MITÄ ON GERONTOLOGINEN MIELIKUVITUS? -NÄKÖKULMANA /KONTEKSTINA SOSIOKULTTUURINEN VANHUSTYÖ

Transkriptio

1 MITÄ ON GERONTOLOGINEN MIELIKUVITUS? -NÄKÖKULMANA /KONTEKSTINA SOSIOKULTTUURINEN VANHUSTYÖ Sointu Riekkinen-Tuovinen YTT, Sosiaalityön palvelulinjajohtaja (Kuopion yliopistollinen sairaala) Parasta aikaa, Finlandia -talo, Helsinki

2 Ensiksi: Tutkimuksestani sosiokulttuurisuudesta: Sosiokulttuurista vanhustyötä paikantamassa. Tutkimus erilaisissa vanhusten asumisympäristöissä (Väitöskirjani, väitös ) -Tutkimuspaikat: vanhusten koteja (myös palvelutalot), hoitokoti, dementiayksikkö, pitkäaikaisosastot; kaikki kunnallisia -Tutkimusmenetelmät/aineistot: vanhusten arjen ja vanhustyön havainnointi, vanhustyöntekijöiden haastattelut ja hoito- ja palvelusuunnitelmien tutkiminen -Halusin tietää: Mitä sosiokulttuurisuus on ja voisi olla erilaisissa vanhusten asumisympäristöissä?

3 Sosiokulttuurisuus: Hyvin laaja käsite -Sisältää nimensä mukaisesti sosiaalisen ja kulttuurisen, sosiaalipedagogi Leena Kurjen (2000; 2007)mukaan myös pedagogisen ulottuvuuden (erityisesti sosiokulttuurinen innostaminen) -Sosiaaliseen liitin ystävät, tuttavat, sosiaalisen kanssakäymisen ja yhdessäolon, omaisyhteistyön -Kulttuuriseen erilaiset kulttuuritapahtumat (laulaminen, musiikkiesitykset, teatteri, maalaaminen, taidenäyttelyt yms.), mutta myös arjen kulttuurin (tavat, tottumukset, elämänhistoria) -Pedagogiseen liitin ikäihmisen ohjauksen, identiteetin tukemisen; Kurjen mukaan pedagogisuus vanhustyössä on ihmisenä kasvamisen tukemista

4 Mitä kysyin: Saadakseni selville sosiokulttuurisia asioita, kysyin: -Mitä ovat vanhustyöntekijöiden työtehtävät, työssä tarvittava osaaminen ja taidot, onko omassa työyksikössä ihanteellinen tilanne vai mitä muuttaisi ja miten, mitä olisi ikäihmisen hyvä arkielämä kyseisessä asumisympäristössä ja kysyin myös mitä vanhustyöntekijät ymmärtävät sosiokulttuurisuudella -Halusin myös selvittää, miten vanhustyöntekijät puhuvat sosiokulttuurisuudesta Väitöskirja on sosiaalityöhön, mutta siinä on sosiaalipedagoginen ote/kriittisen tutkimuksen ote: katsoin asioita kriittisten silmälasien läpi Muutoinkin tutkimukseni asettautui useamman tieteenalan rajapinnoille

5 Edellisten perusteella selvisi: -Pääsääntöisesti lueteltiin fyysisyyteen liittyviä työtehtäviä (perushoito) ja samoin osaamisessa ja taidoissa -Jos työntekijät saisivat päättää/ei olisi mitään reunaehtoja, hyvä vanhuksen arkielämä vanhustyöntekijöiden mielestä: Olisi lisää henkilökuntaa, vietäisiin vanhuksia enemmän ulos, käytäisiin esim. torilla kahvilla tai asukas voisi käydä aiemmassa kodissaan, jos sellainen on olemassa. Asukkaita saunotettaisiin illalla. Pyhäpäivät pidettäisiin pyhinä, silloin ei suihkutuksia. Asukkaita otettaisiin heidän omien mieltymystensä ja aikataulujensa mukaan aamupesuille ja aamupalalle. Olisi nonstop -ruokailu eli vanhukset voisivat syödä itselleen sopivien aikataulujen mukaan, eikä kaikki niin kellon tarkasti. Yksiköissä olisi vähemmän asukkaita/pienemmät yksiköt. Vähennettäisiin tietokoneilla tehtäviä töitä. -Sosiokulttuurisuudesta puhuttiin pääsääntöisesti: ylimääräisenä työnä, lisänä, jossakin välissä tapahtuvana, haasteena (vain vähäisemmässä määrin esim. innostuksen lähteenä)

6 Tutkimustuloksia: -Perushoito (fyysinen ulottuvuus) selvästi ja jatkuvasti esillä ja vei suurimman osan vanhuksen arjen toiminnoista ja ajasta (aikataulutti arkea) -Siten sosiokulttuurisuus jäi toissijaiseksi; erityisesti kulttuurisuus (musiikkihetket yms.) oli usein ulkoistettua muille kuin yksikön omille vanhustyöntekijöille -Sosiokulttuurisuutta ilmeni eniten hoitokodissa ja dementiayksikössä -Sosiokulttuurisuuden toteuttaminen oli hyvin pitkälti työntekijäriippuvaista= vuorossa olevasta vanhustyöntekijöistä riippui todella paljon se, miten paljon tai minkälaista sosiokulttuurista toimintaa ilmeni -Sosiokulttuurisuuteen katsottu pedagogisuus jäi hyvin vähälle

