Herukat ja karviainen Ydinkasviaineiston aitouskoe 2010

Transkriptio

1 Herukat ja karviainen Ydinkasviaineiston aitouskoe 2010 Juho Hautsalo Hannu Tiainen tammikuussa

2 Suomen varmennetussa taimituotannossa noudatetaan Maa- ja metsätalousministeriön asetusta (MMM 9/2006) varmennetusta lisäys- ja taimiaineistosta. Asetuksen mukaan valiotaimien lajikeaitous on varmistettava morfologisten ominaisuuksien tai DNA-tunnisteiden avulla. Vastaavasti Luonnonvarakeskuksen ylläpitämän ydinkasviaineiston aitous testataan aina, kun emokasveina toimivat ydinkasvit uusitaan. Aitouskokeissa havainnoidaan marjakasvien morfologiaa, satoa, kukintaa, tasaisuutta, kasvuun lähtöä ja talvehtimista. Havainnot on tehty kasviyksilöittäin ja esimerkiksi satoja tarkastellaan samoista silmuista (kasvupiste) lähtöisin olevien kasvien keskiarvoina, jolloin voidaan arvioida onko lajikkeessa tapahtunut sitä lisättäessä muutoksia. Pellolla tehtyjen havaintojen lisäksi myös ydinkasvihuoneella seurataan kasveja. Istutus ja hoito Koe istutettiin kolmen kerranteen kokeena pääosin vuonna 2010 samana vuonna perustetulle koe alalle. Poikkeavat istutusajat on mainittu tulosten yhteydessä. Lajikkeita kokeessa oli yhteensä 17 ja kasvupisteitä 41. Mustaherukat: Marski, Mikael, Hedda, Öjebyn, Mortti, ja Ola. Viherherukat: Vilma ja Venny. Valkoherukat: Valkoinen Suomalainen, Lepaan Valkea ja Piikkiön Helmi Punaherukat: Punainen Hollantilainen, Rotes Wunder Katri, Punahilkka ja TTA-717. Karviaiset: Hinnonmäen Keltainen ja Lepaan punainen. Koekasvit istutettiin katekankaalla (mypex) päällystettyihin harjuriveihin. Istutusväli oli 1.4m ja riviväli oli 4m. Jokaisesta kasvupisteestä istutettiin kolme toistoa, kaksi kasvia per toisto. Yhteensä 6 tainta/kasvupiste. Kokeeseen istutettiin kaikkiaan 246 tainta. Riviväleihin kylvettiin nurmi. Kasvuston hoitoleikkaukset suoritettiin vuosittain ja vuotuisleikkaukset pensaiden saavutettua satoiän. Torjuntaaineruiskutuksia tehtiin tuholais- ja tautihavaintojen perusteella. Feromonipyydyksiä käytettiin tuholaistarkkailuun. Vaikea härmäsaastunta vaikeutti tuntuvasti joidenkin lajikkeiden kasvua. Härmän kannalta koeasetelma ei ollut paras mahdollinen, sillä kosteus viipyi korkean leppäaidan takia pitkälle aamupäivään kasvustossa etenkin rivien päissä, mikä on härmälle otollista. Härmätartunta oli voimakkainta rivien päähän istutetulla härmälle aralla Valkoinen suomalainen lajikkeella. Havainnot Taimien morfologiaa, kasvukuntoa ja kukinnan ajoittumista arvioitiin useampana vuotena. Kasvukaudella tehtiin tuholais- ja tautiarviointeja. Sadontuottoikäisistä pensaista kerättiin taimikohtaisia satoja, joista laskettiin sadan marjan painot ja arvioitiin lajikkeelle tyypillisen marjan ominaisuuksia silmämääräisesti. 2

3 Säätietoja Tähän on koottu pensaiden sadonmuodostuksen ja siihen johtaneen kehityksen kannalta oleellisia säätietoja koepaikalta. Terminen kasvukausi vuonna 2013 alkoi 29.4 ja loppui (pituus 165 vrk). Tehoisa lämpösumma oli 1415 ja sademäärä 339 mm. Vuonna 2014 kasvukausi alkoi 17.4 ja loppui (179 vrk). Tehoisa lämpösumma oli 1330 ja sademäärä 384 mm. Vuoden 2015 terminen kasvukausi alkoi 5.5 ja loppui 4.10 ollen pituudeltaan 153 vrk. Lämpösumma oli 1149 ja sademäärä oli 330 mm. Vastaavat keskiarvot jaksolta olivat seuraavat: Kasvukauden alku 28.04, kasvukauden loppu 12.10, pituus 168 vrk, lämpösumma 1191 astetta ja sadesumma 352 mm. Vuosina 2013 ja 2015 lunta kertyi keskimäärin 40cm. Vuonna 2014 lumipeite oli vain muutamia senttimetrejä. Routaa esiintyi vuosina 2013 ja 2015 vain muutamia senttimetrejä, kun sitä vuonna 2014 oli 29 cm. Vuoden 2013 talvi aiheutti tuntuvia talvivaurioita kasvustoissa. Talvivaurioiden vaihteluväli oli 0-55 % luokkaa. Jotkin lajikkeet talvehtivat keskimäärin lievin talvivaurioin, vaikka osalla ruutujen kasveista oli lähes 30 % talvivaurioita keväällä esiintyi kukinnan aikaan usean viikon mittainen kylmäjakso, joka jatkui pitkälle kesäkuuhun. Ajanjakson alhaiset päivälämpötilat vaikuttivat osaltaan pölytystulokseen. 3

