SISÄLTÖ. LIITTEET: Liite 1. Tutkimustulokset

Transkriptio

1

2

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO SÄÄOLOT VEDENLAATU Alasjärvi (Alasenjärvi) Ala-Pirttijärvi Frantsinlammi Halimasjärvi Iidesjärvi Iso Päiväjärvi Kaukajärvi Keskinen Pirttijärvi Pitkäjärvi (Sorilanjoen va) Pirttijärvi Tesomajärvi Toritunjärvi Uasjärvi Valkeajärvi (35.382) Vääräjärvi Ylä-Pirttijärvi VUOREKSEN ALUEEN JÄRVET Iso Virolainen Talvikerrosteisuus Koipijärvi Talvikerrosteisuus Kesäkerrosteisuus KUNNOSTUKSEN PIIRISSÄ OLEVAT JÄRVET Ahvenisjärvi Sorsalampi LYHYT TIIVISTELMÄ...20 LIITTEET: Liite 1. Tutkimustulokset

4

5 Vesiosasto/MPa/LS Kirjenumero 263/18 Tampereen kaupunki/ Ympäristövalvonta PL Tampere VUONNA 2017 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU 1. JOHDANTO KVVY jatkoi Tampereen järvien vedenlaatuseurantaa vuonna 2017 Tampereen kaupungin toimeksiannosta aikaisempaan tapaan. Sovittujen järvien vedenlaatu tutkittiin pääosin lopputalvella ja - kesällä. Tutkittuja järviä oli yhteensä 17 kpl, joista Ahvenisjärven tutkimukset liittyivät vedenkierrätyksen vaikutusten seurantaan. Tämän lisäksi seurattiin erikseen Sorsalammen tilaa. Lisäksi Vuoreksen alueen järviä tutkitaan vuosittain Vuores -projektiin liittyen. Kaikkiaan tuloksia oli siten 20 järvestä. Tutkimustulokset on esitetty liitteessä SÄÄOLOT 2017 Joulukuu 2016 oli leuto ja sateinen, mutta lämpötila alkoi kylmetä heti vuoden vaihduttua. Tammikuu oli tavanomaista lauhempi ja monin paikoin keskimääräistä kuivempi. Sateet tulivat ajoittain vetenä. Helmikuu oli myös tavanomaista leudompi ja sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi. Helmikuun lopulla sää lämpeni ja sateet tulivat Etelä-Suomessa vetenä. Maaliskuu oli pääosin tavanomaista lämpimämpi muutamaa notkahdusta lukuun ottamatta. Sademäärä oli suuressa osassa maata melko tavanomainen. Maaliskuun aikana lumien sulaminen oli jo hyvässä vauhdissa maan etelä- ja keskiosassa. Huhtikuukin alkoi melko tavanomaisten lämpötilojen saattelemana, mutta kuukauden puolivälin tienoilla tuli noin viikon kestänyt selvästi keskimääräistä kylmempi jakso. Päivälämpötilat jäivät tällöin Etelä-Suomessakin nollan asteen tuntumaan, mikä on vuodenaikaan nähden poikkeuksellista. Suuressa osassa maata huhtikuu oli tavanomaista sateisempi. Toukokuu oli koko maassa tavanomaista viileämpi ja kuivempi. Kuun puolivälissä saatiin vielä lumisateita ja noin puolet maasta oli vielä lumen peitossa. Myöhäinen kevääntulo viivästytti jäiden lähtöä. Kuun puolivälin jälkeen sää alkoi lämmetä. Lämpötila laski vielä loppukuusta yöllä maanpinnassa etelää myöten paikoin pakkaselle. Päivällä mitattiin Etelä-Suomessa ylimmillään noin 20 astetta. Kesä- ja heinäkuu olivat keskimääräistä koleammat, ja sateet jakautuivat epätasaisesti. Kesäkuussa Tampereen seudulla saatiin lähes kaksinkertainen sademäärä normaaliin verrattuna. Helleraja ylittyi vain yksittäisinä päivinä eikä yhtenäistä hellejaksoa ollut. Elokuussa sää jatkui epävakaisena. Pilviset etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) PL 265, Tampere

6 2 olosuhteet pitivät päivälämpötilat alhaisina, mutta toisaalta yölämpötilat korkeina, jolloin keskilämpötila oli melko tavanomainen lähes koko maassa. Myös elokuun sademäärä oli suuressa osassa maata vähän tavanomaista suurempi. Järvillä sinilevää havaittiin keskimääräistä vähemmän lukuun ottamatta heinäkuun alkua ja elokuun loppua. Syyskuun alussa oli poutaista ja vuodenaikaan nähden melko lämmintä, mutta kuukauden keskivaiheilla sää muuttui sateisemmaksi. Runsaasta pilvisyydestä johtuen päivälämpötilat jäivät monin paikoin tyypillisten arvojen alapuolelle, mutta yölämpötilat olivat puolestaan tavanomaista korkeampia. Syyskuun viimeisellä viikolla maan etelä- ja keskiosassa esiintyi laajalti sumuja. Lokakuun alussa runsaita sateita levisi suureen osaan maata. Eniten satoi maan etelä- ja länsiosassa, jossa vuorokausikertymät olivat useita kymmeniä millimetrejä. Lokakuun loppua kohden sää viileni selvästi ja myös Etelä-Suomeen saatiin kuun loppupuolella muutamaksi päiväksi lumipeite. Sää jatkui keskimääräistä lauhempana ja sateisena marraskuussa. Ajoittain satoi lunta, joka kuitenkin suli pois. Joulukuu oli tavanomaista leudompi ja lähes koko maassa tavanomaista sateisempi. Paikoin sademäärät rikkoivat paikkakuntakohtaisia ennätyksiä maan etelä- ja keskiosassa. mm 140 Tampere Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 2016 ja 2017 sekä vuosien keskiarvona Tampere- Pirkkalassa. 3. VEDENLAATU 3.1 Alasjärvi (Alasenjärvi) Alasjärvi sijaitsee aivan Teiskontien pohjoispuolella lähellä Jyväskyläntien risteystä. Alasjärven rannoilla on jonkin verran loma-asutusta. Järven länsipuolella sijaitsee golfkenttä. Alasjärven vedenlaatua seurataan vuosittain. Alasjärvi on ruskeavetinen järvi, jonka humusleima vaihtelee valumien mukaan. Vuonna 2017 humusleima oli vuoden 2016 tavoin kohtalaisen alhainen ja vesi oli lähes väritöntä. Alasjärven happamuustaso on normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä. Tämä johtuu suolapitoi-

7 3 suuden lisääntymisestä. Veden sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus ovat selvästi luonnontasosta kohonneet. Järven lähellä kulkevan Teiskontien suolaus näkyy siten kloridipitoisten valumavesien laadussa ja järven veden kohonneena kloridipitoisuutena. Kesällä voimistunut perustuotanto nostaa veden ph:n lievästi emäksiseksi. Happitilanne oli talvella 2017 tyydyttävällä tasolla. Pintavedessä todettiin talvella selvää happivajetta, sillä hapen kyllästysaste oli 57 % ( %). Alusvedessä happea oli hyvin niukasti. Happitilanteen häiriöt ovat olleet Alasjärvessä talviaikaan varsin säännöllisiä. Happi kuuluu herkästi pohjan läheltä vähiin tai kokonaan loppuun. Kesällä pinnan läheisen veden happitilanne oli melko hyvä, mutta jo viiden metrin syvyydeltä alkaen vesimassa oli hyvin vähähappista (0,58 mg/l). Pohjan lähellä vesi oli hapetonta (<0,2 mg/l). Kokonaisuutena happitilanne oli kesällä tyydyttävä. Hapettomuuden seurauksena rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat pohjan läheisessä vesikerroksessa voimakkaasti koholla. Hapettomuus aiheutti myös voimakasta sisäistä kuormitusta, sillä fosforipitoisuus kohosi pohjan lähellä noin 19-kertaiseksi pinnan läheiseen veteen verrattuna. Myös ammoniumtyppeä vapautui hapettomissa oloissa paljon. Happitalouden ongelmat ovat olleet myös loppukesällä Alasjärvessä tavanomainen ongelma. Fosforitaso laski talvella karujen vesien raja-arvon tuntumaan, kuvastaen lievästi reheviä vesiä. Kesällä fosforipitoisuus kohosi aiempaan tapaan hieman. Pinnan läheisen veden fosforipitoisuus vaihteli vuonna µg/l ja typpipitoisuus µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominaisesti (13 µg/l). Edelliskesään verrattuna levää todettiin selvästi enemmän. Aiemmin Alasjärvessä on todettu limalevää (Gonyostomum semen) ja mm. syksyllä 2009 todettiin erittäin runsas sinileväkukinta (Aphanizomenon sp.). Ravinne- ja klorofyllipitoisuus ovat vaihdelleet Alasjärvessä varsin paljon. Fosforipitoisuudet ovat olleet alimmillaan karujen vesien tasoa, ja enimmillään ne ovat kohonneet lähelle erittäin rehevien vesien raja-arvoa (50 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli kesällä 2017 erinomainen. Alasjärven vedenlaatu oli vuoden 2017 tulosten perusteella melko hyvä. Rehevyystaso oli fosforin ja klorofyllipitoisuuden osalta vain lievästi luonnontasosta kohonnut. Happitalouden häiriöt olivat kuitenkin kesällä tuntuvia. Vedenlaatu on vaihdellut eri tutkimusvuosina voimakkaasti ollen ajoittain hyvän laatuluokan tuntumassa ja ajoittain vain välttävällä tasolla. Kokonaisuutena voidaan arvioida, että Alasjärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi. 3.2 Ala-Pirttijärvi Pirttijärvet sijaitsevat Kaanaan kylän länsipuolella ja niiden vedet laskevat Syväojaa myöten Löytänänjärveen ja edelleen Näsijärven Rikalanlahteen. Ala-Pirttijärven vedenlaatua seurataan kuuden vuoden välein. Järvi on perustyypiltään kirkasvetinen, karu ja melko syvä järvi. Vuonna 2017 järven vesi oli kirkasta, väritöntä ja humusleima oli heikko. Veden happamuus oli normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan tyydyttävä. Välitöntä happamoitumisen vaaraa ei siten ole. Veden sähkönjohtavuus oli erittäin alhainen, joka osoittaa järven valuma-alueen olevan lähellä luonnontilaa. Päällysveden fosforipitoisuus oli ensimmäistä kertaa tutkimushistorian aikana lievästi reheville vesille ominaisella tasolla. Typpipitoisuus oli alhainen ja tyypillinen karuille järville. Levää havaittiin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominaisesti. Fosforipitoisuus oli pohjan läheisyydes-