7 Sitten yhtymäkohta gerontologiseen mielikuvitukseen: Gerontologinen mielikuvitus pohjautuu C. Wright Mills in sosiologisen mielikuvituksen käsitteeseen (C.Wright Mills oli yhdysvaltalainen sosiologi) Mills kritisoi yhteiskuntatieteen liian yleisiä ja abstrakteja selitysmalleja->puhui sosiologisesta mielikuvituksesta tutkijan käsityötaitona Sosiologinen mielikuvitus rohkaisee etsimään uusia näkökulmia arjen ilmiöihin; samoin kuin sosiologisen mielikuvituksen, gerontologisen mielikuvituksen voidaan tulkita tarkoittavan kykyä kysyä ja ihmetellä, kyseenalaistaa arjen itsestäänselvyydet Gerontologinen mielikuvitus käsitteenä sopii vanhustyön kontekstiin: ajatuksellisesti vanhustyön toimintaan sekä konkreettisina toimintatapoina käytännössä

8 Gerontologisesta mielikuvituksesta: Lähtee ajatuksista: - miten vanheneminen nähdään, mitä vanhuus on, mitä ajattelen näistä (yksittäisen vanhustyöntekijän / yksikön kollegiaalinen näkemys: onko ajattelumalli ja toiminta kapea-alaista, vai joustavampaa, erilaisia variaatioita sisältävää, esim. tilanteista ) ->myös ajattelumme ja puheemme tuottavat ja luovat todellisuutta (esim. puheet raihnaisista vanhuksista, käsite dementikko : käsitteen käytöllä diagnosoidaan ja määritellään koko henkilö, jolloin nähdään vain helposti muistisairaus ja puutteet tai oireet, ei voimavaroja ja koko ihmistä) -kritisoin tutkimuksessani myös hoitaja-termin käyttöä kaikessa: hoitokoti, hoitaja jne.->korostaa hoitamista, ei muita vanhuksen elämänsisältöjä (hoitaja hoitaa, hoitokodissa hoidetaan) -Sanna Laulainen (2010) on tutkinut strategista toimijuutta ja organisaatiokansalaisuutta vanhustyössä->siltä pohjalta voidaan miettiä, onko organisaatioissa strategisen kehittämisen myötä odotuksena vaikuttamaan pyrkivä kriittinen työntekijä vai ovatko työntekijät vielä aikaisemman mallin mukaan toimivia mukautuvia ja kilttejä vanhustyöntekijöitä?

9 Gerontologisen mielikuvituksen/ sosiokulttuurisuuden teesit vanhustyöhön (S.R-T): 1. Käytettävät käsitteet vanhusta ja vanhustyötä kunnioittaviksi. 2. Hoito- ja palvelusuunnitelmissa (tai asiakassuunnitelmissa) huomioitava laajasti koko vanhuksen elämä ja tarpeet. 3. Asukaslähtöinen, osallistava, luova, vanhusta kuunteleva organisaatiokulttuuri. 4. Kuormittavat ja pitkästyttävät rutiinit pois, tilalle positiivisia, mielihyvää tuottavia säröjä (vrt. Haapala 1995, 104) 5. Perushoito fasilitaattoriksi kokonaisvaltaiseen työorientaatioon. 6. Työntekijöiden taidot monipuoliseen käyttöön (tarvittaessa täydennyskoulutus) 7. Tilat hyötykäyttöön vanhusten monipuoliseksi tukemiseksi. -> Sosio-kulttuuris-pedagoginen työorientaatio käyttöön

10 Lähteitä/lukemista: Gerontologinen mielikuvitus (Sosiologipäivien vanhuuteen keskittyvän ryhmän teemana Antti Kariston ja Elisa Tiilikaisen vetämässä ryhmässä Jyväskylässä. Koko päivien otsikkona tai teemana Sosiologinen mielikuvitus) Haapala, Arto Arjen arkisuus ja esteettisyys. Teoksessa Haapala, Arto & Honkanen, Martti & Rantala, Veikko (toim.) Ympäristö, arkkitehtuuri, estetiikka. Helsinki: Helsingin yliopisto, Kurki, Leena Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino. Kurki, Leena Innostava vanhuus. Sosiokulttuurinen innostaminen vanhempien aikuisten parissa. Helsinki: Finn lectura Ab. Laulainen, Sanna Jos mittään et anna niin mittää et saa. Strateginen toimijuus ja organisaatiokansalaisuusvanhustyössä. Väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Mills, C.W Sosiologinen mielikuvitus. Suomentaneet Antti Karisto, Esa Konttinen, Pentti Takala ja Hannu Uusitalo. (engl.kielinen alkuteos The sociological Imagination 1959). Helsinki: Gaudeamus. Riekkinen-Tuovinen, Sointu Sosiokulttuurista vanhustyötä paikantamassa. Tutkimus erilaisissa vanhusten asumisympäristöissä. Väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.

11 Kiitos mielenkiinnosta! Yhteystiedot: