RAPORTTI HÄRMÄNTORJUNTAKOKEESTA

Transkriptio

1 Raportti Kekkilän Piiliuoksen käytöstä mansikan härmäntorjunnassa. Raija Kumpula Kehitysyhtiö SavoGrow Oy/Marjaosaamiskeskus RAPORTTI HÄRMÄNTORJUNTAKOKEESTA

2 Johdanto Piitä (Si) ei ole yleisesti pidetty kasveille tarpeellisena alkuaineena, vaikka sitä kasveissa yleisesti esiintyy. Pii on soluseinän, etenkin sen uloimman kerroksen yksi tärkeimmistä rakennusaineista. Piin lisääminen vaikuttaa monella tavalla edullisesti maahan sekä kasveihin. Viljojen korrenvahvuus korreloi maanesteen piipitoisuuden kanssa. Myös kestävyys kasvintuhoojia vastaan kasvaa piin ansioista. Solujen välinen piikerros estää tuholaisten tunkeutumista soluihin. Jo erittäin pienet piipitoisuuden muutokset voivat vähentää kahukärpäsen, ripsiäisen ja härmän tuhoja. Kasvien piipitoisuuden kohotessa on havaittu haihdunnan vähenevän, kasvit ovat kestävämpiä tauteja ja tuholaisia vastaan sekä kestävät paremmin kuivuutta. Myös säteilyn sietokyvyn ja lämmönkestävyyden on todettu lisääntyvän. Marjanviljelyn koetilalla Suonenjoella järjestettiin kasvukaudella 2018 kenttäkoe, jossa selvitettiin Kekkilän piiliuoksen vaikutusta härmän esiintyvyyteen tunnelimansikalla. Lajikkeeksi valittiin Magnum -lajike. Samalla haluttiin saada kokemuksia lajikkeesta, joka on uusi viljelylajike Suomessa. Lajikekuvaus löytyy mm. Marja-Suomen taimituotannon sivuilta kkeet/ Laatikkopalvelun kautta. Taimityyppi oli tray - taimi. Kasvusäkit turvotettiin kasvukuntoon tippukastelun kautta hitaasti turvottamalla. Istutus tehtiin kasvualustan kosteuden ollessa n. 50 %. Taimia istutettiin 7 kpl/säkki. Kokeessa käytettiin Kekkilän Piiliuosta (7,7 % piitä). Kokeessa oli kolme koejäsentä: - kontrolli (ei käsittelyä) (vihreät ruudut) - I käsittely 0,5 % piiliuos (siniset ruudut) - II käsittely 1 % piiliuos (punaiset ruudut) Koe toteutettiin ruutukokeena, missä ruudun koko oli 10 säkkiä (=10 m) eli 70 tainta. Jokaista koejäsentä oli neljä toistoa (=kerrannetta). Koeruudut sijoitettiin 20 m pöydille satunnaisessa järjestyksessä. Jokaisella kuudella pöydällä oli kaksi koeruutua eli kaikkiaan kokeessa oli 12 koeruutua (840 tainta). Tehdyt toimenpiteet Taimet istutettiin viikolla 22 ( ). Sää oli istutusajankohtana erittäin lämmin. Koejärjestelyt Koe toteutettiin koetilan mansikkatunnelin etuosassa hyödyntäen Hortisteelin valmistamia siirrettäviä viljelypöytiä. Kasvatusalustana käytettiin Kekkilän toimittamia Natural control -viljelylevyjä. Taimet kokeeseen hankittiin Marja-Suomen kuva 1. Taimet istutuksen jälkeen (kuvat RK) Ensimmäiset kukat aukesivat istutuksesta n. 10 päivän kuluttua. Ensimmäisissä kasvulehdissä oli aluksi vaaleita laikkuja,

3 mutta sen arveltiin johtuvan lämpöshokista, kun kylmät (ehkä osin vielä jäiset) juuret eivät välittäneet vettä lehtiin kasvun alkaessa. kuva 2. Ensimmäisissä kasvulehdissä oli laikkuja, mikä saattoi johtua lämpöshokista (kuva RK) Piiliuos -käsittelyt annettiin I ja II - koeruuduille yhteensä viisi kertaa ennen täyskukintaa (6.6., 11.6., 14.6., 19.6., 25.6.) Ruiskutus tehtiin akkukäyttöisellä Berthoud - merkkisellä reppuruiskulla, jossa on paineensäätömahdollisuus. Ruiskutuksessa käytettiin lippasuutinta ja 1,5 bar painetta. Ruiskutusliuos tehtiin 10 litraan vettä (0,5 dl /1 dl piiliuosta). Tällä määrä riitti koeruutujen käsittelyyn rivin kahdelta puolelta. kuva 3. Kasvuston käsittelyä piiliuoksella Lannoitteena käytettiin Kekkilän Superex - lannoitteita. Aluksi Taimi-Superex ja myöhemmin Marja-Superex. Kastelu ja lannoitus annettiin tippukastelun kautta (3 tippua /säkki). Aluksi johtoluku säädettiin 1, mutta nostettiin taimivaiheen jälkeen 2-2,5. Kasvustohavainnot tehtiin viikoittain. Tällöin mitattiin kasvualustan johtoluku ja kosteus (Grodanin mittari) sekä tehtiin muut havainnot. Kasvualustan kosteus pysyi hyvin % tietämissä. Johtoluvun mitatut arvot jäivät alle 1 tai olivat hiukan sen päälle. Kimalaispesä tuotiin pölyttämään kasvustoa. Kasvuston lehdistön näyttäessä vaalealta, kerättiin näytteet lehtianalyysia varten 9.7. ja lähetettiin analysoitaviksi. Hortisteelin pöydät eivät kestäneet kasvuston painoa. Jatkoimme viljelyä pöytäkourujen päällä. Kasvustosta tehtiin härmähavaintoja satokaudella. Marjat poimittiin ruuduittain kolmeen eri laatuluokkaan: hyvät, huonot ja härmäiset. Tulokset Lehtianalyysin mukaan tilanne pää- ja sivuravinteiden osalta oli melko matala (tulokset liitteellä). Ainoastaan hivenravinteiden osalta tilanne oli parempi. Tilannetta korjattiin antamalla lehtilannoitus Krista SOP -lannoitteella Kukinta onnistui hyvin ja sadonkorjuu aloitettiin 9.7. eli n pv kuluttua istutuksesta. Poimintakertoja oli yhteensä 9 kpl aikavälillä Kypsyminen tapahtui nopeasti lämpimästä säästä johtuen. Suurin sato kerättiin poiminnassa. Ensimmäisissä marjoissa oli epämuodostumia (kuva 4), mikä on lajikeominaisuus Magnum - lajikkeessa.

4 kuva 4. Ensimmäisissä marjoissa oli epämuotoisuutta kuva 5. Magnumin kauppakelpoista satoa Koeruutujen lehdistön härmäisyyttä arvioitiin silmämääräisesti ruuduittain asteikolla 1-6. Heinäkuun puolivälissä (17.7.) härmän merkkejä ei juurikaan ollut. Heinäkuun loppua kohti mentäessä härmäisyys lisääntyi kaikissa koejäsenissä ja edelleen elokuun alussa (kaavio 1). Koejäsenten välillä oli vain pieniä eroja lehtien härmäisyydessä. Lehdistön härmäisyys 4,75 5 4,75 3,5 3,25 3, ,75 2,5 2, kontrolli I käsittely II käsittely kaavio 1. Koeruutujen lehdistön härmäisyys asteikolla 1-6 arvioituna (6= ei härmää) Koeruuduista kerättiin yhteensä satoa 273 kg eli 325 g/taimi. Sato lajiteltiin kerättäessä kolmeen laatuluokkaan: kauppakelpoiset, huonot (esim. muotovirheet ym.) sekä härmäiset. Kokonaissadosta huonojen osuus oli 8,3 % ja härmäisten 2,5 %. Sato näihin laatuluokkiin jakaantui kaavion 2. osoittamalla tavalla eri koejäsenissä.

5 Sato eri laatuluokittain (g) KAUPPAKELPOISET HUONOT HÄRMÄISET kontrolli I käsittely II käsittely kaavio 2. Sato koejäsenittäin eri laatuluokissa Sato erot koejäsenten välillä olivat pienet. Suurin kauppakelpoinen sato saatiin kontrollista. Vähiten huonoja ja härmäisiä marjoja oli I -käsittelyssä. Koe päätettiin syyskuun alussa. Säkit kannettiin tunnelin ulkopuolelle koejäsenittäin ja kasvustojen härmäisyyttä arvioitiin vielä siinä. Koejäsenten välillä ei havaittu suuria eroja kasvuston härmäisyydessä. kuva 6. Pohjasta avattu kasvusäkki

6 kuva 7. Käsittely II kasvustoa. Lehdissä härmää näkyvissä kuva 8. Kontrolliruutujen kasvustoa tunnelin ulkopuolella Eri käsittelyjen saaneiden kasvien lehtiä tarkasteltiin lähemmin. Piiliuoksella käsiteltyjen koejäsenten lehdet olivat väriltään tummempia ja kiiltävämpiä kuin kontrolliruudusta kerätyt (kuva 9). Myös haihdunta saattaa olla vähäisempää piillä käsitellyissä kasveissa, koska kuivuneita säkkejä oli käsitellyissä ruuduissa vähemmän (kuva 10). kuva 9. Eri käsittelyistä kerättyjä lehtinäytteitä. kuva 10. Käsitellyissä ruuduissa oli vähemmän kuivia säkkejä kuin kontrolliruudussa säkkien ollessa tunnelin ulkopuolella. Johtopäätökset Marjojen tunneliviljelijät kaipaavat tehokkaita menetelmiä härmäntorjuntaan. Piiliuoksen käyttö voi olla yksi ratkaisu. Tämän kokeen perusteella piiliuoksella on mansikan lehtiä vahvistava vaikutus ja se edesauttaa kasvia pysymään terveenä. Käsittely pitää tehdä ennakoivasti, kun kasvulehdet ovat vielä kehittymässä. Tässä kokeessa ei käytetty kiinnitettä, mutta sen käyttö olisi todennäköisesti parantanut tulosta. Tässä kokeessa paras tulos saatiin käyttämällä 0,5 % piiliuosta. Jatkoselvittelyssä kannattaisi kokeilla piiliuoksen lisäämistä lannoiteliuokseen ja antaa esimerkiksi tippukastelun kautta, koska kasvien ravinteiden otto on tunnetusti tehokkaampaa juurien kuin lehtien kautta. lähteet: Källander, I. Luonnonmukainen maanviljely. 1993