8 4 sä hieman korkeampi kuin pinnan lähellä. Alusveden rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat kohonneet pintaveteen nähden. Veden hygieeninen laatu oli hyvä ja vedessä tavattiin vain hyvin vähän lämpökestoisia kolibakteereita. Talvella pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne oli hieman alentunut, mutta kokonaisuutena tilanne oli kuitenkin hyvä. Myös loppukesällä 2017 happitilanne oli hyvällä tasolla, vaikka alusveden hapenkyllästyneisyysaste oli hieman alentunut. Kesällä vesipatsas oli voimakkaasti kerrostunut lämpötilan mukaan, mikä viittasi järven kevätkierron jääneen lyhyeksi. Syvänä järvenä Ala-Pirttijärvi kerrostuu helposti. Ala-Pirttijärvi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti. Järven vesi on kirkasta ja väritöntä ja rehevyystaso on alhainen. 3.3 Frantsinlammi Frantsinlammi on melko pienialainen läpivirtausjärvi, joka kerää valumavesiä varsin laajalta alueelta Teiskossa. Valuma-alueen ylimmät vedet lähtevät Oriveden puolelta Kinnaslammesta ja laskevat useita kilometrejä pitkää Tiikonojaa pitkin Frantsinlammiin. Lammista vedet jatkavat Ukaanjärven alueen kautta Velaatanjärveen. Lammin ympärillä harjoitetaan varsin laajasti peltoviljelystä. Frantsinlammin vedenlaatua seurataan kuuden vuoden välein. Frantsinlammin vesi on perustyypiltään vain lievästi sameaa, mutta erittäin ruskeaa ja runsashumuksista. Humusleima on voimakas. Vesi on hapahkoa ja puskurikyky happamoitumista vastaan on välttävällä tasolla. Veden sähkönjohtavuus on pysynyt alhaisena. Frantsinlammin fosforipitoisuus on lievästi reheville ja erittäin ruskeille vesille ominaisella tasolla. Typpipitoisuus on hieman kohonnut, todennäköisesti korkeasta humuksen määrästä johtuen. Klorofyllipitoisuuden perusteella levää oli kesällä 2017 reheville vesille ominaisesti. Erityisesti talvella pohjan läheisen veden fosfori sekä rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat kohonneet pinnan läheiseen veteen verrattuna. Hygieeninen vedenlaatu oli kesällä 2017 alentunut, lämpökestoisia koliformisia bakteereita todettiin noin 150 kpl/desilitra. Talvella veden happitilanne oli hieman alentunut, mutta edelleen hyvällä tasolla. Kesällä alusvedessä oli vain hyvin niukalti happea ja päällysvesikin kärsi tuntuvasta happivajeesta. Kokonaisuutena kesän happitilanne oli tyydyttävä. Frantsinlammin soveltuvuus virkistyskäyttöön oli vuoden 2017 tulosten perusteella tyydyttävän ja välttävän rajalla. Vedenlaatua heikensivät happitalouden häiriöt, happamoitumisherkkyys sekä luonnontasosta kohonnut rehevyystaso. 3.4 Halimasjärvi Halimasjärvi sijaitsee Tampereen kantakaupungin Kumpulassa ja on Tampereen kaupungin toimesta tarkkailtavista järvistä pienialaisin. Suurin osa järven rannoista kuuluu vuonna 1988 perustettuun 14,5 hehtaarin luonnonsuojelualueeseen. Järvi laskee vetensä lyhyen puron kautta Näsijärven Olkahistenlahteen. Järven valuma-alue on laaja käsittäen mm. suoalueita ja suojeltuja lehtoalueita.

9 5 Halimasjärven vedenlaatua seurataan kolmen vuoden välein. Soilta tulevien valumavesien vaikutus on nähtävissä myös järven vedenlaadussa. Halimasjärven vesi on peruslaadultaan humuspitoista, lievästi sameaa ja erittäin ruskeaa. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima on voimakas. Vesi on lievästi hapanta ja puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävällä tasolla. Järvi kuului vielä 1980-luvulla Tampereen happamoitumisuhan alaisiin järviin. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli 1990-luvulla vain välttävä, mutta on parantunut 2010-luvulla tyydyttäväksi. Järvi itse on pysynyt suojelun turvin hyvin luonnontilaisena. Kuitenkin valuma-alueelta tuleva kuormitus rasittaa etenkin alusveden kaasutaloutta. Kokoonsa nähden suhteellisen syvän Halimasjärven alusvesi ei tuuletu kunnolla pysyen koko vuoden käytännössä hapettomana. Tämä on edistänyt järven sisäistä rehevöitymistä. Vuoden 2017 tulokset tukevat kuvausta järven tilasta. Alusvesi oli sekä talvella että kesällä hapetonta. Hapettomuudesta johtuen alusveteen kertyy suuria määriä fosforia, joka vapautuu sinne raudan pelkistyessä. Samalla rautaa vapautuu alusveteen erittäin paljon. Koska alusveden suolapitoisuus on korkea, normaalia järven vettä hapettavaa täyskiertoa ei pääse tapahtumaan ollenkaan. Lisäksi sekoittumista vaikeuttaa järven suuri syvyys sen pinta-alaan nähden. Tilanne näyttää vakiintuneen tällaiseksi. Halimasjärven pintaveden ravinnepitoisuus on pysynyt lievästi rehevälle järvelle tyypillisenä. Väliveden ja alusveden ravinnepitoisuudet ovat sisäisen rehevöitymisen vuoksi voimakkaasti kohonneet. Typpeä, erityisesti ammoniummuodossa, on alusvedessä hapettomuudesta johtuen suuria määriä. Klorofyllipitoisuus on vaihdellut lievästi rehevien ja rehevien vesien välillä. Halimasjärven vedenlaatu on välttävä, koska alusvedessä on jatkuva hapeton tila ja sen ravinnepitoisuudet ovat voimakkaasti koholla. Tilanne näyttää vakiintuneen nykyiseksi. Päällysveden tila on parempi. Virkistyskäyttöluokka olisi päällysveden laadun perusteella tyydyttävä. 3.5 Iidesjärvi Iidesjärvi on perustyypiltään matala ja voimakkaasti rehevöitynyt järvi. Järven vesi on erittäin sameaa ja sillä on lievä ruskea värisävy. Samennusta lisää tulovesien samentuneisuus. Lähes koko valumaalue on rakennettua. Humusleima vaihtelee kemiallisen hapenkulutuksen perusteella lievästä kohtalaiseen. Vedenlaatu vaihtelee muutenkin Iidesjärvessä eri vuodenaikoina varsin voimakkaasti veden nopean vaihtuvuuden seurauksena. Sateisina aikoina vesi samenee ja ravinnetaso kohoaa, kuivina jaksoina tilanne kehittyy päinvastaiseen suuntaan. Iidesjärven vedenlaatua seurataan vuosittain. Talvisin veden ph-taso pysyy neutraalina. Kesäisin perustuotanto voi kohottaa veden ph:n voimakkaan emäksiseksi. Kesällä 2017 ph-arvo oli korkea (9,2). Puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä. Veden sähkönjohtavuus on pysynyt 2-3-kertaisena luonnontasoon nähden, johtuen valuma-aluetekijöistä. Valuma-alueelta kohdistuu Iidesjärveen kuormitusta mm. asutusalueiden hulevesistä, tiealueiden talvisuolauksesta sekä pelloilta tulevasta hajakuormituksesta. Tiesuolauksesta tulevaa kloridia havaittiin järven vedessä etenkin talvella. Suolapitoisuus on suurempi kuin Alasjärvessä tai Ahvenisjärvessä.

