SUONSIVUNKATU, TAMPERE ILMANLAATUSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Peab Oy Asiakirjatyyppi Ilmanlaatuselvitys Päivämäärä SUONSIVUNKATU, TAMPERE ILMANLAATUSELVITYS

2 SUONSIVUNKATU, TAMPERE ILMANLAATUSELVITYS Päivämäärä Tekijä Tarkastaja Jari Hosiokangas Ramboll Pakkahuoneenaukio TAMPERE Finland T F

3 ILMANLAATUSELVITYS SISÄLLYS 1. Työn tausta 1 2. Lähtötiedot 1 3. Yleistä ilmanlaadusta Ilman epäpuhtauksista Hiukkaset Typen oksidit Pitoisuuksien muodostuminen Ohje- ja raja-arvot 2 4. Ilmanlaadun arviointi Tampereen seudun päästöjen leviämismalliselvitys HSY:n yleiset suositukset Rakentamismääräyskokoelma, rakennusten ilmanvaihtoon liittyvät suositukset 6 5. Johtopäätelmät ja suositukset 7 Lähteet 7

4 ILMANLAATUSELVITYS 1 1. TYÖN TAUSTA Peab Oy suunnittelee Tampereen Suonsivunkadun varteen uutta asuinrakentamista koskevaa kaavaa. Kohde sijaitsee Paasikiventien (kt65) välittömässä läheisyydessä, joka aiheuttaa meluja ilmanlaatuvaikutuksia. Työssä tarkastellaan tieliikenteen aiheuttamia ilmanlaatuvaikutuksia kohteessa suhteessa asuinrakentamistavoitteeseen. Kuva 1. Hankealueen sijainti Työ on tehty Peab Oy:n toimeksiannosta. Tilaajan yhteyshenkilönä on toiminut Harri Kiviranta. Ilmanlaatuselvityksen on laatinut Ramboll Finland Oy jossa työstä on vastannut Jari Hosiokangas. 2. LÄHTÖTIEDOT Hankealue sijaitsee lähimmillään noin 35 metrin päässä Paasikiventien reunasta. Väylän keskimääräinen vuorokauden liikennemäärä (KVL) kohteen kohdalla on noin ajoneuvoa ja ennustetilanteen 2030 liikennemäärä noin ajoneuvoa. Muiden väylien liikennemäärät ovat tätä selvästi pienempiä. Kohdetta rajaavan Suonsivunkadun nykyinen KVL on noin 600 ajoneuvoa, ja sen ennustetaan kasvavan hankeen vaikutuksesta enintään n ajoneuvoon. Hankealueen länsipuolella on pientaloasutusta ja eteläpuolella liikekiinteistöjä.

5 ILMANLAATUSELVITYS 2 3. YLEISTÄ ILMANLAADUSTA Kaupunki-ilma sisältää runsaasti erilaisia eri päästölähteistä peräisin olevia epäpuhtauksia. Ilmanlaatuun vaikuttavia tärkeimpiä päästölähteitä ovat autoliikenne, teollisuuslaitokset, energiantuotantolaitokset ja talojen lämmitys. Ilmanlaatuun vaikuttavat eniten paikalliset päästölähteet, mutta myös kaukokulkeumalla on merkitystä erityisesti pienhiukkasten osalta. Merkittävimpiä kaupunki-ilman epäpuhtauksia ovat hiukkaset, typen oksidit, otsoni ja hiilivedyt. Myös hiilimonoksidi (häkä) ja rikkidioksidi ovat tavallisia ilmassa mutta niiden pitoisuudet ovat viime vuosikymmenen aikana selvästi alentuneet tehokkaiden päästövähennystoimien ansiosta. Liikenneväylien läheisyydessä merkittävimmät epäpuhtaudet ovat hiukkaset (PM) ja typpidioksidi (NO 2 ). 3.1 Ilman epäpuhtauksista Hiukkaset Hiukkaset ovat ilmassa leijuvia kiinteitä tai nestemäisiä kappaleita. Usein hiukkasista käytetään yleiskielessä nimitystä pöly. Hiukkaset jaotellaan ilmanlaadusta puhuttaessa eri luokkiin hiukkasten koon perusteella. Kokoluokitteluja tehdään hiukkasen aerodynaamisen halkaisijan perusteella. TSP (total suspended particles, kokonaisleijuma, kokonaishiukkaset) sisältää hiukkaset, joiden aerodynaaminen halkaisija on enintään n m (mikrometriä, esimerkiksi hius on halkaisijaltaan noin 50 m). Tätä suuremmat hiukkaset eivät pysy kovin pitkään ilmassa leijumassa, vaan ne putoavat nopeasti alas. PM10 hiukkaset sisältävät aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 m:n hiukkaset. Näitä kutsutaan myös nimellä hengitettävät hiukkaset, koska ne pystyvät tunkeutumaan ihmisen hengityselimistössä nenänielua syvemmälle. PM2.5 sisältää alle 2,5 m:n hiukkaset. Näitä kutsutaan pienhiukkasiksi. Pienhiukkasilla on viimeisimmissä tutkimuksissa todettu olevan merkittäviä terveysvaikutuksia, ja alinta pitoisuutta jolla terveysvaikutuksia ei olisi (ns. kynnysarvoa) ei ole pystytty osoittamaan Typen oksidit Typen oksidit (NO x ) jakautuvat typpioksidiin NO ja typpidioksidiin NO 2. Ihmisten terveyden kannalta NO 2 on selvästi merkittävämpi yhdiste. Se lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla sekä korkeina pitoisuuksina supistaa keuhkoputkia. Typpidioksidi voi lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle ja siitepölyille. Suurin osa kaupunki-ilman typen oksideista on peräisin autoliikenteestä. Typen oksidit reagoivat ilmakemiallisesti erityisesti otsonin ja auringonvalon vaikutuksesta, erityisesti typpioksidi muuttuu haitallisemmaksi typpidioksidiksi. 3.2 Pitoisuuksien muodostuminen Ilmanlaatua tietyssä pisteessä ei määritä pelkästään päästön määrä. Päästön kulkeutuminen sekä sen aikana tapahtuva epäpuhtauksien sekoittuminen, laimeneminen, muuttuminen ja poistuminen ilmakehästä määräävät lopulta paikallisen ilmanlaadun. Eri tekijät aiheuttavat sen, että ilmanlaatu vaihtelee samassakin tarkastelupisteessä suuresti eri aikoina. Tästä syystä ilmanlaatua havainnoidaan pitkällä aikavälillä, että tilanteesta saadaan riittävä yleiskuva päätösten pohjaksi. 3.3 Ohje- ja raja-arvot Eri epäpuhtauksille on lainsäädännöllisesti määritelty sallittavia pitoisuustasoja. Ilmanlaadusta on annettu kansalliset ohjearvot (VNp 480/1996) ja EU:n määräämät raja-arvot (VA 38/2011).

