Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa. HSY:n hallitus Päivitetty

Transkriptio

1 Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa HSY:n hallitus Päivitetty Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Helsinki Region Environmental Services Authority

2 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Opastinsilta 6 A Helsinki puhelin faksi Copyright Kartat, graafit ja muut kuvat: HSY ja Sito 2

3 Tiivistelmä Liikenne on pääkaupunkiseudun merkittävin kaupunki-ilman laatua heikentävien saasteiden päästölähde. Vilkasliikenteisten väylien välittömässä läheisyydessä altistuminen liikenteen päästöille on erittäin suuri ja siellä on myös suuri tehokkaiden altistumisen vähentämiskeinojen tarve. Suunnittelun keinoin voidaan vähentää ilmansaasteiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä uutta aluetta suunniteltaessa että täydennysrakentamisessa. Pitkäaikaista altistumista korkeille saastepitoisuuksille voidaan vähentää sekä asutuksen että herkkien kohteiden osalta. Tätä silmällä pitäen HSY on laatinut mallin ilmansaasteille altistumisen vähentämiseksi. Tavoitteena on edistää turvallisen ja terveellisen asuinympäristön suunnittelua. Ilmanlaatu liikenteen vaikutusalueella voidaan luokitella altistumisen suhteen ilmanlaatuvyöhykkeisiin. HSY:n malli on yksinkertainen työkalu, joka kuvaa toimintalinjat eri vyöhykkeillä. Sillä voidaan havainnollistaa huonolle ilmanlaadulle altistumista sekä esittää keinoja altistumisen vähentämiseksi. Mallin tueksi HSY on yhdessä pääkaupunkiseudun kaupunkisuunnittelijoiden, ympäristöasiantuntijoiden sekä rakennusvalvonnan edustajien kanssa koonnut keinoja, joilla voidaan vähentää altistumista etenkin liikenteen päästöille. Ilmanlaatuvyöhykkeitä käytetään suunniteltaessa uusia asuinalueita ja täydennysrakentamista pääkaupunkiseudulla. Suositusetäisyys määrittelee vyöhykkeen, jota lähemmäksi ei suositella asutusta tai herkkiä kohteita uusille alueille. Minimietäisyyttä suositellaan sovellettavaksi täydennysrakentamiseen. Ilmanlaatuvyöhykkeillä päivitetään aiemmat YTV/HSY:n suositusetäisyydet liikenteen päästöjen terveyshaittojen vähentämiseksi. Tarkistus on tehty yhteistyössä HSY:n, THL:n ja pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. HSY:n hallitus on hyväksynyt Mallin ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa joulukuussa Malli ja keinovalikoima on lähetty kommentoitavaksi HSY:n ilmansuojelu ja kaupunkisuunnitteluryhmän kautta. Malli on julkaistu HSY:n verkkosivuilla ja sitä päivitetään tarvittaessa. Sen tueksi kootaan parhaita käytäntöjä. 3

4 1 Johdanto Ilmanlaatua heikentävät liikenteen ja puunpolton päästöt Pääkaupunkiseudulla ilmanlaatu on hyvä Euroopan muihin metropolialueisiin verrattuna. Siitä huolimatta ulkoilman pienhiukkasten arvioidaan olevan merkittävin ympäristöterveysriski myös Suomessa. Vuonna 2013 WHO luokitteli ilmansaasteet syöpävaarallisiksi ja erityisesti pienhiukkasten arvioidaan olevan terveydelle vaarallisia. Liikenne ja puunpoltto ovat kaukokulkeuman lisäksi merkittävimmät pienhiukkaslähteet pääkaupunkiseudulla. Liikenne on myös typenoksidien (NO x ) päästöjen merkittävin aiheuttaja. Typpidioksidin (NO 2 ) vuosiraja-arvo ylittyy paikoin Helsingin keskustan vilkkaasti liikennöidyissä katukuiluissa. Typpidioksidipitoisuuksien alentaminen raja-arvon alapuolelle aiheuttaa haasteita Helsingissä. Ajoneuvotekniikan kehitys mahdollistaa typenoksidipäästöjen vähentämisen, mutta ajoneuvokannan uusiutuminen on hidasta. Myös hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat korkeita liikennealueilla keväällä ja puunpoltto aiheuttaa tavoitearvoja korkeampia PAH-pitoisuuksia pientaloalueilla etenkin lämmityskaudella. Liikenteen päästöt laimenevat väylästä etäännyttäessä ja siten jokainen metri altistumisen vähentämisessä on hyödyllinen. Suunnittelun kuluessa tehdään valintoja, jotka vaikuttavat asukkaiden altistumiseen pienhiukkasille ja muille ilmansaasteille. Tähän julkaisuun on koottu malli parhaista suunnittelun keinoista, joilla altistumista etenkin liikenteen päästöille voidaan vähentää. Tavoitteena terveellinen elinympäristö Ympäristönsuojelulain ja MRL:n tavoitteina on mm. turvata terveellinen ja viihtyisä ympäristö sekä tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia kokonaisuutena. Kunnan on mahdollisuuksiensa mukaan turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan. Viimeisten viidentoista vuoden aikana suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet kohtuullisen matalienkin ilmansaastepitoisuuksien voivan vaikuttaa vakavasti terveyteen. Suurimmat terveyshaitat länsimaissa aiheutuvat hiukkasmaisille epäpuhtauksille altistumisesta. Hiukkaset heikentävät paitsi hengityselimistön niin myös sydämen ja verenkiertoelimistön terveyttä. Uusimpien arvioiden mukaan Suomessa kuolee vuosittain 1800 ihmistä ennenaikaisesti yhdyskuntailman hiukkasille altistumisen seurauksena. Hiukkaset aiheuttavat moninkertaiselle joukolle ihmisiä lievempiä haittoja: sairaalakäyntejä voinnin äkillisen huononemisen vuoksi, lisääntynyttä lääkityksen tarvetta, sydän- ja hengityselinoireita jne. Herkimpiä ilmansaasteiden terveyshaitoille ovat pienet lapset ja vanhukset sekä hengitys- ja sydänsairaat. Suunnittelussa tuleekin erikseen ottaa huomioon ns. herkät kohteet, joiden sijoittamisessa tulisi pyrkiä tavanomaista suurempiin suojaetäisyyksiin. Tällaisia herkkiä kohteita ovat esimerkiksi päiväkodit, leikkipuistot, alakoulut, vanhainkodit, vanhusten palvelutalot ja sairaalat. 4