10 6 Iidesjärven rehevyystaso oli talvella pinnan läheisessä vedessä reheville järville ominainen. Kesällä fosforipitoisuus kohosi voimakkaasti, ollen ylireheville vesille ominaisella tasolla. Myös levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella ylireheville vesille ominaisesti, kun klorofyllipitoisuus oli 130 µg/l. Vedessä oli silmämääräisesti runsaasti sinilevää. Runsaan leväkukinnan seurauksena koko vesimassa oli kesällä voimakkaasti samentunut. Näkösyvyys oli elokuussa vain 0,6 m. Hygieeninen vedenlaatu oli vuonna 2017 hyvä ja vedessä todettiin vain vähäistä hygieenistä nuhraantumista. Talven 2017 happitilanne oli kokonaisuutena vain välttävä. Iidesjärven vedenvaihtuvuus on nopeaa, mistä johtuen myös happitilanne vaihtelee jonkin verran. Happitilanne oli heikoimmillaan helmikuussa, parantuen lopputalvea kohti hieman. Hapen kuluminen on jään alla tyypillisesti voimakasta ja järvessä on todettu talvisin säännöllisesti voimakkaita happitalouden häiriöitä, vaikka järven tilaa on yritetty parantaa hapettamalla. Kesäisin happitilanne ei muodostu ongelmalliseksi järven mataluuden ja veden tehokkaan sekoittumisen takia. Vesimassaan ei muodostu kesällä merkittävää lämpötilakerrosteisuutta, ja happitilanne on siten erinomainen pinnasta pohjaan. Näin oli myös kesällä 2017, jolloin vesimassassa todettiin jopa hapen ylikyllästystä (130 %) runsaan levätuotannon takia. Iidesjärven soveltuvuus virkistyskäyttöön oli vuoden 2017 tulosten perusteella välttävä. Veden laatua heikentävät erittäin voimakas rehevyys ja talvella todetut happitalouden häiriöt. Iidesjärven soveltuvuutta virkistyskäyttöön heikentävät lisäksi runsas vesikasvillisuus ja järven mataluus. Korkea rehevyystaso mahdollistaa myös voimakkaat virkistyskäyttöä haittaavat leväkukinnat. Kokonaisuutena järven tila on heikko ja käyttökelpoisuusluokitusta voidaan pitää välttävänä. 3.6 Iso Päiväjärvi Iso Päiväjärvi on Sorilanjoen valuma-alueen suurin järvi. Järven rannoilla on jonkin verran loma- ja haja-asutusta, joten järven ensisijaisena kuormittajana on hajakuormitus. Lähivaluma-alueella on aiemmin suoritettu myös jonkin verran suo-ojituksia. Ison Päiväjärven vedenlaatu on sovittu tutkittavaksi kuuden vuoden välein, mutta viimeaikoina järven vedenlaatu on tutkittu kuitenkin vuosittain. Ison Päiväjärven vesi on perustyypiltään vain lievästi sameaa ja lähes väritöntä. Humusleima vaihtelee kemiallisen hapenkulutuksen perusteella kohtalaisesta heikkoon. Veden sähkönjohtavuus on alhainen. Talvisin vesi on lievästi hapanta ja kesäisin lähellä neutraalia. Puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä, eikä välitöntä happamoitumisen vaaraa siten ole. Järvi on rehevyystasoltaan niukkaravinteinen. Fosforipitoisuus oli vuonna 2017 sekä talvella että kesällä karujen järvien luokassa (7-12 µg/l). Typpipitoisuus oli µg/l välillä, ollen järvivesien luonnontasoa. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella kuitenkin varsin paljon (22 µg/l) ja klorofyllipitoisuus ylitti jopa erittäin rehevien vesien raja-arvon. Pohjan lähellä todettiin liuenneen runsaasti rautaa ja mangaania, mikä viittasi sisäisen kuormituksen käynnistyneen. Pohjan ravinnepitoisuuksissa todettiin vähäistä nousua pintaveteen nähden. Vedessä todettiin pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja, mutta hygieenistä laatua voitiin pitää silti hyvänä. Uimiseen vesi soveltui erittäin hyvin. Lopputalvea kohti mentäessä järven happitilanne tyypillisesti heikkenee. Maaliskuussa 2017 happitilanne oli tyydyttävä ja happi oli pohjan läheltä hyvin vähissä (0,21 mg/l). Pinnan läheisessä vedessä happitilanne oli kuitenkin hyvä. Kesällä happitilanne on tyypillisesti talvea heikompi ja pohjan lähei-

11 7 nen vesikerros muodostuu säännöllisesti hapettomaksi. Iso Päiväjärvi kerrostuu voimakkaasti lämpötilan mukaan, mikä heikentää alusveden happipitoisuutta loppukesällä. Loppukesällä happi oli pohjalta käytännössä jo loppunut (<0,2 mg/l) ja viidessä metrissäkin jo vähissä (0,73 mg/l). Pohjan läheisessä vedessä todettiin selvä rikkivedyn haju. Iso Päiväjärvi soveltuu virkistyskäyttöön hyvin. Ilman alusveden happiongelmia järven tila olisi jopa erinomainen. Vedenlaatua heikentää juuri alusveden säännölliset hapettomuudet kerrosteisuuskausien lopuilla. Virkistyskäytössä tällainen haitta on vähäinen, mutta ekologiselta kannalta kuitenkin merkittävä. 3.7 Kaukajärvi Kaukajärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Veden hitaasta vaihtuvuudesta johtuen vedenlaatu vaihtelee vuodenajoittain ja eri vuosien kesken vain vähän. Humusleima oli myös vuonna 2017 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella erittäin alhainen. Talvella näkösyvyys voi olla jopa kahdeksan metriä, jota voidaan pitää erittäin hyvänä maamme järvissä. Happamuustaso on normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan erinomaisen hyvä. Kaukajärven vedenlaatua seurataan säännöllisesti vuosittain. Viime vuosina järven ravinnetaso on pysynyt kesäisinkin pääosin karuille vesille ominaisena. Vuonna 2017 fosforipitoisuus oli kuitenkin tavallista korkeampi, lähentyen jo rehevien vesien rajaa. Pohjan lähellä havaitaan tyypillisesti hieman korkeampia fosforipitoisuuksia sedimentaation seurauksena. Pinnan läheisen veden typpipitoisuus on pysynyt alhaisena. Vuonna 2017 pitoisuus vaihteli µg/l välillä. Levien määrä on klorofyllipitoisuuden perusteella säännöllisesti erittäin vähäinen. Hygieeninen vedenlaatu on erinomainen. Happitilanne on pysynyt kokonaisuutena erittäin hyvänä. Hapen kuluminen on pohjan lähelläkin suhteellisen vähäistä alhaisen rehevyystason ja vähäisen humusleiman ansiosta. Talvella happea oli pohjalla hyvin (4,6 mg/l). Kesällä lämpötilakerrosteisuus oli jyrkkä. Pohjan läheinen vesikerros oli loppukesällä viileää, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi. Happitilanne oli siitä huolimatta hyvä, sillä pohjan läheisenkin veden happipitoisuus oli 3,7 mg/l. Karun luonteen ansiosta Kaukajärvessä ei ole todettu voimakkaita happitalouden häiriöitä. Happitilanne täyttää myös lohikalojen happivaatimukset. Kaukajärvi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti. Vesi on kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Planktonleviä on erittäin vähän järven karun luonteen ansiosta. Järven pitkän viipymän vuoksi Kaukajärvi kestää vain heikosti siihen kohdistuvaa kuormitusta ja siksi kuormitus tulisikin pyrkiä minimoimaan. Suhteellisen pienikin kuormitus voi heikentää järven kuntoa merkittävästi ja saattaisi aiheuttaa mm. leväsamennuksia. 3.8 Keskinen Pirttijärvi Keskinen Pirttijärvi sijaitsee Ala-Pirttijärven itäpuolella Kaanaan kylän länsipuolella. Pirttijärvien vedet laskevat Syväojaa myöten Löytänänjärveen ja edelleen Näsijärven Rikalanlahteen.

