nimittää yhdistyksen toiminnanjohtajan. Toiminnanjohtaja aloittaa tehtävässään [12]

14 LÄHTEET Kirjallisuus ja internet Ahola, A. & Kivistö, K Oulangan kansallispuiston kävijätutkimus Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 132. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: Heinonen, K. & Juvonen, T Herajärven Kierroksen kävijätutkimus Opinnäytetyö. Pohjois-karjalan ammattikorkeakoulu. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: sequence=1 Kauppila, P. & Kuosku, K. (toim.) Kuusamon aluetalousraportti. Naturpolis Kuusamo, Tutkimuksia 1 / [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: cmd=download Koskinen, K Luonnosta elinvoimaa - Ulkoilureitteihin tukeutuvan luonnon virkistyskäytön ominaispiirteet ja luontomatkailun aluetaloudelliset vaikutukset Pohjois-Karjalassa. Joensuun yliopisto, Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia, raportteja 3/2009. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: Metsähallitus, Oulangan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnos Saatavissa usuojelualueilla/oulanka/documents/oulankahksvahvistettavaksi.pdf Metsäntutkimuslaitoksen verkkotiedotteita: Metsäntutkimuslaitos MetINFO-portaali Tietoa ulkoilusta, ulkoilutilastot Ruka-Kuusamo Matkailuyhdistys ry, palveluportaali Saatavissa: Sanomalehti Koillissanomat, uutinen verkkolehdessä. Saatavissa: html [13]

15 LIITE 1: Uudistettu POHJOIS-KARJALAN VIRKISTYSREITISTÖYHDISTYS RY (uudistettu malli) (u hallin- HALLINTO-ORGANISAATIO JA TOIMIJOIDEN KESKINÄISET VASTUUT to- orgam YHDISTYKSEN - KOKOUS - Hallituksen kutsusta 1 kertaa / vuosi, ylimääräiset kokoukset tarvittaessa - Talouden ja hallinnon valvonta, hallituksen nimittäminen, jäsen- ym. maksujen suuruudesta päättäminen, kehittämishankkeiden käynnistys- ja rahoitusvaltuutusten myöntäminen Jäsenet: Kokoukseen voivat osallistua yhdistyksen varsinaiset jäsenet ja tukijäsenet. Päätösvaltaa kokouksessa käyttävät varsinaiset jäsenet, joita ovat Pohjois- Karjalan kunnat (1 edustaja per kunta) sekä muut hallituksen hyväksymät yritys- ja yhteisöjäsenet. Kuntajäsenien nimeämillä edustajilla on kokouksessa 2 ääntä per edustaja ja muiden tahojen edustajilla 1ääni per edustaja. Kuntien valitsemien edustajien toimikausi on kahden vuosikokouksen välinen aika ja muiden jäsenten edustajilla vuosikokousten välinen aika. HALLITUS - Kokoontuu tarpeen mukaan pj:n/vpj:n kutsusta, sihteerinä yhdistyksen toiminnanjohtaja - Yhdistyksen hallintoasioiden hoito, ulkoilureitteihin ja virkistysalueisiin liittyvien kehittämishankkeiden toteuttaminen yhdistyksen kokouksen valtuutuksien puitteissa Jäsenet: Kuntajäsenet 5 edustajaa (Joensuun seutukunta 3, Pielisen-Karjalan sk 1, Keski-Karjalan sk 1), muut juridiset yhteisöt 4 edustajaa (kelkkailuyhdistykset 1, ulkoilujärjestöt 1, aktiviteettimatkailu-yritysten yhteistyöorganisaatiot 1, majoitusliikkeet 1). Pysyvät asiantuntijajäsenet: Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, MTK Pohjois-Karjala, Metsähallitus, Tornator Oy, UPM-Kymmene Oyj, Karelia Expert Matkailupalvelu Oy, Pohjois-Karjalan liikunta ry, Pidä Saaristo Siistinä ry, Karelia ammattikorkeakoulu. Hallituksen jäsenten toimikausi on kahden vuosikokouksen välinen aika. ULKOILUJAOS - Seudullisten ulkoilureittien (patikointi, melonta, pyöräily, hiihto) sekä veneilyä ja vesiretkeilyä palvelevan retkisatamaverkoston ylläpitoon liittyvien työsuunnitelmien valmistelu sisältäen toimenpiteiden kiireellisyysluokituksen kustannusarvioineen sekä esitykset reitistön ylläpitoon osallistuvien toimijoiden keskinäisestä vastuualuejaosta ja mahdollisista reittitoimituskohteista - Jaoksen pj hallituksen nimittämä jäsenkunnan ulkoliikuntapaikkojen hoidon vastuuhenkilö (vuorotteluperiaate), sihteerinä yhdistyk-sen toiminnanjohtaja Jäsenet: Yhdistyksen jäsenkuntien ulkoilureittivastaavat, jäsenistöön kuuluvien jaoksen vastuualu-een mukaisten harrastusjärjestöjen, aktiviteettimatkailualan yritysten ja yhdistysten edustajat MAASTOLIIKENNEJAOS - Maakunnallisen moottorikelkkailu-uraston ja muiden seutukunnallisten maastoliikennettä ja safaritoimintaa palvelevien reittien ylläpitoon liittyvien työsuunnitelmien - valmistelu sisältäen toiminnan budjetoinnin - Ajourien ja maastoliikennereittien käyttöoikeuksien hallintaan liittyvän tilannekatsauksen laadinta sekä esitykset mahdollisista reittitoimituskohteista - Jaoksen pj hallituksen nimittämä jäsenistöön kuuluvan maastoliikenneyhdistyksen edustaja, sihteerinä reitistöyhdistyksen toiminnanjohtaja Jäsenet: Virkistysreitistöyhdistyksen jäseninä olevat moottorikelkkailua tai muita maastoliikenneharras-tuksia edustavat juridiset yhteisöt, safaritoimintaa harjoittavat ohjelmapalvelu-/matkailualan yritykset KEHITTÄMISJAOS - Reitistön ylläpitoa tukevien käyttäjä-palaute- ja tukimaksujärjestelmien seuranta ja edelleen kehittäminen - Reitistön matkailu- ja monikäytön seuranta sekä toiminnan ongelmakohtien ja kehittämistarpeiden arviointi - Reitistön toiminnallisuuteen ja infra-struktuuriin liittyvien kehittämishank-keiden valmistelu yhteistyössä retkeily- ja maastoliikennejaoksien kanssa - Reitistön tapahtumatarjonnan kehit-täminen ja markkinointisuunnitelman laadinta yhteistyössä Karelia Expert Matkailupalvelu Oy:n kanssa - Jaoksen pj:nä toimii yhdistyksen hallituksen pj tai hänen sijaisensa, sihteerinä toimii yhdistyksen toiminnanjohtaja Jäsenet: Retkeily- ja maastoliikenne-jaoksien pj:t, hallituksen matkailualan yrityksiä ja liikuntajärjestöjä edustavat jäsenet TOIMINNANJOHTAJA - Yhdistyksen hallituksen sihteerin tehtävät, kehittämishankkeiden valmisteluvastuu ja projektipäällikön tehtävät, yhdistyksen tiedotus- ja viestintä sekä sidosryhmäsuhteista vastaaminen hallituksen valtuutuksien puitteissa ml. kontaktointi jäsenkuntiin, paikalliseen elinkeinoelämään, ympäristöministeriöön, virkistysalueyhdistyksiin sekä hankerahoituksesta vastaaviin tahoihin - Sähköisen palautejärjestelmän seurantavastuu ja huoltopoolin toimijoiden informointi, reitistöjen ylläpitoon liittyvien sopimuksellisten toimeksiantojen valmistelu yhteistyössä retkeily- sekä maastoliikennejaoksen kanssa - Reitistöihin liittyvän paikkatietokannan ja käyttöoikeussopimustietokannan hallinta sekä mahdollisten reittitoimitusasioiden valmistelu, jaosten kokousten valmistelu- ja järjestämisvastuu Toimenkuvaltaan laajennetun virkistysreitistöyhdistys ry:n hallintomalli [14]

16 POHJOIS-KARJALAN VIRKISTYSREITISTÖYHDISTYS RY - NEUVOA-ANTAVAT TOIMIELIMET ULKOILUREITISTÖN REITTI- JA ALUEVASTAAVIEN KOKOUS - 2 kertaa / vuosi Yhdistyksen toiminnanjohtaja koollekutsujana - Reitistön ylläpitoon osallistuvien toimijoiden tilannekatsaukset ja toimintasuunnitelmat reitistön ylläpitotehtäviin liittyen Toteuttamissuunnitelmien synkronointi Jäsenet: Retkeily- sekä maastoliikennejaosten puheenjohtajat, MH reittien hoidon aluevastaavat, kuntien ulkoliikuntapaikkojen hoitovastaavat, Pidä Saaristo Siistinä ry, aktiviteettimatkailuyritysten yhteistoimintaorganisaatiot POHJOIS-KARJALAN REITISTÖFOORUMI - 1 kertaa / vuosi tai eri teemojen mukaan useammin Pohjois-Karjalan maakuntaliitto koollekutsujana, reitistöyhdistyksen toiminnanjohtaja järjestelyvastaavana yhteistyössä Metsähallituksen luontopalvelujen kanssa - Avoin yleisötapahtuma, jonka keskeisenä tarkoituksena ulkoilureitistön ylläpitoon ja kehittämiseen liittyvistä toimenpiteistä ja hankkeista tiedottaminen sekä linjauskeskustelujen käyminen ja näkemysten yhteensovittaminen, keskiössä reitistöjen kehittämistarpeet ja käyttöoikeudet huomioiden väestön virkistyskäytön tarpeet sekä luonnonsuojeluun, metsätalouteen ja matkailuun liittyvät näkökohdat Toimenkuvaltaan laajennetun virkistysreitistöyhdistys ry:n neuvoa antavat toimielimet [15]

17 LIITE 2 RAHOITUSMALLI: Hallintokulut, investointirahasto ja huoltotoiminnan rahoitusraami RAHOITUSMALLI Kunnan Kunnan Kunnan Kunnan Kunnan Yksityinen Yksityinen Kunnan Kunta ja yksit. Määräraha- Määräraha- Ylläpidon Ulkoilu- Kellkailu- Hallinto/t-johtaja: rahoitus- rahoitus- rahoitus- rahoitus- rahoitus- rahoitus rahoitus alueelle rahoitukseen varaus varaus määraha- reitteihin uriin - yhdistys 9 kk osuus osuus osuus osuus osuus (tukijäsen- (uraluvat, kohdistuva kohdentuva hallintoon hallintoon varaus kohdentuva kohdentuva - hankkeet 2 kk netto/ / netto/ / netto/ / netto/ / netto/ / maksut, kerhot, yksityinen investointi- kunta- yksityis- (kunta + ylläpidon ylläpidon - ulkopuolinen 1 kk yhteensä asukas yhteensä asukas sponsorituki) sponsorituki) rahoitus rahasto-osuus rahoitteinen rahoitteinen yksityinen) määräraha määräraha ULKOILU M-URAT YHTEENSÄ ULKOILU M-URAT YHTEENSÄ 17 % 28 % 5 % Ilomantsi , , Joensuu , , Juuka , , Kitee , , Kontiolahti , , Lieksa , , Liperi , , Nurmes , , Outokumpu , , Polvijärvi , , Rääkkylä , , Tohmajärvi , , Valtimo , , YHTEENSÄ

18 LIITE 3 RAHOITUSMALLI: Käyttöoikeussopimuskorvausten taso ja rahoitussuunnitelma RAHOITUS- Kunnan Kunnan YLLÄPITO Ulkoilu- KÄYTTÖ- Kelkkailu- KÄYTTÖ- KÄYTTÖ- RAHOITUSTARVE / 5-vuoden jaksotus INVESTOINTI- SUUNNITELMA rahoitus- rahoitus- Kunnan reitit (1 OIKEUS urat OIKEUS OIKEUS Oletus: Reitti- ja urasopimusten uusinta pyritään RAHASTON Käyttöoikeus- osuus osuus rahoitus- (sopimus- KORVAUKSET (sopimus- KORVAUKSET KORVAUKSET porrastamaan ja siirrytään pääsääntöisesti YLIJÄÄMÄ/vuosi