5 Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot eivät riitä suojaamaan terveyshaitoilta EU on antanut ilmanlaadun raja-arvot alueille, joilla ihmisiä oleskelee. Raja-arvot määrittelevät ilman epäpuhtauksien pitoisuuksille rajat, joiden alapuolelle pitää päästä määräajassa ja joita ei saa sen jälkeen ylittää. Suunnittelussa tulee taata, ettei raja-arvoja ylitetä. Raja-arvon saavuttaminen ei kuitenkaan vielä takaa terveellistä ympäristöä. Erityisesti pienhiukkasten rajaarvo on korkea havaittuihin terveyshaittoihin nähden. Raja-arvot eivät kuitenkaan ole voimassa ajoväylillä eivätkä esimerkiksi teollisuusalueilla. Ilmanlaadun ohjearvot ovat kansallisia ja ne on tarkoitettu suunnittelun apuvälineeksi muun muassa kaavoituksessa ja liikennesuunnittelussa sekä lupaprosesseissa. Ohjearvot on uudistettu viimeksi vuonna 1996, jonka jälkeen tietämys ilmansaasteiden haitoista on lisääntynyt huomattavasti. Tuolloin ei ollut tietoa esimerkiksi pienhiukkasten terveysvaikutuksista ja sen vuoksi ohjearvot eivät riitä ohjaamaan suunnittelua. Jokainen metri vähentää altistumista Liikenteen aiheuttamat ilmansaasteiden pitoisuudet laimenevat väylästä etäännyttäessä. Pääkaupunkiseudulla on ollut jo 1990-luvulta saakka käytössä suositusetäisyydet liikenteen päästöjen terveyshaittojen vähentämiseksi kaupunkisuunnittelussa. Niiden tavoitteena on, että typpidioksidin ohjearvot eivät ylity kaavoitettavilla alueilla ja että herkkien ryhmien erityistarpeet otetaan huomioon. Viime vuosina on kertynyt hiukkasten merkittävistä terveyshaitoista uutta tutkimustietoa. Ilmanlaatuvyöhykkeillä päivitetään aiemmat YTV/HSY:n suositusetäisyydet liikenteen päästöjen terveyshaittojen vähentämiseksi (kuva 1). Tarkistus on tehty yhteistyössä HSY:n, THL:n ja pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. Tarkistuksessa minimietäisyydet eivät muuttuneet, mutta herkille kohteille sovellettavat suositusetäisyydet kasvoivat hieman. Keinoja altistumisen vähentämiseksi HSY on yhdessä pääkaupunkiseudun kaupunkisuunnittelijoiden ja ympäristöasiantuntijoiden kanssa koonnut keinoja, joilla voidaan vähentää ilmansaasteille altistumista. Keinovalikoimaa on käsitelty ja arvioitu työpajassa, johon osallistui kaavoittajia, liikennesuunnittelijoita, rakennusvalvonnan edustajia ja ympäristöasiantuntijoita pääkaupunkiseudun kaupungeista sekä HSL:stä, HSY:stä ja ELY-keskuksesta. Työpajan järjestämisessä ja tulosten kokoamisessa avusti konsulttina Sito. Työn tuloksena on kehitetty malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa. HSY:n hallitus on hyväksynyt mallin joulukuussa Malli ja keinovalikoima on lähetty kommentoitavaksi HSY:n ilmansuojelu ja kaupunkisuunnitteluryhmän kautta. Malli julkaistaan HSY:n verkkosivuilla ja sitä päivitetään tarvittaessa. Sen tueksi kootaan parhaita käytäntöjä. 5

6 2 Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa Suunnittelun keinoin voidaan vähentää ilmansaasteiden terveyshaittoja sekä uutta aluetta suunniteltaessa että täydennysrakentamisessa. Näin voidaan vähentää pitkäaikaista altistumista korkeille saastepitoisuuksille sekä asutuksen että herkkien kohteiden osalta. Tätä silmällä pitäen HSY on laatinut mallin ilmansaasteille altistumisen vähentämiseksi (kuva 1, taulukko 1, liite 5.2). Tavoitteena on edistää turvallisen ja terveellisen asuinympäristön suunnittelua. Malli kuvaa toimintalinjat ilmanlaatuvyöhykkeillä Liikenne on pääkaupunkiseudun merkittävin hengitysilmaa heikentävien saasteiden päästölähde. Vilkasliikenteisten väylien välittömässä läheisyydessä altistuminen liikenteen päästöille on erittäin suuri ja siellä on myös suuri tehokkaiden altistumisen vähentämiskeinojen tarve. Ilmanlaatu liikenteen vaikutusalueella voidaan luokitella altistumisen suhteen ilmanlaatuvyöhykkeisiin. HSY:n malli on yksinkertainen työkalu, joka kuvaa toimintalinjat eri vyöhykkeillä ja jolla voidaan havainnollistaa huonolle ilmanlaadulle altistumista sekä esittää keinoja altistumisen vähentämiseksi. Ilmanlaatuvyöhykkeitä käytetään suunniteltaessa uusia asuinalueita ja täydennysrakentamista pääkaupunkiseudulla. Suositusetäisyys määrittelee vyöhykkeen, jota lähemmäksi ei suositella asutusta tai herkkiä kohteita uusille alueille. Minimietäisyyttä suositellaan sovellettavaksi täydennysrakentamiseen. Etäisyys on metreinä ajoradan reunasta rakennuksen julkisivulle tai oleskelualueiden reunaan. Liikennemääränä käytetään ennustetta liikennemäärästä arkivuorokautena. Pääsääntöisesti uudella alueella tarkoitetaan laajaa aluetta, jolla ei ole aiempaa asutusta. Altistumisen vähentäminen kuormitetuilla alueilla Kuormitetuilla alueilla altistumista tulisi vähentää myös muilla keinoilla, joita on esitetty HSY:n keinovalikoimassa altistumisen vähentämiseksi. Altistuminen ilmansaasteille ja vähennyskeinojen tarve uudessa maankäytössä ja täydennysrakentamisessa on kuvattu taulukossa 1. Ilmanlaatuun vaikuttavia suunnittelun keinoja on koottu tähän julkaisuun. Suuren altistumisen alueilla täydennysrakentamisessa tulisi käyttää tehokkaita suojauskeinoja ja arvioida hankkeen toteuttamismahdollisuuksia yhteistyössä kunnan ympäristöviranomaisten kanssa sekä pyrkiä liikenteen päästöjen vähentämiseen. Korttelirakenteen ja rakennusten suunnittelussa voidaan vähentää tehokkaasti altistumista suunnittelun keinoin. Kohteen tuulettuvuus, korttelirakenne ja liikenteen päästötaso vaikuttavat siihen kuinka suurille pitoisuuksille ihmiset altistuvat. 6

7 Suuren altistumisen vyöhykkeellä myös suojaustarve on suuri Kun altistuminen on erittäin suurta, tarvitaan lisäselvityksiä. Esimerkiksi mikäli kadulla on hyvin vilkas liikenne, katutila on kapea ja sitä rajaavat molemmin puolin korkeat yhtenäiset korttelit, voi syntyä huonosti tuulettuva katutila (katukuilu). Mitä suuremmat liikenteen päästöt ovat, sitä heikompi ilmanlaatu on katutasolla. Meluntorjunnan keinot eivät ole riittäviä ilmansaasteiden leviämisen estämiseksi, koska ilmansaasteiden leviäminen on erilainen ilmiö kuin melun leviäminen. Mikäli tiiviissä kaupunkirakenteessa ei ole mahdollista noudattaa ilmanlaatuvyöhykkeiden minimietäisyyksiä, kaavoittajan on tarpeen olla yhteydessä kunnan ilmansuojeluviranomaisiin, jotka arvioivat tehdyn vaikutusarvion ja esitettyjen toimenpiteiden riittävyyttä. Mahdollisuuksista vähentää liikenteen päästöjä tulee olla yhteydessä kunnan omaan liikennesuunnitteluun ja seudullisen liikennejärjestelmän osalta HSL:een. Asumiseen soveltumattomien alueiden vyöhykkeille voi sijoittaa tapauskohtaisesti muita toimintoja esim. toimisto- ja liiketilaa tai pysäköintilaitoksia, joissa ei oleskella ulkoalueilla. Kohtalaisen altistumisen vyöhykkeellä on aiheellista suojata herkkien kohteita ja vähentää altistumista kaavoituksen ja liikennesuunnittelun keinoin. Tälle vyöhykkeelle voi sijoittaa asutusta. Liikenteen aiheuttama ilmansaasteiden kuormitus alenee taustan tasolle kuitenkin vasta metrin etäisyydellä, ja siten liikenteen päästöt vaikuttavat terveyteen myös vähäisen altistumisen alueella. Erityiskohteissa, kuten risteysalueilla, tunnelin suilla tai huonosti tuulettuvilla alueilla, on tarpeen arvioida ilmansaasteiden vaikutuksia tarkemmin. Suunnitteluratkaisuilla ei saa luoda ympäristöjä, joissa ilmanlaadun raja-arvot ylittyvät. Uutta asutusta ei tule sijoittaa raja-arvon ylitysalueille. 7