12 8 Keskinen Pirttijärvi on perustyypiltään kirkasvetinen ja karu järvi. Järven humusleima on heikko. Veden happamuus on pysynyt normaalina ja puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävällä tasolla. Myös veden sähkönjohtavuus on erittäin alhainen, mikä kuvastaa valuma-alueen luonnontilaisuutta. Pirttijärviä on tutkittu vuodesta 1979 alkaen ja niitä tutkitaan nykyisin kuuden vuoden välein. Pinnan läheisen veden ravinnepitoisuudet ovat karulle järvelle tyypilliset. Fosforipitoisuus oli vuonna µg/l ja typpipitoisuus µg/l. Klorofyllipitoisuus on karujen järvien tasolla. Hygieeninen vedenlaatu on pysynyt erinomaisena. Järven alusvesi muodostuu kerrosteisuuskausien lopuilla ajoittain vähähappiseksi tai hapettomaksi. Hapettomuusaikoina pohjasedimentistä voi veteen vapautua fosforia, rautaa sekä mangaania. Vuonna 2017 happitilanne oli kokonaisuudessaan melko hyvä. Sekä kesällä että talvella alusveden happipitoisuus oli alentunut, mutta hapettomuutta ei havaittu. Päällysvedessä happitilanne oli hyvä. Kesällä järvi yleensä kerrostuu jyrkästi lämpötilan mukaan. Pohjan läheinen vesikerros on usein viileää, mikä viittaa kevättäyskiertojen jäävän lyhyeksi. Keskisen Pirttijärven vedenlaatu oli vuonna 2017 kokonaisuutena erinomaisella tasolla. Rehevyyden puolesta järvi on säilynyt karuna ja muutenkin luonnontilaisen oloisena. Vedenlaatua heikentää ainoastaan pohjan alentunut happitilanne ja tyydyttävällä tasolla oleva puskurikyky. 3.9 Pitkäjärvi (Sorilanjoen va) Sorilanjoen pohjoisen haaran Iso ja Vähä Lumojan yläpuolella sijaitsee keskikokoinen Pitkäjärvi. Lumoojat ja Pitkäjärven yhdistää Pitkäjärvenoja. Oja on aikoinaan kaivettu veden virtauksen helpottamiseksi. Järven ensisijainen kuormittaja on hajakuormitus. Järven itäpäässä on suoalueita, joilta järven itä- ja luoteisnurkkaan on johdettu ojia pitkin humuspitoista vettä. Rannat ovat varsin asuttuja. Pitkäjärveä on tutkittu 1980-luvun alusta lähtien. Järven vedenlaatu on sovittu tutkittavaksi kuuden vuoden välein, mutta viimeaikoina järven vedenlaatu on tutkittu kuitenkin tihennetysti vuosittain. Pitkäjärven vesi on perustyypiltään melko vähähumuksista ja lievästi sameaa. Pitkäjärvi oli vielä luvulla selkeästi happamoitunut järvi. Veden happamuusarvo oli tuolloin yleisesti alle kuuden. Nykyisin vesi on vain lievästi happaman puolella ja kesäaikaan veden ph on kohonnut järvivesien normaalille tasolle. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on alkaliniteetin perusteella edelleen vain välttävää tasoa. Järven fosforitaso on pääsääntöisesti pysynyt karujen vesien luokassa. Kuitenkin kesällä 2017 fosforipitoisuus nousi lievästi rehevien vesien tasolle. Typpipitoisuus on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pysynyt luonnontilaisten järvivesien tasolla. Vuonna 2017 typpipitoisuus oli normaali. Levän määrää kuvastava klorofyllipitoisuus on vaihdellut karusta rehevälle tasolle. Kesällä 2017 klorofylliä oli aiempaa enemmän, pitoisuuden kuvastaen reheviä vesiä. Hygieeninen vedenlaatu on pysynyt hyvänä, mutta ei täysin moitteettomana. Järven happitilanne muodostuu kerrosteisuuskausien lopuilla säännöllisesti vähähappiseksi tai hapettomaksi. Ajoittain koko alusvesi on muodostunut kesän kuluessa hapettomaksi. Hapettomuuden vuoksi rautaa ja mangaania liukenee alusveteen. Fosforia ei kuitenkaan yleensä vapaudu merkittä-

13 9 västi. Talvella 2017 hapeton kerros oli vain pohjan läheisessä vedessä ja kesällä hapettomuutta havaittiin kahdeksaan metriin asti. Happitilanne oli siten tyydyttävän ja välttävän rajalla. Pitkäjärvi soveltuu virkistyskäyttöön juuri ja juuri hyvin. Vedenlaatua alentaa erityisesti toistuvat happitalouden ongelmat sekä alentunut happamuustaso ja puskurikyky Pirttijärvi Pienehkö Pirttijärvi sijaitsee korkealla yli 160 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoavien Pirttivuoren ja Mettisianvuoren kupeessa Velaatanjärven eteläpuolella ja kuuluu valuma-alueensa latvajärviin. Järvi laskee vetensä pohjoiseen Ukaanpohjaan. Järven ympäristössä vuorten väliset painanteet järven ranta-alueella on aikoinaan raivattu laajoiksi niityiksi, esimerkiksi järven eteläosan Lahtiniitty ja Vehmasniitty. Alue on harvaan asuttua, mutta vapaa-ajan asutusta on järven rannoilla jonkin verran. Valuma-alueelta tulee jonkin verran vesiä ojitetuilta soilta. Pirttijärven vedenlaatu tutkitaan nykyisin 12 vuoden välein. Pirttijärven vesi on peruslaadultaan kohtalaisen humuspitoista, lievästi ruskeaa ja läpinäkyvää. Vesi on lievästi hapanta. Puskurikyky happamoitumista vastaan on kuitenkin säilynyt välttävällä tasolla, eikä happamoitumista lisääntymistä ole havaittu. Sähkönjohtavuus on pysynyt alhaisena. Pirttijärvi on vedenlaadun tutkimusten perusteella niukkaravinteiden karu järvi. Veden fosforitaso on pääsääntöisesti pysynyt karujen vesien luokassa. Typpipitoisuus on luonnontilaisten järvivesien tasolla. Levän määrää kuvastava klorofyllipitoisuus on kuvastanut lievästi rehevää vettä. Hygieeninen vedenlaatu oli vuonna 2017 erittäin hyvä. Veden happipitoisuus oli lopputalvella tyydyttävällä tasolla. Happipitoisuus oli koko vesimassassa alentunut, mutta hapettomuutta ei havaittu edes pohjan lähellä. Elokuussa vesi oli lämpötilan mukaan jyrkästi kerrostunutta ja happitilanne oli talven kaltainen. Alusvedessä happivaje oli tuntuvaa, mutta hapettomuutta ei havaittu. Pohjan lähellä havaittiin kuitenkin merkittävästi kohonnut rauta- ja mangaanipitoisuus. Aikaisemmissa tutkimuksissa myös hapettomuutta on havaittu kerrosteisuuskausien lopuilla. Pirttijärven vedenlaatu oli tutkimusvuoden tulosten perusteella hyvällä tasolla. Vedenlaatua heikentää pohjan happitilanne ja välttävällä tasolla oleva puskurikyky Tesomajärvi Lähdepohjainen Tesomajärvi sijaitsee Raholanharjun takaisella kankaalla Tampereen läntisessä kaupunginosassa. Se laskee vetensä Myllypuroa myöten Nokian Vihnusjärveen ja edelleen Pyhäjärveen. Koska Tesomajärvi sijaitsee asutuksen keskellä, siihen tulevissa valumavesissä näkyy taajamaasutuksen vaikutuksia. Lisäksi järveen kohdistuu voimakas virkistyskäyttöpaine. Alun perin suoperäiseen maastoon järven itä- että länsirannalle on rakennettu keinotekoinen hiekkapohjainen uimaranta. Muutoin järven rantaviiva on pysynyt lähes luonnontilassa. Järven vedenlaatua on seurattu vuodesta 1980 alkaen ja sitä tutkitaan nykyisin kolmen vuoden välein.