sopimus- netto/ / netto/ / osuus perusteiset) varaus perusteiset) varaus varaus 5-vuoden sopimuskausiin (käyttövara korvaukset yhteensä yhteensä netto/ / km 40 /ha/vuosi km /ha/v /ha/v sop.korvausten 1. vuosi 2. vuosi 3. vuosi 4. vuosi 5. vuosi ULKOILU M-URAT YHTEENSÄ 15-v sop.kausi 15-v sop.kausi 5-v sop.kausi jälkeen) Ilomantsi Joensuu Juuka Kitee Kontiolahti Lieksa Liperi Nurmes Outokumpu Polvijärvi Rääkkylä Tohmajärvi Valtimo YHTEENSÄ Huom! Kaikki käyttöikeussopimuskorvauksiin liittyvät tiedot ovat arvioita koska luotettavaa järjestelmää seikkaperäisten kunnittaisten kustannuserittelyjen tuottamiseksi ei toistaiseksi ole olemassa. 1) Patikointi- ja laturetkireitit

19 LIITE 4 Maakunnallisen virkistyspalveluverkoston kärkikohteet Palveluosion Reitti / kohde km/ ylläpidon kpl vastuukunta Ilomantsi Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Ulkoilureitti Parppeinvaara- Taitajan Taival, 20 Mekrijärvi-Susitaival & Susitaival 100 Ala-Koitajoen melontareitti 20 Pyöräilyreitti Parppeinvaara- Petkeljävi-Möhkö (UUSI reitti) 1 30 Pyöräilyreitti Koli-Pamilonkoski- Parppeinvaara (UUSI reitti) 25 Tetrin Kierto laturetkireitti Kelkkaurat (maareitit) 139_ Joensuu Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Jaaman Kierros 3 30 Patvin Polku 60 Jänisjoen melontareitti (yläosa) 70 Pyöräilyreitti Koli-Pamilonkoski- Parppeinvaara (UUSI reitti) Kelkkaurat (maareitit) 188_ Juuka Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Pyöräilyreitti Puukari- Paalasmaa-Koli (UUSI reitti) 70 Vaikkojoen melontareitti 20 Tuopanjoki (UUSI reitti) Kelkkaurat (maareitit) 70_ Kitee Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Retkisatamat: Ahoniemi,Hoikka- 4 luoto,kattilasaari,rajasaari Lintutornit: Hovinlampi, Päätyeenlahti, Juurikkajärvi Kelkkaurat (maareitit) 180_ Kontiolahti Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Kolin polku 60 Herajärven Kierros 20 Höytiäinen (ladut/taukopaikat) Kelkkaurat (maareitit) 84 1) UUSI reitti on esitetty merkityksessä tiettyyn käyttötarkoitukseen varustelematon tai puutteellisesti varusteltu reitti. 2) Kelkkailu-urien ylläpidon kustannusraami sisältää kelkkailun harrastajien omavastuuosuuden. Kelkkailu-urien rahoitusosuuden laskenta perustuu nykyiseen kuntien markkinointimaksu käytäntöön ja sen mukaisiin maksuluokkiin. 3) Reitin kokonaispituudesta jätetty pois kaupunkirakenteen läpi kulkeva osuus. [16]

20 LIITE 4 jatkuu Maakunnallisen virkistyspalveluverkoston kärkikohteet Palveluosion Reitti / kohde km/ ylläpidon kpl vastuukunta Lieksa Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Karhunpolku 70 Jongunjoen melontareitti 70 Häähnijoen melontareitti 25 Pyöräilyreitti Valtimo-Paalasmaa- 1 Koli (UUSI reitti) 10 Pyöräilyreitti Ruunaa - satama/ Timitranniemi (UUSI reitti) 30 Pyöräilyreitti satama-kontiovaara- Patvinsuo (UUSI reitti) 40 Pyöräilyreitti Koli-Pamilonkoski- Parppeinvaara (UUSI reitti) 20 Kolin valaistu latu 25 Retkisatamat: Mustasaari, Liklamo Kelkkaurat (maareitit) 303_ Liperi Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Ulkoilureitti Lykynlampi-Käsämä- Kuorinka (UUSI