8 Kuva 1. Ilmanlaatuvyöhykkeet havainnollistavat ilmansaasteille altistumista liikenneympäristöissä. Taulukko 1. Altistuminen ilmansaasteille ja vähennyskeinojen tarve. Altistumisen voimakkuus ja sen vähentämistarve Ympäristöt Erittäin suuri altistuminen Suuri altistuminen Kohonnut altistuminen Vähäinen altistuminen Uusi maankäyttö ja rakentaminen liikenneväylien lähellä kaupunkien keskusta-alueiden ulkopuolella Ei herkkiä kohteita eikä asuntoja. Muussa rakentamisessa käytettävä tarvittaessa tehokkaita altistumisen vähentämiskeinoja. Ei herkkiä kohteita. Minimietäisyys asunnoille. Altistumisen vähennystarve. Minimietäisyys herkille kohteille. Altistumisen vähennystarve. Suositusetäisyys asunnoille. Soveltuu kaikkeen käyttöön Täydennysrakentamisessa korttelirakenteen ja rakennusten suunnittelu keskusta-alueilla Ei herkkiä kohteita eikä asuntoja. Mikäli tiiviissä kaupunkirakenteessa ei ole mahdollista noudattaa ilmanlaatuvyöhykkeiden minimietäisyyksiä, kaavoittajan on tarpeen olla yhteydessä kunnan ilmansuojeluviranomaisiin, ja liikenteen päästöjen osalta olla yhteydessä liikennesuunnitteluun. Ei herkkiä kohteita kadun varteen. Altistumisen vähennystarve esim. asuntojen ilmanoton ja pihaalueiden suojaus. Herkkien kohteiden suojaustarve kadunvarressa rakennuksilla ja ilmanoton suojaus Soveltuu kaikkeen käyttöön Liikennesuunnittelu Liikenteen päästöille altistumisen tehokkaita vähentämiskeinoja käytössä asumista sijoittaessa. Liikenteen päästöjen vähentämiskeinot käytössä. Liikenteen päästöjen vähentämiskeinot käytössä herkkien kohteiden läheisyydessä. 8

9 3 Keinovalikoima 3.1 Suunnittelun keinoja altistumisen vähentämiseksi Kaavoituksen ja liikennesuunnittelun eri tasoilla sekä rakennusvalvonnassa voidaan vaikuttaa ilmansaasteille altistumiseen. Suunnittelun eri vaiheissa ja tasoilla on käytössä erilaisia keinoja. Keinoista laajimpia ovat strategisen tason keinot esim. kaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman keinot ja toimenpiteet. Ne vaikuttavat laajasti ja pitkällä aikavälillä, mutta toteuttaminen on kuitenkin hidasta ja vaatii laajaa yhteistyötä. Osa keinoista vaikuttaa välillisesti ja yhteys ilmanlaatuun voi näyttää etäiseltä. Osa keinoista erottuu puolestaan konkreettisina suunnittelun keinoina, joilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti liikenteen päästöihin tai vähentää laajan alueen asukkaiden altistumista liikenteen haitoille. Kaikkien yksityiskohtaisimmat altistumisen vähentämiskeinot vaikuttavat yksittäisiin henkilöihin ja niitä tarvitaan kun ratkaistaan tilanteita kuormitetuissa ympäristöissä, joissa laajasti vaikuttavia keinoja ei ole käytetty. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat ilmanpuhdistimet, jotka vähentävät yksittäisissä asunnoissa tehokkaasti pienhiukkasia. Siten hyvällä suunnittelulla voidaan kuitenkin taata hyvä sisäilma koko kiinteistössä. Työpajan tuloksista valikoituneet altistumisen vähentämiskeinot on koottu taulukkoon 2. Näistä on pyritty kuvaamaan ilmanlaatuun vaikuttavia näkökulmia. Keinot on ryhmitelty pääryhmiin: Maankäytön suunnittelun keinot (M) Puhtaampi tekniikka ja muut liikenteen keinot (L) Hinnoittelu ja strateginen suunnittelu (S) Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edellytysten parantaminen (J) Muut keinot (K) Kaupunkisuunnittelun kannalta konkreettisimmista keinoista on laadittu keinokortit. Keinokorteissa on kuvattu parhaita käytäntöjä altistumisen vähentämiseksi sekä tehty niihin liittyviä huomioita. Keinot ovat suunnittelijan käytössä eri suunnittelutilanteissa ja vaihe on kuvattu myös kortissa esimerkiksi strateginen suunnittelu (mm. yleiskaava, HLJ, MAL), liikennesuunnittelu ja asemakaavoitus. Eniten keinoja tarvitaan asemakaavoitukseen, joskin niitä on vielä melko vähän, ja tavoitteena on täydentää keinovalikoimaa myöhemmin. Esimerkiksi monia strategisen tason keinoja, kuten joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edellytysten parantamista, käsitellään parhaillaan seudullisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmatyössä ja tuloksia hyödynnetään niistä muotoiltavilla keinokorteilla. 9

10 3.2 Keinoja Taulukko 2. Keinoja altistumisen vähentämiseksi Maankäytön suunnittelun keinot (M) Keinon kuvaus Huomioita Arvioi terveysvaikutuksista M1 Liikenteen ilmanlaatuvyöhykkeet Vähennetään liikenteen päästöjen haittoja sijoittamalla asutus ja herkät kohteet etäämmälle vilkasliikenteisistä väylistä sekä käyttämällä muita altistumisen vähennyskeinoja. - Liikenteen päästöistä aiheutuneet saasteiden pitoisuudet laimenevat väylästä etäännyttäessä, joten jokainen metri on tärkeä altistumisen vähentämisessä. - Ilmanlaatuvyöhykkeet ovat yksinkertainen työkalu arvioitaessa liikenteen päästöille altistumista ja altistumisen vähennyskeinojen käyttöä. - Jo rakennetussa tiiviissä kaupunkiympäristössä altistumista tulee vähentää muilla suunnittelun keinoilla. - Meluntorjunnan keinot eivät vähennä ilmansaasteita. Vähentää uusien asukkaiden ja herkkien ryhmien altistumista. M2 Rakennusten sijoittelu ja asuntojen ja oleskelualueiden suojaus tontilla Vähennetään ilmansaasteille altistumista asunnoissa ja oleskelupihoilla sijoittamalla niiden ja vilkasliikenteisten alueiden väliin suojaavia rakennuksia tai toimintoja. - Ilmansaasteita sietäviä rakennuksia ja toimintoja voidaan sijoittaa vilkasliikenteisen alueen viereen, jolloin ne suojaavat niiden takana olevia asuntoja ja oleskelupihoja. - Meluntorjunnan keinot eivät alenna pienhiukkaspitoisuuksia. - Jokainen metri on tärkeä altistumisen vähentämisessä myös tiiviillä alueilla. - Pientaloalueilla haittoja voidaan vähentää rakennusten sijoittelulla ja ilmanvaihdon suunnittelulla Vähentää uusien ja mahdollisesti aiempienkin asukkaiden altistumista. M3 Korttelirakenne ja rakennusten sijoittelu Vilkasliikenteisissä ympäristöissä valitaan kohteeseen sopiva korttelitypologia (umpi, avoin, väljä) ja rakennustyyppi (lamelli-, piste- ja pientalo) vähentämään ilmansaasteille altistumista. - Umpikortteli tai pitkä yhtenäinen rakennusrintama laskevat saastepitoisuuksia suojan puoleisilla oleskelualueilla. - Liikenteen päästöjen haittoja voidaan vähentää suunnittelemalla ympäristöjä, joissa päästöt pääsevät riittävästi laimenemaan (esim. vältetään vilkasliikenteisiä kerrostalojen reunustamia kapeita katukuiluja). - Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden altistumista voidaan vähentää osoittamalla korttelialueiden sisälle yhtenäinen ja kattava kevyen liikenteen verkosto. - Väylät voidaan eristää rakennuksista myös ilmansaasteita sietävillä rakennuksilla ja toiminnoilla. - Vilkasliikenteinen väylä voidaan erityistapaukissa tunneloida mutta on harvoin taloudellisesti toteuttamiskelpoinen Vähentää asukkaiden sekä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden altistumista. 10