14 10 Järven päällysvesi on lähes väritöntä ja vain lievästi sameaa. Humusleima on kemiallisen hapankulutuksen perusteella kohtalainen. Pinnan läheisen veden happamuus on pysynyt pääosin neutraalina, kesäisin vesi voi olla myös lievästi emäksisen puolella. Puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomaisen hyvä. Sähkönjohtavuus on järvivesien luonnollisella tasolla, eikä nousevaa suuntausta ole havaittavissa. Tesomajärvi on ravinnepitoisuutensa perusteella lievästi rehevä järvi. Veden fosforipitoisuudessa on kuitenkin 2010-luvulla ollut laskua ja vuonna 2017 fosforipitoisuus oli karujen vesien luokkaa. Veden typpipitoisuus on normaali, talvella typpipitoisuus on säännöllisesti hieman kesäaikaa korkeampi. Tilanne on pysynyt suhteellisen vakaana 2000-luvun alusta alkaen. Levän määrää kuvaava klorofyllipitoisuus on vaihdellut karun ja lievästi rehevän luokan välillä. Kesällä 2017 klorofyllipitoisuus oli suhteellisen korkealla tasolla ja jo hyvin lähellä rehevää luokkaa. Hygieeninen vedenlaatu on nykyisin pääosin suhteellisen hyvä, vedessä todetaan kuitenkin aika ajoin lievää laadun heikkenemistä luvun alussa veden hygieenisessä tilassa todettiin suuriakin vuosien välisiä vaihteluita ja bakteerimäärät saattoivat nousta yli 50 kpl desilitrassa luvulla järvessä havaittiin myös sinileväkukintoja. Mataluudestaan huolimatta järvessä todetaan kesäisin selkeä lämpötilakerrosteisuus. Pinnan läheisen veden lämpötila kohoaa kesäisin selvästi yli 20 asteen, kun pohjan läheinen vesi on yleensä 6-13 asteista. Kesällä pohjan läheisen veden happitilanne alenee ja loppukesällä on välillä havaittu myös hapettomuutta. Elokuussa 2017 happea oli vielä hieman pohjallakin jäljellä ja happitilannetta voitiin pitää vielä kokonaisuutena hyvänä. Talvella pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne alenee selkeästi, mutta hapettomuutta ei ole talvella havaittu. Alusveden rauta- ja mangaaniarvot ovat jatkuvasti melko korkealla tasolla ja myös ravinnepitoisuudet ovat pohjalla hieman päällysvettä korkeampia. Tesomajärvi soveltuu viimeaikaisten tutkimusten perusteella virkistyskäyttöön erinomaisesti. Pienelle järvelle tyypillisesti vedenlaadun vaihtelua on kuitenkin havaittavissa jonkin verran. Vaikka merkittävää sisäistä kuormitusta ei ole järvellä todettu, asettaa säännöllisesti kerrosteisuuskausien lopuilla havaittu alusveden vähähappisuus rehevöitymisen riskiä järvelle Toritunjärvi Matala Toritunjärvi sijaitsee Alasjärven koillispuolella Teiskontien ja Jyväskyläntien läheisyydessä. Järven rannoilla on muutamia lomamökkejä. Toritunjärven vedenlaatua seurataan kuuden vuoden välein. Järvi on perustyypiltään samea ja lievästi ruskeavetinen. Humusleima on vaihdellut heikosta kohtalaiseen. Happamuustaso on järvivesien normaalilla tasolla ja puskurikyky happamoitumista vastaan erittäin hyvä. Veden sähkönjohtavuus on Alasjärven tasolla tai jopa suurempi, ollen yli kolminkertainen luonnonvesiin nähden. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat talvella 2017 lievästi reheville vesille ominaiset. Typen pitoisuus oli kohonnut luonnontasosta voimakkaammin. Kesällä puolestaan fosforipitoisuus oli korkea, kuvastaen jo reheviä vesiä. Klorofyllipitoisuus oli hyvin korkealla, jopa ylirehevällä tasolla. Hygieeninen laatu talvella oli hyvällä tasolla, joskin pientä nuhraantumista havaittiin.

15 11 Happitilanne oli talvella välttävällä tasolla, sillä vesimassassa todettiin voimakas happivaje. Kesällä happitilanne oli järven mataluuden ansiosta hyvällä tasolla. Järvessä havaittiin kuitenkin jopa hapen ylikylläisyyttä, joka on johtunut voimakkaasta levätuotannosta. Toritunjärven vedenlaatu oli vuonna 2017 tyydyttävällä tasolla. Vedenlaatua heikentävät voimakkaat happitalouden häiriöt sekä luonnontasoa suurempi rehevyystaso ja levän määrä. Järven mataluus ja pieni koko rajoittavat myös järven virkistyskäyttöarvoa Uasjärvi Uasjärvi on Ilvesjoen valuma-alueen latvajärvi ja se sijaitsee Teiskon Ahoinkylässä. Sen pienvalumaalue koostuu yli 150 m korkeuteen kohoavien Ilvesvuoren, Alminmäen, Matomäen ja Kotavuoren rinteiden lisäksi laaksoihin raivatuista niityistä. Valuma-alueella on myös pienialaisia nevoja ja korpia, joilta on pyritty johtamaan kuivatusvesiä Uasjärveen. Uasjärven vedenlaatua tarkkaillaan 12 vuoden välein. Uasjärven vesi on käytettävissä olevien tulosten perusteella ruskeaa tai erittäin ruskeaa mutta vain lievästi sameaa humusvettä. Humusleima on voimakas. Veden ph-arvo on hapahko ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan on alentunut välttävälle tasolle luvulla järvi on luettu happamoitumisuhan alaisiin järviin. Veden sähkönjohtavuus on alhainen. Veden fosforipitoisuus kuvastaa lievästi rehevää vettä. Typpipitoisuus on normaalilla tasolla. Levää oli klorofyllipitoisuuden perusteella kesällä 2017 reheville vesille ominaisesti. Veden hygieeninen laatu oli vuonna 2017 hyvä, mutta ei moitteeton. Uasjärven happitilanne näyttäisi talvella laskevan tyydyttävälle, lähes välttävälle tasolle. Happi on tutkimusvuosina loppunut pohjan läheisestä vedestä kokonaan ja pinnan luona happivaje on ollut merkittävää. Kesällä järveen muodostuu melko voimakas lämpötilakerrosteisuus. Osin voimakkaasta kerrosteisuudesta johtuen happitilanne heikkenee pohjan tuntumassa myös kesällä. Happi on elokuussa jo loppunut pohjalta kokonaan ja myös päällysvedessä on ollut tuntuvaa happivajetta. Hapettomuus on aiheuttanut rauta- ja mangaanipitoisuuksien nousua pohjalla. Myös ravinnepitoisuudet ovat olleet hieman koholla pohjan tuntumassa. Uasjärven soveltuvuus virkistyskäyttöön on välttävällä tasolla. Vesi on hyvin humuspitoista ja ruskeaa. Lisäksi happitilanne on merkittävästi alentunut ja pohjan hapettomuus asettaa järven alttiiksi myös sisäiselle rehevöitymiselle Valkeajärvi (35.382) Valkeajärvi sijaitsee Teiskossa Velaatanjärven itäpuolella, syvyyttä järvellä on noin 20 metriä. Se laskee vetensä noin 500 m pituisen lasku-uoman kautta Velaatanjärveen. Järvien vedenpinnan korkeusero on 18 metriä. Järven rannoilla on loma-asutusta. Valkeajärven vedenlaatua tarkkaillaan 12 vuoden välein.

16 12 Valkeajärven vesi on lähes väritöntä ja vain lievästi sameaa. Humusta on hyvin vähän ja humusleima on kemiallisen hapenkulutuksen perusteella heikko. Veden ph-arvo lähellä neutraalia ja puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävällä tasolla. Veden sähkönjohtavuus on hyvin alhainen. Järven rehevyystaso on karu. Pinnan läheisen veden fosforipitoisuus on alhaisella, karulla tasolla ja myös typpipitoisuus on alhainen. Levän määrä on klorofyllipitoisuuden perusteella vaihdellut karun ja lievästi rehevän välillä. Veden hygieeninen laatu on ollut erittäin hyvä. Talvella järven happitilanne alenee ja happi on lopputalven tutkimusajankohtina loppunut pohjan läheisestä vedestä kokonaan. Kesällä järvi kerrostuu lämpötilan mukaan melko jyrkästi ja happi on loppunut pohjan läheltä myös kesällä. Järvi on kuitenkin melko syvä ja kesällä 2017 hapettomuutta havaittiin vain syvimmässä vesikerroksessa. Kesän happitilanne oli siten kokonaisuutena vähintäänkin tyydyttävä. Pohjan hapettomuus on kuitenkin aiheuttanut sekä talvella että kesällä rauta- ja mangaanipitoisuuden voimakasta nousua. Myös ravinnepitoisuudet olivat pohjan lähellä koholla. Kokonaisuudessaan Valkeajärven vedenlaatu soveltuu virkistyskäyttöön hyvin Vääräjärvi Vääräjärvi sijaitsee Aitoniemessä. Järven rannoilla on tiheää haja- ja loma-asutusta ja pohjoisrannalla on jonkin verran peltoa. Järven kuormitus koostuu pääosin lähiasutuksen ja viljelysten aiheuttamasta hajakuormituksesta. Vääräjärven vedenlaatua tarkkaillaan joka kolmas vuosi. Järven vesi on perustyypiltään lievästi humussävytteistä, lievästi sameaa ja lähes väritöntä. Humusleima on vaihdellut heikon ja kohtalaisen välillä. Veden happamuus on neutraali ja vaikka liuenneiden suolojen määrä on vähäinen, veden puskurikyky on säilynyt hyvänä. Ravinteisuuden puolesta järvi on lievästi rehevä tai karu. Pintaveden fosforipitoisuus on yleensä karujen vesien tasolla. Veden tyyppipitoisuus laskee kesäisin ja kokonaisuudessaan järvivesien luonnollista tasoa. Levää on klorofyllipitoisuuden perusteella todettu sekä karuille että lievästi reheville vesille ominaisesti. Hygieeninen vedenlaatu on ollut hyvällä tasolla. Vääräjärven happivaroissa on kerrosteisuuskausien lopuilla havaittavissa happivajetta, jonka voimakkuus riippuu kerrosteisuusoloista. Happi vähenee pohjan tuntumassa sekä talvella että kesällä, mutta hapettomuutta ei ole kuitenkaan havaittu. Niukkahappisuudesta on kuitenkin seurannut erityisesti mangaanipitoisuuden voimakas nousu pohjan lähellä. Fosforia ei ole juuri vapautunut sedimentistä, mutta ammoniumtyppipitoisuus oli kesällä 2017 koholla. Viimeisimpien tulosten perusteella Vääräjärven vedenlaatu soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti. Tulosta heikentää ainoastaan lievä alusveden happivaje, mutta sillä ei ole käytännössä ollut vaikutuksia virkistyskäyttöön Ylä-Pirttijärvi Ylä-Pirttijärvi sijaitsee Teiskossa Löytänänjärven valuma-alueella. Pirttijärvet (Ylä-Pirttijärvi, Keskinen Pirttijärvi ja Ala-Pirttijärvi) sijaitsevat vedenjakaja-alueella ja siksi alueella on runsaasti veden vaivaa-

17 13 mia kankaita ja korpimetsiä. Osaltaan veden heikkoa virtausta on tehostettu kaivamalla Pirttijärvistä Syväoja, jota myöten järvien vedet virtaavat Löytänänjärveen ja edelleen Näsijärven Rikalanlahteen. Järveä ympäröivien maiden vetisyyttä on pyritty vähentämään myös ojittamalla vetisimpiä paikkoja. Tämä hajakuormitus heikentää osaltaan muutoin luonnontilaisten Pirttijärvien vedenlaatua. Vielä 1980-luvulla kaikki kolme Pirttijärveä luokiteltiin happamoitumisuhan alaisiksi järviksi. Nykyisin uhka näyttäisi heikentyneen koko järviryhmässä. Pirttijärvien tilaa on tutkittu vuodesta 1979 ja niiden veden laatua tarkkaillaan nykyisin kuuden vuoden välein. Ylä-Pirttijärvi on perustyypiltään lievästi samea ja lievästi ruskeavetinen järvi. Humusleima on pysytellyt kohtalaisen ja heikon rajalla. Veden happamuus on normaalin rajoissa ja puskurikyky happamoitumista vastaan alkaliniteetin perusteella tyydyttävä. Veden sähkönjohtavuus on erittäin alhainen. Pinnan läheisen veden fosforipitoisuus on hyvin alhainen, kuvastaen karua vedenlaatua. Veden typpipitoisuus on luonnonvesien normaalilla tasolla. Klorofyllipitoisuus ilmentää lievästi reheviä vesiä. Veden hygieeninen laatu oli kesällä 2017 hieman heikentynyt, sillä vedessä todettiin lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Esimerkiksi uimiseen vesi soveltui kuitenkin erittäin hyvin. Talvella 2017 vedessä oli happea runsaasti jäljellä, vaikka kyllästysaste olikin alentunut koko vesimassassa. Kesällä vedessä todetaan jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Pohjan läheinen vesikerros pysyy viileänä, mikä viittaisi kevättäyskierron jäävän järvessä lyhyeksi. Lyhyt kevätkierto estää alusveden kunnollisen hapettumisen. Kesällä kerrosteisuuskauden lopulla alusvesi onkin ollut käytännössä hapetonta. Hapettomuuden seurauksena rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat kesäisin korkeita. Myös fosforin ja typen pitoisuudet nousevat hapettomuuden myötä jonkin verran. Kokonaisuutena Ylä-Pirttijärvi soveltuu virkistyskäyttöön hyvin. 4. VUOREKSEN ALUEEN JÄRVET 4.1 Iso Virolainen Iso Virolaisen vedenlaatua tutkittiin vuonna 2017 talvikerrosteisuuden aikana kaksi kertaa. Poiketen suunnitellusta vedenlaatua ei tutkittu kesäkerrosteisuuskauden aikana ollenkaan. Iso Virolaisen vesi on peruslaadultaan selvästi humussävytteistä sekä melko ruskeaa. Viime vuosina humusleimassa on tapahtunut huomattavaa vähentymistä mikä liittynee valuma-alueen rakennustoimintaan. Rakentamisesta johtuen valuma-alueen soistunut maa-ala on vähentynyt. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima oli 2000-luvun alkupuolella mg/l laskien vähitellen nykytasolleen. Vuosina kemiallinen hapenkulutus on ollut enää 7-11 mg/l (kuva 4.1). Veden väriarvot ovat samaan aikaan puolittuneet. Veden happamuustaso on normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Happamuudessa ei ole havaittavissa merkittävää muutosta. Ensimmäisten käytössä olevien tutkimusten perusteella sähkönjohtavuus oli luonnontilaisten järvivesien normaalilla tasolla. Vuoreksen rakentamisen seurauksena pääosin lähellä luonnontilaa ollut valuma-alue muuttui ja sähkönjohtavuudessa havaittiin selvää nousua (kuva 4.2). Liuenneiden suolojen määrä nelinkertaistui pohjan läheisyydessä muu-

18 14 tamassa vuodessa. Suolapitoisuuden kohoaminen alusvedessä esti vesimassan normaalin kierron ja tuulettumisen, jolloin alusveteen muodostui hapeton vesikerros. Hapettomuuden takia vedessä oli myös voimakas rikkivedyn haju. Hapettomuuden seurauksena fosforipitoisuudet alkoivat kohota pohjalla voimakkaasti. Vuodesta 2012 lähtien pohjan läheinen vesikerros ei sekoittunut kiertoaikoina ollenkaan, vaan vesi pysyi hapettomana läpi vuoden. Tilanne jatkui vuoteen 2015 saakka, jolloin aloitettiin kerrosteisuuden purkaminen COOLOX -menetelmällä. Menetelmässä vesimassa saatetaan liikkeelle potkurien avulla. Sekoittuessaan vesimassa viilenee ja alusvesi saa samalla happitäydennystä. Sekoitus purkaa vähitellen muodostuneen lämpötila- ja suolakerrosteisuuden. Hapetusta suoritettiin vuosina Kuva 4.1. Iso Virolaisen humusleima pintavedessä (1 m) vuosina Talvikerrosteisuus Suolakerrosteisuuden purkaminen aloitettiin COOLOX -menetelmällä talvella Veden liikkeen ansiosta kerrosteisuus oli kevättalvella 2015 enää heikkoa. Kevätkierron aikana vesimassa sekoittui ja alusvesi hapettui normaalisti. Hapetusta suoritettiin vuosina , jonka jälkeen tilanne palasi lähelle normaalia. Hapetusta ei ollut tarpeen jatkaa vuonna Talvella 2017 happitilanne oli vuoden 2016 tilannetta hieman huonompi ja maaliskuussa 2017 happi oli pohjan läheisessä vesikerroksessa kulumassa vähiin (0,53 mg/l). Johtuen hapetuskierrätyksen lopettamisesta vesi oli myös hieman edellistalvea lämpimämpää ja lievästi kerrostunutta. Hapettomuutta ei kuitenkaan aikaisempien vuosien tapaan todettu pohjallakaan ja 10 metrin syvyydellä oli vielä reilusti happea. Rehevyystaso oli edellisen talven kaltainen. Sähkönjohtavuus laski kevätkierron 2015 jälkeen pohjalla vuoden 2011 tasolle ja on sen jälkeen pysynyt vakaana (kuva 4.2). Pintavedessä hienoinen nousu jatkui vuoteen 2016 saakka. Talvella 2017 sähkönjohtavuus oli vesimassassa kauttaaltaan tasaista, vaikka vedessä todettiin lievä lämpötilaker-

19 15 rosteisuus. Pysyvä suolakerrosteisuus saatiin siis purettua talven 2015 aikana. Myös Iso Virolaiseen tuleva sulfaattikuormitus näyttäisi pienentyneen ainakin hulevesipisteen 7 vedenlaadun perusteella. ms/m Iso Virolaisen sähkönjohtavuus m pohja Kuva 4.2. Iso Virolaisen päällys- ja alusveden sähkönjohtavuus vuosina lopputalven ja loppukesän tutkimuksissa. 4.2 Koipijärvi Talvikerrosteisuus Peruslaadultaan Koipijärven vesi on suhteellisen kirkasta, vain lievästi ruskeaa ja melko vähähumuksista. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima on kohtalainen. Veden happamuustaso on järvivesien normaalilla tasolla ja puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Veden sähkönjohtavuus on pitkällä aikavälillä noussut Vuoreksen rakentamisen myötä. Happitilanne on pysynyt talvisin pääosin hyvänä. Ajoittain tilanne on talvisin heikentynyt tyydyttäväksi, kun happi on kulunut pohjan läheltä vähiin tai loppuun. Talvella 2017 happea oli pohjan läheisessä vedessä 3,1 mg/l ja happitilannetta voitiin pitää kokonaisuutena hyvänä. Pohjan läheisen veden fosforipitoisuus pysyi alhaisena veden hyvän happitilanteen ansiosta eikä sisäistä kuormittumista ollut talvella todettavissa. Päällysvesi oli lopputalvella ravinnepitoisuuksiltaan karun järviveden tasoa (P 8 µg/l, N 440 µg/l). Kokonaistyppipitoisuus oli viime vuosien keskitasoa. Typpipitoisuus onkin pinnan läheisessä vesikerroksessa säilynyt luonnontasolla (kuva 4.3). Pohjalla typpipitoisuudet nousivat 2010-luvun alussa, mutta taso on nykyisin 2000-luvun alun kaltainen. Järven typpipitoisuuden lasku johtunee pääosin Virolaisenojan typpipitoisuuden normalisoitumisesta. Koipijärveen Myllyojan kautta tulevat vedet ovat vähäravinteisia, mikä on auttanut Koipijärven pysymistä karuna ja niukkatuottoisena.

20 16 Kuva 4.3. Koipijärven klorofyllipitoisuus ja ravinnepitoisuudet pinnan läheisessä vedessä (1 m) vuosina Veden sähkönjohtavuudessa on todettavissa pitkällä aikavälillä nousua. Etenkin talviaikaan syvänteen pohjalle on todettu kertyvän tiheämpää runsaselektrolyyttistä vettä (kuva 4.4). Sähkönjohtavuuden nousu on jatkunut vuodesta 2010 alkaen ja talvella 2017 vedessä todettiin tähän asti korkein sähkönjohtavuus. Päällysvedessä sähkönjohtavuuden nousu on ollut lievempää, mutta kuitenkin todettavissa (kuva 4.5). ms/m 35 Koipijärven alusveden sähkönjohtavuus lopputalvella Kuva 4.4. Koipijärven alusveden sähkönjohtavuus lopputalvella vuosina Kesäkerrosteisuus Koipijärvi ei yleensä kesällä kerrostu lämpötilan mukaan. Vakaan kerrostuneisuuden puuttumisesta huolimatta kesän happitilanne on usein ollut heikompi kuin talvella, pohjan lähellä on kesäisin todet-

21 17 tu varsin usein happikato. Pohjan hapettomuudesta huolimatta sisäinen kuormitus on jäänyt hyvin vähäiseksi, mikä kertoo sedimentin hyvästä kunnosta. Loppukesällä 2017 vesimassa oli kauttaaltaan lähes tasalämpöistä ja happitilanne oli pinnasta pohjaan hyvä. Kesäaikaan Koipijärven ravinnetaso nousee säännöllisesti lievästi reheväksi (kuva 4.3). Myös loppukesällä 2017 Koipijärven päällysveden fosforipitoisuus oli lievästi rehevien vesien ominaisella tasolla (14 µg/l). Levää on todettu klorofyllipitoisuuden perusteella 2010-luvulla lievästi reheville vesille ominaisesti, niin myös kesällä Aiemmin klorofyllipitoisuudet kohosivat rehevien tai jopa erittäin rehevien vesien tasolle. Kesäaikainen sähkönjohtavuus nousi jonkin verran Vuoreksen rakentamisen aloituksen jälkeen. Kesäaikana sekoittuminen on talvea tehokkaampaa, eikä voimakasta sähkönjohtavuuden nousua talven tapaan tullut (kuva 4.5). Liuenneita suoloja valuu Koipijärveen etenkin Virolaisenojaa ja myös Koukkuojaa pitkin. ms/m 35 Koipijärven päällysveden sähkönjohtavuus Kuva 4.5. Koipijärven päällysveden sähkönjohtavuus vuosina KUNNOSTUKSEN PIIRISSÄ OLEVAT JÄRVET 5.1 Ahvenisjärvi Ahvenisjärvi on pienikokoinen, mutta suhteellisen syvä järvi (syvyys 15 m). Järvi sijaitsee keskellä Hervannan asuinaluetta. Järven valuma-alue on voimakkaasti luonnontilasta muuttunut järven ympärillä olevan tiiviin asutuksen seurauksena. Valuma-alueelta tulevien hulevesien vaikutus näkyy luonnontasosta kohonneena sähkönjohtavuutena (15-20 ms/m). Järven vedenlaatua on seurattu vuodesta 1980 ja nykyisin sitä tarkkaillaan vuosittain. Vesi on peruslaadultaan lievästi ruskeaa ja melko vähähumuksista. Vuonna 2017 humusleima oli kohtalainen. Veden ph-arvo on neutraali, mutta kohoaa kesällä emäksiseksi runsaan levätuotannon takia. Puskurikyky happamoitumista vastaan on kohonneesta suolapitoisuudesta johtuen erittäin hyvä. Veden ph-arvo

22 18 Järven happitilannetta on viime vuosina yritetty parantaa COOLOX -hapetusmenetelmällä. Menetelmässä virrankehitin sekoittaa vettä, vieden pinnan hapekasta vettä lähemmäs pohjaa. Talvella virrankehitin myös pitää osan järvestä sulana. Talvella 2017 hapetus ei kuitenkaan ollut jatkuvaa teknisistä ongelmista johtuen. Talven happitilanne oli huono jo alkutalvesta alkaen. Alimmat vesikerrokset olivat koko talven hapettomia (<0,2 mg/l). Päällimmäinen 10 metriä pysyi juuri ja juuri hapellisena läpi talven. Kokonaisuutena talven happitilanne oli välttävä. Toukokuussa vesimassa oli jo ehtinyt kerrostua jyrkästi lämpötilan mukaan, mikä osoitti kevätkierron jääneen lyhytaikaiseksi. Kesäkerrosteisuuskauden lopulla happi oli hyvin vähissä jo viiden metrin syvyydellä. Pintavedessä oli puolestaan hapen ylikyllästystä voimakkaan levätuotannon seurauksena. Fosforipitoisuus pysyi korkeana koko vesimassassa läpi vuoden. Ravinnetaso oli pintavedessä talvella erittäin reheville vesille ominainen (74-91 µg/l). Pohjan hapettomien olosuhteiden takia sisäinen kuormitus oli läpi vuoden voimakasta ja fosforia pääsi vapautumaan sedimentistä runsaasti. Fosforipitoisuus oli suurimmillaan yli 500 µg/l. Myös typpipitoisuus oli luonnontasoon verrattuna selvästi koholla. Levän määrä oli klorofyllipitoisuuden perusteella jopa ylireheville vesille ominainen. Hygieeninen laatu oli talvella hyvä, mutta elokuussa huono. Elokuussa vedessä todettiin lämpökestoisia koliformisia bakteereita noin 1100 kpl/dl. Ahvenisjärven vedenlaatu pysyy välttävällä tasolla voimakkaiden happitalouden häiriöiden ja voimakkaasti luonnontasosta kohonneen rehevyystason takia. 5.2 Sorsalampi Sorsalampi sijaitsee keskellä Sorsapuistoa. Järveen on tullut kuormitusta ympäröivältä kaupunkialueelta. Rannalla on ollut tiilitehdas, nahkatehdas ja eläinpuisto, jotka ovat kuormittaneet lampea. Sorsalampi oli rehevöitynyt vuosien saatossa voimakkaasti. Vesi oli kesäisin ylirehevää ja levien vihreäksi värjäämää. Talvella happi loppui jään alta ja vesi haisi rikkivedylle. KVVY:n 50-vuotisjuhlan kunniaksi Sorsalampi päätettiin kunnostaa saostamalla veden fosfori kemiallisesti. Ensimmäinen saostus tehtiin kevättalvella 2011, ja toinen syksyllä 2011 avovesiaikana. Saostukseen käytettiin alumiinikloridiliuosta. Fosforipitoisuus oli ennen saostusta jätevesimäisissä lukemissa (jopa 900 µg/l) laskien odotetusti minimitasolleen heti kemikaalin levityksen jälkeen. Fosforipitoisuus oli alimmillaan toukokuussa µg/l. Fosforipitoisuus kohosi hiljalleen kesän aikana, koska fosforia pääsi vapautumaan pohjasta takaisin veteen. Elokuussa 2011 pitoisuus oli 130 µg/l eli huomattavasti aikaisempaa alhaisempi, mutta kuitenkin erittäin rehevän järven luokassa. Saostus uusittiin syksyllä, jolloin fosforipitoisuus laski karujen järvien tasolle ollen joulukuussa vain 12 µg/l. Elokuussa 2012 fosforipitoisuus oli jälleen kohonnut tasolle 160 µg/l. Lopputalven 2013 fosforipitoisuus (59 µg/l) oli kuitenkin alle 10 % talven 2011 tasosta. Saostuksella oli siten päästy huomattavasti alhaisempaan rehevyystasoon, missä oltaisiin ilman toimenpiteitä (kuva 5.1). Saostus uusittiin keväällä 2013 ja se ajoittui kesäkuun alkuun. Voimakas leväkukinta ehti käynnistyä ennen saostusta jo toukokuun aikana ja klorofyllipitoisuus oli jopa 120 µg/l. Vesi oli silmin nähden vihreää. Saostuksen aikana koettiin yllättäen ns. flotaatioilmiö, jossa kaasut nostavat veden kiintoaineksen pintaan. Kaasuja erkaantuu vedestä suolapitoisuuden noustessa, koska kaasujen liukoisuus veteen tällöin pienenee. Levä nousi saostuksen jälkeen pintaan ja kellui siinä kunnes se vähitellen