6 ILMANLAATUSELVITYS 3 Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua ja niiden ylittyminen pyritään estämään ennakolta. Ohjearvot on esitetty taulukossa Taulukko Ilmanlaadun ohjearvot VNp 480/1996 Yhdiste Hengitettävät hiukkaset PM 10 Kokonaisleijuma TSP Typpidioksidi NO 2 Rikkidioksidi SO 2 Hiilimonoksidi CO Haisevat rikkiyhdisteet TRS Aika vrk 70 vuosi vrk vrk tunti vrk tunti 8 tuntia tunti vrk 10 Ohjearvo, µg/m 3 CO mg/m 3 Tilastollinen määrittely kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo 50 vuosikeskiarvo 120 vuoden vuorokausiarvojen 98. %-piste 70 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo 150 kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste 80 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo 250 kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste 8 mg/m 3 liukuva keskiarvo 20 mg/m 3 tuntikeskiarvo kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo, TRS ilmoitetaan rikkinä Ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, ja ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia siitä, että epäpuhtauksien pitoisuudet pysyvät raja-arvojen alapuolella. Raja-arvot on esitetty taulukossa Taulukko Ilmanlaadun raja-arvot VA 38/2011 Yhdiste Aika Raja-arvo Saavutettava µg/m 3 Sallitut ylitykset viimeistään Hengitettävät hiukkaset PM10 vuosi vrk vrk/vuosi Pienhiukkaset PM2.5 vuosi Typpidioksidi NO2 vuosi tunti h/vuosi Rikkidioksidi SO2 vrk tunti vrk/vuosi 24 h/vuosi Hiilimonoksidi CO 8 tuntia 10 mg/m3 - Bentseeni C6H6 vuosi 5 - Lyijy Pb vuosi 0,5 - Ohje- ja raja-arvopitoisuudet on annettu tilastollisina pysyvyystasoina. Tästä seuraa, että mittaussarjan tulee olla riittävän pitkä jotta vertailu niihin voidaan tehdä. Täydellinen vertailu edellyttää kokonaisen vuoden havaintojaksoa. 4. ILMANLAADUN ARVIOINTI Ilmanlaatua voidaan arvioida kohteeseen tai sen lähialueelle tehtyjen aiempien selvitysten tai mittausten perusteella. Tässä kohteessa käytössä on alueellinen leviämismalliselvitys vuodelta Helsingin seudun ympäristöpalveluilla (HSY) on käytössä väylien liikennemääriin perustuvat haittaetäisyydet, joita käytetään etenkin pääkaupunkiseudulla kaavoitus- ja rakennushankkeiden esiarviointiin. Ilmanlaatua tässä kohteessa on arvioitu myös HSY:n ohjeiden perusteella. Myös Suomen rakentamismääräyskokoelma edellyttää tiettyjä toimenpiteitä ilmanlaadun turvaamiseksi sisätiloissa.

7 ILMANLAATUSELVITYS Tampereen seudun päästöjen leviämismalliselvitys Ilmatieteen laitos laati vuonna 2002 leviämismallilaskelmiin perustuvan selvityksen Tampereen seudun ilmanlaadusta. Tutkimuksessa kartoitettiin Tampereen seudun (Tampere, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi) energiantuotannon ja teollisuuden pistelähteiden sekä autoliikenteen typenoksidipäästöt vuodelle 2000 ja arvioitiin vastaavat päästöt vuodelle Leviämismallilaskelmien tuloksina saatiin vuosia 2000 ja 2020 edustavat typpidioksidija typenoksidipitoisuuden ohjearvoihin verrattavat vuosi-, vuorokausi- ja tuntikeskiarvojen aluejakaumat. Kuvissa ja on esitetty typpidioksidin tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrattavat pitoisuuskartat hankealueen läheisyydessä. Kuva x. Typpidioksidin tuntiohjearvoon (150 µg/m 3 ) verrannollinen pitoisuus v Kuva x. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon (70 µg/m 3 ) verrannollinen pitoisuus v.2020.

8 ILMANLAATUSELVITYS 5 Kohdealueella typpidioksidipitoisuudet ovat em. laskelmien perusteella vuoden 2020 liikennemäärällä 50 80% ohjearvoista. Laajalle alueelle tehdyn leviämismallinnuksen tulokset soveltuvat parhaiten alueellisten ilmanlaatuvaikutusten arviointiin, yksittäisen kohteen arviointiin se soveltuu huonommin, mutta on kuitenkin suuntaa-antava. 4.2 HSY:n yleiset suositukset HSY on julkaissut ohjeelliset suojaetäisyydet liikenneväyliin osana kaavoitus- ja ilmansuojelu - projektia vuonna Suojaetäisyydet on alun perin otettu käyttöön Helsingissä vuonna Lähtökohtana ovat olleet vuoden 2010 autoliikenteen päästöt avoimien ja tuulettuvien väylien varrella. Ohjeistuksen arviointi- ja päivitystyö on parhaillaan käynnissä. Etäisyydet liikenneväylistä on annettu suositus- ja minimietäisyyksinä. Tällä hetkellä olevan ohjeistuksen mukaiset etäisyydet on esitetty taulukossa Taulukko Minimi- ja suositusetäisyydet. Autoja/vrk Etäisyys tien reunasta, m Minimietäisyys Suositusetäisyys Minimietäisyys tien reunasta osoittaa alueen, jota lähemmäs tietä asumista ehdottomasti ei tule osoittaa. Alueen viihtyisyys on ilmanlaadun takia oleellisesti heikentynyt eikä terveyshaittojen aiheutuminen herkimmille yksilöille ole poissuljettua. Suositusetäisyys tien reunasta osoittaa alueen, jolle asutuksen sijoittaminen ei ole suositeltavaa, ja jolle herkimpiä toimintoja kuten päiväkoteja, kouluja, sairaaloita ja vanhainkoteja ei tule sijoittaa. Paasikiventien vuorokautisen ajoneuvon (ennusteliikennemäärä 2030) mukainen minimietäisyys on 21 metriä ja suositusetäisyys 42 metriä. Nämä on esitetty karttapohjalla kuvassa

9 ILMANLAATUSELVITYS 6 Kuva Minimi- ja suositusetäisyydet Paasikiventien reunasta 4.3 Rakentamismääräyskokoelma, rakennusten ilmanvaihtoon liittyvät suositukset Rakennusten ilmanotto on suositeltavaa järjestää mahdollisimman korkealta ja tiehen nähden suojan puolelta, jotta rakennuksien sisäilmaan kulkeutuvien epäpuhtauksien pitoisuudet olisivat mahdollisimman alhaisia. Suomen rakentamismääräyskokoelman D2 mukaan, jos rakennus sijaitsee 50 metriä lähempänä vilkasliikenteisen ajoväylän keskiviivaa, rakennuksen ulkoilmalaitteet sijoitetaan mahdollisimman ylös, yleensä rakennuksen liikenneväylän vastakkaiselle puolelle. Tie tai katu katsotaan vilkasliikenteiseksi ainakin silloin, kun keskivuorokausiliikenne on yli autoa vuorokaudessa. Ulkoilmalaitteet on sijoitettava D2 suojaetäisyyksien mukaisesti (mm. autopaikoista vähintään 8 m). D2 mukaan oleskelutilojen tuloilma on yleensä suodatettava. Käytännössä tällä voidaan vaikuttaa hiukkaspitoisuuksiin, ei kaasumaisten aineiden kuten typen oksidien pitoisuuksiin. Suonsivunkadun kohteessa suodattamista voidaan pitää pakollisena. Tuloilman suodatus suunnitellaan yleensä siten, että ilmansuodattimien erotusaste on vähintään 80 % 1,0 µm:n hiukkasista suodattimen käyttöiän aikana. Tätä vastaava ilmansuodattimen luokka on F7.

10 ILMANLAATUSELVITYS 7 5. JOHTOPÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET Käytössä olleen kirjallisuuden perusteella arvioituna kohteeseen on ilmalaadun kannalta mahdollista sijoittaa asumista. HSY:n suositusetäisyys 42 m Paasikiventiehen tulisi täyttyä asuinrakennuksille. Lisäksi on suositeltavaa, että kohteen oleskelu- ja leikkipihat suunnitellaan vielä tätä kauemmaksi Paasikiventiestä. Myös mahdollinen kasvillisuus Paasikiventien ja kohdealueen välissä tulisi säilyttää, ja mahdollisesti lisätä erilaisin pölyä sitovin vyöhykkein. Asuinrakennusten ilmanotto tulee järjestää siten kuin Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on säädetty, huomioiden suojaetäisyydestä ja suodattamisesta annetut määräykset ja ohjeet. LÄHTEET YTV, Kaavoitus ja ilmansuojelu projekti. Julkaisusarja C 1998:6 YTV, Liikenteen jäljet Ilmatieteen laitos, Tampereen seudun typenoksidipäästöjen leviämismallilaskelmat vuosille 2000 ja D2 SUOMEN RAKENTAMISMÄÄRÄYSKOKOELMA Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Määräykset ja ohjeet 2012