11 M4 Rakentamista ohjaavat kaavamääräykset Rakentamista koskevilla määräyksillä ehkäistään ilmansaasteiden haittoja - Määräyksillä voidaan esimerkiksi vaikuttaa toimintojen sijoittumiseen, sisäilmanottoon ja tuuletukseen sekä lastaus- ja pysäköintipaikkojen sijoittamiseen. - Uudenmaan ELY-keskus laatii vuonna 2014 oppaan Ilmanlaadun huomioon ottaminen maankäytön suunnittelussa, johon kootaan käytössä olevat kaavamääräykset. Vähentää asukkaiden altistumista sisätiloissa. M5 Rakennuksen ilmanvaihto Asuntojen sisäilman laatua parannetaan ilmanvaihtoteknisin keinoin. - Alueita suunniteltaessa on otettava huomioon liikenteen haittojen vähentäminen eri ilmanlaatuvyöhykkeillä. Rakennusten ilmanvaihtotekniikalla ei voida yksin kompensoida huonosti tuulettuvaa katutilaa. - Ilmanotto mahdollisimman korkealta ja puhtaammalta puolelta sekä viileästä suunnasta parantaa sisäilmaa. Vähentää asukkaiden altistumista. M6 Lähivirkistys-, leikkija ulkoilualueet Ilmansaasteille altistumista vähennetään sijoittamalla virkistykseen, urheiluun, leikkiin ja ulkoiluun käytettävät alueet ja reitit asutuksen yhteyteen ja riittävän etäälle pääväylistä ja ilmansaasteiden lähteistä. - Lapset ja vanhukset ovat herkimpiä ilmansaasteille ja siten erityisesti leikki- ja oleskelualueiden ja puistojen sijoitteluun suhteessa liikenteeseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. - Voimakas rasitus lisää ilmansaasteiden haitallisia vaikutuksia. Vähentää ulkoilijoiden ja ilmansaasteille herkkien ryhmien altistumista. M7 Raskasta liikennettä aiheuttavat toiminnot ja tavaraliikenteen optimointi Vähennetään ilmansaasteiden haittoja sijoittamalla raskasta liikennettä aiheuttavat toiminnot ja niistä aiheutuva liikenne asuinalueiden ja keskusta-alueiden ulkopuolelle. Jakeluliikenteen toimivuus otetaan huomioon suunniteltaessa toimintoja. - Raskaan liikenteen päästöt ovat merkittävät ja se tulisi ohjata siten, etteivät liikenteen päästöt aiheuta haittaa asukkaille. - Raskaan liikenteen haitat korostuvat, jos liikennettä ohjataan katukuiluihin tai asutuksen läpi. - Helsingin yleiskaavavalmistelussa on tehty citylogistiikkaa koskeva esiselvitys. Vähentää asukkaiden altistumista ja liikenteen päästöjä. 11

12 M8 Viherrakentaminen sekä viherkatot ja seinät Viherrakentamista hyödynnetään vilkasliikenteisten väylien varsilla rajaamaan pölyn leviämistä ja tuomaan etäisyyttä asutukseen. - Viherrakentaminen vaatii laajan vyöhykkeen eikä sen merkityksestä vilkasliikenteisen väylän ilmansaasteiden vähentämisessä ole tutkimusnäyttöä. Ilmanlaatuvaikutuksia on selvitettävä lisää. - On epäselvää, missä määrin kasvillisuus vähentää ilmansaasteita. Joissain tapauksissa kasvillisuus saattaa jopa heikentää ilmansaasteiden laimenemista Viherrakentamisen sekä viherkattojen ja seinien vaikutuksista on vähän tutkimustietoa. Jos vaikutuksia on, ne ovat paikallisia ja vuodenajasta riippuvaisia. 12

13 Puhtaampi tekniikka ja muut liikenteen keinot (L) L1 Kunnossapidon tehostaminen Keinon kuvaus Huomioita Arvioi terveysvaikutuksista Katupölyn aiheuttamia terveys- ja viihtyisyyshaittoja vähennetään katujen ja teiden hyvällä suunnittelulla ja tehokkaalla kunnossapidolla. - Suunnittelussa tulee huomioida katujen kunnossapidon tarpeet ja sujuvuus. - Koko kunnossapidon ketju vaikuttaa katupölyntorjunnan tehokkuuteen. Olennaisia ovat sekä talvihoidon että kevätpuhdistuksen toimenpiteiden kohdennus ja ajoitus sekä menetelmät. Katupölyä voidaan vähentää myös pölynsidonnalla. - Liikennemäärien lisääntyessä myös katupölyn määrä voi kasvaa tulevaisuudessa. - Katupölyä voidaan torjua tehokkaasti myös mm. vähentämällä liikennemäärää, laskemalla ajonopeutta talvella ja keväällä ja parantamalla liikenteen sujuvuutta Tehokas ja nopea keino vähentää asukkaiden ja ulkoilijoiden altistumista. Vähentää katupölyn muodostumista ja päästöjä. L2 Ajonopeuksien alentaminen Vähennetään liikenteen päästöjä alentamalla ajonopeuksia erilaisissa liikenneympäristöissä. - Katupölypäästöt ovat sitä alhaisemmat mitä alhaisempi on ajonopeus -Liikenteen pakokaasupäästöt ovat alhaisimmillaan sujuvassa liikenteessä km/h matkanopeuksissa. Jos liikenne ruuhkautuu ja se ei ole enää sujuvaa, päästöt kasvavat. Yli 80 km/h matkanopeuksilla päästöt kasvavat. - Matalammat ajonopeudet parantavat myös joukkoliikenteen kilpailukykyä. Vähentää päästöjä. Vähentää asukkaiden altistumista liikenteen pakokaasu- ja katupölypäästöille etenkin pääväylien vaikutusalueella. Nopeasti toteuttavissa ja kustannukset pieniä. Vaatii asennemuutosta. L3 Vilkasliikenteisten väylien tunnelointi Liikenteen ohjaaminen tunneliin tiivisti rakennetulla alueella vähentää liikenteestä aiheutuvaa melua ja päästöjä. - Tunnelointi suojaa ympäristöä ilmansaasteilta mutta ilmanlaatu saattaa heiketä suuaukkojen ja tuuletuspiippujen ympäristössä sekä tunnelissa. -Pysäkkejä, jalankulkua tai pyöräilyä ei pidä sijoittaa tunneleihin tai maanalaisiin tiloihin, joissa on ajoneuvoliikennettä. Vähentää asukkaiden altistumista paikallisesti. Toteutettavuus hidas ja kallis sekä harvoin kustannustehokas. L4 Liikkumisen sujuvuus Liikkumisen sujuvuutta voidaan parantaa mm. matkaketjuja sujuvoittamalla, liityntäpysäköintiä kehittämällä ja älyliikenteen järjestelmien käyttöönotolla. - Sujuvuutta voidaan parantaa myös liikenneverkon kapasiteetin mitoittamisella sekä yhdistettyjen jakelukanavaketjujen käytöllä ja logistiikan ajoituksella. - Suunnitellaan liityntäpysäköinti sekä autoille että pyörille vähintään kaikkien liikennöintisolmujen yhteyteen. Pyöräpysäköintiä lisätään myös pienemmissä joukkoliikenteen solmukohdissa ja alueilla, joissa joukkoliikenneyhteydet ovat kauempana. Vähentää liikenteen päästöjä ja joukkoliikenteen käyttäjien altistumista ilmansaasteille. Vaikutukset seudullisia. 13