4 AITOUSKOKEEN TULOKSET Mustaherukka Lajike kasvupiste pensaan keskisato (g) sadan marjan paino (g) Hedda Keskiarvo Mortti (MO) Keskiarvo Ola Keskiarvo Marski (TTA-718) Keskiarvo Mikael (TTA-719) Keskiarvo Öjeby Keskiarvo Mustaherukat saavuttivat vertailuun riittävän sadon vuoden 2014 kasvukaudella. Havaittu vaihtelu aitouskokeessa mustaherukan lajikkeiden kasvupisteiden keskisatojen ja marjapainojen sisällä on täysin siedettävällä tasolla. Pellolla on mahdotonta saada täysin tasaista kasvualustaa, joten osa pensaista on ollut joko vesi- tai ravinnetaloudeltaan toisia edullisemmissa paikoissa. Pensaat kärsivät myös osittain tuntuvia talvivaurioita varsinkin vuonna 2013, mikä on myös voinut aiheuttaa myöhemmin epätasaisuutta myös vertailtavien kasvupisteiden välille. Mortti-lajikkeen versoista tuhoutui tuona vuotena 55 %. Marskilajikkeen versoista tuhoutui 31 % ja Ola-lajikkeen talvehtimisvauriot olivat 28 % luokkaa. Kasvupaikasta johtuvan vaihtelun lisäksi kuudesta pensaasta kerätty sato on erittäin herkkä tautien ja tuholaisten aikaansaamalle vaihtelulle ja esimerkiksi kirvat aiheuttivat vahinkoa pensaille vuonna Marjapaino- ja satotulosten perusteella ei ole mustaherukalla erotettavissa selvästi muita heikompia kasvupisteitä. Eri lajikkeilla on havaittavissa myös selvästi oma satotasonsa, joita kasvupisteet noudattavat. Kun huomioidaan kasvutavasta ja pensaiden muusta ulkoasusta tehdyt havainnoit, joissa ei ollut poikkeavuuksia kasvupisteiden välillä, voidaan varmuudella todeta aineiston lajikeaitouden säilyneen muuttumattomana lisäyksessä. 4

5 Viherherukat Lajike kasvupiste pensaan keskisato (g) sadan marjan paino (g) Vilma (TTA-557) Keskiarvo Venny (TTA-558) Keskiarvo Viherherukoilla erot ovat suurempia kasvupisteiden välillä kuin mustaherukoilla, mutta niiden kokonaissato oli vielä pieni etenkin Vilma -lajikkeella ja pieni sato on herkkä muutoksille. Pieni sato johtuu siitä, että viherherukat istutettiin kokeeseen vasta vuonna 2011 ja siksi ne eivät vielä ole voimakkaimman sadontuoton iässä vuonna 2014 ja myös vuoden 2015 sadot jäivät myös mataliksi viileän kasvukauden vuoksi, joka häiritsi sekä pölytystä että kasvua. Viherherukat talvehtivat 2013 keskimäärin lievin talvivaurioin (11-15 %), vaikkakin osalla ruudun kasveista vauriot olivat 30% luokkaa. Sadan marjan painot olivat eri kasvupisteillä erittäin lähellä toisiaan ja sadotkin ovat samaa suuruusluokka. Vaikka pensaiden ja kasvupisteiden välillä esiintyi pieniä eroja, ovat ne selitettävissä talvi- ja tuholaisvaurioiden sekä kasvupaikan vaikutuksella. Kunkin lajikkeen pensaat ovat kasvutavaltaan ja ulkoasultaan yhtenäisiä ja lajikkeelle tyypillisiä ja yltävät samantasoisiin satoihin. Näin ollen viherherukan taimiaineiston lajikeaitouden voidaan todeta säilyneen muuttumattomana lisäyksessä. Puna- ja valkoherukka Tässä 2010 perustetussa lajikekokeessa kaikki pensaat eivät vielä vuonna 2014 tuottaneet satoa niin hyvin, että sitä olisi saatu vertailukelpoinen määrä ja siksi puna- ja valkoherukan sekä karviaisen osalta satoa kerättiin myös 2015 osalta ruuduista. Kasvustosta tehtyjen kukinta- ja kasvutapahavaintojen perusteella lajikkeet ovat erotettavissa toisistaan ja lajien sisällä pensaat ovat ulkonäöltään yhteneviä. Osa lajikkeista oli istutettu myöhemmin ja siitä johtuen lajikkeiden välistä satotason vertailua ei tuloksista tule tehdä ja lajikkeiden keskiarvot on jätetty alla olevasta taulukosta pois. Voimakkaan härmäsaastunnan vaikutuksesta osa pensaista ei ollut vielä vuonna 2015 saavuttanut vertailukelpoista sadontuottoa ja osa ei ollut marjonut juuri ollenkaan. Vuoden 2013 talvivaurioista kärsi eniten Punahilkka -lajike vaurioiden ollessa 34 %. Vastaavat vauriot Valkoinen Suomalainen -lajikkeella oli 22 %. Muiden lajikkeiden talvivauriot olivat alle 20 % luokkaa. Myöhemmin istutettu Piikkiön Helmi -lajike säästyi vaurioilta täysin lumen suojassa. 5