reitti) 25 Taipaleenjoen melontareitti (UUSI reitti) 11 Retkisatamat: Suur-Saari,Linnakallio, Tikankaivanto, Laakkeensaari Kelkkaurat (maareitit) 53_ Nurmes Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Karhunpolun jatko (UUSI reitti) 30 Valtimojoen melontareitti (Puukari-Aronsalmi/UUSI reitti) 10 Punaisen langan laturetkireitti 50 Pyöräilyreitti Puukari- Paalasmaa-Koli (UUSI reitti) Kelkkaurat (maareitit) 187_ Outokumpu Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Särkiselän melontareitti 14 Pyöräilyreitti Vanha kaivos- Särkiselkä (UUSI reitti) 10 Lintutornit: Sysmäjärvi (2) Kelkkaurat (maareitit) 57 1) Esitetyt pyöräilyreitit liittyvät nykyisen maakunnallisen vaellusreitistö -painotteisen kokonaisuuden matkailullisen toiminnallisuuden kehittämiseen. [17]

21 LIITE 4 jatkuu Maakunnallisen virkistyspalveluverkoston kärkikohteet Palveluosion Reitti / kohde km/ ylläpidon kpl vastuukunta Polvijärvi Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Rauanjoen melontareitti 15 (UUSI reitti) Laturetkireitti Jns-Huhmari (osa) 15 (UUSI reitti) Kelkkaurat (maareitit) 80_ Rääkkylä Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Piimäjoen melontareitti (UUSI reitti) 15 Lintutornit: Vuoniemi, Jouhtenuslampi Kelkkaurat (maareitit) 23_ Tohmajärvi Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Jänisjoen melontareitti (alaosa) 35 Lintutornit: Sääperi, Hopeakallio, Peijonniemenlahti Kelkkaurat (maareitit) 93_ Valtimo Ulkoilu- ja virkistyspalvelut Talonpojan Taival 40 Valtimojoen melontareitti (Puukari-Aronsalmi/UUSI reitti) 25 Punaisen langan laturetkireitti 50 Pyöräilyreitti Valtimo-Vuokko- Paalasmaa-Koli (UUSI reitti) Kelkkaurat (maareitit) 39_ [18]

22 LIITE 5 Keiden pitäisi maksaa ulkoilun toimintapuitteista ja haluavatko ulkoilun harrastajat ylipäätään maksaa virkistysreittien käytöstä ja luontoliikuntaan liittyvistä palveluista? Pohjois-Karjalan maakunnallisten ulkoilu- ja virkistysreittien ylläpitoon liittyvät ongelmakohdat eivät koko maan tilanteeseen peilaten ole ainutkertaisia. Useissa maakunnissa on jouduttu sen tilanteen eteen, että erilaisten virkistysreitistöjen ja kohteiden toteuttaminen EUrahoitteisesti on ohjannut toimijoita jonkinlaiseen vauhtisokeuteen investointien mitoituksen osalta, mutta vasta jälkikäteen on havahduttu siihen, että rakennetun palveluinfrastruktuuriin ylläpitoon ei olekaan löytynyt riittävästi resursseja. Yleinen kansalaismielipide on perinteisesti asemoitunut siten, että ulkoilureitit ovat julkinen peruspalvelu, jonka lähtökohtaisesti ei pitäisi maksaa käyttäjilleen mitään ylimääräistä erityisten palvelumaksujen muodossa vaan ylläpidon tulisi hoitua verovaroin. Tätä ajattelutapaa tukevat osaltaan perinteiset jokamiehenoikeudet, joiden puitteissa luonnossa liikkuminen on tietyin reunaehdoin vapaata. Myös valtion ylläpitämien kansallispuisto- ym. virkistyskohteiden laajentunut tarjonta ja suosion kasvu on osaltaan vaikuttanut yleiseen käsitykseen virkistyspalvelujen ilmaisuudesta ja toisaalta tavoiteltavasta laatutasosta. Voimassa oleva lainsäädäntö lähtee ajatuksellisesti liikkeelle siitä, että erilaiset ulkoiluharrastuksia palvelevat reitistöt perustetaan toimitusmenettelyn välityksellä yleisiksi kulkuyhteyksiksi ( reitit ), jolloin niiden käyttö on reitillä liikkumisen osalta vapaata. Keskeiset reittien toteuttamista ohjaavat lait ovat ulkoilulaki sekä maastoliikennelaki. Erityisesti moottorikelkkailuharrastukseen liittyvät reittijärjestelyt on toteutettu matkailukeskittymien ulkopuolisilla alueilla yleensä sopimusperusteisina ajourina. Toimintatapaan on ollut vaikuttamassa se, että ao. kunnat eivät ole halunneet sitoutua moottorikelkkailureittien ylläpitämiseen ja toisaalta virallisten reittien perustamiskustannusten maksajiksi. Menettelytapa on johtanut siihen, että moottorikelkkailijat harrastajaryhmänä maksavat esimerkiksi Pohjois-Karjalassa itse noin 80 % oman harrastusreitistönsä vuotuisista ylläpitokuluista. Retkeilyyn ja patikointiin Pohjois-Karjala on tarjonnut perinteisesti runsaasti erilaisia reittivaihtoehtoja. Perinteinen toimintamalli on ollut se, että kunnat ja valtio tuottavat reittipalvelut joko yhdessä tai erikseen ja käyttäjät hyödyntävät palveluverkkoa vastikkeetta. Ajatus luonnossa liikkumisen maksuttomuudesta on ollut julkista sektoria edustavien ulkoilureittien pitäjille toiminnan keskeinen lähtökohta. Ajattelumalli on perinteisesti koskenut myös ulkoilureittien taukopaikkojen käyttöä vaikka lainsäädännöllistä estettä näiden kohteiden säätämiseksi maksullisiksi ei ole. Kentällä tehtyjen havaintojen perusteella ilmaiset kohteet koetaan joidenkin ulkoilijaryhmien näkökulmasta saa tehdä mitä haluaa -toimintapaikoiksi, mikä on johtanut joidenkin taukopaikkojen ennenaikaiseen käytöstä poistumiseen. Suomessa mm. Metsäntutkimuslaitos (METLA) on tutkinut yleistä asenneilmastoa virkistyspalvelujen maksullisuutta kohtaan. Vuonna 1999 julkaistussa tutkimusartikkelissa (Sievänen, T. & Ruuska, P., Metsätieteen aikakauskirja 2/1999) todettiin kansalaisten arvottavan eniten lähivirkistyskohteiden sekä uimarantojen ylläpitoa julkisin varoin. (Taulukko 1.). Tulokset heijastelevat jossain määrin eri harrastusmuotojen suosiota tutkimusajankohtana. Esimerkiksi melonnan suosio on kasvanut merkittävästi eri ikäluokissa aikavälillä (LVVI 1 ja 2, METLA, MetInfo 2013). Taulukossa 2. on esitetty yhteenveto vastaajien (N= 1858) näkemyksestä, miten ulkoilu- ja virkistyspalvelujen kustannusten pitäisi jakautua akselilla yhteiskunta maksaa vs. käyttäjä maksaa. Tutkimuksen perusteella % kansalaisista omasi tutkimusajankohtana ainakin periaatteellisia valmiuksia osallistua tarvittaessa joko rahallisesti tai rahassa mitattavan työsuorituksen välityksellä virkistyspalvelujen ylläpitoon. Halu osallistua toimintaan tai toisaalta maksaa toimivasta palvelusta vaihteli vastaajien sosioekonomisen aseman mukaan. Eniten ansaitseville tulonsaajaryhmille käyttömaksut eivät muodosta ongelmaa kun taas vähemmän ansaitseville palvelujen käyttömahdollisuus julkisena palveluna on itsestäänselvyys jopa niin, että heillä on halua laittaa itsensä likoon harrastusmahdollisuuksiensa maksuttomuuden tai edullisuuden turvaamiseksi. [19]