14 L5 Meluvalli, -seinä ja aita Melusuojaukset tuovat etäisyyttä päästölähteeseen mutta niillä ei voi estää liikenteen pakokaasu- ja katupölypäästöjen leviämistä vilkkaiden väylien ympäristöön. - Meluvalli leveänä rakenteena lisää etäisyyttä vilkasliikenteiseen väylään ja siten alentaa saasteiden pitoisuuksia. - Meluseinä- ja aita ovat vähän tilaa vieviä ja siten pääasiassa vain meluntorjuntakeino eivätkä ne estä saasteiden leviämistä tai alenna pitoisuuksia. Ei juuri vähennä ilmansaasteille altistumista L6 Puhtaammat polttoaineet Edistetään nykyistä puhtaampien polttoaineiden käyttöönottoa kokeiluhankkeilla ja ympäristövyöhykkeillä, jolloin terveydelle haitalliset päästöt vähenevät. - Vähentää liikenteen pakokaasupäästöjä - Joukkoliikenteen kilpailutuksessa voidaan käyttää polttoaineita valintakriteerinä, jolloin saadaan liikenteeseen vähäpäästöisempiä ajoneuvoja - Sähköautojen ja vähäpäästöisten ajoneuvojen yleistyminen vähentäisi pakokaasupäästöjä huomattavasti, mutta vaikutus katupölyyn jää vähäisemmäksi. Vähentää pakokaasupäästöjä nopeastikin, mutta ei vaikuta katupölyn määrään. Tehokas keino vähentää asukkaiden ja ulkoilijoiden altistumista etenkin korttelirakenteessa ja pääväylien vaikutusalueella. L7 Puhtaampi moottoritekniikka Edistetään nykyistä puhtaamman moottoritekniikan käyttöönottoa ajoneuvoissa ja työkoneissa kokeiluhankkeilla ja ympäristövyöhykkeillä, jolloin tulevaisuuden ajoneuvokanta on vähäpäästöisempää. - Joukkoliikenteen kilpailutuksessa voidaan käyttää päästöjä valintakriteerinä, jolloin saadaan liikenteeseen vähäpäästöisempiä ajoneuvoja - Toteuttamiseen voi vaikuttaa monella tasolla: esimerkiksi hankinnoissa, liikennesuunnittelussa, kaavoituksessa, ministeriössä (LVM), kunnissa ja HSL:ssä. - Kokeiluhankkeilla vaikuttavuus on toistaiseksi ollut vähäistä. Vähentää päästöjä ja asukkaiden altistumista. Tehokas keino vähentää asukkaiden ja ulkoilijoiden altistumista etenkin korttelirakenteessa ja pääväylien vaikutusalueella. L8 Kitkarenkaiden käytön edistäminen ja nastarengasmaksu Edistämällä kitkarenkaiden käyttöä nastarenkaiden osuus pienenee ja katupölyn päästöt vähenevät. - Nastarenkaiden kadun pinnasta irrottamalla materiaalilla on huomattava vaikutus katupölyn määrään. - Suomessa Nasta-tutkimusohjelmassa todettiin, että jos kitkarenkaiden käyttö lisääntyy merkittävästi, on talvihoitoa, koulutusta ja valistusta kehitettävä liikenneturvallisuustason säilyttämiseksi. Asennemuutoksella liikenneturvallisuus saattaisi jopa parantua. Nasta-tutkimusohjelman tulokset - Helsingissä Helsingin kaupungin rakennusviraston, kaupunkisuunnitteluviraston ja ympäristökeskuksen yhteistyönä (ns. Kitka-työryhmä) ollaan laatimassa ehdotusta kaupunginhallitukselle kitkarenkaiden käytön edistämiseksi. Vähentää katupölyn määrää. Tehokas keino vähentää asukkaiden ja ulkoilijoiden altistumista etenkin korttelirakenteessa ja pääväylien vaikutusalueella. 14

15 - Tutkimusnäyttöä on mm. muilta kaupunkiseuduilta, joilla on jo käytössä nastarengasmaksu. Nastarenkaiden liikenneturvallisuudessa suhteessa kitkarenkaisiin kaupunkiliikenteessä ei ole tilastollisesti merkittävää eroa Oslossa, jossa tutkimus tehty todellisten liikennetapahtumien aineistolla. L9 Ympäristömyönteiset hankinnat Käytetään ympäristökriteereitä aktiivisesti ajoneuvojen, polttoaineiden, työkoneiden ja kuljetuspalveluiden hankinnoissa. - Edistetään vähäpäästöisten ajoneuvojen hankintaa ja vähäpäästöisempien polttoaineiden käyttöä - Joukkoliikenteen kilpailutuksessa käytetty ympäristökriteerejä ja annettu ympäristöbonusta. Vähentää päästöjä. Vähentää asukkaiden altistumista etenkin korttelirakenteessa. L10 Vähäpäästöisiä ajoneuvoja suosiva pysäköinti Pysäköinnin hinnoittelua eritellään alueittain ja ajoneuvoittain päästöjen vähentämiseksi. - Edistää vähäpäästöisten ajoneuvojen hankintaa - Pysäköintietuus on nopeasti toteutettavissa, mutta vaatii useita päätöksentekijätahoja. - Vähentää yksityisautoilun houkuttelevuutta ja suuripäästöisten henkilöautojen hankintaa. Vähentää päästöjä. Vähentää asukkaiden altistumista etenkin korttelirakenteessa. L11 Uudet ilmanlaatua parantavat innovaatiot Edistetään uusien ilmanlaatuun vaikuttavien keinojen kehitystä tutkimuksella ja kokeiluhankkeilla. - Esimerkiksi aktiivibetoni tai titaanidioksidi katukuilujen seinämaalina sitovat saasteita. Kyseiset esimerkit vaikuttavat paikallisesti ilmanlaatuun, jolloin pitoisuudet alenevat mutta vaikutusta asukkaiden altistumiseen on vaikea arvioida. 15

16 Hinnoittelu ja strateginen suunnittelu (S) S1 Ympäristövyöhykkeet Keinon kuvaus Huomioita Arvioi terveysvaikutuksista Vähennetään päästöjä nimeämällä alue ympäristövyöhykkeeksi. - Soveltuu käytettäväksi ilmanlaadun kannalta ongelmallisilla alueilla, joilla on laimenemisen esteitä (esim. katukuilut) ja keskusta-alueille. - Vaatii valvontatoimenpiteitä. - Ympäristövyöhykkeistä on meneillään selvitys LVM:ssä. - Esimerkiksi ajoneuvoille asetetaan päästörajoituksia, kielletään nastarenkaiden käyttö tai asetetaan rajoituksia pysäköinnille, jakeluliikenteelle tai raskaiden ajoneuvojen käytölle. Vähentää päästöjä. Vähentää asukkaiden ja liikkujien altistumista alueellisesti. Tehokas keino vähentää altistumista alueilla, joilla altistuminen ilmansaasteille on suurta. S2 Autoilun hinnoittelu Ohjataan hinnoittelulla hankkimaan puhtaampia ajoneuvoja ja ohjataan liikenteen reittejä kuormitetuilla alueilla. - Veroilla ja maksuilla ohjataan hankkimaan puhtaampia ajoneuvoja sekä ohjataan niiden käyttöä - Sähkö-, vety- ja biokaasuautojen lievempi verotus edistää ilmanlaadun kannalta puhtaampien ajoneuvojen hankintaa. - Kohdistetaan hintaohjaus (esim. tietullit ja ruuhkamaksut) altistumisen kannalta tärkeille alueille ja ruuhkatilanteisiin Vähentää päästöjä seudullisesti. S3 Joukkoliikenteen hinnoittelu Hinnoittelulla tuetaan joukkoliikenteen käyttöä ja matkojen ketjutusta. - Oman auton käyttö vähenee erityisesti työmatkaliikenteessä, ja siten myös ruuhkautuminen vähenee. Vähentää päästöjä seudullisesti. S4 Pysäköinti S5 Auton yhteiskäyttö Pysäköinnin hinnoittelulla ja pysäköintipaikkojen määrää säätelemällä voidaan autoilua vähentää sekä edistää vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöön ottoa. Vähennetään oman auton hankintatarvetta edistämällä auton yhteiskäytön mahdollisuuksia. - Ohjaa auton käyttöä ja -ajoneuvon hankintaa. - Esimerkiksi laadukkaan joukkoliikenteen vyöhykkeille voidaan sijoittaa vähemmän autopaikkoja. Hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle voidaan rakentaa myös autottomia kortteleita. Osoitetaan liityntäpysäköinti autoille asemien yhteyteen ja pyörille joukkoliikennepysäkkien yhteyteen. - Kaavoitusvaiheessa voidaan ohjata riittäviin pyöräpaikkoihin rakennuksissa. - Luo edellytyksiä autottomuudelle ja kestäville liikkumismuodoille - Innovatiiviset ratkaisut tarpeen asian edistämisessä, hyviä esimerkkejä monilla kaupunkiseuduilla mm. Freiburgin uudet kaupunginosat. - Yhteiskäyttöautojen pysäköintipaikkojen varaaminen esim. sisäänkäyntien yhteydessä invapaikkojen tapaan. Vähentää päästöjä. Vähentää päästöjä. Vaikutus altistumiseen on vähäinen, jollei saavuta suuria käyttäjämääriä. 16