6 Lajike Istutus -vuosi Havain nointivuosi kasvupiste pensaan keskisato (g) sadan marjan paino (g) TTA Piikkiön Helmi (TTA-750) Muuta huomautettavaa Rotes Wunder Katri (ROT) Punainen Hollantilainen (PUHO) Valkoinen Suomalainen (VASU) Lepaan Valkea (TTA-751) Punahilkka (TTA-559) Vuosi 2015 oli sadoltaan yhtä heikko. Voimakas härmätartunta, kasvupisteellä satoa vain 2 ruudulla kolmesta Tällä kasvupisteellä satoa vain 1 ruudulla kolmesta Lajikkeessa paljon härmää, mutta satoa siihen nähden hyvin. Kuuden pensaan sadon pohjalta arvioitiin eroavatko kasvupisteet sadontuottokyvyltään toisistaan. Yllä olevaan taulukkoon on listattu kasvupistekohtaiset sadot lajikkeittain ja sen perusteella voidaan todeta, että lajikkeet ovat selvästi kasvupisteiltään yhteneviä. Lajikkeet: Piikkiön Helmi, Valkoinen suomalainen ja Rotes Wunder Katri tuottivat niin vähän satoa ettei niiden kasvupisteitä voitu luotettavasti arvioida vuoden 2014 tulosten perusteella ja niistä kerättiinkin sadot myös vuonna Myöhimmin istutellulla Piikkiön Helmellä satotaso oli vuonna 2015 alhainen, mutta riittävän yhtenäinen todistaakseen kasvupisteet yhteneviksi. Valitettavasti lajikkeesta Valkoinen Suomalainen ei saatu edes vuonna 2015 vertailukelpoista marjasatoa. Pääsyynä heikkoon marjantuottoon on voimakas härmäsaastunta, joka on haitannut osalla taimista kasvunlähtöä voimakkaasti. Vaikka lajike Valkoinen Suomalainen voitiinkin todeta morfologisten havaintojen perusteella yhtenäiseksi, niin poistettiin siltä tuotannosta varmuuden vuoksi kasvupiste , jonka satoisuutta ei härmätartunnan vuoksi voitu varmentaa. Rotes Wunder Katri-lajikkeella on ainoastaan yksi kasvupiste eikä sen sisällä havaittu eroja, joten materiaali on yhtenäistä, vaikka satoa tulikin pieniin pensaisiin suhteellisen niukasti. 6

7 Karviainen Lajike Hinnonmäen keltainen (HIKE) Lepaan punainen (LEPU) Havainnointivuosi 2014 kasvupiste pensaan keskisato (g) sadan marjan paino (g) Karviaisruudut olivat satunnaistetusti puna- ja valkoherukkakokeen sisällä. Karviaisista Hinnonmäen keltainen osoittautui yhtenäiseksi kasvupisteiltään sadon ja kasvutavan perusteella jo vuonna 2014 ja Lepaan punainen karviainen osoittautui kasvupisteiltään yhtenäiseksi vuoden 2015 satotulosten valossa (sadan marjan painoissa vain 10 gramman erotus kasvupisteiden välillä). Vuoden 2013 talvivauriot Hinnonmäen Keltainen -lajikkeella olivat 22 % luokkaa. Lepaan punaisen satoerot olivat kohtalaisen suuret kasvupisteiden välillä, mutta vuonna 2014 heikompi kasvupiste oli vuonna 2015 parempi. Tämä osoittaa lähinnä sen että pensaskohtainen sato ei yksin riitä aitouden perusteeksi vaan tuloksia tulee tarkastella kokonaisuutena. 7