23 19 hajosi. Levämassan ravinteet vapautuivat takaisin veteen, joten saostustulos jäi olennaisesti suunniteltua heikommaksi. Fosforipitoisuus aleni vain 30 %, joka oli täysin riittämätöntä. Leväsamennus palasikin Sorsalampeen heti saostuksen jälkeen ja tavoiteltu tulos jäi saavuttamatta. Tulosten perusteella todettiin, ettei saostusta kannata tehdä keväällä rehevissä järvissä levätuotannon jo käynnistyttyä. µg/l Sorsalammen fosforipitoisuus Kuva 5.1. Sorsalammen fosforipitoisuus vuosina Talvi 2014 oli sääoloiltaan suotuisa vesistöjen kannalta. Sorsalammenkin vesi pysyi niukasti hapellisena. Fosforipitoisuus laski talven aikana tasoon 42 µg/l eli jopa alhaisemmaksi kuin edellistalvena. Kesällä rehevyys lisääntyi ja fosforipitoisuus oli elokuussa 190 µg/l ja klorofyllipitoisuus samoin 190 µg/l. Molemmat edustavat reilusti ylirehevää tuotantotyyppiä. Saostus toistettiin jälleen lokakuun lopulla tuotantokauden jälkeen. Alumiini saosti jälleen lähes kaiken fosforin, koska fosforipitoisuus oli saostuksen jälkeen vain 6 µg/l. Annostus oli hieman ylisuuri, koska ph laski tasoon 5,1. Alumiinipitoisuus oli samaan aikaan 7000 µg/l. Reilun kuukauden kuluttua happamuus oli normalisoitunut ja fosforipitoisuus kohonnut tasoon 39 µg/l. Sorsalampi oli edelleen jäätön. Sorsalammen tila oli edelleen vuonna 2014 välttävä/huono. Talvi 2015 oli edellistalven tavoin sääoloiltaan suotuisa vesistöjen kannalta. Sorsalammessa happitilanne oli silti heikentynyt välttäväksi jo tammikuun alussa ja maaliskuun alussa vesimassa oli hapeton. Heikentyvästä happitilanteesta huolimatta fosforipitoisuus laski talven kuluessa saavuttaen minimin maaliskuussa, jolloin fosforipitoisuus (19 µg/l) oli lievästi rehevien vesien tasolla. Huhtikuussa rehevyys oli lähtenyt nousuun ja fosforipitoisuus oli kohonnut rehevien vesien raja-arvon tuntumaan (30 µg/l). Kesän kuluessa rehevyys lisääntyi ja elokuussa fosforipitoisuus oli jo 140 µg/l ja klorofylli 120 µg/l. Molemmat edustavat ylirehevää tuotantotyyppiä. Tilanteesta voidaan päätellä, että voimakkaasti pilaantuneen vesistön kunnostustoimet vaikuttavat hitaasti ja vaativat kärsivällisyyttä. Tammikuun alussa vuonna 2016 happitilanne oli edellisvuosia parempi, sillä happipitoisuus oli vielä 6,4 mg/l. Maaliskuun alussa happi oli silti kulunut loppuun. Fosforipitoisuus kasvoi talven kuluessa vain lievästi, mutta oli edellistalviin verrattuna suurempi sekä alku- että lopputalvella. Kesällä puolestaan rehevyystaso pysyi edelliskesiä selvästi pienempänä. Fosforipitoisuus oli 47 µg/l ja klorofyllipitoisuus 30 µg/l. Fosforipitoisuus oli reheville ja klorofyllipitoisuus erittäin reheville vesille ominainen.

24 20 Kesän näytteenotto ajoittui syyskuun alkuun, ja onkin mahdollista ettei näytteenotto ajoittunut maksimipitoisuuksien aikaan. Vuoden 2017 tammikuun happitilanne oli edellisvuosia heikompi ja happea oli enää vähän (1,3 mg/l) jäljellä. Maaliskuussa Sorsalammessa todettiin hapen ylikylläisyys (140 %), joka on todennäköisesti johtunut jään alla tapahtuneesta levien runsastumisesta. Fosforipitoisuus kasvoi talven aikana reilusti ja maaliskuussa vedessä todettiin ensimmäisen saostuksen jälkeisen ajan korkein fosforipitoisuus (210 µg/l). Kesällä fosforipitoisuus pysyi ylirehevässä luokassa. Myös klorofyllipitoisuudessa todettiin elokuussa ennätyksellisen korkea pitoisuus, 210 µg/l. Kokonaistilanne oli siten heikompi kuin aikoihin. 6. LYHYT TIIVISTELMÄ Tampereen järvien vedenlaatuseurantaa jatkettiin vuonna 2017 aikaisempaan tapaan. Järvien vedenlaatu tutkittiin lopputalvella ja -kesällä. Tutkittuja järviä oli yhteensä 17 kpl. Tämän lisäksi seurannassa olivat Vuoreksen alueen kaksi järveä ja erillinen kunnostuskohde Sorsalampi. Tutkituista Tampereen järvistä parhaimpana voidaan pitää edelleen Kaukajärveä, jonka vesi on karua ja kirkasta. Myös Ala-Pirttijärvi, Keskinen Pirttijärvi, Tesomajärvi ja Vääräjärvi ylsivät vuonna 2017 erinomaiseen virkistyskäyttöluokkaan. Lisäksi hyvässä laatuluokassa olivat Iso Päiväjärvi, Pitkäjärvi, Pirttijärvi, Valkeajärvi ja Ylä-Pirttijärvi. Jälleen kerran tutkituista järvistä voimakkaimmin olivat rehevöityneet Sorsalampi, Iidesjärvi ja Ahvenisjärvi (kuva 6.1, kuva 6.2). Nämä järvet soveltuivatkin välttävästi tai jopa huonosti virkistyskäyttöön. Lisäksi Toritunjärven fosforipitoisuus oli rehevällä tasolla. Muut vuonna 2017 tutkitut järvet olivat rehevyysasteeltaan karuja tai lievästi reheviä. µg/l Kok.P µg/l luonnontila kohonnut rehevä Ahvenisjärvi Alasjärvi Ala-Pirttijärvi Frantsinlammi Halimasjärvi Iidesjärvi Iso Päiväjärvi Kaukajärvi Keskinen Pirttijärvi Koipijärvi Pitkäjärvi (S va) Pirttijärvi Sorsalammi Tesomanjärvi Toritunjärvi Uasjärvi Valkeajärvi Vääräjärvi Ylä-Pirttijärvi Kuva 6.1. Tampereen järvien pinnan läheisen veden (1 m) fosforipitoisuus loppukesällä vuonna 2017.

25 21 µg/l Kok.N µg/l luonnontila kohonnut Ahvenisjärvi Alasjärvi Ala-Pirttijärvi Frantsinlammi Halimasjärvi Iidesjärvi Iso Päiväjärvi Kaukajärvi Keskinen Pirttijärvi Koipijärvi Pitkäjärvi (S va) Pirttijärvi Sorsalammi Tesomanjärvi Toritunjärvi Uasjärvi Valkeajärvi Vääräjärvi Ylä-Pirttijärvi Kuva 6.2. Tampereen järvien pinnan läheisen veden (1 m) typpipitoisuus loppukesällä vuonna ms/m S.joht. ms/m luonnontila kohonnut Ahvenisjärvi Alasjärvi Ala-Pirttijärvi Frantsinlammi Halimasjärvi Iidesjärvi Iso Päiväjärvi Kaukajärvi Keskinen Pirttijärvi Koipijärvi Pitkäjärvi (S va) Pirttijärvi Sorsalammi Tesomanjärvi Toritunjärvi Uasjärvi Valkeajärvi Vääräjärvi Ylä-Pirttijärvi Kuva 6.3. Tampereen järvien pinnan läheisen veden (1 m) sähkönjohtavuus loppukesällä vuonna 2017.

26 22 mg O2/l CODMn mgo2/l luonnontila kohonnut Ahvenisjärvi Alasjärvi Ala-Pirttijärvi Frantsinlammi Halimasjärvi Iidesjärvi Iso Päiväjärvi Kaukajärvi Keskinen Pirttijärvi Koipijärvi Pitkäjärvi (S va) Pirttijärvi Sorsalammi Tesomanjärvi Toritunjärvi Uasjärvi Valkeajärvi Vääräjärvi Ylä-Pirttijärvi Kuva 6.4. Tampereen järvien pinnan läheisen veden (1 m) humusleima loppukesällä vuonna KVVY Tutkimus Oy Laatinut: Limnologi Marika Paakkinen Ympäristöasiantuntija Lauri Sillantie Hyväksynyt: Vesiosaston johtaja Jukka Lammentausta LIITTEET: Liite 1. Tutkimustulokset