17 S6 Joustotyö ja etäläsnäolo Vähennetään liikkumista edistämällä joustavia työskentelytapoja kuten joustotyötä tai etäläsnäoloa. - Jos jokainen autoilija jättäisi yhtenä päivänä viikossa oman autonsa kotiin ja kulkisi joko joukkoliikenteellä, kävellen tai pyöräillen, silloin liikenneverkossa olisi lähes % ylimääräistä kapasiteettia, autoilu olisi sujuvampaa ja joukkoliikenteen palvelutaso entistä korkeampi. Vähentää päästöjä. Vaikutus altistumiseen on vähäinen, jollei vähennä liikennemääriä merkittävästi. S7 Liikennemuotojen tärkeysjärjestys Noudatetaan kaupunkialueilla suunnittelussa kestävän kehityksen mukaista liikennemuotojen tärkeysjärjestystä: 1 julkinen liikenne 2 jalankulku 3 pyöräily 4 jakeluliikenne 5 henkilöautot - Vähentää yksityisautoilun houkuttelevuutta ja siten vähentää yksityisautoilua ja ruuhkia. - Tulisi muistaa myös katuja kunnostettaessa. Vähentää päästöjä ja asukkaiden altistumista. Toteuttavuus on hidas. Suomessa ei ole määräyksin edellytetty tärkeysjärjestystä, vaikka se on ilmaistu politiikka-asiakirjoissa. 17

18 Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edellytysten parantaminen (J) J1 Raideliikenteen asemanseuduille rakentaminen Keinon kuvaus Huomioita Arvio terveysvaikutuksista Maankäyttöä ja joukkoliikenteen käyttöä tehostetaan rakentamalla asumista, palveluita ja työpaikkoja raideliikenteen asemien tuntumaan. - Vähentää yksityisautoilun tarvetta ja ruuhkautumista Vähentää päästöjä ja asukkaiden altistumista. J2 Joukkoliikenteen palvelutason kehittäminen Parannetaan joukkoliikenteen palvelutasoa ja houkuttelevuutta. - Vähentää yksityisautoilun tarvetta ja ruuhkautumista - Taloudelliset resurssit merkittäville parannuksille rajalliset - Tavoitteena liikennejärjestelmä, joka kannustaa päästöttömämpään liikkumiseen Vähentää päästöjä ja altistumista. J3 Kävelyn ja pyöräilyn sekä liikkumisympäristöjen kehittäminen Kehitetään ja ylläpidetään jalankulku- ja pyöräilyreitistöä sekä parannetaan niiden edellytyksiä. Suunnitellaan liikkumisympäristöt houkutteleviksi pyrkimällä ilmansaasteille altistumisen vähenemiseen. - Vähentää yksityisautoilua ja ruuhkia - Tavoitteena houkutteleva liikkumisympäristö, jossa ilmansaasteille altistumista on vähennetty - Parhaimmissa pyöräilykaupungeissa pyöräilyn kulkutapaosuus on yli 30 % (esim. Kööpenhamina) mutta Helsingissä alle 10 %. Liikunnan terveyshyödyt kompensoivat ilmansaasteille altistumisen haittoja. Jos autolla tehdyt matkat vähenevät, myös yleinen altistuminen vähenee. J4 Matkakeskukset ja liityntäpysäköinti Kehitetään matkakeskusten verkostoa ja niiden yhteydessä toimivia liityntäja pyöräpysäköintiä sekä palveluita. - Tavoitteena liikennejärjestelmä, joka kannustaa päästöttömämpään liikkumiseen - Suurin potentiaali paikoissa, joissa merkittävä henkilöautoliikenne ja raideliikenneasema lähekkäin. - Joukkoliikenteen pysäkkien sijoittelussa myös maankäytön suunnittelussa otettava huomioon, etteivät asiakkaat altistu korkeille ilmansaastepitoisuuksille Vähentää päästöjä ja altistumista. J5 Joukkoliikenteen etuisuudet Parannetaan raitio- ja bussiliikenteen etuuksia mm. joukkoliikennekaduilla ja kaistoilla sekä liikennevaloetuuksilla. - Sujuva bussiliikenne vähentää bussien päästöjä - Osa muutoksista helppo toteuttaa heti. Järjestelmätason muutokset vaativat aikaa. Vähentää päästöjä. 18

19 J6 Linja-autoliikenteen vaikutusalueelle rakentaminen Rakennetaan hyvien bussiliikenneyhteyksien varteen ja täydennysrakennetaan niin, että reitistöä voidaan laajentaa. - Vähentää yksityisautoilun tarvetta ja ruuhkautumista - Riittävien vuorovälien ylläpitäminen on taloudellisesti haastavaa eikä ole kilpailukykyinen raideliikenteen asemien seudulle rakentamiselle. Vähentää päästöjä ja asukkaiden altistumista. Muut keinot (K ) Keinon kuvaus Huomioita Arvioi terveysvaikutuksista K1 Pyöräily- ja jalankulkuympäristöjen ylläpito (M4) Huolehditaan reitistöjen kunnossapidosta, jotta altistuminen olisi mahdollisimman vähäistä. - Hiekoitusmateriaalin valintaan tulee kiinnittää huomiota. - Kevätpuhdistuksen oikealla ajoituksella voidaan vähentää altistumista. - ks. Keino S, liikennemuotojen tärkeysjärjestys ja L1 Kunnossapidon tehostaminen Vähentää päästöjä sekä asukkaiden ja ulkoilijoiden altistumista. K2 Tulisijat ja savuhormit Minimoidaan puun pienpoltosta aiheutuvat haitat antamalla määräyksiä, jotka vaikuttavat tulisijojen käytön päästöihin ja niiden leviämiseen asuinalueilla. - Puunpolton hiukkaspäästöillä on huomattava vaikutus terveyteen pientaloalueilla myös pääkaupunkiseudulla - Puunpolttotavat ja käytetty puupolttoaine vaikuttavat oleellisesti päästöihin - Rakennusvalvonta voi vaikuttaa rakennusluvassa (ilmanvaihto, suodatus, päälämmitysaine, puuvajat). Vähentää asukkaiden altistumista. Jo käytössä olevat tulisijat uusiutuvat hitaasti. 19

20 3.3 Keinokortit Liikenteen ilmanlaatuvyöhykkeet M1 Keinon kuvaus: Ilmanlaatuvyöhykkeet havainnollistavat liikenteen päästöille altistumista ja tarvetta vähennyskeinojen käyttöön. Mikäli liikenteen päästöjä ei voida vähentää kohteessa, tulee liikenteen päästöjen haittoja vähentää sijoittamalla asutus ja herkät kohteet etäämmälle vilkasliikenteisistä väylistä. Ilmanlaatuvyöhykkeet on esitetty liitteessä 5.2., Parhaita käytäntöjä kootaan HSY:n verkkosivulle. Käytettävissä suunnittelussa: Vastuutahot ja keskeiset toimijat: Huomioita Asemakaava Rakennuslupa Strateginen suunnittelu (mm. yleiskaava, HLJ, MAL) Liikennesuunnittelu Kaavoittaja ELY-keskus Liikenteen päästöistä aiheutuvat saasteiden pitoisuudet laimenevat väylästä etäännyttäessä, joten jokainen metri on tärkeä altistumisen vähentämisessä. Ilmanlaatuvyöhykkeet ovat yksinkertainen työkalu suunnittelussa avoimeen ympäristöön. Jo rakennetussa ympäristössä tulee käyttää myös muita keinoja ilmansaasteiden haittojen vähentämiseksi ja lisäksi pyrkiä liikennesuunnittelun keinoin päästöjen vähentämiseen. Korttelirakenteen suunnittelussa vilkasliikenteisillä alueilla sekä erityiskohteissa kuten risteysalueilla, tunnelin suulla tai huonosti tuulettuvilla alueilla, on tarpeen arvioida ilmansaasteiden vaikutuksia erillisselvityksin. Ilmanlaatuvyöhykkeen vaihtoehtona voi erikoistilanteissa tiiviillä kaupunkialueella olla väylän kattaminen, mikäli maasto on soveltuva. Keino on harvoin kuitenkaan toteutuskelpoinen kustannussyistä. Meluntorjuntakeinot eivät vähennä ilmansaasteiden haittoja. Melu ja ilmansaasteet leviävät osittain eri tavoin ympäristöön. Lähteet YTV, Maankäytön ja liikenteen suunnittelun keinoja ilmansuojelun ja meluntorjunnan edistämiseksi. Pks julkaisusarja B 2002:9. s HSY, Suositusetäisyydet liikenteen terveyshaittojen vähentämiseksi. Saatavissa: YTV, Liikenteen jäljet, Saatavissa: 20

21 Rakennusten sijoittelu ja asuntojen ja oleskelualueiden suojaus tontilla M2 Keinon kuvaus: Vähennetään ilmansaasteille altistumista asunnoissa ja oleskelupihoilla sijoittamalla niiden ja vilkasliikenteisten alueiden väliin suojaavia rakennuksia tai toimintoja. Tällaisia ovat esimerkiksi toimistorakennukset, pysäköintilaitokset ja -alueet, seinälliset autokatokset ja talousrakennukset sekä tonttiaidat tai istutusalueet. Parvekkeet ja oleskelupihat sijoitetaan rakennusten suojaiselle puolelle. Käytettävissä suunnittelussa: Asemakaava Rakennuslupa Rakennustapaohje Rakennusvalvonta Strateginen suunnittelu (mm. yleiskaava, HLJ, MAL) Vastuutahot ja keskeiset toimijat: Kaavoittaja Rakennusvalvonta Liikennesuunnittelu ELY-keskus Huomioita Vilkasliikenteisten väylien, katujen ja risteysalueiden viereen voidaan sijoittaa ilmansaasteita sietäviä rakennuksia ja toimintoja, jotka vähentävät ilmansaasteille altistumista niiden takana olevissa asunnoissa ja oleskelupihoilla. Liikenteen päästöistä aiheutuneet saasteiden pitoisuudet laskevat voimakkaimmin lähietäisyydellä väylästä tai kadusta, joten jokainen metri on tärkeä altistumisen vähentämisessä. Sisäilmanlaatuun voidaan vaikuttaa myös rakennusteknisin keinoin. Meluaidat eivät alenna pienhiukkaspitoisuuksia. Tulisijan käytön päästöt kulkeutuvat sisälle. Maastonmuotojen ja rakennusten sijoittelun huomioonottamisella voidaan vähentää myöhempiä haittoja. Keino voi voi olla ristiriidassa esim. melusuojauksen kanssa (lasitettujen parvekkeiden sijoittaminen teiden puolelle). Myös energianäkökulmasta voi tulla ristiriitaa teiden sijainnista riippuen. Lähteet YTV, Maankäytön ja liikenteen suunnittelun keinoja ilmansuojelun ja meluntorjunnan edistämiseksi. Pks julkaisusarja B 2002:9. s

22 Korttelirakenne ja rakennusten sijoittelu M3 Keinon kuvaus: Vilkasliikenteisissä ympäristöissä valitaan kohteeseen sopiva korttelitypologia (umpi, avoin, väljä) ja rakennustyyppi (lamelli-, piste- ja pientalo) vähentämään ilmansaasteille altistumista. Kerrostalojen muodostama umpikortteli tai pitkä yhtenäinen rakennusrintama laskevat saastepitoisuuksia suojan puolen oleskelualueilla. Kaavoitettaessa vilkasliikenteisten katujen varsille on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei synny niin voimakkaita laimenemisen esteitä, että ilmanlaadun raja-arvot ylittyvät. Käytettävissä suunnittelussa: Vastuutahot ja keskeiset toimijat: Asemakaava Rakennuslupa Rakennustapaohje Strateginen suunnittelu (mm. yleiskaava, HLJ, MAL) Liikennesuunnittelu Kaavoittaja Liikennesuunnittelu Huomioita Korttelirakenteen vaikutukset on otettava huomioon erityisesti vilkasliikenteisten katujen läheisyydessä sekä tiiviillä kaupunkialueella. Liikenteen päästöjen haittoja voidaan vähentää suunnittelemalla ympäristöjä, joissa päästöt pääsevät riittävästi laimenemaan (esim. vältetään vilkasliikenteisten, kapeiden katutilojen sulkemista kuiluksi molemmin puolin korkeilla rakennuksilla). Sisäpihoja voidaan suojata umpikortteleilla. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden altistumista voidaan vähentää osoittamalla korttelialueiden sisälle yhtenäinen ja kattava kevyen liikenteen verkosto. Eri korttelitypologioita ja suunnitteluratkaisuja on syytä soveltaa tapauskohtaisesti. Kadun suuntaan poikittaiset rakennukset ohjaavat liikenteen päästöt laajemmalle alueelle, jolloin pitoisuudet laimenevat, mutta piha-alue joutuu alttiiksi liikenteen päästöille ja melulle. Vilkasliikenteisillä alueilla altistumista voidaan lisäksi vähentää rakennusteknisin keinoin. Väylät voidaan eristää rakennuksista maastosta riippuen myös muilla rakenteilla kuten tunneleilla. Lähteet YTV, Maankäytön ja liikenteen suunnittelun keinoja ilmansuojelun ja meluntorjunnan edistämiseksi. Pks julkaisusarja B 2002:9. s

23 Rakentamista koskevat määräykset M4 Keinon kuvaus: Rakentamista koskevilla määräyksillä ehkäistään ilmansaasteiden haittoja: Liikenneväylän puoleiset alemmat kerrokset osoitetaan muuhun kuin asumiseen. Läpitalon huoneistot Sisäilmanotto ja tuuletus suojaiselta puolelta sekä suodatuksen taso. Lastaus- ja pysäköintipaikat sekä pysäköintilaitosten poistoilma etäälle ilmanotosta. Edellytetään puun säilytystilan rakentamista tulisijallisissa pientaloissa. Käytettävissä suunnittelussa: Asemakaava Rakennuslupa Rakennusjärjestys Vastuutahot ja keskeiset toimijat: Kaavoittaja Rakennusvalvonta YM Lainsäätäjä Huomioita Ilmansaasteiden pitoisuudet alenevat ylöspäin ja ovat myös rakennuksen sisäpihalla noin 70 % katutasosta. Sisäilmanoton keskittämisellä ja sijoittamisella etäälle ja korkealle päästölähteestä voidaan alentaa sisäilman hiukkaspitoisuuksia. Hyvän sisäilman tavoitteet ovat usein ristiriidassa energiatehokkuuden kanssa. Määräysten tulkinnan ja soveltamisen tulee olla kokonaisuuden kannalta järkevää (vrt. luhtitalo). Korjausrakentamisessa liikenneväylän varressa rakennuksen sisäilmanottoa koskevat muutokset tulee suunnitella huolellisesti, erityisesti painovoimaisen ilmanvaihdon rakennuksissa. Kaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa haasteena on suuren altistumisen alueilla alimpien kerrosten tilojen käyttötarkoitus, mikäli ne osoitetaan muuhun kuin asuinkäyttöön. Kuivaa polttopuuta käyttämällä voidaan huomattavasti vähentää puunpolton hiukkaspäästöjä. Siksi on tärkeä varmistaa oikea puun varastointi. Lämmitystavalla on vaikutusta päästöihin. Kaukolämmityksen ja lämpöpumppujen päästöt ovat talokohtaista tulisijalämmitystä alhaisemmat. Maastonmuodot voivat kärjistää puunpolton haittoja naapurustossa. Lähteet Ympäristöministeriö, Suomen rakentamismääräyskokoelma. Saatavissa: FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Rakentamismaarayskokoelma 23

24 Rakennuksen ilmanvaihto M5 Keinon kuvaus: Asuntojen sisäilman laatua parannetaan ilmanvaihtoteknisin keinoin: tuloilman otto etäältä päästölähteistä ilmanvaihdon suodatuksen parantaminen käyttämällä parasta mahdollista tekniikkaa suodattimet painovoimaisen ilmanvaihdon tuloilmaventtiileihin Parhaita käytäntöjä kootaan HSY:n verkkosivulle. Käytettävissä suunnittelussa: Asemakaava Rakennuslupa Vastuutahot ja keskeiset toimijat: Kaavoittaja Rakennusvalvonta YM: Rakentamismääräyskokoelma D2 Laitevalmistajat Huomioita Ilmanotto tulee järjestää mahdollisimman korkealta ja puhtaammalta puolelta sekä viileästä suunnasta. Saasteiden pitoisuus on noin 1/3 alhaisempi rakennuksen katolla ja sisäpihalla katutasoon verrattuna. Uusissa ja vanhoissa rakennuksissa liikennepäästöjen vähentämisessä erilaiset ilmanvaihtoratkaisut. Nykyisin yleisessä käytössä olevat hienosuodattimet (F7-lasikuitusuodatin) poistavat vain % rakennuksen tuloilman pienhiukkasista, mikä ei riitä ongelmaympäristöissä. Tehokkaammilla F9-tason synteettisillä ja lievästi sähkövaratuilla suodattimilla poistuu jopa 80 % tuloilman pienhiukkasista. Kuormitetuissa ympäristöissä (asunnot, päiväkodit, koulut) asukkaat voivat alentaa tehokkaasti sisäilman pitoisuuksia erillisillä huonekohtaisillat ilmanpuhdistimilla. Rakennusten ilmanvaihtotekniikalla ei voida yksin kompensoida huonosti tuulettuvaa katutilaa. Rakennuslupavaiheessa esitettävä järkevä ratkaisu, joka ottaa huomioon eri suunnittelunäkökulmat. Lähteet VTT, Ilmansuodatuksella puhtaampaa sisäilmaa. Sisäilmastoseminaari SIY Raportti 29: VTT & THL, Hiukkassuodattimien vertailu laboratorioissa ja koulurakennuksessa. Sisäilmastoseminaari SIY Raportti 30: VTT & THL, Ilmansuodatuksella eroon ulkoilman epäpuhtauksista kerrostaloasunnossa. Sisäilmastoseminaari SIY Raportti 31:

25 Lähivirkistys-, leikki- ja ulkoilualueet M6 Keinon kuvaus: Ilmansaasteille altistumista vähennetään sijoittamalla virkistykseen, urheiluun, leikkiin ja ulkoiluun käytettävät alueet riittävän etäälle pääväylistä ja ilmansaasteiden lähteistä. Vastuutahot ja keskeiset toimijat: Käytettävissä suunnittelussa: Yleiskaava Asemakaava strateginen suunnittelu (mm. yleiskaava, HLJ, MAL Rakennuslupa Kaavoitus Liikennesuunnittelu Varsinainen ko. alueen suunnittelu esim. puistosuunnittelu, viheraluesuunnittelu, pihasuunnittelu, liikuntapalvelut. Huomioita Lapset ja vanhukset ovat herkimpiä ilmansaasteille ja siten erityisesti leikki- ja oleskelualueiden ja puistojen sijoitteluun suhteessa liikenteeseen tulisi kiinnittää huomiota. Näillä väestöryhmillä lähin ulkoalue on usein ainoa käytettävissä oleva, koska lapsiryhmien siirtäminen tai vanhusten ulkoilutus on resursseja vaativaa. Osoitettu alue ei ole ilmansaasteiden ja melun vuoksi aina käyttökelpoinen. Oleskelualueiden sijoituksessa suotuisat ilmansuunnat on otettava huomioon, joten väylä herkän kohteen etelä- tai länsipuolella on erityisen hankalasti ratkaistava suojauskohde. Virkistysreitit ja -kohteet voidaan suojata pääliikenneväylistä myös ilmansaasteita sietävillä rakennuksilla ja toiminnoilla. Rakenteet suojaavat melulta ja katupölyltä mutteivät juurikaan kaasumaisilta päästöiltä tai pienhiukkasilta. Viherrakenteet estävät ainakin kaasumaisten ilmansaasteiden leviämistä lehtien ollessa puissa. Usein viheralueet tuovat etäisyyttä päästölähteeseen ja siten vähentävät pitoisuuksia. Lähteet Liikennevirasto, Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma Liikenneviraston suunnitelmia 2/

26 Raskasta liikennettä aiheuttavat toiminnot ja tavaraliikenteen optimointi M7 Keinon kuvaus: Vähennetään ilmansaasteiden haittoja sijoittamalla raskasta liikennettä aiheuttavat toiminnot (satamat, logistiikkakeskukset, teollisuus, varikot ym.) ja niistä aiheutuva liikenne asuinalueiden ja keskustaalueiden ulkopuolelle. Jakeluliikenteen toimivuus otetaan huomioon suunniteltaessa toimintoja. Vastuutahot ja keskeiset toimijat: Käytettävissä suunnittelussa: Yleiskaava Strateginen suunnittelu (mm. yleiskaava, HLJ, MAL) Liikennesuunnitelmat Kaavoittaja Liikennesuunnittelu Logistiikkayritykset LVM Huomioita Raskaan liikenteen päästöt ovat merkittävät ja se tulisi ohjata siten, etteivät liikenteen päästöt aiheuta haittaa asukkaille. Raskaan liikenteen haitat korostuvat erityisesti keskusta-alueilla sekä jos liikennettä ohjataan katukuiluihin tai asutuksen läpi. Rajatulla alueella myös huoltotunnelit ovat ratkaisu. Raskaan liikenteen pysäköinti- ja yöpymispaikkoja tulee kaavoittaa ja toteuttaa. Logistiikan siirtäminen raiteille vähentää päästöjä. Tätä voidaan edistää kaavoittamalla rautatie- ja rekkaliikenteen välisiä terminaaleja sekä tukemalla tavarakuljetuksia rautateillä. Tavaraliikenteen jakelun keskittäminen ja yhteisjakelu vähäpäästöisillä ajoneuvoilla vähentää päästöjä. On toteutettavissa esimerkiksi määräyksillä ympäristövyöhykealueella. Tavaraliikenteen jakelun ja keräilyn sujuvoittaminen vähentää päästöjä mm. varaamalla pysäköintipaikkoja ja sopivia pysähtymisaikoja. Kaavoituksessa tulee huomioida rakennukseen saapuva jakelu ja lähtevä keräily katutilasta talon sisäisiin kuljetusketjuihin. Logistiikkakeskusten sijoittamisessa on otettava huomioon tavaroiden kuljetusketjut Tietojärjestelmiä tulee kehittää, mm. jakelupysähtymispaikkojen etukäteisvaraamiseen ja esim. tavaraliikenteen ympäristöystävällisen kaluston huomioimiseen. Lähteet YTV, Maankäytön ja liikenteen suunnittelun keinoja ilmansuojelun ja meluntorjunnan edistämiseksi. Pks julkaisusarja B 2002:9. s.12. Sito ja Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto, Elinkeinoelämän liikennetarpeet, Helsingin citylogistiikan ja asiakasliikenteen kehittämistarpeet esiselvitys. 26